Transcript henkilostolehti_2014_1.pdf

LEDARE
PÄÄKIRJOITUS
Invånarcentrering
Keskitytään asukkaisiin
Stadsfullmäktige slog under vårvintern fast
Kaupunginvaltuusto vahvisti kevättalvella
fyra övergripande strategiska målsättningar
neljä strategista yleistavoitetta kaupungin
för stadens verksamhet, nämligen fokus på
toi­
min­
nal­
le. Ne ovat seuraavat: huomio
kärnverksamheten, hög nivå av invånarcen­
ydintoiminnassa, asukkaisiin keskittymi­
trering, stark framförhållning och stadens
nen, vahva en­na­koin­ti ja kau­­pungin talous
ekonomi i balans.
tasapainoon.
Den stora, men samtidigt också spän­
Suurena ja samalla jännittävänä haas­
nande utmaningen är nu att gå från ord till
teena on nyt sanoista tekoihin siirtyminen.
handling. Att utarbeta målsättningar och
Ta­voit­tei­den ja stra­­­tegioiden laatiminen on
strategier är en sak. Att förverkliga dem är
eri asia kuin niiden toteuttaminen. Stra­
en annan. För att uppnå de strategiska må­
tegisten ta­voit­tei­den saa­­­vuttamiseksi on
len behöver vi nämligen påbörja ett konti­
nimittäin aloitettava jatkuva ja perusteelli­
nuerligt och genomgripande förändrings­
nen muutostyö, ja jotta se puo­lestaan on­­­­
arbete, och för att detta i sin tur ska lyckas
nis­­­tuisi, täytyy strategia konkretisoida ja
bör strategin konkretiseras och anammas av
sisäistää koko organisaatiossa. Sen vuok­si
Niklas Talling, Foto/Kuva: P. Salonen
hela organisationen. Som ett led i detta slog
kau­pun­­­­ginvaltuusto vahvisti myös neljä
stadsfullmäktige därför även fast fyra principer som ska bidra till periaatetta, joiden on määrä ohjata muu­tos­työ­tä. Ne ovat orga­
att styra förändringsarbetet, nämligen organisationsprincipen, nisointiperiaate, valinnanvapaus- ja moninaisuusperiaate, yh­
valfrihets- och mångfaldsprincipen, bolagiseringsprincipen och ti­öit­tä­mis­pe­riaate ja yh­­­teisöllisyyden periaate. Niiden avulla on
samhörighetsprincipen. Avsikten är nu att med hjälp av dessa, nyt tarkoitus toteuttaa asteittain muu­toksia, jot­­­­­ka viime kädessä
steg för steg, genomföra förändringar som i slutändan ske ge våra antavat asukkaille enemmän vastinetta rahoille.
Mittavan muutostyön ja nimenomaan edellä mainittujen stra­
invånare mera valuta för pengarna. En bakomliggande orsak till att stadens ledning gått inför tegisten tavoitteiden va­lit­se­mi­sen taus­­talla on yksinkertaisesti se,
detta omfattande förändringsarbete och valt just de ovannämnda että menot ovat liian suuret tuloihin nähden. Toisena syy­nä on
strategiska målen är enkelt sagt att utgifterna är för stora i för­ kuntien epävarma toimintaympäristö suhdanneheilahteluineen
hållande till inkomsterna. En annan orsak är den osäkra miljö ja jat­ku­vi­ne kan­sal­lisine uudistuksineen, kuten kuntauudistus ja
som kommunerna opererar i med svängande konjunkturer och sosiaali- ja terveydenhuollon uu­dis­tus. Kol­mas ja ehkä tärkein
ständigt pågående nationella reformer, t.ex. kommunreformen syy on se, että viisaiden asukkaidemme eli omis­ta­jiem­me ta­hol­ta
och social- och hälsovårdsreformen. En tredje orsak, som kanske on tilausta ja odotuksia sille, että asioita tehdään toisin.
även är den viktigaste, är att det faktiskt finns en beställning och
Viime vuoden lopussa toteutettiin strategiaprosessin tärkeä­
förväntningar från våra kloka invånare och tillika ägare om att nä osana mittava asu­kas­ky­se­ly, jonka tulokset esiteltiin yleisölle
göra saker annorlunda.
huhtikuussa. Sen mukaan asukkaamme ovat ylei­ses­ti ottaen tyy­
En viktig del av den strategiprocess som pågått det senaste året tyväisiä kaupungin palveluihin ja katsovat, että meillä on osaava
var därför den omfattande invånarenkät som genomfördes i slu­ henkilöstö. Pal­velujen järjestämistapa ja saatavuus eli niiden or­
tet av förra året och som presenterades för allmänheten i april. ganisointi saa kuitenkin kritiikkiä. Vas­tauk­sista voi myös huo­
Enligt den är våra invånare i regel nöjda med stadens tjänster och mata asukkaidemme huolen kaupungin velkataakasta. Asuk­kaat
anser att vi har en kompetent personal. Däremot kritiserar man ha­lu­avat ratkaista ongelmat antamalla asiakkaalle eli kaupungin
till viss del hur tjänsterna ordnas och finns tillgängliga, dvs. hur asukkaalle enem­män va­lin­nan­­vapautta, jolloin kaupungin tehtä­
de organiseras. Av svaren kan också utläsas att våra invånare är väksi jää ydintoimintaan keskittyminen. Nämä mie­li­pi­teet ovat
oroade över stadens skuldbörda. Invånarna vill lösa dessa pro­ kes­­keisellä sijalla kaupungin strategisissa tavoitteissa ja pe­ri­aat­
blem genom att ge kunden, dvs. invånaren större valfrihet och teissa.
Kaupunkiorganisaatio on asukkaita varten. Heidän kuuntele­
staden i uppgift att fokusera på sin kärnverksamhet. Dessa tankar
utgör därför centrala element i stadens strategiska målsättningar misensa on itsestäänselvyys, jo­­ka sietää kuitenkin tulla toistetuk­
si!
och principer.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille mukavaa kesää ja kiittää
Staden som organisation finns till för invånarna. Att lyssna på
kaupunkia näistä kolmesta vuo­des­­­tani sen palveluksessa!
dem är en självklarhet som trots allt tål att upprepas! Jag vill samtidigt önska alla en skön sommar och tacka staden
Niklas Talling
för mina tre år i dess tjänst!
Kaupunginsihteeri
Niklas Talling
Stadssekreterare
STADEN/KAUPUNKI 1/2014
Utgivare/Julkaisija:
Personalbyrån, Henkilöstötoimisto
Pärm/Kansi: Pirjo Salonen
Redaktörer/Toimittajat: Mikaela Löv-Aldén, Marjo Luokkala
Gästredaktörer/Vierailevat toimittajat: Cajsa Björkman, Guy
Björklund
Foto/Kuvat: Pirjo Salonen, Mikaela Löv-Aldén, Gun Österbacka
Översättningar/Käännökset: Susanna Melender, Monica Laggnäs
-2-
AKTUELLT - AJANKOHTAISTA - AKTUELLT - AJANKOHTAISTA
Sosiaali- ja terveysvirasto siirtyy sähköiseen virkojen ja toimien hakumenettelyyn.
Sosiaali- ja terveysviraston avointen työpaikkojen ilmoitukset julkais­
taan portaalissa ajankohtainen- ja rekrytointisivuilla. Sisäisesti avoinna
olevat toimet julkaistaan ainoastaan näillä sivuilla, joten tämä vaatii ha­
kijalta aktiivisuutta seurata portaalisivujamme. Olemme siirtymässä sähköiseen virkojen ja toimien hakumenette­
lyyn ja avoimia työpaikkoja voi hakea täyttämällä sähköisen hakemuk­
sen rekrytointijärjestelmässämme. Hakuilmoituksessa olevasta linkistä pääsee sähköiseen hakulomak­
keeseen. Ensimmäisellä hakukerralla hakemuksen täyttämisen, esikat­
selun ja lähettämisen jälkeen ohjelma lähettää hakijalle käyttäjätunnuk­
sen ja salasanan sähköpostiin. Mikäli hakee sosiaali- ja terveysviraston
muita virkoja tai toimia, voi samaa hakulomaketta muuttaa tai täydentää
myöhemmin.
Täytettyään sähköisen hakulomakkeen, katsomme, että hakija
on antanut suostumuksen sähköisen valintapäätöksen tiedoksiantoon.
Hakuvaiheessa ei tarvitse toimittaa jäljennöksiä tutkinto- ja työtodis­
tuksista. Todistukset tarkistetaan mahdollisessa haastattelussa. Sähköi­
seen hakemukseen voi liittää CV:n.
Toivomme että mahdollisimman moni jättää hakemuksen sähköi­
sesti.
Social- och hälsovårdsverket övergår till elektronisk ansökan av tjänster och befattningar
Social- och hälsovårdsverkets annonser om lediga arbetsplatser publi­
ceras i portalen på sidorna Aktuellt och Rekrytering. Befattningar som
lediganslås internt publiceras endast på de här sidorna, så det kräver att
sökande aktivt följer med våra portalsidor.
Vi håller på att övergå till elektroniskt ansökningsförfarande för tjänster
och befattningar, och man kan söka lediga arbetsplatser genom att fylla
i en elektronisk ansökan i vårt rekryteringssystem.
Via en länk i annonsen kommer man till den elektroniska blanketten.
Första gången man söker en arbetsplats sänder programmet en använ­
darkod och ett lösenord till sökandens e-post, efter att sökanden har fyllt
i ansökan, förhandsgranskat och sänt in den. Om man söker andra tjäns­
ter eller befattningar vid social- och hälsovårdsverket, kan man ändra
eller komplettera samma ansökningsblankett senare.
När sökanden har fyllt i en elektronisk ansökningsblankett, anser vi att
sökanden har gett sitt samtycke till att beslutet om valet ges till känna
elektroniskt.
I ansökningsskedet behöver man inte lämna in kopior av betyg och ar­
betsintyg. Intygen kontrolleras vid en eventuell intervju. Till den elek­
troniska ansökan kan bifogas CV.
Vi önskar att så många som möjligt lämnar in sin ansökan i elektronisk
form.
Päivi Stenman
Personalchef
Henkilöstöpäällikkö
Ur staden Jakobstads personalrapport 2013
Pietarsaaren kaupungin henkilöstöraportista 2013
Här kommer lite statistik, mera uppgifter finns i personalrapporten 2013 som dun
hittar under www.jakobstad/personalbyrån/personalrapport.
Tässä hieman tilastoa, lisää tietoa löytyy henkilöstöraportista osoitteesta www.pie­
tarsaari.fi/henkilöstötoimisto/henkilöstöraportti
Stadens utbetalda löner och arvoden 2009 – 2013
Kaupungin maksetut palkat ja palkkiot 2009-2013
2009
2010
2011
2012
2013
Social & hälsov. / Sosiaali & terveys
1 000 €
6 420
47 052
48 570
50 194
51 518
Billdningstjänster / Sivistys
18 011
17 859
20 077
20 159
21 242
Tekniska tjänster / Tekniikka
6 301
9 128
9 510
11 006
10 978
Övriga / Muut
9 403
7 755
7 609
6 946
6 944
Lönekostn. Totalt/ Palkkakust. yhteensä
40 135
81 777
85 766
88 305
90 682
Ilmoita loman aikana sairastumisesta välittömästi
Voimaan on tullut uusia sääntöjä; loman aikana sairastuva työntekijä voi
siirtää lomapäivät myö­hem­pään ajan­koh­­­taan. Aikaisempi karenssiaika
on poistunut. Lomasta siirretään vain se osa, jonka aikana työn­tekijä on
työkyvytön.
Sai­­rastuessaan työntekijän on ilmoitettava työkyvyttömyydestään vä­
littömästi esimiehelleen tai hänen si­­­­jaiselleen joko henkilökohtaisesti tai
puhelimitse ja pyydettävä loman siirtämistä.
Poissaolon yhteydessä noudatetaan samaa käytäntöä kuin työaikana­
kin. Työntekijä täyttää itse lo­mak­­keen Ilmoitus sai­rauspoissaolosta 1–3
päivää. Pidempää sairauslomaa tarvittaessa otetaan yh­teys ter­vey­den­
hoi­ta­jaan/lääkäriin erityisen sairaustodistuksen saamiseksi.
Edellytyksenä on, että ilmoitukset tai todistukset toimitetaan lähiesi­
miehelle tai hänen sijaiselleen vä­­­­­­lit­tömästi tai mahdollisimman pian.
Asian hoitamista ei voi lykätä lomalta paluuseen saak­­ka.
Henkilöstö- ja esimiesoppaassa on tarkemmat ohjeet asiasta.
Ohje koskee kaikkia KVTES:n, TS:n, TTES:n ja LS:n piiriin kuuluvia
työntekijöitä. Ohje koskee vain OVTES:n piiriin kuuluvia rehtoreita.
Anmäl omedelbart ifall du blir sjuk under semestern
Nya regler har trätt i kraft; den som under semestern insjuknar kan flytta
semesterdagarna till senare tidpunkt. Den tidigare karenstiden har tagits
bort. Av semestern flyttas endast den del under vilken arbetstagaren är
arbetsoförmögen.
När sjukdomen inträffar ska arbetstagaren omedelbart personligen
eller per telefon underrätta sin förman eller dennes vikarie om arbetso­
förmåga, och begära att semestern flyttas.
Principiellt gäller samma praxis som under arbetstid. Arbetstagaren
fyller själv i blanketten Anmälan om sjukfrånvaro 1–3 dagar. Vid längre
sjukledigheter kontaktar man hälsovårdare/läkare och får särskilt sjuk­
intyg.
Förutsättningen är att anmälan eller intygen inlämnas till närmaste
förman eller dennes vikarie omedelbart eller så fort som det är möjligt.
Man kan inte sköta saken först när man återvänder till arbetet efter le­
digheten.
Närmare anvisning finns i Personal- och förmansguiden.
Denna anvisning gäller alla anställda som lyder under AKTA, TS,
TIM-AKA och LÄKTA. Anvisningen gäller endast rektorer som hör un­
der UKTA.
Rune Wiik
Personaldirektör, henkilöstöjohtaja
-3-
HENKILÖSTÖYHDISTYKSEN TOIMINTAA -
KESÄN JA SYKSYN TAPAHTUMIA
Henkilöstöyhdistyksen vuosi on täynnä eri tapahtumia. Poimi alla olevasta listasta itsellesi mieluiset ja laita
ylös kalenteriisi. Tarkemmat tiedot tapahtumista saat sähköpostitse.
* Helsinki viikonloppu
* Kesäjuhla/Fanta Sea
* Kauhajoen lankakauppa
* Syysvaellus
* Viikinki-illallinen Sulvan kestikievarissa
* Käsityömessut Seinäjoella
* Ikea/Haaparanta & Tornio (ke)
* Ikea/Kuopio (la)
* Tampere viikonloppu
16 -17.8.2014
13.8.2014
6.9.2014
syyskuu 2014
13.9.2014
4.10.2014
22.10.2014
15.11.2014 13.-14.12.2014
Seuraa ilmoittelua tapahtumista ja osallistu toimintaan!
Muista myös vierailla henkilöstöyhdistyksen kuntolaatikoilla!
PERSONALFÖRENINGENS VERKSAMHET -
SOMMARENS OCH HÖSTENS AKTIVITETER
Personalföreningen har en massa olika aktiviteter under året. Välj det som intresserar dig i nedanstående
lista och skriv in i din kalender. Noggrannare information on aktiviteter får du direkt via e-post.
* Veckoslut i Helsingfors
* Sommarfest/Fanta Sea
* Kauhajoki/ garnaffär
* Höstvandring * Vikingamiddag på Solf gästgivarsgård
* Handarbetesmässan i Seinäjoki
* Ikea/Haparanda & Torneå (ons)
* Ikea/Kuopio (lö)
* Veckoslut i Tammerfors
16 -17.8.2014
13.8.2014
6.9.2014
september 2014
13.9.2014
4.10.2014
22.10.2014
15.11.2014 13-14.12.2014
Följ med annonseringen om aktiviteterna och kom med i verksamheten!
Kom ihåg också att besöka personalföreningens motionslådor!
Vinnarna i motionskampanjen 1.1.-30.4.2014
Kuntokampanjan voittajat 1.1.-30.4.2014
1. Löpskor (värde 100€)
2. Lenkkikengät ( arvo 100€)
3. Sportväska/ Urheilulaukku 4. Cykelhjälm/ Pyöräilykypärä
5. Fitnessmatta/Fitnessmatto
6. Ståltermos /Terästermos
7. Biobiljett/ Elokuvalippu
8. Värmemugg/ Lämpömuki
9. Resehanduk/ Retkipyyhe
10. Piltavla/ Tikkataulu
Christin Knutar
Tuija Bro
Solveig Sandvik-Nyberg
Sofie Sundström
Ann-Helen Björklund
Mona Linder
Eila Joensuu
Pia Sahlin
Maj-Britt Asplund
Esa Koskela
Näringscentralen/ Ravitsemuskeskus
Stadskansliet/Kaupunginkanslia
Sochv-förvaltn./Sote hallinto
Kyrkostrands dagh./Kirkkorannan pk.
Avd 5/Os 5
Personalbyrån/Henkilöstötoimisto
Ruusulehdon koulu
Jakobstad hemvård/Pietars. kotiapu
Avd 6/Os 6
Miljövårdsbyrån/./Ympäristötoimisto
Tävlingen mellan arbetsplatserna -Työpaikkojen välinen kilpailu
Pris: En picknickkorg att ta med ut i naturenPalkinto: Eväskori mukaan otettavaksi itse valittuun kohteeseen
Små arbetsplatser < 15 anställda -Pienet työpaikat < 15työntekijää
Vinnare: Marja tandklinik med 61,7 motionspass/ anställd.
Voittaja: Marja hammasklinikka 61,7 kuntoilusuoritusta/ työntekijä.
Stora arbetsplatser > 15 anställda -Suuret työpaikat > 15 työntekijää
Vinnare: Avd 2/neurologi och rehabilitering med 42 motionspass/ anställd.
Voittaja: Osasto 2/neurologia ja kuntoutus 42 kuntoilusuoritusta/ työntekijä.
Cajsa Björkman
arbetarskyddsfullmäktig/ työsuojeluvaltuutettu
-4-
Anita – kultainen
sydän, joka nauttii
laulusta ja naurusta
Anita - det gyllene
hjärtat som uppskattar
sång och skratt
Pietarsaaren sosiaali- ja terveysviraston Facebook-sivu: Sosiaali- ja terveysvirasto jakaa
vuosittain ”Kultaisen sydämen” työntekijälle,
joka tekee työtään ”sydämellä” ja tarjoaa tavanomaista enemmän pal­velua asiakkaiden,
työtovereiden ja työpaikan parhaaksi. Anita
on hyvä työkaveri ja hänen kanssaan on ilo
tehdä työtä. Anita on toiminut esimerkillisesti
myös asiakaspalvelussa ja virastosta ulospäin.” Jakobstads Social- och Hälsovårdsverk på
Facebook: Social- och hälsovårdsverket delar varje år ut ”Årets guldhjärta” till en medarbetare som sköter sitt arbete ”med hjärtat” och ger service utöver det vanliga för
kundernas, arbetskamraternas och arbetsplatsens bästa. Anita är en god arbetskamrat och det är en glädje att samarbeta med
henne. Anita har även inom kundservice
och utåt fungerat på ett exemplariskt sätt. Anita, minkä luulet vaikuttaneen siihen, että
juuri sinut valittiin vuoden 2013 Kultaisen sydämen saa­jak­si?
Olen kyllä luonteeltani avulias, vaikka se on minulle niin it­
sestään selvää, etten edes ajattele si­tä. Pyrin olemaan aina oma
itseni. Lisäksi 40 vuotta kunnan palveluksessa on antanut työ­
ko­ke­­­­muksen, jonka ansiosta on helpompaa löytää ratkaisuja asi­
oihin. Minusta on tärkeää te­h­dä työni huolellisesti ja ymmärtää,
MIKSI teen mitäkin. Uskallan olla kriittinen ja sa­noa, jos jo­kin
on vialla. Työntekijältä vaaditaan nykyään enemmän tehokkuut­
ta. Sen vuoksi on tär­keää osa­­ta ajatella uudella tavalla ja ehkä
yksinkertaistaa joitakin tehtäviä. Samalla on säi­ly­­tettävä to­­­della
tärkeät tehtävät. Lisäksi pyrin siihen, etten ainoastaan kritisoi,
vaan annan myös ke­hu­ja. Ja pyrin kuuntelemaan, en pelkästään
puhumaan itse.
Mitkä asiat saavat sinut jaksamaan työssäsi hallinnon
kansliasihteerinä?
Olen aina viihtynyt työtovereiden seurassa ja koen, että eri­
laisuutemme on rikkaus, se antaa vi­rik­kei­­­tä ja uusia ajatuksia.
Työpaikalla ei kannata ärsyyntyä eroavuuksista. Mitä sii­­­tä tuli­
si, jos kaik­ki ajat­­telisivat samalla tavalla? Lisäksi haluan mainita
HUUMORIN, joka on iso osa minua. Ei ole niin vaa­­­rallista vä­
hän möhlätä ja ottaa joskus rennosti. Harva asia on yhtä hy­­väksi
ter­vey­del­le kuin kun­­non nau­ru vedet silmissä!
Miten huolehdit itsestäsi vapaa-aikana, jotta ”kultainen sy­
dän” jaksaa työssä?
Olen tiimi- ja yhdistysihminen, muun muassa laulan kahdessa
kuorossa ja olen muullakin tavoin ak­tii­vi­­­­nen kuorotoiminnassa.
Laulamisesta saan aina uutta energiaa ja paljon iloa. Myös viisi
lastenlasta ja ke­­­­­­sämökki saavat oman aikansa. On ihanaa asua
mökillä koko kesäkausi ja seurata luontoa. Pyrin yli­pää­­­­­­täänkin
myönteiseen ajatteluun. Useimmissa meille tapahtuvissa asioissa
on jotakin hyvää, vaikka jos­­­­­kus ymmärrämme sen vasta jälkeen­
päin.
Cajsa Björkman
HUVUDFÖRTROENDEMÄN
Anita, vad tror du ledde till att just du tilldelades Guldhjärtat
2013?
Jag är nog hjälpsam av naturen, även om det för mig är så själv­
klart att jag inte ens tänker på det. Jag försöker vara mig själv
hela tiden. Efter 40 år i kommunens tjänst har jag dessutom en
arbetserfarenhet som gör det enklare att hitta lösningar på saker
och ting. Jag upplever det som viktigt att göra mitt arbete nog­
grant och förstå VARFÖR jag gör något. Jag vågar vara kritisk
och säga till om något är fel. Idag krävs det mer effektivitet av
en anställd; därför är det viktigt att kunna tänka i nya banor och
kanske förenkla vissa uppgifter. Samtidigt behöver vi bevara de
verkligt viktiga uppgifterna. Jag försöker också att inte bara kri­
tisera, utan också ge beröm. Och att lyssna - inte bara prata själv.
Vilka faktorer gör att du orkar med ditt arbete – du är
kanslisekreterare inom förvaltningen?
Jag har alltid trivts med mina arbetskamrater och upplever att
våra olikheter berikar, ger näring och nya tankar. Olikheter är nå­
got vi ska försöka att inte irritera oss på, för hur skulle det bli om
alla tänkte lika? Jag vill också nämna min HUMOR, som är en
stor del av mig. Det är inte så farligt att göra bort sig och ibland
ta saker med en klackspark. Få saker är så bra för hälsan som ett
gott skratt; ett sådant som riktigt får tårarna att spruta!
Hur tar du hand om dig på fritiden för att orka vara ett ’guld­
hjärta’ i arbetet?
Jag är en team- och föreningsmänniska, som bland annat sjunger
i två körer och också är aktiv på andra sätt i körverksamheten.
Sången ger mig alltid ny energi och stor glädje. Också de fem
barnbarnen och sommarstugan får ta tid. Det är härligt att bo ute
på villan hela säsongen och få följa naturens gång. Jag försöker
överhuvudtaget att tänka positivt: det finns oftast något bra med
saker som sker, även om vi ibland förstår det först i efterhand.
2014-2015
Cajsa Björkman
PÄÄLUOTTAMUSMIEHET
Fackförbund
ammattiliitto
TEHY
avtalsbranch
sopimusala
Akta/Kvtes
namn
nimi
Kim Yli-Pelkola
telefon
puhelin
050-559 7794
SUPER
Akta/ Kvtes
Miisu Holmbäck
JYTY
Akta/Kvtes, TS
Sixten Fagernäs
786 3429
044-785 1693
044-514 7283
JUKO/FOSU
Ukta/Ovtes
Akta/Kvtes
Ralph Rönnqvist
044-785 1604
vardagar/arkisin
JUKO/FOSU
Läkta/LS
Kimmo Kuisma
050 321 0193
vardagar/arkisin
JHL
Akta/Kvtes, TS
JHL
Tim-Aka/Ttes
Maria HolmstedtLehtinen
Kari Viinikka
786 3269
044-298 4101
786 3269
044-558 7253
-5-
besöksadress
käyntiosoite
”Malmska daghem”
”Malmin päiväkoti”
Storgatan 4
Isokatu 4
Storgatan 4
Isokatu 4
Storgatan 4
Isokatu 4
tid
aika
vardagar/arkisin
tisdagar/tiistaisin
kl 12-16
vardagar/arkisin kl 8-16
må/ma och/ja to kl 8-16
ti och/ja on/ke kl 12-16
fredagar/perjantaisin kl 7-14
Eva-Maria vill bygga broar
I maj inledde Eva-Maria Emet sitt nya jobb som integrationsko­
ordinator i Jakobstadsregionen. Hennes arbete går ut på att leda
integrationsarbetet och länka samman kommunen och exempel­
vis NTM-centralen, magistraten, TE-centralen och den tredje
sektorn för att på bästa sätt hjälpa flyktingar och invandrare att
skapa sig en plats i samhället.
-Det görs ett mycket bra arbete för personer med utländsk
bakgrund, men det har saknats en förenande länk. Min uppgift
är att leda och koordinera integrationsarbetet och se till helheten.
Och till min hjälp har jag ett jätteduktigt team, säger Eva-Maria
Emet.
Eva-Maria Emet är i grunden sjuksköterska, hälsovårdare och
magister i hälsovetenskaper. Hon är bosatt i Jakobstad och till fa­
miljen hör man och tre barn. En son och en dotter är ren utflugna
medan en dotter ännu bor hemma.
-Motion är mitt största intresse. Det är skönt att rensa huvudet
genom att träna. Och sen vi flyttade till lägenhet uppskattar jag
sommarstugelivet mera än tidigare. I det centrala livet finns fa­
miljen och jag tycker om att följa med barnens intressen.
Eva-Maria har tidgare arbetat som enhetscef på Kårkulla och
varit med om att bygga upp Folkhälsans verksamhet på Östan­
lid. Hon har också varit äldreomsorgsledare i Larsmo och arbetat
som lärare i vårdämnen. Så fastän arbetsområdet är nytt har hon
en gedigen erfarenhet av att bygga upp processer och strukturer
och hon känner Social- och hälsovårdsverket väl.
-Jag har erfarenhet av kvalitetsarbete och att bygga upp verk­
samheter och jag gillar att vara delaktig i att bygga upp något helt
nytt. Inom ledarskap och organisation är ingen dag den andra lik
och jag tycker om utmaningar och förändring. Men trots att för­
ändringstakten är hög så behöver vi skapa rutiner och struktur
så att medarbetarna kan göra ett gott arbete. Och jag är en sådan
person som vill att saker ska fungera, säger Eva-Maria.
Också inom kommunen behöver insatserna mellan exempel­
vis skolor, daghem, idrott och kultur samordnas så att man kan
nå flyktingar och invandrare och möta deras behov. Eva-Maria
Emet påpekar att alla sektorer enligt lagen har ett ansvar för inte­
grationen. Även om det inte är sektorns huvuduppgift så är den
inte fråntagen sitt ansvar.
I Jakobstadsregionen är 6,1 procent av invånarna av utländsk
härkomst medan medeltalet i landet ligger runt dryga tre pro­
cent. Eva-Maria Emet säger att vi i Jakobstad med omnejd har en
fördel i vår tvåspråkighet. Vi är vana med två språk och två kultu­
rer. De svenska influenserna gör också att vi är bekanta med det
mångkulturella samhället, fast vi inte själva har så lång erfarenhet
av att leva i ett sådant. Arbetslösheten bland invandrare är också
lägre här än iövriga delar av landet.
Medan asylsökande droppar in i en jämn ström så blir det ett
extra tryck i höst till när 45 syriska kvotflyktingar anländer. Då
kommer alla resurser att behövas. Det handlar främst om famil­
jer som till skillnad från tidigare kvotflyktingar inte tillbringat så
lång tid i flyktingläger och de befinner sig i en akut krissituation.
-De flyktingar som kommer i höst har fått en introduktions­
kurs om Finland och vår kultur. De vet att snö och vinter vän­
tar dem och att området är glesbebyggt och tvåspråkigt. De har
också fått en introduktion i finskan. Det är en viktig psykologisk
förberedelse.
De syriska flyktingarnas situation har uppmärksammats i me­
dia och att många känner till deras situation och är villiga att ta
emot dem. Eva-Maria säger att det är en slump att just vi fötts här
och det är vårt ansvar att hjälpa människor i nöd. Hon har ofta
tänkt på hur modiga dessa flyktingkvinnor är som vågar börja
om i ett alldeles främmande land. Fastän de flyr av humanitära
skäl är det ändå verkligt tufft av dem att våga kasta loss.
-Flyktingarna är människor precis som vi, många välutbilda­
de, men de kan inte det nya språket. Vi behöver ha ett välfung­
erande nätverk för att hjälpa dem att hitta sin plats i samhället.
Här kan vi alla göra en insats. Det vi gör för dem kostar oss inte
mycket, men för dem är det livsavgörande.
Mikaela Löv-Aldén
Riddartecknet av Finlands
Vita Ros orden
Överläkare Kimmo Kuisma och överläkare
Markku Kautiainen har erhållit Finlands presidents
utmärkelsetecken, Riddartecknet av Finlands Vita
Ros orden.
Suomen Valkoisen
Ruusun ritarimerkit
Ylilääkäri Kimmo Kuisma ja ylilääkäri Markku
Kautiainen ovat saaneet tasavallan presidentin
kunniamerkin, Suomen Valkoisen Ruusun
ritarimerkin.
-6-
Eva-Maria haluaa rakentaa siltoja
Kotouttamiskoordinaattori Eva-Maria Emet
Eva-Maria Emet aloitti toukokuussa uuden työnsä Pietarsaaren
seudun kotouttamiskoordinaattorina. Hänen työhönsä kuuluu
kotouttamistyön johtaminen ja yhdyslinkkinä toimiminen kun­
nan ja esimerkiksi ELY-keskuksen, maistraatin, TE-keskuksen
ja kolmannen sektorin välillä, jotta pakolaisia ja muita maahan­
muuttajia voidaan auttaa parhaalla mahdollisella tavalla löytä­
mään paikkansa yhteiskunnassa.
Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden hyväksi tehdään erinomais­
ta työtä, mutta yhdyslinkki on puuttunut. Tehtävänäni on johtaa
ja koordinoida kotouttamistyötä ja vastata kokonaisuudesta. Ja
apunani minulla on todella osaava tiimi, Eva-Maria Emet sanoo.
Eva-Maria Emet on koulutukseltaan sairaanhoitaja, terveyden­
hoitaja ja terveystieteiden maisteri. Hän asuu Pietarsaaressa ja
perheeseen kuuluu mies ja kolme lasta. Poika ja toinen tytär ovat
jo lentäneet pesästä, mutta toinen tyttäristä asuu vielä kotona.
Liikunta on tärkein harrastukseni. On ihanaa nollata pää liik­
kumalla. Ja kerrostaloon muutettuamme arvostan mökkielämää
entistä enemmän. Perhe on elämäni keskipiste ja seuraan mielel­
läni lasten harrastuksia.
Eva-Maria on työskennellyt aikaisemmin Kårkullan yksikönjoh­
tajana ja ollut mukana perustamassa Folkhälsanin toimintaa Ös­
tanlidiin. Lisäksi hän on toiminut Luodon vanhushuollon johta­
jana ja hoitoalan opettajana. Vaikka työkenttä on uusi, on hänellä
siis vankka kokemus uusien prosessien ja rakenteiden luomisesta
ja hän tuntee sosiaali- ja terveysviraston hyvin.
Minulla on kokemusta laatutyöstä ja uusien toimintamuotojen
kehittämisestä ja olen mielelläni mukana luomassa jotakin täysin
uutta. Johtamistyössä ja organisaatiossa ei yksikään päivä ole toi­
sensa kaltainen, ja pidän haasteista ja muutoksista. Mutta vaikka
muutostahti on kova, on kuitenkin luotava menettelytapoja ja
rakenteita, jotta työntekijät voivat tehdä hyvää työtä. Ja olen sel­
lainen henkilö, joka haluaa asioiden sujuvan, Eva-Maria kertoo.
Myös kunnassa on esimerkiksi koulujen, päiväkotien sekä liikun­
ta- ja kulttuuritoimen toimenpiteitä koordinoitava pakolaisten ja
maahanmuuttajien tavoittamiseksi ja heidän tarpeisiinsa vastaa­
miseksi. Eva-Maria Emet huomauttaa, että lain mukaan kaikilla
toimialoilla on kotouttamisvastuu. Vaikka kotouttaminen ei oli­
sikaan toimialan päätehtävä, on vastuu kuitenkin olemassa.
Pietarsaaren seudun asukkaista 6,1 prosenttia on ulkomaista al­
kuperää, koko maan keskiarvo on runsaat kolme prosenttia. EvaMaria Emet toteaa, että Pietarsaaren seudun etuna on kaksikie­
lisyys. Olemme tottuneita kahteen kieleen ja kulttuuriin. Lisäksi
Ruotsista tulevien vaikutteiden ansiosta tunnemme monikult­
tuurista yhteiskuntaa, vaikka itsellämme ei ole vielä kovin pit­
kää kokemusta sellaisessa elämisestä. Lisäksi maahanmuuttajien
työttömyys on täällä vähäisempää kuin muualla maassa.
Turvapaikanhakijoita saapuu tasaisena virtana, mutta erityistä
painetta syntyy ensi syksynä 45 syyrialaisen kiintiöpakolaisen
saapuessa. Silloin tarvitaan kaikkia resursseja. Lähinnä kyse on
perheistä, jotka toisin kuin aikaisemmat kiintiöpakolaiset eivät
ole viettäneet kovin pitkää aikaa pakolaisleirillä ja jotka ovat
akuutissa kriisitilanteessa.
Syksyllä saapuvat pakolaiset ovat käyneet Suomea ja kulttuuri­
amme koskevan perehdyttämiskurssin. He tietävät, että täällä
odottaa talvi ja lumi ja että alue on harvaan asuttu ja kaksikie­
linen. Lisäksi he ovat saaneet johdatusta suomen kieleen. Se on
tärkeää henkistä valmistautumista.
Syyrialaisten pakolaisten tilanne on saanut huomiota tiedotusvä­
lineissä, ja monet tuntevat heidän tilanteensa ja ovat halukkaita
vastaanottamaan heidät. Eva-Maria toteaa, että on sattumaa, että
juuri me synnymme tänne, ja että on meidän vastuullamme aut­
taa hädässä olevia. Hän on usein miettinyt, kuinka rohkeita ovat
pakolaisnaiset, jotka uskaltavat aloittaa alusta täysin vieraassa
maassa. Vaikka he pakenevat humanitaarisista syistä, on uskallus
lähteä kuitenkin todella iso asia.
Pakolaiset ovat samanlaisia ihmisiä kuin mekin, monet hyvin
koulutettuja, mutta he eivät osaa uutta kieltä. Tarvitsemme toi­
mivan verkoston auttaaksemme heitä löytämään paikkansa yh­
teiskunnassa. Tässä voimme kaikki olla mukana. Se ei maksa
meille paljon, mutta heille se on elintärkeää.
Mikaela Löv-Aldén
TYHY-FÖRMÅNERNA – För vem
TYHY-EDUT – Kenelle?
TYHY-kupongerna är personliga, ditt namn finns färdigt tryckt på ku­
pongen, men glöm inte att själv anteckna din arbetsplats på kupongen.
Endast 1 kupong/konditionstillfälle. Vid köp av 10 ggr kort eller må­
nadskort kan 10 kuponger användas.
Ifall du deltar i en arbis kurs, skriv gärna vilken kurs någonstans på
kupongen. Du kan använda dina kuponger vid arbis endast om du kan
betala hela kursavgiften med dem. OBS! Endast motionskurser.
Du kan delta i den subventionerade tyhy-verksamheten även ifall du är
1. moderskaps-, föräldra-, vård- eller alterneringsledig
2. timlärare, har undervisning minst 16 h/v
3. säsonganställd, under anställningstiden
4. vikarie och sysselsatt, över 6 mån. anställningstid
5. permitterad, permitteringstiden under 6 mån.
TYHY-kupongit ovat henkilökohtaisia. Nimesi on painettu valmiiksi
kuponkiin, mutta muista merkitä työpaikkasi kuponkiin itse. Vain yksi
kuponki/ liikuntakerta. 10 kerran tai kuukausikortin ostoon voidaan
käyttää 10 kuponkia.
Jos osallistut työväenopiston järjestämään kurssiin, kirjoita mielellään
kurssin nimi jonnekin kuponkiin. Voit käyttää kuponkeja työväenopis­
ton kursseihin ainoastaan silloin, kun voit maksaa koko kurssimaksun
niillä. HUOM! Ainoastaan kuntoilukurssit.
Voit myös osallistua tuettuun tyhy-toimintaan, vaikka olet:
1. äitiys-, isyys-, hoito- tai vuorotteluvapaalla
2. tuntiopettaja, opetusta väh. 16 h/v
3. sesonkityöntekijä, työssäoloaikana
4. sijainen tai työllistetty, yli 6 kk:tta
5. lomautettu, lomautusaika alle 6 kk:tta
Men inte om du är anställd av annan firma!
TYHY-KUPONGER FÖR NYA ANSTÄLLDA
När en person anställs för längre tid än 6 månader skall förmännen
inom Social- och hälsovårdsverket kontakta tiina.uusitalo@jakobstad.
fi, övriga förmän skall kontakta [email protected] eller bir­
[email protected] för att beställa TYHY-kuponger. Antalet
kuponger som ges ut minskas med 4 för varje månad, därför är det vik­
tigt att förmannen tar kontakt så fort som möjligt. Efter 1 november ges
inga kuponger ut före nästa tidning.
Kuponger som slarvats bort ersätts inte med nya! Gäller alla anställda!
Mutta ei, jos olet jonkun toisen yrityksen työntekijä!
TYHY-KUPONKEJA UUSILLE TYÖNTEKIJÖILLE
Kun uusi työntekijä palkataan pidemmäksi aikaa kuin 6 kuukautta tulee
esimiesten Sosiaali- ja terveysvirastossa ottaa yhteyttä tiina.uusitalo@
pietarsaari.fi, muiden esimiesten tulee ottaa yhteyttä rita.forsbacka@
jakobstad.fi tai [email protected] ja tilata TYHY-kupon­
git. Annettavien kuponkien määrä vähenee 4:llä joka kuukausi, siksi on
tärkeää että esimies ottaa yhteyttä mahdollisimman pian. Marraskuun
ensimmäisen päivän jälkeen ei enää anneta kuponkeja ennen seuraavaa
henkilöstölehteä.
Hukattuja kuponkeja ei korvata uusilla! Tämä koskee kaikkia työnteki­
jöitä!
Birgitta Blomqvist
-7-
Joni on IT-osaston uusi kasvo
Tietotekniikan insinööri Joni Isoaho on uusi kasvo Pietarsaaren
kaupungilla. Hän työskentelee IT osastolla vastuualueenaan kou­
lupuolen tietotekniikka. Työssään Isoaho aloitti tammikuussa.
27-vuotias mies on työskennellyt vastaavissa tehtävissä aiem­
min Kokkolan kaupungin työntekijänä. Naapurikaupungissa ithommissa ehti vierähtää neljä ja puoli vuotta.
- Työt olivat pätkittäisiä ja aina määräaikaisia. Kun täällä avau­
tui vakituinen paikka, en kauaa miettinyt, hän sanoo.
Isoaho kulkee työmatkansa Kokkolasta eikä ainakaan näillä
näkymin suunnittele uutta kotia Pietarsaareen. Yksi syy on omis­
tusasunto, jonka hän ehti ostaa naapurikaupungista. Tulevaisuut­
ta ei kuitenkaan pysty ennustamaan, joten jos sinkkumies löytää
itselleen elämänkumppanin, muuttokaan ei ole mahdottomuus.
Mutta turha mennä asioiden edelle.
Isoaho kertoo, että IT-suunnittelijan työ on etupäässä tieto­
tekniikan ylläpitämistä. Hän ei puutu järjestelmien sisältöön
vaan katsoo, että kaikki toimii.
- Kouluissa esimerkiksi suunnitellaan kokonaisuus yhdessä
rehtorien ja koulujen it-vastaavien kanssa. Miten saadaan aikaan
toimiva luokkaympäristö, minkälaiset laitteistot halutaan ja sen
sellaista. Sisältöön en puutu. Kirjo itsessään on todella suuri. Toi­
sissa kouluissa on hyvät laitteet ja toisissa ei ole panostettu niin
paljon tietotekniikkaan.
Yksi yleisimpiä syitä, miksi it-henkilöön otetaan yhteyttä, on
salasanojen resetointi. Salasanoja on yhdellä ihmisellä lukuisia ja
joku pääsee siksi aina unohtumaan. Melko paljon Isoaho kulkee
työpisteeltä toiselle kaapeleita kytkemässä.
- Pääpiirteittäin ihmiset kyllä osaavat käyttää konetta, mutta
kyllä joskus tuntuu, että miten saavat edes oman tv:nsä toimi­
maan. Ongelmat ovat usein käyttäjäperäisiä. Mutta eivät kaikki
voi kaikkea osata. Minulle tämä on arkipäivää, kaikille ei.
Vapaa-aikanaan Isoaho pelaa lentopalloa Kälviän Tarmossa ja
salibändyä Toholammin Urheilijoissa. Salibändyn hän on aloit­
tanut myös Pietarsaaren omassa kaupungin joukkueessa. Punt­
tisalillakin mies käy.
- Työssä joutuu istumaan niin paljon, että vapaa-aikana on
hyvä liikkua, hän tuumaa.
Joni Isoaho viihtyy hyvin Pietarsaaressa. Työkavereiden kans­
sa on hyvät välit. Hän on aikaisemminkin pyörinyt Pietarsaaressa
vapaa-aikanaan jonkin verran, mutta vasta nyt hän huomaa, mi­
ten ruotsinkielinen kaupunki todella on.
- Mutta ei se haittaa. Vaikka en itse vielä puhu, ymmärrän kyl­
lä. Ja homma toimii, kun kaikki puhuvat omaa äidinkieltään. Ja
kaikki ymmärtävät silti toisiaan.
Marjo Luokkala
Joni är det nya ansiktet
på IT-avdelningen
Dataingenjör Joni Isoaho är ett nytt ansikte i staden Jakobstad.
Han arbetar på IT-avdelningen med ansvar för skolväsendets da­
tateknik. Isoaho började arbeta i januari.
27-åringen har arbetat med motsvarande uppgifter för Kar­
leby stad. Han hann jobba fyra och ett halvt år med IT-uppgifter
i grannstaden.
- Arbetet var snuttjobb och alltid för en viss tid. När en fast an­
ställning dök upp här, behövde jag inte fundera länge, säger han.
Isoaho pendlar från Karleby och planerar åtminstone inte för
närvarande att flytta till Jakobstad. En orsak är den aktielägenhet
som han hann köpa i grannstaden. Framtiden kan man ändå inte
förutspå, så om den nuvarande singeln hittar en livskamrat är
en flyttning ingen omöjlighet. Men det är onödigt att spekulera
i den saken.
Isoaho berättar att IT-planerarens arbete i huvudsak går ut på
att underhålla datateknik. Han gör ingenting åt innehållet i syste­
men, utan ser till att allt fungerar.
- I skolorna t.ex. planeras helheten tillsammans med rektorer­
na och skolans IT-ansvariga. Hur ska man få till stånd en fung­
erande klassmiljö, hurudan hårdvara behöver man osv. Innehål­
let befattar jag mig inte med. Situationen i de olika skolorna är
mycket varierande. En del skolor har bra utrustning, medan man
i andra inte har satsat så mycket på datateknik.
En av de vanligaste orsakerna till att man tar kontakt med ITpersonen är reset av lösenord. En person kan ha otaliga lösenord,
och något faller därför alltid i glömska. Ganska ofta färdas Isoaho
från en arbetsplats till en annan för att koppla kablar.
Foto/kuva: Pirjo Salonen
- I stora drag kan folk nog använda datorn, men ibland kan
jag inte låta bli att fundera hur de ens kan få sin egen TV att
fungera. Problemen är ofta användarrelaterade. Men alla kan inte
behärska allt. För mig är det här vardagsmat, men inte för alla.
På fritiden spelar Isoaho volleyboll i Kälviän Tarmo och inne­
bandy i Toholammin Urheilijat. Innebandy har han också börjat
spela i Jakobstad, i stadens eget lag. Dessutom styrketränar han.
- På jobbet sitter jag så mycket att det är bra att röra på sig på
fritiden, resonerar han.
Joni Isoaho trivs bra i Jakobstad. Han har bra förhållande
till arbetskamraterna. Nog har han tidigare också varit en del i
Jakobstad på sin fritid, men det är först nu han har märkt hur
svenskspråkig staden egentligen är.
- Men det gör ingenting. Fastän jag inte ännu talar svenska
själv, förstår jag nog. I praktiken fungerar det så, att alla talar sitt
eget modersmål och ändå förstår man varandra.
Marjo Luokkala
-8-
Ett team där
alla jobbar mot
samma mål
Medarbetarna på Löneavdelningen
var en utav de arbetsgemenskaper
som utnämndes till årets arbetsteam.
Trots att utmaningar inte saknats har
de femton lönesekreterarna lyckats
prata sig samman och gemensamt se
till att alla stadens löner och arvoden
betalats ut i tid.
När jag träffar lönesekreterarna
under kaffepausen sitter de alla vid
samma bord och diskussionerna lö­
per lätt.
-Vi är bra på teamwork och ar­
betsgemenskapen är viktig för oss,
säger Tea Ahlskog. Vi jobbar tillsam­
mas och hjälper varandra.
Löneavdelningen har centralise­
rats och de som tidigare jobbade i
Nykarleby och på Malmska har flyttat in. Också löneprogram­
men har bytts ut.
-Vi märkte att det finns många sätt att göra samma arbetsupp­
gift på, fler än man kunde ana, säger Ulla-Britt Manninen.
Mona Linder som flyttat över från Nykarleby säger att det var
en stor omställning. Arbetsgivaren, arbetsplatsen och lönesyste­
met var nytt. Men det gäller att anpassa sig och diskutera.
-Vi har gemensamma möten varje tisdag och atmosfären är
sådan att man kan lyfta fram saker till diskussion, säger May Ahl­
vik. Vi pratar ihop oss.
Jag frågar dem vilken den största utmaningen i deras arbete är.
-Med 57 000 löneutbetalningar om året infaller de största ut­
maningarna flera gånger i månaden när 3000 anställda ska få sin
lön utbetalad i tid, säger Ulla-Britt Manninen.
Då finns det inget utrymme för förseningar. De flesta på lö­
neavdelningen har arbetat här länge. Arbetsuppgifterna är inget
man lär sig i en handvändning. Det tar ett år innan man hunnit
vara med om alla arbetsmoment som sker under ett löneår.
Foto/kuva: Pirjo Salonen
Som löneräknare ska man behärska tjänste- och kollektivavta­
len och lagstiftningen gällande löneräkning. Det innebär konti­
nuerligt vidareutbildning och inför löneutbetalning är det stres�­
sigt.
-Jag tror inte att man jobbar med detta om man inte kan han­
tera stress, säger Ulla-Britt Manninen. Vi har gjort upp klara be­
skrivningar för våra arbetsuppgifter och för att hålla oss i form
har vi daglig pausgymnastik.
För den summa teamet fick som belöning slöt alla femton upp
och tillsammans åkte de till Härmä för att äta gott, promenera, få
behandlingar och några tog sig en svängom på dansgolvet.
-Det var roligt att alla följde med fast det inte är lätt att hitta
en tidpunkt som passar alla, säger Ulla-Britt Manninen. Alla kol­
legor satsade sin lediga lördag på detta.
I motiveringen till varför Löneavdelningen blev årets arbets­
team står det: Förändringar kan medföra någonting gott och där
är Löneavdelningen ett bra exempel för andra.
Mikaela Löv-Aldén
Tiimi jossa kaikki työskentelevät yhteisen tavoitteen hyväksi
Palkkaosaston työntekijät olivat yksi vuoden työtiimiksi nime­
tyistä työyhteisöistä. Vaik­ka haas­­­­teita ei ole puuttunut, ovat osas­
ton 15 palkkasihteeriä onnistuneet sopimaan yh­tei­sis­tä käy­tän­
nöis­tä puhumalla ja huo­leh­ti­maan yh­­dessä siitä, että kaupungin
kaikki palkat ja palk­­kiot mak­setaan ajoissa.
Tavatessani palkkasihteerit kahvitauolla he kaikki istuvat sa­
man pöydän ääressä ja kes­­kus­­telu soljuu luontevasti.
Olemme hyviä tiimityössä ja työyhteisö on meille tärkeää, sa­
noo Tea Ahlskog. Työs­ken­­­­telemme yhdessä ja autamme toisiam­
me.
Palkkaosasto on keskitetty, ja aikaisemmin Uudessakaarle­
pyyssä ja Malmilla työsken­nel­leet palkanlaskijat ovat muuttaneet
kaupungintaloon. Myös palkkaohjelmat ovat vaih­tu­neet.
Huomasimme, että samat työtehtävät voi tehdä monella eri
tavalla, useammalla kuin osaisi arvatakaan, Ulla-Britt Manninen
sanoo.
Uudestakaarlepyystä siirtynyt Mona Linder toteaa, että muu­
tos oli suuri. Työnantaja, työ­paik­­­­ka ja palkkajärjestelmä olivat
uusia, mutta tilanteeseen on sopeuduttu asioista kes­kus­te­­lemalla.
Meillä on yhteinen kokous joka tiistai ja ilmapiiri on sellainen,
että asioita voi tuoda esil­­­le keskustelua varten, sanoo May Ahlvik.
Puhumalla pääsemme yk­si­mie­lis­yy­teen.
Kysyn palkanlaskijoilta, mikä on suurin haaste heidän työs­
sään.
Palkanmaksuja on vuodessa 57 000, ja suurimmat haasteet
ajoittuvat useisiin ker­toi­­hin kuu­kau­dessa, kun 3000 työntekijän
täytyy saada palkkansa ajoissa, Ulla-Britt Man­­ninen to­teaa.
Viivästyksiin ei ole varaa. Useimmat ovat työskennelleet palk­
kaosastolla vuosia. Teh­tä­viä ei opita kädenkäänteessä. Kestää
vuoden ennen kuin työntekijä on osallistunut kaik­kiin palk­­
kavuoden sisältämiin työvaiheisiin.
Palkanlaskijan on hallittava virka- ja työehtosopimukset ja
palkanlaskentaa koskeva lai­n­sää­­­däntö. Se vaatii jatkuvaa koulut­
tautumista, ja palkanmaksua edeltävä aika on stres­saa­vaa.
En usko, että näissä tehtävissä voi työskennellä ellei kykene
hallitsemaan stressiä, sa­­­noo Ulla-Britt Manninen. Olemme laa­
tineet selkeät työtehtävien kuvaukset ja py­sy­­äk­semme kunnossa
teemme taukojumppaa päivittäin.
Palkkiosummallaan kaikki 15 palkanlaskijaa kävivät joukolla
Härmässä, jossa he söivät hy­vin, kävivät kävelemässä ja hoidois­
sa, ja osa kävi pyörähtelemässä tanssilattialla.
Oli mukavaa, että kaikki olivat mukana, vaikka ei ole helppoa
löytää kaikille sopivaa ajan­­­kohtaa, sanoo Ulla-Britt Manninen.
Kaikki käyttivät retkeen lauantai­va­paan­sa.
Perusteluissa palkkaosaston valinnaksi vuoden työtiimiksi lu­
kee seuraavaa: Muutokset voi­­vat tuoda mukanaan jotain hyvää,
ja palkkaosasto on siitä hyvä esimerkki muille.
Mikaela Löv-Aldén
-9-
Periaatteena hyvä palvelu ja laatu
Mittausosastolla on kolme päätehtävää, kertoo vt. kaupungingeo­
deetti Christer Tonberg. En­­simmäinen on kiinteistönmuodos­
tuksen hoitaminen ja kehittäminen, kuten tonttien loh­ko­­minen
ja kiinteistörekisterin pito. Toisena tehtävänä ovat tonttiasiat ja
maakaupat, esi­mer­kiksi kau­pungin tarvitseman tonttimaan osto
ja vuokrauksen hoitaminen. Kolmantena pää­­teh­tä­vä­nä ovat mit­
taukset kentällä. Se on konkreettista rakennuspalvelua, kuten ta­
lo­jen raken­nus­paikkojen merkitsemistä. Lisäksi mittausosasto
ylläpitää kaupungin kartastoa ja paik­­ka­tie­tojärjestelmää. Osas­
tolla on yhteensä 15 työntekijää.
Nykyään meitä on vähemmän kuin 80-luvun lopussa. Silloin
kentällä mit­taus­teh­tä­vis­sä oli kym­menen henkilöä. Nykyään hei­
tä on vain neljä, vaikka asemakaava-alu­ei­den mää­rä on kaksin­
kertaistunut. Se on mahdollista osaamisemme ja huippu­luo­kan
lait­teis­tom­me ansiosta, Christer Tonberg sanoo.
Mittausosasto voi myös esitellä 3 D-malleja näyttääkseen, mil­
tä rakennus tulee näyt­tä­mään kaupunkimiljöössä. Mittaustehtä­
vät tukevat muuta kunnallistekniikkaa ja henkilöstö on yleen­sä
yhteydessä maanomistajiin ja rakentajiin, sekä ammattilaisiin
että epä­var­moi­hin en­sirakentajiin.
Sosiaalinen puoli on mielenkiintoinen ja tärkeä. Työmme on
paljolti asiakaspalvelua. Se vaatii diplomaattisuutta, palveluhen­
kisyttä ja nopeutta, Christer Tonberg kertoo. Toi­­sinaan saamme
myös toimia välittäjinä joissakin asioissa.
Kiinteistöteknikko Leo Palmroos huolehtii tonttien lohkomi­
sesta ja maakaupoista ja ha­kee lain­huudot kaupungin ostamalle
maalle. Tämä vuosi on ollut erityisen kiireinen, kos­ka kun­nal­le
maata myyvien maanomistajien ei tarvitse maksaa tänä vuonna
luovu­tus­voit­to­ve­roa. Palm­roosin tehtäviin kuuluu myös vuokra­
uksen hoitaminen. Lisäksi hän valmistelee asi­oita tek­niselle lau­
takunnalle ja edustaa kaupunkia rakennusasioissa.
Christer Tonberg kertoo, että mittausosasto tuottaa vuodessa
noin 2 miljoonan euron tulot vuok­­rien, met­sätalouden ja maksu­
jen kautta. Se on aika epätavallista julkisella sektorilla.
Mittausosasto hoitaa myös kaupungin paikkatietojärjestel­
mää, jossa digitaalisessa muo­dos­­sa olevia karttoja voidaan kytkeä
eri rekistereihin. Väestötiedot, kiinteistörekisteri, ra­ken­nukset
ja ta­lo­jen asukkaat liitetään yhteen, jotta alueesta saadaan yksi­
tyiskohtainen ku­va. Jär­jes­tel­mä on suureksi avuksi esimerkiksi
uuden koulun tai päiväkodin ra­ken­nus­paik­­kaa suun­ni­teltaessa.
Paikkatietojärjestelmästä nähdään, paljonko lapsia alueella on ja
min­kä ikäisiä he ovat.
Metsätalousinsinööri Roland Sundfors vastaa kaupungin
metsätaloudesta. Hän hallinnoi met­säpääomaa ja suunnittelee
metsänhoitotyötä ja raivauksia. Kaupungilla on kaksi met­su­ria,
mutta hakkuut ostetaan ulkopuolelta. Sundfors vastaa myös vil­
jelypalstoista ja asun­to­vaunualueista.
Viihdyn työssäni todella hyvin. Yksityishenkilöllä on harvoin
mahdollisuus päästä hoi­tamaan 2000 hehtaarin ta­lous­­metsiä ja
lisäksi 1000 hehtaarin puistometsiä ja vi­her­alueita. Työ on mie­
len­kiin­tois­ta ja vaihtelevaa ja siihen sisältyy riistanhoitoa sekä
vir­kistysalueiden ja maiseman hoitoa, mut­ta runsaasti myös so­
siaalisia kontakteja, Roland Sundfors kertoo.
Roland hallinnoi myös Fäbodan asuntovaunupaikkoja sekä
hevoshakoja, laidunmaita ja vilje­lypalstoja ja avustaa muita osas­
toja piennarten raivauksessa ja puunkaa­dos­sa.
Matalasuhdanne on hieman hillinnyt rakentamista viime
vuosina. Uutta kuitenkin ra­ken­ne­taan jonkin verran ja kaupun­
gin pinta-ala kasvaa, vaikka väestömäärä pysyykin va­kaa­na. Leo
Palm­roos kertoo, että olemassa olevat alueet alkavat olla täynnä
ja nyt on me­neillään noin kolmekymmentä uutta tonttia sisältä­
vän asuinalueen asemakaavoitus Ves­ter­sun­dinkylässä. Myös Uu­
sipelto kas­­vaa ja on saanut uuden pientalokaavan.
Lisäksi on meneillään omakotitonttien kaavoitus Lammassaa­
ressa, ja Otsolahti 4:ssä on 150 tontin varanto.
Christer Tonberg toteaa, että hänellä on kiinnostava työpaik­
ka, jossa kollegojen kesken on hyvä yhteishenki ja huumoria.
Tekniikka edistyy eikä kahta samanlaista päivää ole.
Autamme toisiamme ja voimme siten palvella asiakkaitamme
nopeasti. Ta­voit­tee­nam­me on hyvä palvelu ja laatu. Ja tekniikka
kehittyy jatkuvasti. Meillä on esi­mer­kik­si runsaasti visioita paik­
katietojärjestelmän kehittämisestä. Järjestelmä on mel­ko uu­si, ja
haluaisimme lisätä sen markkinointia ja kertoa käyttöalueista,
mutta sii­hen ei ole tarpeeksi resursseja.
Asiakaspalvelua kentällä
Saan seurata Tommy Åbackan ja Viljam Knifin mukana heidän
lähtiessään paa­lut­ta­maan uudisrakennusta Vestersundinkylään.
He käyttävät takymetriä, välinettä jolla mi­ta­­taan etäisyyksiä ja
kulmia. Ennen alkuun pääsyä he joutuvat hieman kääntelemään
karttaa. Viljam Knif ottaa GPS:n avulla kahden pisteen koordi­
naatit mää­rit­tääk­­seen taky­­met­rin sijainnin. Sen jälkeen mitta­
ustyö voi alkaa. Takymetri seuraa pris­maa, ja Viljam ja Tommy
mer­kitsevät rakennuksen nurkkapisteet ja laittavat niihin pu­nai­
seksi maa­latut ke­pit.
Optiman rakennustyön opettaja Johan Nyman johtaa raken­
tamista viereisellä tontilla. Hän pyytää Tommya ja Viljamia mer­
kitsemään tontin rajan, koska rajakepit ovat ka­don­neet.
Meillä on todella hyvä yhteistyö. Tämä on kolmastoista talo,
jota rakennan op­pi­lai­de­ni kanssa. Tarvitaan vain yksi puhelu ja
mittausosaston henkilöstö saapuu hoita­maan mittauksen. Palve­
lu ei voisi olla parempaa, Nyman sanoo.
Rakennuspaikalle saapuu Tore Nylund. Hän on työskennellyt
mittaustehtävissä yli 30 vuot­­ta. Aikaisemmin käsin laskettaessa
työvälineinä käytettiin prismaa ja mittanauhaa.
Kehitys on mennyt eteenpäin nopeasti. Uusia kaupunginosia
rakennettaessa ton­tin­kul­­mien ja katujen merkitsemiseen saattoi
kulua useita viikkoja. Nykyään se sujuu kol­­me kertaa nopeam­
min ja lisäksi mittaukset tuottavat kymmenen kertaa enem­män
tietoa, Tore Nylund sanoo.
Tore Nylund viihtyy työssään ja toteaa, että on mielenkiintois­
ta seurata koko prosessia sii­tä lähti­en, kun kaupunki saa raaka­
maan omistukseensa aina siihen saakka, että ra­ken­nuk­set ja ka­
dut ovat valmiita.
Text & foto: Mikaela Löv-Aldén
- 10 -
Bra service och hög kvalitet som ledstjärna
Mätningsavdelningens har tre huvuduppdrag säger tillförord­
nade stadsgeodet Christer Tonberg. För det första att sköta och
utveckla fastighetsbildning som att stycka tomter och föra fastig­
hetsregister. Den andra uppgiften är tomter och markaffärer som
att exempelvis köpa tomtmark som staden behöver och att sköta
om arrendering. Den tredje huvuduppgiften är mätning ute på
fältet. Det är konkret byggservice som att märka ut var hus ska
byggas. Mätningsavdelningen upprätthåller också stadens kartrt­
verk och lägesdatasystemet. Här arbetar totalt femton personer.
-Vi är färre i jobb nu än vi var i slutet av 80-talet. Då hade vi tio
personer som var ute och gjorde mätningsuppdrag. I dag är de
bara fyra fastän de detaljplanerade områdena fördubblats. Det är
möjligt för att vi har en hög kompetens och toppmodern utrust­
ning, säger Christer Tonberg.
Mätningsavdelningen kan även presentera 3 D-modeller för
att visa hur en byggnad kommer att se ut i stadsmiljön. Mät­
ningsuppdragen stöder annan kommunalteknik och personalen
har ofta kontakt med markägare och byggare, både proffs och
osäkra förstagångs-byggare.
-Den sociala biten är intressant och viktig. Mycket i vårt ar­
bete handlar om kundservice. Man måste vara diplomatisk och
serviceinriktad och snabb, säger Christer Tonberg. Ibland får vi
också medla i vissa ärenden.
Leo Palmberg är fastighetstekniker och han sköter om tomt­
styckning, markaffärer och söker lagfarter på den mark staden
köper. I år har det varit extra bråttom eftersom markägare som
säljer åt kommunen under detta år slipper skatt på överlåtelse­
vinsten. Att ha hand om arrenderingen faller också på hans lott.
Han bereder också ärenden till Tekniska nämnden och represen­
terar staden i byggnadsärenden.
Christer Tonberg säger att Mätningsavdelningen drar in peng­
ar, ungefär två miljoner i året genom utarrendering, skogsbruk
och avgifter. Det är ganska ovanligt inom den offentliga sektorn.
Mätningsavdelningen sköter också stadens lägesdatasystem
där kartor i digital form kan kopplas till olika register. Befolk­
ningsuppgifter, fastighetsregister, byggnader och vem som bor i
husen kopplas samman för att ge en utförlig bild av ett område.
Detta är till stor hjälp när man exempelvis planerar var en skola
eller ett daghem ska byggas. Genom lägesdatasystemet kan man
se hur många barn det finns i ett område och hur gamla de är.
Roland Sundfors är skogsbruksingenjör och han sköter om
stadens skogsbruk. Han förvaltar skogskapitalet och planerar
skogsvårdsarbetet och röjningar. Staden har två skogsarbetare
men avverkningen köps utifrån. Sundfors har också hand om
kolonilotter och husvagnsområden.
-Jag trivs jättebra med mitt arbete. Det är sällan man som pri­
vatperson får chansen att förvalta 2000 hektar ekonomiskogar
och dessutom 1000 hektar parkskogar och grönområden. Det
är intressant och omväxlande och innefattar viltvård, rekreation
och landskapsvård men också många sociala kontakter, säger Ro­
land Sundfors.
Roland administerar också husvagnsplatserna vid Fäboda
samt hästhagar, betesmarker och odlingslotter och bistår andra
avdelningar med röjning av dikesrenar och trädfällning.
Lågkonjunkturen har satt lite sordin på byggandet de senaste
åren. Men här och där dyker byggs det nytt och trots att folk­
mängden hålls stabil så växer staden i yta. Leo Palmros säger
att de befintliga områdena börjar vara fyllda och nu är detalj­
planering på gång för ett nyttbostadsområde med ett trettiotal
nya tomter i Vestersundsby och Nyåkern växer och har fått en
ny plan för småhus. Planeringen är också på gång för egnahems­
hus på Fårholmen och i Bjönviken 4 finns ett område med 150
reservtomter.
Christer Tonberg säger att han har en intressant arbetsplats
med bra gemenskap och humor kollegorna emellan. Tekniken
går framåt och ingen dag är den andra lik.
-Vi hjälper varandra och kan därför ge våra kunder snabb ser­
vice. Bra service och hög kvalitet är vår målsättning. Och tekni­
ken utvecklas hela tiden. Till exempel har vi stora visioner för
hur vi kan utveckla lägesdatasystemet. Det är ganska nytt och vi
skulle vela marknadsföra det mera och berätta om användnings­
områdena, men vi har lite för knappa resurser för det.
Kundservice ute på fältet
Jag får följa med Tommy Åbacka och Viljam Knif när de ska påla
ut för ett nybygge i Vestersundsby. De använder sig av en takyme­
ter, ett instrument för mätning av avstånd och vinklar.
De får vrida och vända lite på kartan innan de kommer i gång.
Viljam Knif tar med hjälp av GPS fram koordinaterna för två
punkter för att bestämma takymeterns position. Sen kan mät­
ningen börja. Takymetern följer prismat och så märker Viljam
och Tommy ut byggnadens hörnpunkter och märker dem med
rödmålade pinnar.
Johan Nyman som är lärare inom byggnadsbranschen på Op­
tima basar för bygget på tomten bredvid. Han ber Tommy och
Viljam märka ut tomtgränsen för råpinnarna har försvunnit.
-Vi har ett jättebra samarbete. Det här är det trettonde huset
jag är med och bygger med mina elever och jag ringer bara ett
samtal och sen kommer personal från Mätningsvdelningen och
sköter om mätningen. Servicen kunde inte bli bättre, säger Ny­
man.
Tore Nylund anländer till byggplatsen. Han har jobbat med
mätning i över 30 år och tidigare var det prisma och måttband
som gällde och man räknade för hand.
-Det har gått snabbt framåt. När nya stadsdelar skulle byggas
kunde vi hålla på i flera veckor med att markera ut tomthörn och
gator. Förutom att det går tre gånger snabbre i dag så produce­
rar vi tio gånger mera information gennm våra mätningar, säger
Tore Nylund.
Tore Nylund trivs med sitt arbete och han säger att det är in­
tressant att få följa hel förloppet från när staden får in råmark i
sin ägo tills byggnader och gator står klara.
Teksti & kuvat: Mikaela Löv-Aldén
- 11 -
En arbetsmyra som hittat sitt drömjobb
Sen årsskiftet jobbar Mikael Nylund som tillsynsveterinär i Ja­
kobstad. Arbetsuppgifterna består i att övervaka djurskydd,
smittsamma sjukdomar och biproduktsanläggningar i Jakobstad,
Larsmo, Pedersöre och Nykarleby. Mikael tillbringar halva sin
arbetstid ute på fältet och resten av arbetstiden går åt till att för­
bereda och dokumentera besöken. Mikael har rötterna i Kors­
holm och hans föräldrar och ett par av syskonen bor i Kvevlax.
Redan som 12 åring drömde han om att bli veterinär och efter
många år i Sverige arbetar han i dag i sitt gamla hemland med
sitt drömyrke.
-Jag glömde min barndomsdröm mellan men fick möjlighet
att utbildad mig på lite äldre dagar och för två år sen blev jag
klar med mina studier. Detta är världens bästa yrke. Det finns
hur många öppna dörrar som helst och arbetet blir aldrig tråkigt.
Speciellt för en som är nyfiken och lite av en arbetsnarkoman,
säger Mikael.
Tillsynsveterinär är en helt ny tjänst som kom till genom ett
beslut av Evira. Det behövdes mera lokal kontroll av djurskyddet
på lokal nivå och i dag finns det ungefär 40 tillsynsveterinärer i
Finland.
Mikael håller även koll på om smittsamma djursjukdomar
bryter ut i Jakobstadsnejden och att dessa i så fall inte sprids mel­
lan gårdar. Han tar prover i hönsbesättningar för att kontrollera
att salmonella inte sprids och om e-koliebakterier påträffas i nöt­
besättning kan han vara hjälplig med provtagning och ge råd om
uppföljande sanering. Den årliga tillsynen av gårdar med hob­
bydjur, stall, kennlar och katt- och hundpensionat är en viktig
del att tillsynsarbetet. Den årliga kontrollen är ett förebyggande
arbete för djurskyddet. Vid den årliga tillsynen kontrollerar han
hur djuren tas om hand, skicket på byggnaderna och hagarna och
att dessa uppfyller de krav som ställs i djurskyddslagen.
-Mitt arbete innebär mycket kontakt med människor. Som
tillsynsveterinär måste man vara social och kunna diskutera och
medla, säger Mikael.
Mikael säger att han alltid försöker ta den första kontakten på
ett positivt sätt. Även när det gäller djurskyddet som ibland kan
innebära känsliga uppdrag. Det kommer in anmälningr om djur
som far illa och klagomål på grannens katter eller hund som inte
har någon koja. Sällan gäller det stora katastrofer eller människor
som misshandlar sina djur.
-Vi följer alltid upp de anmälningar som kommer in för att se
att både djuren och deras ägare mår bra. Det kan ligga personliga
tragedier bakom att djuren inte sköts som de borde, skilsmäs­
sor och kriser. Och exempelvis bönderna har ett krävande arbete,
ibland kanske de helt enkelt inte orkar med arbetsbördan, säger
Mikael.
Mikael säger att det känns viktigt och angeläget att kunna hjäl­
pa djur genom att hjälpa människor.
-Det är mitt jobb att se till att djuren mår bra och att djur­
skyddslagen åtföljs, ibland får vi gå fram stegvis för att komma
in på rätt spår. Men i vissa situationer måste man även kunna
peka med hela handen. Att kunna kommunicera är viktigt i det
här arbetet.
Innan Mikael blev veterinär har han bland annat jobbat med
travhästar, kört lastbil och drivit eget företag inom livsmedels­
branschen.
-Jag har provat på
mycket och fått möta
en massa människor.
Det har varit lärorikt
och det har jag nytta
av i mitt arbete, säger
Mikael.
Men att sätta sig
på skolbänken ef­
ter 20 år i arbetslivet
utan att knappt ha
lyft en bok, det var en
sann utmaning. Men
Mikael var fastbeslu­
ten även om det kän­
des jobbigt i början.
Han är en människa
som oftast har två
järn i elden samtidigt
och angrep studierna
med samma motiva­
tion och glöd. Mikael
kom först för att som­
marjobba i Jakobstad
och nu delar han sin
tid mellan Jakobstad
och Uppsala där hans barn bor kvar. Två veckor här och två veck­
or i Uppsala. Under sina jobbveckor tar han också extra jourer
och lite hästpraktik som veterinär på kvällarna för att också få
den kliniska delen av arbetet och hålla sig ajour. Det är lite av en
hobby samtidigt.
-När jag är i Sverige sköter jag lite pappersarbete och förkovrar
mig i mitt arbete. Resten av tiden sen är jag så mycket pappa jag
bara kan. Det är underbart, säger Mikael.
Text & foto: Mikaela Löv-Aldén
Fotoklubben Malm / Valokuvakerho Malm
Solveig Sandvik-Nyberg:
Mot okända / Tuntemattomaan
Linnea Mod:
Lugnet ute i Fäboda / Fäbodan rauha
- 12 -
Työmyyrä on löytänyt unelmatyönsä
Mikael Nylund on työskennellyt vuodenvaihteesta alkaen val­
vontaeläinlääkärinä Pie­tar­saa­res­­sa. Hänen tehtäviinsä kuu­­luu
eläinsuojelun, tartuntatautien ja sivutuotteiden kä­sit­te­ly­lai­tos­ten
valvonta Pie­tar­saa­res­sa, Luo­dos­sa, Pedersöressä ja Uudessakaar­
lepyyssä. Puolet työ­ajastaan Mikael viettää kent­­­tä­työs­sä ja loput
ajasta kuluu käyntien valmisteluun ja do­ku­mentointiin. Mikaelin
juuret ovat Mus­tasaaressa, ja hänen vanhempansa ja muutamat
si­saruksista asuvat Koi­vu­lah­des­sa. Jo 12-vuotiaana hän haaveili
eläin­­lääkärin ammatista ja usean Ruotsissa vietetyn vuo­den jäl­
keen hän työskentelee nyt unelma-ammatissaan van­has­sa koti­
maassaan.
Lapsuuden haave
pääsi välillä unoh­
tumaan, mutta sain
mahdollisuuden
opiskella
hie­­man
vanhemmalla iällä
ja valmistuin kak­
si
vuotta sitten. Tämä
on maailman pa­
ras
ammatti. Lukematto­
mia ovia on avoinna,
eikä työ ole koskaan
­
tylsää etenkään sel­
laiselle, joka on ute­
lias ja jos­sa on vähän
työnarkomaanin vi­
kaa, Mikael sanoo.
Valvontaeläinlää­
kärin virka on täysin
uusi ja perustettiin
Eviran päätöksellä.
Eläinsuojeluun tar­­
enem­män
vit­tiin
paikallisvalvontaa, ja
nykyisin Suomessa
on noin 40 val­von­ta­eläin­lää­kä­­riä.
Mikael seuraa lisäksi tarttuvien eläintautien puhkeamista Pie­
tarsaaren seudulla ja eh­käi-see niiden leviämistä tilalta toiselle.
Hän ottaa näytteitä siipikarjoista valvoakseen, ettei sal­mo­­nella
pääse leviämään. Ja jos nautakarjasta tavataan kolibakteereja, hän
voi avustaa ot­­tamalla näytteitä ja neuvomalla tulevassa saneera­
uksessa. Har­ras­tus­eläi­miä pitävien ti­lo­jen, tallien, kennelien sekä
kissa- ja koirahoitoloiden vuotuiset tarkastukset ovat tärkeä osa
valvontatyötä. Vuotuinen valvonta on ehkäisevää eläinsuojelu­
työtä. Val­von­nassa Mikael tarkastaa, miten eläimiä hoidetaan,
rakennusten ja hakojen kunnon se­kä sen, että ne täyttävät eläin­
suojelulaissa asetetut vaatimukset.
-Työhöni sisältyy paljon kontakteja ihmisten kanssa. Valvon­
taeläinlääkärin on oltava so­si­aa­­linen ja osattava keskustella ja so­
vitella, Mikael sanoo.
Mikael kertoo pyrkivänsä aina myönteiseen ensikontaktiin,
silloinkin kun kyse on eläin­suo­je­­lusta, johon saattaa toisinaan
sisältyä arkaluontoisia tehtäviä. Hänelle tulee il­moi­tuk­sia kal­­toin
kohdelluista eläimistä ja kanteluja naapurin kissoista tai koiras­
ta, jolla ei ole kop­pia. Har­voin on kyse suurista katastrofeista tai
eläimiään pahoinpitelevistä ihmisistä.
Seuraamme aina saapuneita ilmoituksia nähdäksemme, että
sekä eläimet että nii­den omistajat voivat hyvin. Eläinten laimin­
lyönnin taustalla saattaa olla hen­ki­lö­koh­tai­­­sia tragedioita, avio­
eroja ja kriisejä. Ja esimerkiksi maanviljelijöiden työ on vaa­ti­vaa,
joskus he eivät ehkä kerta kaikkiaan jaksa työtaakkaansa, Mikael
sanoo.
Mikael toteaa, että tuntuu tärkeältä voida auttaa eläimiä aut­
tamalla ihmisiä.
Työhöni kuuluu huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja siitä, että
eläinsuojelulakia nou­da­­tetaan. Toisinaan on edettävä askel ker­
rallaan, jotta päästään oikeille raiteille. Jois­sakin ti­lanteissa on
kuitenkin toimittava suoraviivaisesti. Vuo­rovaikutustaidot ovat
tärkeitä tässä työssä.
Ennen eläinlääkäriksi valmistumistaan Mikael on muun mu­
assa työskennellyt ravihevosten pa­­­rissa, ajanut kuorma-autoa ja
hoitanut omaa elintarvikealan yritystään.
Olen kokeillut monenlaista ja saanut tavata paljon ihmisiä. Se
on ollut opettavaista ja hyödyksi työssäni, Mikael sanoo.
Paluu koulunpenkille oli todellinen haaste Mikaelille, joka oli
ollut työelämässä 20 vuotta ja tus­kin avannutkaan kirjaa. Hän oli
kuitenkin päättänyt vakaasti opiskella, vaikka se tun­tui­kin alussa
vai­­keal­ta. Hän on ihmisiä, joilla on yleensä monta rautaa tulessa,
ja sa­malla in­nos­tuksella ja intohimolla hän tarttui opintoihinkin.
Aluksi Mikael tuli Pietarsaareen ke­sä­töi­hin ja viettää nyt ai­kaan­
sa vuorotellen Pietarsaaressa ja Uppsalassa, jossa hänen lap­sen­sa
edel­leen asu­vat. Hän asuu kak­si viikkoa täällä ja kaksi viikkoa
Uppsalassa. Työ­viik­ko­jen­sa ai­kana hän tekee yli­mää­räisiä päi­
vystysvuoroja ja harjoittaa iltaisin hevospraktiikkaa pi­­t­ääk­seen
myös kliinisen työn tai­ton­sa ajan tasalla. Se on samalla harrastus.
Ruotsissa ollessani teen vähän paperitöitä ja täydennän am­
mattitaitoani. Muun ai­kaa olen mahdollisimman paljon isänä. Se
on upeaa, Mikael sanoo.
Teksti & kuva: Mikaela Löv-Aldén
Gun Österbacka:
Stamväg / Kantatie
Ann-Christine Björkman:
Hösten har kommit / Syksy on saapunut
- 13 -
Musikaalinen talonmies
opastaa lapsia nikkaroimaan
Ykkössetti
Rummuissa on jokin alkukantainen asia, joka vetoaa ihmisen
primitiiviseen puoleen, sanoo kiinteistönhoitaja Osmo Samanen,
joka tunnetaan erinomaisena rumpalina tanssilavoilta. Osmon
ensikosketus rumpuihin tapahtui lapsuudenkaverin luona.
- Kaveri osti sellaisen klitterisen rumpusetin, joka kimmelsi
upeasti valossa. Ihastuin settiin ihan mahdottomasti. Itse olin
saanut isoveljeltäni mopon, sellaisen 60-luvun Tunturi sportin,
jonka menin sitten vaihtamaan tuohon rumpusettiin. Ei siitä soi­
tosta oikein mitään tullut, kun en osannut soittaa yhtäkään tah­
tia. Mutta hienot ne oli, hän muistelee.
Sittemmin Osmo oppi itseopiskeluna tahdit. Vasta paljon
myöhemmin hän sai rumputunteja arvostamaltaan rumpalilta
Pasi Juvoselta.
Osmo ei vain soita rumpuja, vaan tekee ja entisöi niitä itse.
Musikaalisena poikana Osmo olisi soittanut myös kitaraa,
mutta vasenkätisenä se oli 70-luvulla vaikeaa, sillä vasenkätisille
ei kitaroita juurikaan ollut. Rummut pystyi kääntämään toisin­
päin, joten se luonnistui helpommin. Nykyään kotona on kaksi
vasenkätistä kitaraa.
Osmo Samanen on soittanut useissa bändeissä. Ensimmäinen
oma bändi kantoi nimeä Probleema. Tanssimusiikki tuli kuvioi­
hin 80-luvun lopulla, kun hän soitti Eksetissä. Sittemmin hänet
nähtiin rumpujen takana mm Coronassa ja Hafsbandetissa. Nyt
Samanen rummuttaa tahteja yhdessä seudun arvostetuimmista
tanssiorkestereista, Walkareissa.
- Tykkään soittaa tanssimusiikkia. Suurin syy on ehkä se, että
keikkoja riittää ja tanssimuusikkona pääsee lavoille ja yleisölle­
hän sitä pitää soittaa. Kyllä treenikämpällä saa treenata, jos sitä
haluaa, hän sanoo.
Keikat suuntautuvat kauemmaksi Pietarsaaresta. Viikonlo­
puilla matkat vievät mm Kalajoelle, Evijärvelle, Latosaareen, Hä­
meenlinnaan ja Parkanoon.
- Walkareiden kanssa olen päässyt sellaisille isoille lavoille, joi­
hin muuten en olisi koskaan päässyt. Basistimme Antti on mai­
nio keikkamyyjä, hän iloitsee.
Kiinteistönhoitajana Osmo on tottunut kunnostamaan paik­
koja ja värkkäilemään erilaisten asioiden parissa. Erittäin ylpeä
hän on siitä, että sai pari vuotta sitten Raatihuoneen vanhan kel­
lon toimimaan.
- Kello toimi useita vuosia kuin jalkavammainen kaakki. Nyt
se toimii hienosti, kunhan muistetaan vetää se kerran viikossa.
Osmolla on näppärät sormet ja mielikuvitusta nähdä van­
hoissa romuissa uusiokäytön mahdollisuudet. Tuo taito on pantu
merkille muuallakin ja noin vuosi sitten Osmoa pyydettiin vetä­
mään lasten nikkarointikerhoa Tupakkamakasiinille.
Osmo otti tehtävän ilomielin vastaan. Apuna toimii Sari Hon­
kaniemi, joka osaa hienosti kaitsea lapsia. Kerhossa käy viikoit­
tain noin kymmenen lasta. Talven aikana Osmon avustuksella
lapset ovat valmistaneet kukin oman puisen kaksitasolentoko­
neen ja keväällä työn alla oli jokivene.
- Todella kivaa puuhaa. Lapset ovat innostuneita puuhareita
ja koska työn jälki näkyy, hyvin motivoituneita pikku nikkareita.
Osmon periaatteena on opettaa lapsia tekemään sellaisia pie­
niä esineitä, joilla on jokin tarkoitus ja joita voidaan arjessa käyt­
tää. Lentokoneen ja jokilaivan lisäksi lasten käsistä on syntynyt
mm lintujen ruokintapönttöjä.
Nikkarointihommissa vierähtää puolitoista tuntia tiistai-iltai­
sin. Rumpalina toimiminenkaan ei haittaa varsinaista työtä, sillä
keikat ovat pääsääntöisesti viikonloppuisin.
- Olen työskennellyt kaupungin hommissa 36 vuotta ja täy­
tyy tunnustaa, että työ on ollut vaihtelevaa ja mielenkiintoista.
Viihdyn hyvin, työilmapiiri on hyvä ja yhteistyö työkavereiden
kanssa sujuu, apua saa aina kun tarvitsee.
Teksti: Marjo Luokkala
Kuvat: Pirjo Salonen
Rumpali
Raatihuoneen kellon koneisto
- 14 -
Musikalisk gårdskarl
lär barn snickra
I trummandet finns någonting ursprungligt som vädjar till män­
niskans primitiva sida, säger fastighetsskötare Osmo Samanen,
också känd från dansbanorna som en utmärkt trummis. Osmo
kom första gången i kontakt med trummor hemma hos en barn­
domskamrat.
- Min kompis hade köpt ett sådant där glittrigt trumset, som
glänste vackert i ljuset. Jag blev stormförtjust i trumsetet. Själv
hade jag fått en moped av min storebror, en sådan där 60-tals
Tunturi Sport, som jag sedan bytte mot det där trumsetet. Det
blev inte så mycket bevänt med spelandet, då jag inte kunde spela
en enda takt. Men fina trummor var det, jag kommer ännu ihåg
dem.
Senare lärde sig Osmo att hålla takten genom självstudier.
Först mycket senare fick han trumlektioner av Pasi Juvonen, en
trummis som han uppskattade.
Osmo inte bara spelar på trummor, utan han tillverkar också
trummor själv och restaurerar dem.
Osmo var en musikalisk pojke, som gärna skulle ha spelat gi­
tarr också, men på 70-talet var det svårt för en vänsterhänt, för
det fanns just inga gitarrer för vänsterhänta. Trummorna kunde
man vända andra vägen, så det gick lättare. Nuförtiden har han
två gitarrer för vänsterhänta hemma.
Osmo Samanen har spelat i flera band. Det första egna bandet
hette Probleema. Dansmusiken kom in i bilden i slutet av 80-ta­
let, när han spelade i Ekset. Efter det sågs han bakom trummorna
bl.a. i Corona och Hafsbandet. Nu håller Samanen i trumpinnar­
na i en av de mest ansedda dansorkestrarna i nejden, nämligen
Walkarit.
- Jag tycker om att spela dansmusik. Den största orsaken är
kanske att det finns gott om spelningar, och som dansmusiker får
man uppträda på scen och spela inför publik. Nog får man öva i
replokalen alldeles tillräckligt, om det är det man vill, säger han.
Spelningarna tar honom längre bort från Jakobstad. På vecko­
sluten bär det av bl.a. till Kalajoki, Evijärvi, Latosaari, Tavastehus
och Parkano.
- Tillsammans med Walkarit har jag fått uppträda på sådana
stora dansbanor som jag aldrig hade uppträtt på annars. Vår ba­
sist Antti är bra på att marknadsföra oss, säger han glatt.
Huumorin kukka
Som fastighetsskötare är Osmo van att reparera och fixa olika
saker. Han är mycket stolt över att han för ett par år sedan fick
Rådhusets gamla klocka att fungera.
- Klockan gick i flera år som en halt häst. Nu fungerar den ut­
märkt, bara man kommer ihåg att dra upp den en gång i veckan.
Osmo är händig och har fantasi, så att han ser möjligheter till
återanvändning av gammalt skrot. Det är en färdighet som note­
rats också på annat håll, och för ca ett år sedan ombads Osmo att
leda en snickarklubb för barn på Tobaksmagasinet.
Osmo tog emot uppdraget med glädje. Till sin hjälp har han
Sari Honkaniemi, som är duktig på att sköta barn. Cirka tio barn
kommer till klubben varje vecka. Under vintern har barnen med
Osmos hjälp tillverkat varsitt dubbelvingat flygplan av trä och nu
på våren håller de på med en älvbåt.
- En verkligt rolig sysselsättning. Barnen är ivriga att knåpa på,
för det syns vad man gör, de är mycket motiverade små snickare.
Osmo har som princip att lära barnen göra sådana små före­
mål, som man behöver och som kan användas i vardagen. För­
utom flygplanet och älvbåten har barnen egenhändigt tillverkat
bl.a. fågelbord.
Snickrandet tar en och en halv timme på tisdagskvällarna. Att
fungera som trummis inkräktar inte heller på det egentliga arbe­
tet, för spelningarna är i huvudsak på veckosluten.
- Jag har varit anställd av staden i 36 år, och jag måste medge
att arbetet har varit omväxlande och intressant. Jag trivs bra, det
är bra atmosfär på arbetsplatsen och samarbetet med arbetskam­
raterna fungerar, man får alltid hjälp då man behöver.
Text: Marjo Luokkala
Foto: Pirjo Salonen
Itse rakennettu rumpu
- 15 -
De går bredvid ända till slutet
om den palliativa polikliniken vid Jakobstads sjukhus
Vi märkte att det fanns ett mörkertal då en cancerbehandling av­
slutats och patienten fått beskedet att inget mera kan göras, berät­
tar avdelningssköterska Nina Nyqvist på avdelning 6, dit den pal­
liativa polikliniken hör. Vi ville fånga upp de patienter där livet
onekligen snart kommer att ta slut. Den palliativa vården pågår
oftast i någon eller några månader, och de allra sista dagarna ger
vi det som kallas vård i livets slutskede.
Poliklinikens två sjuksköterskor tar kontakt efter att de via den
behandlande enheten får vetskap om att en persons aktiva can­
cervård avslutats. Man hör sig för vad människan behöver i form
av mediciner, hjälpmedel, hemvård och annat. Den som vill får
komma på ett besök till polikliniken . Ofta gör man tillsammans
upp en så kallad palliativ vårdplan, medan patienten ännu mår så
pass bra att hon eller han kan uttrycka sina önskningar för den
återstående tiden.
Jag frågar en av sjuksköterskorna, Anna-Lena Mattbäck, vilka
egenskaper som gör att just hon är lämpad för det här arbetet.
Anna- Lena tvekar, men avdelningssköterska Nina finner snabbt
svar:
Anna-Lena har ett varmt och genuint intresse för vården av
döende. Både Anna-Lena och vår andra sköterska, Yvonne Löf­
backa har utbildning i palliativ vård. De är båda lugna och har en
stor kunskap, och de vågar ta diskussionen om döden.
Polikliniken har en ansvarig läkare, Mats Björklund, som fun­
derar som ett stöd för personalen, samtalar med de anhöriga och
skriver ut mediciner vid behov. Andra bollplank är bland an­
dra avdelningens andra läkare Kimmo Kuisma, cancerskötaren,
hemvården, hjälpmedelscentralen och sjukhusprästerna. Regel­
bundet träffar personalen också prästen Hans-Christer Laggnäs,
som är en mentor –eller medmänniska för personalen. För det är
viktigt att ständigt prata igenom saker i det här arbetet.
Det är klart att vi ibland funderar på våra patienter också efter
arbetsdagens slut. Så kall blir man nog inte att det går att helt
släppa. Då är det viktigt att göra något som rensar huvudet; diska
eller motionera, till exempel.
Den palliativa poliklinikens egentliga öppettid är tisdagar
klockan 12-16, men anhöriga med en patient på avdelningen får
komma och gå som de vill, och de erbjuds också anhörigmat och
övernattning. Vården är avgiftsfri för patienten; fakturan går di­
rekt till hemkommunen.
En av poliklinikens unika detaljer är att man, efter att ha eta­
blerat kontakt, inte behöver gå via jouren för att få en bäddplats.
Det räcker att ringa till avdelning 6 och meddela att man behöver
få komma in, kanske på grund av svåra smärtor eller för att de
anhöriga behöver få vila.
Många önskar dö hemma, berättar Anna-Lena och Nina, och
i själva verket är döden oftast lugn och smärtfri. Vi går med hela
processen, och informerar också de anhöriga om vad de kan
vänta sig av de sista dagarna och timmarna. Vi gör allt för att
de anhöriga ska orka, och ger möjlighet till samtal så ofta som
önskas. Vi har märkt att många kämpar på hemma så länge som
möjligt och kommer hit först då det börjar kännas otryggt att
stanna hemma. Ofta släpper patienten taget om livet några tim­
mar efter att hon eller han kommit till avdelningen.
- 16 -
Text: Cajsa Björkman
Foto: Gun Österbacka
He kulkevat vierellä loppuun saakka –
Pietarsaaren sairaalan palliatiivinen po­li­kli­nik­ka
Huomasimme, että emme tunne niiden tapausten määrää, joissa
syöpähoidot on lo­pe­tettu ja potilas on saanut tietää, ettei mitään
ole enää tehtävissä, kertoo osas­ton­hoi­taja Nina Nyqvist osastol­
la 6, jonka alaisuuteen palliatiivinen poliklinikka kuuluu. Ha­
lusimme tavoittaa potilaat, joiden elämä lähestyy vääjäämättä
loppuaan. Pal­lia­tii­vi­nen hoito kestää yleensä muutamia kuukau­
sia, ja aivan viimeisinä päivinä an­nam­me saattohoitoa.
Poliklinikan kaksi sairaanhoitajaa ottavat henkilöön yhteyden
saatuaan hoitavalta yksiköltä tie­don, että hänen aktiivinen syö­
pähoitonsa on päättynyt. Henkilöltä tiedustellaan, mitä lääk­keitä,
apuvälineitä, kotihoitoa ja muuta hän tarvitsee. Halutessaan po­
tilas saa tulla käy­mään poliklinikalla. Usein laaditaan yhdessä
niin sanottu palliatiivinen hoitosuunnitelma po­tilaan voidessa
vielä niin hyvin, että hän kykenee kertomaan toiveensa jäljellä
olevaksi ajak­si.
Kysyn toiselta sairaanhoitajalta Anna-Lena Mattbäckiltä, mit­
kä ominaisuudet tekevät juuri hä­nestä soveltuvan tähän työhön.
Anna-Lena epäröi, mutta osastonhoitaja Ninalla on vas­taus val­
miina:
Anna-Lenalla on lämmin ja aito kiinnostus kuolevien hoitoa
kohtaan. Sekä Anna-Le­nal­la että toisella hoitajallamme Yvonne
Löfbackalla on palliatiivisen hoidon kou­lu­tus. He ovat kumpikin
rauhallisia, heillä on paljon tietämystä ja he uskaltavat kes­kus­
tella kuolemasta.
Poliklinikan vastaava lääkäri Mats Björklund toimii henki­
löstön tukena, keskustelee omais­ten kanssa ja määrää tarvitta­
essa lääkkeitä. Muita yhteist­yök­ump­pa­nei­ta ovat muun muas­sa
osaston toinen lääkäri Kimmo Kuisma, syöpähoitaja, kotihoito,
apu­vä­linekeskus ja sai­raa­lapapit. Henkilöstö tapaa säännöllises­
ti pappi Hans-Christer Laggnäsin. Hän on hen­ki­lös­tön mentori
– tai lähimmäinen. Jatkuva asioista puhuminen on tärkeää tässä
työssä.
Tietenkin mietimme välillä potilaitamme myös työpäivän
jälkeen. Niin kylmäksi tässä työs­sä ei kyllä tule, että siitä pääsisi
kokonaan irti. Silloin on tärkeää tehdä jotakin, jo­ka nollaa pään,
esimerkiksi tiskata tai harrastaa liikuntaa.
Palliatiivisen poliklinikan varsinainen aukioloaika on tiistai­
sin klo 12-16, mutta osastolla ole­van potilaan omaiset saavat tulla
ja mennä vapaasti ja heille tarjotaan ateriat ja yö­py­mi­nen. Hoito
on potilaalle maksutonta, lasku lähetetään suoraan kotikunnalle.
Eräs po­li­kli­ni­kan erityispiirteistä on, että kun kontakti on luotu,
ei potilaan tarvitse tulla päivystyksen kaut­ta vuodepaikan saa­
dakseen. Riittää, kun soittaa osastolle 6 ja ilmoittaa tarvitsevansa
osas­topaikan, ehkä vaikeiden kipujen vuoksi tai koska omainen
tarvitsee lepoa.
Moni haluaa kuolla kotona, kertovat Anna-Lena ja Nina, ja
itse asiassa kuolema on useim­miten rauhallinen ja kivuton. Kul­
jemme rinnalla koko prosessin ajan ja ker­rom­me myös omai­
sille, mitä viimeisten päivien ja tuntien aikana on odotettavissa.
Teem­me kaikkemme omaisten jaksamisen puolesta ja annamme
mahdollisuuden kes­kusteluun niin usein kuin he sitä toivovat.
Olemme huomanneet, että monet sin­nit­televät kotona mahdolli­
simman pitkään ja tulevat tänne vasta, kun kotona olo al­kaa tun­
tua turvattomalta. Usein potilas päästää otteen elämästä muuta­
man tunnin ku­luttua osastolle saapumisestaan.
- 17 -
Teskti: Cajsa Björkman
Kuvat: Gun Österbacka
Kielikoulu – silta työhön ja opintoihin
Pietarsaaren Etelänummikatu 5:ssä tapaan ryhmän iloisia kie­
lenopiskelijoita yhdessä opet­ta­jansa Anita Wisénin kanssa. Lu­
kuvuoden aikana he ovat opiskelleet suomea voidakseen ha­kea
opiskelu- ja työpaikkoja. Kielikoulu on Pietarsaaren kaupungin
omaa maa­han­muut­ta­jien kotoutumiskoulutusta, josta vastaavat
arbis ja työväenopisto. Noin 50 henkilöä aloitti vii­me syksynä
suomen tai ruotsin opinnot, ja muutamat opiskelijat ovat jo löy­
täneet työtä tai opiskelupaikan.
Opiskelijat tulevat monista eri maista ja heidän taustansa
vaihtelevat, mutta heitä yhdistää kak­si asiaa: kaikki ovat maa­
hanmuuttajia ja kaikki haluavat oppia kieltä. Kielikoulun tilat
ei­vät ole kovin nykyaikaiset eikä meillä ole tietokoneita, mutta
pärjäämme kuitenkin hyvin, sa­noo Anita Wisén. Tässä luokas­
sa tunnelma on hyvä eikä kukaan arkaile yrittää ilmaista it­s­eään
suomeksi.
Tämä on todella mukava ryhmä, Anita Wisén toteaa. Meillä
on kivaa yhdessä suo­mea opetellessamme ja tunnelma on myön­
teinen.
Itse kielen lisäksi opiskelijat saavat tietoa Suomen historiasta,
kulttuurista ja yh­teis­kun­nas­ta.
Keskustelemme, teemme tehtäviä ja joskus pelaamme pelejä.
Ja Anita on lukenut meille Robinson Crusoeta suomeksi, kertoo
somalialainen Taakow Abdirahman.
Elokuviakin katsotaan, ja ryhmä luettelee vaivattomasti elo­
kuvien nimiä, kuten Sibelius, Pos­tia pastori Jaakobille ja Ulrika
Bengtsin ohjaama Oppipoika. Lisäksi ryhmä on vieraillut esi­
merkiksi Concordiassa, Pietarsaaren kaupunginmuseossa, pa­
loasemalla ja Ekoroskilla, ja ennen itsenäisyyspäivää ryhmä
harjoitteli lauluja Bill Ravallin johdolla ja osallistui sitten Schau­
man-salissa järjestettyyn suureen juhlaan.
Useimmat ryhmäläisistä elävät jännittäviä aikoja. Moni odot­
taa tietoa opiskelupaikan saa­mi­sesta ja kolme opiskelijaa on suo­
rittanut hiljattain suomen kielitestin.
Se oli vaikea etenkin, kun se piti suorittaa määräajassa, mutta
selviydyin testistä. Tarvitsen sitä päästäkseni opiskelemaan, ker­
too Svitlana, joka haluaa opiskella lähi­hoitajaksi työskennelläk­
seen lasten parissa.
Työharjoittelua ja tulevaisuuden suunnitelmia
Kaikki opiskelijat ovat suorittaneet kuuden viikon työharjoit­
telun, ja Anita kertoo, että opis­ke­lijat löysivät työpaikkoja hyvin.
Kuusi viikkoa kuulosti pitkältä ajalta, mutta opiskelijat ovat yh­tä
mieltä siitä, että harjoitteluaika kului todella nopeasti.
Työnantajat pitivät tätä hieman pidempää harjoittelujaksoa
hyvänä. Opiskelijat eh­ti­vät oppia työn ja todella työskennellä
jonkin aikaa, Anita toteaa.
Svitlana työskenteli päiväkodissa pikkulasten osastolla ja viih­
tyi erittäin hyvin. Eneken suo­rit­ti harjoittelunsa May Björkin tur­
kisstudiossa ja haluaa nyt jatkokouluttautua turkisalalle.
Minulla on ennestään käsityö- ja ompelualan koulutus, ja May
osasi auttaa minua to­della hyvin ja selittää, miten minun pitää
toimia saadakseni opiskelupaikan am­mat­tikorkeakoulu Novias­
ta. Nyt odotan vain hyväksymispäätöstä, Eneken kertoo.
Kosovolainen Lumi työskenteli Lähetystuvassa tavaroiden
lajittelussa ja sai kokeilla myös kudontaa. Mohammed teki har­
joittelunsa Trefoililla, sillä hän aikoo opiskella tietotek­niik­kaa
ammattikorkeakoulu Centriassa. Marinan harjoittelupaikka oli
konditoriassa, ja siel­lä hän sai harjoitella myös ruotsin puhumis­
ta asiakkaiden kanssa. Hän haluaa kouluttautua las­ten parissa
tehtävään työhön.
Taakow haluaa jatkaa suomen kielen opiskelua vielä jonkin ai­
kaa hakeakseen sen jälkeen am­­mattikorkeakouluun. Myös Rajat
kertoo haluavansa jatkaa kieliopintojaan. Zahra on asu­nut aikai­
semmin Kemissä, jonne hän haluaa palata perustaakseen tulevai­
suudessa kreik­kalaisravintolan.
Hyvä todistus ja hyvä kielitaito avaavat kaikki ovet, Taakow
toteaa.
Anita kertoo, että lähes kaikilla opiskelijoilla on selkeät tule­
vaisuuden suunnitelmat. Opet­ta­jan täytyy olla perillä koulutus­
tarjonnasta voidakseen antaa opiskelijoille vinkkejä ja luot­sa­ta
heitä eteenpäin. Svitlana ja Lumi toteavat, että Anitasta on tullut
heille vähän kuin toi­nen äiti.
Olen opiskelijoiden käytettävissä jokaisena koulupäivänä. On
tärkeää, että kaikilla on paikka, jossa he voivat tuntea olonsa tur­
valliseksi ja saada tukea ja neuvoja, Anita sanoo. Ohjaus ja opis­
kelijoiden saatavilla oleminen on erittäin tärkeä osa työtäni.
Viereisessä huoneessa on ryhmä kertaamassa ruotsin pää- ja
sivulauseita opet­ta­jan­sa Christina Wisénin johdolla. Tässä ryh­
mässä useimmat ovat teini-ikäisiä ja monet ai­ko­vat hakea syksyl­
lä alkavaan lukio-opintoihin valmistavaan koulutukseen. Koulu­
tus on laa­tuaan ensimmäinen ruotsinkielinen Suomessa.
Syksyllä kielikoulu ei jatka nykymuodossaan, vaan opetus jär­
jestetään pie­ni­muo­toi­sem­pa­na iltaopetuksena.
Tavoitteenamme on, että kaikki opiskelijat suorittavat kieli­
opinnot jatkaakseen sitten eteen­päin työ- ja opiskelupaikkoihin.
Tämän ryhmän tulevaisuus näyttää hyvältä, to­teaa Anita Wisén.
Lyhyen, mutta intensiivisen vuoden aikana on syntynyt monia
hie­noja muistoja.
Teskti & kuvat: Mikaela Löv-Aldén
- 18 -
Språkskolan -en bro till jobb och studier
På Södermalmsgatan 5 i Jakobstad träffar jag en grupp glada
språkstuderande tillsammans med deras lärare Anita Wisén. De
har under ett läsår studerat finska för att kunna söka sig vidare till
utbildningar och arbetsplatser. Språkskolan är staden Jakobstads
egen integrationsutbildning för invandrare och den drivs i Arbis
och Työväenopistos regi. Ungefär 50 personer inledde studier i
finska eller svenska i höstas och några av de studerande har redan
hittat jobb eller studieplats.
De studerandena kommer från många olika länder och har
skiftande bakgrunder men två saker har de gemensamt: alla är
invandrare och alla vill lära sig språket. Språkskolans lokaler är
inte de mest moderna och det det finns inga datorer.,men det
funkar bra ändå, säger Anita Wisén. I den här klassen är stäm­
ningen god och ingen är rädd att försöka uttrycka sig på finska.
-Det är verkligen en trevlig grupp, säger Anita Wisén. Vi har
roligt tillsammans medan vi övar finskan och stämningen är po­
sitiv.
Förutom själva språket får de studerande också lära sig om
Finlands historia, kultur och samhälle.
-Vi diskuterar, gör uppgifter och spelar ibland spel. Och Anita
har läst Robinson Crusoe på finska för oss, berättar Taakow Ab­
dirahman som kommer från Somalia.
En del film ryms också med och gruppen kastar ledigt fram
filmtitlar som Sibelius, Post till pastor Jakob och Lärjungen i regi
av Ulrika Bengts. Gruppen har också besökt exempelvis Concor­
dia, Jakobstads museum, Brandstationen och Ekorosk och inför
Självständighetsdagen övade gruppen in sånger med Bill Ravall
och deltog sen i en stor fest i Schaumanssalen.
Det är spännande tider för de flesta i gruppen. Många väntar
på antagningsbesked från skolor och tre av de studerande har ny­
ligen gjort språktest i finska.
-Det var svårt speciellt som det skedde under tidspress, men
jag klarade testet. Jag behöver det för att komma in på min ut­
bildning, säger Svetlana som vill utbilda sig till närvårdare för att
arbeta med barn.
Arbetspraktik och framtidsplaner
Alla studernade har gjort en sex veckor lång arbetspraktik
och Anita säger att de studerande hittade bra arbetsplatser. Sex
veckor lät som en lång tid men praktiktiden gick mycket snabbt,
det är de studerande eniga om.
-Arbetsgivarna tyckte att det var bra med en lite längre park­
tikperiod. Då hann de studerande lära sig arbetet och verkligen
jobba ett tag, säger Anita.
Svetlana arbetade på en småbarnsavdelning på en barnträd­
gård och hon trivdes mycket bra och
Eneken gjorde sin praktik i May Björks pälsstudio och nu hon
vidareutbilda sig inom pälsbranschen.
-Jag har hantverks- och sömnadsutbildning sen tidigare och
May kunde hjälpa mig och på ett mycket bra sätt förklara hur
jag ska gå tillväga för att kunna påbörja mina studier på yrkes­
högskolan Novia. Nu väntar jag bara på antagningsbesked, säger
Eneken.
Lumi från Kosovo arbetade på Missionsstugan med att sor­
tera varor och hon fick också pröva på att väva och Mohammed
gjorde sin praktik på Trefoil för han tänker studera data på yrkes­
högskolan Centria. Marina arbetade på ett konditori och där hon
också fick öva svenska med kunderna. Hon vill utbilda sig för att
jobba med barn.
Taakow vill fortsätta att studera finska en tid till för att sen
söka in på yrkeshögskola och Rajat berättar att hon också vill
fortsätta sina språkstudier. Zahra har tidigare bott i Kemi och
hon vill flytta tillbaka till dit för att så småningom öppna restaur­
ang med grekisk mat på menyn.
-Med bra betyg och goda språkkunskaper är alla dörrar öpp­
na, säger Taakow.
Anita berättar att nästa alla studerande har klara planer för
framtiden. Som lärare gäller det att hålla koll på utbildningsut­
bidet för att kunna tipsa och lotsa eleverna vidare. Svitlana och
Lumi säger att Anita blivit lite som en extra mamma för dem.
-Jag finns tillgänglig för de studerande varje skoldag. Det är
viktigt att alla har en plats där de kan känna sig trygga och få stöd
och råd, säger Anita. Att handleda och finnas till för de stude­
rande är en mycket viktig del av mitt arbete.
I rummet bredvid håller gruppen som studerar svenska på att
repetera huvudsatser och bisatser med sin lärare Christina Wi­
sén. Här är de flesta tonåringar och många av dem tänker söka
vidare till den gymnasieförberedande utbildningen som startar i
höst. Den första i sitt slag på svenska i Finland.
Till hösten kommer Språkskolan inte att fortsätta i samma
form som nu utan som kvällsundervisning i mindre format.
-Vårt mål är att alla ska studerande ska gå språkutbildningen
för att sen fortsätta vidare med jobb och studier. För den här
gruppen ser det bra ut, säger Anita Wisén. Det har fötts många,
fina minnen under ett kort men intensivt år.
- 19 -
Text & foto: Mikaela Löv-Aldén
Stockholmens ångsåg
Krimkriget (1853-56) kom att få nästan katastrofala följder för
den finländska handelsflottan, eftersom den ryska handelsflottan
och hamnarna och därmed också de finländska, sattes i blockad
av den engelsk/franska alliansen. Finlands fartyg blev krigsbyte i
utländska hamnar eller tvångssåldes för skrotpengar.
I början av Krimkriget 1854 bestod den finländska handels­
flottan av 158 registrerade fartyg. År 1856 hade antalet reducerats
till 89 fartyg. För Jakobstads del var motsvarande siffror 14 före
kriget och 3 efter. Som jämförelse kan nämnas att (Gamla)kar­
leby hade 7 fartyg 1854 och 4 stycken kvar 1856. Detta medförde
att handelsmännens rederiverksamhet minskade kraftigt och en
stor mängd sjömän och sjöbefäl blev arbetslösa. Zacharias Tope­
lius beskriver situationen som så; ’att i varje gatuhörn kan man se
arbetslösa sjömän stå sysslolösa’.
För de redare som hade kapital var det nu läge att satsa i an­
dra verksamheter. I Jakobstads grundas vid denna tid många
mindre företag och bolag. Bland dessa kan nämnas; ölbryggeri,
tändstickfabrik, handelsträdgård m.m. Stadens största redare,
kommerserådet Peter Malm, fick den 7 september 1859 rätt att
anlägga en ångsåg. Denna ångsåg kom att bli Finlands andra
ångsåg. Tidigare under året hade tillstånd getts för att grunda en
ångsåg i Kestilä i närheten av Uleåborg. Denna såg startade sin
verksamhet ett par månader före Stockholmens ångsåg. En av
bakgrundskrafterna till denna var J.W. Snellman.
Peter Malm anlägger sin ångsåg på en holme, Stockholmen,
vid Alholmsfjärden. Sågen planerades av Bolinders mekaniska
verkstad i Sverige, som var den främsta tillverkaren av sågverk i
Norden vid denna tid. Jean Bolinder besökte själv Jakobstad och
Stockholmen för att bekanta sig med platsen. Han ansåg att den
var lämplig för ett sågverk. På sommaren 1860 kom sågverket och
ångmaskinen med den Malmska skonerten ”Active” från Stock­
holm och sågverket kunde sättas på plats. Det första sågverket
bestod av en enkel ramsåg, som drevs av en ångmaskin på 30 hk.
Under 1860-talet var sågen igång 6-7 månader per året, men
då en ny sågram installerades 1871 ökade också körtiden till ca
tio månader per år. T.ex. år 1872 började man såga den 30 april
och avslutade den 9 november. Under denna säsong sågade man
19 128 stockar. Otto Malm fortsatte att utveckla ångsågen och
den utökades under 1880-talet med en tredje sågram. I början
av 1880-talet sågades i medeltal 40 000 stockar årligen på Stock­
holmen. År 1894 blev 96 120 stockar till bräder och plankor och
sågen var igång 247 dagar. Ångsågen sysselsatte under olika tider
25 till 50 personer. Många av dessa var säsongarbetare. En del av
dem blev i alla fall bofasta och på Stockholmen växte småningom
upp ett litet sågsamhälle.
Såg bestod av en stor brädbyggnad och i anslutning till denna
byggdes ett pannrum i tegel för ångpannan och – maskinen. Här­
ifrån sträckte sig också den fyrkantiga skorstenen. Skorstenens
öppning var försett med ett klotformat gnistskydd. På Stockhol­
men uppfördes också en kontorsbyggnad där såginspektorn hade
sitt kontor. Här installerades också Jakobstads första telefon med
förbindelse till Malmska gårdens kontor. Småningom uppfördes
här också en del boningshus.
Otto Malm dog 1898 och testamenterade sågen till syster­
sonen ingenjören Ossian Donner. År 1900 sålde Donner sågen
till Wilhelm Schauman och en nedtrappning av verksamheten
började. År 1912 lades sågverksamheten på Stockholmen ner för
gott. Wilhelm Schauman hade år 1896 grundat en egen såg på
fastlandet, som han byggde upp och som ersatte verksamheten i
den gamla Malmska sågen. Men livet på Stockholmen upphörde
inte med detta utan den Schaumanska firman lät här bygga upp
ett bostadsområde för arbetare som var i användning till början
av 1950-talet, då en del av byggnaderna och boendet flyttades till
Borgmästargrundet.
Idag kan man ännu se grunderna på Stockholmen till bygg­
naderna och tegelväggarna till den gemensamma bastu- och
förrådsbyggnaden samt en stor mängd spillvirke i strandkanten,
som påminnelse om Stockholmen historia. I alla fall lade Stock­
holmens ångsåg grunden till sågverksamheten i Jakobstad och på
sätt och vis också grunden till stadens pappersindustri.
Stockholmens ångsåg med sågarbetare och deras familjer samlade för
fotografering. I bakgrunden syns sågbyggnaderna, brädstaplar och olika
transportbanor. Fotografiet taget vid sekelskiftet 1900.
- 20 -
Guy Björklund,
museichef, Jakobstads museum
Tukkisaaren höyrysaha
Krimin sodalla (1853–56) oli lähestulkoon katastrofaaliset seu­
raukset Suomen kaup­pa­­­laivastolle, koska Englannin ja Ranskan
liittouma saartoi Venäjän ja sen myötä myös Suomen kauppalai­
vaston ja satamat. Suomalaisaluksista tuli sotasaaliita ul­ko­mai­­
sissa satamissa tai ne pakkomyytiin pilkkahintaan.
Krimin sodan alkuvaiheessa vuonna 1854 Suomen kauppalai­
vastoon kuului 158 re­kis­teröityä alusta. Vuoteen 1856 mennessä
määrä oli laskenut 89 alukseen. Pie­tar­saa­ren vastaavat luvut oli­
vat 14 alusta ennen sotaa ja 3 sen jälkeen. Vertailun vuoksi voi­
daan mainita, että vuonna 1854 Kokkolassa oli 7 alusta ja vuonna
1856 niistä oli jäl­jellä 4. Kauppiaiden varustamotoiminta väheni
tuntuvasti ja paljon merimiehiä ja pääl­lystöä jäi työttömäksi. Sa­
kari Topelius kuvailee tilannetta siten, että ”joka ka­dun­kul­massa
näkyy työttömiä merimiehiä seisomassa toimettomana”.
Varakkailla laivanvarustajilla oli nyt tilaisuus panostaa muun­
laiseen toimintaan. Pie­tar­­saareen perustetaan tänä aikana usei­
ta pienehköjä yrityksiä ja yhtiöitä. Niistä voi­daan mainita mm.
olutpanimo, tulitikkutehdas ja kauppapuutarha. Kaupungin suu­
rin lai­­vanvarustaja, kauppaneuvos Peter Malm sai 7. syyskuuta
1859 oikeudet höy­ry­sa­han perustamiseen. Sahasta tuli Suomen
toinen höyrysaha. Aikaisemmin samana vuon­­na oli Kestilässä
Oulun lähellä myönnetty lupa höyrysahan perustamiseen. Se
aloit­­ti toimintansa muutamaa kuukautta aiemmin kuin Tukki­
saaren höyrysaha. Eräs sen taustavoimista oli J.W. Snellman.
Peter Malm perustaa höyrysahansa Alholmanlahdella sijait­
sevaan saareen, Tuk­ki­saa­­reen. Sa­han suunnitteli ruotsalainen
Bolinders mekaniska verkstad, joka oli tuo­
hon aikaan Poh­
joismaiden tärkein sahanvalmistaja. Jean Bolinder kävi hen­
ki­­lö­koh­tai­sesti Pie­tar­saa­ressa ja Tukkisaaressa tutustumassa
paikkaan. Hän katsoi sen so­pi­vaksi s­a­ha­lai­tokselle. Kesällä 1860
sahalaitos ja höyrykone saapuivat Tukholmasta Mal­min Activenimisellä kuunarilla ja saha pystytettiin paikalleen. Ensimmäi­
nen sa­
ha­
laitos muo­
dostui yksinkertaisesta kehyssahasta, jota
käytti 30 hevosvoiman höy­ry­ko­ne.
1860-luvulla saha oli toiminnassa 6-7 kuukautta vuodesta,
mutta vuonna 1871 käyt­tö­aika lisääntyi uuden kehyksen asenta­
misen myötä noin 10 kuukauteen vuodessa. Esi­merkiksi vuonna
1872 sahaus aloi­tettiin 30. huhtikuuta ja päätettiin 9. mar­ras­
kuu­ta. Kauden aikana sahattiin 19 128 tukkia. Ot­to Malm jatkoi
höyrysahan kehittämistä, ja 1880-luvulla sitä laajennettiin kol­
mannella kehyksellä. 1880-luvun alussa Tuk­ki­saa­­­ressa sahattiin
vuosittain keskimäärin 40 000 tuk­kia. Vuonna 1894 sahattiin
96 120 tukkia laudoiksi ja lankuiksi ja saha oli toiminnassa 247
päivänä. Höyrysaha työl­listi eri aikoina 25-50 henkilöä, joista
monet olivat kau­si­työn­te­ki­jöitä. Osa heistä jäi kuitenkin asumaan
Tukkisaareen, josta kasvoi vähitellen pieni sa­ha­yh­dyskunta.
Saha muodostui suuresta lautarakennuksesta, jonka yhteyteen
rakennettiin tiilinen pan­nuhuone höyrykattilaa ja -konetta var­
ten. Pannuhuoneesta kohosi myös nelis­kul­mai­nen savupiippu.
Savupiipun aukossa oli pallon muotoinen kipinäsuoja. Tuk­ki­
saa­reen rakennettiin myös konttorirakennus, jossa oli sahatar­
kastajan konttori. Sinne asen­nettiin Pietarsaaren ensimmäinen
puhelin, josta oli yhteys Malmin talon kont­to­riin. Ajan mittaan
saareen rakennettiin myös jonkin verran asuintaloja.
Otto Malm kuoli vuonna 1898 ja testamenttasi sahan sisaren­
pojalleen, insinööri Ossian Donnerille. Vuonna 1900 Donner
myi sahan Wilhelm Schaumanille, ja siitä al­koi toiminnan vä­
hittäinen supistaminen. Vuonna 1912 Tukkisaaren sahatoiminta
päät­tyi lopullisesti. Wilhelm Schauman oli perustanut vuonna
1896 mantereelle oman sahan, jota hän kehitti ja joka korvasi
entisen Malmin sahan toiminnan. Elämä Tuk­kisaaressa ei kui­
tenkaan päättynyt siihen, vaan Schaumanin yhtiö rakennutti sin­
ne työläisten asuinalueen, joka oli käytössä 1950-luvun alkuun
saakka, jolloin osa rakennuksista ja asunnoista siirrettiin Por­
mestarinsaareen.
Vielä nykyäänkin Tukkisaaressa voi nähdä rakennusten pe­
rustuksia ja yhteisen sau­na- ja varastorakennuksen tiiliseinät
sekä suuren määrän hukkapuuta rannalla ikään kuin muistutuk­
sena Tukkisaaren historiasta. Voidaan sanoa, että Tukkisaaren
höy­ry­sa­ha loi pe­rus­tan Pietarsaaren sahatoiminnalle ja tavallaan
myös kaupungin pa­pe­ri­teol­­li­suu­del­le.
Guy Björklund,
museonjohtaja, Pietarsaaren kaupunginmuseo
Tukkisaaren höyrysahan työntekijät perheineen kokoontuneina valokuvaan.
Tau­s­tal­la sa­­harakennukset, lautatapuleja ja kuljetusratoja. Kuva on otettu
vuoden 1900 vaih­­teessa.
- 21 -
Juhani Salparanta
Bennäs tandklinik blev ett flaggskepp.
Tandkliniken i Depocenter i Bennäs är ljus och fräsch efter den
renovering och tillbyggnad som blev klar förra våren. Kliniken
har vuxit från 183 m2 till 285 m2 och den har fått två nya be­
handlingsrum, ett rum för instrumentvård, ett nytt kansli och ett
trevligt kafferum.
Här arbetar tandläkarna Virpi Virkkala, Peter Öst, Tina Kass
och Mona Rådmans-Byskata tillsammans med tandskötarna Ca­
rina Emmaus, Susann Berg, Sirkka-Liisa von Hellens och AnnMaj Sundqvist. Helena Perä sköter instrumentvården och Pia
Autioniemi arbetar som avdelningssekreterare.
Det var trångt och slitet innan renoveringen, säger ledande
tandläkare Juhani Salparanta. Klienterna har blivit allt fler och
hygienkraven har skärpts betydligt sedan kliniken byggdes.
-Nu har vi en fin tandkliniken som kan möta alla dessa krav.
Det är Pedersöreborna och personalen värda. I och med renove­
ringen har Bennäs tandklinik seglat upp som vårt nya flaggskepp,
säger Salparanta.
Personalen i Bennäs är också mycket nöjd över den efterläng­
tade renoveringen.
-Jag blir glad varje dag när jag kommer till jobbet, säger in­
strumentvårdare Helena Perä.
Tidigare fanns det bara en liten skrubb för instrumentvård
men nu har Helena fått ett ljust och rymligt arbetsrum. Och den
tidigare kvava luften är ett minne blott.
-Ja, det är världens bästa stället att arbeta på, säger tandskötare
Ann-Maj Sundqvist. Vi har ett bra arbetsteam, trevliga patienter
och fina utrymmen, det är helheten som gör att jag trivs så bra
med mitt arbete.
De fått en oas i det nya, fina kafferummet med en inbjudande
röd soffa och terass utanför.
-Finlands vackraste kafferum, brukar en av tandläkarna säga,
berättar Ann-Maj.
Avdelningssekreterare Pia Autioniemi är också nöjd med de
nya lokalerna. Tidigare hade hon inget eget arbetsrum utan job­
bade i kafferummet.Det känns lyxigt att ha ett eget kontor, säger
Pia.
Det papperslösa kontoret har ännu inte nått tandvården. Men
sedan augusti 2013 har röntgenbilderna digitliserats. Det förenk­
lar arbetet och informationen finns att tillgå i alla tandkliniker.
Pia berättar attman sällan lägger till nya papper i journalen men
att de behövs när man vill jämföra med gamla uppgifter.
Tjugosju procent av de som besöker tandvården i Jakobstads
hälso- och sjukvårdsområde kommer från Pedersöre och över
70 procent av de patienterna är barn. Till tandkliniken i Bennäs
kommer alla barn och ungdomar från skolorna i Pedersöre utom
Esseborna som har en egen tandklinik.Och i dag är det full rulle
i väntrummen när elever från Kyrkobyskola i Sandsund väntar
på sin tur.
När kliniken i Lillby lades ner flyttade många patienter över
till Bennäs. Fastän det inte var något populärt beslut så var det ett
riktigt beslut, säger Salparanta.
-Det är svårt att rekrytera tandläkare och alldeles speciellt
svårt till en liten mottagning där tandläkaren måste jobba ensam.
Få tandläkare nappar på ett jobberbjudande som innebär att de
måste arbeta ensamma. De små klinikerna är också dyra i drift
och kräver separat instrumentvård, säger Salparanta
Salparanta är ingen förspråkare av väldigt stora enheter med
upp till 20 behandlingsrum.
-Tandkliniken i Bennäs är lagom stor för att samarbetet i ar­
betsteamet ska fungera på bästa sätt och arbetet löper smidigt
och kollapsar inte fastän någon är sjuk, säger Salparanta.
Nästa stora satsning är en utvidgning med två behandlings­
rum på mottagningen på Kållbyvägen och så småningom ska
tandkliniken i Larsmo få helt nya utrymmen i Holm. Cronhjelm
skolan växer och behöver de utrymmen där tandläkarmottag­
ningen nu finns.
Text & foto: Mikaela Löv-Aldén
- 22 -
Pännäisten hammashoitolasta tuli lippulaiva
Pännäisten Depocenterissä sijaitseva hammashoitola on valoisa
ja raikas viime keväänä val­­mistuneen pe­­rus­korjauksen ja laajen­
nuksen jälkeen. Hoitola on laajentunut 183 m2:stä 285 m2:iin ja
saa­nut kaksi uutta toimenpidehuonetta, huoneen välinehuoltoa
varten, uuden kans­lian ja viih­tyisän kahvihuoneen.
Hoitolassa työskentelevät hammaslääkärit Virpi Virkkala, Pe­
ter Öst, Tina Kass ja Mona Rådmans-Byskata sekä hammashoi­
tajat Carina Emmaus, Susann Berg, Sirkka-Liisa von Hellens ja
Ann-Maj Sundqvist. Välinehuollosta vastaa Helena Perä ja osas­
tonsihteerinä työs­ken­­telee Pia Autioniemi.
Ennen peruskorjausta hoitola oli ahdas ja huonokuntoinen,
kertoo johtava hammaslääkäri Ju­ha­ni Sal­­paranta. Asiakasmäärä
on lisääntynyt ja hygieniavaatimukset ovat tiukentuneet huo­mat­­
tavasti hoitolan rakentamisen jälkeen.
Nyt meillä on hieno hammashoitola, joka täyttää kaikki vaati­
mukset. Pedersöreläiset ja henkilöstö ovat sen ansainneet. Perus­
korjauksen myötä Pännäisten hammas­hoi­to­la on noussut uudek­
si lippulaivaksemme, Salparanta toteaa.
Myös Pännäisten henkilöstö on erittäin tyytyväinen kauan
kaivattuun peruskorjaukseen.
Tulen hyvälle tuulelle joka päivä töihin saapuessani, kertoo
välinehuoltaja Helena Perä.
Aikaisemmin välinehuoltoa varten oli vain pieni komero,
mutta nyt Helena on saanut va­loi­san ja tilavan työhuoneen. Ja
aikaisempi tunkkainen ilma on nyt muisto vain.
Niin, tämä on maailman paras työpaikka, sanoo hammashoi­
taja Ann-Maj Sundqvist. Meil­lä on hyvä työtiimi, mukavat po­
tilaat ja hienot tilat. Se on kokonaisuus, jonka an­siosta viihdyn
työssäni niin hyvin.
Työpaikan helmi on uusi, hieno kahvihuone, jossa on kutsuva
punainen sohva. Kah­vi­huo­neen ul­ko­­puolella on terassi.
Eräs hammaslääkäreistä tapaa sanoa, että tämä on Suomen
kaunein kahvihuone, Ann-Maj kertoo.
Myös osastonsihteeri Pia Autioniemi on tyytyväinen uusiin ti­
loihin. Aikaisemmin hänellä ei ol­­lut omaa työhuonetta, vaan hän
työskenteli kahvihuoneessa. Oma toimisto tuntuu ylel­li­sel­­tä, Pia
sanoo.
Paperiton toimisto ei ole vielä yltänyt hammashoitoon. Rönt­
genkuvat on kuitenkin di­gi­ta­li­soi­­tu elokuusta 2013 lukien. Se
helpottaa työtä ja tiedot ovat kaikkien hammashoitoloiden käy­
tettävissä. Pia kertoo, että potilaskertomukseen lisätään harvoin
uusia papereita, mutta nii­­tä tarvitaan, kun halutaan vertailla uu­
sia tietoja vanhoihin.
Pietarsaaren terveydenhuoltoalueen hammashoidossa kävi­
jöistä 27 % on pedersöreläisiä ja heistä yli 70 % on lapsia. Pän­
näisten hammashoitolassa käyvät Pedersören kaikkien kou­­lujen
lapset ja nuoret lukuun ottamatta ähtäväläisiä, joilla on oma
hammashoitola. Tänään odotushuoneissa on täysi vauhti päällä,
kun Sandsundin Kyrkobyn koulun oppilaat odot­­tavat vuoroaan.
Lillbyn hammashoitolan lakkauttamisen yhteydessä monet
potilaat siirtyivät Pännäisiin. Vaik­­ka lakkauttamispäätöstä moi­
tittiin, se oli kuitenkin oikea päätös, Salparanta sa­noo.
Hammaslääkärien rekrytointi on vaikeaa ja aivan erityisen
vaikeaa pienelle vas­taan­otol­­le, jolla hammaslääkäri joutuu työs­
kentelemään yksin. Harva hammaslääkäri tart­­tuu työtarjouk­
seen, joka merkitsee yksin työskentelyä. Lisäksi pienten hoi­to­loi­
den pi­to tulee kalliiksi ja vaatii erillistä välinehuoltoa, Salparanta
toteaa.
Salparanta ei kannata valtavan suuria yksikköjä, joissa on jopa
20 toimenpidehuonetta.
Pännäisten hammashoitola on sopivan kokoinen. Tiimin yh­
teistyö sujuu par­haalla mahdollisella tavalla ja työskentely käy
saumattomasti eikä kaadu siihen, että jo­ku on sairaana, sanoo
Salparanta.
Seuraava suuri panostus on Kolpintien vastaanoton laajenta­
minen kahdella toi­men­pi­de­huo­­neella, ja Luodon hammashoitola
on saamassa täysin uudet tilat Holmiin. Cronhjelmin kou­­lu kas­
vaa ja tarvitsee tiloja, joissa hammaslääkärien vastaanotto toimii
nykyisin.
Tekst & kuvat: Mikaela Löv-Aldén
- 23 -
Työplus tekee työtä terveyden hyväksi
Työterveyshuolto Työplussan vastaanotto sijaitsee Strengbergin
vanhassa tupak­ka­teh­taas­­sa Pietarsaaren keskustassa. Liikelaitos
Työplus on huolehtinut kaupungin työn­te­ki­jöi­den lakisääteisestä
terveydenhuollosta tammikuusta 2012 lukien. Tilat ovat kauniit
ja ava­rat ja odotushuoneessa on rauhallista.
Varaamme tarpeeksi aikaa asiakkaillemme, eikä ole tarkoitus
että kukaan joutuu odot­tamaan, sanoo palvelupäällikkö Hanna
Ojanperä.
Työplussalla on 10 000 asiakasta, joista 3 000 on Pietarsaaren
kaupungin työntekijöitä. Kun Choraeuk­
senkadulla sijainneet
työterveyshuollon tilat kävivät liian ahtaiksi ja ku­lu­neik­si ja hen­
kilöstöresurssit riittämättömiksi, päädyttiin toiminta siirtämään
Työplussalle. Suo­mes­­sa työterveyshuolto on nykyään keskittynyt
pääasiassa muutamille suurille, yksityisille toi­­mijoille. Liikelai­
toksen tehtävänä on hoitaa työterveyshuoltoa pienellä ylijäämäl­
lä, jotta toi­­mintaa voidaan kehittää tulevia tarpeita varten.
Työplussan päätoimipaikka on Kokkolassa keskussairaalan
yhteydessä, ja kaupungin kes­kus­­tas­sa on yksi vastaanotto. Lisäksi
Työplussalla on vastaanotot Teerijärvellä, Kruu­nu­pyys­sä ja Uu­
des­­sakaarlepyyssä. Ojanperä toteaa, että kaupungin työntekijät
ovat aktiivisia asiak­­kai­ta.
Työplus työskentelee ehkäisevästi, ja kaikki Työplussassa työs­
kentelevät ter­vey­den­hoi­ta­jat, lääkärit, psykologit ja fysioterapeu­
tit ovat erikoistuneet työterveyshuoltoon. Kaupungin työn­­tekijät
kutsutaan säännöllisesti terveystarkastuksiin. Aikaväli vaihtelee
ammattialan mu­­kaan. Kaikilla työntekijöillä on oma terveyden­
hoitaja, johon voi ottaa yhteyden ajan­va­raus­­ta varten, ja joka
päivä on saatavilla akuuttiaikoja. Kello 8-10 voi tulla käymään
ilman ajan­va­raus­ta. Työ­plus­san puoleen voi kääntyä kaikissa
terveyttä koskevissa asioissa lukuun ot­ta­mat­ta kiireellisiä ta­pa­
turmatilanteita, jotka hoituvat nopeimmin ensiavussa tai ter­
veys­kes­kuk­sessa.
Toisinaan olemme saaneet kritiikkiä siitä, että meitä on vai­
kea tavoittaa puhelimitse, ja olemme pyrkineet korjaamaan asi­
an. Kaikilla terveydenhoitajilla on nyt pu­he­lin­vas­­taaja, johon
voi ilmoittaa nimensä ja
puhelinnumeronsa, ja ter­
veydenhoitaja soit­taa takai­
sin mahdollisimman pian.
Yleensä jo samana päivänä,
Hanna Ojanperä sa­noo.
Työplus tarjoaa asiak­
kailleen psykologipalveluja
ja ehkäisevää fysioterapi­
aa. Vastaan­otol­la ei anneta
hoitoja, mutta fysiotera­
peutit auttavat kartoitusten,
neuvonnan ja harjoitteiden
avul­­la välttämään esimer­
kiksi selkä- ja niskaongel­
mia. Työelämän hektisyys heijastuu myös Työplussan työhön.
Sen huomaa asiakkaista. Lomautukset ja irtisanomiset ovat
voimakkaita stressi­te­ki­jöi­tä, ja niiden jotka saavat pitää työpaik­
kansa, täytyy yleensä ehtiä tehdä entistä enem­­män. Kovat vaati­
mukset johtavat uupumiseen, Hanna Ojanperä toteaa. Tieto­ko­­ne
kuormittaa meitä ja aivojamme eri tavalla kuin perinteinen työ.
Juuri nyt Työplussassa työskentelee viisi lääkäriä. Hanna
Ojanperä toteaa kuitenkin, että lää­­kärien rekrytointi on jatkuva
haaste.
Pulmallinen tilanne on tuttu meillekin. Tänne on vaikeaa
rekrytoida lää­käreitä suu­rem­mista kaupungeista, he hakeutuvat
etelään. Lisäksi lääkäreidemme täytyy osata se­kä suomea että
ruotsia, Ojanperä sanoo.
Työplus on uusinut hiljattain nettisivunsa, ja Hanna haluaa
kehottaa kaupungin työn­te­ki­jöi­tä tutustumaan niihin.
Ajan voi varata suoraan myös netissä ja asiasta on tietoa koti­
sivuillamme. Toi­vom­me, että pu­he­linliikenne vähenee ja ajanva­
raus saadaan sujuvaksi.
Mikaela Löv-Aldén
Työplus jobbar för hälsan.
I Strengbergs gamla tobaksfabrik i centrala Jakobstad finns fö­
retagshälsovården Työplus mottagning. Sen januari 2012 sköter
affärsverket Työplus om stadens anställdas lagstadgade hälsooch sjukvård. Lokalerna är vackra och spatiösa och det är lugnt
i väntrummet.
-Vi reserverar tillräckligt med tid för våra kunder och det är
inte meningen att någon ska behöva vänta, säger betjäningsche­
fen Hanna Ojanperä.
Työplus har 10 000 kunder och 3 000 av dem är staden Ja­
kobstads anställda. När Företagshälsovårdens utrymmen på
Choraeusgatan blev för trånga och slitna och personalresurserna
inte längre räckte till blev slutresultatet att Työplus tog över. Fö­
retagshälsovården i Finland är i dag i huvudsak uppdelad mel­
lan några stora, privata aktörer. Affärsverkets uppgift är att driva
företgshälsovården med ett litet överskott för att kunna utveckla
den för framtida behov.
Työplus har sin huvud- enhet i Karleby i anslutning till Cen­
tralsjukhuset och en mottagning i centrum. Mottagningar finns
också i Terjärv, Kronoby och i Nykarleby. Ojanperä säger att sta­
dens anställda är aktiva kunder.
Työplus arbetar förebyggande och alla som arbetar på Työp­
lus, hälsovårdare, läkare, psykologer och fysioterapeuter är spe­
cialiserade inom företagshälsovård.Med jämna mellanrum kallas
stadens anställda till hälsogranskningar. Tidsintervallen varierar
beroende på i vilken bransch man arbetar. Alla anställda har en
egen hälsovårdare som de kan kontakta för att boka tid och varje
dag finns det akuttider. Mellan åtta och tio är det drop in utan
tidsbeställning. Till Työplus kan man vända sig i alla ärenden
som rör hälsan om det inte är akuta olycksfall som snabbare sköts
på akuten eller hälsovårdscentralen.
-Vi har ibland fått kritik för att vi är svåra att nå per telefon
och det har vi försökt att åtgärda. Alla hälsovårdare har numera
en telefonsvarare och där kan man lämna sitt namn och sin num­
mer så ringer hälsovårdaren upp så snart hen kan. Oftast redan
samma dag, säger Hanna Ojanperä.
Työplus erbjuder sina kunder psykologbesök och förebyggan­
de fysioterapi. Behandlingar utförs inte på mottagningen men fy­
sioterapeuterna hjälper till med kartläggningar, råd och träning
för att undvika problem med till exempel rygg och nacke. Den
hektiska takten i arbetslivet avspeglar sig också i Työplus arbete.
-Vi märker det bland klienterna. Permitteringar och uppsäg­
ningar är stora stressmoment och de som får behålla sitt arbete
har oftast ännu mera jobb att hinna med. De höga kraven leder
till utmattning, säger Hanna Ojanperä. Datorn belastar oss ovåra
hjärnor på ett annat sätt än traditionellt arbete.
På Työplus arbetar just nu fem läkare. Men Hanna Ojanperä
säger att läkarrekryteringen är en ständig pågående utmaning.
-Det är en knepig situation som även vi känner av. Det är svårt
att rekrytera läkare hit från större städer, de söker sig söderut.
Och de läkare vi anställer behöver kunna både finska och svens­
ka, säger Ojanperä.
Työplus har nyligen förnyat sina hemsidor på nätet och Hanna
vill uppmana stadens anställda att bekanta sig med dem.
-Man kan också boka tid direkt på nätet och det finns infor­
mation om detta på hemsidan. Vi hoppas kunna minska telefon­
trafiken och få bokningen att flyta smidigt.
Mikaela Löv-Aldén
- 24 -
Työhyvinvointikortti-koulutus Pietarsaaressa 7. ja 8. huhtikuuta
Kello on kahdeksan aamulla ja kurssilaiset jokseenkin unisia.
Kokemuksesta tiedämme, että ensimmäinen kahvikupillinen
kannattaa tarjota jo aikaisin joukkojen hereillä pitämiseksi. Suu­
ren kiinnostuksen vuoksi työsuojelu järjesti kaksi ruotsinkielistä
kurssipäivää työhyvinvoinnista, vaikka alun perin tarkoituksena
oli järjestää vain yksi. Vaatimuksena oli, että kurssille osallistui­
sivat työpaikoilta sekä esimies että työsuojeluedustaja, jotta saa­
taisiin aikaan hyviä keskusteluja. Päivän aikana käsiteltiin monia
aiheita, muun muassa tuottavuutta ja hyvinvointia, johtajuutta,
ammattitaitoa ja osaamista sekä työkyvyn puheeksi ottamista.
Keskustelu kävi vilkkaana ja koski muun muassa hyvää kokous­
tekniikkaa ja ristiriitojen käsittelyä sekä ajanpuutetta ja puutteel­
lista tiedonkulkua. Lisäksi nautimme hyvän lounaan ja pidim­
me jaloittelutaukoja Pietarsaaren Hiihtäjien majaa ympäröivässä
kauniissa luonnossa.
Yhden kurssipäivän aikana ei ehkä ehditä saamaan aikaan
suuria muutoksia, mutta runsaasti kehityksen siemeniä kylvet­
tiin. On erittäin hyödyllistä istua kokonainen päivä kollegan
kanssa ja keskustella haasteista, joku totesi. Joku toinen puoles­
taan totesi, että nyt täytyy suunnitella kunnollinen kokous koko
tiimille. Kurssi herätti ajatuksia siitä, mitä mahdollisimman
hyvään työhyvinvointiin tarvitaan. Joillekin se on työnohjaus,
toisille selkeämmät pelisäännöt tai pienempi työmäärä. Kaupun­
gin palveluksessa on monia, jotka ovat työskennelleet samassa
paikassa useita vuosia. Siihen on varmasti erilaisia syitä, mutta
kuten toisen kurssipäivän luennoija totesi: ”Huomaan, että tässä
porukassa tunnetaan jo nyt työn iloa ja ammattiylpeyttä!”
Cajsa Björkman
Työhyvinvointi-koulutuksen on laatinut Työturvallisuus­
keskus (TTK). Tarkoituksena on saada koko työyhteisö
mukaan työhyvinvoinnin kehittämiseen. Koulutusta voi
tilata kaikkien alojen työpaikoille ja ryhmäkoko voi olla
enintään noin 30 henkilöä.
Linkit:
www.ttk.fi
www.tyohyvinvointikortti.fi
www.sykettatyohon.fi
Välbefinnande i arbetet – kortutbildning i Jakobstad 7 och 8 april
Klockan är åtta på morgonen och kursdeltagarna mer eller min­
dre sömniga. Av erfarenhet vet vi att det lönar sig att bjuda den
första kaffekoppen redan tidigt, för att hålla skarorna vakna. På
grund av det stora intresset ordnade arbetarskyddet två svensk­
språkiga kursdagar om välbefinnande i arbetet, istället för bara
en som den ursprungliga tanken var. Ett krav för deltagande
var att både förmannen och arbetarskyddsrepresentanten
från en arbetsplats skulle delta, för att få bra diskussioner till
stånd. Vi behandlade många teman under dagen, bland andra
Produktivitet och välbefinnande, Ledarskap, Yrkeskompetens
och Att ta arbetsförmågan till tals. Diskussionens vågor gick höga
och allt från bra mötesteknik och konflikthantering till tidsbrist
eller bristfällig informationsgång debatterades. Och så tog vi oss
tid för en god lunch och bensträckarpauser i den vackra naturen
runt Pietarsaaren Hiihtäjäts stuga.
En enda kursdag kanske inte hinner åstadkomma stora för­
ändringar, men många frön till utveckling såddes. Väldigt nyttigt
att sitta en hel dag med kollegan och diskutera våra utmaningar,
konstaterade någon. Nu ska vi se till att planera in ett ordentligt
möte med hela teamet, konstaterade en annan deltagare. Tankar
väcktes om vad som behövs för att må så bra som möjligt i arbe­
tet. För någon är det arbetshandledning, för andra tydligare spel­
regler eller mindre arbetsmängd. Inom staden finns det många
som arbetat många år på samma ställe. Orsakerna till det här kan
säkert variera, men som den ena dagens föreläsare konstaterade:
jag märker att ni är ett gäng med arbetsglädje och yrkesstolthet
redan nu!
- 25 -
Cajsa Björkman
Utbildningen Välbefinnande i arbetet har utarbetats av
Arbetarskyddscentralen (TTK). Syftet är att få hela ar­
betsgemenskapen att engagera sig för att utveckla arbets­
välbefinnandet. Utbildningen kan beställas av arbetsplat­
ser inom alla branscher, och gruppstorleken får vara högst
cirka 30 personer.
Länkar:
www.ttk.fi
www.tyohyvinvointikortti.fi
www.sykettatyohon.fi
ARBETARSKYDDET 2014- 2017
Arbetarskyddets målsättning:
Alla anställda kan utföra sitt arbete på ett säkert och ergonomiskt riktigt sätt i en hälsosam och trivsam arbetsmiljö.
Till Staden Jakobstads arbetarskyddsorganisation hör, förutom arbetarskyddschefen och biträdande arbetarskyddschefen som representerar arbetsgivaren, 5 arbetarskyddsfullmäktige. Nytt för den här mandatperioden är att vi nu även har
109 arbetarskyddspar som utgörs av närmaste förman samt arbetsplatsens arbetstagarrepresentant. Arbetarskyddsfullmäktigena, som presenteras här nedan, ska göra sig förtrogna med
arbetsförhållandena på arbetsplatserna och stöda personalen
som sakkunnig i arbetarskyddsfrågor.
I egenskap av arbetarskyddschef ansvarar jag för samarbetet
mellan arbetsgivaren och arbetstagarna när det gäller arbetarskydd. Bitr. arbetarskyddschef Leif Karlström (40 % av arbetstiden) ansvarar främst för uppgifter i anslutning till inomhusluften.
Birgitta Blomqvist
P.S. Vi jobbar även med TYHY-verksamheten.
Arbetarskyddsfullmäktige
Cajsa Björkman:
Jag visste egentligen väldigt lite om vad man gör inom arbe­
tarskyddet, men blev direkt nyfiken då det kom ett e-postmed­
delande om att en arbetarskyddsfullmäktig söks. Det lät både
intressant, utåtriktat och mångsidigt. Och den tanken har inte
ändrat sedan jag började arbetet i mars. Jag har haft förmånen att
arbeta tätt tillsammans med arbetarskyddsfullmäktige Auli och
arbetarskyddschef Birgitta, och har också hunnit gå en grund­
kurs i arbetarskydd. Det här är ett brett område som inkluderar
både fysiska, psykiska och psykosociala faktorer, och varje dag
lär jag mig nytt och känner en ’positiv trötthet’ då jag går hem.
Jag upplever mig ha nytta särskilt av mina år på området psykisk
hälsa, som informatör i Psykosociala förbundet. På min lediga
tid ser ni mig kanske på en joggingrunda - ibland tillsammans
med min tvååring, andra gånger ensam. Jag försöker också ta mig
tid för yogapass, skönlitteratur och dagar helt utan inplanerade
programpunkter.
Ansvarsområden: Bildningsväsende, Koncernförvaltning,
Byggnadstillsyn, Miljövård, Kosthåll, Städtjänster, IT, Sysselsätt­
ning. Heltid, tel. 044 785 1581
Harri Kaltiala:
Förre arbetarskyddsfullmäktige Reijo Viinikka frågade om jag
var intresserad av uppgiften och jag sa ’varför inte!’ Jag har haft
olika förtroendeuppdrag inom före detta Tekniska verket, nuva­
rande CIST; uppdrag som också de lite grann rörde arbetarskydd.
Jag har jobbat i staden i 30 år, började i stadens lager och sedan
1994 har jag arbetat som fastighetsskötare. Nu får jag lite andra
perspektiv än som vanlig anställd, jag inser hur viktigt arbetar­
skyddet är och hur allvarliga följderna kan vara om arbetarskyd­
det inte fungerar som det ska. Det finns mycket att lära sig ännu,
och jag har blivit mer uppmärksam på olika saker och följer med
sånt som sägs i medierna som rör arbetarskydd. På fritiden hål­
ler jag på med sommarstuga, uteliv – bland annat svampplock­
ning - och motion, och är dessutom aktiv inom amatörteater i
Pietarsaaren Näyttämö.
Ansvarsområden: Energiverket, Hamnverket, Jakobstads
Vatten, Centralen för tekniska tjänster, Centralen för interna
stödtjänster (förutom Kosthåll, Städ, IT). Arbetstid fredagar, te­
lefontid kl.7-9, tel. 044 785 1225. Adress: Storgatan 4, förtroen­
demännens kontor.
Auli Stenman –fortsätter på heltid, nu med ansvarsområdet So­
cial- och hälsovården (förutom Miljöhälsovård, Socialomsorg,
Mentalvård, Munhälsovård). Tel. 044 785 1641.
Ulla Prittinen: Förmän i social- och hälsovården. Ingen befrielse
från sina normala arbetsuppgifter, tel. 050 438 5913.
Tiina Höylä – Männistö: Övriga förmän. Ingen befrielse från
sina normala arbetsuppgifter, tel. 044 785 1567.
- 26 -
TYÖSUOJELU 2014- 2017
Työsuojelun tavoite:
Kaikki työntekijät voivat työskennellä turvallisella ja ergonomisella tavalla terveellisessä ja viihtyisässä työympäristössä.
Pietarsaaren kaupungin työsuojeluorganisaatioon kuuluu työnantajaa edustavien työsuojelupäällikön ja avustavan
työsuojelupäällikön lisäksi viisi työsuojeluvaltuutettua. Tälle
toimikaudelle uutta on, että meillä on nyt myös 109 työsuojeluparia, jotka muodostuvat lähiesimiehestä ja työpaikan työntekijäedustajasta. Seuraavassa esiteltävät työsuojeluvaltuutetut
perehtyvät työpaikkojen työolosuhteisiin ja tukevat henkilöstöä työsuojeluasioiden asiantuntijoina.
Minä vastaan työsuojelupäällikön ominaisuudessa työnantajan ja työntekijöiden välisestä yhteistoiminnasta työsuojeluasioissa. Avustava työsuojelupäällikkö Leif Karlström (40 %
työajasta) vastaa lähinnä sisäilmaan liittyvistä tehtävistä.
Birgitta Blomqvist
P.S. Tehtäväalaamme kuuluu myös TYHY-toiminta.
Työsuojeluvaltuutetut
Cajsa Björkman:
Tiesin oikeastaan hyvin vähän työsuojelusta, mutta uteliaisuuteni
heräsi heti kun luin sähköpostiviestin, jossa haettiin työsuojelu­
valtuuttua. Työ kuulosti mielenkiintoiselta, ulospäin suuntautu­
valta ja monipuoliselta, eikä käsitykseni ole muuttunut aloitettu­
ani työni maaliskuussa. Minulla on ollut onni saada tehdä tiivistä
yhteistyötä työsuojeluvaltuutettu Aulin ja työsuojelupäällikkö
Birgitan kanssa, ja olen myös ehtinyt käydä työsuojelun perus­
kurssin. Tämä on laaja alue, joka käsittää sekä fyysisiä, psyykkisiä
että psykososiaalisia tekijöitä, ja päivittäin opin uutta ja tunnen
”positiivista väsymystä” kotiin lähtiessäni. Koen hyötyneeni eri­
tyisesti työvuosistani mielenterveysalalla Psykosociala förbunde­
tin tiedottajana. Vapaa-aikana minut saattaa nähdä hölkkäämäs­
sä, välillä kaksivuotiaan lapseni kanssa ja välillä yksin. Lisäksi
pyrin järjestämään aikaa myös joogassa käynnille, kaunokirjalli­
suudelle ja päiville, jotka ovat täysin ilman ohjelmaa.
Vastuualueet: sivistystoimi, konsernihallinto, rakennusval­
vonta, ympäristönsuojelu, ruokapalvelu, siivouspalvelut, IT, työl­
listämispalvelut. Kokoaikainen. Puh. 044 785 1581
Harri Kaltiala:
Edellisen työsuojeluvaltuutetun Reijo Viinikan tiedustellessa
kiinnostustani tehtävään vastasin ”miksi ei!” Olen toiminut eri
luottamustehtävissä entisessä teknisessä virastossa eli nykyisessä
SIST:ssä, ja nekin tehtävät liittyivät jonkin verran työsuojeluun.
Olen työskennellyt kaupungin palveluksessa 30 vuotta. Aloitin
kaupungin varastossa ja vuodesta 1994 olen toiminut kiinteis­
tönhoitajana. Nyt saan hieman erilaista näkökulmaa kuin taval­
lisena työntekijänä. Ymmärrän kuinka tärkeää työsuojelu on ja
kuinka vakavia seurauksia työsuojelun toimimattomuudella voi
olla. Paljon on vielä opittavaa, ja olen alkanut kiinnittää enem­
män huomiota asioihin ja seuraan työsuojelua koskevia uutisia
tiedotusvälineistä. Vapaa-aikana puuhailen kesämökillä ja ulkoi­
len, muun muassa sienestän ja kuntoilen, ja lisäksi toimin aktiivi­
sesti harrastajateatteri Pietarsaaren Näyttämössä.
Vastuualueet: energialaitos, satamalaitos, Pietarsaaren Vesi,
tekninen palvelukeskus, sisäinen tukipalvelukeskus (lukuun ot­
tamatta ruokapalvelua, siivousta ja IT:tä). Työaika perjantaisin,
puhelinaika klo 7 - 9, puh. 044 785 1225. Osoite: Isokatu 4, luot­
tamusmiesten toimisto.
Auli Stenman – jatkaa kokoaikaisena, vastuualueena nyt sosi­
aali- ja terveydenhuolto (lukuun ottamatta ympäristöterveyden­
huoltoa, sosiaalihuoltoa, mielenterveyshuoltoa ja suun tervey­
denhuoltoa). Puh. 044 785 1641.
Ulla Prittinen: Sosiaali- ja terveydenhuollon esimiehet. Ei va­
pautusta normaaleista työtehtävistä. Puh. 050 438 5913.
Tiina Höylä-Männistö: Muut esimiehet. Ei vapautusta normaa­
leista työtehtävistä. Puh. 044 785 1567.
Ulla Prittinen
Leif Karlström, Cajsa Björkman, Harri Kaltiala
Tiina Höylä-Männistö, Birgitta Blomqvist, Auli Stenman
- 27 -
Onko osoite oikea?
Kaupungin entisten työntekijöiden
(eläkeläisten) osoitteita varten ei ole
automaattista seurantaa. Toivomme että
ilmoitatte, mikäli Staden-Kaupunki –
lehtenne lähetetään väärään osoitteeseen.
Korjatkaa virhe soittamalla numeroon
786 3285 (Rita Forsbacka).
Är adressen rätt?
Vi har ingen automatisk uppföljning på
stadens tidigare anställdas (pensionärer)
adresser. Därför önskar vi att ni meddelar
ifall vi skickar Staden-Kaupunki till fel
adress. Korrigera felaktigheten genom att
ringa 786 3285 (Rita Forsbacka).
Solig Sommar
Aurinkoista Kesää
- 28 -