Transcript Tieteenteoriat historiassa Dos. Rauno Huttunen Yliassistentti, kasvatustieteen laitos, Joensuun yliopisto Tieteen alku on antiikin viisauden rakastajissa eli filosofeissa Ensimmäinen filosofi Thales (624-574 e.k.r) halusi ymmärtää.

Tieteenteoriat historiassa
Dos. Rauno Huttunen
Yliassistentti, kasvatustieteen laitos, Joensuun yliopisto
Tieteen alku on antiikin viisauden
rakastajissa eli filosofeissa
Ensimmäinen filosofi Thales (624-574 e.k.r)
halusi ymmärtää maailmaa järjen (logos)
eikä myytin (mythos) avulla. Järjen avulla
hän päätyi pitämään maailman
alkuperusteena (arkhe) vettä. Thalen
myötä länsimäinen ajattelu siirtyi
mythoksesta logokseen ja epistemeen.
Platon (427-347 e.k.r.)
Maailma jakautuu tosiolevaiseen stabiiliin
ideoiden maailmaan ja varjomaiseen
materiaalisten yksityisolioiden
muuttuvaiseen maailmaan. Näkyvästä
maailmasta saamme havaintotietoa,
mutta se on vain doksaa eli luuloa. Tietoa
eli epistemeä saamme vain
muuttumattomista ideoista koulutetun
järjen avulla.
Aristoteles (348-322 e.k.r.)
Pelasti konkreettiset ilmiöt. Materiaalista maailmaa kannattaakin tutkia. Ideat ovat lajimuotoja,
jotka voidaan päätellä induktiivisesti havainnoimalla yksityisolioita. Selitti ilmiöitä päämäärästä eli teloksesta käsin; teleologinen selittäminen. Esim. siemenen telos on tulla kasviksi,
ihmisen telos on eudaimonia eli onnellisuus,
putovan kiven telos on päätyä tasapainopisteeseensä etc.
Päätelmät, joissa on vai yksi premissi:
premissi:
Kaikki kissat ovat karvaisia olioita.
johtopäätös: Jotkut karvaiset oliot ovat kissoja.
Päätelmät, joissa on kaksi premissiä:
premissi I: Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia.
premissi II: Sokrates on ihminen.
johtopäätös: Sokrates on kuolevainen.
Ylätermi:
Välitermi:
Alatermi:
kuolevaisia
ihminen
Sokrates
Kausaaliselittäminen korvaa uudella
ajalla teleologisen selittämisen
Bacon, Kopernikus ja Galileo laittavat alulle
matemaattis-kokeellisen menetelmän ja
deterministisen maailman kuvan. Matematiikka
on avain luonnon selittämiseen. Päämääriä ei
tarvita. Jumala ja ideat ajetaan pois
luonnontieteestä. Alkaa kehittymään sekulaari
ja rationalisoitunut länsimainen maailmankuva,
jossa erkaantuvat luontokuva, ihmiskuva ja
yhteiskuntakuva.
realismi kontra nominalismi
Realismi:
yleiskäsitteet ovat olemassa itsenäisesti
Nominalismi:
Yleiskäsitteet ovat vain nimiä (nomen).
Vain yksi yksityisoliot ovat olemassa
reaalisesti.
Petrus Abelardus (1079-1142)
1. Yleiskäsitteet ovat ennen olioita –
universalia ante rem.
2. Yleiskäsitteet ovat olioissa –
universalia in re.
3. Yleiskäsitteet ovat olioiden jälkeen
kuvina meidän mielessä –
universalia post rem.
Wilhelm Okkamilainen (1300-1349)
Yleiskäsitteet ovat olemassa vain ihmisen
tajunnassa. Jos niiden oletetaan olevan
olemassa itsenäisesti, niistä tehdään
yksityisolioita. Jos taas oletetaan, että ne
eivät ole itsenäisesti, vaan ne
abstrahoidaan järjen avulla yksityisolioista,
niin silloin ne eivät ole olemassa yleisenä.
Tieteen olemassaolosta ei seuraa
yleiskäsitteiden olemassaolo
Empirismi ja Rationalismi
Empirismi:
tieto a posteriori eli tieto tulee kokemuksesta
John Locke; mieli on tabula rasa eli tyhjä taulu,
johon kokemus piirtää merkkinsä
Berkeley: saamme kokemuksemme suoraan
Jumalan mielestä
Rationalismi:
Tieto a priori eli tietoa on ennen kokemusta
Descartes, Spinoza, Leibniz
Immanuel Kant
• Tiedolla on kaksi lähdettä eli sekä kokemus ja
tietoisuuden että havainnon rakenteet
• Oliot sinänsä versus ilmiöt: me emme saa tietoa
olioista sinänsä vaan siitä, miten oliot sinänsä
ilmenevät meille eli vaikuttavat aisteihimme
• Aistimellisuutemme muoto vaikuttaa siihen,
millä tavoin oliot ilmenevät meille
• Kaikki oliot sinänsä eivät ilmene meille
mitenkään ja ilmenevätkin näyttävät vain osan
itsestään
Immanuel Kant
• Voimme havaita oliosta sinänsä vain sellaisia
ilmiöitä, jotka aistimellisuutemme muoto sallii.
Aika ja avaruus ovat aistimellisuutemme
muotoja eivätkä olion sinänsä ominaisuuksia.
• Kokemus syntyy, kun kognitiiviset kykymme
(käsitteet) käsittelevät aistimellisuuden antamaa
kaaottista dataa.
Immanuel Kant
• Kokemus eroaa aistihavainnosta siinä, että
dataa on käsitelty sellaisilla ymmärryksen
käsitteillä jotka liittyvät relaation (syy, substanssi, yhteys), määrään (ykseys, moneus,
kaikkeus), laatuun (reaalisuus, negaatio ja
limitaatio) ja modaliteettiin (mahdollisuus,
olemassaolo ja välttämättömyys). Esimerkiksi
lause ”Sade on tänään mahdollinen” on
kokemus lause, johon on liitetty eräs
modaliteetin käsite. Tämä käsite on olemassa
meidän kognitiivisena kykynä jäsentää
aistimellista data.
Immanuel Kant
• Aistimellisuuden muoto ja mielen kyvyt ovat niin
sanotu transsendentaalisen egon
ominaisuuksia eli ihmisen ominaisuuksia ajasta
ja paikasta riippumatta. Kant oli siis kaikkien
konstruktivistien äiti, mutta hän ei ollut mikään
sosiokonstruktivisti.
• Nykyisen sosiokonstruktivismin mukaan tietty
osa aistimellisuutemme muodosta on
syntyperäistä, mutta suurempi osa on opittu ja
kulttuurillista.
Immanuel Kant
• Tieto ilmaistaan arvostelmissa kuten ”Kaikki
kappaleet ovat ulottuvaisia”. Niissä on subjekti
(kappaleet), kopula (on) ja predikaatti
(ulottuvaisia).
• Arvostelmat voivat lisätä tietämystämme eli olla
synteettisiä tai ne eivät lisää tietämystämme eli
ovat analyyttisia. Em. Arvostelma on
analyyttinen, koska siinä vain analysoidaan
kappaleen käsitettä, jonka käsitteeseen kuuluu
ulottuvaisuus eli predikaatti kuuluu subjektin
käsitteeseen.
Immanuel Kant
• Arvostelmat voivat olla sitten a priori eli eikokemuksillisia tai a posteriori eli kokemukseen
perustuvia. Kaikki kokemukseen perustuvat
lauseet ovat synteettisiä eli tietämystämme
lisääviä. Esimerkki arvostelma ”Kaikki
kappaleet ovat ulottuvaisi” on analyyttinen
arvostelma a priori. Tämä avostelman voimme
muodostaa ilman aistimellista dataa pelkästään
analysoimalla kappaleen käsitettä. ”Kolmion
kulmien summa on 180 astetta” on niin ikään
analyyttinen arvostelma a priori.
Immanuel Kant
• Mitä ovat sitten synteettiset lauseet a priori:
Lukekaa Kantilta suomennettu teos
PROLEGOMENA eli johdatus mihin tahansa
metafysiikkaan, joka vastaisuudessa voi käydä
tieteestä. Sellaiset lauseet ovat sitä varsinaista
tiedettä Kantin mielestä.
• Kant ei ollut deterministi, vaan oletti tahdon vapauden
• Kant ylitti empirismin ja rationalismin kiista
• Suhteessa realismi-nominalismi –kiistaan Kant oli
indifferentti. Koska meillä ei ole tietoa olioista sinänsä,
tätä ongelmaa eiu voida ratkaista
August Comte (1798-1857)
Positivistinen ajattelu on ihmiskunnan ja
yksilökehityksen korkein vaihe:
1. Teologinen vaihe
2. Metafyysinen vaihe
3. Positiivinen vaihe
August Comte (1798-1857)
Positiivisessa vaiheessa metafysiikan
tilalle tulevat kokemuksen avulla
saadut havainnot ja niistä
induktiivisesti päätellyt lainalaisuudet.
Realismi-nominalismi –kiistan
suhteen Comte oli indifferentti. John
Stuart Mill sovelsi empirismiä ja
kausaaliselittämistä yhteiskuntaan ja
ihmiseen.
Ernst Mach – positivismin II vaihe
Tieteessä ei saa olla mitään muita
elementtejä kuin ne, jotka ovat
aistimuksista saatuja. Kaikki tieteellisest
väitteet täytyy olla empiirisesti
verifioitavissa. Ongelmaksi muodostui
matematiikka, sillä teoria sisältää
matemaattisia elementtejä, joita ei voi
palauttaa aistimuksiin.
uuspositivismi
- Hans Reichenbachin Berliinin piiri ja
Moritz Schlickin Wienin piiri
- mielekkyyskriteeri: teoreettisia lauseita
voidaan pitää mielekkäinä, jos ne voidaan
palauttaa havaintolaiseiksi – empiirisesti
tyhjät matemaattiset termit sallittiin. Kaikki
muu puhe on mieltävailla olevaa
metafysiikkaa
- Ludwig Wittegenstein toimi ”taustapiruna”
Wienin piirin nominalismi
Jotta esimerkiksi yleislause ”Kaikki ihmiset
ovat filosofeja”, olisi mielekäs se täytyisi
palauttaa elementaarilauseiksi
(atomilauseiksi, protokollalauseiksi) tyyliin
”Hannu Heikkinen on filosofi”, ”Leena
Kakkori on filosofia” etc. Tämä on teorian
empiirinen kuvaus. Verifikointi on näiden
empiiristen lauseiden todellisuuteen
vertaamista. Kaikki lauseet joille ei voida
esittää empiiristä kuvausta ovat
kognitiivisesti merkityksettömiä
Thomas Kuhn
- Kaikki havainnot ovat teoriapitoisia
- Empiiristä tutkimusta tehdään aina jonkun
paradigman näkökulmasta
- Viime kädessä ei ole rationaalista tapaa
siirtyä paradigmasta toiseen
- Tieto kumuloituu eli kasvaa vain
paradigman sisällä
- Paradigma määrittää totuuden
Karl Popper
- Yleiskäsitteet ovat reaalisia -> tieteellinen
realismi
- Vain ajatus totuudesta korrespondenssi
mielessä mahdollistaa puheen virheistä ja
rationaalisesta kritiikistä
- Tiede ei kehity paradigmasta toiseen vaan se
lähestyy totuutta tekemällä hyviä arvauksia
(konjektuureja), joita yritetään kumota;
kumoamattomat, mutta kumoutumisehdon
sisältävät teoriat edustavat totuutta
Karl Popper
Demarkaatio tieteen ja kvasitieteen välillä:
Falsifikaatioehto = mitä havaintoja täytyy
tulla, jotta teoria kumoutuu
Uskonto, psykoanalyysi ja marxilainen
kansantaloustiede ovat kvasitiedettä,
koska ne eivät kumoudu minkäänlaisista
havainnoista – entä matematiikka?
TIETEELLINEN REALISMI
Totuus on vastaavuutta.
Totuus on korrespondenssisuhde
mielteen (kognition) ja asiantilan välillä.
Myös yleinen tieteellinen teoria voi olla
tosi. Tosia eivät ole vain verifioitavissa
olevat empiiriset lauseet. Totuus on
pätevyyden eli validiteetin kriteeri.
KONSTRUKTIVISMI
Totuus on konstruktiota
•
•
•
•
onnistunutta käytäntöä
yhteisymmärrystä
yhteensopivuutta
ymmärrystä avaavaa
• vallan tuottamaa
pragmatismi
konsensusteoria
koherenssiteoria
hermeneuttinen
totuuskäsitys
vallan genealogia;
kriittiset teoriat
MONEN SORTTISTA REALISMIA
Heikko realismi:
On olemassa mielestä riippumaton todellisuus.
Arkirealismi:
Yleisimmät maalaisjärjellä havaittavat asiat ovat
olemassa objektiivisesti. Maailma koostuu
kaikenlaisista keskikokoisista asioista, joilla on tila ja
aika ulottuvuus sekä primaarisia ja sekundäärisiä
ominaisuuksia. Arkirealismin kannalta sellaisten
tieteellisten teorioiden puhumat ei-havaittavat asiat
kuten elektronit, säikeet, mustat aukot, pimeät
massat ym. eivät ole reaalisia.
TIETEELLINEN REALISMI
Luonnontieteellisten teorioiden puhumat ei-havaittavat
asiat ovat todella olemassa. Monet ilmaukset
tieteellisessä teoriassa, jotka viittaavat ei-havaittaviin
asioihin, on otettava kirjaimellisesti. Luonnontieteellinen teoria antaa kuvauksia ei-havaittavista kohteista,
jotka ovat todella olemassa ”siellä”. Tieteellinen
realismi vaatii luonnontieteellisestä (ja miltä tahansa
muulta teorialta), että tieteen tulisi rakentaa
korrespondenssimielessä tosia kuvauksia. On
olemassa mielestä riippumaton maailma out there, niin
kuin todet luonnontieteelliset teoriat sen esittävät.
Minimaalinen, radikaali ja välimuoto
Tieteellisen realismin vähimmäisvaatimus on, että
oletetaan, että ainakin useat tieteen puhumat
teoreettiset ei-havaittavat asiat ovat reaalisesti
olemassa. Tieteellisen realismin radikaalin version
mukaan vain arkirealismi on korvattava tiukalla
tieteellisellä realismilla niin, että vain tosissa
tieteellisissä teorioissa asetettu ei-havaittava
maailma on olemassa. Arkitietomme objekteja ei
itse asiassa olisi olemassa, vaan ainoastaan
tieteen postuloima maailma on reaalinen.
Välimuotona on kanta, jonka mukaan
arkitietoisuuden havaitsemat asiat ovat reaalisesti
olemassa, mutta eivät sellaisena kuin arkirealismi
ne havaitsee.
Hilary Putnam
Metafyysinen realismi:
- maailma koostuu mielestä riippumattomien objektien
muuttumattomasta todellisuudesta
- on olemassa yksi tosi ja täydellinen kuvaus siitä, mitä
maailma on
- totuus sisältää vastaavuussuhteen väitteiden ja ulkoisten
asioiden välillä
Sisäinen realismi:
- kysymys ”mistä objekteista maailma koostuu?” on
mielekäs vain jos kysymys jatkuu ”what objects does world
consist of… within a theory of description”
- on olemassa enemmän kuin yksi tosi teoria tai kuvaus
maailmasta
- totuus on pikemminkin jonkinlainen idealisoitu
hyväksyttävyys kuin korrespondenssi
Antirealismi tai tieteellinen
konstruktivismi
Tieteelliset teoriat eivät ole kuvia
todellisuudesta, vaan ne ovat konstruktiota
instrumentteja, maailmanhahmottamisen
tapoja tai valtaa. Yleinen ei ole olemassa
reaalisesti out there:
Thomas Kuhn, Richard Rorty,
Bas
van Fraassen, Robert Brandom,
Kenneth Gergen, Nelson Goodman,
Michel Foucault, Jean-Francois Lyotard