Transcript René Descartes

Uuden ajan filosofian historiaa
Syksy 2014
Oulun yliopisto
Jarmo Pulkkinen
cc.oulu.fi/~pulkkine
Luentorunko
• 1. 1600-1700-lukujen rationalismi:
– René Descartes (1596-1650)
– Baruch Spinoza (1632-1677)
– Gottfried Wilhelm Leibniz (1646-1716)
• 2. 1600-1700-lukujen empirismi:
– John Locke (1632-1704)
– George Berkeley (1685-1753)
– David Hume (1711-1776)
• 3. 1700-1800-lukujen saksalainen filosofia:
– Immanuel Kant (1724-1804)
– Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831)
•
• Ei luentoa ma 10.11. ja to 13.11.
• Luentokertaus 4.12. klo 14-16 HU111.
• Luentokertaukseen tulee luentomateriaali +
Nordin, Filosofian historia-teoksesta 1900luvun osuus (s. 408-483) = 3 op.
René Descartes (1596-1650)
• Opiskeli La Flechen
jesuiittakoulussa (1604-1612).
• Valmistui lakimieheksi Poitiersin
yliopistosta 1616.
• 1610-1620-luvuilla sotilasuralla
Alankomaissa ja Saksassa.
• Asui Alankomaissa 1628-1649.
• Kuoli Ruotsissa 1650.
• Analyyttisen geometrian kehittäjä.
• Harrasti kokeellista
luonnontiedettä (esim. optiikka).
Tärkeimmät teokset
• Metodin esitys (Discours de la methode 1637).
• Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta (Meditationes
de prima philosophia, 1641).
• Filosofian periaatteet (Principia philosophiae, 1644).
• Sielunliikutukset (Les Passions de l'âme, 1649).
• René Descartes, Teokset I-IV (Gaudeamus, Helsinki
2003-2005)
Systemaattisen epäilyn metodi
• ”Jokaisen, joka haluaa löytää totuuden, täytyy kerran
elämässään epäillä kaikkea, niin pitkälle kuin mahdollista”.
• Päämääränä kumota 1500-luvun humanistien edustama
skeptisismi (Michel de Montaigne).
• I. askel on aistihavainnon epäileminen (aistiharhat).
Aineellisten olioiden olemassaolo on epävarmaa
(uniargumentti).
• II. askel on olettaa petollinen jumaluus, joka saa subjektin
erehtymään myös matemaattisten ja geometristen
totuuksien suhteen.
• Jäljelle jää tosiasia, jota ei voi epäillä: Minä, joka ajattelee
("Cogito, ergo sum"). Minällä on "kirkas" ja "selkeä" idea
siitä, että hän on olemassa.
• Kirkas = helposti lähestyttävä; selkeä = erillinen muista.
Ajattelun käsite
• Kattaa koko inhimillisen kokemuksen (laajempi kuin
skolastiikassa). Siihen kuuluvat rationaaliset toiminnot,
tahtominen (hyväksyminen ja kieltäminen, tavoitteleminen ja
välttäminen), muistaminen, mielikuvitus, tunteminen ja
mielenliikutukset (rakkaus, viha, halut ja muut emootiot),
havaitseminen, aistiminen jne.
• -> Tietoisuus sanan modernissa merkityksessä.
• Descartesille sielu (mieli) on substanssi, jonka ainoa attribuutti
(määrittelevä ominaisuus) on ajattelu.
• Descartesin yhtenäinen sielu on sukupuoleton (vrt. Aristoteles).
Aineelliset oliot
• Aistit eivät anna tietoa siitä mitä aineelliset oliot todella
ovat (vahakappaleen esimerkki), vaan ne käsitetään
järjellä (vahakappale on ulottuvaa, muovautuvaa,
sulavaa).
• ”Oliossa todella ovat” (koko, muoto, liike) vs.
”aistinvaraiset” ominaisuudet (maku, tuoksu, väri ym.).
• Ruumis ja muut aineelliset oliot ovat osia samasta
materiaalisesta substanssista, jonka attribuutti
(määrittelevä ominaisuus) on ulottuvaisuus.
• Descartesin käsitys materiasta mahdollistaa kausaaliset
selitysmallit (vrt. Aristoteles).
Jumalatodistukset
• Materian olemassaolosta voidaan olla varmoja vasta kun
Jumalan olemassaolo on todistettu (3 todistusta).
• ”että syyn täytyy sisältää ainakin yhtä paljon todellisuutta kuin
sen vaikutuksen”.
• Idealla äärettömästä, ikuisesta, kaikkitietävästä ja
kaikkivaltiaasta substanssista on oltava syy -> Jumala.
• Koska Jumala on hyvä ja hän on luonut ihmiseen vahvan
taipumuksen uskoa aineellisiin olioihin, niiden täytyy olla
olemassa.
• Syytös kehämäisyydestä: ensin Jumalaa koskevan idean totuus
perustellaan tämän idean selkeydellä ja kirkkaudella, sitten
selkeiden ja kirkkaiden ideoiden totuus perustellaan Jumalalla
(Antoine Arnauld).
Mielen ja ruumiin suhde
• (1. premissi): Voin epäillä ruumiin olemassaoloa.
• (2. premissi): Mutta en voi epäillä mielen olemassaoloa.
• (Johtopäätös): Siis mieli voi olla olemassa ruumiista
riippumatta.
Mielen ja ruumiin suhde
• (1. premissi): Voin epäillä ruumiin olemassaoloa.
• (2. premissi): Mutta en voi epäillä mielen olemassaoloa.
• (Johtopäätös): Siis mieli voi olla olemassa ruumiista
riippumatta.
• (1. premissi): Voin epäillä proteiinin olemassaoloa.
• (2. premissi): Mutta en voi epäillä kyljyksen olemassaoloa.
• (Johtopäätös): Siis kyljys voi olla olemassa proteiinista
riippumatta.
• -> Descartes yrittää johtaa tietoteoreettisesta totuudesta
ontologisen totuuden.
Mielen ja ruumiin suhde
• Ihmisellä on ”selkeä ja tarkka” käsitys mielestä eiulottuvaisena ja ruumiista ulottuvaisena.
• -> Mieli erillinen ruumiista ja voisi olla olemassa ilman sitä.
Mielen ja ruumiin suhde
• Ihmisellä on ”selkeä ja tarkka” käsitys mielestä eiulottuvaisena ja ruumiista ulottuvaisena.
• -> Mieli erillinen ruumiista ja voisi olla olemassa ilman sitä.
• Ruuansulatus ja vatsa voidaan erottaa toisistaan
käsitteellisesti ja ajatuksellisesti.
• -> Ruuansulatus on erillinen vatsasta ja voisi olla olemassa
ilman sitä? Ei. Ruuansulatuksen on toimintona toteuduttava
jossakin fysikaalisessa järjestelmässä ollakseen
ruuansulatusta.
• Ajattelu on toiminnallinen ilmiö, joka ei voi toteutua ilman
”laitteistoa”.
Descartesin luonnonfilosofia
• Le Monde (Maailma, 1633) teosta ei julkaistu, koska
Descartes pelkäsi katolisen kirkon reaktiota.
• Kannatti kopernikaanista järjestelmää ja uskoi
maailmankaikkeuden olevan ääretön.
• Selitti taivaankappaleiden liikkeen “pyörreteorialla”.
• Descartes: Eläimet ja ihmisten ruumiit ovat koneita,
automaatteja, joiden liikettä määräävät mekaaniset
kausaalilait. Eläimillä ei ole tunteita eikä tietoisuutta.
Kello– ja automaattimetafora
• Uuden ajan alussa mekaanista kelloa
ja muita automaatteja käytettiin
metaforana, jonka avulla pyrittiin
ymmärtämään sekä
maailmankaikkeutta että ihmistä.
• Francinin veljesten suunnittelemat
kuusi suihkulähteillä varustettua
terassia ja keinotekoista luolaa SaintGermain-en-Layen kuninkaanlinnassa
(rak. 1500-luvun lopulla).
• Luolissa esitettiin kohtauksia antiikin
mytologioista hydraulisten
automaattien avulla.
• Descartesin mukaan luontoa voidaan
kuvata “kuin se olisi kone ja jossa ei
tarvitse tarkkailla muuta kuin sen
osien liikettä ja muotoja”.
Descartesin fysiologia
• Kiinnostunut syy-seuraussuhteista organismin eri osien
välillä.
• Selittää tahdosta
riippumattomat liikkeet
mekanistisesti
"refleksiteorian" avulla.
• 1. Ulkoinen tai sisäinen
vaikutus (esim. tulen liekki
lähestyy kättä).
• 2. Hermosto välittää tiedon
aivoihin, josta lähtevät
liikkeelle "elonhenget"
(spiritus animalis).
• 3. ”Elonhenget” liikuttavat
ruumiinjäsentä (esim. kättä).
Vuorovaikutuksen ongelma
• Jyrkän mekanistinen ruumis vs. mekaanisesta kausaliteetista
vapaa sielu.
• ”Kuinka ihmisen sielu, joka on vain ajatteleva substanssi, voi
määrätä ruumiin elonhenget tekemään tahdonalaisia tekoja”
(Prinsessa Elisabethin kirje Descartesille).
• Tahdosta riippuvissa toiminnoissa sielu on syy ja hermoston
toiminta tämän syyn vaikutus: sielu saa elonhenget
kulkemaan haluamallaan tavalla. Miten aineeton voi vaikuttaa
aineelliseen?
• Vaikka Descartesin filosofiaa luonnehtii jyrkkä dualismi sielun
ja ruumiin välillä, on niiden välillä silti ”todellinen, perustava
yhteenliittymä”.
• Konkreettinen vuorovaikutus sielun ja ruumiin välillä tapahtuu
aivojen käpyrauhasessa.
Mielen ja ruumiin yhteydestä
• Ihmisellä on kykyjä, jotka ovat peräisin aineelliselta
substanssilta (liikkuminen, passiivinen aistimiskyky).
• Kivun, nälän, janon ym. aistimukset osoittavat, että mieli on
”kietoutunut” ja ”sekoittunut” ruumiiseen.
• Mielen ja ruumiin yhteydestä ei ole mahdollista muodostaa
”kirkkaita” ja ”selkeitä” ideoita.
• Mielen ja ruumiin yhteydelle ominaiset laadulliset
kokemukset (”sielunliikutukset”) ovat luonteeltaan
välttämättä epäselviä ja sekavia (koska niissä yhdistyy kaksi
erillistä substanssia).
• Vaikka yhteys on selittämätön, se voidaan oppia tuntemaan
arkikokemuksen kautta.
Mielenliikutukset, 1649
• Mielenliikutukset (psykologiset, mentaaliset tilat) ovat viime
kädessä ruumiin fysiologisten tilojen aiheuttamia ja
pääasiallinen todiste sielun ja ruumiin liitosta.
• Niihin suhtautuminen on samalla moraalifilosofinen ongelma.
• Älyllinen rakkauden ohella ihmiselle on ominaista
intohimoinen rakkaus, joka on verrattavissa hermojen liikkeen
aiheuttamaan sekavaan ajatteluun sielussa (esim. janon tunne
kurkussa).
• Ihanteena vahvojen tunteiden saattaminen tahdon ja järjen
kontrolliin (”jalomielisyyden hyve”).
Okkasionalismi
• Nicolas de Malebranche (1638-1715).
• Vuorovaikutus sielun ja ruumiin välillä perustuu
Jumalan aikaansaamille ihmeille (okkasionalismi, lat.
occasio = otollinen hetki). Jumalan vaikutuksen
seurauksena tiettyjä sielullisia prosesseja seuraa
tietyt ruumiilliset prosessit ja päinvastoin.
• Vaikka aineelliset oliot ovat itsenäisesti olemassa,
niistä saadaan tietoa Jumalan välityksellä.
• Ihmeen käsite kokee inflaation, koska niitä tapahtuu
mitä vähäpätöisimmissä tilanteissa.