Transcript henkilostolehti_2013_1.pdf

LEDARE
PÄÄKIRJOITUS
Utmaningar
Haasteita
Vi har i skrivande stund levt i år 2013 i dryga fem månader. Året innebar att vi har fått
nya förtroendevalda i olika organ i allt från
stadsfullmäktige till olika direktioner.
Tätä kirjoitettaessa on vuodesta 2013 kulunut runsaat viisi kuukautta. Vuoden aikana
olemme saaneet uusia luottamushenkilöitä
kaupungin toimielimiin aina kaupunginvaltuustosta eri johtokuntiin.
I den bästa av världar får de nya förtroenIhannetilanteessa uudet luottamushenkilöt
devalda en lugn inkörningsperiod där inga
saavat rauhallisen sisäänajokauden, jolloin
stora frågor anhopas i början utan intensitealkuvaiheeseen ei kasaudu suuria asioita,
ten i arbetet tilltar gradvis.
vaan työn intensiteetti lisääntyy vähitellen.
Tämä valtuustokausi on alkanut aivan toiDenna fullmäktigeperiod har börjat helt ansin. Koko Eurooppa elää taloudellisesti
norlunda. Vi lever i ekonomiskt utmanande
haastavia aikoja. Vaikka Suomi on (ainakin
tider i hela Europa. Även om vi (åtminstone
tähän saakka) päässyt melko vähällä, merhittills) har klarat oss relativt lindrigt undan
kitsevät hallituksen eri säästövelvoitteet
i Finland innebär regeringens olika sparkuntatalouden kovaa kiristymistä. Pietarbeting en hård ekonomisk åtstramning för
saari ei ole siinä suhteessa poikkeus.
kommunerna. Jakobstad utgör i detta avseSivistyslautakunnan alku on ollut erityisen
ende inget undantag.
rankka. Kielikylpykoulun ja Länsinummen
koulun tilanteen vuoksi lautakunta joutui
En extra tuff start har bildningsnämnden
alusta alkaen tositoimiin ja tekemään suuria
fått. Språkbadsskolans och Länsinummis
ja merkittäviä linjauspäätöksiä. Tehtävästä
situation har inneburit att man hamnat in
on selviydytty loistavasti.
i hetluften från första början och hamnat Mikael Jakobsson, Foto/Kuva: P. Salonen
Uusi valtuustokausi merkitsee aina strategiatt ta stora och omvälvande linjebeslut. En
an uudistamista. Tällä kertaa laaditaan myös
uppgift som man klarat med glans.
palvelustrategia, jonka linjaukset tulee toteuttaa käytännössä.
Kun lisäksi edessä on kunnallisten liikelaitosten pakkoyhtiöittäEn ny fullmäktigeperiod innebär alltid att strategin skall revideminen, on tuloksena työmäärä, joka hakee vertaansa nykyajassa.
ras. Denna gång skall också en servicestrategi framtas och serEdessämme on suuria haasteita, mutta muutokset voidaan tovicestrategins linjedragningar skall omsättas i praktiken. Lägger
teuttaa hallitusti. Pietarsaari on vauras kaupunki, jolla on vahman dessutom till att vi har en tvångsbolagisering av kommunala
va konsernitase. Sen ansiosta voimme tehdä muutoksia ilman
affärsverk framför oss så blir resultatet en arbetsmängd som sälpaniikkitunnelmia, luonnollisestikin sillä edellytyksellä, että talan haft motstycke i modern tid.
loussuhdanteet eivät romahda.
Muutostyössä tarvitaan kaikkien panosta, sekä henkilöstön että
Vi har stora utmaningar framför oss men vi kan göra förändringluottamushenkilöiden. Meitä odottaa työntäyteinen syksy. Sen
ar kontrollerat. Jakobstad är en förmögen stad med en stark konvuoksi haluankin kehottaa kaikkia käyttämään kesän voimien
cernbalansräkning. Detta innebär att vi kan göra förändringar
keräämiseen.
utan panikstämning. Detta förstås förutsatt att den ekonomiska
Toivotan kaikille työntekijöille ja luottamushenkilöille perheikonjunkturen inte rasar ihop.
neen oikein mukavaa kesää.
Mikael Jakobsson
I detta förändringsarbete kommer allas insats att behövas; både
kaupunginjohtaja
personal och förtroendevalda. En arbetsdryg höst väntar. Därför
vill jag uppmana alla att använda sommaren till att ladda batterierna.
Jag vill tillönska alla anställda och förtroendevalda med familjer
en riktigt god sommar.
Mikael Jakobsson
stadsdirektör
STADEN/KAUPUNKI 1/2013
Utgivare/Julkaisija:
Personalbyrån, Henkilöstötoimisto
Pärm/Kansi: Pirjo Salonen
Redaktörer/Toimittajat: Ulla Linder, Marjo Luokkala,
Gästredaktörer/Vierailevat toimittajat: Guy Björklund, Kerstin
Granroth, Anita Eriksson
Foto/Kuvat: Pirjo Salonen, Christina Sundqvist, Ulla Linder ja Heli
Sorjonen
Översättningar/Käännökset: Susanna Melender, Monica Laggnäs
-2-
AKTUELLT - AJANKOHTAISTA - AKTUELLT - AJANKOHTAISTA
Ur staden Jakobstads personalrapport
Pietarsaaren kaupungin henkilöstöraportista
Antal anställda, lägesrapport 31.12.2012, deltid och heltid
Työntekijämäärä, tilanneraportti 31.12.2012, osa-aika ja kokopäivä
% av arbetstid, työaika %:ssa
10-49 %
SOCIAL & HÄLSOV. / SOSIAALI & TERVEYS
BILDNINGSTJÄNSTER / SIVISTYS
TEKNISKA TJÄNSTER / TEKNIIKKA
ÖVRIGA / MUUT
TOTALT / YHTEENSÄ
100 % Tot./Yht.
50-99 %
21
794
926
1741
107
131
471
709
12
53
277
342
0
16
165
181
140
994
1839
2973
Antal årsverken sektorvis under åren 2008-2012
Henkilötyövuodet toimialoittain 2008-2012
2008 2009 2010 2011 2012
Social & hälsov. / Sosiaali & terveys
219
219 1370 1387 1366
Billdningstjänster / Sivistys
562
557
547
588
571
Tekniska tjänster / Tekniikka
207
211
260
325
324
Övriga / Muut
200
195
160
170
176
Årsverken totalt, Henk.työv. yhteensä
1188 1182 2337 2470 2437
sysselsättningsanställda ingår inte, työllistämisvaroin palkattuja ei sisälly
31.12.2012 hade staden Jakobstad sammanlagt 2973 anställda. 2 833 personer hade huvudsyssla (50-100 % arbetstid), medan 140
anställda arbetade 10-49 %. 1741 personer (=ca 58 %) jobbade inom social- och hälsovården. Antalet årsverken (personarbetsår) anger arbetsinsatsen teoretiskt omräknad till antalet heltidsanställda personer under ett år. Exempel: två personer med 50 % anställning
under ett år = ett årsverke.
31.12.2012 Pietarsaaren kaupungilla oli yhteensä 2973 työntekijää. 2 833 henkilöä työskenteli päätoimisesti (50-100 %:n työaika) ja
140 työntekijän työaika oli 10-49 %. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteli 1741 henkilöä (n. 58 %). Henkilötyövuosien määrä
ilmoittaa työpanoksen muunnettuna teoreettisesti kokoaikaisten työntekijöiden määräksi vuodessa. Esimerkiksi kaksi 50 %:n palvelussuhteessa olevaa henkilöä vuodessa = henkilötyövuosi.
SJUKDOM UNDER SEMESTERN
Ännu denna sommaren (2013) gäller regeln om 7 dagars karens för att få flytta semesterdagar med sjukdom. Riksdagen behandlar ett nytt lagförslag, som har sin grund i EU-domstolens beslut angående återhämtning under semestern. Enligt det nya
lagförslaget faller karensen bort och arbetstagaren har rätt att få semestern framflyttad redan från och med den första sjukdagen. Ändringen träder i kraft 1.10.2013.
May Ahlvik/Löneavdelningen
LOMA-AJAN SAIRAUSPÄIVÄT
Vielä tänä kesänä (2013) noudatetaan sääntöä 7 päivän karenssista vuosilomapäivien siirtämisessä sairastumisen vuoksi. Eduskunta käsittelee uutta lakiesitystä, joka perustuu EU-tuomioistuimen ratkaisuun loma-aikana sairastamisesta. Uuden lakiesityksen mukaan karenssista luovutaan ja työntekijällä on oikeus siirtää lomaansa jo ensimmäisestä sairauspäivästä alkaen.
Muutos tulee voimaan 1.10.2013.
May Ahlvik/palkkaosasto
-3-
Välbefinnande – arbetarskydd,
TYHY och jag?
Hyvinvointi – työsuojelu,
TYHY ja minä?
”Utan välbefinnande i arbetet kan arbetet inte vara produktivt.
Utan produktivt arbete kan man inte uppnå välbefinnande.”
Guy Ahonen
”Ilman työhyvinvointia työ ei voi olla tuottavaa.
Ilman tuottavaa työtä ei voida saavuttaa työhyvinvointia.”
Guy Ahonen
Individens
hälsa och
arbetsförmåga
Yksilön terveys
ja työkyky
Arbetsmiljö
Produktivt
arbete
Ledarskap,
information
Työympäristö
Tuottava työ
Välbefinnande
i
arbetet
Medarbetarskap,
sociala
relationer
Kompetens,
utveckling
Työhyvinvointi
Johtaminen,
tiedotus
Arbete,
dimensionering
och
organisering
Työyhteisötaidot,
sosiaaliset suhteet
Med välbefinnande i arbetet avses att arbetet är säkert, sunt och
produktivt och att det utförs av professionella arbetstagare i en
skickligt styrd organisation. Då arbetet upplevs som meningsfullt
och givande stöder det kontrollen över det egna livet.
Med tyhy-verksamheten kan vi stöda de anställdas hälsa och
arbetsförmåga och med arbetarskyddsverksamheten bidra till
att skapa en bra och trygg arbetsmiljö, både fysiskt och psykiskt.
Varje anställd påverkar med sitt eget handlande och sina medarbetarfärdigheter både sina arbetskamraters och sitt eget välbefinnande i arbetet. Under den senaste tiden har skvaller och
elakt förtal bidragit till att välbefinnandet på flera arbetsplatser
försämrats. ALLAS vår insats behövs för att vi ALLA ska må bra.
Du kan vara med och skapa en bättre arbetsmiljö genom att inte
gå med på att man baktalar dina arbetskamrater. Berätta hellre
när någon gjort något bra! En rejäl arbetstagare hittar utvecklingsmöjligheter i sitt eget agerande, inte bara i andras. Idéer och
olika åsikter behövs, men tänk gärna på hur du framför dem.
Kan du framföra dem uppbyggande så att de inte sårar någon
annan? Tänk på att vi är olika och uppfattar saker olika, att uppfattningen är subjektiv. Repetera gärna våra anvisningar ”Osämja på arbetsplatsen?” och medverka till att förebygga osakligt
bemötande och trakasserier.
Ett led i arbetet för ett bättre socialt välbefinnande i arbetet är
att utse arbetarskyddspar som, tillsammans med arbetsplatsens
övriga anställda, skall arbeta för ett bra arbetsklimat. Informationstillfällen för arbetarskyddsparen inom social- och hälsovårdsverket har hållits nu under maj månad. För övriga arbetarskyddspar kommer informationstillfällen att ordnas under
hösten.
I höst kommer även val av arbetarskyddsfullmäktigen för 20142017 att ordnas. Arbetarskyddsfullmäktigen är arbetstagarnas
representanter och kan kontaktas vid behov t.ex. när det gäller
säkerheten och välbefinnande i arbetet, men även när det gäller
arbetstagarnas rättigheter och skyldigheter.
Mer information om valet skickas under hösten till alla anställda
i form av ett personalinfo. Arbetarskyddsfullmäktig Auli Stenman, Reijo Viinikka och Kaj Högdahl representerar under innevarande mandatperiod arbetstagarna medan Ulla-Britt Prittinen
och Tiina Höylä-Männistö representerar förmännen.
Vi lär av det som varit, framtiden bygger vi tillsammans!
Birgitta Blomqvist, arbetarskyddschef
Osaaminen,
kehittyminen
Työ,
mitoitus
ja
organisointi
Työhyvinvoinnilla tarkoitetaan sitä, että työ on turvallista, terveellistä ja tuottavaa ja et­­tä sitä tekevät ammattitaitoiset työntekijät hyvin johdetussa organisaatiossa. Työn ko­­­keminen mielekkääksi ja palkitsevaksi tukee elämänhallintaa.
Tyhy-toiminnalla voidaan tukea työntekijöiden terveyttä ja työkykyä ja työ­suo­je­lu­toi­­­minnan avulla voidaan luoda sekä fyysisesti että psyykkisesti hyvä ja turvallinen työ­­­ympäristö.
Jokainen työntekijä vaikuttaa omalla toiminnallaan ja omilla
työyhteisötaidoillaan se­kä työ­to­ve­rien että omaan työhyvinvointiinsa. Viime aikoina useiden työpaikkojen hy­­vin­voin­ti on heikentynyt juoruilun ja pahojen puheiden vuoksi. Meidän KAIKKIEN pa­nosta tar­vi­taan, jotta KAIKKI voisivat hyvin. Voit olla
mukana luomassa parempaa työ­ympäristöä ole­malla menemättä
mukaan työtovereiden selän takana puhumiseen. Tuo mieluummin esille myönteisiä seikkoja työtovereistasi! Reilu työntekijä
löytää ke­hit­­­tä­mis­mah­dol­li­suuk­sia omas­sa toiminnassaan, ei pelkästään muiden. Ideoita ja mie­li­piteitä tarvitaan, mut­ta kan­nattaa
miettiä, miten ne esitetään. Osaatko esittää ne ra­kentavasti siten,
et­teivät ne loukkaa muita? Muista, että olemme kaikki erilaisia ja
kä­sitämme asiat eri ta­voin, käsitykset ovat subjektiivisia. Kertaa
mielellään ”Epäsopua työ­paikalla?” -oh­jeet ja pyri omalta osaltasi
ehkäisemään epäasiallista koh­­telua ja kiu­saamista.
Osa­na työpaikan sosiaalisen hyvinvoinnin parantamiseen kuuluu työ­suo­je­lu­pa­rien va­lin­ta. Työsuojeluparit työskentelevät
hyvän työilmapiirin edistämiseksi yhdessä työ­pai­kan mui­den
työntekijöiden kanssa. Toukokuun aikana on pidetty tiedotustilaisuudet so­siaali- ja terveysviraston työsuojelupareille. Muille
työsuojelupareille järjestetään tie­­do­­tustilaisuudet syksyllä.
Lisäksi syksyllä valitaan vuosien 2014-2017 työsuojeluvaltuutetut. Työs­uo­je­lu­val­tuu­te­­tut edustavat työntekijöitä ja heihin voi
ottaa tarvittaessa yhteyden esimerkiksi työ­­paikan tur­val­lisuuteen
ja hyvinvointiin, mutta myös työntekijöiden oikeuksiin ja vel­­
vollisuuksiin liit­tyvissä asioissa.
Kaikki työntekijät saavat lisätietoja vaalista syksyllä lähetettävässä henkilöstö­tie­dot­tees­sa. Tällä toimikaudella työn­te­ki­jöi­tä
edustavat työ­suojeluvaltuutetut Auli Sten­man, Reijo Viinikka ja
Kaj Högdahl ja esimiehiä edustavat Ulla-Britt Prittinen ja Tiina
Höy­lä-Männistö.
Otamme opiksemme menneestä, tulevaisuuden luomme yhdessä!
Birgitta Blomqvist, työsuojelupäällikkö
-4-
SUOMEN LEIJONAN RITARIKUNNAN ANSIORISTI
henkilöstöpäällikkö Päivi Stenmanille
Osa perusteluista kunniamerkkiehdotukselle:
Terveystieteiden maisteri, erikoissairaanhoitaja Päivi Stenman on työskennellyt
organisaatiossamme (*) vuodesta 1986 alkaen eri virkanimikkeillä sairaanhoitajasta ylihoitajaan ja parhaillaan henkilöstöpäällikkönä. Hän on ollut hoitotyön laadun ja prosessien kehittämisen edelläkävijä jo 1990-luvun alkupuolelta
toimiessaan organisaation sisäisenä konsulttina Vaasan sairaanhoitopiirin tulosjohtamisprojektissa. Vuodesta 2000 alkaen hän on ylihoitajana kehittänyt
hoitotyötä takaamalla henkilöstölle mahdollisuuden jatkuvaan kouluttautumiseen ja osaamisen kehittämiseen. Päivi Stenman on myös opettajapätevyyden
omaavana ollut aloitteellinen monien täydennyskoulutuskokonaisuuksien järjestämiseksi Pietarsaaressa huolehtien siten siitä, että organisaatiolla on osaava
henkilöstö. Hän on ollut liikkeellepaneva voima ja aktiivinen johtaja monissa
organisaation sisäisissä kehittämishankkeissa, jotka liittyvät mm. potilasturvallisuuteen, hoitoprosessien sujuvuuteen ja laatukäsikirjojen laatimiseen. Hän on
myös ollut organisaatiomme edustaja lukuisissa yhteisprojekteissa sairaanhoitopiirin ja oppilaitosten kanssa. Päivi Stenman on jatkuvasti täydentänyt omaa
osaamistaan kouluttautumalla, mikä on antanut vankan pohjan kehittämistyölle organisaatiossamme. Viime vuosina organisaation hallinnon prosessien
mallintaminen ja laadunvarmistus ovat olleet erityisesti hänen mielenkiintonsa
kohteena.
Päivi Stenman tuntee hoitotyön haasteet ja työyhteisön kehittämistarpeet sekä
työntekijän että esimiehen näkökulmasta. Aktiivinen toiminta Tehyn luottamustehtävissä paikallisessa ammattiosastossa ja myöhemmin Tehyn hallinnon
jaostossa on antanut mahdollisuuksia vaikuttaa. Päivi Stenman on lempeä johtaja, joka saa henkilöstön antamaan parhaansa jakamalla vastuuta ja tarjoamalla
mielenkiintoisia haasteita.
(* Organisaation nimi vuosien kuluessa vaihtunut terveydenhuollon monien
muutosprosessien seurauksena: Malmin aluesairaala, Östanlidin sairaala, Pietarsaaren sairaala, Malmin terveydenhuoltoalue ja Pietarsaaren sosiaali- ja terveysvirasto.)
Päivi Stenman vastaanotti ansiomerkkinsä sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa 28.1.2013.
Anita Eriksson
Foto Christina Sundqvist
FÖRTJÄNSTKORSET AV FINLANDS LEJONS ORDEN
åt personalchef Päivi Stenman
En del av motiveringarna i förslaget till mottagare av
hederstecken:
Magistern i hälsovetenskaper, specialsjukskötare Päivi Stenman
har arbetat i vår organisation (*) fr.o.m. år 1986 under olika
tjänstebenämningar, allt från sjukskötare till överskötare och för
närvarande som personalchef. Hon har varit en pionjär när det
gäller att utveckla kvaliteten och processerna inom vårdarbetet
ända sedan hon i början av 1990-talet fungerade som organisationens interna konsult för Vasa sjukvårdsdistrikts projekt om
resultatledning.
Fr.o.m. år 2000 har hon som överskötare utvecklat vårdarbetet
genom att garantera personalen en möjlighet till kontinuerlig
utbildning och kompetensutveckling. Päivi Stenman har också
lärarbehörighet och har tagit initiativ till att ordna många fortbildningshelheter i Jakobstad, och på det viset har hon skött om
att organisationen har en kunnig personal. Hon har varit den
drivande kraften och en aktiv ledare i många av organisationens
interna utvecklingsprojekt, bl.a. i anslutning till patientsäkerhet,
smidiga vårdprocesser och utarbetandet av kvalitetshandböcker.
Hon har också representerat vår organisation i otaliga samprojekt med sjukvårdsdistriktet och läroanstalterna. Päivi Stenman
har hela tiden kompletterat sitt eget kunnande genom att vidareutbilda sig, vilket har gett en stadig grund för utvecklingsarbetet inom vår organisation. Under de senaste åren har speciellt
utarbetandet av modeller för förvaltningsprocesserna inom vår
organisation och kvalitetssäkring varit föremål för hennes intresse.
Päivi Stenman känner till utmaningarna inom vårdarbetet och
utvecklingsbehoven inom arbetsgemenskapen både ur arbetstagarens och ur förmannens synvinkel. En aktiv verksamhet i
förtroendeuppdrag inom Tehy, i den lokala fackavdelningen och
senare inom Tehys administrativa sektion, har gett möjligheter
att påverka.
Päivi Stenman är en human ledare som får personalen att göra
sitt bästa genom att delegera ansvar och erbjuda intressanta utmaningar.
(* Organisationens namn har ändrats flera gånger under årens
lopp som en följd av de många förändringsprocesserna inom hälso- och sjukvården: Malmska kretssjukhuset, Östanlid sjukhus,
Jakobstads sjukhus, Malmska hälso- och sjukvårdsområdet samt
Social- och hälsovårdsverket i Jakobstad.)
Päivi Stenman mottog sitt förtjänsttecken vid social- och hälsovårdsnämndens möte 28.1.2013.
-5-
Anita Eriksson
Guldhjärtat 2012
Kultainen sydän 2012
gick till Eija Vähäsöyrinki, handledare vid Jakobstads finskspråkiga verksamhetscenter.
Förslaget att nominera henne kom från arbetskamraterna och deras motivering lyder:
Vi föreslår att guldhjärtat ges åt Eija Vähäsöyrinki. Hon är en glad och positiv människa,
som sprider värme och omtanke till sina medmänniskor. Eija räknar inte arbetstimmarna
utan lyssnar tjänstvilligt, bl.a. när föräldrarna
till handikappade barn berättar om sina sorger,
såväl kvällstid i telefon som i matbutiken. De
handikappade är viktiga för Eija, och hon gör
allt hon kan för att de ska få ett bättre liv.
Vuoden 2012 Kultaisen sydämen sai Pietarsaaren
suomenkielisen Toimintakeskuksen kehitysvammaisten ohjaaja Eija Vähäsöyrinki. Ehdotus nimityksestä tuli Toimintakeskuksen henkilöstöltä
seuraavin perusteluin:
Esitämme kultaista sydäntä Eija Vähäsöyringille.
Hän on omalla iloisella ja positiivisella olemuksellaan tuonut lämpöä ja rakkautta monien ihmisten
elämään. Eija ei ole laskenut työtunteja vaan on
auliisti kuunnellut mm. vammaisten lasten vanhempien suruja, niin iltaisin puhelimessa, kuin
ruokakaupoissa. Vammaiset ovat Eijalle tärkeitä
ihmisiä ja Eija antaa kaikkensa, jotta heidän elämänlaatunsa paranisi.
Det finns ingen bättre arbetskamrat än Eija. Det
är trevligt och givande att arbeta tillsammans Foto Christina Sundqvist
Työtoverina Eijaa parempaa ei löydy. Hänen kansmed henne. Eija har många idéer, och hon har
saan on mukavaa ja palkitsevaa tehdä työtä. Eijalla
en varm och uppmuntrande inställning både till de utvecklings- riittää ideoita ja hän suhtautuu hyvin lämpimästi ja kannustavasti
störda och till oss arbetskamrater. Klienterna kommer alltid i första kehitysvammaisiin kuten myös meihin työtovereihinsa. Etusijalla
hand. Eija klagar aldrig, även om också hon säkert har krämpor ovat aina asiakkaat. Eija ei koskaan valita, vaikka varmaan myös
och sämre dagar.
hänellä on kipuja ja huonoja päiviä.
Vi tror att förutom vår lilla arbetsgemenskap finns det många an- Olemme sitä mieltä, että meidän pienen työyhteisömme lisäksi
dra som känner Eija och som är av samma åsikt som vi, och om de monet Eijan tuntevat ovat samaa mieltä kanssamme ja jos voisivat
kunde, skulle de också gärna skriva under det här brevet.
myöskin he allekirjoittaisivat mielellään tämän kirjeen.
Anita Eriksson
Anita Eriksson
Är du i behov av en aktiv,
förmånlig semester?
Tarvitsetko aktiivista,
edullista lomaa?
Varför inte söka till en av PHT:s
kurser tillsammans med din vän,
partner eller arbetskamrat. Du kan
förstås också söka ensam. Alla deltagare har möjlighet till enkelrum
utan extra kostnad.
PHT (=Lönetagarnas välmående och hälsa ) ordnar ”kuntoremontti” kurser på olika tider och platser runt om i Finland. Bekanta dig gärna med utbudet på www.pht.fi. Det finns ”Ensimmäinen askel” -kurser som passar alla. Dessutom finns det
vikthanteringskurser samt kurser enbart för män (inga endast
för kvinnor). En höstsemestervecka i fjällen för 150 € vore väl
inte så dumt?
Ifall du blir antagen deltar du på din egen tid (semester eller
tjänstledighet utan lön). Men för 150 € får du ta del av ett bra
program samt helpension söndag - fredag (morgonmål, lunch
och middag) på ett spa-hotell. Uppföljningen kostar 60 € för 2
dygn, fredag - söndag.
Tyvärr ordnas dessa kurser endast på finska. Vi har frågat efter
svenskspråkiga kurser, men ännu har det inte lyckats. Kanske huvudförtroendemännen kan hjälpa till?
Behöver du hjälp med att fylla i den elektroniska blanketten kan
du kontakta arbetarskyddsfullmäktig Auli Stenman, tel. 044 785
1641.
Jag deltog själv, tillsamman med en väninna från studietiden, i en
kurs som ordnades på Ruissalo SPA i Åbo. Jag vill varmt rekommendera motsvarande kurser för alla mina arbetskamrater. Ta
chansen och satsa på din egen hälsa!
Birgitta Blomqvist
Mitäpä jos hakisit PHT:n kurssille
yhdessä ystäväsi, puolisosi tai työkaverisi kanssa. Voit tietysti myös
hakea yksin. Kaikilla osallistujilla
on mahdollisuus saada oma huone
ilman lisämaksua.
PHT (=Palkansaajien hyvinvointi ja terveys ry) ) järjestää ”kuntoremontti” kursseja useissa eri paikoissa ja eri aikoina ympäri
Suomea. Tutustu tarjontaan osoitteessa www.pht.fi. Kurssitarjontaan kuuluu esim. ”Ensimmäinen askel”-kursseja, jotka sopivat
kaikille. Sen lisäksi järjestetään painonhallintaa käsitteleviä kursseja ja kursseja jotka on tarkoitettu vain miehille ( ei kursseja
vain naisille). Miten olisi vaikkapa syyslomaviikko tunturilla 150
€ :lla ?
Jos tulet valituksi osallistut kurssille omalla ajalla (loma tai virkavapaa ilman palkkaa). Mutta 150€:lla voit osallistua hyvään
ohjelmaan ja saat täysihoidon, sunnuntai-perjantai (aamiainen,
lounas ja päivällinen) spa-hotellissa. Seurantajakso maksaa 60 € /
2 vrk, perjantai-sunnuntai.
Valitettavasti näitä kursseja järjestetään ainoastaan suomenkielisinä. Olemme kysyneet ruotsinkielisiä kursseja, mutta vielä niitä ei järjestetä. Ehkä pääluottamusmiehet voisivat auttaa tuossa
asiassa?
Jos tarvitset apua elektronisen hakukaavakkeen täyttämisessä,
niin voit ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun: Auli Stenman,
puh. 044 785 1641.
Osallistuin itse yhdessä opiskeluaikaisen ystävättäreni kanssa
kurssille, joka järjestettiin Ruissalon SPA:ssa Turussa. Voin lämpimästi suositella vastaavanlaisia kursseja kaikille työkavereilleni. Käytä mahdollisuus hyväksesi ja satsaa omaan terveyteesi.
Birgitta Blomqvist
-6-
TYHY-toiminta tukee
työssäjaksamista
Vuosina 2012 ja 2013 on TYHY-ryhmä järjestänyt erilaisia liikunnallisia tapahtumia mm. keilailua, sauvakävelyä, hiihtoohjausta, jumpparyhmiä ja kävelytestejä. Osallistuminen on ollut
henkilökunnalle ilmaista. Kävelytestejä järjestettiin keväällä 2013
neljässä eri paikassa, Pietarsaaressa, Pedersöressä, Luodossa ja
Uudessakaarlebyssä. Yhteensä 80 työntekijää osallistui testeihin.
Uudet testit järjestetään taas syksyllä. Niistä ilmoitetaan myöhemmin TYHY-infossa. Tuolloin on myös uusien osallistujien
mahdollisuus testata kuntoaan.
Jatkossakin tullaan henkilökunnalle tarjoamaan mahdollisuuksia osallistua erilaisiin tapahtumiin ja näin ylläpitämään ja kohottamaan fyysistä kuntoaan ja hyvinvointiaan. Jos sinulla on
ehdotuksia, mitä toivotaan järjestettävän, niin ota yhteyttä Auli
Stenmaniin auli.stenman@pietarsaari.fi tai puh. 044-7851641.
Myös psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen on tavoitteena ja ideoita otetaan mielellään vastaan.
Liikunnallista ja virkistävää kesää
Auli Stenman
työsuojeluvaltuutettu
TYHY-verksamhet stödjer
Under åren 2012 och 2013 har TYHY-gruppen ordnat olika
motionstillfällen t.ex. bowling, stavgång, skidteknik, gymnastikgrupper och gångtester. Personalen har fått delta gratis. Gångtesterna ordnades på våren 2013 i fyra olika platser, Jakobstad,
Pedersöre, Larsmo och Nykarleby. Sammanlagt 80 arbetstagare
deltog testningen. Nya gångtester ordnas igen på hösten. Närmare information ges senare i TYHY-info. Då har också nya deltagare möjligheter att testa sin kondition.
Det kommer också i fortsättningen att ordnas möjligheter till alla
arbetstagare att delta
i olika tillfällen och på så sätt bevara och höja den fysiska konditionen och välmående.
Om du har några förslag, vad borde ordnas, ta kontakt med Auli
Stenman auli.stenman@jakobstad.fi eller tel. 044-7851641. Målsättningen är att stödja också den psykiska hälsan och idéer tas
gärna mot.
Motionsaktiv och uppfriskande sommar
Auli Stenman
arbetarskyddsfullmäktig
Personalen vid Bosund mottagning pustar ut efter tyhy utflyktsvandring. Platsen är Cafe Bryggan i Öja.
Från vänster Mikaela, Carola, Helena, Johanna, Marléne och Elin.
Bosundin vastaanoton henkilökunta rentoutumassa tyhyvaelluksen jälkeen.
Paikka on Café Bryggan Öjassa. Vasemmalta Mikaela, Carola, Helena, Johanna, Marléne ja Elin.
-7-
Foto Heli Sorjonen
Kanslian väen tavoitteena kävellä
maapallon ympäri
Stadskansliets personal har som
mål att gå jorden runt
Kaupunginkanslialla on kova, mutta mielenkiintoinen urakka.
Samalla, kun urakka nostaa kuntoa, tuo se työyhteisöön eloa, iloa
ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Tavoitteena on kävellä maapallon ympäri. Vuodenvaihteessa alkanut liikuntatempaus on jo hyvässä vauhdissa. Kuukaudessa
he kävelivät Euroopan halki. Muutama viikko meni Grönlannin
ylitykseen Pentti Kronqvistin jälkiä seuraillen. Huhtikuussa alkoi
9000 kilometrin taivallus Siperian tasangoilla ja taigalla päämääränään Vladivostok. Lehden julkaisupäivään mennessä Vladivostok on hyvin luultavasti jo vallattu ja patikointi jatkuu jossain
muualla maailman kolkassa.
Kyseessä on kaupunginsihteeri Niklas Tallingin ”liikunta-aloite” joka
on saanut lähestulkoon kaikki kansliassa työskentelevät liikkumaan.
–Käytämme suomalaista hyvinvoinnin internet-palvelua nimeltä
”heiaheia”,
(www.heiaheia.com),
johon käyttäjät voivat kirjata liikunta- ja urheilusuorituksiaan, seurata
ja kannustaa omaa kaveripiiriä, Talling kertoo.
Ohjelma muistuttaa Facebookia,
jossa jokainen sisään kirjautunut
saa kommentoida omaa päiväänsä
ja tekemisiään liikunnan parissa.
Siinä myös näkyy saavutettu kilometrimäärä ja matka, jota on vielä
taivallettava päämäärän eteen.
Foto/Kuva: P. Salonen
– Tämä on todella kiva projekti.
Ohjelmaa on kiva seurata ja nähdä,
miten tavoite pikkuhiljaa lähenee, samalla oppii tuntemaan työkavereita ja heidän tapaansa liikkua, Monica Laggnäs sanoo.
Hän on huomannut, että liikunnan määrän kasvun lisäksi työyhteisön välit ovat lähentyneet. Ohjelman myötä kahvitauoilla
riittää yhteistä puhuttavaa ja yhteenkuuluvuuden tunne on kohentunut.
Ohjelma muuntaa kaiken liikkumisen kilometreiksi. Harvoin tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi lasten hoito, siivoaminen, ruuan
laitto tai etenkään shoppailu tai kuorossa laulaminen voidaan
mieltää liikunnaksi. Mutta ohjelma hyväksyy myös ne. Arkiliikuntahan on se yleisin liikunnan muoto, jota jokainen tekee ainakin jonkin verran.
Monica liikkuu mielellään kävellen, pyöräillen ja uiden. Sauvakävely ja hiihto on hänelle myös mieluisaa. Kerran pari viikossa hän
jumppaa kaupungin jumpparyhmässä Fitness-klubilla.
Tuija Brolle liikunta on aina ollut tapa elää. Töissä tulee liikuttua paljon, sillä työpiste sijaitsee yläkerrassa, jonne on melkoinen
määrä rappusia päivittäin useaan kertaan kuljettavaksi. Vapaaaikana hän liikkuu koiran kanssa, pyöräilee, hiihtää ja jumppaa.
– Olen aina ollut kova liikkumaan. Tämä projekti on kyllä innostanut liikkumaan vielä enemmän ja on kiva, kun voimme
kannustaa toinen toistamme.
Projekti ei ole kilpailu eikä siinä palkita vain yhtä liikkujaa. Palkinto on kollektiivinen hyvän olon tunne siitä, kun on yhdessä
tehty ja saatu jotain kivaa aikaan. Palkinto on myös se hyvänolon
tunne, mikä liikunnan jälkeen tulee. Ja etenkin se, että työyhteisössä voidaan nyt paremmin sekä henkisesti että fyysistesti ja
me-henki on korostunut entisestään.
Marjo Luokkala
På stadskansliet har man antagit en stor, men intressant utmaning,
som inte bara förbättrar konditionen utan också blåser nytt liv i
arbetsgemenskapen, ökar arbetsglädjen och samhörigheten.
Målet är att gå jorden runt. Motionskampanjen som inleddes vid
årsskiftet är redan på god väg. På en månad gick kansliarbetarna genom Europa. På några veckor vandrade de över Grönland i
Pentti Kronqvists fotspår. I april började en 9000 km:s vandring
över den sibiriska tundran och taigan med Vladivostok som mål.
När tidningen kommer ut, är det sannolikt att Vladivostok redan
har intagits och vandringen fortsätter på något annat håll i världen.
Det är frågan om stadssekreterare
Niklas Tallings motionsinitiativ, som
har fått nästan alla som arbetar på
stadskansliet att röra på sig.
– Vi använder en finländsk internettjänst som kallas ”HeiaHeia”, (www.
heiaheia.com), där man kan registrera sina motions- och idrottsprestationer, följa med och heja på sin
egen bekantskapskrets. Tanken är att
HeiaHeia ska vara ett roligt sätt att
träna, berättar Talling.
Programmet påminner om Facebook, där var och en som registrerat
sig får kommentera sin egen dag och
sina förehavanden på motionens
område. Där syns också hur många
kilometrar som avverkats och hur
långt det ännu är kvar till målet.
– Det här är ett riktigt roligt projekt. Det är intressant att följa med
programmet och se hur målet småningom närmar sig. Samtidigt
lär man känna sina arbetskamrater och deras sätt att motionera,
säger Monica Laggnäs.
Förutom att kanslipersonalen har börjat röra på sig mer, har hon
lagt märke till att man också har kommit närmare varandra. Genom kampanjen har man fått mer att tala om på kaffepausen och
känslan av samhörighet har ökat.
Programmet räknar om all motion till kilometrar. I vanliga fall
brukar man inte tänka att man motionerar när man t.ex. sköter
barn, städar, lagar mat eller i synnerhet inte när man shoppar eller
sjunger i kör. Men programmet godkänner också de här aktiviteterna. Vardagsmotion är den vanligaste formen av motion som alla
deltar i, åtminstone i någon mån.
Monica tycker om att gå, cykla och simma. Skidning och stavgång
hör också till hennes favoriter. Ett par gånger i veckan deltar hon
i motionsgymnastik, i stadens jumpagrupp på Fitness Club och i
JKG:s måndagsmotion.
För Tuija Bro har motion alltid varit ett sätt att leva. Hon rör
mycket på sig i arbetet, för arbetsplatsen ligger på övre våningen,
och hon har en massa trappsteg att springa upp- och nerför flera
gånger om dagen. På fritiden går hon ut med hunden, cyklar, skidar och jumpar.
– Jag har alltid tyckt om att röra på mig. Det här projektet har nog
inspirerat mig att motionera ännu mer, och det är roligt då vi kan
heja på varandra.
Projektet är ingen tävling, och det är inte bara en motionär som
får pris. Belöningen är en kollektiv känsla av välbefinnande, som
kommer av att man har gjort någonting roligt tillsammans och
nått ett gemensamt mål. En form av belöning är också den känsla
av välmående, som man får när man har motionerat. Och framförallt, vi mår bättre i vår arbetsgemenskap, både psykiskt och fysiskt, och vi-andan har blivit mer påtaglig.
Marjo Luokkala
-8-
Guy Björklund
Jakobstads museum,
Den 16 juli meddelar man Torben Grut att murningen av byggnaden är färdig och att yttertaket nu ”betoneras” (gjuts i betong).
Strengbergs klocka – en symbol för
stad och industri, del 2
Tornbyggnaden
Man har länge diskuterat vem som har planerade klocktornet
och framför allt den klotformade klockan. Allmänt har man ansett att det var Ahlskog som ritade den. Antagligen har det varit
så att den kom till på förslag och enligt skisser av K. J. Ahlskog,
men att de slutgiltiga ritningarna gjordes på Torben Gruts kontor
i Stockholm. Att det är så tyder korrespondensen mellan Ahlskog
och Grut (se nedan).
Det ursprungliga förslaget, som Grut hade gjort, såg helt annorlunda ut. Det var mera konventionellt; ett fyrkantigt torn med
klocka och med ett utdraget pyramidformat tak. Men också då
det gäller utformningen av fasaderna skiljer sig dessa ritningar
från de slutgiltiga. I det något äldre förslaget är fasaderna mera
dekorerade. Bl.a. är mellanrummen mellan fönstren ritade som
pelare med utsmyckade kapitäl. I marginalen på en ritning till
fabriksbyggnaden, som finns i Sveriges arkitekturmuseum finns
inritat tre förslag till klocktornet. Två av dem har en klotformad
avslutning, medan en har fyrkantigt avhuggen avslutning som
påminner mera om brandkårshusets torn.
Redan i början av juni meddelar Ahlskog till Grut att det behövs
ritningar för den tilltänkta tornkulan och för grindarna. Den 12
juni meddelar Ahlskog åt Grut att ritningarna till tornkulan inte
ännu har kommit. Den 7 och den 12 juli skickas ännu meddelanden med ”största förlägenhet” till Grut att ritningarna till tornkulan inte ännu anlänt. Nu hör man sig för också hos Svenska
cementgjuteriet i Stockholm om de har fått några ritningar till
tornbyggnaden. Efterlysningen upprepas ännu den 19 juli och nu
frågar man rakt ut ”Hvarför kvarhåller ni ritningarna till tornkulan? Härigenom fördröjer ni medvetet fabrikens färdigblivande.”
Den 2 aug skriver Wilhelm Schauman ett 12 sidor långt brev
från sin sommarvilla på Alholmen till arkitekten Torben Grut i
Stockholm. Schauman berättar hur överhopad han har varit med
arbete och samtidigt ger han en fullständig rapport om hur arbetet med den nya fabriken har förlöpt. Tyvärr är brevkopian bitvis
mycket svårtläst. Av detta brev att döma var Grut inte skyldig till
att tornritningarna kom fram, utan de hade skickats till Svenska
cementgjuteriets kontor i Stockholm, för att man här skulle kunna göra beräkningarna för den vattenreservoar som skulle finnas
i tornet och som skulle gjutas i betong.
Tornet skulle inte bara vara ett klocktorn och prydnad för byggnaden, det hade också en viktig praktisk funktion för vattenförsörjningen i fabriksbyggnaderna. Man bör komma ihåg, att år
1909 då byggnaden uppfördes, fanns inga kommunala vattenledningar i staden. Det fanns i alla fall några byggnader som hade
egna vatten- och avloppssystem. T.ex. hade bostadshuset ”Fram”,
som byggdes samtidigt, försetts med ett eget vatten- och avloppssystem. Man pumpade vatten till en egen cistern, därifrån vatten
togs till det egna vattensystemet.
Tobaksfabrikens behov av vatten var betydligt större än vad det
var möjligt att pumpa ur naturliga brunnar. Därför byggdes den
nya fabrikens tak till stora vattensamlande bassänger varifrån
vattnet leddes genom rör till tre stora brunnar, som fanns under gården till fabriken. Härifrån pumpades sedan vatten upp till
tornets vattenreservoar som rymde ca 50 000 liter. Redan den
19 november 1909 meddelar man till Svenska cementgjuteriet att
cisternen inte håller tätt.
Tornuret
Den 3 aug 1909 sände disponent Janne Thurman till Maskinoch Brobyggnads ab i Helsingfors en offertförfrågan tillsammans
med tornritningar till ett ”järnskelett” för tornkulan. Då järnstommen hade levererats och satts på plats, byggdes ett klot av fururibbor som spändes runt järnstommen. Klotet bekläddes med
-9-
kopparplåtar, som beställdes genom arkitekt Grut i Stockholm.
Tornklotet är inte slätt utan utsidan är dekorerad med lister, som
går från klotets topp ner till klotets nedre kant. Dessutom finns
ett antal vågräta lister runt klotet. Man kunde likna klotet vid
en jordglob med markerade meridianer. Varje meridian är med
jämna mellanrum försedda med pyramidliknande koppar, vars
toppar är förgyllda med guld. Tyvärr har många av dess knoppar
lossnat och fallit ner. Tornklotet måste varit uppseendeväckande
då det var nytt och skimrade av koppar och guld.
Av korrespondensen mellan tobaksfabriken och arkitekten Grut
framgår det att han hade gjort särskilda ritningar för utformningen av klotets koppartäckning. Tyvärr saknas dessa detaljritningar och ritningar från själva klotets uppbyggnad, men kanske
en del tekniska lösningar gjordes på plats utan speciella ritningar.
Själva tornuret hade beställts den 3 april 1909 också genom arkitekt Grut av G W Lindroths urfabrik i Stockholm till ett pris av 3
075 Skr. Man hoppades på en leverans inom 4 månader. Den 13 juli
konstateras att alla parter var eniga om att urtavlans siffror skall
göras med romerska bokstäver och inte såsom de var återgiven på
ritningarna, nämligen med texten: Ph.&.S.T.R.E.N.G.B.E.R.G.,
där varje tecken motsvarade en heltimme. Siffrorna och metalldelarna till urtavlan tillverkades också i Stockholm. I slutet av
oktober var urverket klart och levererades till Jakobstad. Men
det dröjde ända till början av 1910 innan urverket var klart för att
tas i bruk. De halvt igenomskinliga glasen till urtavlan beställdes
från Tyskland och skars in på stället. Urtavlorna blev upplysta
med elektriskt belysning.
Till urverket beställdes också ett slagverk. Klockan till slagverket göts av Bergholtz Klockgjuteri Ab, som då för tiden fanns i
Stockholm och som fortfarande existerar, men har nu flytta till
Sigtuna.
Linderoths urfabrik var en av Sveriges största tillverkare av offentliga klockor. Man kan säga att den hantverksmässiga produktionen av stora urverk övergick från urmakeri till industri
efter år 1853 då konung Oscar I beställde ett tornur till det då
brandskadade Tullgarns slott. En stor marknad öppnade sig under denna tid då järnvägsnäten byggdes ut och varje tågstation
skulle ha sin egen klocka. Nästan alla skolor och kyrkor i Sverige
är försedda med tornur från Linderoths Urfabrik. Vissa av tornuren är mycket stora, som t.ex. det i Storkyrkans torn i Stockholm.
Linderoths urfabrik kom att verka ända till början av 1960-talet,
men då hade verksamheten krympt till reparationsverksamhet
och en mycket liten produktion.
Tobakstillverkningen har upphört i Jakobstad och en utmaning har
varit att hitta lämpliga användningslösningar för tobaksfabrikens
gamla och skyddade byggnader. Den gamla delen av fabriken har
staden Jakobstad gjort om till sitt stadshus och idag finns här de
flesta av stadens centrala verk. Det nybildade regionala social- och
hälsovårdsverket har hittat sina utrymmen i den nya delen av tobaksfabriken tillsammans med en del icke kommunala företag. En
fortsatt renovering av den nya delen fortsätter och snart står också
klocktornet med sitt kopparklot i tur att rustas upp. Här krävs både
ett tekniskt- och hantverkskunnande. Här gäller också de allmänna
grundreglerna, då det gäller renovering av gamla byggnader – att
inte reparera mer än nödvändigt och att en renovering inte är det
samma som att bygga nytt.
Guy Björklund
Pietarsaaren kaupunginmuseo
Strengbergin kello – kaupungin ja
teollisuuden symboli, osa 2
Tornirakennus
Pitkään on keskusteltu siitä, kuka oli suunnitellut kellotornin
ja ennen kaikkea pallonmuotoisen kellon. Yleisesti on katsottu,
että piirtäjänä oli Ahlskog. Todennäköisesti kellotorni syntyi K.J.
Ahlskogin ehdotuksesta ja hänen luonnostensa mukaan, mutta
lopulliset piirustukset laadittiin Torben Grutin konttorissa Tukholmassa. Siihen viittaa Ahlskogin ja Grutin välinen kirjeenvaihto (ks. jäljempänä).
Grutin alkuperäinen ehdotus näytti aivan erilaiselta. Se oli sovinnaisempi; neliskulmainen torni, jossa oli kello ja pyramidinmuotoinen ulkoneva katto. Piirustukset eroavat lopullisista
piirustuksista myös julkisivujen muotoilun osalta. Hieman vanhemmassa ehdotuksessa julkisivut ovat koristeellisemmat. Muun
muassa ikkunoiden välit on piirretty pylväiksi, joissa on koristellut päät. Ruotsin arkkitehtuurimuseossa olevan tehdasrakennuspiirustuksen reunaan on piirretty kolme ehdotusta kellotorniksi.
Kahdessa niistä on pallonmuotoinen huippu, kun taas yhdessä
on neliskulmainen tylppä pää, joka muistuttaa enemmänkin palokunnantalon tornia.
Jo kesäkuun alussa Ahlskog ilmoittaa Grutille, että suunnitteilla
olevaa pallotornia ja portteja varten tarvitaan piirustukset. Kesäkuun 12. päivänä Ahlskog ilmoittaa Grutille, etteivät pallotornin
piirustukset ole vielä tulleet. Heinäkuun 7. ja 12. päivinä lähetetään Grutille vielä ”kovin neuvottomina” viestit, että pallotornin
piirustukset eivät ole vieläkään saapuneet. Nyt tiedustellaan myös
sementtivalimolta Tukholmasta, onko se saanut tornirakennuksen piirustuksia. Ilmoitus toistetaan vielä 19. heinäkuuta ja nyt
kysytään suoraan ”Minkä tähden pidättelette pallotornin piirustuksia? Viivytätte siten tehtaan valmistumista tieten tahtoen.”
Heinäkuun 16. päivänä Torben Grutille ilmoitetaan, että rakennuksen muuraus on valmis ja että tehtaan ulkokatto betonoidaan
(valetaan betonista).
Elokuun 2. päivänä Wilhelm Schauman kirjoittaa Alholman kesähuvilaltaan kaksitoistasivuisen kirjeen arkkitehti Torben Grutille Tukholmaan. Schauman kertoo, kuinka paljon työtä hänellä
on ollut ja antaa lisäksi täydellisen raportin uuden tehtaan rakennustöiden sujumisesta. Valitettavasti kirjeen kopio on paikoin
hyvin vaikealukuinen. Kirjeestä päätellen Grut ei ollut syypää
tornipiirustusten viipymiseen, vaan ne oli lähetetty Tukholmaan
Ruotsin sementtivalimon konttoriin, jotta siellä laadittaisiin laskelmat torniin sijoitettavasta vesisäiliöstä, joka oli määrä valaa
betonista.
Tornin ei ollut tarkoitus toimia pelkästään kellotornina ja rakennuksen koris-teena, vaan sillä oli myös tärkeä käytännön tehtävä tehdasrakennusten vedenhankinnassa. On muistettava, että
vuonna 1909 kaupungissa ei ollut vielä kunnallisia vesijohtoja.
Joissakin rakennuksissa kuitenkin oli omat vesi- ja
vie­märijärjestelmänsä. Esimerkiksi samaan aikaan rakennettu
”Framin” asuintalo varustettiin omalla vesi- ja viemärijärjestelmällä. Vettä pumpattiin omaan säiliöön, josta sitä otettiin omaan
vesijärjestelmään.
Tupakkatehtaan vedentarve oli huomattavasti suurempi kuin
mitä luonnonkaivoista oli mahdollista pumpata. Sen vuoksi uuden tehtaan katto rakennettiin suuriksi vedenkeräysaltaiksi, jois-
- 10 -
Foto Guy Björklund
ta vesi johdettiin putkia pitkin kolmeen suureen kaivoon, jotka
sijaitsivat tehdaspihan alla. Niistä vesi pumpattiin tornin vesisäiliöön, johon mahtui noin 50 000 litraa. Jo 19. marraskuuta 1909
Ruotsin sementtivalimolle ilmoitetaan, että säiliö vuotaa.
oli valmis toimitettavaksi Pietarsaareen. Kesti kuitenkin vuoden
1910 alkuun saakka ennen kuin koneisto oli valmis käyttöön
otettavaksi. Kellotaulun puoliksi läpinäkyvät lasit tilattiin Saksasta ja leikattiin paikan päällä. Kellotaulut valaistiin sähkövaloilla.
Tornikello
Elokuun 3. päivänä 1909 isännöitsijä Janne Thurman lähetti
helsinkiläiseen Kone- ja siltarakennus Oy:hyn tarjouspyynnön
pallotornin rautarungon piirustusten mukana. Kun rautarunko
oli toimitettu ja asetettu paikalleen, rakennettiin rautarungon
ympärille pingotetuista mäntyrimoista pallo. Pallo verhottiin
kuparilaatoilla, jotka tilattiin Tukholmasta arkkitehti Grutin välityksellä. Pallo ei ole sileä, vaan sen ulkopinta on koristeltu listoilla, jotka kulkevat pallon huipulta sen alaosaan. Lisäksi pallon
ympärillä on vaakasuoria listoja. Pallo muistutti maapalloa meridiaaneineen. Jokaisessa meridiaanissa on tasaisin välein pyramidin muotoiset nupit, joiden päät on kullattu. Valitettavasti monet
nupeista ovat irronneet ja pudonneet. Uuden kuparin- ja kullanhohtoisen pallotornin on täytynyt olla huomiota herättävä näky.
Koneistoa varten tilattiin myös lyöntikoneisto. Lyöntikoneiston
kellon valoi valimo nimeltä Bergholtz Klockgjuteri Ab, joka sijaitsi tuohon aikaan Tukholmassa ja on toiminnassa vieläkin,
mutta on nyt muuttanut Sigtunaan.
Tupakkatehtaan ja arkkitehti Grutin välisestä kirjeenvaihdosta
ilmenee, että Grut oli laatinut erilliset piirustukset pallon kuparikatteen muotoilua varten. Valitettavasti nuo detaljipiirustukset
ja itse pallon rakenteen piirustukset puuttuvat, mutta ehkäpä osa
teknisistä ratkaisuista tehtiin paikan päällä ilman erityisiä piirustuksia.
Itse tornikello oli tilattu 3. huhtikuuta 1909 niin ikään arkkitehti
Grutin välityksellä G. W. Lindrothin kellotehtaasta Tukholmasta 3 075 Rkr:n hintaan. Toimitusta toivottiin neljän kuukauden
kuluessa. Heinäkuun 13. päivänä todetaan, että kaikki osapuolet
olivat yksimielisiä siitä, että kellotaulun numerot merkit-täisiin
roomalaisin kirjaimin eikä siten kuin piirustuksissa ilmoitettiin, nimittäin tekstillä ”Ph.&.S.T.R.E.N.G.B.E.R.G”., jossa kukin
merkki vastasi täyttä tuntia. Myös kellotaulun numerot ja metalliosat valmistettiin Tukholmassa. Lokakuun lopussa koneisto
Linderothin kellotehdas oli eräs Ruotsin suurimpia julkisten
kellojen valmistajia. Voidaan sanoa, että suurten koneistojen käsityömäinen valmistus muuttui teolliseksi vuoden 1853 jälkeen
kuningas Oskar I:n tilatessa tornikellon tuol-loin tulipalossa
vaurioituneeseen Tullgarnin linnaan. Tuohon aikaan avautuivat
suuret markkinat, sillä rautatieverkkoa laajennettiin ja jokaiselle
asemalle tarvittiin kello. Lähes kaikissa Ruotsin kouluissa ja kirkoissa on Linderothin kellotehtaan valmistama tornikello. Jotkut
tornikellot ovat hyvin suuria, esim. Tukholman suurkirkon kello.
Linderothin kellotehdas oli toiminnassa aina 1960-luvun alkuun
saakka, mutta siihen mennessä toiminta oli supistunut korjaustoiminnaksi ja hyvin vähäiseksi tuotannoksi.
Tupakanvalmistus on päättynyt Pietarsaaressa ja haasteena on
ollut löytää sopivia käyttötarkoituksia tupakkatehtaan vanhoille
ja suojelluille rakennuksille. Tehtaan vanhasta osasta on Pietarsaaren kaupunki tehnyt kaupungintalon, jossa sijaitsevat nykyään
useimmat kaupungin keskeiset virastot. Uusi seudullinen sosiaali- ja terveysvirasto on löytänyt toimitilat tupakkatehtaan uudesta
osasta, jossa toimii myös joitakin ei-kunnallisia yrityksiä. Uuden
osan peruskorjausta jatketaan ja pian myös kellotorni kuparipalloineen on kunnostusvuorossa. Työssä vaaditaan sekä teknistä että
käsityöosaamista. Lisäksi on muistettava vanhojen rakennusten
peruskorjausta koskevat yleiset perussäännöt – ei pidä korjata
enempää kuin on tarpeen eikä kunnostus tarkoita samaa kuin uuden rakentaminen.
- 11 -
Milla Kallioinen iloitsee
kaupungista monin tavoin
Milla Kallioinen gläder sig över
staden på många sätt
Vuoden alusta apulaiskaupunginsihteerin
virassa
aloittanut Milla Kallioinen
on paluumuuttaja. Pari
vuotta sitten kaupunkiin
perheineen muuttanut nainen kertoo, että Pietarsaaressa on paljon pieniä arjen
hienouksia, joille kauan
paikkakunnalla asunut on
tullut sokeaksi.
– Joka paikkaan on lyhyt
matka. Liikenteessä ei ole
ruuhkia. Koulukadun kello neljän ruuhkakaan ei ole
mitään verrattuna Helsingin
ruuhkiin, hän sanoo.
Kallioinen on myös huomannut, että kaupungista
saa kaikki ne palvelut, mitkä
saa pääkaupunkiseudullakin. Joskus jopa paremmin.
Luonto, varsinkin Fäboda,
on ainutlaatuinen ja elokuvateatterilla on erinomainen tarjonta. Campuksen
aluetta hän kehuu upeaksi.
Vastaavaan paikkaan hän
Foto/Kuva: P. Salonen
ei ole missään muualla törmännyt.
– Se on mielenkiintoinen ja hieno paikka, jossa on kiva kierrellä.
Milla Kallioinen on syntyperäinen pietarsaarelainen, ja lähti lukion jälkeen vuonna 1996 opiskelemaan muualle. Hän valmistui hallintotieteiden maisteriksi ja lakimieheksi, ja työskenteli
sittemmin mm Aluehallintovirastossa, Eläkevakuutusyhtiössä ja
viimeksi Seinäjoella Maaseutuvirastossa yksikön johtajana.
Kun Pietarsaaressa avautui apulaiskaupunginsihteerin paikka,
hän haki sitä, sillä oli jo aiemmin muuttanut kaupunkiin ja koki
pienten lasten äitinä työpäivät liian pitkiksi: työmatka Seinäjoelle
oli pitkä ja lisäksi kertyi lukemattomia matkapäiviä mm Brysseliin.
– Ilokseni tulin valituksi. Tämä sopii jo perheenkin puolesta
paljon paremmin. Näin ehtii olla kotonakin perheen parissa ja
harrastaa.
Harrastuksiin kuuluu spinning ja tennis.
– Paikallislehdessä oli juttu minusta ja siinä sanoin, että tennistä
harrastaisin, mutta en ole saanut täältä pelikavereita. Jutun perusteella pelikavereita on nyt tullut runsaasti, hän nauraa.,
Perheen yhteinen harrastus on jalkapallo ja Jaro. Mies valmentaa
junioreita ja Milla toimii vanhempain edustajana. Omakotitalon
myötä Milla on löytänyt uuden mielenkiinnon kohteen: puutarhan.
– En oikeastaan ole koskaan ollut mikään puutarhaihminen,
mutta nyt, kun on oma piha, on viherpeukaloa alkanut kutittaa.
Apulaiskaupunginsihteerin työ pitää sisällään useita projekteja
ja hän on mukana monessa työryhmässä. Hän toimii kaupungin
tietosuojavastaavana ja osallistuu erilaisiin kehittämishankkeisiin sekä vastaa kaupungin julkisen hankintatoiminnan juridisesta puolesta.
Marjo Luokkala
Biträdande stadssekreterare
Milla Kallioinen, som tillträdde sin tjänst vid årsskiftet, är en återflyttare. För
ett par år sedan flyttade hon
med sin familj tillbaka till
Jakobstad, och hon kan berätta att det i Jakobstad finns
många små fördelar, som
den som länge bott på orten
är blind för.
– Det är korta avstånd
överallt. Det finns ingen
rusningstrafik.
Bilköerna på Skolgatan klockan
fyra är ingenting jämfört
med rusningstrafiken i
Helsingfors, säger hon.
Kallioinen har också märkt
att man kan få samma service i Jakobstad som i huvudstadsregionen, ibland
t.o.m. bättre. Naturen,
särskilt Fäboda, är unik och
utbudet på bio är utmärkt.
Campusområdet tycker hon
är fantastiskt. Någon liknande plats har hon inte stött på
någon annanstans.
– Det är ett intressant och
fint ställe, där det är roligt att ströva omkring.
Milla Kallioinen är född i Jakobstad, men efter gymnasiet
lämnade hon staden 1996 för att studera på annat håll. Hon utexaminerades som magister i förvaltningsvetenskaper och blev
dessutom jurist. Sedan arbetade hon bl.a. på Regionförvaltningsverket, Pensionsförsäkringsbolaget och senast på Landsbygdsverket i Seinäjoki som direktör för enheten.
När tjänsten som biträdande stadssekreterare i Jakobstad blev ledig sökte hon den, för hon hade redan tidigare flyttat till staden
och upplevde att hon som småbarnsmamma hade alltför långa
arbetsdagar: arbetsresan till Seinäjoki var lång och dessutom var
det otaliga resdagar, bl.a. till Bryssel.
– Till min glädje blev jag vald. Det här passar mycket bättre,
också med tanke på familjen. Nu hinner jag både vara hemma
med familjen och ha fritidssysselsättningar.
Till fritidsintressena hör spinning och tennis.
– Det var en artikel om mig i lokaltidningen, och jag sade då
att jag skulle vilja spela tennis, men att jag inte hade hittat någon
kompis att spela med här. Som ett resultat av artikeln har jag nu
gott om spelpartner, skrattar hon.
Familjens gemensamma intresse är fotboll och Jaro. Millas man
tränar juniorer och Milla fungerar som representant för föräldrarna. I och med egnahemshuset har Milla hittat ett nytt fritidsintresse: trädgården.
– Jag har egentligen aldrig varit någon trädgårdsmänniska, men
nu när jag har en egen gårdsplan har det börjat klia i mina gröna
fingrar.
Till biträdande stadssekreterarens arbete hör flera olika projekt
och hon är med i många arbetsgrupper. Hon fungerar som dataskyddsansvarig i staden och deltar i olika utvecklingsprojekt
samt ansvarar för den juridiska sidan av stadens offentliga upphandling.
Marjo Luokkala
- 12 -
HENKILÖSTÖYHDISTYKSEN TOIMINTAA
PERSONALFÖRENINGENS VERKSAMHET
KESÄN JA SYKSYN TAPAHTUMIA
SOMMARENS OCH HÖSTENS AKTIVITETER
Henkilöstöyhdistyksen vuosi on täynnä eri tapahtumia. Poimi
alla olevasta listasta itsellesi mieluiset ja laita ylös kalenteriisi.
Tarkemmat tiedot tapahtumista saat sähköpostitse.
Personalföreningen har en massa olika aktiviteter under året.
Välj det som intresserar dig i nedanstående lista och skriv in i
din kalender. Noggrannare information om aktiviteterna får du
direkt via e-post.
Kesämatka Valamon luostariin ja Kuopioon
10.-11.8.2013
Kesäjuhla/Urheilutalon ympäristö
14.8.2013
Syysvaellusilta syyskuu 2013
Viikinki-illallinen/Sulvan kestikievari
14.9.2013
Käsityömessut/Seinäjoki5.10.2013
Ikea/Haaparanta & Tornio
23.10.2013
Ostosmatka/Tuuri
9.11.2013 Tampereen matka
14.-15.12.2013
Sommarresa till Valamo kloster och till Kuopio 10-11.8.2013
Sommarfest/Området runt Idrottsgården
14.8.2013
Höstvandringskväll
september 2013
Vikingamiddag på Solf Gästgivargård
14.9.2013
Handarbetsmässan i Seinäjoki
5.10.2013
Ikea/Haparanda & Torneå
23.10.2013
Shoppingresa till Tuuri
9.11.2013
Tammerforsresa14-15.12.2013
Seuraa ilmoittelua tapahtumista ja osallistu toimintaan!
Muista myös vierailla henkilöstöyhdistyksen kuntolaatikoilla!
Onnelliset voittajat kevään arvonnassa olivat: Kristina Fagersund, Monica Skuthälla, Seija Roos, Riitta Östman, Britt-Louise
Kyheröinen, Jaana Kalliokoski ja Anita Sundström. Voittajille on
toimitettu City-ryhmän 50 €:n lahjakortti!
Följ med annonseringen om aktiviteterna och kom med i verksamheten!
Kom också ihåg att besöka personalföreningens motionslådor!
Lyckliga vinnare i vårens utlottning var: Kristina Fagersund, Monica Skuthälla, Seija Roos, Riitta Östman, Britt-Louise Kyheröinen, Jaana Kalliokoski och Anita Sundström.
Alla vinnare har fått Citygruppens 50 €:s köpkort!
Henkilöstöyhdistyksen toimintaa
Henkilöstöyhdistyksen perinteistä ulkoiluiltaa oli tänä vuonna
hiukan uudistettu. Ulkoiluiltaa vietettiin ensimmäistä kertaa
Vestersundsbyssä, If Brahen majalla. Toinen uudistus, poniratsastus, toi paikalle lukuisia lapsiperheitä. Suloinen, pieni poni
saikin olla liikkeessä koko ajan, kun aina vain vaihtui uusi innokas ratsastaja selkään! Ulkoiluillan makkara- ja kahvitarjoilu
oli pidetty ennallaan, joten paikalla olleet saivat nauttia pöytien
antimista ulkoilun ohella.
Henkilöstöyhdistys aikoo uudistaa myös kesäjuhlaansa. Juhlapaikaksi on valittu Urheilutalo ympäristöineen. Tule paikalle
14.8. ottamaan selville, mitä uutta olemme keksineet! Muistathan, että kesäjuhlaan pitää ilmoittautua etukäteen tarjoilun takia!
Tarkkaile sähköpostiasi; henkilöstöyhdistyksen esitteet tulevat
sinne personalinfona!
Tiina Höylä-Männistö
- 13 -
Vinnarna i motionskampanjen - Kuntotempauksen voittajat
Vi gratulerar vinnarna i motionskampanjen 1.1.-30.4.2013 - Onnittelemme kuntotempauksen 1.1.-30.4.2013
voittajia :
1. Cykel / Polkupyörä
Pirjo Knif / Sochv-verket/ Sote-virasto
2. Cykelhjälm/ Pyöräilykypärä
Siv Lundström/ Diab.mott./ Diab.vast.
3. Sitsdyna för cykel/
Maj-Britt Asplund/ avd 6/ os 6
Polkupyörän istuinsuoja
Lisen Greve-Österlund/ Purmohemmet
4. Handukar 2st/ Pyyheliinoja 2 kpl
Eija Yli-Saari-Salminen/ Kytömäen päiväk.
5. Fileringsset/ Fileeraussetti
Kristina Björkholm/ Bildningsväs./Siv.toimi
6. Kylväska/ Kylmälaukku
Minna Kettula/ Hemvård/Kotihoito
7. Piltavla/ Tikkataulu
Gunilla Nybäck/ Skolhälsov./ Koulutervh.
8. Metset/ Onkisetti
Birgit Nylund/ Laboratoriet/ Laboratorio
Personalen vid Centrummottagningen hade samlat flest poäng i förhållande till antalet anställda.
De hade i medeltal 43 motionspass/anställd och vann en picknick-kväll vid Wallenska villan (eller
biobiljetter till alla anställda). 10 arbetsplatser deltog tävlingen.
Keskusvastaanoton henkilökunta oli kerännyt eniten pisteitä työntekijöiden määrään nähden. Heillä
oli keskimäärin 43 kuntoilusuoritusta/työntekijä ja he voittivat picknick-illan Wallenska villassa (tai
elokuvaliput kaikille työntekijöille). 10 työpaikkaa osallistui kilpailuun.
En ny motionskampanj har börjat 1.5.2013 - Uusi kuntotempaus on alkanut 1.5.2013.
Utlottas : Två par länkskor och olika små vinster – Arvotaan : Kahdet lenkkikengät ja erilaisia pikku
palkintoja.
OBS ! Också i denna sommar kan du tävla tillsammans med dina arbetskamrater mot andra arbetsplatser.
Utlottas : En äventyrskväll vid Villa Elba(valbart program+kvällsbit) eller biobiljetter till alla anställda.
Huom! Myös tänä kesänä voit yhdessä työtovereidesi kanssa kilpailla muita työpaikkoja vastaan. Katso
kuntokortti. Arvotaan:
Seikkailuilta Villa Elbassa (ohjelma valinnan mukaan+iltapala) tai elokuvaliput kaikille työntekijöille.
TYHY-FÖRMÅNERNA – FÖR VEM?
TYHY-EDUT – KENELLE?
TYHY-kupongerna är personliga, ditt namn finns färdigt
tryckt på kupongen, men glöm inte att själv anteckna din arbetsplats på kupongen. Endast 1 kupong/konditionstillfälle. Vid
köp av 10 ggr kort eller månadskort kan 10 kuponger användas.
TYHY-kupongit ovat henkilökohtaisia. Nimesi on painettu
valmiiksi kuponkiin, mutta muis­ta merkitä työpaikkasi kuponkiin itse. Vain yksi kuponki/ liikuntakerta. 10 kerran tai kuukausikortin ostoon voidaan käyttää 10 kuponkia.
Ifall du deltar i en arbis kurs, skriv gärna vilken kurs någonstans
på kupongen. Du kan använda dina kuponger vid arbis endast
om du kan betala hela kursavgiften med dem. OBS! Endast motionskurser.
Jos osallistut työväenopiston järjestämään kurssiin, kirjoita mielellään kurssin nimi jonnekin kuponkiin. Voit käyttää kuponkeja työväenopiston kursseihin ainoastaan silloin kun voit maksaa
koko kurssimaksun niillä. HUOM! Ainoastaan kuntoilukurssit.
Du kan delta i den subventionerade tyhy-verksamheten även ifall
du är
1. moderskaps-, föräldra-, vård- eller alterneringsledig
2. timlärare, har undervisning minst 16 h/v
3. säsonganställd, under anställningstiden
4. vikarie och sysselsatt, över 6 mån. anställningstid
5. permitterad, permitteringstiden under 6 mån.
Voit myös osallistua tuettuun tyhy-toimintaan, vaikka olet:
Men inte om du är anställd av annan firma!
Mutta ei, jos olet jonkun toisen yrityksen työntekijä!
1. äitiys-, isyys-, hoito- tai vuorotteluvapaalla
2. tuntiopettaja, opetusta väh. 16 h/v
3. sesonkityöntekijä, työssäoloaikana
4. sijainen tai työllistetty, yli 6 kk:tta
5. lomautettu, lomautusaika alle 6 kk:tta
Birgitta Blomqvist
- 14 -
En modern Canossa-vandring
Kirkkorannan ja Länsinummen päiväkodit ovat olleet syksystä
2012 alkaen mukana EU:n rahoittamassa Comenius-hankkeessa. Muut osanottajat ovat Saksasta ja Italiasta. Hanketta johtaa
saksalainen hankekumppani FAIRbund e.V. -säätiö Leipzigista.
Se on yksityinen säätiö, joka ylläpitää päiväkoteja, tekee perhetyötä ja harjoittaa lisäksi vilkasta EU-vaihtoa monilla eri aloilla.
Italiassa kumppaninamme on Instituto Comprensivo Quattro
Castellan koulu Albero de Farfalle. Koulu kuuluu Reggio Emilian alueella sijaitsevan Quattro Castellan kunnan koulutoimeen.
Yhteistä osallistujille on se, että kaikki työskentelevät päiväkotiikäisten lasten parissa.
Yleisten EU-hanketavoitteiden lisäksi hankkeen tarkoituksena
on oppia tuntemaan muita EU-maita ja niiden kulttuureja ja
yhteiskuntarakennetta sekä vaihtaa kokemuksia ja työskennellä
vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvien aiheiden
parissa. Se toteutetaan järjestämällä vierailuja eri paikkakunnille sekä työskentelemällä tapaamisten välillä erilaisten yhteisesti
sovittujen aiheosioiden parissa. Hankkeen on määrä johtaa yhteiseen raporttiin, joka julkaistaan EU:n alueella, mutta on myös
muiden asiasta kiinnostuneiden saatavilla. Meidän osaltamme
hankkeen rahoittaa suomalaisia EU-hankkeita hallinnoiva Cimo.
Viime syksynä tehty ensimmäinen hankematka suuntautui Saksan Leipzigiin. Siellä esittäydyimme – mistä tulemme, miten
työskentelemme ja millaisia mietteitä meillä on vanhempien
kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvästä hanketeemasta. Seuraava matka tehtiin tänä keväänä. Maaliskuun alussa kuusi iloista
päiväkodin tätiä matkusti Italian Quattro Castellaan. Matka oli
ikimuistoinen kokemus kaikille mukana olleille. Teimme useita mielenkiintoisia tutustumiskäyntejä seudun nähtävyyksiin.
Saimme kirjaimellisesti kävellä Canossaan (emme kuitenkaan
Foto Kerstin Granroth
ryömineet kuten keisari, joka odotti kolme päivää lumisateessa
saadakseen paavin päästämään hänet pannasta.)
Seudun merkkihenkilö on Mathilde de Canossa, joka eli 1000-luvulla ja näytteli suurta osaa nykyisen Italian synnyssä. Hän muun
muassa rakennutti neljä linnaa, jotka ovat antaneet kunnalle sen
nimen, Quattro Castella. Seutu tunnetaan myös Italian ruokapöytänä. Paikkakunta sijaitsee vain 30 km:n päässä Parmasta
(joka on tunnettu kuuluisasta ja, kuten voimme todistaa, hyvästä
kinkustaan). Lisäksi kävimme juustolassa, jonka valmistaman
parmesaanin laatua ei Suomesta saa rahallakaan. Reggio Emilian
kaupunki on Quattro Castellan asukkaiden lähin keskustaajama.
Reggio Emilia on maailmankuulun pedagogisen suuntauksen
pääpaikka. Lisäksi eräänä aamupäivänä vierailimme Malaguzzikeskuksessa. Se havainnollistaa näyttelyjen avulla Reggio Emilia
-pedagogiikkaa, joka on ollut useiden vuosien ajan myös Pietarsaaren päivähoidon innoittajana.
Runsaasti aikaa käytettiin tietenkin myös yhteiseen hanketyöhön. Kaikki osallistujat laativat esityksen vanhempien kanssa
tehtävän yhteistyön toteuttamisesta eri maissa – millaisia perinteitä on, mitä aineistoa ja apuvälineitä käytetään, millaisia
asenteet ja tavoitteet ovat. Meidän esityksemme perustana olivat
varhaiskasvatussuunnitelma, päivittäisten ”käytäväkontaktiemme” perinne ja kasvatusyhteisömme, joka on nykyisin kirjattuna
velvoitteeksi toimintaamme ohjaaviin asiakirjoihin. Saksassa ja
Italiassa raportoidaan myös lasten voinnista ja kehityksestä, joten
työmuotojen vertailu on mielenkiintoista.
Olimme vaikuttuneita muiden osanottajamaiden vanhempainneuvostoista. Vanhempainneuvostoja on perinteisesti kaikissa instituutioissa ja ne toimivat instituutioiden ja vanhempien välisenä
virallisena yhdyslinkkinä. Useista yrityksistä huolimatta emme
ole onnistuneet innostamaan pietarsaarelaisten päiväkotilasten
- 15 -
Nykyajan Canossan
matka
Foto Kerstin Granroth
vanhempia, joten täällä vanhempainneuvostoja on vain muutamissa päiväkodeissa. Saksasta saimme mielenkiintoisen näkökulman. Siellä perheille ei osoiteta päiväkotipaikkaa, vaan
ne valitsevat päiväkodin itse, koska instituutiot ovat yksityisiä.
Se koetaan usein esteeksi vaikeiden asioiden esiin ottamiselle.
”Asiakasta” ei haluta loukata, koska se saattaisi johtaa päiväkodin
vaihtamiseen.
Albero de Farfallen kyläkoulussa saimme nähdä, miten koulu voi
olla yhteiskunnan keskipiste. Siellä yhteistyötä ei tehdä pelkästään vanhempien, vaan koko kylän kanssa. Vierailumme esimerkiksi päättyi juhlaan seniorikeskuksessa, jossa eläkeläiset olivat
kokanneet koko päivän ja valmistaneet paikallisia ruokalajeja
meille tarjottavaksi. He osallistuivat myös itse juhlaan ja olivat
ihastuksissaan meidän laulaessamme kiitokseksi jännittävän
Hai-laulun, joka on suosittu päiväkodeissa ja jossa käsitellään
myös ikääntyneiden sukupolvea. Italiassa vanhemmalla sukupolvella on edelleen tärkeä asema monien lasten elämässä, ja koulun
päättyessä koulupiha täyttyikin päivittäin suuresta ”nonnojen” ja
”nonnien” joukosta. Isovanhemmilla on toki tärkeä asema myös
Pietarsaaressa, mutta meidän todellisuutemme on kuitenkin hieman toisenlainen.
Jos joku innostui edellä kertomastamme ja haluaisi itsekin osallistua johonkin EU-hankkeeseen, voimme vakuuttaa, että se on
todellakin vaivan arvoista, sillä vaivaakin joutuu näkemään. Suomessa hankkeita anotaan Cimon kautta. Valtion viranomaiseksi
Cimolla on erittäin yksinkertainen järjestelmä ja se tarjoaa tarvittaessa apua ja tukea. Kilpailu rahasta on kuitenkin suuri, joten
hakemuksen täytyy olla hyvä. Lisäksi edellytyksenä on, että Euroopasta löytyy sopivia yhteistyökumppaneita. Kannattaa pitää
silmät auki, sillä yleensä kiinnostuneita hakijoita kyllä ilmaantuu
muista maista ajan mittaan. Lisäksi yhteistyölle täytyy luonnollisesti valita hyvä aihe. Valitkaa sellainen asia, jonka parissa työskentelette jo muutenkin ja jossa muualta saadut vaikutteet voivat
toimia innoittajana. Hankkeen hakeminen pelkästään ilmaisen
ulkomaanmatkan vuoksi ei ole sen lisätyön arvoista, joka väistämättä tulee kaupan päälle.
Voimme vakuuttaa, että tällainen hanke antaa enemmän kuin
ottaa, vaikka se vaatikin ylimääräistä työtä ja pakottautumista
oman mukavuusalueen eli tavanomaisen päiväkotityön ulkopuolelle ja vieraan kielen puhumista, itsensä kelpuuttamista esittäytymiseen ym. Välillä on todella hyödyllistä pohtia ja esitellä
omaa työskentelyään sekä perustella työskentelytapojaan. Lisäksi
uusien ideoiden saaminen ja sen näkeminen, että asioita voi tehdä toisinkin, antaa tietenkin runsaasti hyödyllisiä eväitä kotiin
vietäväksi. Me matkalle osallistuneet palasimme kotiin varmistuneina siitä, että täällä asiat ovat monella tapaa todella hyvin,
että teemme oikeita asioita ja että meidän kannattaa jatkaa hyvän
toimintamme kehittämistä. Eikä pidä pelätä lähteä maailmalle
katsomaan, mitä sillä on tarjottavana.
Ann-Louise Björk-Sandberg, Bettina Nylund, Marika
Holmqvist, Monica Edfelt, Lola Lindholm-Luukkonen ja
Kerstin Granroth.
Kyrkostrands och Västermalms daghem är sedan hösten 2012
med i ett EU-finansierat Comeniusprojekt. Övriga projektdeltagare kommer från Tyskland och Italien. Den tyska projektpartnern som håller i trådarna för projektet är stiftelsen FAIRbund
e.V. i staden Leipzig, en privat stiftelse som driver daghem men
också familjearbete samt har ett livligt EU-utbyte inom många
olika områden. I Italien är Instituto Comprensivo Quattro Castella med skolan Albero de Farfalle vår partner. Skolan är en del
av skolväsendet i kommunen Quattro Castella i regionen Reggio
Emilia. Gemensamt för alla deltagare är att vi alla jobbar med
barn i daghemsåldern.
Syftet och målsättningen med projektet är, förutom den allmänna EU-projektmålsättningen att lära känna andra EU-länder och
deras kultur och samhällsorganisation, att vi ska utbyta erfarenheter och arbeta kring temat föräldrasamverkan. Detta sker genom besök på de olika orterna och mellan träffarna genom att
arbeta med olika gemensamt överenskomna delar av temat. Projektet ska utmynna i en gemensam rapport som publiceras inom
EU men också är tillgängligt för andra intresserade. Projektet finansieras för vår del av Cimo, den finländska myndigheten för
olika EU-projekt.
Den första projektresan gick under hösten till Leipzig i Tyskland.
Där presenterade vi oss- varifrån vi kommer, hur vi jobbar och
hur vi tänker kring projekttemat med föräldrasamverkan. Nu i
vår gjordes nästa resa och i början av mars åkte sex glada dagistanter ner till Quattro Castella i Italien. Resan blev en minnesvärd upplevelse för alla som var med. Vi gjorde många intressanta studiebesök till traktens sevärdheter. Vi har bokstavligen
fått gå till Canossa (dock inte krypa som han som stod utanför
porten i regn och snö i 3 dagar för att bli tagen till nåder igen av
påven).
Traktens stora personlighet är Mathilde de Canossa som levde på
1000-talet och som spelade en stor roll i uppkomsten av det som
i dag är Italien. Hon lät bland annat uppföra de fyra slott som
gett upphov till kommunens namn, Quattro Castella. Regionen
är också känd som Italiens matbod. Orten ligger endast 30 km
från Parma (med den berömda och, vilket vi kan intyga, mycket
goda skinkan). Vi besökte också ett ysteri för Parmesanostar av
en kvalitet som man inte ens kan få för pengar i Finland. Staden
Reggio Emilia är närmaste centralort för Quattro Castella-borna.
Reggio Emilia är centrum för den pedagogiska inriktning som
numera är världsberömd. Vi besökte en förmiddag också Malaguzzi center med utställningar som levandegör Reggio Emilia
- 16 -
Foto Kerstin Granroth
Foto Kerstin Granroth
pedagogiken, en inriktning som under många år varit en inspiratör också inom dagvården i Jakobstad.
En hel del tid sattes givetvis också på att jobba kring vårt gemensamma projekt. Alla deltagare gjorde en presentation av hur
föräldrasamverkan sker i de olika länderna - vilken tradition
har man, vilka material och hjälpmedel som används, vilken är
attityden och målsättningen. Till vår presentation hade vi som
underlag planen för småbarnsfostran, vår tradition av daglig
”korridorkontakt” och vår fostringsgemenskap som ju numera
är inskriven som en skyldighet i våra styrdokument. I Tyskland
och Italien förekommer också en rapportering kring hur barnen
mår och utvecklas så formerna är intressanta att jämföra.
Vi blev imponerade av föräldraråden som finns i de andra deltagande länderna. Föräldraråden finns av tradition på alla institutioner och fungerar som officiell länk mellan institutionerna och
föräldrarna. Vi har trots flera försök inte lyckats entusiasmera
våra daghemsföräldrar i Jakobstad så här finns det endast några
daghem som har ett sådant. Via Tyskland kom en intressant tankeställare, det faktum att familjerna inte anvisas daghemsplats,
utan själva väljer, eftersom institutionerna är privata. Detta upplevs ofta som ett hinder för att ta upp svåra saker då man inte vill
stöta sig med ”kunden” som då kanske väljer att byta daghem.
Via Italien, där Albero de Farfalle är en byskola, fick vi en intressant inblick i hur skolan kan vara ett samhällsnav. Där samverkar
man inte bara med föräldrarna utan med hela byn. Vår vistelse
avslutades exempelvis med en fest på seniorcentret där pensionärerna hade kockat hela dagen och tagit fram alla de lokala maträtter som vi bjöds på. Pensionärerna deltog sedan själva i festen
och blev mycket förtjusta när vi som tack sjöng Hajen-sången för
dem, en populär dagisrysare som också inbegriper den äldre generationen. I Italien spelar fortfarande den äldre generationen en
stor roll i många barns liv och gårdsplanen framför skolan fyll-
des varje dag av en stor grupp ”nonnor” och ”nonnar” när barnen skulle gå hem. Visst spelar mor- och farföräldrar en stor roll
också i Jakobstad men vår verklighet ser ändå lite annorlunda ut.
För den som blir inspirerad av ovanstående och själv skulle vilja
delta i ett EU-projekt så kan vi intyga att detta verkligen är värt
besväret, för visst är det ett visst besvär också. Projekten ansöks
i Finland via Cimo. Cimo har, för att vara en statlig myndighet,
ett synnerligen enkelt system och bidrar vid behov med hjälp
och stöd. Dock är konkurrensen om pengarna stor och det gäller att ha en bra ansökan. En förutsättning är också att man ute
i Europa hittar lämpliga samarbetsparters. Håller man ögonen
öppna brukar dock intresserade sökare från andra länder dyka
upp småningom. Det gäller givetvis också att välja ett bra tema
för samarbetet. Välj något som ni också annars jobbar med och
där intrycken utifrån fungerar som inspiration. Att söka enbart
för att få gratis resor är inte värt det extra arbetet som ofrånkomligen kommer på köpet.
Trots extra arbete och att tvingas gå utanför den egna bekvämlighetszonen, alltså det dagliga dagisarbetet, genom att man måste
prata främmande språk, duga att visas upp etc. så kan vi alla ändå
intyga att detta ger mer än det tar. Att tänka efter och presentera
vad vi gör och varför vi gör som vi gör är nog så nyttigt ibland.
Att få nya idéer och se att saker kan göras på andra sätt ger givetvis också myckert användbart att ta med sig hem. Vi, som var
med, kom hem stärkta i att vi på många sätt har det väldigt bra,
att vi gör rätt saker och att vi ska fortsätta att utveckla vår goda
verksamhet och inte vara rädda för att se ut i världen och se vad
den har att erbjuda.
- 17 -
Ann-Louise Björk-Sandberg, Bettina Nylund,
Marika Holmqvist, Monica Edfelt,
Lola Lindholm- Luukkonen och Kerstin Granroth
Ett lönsamt snickeri
med gott hjärta
I stadens snickeri jobbas det med saker som en utomstående inte
direkt skulle förknippa med träarbeten. En gammal telefonhytt
i Jugend-stil väntar på restaurering och inredning till bilar hör
också till snickeriets arbetsfält.
- När energiverket eller mätavdelningen får en ny bil ska den inredas med extra hyllor, förklarar snickare Mikael Kackur.
Som bäst är ett stort dockskåp under arbete till Jungmans. Skolornas elevfackhyllor tillverkas på snickeriet - nyligen åkte hundra fackhyllor till Sveden daghem. Fönster och specialdörrar med
udda mått kryllar det av i stadens byggnader.
- Vi har förnyat ”tro, hopp och kärlek” för ett år sedan. Stadsstyrelsens bord i rådhuset, fönster och dörrar till Lagmans, ekdörrar
till gamla bastun – de har alla tillverkats hos oss, berättar Mikael
och fortsätter:
- Vill man jobba på ett snickeri, hittar man inte en bättre plats,
arbetet är så varierande här hos oss.
Bra handledning för unga män
På snickeriet finns sedan oktober också en civiltjänstgörare, Lucas Skrabb, 21. Som bäst jobbar Lukas på fönster till finska Arbis.
Byggnaden är skyddad och de nya fönstren ska ha samma profil
som förr. Före det målade han gymnastiksalen i Bonäs skola.
- Lucas är bra på att måla och slipa, berömmer Mikael.
- De senaste åren har jag haft hjälp bland annat av pojkar från
Intros sysselsättande verksamhet, samt Lucas. Vissa är till exempel utbildade målare eller har gått snickarlinje. Dessutom brukar
slöjdskolan skicka hit elever på praktik, förklarar Mikael.
En riktig solskenshistoria handlar om en ung man från Intro,
som började jobba på snickeriet för tre år sedan. Han har nu fast
anställning för staden på en annan avdelning.
- En långtidsarbetslös får nio euro per dag medan staden får ersatt
av staten tio euro per dag för varje arbetslös som tas emot. Staden
tvingas dessutom betala en straffavgift per månad om människor
länge går utan jobb, berättar Mikael Kackur och fortsätter:
- Det är rena vinsten för staden att vi får pojkar från den sysselsättande verksamheten. Just nu är vi tre som arbetar och en
som får lön – om inte det är effektivt, så vet jag inte hur man får
inkomst i något alls. Vi är billiga i drift.
I höst börjar Lucas i Terjärv slöjdskola och blir Artesan om två år,
eftersom han får ett år till godo för tidigare studier.
- Jag sa till honom att han måste skaffa sig en utbildning, annars
blir han den första som får gå om det blir slut på jobben, säger
Mikael, som själv gjort sin civiltjänst som gårdskarl på hälsocentralen i Närpes.
Lucas har trivts på snickeriet – bra stämning och trevliga arbetskamrater.
- Det går bra att prata med Mikael, vi blev snabbt bekanta, berättar Lucas och tillägger:
- Innan jag kom hit hade jag beslutat mig för att ändra på mig,
inte se allt så seriöst och själv bli mera färggrann.
- Under tiden här har han blivit vanare vid rutiner, kommer i tid
och drar upp byxorna. Jag sa också att han måste klippa sig om
han ska vara med i tidningen, säger Mikael och skrattar.
- Mikael håller på med att jag ska sluta att röka och jag har faktiskt dragit ner på det för pengarnas skull, påpekar Lucas.
- Det är mycket som sägs på halvskoj här, men allvaret ligger bakom. Till exempel har vi funderat på vad det kostar om någon hela
tiden kommer för sent och att man inte bara är på en arbetsplats
för varandets skull, säger Mikael.
Stängningshotad, men viktig arbetsplats
När Mikael Kackur började 1985 fanns det 24 anställda på husavdelningen, nu finns cirka åtta tjänster kvar och snickeriet lever
under ett ständigt nedläggningshot. Det har också talats om en
flytt.
- Senaste budet är att vi inte flyttar till Staffansnäs, men Toms lås
och glasverkstad flyttar också hit - han behöver inte så mycket
utrymme. Jag skulle inte ha något emot nytt, men sunda förnuftet
säger att det blir billigast att stanna här.
Tidigare jobbade två snickare på avdelningen, nu finns endast en
tjänst, men det är ändå liv och rörelse i snickeriet – och inte bara
på kafferasten, då närmare tjugo personer samlas där.
- 18 -
Text: Ulla Linder
Foto: Pirjo Salonen
Kannattava puusepänverstas, jolla hyvä sydän
Kaupungin puusepänverstaassa valmistetaan tuotteita, joita ulkopuolinen ei välttämättä yh­distäisi puutöihin. Vanha jugendtyylinen puhelinkoppi odottaa kunnostusta, ja myös au­to­jen sisustus kuuluu puusepänverstaan työkenttään.
- Energialaitoksen tai mittausosaston saadessa uuden auton se on
varustettava lisä­hyl­lyil­lä, puu­seppä Mikael Kackur selittää.
Parhaillaan työn alla on suuri nukkekoti Jungmanin koululle.
Koulujen oppilaille tarkoitetut hyl­lylokerot valmistetaan puusepänverstaassa – hiljattain lähti sata lokeroa Kytömäen päi­vä­
kotiin. Lisäksi kaupungin rakennuksissa on runsaasti ikkunoita
ja erikoisovia, joissa on epä­tavalliset mitat.
- Vuosi sitten uusimme usko, toivo ja rakkaus -symbolin. Kaupunginhallituksen pöytä raa­ti­huo­neessa, Lagmanin koulun ikkunat ja ovet, vanhan saunan tammiovet – kaikki ne on val­mistettu
meillä, Mikael kertoo ja jatkaa:
- Jos haluaa työskennellä puusepänverstaassa, ei parempaa paikkaa löydy. Täällä työ on niin vaihtelevaa.
Hyvää ohjausta nuorille miehille
Puusepänverstaassa on työskennellyt lokakuusta alkaen myös
siiviilipalvelustyöntekijä, 21-vuotias Lucas Skrabb. Parhaillaan
Lucas työstää suomenkielisen työnväenopiston ik­ku­noi­ta. Rakennus on suojeltu, joten uusien ikkunoiden tulee olla samanlaiset kuin entiset. En­nen tätä työtä Lucas maalasi Bonäsin koulun
voimistelusalin.
- Lucas on hyvä maalaamaan ja hiomaan, Mikael kehaisee.
Syksyllä Lucas aIoittaa opiskelun Teerijärven veistokoulussa ja
valmistuu artesaaniksi jo kah­den vuoden kuluttua, sillä hän saa
hyvitystä aikaisemmista opinnoista.
- Sanoin hänelle, että hänen täytyy hankkia koulutus. Muuten
hän joutuu lähtemään en­sim­mäisenä, jos työt loppuvat, sanoo
Mikael, joka itse on suorittanut siviilipalveluksensa ta­lon­miehenä
Närpiön terveyskeskuksessa.
Lucas on viihtynyt puusepänverstaassa – ilmapiiri on hyvä ja työtoverit mukavia.
- Mikaelin kanssa on helppo jutella, tutustuimme nopeasti, Lucas
kertoo ja lisää:
- Ennen tänne tuloa olin aikonut muuttua, päätin että en ottaisi
asioita niin vakavasti ja muut­­tuisin itse vähän värikkäämmäksi.
- Täällä ollessaan hän on tottunut paremmin rutiineihin, tulee
ajoissa ja nostaa housut ylös. Ja sanoin, että hiukset täytyy leikata,
jos hän aikoo olla mukana lehtijutussa, Mikael nauraa.
- Mikael yrittää saada minut lopettamaan tupakoinnin, ja olenkin vähentänyt sitä ra­han­me­non takia, Lucas huomauttaa.
- Täällä sanotaan paljon puoliksi leikillään, mutta totta toinen
puoli. Olemme esimerkiksi poh­tineet, paljonko maksaa jos joku
myöhästyy jatkuvasti töistä, ja todenneet että työ­pai­kal­la ei olla
pelkän oleilun vuoksi, Mikael sanoo.
Sulkemisuhan alainen, mutta tärkeä työpaikka
Mikael Kackurin aloittaessa työnsä vuonna 1985 oli talo-osastolla 24 työntekijää. Nyt jäl­jel­lä on noin kahdeksan virkaa ja puusepänverstas on jatkuvasti sulkemisuhan alaisena. Myös muutosta
on ollut puhetta.
- Viimeisin tieto on, että emme muuta Tapaninniemeen, mutta
myös Tomin lukko- ja la­si­vers­­tas muuttaa tänne – hän ei tarvitse
kovin paljon tilaa. Minulla ei olisi mitään uutta paik­kaa vastaan,
mutta järjellä ajatellen tänne jääminen tulee halvimmaksi.
Aikaisemmin osastolla työskenteli kaksi puuseppää. Nyt jäljellä
on vain yksi virka, mutta vers­taassa on kuitenkin liikettä ja elämää – eikä pelkästään kahvitauolla, jolloin paikalla on liki kak­
si­kym­men­tä henkeä.
-Viime vuosina apunani on ollut muun muassa poikia Intron
työllistämistoiminnasta, ja Lucas. Joillakin on esimerkiksi maalarin koulutus tai he ovat käyneet puusepänlinjan. Li­säk­si veistokoulu tapaa lähettää tänne oppilaita harjoittelujaksolle, Mikael
selittää.
Onnellinen tarina kertoo Intron kautta tulleesta nuoresta miehestä, joka aloitti työt vers­taas­sa kolme vuotta sitten. Nyt hänellä
on vakinainen työ toisella osastolla kaupungin pal­ve­luksessa.
- Pitkäaikaistyötön saa yhdeksän euroa päivässä, kun taas kaupunki saa valtiolta kym­me­nen euron korvauksen päivässä jokaisesta työhön otettavasta työttömästä. Sitä paitsi kau­pun­ki joutuu
maksamaan kuukausittain sakkoa pitkäaikaistyöttömistä, kertoo
Mikael Kackur ja jatkaa:
- Kaupunki saa puhdasta voittoa siitä, että tänne tulee poikia
työllistävästä toiminnasta. Par­haillaan meitä on työssä kolme ja
yksi saa palkkaa – ellei se ole tehokasta, niin en ym­mär­rä miten
mikään muukaan voi olla tuottavaa. Me tulemme halvaksi kaupungille.
Teksti: Ulla Linder
Kuvat: Pirjo Salonen
- 19 -
Henkilöstöosaston taiteilija
Henkilöstöosastolla työskentelee kanslisti, jonka tekemän maalauksen useimmat seu­dul­lam­­me ovat nähneet. Maria Kivilompolon teos ”Tomaatit” oli nimittäin Ekoroskin ka­len­terin elo­kuun
kuvana vuonna 2011. Myös Marian työtoverit saavat nauttia
hänen tai­tees­taan sään­nöllisin väliajoin, sillä hänellä on tapana
asettaa töitään näytteille pienelle hyl­lylle, joka on kiinnitetty seinään juuri tuota tarkoitusta varten.
-Tällä hetkellä tauluja ei kylläkään ole paljon jäljellä, työpaikalle
tuomani taulut ovat läh­te­neet työtovereiden mukaan, Maria toteaa iloisesti.
Maria sai öljyvärit lahjaksi kymmenvuotiaana, joten hänen luovuutensa tuli esiin tee­ri­jär­ve­läi­sessä perheessä jo varhain.
- Maalasin lapsena ja yläasteiässä, mutta siihen ei enää jäänyt aikaa, kun opiskelin mer­ko­no­­miksi ja perustin perheen. Maalaamiseen tuli taukoja lähes viideksitoista vuodeksi, mut­ta nyt kun
kolme lastamme ovat aikuistumassa, alkaa tuntua siltä, että aikaa
jää taas it­sel­le­­kin.
Välivaiheen aikana luovuus on saanut käytännöllisempiä ilmenemismuotoja.
Olen maalannut seiniä – olemme ikuisia remontoijia. Olemme
remontoineet kolme asun­toa, ja meneillään on talo numero kaksi
Pietarsaaressa. En voi olla luomatta, oli kyse sitten neu­­­lomisesta
tai seinän pakkeloinnista – kaikki on luomisprosessia.
Mustavalkoista ja abstraktia
Marian ensimmäiset lapsuuden taulut olivat kopioita kotona olleista maisematauluista, mut­­ta vuosien varrella aiheet ovat vaihtuneet.
- Minua kiinnostavat lähinnä ihmiset, vaikka viime aikoina en
olekaan maalannut kovin pal­jon muotokuvia. Tällä hetkellä meneillään on ”pöllöily” – pelkistetyt pöllöaiheet, jotka eivät ole
tarkasti luon­­non­m­u­kaisia, ja mustavalkoinen kausi on kestänyt
nyt lähes neljä vuotta. Maalaan ak­ryy­­li­vä­reil­lä. Se on käytännöllisempää, mutta öljyvärien liukuvuus on tietenkin aivan eri luok­
kaa. Haa­veissani on, että löydän värit uudelleen, mutta juuri nyt
minua kiehtovat mus­ta­valkoiset ja melko abstraktit työt.
Maria sai maalaamiseensa uutta potkua käydessään Tanja Aumasen pitämän arbis-kurs­sin vuonna 2009.
- Halusin päästä eroon ”näpertelystä” – olin liian tarkka yksityiskohdissa. Lisäksi halusin op­­pia maalaamaan akryyliväreillä, sitä en ollut kokeillut aikaisemmin. Kurssi auttoi minua va­­
pautumaan. Viimeksi kuluneen vuoden aikana olen maalannut
varmaan enemmän kuin vii­­tenätoista vuotena yhteensä.
Maria on osallistunut sekä Jakarten että Konstringen i Nykarleby
-yhdistyksen vuo­si­näyt­te­l­yi­­hin, ja niistä on valittu neljä hänen
tauluaan Kolmen kaupungin näyttelyyn.
- Olisin kiinnostunut oppimaan enemmän grafiikasta. Juuri nyt
minun on vaikea kuvitella te­­keväni mitään kovin esittävää, mutta
jos joku tilaisi vaikkapa mummonmökkiä esittävän tau­­lun, niin
miksikäs ei, kaikki käy.
Eräässä vaiheessa Maria harkitsi Kokkolan Pohjoismaiseen taidekouluun pyrkimistä. Kol­mi­­vuotinen opiskelu oli­si sisältänyt
opintoja iltaisin ja yhtenä viikonloppuna kuu­kau­dessa.
- Tulin siihen tulokseen, ettei se kannattanut. Tietenkin olisi ollut mukavaa saada am­mat­ti­ni­­mike ja enemmän mahdollisuuksia
töiden myymiseen, mutta voin käydä kursseilla ja ope­­­tella itsekseni.
Viihtynyt kaupungin palveluksessa
Voimat eivät riitä aivan kaikkeen, sillä Marialla on MS-tauti ja
hän on osa­työ­ky­vyt­tö­myys­eläk­­­keellä.
- Teen kolme lyhyttä työpäivää viikossa. Niinä päivinä en jaksa
paljon muuta, mutta va­paa­päi­­vinä maalaaminen yleensä sujuu.
Maria on työskennellyt henkilöstötoimiston kanslistina työllistämisasioiden parissa vuo­des­ta 2007. Sitä ennen hän oli palkanlaskija.
- Kuulun kaupungin kalustoon, sillä aloitin työt jo vuonna 1988
energialaitoksella, Maria Ki­vi­­­lompolo nauraa.
- Olen viihtynyt kaupungin palveluksessa. Taiteen tekemisellä
olisi ollut vaikea tulla toi­meen, hän toteaa.
- 20 -
Teksti: Ulla Linder
Kuvat: Pirjo Salonen
Konstnär på personalavdelningen
På personalavdelningen finns en kanslist, vars målning de flesta i
nejden har sett. Maria Kivilompolos verk ”Tomater” ingick nämligen i Ekorosk kalender år 2011 för månaden augusti. Hennes
arbetskamrater får också med jämna mellanrum njuta av hennes
konst, eftersom hon brukar ställa ut sina alster på en liten hylla
uppsatt för ändamålet.
- För tillfället har jag faktiskt inte många av mina tavlor kvar, de
jag haft med mig till jobbet har försvunnit med arbetskompisar,
konstaterar Maria glatt.
Redan då hon var i tioårsåldern fick Maria oljefärger i present, så
kreativiteten var uppenbar för hennes familj i Terjärv redan då.
- Jag målade som barn och i högstadiet, men när jag studerade till
merkonom och bildade familj, fanns inte mera tid. Det blev mer
eller mindre en paus på nästan femton år. Men nu känns det som
om jag igen får tid för mig själv då våra tre barn börjar bli vuxna.
Kreativiteten har sökt utlopp på mera praktiska sätt under mellanperioden.
- Jag har målat väggar – vi är eviga renoverare, har renoverat tre
längenheter och håller på med hus nummer två i Jakobstad. Det
går inte att inte skapa, det kan handla om en sticksöm eller att
spackla en vägg – allt är kreativa processer.
Svart-vitt och abstrakt
Marias första tavlor i barndomen var kopior av tavlor med landskap som fanns där hemma, men motiven har ändrat med åren.
- Det är främst människor som intresserar mig, även om det inte
blivit så mycket porträttmålning den senaste tiden. Jag har lite
ugglor i mossen för tillfället - förenklade, inte naturtrogna och
en svart-vit period har nu pågått i snart fyra år. Jag målar i akryl,
det är mera praktiskt, men flytet på olja är förstås något helt annat. Jag fantiserar att jag ska hitta tillbaka till färgerna, men det är
svartvitt och rätt abstrakt som gäller som bäst.
det hade jag aldrig gjort tidigare. Kursen hjälpte mig och jag blev
friare. Det senaste året har jag säkert målat mer än på de senaste
femton åren tillsammans.
Maria har deltagit i både Jakartes och Konstringen i Nykarlebys
års utställningar och fyra av hennes tavlor har därifrån valts ut
till tre städers utställning.
- Jag skulle vara intresserad av att lära mig mera om grafik. Just
nu har jag svårt att tänka mig att jag skulle göra något riktigt föreställande, men om någon skulle beställa till exempel en tavla med
motiv av en mormors stuga, så varför inte, allting går.
I ett skede funderade Maria på att söka in till Nordiska Konstskolan i Karleby, vilket skulle ha inneburit studier kvällstid och ett
veckoslut i månaden i tre år.
- Jag kom fram till att det inte är värt det. Det är klart att det skulle ha varit trevligt med en titel, och det skulle då vara en större
chans att få sålt verken, men jag kan gå kurser och lära mig på
egen hand.
Trivts som anställd
Orken räcker inte riktigt till med allting, eftersom Maria lider av
MS och har delinvalidpension.
- Jag jobbar tre korta dagar. De dagarna orkar jag inte med mycket annat, men på de lediga dagarna brukar målandet lyckas.
Maria jobbar som kanslist på personalbyrån med sysselsättningsärenden sedan 2007. Före det var hon löneräknare.
- Jag hör till inventarierna i staden, för jag började redan 1988 på
energiverket, säger Maria Kivilompolo och skrattar.
- Jag har trivts med att jobba för staden, det skulle ha varit tungt
att livnära sig på konsten, konstaterar hon.
Maria fick ny fart på sitt målande då hon gick en arbiskurs med
Tanja Aumanen 2009.
- Jag ville komma bort från ”påtasi” i mitt måleri – jag var alltför
noggrann i detaljerna. Dessutom ville jag lära mig måla i akryl,
- 21 -
Text: Ulla Linder
Foto: Pirjo Salonen
Erfarenhet och flexibilitet på jouren
Jouren är en plats där stora krav sätts på personalen - varje dag är
olika och man kan inte förutse vad som kommer att hända.
- Det är ett varierande och intressant arbete och vi har en flexibel
och duktig personal, konstaterar avdelningsskötare Siv Käld-Aspfors, som har funnits i huset sedan 1984 - på akuten, avdelning
ett, och jouren sedan 1993.
- Massor har förändrats under min tid här. Bland annat har hvcoch sjukhusjouren slagits ihop till en - tidigare skötte vi bara dem
som inte var bokade
Jouren hör till primärsjukvården och är avsedd för de patienter
som behöver vård samma dag. I medeltal har man hundra patienter per dag. De kommer två vägar – de akuta patienterna utan
tidsbokning och de tidsbokade. Det finns 23 tjänster, men många
jobbar deltid - ett trettiotal personer finns på arbetslistan.
Biträdande överläkare är Katarina Näs, Marjo Orava är överskötare för primärhälsovårdens öpppenvård. Fem sjukskötare arbetar morgon och fem kvällstur, en av två läkare finns alltid på
plats, också på natten.
- För det mesta är vi tillräckligt antalsmässigt, men det är svårt
att få resurserna till rätt ställe eftersom man aldrig kan veta vad
som händer. Det finns tillfällen då mera personal behövs, till
exempel vid stora olyckor måste vi få hjälp utifrån, konstaterar
Käld-Aspfors.
Utrymmena måste svara mot nya krav
Patientmängden har ökat på jouren under de åren som KälpAspfors jobbat där.
- Eftersom det finns för få läkare på hvc blir det också större
tryck på oss. Folk söker kanske också hjälp snabbare. Missbrukarna och kraven har ökat, många är mycket medvetna och vi har
inte alltid möjlighet att uppfylla kraven. Under de senaste åren
har dessutom en ny patientgrupp tillkommit - flyktingarna, som
medför nya utmaningar.
Patientgruppen som är aggressiv har också blivit större och kräver till exempel tryggare arbetsrum för sjukskötarna. I höst ska
kansliutrymmena byggas om och ett skilt läkemedelsrum, vilket
är lagstadgat, färdigställas. Största delen av jouren har inte blivit
restaurerad sedan den byggdes, förutom småsaker som till exempel ny målfärg här och var. Ett isoleringsrum saknas ännu.
- Om vårdpersonalen används effektivt inom organisationen, får
klienterna kvalitativ vård, påpekar Käld-Aspfors.
På morgonen är det oftast lugnare på jouren, medan kvällsturerna har blivit arbetsdryga. Då läggs en stor arbetsbörda på personalen.
- Tidsbokningen är i gång från klockan åtta, sen kommer dubbelbokningar och det börjar bli kö. Tendensen är att kön sladdar
efter till kvällen. Vi försöker ha som målsättning att man inte ska
behöva vänta mer än tre timmar. Ibland kan det ändå vara befogat om man till exempel väntar på blodprov eller andra resultat,
förklarar Kälp-Aspfors och fortsätter:
- Då vi börjat följa patientinflödet med hjälp av Lean, har det
hjälpt oss med planeringen.
”Lean healthcare”-filosofin bygger på två principer: ”att fokusera
på snabba och smidiga patientflöden och att bygga strukturer så
att sjukhusets team själva kan förbättra sina arbetssätt kontinuerligt. Därför måste ansvar, mandat och servicefunktioner fördelas
ut i verksamheten så långt det är möjligt, så att medarbetarna
själva ges möjlighet att ge bättre service och vård.” (från ”Lean
healthcare”/Skånes universitetssjukhus hemsida)
Sommarstängningarna har också påverkat arbetet på jouren.
- Det har varit bra planerat och vi har klarat det rätt bra, eftersom
vi fått personal från andra avdelningar. Men det blir ett högre
tryck på de avdelningar som är öppna.
Vissa resurser är borttagna, till exempel har kirurgin förändrats
och fler patienter måste skickas till Karleby, Vasa eller Tammerfors. Detta kan leda till långa väntetider på ambulans eller annan
transport.
- För patienterna skulle det såklart vara bättre med vård här, men
för tillfället finns varken läkar - eller ekonomiska resurser, konstaterar avdelningsskötare Siv Käld-Aspfors och fortsätter:
- Vi har de resurser vi har. Men vi har en stark vilja att utvecklas
och vill framåt.
Mängden av drogmissbrukare har ökat och jouren är kanske inte
rätta platsen för dem.
- Vi vet inte vart vi ska skicka dem då de inte klarar sig själva.
I många fall har de inte med sjukvården att göra. Det blir jobbigt för personalen, eftersom de patienterna inte lämpar sig i vår
miljö. Men vi har ett helhetsansvar och vill patienternas bästa,
påpekar Käld-Aspfors.
Tryggheten på jouren har ökats genom att en väktarfirma regelbundet går igenom sjukhuset och personalen kan ringa dem om
behov uppstår.
- En erfaren personal är viktig. Vi lär oss känna igen situationer
och kan reagera snabbare och på rätt sätt på aggressiva patienter,
till exempel. Dessutom har vi ett gott samarbete med polisen.
RAFAELA och Lean
Som bäst används två olika system för att organisera arbetet
bättre. Vårdtyngdsmätningsystemet RAFAELA, som ägs av Finlands kommunförbund, ger vägledning om var och när resurser
behövs.
- 22 -
Text och foto: Ulla Linder
Päivystyksessä kokemusta ja joustoa
Päivystys on paikka, joka asettaa henkilöstölle suuria vaatimuksia – jokainen päivä on erilainen, eikä tapahtumia pysty ennakoimaan.
-Tämä on vaihtelevaa ja mielenkiintoista työtä ja meillä on joustava ja taitava henkilöstö, toteaa osastonhoitaja Siv Käld-Aspfors,
joka on työskennellyt talossa vuodesta 1984 – ensiavussa, osasto
1:llä, ja vuodesta 1993 alkaen päivystyksessä.
-Paljon on muuttunut minun aikanani. Muun muassa terveyskeskus- ja sairaalapäivystys on yhdistetty – aikaisemmin hoidimme vain potilaita, joilla ei ollut ajanvarausta.
Päivystys kuuluu perusterveydenhuoltoon ja se on tarkoitettu
potilaille, jotka tarvitsevat hoitoa samana päivänä. Potilaita on
keskimäärin sata päivässä. He saapuvat kahta eri kautta - kiireelliset potilaat ilman ajanvarausta ja muut ajanvarauksella. Virkoja
on 23, mutta monet tekevät osa-aikatyötä – työlistalla on kolmisenkymmentä henkilöä.
Apulaisylilääkärinä toimii Katarina Näs ja perusterveydenhuollon avohoidon ylihoitaja on Marjo Orava. Sekä ilta- että iltavuorossa työskentelee viisi sairaanhoitajaa ja toinen kahdesta lääkäristä on aina paikalla, myös yöaikaan.
-Yleensä henkilöstömäärä riittää, mutta resursseja on vaikea
kohdentaa oikeaan paikkaan, sillä koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Toisinaan tarvitaan lisähenkilöstöä, esimerkiksi suuronnettomuuksien yhteydessä meidän on saatava ulkopuolista apua,
Käld-Aspfors toteaa.
Tilojen vastattava uusia vaatimuksia
Päivystyksen potilasmäärä on lisääntynyt Käld-Aspforsin työskentelyvuosien aikana.
-Terveyskeskuksessa on liian vähän lääkäreitä, joten meihinkin
kohdistuu suurempi paine. Lisäksi nykyään ihmiset hakevat ehkä
aikaisemmin apua. Päihdeongelmaisten määrä ja vaatimukset
ovat lisääntyneet. Monet ovat hyvin tietoisia vaatimuksista, eikä
meillä ole aina mahdollisuutta niiden täyttämiseen. Lisäksi viime
vuosina mukaan on tullut uusi potilasryhmä – pakolaiset, joiden
hoito tuo uusia haasteita.
Myös aggressiivisesti käyttäytyvien potilaiden määrä on lisääntynyt, minkä vuoksi tarvitaan esimerkiksi turvallisempia työhuoneita sairaanhoitajille. Syksyllä kansliatilat peruskorjataan ja teh-
dään erityinen lääkehuone, joka on lakisääteinen. Suurinta osaa
päivystystiloista ei ole kunnostettu niiden rakentamisen jälkeen
lukuun ottamatta pieniä muutoksia, kuten esimerkiksi uutta
maalia siellä täällä. Eristyshuone puuttuu vielä.
Huumeidenkäyttäjien määrä on lisääntynyt, eikä päivystys ehkä
ole oikea paikka heille.
-Emme tiedä, mihin heidät voisi lähettää kun he eivät selviydy
omin avuin. Useinkaan he eivät kuulu sairaanhoitoon. Se on
työlästä henkilöstölle, koska potilaat eivät sovellu tähän ympäristöön. Meillä on kuitenkin kokonaisvastuu ja haluamme potilaiden parasta, Käld-Aspfors huomauttaa.
Päivystyksen turvallisuutta on lisätty siten, että vartiointiliike
tarkastaa sairaalan säännöllisesti ja henkilöstö voi tarvittaessa
soittaa vartijalle.
-Kokenut henkilöstö on tärkeä. Opimme tunnistamaan eri tilanteita ja pystymme esimerkiksi reagoimaan aggressiivisiin potilaisiin nopeammin ja oikealla tavalla. Lisäksi teemme hyvää yhteistyötä poliisin kanssa.
RAFAELA ja Lean
Työn järjestelyn helpottamiseen käytetään nykyään kahta eri järjestelmää. Suomen kuntaliiton omistama RAFAELA-hoitoisuusluokitusjärjestelmä antaa tietoa siitä, missä ja milloin resursseja
tarvitaan.
-Asiakkaat saavat laadukasta hoitoa, jos hoitohenkilöstöä käytetään organisaatiossa tehokkaasti, huomauttaa Käld-Aspfors.
Aamuisin päivystyksessä on yleensä rauhallisempaa, kun taas
iltavuorot ovat työntäyteisiä. Henkilöstöllä on silloin suuri työtaakka.
-Ajanvaraus alkaa kahdeksalta, sitten tulee tuplavarauksia ja jonoa alkaa muodostua. Iltaa kohden jonolla on taipumus laahata
jäljessä. Pyrimme siihen, ettei potilaan tarvitse odottaa yli kolmea tuntia. Toisinaan se saattaa kuitenkin olla aiheellista, jos esimerkiksi odotetaan verikokeita tai muita tuloksia, Käld-Aspfors
selittää ja jatkaa:
-Olemme aloittaneet potilasvirran seurannan Lean-menetelmän
avulla ja se on ollut avuksi suunnittelussa.
Lean Healthcare -filosofia perustuu kahdelle periaatteelle: ”Keskitytään nopeisiin ja saumattomiin potilasvirtoihin ja luodaan
rakenteita, joissa sairaalan tiimit voivat itse parantaa työskentelytapojaan jatkuvasti. Sen vuoksi vastuuta, valtuuksia ja palvelutoimintoja tulee jakaa toiminnassa mahdollisimman pitkälti, jotta
työntekijöillä itsellään on mahdollisuus antaa parempaa palvelua
ja hoitoa. (Lean Healthcare/Skoonen yliopistosairaalan kotisivut).
Myös kesäajan kiinniolot ovat vaikuttaneet päivystystyöhön.
-Kiinniolot on suunniteltu huolellisesti ja olemme selviytyneet
niistä varsin hyvin, koska olemme saaneet henkilöstöä muilta
osastoilta. Avoinna oleviin osastoihin kohdistuu kuitenkin suurempi paine.
Eräitä resursseja on poistettu, esimerkiksi kirurgiassa on ollut
muutoksia, ja potilaita täytyy lähettää useammin Kokkolaan,
Vaasaan tai Tampereelle. Se saattaa johtaa ambulanssiin tai muun
kuljetuksen pitkään odotusaikaan.
- Potilaille olisi tietenkin parempi, jos he saisivat hoitoa täällä,
mutta tällä hetkellä siihen ei ole lääkäri- eikä talousresursseja, toteaa osastonhoitaja Siv Käld-Aspfors ja jatkaa:
- Resurssit ovat ne mitkä ovat, mutta meillä on vahva tahto kehittyä ja päästä eteenpäin.
Teksti ja kuvat: Ulla Linder
- 23 -
Hur bör Jakobstads centrum utvecklas /
Miten Pietarsaaren keskustaa tulisi kehittää?
Personaltidningens redaktion beslöt fråga några anställda hur de vill
att Jakobstads centrum skall utvecklas. Här kommer svaren:
Henkilöstölehden toimitus päätti kysyä muutamalta työntekijältä
miten Pietarsaaren keskustaa tulisi kehittää. Tässä vastaukset:
När man utvecklar Jakobstads centrum, ska man utgå från Jakobstadsbornas behov och inte glömma de affärer/företag som redan
finns här. Torghuset är en viktig satsning, för det kan ge mer liv
runt torget, som ligger ganska öde stora delar av året. Det är bra
att man diskuterar hur det ska se ut, så att det passar in i miljön
runt torget.
Pietarsaaren keskustaa kehitettäessä tulee lähtökohtana pitää
pietarsaarelaisten tarpeita, eikä pidä unohtaa täällä jo olevia liikkeitä/yrityksiä. Uusi liikerakennus on tärkeä panostus, sillä se
saattaa elävöittää torin seutua, joka on melko autio suuren osan
vuodesta. On hyvä, että talon ulkonäöstä keskustellaan, jotta se
saadaan sovitettua toriympäristöön.
Monica Laggnäs
Mera affärer till Centrum som gynnar både arbetplatser och gör
det möjligt för Jakobstadsborna att handla i egen stad.
Utökning av parkeringsplatser i centum kan behövas sedan vi
fick det fina Campus Allegro hit.
Keskustaan lisää liikkeitä, jotka sekä edistävät työllisyyttä että
mahdollistavat pietarsaarelaisille ostosten tekemisen omassa
kaupungissa.
Keskustaan saatetaan tarvita lisää parkkipaikkoja nyt, kun upea
Campus Allegro on valmistunut.
Maj-Britt Gunnila
• Vårt torg borde på nytt göras
till en mötesplats för medborgarna
– så som det ursprungligen var
tänkt (bilarna i en torgparkering
under jorden, bort med vårrulleoch kebabkioskerna, likaså Lions
stugor). Torget borde användas aktivare, flera evenemang och musik
(bygg en liten estrad i ena hörnet,
kan också vara tillfällig).
• Fler caféer och små restauranger borde placeras i byggnaderna runt det historiska torget, i
en miljö som högaktar det gamla
byggnadsbeståndet (låt oss hoppas
att den också får förbli sådan).
• Gatorna runt torget och en del av Storgatan borde byggas om
till ”långsamma gator”. Det skulle möjliggöra ett nästan bilfritt
centrum, och då kan man dessutom låta gågatan betjäna endast
små köpmän och deras försäljningsverksamhet (i framtiden kan
man t.o.m. bygga ett glastak över gågatan)
.
• Toristamme tulisi tehdä jälleen, torien alkuperäistä aatetta
kunnioittaen; kansalaisten kokoontumispaikka – (autot maan
alle toripaikoitukseen, kevätrulla- ja kebabkioskit pois samoin
Lionsien mökit) – ja sen käyttöä tulisi elävöittää useammin tapahtumilla ja musiikilla (rakennetaan pieni esiintymislava yhteen nurkkaan, voi olla myös tilapäinen).
• Historiallisen torin ja vanhaa rakennuskantaa kunnioittavan
miljöön ympärillä (toivotaan, että se myös pysyy sellaisena) oleviin rakennuksiin sijoitetaan lisää kahviloita ja pieniä ravintoloita.
• Rakennetaan toria ympäröivät kadut ja osa Isokatua hidaskaduiksi, joka mahdollistaa lähes autottoman keskustan ja lisäksi
tällöin voidaan kävelykatu ”luovuttaa” palvelemaan ainoastaan
pienkauppiaita (rakennetaan tulevaisuudessa esim. jopa lasikatto
sen päälle) ja heidän myyntitoimintaa varten.
Esa Koskela
- 24 -
Månadens bild
Fotoklubben Malms medlemmar har under tiden september
2012 – april 2013 visat följande bilder som månadens bild i social- och hälsovårdsverkets portal.
Kuukauden kuva
Valokuvakerho Malmin jäsenet ovat esitelleet kuviaan sosiaali- ja
terveysviraston portaalissa syyskuu 2012 - huhtikuu 2013.
Kynttilöitä ja viiniä – Seija Nyman
Sol i vintermörker – Monika Backlund
Mandelblom – Ann-Mari Hjulfors-Nygård
Marssolen2 – Susanne Kanckos
- 25 -
Welcome Office - information
till invandrare
Sedan augusti i fjol finns ”Welcome Office” i Rådhuset i Jakobstad. Det handlar om en modell för rådgivning av invandrare
som utvecklats inom ramen för projekt ”Bothnia Integration” - i
samarbete med andra aktörer i regionen.
- De utgick från idéer från bland annat Helsingfors och Åbo, där
det redan länge funnits informationscenter för invandrare. Detta
blev ett Österbottniskt koncept, berättar Anita Wisén i Jakobstad.
Welcome Office har delvis uppstått för att möta kraven i den
nya integrationslagen som trädde i kraft den 1.9.2011. Med den
nya lagen vill man särskilt förbättra vägledningen i invandringens första skede. Kommunerna har skyldighet att ge invandrare
samma service som övriga invånare.
I finansieringen av ”Welcome Office” deltar Europeiska socialfonden (ESF) via ELY-centralen i Österbotten, Europeiska regionala utvecklingsfonden (ERUF) via Österbottens förbund och 12
kommuner från Kronoby i norr till Kaskö i söder. Vasa stad är
projektägare, därför finns huvudkontoret där, liksom projektchef
Pia Hägglund, som anställdes i mars i fjol. Projektet har tre projektarbetare - Anita Wisén i Jakobstadsregionen, Aida Simidzia
med Närpes som bas för K5 området och i Vasa jobbar Petra
Winberg som ny projektarbetare från och med maj.
Brett arbetsfält
Det ursprungliga namnförslaget ”Slussen” beskriver väl vad det
handlar om.
- Jag hjälper alla typer av invandrare med alla typer av frågor.
Det är inte meningen att jag ska sköta myndigheternas arbete,
utan vara en informatör - den som ger information om vart man
kan vända sig. Jag fyller inte i blanketter och översätter eller tolkar inte, men betjänar på finska, svenska och engelska, förklarar
Anita.
Måndagar finns Anita också i samservicebyrån i Nykarleby, dessutom åker hon ofta ut till olika arbetsplatser och utbildare i nejden.
- Jag har också många kontakter till samarbetspartner, arbetsgivare, utbildare, projekt och myndigheter samt social- och hälsovården. Till exempel är invandrarlärarna samarbetspartners,
invandrarna personkunder.
Arbetsgivarna till exempel har många frågor om uppehållstillstånd och om ärenden som gäller arbetstagarnas familjemedlemmar - som skolgång och sjukvård.
- Det är en djungel med uppehållstillstånden - de är till exempel
beroende på anställningens längd, vilket land de anställda kommer ifrån och så vidare.
De största kundgrupperna på de tre orterna där Welcome Office
finns, varierar. I Närpes handlar det mest om arbetskraftsinvandring, i Vasa finns många utländska studerande.
- I Jakobstad är det alla grupper av invandrare, också till exempel
asylsökande, kvotflyktingar eller ingifta, som anlitat mig. Utbildning är något som det ofta frågas om. Det finns ett behov av att
koordinera invandrarutbildningen i regionen, berättar Anita och
tillägger:
- Det som är viktigast är att kunderna får saklig och relevant information. Många frågar till exempel efter arbete och jag säger
som det är: det finns inte.
Lärare i själ och hjärta
Anita Wisén är ledig från sin tjänst som invandrarlärare på Kronoby folkhögskola. Hon har jobbat som lärare sedan 1982.
- Det har blivit tolv år i Kronoby – jag började på Base Camp,
fick ett vikariat med invandrarna och sen var jag fast. Det brukar
hända de flesta – det är så fascinerande och utmanande att jobba
med invandrare, berättar Anita och fortsätter:
- Eftersom jag jobbat länge som invandrarlärare, började jag inte
från noll på Welcome Office, men har lärt mig jättemycket nytt,
som till exempel om invandrares rätt till sjukvård och uppehållstillstånd för arbetstagare. Framför allt har jag lärt känna ytterligare nyckelpersoner.
Som hjälp i det nya jobbet har Anita haft, förutom egen erfarenhet och kontakter, också statistikcentralens sidor.
- I jobbet måste man ha en överblick över invandrarnas situation
och vara vidsynt. Myndigheterna verkar ha skött sin information
rätt bra, som till exempel magistraten och polisen. Både lärarna
och socialarbetarna samt TE byrån skickar allt fler kunder till
mig, med frågor som gäller till exempel studie- och karriärvägledning. Men det är kanske för att de vet min bakgrund.
Att jobba på Welcome Office handlar mycket om problemlösning
och ibland rent detektivarbete.
- Det kan vara vitt skilda frågor som dyker upp under dagen,
men det är det som gör det intressant och utmanande, konstaterar Anita.
Projektet tar slut 28.2.2014 med nuvarande finansiering.
- Jag har trivts jättebra på Welcome Office och som anställd för
staden. Jag har blivit väldigt väl emottagen av personalen på
stadskansliet, där jag bland annat deltagit i personalmöten. Men i
grunden är jag ändå en lärare, så jag återgår till min tjänst i Kronoby i höst, konstaterar Anita Wisén.
Text och foto: Ulla Linder
- 26 -
- Oleskelulupa-asiat muodostavat viidakon – lupa riippuu esimerkiksi työsuhteen kestosta ja työn­tekijän kotimaasta.
Welcome Office – tietoa
maahanmuuttajille
Pietarsaaren raatihuoneessa on toiminut viime vuoden elokuusta
alkaen ”Welcome Office”. Kyseessä on maahanmuuttajien neuvonnan toimintamalli, joka on kehitetty Bothnia Integration
-hankkeessa yhteistyössä seudun muiden toimijoiden kanssa.
- Lähtökohtana olivat muun muassa Helsingistä ja Turusta saadut
ideat. Noissa kau­pun­geis­sa on ollut maahanmuuttajille tarkoitetut tiedotuskeskukset jo kauan. Tästä tuli poh­ja­lai­nen konsepti,
kertoo Pietarsaaressa työskentelevä Anita Wisén.
Welcome Office on osittain perustettu 1.9.2011 voimaan tulleen
uuden kotoutumislain vaa­timusten täyttämiseksi. Uudella lailla
halutaan parantaa ohjausta erityisesti maa­han­muu­ton alkuvaiheessa. Kunnat ovat velvollisia tarjoamaan maahanmuuttajille
samat pal­velut kuin muillekin asukkailleen.
Welcome Officen rahoitukseen osallistuvat Euroopan sosiaalirahasto (ESR) Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta, Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) Pohjanmaan liiton kautta ja 12
kuntaa Kruunupyystä Kaskisiin. Hankkeen omistaja on Vaasan
kaupunki, joten pää­toi­mi­paikka on siellä, samoin projektipäällikkö Pia Hägglund, joka palkattiin viime vuoden maa­liskuussa.
Hankkeella on kolme hanketyöntekijää – Anita Wisén Pietarsaaren seu­dul­la, Aida Simidzia K5-alueen työntekijänä Närpiössä,
ja Vaasassa on työskennellyt tou­ko­kuus­ta alkaen Petra Winberg
uutena hanketyöntekijänä.
Laaja työkenttä
Alkuperäinen nimiehdotus ”Slussen” kuvaa hyvin toiminnan
luonnetta.
- Autan kaikentyyppisiä maahanmuuttajia kaikenlaisissa asioissa. Tarkoituksena ei ole hoitaa viranomaisten työtä, vaan olen
tiedottaja – annan tietoa siitä,
minkä tahojen puo­
leen voi
kääntyä. En täytä lomakkeita
enkä käännä tai tulkkaa, mutta
palvelen asiakkaita suo­meksi,
ruotsiksi ja englanniksi, Anita
selittää.
Maanantaisin Anita työskentelee Uudenkaarlepyyn yhteispalvelutoimistossa ja lisäksi
hän käy usein seudun eri työpaikoilla ja koulutuspaikoissa.
- Minulla on myös paljon kontakteja yhteistyökumppaneihin, työnantajiin, kouluttajiin,
hank­kei­siin ja viranomaisiin
sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Esimerkiksi maahanmuuttajien opet­
tajat ovat
yhteistyökumppaneita, maahanmuuttajat henkilöasiakkaita.
Suurimmat asiakasryhmät vaihtelevat Welcome Officen kolmella toimipaikkakunnalla. När­pi­össä kyse on lähinnä työvoiman
maahanmuutosta, Vaasassa on paljon ulkomaisia opi­s­ke­lijoita.
- Pietarsaaressa palvelujani ovat käyttäneet kaikki maahanmuuttajaryhmät, myös esi­mer­kik­si turvapaikan hakijat, kiintiöpakolaiset tai avioliiton kautta maahan tulleet. Kou­lu­tuk­ses­ta kysytään
usein. Maahanmuuttajien koulutusta on tarpeen koordinoida
seudulla, Anita ker­too ja lisää:
- Tärkeintä on, että asiakkaat saavat asiallista ja oikeaa tietoa.
Monet kysyvät esimerkiksi työ­paikoista ja silloin vastaan totuudenmukaisesti: työtä ei ole.
Sisimmältään opettaja
Anita Wisén on virkavapaalla Kruunupyyn kansanopiston maahanmuuttajien opettajan työs­tä. Hän on työskennellyt opettajana
vuodesta 1982.
- Kruunupyyssä on vierähtänyt 12 vuotta – aloitin Base Camp
-linjalla, sain sijaisuuden maa­hanmuuttajien opettajana ja sille
tielle jäin. Niin yleensä käy – maahanmuuttajien pa­ris­sa työskentely on niin kiehtovaa ja haastavaa, Anita kertoo ja jatkaa:
- Koska olen työskennellyt pitkään maahanmuuttajien opettajana, en aloittanut tyhjästä Welcome Officessa, mutta olen kuitenkin oppinut todella paljon uutta esimerkiksi maa­han­muut­tajien
oikeudesta sairaanhoitoon ja työntekijän oleskeluluvasta. Ennen
kaikkea olen tu­tus­tunut uusiin avainhenkilöihin.
Oman kokemuksen ja kontaktien lisäksi Anitan avuksi uudessa
työssä ovat olleet Ti­las­to­kes­kuksen sivut.
- Työssä vaaditaan yleiskäsitystä maahanmuuttajien tilanteesta
sekä avarakatseisuutta. Viran­omai­set tuntuvat hoitaneen tiedotuksen varsin hyvin, esimerkiksi maistraatti ja poliisi. Sekä opet­
tajat ja sosiaalityönteijät että TE-toimisto lähettävät luokseni yhä
enemmän asiakkaita, joil­la on kysyttävää esimerkiksi opintojen
ja ammatinvalinnan ohjauksesta. Mutta se johtuu eh­­kä siitä, että
he tuntevat taustani.
Welcome Officessa työskentely on pitkälti ongelmanratkaisua ja
toisinaan suo­ras­taan etsivän työtä.
- Päivän aikana eteen saattaa tulla hyvinkin erilaisia kysymyksiä,
mutta juuri se tekee työs­tä kiinnostavaa ja haasteellista, Anita toteaa.
Hankkeen nykyinen rahoitus päättyy 28.2.2014.
- Olen viihtynyt todella hyvin Welcome Officessa ja kaupungin työntekijänä. Kau­
pun­
gin­
kans­
lian henkilöstö on ottanut
minut hyvin vastaan, olen osallistunut muun muassa työ­paik­
kakokouksiin. Pohjimmiltani olen kuitenkin opettaja, joten palaan virkaani Kruu­nu­pyy­hyn syksyllä, Anita Wisén toteaa.
Työnantajilla esimerkiksi on
paljon kysyttävää oleskeluluvista ja työntekijöiden per­
heen­jä­se­niä koskevista asioista, kuten koulunkäynnistä ja
sairaanhoidosta.
- 27 -
Teksti ja kuva: Ulla Linder
www.welcome.office.fi
Onko osoite oikea?
Kaupungin entisten työntekijöiden
(eläkeläisten) osoitteita varten ei ole
automaattista seurantaa. Toivomme että
ilmoitatte, mikäli Staden-Kaupunki –
lehtenne lähetetään väärään osoitteeseen.
Korjatkaa virhe soittamalla numeroon
786 3285 (Rita Forsbacka).
Är adressen rätt?
Vi har ingen automatisk uppföljning på
stadens tidigare anställdas (pensionärer)
adresser. Därför önskar vi att ni meddelar
ifall vi skickar Staden-Kaupunki till fel
adress. Korrigera felaktigheten genom att
ringa 786 3285 (Rita Forsbacka).
- 28 -