Transcript henkilostolehti_2012_2.pdf

LEDARE
PÄÄKIRJOITUS
Tillsammans klarar vi det
Yhdessä selviydymme
Budgetförslaget kan karakteriseras som en anpassningsbudget. Budgeten innehåller en anpassning till rådande realiteter. Den första anpassningen till rådande realiteter har skett via
att skattesatsen föreslås höjas med en procentenhet till 21,25%. Det är aldrig ett lätt beslut att
höja skatten som tas lättvindigt. Ofta föregås ett
skattehöjningsbeslut av politisk turbulens och
av en diskussion för och emot. Ett symptom på
lägets allvar i Jakobstad är att denna gång har
denna debatt lyst med sin frånvaro. Stadens
servicestrukturer medger på kort sikt inget annat än en skattehöjning.
Talousarvioehdotusta voidaan luonnehtia
sopeuttamistalousarvioksi. Talousarvio sopeutetaan vallitsevaan todellisuuteen. Ensimmäinen sopeutus on toteutettu siten, että
veroprosenttia ehdotetaan korotettavaksi yhdellä prosenttiyksiköllä 21,25 %:iin. Päätös
veroprosentin korottamisesta ei ole koskaan
helppo eikä sitä tehdä kevyin perustein. Usein
korottamispäätöstä edeltää poliittinen levottomuus ja keskustelu puolesta ja vastaan. Merkkinä tilanteen vakavuudesta Pietarsaaressa
on se, että tällä kertaa keskustelu on loistanut
poissaolollaan. Kaupungin palvelurakenteet
eivät salli lyhyellä aikavälillä muuta kuin veronkorotuksen.
I skrivande stund har stadsstyrelsens budgetförslag för år 2013 just blivit klart. Förslaget
vandrar nu vidare för att behandlas i december
av stadsfullmäktige.
Tätä kirjoitettaessa on kaupunginhallituksen
talousarvioehdotus vuodeksi 2013 juuri valmistunut. Ehdotus matkaa nyt eteenpäin käsiteltäväksi kaupunginvaltuustossa joulukuussa.
Anpassningarna tar inte slut i och med skatte- Mikael Jakobsson, Foto/Kuva: P. Salonen
satsen. Den andra anpassningen vi hamnar att
göra är att vi, i bästa fall, går in i en tid av långsam ekonomisk Sopeutukset eivät pääty veroprosenttiin. Toinen sopeutus jonka
tillväxt. Märk väl ordvalet. I bästa fall. I värsta fall kan vi gå in i en joudumme tekemään on se, että siirrymme, parhaassa tapaukdjup recession och finanskris där samhällsfreden i Europa kan få sessa, hitaan talouskasvun aikaan. Huomatkaa sanavalinta. Partörnar. Tysklands förbundskansler Angela Merkel säger att vi har haassa tapauksessa. Pahimmassa tapauksessa saatamme joutua
minst fem år framför oss före eurokrisen är löst. Scenariot med en syvään taantumaan ja talouskriisiin, jossa Euroopan yhteiskuntalångsam ekonomisk tillväxt innebär att skatteinkomsterna de när- rauha saattaa järkkyä. Saksan liittokansleri Angela Merkel arvioi
maste åren kommer att öka långsamt. Då måste också kostnadsut- eurokriisin kestävän vähintään viisi vuotta. Hitaan talouskasvun
vecklingen ha högst samma takt.
skenaario merkitsee sitä, että verotulot lisääntyvät lähivuosina hiDen tredje anpassningen av ekonomin är strukturell. Vi måste till- taasti. Silloin myös kustannuskehityksen on noudatettava enintään
sammans gå in i stadens strukturer och få till stånd en anpassning samaa tahtia.
neråt av kostnaderna med mellan 7och 8 miljoner euro. I praktiken är enda sättet att få till stånd en dylik anpassning att utgifterna
växer i en långsammare takt än intäkterna. Det säger sig självt att
sådana summor inte kan uppnås med osthyvelmetoder. Ekonomiplanen utgår från att ungefär halva anpassningen sker till år 2015.
Det är en ringa tröst att de flesta kommuner i Finland befinner
sig i en motsvarande sits som Jakobstad. I själva verket har många
kommuner ett mycket värre läge än oss. Situationen är allvarlig
men fullt hanterbar. Ifall vi hanterar kostnadstrycket kommer vi ur
krisen stärkta. Ifall vi i Finland misslyckas med projektet kommer
välfärdssamhällets fundament att vara sönderslagna före årtiondet
är till ända.
Det är en tuff uppgift vi har framför oss. Tillsammans skall vi klara
det. Personalen utgör vår viktigaste resurs och år 2013 kommer att
präglas av att alla tillsammans kommer med idéer om hur vi kan
bli ännu effektivare. Personal och förtroendevalda tillsammans.
Nästa år blir arbetsdrygt. Före det skall vi alla passa på av att njuta
av jul- och nyårshelgen och ladda batterierna. Jag tillönskar alla
anställda, förtroendevalda och pensionärer med familj en Riktigt
God jul och ett Framgångsrikt Nytt År 2013.
Mikael Jakobsson
stadsdirektör
Kolmas talouden sopeutus on rakenteellinen. Yhdessä meidän on
kajottava kaupungin rakenteisiin ja sopeutettava kustannuksia 7-8
miljoonaa euroa pienemmiksi. Käytännössä tuollainen sopeutus
on mahdollista aikaansaada vain siten, että menot lisääntyvät tuottoja hitaammin. On selvää, ettei tuollaisia summia saavuteta juustohöylämenetelmällä. Taloussuunnitelman lähtökohtana on, että
noin puolet sopeutuksesta toteutetaan vuoteen 2015 mennessä.
Laihana lohtuna on, että useimmat Suomen kunnat ovat samassa
tilanteessa kuin Pietarsaari. Itse asiassa moni kunta on paljon heikommassa asemassa. Tilanne on vakava, mutta täysin hallittavissa.
Jos hallitsemme kustannuspaineen, selviydymme kriisistä vahvistuneina. Jos Suomi epäonnistuu hankkeessa, tulee hyvinvointiyhteiskunnan perusta murtumaan ennen vuosikymmenen loppua.
Edessämme on vaativa tehtävä. Yhdessä selviydymme siitä. Henkilöstö on tärkein voimavaramme, ja vuotta 2013 sävyttää se, että
ideoimme kaikki yhdessä, miten voimme olla entistä tehokkaampia. Henkilöstö ja luottamushenkilöt yhdessä.
Ensi vuosi on työntäyteinen. Ennen sitä meidän kaikkien on hyvä
nauttia joulun ja uuden vuoden pyhistä ja ladata akkujamme. Toivotan kaikille työntekijöille, luottamushenkilöille ja eläkeläisille
perheineen Oikein Hyvää Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta
2013.
Mikael Jakobsson
kaupunginjohtaja
STADEN/KAUPUNKI 2/2011
Utgivare/Julkaisija:
Personalbyrån, Henkilöstötoimisto
Pärm/Kansi: Pirjo Salonen
Redaktörer/Toimittajat: Ulla Linder, Marjo Luokkala
Gästredaktörer/Vierailevat toimittajat: Guy Björklund
Foto/Kuvat: Pirjo Salonen, Guy Björklund, Marjo Luokkala, Magnus Vikman
Översättningar/Käännökset: Susanna Melender, Monica Laggnäs
-2-
AKTUELLT - AJANKOHTAISTA - AKTUELLT - AJANKOHTAISTA
Jämställdhetsplan 2013-2016
Staden Jakobstad personalsektioner har godkänt den personalpolitiska jämställdhetsplanen för 2013-2016.
Planens målsättningar:
Jämställdhet mellan könen är ett mål som Staden Jakobstad förbinder sig att främja i all sin verksamhet. Diskriminering på grund av
kön godkänns inte, målet är en arbetsplats fri från alla former av diskriminering. Jämställdhet i arbetslivet innebär att kvinnor och
män behandlas likvärdigt och utan diskriminering i alla situationer.
Jämställdhetsplanen indelas i 6 delområden så att den omfattar hela yrkeskarriären: 1. Ledning av personal, 2. Personalplanering och
rekrytering, 3. Utbildning och karriärutveckling, 4. Löner o dylikt, 5. Sammanjämkning av arbete och familjeliv, 6. Arbetsförhållanden och samarbete.
Jämställdhetsplanen har skickats till arbetsplatserna och finns även på portalen/intra.
Antal anställda, män och kvinnor 31.12.2011
Työntekijämäärä, miehiä ja naisia 31.12.2011
Antal anställda/
Työntekijöitä
Kvinnor/
Naisia %
Män/
Miehiä %
1 677
94,9
5,1
Bildningstjänster/Sivistyspalvelut
733
88,0
12,0
Tekniska tjänster/Tekniset palvelut
353
59,2
40,8
Övriga/Muut
185
53,0
47,0
Sammanlagt/Yhteensä
2 948
84,5
15,1
Social- och hälsovårdssektorn/
Sosiaali- ja terveydenhuolto
Tasa-arvosuunnitelma 2013–2016
Pietarsaaren kaupungin henkilöstöjaostot ovat hyväksyneet henkilöstöpoliittisen tasa-arvo suunnitelman 2013 - 2016.
Suunnitelman tavoitteet:
Sukupuolten välinen tasa-arvo on tavoite, jota Pietarsaaren kaupunki sitoutuu edistämään kaikessa toiminnassaan. Sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei hyväksytä, tavoitteena on kaikenlaisesta syrjinnästä vapaa työpaikka. Työelämän tasa-arvo tarkoittaa sitä, että
naisia ja miehiä kohdellaan tasapuolisesti ja ilman syrjintää kaikissa tilanteissa.
Henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma 2013–2016 jakautuu 6 osa-alueeseen siten, että se käsittää koko ammattiuran: 1. Henkilöstön johtaminen, 2. Henkilöstösuunnittelu ja rekrytointi, 3. Koulutus ja urakehitys, 4. Palkat yms., 5. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, 6. Työolot ja yhteistyö.
Tasa-arvosuunnitelma on lähetetty työpaikoille ja löytyy myös portaalista/intrasta.
Birgitta Blomqvist
Julgröt Joulupuuro 21.12.2012
Staden bjuder anställda på julgröt fredagen den 21.12.2012 på följande ställen:
Kaupunki tarjoaa työntekijöilleen joulupuuroa perjantaina 21.12.2012 seuraavissa paikoissa
Tobaksmagasinet i Jakobstad
Tupakkamakasiini, Pietarsaari kl./klo 10.30-13.00
Malmskas personalmatsal
kl./klo 10.30-13.00
Malmin henkilöstöruokala
Juthbacka, Herrgård
kl./klo 11.00-13.00
Meteoriten Bennäs, Pännäinen
kl. /klo11.30-13.00
kl. /klo11.00-12.00
Sandlunden Larsmo, Luoto
-3-
AKTUELLT - AJANKOHTAISTA - AKTUELLT - AJANKOHTAISTA
Siniset ja vihreät ateriakupongit
Måltidskuponger, blå och grön
Kaupungin sinisiä ja vihreitä lounaskuponkeja voi käyttää maksuvälineenä noin neljässäkymmenessä ravintolassa tai kunnallisessa ruokalassa oheisen luettelon mukaisesti. Kuponkeja voi
ostaa vain kymmenen kupongin vihkoissa.
Stadens lunchkuponger som är blå eller grön kan användas som
betalningsmedel på ett fyrtiotal restauranger eller kommunala
matplatser enligt nedanstående lista. Kupongerna kan endast köpas häftesvis om tio kuponger.
Muistutamme, että lounaskuponkeja voi käyttää ainoastaan työpäivinä (lue teksti kupongissa)!
Vi påminner om att måltidskupongerna kan användas endast
under arbetsdagar (läs texten på kupongen)!
Avtalsrestauranger i Jakobstad / Sopimusravintolat Pietarsaaressa
ABC Autotie 2
After Eight
Storgatan 6, Isokatu 6
Asian Garden
Otto Malmsgatan 13, Otto Malminkatu 13
Auto-Grillen /-Grilli
Jakobsgatan 15, Jaakonkatu 15
Café Fredrika
Storgatan 13, Isokatu 13
Café Locum
Rådhusgatan 11, Raatihuoneenkatu 11
Café Örtagården
Rosenlund
City Cafe
Storgatan 14 , Isokatu 14
Elif Ravintola Ky / Kebab Pizzeria
Kanalesplanaden 20, Kanavapuistikko 20
Endivo
Stadshuset, Kaupungintalo
Fazer Amica / Nautor Swan
Laukkogränd 3 (BTC)
Hotel Epoque
Jakobsgatan 10 , Jaakonkatu 10
Hötorg Center
Rådhusgatan 12, Raatihuoneenkatu 12
Japrak Kebab Pizzeria
Choraeusgatan 13, Choraeuksenkatu 13
Kb Korv-Göran Ky
Kanalesplanaden 20, Kanavapuistikko 20
Koti Pizza
Rådhusgatan 7 ,Raatihuoneenkatu 7
Kumar’s Restaurang
Storgatan 11, Isokatu 11
Liisan Pizza Oy
Skutnäsgatan 16, Skutnäsinkatu 16
Mama Ethiopia Streetfood
Storgatan ,Isokatu
Mc Donald´s
Smedjegatan 6 ,Pajakatu 6
Neste
Permosvängen 127, Permunkaarre 127
Neste Södra tullen
Paul Hallvarsgtan 2, Paul Hallvarinkatu 2
Presso & Rosso
Skolgatan 4, Koulukatu 4
Saigon City
Storgatan 8, Isokatu 8
Sanni`s kök
Solkullavägen 65 ,Aurinkomäentie 65
Ab Servicestation
Rådhusgatan 41, Raatihuoneenkatu 41
T. Viklund Oy
Sesam Club Maharaja
Rådhusgatan 5, Raatihuoneenkatu 5
Stadshotellet/Per Brahe
Kanalesplanden 13, Kanavapuistikko 13
Subway
Kanalesplanaden 18, Kanavapuistikko 18
Una Delikatess
Alholmsgatan 6 ,Alholminkatu 6
Vegana
Skutnäsgatan 2, Skutnäsinkatu 2
Vietnam Grill
Styrmansgatan, Perämiehenkatu
Yrkeskocken
Trädgårdsgatan 30 ,Puutarhakatu 30
020 780 8451
781 6500
723 1309
724 7371
723 3533
724 7440
724 3101
723 2233
724 5254
724 3338
760 1778
788 7111
781 9500
724 3535
724 4088
723 4887
723 7559
723 7700
050 567 0289
724 8008
724 8122
020 742 2209
020 780 7546
723 0470
722 1680
723 6038
723 7003
788 8111
723 4149
723 1780
723 1031
724 8878
785 5208
BENNÄS / PÄNNÄINEN
Meteoriten Mysinge Vasavägen 1, Vaasantie 1 Bennäs, Pännäinen
Lövö, Bennäs,Pännäinen
EDSEVÖ
Neste Edsevö
Motellvägen 2, Edsevö
LARSMO O. BOSUND / LUOTO JA BOSUND
Kiosk 57
Strandcamping, Larsmo
Bosundsv. 57 Bosund
Assarsskärsvägen 1
7667930
045 854 9549
7285151
NYKARLEBY / UUSIKAARLEPYY
Café Brostugan
Seminariegatan 2, Nykarleby, Uusikaarlepyy Öppet juni-augusti, avoinna kesäkuu-elokuu
Föreningen Munsala Pensionärshem r.f
Munsalav. 17 - 21 Munsala
Jutasvägen 34 , Juuttaatie 34, Nykarleby, Uusikaarlepyy
Juthbacka Hotell & Restaurang
New Asian Garden
Topeliusepl. 5, Nykarleby, Uusikaarlepyy
Nykarleby Wärdshus
Bankgatan 6 Nykarleby
Victoria Kebab pizzeria
Sollefteågatan 11, Nykarleby
PURMO
Uffes Mat & Cafe
Purmovägen 471, Purmo
YTTERESSE
Pizzeria & restaurang Venezia
Ytteressevägen 174 B Ytteresse
KOMMUNALA SERVERINGAR - KUNNALLISET RUOKAILUPAIKAT
Björkbacka kök, Koivurinteen keittiö
Carleborg
EsselundenHagalund
HCV Nykarleby, Uusikaarlepyy
Malmskas kök, Malmin keittiö
PedersheimPurmohemmet
Sandlunden, Larsmo,Luoto
-4-
764 1191
722 0677
722 0462
721 0770
722 0135
727 2255
050 369 6498
Maria Lindborg, Linda Aspvik, Åsa Grundvall & Heini Ollikkala
INFO
• Pietarsaaren kaupungin työterveyshoitajina toimii tällä hetkellä Åsa
Grundvall, Heini Ollikkala ja Linda Aspvik. Uusikaarlepyyssä työterveyshoitajana toimii Maria Lindborg.
• E-resepti otetaan käyttöön alkuvuoden 2013 aikana. Ilmoitamme
ajankohdasta myöhemmin. Kaikilta asiakkailtamme kysytään ilmoittautumisen yhteydessä henkilötiedot potilasturvallisuuden takaamiseksi. Ajokortti tai kuvallinen kela-kortti on näytettävä vastaanotossa.
• Sosiaali- ja terveysviraston laboratorioon jokainen asiakas varaa itse
aikansa Internetin kautta. Laboratorioon voi myös mennä ilman
ajanvarausta. Lähete on kuitenkin aina oltava.
• Sairausvastaanotollemme tullaan toistaiseksi ajanvarauksella. Sairausvastaanotolla hoidetaan lyhyitä asioita, kuten vilustumisoireita,
tikkien poistoa tai korvien huuhtelua.
• Som staden Jakobstads företagshälsovårdare fungerar för närvarande
Åsa Grundvall, Heini Ollikkala och Linda Aspvik. I Nykarleby fungerar Maria Lindborg som företagshälsovårdare.
• E-recept tas i bruk i början av år 2013. Vi meddelar den exakta tidpunkten senare. Alla våra klienter ombeds uppge sina personuppgifter vid anmälningen för att garantera patientsäkerheten. Körkort
eller ett FPA-kort med foto ska uppvisas vid receptionen.
• Till social- och hälsovårdsverkets laboratorium ska varje klient själv
reservera tid via Internet. Man kan också komma till laboratoriet
utan tidsbeställning. En remiss ska man ändå alltid ha.
• Till vår sjukvårdsmottagning kommer man tillsvidare med tidsbeställning. På sjukvårdsmottagningen sköts enklare saker som förkylningssymtom, borttagning av stygn och öronsköljning.
Ajanvaraus /neuvonta:
Tidsbeställning/rådgivning:
Vastaanotto Pietarsaaressa: 040 488 2880 tai terveydenhoitajan puhelinaika 8.00-9.00 ja 12.30-13.00
Åsa Grundvall 040 488 2883
Heini Ollikkala 040 488 2884
Linda Aspvik 040 488 2885
sairausvastaanotto 040 488 2899
Mottagningen i Jakobstad: 040 488 2880 eller på hälsovårdarens telefontid 8.00–9.00 och 12.30–13.00
Åsa Grundvall 040 488 2883
Heini Ollikkala 040 488 2884
Linda Aspvik 040 488 2885
sjukvårdsmottagningen 040 488 2899
Vastaanotto Uusikaarlepyyssä: 040 488 2887 Maria Lindborgin puhelinaika 9.00-9.30.
Mottagningen i Nykarleby: 040 488 2887 Maria Lindborgs telefontid
9.00–9.30.
Jos hoitaja on varattu eikä pysty vastaamaan, jätä nimesi ja numerosi
vastaajaan SELVÄSTI. Hoitaja ottaa Sinuun yhteyttä mahdollisimman
pian.
Om hälsovårdaren är upptagen eller inte kan svara, uppge ditt namn och
telefonnummer på svararen, TYDLIGT. Hälsovårdaren tar kontakt med
Dig så fort som möjligt.
Vastaanotto on auki ma-to 8.00-16.00 ja pe 8.00-14.00. Pe aukiolo alkaa
7.12.2012.
Mottagningen är öppen mån.–tor. 8.00–16.00 och fre. 8.00–14.00. Öppethållningstiden på fredag gäller fr.o.m. 7.12.2012.
Lääkärille annetaan aikoja sairausvastaanoton tai oman työterveyshoitajan kautta.
Läkartider ges via sjukvårdsmottagningen eller den egna företagshälsovårdaren.
Sairausvastaanoton lääkäreinä toimivat:
• ylilääkäri Helinä Sipinen
• lääkäri Uno Kiplok
• yleislääketieteen erikoislääkäri Anne-May Wallin
• lääkäri Piia Tamminen
• lääkäri Veera Lindfelt
Som läkare på sjukvårdsmottagningen fungerar:
• överläkare Helinä Sipinen
• läkare Uno Kiplok
• specialist i allmänmedicin Anne-May Wallin
• läkare Piia Tamminen
• läkare Veera Lindfelt
Työterveyslääkäreinä:
• työterveyslääkäri Paula Kalliomaa
• työterveyslääkäri, fysiatri Nina Britschgi
• lääkäri Maria Krokvik
Som läkare inom företagshälsovården fungerar:
• företagsläkare Paula Kalliomaa
• företagsläkare fysiater Nina Britschgi
• läkare Maria Krokvik
Joulun aikana vastaanottomme on auki normaalisti (27.-31.12.2012).
I julmellandagarna är vår mottagning öppen som vanligt (27–
31.12.2012).
Hälsningar, terveisin Työplus
-5-
Bodil Dahlin pitää kuntoa yllä
suunnistuksen avulla
Kaupungin henkilöstössä on monia, jotka ovat innostuneet
suunnistuksesta kuntoilumuotona. Pietarsaaren Veden suunnitteluinsinööri Bodil Dahlin aloitti suunnistuksen vuonna 2010.
Hän on ollut aina aktiivikuntoilija, ja lajeihin ovat kuuluneet
hiihto, hölkkä ja kuntosalilla käynti.
- Hiihto oli minulle pääasia. Sisareni kehotti minua kokeilemaan suunnistusta, ja se sopi hyvin hiihdon oheen, koska molemmat ovat kausilajeja, toteaa Bodil, joka on myös osallistunut
kaksi kertaa Vasaloppet ja TjejVasa -hiihtoihin.
Suunnistus on laji, jossa harjoitellaan kilpailuihin osallistumalla,
mutta kisoissa on eri luokkia, matkoja ja vaativuusasteita.
- Minä tapaan juosta noin neljä kilometriä – siitä on yksi alempi ja kaksi ylempää luokkaa. Teen osittain työtäkin karttojen parissa, joten se puoli oli tuttua, mutta kiinnostavaksi suunnistuksen tekee se, että siihen voivat osallistua kaikki iästä ja kunnosta
riippumatta. Kymmenvuotias voi keskustella reitin valinnasta
kahdeksankymppisen kanssa, vaikka he saattavat osallistua eri
radoille. Nuoremmat lapset voivat suunnistaa aikuisen seurassa
– kisoissa voi sekä juosta että kävellä.
Maanantaisin kisoja järjestää Kokkolan suunnistajat, torstaisin
pidetään Torstairastit, jonka järjestäjinä ovat IF Minken, IK Falken, IF Brahe ja Pietarsaaren Hiihtäjät.
- Meillä on kesämökki Kruunupyyssä, ja siellä ollessamme
osallistumme Torstaipummeihin, jonka järjestävät OK Botnia,
IK Kronan ja GIF, kertoo Bodil, joka ei ole perheen ainoa suunnistuskärpäsen puraisema.
- Mieheni aloitti suunnistuksen pian minun jälkeeni ja jäi vielä enemmän koukkuun. Tänä kesänä mukana on ollut nuorin
poikamme, joka on 21-vuotias. Mehän olemme tottuneet liikkumaan luonnossa, joten suunnistus tuntui siksikin luontevalta
harrastukselta. Meillä on kolme lasta, joista kaksi on aktiivisia
partiolaisia. Vävy on eräopas ja toinen pojista opiskelee parhaillaan samaan ammattiin.
- Polvisuojat eivät olisi hassummat, vaikka en kyllä ole niitä kokeillutkaan. Melkein joka kerta sitä kaatuu mahalleen tai putoaa
polvilleen jossain vaiheessa, Bodil nauraa.
Suunnistajaksi aikovalle on hyötyä pitkistä jaloista.
- Kaksimetriset miehet vain harppovat ojan yli metrin pituisilla jaloillaan. Me lyhyempijalkaiset joudumme ojaan. Ne kerrat
jolloin kotiin tullaan kuivin kengin, ovat harvassa.
Oikeanlaiset kengät ovat tärkeät
Kengät ovat tärkein osa varustusta. Suunnistuskengillä saa paremman otteen märistä sammalista ja kivistä ja ne vähentävät
liukastumisriskiä. Pahaksi onneksi Bodililla ei ollut suunnistuskenkiä juostessaan Fäbodan metsässä elokuussa.
- Se sattui torstairasteilla Fäbodan Pikkuhiekalla eräällä tasaisimmista osuuksista. Taisin kompastua johonkin juureen tai kiveen, oikeastaan en tiedä mitä tapahtui, kertoo Bodil. Hän taittoi
jalkansa ja joutui kävelemään kolmisen viikkoa kyynärsauvoilla
ilmatuki jalan ympärillä. Kauden pilalle meno harmittaa hiukan.
- En ole suunnistanut sen jälkeen, mutta ensi kaudella olen taas
mukana. Koska suunnistuskengissä on matalampi kantapää ja ne
tukevat nilkkaa samalla tavoin kuin jalkapallokengät, on mahdollista, että luunmurtumaa ei olisi tullut, jos olisin käyttänyt niitä. Ensi kaudeksi aion siis hankkia suunnistuskengät.
Onnettomuudesta huolimatta Bodil haluaa kannustaa muita
työntekijöitä suunnistusharrastuksen pariin.
- Kausi kestää huhtikuusta lokakuuhun. Torstairastien kotisivuille tulee ensi vuoden ohjelma. Seurat tapaavat järjestää myös
suunnistuskouluja. EMIT-leimasimia saa lainaksi ellei omaa leimasinta ole, Bodil Dahlin selittää ja jatkaa:
- Minulle on ollut kiva juttu löytää viisikymppisenä uusi, itselleni sopiva kuntoilumuoto. Pidän haasteista ja niitä suunnistus
tarjoaa.
Teksti: Ulla Linder
Monipuolista harjoittelua
Bodil itse suunnistaa yhdessä sisarensa kanssa.
- Juoksemme yhdessä. Se ei ole oikein luvallista, mutta toisaalta emme myöskään osallistu kärkiluokkaan. Minua kiehtoo eniten se, että suunnistaessa pää on tyhjennettävä – kartta kädessä
metsässä juostessa ei voi ajatella mitään muuta. On keskityttävä
siihen, mitä on tekemässä.
Suunnistuskilpailujen välillä myös muu harjoittelu jatkuu noin
5-8 kilometrin lenkeillä kolmesta viiteen kertaa viikossa sekä
pyöräilyllä. Lisäksi tulee jonkin verran maastoharjoittelua – esimerkiksi viime vuonna Bodil juoksi puolet Lidingöloppetista eli
16 kilometriä. Talvella vuorossa on hiihto.
- En harjoittele pelkästään huvin vuoksi, mutta vielä en halua
kertoa tulevaisuuden haaveistani. Vasaloppetiin valmistauduin
puolentoista vuoden ajan – tässä iässä täytyy harjoitella järjestelmällisesti pidemmän aikaa. Suunnistusta aion jatkaa tällä tasolla,
mutta juoksussa minulla on muita tavoitteita, joihin suunnistus
on hyvää harjoitusta. Metsässä juokseminen kehittää kuntoa niin
paljon enemmän. Se on aivan toisenlaista kuin tiellä juokseminen, ja lisäksi paljon mielenkiintoisempaa ja tehokkaampaa. Sykemittarilla eron huomaa – korkeampi syke ja intervalliharjoittelua samalla kertaa.
Bodil ei ole törmännyt hirviin eikä karhuihin, mutta metsässä on
katsottava, mihin laittaa jalkansa.
-6-
Foto: Pirjo Salonen
inte så långt ifrån. Vi har tre barn, varav två är aktiva scouter, mågen är friluftsguide och en av sönerna studerar till det som bäst.
Bodil Dahlin håller sig i form
med orientering
Bland stadens personal finns flera som fastnat för orientering
som motionsform. Bodil Dahlin, planeringsingenjör på Jakobstads vatten, började orientera 2010. Hon har alltid varit aktiv
motionär – skidat, joggat och gått på gym.
- Skidåkning var huvudsaken för mig. Min syster tyckte jag skulle pröva orienteringen och då båda är säsongsbundna, passade
den bra in, konstaterar Bodil, som också två gånger deltagit i Vasaloppet och Tjejvasan.
Orientering är en sport där man tränar genom att delta i tävlingar, men det finns olika klasser, sträckor och svårighetsgrader.
- Jag brukar springa cirka fyra kilometer - det finns en klass under och två över. Jag jobbar annars också till en del med kartor,
så den delen var bekant, men det som är intressant med orientering är att alla kan delta, oberoende av ålder och kondition. En
10-åring kan diskutera vägvalet med en 80-åring, fast de kanske
deltagit på olika banor. Yngre barn kan delta med någon vuxen man kan både springa och promenera.
På måndagar ordnar Kokkolan suunnistajat tävlingar, på torsdagar är det ”Torsdagsträffen”, då IF Minken, IK Falken, IF Brahe
och Pietarsaaren hiihtäjät är arrangörer.
- Vi har sommarstuga i Kronoby så om är vi där deltar vi i ”Torsdagsbommen” som OK Botnia, IK Kronan och GIF ordnar, berättar Bodil som inte är den enda i familjen som blivit biten av
orienteringsflugan.
- Min man började strax efter mig och blev ännu mera fast. I
sommar har yngsta pojken, som är 21, varit med. Det är klart, vi
är sådana som rör oss i naturen, så detta med orientering låg ju
Mångsidigt tränande
Bodil själv orienterar tillsammans med sin syster
- Vi springer tillsammans, vilket inte är riktigt lagligt, men så deltar vi inte heller i toppklassen. Det som fascinerar mig mest är
att man tömmer huvudet - det går inte att tänka på annat när du
har kartan i hand och springer i skogen. Du måste fokusera på
det du gör just då.
Mellan orienteringstävlingarna fortsätter också övrigt tränande
med ungefär tre till fem motionspass per veckan på ungefär fem
till åtta kilometer plus cykling. Lite terrängträning blir det också
- i fjol sprang hon till exempel halva Lidingöloppet på 16 kilometer. Skidåkning gäller på vintern.
- Träningen är inte bara för skojs skull, men jag vill inte ännu
berätta om mina drömmar för framtiden. För Vasaloppet förberedde jag mig i ett och ett halvt år – i denna ålder måste man
förbereda sig systematiskt en längre tid. Orienteringen planerar
jag att fortsätta med på denna nivå, men jag har andra ambitioner
med löpningen, som orientering är bra träning för. Det ger så
mycket mer för konditionen att springa i skogen, det är helt annat
än att löpa på vägen och dessutom mycket intressantare och effektivare. Man ser skillnaden med pulsmätaren - högre puls och
intervallträning på samma gång.
Bodil har varken stött på älgar eller björnar, däremot måste man
se var man sätter fötterna.
- Knäskydd skulle inte vara helt fel, även om jag inte använt dem.
Nästan varje gång ligger man platt på magen eller hamnar på knä
i något skede, säger Bodil och skrattar.
En fördel skulle vara att ha långa ben om man ska bli orienterare.
- Tvåmeters karlarna med en meters ben kliver bara över dikena.
Vi med kortare hamnar i dikena. De gånger man kommer hem
med torra skor är lätträknade.
Rätt sorts skor är viktigt
Skorna är den viktigaste delen av utrustningen. Orienteringsskor
greppar bättre på våt mossa och stenar och minskar halkningsrisken. Tyvärr hade Bodil inga sådana då hon sprang i Fäbodaskogen i augusti i år.
- Det var på torsdagsträffen på Lillsand i Fäboda, på ett av de
plattaste avsnitten. Jag tror jag snubblade på någon rot eller sten,
jag vet egentligen inte vad som hände, berättar Bodil som bröt
benet och fick gå på kryckor i cirka tre veckor med luftstöd runt
foten. Hon grämer sig lite över att säsongen blev spolierad.
- Jag har inte orienterat efter det, men nästa säsong är jag med
igen. Eftersom orienteringsskor har lägre häl och stärker vristen
på samma sätt som fotbollsskor kan det tänktas att benbrottet
inte hade inträffat om jag använt sådana, så nästa säsong ska jag
införskaffa dem.
Trots olyckan vill Bodil uppmuntra andra anställda att börja
orientera.
- Säsongen pågår mellan april och oktober. På ”Torsdagsträffens”
hemsida kommer programmet för nästa år. Föreningarna brukar
också ordna orienteringsskolor. Emitbrickor som man stämplar
med, kan man också låna om man inte har egen, förklarar Bodil
Dahlin och fortsätter:
- För min del är det en kul grej att i 50-års åldern hitta en ny
motionsform som passar mig. Jag tycker om utmaningar och det
ger orienteringen.
Text: Ulla Linder
-7-
Foto: Pirjo Salonen
Färska doktorer på förvaltningskansliet
Utbildningsplanerare Pia Nyman disputerade till doktor i hälsovetenskap inom arbetshälsa i Tammerfors i juni, medan vikarierande chefen för äldreomsorgen, Pirjo Knif, är doktor i samhällsvetenskaper inom socialgerontologi vid Jyväskylä universitet
sedan augusti i år.
Pia hade tur och blev promoverad i september - det var sju år sedan föregående promotionstillfälle i Tammerfors. Pirjo får vänta
på sin hatt och sitt svärd till nästa år.
Pia Nyman har forskat i axelbesvär
”Patienters uppfattning om funktionsförmåga och välbefinnande
efter operativ och konservativ behandling vid supraspinatussyndrom” heter Pia Nymans doktorsavhandling, som är en kombinerad ansats av kvalitativ och kvantitativ forskning, med både
individuella intervjuer, gruppintervjuer och enkäter.
Pia Nyman samarbetade med Kaj Palenius, lektor vid Åbo Akademi.
- Vi har velat göra patientens röst hörd i avhandlingen. Det är
värdefullt att ta del av patienternas upplevelser och erfarenheter
för att kunna utveckla hela vårdapparaten. Med Kaj har vi testat och räknat statistik, samt publicerat i läkar- och rehabiliteringstidningar. Vi har använt oss av lite nyare förhållningssätt
med kombinerad ansats av både patientintervjuer och enkäter.
Arbetsmängden blir större, men det ger mera.
Målgruppen bestod av totalt 215 personer med axelbesvär mellan åren 2000–2007. De patienter som studerades fick endera
konservativ behandling eller åtgärdades operativt med tillhörande fysioterapi.
- Den kliniska nyttan för fysioterapeuter är ett amerikanskt frågeformulär gällande axelbesvär, som är översatt och testat i finska
förhållanden och får fritt användas, förklarar Pia.
Hösten 2003 började Pia arbetet med avhandlingen.
- Det blev cirka fem års heltidsstudier och varje artikel tog cirka
ett år i anspråk. Att skriva doktorsavhandling har gjort mig ödmjuk - det är en lång process där det man gör granskas kritiskt,
konstaterar Pia och fortsätter:
- Jag var alterneringsledig ett år och fick utbildningsstöd när det
var som mest intensivt under datainsamlingen. Mycket av den
privata tiden har gått åt till att sitta vid datorn, men jag ångrar
ingenting. Det har varit min egen fri vilja att utveckla och utvärdera arbetet med vetenskapliga metoder.
Lång karriär i Jakobstad
Sedan 2010 arbetar Pia som utbildningsplanerare, men började
redan 1980 på Malmska som konditionsskötare.
- Jag har fått nya arbetsuppgifter i takt med att jag höjt min kompetens. Tack vare forskningsanslagen har jag haft ekonomiska
möjligheter att studera och arbetsgivarens och arbetskamraternas stöd har betytt mycket.
I kafferummet skojas det friskt om doktorn som inte lyckats värma tevattnet, då det är hennes tur att sköta pausserveringen.
- Vi har en bra arbetsgemenskap. Ibland kan jag ha varit lite frånvarande, fast fysiskt närvarande. Det blir lätt så att man bubblar i
egna funderingar, men ingen har klagat, säger Pia glatt.
- Vi gläder oss med dig, konstaterar arbetskamraterna.
Tack vare studierna har Pia nu ett brett nätverk och djup sakkunskap och kan dessutom fungera som föreläsare.
- Det har varit himla roligt. Resan har varit mödan värd. Jag har
fått massor med nya kontakter och fått uppleva mycket, som att
till exempel att opponera och presentera mitt arbete på internationella konferenser på engelska. Min kompetens borde jag
kanske använda vid ett universitet till att utbilda fysioterapeuter.
-8-
Men det är också en utmaning att jobba med nya saker inom
verket och det känns värdefullt, konstaterar doktor Pia Nyman.
Pirjo Knif och medelålders hjälpare
Pirjo Knif disputerade med sin avhandling ”Keski-ikäiset ikääntyvien omaistensa auttajina? Tutkimus sukupolvien välisestä informaalista hoivasta” den sista augusti i år.
- Det var en intressant och intensiv dag, väldigt spännande. Det
har tagit många veckor efteråt att landa och komma ikapp med
annat, men det känns bra att kunna sätta punkt, förklarar den
färska doktorn och fortsätter:
- Det mesta har jag gjort vid sidan av arbetet och därför har det
också tagit sin tid, cirka åtta år. En kortare period har jag varit
ledig i cirka fyra månader. Det har nog varit tufft periodvis.
Sedan januari i år är Pirjo Knif tjänsteledig från sin tjänst som
utvecklingsplanerare vid SONet Botnia, ett kompetenscentrum
för det sociala kunnandet, där hon jobbat i tio år.
- Min arbetspunkt var i Karleby, men arbetsfältet bestod av Södra - , Mellersta Österbotten och Österbotten. Jag har också varit
avdelningsskötare på bäddavdelningen i Jakobstad i över tio år
före det. Egentligen uppstod de första tankarna om ämnet redan
i samband med arbetet på bädden.
2005 satte hon igång med att utföra så kallad kvalitativ forskning,
vilket är en djup forskningsmetod.
- Gerontologi handlar om alla åldersgrupper, men många uppfattar att det handlar om de äldre. Min forskning handlar om informell vård mellan generationer. Jag har intervjuat tolv medelålders
personer för att få fram deras synvinkel, deras förväntningar och
inställning till vården - är de beredda att ge vård till sina äldre?
Pirjo fick bekräftat att medelålders människor är välvilligt inställda.
- Vi är ett hjälpande folk, den uppfattningen har funnits allmänt,
men det individualistiska samhället har också satt sina spår på
vårt tänkesätt. Vi vill vara fria som medelålders, samtidigt som vi
också har mycket plikter och ansvar både för de yngre och äldre i
samhälle och har eget arbete. Det är ingen lätt sits.
Pia Nyman
Foto: Pirjo Salonen
- Jag var i riksnyheterna dagen då jag disputerade - forskningen
överskred riksradions tröskel. Det här är ett ämne som är viktigt,
både individuellt och för samhället.
Nya modeller för hjälp och stöd
En annan aspekt som kom fram i intervjuerna är att många känner ansvar för de äldre som bor nära till.
- Det är intressant, tidigare var det en sak inom familjen. Delvis
handlar det om att familjerna inte lever intill varandra mera, det
är långa avstånd och den naturliga kontakten finns inte som tidigare. Man vet till exempel att man är närmaste släkting, men vet
inte hur man ska börja hjälpa - man upplever att man inte bara
kan stolpa in i andras liv.
Pirjo representerar nu den offentliga sektorn och har direkt nytta
av sin forskning. Dessutom har hon själv många roller i förhållande till ämnet.
- Samhället ändras och man kan inte handla med de gamla verktygen, vi måste skapa något nytt. Jag är själv medelålders med
gamla föräldrar och har vänner i samma situation. Alla hamnar
vi i något skede av vårt liv att ta ställning till dessa frågor, det är
inget vi bara kan gå förbi, konstaterar Pirjo Knif.
Lagstiftningen är rätt bra för dem som sköter sina barn, med det
är inte alls lika enkelt om man vill sköta de äldre.
- Orsaken att jag började med detta var en liten irritation över att
det togs för givet att medelålders människor tar hand om de äldre. Jag ville ge dem en röst. Jag har också märkt att man i arbetslivet inte gör något nummer av den egna vården, den kommer
bara fram i förbifarten: ”Jag kan inte komma ikväll, har något
med mamma/ pappa/svärföräldrarna”.
Pirjo Knifs avhandling:
http://dissertations.jyu.fi/studeduc/9789513947767.pdf
Pia Nymans avhandling:
ISBN: 978-951-44-8836-8
I en lag som avvecklades i början av 70-talet stod skrivet att barnen ska ta hand om sina föräldrar. Pirjo Knif anser att andan i
lagen lever kvar hos många, speciellt i det agrara samhället.
- Det är jätteviktigt att planera hur det offentliga samhället kommer att göra i fortsättningen, eftersom det finns mycket förväntningar hos dem som är beredda att hjälpa.
Nationellt har det också funnits intresse för Pirjos forskning.
-9-
Text: Ulla Linder
Foto: Pirjo Salonen
Hallintokansliassa tuoreita tohtoreita
Koulutussuunnittelija Pia Nyman väitteli terveystieteiden tohtoriksi työterveyden alalta kesäkuussa Tampereella. Vanhushuollon päällikön sijainen Pirjo Knif puolestaan väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi sosiaaligerontologian alalta Jyväskylän
yliopistossa elokuussa.
Pialla oli onni päästä promootioon syyskuussa – Tampereen yliopiston edellisestä promootiotilaisuudesta oli kulunut seitsemän
vuotta. Pirjo saa odottaa hattuaan ja miekkaansa ensi vuoteen
saakka.
Pia Nyman on tutkinut olkapään alueen ongelmia
Pia Nymanin väitöskirjan nimi on “Patienters uppfattning om
funktionsförmåga och välbefinnande efter operativ och konservativ behandling vid supraspinatus-syndrom” (Potilaiden käsitys
toimintakyvystään ja terveydentilastaan supraspinatus-oireyhtymän leikkaushoidon ja konservatiivisen hoidon jälkeen). Hän on
käyttänyt laadullisen ja määrällisen tutkimuksen monimenetelmäistä tutkimusasetelmaa, johon sisältyy sekä henkilökohtaisia
haastatteluja, ryhmähaastatteluja että kyselytutkimuksia.
Pia Nyman teki yhteistyötä Åbo Akademin lehtorin Kaj Paleniuksen kanssa.
- Väitöskirjassa olemme halunneet saada potilaan äänen kuuluville. Potilaiden kokemukset ovat arvokkaita koko hoitojärjestelmän kehittämisessä. Kajn kanssa olemme testanneet ja laskeneet
tilastoja sekä julkaisseet artikkeleita lääkäri- ja kuntoutuslehdissä. Olemme käyttäneet hieman uudempaa tarkastelutapaa, jossa
olemme yhdistäneet potilashaastatteluja ja kyselyjä. Työmäärä oli
siten suurempi, mutta työn tulos antoisampi.
Kohderyhmään kuului vuosina 2000 – 2007 yhteensä 215 henkilöä, joilla oli olkapään alueen ongelmia. Potilaat saivat joko konservatiivista hoitoa tai leikkaushoitoa, johon kuului fysioterapiaa.
- Kliininen hyöty fysioterapeuteille on olkapään ongelmia koskeva amerikkalainen kyselylomake, joka on käännetty ja testattu
suomalaisissa olosuhteissa ja vapaasti käytettävissä, Pia selittää.
Pia aloitti väitöskirjatyön syksyllä 2003.
- Se vaati noin viiden vuoden kokopäivätoimisen opiskelun, ja
jokaisen artikkelin laatiminen vei vuoden verran. Väitöskirjan
kirjoittaminen on tehnyt minusta nöyrän – se on pitkä prosessi,
jossa aikaansaannoksia tarkastellaan kriittisesti, Pia toteaa ja jatkaa:
- Olin vuoden vuorotteluvapaalla ja sain koulutustukea tiedonkeruun ollessa tiiviimmillään. Paljon vapaa-aikaa on kulunut tietokoneen ääressä, mutta se ei harmita. Olen kehittänyt ja arvioinut työtäni tieteellisin menetelmin omasta vapaasta tahdostani.
Pitkä ura Pietarsaaressa
Vuodesta 2010 Pia on työskennellyt koulutussuunnittelijana,
mutta hän aloitti jo vuonna 1980 kuntohoitajan työt Malmilla.
- Olen saanut uusia tehtäviä sitä mukaa kuin olen kehittänyt
osaamistani. Tutkimusmäärärahojen ansiosta opiskelu on ollut
taloudellisesti mahdollista, ja työnantajan ja työtovereiden tuki
on merkinnyt paljon.
Kahvihuoneessa heitetään huumoria tohtorista, joka ei ole onnistunut keittämään teevettä, kun on hänen vuoronsa huolehtia
taukotarjoiluista.
- Meillä on hyvä työyhteisö. Toisinaan olen saattanut olla hieman poissa oleva, vaikkakin fyysisesti läsnä. Helposti käy niin,
että sitä uppoutuu omiin mietteisiinsä, mutta ei kukaan ole valittanut, Pia sanoo iloisesti.
- Olemme iloisia puolestasi, työtoverit toteavat.
Opintojensa ansiosta Pialla on nyt laaja verkosto ja syvällistä asiantuntemusta, ja lisäksi hän voi toimia luennoitsijana.
- Tämä on ollut todella hauskaa. Matka on ollut vaivan arvoinen. Olen saanut valtavasti uusia kontakteja ja saanut olla mukana monessa, esimerkiksi opponoimassa ja esittelemässä työtäni
englanniksi kansainvälisissä konferensseissa. Ehkä minun pitäisi
käyttää osaamistani fysioterapeuttien kouluttamiseen yliopistossa. Mutta haasteellista on myös työskennellä uusien asioiden parissa täällä virastossa, ja se tuntuu arvokkaalta, toteaa tohtori Pia
Nyman.
Pirjo Knif ja keski-ikäiset auttajat
Pirjo Knif väitteli aiheesta ”Keski-ikäiset ikääntyvien omaistensa
auttajina? Tutkimus sukupolvien välisestä informaalista hoivasta” elokuun viimeisenä päivänä tänä vuonna.
- 10 -
- Se oli mielenkiintoinen ja intensiivinen päivä, todella jännittävä. Kesti viikkoja palata takaisin maanpinnalle ja saada otetta
muista asioista, mutta tuntuu hyvältä kun työlle saa laittaa pisteen, selittää tuore tohtori ja jatkaa:
- Olen tehnyt väitöskirjan suurimmaksi osaksi työn ohessa ja
sen vuoksi se on vienytkin oman aikansa, noin kahdeksan vuotta.
Kerran olen ollut vapaalla neljän kuukauden jakson. Välillä on
kyllä ollut rankkaa.
Pirjo Knif on ollut tämän vuoden tammikuusta saakka virkavapaalla SONet Botnian koulutussuunnittelijan virastaan, jossa hän
on toiminut kymmenen vuotta. SONet Botnia on sosiaalialan
osaamiskeskus.
- Työpaikkani oli Kokkolassa, mutta työkenttänä olivat Eteläja Keski-Pohjanmaa sekä Pohjanmaa. Ennen sitä työskentelin yli
kymmenen vuotta vuodeosaston osastonhoitajana Pietarsaaressa. Oikeastaan ensimmäiset ajatukset väitöskirjan aiheesta syntyivät jo osastolla työskentelyn aikana.
Vuonna 2005 Pirjo aloitti niin sanotun laadullisen tutkimuksen,
joka on syvällinen tutkimusmenetelmä.
- Gerontologia käsittää kaikki ikäryhmät, mutta monet mieltävät sen vain ikääntyneitä koskevaksi. Tutkimukseni käsittelee
sukupolvien välistä informaalista hoivaa. Olen haastatellut kahtatoista keski-ikäistä henkilöä saadakseni selville heidän näkemyksiään, odotuksiaan ja asenteitaan hoivaan – ovatko he valmiita antamaan hoivaa ikääntyville omaisilleen?
Pirjo Knif sai vahvistuksen sille käsitykselle, että keski-ikäiset
suhtautuvat asiaan myönteisesti.
- Yleisenä käsityksenä on ollut, että olemme avuliasta kansaa,
mutta individualistinen yhteiskunta on vaikuttanut ajattelutapaamme. Haluamme olla keski-ikäisinä vapaita, samalla kun
meillä on myös runsaasti velvollisuuksia ja vastuuta sekä yhteiskunnan nuorista että ikääntyneistä, ja meillä on oma työmme. Ei
mikään helppo asetelma.
Uusia avun ja tuen malleja
Toinen haastatteluissa esiin tullut näkökohta on se, että monet
tuntevat vastuuta lähellään asuvista ikääntyneistä.
- Se on mielenkiintoista, sillä aikaisemmin tämä oli perheen sisäinen asia. Osittain ilmiö johtuu siitä, että perheet eivät enää elä
tiiviissä yhteisöissä. Välimatkat ovat pitkiä eikä luonnollista kontaktia enää ole samaan tapaan kuin ennen. Saatetaan esimerkiksi
tietää, että on itse lähin sukulainen, mutta ei tiedetä, miten voi
ryhtyä auttamaan – koetaan ettei muiden elämään voi saapastella
noin vain.
Lainsäädäntö kohtelee varsin hyvin niitä, jotka hoitavat omia
lapsiaan, mutta omien ikääntyvien läheisten hoitaminen ei ole
ollenkaan yhtä helppoa.
- Syynä tutkimuksen aloittamiseen oli lievä ärtymys siitä, että
pidettiin itsestään selvänä, että keski-ikäiset huolehtivat ikääntyvistä läheisistään. Halusin saada heidän äänensä kuuluviin.
Lisäksi olen huomannut, että työelämässä omasta hoivatyöstä ei
tehdä numeroa, vaan se tulee esille vain ohimennen: ”En pääse
tulemaan tänä iltana, kun minulla on äidin/isän/appivanhempien asioita”.
1970-luvun alussa kumotussa laissa todettiin, että lasten tulee
huolehtia vanhemmistaan. Pirjo Knif katsoo, että lain henki elää
edelleen monissa, etenkin maaseutuyhteisöissä.
- On erittäin tärkeää suunnitella, miten julkinen yhteiskunta
menettelee vastaisuudessa, koska auttamishaluisilla on paljon
odotuksia.
Pirjon tutkimuksesta on oltu kiinnostuneita myös valtakunnallisesti.
- Olin valtakunnallisissa uutisissa väitöspäivänäni – tutkimus
ylitti yleisradion uutiskynnyksen. Tämä on tärkeä aihe sekä yksilötasolla että yhteiskunnallisesti.
Pirjo edustaa nyt julkista sektoria ja tutkimuksesta on hänelle
välitöntä hyötyä. Lisäksi hänellä itsellään on useita aiheeseen liittyviä rooleja.
- Yhteiskunta muuttuu eikä enää voida toimia vanhoilla keinoilla, vaan on luotava jotakin uutta. Itse olen keski-iässä ja minulla on vanhat vanhemmat, ja ystäviäni on samassa tilanteessa.
Kaikki me joudumme jossakin vaiheessa elämäämme ottamaan
kantaa näihin asioihin, niitä ei voi sivuuttaa, Pirjo Knif toteaa.
Pirjo Knifin väitöskirja:
http://dissertations.jyu.fi/studeduc/9789513947767.pdf
Pia Nymanin väitöskirja:
ISBN: 978-951-44-8836-8
Pirjo Knif
- 11 -
Teksti: Ulla Linder
Kytömäen päiväkodissa hengitetään puhdasta ilmaa
Kytömäen päiväkodin henkilökunta ja lapset saavat hengittää
puhdasta sisäilmaa. Takana on reilun vuoden evakkotaival, jolloin lapset oli sijoitettu kolmeen eri yksikköön. Evakkotaipaleen
aikana taloon tehtiin täydellinen remontti. Vanhasta muistuttaa
enää ulkokuoren ruskea tiiliverhoilu ja päiväkodin paikka.
Noin pari vuotta sitten salin katto päästi kevään sulamisvedet
läpi. Jo ennen tapahtunutta henkilökunta oli oirehtinut, oli köhää, silmien kirvelyä ja yleistä huonovointisuutta. Sisäilmamittaukset paljastivat tilojen surullisen totuuden, ilmaan oli päässyt
pesiytymään bakreereita ja homeitiöitä.
- Ensin suunnitelmissa oli tilojen remontointi osasto kerrallaan, mutta sitten päädyttiin tekemään kaikki kerralla kuntoon,
päiväkodin johtaja Leila Vihtola kertoo.
Päiväkodin tyhjennys ja muutto eri yksikköihin (Pursisalmi,
Kirkkorannan pikkukoulu sekä Bambi) oli haasteellista ja työlästä, mutta oli se kaiken vaivan väärti. Paitsi, että talossa on nyt
hyvä hengittää, opetti se myös yhteisen tilan merkityksen käytännön asioiden kannalta.
- Esimerkiksi saman katon alla ollessa oli helppo järjestää päiväsaikaan palavereita, mutta eri yksiköissä ollessamme se tuotti
enemmän hankaluuksia. Usein ne jouduttiin pitämään iltaisin,
Vihtola muistelee.
Päiväkodissa on uusittu kaikki seinät, lattiat, ovet ja ikkunat.
Keittiökin on uusi. Tasakatosta tehtiin pulpettimallinen ja välikatossa on nyt koneellisen ilmastoinnin putkistolabyrintti.
- Henkilökunta iloitsee siitä, että nykyään iltapäivälläkin olo
on vielä virkeä eikä silmiä kirvele, Leila sanoo.
Neliömäärä on suunnilleen sama kuin ennen, reilut 700 neliötä.
Lisäneliöitä toivat ulko-ovien yhteyteen rakennetut tuulikaapit,
jotka keräävät kovasti kiitoksia. Entisen noin puolentoista neliön
sijaan nyt on kunnolla tilaa laittaa lasten vaatteet naulakkoihin,
kumisaappaat telineisiin ja nyt tiloissa on suihkutkin kuravaatteiden huuhtelua varten.
- Suhteellisen pieni asia, mutta käytännön kannalta erittäin
suuri, Leila kiittelee.
Uutta on myös talon päätyyn liitetty lisäsiipi, jossa on varastohuone, huoltotila, kiinteistönhoitajan tila ja henkilökunnalle
oma sisäänkäynti.
Sisäänkäynnin yhteyteen rajattiin aidoilla henkilökunnan oma
parkkialue, johon on turvallista pysäköidä autot ja polkupyörät.
Aikaisemmin henkilökunnan parkkipaikan kautta vanhemmille
ja lapsille oli sisäänkäynti päiväkodin piha-alueelle.
Yhtäkään vanhaa huonekalua ei uusiin tiloihin tuotu. Tällä ehkäistiin itiöiden pääsy takaisin taloon. Uudet huonekalut saatiin
31. heinäkuuta, joten viimeinen päivä ennen lasten tuloa taloon,
oli kiireinen.
Osa leluista imuroitiin hepasuodatin imurilla ja pestiin tiskikoneessa. Myös osa tekstiileistä otettiin taloon takaisin perusteellisen kuumapesun tai kemiallisen pesun jälkeen.
Leila Vihtola sanoo, että on hyvä, että edes jotain voitiin ottaa takaisin. Talolla on historiaa jo 36 vuoden ajalta, joten ihan kaikkea
ei ole onneksi tarvinnut hävittää.
Sisustukseen talon väki on saanut itse vaikuttaa. Pinnat haluttiin
neutraaleiksi, jotta tekstiileillä voitiin sisustaa osastot yksilölliseksi. Myös lasten työt ja piirustukset tuovat oman värimaailmansa ympäristöön. Verhoja talon väki on ommellut itse syysloman aikana, jolloin lapsia oli hoidossa normaalia vähemmän.
Pihan viherpensaat sijaitsivat ihan seinien vierustoilla, joten ne
on nyt poistettu. Tilalla on asfaltoitu kaarenmallinen väylä ja
siinäkin loivennus ulospäin, jotta sulamisveden eivät virtaa rakennuksen perustaan. Nurmikko rullattiin paikalleen valmiina.
Ennen vuodenvaihdetta pihaa ympäröivä aita uusitaan ja korotetaan suosituskorkeuteen eli 1,20 metriin. Lisäksi päiväkoti saa
pihamaalle uuden ulkoleluvaraston.
Talon keskustilaa hallitsee iso sali, joka mahdollistaa päiväkodin
suunnitteilla olevan toimintamallin toteuttamisen. Leila Vihtola
kertoo, että uuden päiväkodin on tarkoitus profiloitua liikuntapäiväkodiksi, jossa mahdollistetaan monipuolinen omaehtoinen
sekä ohjattu liikunta.
- 12 -
Marjo Luokkala
Frisk luft i Sveden daghem
Personalen och barnen i Sveden daghem får igen andas ren inomhusluft. Under drygt ett år har barnen varit evakuerade till tre
olika enheter. Under evakueringen totalrenoverades huset. Endast den bruna tegelfasaden och daghemmaets plats är desamma
som förr.
För ett par år sedan gav taket i salen upp, och smältvattnet sipprade igenom på våren. Redan före det här hade personalen olika
symtom: irritationer i luftvägarna, sveda i ögonen och allmänt
illamående. Undersökningar av inomhusluften avslöjade den
sorgliga sanningen: det fanns bakterier och mögelsporer i luften.
- Först planerade man att renovera utrymmena en avdelning åt
gången, men sedan beslöt man att renovera allt på en gång, berättar daghemmets föreståndare Leila Vihtola.
Det var en utmaning och ett stort arbete att tömma daghemmet
och flytta allt till olika enheter (Pursisalmi, Kyrkostrands lilla
skola och Bambi), men det var värt besväret. Förutom att det nu
går lätt att andas i huset, insåg vi också hur mycket ett gemensamt
utrymme betyder i praktiken.
- När alla är under samma tak är det lätt att t.ex. ordna möten
på dagtid, men när vi var utspridda på olika enheter vållade det
mera problem. Ofta var vi tvungna att ha möten på kvällarna,
minns Vihtola.
Alla väggar, golv, dörrar och fönster i daghemmet har förnyats.
Köket är också nytt. Det platta taket byggdes om till ett pulpettak och på mellantaket finns nu en labyrint av rör för maskinell
ventilation.
- De anställda gläder sig över att de nuförtiden är pigga också
på eftermiddagen, och det svider inte i ögonen, säger Leila.
Antalet kvadratmeter är ungefär detsamma som förr, drygt 700
m2. Det blev några kvadratmeter till p.g.a. att man byggde vindfång vid ytterdörrarna, något som är mycket uppskattat. I stället
för att tidigare ha haft ca 1,5 m2 finns det numera gott om utrymme att hänga upp barnens kläder på klädhängare och sätta
gummistövlarna i ställningar. Det finns t.o.m. duschar för att
skölja av regnkläderna.
- Det är en relativt liten sak, men den har stor betydelse i praktiken, berömmer Leila.
Ny är också den flygel som har byggts till på gaveln av huset.
Där finns förrådsrum, servicerum, fastighetsskötarens rum och
en egen ingång för personalen.
I anslutning till ingången inhägnades en egen parkeringsplats för
personalen, där det är tryggt att parkera bilar och cyklar. Tidigare
kom föräldrar och barn in på daghemmets gårdsplan tvärsöver
personalens parkeringsplats.
Inte en enda gammal möbel togs med till de nya utrymmena. På
det viset ville man förhindra att sporerna skulle följa med tillbaka
in i huset. De nya möblerna levererades den 31 juli, så den sista
dagen innan barnen kom var stressig.
En del av leksakerna dammsögs med en dammsugare som var
utrustad med hepa-filter och tvättades i diskmaskin. Också en
del av textilerna återanvändes efter en grundlig tvätt i hett vatten
eller kemtvätt.
Leila Vihtola tycker det är bra att man kunde ta åtminstone någonting med sig tillbaka. Huset har en 36-årig historia, så det är
fint att man inte var tvungen att förstöra allt.
Husfolket har fått påverka inredningen. Man ville ha neutrala
ytor för att kunna inreda avdelningarna på ett individuellt sätt
med textiler. Barnens arbeten och teckningar sätter färg på omgivningen. Personalen har sytt gardiner på höstlovet, då färre
barn än vanligt behövde dagvård.
På gården fanns det tidigare buskar alldeles uppefter husväggarna, de har nu tagits bort. I stället finns det en asfalterad, bågformad gång, som lutar utåt, så att smältvattnet inte ska rinna ner i
byggnadens grund. Gräsmattan rullades ut färdig. Före årsskiftet
ska staketet runt gårdsplanen förnyas och göras högre, 1,20 m
enligt rekommendationerna. Dessutom ska daghemmet få ett
nytt förråd för utomhusleksaker.
Mitt i huset finns en stor sal, som är en förutsättning för att man
ska kunna förverkliga den verksamhetsmodell som håller på att
planeras för daghemmet. Leila Vihtola berättar att det nya daghemmet ska profilera sig som motionsdaghem, där barnen ska
kunna motionera mångsidigt, både på egen hand och med ledare.
- 13 -
Marjo Luokkala
Auli Stenman hoppas på en öppen Auli Stenman toivoo avointa
diskussion om välbefinnande i
keskustelua työhyvinvoinnista
arbetet
Pietarsaaren kaupungin uusi työsuojeluvaltuutettu Auli Stenman
Staden Jakobstads nya arbetarskyddsfullmäktig, Auli Stenman,
hoppas att balansen mellan arbete och fritid ska vara sådan att
resurserna räcker till för båda.
Hon konstaterar att om arbetet är för tungt, mentalt eller fysiskt,
finns det ingen energi för fritiden och man hamnar lätt in i en
ond cirkel som gör att man mår dåligt både på jobbet och hemma.
- Jag har länge varit intresserad av välbefinnande i arbetet, och
de senaste åren har jag funderat på vad man kunde göra för att
arbetet skulle kännas meningsfyllt och för att arbetsförhållandena skulle bli sådana att folk orkade och mådde bättre, säger hon.
Den fysiska belastningen kan man påverka med arbetsredskap
och ergonomi, men den påverkas också av arbetstagarens egen
kondition. Om man orkar och hinner motionera, har det också
inverkan på hur man orkar på jobbet och hur man mår mentalt.
Stenman tror att öppenheten är mycket viktig i problemsituationer. Man
måste våga prata om saker. I bästa fall
skapar öppenheten en vi-anda, som i
sin tur har en positiv inverkan på atmosfären i arbetsgemenskapen.
Som arbetarskyddsfullmäktig vill
Stenman lyfta fram positiva saker.
- Gemenskapen på arbetsplatsen är
mycket viktig och varje arbetstagare
har betydelse för helheten. Arbetet
borde kännas meningsfyllt, viktigt och
givande, säger hon.
Auli Stenman är utbildad hälsovårdare
och tjänstledig från hvc-mottagningen
i Purmo, där hon har arbetat som hälsovårdare i ca 15 år. Hon är hemma i
Bötom, men har bott i Purmo sedan år
1985. Sin egen arbetshälsa sköter hon
med motion.
- Jag försöker hålla mig i form genom att springa och gå. De senaste
åren har jag också blivit intresserad
av att vandra, det är en mycket trevlig motionsform, som ger krafter både
för vardagen och fritiden. Att röra sig
ute i naturen är ett väldigt bra sätt att
förbättra både sitt fysiska och psykiska
Foto: Pirjo Salonen
välmående, säger hon.
Auli Stenman hoppas att stadens anställda frimodigt tar kontakt, om de behöver hjälp i arbetarskyddsfrågor. Hon lovar att göra vad hon kan och vid behov föra
ärenden vidare.
Uppgiften som arbetarskyddsfullmäktig går ut på att sätta sig in i
arbetarskyddsfrågor och delta i arbetarskyddsinspektioner. Dessutom strävar arbetarskyddsfullmäktigen till att de arbetstagare
som hon representerar ska fästa uppmärksamhet vid säkerhetsoch hälsoaspekterna i sitt arbete. Arbetarskyddsfullmäktigen har
ingen beslutanderätt, men hon kan påverka beslut genom att lyfta
fram olika saker.
Stenman har regelbundna möten med fyra andra arbetarskyddsfullmäktige: Reijo Viinikka/Tekniska sektorn, Kaj Högdahl/ Lärarna, Ulla Prittinen/ Förmännen inom social- och hälsovården,
Tiina Höylä-Männistö/övriga förmän. Hon samarbetar dagligen
med arbetarskyddschefen Birgitta Blomqvist och deltar i olika
arbetsuppgifter och möten också med biträdande arbetarskyddschefen Leif Karlström.
Marjo Luokkala
toivoo, että työn ja vapaa-ajan tasapaino saadaan sille tasolle, että
voimavaroja riittää molempiin.
Hän toteaa, että jos työ on liian raskasta, henkisesti tai fyysisesti,
energiaa ei riitä vapaa-ajalle ja se luo noidankehän, jolloin ihminen voi huonosti sekä töissä että kotonaan.
- Olen pitkään ollut kiinnostunut työhyvinvoinnista ja viime
vuosina olen pohtinut, mitä voitaisiin tehdä jotta työ koettaisiin
antoisaksi ja työ-olot saataisiin sellaisiksi, että ihminen jaksaisi ja
voisi paremmin, hän sanoo.
Fyysiseen kuormitukseen voidaan vaikuttaa työvälineillä ja ergonomialla. Mutta siihen vaikuttaa myös ihmisen oma kunto. Jos
jaksaa ja ehtii harrastaa liikuntaa, se vaikuttaa myös työssä jaksamiseen ja henkiseen hyvinvointiin.
Stenman uskoo, että ongelmatilanteissa avoimuus on hyvin ratkaisevalla sijalla. Asioista pitää uskaltaa puhua. Avoimuus luo
parhaillaan me-henkeä, joka puolestaan vaikuttaa työyhteisön henkiseen
ilmapiiriin parantavasti.
Työsuojeluvaltuutettuna Stenman haluaa nostaa esille positiivisia asioita.
-Yhteisöllisyys työssä on hyvin tärkeää
ja jokaisella työntekijällä on oma tärkeä roolinsa. Työn teon pitäisi tuntua
hyvältä, merkitykselliseltä ja antoisalta, hän sanoo.
Auli Stenman on ammatiltaan terveydenhoitaja ja on virkavapaalla Purmon
terveysasemalta, jossa on toiminut terveydenhoitajana noin 15 vuotta. Hän
on kotoisin Karijoelta, mutta asunut
Purmolla vuodesta 1985. Omaa työhyvinvointiaan hän pitää yllä liikunnalla.
-Juokseminen ja kävely ovat minun
tapani pitää kuntoa yllä. Viime vuosina
olen kiinnostunut myös vaeltamisesta ,
joka on erittäin antoisa tapa liikkua ja
antaa voimia niin arkeen kuin vapaaaikaankin. Luonnossa liikkuminen on
erittäin hyvä keino parantaa sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia, hän
sanoo.
Auli Stenman toivoo, että kaupungin
työntekijät ottavat tarvittaessa yhteyttä
työsuojelullisissa asioissa. Hän lupaa
kykyjensä mukaan viedä tarvittaessa
asioita eteenpäin.
Työsuojeluvaltuutetun tehtävänä on perehtyä työsuojeluasioihin
ja osallistua työsuojelutarkastuksiin. Lisäksi työsuojeluvaltuutettu kiinnittää edustamiensa työntekijöiden huomiota työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Päätösvaltaa valtuutetulla ei ole,
mutta hän voi vaikuttaa päätöksiin nostamalla asioita esiin.
Stenman kokoontuu säännöllisesti neljän muun työsuojeluvaltuutetun kanssa: Reijo Viinikka/Tekninen sektori, Kaj Högdahl/
Opettajat, Ulla Prittinen/ Sosiaali- ja terveyshuollon esimiehet,
Tiina Höylä-Männistö/muut esimiehet. Hän tekee päivittäin yhteistyötä työsuojelupäällikkö Birgitta Blomqvistin kanssa ja osallistuu erilaisiin työtehtäviin ja tapaamisiin myös apulaistyösuojelupäällikkö Leif Karlströmin kanssa.
Marjo Luokkala
- 14 -
Stadens anställda med jämna tjänsteår 2012
Tasavuosia palvelleita kaupungin työntekijöitä v. 2012
20 år/vuotta
Antila Matti
Bexar Marjut
Björk May
Björkskog Ann-Britt
Blomberg Liselott
Broända Ann-Christin
Elvström Ann-Christine
Enqvist Jan
Eriksson Marja
Fagerholm Anette
Finnäs Åsa
Grankulla Solveig
Hahtokari Pekka
Hietamäki Ritva
Ikkala Harri
Isokoski Camilla
Jaskari Regina
Kanckos Lena
Kangas Päivi Karlsson Sonja
Kyheröinen Anne
Kuisma Inari
Libäck-Skrifvars Lilian
Lindvall Maria
Lönnbäck Riitta
Mattbäck Anna-Lena
Niemi Maija-Liisa
Nyman Pia
Paananen Keijo
Pasanen Marketta
opisto
Sandberg Katarina
Silander Jaana
Slotte Catharina
Snellman Mikael
Storbacka Harriet
Sweins Sirkka-Liisa
Tapaninmäki Anita
Wallin Helena
Wiik Marlene
Vuorensivu Niina
Wärn Carina
Öhberg Tina
30 år/vuotta
Malmin terveyskeskusvastaanotto
Kytömäen päiväkoti
Jakobstads gymnasium
Barnavdelningen
Socialcentralen
Oxhamns kök
Rehse/Malmska
Energiverket
Idrottsbyrån
Jouren
Kyrkostrands-Jungmans skola
Pedersheim
Malmska tekniska avdelningen
Aurinkorinne
Malmska avd. 3
Marjalan keittiö
Nykarleby HVC
Laboratoriet
Avdelning 6
Cist
Osasto 8
Etelänummen koulu
Rehse/Malmska
Nykarleby HVC
Malmska
Avdelning 6
Koivurinne
Avdelning 6
Länsinummen koulu
Pietarsaaren suomenkielinen työväenFamiljedagvården
Oxhamns skola
Rehab. och neurologi
Malmska tekniska avdelningen
Esselunden
Sveden daghem
Kaupunginkanslia
Sosiaalikeskus
Bosund mottagning
Malmska
Munhälsovård
Ankaret
Berg Mona
Björklund Christina
Björklund Gunilla
Björklund Guy
Braskén Gun
Erikoinen Kimmo
Fagernäs Sixten
Forsman Sonja
Heino Tuija
Hjulfors Helene
Holmbäck Kristina
Hooli Anneli
Humalajoki Seija
Huopana Seija
Koskela Antero
Kronqvist Inger
Lehtinen Anne
Nilsson Marianne
Nykvist Kurt
Nylund Birgit
Rönnbacka Staffan
Saari Ulla
Simanainen Annika
Sjöblom Anette
Sjöblom Stig
Sjölund Ulla-Britt
Stara Marja
Wik Conny
Vikström Tuulikki
Vilkas Armi
Åhman Marika
Österbacka Gun
Centrum rådgivningen
Psykologverksamheten, Malmska
Purmohemmet
Museet
Malmska avd 3
Tekniska tjänster
Tekniska tjänster
Dagcenter Träffen
Nuorisotoimisto
Nykarleby HVC
Malmska
Malmska kök
Siivousjaos
Kytömäen päiväkoti
Tekniska tjänster
Nykarleby HVC, Jeppo mottagning
Vestersundsby skola
Malmska avd 4
Oxhamns skola
Laboratoriet
Oxhamns skola
Munhälsovård
Nykarleby HVC
Nykarleby HVC
Tekniska verket
Städsektionen
Harjaantumiskoulu
Malmska tekniska avdelning
Malmska avd 7
Kotipalvelu
Avdelning 1
Databyrån
40 år/vuotta
Finne Ritva
Fors John
Haga Eivor
Hagström Gun-Maj
Hulden Viveka
Hyvönen Leena
Högväg Bjarne
Nyman Åsa
Svenfelt Gunborg
Kirjasto
Tekniska tjänster
Visas tandklinik
Laboratoriet
Rehab och neurologi
Kytömäen päiväkoti
Disponentsektionen
Drätselkontoret
Personalbyrån
MORGONSTUND I ADVENT
Inbjudan till personer som har pension på grund av tidigare anställning i staden Jakobstad eller tidigare anställning inom social- hälso- eller sjukvården i nejden som staden
övertagit från 2010.
Vi samlas i församlingscentret i Jakobstad fredagen den 14 december 2012 kl. 9.00. Programmet består av sång, musik och vackra ord. Jakobstads lucia deltar.
Efteråt bjuder vi på kaffe.
Staden Jakobstads personalbyrå
ADVENTTIAAMU
Pietarsaaren kaupungin tai kaupungille vuonna 2010 siirtyneen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksesta eläkkeelle jääneet kutsutaan ystävällisesti seurakuntakeskuksessa
perjantaina 14. joulukuuta 2012 klo 9.00 pidettävään adventtiajan tilaisuuteen. Aamuhetkessä kuullaan laulua, soittoa ja kaunista sanomaa, mukana on myös Pietarsaaren Lucia.
Tilaisuuden jälkeen kahvitarjoilu.
- 15 -
Pietarsaaren kaupungin henkilöstötoimisto
TYHY-FÖRMÅNERNA
Värdet på tyhy-kupongerna har höjts till 4 €/kupong, antalet kuponger lite mindre än tidigare. Kupongerna kan användas på samma sätt som tidigare, dvs. vid deltagande i
konditionsfrämjande verksamhet inom Jakobstad, Larsmo,
Nykarleby och Pedersöre. Endast 1 kupong/konditionstillfälle. Vid köp av 10 ggr kort eller månadskort kan 10 kuponger användas.
TYHY-kupongerna är personliga, ditt namn finns färdigt
tryckt på kupongen, men glöm inte att själv anteckna din
arbetsplats på kupongen. Ifall du deltar i en arbis kurs,
skriv gärna vilken kurs någonstans på kupongen. Du kan
använda dina kuponger vid arbis endast om du kan betala
hela kursavgiften med dem. OBS! Endast motionskurser.
Du kan delta i den subventionerade tyhy-verksamheten
även ifall du är
1. moderskaps-, föräldra-, vård- eller alterneringsledig
2. timlärare, har undervisning minst 16 h/v
3. säsonganställd, under anställningstiden
4. vikarie och sysselsatt, över 6 mån. anställningstid
5. permitterad, permitteringstiden under 6 mån.
Men inte om du är anställd av annan firma!
TYHY-EDUT
Tyhy-kuponkien arvoa on korotettu ja se on nyt 4 €/ kuponki. Lukumäärää on hiukan vähennetty. Kuponkeja voi
käyttää samalla tavoin kuin aikaisemmin osallistuessa kuntoa kohottaviin
liikuntatilaisuuksiin Pietarsaaressa, Luodossa, Uudessakarlepyyssä ja Pedersöressä. Vain yksi kuponki/ liikuntakerta.
10 kerran tai kuukausikortin ostoon voidaan käyttää 10 kuponkia.
TYHY-kupongit ovat henkilökohtaisia. Nimesi on painettu valmiiksi kuponkiin, mutta muis­ta merkitä työpaikkasi kuponkiin itse. Jos osallistut työväenopiston
järjestämään kurssiin, kirjoita mielellään kurssin nimi jonnekin kuponkiin. Voit käyttää kuponkeja työväenopiston
kursseihin ainoastaan silloin kun voit maksaa koko kurssimaksun niillä. HUOM! Ainoastaan kuntoilukurssit.
HENKILÖSTÖYHDISTYKSEN TOIMINTAA
TALVEN JA KEVÄÄN TAPAHTUMIA
Henkilöstöyhdistyksen vuosi on täynnä eri tapahtumia. Poimi
alla olevasta listasta itsellesi mieluiset ja laita ylös kalenteriisi.
Tarkemmat tiedot tapahtumista saat työpaikallesi sähköpostitse.
· Hotellimatka Helsinkiin
19.-20.1.2013
(Shoppailua, teatteria vai matkamessuille?)
· Ulkoiluilta
7.3.2013
· Laskettelumatka Vuokattiin
23.3. 2013
· Matka Luulajaan suurkirpputorillehuhti/toukokuu 2013
· Kevätvaellus
14.5.2013
· Matka Oulun erämessuille
25.5.2013
· Tallinnan kesämatka
7.-9.6.2013
Valokuvauskerho Malmin tapaamiset ovat joka kuukauden toinen tiistai!
Seuraa ilmoittelua tapahtumista ja osallistu toimintaan!
Muista myös vierailla henkilöstöyhdistyksen kuntolaatikoilla!
PERSONALFÖRENINGENS VERKSAMHET
VINTERNS OCH VÅRENS AKTIVITETER
Personalföreningen har en massa olika aktiviteter under året.
Välj det som intresserar dig i nedanstående lista och skriv in i din
kalender! Noggrannare information om aktiviteterna får du via
e-post direkt till din arbetsplats.
· Hotellresa till Helsingfors
19-20.1.2013
(Shopping, teater eller resemässan?)
· Friluftskväll
7.3.2013
· Slalomresa till Vuokatti
23.3. 2013
· Resa till storloppis i Luleå
april/maj 2013
· Vårvandring
14.5.2013
· Resa till vildmarksmässan i Uleåborg
25.5.2013
· Sommarresa till Tallinn 7-9.6.2013
Fotoklubben Malm träffas den andra tisdagen varje månad.
Följ med annonseringen om aktiviteterna och kom med i verksamheten!
Kom också ihåg att besöka personalföreningens motionslådor!
Voit myös osallistua tuettuun tyhy-toimintaan, vaikka olet:
1. äitiys-, isyys-, hoito- tai vuorotteluvapaalla
2. tuntiopettaja, opetusta väh. 16 h/v
3. sesonkityöntekijä, työssäoloaikana
4. sijainen tai työllistetty, yli 6 kk:tta
5. lomautettu, lomautusaika alle 6 kk:tta
Mutta ei, jos olet jonkun toisen yrityksen työntekijä!
Birgitta Blomqvist
- 16 -
Foto: Magnus Vikman
Fastighetsskötare tar
yrkesexamen
Kiinteistönhoitajat
suorittavat ammattitutkintoa
Fastighetsskötarna på Staden Jakobstad avlägger yrkesexamen inom sitt
eget yrkesområde. Skolningen började
våren 2012 och till slutet av 2013 ska
det vara klart.
Skolnigen sker via läroavtal under arbetstiden.
Närstudiedagar är i medeltal två dagar i månaden och då sitter man på
teorilektioner vid Optima. Som lärare
Jonne Isomaa
fungerar Pekka Jyllilä från Seinäjoki.
Skolningen sker på fiska men var och
en använder sitt eget modersmål som är allmänt i vår stad.
Utbildningen innehåller alla områden innom husteknik så som :
fastighetsskötarens baskunskaper och –färdigheter, skötsel- och
underhåll av uppvärmnings-, vatten- och avloppssystem, skötsel
och underhåll av byggnader samt skötsel och underhåll av el- och
ventilationssystem.
Dagens fastighetsskötare skall vara en mångsysslare inom olika
områden. Fastighets- och automatikteknik utvecklas så snabbt i
dagens samhälle så det gäller att uppdatera sig själv med jämna
mellanrum.
Pietarsaaren kaupungin kiinteistönhoitajat lähtivat porukalla suorittamaan oman alansa ammattitutkintoa
keväällä 2012 tavoitteena saada tutkinto valmiiksi 2013 loppuun mennessä.
Opiskelu tapahtuu oppisopimuksella
työn ohessa. Lähiopintopäiviä kertyy
keskimäärin kaksi päivää kuukaudessa ja silloin käydään teorian kimppuun Optimassa. Kouluttajan toimii
Pekka Isokoski
Pekka Jyllillä Seinäjoelta. Koulutuskieli on suomi, mutta jokainen käyttää
vapaasti omaa äidinkieltään niin kuin kaupungissa tapana on.
Koulutuksen aikana käydään läpi kaikki talotekniikkaan liittyvät
eri osa- alueet, kuten kiinteistönhoitajan perustiedot- ja taidot/
lämmitys-, vesi,- ja viemärijärjestelmien hoito ja huolto/ rakennusten hoito ja huolto, sähkölaitteet sekä ilmastointijärjestelmät
ja ulkoalueiden hoito.
Tämän päivän kiinteistönhoitajan on oltava eri alueiden monitaituri. Kiinteistötekniikka ja automatiikka kehittyy valtavaa vauhtia, mikä puolestaan vaatii itsensä päivittämistä vähän väliä.
Pekka Isokoski och Jonne Isomaa är två av ivriga fastighetsskötare som deltar i utbildningen. Båda har varit nöjda med skolningen hittills. Pekka säger att självförtroende växer då man får
mera kunskap av olika saker inom sitt eget område och att lära
nya dagsfärska metoder gör också att man vågar mera utmana sig
själv att försöka lösa olika problem vad som gäller automatiken.
Under närstudiedagar diskuteras det villt och man kan och vågar fråga av läraren om det är något man undrar över. Man lär
sig också av andras erfarenheter och det har varit intressant att
besöka andras arbetsplatser och lära sig från deras vardagliga
problem med olika saker.
Några ”Ahaa- upplevelser” har man också varit med om redan…
Arbetsgivaren ställer sig positivt och uppmuntrar att arbetstagaren vill utöka sitt eget kunnande.
Pekka Isokoski ja Jonne Isomaa lähtivät innokkaina kiinteistönhoitajina kehittämään omaa ammattitaitoaan ja ovat olleet
tähän astiseen koulutukseen enemmän kuin tyytyväisiä. Pekan
mielestä itsevarmuus kasvaa kun saa uutta ja ajankohtaista tietoa
ja uskaltaa rohkeammin yrittää selvittää itse, missä vika, jos automatiikka ei pelaa.
Lähiopintopäivillä on vilkasta keskustelua ja opettajalta uskaltaa
ja kehtaa kysyä ihan kaikkea. Toisten kokemuksista oppii myös
ja on ollut kiva käydä tutustumassa muiden kiinteistöjen järjestelmiin ihan kädestä pitäen. Muutama ”ahaa- elämyskin” on jo
koettu…
Työnantajapuoli suhtautuu erittäin myönteisesti ja kannustavasti
oman ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen.
Pekka Isokoski, Harri Kaltiala, Jonne Isomaa, Pekka Jyllilä, (opet)Tapio Pukkila,
Peter Rudnäs, Henrik Westersund, Magnus Vikman.
Foto/kuvat: Pirjo Salonen
- 17 -
Elomaa on
ulkoiluharrastuksiin
viehtynyt asemakaavaarkkitehti
Pekka Elomaa – en
friluftsintresserad
stadsplanearkitekt
Kaupungin uusi asemakaava-arkkitehti
Pekka Elomaa kehuu työympäristönsä henkistä ilmapiiriä. Hänet on otettu
avoimin mielin vastaan ja autettu kaikin
tavoin pääsemään työhönsä kiinni. Elomaa kertoo, että ilmapiiri on muutenkin
hyvin keskusteleva. Uusia tuoreita vaihtoehtoja otetaan mielellään vastaan.
- Tiedän, että on monia paikkoja, joissa tuoreita, ulkopuolisia näkemyksiä ei
edes haluta kuulla, saati ottaa vakavasti
Foto: Pirjo Salonen
mietittäväksi. Täällä niitä puolestaan
oikein kysytään, sanoo syyskuussa virassa aloittanut asemakaava-arkkitehti.
Pekka Elomaa työskenteli aiemmin Hailuodossa aluearkkitehtinä. Koti sijaitsi ja sijaitsee edelleen rintamamiestalossa Oulussa,
jossa perheterapeuttina työskentelevä vaimo edelleen asuu. Elomaa toteaa, että työ Pietarsaaressa oli työpaikkaratkaisu, ei perheratkaisu.
Viikonloput Elomaa viettää oikeassa kodissaan Oulussa ja arkipäivät yksiössään Pietarsaaressa.
- Ihan toimiva ratkaisu. Vaimolla on virka Oulussa ja siellä
meillä on koti. Samalla tavalla toimimme aikaisemmin, jolloin
asuin osaviikot Hailuodossa, hän sanoo.
Pietarsaareen Elomaa on aikaisemmin tutustunut turistin ominaisuudessa. Nuo vierailukerrat ovat jättäneen mieleen positiivisen kuvan kauniista ja historiallisesta kaupungista, jonne olikin
nyt helppo tulla ja asettua.
- Niin ja ostimmehan täältä aikoinaan yhdelle lapsistamme ejollan, sanoo purjehdusta harrastava Elomaa.
Tällä hetkellä tapetilla on kaupungin keskustan kehittäminen.
Torinaluspysäköinti ja Pankkitalon sekä Irjalan kortteleiden
suunnittelu on alkanut toden teolla. Tavoitteena on kehittää kaupunkia siten, että tilaa riittää uusille elinkeinoharjoittajille, ja
liikkuminen kaupungissa helpottuu myös kevyen liikenteen kulkijoille.
Lammassaareen kaavoitettavana oleva uusi pientaloalue on Elomaan mielestä mielenkiintoinen ratkaisu, jossa on otettu huomioon ympäröivä luonto. Alueelle tulee arviolta 70 omakotitalotonttia, 9 paritaloa ja 5 rivitaloa.
- Alueella asuvat lepakot ja liito-oravat on otettu kaavoituksessa tarkasti ja taitavasti huomioon, hän iloitsee.
Elomaa kuvaa kaavoitettavana olevaa pientaloaluetta luontoorientoituneeksi asumisalueeksi, jonne ihminen astuu nöyränä
luontoa kunnioittaen.
Vapaa-ajan harrastukset ovat luontopainotteisia. Purjehduksen
lisäksi mies pitää retkeilystä ja vaeltamisesta. Uinti ja hiihto ovat
lajeina mieluisia. Näiden lisäksi hän harrastaa valokuvausta. Valokuvauksesta olikin tulla miehelle sivuammatti. Nykyisellään
kamera on tiivis työkalu varsinaisessa työssäkin.
Pekka Elomaa selailee jokin aika sitten valmistunutta uutta ja
perusteellista melontakarttaa ja toteaa, että melonta kiinnostaisi
kovasti. Kartan perusteella vesistöalueet näyttävät erittäin mielenkiintoisilta.
- Eskimokäännöksen olen sisäaltaassa jo oppinut, joten hyvässä alussa ollaan, hän naurahtaa.
Suomenkielisistä oloista Pietarsaareen siirtynyt Pekka Elomaa
kertoo, että ruotsin kieli sujuu suhteellisen hyvin ja paranee koko
ajan. Lähimpien työkavereidensa kanssa hän pyrkiikin puhumaan ruotsia, jotta saisi harjoitusta.
Marjo Luokkala
Jakobstads nya stadsplanearkitekt Pekka
Elomaa berömmer atmosfären på sin
arbetsplats. Han har blivit mycket väl
mottagen och på alla sätt fått hjälp med
att komma in i sitt arbete.
Elomaa berättar att atmosfären överlag
präglas av diskussion. Nya, fräscha alternativ tas emot med öppna armar.
Jag vet att det finns många platser där
man inte ens vill höra talas om några
nya, utomstående synpunkter – för att
inte tala om att allvarligt fundera på
dem. Här frågar man uttryckligen efter
nya synvinklar, säger stadsplanearkitekten, som inledde sitt arbete i Jakobstad i
september.
Pekka Elomaa arbetade tidigare som områdesarkitekt på Karlö.
Sitt hem hade och har han i ett frontmannahus i Uleåborg, där
hans fru, som är familjeterapeut, fortfarande bor. Elomaa konstaterar att arbetet i Jakobstad var en lösning i fråga om hans arbetsplats, inte i fråga om familjen.
Veckosluten tillbringar Elomaa i sitt riktiga hem i Uleåborg och
vardagarna i sin etta i Jakobstad.
En lösning som fungerar alldeles bra. Min fru har tjänst i Uleåborg och där har vi vårt hem. På samma sätt gjorde vi förut, då
jag bodde en del av veckorna på Karlö, säger han.
I egenskap av turist har Elomaa tidigare bekantat sig med Jakobstad. De här besöken har lämnat efter sig en positiv bild av en
vacker och historisk stad, som det nu var lätt att komma och bosätta sig i.
Ja, och så köpte vi i tiden en e-jolle här åt ett av våra barn, säger
Elomaa, som är intresserad av segling.
För närvarande är utvecklandet av stadens centrum på tapeten.
Parkeringen under torget och planeringen av Bankhuset och Irjalas kvarter har börjat på allvar. Målet är att utveckla staden så,
att det finns rum för nya näringsidkare och så att det blir lättare
att röra sig i staden också för den lätta trafiken.
Det nya småhusområdet som planeras på Fårholmen är enligt
Elomaas åsikt en intressant lösning, där man har beaktat den omgivande naturen. På området planeras ca 70 egnahemshustomter,
9 parhus och 5 radhus.
Man har nogsamt och skickligt tagit hänsyn till fladdermössen
och flygekorrarna som finns på området, säger han uppskattande.
Elomaa beskriver småhusområdet på Fårholmen som ett naturorienterat bostadsområde, där människan intar sin plats, ödmjuk
och med högaktning för naturen.
Fritidsintressena är naturbetonade. Förutom segling tycker arkitekten om att göra utfärder och vandra. Simning och skidning är
grenar som han gillar. Dessutom är han intresserad av fotografering. Fotograferingen höll t.o.m. på att bli en bisyssla för honom.
Nuförtiden är kameran i flitig användning också i det egentliga
arbetet.
Pekka Elomaa bläddrar i den nya, detaljerade paddlingskartan,
som utkom för en tid sedan, och konstaterar att paddling verkar
mycket intressant. Av kartan att döma ser vattenområdena ut att
passa väldigt bra för paddling.
Jag har redan lärt mig att göra en eskimåvändning i simbassäng,
så början är gjord, skrattar han.
Pekka Elomaa, som flyttat till Jakobstad från helt finskspråkiga
trakter, berättar att svenskan flyter relativt bra och hela tiden blir
bättre. Han försöker tala svenska med de närmaste arbetskamraterna för att få tillfälle att öva sig.
Marjo Luokkala
- 18 -
Foto: Pirjo Salonen
Projekt SAMARBETE (ERF15111B): Samarbete mellan aktörer för en snabb integrering av flyktingar i Jakobstadsregionen
Projekttid: 16.3.2012 – 30.6.2013 (förlängning till 30.6.2014 har
ansökts).
Styrgrupp: Carola Löf, Ann-Britt Kronqvist, Carola Lindén, Jukka-Pekka Korva, Tomas Knuts, Malin Källman, Håkan Storbacka,
Carina Ahlström, Hanna Auronen, Sonja Björk, Juha Paasimäki
Projektarbetare: Ulla Linder (anställdes i slutet av juni 2012),
anställning 60 %.
Kostnader: 155 331,39. Kommunerna (Jakobstad, Nykarleby,
Larsmo, Pedersöre, Kronoby) står för 50% av kostnaderna procentuellt enligt andel kvotflyktingar och EU för 50%.
Projektet har tre tyngdpunkter:
1. Kurs i samhällsorientering och hälsoinformation fem dagar
för personer som är 15 år och äldre och en dag för 12 – 14
åringar - på eget språk.
2. Verka för en effektivare och snabbare språkinlärning genom
att kartlägga befintliga språkutbildningsprogram och planera
det språklaboratorium som behövs för att få en plats där elektroniska språkutbildningsprogram erbjuds under professionell ledning.
3. Verka för integrering genom föreningar. Kontakten mellan
flyktingar och föreningar underlättas.
Ulla Linder
Hanke SAMARBETE (ERF15111B): Eri toimijoiden välinen
yhteistyö, joka täh­tää Pietarsaaren seudun pakolaisten nopeaan kotoutumiseen
Hankeaika: 16.3.2012 – 30.6.2013 (haettu jatkoa 30.6.2014 saakka).
Ohjausryhmä: Carola Löf, Ann-Britt Kronqvist, Carola Lindén,
Jukka-Pekka Kor­va, Tomas Knuts, Malin Källman, Håkan Storbacka, Carina Ahlström, Hanna Au­ro­nen, Sonja Björk, Juha Paasimäki.
Hanketyöntekijä: Ulla Linder (palkattiin kesäkuun 2012 lopussa), 60 %:n palve­lus­­suhde.
Kustannukset: 155 331,39 €. Kunnat (Pietarsaari, Uusikaarlepyy,
Luoto, Pedersören kunta ja Kruunupyy) maksavat 50 % kustannuksista kunnan kiin­
tiö­
pa­
kolaisten prosentuaalisen osuuden
mukaan ja EU 50 %.
Hankkeella on kolme painopistettä:
1. Viisipäiväinen kurssi yhteiskuntaan perehdyttämistä ja terveystietoa varten yli 15-vuotiaille ja yhden päivän kurssi 12 – 14
-vuotiaille omalla äidinkielellä.
2. Tehokkaamman ja nopeamman kielenoppimisen edistäminen
kartoittamalla ny­kyiset kielenopetusohjelmat ja suunnittelemalla kielilaboratorio, jota tarvitaan säh­köisten kielenopetusohjelmien tarjoamiseksi ammattimaisessa ohjauksessa.
3. Kotoutumisen edistäminen yhdistystoiminnan avulla. Pakolaisten ja yhdistysten välisen
Ulla Linder
- 19 -
Stadens gåva av två olika grafiker
Foto: Eva Spikbacka
I år föll valet av stadens gåvografik på två olika konstnärer. Sven
Svanbäck är med för fjärde gången, men Eva Spikbacka är en ny
konstnär för stadens anställda. Sven funderar att det kanske var
det faktum att båda hade råkat avbilda måsar som var avgörande
i år.
- Både Eva och jag har rätt neutrala bilder som passar många. Jag
är traditionell i motivvalet, men man ser att Eva fått skolning och
har ett modernare sätt att kombinera bilder.
När intervjuerna görs håller båda konstnärerna på med avdragen.
- Det finns en viss risk att en kopparplatta inte håller över hundra
avtryck, så det är bra att motiv väljs ut av flera konstnärer. Nu är
det lättare att göra avdrag och det blir ingen panik. Det går inte
att fuska och jag vill också att varje bild ska se likadan ut - jag är
pedant med bilderna, berättar Sven Svanbäck.
Eva Spikbacka – österbottning i Stockholm
32-åriga Eva Spikbacka fick sin yrkeshögskoleexamen inom bildkonst från Yrkeshögskolan Novia i Nykarleby år 2004. 2008 blev
hon inbjuden att jobba som projektkonstnär på Kungliga konsthögskolan i Stockholm, vilket hon gjorde två år. Sedan dess har
hon fortsatt där på verkstadskontrakt, medan hon har en ateljé
på Odenplan.
- Varje år får ett antal yrkesverksamma konstnärer möjlighet att
genom ansökan få en plats på verkstaden på Skeppsholmen. Den
är väldigt fin och välutrustad. Man vill dessutom blanda etablerade konstnärer med studerade. Vi är ett gäng på tio till femton
som hyr in oss på tre våningar: screen tryck, koppar, litografi, ja,
allt finns här.
De senaste åren har hon pendlat till Österbotten, men inte riktigt
vetat var hon hör hemma.
- Jag har nu
förlikat mig med tanken att jag hör hemma i båda kulturerna.
Mina rötter och identiteten finns i Österbotten, men samtidigt
har jag utvecklats mycket genom att jag här haft förmånen att
få arbeta bland oerhört kunniga konstnärer inom särskilt grafikens specialområden. Samtidigt har jag fått ett stort kontaktnät
av verksamma konstnärer i Norden.
Eva arbetar främst med måleri och djuptryck, men det var först i
Stockholm som hon började med grafik.
- Jag tyckte grafiken var omständig, jobbig och tidskrävande under studierna. Man måste tänka många steg innan man kan sätta
igång. Då orkade jag inte lära mig, så det blev mera måleri, speciellt i olja, säger Eva och skrattar.
- Egentligen är det inte så många yngre som jobbar med grafik
– den kanske räknas som en lite ”mossig” teknik. Jag är möbelsnickare i grunden, så det passar mig bra, för det finns en hantverksdisciplin i det hela. När du målar ser du direkt vad du gjort,
i grafik måste man arbeta i huvudet innan man faktiskt får en
bild.
I början blev det mycket insekter.
- Jag var fascinerad av de fina skolplanscherna från förr i världen, som kunde vara kopparstick i grunden. Sedan blev det djur
i människogestalt, eller om man så vill, djurliknande människor
beklämmande malplacerade i allt från en närmast borgerlig salongsmiljö till samtida urbana interiörer där de verkar ana att
något inte stämmer med deras belägenhet. Det är små berättelser om rotlöshet och de tafatta försöken att finna sig tillrätta och
bringa ordning i en komplex värld, berättar Eva Spikbacka och
fortsätter:
- Man kan säga att jag utforskar ett tryckbaserat måleri och bygger upp bildvärldar att röra mig i för att gestalta små mikroskeenden i rummet i tiden - en delvis fotorealistisk verklighet där det
undermedvetnas gestalter, kanske arketyper, rör sig som spöken
på besök från en annan värld.
Koppargrafik/djuptryck som både Sven och Eva arbetat i för stadens upplaga är den mest tidskrävande av alla att trycka.
- Jag hade som mål att trycka tio per dag – jag har tre färger på
tre olika plåtar, men fick finna mig i att det blev cirka åtta per dag
plus några provtryck och de obligatoriska trettio procenten som
av olika anledningar åker i sophinken, berättar Eva.
Eftersom det inte är så lätt att försörja sig som bildkonstnär tar
Eva ibland också hantverksjobb som möbel- och lägenhetsrenoveringar - hon har dessutom en artesan-examen inom hantverk
och konstindustri från Yrkesskolan Optima i bakfickan. Hemma
i Kronoby håller hon på att renovera en byggnad nära hemgården till sin ateljé, så småningom kommer hon kanske att börja
tillbringa mera tid i Österbotten igen.
Hemsida: www.evaspikbacka.com
- 20 -
Text: Ulla Linder
Kaupungin lahjagrafiikka
kahdelta eri taiteilijalta
Tänä vuonna kaupungin lahjagrafiikan valmistajiksi valittiin
kaksi eri taiteilijaa. Sven Svanbäck on mukana neljättä kertaa,
mutta Eva Spikbacka on uusi taiteilijatuttavuus kaupungin työntekijöille. Sven arvelee, että tänä vuonna valinnan saattoi ratkaista se, että kumpikin oli sattunut kuvaamaan lokkeja.
Sekä Evalla että minulla on melko neutraaleja kuvia, jotka sopivat monille. Itselläni on perinteisiä aiheita, mutta Evan töistä
huomaa, että hän on kouluttautunut ja hänellä on uudenaikaisempi tapa yhdistellä kuvia.
Haastatteluhetkellä kumpikin taiteilija tekee vedoksia.
Riskinä on, että kuparilevy ei kestä yli sataa vedosta, joten on
hyvä, että töitä valitaan useammalta taiteilijalta. Nyt on helpompi tehdä vedoksia, kun ei ole mitään paniikkia. Fuskata ei voi ja
haluan myös, että jokainen kuva näyttää samalta – olen pedantti
kuvien suhteen, Sven Svanbäck kertoo.
Eva Spikbacka – pohjalainen Tukholmassa
32-vuotias Eva Spikbacka suoritti vuonna 2004 kuvataiteen tutkinnon ammattikorkeakoulu Noviassa Uudessakaarlepyyssä.
Vuonna 2008 hänet kutsuttiin hanketaiteilijaksi Tukholman kuninkaalliseen taidekorkeakouluun, ja tuossa tehtävässä hän oli
kaksi vuotta. Sen jälkeen hän on jatkanut siellä työhuonesopimuksella ja hänellä on ateljee Odenplanilla.
Joka vuosi muutamilla ammattitaiteilijoilla on mahdollisuus saada hakemuksesta paikka Skeppsholmenin työskentelytilasta. Se
on todella hieno ja hyvin varusteltu. Lisäksi sinne halutaan koota
yhteen jo nimeä saaneita taiteilijoita ja alan opiskelijoita. Meitä on 10-15 hengen porukka, jotka olemme vuokralla kolmessa
kerroksessa: kangaspaino, kupari, litografia – täällä on kaikkea.
Viime vuosina Eva Spikbacka on matkustanut Tukholman ja
Pohjanmaan väliä, mutta ei ole oikein tiennyt, mihin kuuluu.
Nyt olen sopeutunut ajatukseen, että kuulun molempiin kulttuureihin. Juureni ja identiteettini ovat Pohjanmaalla, mutta Tukholmassa olen kehittynyt paljon saadessani työskennellä erittäin
osaavien taiteilijoiden kanssa etenkin grafiikan erityisaloilla.
Samalla minulle on muodostunut laaja pohjoismaisten taideammattilaisten kontaktiverkko.
Evan ominta alaa ovat maalaaminen ja syväpaino, mutta vasta
Tukholmassa hän aloitti grafiikan teon.
Opiskeluaikoina pidin grafiikkaa monimutkaisena, työläänä ja
aikaa vievänä. On mietittävä monia vaiheita ennen kuin työn voi
aloittaa. Silloin en jaksanut opetella tekniikkaa, joten keskityin
lähinnä öljyvärimaalaukseen, Eva nauraa.
Oikeastaan kovin moni nuori taiteilija ei tee grafiikkaa - sitä pidetään ehkä vähän vanhentuneena tekniikkana. Minä olen alkujani huonekalupuuseppä, joten grafiikka sopii minulle hyvin,
koska siinä on noudatettava käsityön kurinalaisuutta. Maalatessaan näkee tuloksen heti, grafiikassa työtä on tehtävä pään sisällä
ennen kuin varsinaisen kuvan saa aikaan.
Alussa Eva kuvasi paljon hyönteisiä.
- Minua viehättivät entisajan koulujen hienot kuvataulut, joiden
pohjana saattoi olla kuparipiirros. Sitten tulivat eläimet ihmishahmossa, tai sanotaanko eläimen kaltaiset ihmiset sijoitettuina
piinallisen epäsopiviin ympäristöihin aina porvarillisesta salonkimiljööstä nykyaikaisiin urbaaneihin interiööreihin, joissa he
vaikuttavat aavistavan, että heidän olinpaikassaan on jotakin outoa. Työt ovat pieniä kertomuksia juurettomuudesta ja kömpelöistä yrityksistä sopeutua ja tuoda järjestystä monimutkaiseen
maailmaan, kertoo Eva Spikbacka ja jatkaa:
Voidaan sanoa, että tutkin painoperustaista maalaamista ja luon
kuvamaailmoja, joissa liikun hahmotellen pieniä mikrotapahtumia tilassa ja ajassa – osittain fotorealistista todellisuutta, jossa
alitajunnan hahmot, ehkä arkkityypit, liikkuvat kuin toisesta
maailmasta vierailulle saapuneet aaveet.
Kuparigrafiikka/syväpaino, jota sekä Sven että Eva ovat työstäneet kaupungin painosta varten, on kaikista eniten aikaa vievä
painotapa.
Minulla oli tavoitteena painaa kymmenen päivässä - käytän kolmea väriä kolmella eri laatalla, mutta sain tyytyä siihen, että töitä
valmistuu noin kahdeksan päivässä ja lisäksi muutamia koepainoksia ja ”sääntömääräiset” kolmekymmentä prosenttia, jotka
joutuvat eri syistä roskikseen, Eva kertoo.
Koska kuvataiteilijana ei ole kovin helppoa elättää itseään, tekee
Eva toisinaan myös käsitöitä, kuten huonekalujen kunnostusta
ja asuntoremontteja – hänellä on takataskussaan myös käsityön
ja taideteollisuuden artesaanitutkinto ammattikoulu Optimasta.
Kotona Kruunupyyssä hän kunnostaa kotitalonsa lähellä sijaitsevaa rakennusta ateljeekseen, joten tulevaisuudessa hän alkaa
ehkä jälleen viettää enemmän aikaa Pohjanmaalla.
Kotisivu: www.eva.spikbacka.com
- 21 -
Teksti: Ulla Linder
Guy Björklund, Jakobstads museum,
Strengbergs klocka –
en symbol för stad och industri Del 1
Jakobstads silhuett (”sky-line”) har ofta används som ett kännetecken för staden. I siluettbilden brukar då finnas bl.a. vattentornet, brandkårshuset, Pedersöre kyrkas torn och Strengbergs tobaksfabriks klocka. Tobaksfabrikens klotformade klocktorn har
ofta också fått tjäna som en symbol för staden Jakobstad, staden
som en industristad och som stadsorganisation. Därför kan man
säga att Strengbergs klocka inte bara har ett byggnadshistoriskt
värde utan den har också ett symbolvärde för Jakobstad.
Under den tid Wilhelm Schauman var styrelseordförande för
Strengbergs tobaksfabrik (1896-1911) genomgick fabriken en
nästan explosionsartad utveckling. Aktiekapitalet fördubblades
flere gånger under perioden. I början av perioden var aktiekapitalet 450 000 mk och 1909 hade det redan vuxit till 5 400 000
mk. Produktionen hade ökat år från år och för den växande produktionen krävdes nya fabriksutrymmen. Mellan åren 1896 och
1902 byggdes den s.k. gamla delen, den del som idag fungerar
som stadshus, och 1910 stod den nya delen färdig, den med det
kända klocktornet.
Nya utrymmen behövdes speciellt för den växande cigarettillverkningen. och av brandtekniska skäl beslöt direktionen att en
ny tegelbyggnad i två våningar skulle ersätta den träbyggnads
som fanns vid Brunnsgatan. Arkitekt Karl Viktor Reinius i Vasa
fick uppdraget att planera byggnaden och år 1897 stod den klar.
Också cigarrproduktionen ökade hela tiden och år 1898 var direktionen på det klara med att man igen måste bygga ut. Denna
gång var det arkitektbyrå Grahn, Hedman & Wasastjerna som
fick uppdraget att planera en ny byggnad längs tomtens södra
gräns mot nuvarande Strengbergsgatan. Redan samma höst 1898
kunde man ta i bruk en del av byggnaden. För att ge plats för
denna tvåvånings tegelbyggnad revs ett antal träbyggnader som
stod på den södra delen av tomten mot kyrkan. Den nya byggnaden kom också att inrymma fabrikens kontor och expedition.
Det är här man i dag hittar stadens centralförvaltning. Så snart
byggnaden stod färdig började man planera för nästa utvidgning.
I oktober 1899 var planeringen redan igång för en utbyggnad
vid tomtens västra sida vid Christinegatan. Arkitekt K. G. Grahn
kontaktades för detta uppdrag. Denna byggnad uppfördes också
i rödtegel. Här inrymdes till en början kardus- (piptobak) och
snusavdelningarna. I den tredje våningen fanns cigarettförpackningen. Här finns idag bildningsverkets kansli. I de övriga två
våningarna finns nu en stor del av Tekniska verkets avdelningar.
Den lucka i raden av byggnader som fanns vid Alholmsgatan
fylldes år 1902 ut med ett magasin för råtobak. Också denna
gång anlitades arkitektbyrå Grahn, Hedman & Wasastjerna. Idag
har socialförvaltningen sina utrymmen i denna del av byggnadskomplexet. Under tidsperioden på 1896-1902 hade man helt och
hållet byggt nytt på den gamla fabrikstomten och den var nu helt
- 22 -
omsluten av nya moderna och brandsäkra tegelbyggnader i flere
våningar.
Snabbt visade det sig att man behövde mera arbetsutrymmen
inom fabriken. Råtobakslagret vid Alholmsgatan byggdes om
till arbetsutrymmen. Ett nytt separat tobaksmagasin uppfördes
vid järnvägsstationen år 1909. Tobaksmagasinet är också idag i
stadens ägo och här har man inrymt utrymmen för ungdoms-,
kultur- och museiverksamhet.
Planeringen och byggandet av den s.k. Nya delen
Expansionen av fabriken krävde mera tomtutrymme och den
gamla tomten mellan Christinegatan och Alholmsgatan blev för
trång. Tobaksfabriken inlöste därför postmästare Grönstrands
tomt på östra sidan om Alholmsvägen och år 1896 uppförde man
här en ny träbyggnad för cigarravdelningen. Men redan efter ett
par år insåg man att den inte skulle räcka till och byggnaden revs
1907 och planeringen av en större byggnad i tre våningar påbörjades.
Man tog nu igen kontakt med arkitekt Grahn, som hade varit
med vid planeringen av de tidigare fabriksbyggnaderna, men han
dog samma år och man blev tvungen att söka en ny planerare.
I Strengbergs tobaksfabriks arkiv finns en serie ritningar gjorda
av arkitekten Karl Viktor Kellberg. Ritningarna är daterade i Jakobstad den 6 juni 1908. På Kellbergs ritningar finns inget torn,
men i övrigt påminner planerna om den byggnad som senare
förverkligades. Varför inte arkitekt Kellberg fick slutföra planerna framkommer inte. År 1908 hade Kjellberg gjort ritningar till
barnbördshuset på Kvarnbacken i Jakobstad.
Man vände sig nu till arkitekten Torben Grut1, som åtog sig att
planera den nya fabriksbyggnaden i Jakobstad. Arkitekt Grut var
känd för tobaksbolaget eftersom han hade planerat dotterfabriken i Härnösand och också planerat en del av Wilhelms Schaumans såg på Alholmen. Arkitekt Knut Wasastjerna från Helsingfors blev Gruts representant vid byggandet, men han avskedades
från projektet i ett tidigt skede och någon ny arkitekt utsågs inte.
I stället fick byggmästaren Karl Johan Ahlskog2 axla en del av arkitektens uppgifter samtidigt som han fungerade som projektets
byggmästare.
Huvudritningarna levererades i snabb takt, medan enskilda konstruktionsritningar beställdes och levererades efter behov. Officiellt blev huvudritningarna till den nya fabriksdelen godkända
utan några kommentarer av Magistraten i Jakobstad den 20 april
1909.
Liksom då det gäller de tidigare byggnaderna gick det förvånansvärt snabbt att uppföra dem. Den 22 maj 1909 rapporteras
åt Wilhelm Schauman som befann sig på kurorten Marienbad
i Tjeckoslovakien, att fasaden mot Skolgatan var uppmurad till
andra våningen, källarvalven var klara, tre brunnar grävda m.m.
Den snabba byggnadstakten gjorde att det hela tiden rådde en
stor brist på tegel och tegelstenar jagades i hela Finland. Man
hörde sig för på olika tegelbruk bl.a. i Brahestad (Toppi tegelbruk), Ruukki i Björneborg och Ulasöre tegelbruk. Behovet av
tegel var stort och under den aktivaste byggnadstiden behövde
man sex järnvägsvagnar tegel per dag. Man väntade nu också under våren 1909 otåligt på isbrytaren, Murtaja, som skulle öppna
farleden till Alholmen och för fartyg med tegellast från bl.a. Björneborg. Den 10 juni kunde ett tegelfartyg nå Alholmen och man
lossar omedelbart 100 000 tegelstenar, men Ahlskog konstaterar
att det är alldeles otillräckligt. Tegelbristen hotade hela tiden att
stoppa byggandet.
1 Torben Grut föddes 1871 i Tun i Sverige och dog julaftonen
1945 i Fredriksberg. Han var av dansk härkomst. År 1894 blev
han arkitekt från Kungliga tekniska högskolan, men fortsatte
med studier i teckning både i Sverige och i Danmark. Under
praktikår i Danmark vaknade hans intresse för den gamla danska
tegelbyggnadskonsten, vilken också kom att synas i många av
hans byggnader, detta syns bl.a. i Jakobstads brandstation, som
han ritade ritat 1912.
I början av 1900-talet företog Grut flera studieresor i Europa bl.a.
besökte han Paris, Barcelona och Italien, vilket också kom att påverka hans utformning av byggnader.
Torben Grut kom att rita många offentliga byggnader, kyrkor och
sportanläggningar bland dessa kan nämnas Stockholms stadion
från 1912. Av de slott och herrgårdar han planerat kan nämnas
svenska kungens sommarresidens på Öland, Sofiero.
I Jakobstad har han planerat förutom tobaksfabrikens nya del
och brandstationen också pannhuset vid Wilhelm Schaumans
såg och som revs för några år sedan. Han gjorde också ett förslag
till utformningen av bostadshuset ”Fram”. Dessutom planerade
han utformningen av familjens Schaumans gravmonument på
Gamla begravningsplanen i Jakobstad.
2 Karl Johan Ahlskog föddes 8.11.1883 i Nedervetil och dog
27.12.1955 i Jakobstad. Efter sin utbildning i Industriskolan i
Vasa under åren 1901 - 05 kom han att arbeta både i Finland,
Sverige och Tyskland. Han praktiserade också som murare i
Tyskland och kom då i kontakt med den nya betongtekniken.
Under perioden 1908 – 10 var han anställd som ritare på arkitekt
Torben Grut byrå i Stockholm. I ett arbetsbetyg som Grut skrev
den 1 december 1914 åt Ahlskog, kallar han det ett egendomligt sammanträffande, ”i sanning, att jag skulle på mitt kontor
hafva en hjälpare från just denna så aflägsna plats, då jag på helt
andra vägar fick en så stor beställning der.” Grut kallar Ahlskog
en erfaren och driftig byggnadstekniker. Åren 1914 – 18 var han
stadsbyggmästare i Ekenäs och därefter blev han anställd vid Tervakoski Ab som byggnadschef.
I slutet av 20-talet blev han självständig företagare som planerare
och konsult och under denna tid och fram till sin död 1955 ritade
och planerade han ett otal byggnader både större och mindre.
Från våra trakter kan nämnas, i Karleby: Hotell Fennia, Hotell
Socis, Hagströms läderfabrik, Suomen Marjat, Slottes affärs- och
bostadshus; i Jakobstad: Frams bostadshus, Armirohuset, Forsska huset vid Storgatan 4, ”Vita huset” vid Trädgårdsgatan, olika
industrifastigheter åt Oy Nars Ab samt ett halvt dussin sommarvillor; i Pedersöre, Bennäs: Österbottens kötts produktionsanläggning och i Nykarleby: byggnadskontoret vid Nygårdsvägen,
Kristliga folkhögskolan. Under sina sista år bodde han i Nykarleby och vid Andra sjön hade han sin sommarstuga. K. J. Ahlskog
är begraven på Nya begravningsplatsen i Jakobstad.
Del 2 publiceras i personaltidningens följande nummer
- 23 -
Guy Björklund, Pietarsaaren kaupunginmuseo
Strengbergin kello –
kaupungin ja teollisuuden symboli, osa 1
Pietarsaaren siluettia on käytetty usein kaupungin tunnusmerkkinä. Siluettikuvassa käytetään yleensä mm. vesitornia,
palokunnantaloa, Pedersören kirkon tornia ja Strengbergin tupakkatehtaan kelloa. Myös tupakkatehtaan pallonmuotoinen
kellotorni on saanut usein toimia Pietarsaaren kaupungin symbolina, sekä teollisuuskaupunki Pietarsaaren että kaupunkiorganisaation. Voidaankin todeta, että Strengbergin kellolla ei ole
pelkästään rakennushistoriallista arvoa, vaan myös symbolinen
arvo Pietarsaarelle.
Wilhelm Schaumanin toimiessa Strengbergin tupakkatehtaan
hallituksen puheenjohtajana (1896-1911) tapahtui tehtaassa milteipä räjähdysmäistä kehitystä. Osakepää­oma kaksinkertaistui
useita kertoja hänen kaudellaan. Kauden alussa osakepääoma oli
450 000 mk ja vuonna 1909 se oli kohonnut jo 5 400 000 mk:aan.
Tuotanto oli kasvanut vuosi vuodelta ja kasvu vaati uusia tehdastiloja. Vuosien 1896 ja 1902 välillä rakennettiin nk. vanha osa,
joka toimii nykyisin kaupungintalona. Vuonna 1910 valmistui
uusi osa tunnettuine kellotorneineen.
Uusia tiloja tarvittiin etenkin laajenevaa savuketuotantoa varten.
Paloteknisistä syistä johtokunta päätti, että uusi kaksikerroksinen tiilirakennus saisi korvata Kaivokadulla sijainneen puurakennuksen. Vaasalainen arkkitehti Karl Viktor Reinius sai tehtäväkseen rakennuksen suunnittelun ja se valmistui vuonna 1897.
Myös sikarintuotanto kasvoi jatkuvasti ja vuonna 1898 johtokunnalle oli käynyt selväksi, että tiloja oli laajennettava jälleen. Tällä kertaa arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjerna sai
tehtäväkseen suunnitella uuden rakennuksen tontin etelärajan
myötäisesti nykyiselle Strengberginkadulle päin. Osa rakennuksesta voitiin ottaa käyttöön jo samana syksynä 1898. Jotta kaksikerroksiselle tiilirakennukselle saatiin tilaa, sen paikalta purettiin
muutamia puurakennuksia, jotka sijaitsivat tontin eteläreunalla
kirkon kohdalla. Uuteen rakennukseen sijoitettiin myös tehtaan
konttori ja lähettämö. Noissa tiloissa toimii nykyään kaupungin
keskushallinto. Pian rakennuksen valmistumisen jälkeen aloitettiin seuraavan laajennuksen suunnittelu.
Lokakuussa 1899 oli tontin länsipuolelle Kristiinankadun varrelle tulevan laajennuksen suunnittelu jo vauhdissa. Tehtävään
oli pyydetty arkkitehti K. G. Grahnia. Myös tuo rakennus tehtiin
punatiilestä. Tiloihin sijoitettiin aluksi toppatupakka (piipputupakka)- ja nuuskaosastot. Kolmannessa kerroksessa oli pakkausosasto. Siellä sijaitsee nykyään sivistysviraston kanslia. Kahdella
muulla osastolla on nykyään suuri osa teknisen viraston osastoista.
Rakennusten välillä Alholminkadun puolella ollut aukko täytettiin vuonna 1902 raakatupakkavarastolla. Myös tällä kertaa
käytettiin Grahn, Hedman & Wasastjernan arkkitehtitoimistoa. Sosiaalihallinnon tilat sijaitsevat nykyään tuossa rakennuskompleksin osassa. Vuosina 1896–1902 oli vanhan tehtaantontin
rakennuskanta täysin uusittu ja sitä reunustivat ajanmukaiset ja
paloturvalliset useampikerroksiset tiilirakennukset.
Pian osoittautui, että tehtaaseen tarvittiin lisää työtiloja. Alholminkadun raakatupakkavarasto muutettiin työtiloiksi. Rauta-
tieaseman viereen rakennettiin uusi erillinen tupakkamakasiini
vuonna 1909. Myös tupakkamakasiini on ny-kyisin kaupungin
omistuksessa ja siellä on nuoriso-, kulttuuri- ja museotiloja.
Niin sanotun uuden osan suunnittelu ja rakentaminen
Tehtaan laajeneminen vaati lisää tonttitilaa ja Kristiinankadun ja
Alholminkadun välinen vanha tontti kävi liian ahtaaksi. Niinpä
tupakkatehdas lunasti postimestari Grönstrandin tontin Alholmantien itäpuolelta ja vuonna 1896 tontille rakennettiin uusi
puurakennus sikariosastoa varten. Jo muutaman vuoden kuluttua se todettiin kuitenkin riittämättömäksi. Rakennus purettiin
vuonna 1907 ja aloitettiin suuremman kolmikerroksisen rakennuksen suunnittelu.
Jälleen otettiin yhteys arkkitehti Grahniin, joka oli osallistunut
aikaisempien tehdasrakennusten suunnitteluun, mutta hän kuoli samana vuonna, joten jouduttiin etsimään uusi suunnittelija.
Strengbergin tupakkatehtaan arkistossa on sarja arkkitehti Karl
- 24 -
Viktor Kellbergin tekemiä piirustuksia. Piirustukset on päivätty
Pietarsaaressa 6. kesäkuuta 1908. Kellbergin piirustuksissa ei ole
tornia, mutta muuten piirustukset muistuttavat myöhemmin toteutettua rakennusta. Ei käy ilmi, minkä vuoksi arkkitehti Kellberg ei saanut saattaa suunnitelmiaan päätökseen. Vuonna 1908
Kellberg oli laatinut Pietarsaaren Myllymäellä si-jaitsevan synnytyslaitoksen piirustukset.
Nyt käännyttiin arkkitehti Torben Grutin1 puoleen. Hän otti tehtäväkseen uuden tehdasrakennuksen suunnittelun Pietarsaareen.
Arkkitehti Grut oli tuttu tupakkayhtiölle, sillä hän oli suunnitellut tytärtehtaan Härnösandiin sekä osan Wilhelm Schaumanin
sahasta Alholmassa. Helsinkiläisestä arkkitehdistä Knut Wasastjernasta tuli Grutin edustaja rakennustöissä. Hänet kuitenkin
erotettiin hankkeesta varhaisessa vaiheessa eikä uutta arkkitehtia
valittu, vaan rakennusmestari Karl Johan Ahlskog2 sai harteilleen
suuren osan arkkitehdin tehtävistä toimiessaan samalla hankkeen rakennusmestarina.
Pääpiirustukset valmistuivat ripeässä tahdissa, kun taas yksittäisiä rakennepiirustuksia tilattiin ja tuotettiin tarpeen mukaan.
Virallisesti Pietarsaaren
mais­t­raatti hyväksyi uuden tehdasosan pääpiirustukset ilman
huomautuksia 20. huhtikuuta 1909.
Tämän samoin kuin aikaisempienkin rakennusten pystyttäminen kävi hämmästyttävän nopeasti. Tsekkoslovakiassa kylpyläkaupunki Marienbadissa oleskelevalle Wilhelm Schaumanille
raportoidaan 22. toukokuuta 1909 muun muassa, että Koulukadun puoleinen julkisivu oli muurattu toiseen kerrokseen asti,
kellariholvit olivat valmiit ja oli kaivettu kolme kaivoa. Nopean
rakennustahdin vuoksi tiilistä oli jatkuvasti huutava pula ja tiiliskiviä metsästettiin koko Suomesta. Niitä kyseltiin eri tiilitehtaista, muun muassa Raahesta (Topin tiilitehdas), Ruukilta Porista
ja Ulasoorin tiilitehtaalta. Tiilien tarve oli suuri ja kiivaimpaan
rakennusaikaan tarvittiin kuusi rautatievaunullista tiiliä päivässä. Lisäksi keväällä 1909 odotettiin malttamattomina jäänsärkijä
Murtajaa, jonka oli määrä avata väylä Alholmaan ja mm. Porista
tiililastin kanssa saapuville aluksille. Tiililaiva pääsee Alholmaan
10. kesäkuuta ja välittömästi puretaan 100 000 tiiliskiveä, mutta
Alhskog toteaa, että se on aivan liian vähän. Tiilipula uhkasi jatkuvasti keskeyttää rakentamisen.
laati ehdotuksen ”Framin” asuintalon muotoilusta. Hän suunnitteli myös Schaumanin perheen hautamuistomerkin Pietarsaaren
vanhalle hautausmaalle.
2 Karl Johan Ahlskog syntyi 8.11.1883 Alavetelissä ja kuoli
27.12.1955 Pietarsaaressa. Vaasan teollisuuskoulussa vuosina
1901 – 05 saamansa koulutuksen jälkeen hän työskenteli sekä
Suomessa, Ruotsissa että Saksassa. Lisäksi hän harjoitteli muurarin työtä Saksassa ja tutustui uuteen betonitekniikkaan. Vuosina 1908 – 10 hän työskenteli piirtäjänä arkkitehti Torben Grutin
toimistossa Tukholmassa. Ahlskogille joulukuun 1. päivänä 1914
kirjoittamassaan työtodistuksessa Grut kutsuu merkilliseksi yhteensattumaksi ”totisesti, että minulla olisi konttorissani apulainen juuri tuosta kaukaisesta paikasta, kun aivan toista kautta sain
niin suuren tilauksen sieltä.” Grut kutsuu Ahlskogia kokeneeksi
ja tarmok-kaaksi rakennusteknikoksi. Vuosina 1914 – 1918 Ahlskog toimi kaupunginrakennusmestarina Tammisaaressa, minkä
jälkeen hänet palkattiin Tervakoski Oy:n rakennuspäälliköksi.
Ahlskog toimi 20-luvun lopussa yksityisyrittäjänä suunnittelijan
ja konsultin tehtävissä ja tuona aikana ja kuolemaansa saakka
hän piirsi ja suunnitteli lukemattomia erikokoisia rakennuksia.
Seudultamme voidaan mainita Kokkolasta Hotelli Fennia, Hotelli Seurahuone, Hagströmin nahkatehdas, Suomen Marjat ja Slotten liike- ja asuinrakennus; Pietarsaaresta Framin asuintalo, Armiro-talo, Forssin talo Isokatu 4:ssä, Puutarhakadun ”Valkoinen
talo”, eri teollisuuskiinteistöt Oy Nars Ab:lle sekä puoli tusinaa
kesähuviloita; Pedersören Pännäisistä Pohjanmaan lihan tuotantolaitos ja Uudestakaarlepyystä Nygårdintien rakennuskonttori
ja Kristliga folkhögskolan. Viimeisinä elinvuosinaan Ahlskog
asui Uudessakaarlepyyssä ja hänellä oli kesämökki Toisvedellä.
K. J. Ahlskog on haudattu Pietarsaaren uudelle hautausmaalle.
Osa 2 seuraavassa henkilöstölehden numerossa.
1 Torben Grut syntyi vuonna 1871 Tun-nimisellä paikkakunnalla Ruotsissa ja kuoli jouluaattona 1945 Tanskan Fredriksbergissä. Hän oli tanskalaista syntyperää. Vuonna 1894 Grut valmistui arkkitehdiksi Kungliga tekniska högskolanista, mutta jatkoi
piirustusopintojaan sekä Ruotsissa että Tanskassa. Tanskassa vietetyn harjoitteluvuoden aikana hänessä heräsi kiinnostus vanhaa
tanskalaista tiilirakennustaidetta kohtaan, mikä näkyi myöhemmin monissa hänen rakennuksissaan, esimerkiksi hänen vuonna
1912 piirtämässään Pietarsaaren paloasemassa.
1900-luvun alussa Grut teki useita opintomatkoja Euroopassa.
Hän kävi mm. Pariisissa, Barcelonassa ja Italiassa, millä myös oli
vaikutusta hänen rakennusmuotoiluunsa.
Torben Grut piirsi useita julkisia rakennuksia, kirkkoja ja urheilulaitoksia, joista voidaan mainita Tukholman stadion vuodelta
1912. Hänen suunnittelemistaan linnoista ja kartanoista voidaan
mainita Ruotsin kuninkaan kesänviettopaikka Solliden Öölannissa.
Pietarsaareen Grut on suunnitellut tupakkatehtaan uuden osan
ja paloaseman lisäksi myös Wilhelm Schaumanin sahan kattilarakennuksen, joka purettiin muutama vuosi sitten. Lisäksi hän
- 25 -
Månadens bild
Fotoklubben Malms medlemmar visar turvist en bild per månad i social- och hälsovårdsverkets portal. Nedan några av årets bilder.
Sommarminne Fotograf Solvei Sandvik-Nyberg
Malmskas blåsippor Fotograf Gun Österbacka
- 26 -
Kuukauden kuva
Valokuvakerho Malmin jäsenet esittelevät vuorotellen yhden kuvan per kuukausi sosiaali- ja terveysviraston portaalissa. Alla muutama vuoden kuvista.
Guldvinge Fotograf Linnea Salminen
Det är vackrast när det skymmer Fotograf Barbro Stenbacka
- 27 -
Överskötarens önskan: jämlik
service åt alla
Ylihoitajan toiveena tasapuolinen
palvelu kaikille
Den nya överskötaren för primärhälsovårdens öppenvård, Marjo
Orava, uppskattar den öppna atmosfären på sin arbetsplats. Fastän social- och hälsovårdsverket är en ganska stor organisation,
har det likväl prägel av en liten arbetsgemenskap, tycker hon.
– Samarbetet är spontant och det verkar inte vara så långt avstånd mellan människor som i en större organisation, säger hon.
Marjo Orava arbetade tidigare som avdelningsskötare på öron-,
näs- och halsavdelningen vid Mellersta Österbottens centralsjukhus. Vid sidan av sitt arbete har hon studerat bl.a. närledarskap
och blev färdig magister år 2010. Ursprungligen utdimitterades
hon som sjukskötare år 1992, men uppdaterade sina kunskaper
med en yrkeshögskoleexamen år 2005.
– Det är verkligen motiverande att studera som
vuxen. På något sätt lär
man sig mer, när man har
varit ute i arbetslivet en
tid, säger hon.
Marjo Orava började sitt
arbete som överskötare
den här hösten, och hon
berättar att det har varit
lätt för henne som Karlebybo att smälta in i arbetsgemenskapen med
Jakobstadsbor. Den enda
större skillnaden är förvaltningens språk, som i
Jakobstad är svenska.
– Jag lyssnar flytande på
svenska och bara jag lite
hinner återuppliva mina
språkkunskaper,
ska
Foto: Marjo Luokkala
nog talet också flyta bra,
skrattar hon.
Hennes pappa arbetade i tiden på dåvarande Schaumanns och
familjen bodde en tid i Jakobstad. Någon kulturchock har hon
därför inte upplevt.
Den nya överskötaren har primärvårdens öppenvård som sitt
ansvarsområde, dvs. rådgivningsverksamheten, hälsovårdscentralernas läkarmottagning och jouren. Hon berättar att det är
en stor utmaning för primärvården att svara mot den ständigt
växande efterfrågan. Genom att utveckla verksamhetsmodellerna för vårdarbetet strävar man till att använda resurserna på ett
ändamålsenligt sätt så att klienterna får jämlik service i rätt tid.
– Jag vill väldigt gärna lära känna och utveckla det här arbetet.
Fastän jag har vuxit in i vårdarbetet och alltid tyckt om det, har
jag medvetet studerat med sikte på ett sådant här arbete, säger
hon.
Marjo Orava bor med sin familj i Yxpila i Karleby. Där har hon
ett fritidsintresse som är en orsak till att hon inte vill flytta.
– Jag har varit med i Yxpila arbetarförenings teaterverksamhet i
mer än 30 år, min första roll hade jag som 6-åring. Jag har hunnit
spela roller av alla de slag, för tillfället är jag också ordförande för
föreningen. Förutom att vara skådespelare har jag också prövat
mina vingar som regissör och lett barnteater.
Orava har sitt arbetsrum i Malmska sjukhusets gamla byggnad.
Hon säger att hon aldrig tidigare har haft äran att arbeta i en så
vacker byggnad.
– I Jakobstad finns det verkligen många stiliga, gamla byggnader.
Jag upplever det som en ära att få arbeta i det här härliga huset,
som har restaurerats så pietetsfullt. Det är som att arbeta i ett
slott, säger hon glatt.
Marjo Luokkala
Perusterveydenhuollon avohoidon uusi ylihoitaja Marjo Orava
kehuu työyhteisönsä ilmapiiriä välittömäksi. Hän sanoo, että
vaikka sosiaali- ja terveysviraston organisaatio on isohko, on siinä kuitenkin pienen yhteisön leima.
– Yhteistyö on välitöntä eivätkä ihmisten välit tunnu niin kaukaisilta kuin isommassa organisaatiossa, hän sanoo.
Marjo Orava työskenteli aikaisemmin Keski-Pohjanmaan keskussairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien osastolla osastonhoitajana. Työnsä ohella hän on opiskellut mm. lähijohtamista
ja valmistui maisteriksi vuonna 2010. Alun perin hän valmistui
sairaanhoitajaksi vuonna 1992, mutta päivitti tietonsa ammattikorkeakoulututkinnolla vuonna 2005.
– Aikuisopiskelu on ollut todella motivoivaa.
Sitä oppii jollakin tapaa
enemmän, kun on työtaustaa takana, hän sanoo.
Syksyllä ylihoitajan työssä aloittanut Marjo Orava
kertoo, että kokkolalaisena hänen on ollut helppo
sulautua pietarsaarelaiseen työyhteisöön. Ainoa
suurempi ero aiempaan
on hallinnon kieli, joka
Pietarsaaressa on ruotsi.
– Kuuntelen sujuvasti
ruotsia ja kunhan vähän
herättelen taitojani, puhekin kyllä sujuu, hän
nauraa.
Aikanaan isä oli Pietarsaaren tuolloisella Schaumannilla töissä ja perheen koti sijaitsi Pietarsaaressa hetken aikaa. Kulttuurishokkia ei
siis ole tapahtunut.
Uuden ylihoitajan vastuualuetta on perusterveyden avohoito, eli
neuvolatoiminta, terveyskeskusten lääkärivastaanotto ja päivystys. Hän kertoo, että suuri haaste perusterveydenhuollossa on
vastata jatkuvasti kasvavaan kysyntään. Hoitotyön toimintamallien kehittämisellä tavoitellaan resurssien tarkoituksenmukaista
käyttöä siten, että asiakkaat saavat tasapuolista ja oikea-aikaista
palvelua.
– Minulla on kova halu nähdä ja kehittää tätä työtä. Vaikka olen
kasvanut perustyöhön ja olen aina pitänyt siitä, olen tietoisesti
opiskellut tähtäimenä tämänlaatuinen työ, hän sanoo.
Marjo Orava asuu Kokkolan Ykspihlajassa perheineen. Siellä hänellä on harrastus, joka on yksi syy siihen, että asuinpaikka ei
muutu.
– Olen yli kolmekymmentä vuotta, ensimmäinen rooli 6 -vuotiaana, ollut mukana Ykspihlajan Työväen Näyttämön toiminnassa. Rooleja on ollut vaikka minkälaisia, tällä hetkellä toimin
myös yhdistyksen puheenjohtajana. Näyttelijän työn lisäksi olen
kokeillut siipiäni ohjaajana ja vetänyt lastenteatteria.
Oravan kiinteä työhuone sijaitsee Malmin vanhan sairaalan tiloissa. Hän sanookin, että ei koskaan aikaisemmin ole saanut
kunnia työskennellä niin kauniissa rakennuksessa.
– Pietarsaaressa on todella paljon upeita vanhoja rakennuksia.
Tuntuu kunnialle saada työskennellä tässä ihanassa talossa, joka
on osattu restauroida vanhaa kunnioittaen. Kuin linnassa työskentelisi, hän iloitsee.
Marjo Luokkala
- 28 -
TUNNELMIA
HENKILÖSTÖYHDISTYKSEN
KESÄJUHLILTA
STÄMNINGAR FRÅN
PERSONALFÖRENINGENS
SOMMARFEST
Perinteistä kesäjuhlaa vietettiin 15.8. VPK:n kentällä. Henkilöstöyhdistys oli järjestänyt paikalle hieman ohjelmaa ja tarjottavaa.
Tällä kertaa paikalla oli myös Malmin valokuvauskerhon jäseniä
ikuistamassa iltaa kameroineen. Kukaan ei silloin tiennyt, että
tanssilavaa kuvataan ehkä viimeistä kertaa…
Den traditionella sommarfesten firades 15.8 på FBK:s plan. Personalföreningen hade ordnat med lite program och servering.
Den här gången deltog också medlemmar från Fotoklubben
Malm, och de förevigade kvällen med sina kameror. Då var det
ingen som visste att det kanske var sista gången man fotograferade danslaven…
Viimeiset kuvat VPK:n tanssilavasta? –
Edesmennyt VPK:n
tanssilava koko
komeudessaan
Före detta FBK
danspaviljong i sin
helhet.
De sista bilderna av FBK:s danslave?
Ruokailupaikaksi toiset valitsivat kahvilarakennuksen…
Andra valde att äta i caferia- byggnaden….
Henkilöstöyhdistyksen johtokunta huolehti,
että makkaraa ja salaattia riitti kaikille!
Styrelsen i personalföreningen såg till att
korv och sallad räckte till alla!
…toiset nauttivat eväät kivellä istuen.
…andra njöt av maten med att sitta på stenen.
Vauhdikasta jonglöörausta, Tryggve ja Joar Cederberg!
Fartfull jongering med Tryggve och joar Cederberg!
Illan tanssiorkesterina toimi Trenchcoat.
Viimeiset soundit tällä tanssilavalla…
Kvällens dansorkester var Trenchcoat. Sista
souderna på denna paviljon…
Luontopolulla testattiin osallistujien tietämystä
henkilöstöyhdistyksestä.
På naturstigen testades deltagarnas kännedom
om personalföreningen.
Kuinka monta makaronia purkkiin mahtuu? Kisan voittaja, Jaana Lundqvist, osoitti, että arvaukset
ovat hänellä hallussa! Voitto nimittäin matkasi samaan paikkaan myös edellisenä vuotena.
Hur många makaroner rymms det i burken? Vinnaren, Jaana Lundqvist visade att hon behärskar då
det gäller att gissa! Hon vann nämligen andra gången i rad.
- 29 -
Foto: Pirjo Salonen
JAKOBSTADS HälsaHaapa-PROJEKT
Målet för det riksomfattande HAAPA-projektet, som inleddes år 2010,
är att främja placeringen av kvotflyktingar i utsatt ställning i kommuner. Syftet med Jakobstads HälsaHaapa-projekt är att utveckla hälsooch sjukvården för kvotflyktingarna i regionen och att erbjuda redskap
för en smidig, klientcentrerad vård, där kvotflyktingarnas speciella behov beaktas. Under projektets gång kommer det att arrangeras utbildning både för hälso- och sjukvårdspersonalen och för kvotflyktingarna.
Inom projektet finns en styr- och projektgrupp där det lokala socialoch hälsovårdsverkets sakkunniga är representerade, allt från ledarskapet till läkare och hälsovårdare. I början av augusti anställdes projektsjukskötare Marita Heinänen-Child på heltid för projektet. Jakobstads
HälsaHaapa-projekt pågår till 30.6.2013. Finansieringen för projektet,
52 000 euro, kommer i sin helhet från Europeiska flyktingfonden.
Europeiska flyktingfonden
Euroopan pakolaisrahasto
European Refugee fund
PIETARSAAREN TERVEYSHAAPA
Valtakunnallisesti vuonna 2010 alkaneen HAAPA-hankkeen tavoitteena on edistää haavoittuvassa asemassa olevien kiintiöpakolaisten kuntiin sijoittamista. Pietarsaaren TerveysHaapa hankkeen tarkoituksena on kehittää seudun kiintiöpakolaisten terveydenhuoltoa
ja tarjota välineitä sujuvaan asiakaskeskeinen hoitoon, jossa kiintiöpakolaisten erityistarpeet tulevat huomioiduksi. Hankkeen aikana
tullaan järjestämään koulutusta niin terveydenhuollon henkilöstölle kuin kiintiöpakolaisille.
Hankkeen parissa toimii ohjaus- ja hankeryhmä, joissa on edustettuna paikalllisen sosiaali- ja terveysviraston asiantuntijoita johtoportaasta lääkäreihin ja terveydenhoitajiin. Hankkeeseen on elokuun alussa palkattu kokopäiväisesti projektisairaanhoitaja Marita
Heinänen-Child. Pietarsaaren TerveysHaapa hanke päättyy 30.6.2013. Hankkeen 52 000 euron rahoitus tulee kokonaisuudessaan
Euroopan pakolaisrahastolta.
Marita Heinänen-Child
- 30 -
Henkilöstön hyvinvointitutkimus
2012
Undersökning av personalens
välbefinnande 2012
Sosiaali- ja terveysviraston vuoden 2012 toimintasuunnitelmaan on
sisällytetty tutkimus henkilöstön hyvinvoinnista. Tutki­mus tilattiin
Työterveyslaitokselta ja suunnattiin sosiaali- ja terveys­viraston koko
henkilökunnalle. Malmin terveydenhuoltoalue ja sitä ennen Pietarsaaren sairaala on ollut mukana työter­veys­­laitoksen tutkimuksessa
jo vuodesta 2000 lähtien. Koko maa­ta kattavaan tutkimukseen osallistuu yhteensä 20 000 työn­tekijää. Alun perin tutkimuksen kohteena oli sairaalahenkilös­tö, mutta 2000-luvulla tutkimus laajennettiin
koskemaan myös terveydenhuoltoalueita ja nyt mukaan tulevat
myös sosiaali- ja vanhushuollon tulosalueet. Työterveyslaitoksen
johtama han­ke tehdään yhteistyössä 10 kunnan tutkimuksen (Kunta
10-tut­kimus) kanssa. Hanke on kansainvälinen ja monitieteinen.
Tutkimuksen tarkoituksena on antaa tietoa siitä, miten henkilöstö
voi sosiaali- ja terveysviraston eri yksiköissä. Koska kuulumme koko
maan kattavaan suurehkoon tutkimukseen, saamme lisäksi käyttöömme vertailuaineistoa vastaavista ammattiryhmistä. Monipuolinen vertailutieto helpottaa työyksikön omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistamista ja näin ollen antaa tietoa siitä, mihin
voimme lähivuosien aikana panostaa parantaaksemme henkilöstön
työoloja ja hyvinvointia.
Tutkimus lähetettiin viikolla 10 sähköisesti niille, joilla on työpaikan sähköpostiosoite. Henkilöt, joilla ei ole tätä sähköpostiosoitetta, saivat kyselyn paperiversiona myöhempänä ajankohtana. Myös
paperiversion saaneilla oli vielä mahdollisuus vastata sähköisesti
lomakkeen kannessa annettujen tunnusten avulla.
Kyselylomakkeeseen on vastannut 1029 työntekijää eli 72 % henkilöstöstä. Vanhushuollon ja sosiaalihuollon tulosalueella henkilöstöstä 66 % on vastannut kyselyyn ja terveydenhuollon tulosalueella
puolestaan 78 %. Koko organisaation tulokset ovat nähtävissä portaalissa. Tulokset on julkaistu yksiköittäin, mikäli työryhmissä on
vähintään 10 henkilöä.
Tutkimustulokset osoittivat, että työn kuormittavuus, työpaine
ja työn vaatimukset ovat suuremmat kuin tutkimukseen osallistuneella terveydenhuollon henkilöstöllä keskimäärin. Vanhushuollon
tulosyksiköissä ja varsinkin geriatrian osastoilla työn kuormittavuus
ja työpaineet koettiin erittäin korkeiksi. Työn kuormittavuus onkin
lisääntynyt verrattuna Malmin terveydenhuoltoalueen tilanteeseen
vuonna 2008 eli tilanteeseen ennen fuusiota. Työn kuormittavuus ja
työpaine ovat vuosien mittaan useimmissa organisaatioissa yleensä
vähentyneet eli tämä kehitys Pietarsaaressa poikkeaa valtakunnallisista tutkimustuloksista.
Työn kuormittavuuden lisääntymisen vastapainona Pietarsaaren
kaupungin sosiaali- ja terveysviraston henkilöstöllä on useita suojaavia tekijöitä, joilla puolestaan on myönteinen vaikutus työterveyteen ja hyvinvointiin. Työntekijät kokevat, että he voivat hallita
työtään ja että heillä on vaikutusmahdollisuuksia. Henkilöstö kokee
työnsä kohtuullisen palkitsevaksi ja työtyytyväisyys on erittäin hyvä
kaikilla tulosalueilla.
Organisaatiossa tapahtuneesta suuresta muutoksesta huolimatta
henkilöstö kokee organisaation johtajien ja esimiesten päätöksenteon sekä heiltä saadun kohtelun oikeudenmukaiseksi. Työyhteisön
toimivuudella on myös tärkeä osa muutoksen läpiviemisessä. Työyhteisöt ja yhteistyö sekä me-henki toimivat kokonaisuudessaan
organisaation eri tulosalueilla hyvin. Sosiaalihuollon tulosalueella
henkilöstö kokee työnsä eniten innovatiiviseksi ja tavoitteelliseksi.
Työn kehittämistä tapahtui eniten terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tulosalueilla. Muutokset koettiin organisaatiossa ja varsinkin
vanhushuollon tulosalueella erittäin suuriksi. Muutoksen laatu koko
organisaatiossa koetaan joko neutraaliksi tai hieman positiiviseksi.
Positiivisimmaksi muutokset koetaan sosiaalihuollon tulosalueella.
Kehityskeskustelut olivat toteutuneet sosiaali- ja terveysvirastossa
39 % jaksolla maaliskuu 2011-maaliskuu 2012. Sosiaalihuollon tulosalueella kyselyyn vastanneista 48 % ja terveydenhuollon tulosalueella 44 % oli osallistunut kehityskeskusteluihin.
I social- och hälsovårdsverkets verksamhetsplan för år 2012 ingår
en undersökning av personalens välbefinnande. Undersökningen
beställdes av Arbetshälsoinstitutet och riktades till social- och hälsovårdsverkets hela personal. Malmska hälso- och sjukvårdsområdet
och före det Jakobstads sjukhus har varit med i Arbetshälsoinstitutets undersökning redan fr.o.m. år 2000. Totalt 20 000 anställda
deltar i undersökningen, som täcker hela landet. Föremålet för undersökningen var ursprungligen sjukhuspersonal, men på 2000-talet
utvidgades undersökningen till att omfatta också hälso- och sjukvårdsområden, och nu kommer också resultatområdena social- och
äldreomsorg med. Projektet, som leds av Arbetshälsoinstitutet, genomförs i samarbete med en undersökning som omfattar kommunal personal i 10 olika kommuner (Kommun 10-undersökningen).
Projektet är internationellt och mångvetenskapligt.
Syftet med undersökningen är att få information om hur personalen mår på de olika enheterna inom social- och hälsovårdsverket.
Eftersom vi är med i en större undersökning, som täcker hela landet,
får vi dessutom tillgång till jämförelsematerial om motsvarande yrkesgrupper. En mångsidig jämförelseinformation underlättar identifieringen av arbetsenhetens egna styrkor och utvecklingsobjekt och
ger på så vis upplysning om vad vi kan satsa på under de närmaste
åren för att förbättra personalens arbetsförhållanden och välmående. Undersökningen sändes vecka 10 elektroniskt ut till dem som
har en e-postadress på arbetsplatsen. Personer som inte har en dylik
e-postadress fick undersökningen i pappersformat vid ett senare tillfälle. Också de som fick pappersversionen kunde ännu svara elektroniskt med hjälp av koder som fanns på blankettens pärm.
Enkäten har besvarats av 1029 anställda eller 72 % av personalen.
Inom resultatområdet äldreomsorg och socialomsorg har 66 % av
personalen besvarat enkäten, medan 78 % har svarat inom resultatområdet hälso- och sjukvård. Resultaten för hela organisationen är
tillgängliga i portalen. Resultaten har offentliggjorts enhetsvis, om
det finns minst 10 personer i arbetsgrupperna.
Undersökningsresultaten visade att belastningen, pressen och
kraven i arbetet är större än genomsnittet för den personal inom
hälso- och sjukvården som deltog i undersökningen. Personalen på
resultatenheterna inom äldreomsorgen och i synnerhet på de geriatriska avdelningarna upplevde belastningen och pressen i arbetet
som mycket stor. Belastningen i arbetet har ökat jämfört med situationen inom Malmska hälso- och sjukvårdsområdet år 2008, dvs.
jämfört med situationen före fusionen. Belastningen och pressen i
arbetet har i allmänhet minskat under årens lopp i de flesta organisationer, vilket betyder att den här utvecklingen i Jakobstad avviker
från de riksomfattande undersökningsresultaten.
Som motvikt till att belastningen i arbetet har ökat, har personalen vid Social- och hälsovårdsverket i Jakobstad flera skyddsfaktorer,
som i sin tur har en positiv inverkan på arbetshälsan och välbefinnandet. Arbetstagarna upplever att de har kontroll över sitt arbete
och att de har möjligheter att påverka. Personalen upplever att arbetet är relativt givande och tillfredsställelsen i arbetet är mycket god
inom alla resultatområden.
Trots den stora förändringen som skett inom organisationen, upplever personalen att beslutsfattandet bland organisationens ledare
och förmän samt bemötandet från dem är rättvist. En fungerande
arbetsgemenskap spelar också en viktig roll när man genomför en
förändring. Arbetsenheterna och samarbetet samt vi-andan fungerar som helhet väl inom organisationens olika resultatområden.
Personalen inom resultatområdet socialomsorg upplever sitt arbete
som mest innovativt och målinriktat. Inom resultatområdena hälsooch sjukvård samt socialomsorg förekom mest arbetsutveckling.
Förändringarna upplevdes som mycket stora inom organisationen
och i synnerhet inom resultatområdet äldreomsorg. Förändringens
kvalitet upplevs i hela organisationen som neutral eller svagt positiv.
Inom resultatområdet socialomsorg har personalen den positivaste
inställningen till förändringarna.
Andelen utvecklingssamtal som har genomförts i social- och hälsovårdsverket under perioden mars 2011–mars 2012 är 39 %. Inom
resultatområdet socialomsorg har 48 % av de svarande deltagit i utvecklingssamtal och inom resultatområdet hälso- och sjukvård 44 %.
Päivi Stenman
Päivi Stenman
- 31 -
Onko osoite oikea?
Kaupungin entisten työntekijöiden (eläkeläisten)
osoitteita varten ei ole automaattista seurantaa.
Toivomme että ilmoitatte, mikäli Staden-Kaupunki –
lehtenne lähetetään väärään osoitteeseen. Korjatkaa
virhe soittamalla numeroon 786 3285 (Rita Forsbacka).
Är adressen rätt?
Vi har ingen automatisk uppföljning på stadens tidigare
anställdas (pensionärer) adresser. Därför önskar vi att ni
meddelar ifall vi skickar Staden-Kaupunki till fel adress.
Korrigera felaktigheten genom att ringa 786 3285 (Rita
Forsbacka).
- 32 -