Transcript Uuden ajan filosofian historiaa

Uuden ajan filosofian historiaa
Kevät 2014
Oulun yliopisto
Jarmo Pulkkinen
cc.oulu.fi/~pulkkine
Luentorunko
• 1. 1600-1700-lukujen rationalismi:
– René Descartes (1596-1650)
– Baruch Spinoza (1632-1677)
– Gottfried Wilhelm Leibniz (1646-1716)
• 2. 1600-1700-lukujen empirismi:
– John Locke (1632-1704)
– George Berkeley (1685-1753)
– David Hume (1711-1776)
• 3. 1700-1800-lukujen saksalainen filosofia:
– Immanuel Kant (1724-1804)
– Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831)
• 4. 1900-luvun filosofia
– Ludwig Wittgenstein (1889-1951)
– Martin Heidegger (1889-1976)
René Descartes (1596-1650)
• Opiskeli La Flechen
jesuiittakoulussa (1604-1612).
• Valmistui lakimieheksi Poitiersin
yliopistosta 1616.
• 1610-1620-luvuilla sotilasuralla
Alankomaissa ja Saksassa.
• Asui Alankomaissa 1628-1649.
• Kuoli Ruotsissa 1650.
• Analyyttisen geometrian kehittäjä.
• Harrasti kokeellista
luonnontiedettä (esim. optiikka).
Tärkeimmät teokset
• Metodin esitys (Discours de la methode 1637).
• Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta (Meditationes
de prima philosophia, 1641).
• Filosofian periaatteet (Principia philosophiae, 1644).
• Sielunliikutukset (Les Passions de l'âme, 1649).
• René Descartes, Teokset I-IV (Gaudeamus, Helsinki
2003-2005)
Systemaattisen epäilyn metodi
• Päämääränä kumota 1500-luvun humanistien
edustama skeptisismi (Michel de Montaigne).
• I. askel on aistihavainnon epäileminen (aistiharhat).
Aineellisten olioiden olemassaolo on epävarmaa
(uniargumentti).
• II. askel on olettaa petollinen jumaluus, joka saa
subjektin erehtymään myös matemaattisten ja
geometristen totuuksien suhteen.
• Jäljelle jää tosiasia, jota ei voi epäillä: Minä, joka
ajattelee ("Cogito, ergo sum"). Minällä on "kirkas" ja
"selkeä" idea siitä, että hän on olemassa.
Ajattelun käsite
• Kattaa koko inhimillisen kokemuksen (laajempi kuin
skolastiikassa). Siihen kuuluvat rationaaliset toiminnot,
tahtominen (hyväksyminen ja kieltäminen, tavoitteleminen ja
välttäminen), muistaminen, mielikuvitus, tunteminen ja
mielenliikutukset (rakkaus, viha, halut ja muut emootiot),
havaitseminen, aistiminen jne.
• -> Tietoisuus sanan modernissa merkityksessä.
• Descartesille sielu (mieli) on substanssi, jonka ainoa attribuutti
(määrittelevä ominaisuus) on ajattelu.
• Descartesin yhtenäinen sielu on sukupuoleton (vrt. Aristoteles).
Aineelliset oliot
• Aistit eivät anna tietoa siitä mitä aineelliset oliot
todella ovat (vahakappaleen esimerkki), vaan ne
käsitetään järjellä.
• ”Oliossa todella ovat” vs. ”aistinvaraiset”
ominaisuudet.
• Ruumis ja muut aineelliset oliot ovat osia samasta
materiaalisesta substanssista, jonka määrittelevä
attribuutti on ulottuvaisuus. Tämä käsitys
materiasta mahdollistaa kausaaliset selitysmallit.
Jumalatodistukset
• Materian olemassaolosta voidaan olla varmoja vasta kun
Jumalan olemassaolo on todistettu (3 todistusta).
• ”että syyn täytyy sisältää ainakin yhtä paljon todellisuutta kuin
sen vaikutuksen”.
• Idealla äärettömästä, ikuisesta, kaikkitietävästä ja
kaikkivaltiaasta substanssista on oltava syy -> Jumala.
• Koska Jumala on hyvä ja hän on luonut ihmiseen vahvan
taipumuksen uskoa aineellisiin olioihin, niiden täytyy olla
olemassa.
• Syytös kehämäisyydestä: ensin Jumalaa koskevan idean totuus
perustellaan tämän idean selkeydellä ja kirkkaudella, sitten
selkeiden ja kirkkaiden ideoiden totuus perustellaan Jumalalla
(Antoine Arnauld).
Mielen ja ruumiin suhde
• (1. premissi): Voin epäillä ruumiin olemassaoloa.
• (2. premissi): Mutta en voi epäillä mielen olemassaoloa.
• (Johtopäätös): Siis mieli voi olla olemassa ruumiista
riippumatta.
Mielen ja ruumiin suhde
• (1. premissi): Voin epäillä ruumiin olemassaoloa.
• (2. premissi): Mutta en voi epäillä mielen olemassaoloa.
• (Johtopäätös): Siis mieli voi olla olemassa ruumiista
riippumatta.
• (1. premissi): Voin epäillä proteiinin olemassaoloa.
• (2. premissi): Mutta en voi epäillä kyljyksen olemassaoloa.
• (Johtopäätös): Siis kyljys voi olla olemassa proteiinista
riippumatta.
• -> Descartes yrittää johtaa tietoteoreettisesta totuudesta
ontologisen totuuden.
Mielen ja ruumiin suhde
• Ihmisellä on ”selkeä ja tarkka” käsitys mielestä eiulottuvaisena ja ruumiista ulottuvaisena.
• -> Mieli erillinen ruumiista ja voisi olla olemassa ilman sitä.
Mielen ja ruumiin suhde
• Ihmisellä on ”selkeä ja tarkka” käsitys mielestä eiulottuvaisena ja ruumiista ulottuvaisena.
• -> Mieli erillinen ruumiista ja voisi olla olemassa ilman sitä.
• Ruuansulatus ja vatsa voidaan erottaa toisistaan
käsitteellisesti ja ajatuksellisesti.
• -> Ruuansulatus on erillinen vatsasta ja voisi olla olemassa
ilman sitä?
• Ajattelu (ruuansulatus) on toiminnallinen ilmiö, joka ei voi
toteutua ilman ”laitteistoa”.
Descartesin luonnonfilosofia
• Le Monde (Maailma, 1633) teosta ei julkaistu, koska
Descartes pelkäsi katolisen kirkon reaktiota.
• Kannatti kopernikaanista järjestelmää ja uskoi
maailmankaikkeuden olevan ääretön.
• Selitti taivaankappaleiden liikkeen “pyörreteorialla”.
• Descartes: Eläimet ja ihmisten ruumiit ovat koneita,
automaatteja, joiden liikettä määräävät mekaaniset
kausaalilait. Eläimillä ei ole tunteita eikä tietoisuutta.
Kello– ja automaattimetafora
• Uuden ajan alussa mekaanista kelloa
ja muita automaatteja käytettiin
metaforana, jonka avulla pyrittiin
ymmärtämään sekä
maailmankaikkeutta että ihmistä.
• Firenzeläisten Francinin veljesten
suunnittelemat kuusi suihkulähteillä
varustettua terassia ja keinotekoista
luolaa Saint-Germain-en-Layen
linnassa.
• Luolissa esitettiin kohtauksia antiikin
mytologioista hydraulisten
automaattien avulla.
• Descartesin mukaan luontoa voidaan
kuvata “kuin se olisi kone ja jossa ei
tarvitse tarkkailla muuta kuin sen
osien liikettä ja muotoja”.
Descartesin fysiologia
• Syy-seuraus-suhteet
organismin eri osien välillä.
• Selittää ihmiskehon tahdosta
riippumattomat liikkeet
mekanistisesti
"refleksiteorian" avulla.
• 1. Ulkoinen tai sisäinen
vaikutus (esim. tulen liekki
lähestyy kättä).
• 2. Hermosto välittää tiedon
aivoihin, josta lähtevät
liikkeelle "elonhenget"
(spiritus animalis).
• 3. ”Elonhenget” liikuttavat
ruumiinjäsentä (esim. kättä).
Vuorovaikutuksen ongelma
• ”Kuinka ihmisen sielu, joka on vain ajatteleva substanssi, voi
määrätä ruumiin elonhenget tekemään tahdonalaisia tekoja”
(Prinsessa Elisabethin kirje Descartesille).
• Tahdosta riippuvissa toiminnoissa sielu on syy ja hermoston
toiminta tämän syyn vaikutus: sielu saa elonhenget
kulkemaan haluamallaan tavalla.
• Vaikka Descartesin filosofiaa luonnehtii jyrkkä dualismi sielun
ja ruumiin välillä, on niiden välillä silti ”todellinen, perustava
yhteenliittymä”.
• Konkreettinen vuorovaikutus sielun ja ruumiin välillä tapahtuu
aivojen käpyrauhasessa.
Mielen ja ruumiin yhteydestä
• Ihmisellä on kykyjä, jotka ovat peräisin aineelliselta
substanssilta (liikkuminen, passiivinen aistimiskyky).
• Kivun, nälän, janon ym. aistimukset osoittavat, että mieli on
”kietoutunut” ja ”sekoittunut” ruumiiseen.
• Mielen ja ruumiin yhteydestä ei ole mahdollista muodostaa
”kirkkaita” ja ”selkeitä” ideoita.
• Mielen ja ruumiin yhteydelle ominaiset laadulliset
kokemukset (”sielunliikutukset”) ovat luonteeltaan
välttämättä epäselviä ja sekavia (koska niissä yhdistyy kaksi
erillistä substanssia).
• Vaikka yhteys on selittämätön, se voidaan oppia tuntemaan
arkikokemuksen kautta.
Mielenliikutukset, 1649
• Mielenliikutukset ovat viime kädessä ruumiin tilojen
aiheuttamia ja pääasiallinen todiste sielun ja ruumiin liitosta.
• Niihin suhtautuminen on samalla moraalifilosofinen ongelma.
• Älyllinen rakkauden ohella ihmiselle on ominaista
intohimoinen rakkaus, joka on verrattavissa hermojen liikkeen
aiheuttamaan sekavaan ajatteluun sielussa (esim. janon tunne
kurkussa).
• Ihanteena vahvojen tunteiden saattaminen tahdon ja järjen
kontrolliin (”jalomielisyyden hyve”).
Okkasionalismi
• Nicolas de Malebranche (1638-1715).
• Vuorovaikutus sielun ja ruumiin välillä perustuu
Jumalan aikaansaamille ihmeille (okkasionalismi, lat.
occasio = otollinen hetki). Jumalan vaikutuksen
seurauksena tiettyjä sielullisia prosesseja seuraa
tietyt ruumiilliset prosessit ja päinvastoin.
• Vaikka aineelliset oliot ovat itsenäisesti olemassa,
niistä saadaan tietoa Jumalan välityksellä.
• Ihmeen käsite kokee inflaation, koska niitä tapahtuu
mitä vähäpätöisimmissä tilanteissa.