Transcript Spinozan mielenfilosofia ja tietoteoria

Spinozan mielenfilosofia ja tietoteoria
Kertaus parallelismista
• Attribuuttien ulottuvuus ja ajattelu välillä ei ole kausaalista vuorovaikutusta. Silti näiden attribuuttien
modifikaatioiden sarjojen välillä on täydellinen parallelismi, kuten sanotaan kohdassa E2p7:
”Ideoiden järjestys ja keskinäinen yhteys on sama kuin olioiden järjestys ja keskinäinen yhteys”
• Tämä johtuu siitä, että molemmat attribuutit, siis ajattelu ja ulotteisuus ovat yhden ja saman
substanssin attribuutteja, ja tätä substanssia voidaan tarkastella näiden eri attribuuttien kautta. Sama
järjestys on kummassakin, sillä ne perustuvat syiden ketjuun, joka johtaa Jumalaan. Attribuuttien
välinen parallelismi on seurausta niiden identtisyydestä Jumalassa, sillä ne ovat vain Jumalan
ominaisuuksia eri näkökulmasta katsoen.
”Niin kauan kuin olioita tarkastellaan ulottuvaisuuden moduksina, on koko luonnon järjestys siis
selitettävä yksistään ajatteluattribuutin kautta; sikäli taas, kun niitä tarkastellaan ulottuvaisuuden
moduksina, koko luonnon järjestys on puolestaan selitettävä yksistään ulotteisuusattribuutin kautta.”
(E2p7 huomautus)
Mielestä
• Etiikan toisessa kirjassa huomio kiinnittyy heti mieleen. Se johtuu siitäkin, että teoksessa kyse on
etiikasta, inhimillisestä onnellisuudesta ja se kuuluu mieleen pikemmin kuin ruumiiseen.
• Spinoza sanoo siis, että jokaisella idealla on ideatum, siis idean kohde. Spinozan merkityksessä
mielellä ei ole niinkään tietoa jostakin, vaan se on jonkin idea ajattelun attribuuttien sarjassa.
• Mielen erityiset kognitiiviset funktiot ja kyvyt täytyy ymmärtää sen objektin, ruumiin ehdoilla.
Mieli on lyhyesti sanoen ruumiin idea. Siis pikemmin kuin sanoa, että ruumis on mielen idea,
Spinoza sanoo, että mieli on ruumiin idea. Perusidea on selvä: mieli tuntee mitä ruumiissa
tapahtuu. Jos poltamme näppimme, mieli havaitsee tapahtuman.
”Jos mielen muodostavan idean kohteena on kappale tai ruumis, ei tässä kappaleessa voi tapahtua
mitään, mitä tajunta ei havaitsisi.” (E2p12)
Mieli ja ruumis
• Väitelausessa E2p13 hän sanoo, että ihmismielen idean kohde on nimenomaan ruumis. Koska kyseessä
on vuoravaikutussuhde, ei ole samantekevää minkälainen ruumis.
”Mitä paremmin jokin ruumis muihin verraten kykenee samanaikaisesti toimimaan tai kärsimään monella
tavoin, sitä pystyvämpi muihin verraten myös sen mieli on havaitsemaan monia seikkoja samanaikaisesti.
Ja mitä enemmän jonkin ruumin toiminnat riippuvat vain siitä itsestään ja mitä vähemmän muut ruumiit
eli kappaleet myötävaikuttavat sen toimintaan, sitä paremmin sen tajunta pystyy ymmärtämään asioita
selvästi. ” (E2p13 huomautus)
• On siis ilmeistä, että Spinozan mukaan mielen toiminta, johtuen paralleellisesta suhteesta ruumiiseen, on
riippuvainen sen toiminnoista.
• Spinozan mukaan mieli havaitsee siis aina kaiken mitä ruumiissa tapahtuu. Tämähän seuraa parallelismista
– koska kyseessä on attribuutti ajattelu, mieli havaitsee ja käsittelee mentaalisesti sen objektin eli ruumiin
tiloja. Keskinäisyhteyden takia siis kaiken sen, mikä tapahtuu ruumiissa täytyy tapahtua myös mielessä.
Ruumiin vaikutukset
• Entä sitten kun ruumiin muutoksen saa
aikaa jokin toinen kappale tai ruumis?
Spinozan mukaan tälläinen muutos johtuu
puhtaan mekaanisesta kausaalisuhteesta.
• Kaikki muutoksen kvaliteetit seuraavat
vaikuttavasta syystä eikä
kappaleessa/ruumissa itssään ole näitä
kvaliteetteja. Tästä syystä myös tieto
vaikutuksesta sisältää tiedon sen syystä.
• Tämä tieto tulee kuitenkin mielelle sen
objektia koskevien affektien kautta.
Ulkomaailman havaitseminen
• Siitä, että ruumiin affektiin sisältyy myös ulkoinen syy seuraa, että mielellä on tietoa
oman ruumiinsa lisäksi myös hyvin monista muista kappaleista tai ruumiista (E2p16
korollaari). Näin on varsinkin jos ruumiiseen vaikuttaa useita kappaleita.
• Näillä keinoin Spinoza selviytyy Descartesin ongelmasta, ehkä vähän mutkikkaasti
mutta kuitenkin.
• Myös itsetietoisuus tapahtuu ruumiin muutosten havainnoin kautta. Ideat objektista
(ruumiista) ovat Jumalan ideassa ihmismielestä ja koska Jumalan idea ihmismielestä
on identtinen ihmismielen kanssa, mielellä on ideoita ideoista.
Ongelmia
• Spinozan ratkaisu on kyllä nerokas, mutta siinä on jonkin verran avoimia kysymyksiä, joista
keskustellaan edelleen ahkerasti.
• Esimerkiksi: tarkoittaako havainto tässä mentaalista representaatiota vai tietoisuutta? Ei ole aivan
selvää, miten mieli havaitsee kaiken, mitä ruumiissa tapahtuu.
• Spinoza näyttää viittaavan siihen suuntaan, että havaitseminen (ideat ruumiista) olisi sekavaa, mutta
tässä on tiettyjä vaikeuksia, jotka liittyvä siihen, että Spinozan mukaan meillä voi olla adekvaattia
tietoa ruumiin olemuksesta eli ulotteisuudesta.
• Ongelmia on myös sen suhteen, onko ymmärrettävä sama suhde koko olevaisen ketjua koskevaksi.
Havaitseeko kiven mieli kaiken mitä sen ruumiissa eli kiven massassa tapahtuu? Näimme
aikaisemmin, että kiven mielen täytyy olla varsin yksinkertainen sillä kiven ulotteinen olemus on
yksinkertainen. Ehkä voi sanoa, että kovin paljon muutoksia kiven massassa ei tapahdu.
Adekvaatit ja epäadekvaatit ideat
• Etiikan toisen kirjan yksi
päätavoitteista on todistaa, että ihmisen
mielellä on ainakin joitakin tosia
ideoita, jotka Spinoza ymmärtää
korrespondenssiteorian kautta: tosi
idea vastaa sen objektia.
• Idea on kuitenkin enemmänkin
väitelause kuin kuva. Toisin sanoen
ideat ovat aktiivisia eivätkä passiivisia
havaintoja kuten Descartesilla.
Adekvaatti idea
”Adekvaatilla idealla ymmärrän ideaa, jolla on, sikäli kuin sitä tarkastellaan sinänsä ilman suhdetta
kohteeseen, kaikki toden idean ominaisuudet eli sisäiset tunnusmerkit” (E2d4)(seuraavassa
selityksessä Spinoza sanoo, että ulkoinen tunnusmerkki tarkoittaa idean vastaavuutta kohteen
kanssa).
• Ikävä kyllä Spinoza ei selitä mitkä nämä sisäiset tunnusmerkit ovat epistemologisesti, vaikkakin
hän käyttää kartesiolaista käsitettä selvä ja tarkka usein samassa merkityksessä kuin adekvaatti idea.
• Spinoza lähestyy asiaa metafysiikan kautta, ihmisen ja Jumalan ymmärryksen suhteen kautta.
Kaikki ideat ovat Jumalassa ja siten hänen tietonsa on täysin adekvaattia, sillä hänen ei tarvitse
havaita niitä jonkun muun kautta.
• Miksi ihminen tekee virheitä jos kerran kaikki ideat ovat Jumalassa? Spinoza ei pyri selittämään
miten päästään totuuteen kuten useimmat aikalaisensa vaan pikemminkin siksi miksi ei päästä
totuuteen kuten Jumala pääsee.
Miksi ihmisen ideat eivät ole adekvaatteja?
• Mieli havaitsee kaiken muun maailmassa ruumiin kautta, sillä ruumiiseen vaikuttavat jatkuvasti
erilaiset asiat tai oliot. Koska ruumis on monimutkainen, siihen voidaan vaikuttaa monilla eri
tavoilla ja siten myös mieli on monimutkainen ja se voi havaita nämä eri tavat, joilla ruumiiseen
vaikutetaan (E2p14).
• Ruumiin kautta havaitseminen tuo mukanaan vaikeuksia eikä ihminen pysty yleensä yhtä
adekvaattiin tietoon kuin Jumala, jolla ei ole ruumista. Siten ihmisen idea jostakin on ruumiin tila,
jossa heijastuu tuo ulkoinen asia.
• Tarkemmin sanoen sekä ulkoisen olion luonto että oman ruumiini luonto ovat yhdessä siinä
havainnossa, joka mielellä on ruumiin muutoksesta. Jos näitä kahta asiaa ei voida erottaa kunnolla
toisistaan, tuloksena on sekaannusta koska kyseessä on epätäydellinen idea jonkin ruumiin
muutoksen syystä ja sen vuoksi tieto on epäadekvaattia. Jumala puolestaan näkee sekä idean
ihmismielessä että sen syyn adekvaatisti eikä epätäydellisyyttä pääse syntymään.
Ihmisen tiedon epätäydellisyys
• Spinoza sanoo, että jos tiedämme idean, muttemme sen syitä on kuin meillä olisi johtopäätös
muttei premissejä. Tämä taas on sekavaa ymmärrystä, sillä asioiden välisiä suhteita ei voida
nähdä eikä siten päästä lähellekään substanssin olemusta. Siten mieltä voidaan pitää ruumiin
inadekvaattina ideana, sillä mieli ei tunne kaikkia ruumiiseen vaikuttavia syitä.
”Ihmismieli ei tiedosta ihmisruumista eikä tiedä sen olevan olemassa muuten kuin ruumiiseen
kohdistuvien vaikutusten ideoiden välityksellä.” (E2p19)
• Siten Spinozan selitys erehdyksistä liittyy ymmärryksen epätäydellisyyteen ja
yksipuolisuuteen. Mielemme näkee ikään kuin vain osatotuuden, ei kaikkia asioihin
vaikuttavia syitä. Itse ideat ovat adekvaatteja – Jumala näkee ne täysin kokonaisena, mutta me
emme yleensä pysty tavoittamaan niistä kuin osan.
Kuvittelu
• Minkälaista tälläinen epäadekvaatti tietäminen sitten
on?
• Spinoza käsittelee sitä analyysissään kuvittelukyvystä.
• Meihin voi vaikuttaa jokin asia tai tunne, joka säilyy
meissä kunnes jokin uusi asia vie sen paikan. Idea
tästä voi säilyä pitkään kunnes uusi asia kumoaa sen.
• Tälläistä havainnollista jatkuvuutta, joka liittyy
ruumiin tiloihin Spinoza sanoo kuvitteluksi tai
mielikuvitukseksi (imaginatio).
Olioiden kuvat
”Näemme siis, miten voimme tarkastella asioita, joita ei ole, ikään kuin läsnä olevina, kuten usein
tapahtuu. …jatkossa pidämme kiinni sanojen yleiseen käyttöön juurtuneista merkityksistä ja
kutsumme ”olioiden kuviksi” niitä ihmisruumiin tiloja, joiden ideat edustavat ulkoisia kappaleita
ikään kuin ne olisivat meille läsnä, silloinkin kun ne eivät esitä olioiden hahmoa. Ja mielen
tarkastellessa kappaleita eli ruumiita tällä tavoin sanomme sen kuvittelevan. ” (E2p17 huomautus)
• Kuvittelukyky ei ole kuitenkaan syy erehdyksiin, pikemminkin kuvittelu kuvaa täsmällisesti sitä
miten jokin vaikuttaa ruumiiseemme. Mieleen ei kuitenkaan kuulu mitään adekvaattia tietoa niistä
osista, joista ihmisruumis koostuu (E2p24) ja jonkin ihmisruumiin vaikutuksen ideaan ei liity
adekvaattia tietoa ulkoisesta kappaleesta (E2p25). Niinpä siis mieli ei havaitse ainoatakaan ulkoista
kappaletta aktuaalisesti olemassa olevana muuten kuin oman ruumiinsa vaikutusten ideoiden
välityksellä (E2p26). Toisin sanoen ulkoiset kappaleet havaitaan olemassa olevina vain
kuvittelukyvyn kautta. Samoin oman ruumiin kestosta voi olla vain hyvin epäadekvaattia tietoa
(E2p30).
Kuvittelun hallitsema tieto eli
ensimmäisen asteen tieto
• Ihmisen tieto ei ole kovinkaan kehuttavaa, sillä se perustuu pääosin kuvitteluun (siis
tietämättömyyteen siitä miten asiat liittyvät toisiinsa eli mitkä syyt vaikuttavat tosiasiassa
ruumiiseemme). Tälläinen tieto on Spinozan tiedon hierarkiassa ensimmäisen lajin tietoa eli
alinta tietoa.
• Kuvittelu perustuu lähinnä aistien todistuksiin ja assosiativiseen muistiin, ei loogiseen
päättelyyn. Muualla Spinoza sanoo sitä nukkumiseksi silmät auki. Spinoza kutsuu
tämänkaltaista toimintaa havainnoimiseksi luonnon tavallisen järjestyksen mukaan.
”Havainnoidessaan olioita luonnon tavallisen järjestyksen mukaisesti ihmismielellä ei ole
adekvaattia, vaan yksinomaan sekavaa ja typistynyttä tietoa yhtä lailla itsestään kuin
ruumistaan ja ulkoisista kappaleista.” (Ep29 korollaari)
Yhteisiin käsityksiin perustuva tieto eli
toisen asteen tieto
• Kohdassa E2p37 Spinoza esittelee ns. yhteiset käsitykset, joille on ominaista se, että ne eivät
muodosta minkään yksittäisen olion olemusta vaan ovat yhteisiä kaikille olioille. Olennaista
yhteisille käsityksille on kuitenkin se, että ne voidaan käsittää vain adekvaatisti:
”Se, mikä on kaikille yhteistä ja on yhtä lailla sekä osissa että kokonaisuudessa, voidaan käsittää
vain adekvaatisti.” (E2p38); ”Tästä seuraa, että on olemassa tiettyjä kaikille ihmisille yhteisiä
ideoita tai yleiskäsitteitä. Sillä kaikki kappaleet käyvät jossain suhteissa yksiin [niillä on samat
attribuutit], jolloin kaikkien on havaittava ne adekvaatisti, eli selvästi ja kirkkaasti.” (E2p38
korollaari) On myös huomattava, että adekvaateista ideoita seuraa vain adekvaatteja ideoita
(E2p40).
• Tämänlainen yleisiin käsityksiin perustuva tieto on Spinozalla toiseen asteen tietoa.
Tieto ja kuvittelu
• Ensimmäisen asteen tieto on siis kuvitteluun perustuvaa
epäadekvaattista tietoa. Siinä ei voida erottaa toisistaan
oman ruumiin tilaa ja ulkoista syytä ja siksi tieto on sekavaa.
• Toisen asteen tiedossa tälläistä hämmennystä ei ole, sillä
esimerkiksi ulotteisuus on yhteistä kaikille ulottuvaisille
olioille ja se tiedetään adekvaatisti, että ulotteinen olio on
ulotteinen.
• Siten vaikka ruumiiseeni vaikuttavan ulotteisen olion idea
voi olla epäadekvaatti, tiedän adekvaatisti että se on
ulotteinen. Siten eräät asiat kuten ulotteisuus ja liike
(fyysisen todellisuuden geometriset perustekijät) ovat läsnä
adekvaatisti kaikille. Tutkijoiden kesken ei ole vielä
yksimielisyyttä mitkä kaikki asiat ovat adekvaatisti tiedettyjä.
Tieto Jumalasta
• Voimme tuntea adekvaattisti substanssin, sillä ulotteisuuden attribuutti kuvaa olemuksellisesti
hänen ominaisuuksiaan. Ja koska mieli havaitsee ruumiin kautta ulotteisuuden attribuutin…
• ”Jokaiseen ideaan mistä tahansa aktuaalisesti olemassa olevasta kappaleesta tai yksittäisestä
oliosta liittyy välttämättä Jumalan ikuinen ja ääretön olemus”
• ”Ihmismielellä on adekvaattia tietoa Jumalan ikuisesta ja äärettömästä olemuksesta”
(E2p45 & E2p47)
• Toisin sanoen, jos ymmärrämme ulotteisuuden idean adekvaatisti, ymmärrämme myös
Jumalan ominaisuuden ulotteisena olentona. Yksinkertaistaen voi sanoa, että luonnon
tunteminen on myös Jumalan tuntemista koska ne ovat yksi ja sama asia. Ja luonto perustuu
ulotteisuuden geometrisiin perustekijöihin.
Kolme tiedon lajia
• E2p40, huomautus II: ensimmäinen tiedon laji on mielipide, joka pohjautuu
kuvitteluun aistihavaintojen pohjalta sekä merkkeihin (tieto rakentuu
assosiaatiomuistiin). Toinen tiedon laji perustuu siis yhteisiin käsitteisiin ja Spinoza
kutsuu sitä järjeksi. Samassa kohdassa hän sanoo:
”Näiden molempien tiedostusten lajien lisäksi on olemassa…vielä kolmaskin, jota
kutsumme intuitiiviseksi tiedoksi. Ja tämä tiedostuksen laji etenee joidenkin Jumalan
attribuuttien formaalisen olemuksen adekvaatista ideasta adekvaattiin tietoon
olioiden olemuksesta.”
• Spinozan kuvaus kolmannesta tiedon lajista ei ole kovinkaan selvä. Hän antaa
tyypillisesti matemaattisen esimerkin, jossa kolmesta suhteesta pitäisi päätellä neljäs.
Intuitiivinen tieto
• Kolmatta tiedon lajia on ehkä helpompi ymmärtää
vertaamalla sitä toisen lajin tietoon. Näimme, että
adekvaateista ideoista seuraa adekvaattia tietoa. Jos
kaikki asioiden syyt, niiden väliset suhteet ja
lopputulema tiedetään adekvaatisti, meillä on
intuitiivista tietoa.
• Loogisesti puhuen, jos tunnemme täydellisesti
kaikki premissit ja johtopäätöksen ja pystymme
tekemään deduktion, tuloksena on intuitiivista
tietoa. Toisin sanoen pystymme näkemään jonkin
asian samalla tavalla kuin Jumala. Totuus nähdään
ikään kuin yhdellä silmäyksellä.
Ikuisuuden näkökulma
• Spinoza sanookin kohdassa E2p42: ”Toisen ja kolmannen, mutta ei ensimmäisen lajin tieto
opettaa meidän erottamaan toden epätodesta” ja kohdassa E2p43: ”Jolla on tosi idea, tietää
samalla, että hänellä on se eikä voi epäillä asian todenperäisyyttä.” Jo toisen lajin tieto riittää
kertomaan meille miten asiat todellisuudessa ovat, kuten esim. paljastamaan kaiken
välttämättömyyden. Asioiden kontingenttius johtuu vain mielikuvituksesta eli ensimmäisen lajin
tiedosta. Kohdassa E2p44 korollaari II Spinoza esittää kuuluisan lauseensa:
”Järjen luontona on havainnoida olioita tietyltä ikuisuuden kannalta”
• Toisin sanoen järki voi nähdä, että kaikki asiat seuraavat substanssista täydellisellä
välttämättömyydellä. Tämä johtuu siitä, että toisen lajin tieto perustuu yhteisiin käsityksiin ja nämä
käsitykset ovat yhteisiä myös Jumalan kanssa, kuvaten niitä tapoja, joilla Jumala toimii. Ulotteisuus
ja liike ovat tapoja, joilla luonto on olemassa ja niiden adekvaatti käsittäminen paljastaa meille
Jumalan olemuksen. Silloin voimme katsoa maailmaa ikään kuin hänen näkökulmastaan.
Vapaa tahto
”Ihmismielessä ei ole mitään absoluuttista eli vapaata tahtoa, vaan mieltä määrää tiettyyn tahtomiseen
syy, joka sekin on toisen määräämä, tämä edelleen toisen syyn, ja niin loputtomiin.” (E2p48)
• Se, mitä pidämme tahtomisena, on itse asiassa ajattelun tiloja, jotka seuraavat toisistaan ajattelun
attribuutin sarjassa.
”Mielessä ei esiinny muuta tahtoaktia eli myöntämistä ja kieltämistä, paitsi sellaista, johon liittyy idea,
sikäli kuin se on idea.”(E2p49)
• Tahtominen on itse asiassa affirmaatiota tai negaatiota, jonkin idean totuuden hyväksymistä tai
kieltämistä. Tahtominen on siis sitä, pidetäänkö jotakin asiaa totena vai hylätäänkö se epätotena.
Kohdan E2p49 korollaarissa Spinoza sanoo vielä, että tahto ja ymmärrys ovat yksi ja sama.
• Spinozan mukaan ei ole olemassa mitään tahdon fakulteettia tai kykyä ihmismielessä. Meillä on
yksittäisiä tahtomuksia (siis myöntöjä tai kieltoja), muttei mitään riippumatonta tahtoa, joka eroaisi
jotenkin ymmärryksestä. Samaan tapaan on ideoita, muttei ole mitään ymmärrystä, joka tuottaa ne.
Tahto ja determinismi
• Spinozan determinismi on ristiriidassa vapaan
tahdon kanssa.
• Käsitys siitä, että ihmisellä on vapaa tahto johtuu
vain siitä, että meillä ei ole tarpeeksi tietoa
maailmasta. Emme siis käytä järkeä, jonka avulla
näkisimme maailman sellaisena kuin se todella on.
• Kieltämällä vapaan tahdon Spinoza myös sijoittaa
ihmisen osaksi luontoa – jos hänellä olisi vapaa
tahto, ihminen olisi ikään kuin valtakunta
valtakunnassa, tavallaan irrallaan Jumalasta. Ja
tämähän sotisi pahasti kaikkea sitä vastaan, mitä
Etiikan ensimmäisessä kirjassa väitetään.