Transcript LÄMPÖÄ SYDÄN- TALVEEN!

SUOMEN PUNAISEN RISTIN JÄSENLEHTI / FINLANDS RÖDA KORS MEDLEMSTIDNING
4 / 2012
LÄMPÖÄ
SYDÄNTALVEEN!
Sydäntalvi 16.2.2013
VÄRME I
MIDVINTER!
Midvinter 16.2.2013
joulumieli 44 Jul i sinnet för 20 Ompelemalla
18 Hyvä
lapsiperheille
barnfamiljer
apua maailmalle
RISTIIN RASTIIN
Hyödyt joka päivä
Monipuolinen tuote- ja palvelutarjontamme on lähelläsi joka päivä.
Rahanarvoisten etujen ja edullisten hintojen lisäksi saat Bonusta yli 2000
bonustoimipaikassa. Ostosten maksamisestakin saat etua, kun valitset
S-ryhmän toimipaikoissa maksuvälineeksi S-Etukortin.
Olivatpa ostosi pienet tai suuret, asiakasomistajuus kannattaa joka päivä.
Ellet vielä ole asiakasomistaja, nyt kannattaa liittyä! Teet sen helposti
vaikkapa lähimmässä toimipaikassa tai netissä osoitteessa S-kanava.fi.
S-ryhmä tukee Suomen
Punaisen Ristin työtä
turvallisen arjen puolesta.
4 / 2012
SISÄLTÖ INNEHÅL
LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
5 Pääkirjoitus – Ledare
7 Ristiin rastiin
Ensiavun huomionosoitukset kahdelle pelastajalle.
Maailman aids-päivänä kampanjoidaan nuorille.
Ketjureaktiossa poljettiin ennätyksiä.
Ahvenanmaalla harjoiteltiin valmiutta äidinkielellä.
12 Tapani antoi oppitunnin
Raju joulumyrsky oli lähellä aiheuttaa todellisen katastrofin.
16 Sydäntalvi tehdään yhdessä
Punaisen Ristin valmiusharjoitus innostaa Hämeenlinnassa.
18 Parempi mieli jouluksi
Hyvä joulumieli -keräys auttaa köyhiä lapsiperheitä.
20 Apua ommellen
Mynämäen Apuommel-kerho auttaa ja pitää hauskaa.
23 Tuntematon pelastaja
Luuytimenluovutus pelastaa ihmishenkiä.
12 Myrskyn
jälkeen
40 Efter
stormen
24 Oulumasuissa ei jää yksin
LAURA KOTILA
Punaisen Ristin ainoa äitien vertaistukiryhmä toimii Oulussa.
26 Merkkiteko auttaa
Eettinen lahja ilahduttaa sekä saajaa että antajaa.
33 Ristikko
35 Kors och tvärs
Första hjälpen-utmärkelser till två räddare.
Ungdomskampanj under Världsaidsdagen.
Kedjereaktionen trampade rekord.
Övning i beredskap på modermålet på Åland.
40 Tapani gav oss en läxa
Den häftiga julstormen var nära att orsaka en stor katastrof.
42 Midvinter gör vi tillsammans
Röda Korsets beredskapsövning inspirerar i Tavastehus.
44 En bättre jul i sinnet
Insamlingen Jul i sinnet hjälper fattiga barnfamiljer.
46 Svensk resumé
En etisk gåva gläder både mottagaren och givaren.
Avun maailma Hjälpens värld
4/2012 • 14.11.2012
Suomen Punaisen Ristin jäsenlehti
Finlands Röda Kors medlemstidning
Kannen kuva/Pärmbild: Hanna Linnakko
20 Luovaa
auttamista
JULKAISIJA / UTGIVARE: SUOMEN PUNAINEN RISTI, FINLANDS RÖDA KORS, TEHTAANKATU 1 a, PL 168, 00141 HELSINKI / FABRIKSGATAN 1 a, BOX 168, 00141 HELSINGFORS,
020 701 2000, WWW.PUNAINENRISTI.FI PÄÄTOIMITTAJA / CHEFREDAKTÖR: HANNU-PEKKA LAIHO TOIMITUSSIHTEERI / REDAKTIONSSEKRETERARE KIMMO HOLOPAINEN,
[email protected], 020 701 2229 LAYOUT: CARITA LEHTNIEMI ÖVERSÄTTNING: SARAX-CONVERTO & SCRIBO ILMOITUSMYYNTI: TJM-SYSTEMS EIJA SONNINEN
044 566 7195 ILMOITUSAINEISTOT: TJM-SYSTEMS, PL 75, 02921 ESPOO, (09) 849 2770, [email protected] TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET / BESTÄLLNINGAR OCH
ADRESSFÖRÄNDRINGAR: [email protected] PAINO / TRYCKERI: FORSSA PRINT OY. LEVIKKI NOIN 90 000. ISSN 2243-0229. AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN
TILAUSHINTA / BESTÄLLNINGSAVGIFT 22 EUROA/EURO LEHDEN SÄHKÖPOSTI: [email protected].
avun maailma hjälpens värld 4/2012
3
RISTIIN RASTIIN
Pukeudu klassikkoon
Koko perheelle
ulkoiluun
lämpimät asut
pehmeää
luomuvillaa
Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 • www.ruskovilla.fi
PÄ ÄKIRJOITUS LEDARE
Inhimillisyyden peruskurssi
„
VUODEN KIIREISIN AIKA on taas käsillä. Asiat
pitäisi saada valmiiksi ennen kuin tämä vuosi päättyy. Onneksi urakan lopussa kuitenkin odottaa odotettu ja rauhallinen juhla-aika. Vai odottaako? Joulusta tuntuu tulleen juhla, joka liian usein stressaa ja
ahdistaa ihmisiä, kun sen pitäisi antaa voimia ja yhdessä olemisen riemua.
Viime viikkoina on paljon puhuttu lasten ja nuorten
pahoinvoinnista. Siitä miten vanhemmilla ei ole aikaa,
eikä aina osaamistakaan, olla lastensa kanssa. Elämä
on suorittamista, vaatimuksia, pakonomaista menestymisen tarvetta.
Tarvitsisimme selvästi inhimillisyyden perusopetusta, kurssia, joka ohjaisi meitä etenkin näkemään
ympärillä olevat läheiset. Tavoitteiden ei tarvitsisi olla
maailmoja hipovia. Riittää, jos opimme olemaan yhdessä, kiireettä.
Maailmamme on täynnä rahaa ja tavaraa, tosin
joillakin on niitä liian vähän ja toisilla liikaa. Mutta kenellekään tavara ei anna onnellisuutta. Voisimmekin
tänä jouluna koettaa antaa läheisillemme toisenlaisia
lahjoja – aikaa, yhdessäoloa, kuuntelemista.
Oikein rauhallista juhla-aikaa teille kaikille!
P. S . Viime vuonna Tapani-myrsky vei jouluna
sähkön ja lämmön kymmeniltä tuhansilta
ihmisiltä. Muistetaan siis tänä jouluna varautua
yllättäviinkin ”joululahjoihin”.
Grundkurs i humanitet
„
VI STÅR IGEN inför årets brådaste tid. Det är mycket som ska bli gjort innan året går till ända. Till all
tur får vi njuta av en efterlängtad och lugn högtid i
slutet av året. Eller får vi det? Julen verkar ha blivit en
fest som alltför ofta orsakar stress och ångest, när
den borde ge oss kraft, gemenskap och sprida glädje.
Under de senaste veckorna har det talats mycket
om hur dåligt barn och unga mår. Om att föräldrar
inte har tid, eller alltid ens kunskap, att vara med sina
barn. Livet har blivit något man uträttar, det präglas
av krav och ett trängande behov av framgång.
Det vi behöver är en grundkurs i humanitet, en kurs
som hjälper oss att framför allt se de nära och kära
vi har omkring oss. Målsättningarna behöver inte vara
i skyarna. Det räcker om vi lär oss att vara tillsammans, utan brådska.
Vår värld är full av pengar och saker, även om en
del har för litet och andra för mycket. Men oberoende av hur mycket man har, är det inte saker som gör
en lycklig. Kanske vi den här julen kan försöka ge våra
närmaste annorlunda gåvor – tid, gemenskap, ett
lyssnande öra
Jag önskar er alla en riktigt lugn juletid!
P. S . Förra året gjorde stormen Tapani att
tiotusentals människor blev utan el och värme.
I år ska vi alltså komma ihåg att vara beredda
även på oväntade ”julklappar”.
HANNU-PEKKA LAIHO, PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR
Suomen Punaisella Ristillä on noin 90 000 jäsentä, noin 550 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Erkki Liikanen ja pääsihteeri Kristiina Kumpula.
Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, perheenjäsenet/aikuiset 10 euroa, perheenjäsenet/nuoret 5 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero 221918-67846. Kotimaassa: mm. vapaaehtoiset ystävät, pakolaisten vastaanotto, ensiapuryhmät, vapaaehtoisen pelastuspalvelun yhdysside, nuorisoryhmät, ensiapu- ja muu koulutus. Kotimaan toiminnan tuki: Nordea 157230-372730. SPR Veripalvelu: 200 000 verenluovuttajaa.
Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, puh. (09) 58 011. Maailmalla: rahaa, avustushenkilöitä ja tavaroita katastrofien uhreille sekä
kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: Nordea 221918-68000, Sampo 800019-225005, Okopankki 578007-111649.
Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 187 maassa toimivan yhdistyksen yhdyssiteenä on Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto, joka auttaa rauhanajan onnettomuuksien uhreja sekä tukee kehitysyhteistyötä.
Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä.
Finlands Röda Kors har cirka 90 000 medlemmar, 550 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Erkki Liikanen och generalsekreterare Kristiina Kumpula.
Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, familjemedlem/vuxen 10 euro, familjemedlem/ungd. 5 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto
221918-67846. FRK i hemlandet: frivillig vänverksamhet, flyktingmottagande, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning
i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: Nordea 157230 -372730. Blodtjänst: 200 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors,
tel (09) 58 011. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete
utomlands och i Finland. Nordea 221918-68000, Sampo 800019-225005, Oko 578007-111649. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen.
Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 187 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakors- och rödahalvmånefederationen, som bistår vid
fredstids katastrofer och stöder utvecklingssamarbetet. Internationella rödakorskommittén ICRC bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare.
avun maailma hjälpens värld 4/2012
5
RISTIIN
RASTIIN
Opettajan ensiaputaito pelasti
koulussa SIVU 8
Aids-päivä
panostaa
nuoriin SIVU 9
Kaija Ilkka
palasi Sierra
Leoneen SIVU 10
VAPAAEHTOISUUS VEI
Valkoiseen taloon
Tamperelainen Marja Puomio on käyttänyt leijonanosan elämästään toisten auttamiseen. Kerran se
vei hänet tapaamaan John F. Kennedyä.
TEKSTI JA KUVA KIMMO HOLOPAINEN
Miten tulit vapaaehtoiseksi Punaiseen Ristiin?
– Kasvoin Pohjanmaalla Vimpelissä, jossa ei ollut paljon harrastusmahdollisuuksia. Kun Vimpelin osasto perusti nuorisoryhmän 50-luvulla, liityin siihen.
Ennen pitkää kouluttauduin ryhmän ohjaajaksi ja menin mukaan osaston pieneen ensiapuryhmään. Vuonna 1962 muutin
Helsinkiin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Helsingissä olin
vielä mukana opiskelijaryhmässä, mutta sen jälkeen jäin pitkäksi aikaa rivijäseneksi, koska
työ vei kaiken aikani. Suomesta
puuttui siihen aikaan kunnollinen omahoidon ohjaus diabeetikoille, joten aloin kehittää sellaista. Se oli sellaista pioneerityötä, jossa ei voinut laskea
työtunteja, ja siitä tuli lopulta
elämäntyöni.
Missä vaiheessa päädyit
toimintaan Tampereella?
– Minulla oli koko ajan ollut punaisena lankana, että palaan
vapaaehtoiseksi, kunhan kiire
vähän hellittää. Siirryin vuonna
1977 töihin Diabetesliittoon
Tampereelle, joten aloitin siellä
vapaaehtoistyön uudestaan ennen eläkkeelle jäämistäni.
Mitä kaikkea teet
vapaaehtoisena?
– Vedän Koukkuniemen
vanhainkodin kummiryhmää,
joka käy pitämässä virkistystilaisuuksia asukkaille. Vedän
myös osaston terveyspistettä,
sairaanhoitaja kun olen, ja olen
mukana pyörittämässä vapaaehtoistoiminnan keskusta Tampuria. Lisäksi toimin ystävänvälittäjänä, istun osaston hallituksessa ja osallistun tietysti
isompiin tapahtumiin kuten
Nälkäpäivään.
Auttaminen
on aina ollut
punaisena
lankana Marja
Puomion, 70,
elämässä.
Olet kokenut Punaisessa
Ristissä jotain hyvin
ainutlaatuista:
Operaatio VISTA:n.
Kertoisitko siitä?
– Operaatio VISTA oli Amerikan
Punaisen Ristin yhdessä
Punaisen Ristin kansainvälisen
liiton kanssa vuonna 1962 järjestämä opintomatka Yhdysvaltoihin. Matkalle kutsuttiin nuoria kaikkialta maailmasta, ja
minut valittiin 20-vuotiaana
Suomen edustajaksi yhdessä
Riitta Hjerppen kanssa. Meitä
oli 112 nuorta 42 maasta.
Kiersimme viisi viikkoa eri
kaupungeissa tutustumassa
amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja Punaisen Ristin toimintaan. Viimeisen viikon vietimme Washington DC:ssä,
jossa vierailimme Valkoisessa
talossa ja tapasimme itse
presidentti John F.
Kennedyn. Se oli kyllä
uskomaton elämys kaikille
meille osallistuneille. ✚
avun maailma hjälpens värld 4/2012
7
JOONAS BRANDT
RISTIIN RASTIIN
Apua ja palkintoja
tyhjillä pulloilla
„
Punaisen Ristin, Suomen Lidlin ja Parpa
Oy:n yhteistyössä järjestämät pullonpalautusarpajaiset laajenevat joulukuun alussa 123
Lidl-myymälään.
Palautusarpajaisissa asiakas palauttaa tyhjät pullonsa palautusautomaattiin tavalliseen
tapaan, mutta vaihtaa pantin vastaavaan määrään arpoja. Yhden arvan hinta on viisi senttiä,
joten esimerkiksi yhdellä 15 sentin tölkillä saa
kolme arpaa. Palkintoina on mm. kodin elektroniikkaa, matkoja ja Lidlin lahjakortteja.
Punaisen Ristin palautusarpajaisista saama
tuotto käytetään Nuorten turvatalojen tukemiseen ja paikallisosastojen nuorisotoimintaan.
Minna Luoma
ja keräyskoira
Edwart olivat
pukeutuneet
yhtenäiseen
asuun. Rapsuttamassa
Kaisu Gren.
Nälkäpäivä veti verkossa
Ketjureaktio
teki ennätyksen
„
Punaisen Ristin pyöräilijöille suunnattu
varainhankintakampanja Ketjureaktio kartutti tänä vuonna Punaisen Ristin katastrofirahastoa ennätyksellisillä 47 000 eurolla. Eniten tukea Ketjureaktiolle keräsi Accenture Tampere -joukkue, joka polki kokoon 2 060 euroa.
– Myös Ketjureaktioon lähteneiden joukkueiden määrä kasvoi 120:een, joten tulos on
erinomainen, kiittää Punaisen Ristin varainhankinnan suunnittelija Eeva Arrajoki.
Ketjureaktio-kampanja on tarkoitettu liikuntamyönteisille yrityksille, yhteisöille ja yksittäisille kuntoilijoille. Ketjureaktiossa työnantajat
tai pyöräilijät itse sitoutuvat lahjoittamaan
euron jokaisesta poljetusta 25 kilometristä
katastrofirahastoon.
Varat käytetään Punaisen Ristin terveystyöhön Afrikassa. Työllä edistetään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten terveyttä ja torjutaan esimerkiksi malariaa, koleraa ja
hiviä.
Ketjureaktio järjestettiin nyt toista kertaa
yhteistyössä Pyöräilykuntien verkoston ja Suomi Pyöräilee -kampanjan Kilometrikisan kanssa. Kampanjat jatkuvat jälleen ensi keväänä.
LAURA KOTILA
Jukkapekka Sutela (vas.) ja Asko Pulkkinen edustivat Ketjureaktiossa Kuusakoski Recyclingia, joka polki Katastrofirahastoon hienot 1 793 euroa.
„
TÄNÄ VUONNA 13.–15.9. järjestetty
Operaatio Nälkäpäivä houkutteli vaihtelevassa säässä hyvin kerääjiä, vaikka lahjoitetut summat jäivät hiukan parhaista vuosista. Alustavan arvion mukaan keräys tuotti Punaisen Ristin katastrofirahastoon noin
2,1 miljoonaa euroa.
Punaisen Ristin varainhankinnan suunnittelijan Mia Ekström-Huttusen mukaan paikoitellen sateinen sää heikensi tulosta, samoin se, että ihmiset kantavat entistä vähemmän käteistä rahaa mukanaan.
– Toisaalta nuoria oli jälleen liikkeellä valtavasti, ja innostus tuntuu kasvavan vuosi
vuodelta. Se on tosi hieno juttu ja lupaa hyvää tulevaisuudessa.
Sähköiselle puolelle painottuneet kampanjauutuudet otettiin hyvin vastaan. Viraalikampanjaan osallistuneet levittivät Nälkäpäivän
viestiä sähköpostilla ja Facebookissa, ja virtuaalisia keräyslippaita perustettiin ahkerasti.
– Virtuaalilippaita perustettiin kaikkiaan
398, ja niihin oli lokakuun puolivälissä lahjoitettu 25 161 euroa, varainhankinnan suunnittelija Eeva Arrajoki kertoo.
AIDS-PÄIVÄ
SATSAA NUORIIN
„
Maailman aids-päivää
vietetään jälleen 1.
joulukuuta. Vuodesta 1988
järjestetyn teemapäivän
tarkoituksena on parantaa hiv- ja aids-tietoutta ja
vähentää sairauteen liittyviä ennakkoluuloja ja syrjintää. Tänä vuonna tee-
8
avun maailma hjälpens värld 4/2012
– Lopullista tulosta ei ole vielä saatu, sillä lippaat sulkeutuivat vasta lokakuun lopussa, mutta huomionarvoista on, että keskimääräinen lahjoitus oli peräti 13 euroa. Se
on todella hyvin verrattuna perinteiseen katukeräykseen ja selittyy tietysti pitkälti sillä,
ettei summa riipu taskussa olevista kolikoista.
ERITYISEN SUOSITTUJA virtuaalilippaat olivat blogeissa, mutta myös yritysten sivuilla
lippaisiin kertyi mukavasti lahjoituksia.
– Työpaikat osallistuivat Nälkäpäivään
monella muullakin tavalla. Esimerkiksi OK
Perinnän työntekijät auttoivat meitä hienosti soittamalla toisiin yrityksiin ja levittämällä tietoa virtuaalilippaasta.
Myös Otto-pankkiautomaattien lahjoitusmahdollisuus oli menestys.
– Alustava arvio Otto-kampanjan tuloksesta on upeat 115 000 euroa. Lahjoitustoiminto oli ilmeisesti myös riittävän selkeä,
sillä negatiivista palautetta ei tullut juuri lainkaan.
mapäivän kohderyhmänä
ovat erityisesti nuoret.
Maailman aids-päivänä
vietetään eri puolella Suomea kynttilätapahtumia,
joilla osoitetaan solidaarisuutta hiv-tartunnan
kanssa eläville ja muistetaan aidsiin menehtyneitä. Punaisen Ristin vapaaehtoiset järjestävät myös
KIMMO HOLOPAINEN
tempauksia, joissa kierretään ravintoloissa keskustelemassa teemasta.
Helsingissä järjestetään
tänä vuonna Maailman
aids-päivän nuorten konsertti, jossa esiintyvät
Gracias, Jyrise ja DUO.
Tavastia-klubilla pidettävän tilaisuuden juontaa
Jani Toivola.
RISTIIN RASTIIN
LAURA KOTILA
AVUN
MAAILMA
NRO 1/2013
ILMESTYY
6. HELMIKUUTA.
LUKUKUU
autan
lukema
lla!
© Julia
Vuori
TÄMÄN
PASSIN
OMISTA
A:
Anne Perttilä
tietää kokemuksesta, että
ensi apu jos mikä on tärkeä
kansa laistaito.
Opettaja palkittiin
ripeästä toiminnasta
„
LAPINJÄRVEN Hilda Käkikosken ala-asteen koulun oli tapahtunut, ja painotti, ettei kukaan ollut tehnyt
luokanopettaja Anne Perttilä joutui viime talvena tilanteessa mitään väärää.
– Samanlainen tukehtumistilanne olisi voinut sattua
uransa vakavimman paikan eteen penkkaripäivänä,
kenelle tahansa, myös aikuisille, Perttilä muistuttaa.
joka tunnetaan abien järjestämästä karkkisateesta.
– Olimme sopineet etukäteen, että jaamme oppilaiden keräämät karkit ja syömme ne yhdessä ruoka- HÄTÄENSIAPUKURSSIN LISÄKSI myös kokemus autlassa. Söimme karkkia ja yhtäkkiä tuoli kaatua rämäh- toi Perttilää toimimaan tilanteessa oikein. Vuosia sitti, kun yksi oppilaistani nousi ylös ja alkoi kakoa pää ten hän koki vastaavan tilanteen, kun nakin palanen
punaisena, hän kertoo tapahtumasta.
juuttui hänen parin vuoden ikäisen poikansa henkiPerttilä oli käynyt lasten hätäensiavun kurssin vain torveen. Siitä selvittiin säikähdyksellä.
puoli vuotta aiemmin.
– Ne olivat elämäni pisimmät pari minuuttia.
– Näin pojan edessä karkkipaperin ja ymmärsin heti
Vaaratilanteet ovat herättäneet arvostamaan hämistä oli kyse. Ajattelin välittömästi mielessäni mitä täensiaputaitoja. Lapinjärven Porlammin kylästä on
teen ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi.
pitkä matka lähimpään sairaalaan, joten ripeä toiminPerttilä huusi muut opettajat apuun ja
ta voi pelastaa ihmishengen.
ohjeisti muut lapset odottamaan käytäPerttilä antaa kiitosta Punaisen Ristin
"Jo parista kipavään. Pojalle hän selitti, mitä hän aikoo
Lapinjärven osastolle ensiaputoiminnasta
kasta iskusta
tehdä: luvassa oli pari napakkaa iskua lasekä Vapaaehtoiselle palokunnalle, joka
penkkarikarkki
paluiden väliin.
on hätätilanteessa yleensä ensimmäisenä
lensi kaaressa
– Taivutin häntä eteenpäin, ja jo parispaikalla.
lattialle."
ta kipakasta iskusta iso pyöreä penkka– Täällä avun saaminen voi kestää
rikarkki lensi kaaressa lattialle.
kauan, joten ensiaputaidot ovat tärkeitä
Tapahtuman jälkeen hän rauhoitteli poikaa, kertoi kansalaistaitoja.
mitä oli tapahtunut ja varmisti, että pojalla on kaikki
Anne Perttilä palkittiin toiminnastaan Punaisen Rishyvin.
tin ensiavun huomionosoituksella. Tunnustus myönnettiin tänä vuonna myös helsinkiläiselle Tarja
TAPAHTUMA JÄTTI JÄLJEN luokan tunnelmaan lop- Albrechtille, joka pelasti ripeällä toiminnallaan ja oipupäivän ajaksi. Ne oppilaat, jotka eivät ehtineet ulos keaoppisella elvytyksellä sairaskohtauksen saaneen
ruokalasta, näkivät että kyseessä oli vakava tilanne. työkaverinsa hengen. Myös Albrecht on käynyt PunaiSäikähdyksen jättämä adrenaliiniannos jylläsi pitkään sen Ristin ensiapukurssin. LAURA KOTILA
Perttilänkin ytimissä.
Tietoa Punaisen Ristin ensiapukursseista saa
Hän selvitti oppilailleen totuudenmukaisesti, mitä valtakunnallisesta palvelunumerosta 020 701 2376.
JOKO TUNNET
LUKUKUUN?
„
Punaisen Ristin kouluille
suunnattu Lukukuukampanja jatkuu nyt ympäri
vuoden. Kampanjan idea on
yksinkertainen: oppilaat
tutustuvat opettajan johdolla kuukauden ajan kirjallisuuteen ja lukevat vapaa-ajallaan mahdollisimman paljon. He voivat myös
hankkia lähipiiristään sponsoreita, jotka maksavat
sovitun summan jokaisesta
luetusta kirjasta. Lukemalla
ansaitut rahat lahjoitetaan
Punaisen Ristin katastrofirahastoon.
Lue lisää:
www.punainenristi.fi/lukukuu
PEHMOREDDIE ON
NYT TÄÄLLÄ!
„
Punaisen Ristin
suloinen Reddie-koira on
vihdoin saatavissa myös
pehmoleluna.
Noin 25 sentin
pituinen, konepestävä pehmoReddie maksaa 15
euroa ja sopii erinomaisesti esimerkiksi
perheen pienimpien
unikaveriksi – tai vaikka
pukinkonttiin jouluna! Tilaamalla Reddien tuet Punaisen
Ristin toimintaa.
www.punaisenristinkauppa.fi
avun maailma hjälpens värld 4/2012
9
© ICRC / ISMAIL NABIL
RISTIIN RASTIIN
Nesteytys
pelastaa
kolerapotilaita
„
Syyrian sisällissodan pakolaiskriisi on viimeisin
luku pakkomuuton synkässä historiassa.
Maailmassa yli 72 miljoonaa
pakkomuuttajaa
„
es of
visible consequenc in
most acute and
increased dramaticallyour
to
mplexity have
critical contribution
2012 makes a
population
climate change,
report
ure of conflict,
vulnerability. The and
s,
and accentuate
affected communitie
ced and other
our collective response.
at the heart of
– António Guterres,
ner for Refugees
Commissio
Nations High
Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liiton IFRC:n Maailman katastrofiraportti (World Disasters Report) tutkii
tänä vuonna pakkomuuttoa. Raportin mukaan
maailmassa on tällä hetkellä yli 72 miljoonaa
ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa vastoin tahtoaan – useampi kuin joka sadas
kaikista maapallon asukkaista on pakkomuuttaja.
Ihmisiä ajavat pakomatkalle kotiseuduiltaan
monet tekijät. Konfliktien ja väkivallan ohella
pakkomuuttoa aiheuttavat mm. katastrofit ja
poliittiset levottomuudet. Arviolta 20 miljoonan ihmisen kohdalla pakkomuutto on jatkunut hyvin pitkän aikaa, useista vuosista vuosikymmeniin.
Raportti kiinnittää huomiota myös kasvavaan välinpitämättömyyteen pakolaisten ja
muiden pakkomuuttajien ahdinkoa kohtaan ja
kartoittaa ratkaisuja, joilla valtiot voivat lieventää pakkomuuttoon ajautuneiden ihmisten
kärsimyksiä. Toiseen valtioon paenneet joutuvat maailmalla usein sinnittelemään yhteiskunnan ulkopuolella ilman välttämättömintäkään
tukea selviytymiselleen.
Punaisen Ristin kansainvälisen liiton pääsihteeri Bekele Geleta totesi Maailman katastrofiraportin julkaisutilaisuudessa tutkimuksen
alleviivaavan viestiä, jota Punaisen Ristin liike
on jo vuosia vienyt maailman hallituksille: kaikkia siirtolaisia on autettava ja heidän ihmisarvoaan on kunnioitettava riippumatta siitä,
mikä heidän siirtolaisuutensa syy on.
– Hallitusten on noudatettava sellaista politiikkaa, joka
World
tunnustaa kaikkien siirtolaisten
Disasters
rt2
Repo201
oikeudet ja edesauttaa heidän
pääsyään yhteiskunnan tuottaviksi jäseniksi sen sijaan, että
heistä muodostuu yhteiskunnan paarialuokka, Geleta saFocus on
ion
rat
mig
for ced
ent
noi. KIMMO HOLOPAINEN
and displacem
al Federation
The Internation
Societies
Red Crescent
to the
of Red Cross and
express its gratitudeto and
would like to
for committing
following donors
publication:
supporting this
”
and displace
ster s
Wor ld Disa
2012
rs Report ment
ion
and on
forced migration
rt focuses on
upheaval, violence,
y conflict, political whose numbers are
velopment projects,
of forced
human costs
y,
. The enormous
, increased vulnerabilit
and livelihoods
common
networks and
ian and
d collapsed social
by both humanitar
decisive action
nd countries.
Repo rt 2012
and its
forced migration s, their
plex causes of
displaced population
ian
d impacts on
gaps in humanitar
do not fit
t looks at the significant
migrants who
numbers of forced public health challenges
the
and those
protection, and
women, children
t, particularly for
on’ of forced
the ‘urbanizati
forced
ms. It examines
ntal factors in
social
change and environme
information and
ations,
w communic
aid providers
links between
displaced
reshaping the
funding for forcibly
humanitarian
impacts they
economic
positive and negative
Swedish International
Cooperation
Development
Agency
2012 features:
ment and response
for forced migrants
oting security
health
placement on
urban context
acement
f forced migration
ian challenge
he humanitar
hics and index.
Disasters
1993, the World
facts and
he latest trends,
crises and disasters.
87-5
ISBN 978-92-9139-1
www.ifrc.org
changing minds.
Saving lives,
10
avun maailma hjälpens värld 4/2012
SUOMEN PUNAINEN RISTI lähetti alkusyksystä 13 avustustyöntekijää ja 20 000
kiloa avustustarvikkeita Sierra Leoneen auttamaan maata riivaavan koleraepidemian
taltuttamisessa.
Kotoperäisenä sairautena koleraa esiintyy Sierra Leonessa jonkin verran jatkuvasti. Tuorein epidemia paisui kuitenkin maan
historian pahimmaksi, joten maahan julistettiin kansallinen hätätila ja apua pyydettiin
ulkomailta. Pulaa oli erityisesti kolerahoidossa tarvittavista nesteytyslääkkeistä.
Suomalainen hätäapuyksikkö päätettiin
paikan päällä jakaa kahtia Bombalin ja Port
Lokon maakuntiin läntisessä Sierra Leonessa. Maakunnissa tuettiin etupäässä piirisairaaloiden koleraosastoja yhteistyössä Sierra Leonen terveysministeriön ja Sierra Leonen Punaisen Ristin vapaaehtoisten kanssa.
KOLERAOPERAATION tiiminvetäjänä toimi
Kaija Ilkka, jolle komennus Sierra Leonessa
ei ollut ensimmäinen. Hän oli maassa myös
14 vuotta sitten sisällissodan riehuessa pahimmillaan. Silloin Ilkka työskenteli sairaanhoitajana Kansainvälisen Punaisen Ristin komitean ICRC:n riveissä kirurgisessa sairaalassa.
– Ennen lähtöä mietin, mahtaako sitä
muistaa enää mitään. Kyllä maisemat muisti, ja sen mikä tie vie minnekin, Ilkka kertoo.
Tällä kertaa tie vei Makenin kaupunkiin
Bombalin maakunnassa, jonne sijoittui Ilkan
lisäksi yksi sairaanhoitaja, lääkäri sekä kaksi
teknikkoa. Paikallinen piirisairaala oli siisti ja
toimiva, mutta koleran hoidossa oli puutteita.
– Ensimmäisenä Punaisen Ristin teknikot,
paikalliset vapaaehtoiset ja ryhmään liittynyt beniniläinen sanitaatioasiantuntija eristivät koleraan sairastuneet muista potilaista ja asensivat osastolle käsienpesupisteet.
Myös siivoojille hankittiin kumisaappaat ja
käsineet taudin leviämisen ehkäisemiseksi.
Monet potilaista saapuivat sairaalaan todella heikossa kunnossa. Kolera voi aiheuttaa niin rajun nestehukan, että se johtaa
hoitamattomana kuolemaan jo muutamassa
tunnissa. Ensihoitona on suola-sokeriliuos,
pahimmissa tapauksissa suonensisäinen
nesteytys. Monilla potilailla todettiin koleran ohella malaria tai keuhkokuume.
Vaikka sairastuneita saapui tasaisena virtana, potilaat saatiin pidettyä hengissä. Kuukauden kestäneen operaation loppua kohden potilaita oli koko ajan vähemmän.
Kaija Ilkka
toimi tiiminvetäjänä Suomen Punaisen
Ristin koleraoperaatiossa
Sierra Leonessa.
TÄLLÄ KERTAA avustustyöntekijät saivat
tehdä työnsä rauhassa toisin kuin Ilkan edellisellä käynnillä Sierra Leonessa. Joulukuussa 1998 turvallisuustilanne pääkaupungissa
Freetownissa oli niin huono, ettei Ilkka saanut liikkua kuin kodin ja työn väliä, ja sekin
oli vaarallista.
– Puolen kilometrin matkalla oli ainakin
kuusi tarkastuspistettä, joissa läpipääsy piti
neuvotella huumattujen lapsisotilaiden kanssa, Ilkka muistelee.
– Huumorilla siitä yleensä selvisi. Vetosimme aina siihen, että jos sinulle sattuu
jotain, niin meidän sairaalaan sinäkin tulet
ja me sinut paikkaamme kuntoon.
KOMENNUKSET avustustyöntekijänä ovat
vieneet Ilkan moneen kertaan maailman ympäri Murmanskista Pohjois-Koreaan ja Liberiasta Afganistaniin. Viimeiset kolme vuotta
Suomessa viettänyt Ilkka ei epäröinyt palata Sierra Leoneen, kun kutsu kävi. Vaikka
hätä ympärillä on ollut huutava, kaikki reissut ovat olleet mieluisia.
– Yhteistä kaikille keikoille on se, että
vastaanotto avustustyöntekijöille on aina
ollut todella hyvä, niin kuin täällä Makenissakin. Se kannustaa lähtemään.
Suomen Punaisen Ristin koleraoperaatio
Sierra Leonessa sai ulkoministeriöltä rahoitusta 500 000 euroa. Punaisen Ristin katastrofi rahaston varoja kanavoitiin Sierra
Leoneen 286 000 euroa.
SANNA NEGUS
RISTIIN RASTIIN
MINNA PASSI
Finströmin osaston ensiapuvapaaehtoinen Fia
Nordberg huolehtii harjoitusonnettomuudessa
loukkaantuneesta henkilöauton kuljettajasta.
mäisen yhteisen ruotsinkielisen valmiusharjoituksen.
Harjoitustilanteessa
kaasurekka ja pikkuauto
olivat törmänneet täpötäyden leirintäalueen nurkalla.
Kaasurekka syttyi tuleen.
Loukkaantuneita ja kauhuissaan metsään ja rannoille paenneita oli paljon.
Todellisuudessa Punaisen
Ristin Ahvenanmaan piirillä
olisi rajalliset resurssit
selviytyä suuresta onnettomuudesta. Ensimmäiseksi
pulaa tulisi henkisen tuen
koulutuksen saaneista
ruotsinkielentaitoisista
vapaaehtoisista. Lähin apu
olisi saatavissa Turunmaan
kaksikielisestä piiristä,
jossa on 18 ruotsinkielistä
henkisen tuen vapaaehtoista.
Nyt harjoitukseen tuli
Ahvenanmaan noin 40 va-
Tekstiä on toimituksen käytössä
APUA OMALLA
ÄIDINKIELELLÄ
„
Mitä vakavampi onnettomuus, sen tärkeämpää on kyetä toimimaan
uhrien äidinkielellä. Suomen
Punaisen Ristin ruotsin- ja
kaksikieliset piirit järjestivät lokakuun toisena viikonloppuna Ahvenanmaalla
järjestön historian ensim-
paaehtoisen avuksi runsaat
30 vapaaehtoista Turunmaan piiristä, Pohjanmaan
ruotsinkielisestä piiristä
sekä Helsingin ja Uudenmaan piiristä.
– Harjoitus onnistui sataprosenttisesti. Saimme
täydellisen kuvan asioista,
joita meidän tulee kohentaa
ja hioa tositilannetta silmällä pitäen. Yhteistyö poliisin,
rannikkovartioston ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun lukuisten eri toimijoiden
kesken sujui mallikkaasti,
Ahvenanmaan piirin toiminnanjohtaja Stefan Simonsen kertoo.
Osallistuneet piirit päättivät alustavasti, että ruotsinkielinen valmiusharjoitus
uusitaan kahden vuoden
kuluttua Pohjanmaan ruotsinkielisen piirin isännöimänä. PEKKA REINIKAINEN
JARKKO MIKKONEN
avun maailma hjälpens värld 4/2012
11
Sydäntalvi
Tapanin
opetukset
Viime joulun jälkeen Suomen yli pyyhkäissyt Tapanimyrsky yllätti kaikki ja paljasti suuria puutteita
yhteiskunnan varautumisessa poikkeustilanteisiin.
Niihin varautuminen on myös Punaisen Ristin asia.
TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT LEHTIKUVA / RONI REKOMAA JA KIMMO HOLOPAINEN
Tapani-myrskyn
aiheuttamat katkokset
sähkönjakelussa
kestivät pisimmillään
jopa kolme viikkoa.
12
avun maailma hjälpens värld 4/2012
A
lkuun se näkyi sääsatelliittien
kuvissa vain vaatimattomana
matalapaineena Kanadan Newfoundlandin eteläpuolella. Elettiin joulunalusaikaa viime vuonna.
Suomessa Ilmatieteen laitos noteerasi matalapaineen voimistumisen sen
matkalla yli pohjoisen Atlantin ja antoi
ensimmäisen varoituksen aatonaattona. Matalapaineen laskeskeltiin saapuvan Suomeen maanantaina tapaninpäivänä. Rutiini-ilmoitus ei johtanut
mihinkään toimenpiteisiin.
Merellä matalapaine voimistui ja eteni nopeasti. Jouluaattona se lähestyi
jo Norjan rannikkoa. Norjalaisilta se sai
nimen Dagmar, eikä se enää ollut tavallinen matalapaine. Tuulet puhalsivat
jatkuvasti yli hirmumyrskyn rajan 33
metriä sekunnissa. Norjassa annettiin
suurhälytys.
Myrsky saavutti Norjan rannikon
varhain joulupäivän vastaisena yönä.
Kun Kråkenesin sääasema Keski-Norjassa rikkoutui joulupäivän iltana kello
20:00, viimeinen mitattu tuulen keskinopeus oli 44 metriä sekunnissa,
puuskassa 55 metriä sekunnissa.
Toisella puolella Atlanttia sellaista
tuulta kutsutaan toisen luokan hurrikaaniksi. Se repii irti laiturit ja talojen
katot, rikkoo ovet ja ikkunat, kiskoo
puut juurineen maasta.
Suomessa Ilmatieteen laitos oli antanut jo kolme varoitusta lähestyvästä myrskystä ja nostanut joka kerta
arviotaan vaaratasosta. Varoitukset
eivät kuitenkaan johtaneet toimenpiteisiin.
Atlantilta saapuvat myrskyt heikentyivät aina kulkiessaan Norjan ja Ruotsin yli.
Ja olihan sentään joulu.
Ainoastaan pelastuslaitokset olivat
joulupäivänä alkaneet pikku hiljaa varautua odotettavissa oleviin lisätehtäviin. Viimeinen vaaratiedote Ilmatieteen
laitokselta lähti kahden jälkeen aamuyöstä tapaninpäivänä.
Suomi sulatteli edelleen jouluruokia.
avun maailma hjälpens värld 4/2012
➔➔➔
13
Sydäntalvi
Arja Setälä sinnitteli kotonaan
Kiskon kirkonkylällä muutamaa
tuntia vaille viikon
ilman sähköä.
Matkapuhelinkin hiljeni
Aamukahdeksalta myrskytuulet riehuivat länsirannikolla. Kaskisissa mitattiin
keskituuleksi 29 metriä sekunnissa. Puuskissa tuuli ylsi edelleen hirmumyrskylukemiin. Niin voimakkaita myrskytuulia
koetaan Suomessa vain kerran tai pari
vuosikymmenessä.
Tuuli kaatoi puita teille ja sähköjohdoille, repi peltikattoja ja lennätti irtainta rojua. Energiayhtiöiden käytönvalvomoissa koputeltiin tietokonenäyttöjä
epäuskoisina: lähes kaikki Lounais-Suomen ja Satakunnan sähkölinjat olivat
poikki. Yksin Fortumin vikapäivystykseen
yritettiin tapaninpäivän aikana soittaa
600 000 kertaa.
Myös hätäkeskukset ruuhkautuivat
pahoin. Jonotusajat venyivät aamupäivällä kymmeniin minuutteihin, eikä kaikkiin puheluihin ehditty edes vastata.
Arja Setälä, 71, ihmetteli myrskyn
ryskettä kotonaan Kiskon kirkonkylän
mäellä Salossa. Sähköt katkesivat kirkonkylältä aamupäivällä, ja pari tuntia
myöhemmin mykistyi matkapuhelin.
Kun talven pimeä alkoi laskeutua eikä
sähköjä kuulunut takaisin, yksin kolmen
14
kissansa kanssa asuva Setälä alkoi huolestua.
– Se oli pelottavaa. Pahinta oli, kun
kännykkä lakkasi toimimasta. Sitä alkoi
miettiä, että kyllä ihminen voi Suomessa olla yksin, vaikka asuu keskellä kirkonkylää, Setälä muistelee.
Vanhassa puutalossa oli suora sähkölämmitys ja sähköllä toimiva ilmalämpöpumppu, joten rakennus alkoi jäähtyä.
Talon vanhat kakluunit olivat kuitenkin
toimintakunnossa, joten Setälä alkoi
lämmittää pönttöuunia taskulampun ja
kynttilän valossa.
– Yhdenkin uunin lämmittämisessä
oli aikamoinen homma, saati sitten että
lämmittäisi useamman. Onneksi minulla
asuu muutaman kilometrin päässä ystävä, joka kävi kantamassa polttopuita.
Myös naapurit kävivät kyselemässä, miten pärjään, Setälä kertoo.
Onni onnettomuudessa oli, että sää
oli poikkeuksellisen lämmin. Pönttöuunit
riittivät pitämään elohopean 15 asteen
tuntumassa.
– Laitoin jalkaan kolmet sukat ja kolmet housut ja vedin päälle kolme puseroa
ja villatakin. Kyllä siinä jo kummasti alkoi
tarkenemaan.
avun maailma hjälpens värld 4/2012
”Mietimme
hetken, onko
ylireagointia
pyytää
vapaaehtoisia
avuksi, mutta
se oli nopea
pohdinta.”
HANNELE LYYTINEN
vanhuspalvelujohtaja, Salo
– Kova pakkanen olisi ollut todellinen
katastrofi. Nyt vahingot jäivät oikeastaan
siihen, että menetin pakastimen sisällön. Kurjin juttu oli pimeys, kun ei nähnyt edes lukea. Päivänvaloa riitti vain
muutamaksi tunniksi.
Sähköt olivat lopulta poikki Kiskon
kirkonkylällä muutamaa tuntia vaille viikon, eikä Setälä naapureineen ollut pulassa yksin. Sähköyhtiöiden mukaan ilman sähköä oli pahimmillaan 300 000
asiakasta. Vikojen korjaaminen kesti pisimmillään kolme viikkoa.
Elintärkeät toiminnot
vaarassa
Kotitalouksien sähkökatkot saivat Tapaniksi nimetyn talvimyrskyn jälkipuinnissa paljon huomiota, mutta ne olivat vain
jäävuoren huippu.
Lounais-Suomen aluehallintoviraston
pelastustoimesta ja varautumisesta vastaava johtaja Ilkka Horelli kertoo, että
laajat sähkökatkot johtivat nopeasti monen yhteiskunnan elintärkeän toiminnon
vaarantumiseen.
Koska matkapuhelinverkon tukiasemat oli akkuvarmennettu vain 2–3 tun-
niksi, kännykät lakkasivat toimimasta.
Samalla hiljenivät esimerkiksi samaa
verkkoa käyttävät vanhusten turvapuhelimet. Jopa viranomaisten käyttämän
VIRVE-verkon toiminnassa oli vakavia ongelmia. Sen tukiasemat oli akkuvarmennettu vähän paremmin, mutta nekin vain
24 tunniksi. Tällä kertaa se ei riittänyt.
– Pahimmillaan puolet Varsinais-Suomen VIRVE-asemista oli alhaalla, mikä
aiheutti sen, ettei hätäkeskus voinut välittää tehtäviä palokunnalle, poliisille eikä
ambulanssille, Ilkka Horelli sanoo.
Katkokset pakottivat viranomaiset
improvisoimaan, jotta tehtävät saataisiin edes jollain tavalla hoidettua. Pelastuslaitos miehitti VPK:n asemia. Apua
tarvitsevia kuntalaisia kehotettiin hakeutumaan paloasemille, joilla viranomaisverkko toimi jotenkuten. Hullunkurisiltakaan tilanteilta ei vältytty.
– Kemiönsaarella oltiin välillä tilanteessa, jossa ei toiminut viranomaisverkko eikä matkapuhelin, mutta vanha lankapuhelinverkko toimi. Ambulanssimiehistö kävi sitten yksityisten ihmisten
kodeissa soittamassa lankapuhelimella
hätäkeskukseen, olisiko keikkaa.
Sähkökatkot aiheuttivat häiriöitä myös
vedenjakelussa ja jätevedenkäsittelyssä.
Esimerkiksi Salossa aluesairaalan toiminnan keskeytyminen oli enää puolen tunnin päässä, kun vedenottamolle saatiin
palautettua sähköt. Myös kuntien terveydenhuollon potilastietojärjestelmät
kaatuilivat, ja kotipalvelun ja kotisairaanhoidon palvelut vaarantuivat. Tiet olivat
poikki kaatuneiden puiden takia ja liikenne takkusi.
Horellin mukaan vuodenvaihteen tapahtumat paljastivat vakavia puutteita
viranomaisten, kuntien, sähköyhtiöiden
ja puhelinoperaattorien valmiudessa toimia yllättävässä häiriötilanteessa.
– Reagointi oli kaiken kaikkiaan käsittämättömän hidasta, varsinkin kun
myrskyn tulosta tiedettiin hyvissä ajoin.
Evakuointi uhkasi
vanhainkoteja
Punainen Risti auttoi myrskyn uhreja
usealla paikkakunnalla etenkin pahiten
kärsineiden Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla. Salossa Punaisen Ristin
vapaaehtoiset pyörittivät yhdessä Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepan
kanssa Salon keskustassa Moision koululla tilapäismajoituspistettä ilman sähköjä ja lämmitystä jääneille kuntalaisille.
Salon osaston puheenjohtaja Riitta
Salonen kertoo, että yhteistyötä vauhdittivat tutut ihmiset toisella puolella.
Salon kaupungilla työskentelevä Vapepan vapaaehtoinen Anne Liimatainen
toi Vapepan nopeasti mukaan ja piti
muutkin ajan tasalla.
– Sain jo tapaninpäivän iltana Annelta tiedon, että Moision koululle ollaan
avaamassa evakuointipaikkaa. Soitin itse
seuraavan päivän aamuna kaupungille
ja kysyin, mitä Punainen Risti voi tehdä,
Riitta Salonen kertoo.
Koululle tarvittiin paitsi vapaaehtoisia
30 sänkyä ja petivaatteet, jotka Salonen
järjesti paikalle Punaisen Ristin logistiikkakeskuksesta Tampereelta. Auttamaan
hälytettiin vapaaehtoisia myös naapuriosastoista Perniöstä ja Halikosta. Voimien yhdistäminen on itsestään selvää.
– Perniön osaston kanssa on tehty
tiivistä yhteistyötä jo vuosia. Halikon
osaston kanssa meillä on yhteinen ensiapuryhmä ja kaikkien Salon alueen
osastojen kanssa yhteinen henkisen tuen
hälytysryhmä.
Moision koululla vapaaehtoiset päivystivät vuoroissa. Kuntalaisille tarjottiin
peseytymismahdollisuutta, jaettiin vesikanistereita ja ladattiin esimerkiksi puhelinten akkuja. Yösijaa hätämajoituksessa tarvitsi lopulta vain muutama ihminen, mutta vapaaehtoisille tuli pian
lisää tekemistä.
Salon kaupungin vanhuspalvelut olivat myrskytuhojen vuoksi kovassa paineessa.
– Yritimme kartoittaa tilannetta soittamalla, mutta moniin syrjäisempiin yksiköihin ei saatu yhteyttä, koska sähköt
ja puhelinyhteydet olivat poikki. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hypätä autoon ja ajaa
katsomaan, Salon kaupungin vanhuspalveluiden johtaja Hannele Lyytinen kertoo.
Useassa vanhainkodissa vastassa oli
pimeys. Koska lämmitys ei toiminut ilman sähköä, rakennukset alkoivat jäähtyä. Kun sähköjen paluusta ei ollut varmuutta, kaupungilla alettiin valmistautua
hätäevakuointeihin.
– Suunnitelmat oli valmiina parin suurenkin vanhainkodin evakuoimiseksi,
mutta onneksi siihen ei tarvinnut mennä, kun sähköt tai varavoima saatiin järjestettyä. Evakuoimaan jouduttiin lopulta vain yksi pieni yksikkö ja parikymmentä kotihoidon asiakasta, jotka eivät pärjänneet kodeissaan ilman sähköä.
Vapaaehtoispartiot
avuksi
Kaupungin henkilökunta venyi eikä ylityötunteja säästelty, kun omaishoidon
ja kotihoidon asiakkaiden pärjääminen
käytiin tarkistamassa kerran päivässä.
Kaikki kunnan ikäihmiset eivät kuitenkaan olleet siinä. Varsinkin syrjäkylillä
asui paljon vanhuksia, joiden tilanteesta
ei ollut mitään tietoa.
– Meillä oli kamala huoli, että mitä jos
kaikki ei olekaan kunnossa, jos jollakulla onkin hätä eikä hän pysty hälyttämään
”Soitin itse
myrskyä seuranneena
aamuna kaupungille ja
kysyin, mitä Punainen
Risti voi
tehdä.”
RIITTA SALONEN
osaston puheenjohtaja, Salo
apua. Hetken me mietimme, onko se ylireagointia pyytää vapaaehtoisia avuksi,
mutta se oli todella nopea pohdinta:
sellaisessa tilanteessa ei voi ylireagoida,
Hannele Lyytinen sanoo.
Punaisen Ristin ja Vapepan vapaaehtoiset kokoontuivat kaupungintalolle,
jonka komentokeskuksena toimineen
neuvotteluhuoneen pöydälle levitettiin
Salon alueen kartat. Joukot jaettiin 2–3
hengen partioihin, joista jokainen sai
kartalta oman lohkon, pääasiassa sähköttömiä syrjäkyliä.
Kyösti Etsalo Perniön osastosta oli
mukana molempina iltoina, joina vapaaehtoiset olivat liikkeellä. Ensimmäisenä
iltana, tapaninpäivän jälkeisenä tiistaina,
partiot kiersivät yhteen asti yöllä.
– Välillä mentiin pimeässä metsässä
niin, että vaan otsalampun valo vilkkui
puitten välistä. Mahtoi siinä asukkaat
ihmetellä, että mitä sieltä tulee, Etsalo
naurahtaa.
Kierros kulki talosta taloon. Asukkaiden vointi tarkistettiin, heille jaettiin
kaupungin tiedotetta, vettä ja leipää, ja
tarvittaessa tarjottiin kuljetusta hätämajoitukseen.
– Muutamassa paikassa tuli vähän
ikävääkin palautetta, että kovin myöhään tulette, mutta pääosin vastaanotto oli erittäin positiivinen.
– Moni kiitti, vaikka ei apua tarvinnutkaan. Se toi turvallisuuden tunnetta,
että joku kuitenkin muisti heitäkin. ➔
Oma varautuminen kuntoon
„
Pitkittyneeseen sähkökatkoon tai muuhun yhteiskunnan toiminnan häiriötilanteeseen voi varautua myös omatoimisesti. Kotiin kannattaa hankkia
ns. kotivara, joka koostuu tavanomaisista, hyvin
säilyvistä elintarvikkeista ja muista välttämättömistä
tarvikkeista. Suositus on, että kotivara riittäisi noin
viikoksi. Varastoa pitää käyttää ja täydentää säännöllisesti, jotta tarvikkeet pysyvät käyttökelpoisina.
Kotiin on hyvä varata ainakin seuraavat tarvikkeet:
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
NOIN VIIKON ELINTARVIKKEET
VÄLTTÄMÄTTÖMÄT LÄÄKKEET
TASKULAMPPU
K AA
LE IK
PARISTOKÄYTTÖINEN RADIO
E E N!
TALT
RIITTÄVÄSTI PARISTOJA
ASTIOITA VEDEN SÄILYTYKSEEN
JODITABLETTEJA
TULENTEKOVÄLINEET JA PUITA (PUULÄMMITYS)
Lisää kodin turvallisuudesta:
turvaopas.pelastustoimi.fi
avun maailma hjälpens värld 4/2012
15
Hoivakoti Ilonpisaran johtaja Raija-Leena
Löövi (kesk.) esittelee etsintävarusteita
Hämeenlinnan osaston Eeva Myyryläiselle
(vas.) ja kaupungin Sirpa Ylikerälälle.
Sydäntalvi
”Reagointi oli käsittämättömän hidasta, varsinkin
kun myrskyn tulosta tiedettiin hyvissä ajoin.”
ILKKA HORELLI
pelastusjohtaja, Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Kiskon kirkonkylällä Riitta Salosen vapaaehtoispartio koputti myös Arja Setälän pimeän mökin ovelle. Vaikkei Setälällä varsinaista hätää ollutkaan, vierailu lämmitti mieltä.
– Se oli hieno juttu, että Punaisen
Ristin vapaaehtoiset kävivät. Minulla oli
ystäviä ja naapureita apuna, mutta jollain toisella ei ehkä ole, Setälä sanoo.
– Sellaisessa tilanteessa pieniltä tuntuvat asiat voivat olla todella tärkeitä –
että joku käy katsomassa ja auttaa vaikka kantamaan puita, tai tuo uudet paristot lamppuun.
Uusi myrsky vain
ajan kysymys
Loppujen lopuksi Tapani-myrskystä selvittiin pitkälti säikähdyksellä. Ihmisillä
oli joulun jäljiltä varastossa ruokaa ja sää
oli poikkeuksellisen leuto. Koko maassa
menehtyi lopulta vain kaksi ihmistä, molemmat raivaustöissä. Puuta myrsky kaatoi miljoonia kuutiometrejä.
Aineksia olisi ollut paljon pahempaan.
Jos samanlainen myrsky olisi iskenyt kovilla pakkasilla, edessä olisivat olleet
mittavat aineelliset vahingot ja massaevakuoinnit.
Varmaa on, ettei Tapani-myrsky jää
lajissaan viimeiseksi. Kukaan ei tiedä,
koska seuraava tuhoisa myrsky iskee,
mutta kun se tapahtuu, valmiuden olisi
syytä olla parempi.
Ilkka Horelli laati Tapani-myrskyn kokemusten pohjalta Aluehallintovirastolle raportin, jossa esitetään lukuisia kehittämisehdotuksia tulevien poikkeustilanteiden varalle: tietoliikenteen akkuvarmennusta pitää parantaa, tärkeitä
sähkölinjoja täytyy suojata maakaape16
loinnilla, omatoiminen varautuminen pitää palauttaa kunniaan. Rutkasti kehittämistä olisi myös eri toimijoiden välisessä yhteistyössä.
Raportti kannustaa viranomaisia ja
kuntia ottamaan vapaaehtoisjärjestöt
tosissaan mukaan valmiussuunnitteluun.
Nyt järjestöjen potentiaali jäi osin hyödyntämättä tai se muistettiin viiveellä.
– Esimerkiksi Varsinais-Suomessa Vapepa sai Turun pelastuslaitokselta pyynnön nostaa valmiuttaan vasta 29.12. eli
monta päivää myrskyn jälkeen ja viikko
sen jälkeen, kun lähestyvästä myrskystä
oli tieto. Se on lähinnä käsittämätöntä.
Yhteistyötä pitää ilman muuta parantaa,
sillä tällaisessa poikkeustilanteessa auttaminen on kaikkien asia, Horelli sanoo.
Tapanin kokemus opetti myös, että
järjestöjen kannattaa olla oma-aloitteisia. Apua voi tarjota pyytämättäkin, kuten esimerkiksi Salossa tehtiin.
– Kokemus osoitti, miten tärkeää yhteistyö vapaaehtoisjärjestöjen kanssa
on. Vaikka varautumista on parannettu,
ei meillä kaupungilla ole resursseja esimerkiksi lähteä kartoittamaan jokaisen
kaupunkilaisen tilannetta, Hannele Lyytinen sanoo.
– Tärkeää olisi, että tuntisimme toisemme jo etukäteen ja tietäisimme toistemme valmiudet. Kun jotain sattuu,
meidän pitää osata toimia yhdessä, ei
siinä ole enää aikaa miettiä.
Tavoite on sama myös Salon seudun
Punaisen Ristin osastoissa. Harjoitus tekee mestarin.
– Perniön osaston valmiussuunnitelma piti kyllä tämän myrskykokemuksen
jälkeen päivittää. Aika monta nimeä ja
riviä siihen tuli lisää, Kyösti Etsalo hymyilee. ✚
avun maailma hjälpens värld 4/2012
Hämeenlinna
Hämeenlinnassa kaupunki
ja ikäihmisten hoitolaitokset lähtivät täysillä mukaan, kun heitä pyydettiin
Punaisen Ristin Sydäntalveen – tietenkin, sillä
harjoitus on kaikille yhtä
tärkeä.
TEKSTI JA KUVA KIMMO HOLOPAINEN
R
aju talvimyrsky on runnellut Hämeenlinnaa. Sähkönjakelu on
poikki, pakkanen paukkuu. Rakennukset jäähtyvät. Viranomaisilla on
kädet täynnä työtä, joten Punaista Ristiä
pyydetään auttamaan evakuoinneissa.
Tällä kertaa kyse ei onneksi ole tositilanteesta, vaan Punaisen Ristin Sydäntalvi-valmiusharjoituksen kuvitellusta
tilanteesta. Nyt istutaan hoivakoti Ilonpisaran lämpimässä kokoustilassa ide-
KI
K AIK N!
A
A
K
MU
Mikä on
Sydäntalvi?
● Sydäntalvi
on Punaisen
Ristin valtakunnallinen valmiusharjoitus
● Kaikki Punaisen Ristin osastot voivat osallistua voimavarojensa
mukaan
● Harjoitus
järjestetään
koko maassa
lauantaina
16.2.2013
● Sydäntalvessa harjoitellaan
viranomaisten
avustamista
evakuoinnissa
innostui Sydäntalvesta
oimassa, miten helmikuussa järjestettävä harjoitus Hämeenlinnassa toteutetaan.
Edustettuina ovat Ilonpisaran lisäksi
Hämeenlinnan kaupunki, Punaisen Ristin
Hämeen piiri sekä tietenkin Hämeenlinnan osasto.
Ilonpisaralle harjoitukseen osallistuminen oli selvää siitä lähtien, kun mukaan pyydettiin.
– Tietenkin me lähdimme mukaan!
Tämähän on loistava tilaisuus, kun samoja asioita pitää harjoitella joka tapauksessa, toiminnanjohtaja Raija-Leena
Löövi sanoo.
Samoilla linjoilla on kaupungin tilaajapäällikkö Sirpa Ylikerälä.
– Tapaninpäivän myrsky herätti meidät siihen, että sähköt todella voivat
mennä poikki pitkäksi aikaa, Ylikerälä
kertoo. – Sitä varten pitää harjoitella.
Yhteistyökumppanit apuun
Sydäntalvi-harjoituksen tavoite on kehittää Punaisen Ristin valmiutta toimia
viranomaisten tukena evakuointitehtävissä. Samalla harjoitellaan tilannetiedon
kokoamista ja sen välittämistä. Itse harjoituspäivä on kuitenkin vain osa kokonaisuutta.
– Matka harjoitukseen ja elämä sen
jälkeen ovat yhtä tärkeitä, Punaisen Ristin Hämeen piirin valmiuspäällikkö Ari
Saarinen sanoo. – Verkostoituminen ja
kumppanuuksien vahvistaminen on osa
harjoitusta. Kun yhdessä suunnitellaan,
ollaan valmiita tositilanteessa.
Sydäntalvi on ensi vuonna myös Punaisen Ristin ystävänpäivä. Mukana oleville ikäihmisille ja muille kuntalaisille
järjestetään hauska iltapäivätapahtuma
kahvituksineen ja ohjelmineen, ihannetapauksessa samassa paikassa, johon
ihmiset evakuointiharjoituksessa kuljetetaan.
– Yksi vaihtoehto on keskittää toiminta Ilonpisaraan ja tuoda tänne ystävätoiminnan piirissä olevia vanhuksia.
Paikan pitää olla esteettömästi saavutettavissa, eikä se saa olla kovin syrjäs-
● Samalla päivitetään valmiussuunnitelmia ja vahvistetaan kumppanuuksia
● Sydäntalvi
on ensi vuonna
myös Punaisen
Ristin ystävänpäivä
● Sydäntalvi
on osallistujille
ja yleisölle
myös iloinen
iltapäivätapahtuma
● LähiTapiola
ja suuri joukko
muita kumppaneita tukee
Sydäntalvea
● Lisätietoa
piiristä ja
RedNet-vapaaehtoisverkosta:
rednet.punainenristi.fi
sä, Hämeenlinnan osaston puheenjohtaja Markku Kytöpuu pohtii.
– Ehkä seurakuntasali, sinne olisi helppo tulla ja tilaa riittäisi, Raija-Leena Löövi ehdottaa.
Ari Saarinen muistuttaa, että Kirkkohallitus ja sitä kautta seurakunnat ovat
luvanneet olla Sydäntalvessa mukana.
– Meillä on seurakunnan kanssa yhteinen toimintakeskus Pysäkki. Sieltä
voisi saada vapaaehtoisiakin mukaan,
Sirpa Ylikerälä lisää.
Entä kuljetukset? Niiden miettiminen
on osa valmiussuunnitelmaa ja evakuointiharjoitusta, toisaalta osastoja ei
haluta rasittaa kustannuksilla.
– Me haemme kuljetusliikkeitä yhteistyökumppaneiksi, ja paikkakunnan kuljetusyrittäjiin kannattaa ottaa yhteyttä.
LähiTapiola myöntää 150 euron tuen
Sydäntalveen osallistuville osastoille, Ari
Saarinen kertoo.
– Kun kaupunki on näin innolla mukana, niin meillähän on kaupunginhallituksen puheenjohtajana Vekka Liikenteen toimitusjohtaja, joku heittää.
– Ja LähiTapiolan aluejohtaja on Hämeenlinnan mieskuoron puheenjohtaja,
ehkä sieltä saisi pienen lauluryhmän
esiintymään, Kytöpuu keksii.
– Osaston puolelta meillä on ajatuksena saada ensihuoltoryhmä hoitamaan
evakuointia. Ystävätoiminta tulisi mukaan omien vanhustensa kanssa, ja eiköhän meidän tukiryhmä ota huolehtiakseen kahvituksen.
Tahto ratkaisee
Myös turvallisuus pitää huomioida, joten
osaston ensiapuryhmä otetaan mukaan.
Entä ikäihmisten liikutteleminen? Luvat
täytyy tietenkin hoitaa kuntoon.
– Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun
meillä harjoitellaan evakuointia. Sairaita
ja pahiten dementoituneita asukkaita ei
ryhdytä liikuttamaan, muille tämä on
virkistävää toimintaa, Raija-Leena Löövi
sanoo.
Ari Saarinen muistuttaa, että Sydäntalven voi toteuttaa myös yhdessä naapuriosastojen kanssa.
– Kaupunkikin kehittää valmiussuunnittelua kuntarajan yli Hattulan kanssa,
se olisi mielenkiintoinen lisä, Sirpa Ylikerälä kertoo.
Tiedotusta pitää myös miettiä. Paikallislehteen juttu, samoin asukaslehteen. Voisiko tapahtumapaikka olla tiedotuspiste myös oikeassa hätätilanteessa? Tekijöitä ja kumppaneita pitää kutsua
mukaan... Monta yksityiskohtaa pitää
ratkaista, mutta aikaakin on vielä monta kuukautta.
– Tärkeintä on, että meillä on hieno
yhteinen tahto tehdä tämä harjoitus,
Markku Kytöpuu tietää. ✚
avun maailma hjälpens värld 4/2012
17
Lapset ensin
Raha ei tuo onnea, mutta rahattomuus
voi sen kyllä viedä. Kun rahaa on niin
vähän, että arjesta selviytyminen
tuottaa jatkuvaa huolta, siitä
kärsii koko perhe. Hyvä
joulumieli -keräys auttaa
tuhansia köyhiä lapsiperheitä
unohtamaan huolensa
edes hetkeksi.
TEKSTI JA KUVA KIMMO HOLOPAINEN
KUVITUS CARITA LEHTNIEMI
S
uomessa asui Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010
yli 700 000 pienituloista, ja
pienituloisiksi luokitelluilla perheillä oli noin 150 000 lasta.
Yhden Vanhemman Perheiden
Liitossa (YVPL ry) projektityöntekijänä työskentelevä Reetta Pauni
perehtyi vähävaraisten lapsiperheiden kokemuksiin sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassaan. Tutkimusaineistona hänellä
oli 2006 järjestetyn Arkipäivän
kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun kertomukset, joista
hän keskittyi alle 18-vuotiaiden
lasten vanhempien kuvauksiin elämästään.
Kirjoituksissa kaksi asiaa nousi
esiin ylitse muiden: häpeä ja eristäytyminen.
– Suomessa on vallalla vahva
itse pärjäämisen eetos. Köyhyys
on hävettävä asia, ja sen taustalta usein löytyvä työttömyys on
myös hävettävää, koska sen ajatellaan johtuvan laiskuudesta. Koska köyhyyteen liittyy voimakas
häpeän leima, se johtaa helposti
eristäytymiseen muista ihmisistä,
Pauni kertoo.
Reetta Pauni
suunnittelee työkseen vertaistukitoimintaa yhden vanhemman perheille.
18
avun maailma hjälpens värld 4/2012
Häpeän ja eristäytymisen korostuminen on sitäkin pysäyttävämpää, kun muistetaan tutkimusaineiston valikoituneisuus. Paunin tutkimus keskittyi vain
pieneen osaan laajasta köyhyysaineistosta, joka
sekin on vain jääv uoren huippu
suomalaisesta
köyhyydestä.
– Pelkästään se,
että aineisto on kerätty kirjoituskilpailulla, karsii joukkoa, sillä kirjoittaminen edellyttää
motivaatiota ja monenlaisia valmiuksia, Pauni muistuttaa.
– Tutkimusaineistossa eivät
nousseet millään tavalla esiin esimerkiksi päihdeongelmat, vaikka
ne varmasti ovat todellisuutta monessa köyhässä perheessä. Kirjoituskilpailuun osallistuneet ihmiset
olivat kaikkien köyhien joukossa
vielä hyväosaisia.
Yksinhuoltajat
ahdingossa
Tavallisin syy perheen köyhyyteen
on työttömyys, mutta moni ajautuu talousvaikeuksiin myös esimerkiksi sairastumisen ja ylivelkaantumisen takia. Ongelmilla on
tapana kasautua.
Vähävaraisia perheitä löytyy
kaikista perhemuodoista, mutta
erityisesti tilastoissa korostuvat
yhden vanhemman perheet. Peräti 27 prosenttia yksinhuoltajista,
yli 60 000 suomalaista, on tilastojen mukaan köyhiä.
Työkseen vertaistukiryhmätoimintaa yhden vanhemman perheille kehittävä Reetta Pauni kertoo, että yksinhuoltajien huono-osaisuutta selittää monta tekijää. Yksinhuoltajat esimerkiksi
ovat keskimääräistä huonommin
koulutettuja,
mikä vaikeuttaa
työnsaantia. Yksinhuoltajien on myös
muita perheellisiä vaikeampi saada töitä perhevapaiden jälkeen.
– Tutkimusten mukaan yhden
vanhemman perheet saavat myös
suvulta vähemmän apua kuin kahden huoltajan perheet. Se on toisaalta luonnollista, mutta samalla
se tuntuu kohtuuttomalta, koska
juuri yksinhuoltajat tarvitsisivat
tukea, Pauni sanoo.
Sosiaalitoimeltakaan kotiapua
ei enää käytännössä saa, kun kotipalvelu on ajettu alas.
– Pahimmillaan vuorotyötä tekevä yksinhuoltaja voi joutua jättäytymään työttömäksi, koska
lapsille ei ole hoitopaikkaa. Meillä
on kyllä vuoropäiväkoteja, mutta
niitä on vain alle kouluikäisille.
Kaikesta huolimatta Pauni kohtasi tutkimuksessaan kateutta yksinhuoltajia kohtaan.
– Monet tuntuvat kuvittelevan,
että yksinhuoltajilla on helppoa,
koska he saavat elatusapua ja ties
mitä tukia. Todellisuudessa yksinhuoltajille ei ole käytännössä mitään erityistukia lapsilisän yksinhuoltajakorotusta lukuun ottamatta.
Lapset ovat
voimavara
Tärkein voimavara ja selviytymiskeino köyhille vanhemmille on perhe. Vanhemmat uhrautuvat, jotta
lapset eivät joutuisi kärsimään.
Reetta Paunin tutkimusaineistossa vanhemmat kuvailivat usein,
miten he tekevät kaikkensa, että
lapset esimerkiksi saisivat parempaa ruokaa. Myös lasten harrastuksista tingittiin viimeiseksi.
– Ehkä riipaisevimpia olivat
vanhempien tarinat siitä, miten
lapsilta piilotellaan omaa nälkää.
Useammassakin kirjoituksessa kuvailtiin, miten
lapsille laitetaan ruokaa,
mutta ruokailun aikana
äiti ei syö itse vaan puuhailee jotain muuta, etteivät lapset huomaisi,
ettei ruokaa riitä äidille,
Pauni kertoo.
Ruoka on köyhille perheille paitsi jokapäiväinen välttämättömyys, myös asia jota pystytään edes jonkin verran säätelemään. Ruoasta tingitään, jotta
rahaa jäisi lasten harrastuksiin.
Vaatimukset ovat kuitenkin kovat. Edes koulu ei ole ilmainen.
Tarvitaan rahaa leirikoulurahastoihin, urheiluvälineisiin, koulutarvikkeisiin...
– Lapsilla kaveripiirin paine on
voimakas, kun pitäisi saada uusimmat vaatteet, tietokonepelit ja
muut muotivillitykset ollakseen
hyväksytty. Kiusaamisen pelko
nousi kirjoituksissa esille.
Perheissä oli eroja sen suhteen,
miten lapsille kerrotaan köyhyydestä. Jotkut vanhemmat kertoivat
suoraan, ettei rahaa ole, ja lapset
tunsivat tilanteen tarkkaan. Monet pyrkivät peittelemään asiaa,
jotta lapsi ei joutuisi kantamaan
aikuisten taakkaa.
– Vaikka rahattomuudesta yritettiin olla tekemättä numeroa,
monet vanhemmat kirjoittivat sen
silti näkyvän lapsissa. Yksikin vanhempi kuvaili, miten hän suree
nähdessään lapsensa kulkevan
köyhyyden takia ikään kuin selkä
kumarassa.
– Samalla vanhemmat olivat
valtavan ylpeitä lapsistaan ja toivoivat, että pystyisivät opettamaan
heille hyvät arvot, että heistä kasvaisi suoraselkäisiä ihmisiä, jotka
osaisivat arvostaa työtä eivätkä
tarvitsisi paljon materiaa ollakseen
tyytyväisiä.
Vanhempien suhtautuminen
omaan köyhyyteen oli kaksijakoista. Osa jaksoi uskoa parempaan
huomiseen, mutta enemmistö lähinnä alistui masentuneena kohtaloonsa.
– Yhdessä kirjoituksessa äiti
sanoi, että kun lapset muuttavat
pois kotoa, hän muuttaa metsään.
Lasten takia hänellä ei kuitenkaan
ollut muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa.
Avun pyytäminen
hävettää
Koska köyhyydestä tunnetaan häpeää, vanhemmat kokevat avun
vastaanottamisen vaikeaksi. Kynnys hakea apua sosiaalitoimistosta on korkea, ja vielä korkeampi
on kynnys ruokapankkiin tai leipäjonoon.
Pauni huomauttaa, että vaikka
sosiaalietuuksien väärinkäytöstä
puhutaan paljon, tutkimusten valossa suurempi ongelma on tukien
alikäyttö.
Avun vastaanottamisen vaikeuteen törmäävät myös avustus- ja
hyväntekeväisyysjärjestöt. Eniten
apua tarvitsevat on usein vaikeinta tavoittaa.
Tästä syystä esimerkiksi Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hyvä joulumieli
-keräyksessä avustettavat perheet valitaan yhteistyössä neuvoloiden, sosiaalitoimen, kirkon
diakoniatyön ja muiden järjestöjen
kanssa.
Monta lahjakorttia löytää tiensä köyhän perheen luokse myös
Yhden Vanhemman Perheiden Liiton ja sen jäsenjärjestöjen kautta.
– Vaikka joulu on vain yksi päivä, se on todella tärkeä päivä varsinkin lapsille. Myös minun tutkimuksessani nousi monta kertaa esiin, miten hir vittävä
stressi mahdollisimman normaalin joulun järjestäminen
on vähävaraisille vanhemmille, Pauni sanoo.
– Eihän 70 euron lahjakortti perheen ongelmia ratkaise, mutta se
auttaa unohtamaan
ne edes hetkek si
jouluna.
Sitä paitsi se on
joululahja – sen
saamisek si ei
tarvitse täyttää yhtään
anomusta
tai tuntea
häpeää. ✚
Jouluiloa vähävaraisille
lapsiperheille
„
Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhteinen Hyvä Joulumieli -keräys kotimaan
vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi käynnistyy 16.
marraskuuta jo 16. kerran.
Joulukeräyksen tuotto kasvoi jälleen viime vuonna,
joten tämänvuotinen keräystavoite uskallettiin nostaa 1 260 000 euroon. Tällä summalla voidaan jakaa
18 000 perheelle 70 euron arvoinen lahjakortti jouluruokien ostoon.
Hyvä joulumieli -lahjakortteja annetaan perheille,
jotka ovat vaikeassa taloudellisessa tilanteessa esimerkiksi yksinhuoltajuuden, työttömyyden tai sairauden takia.
Lahjakortteja ei voi itse hakea, vaan avustettavien
perheiden valinnasta päättävät tarvearvioinnin perusteella Punainen Risti ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhteistyössä esimerkiksi seurakuntien,
neuvolan ja kuntien sosiaalitoimen kanssa.
Hyvä joulumieli -keräys toteutetaan yhteistyössä
Ylen Aamu-tv:n, Yle Radio Suomen, Yle Radio Vegan
ja Keskon kanssa. Vuodesta 1997 lähtien lahjakortteja on jaettu jo yli 100 000 perheelle.
Lahjoita hyvä joulumieli!
„
Hyvä joulumieli -keräykseen osallistumalla annat
oman joululahjasi köyhälle lapsiperheelle. Lahjoittaa voi joko suoraan keräystilille tai soittamalla
lahjoituspuhelimeen. Punaisen Ristin osastot voivat
halutessaan osallistua keräykseen myös järjestämällä lipaskeräyksen.
LAHJOITUS KERÄYSTILILLE:
Nordea 159630–202020
IBAN FI17 1596 3000 2020 20
LAHJOITUS TEKSTIVIESTILLÄ:
Lähetä tekstiviesti HJM numeroon 16499 (10 e)
LAHJOITUS PUHELIMELLA:
Soita lahjoitusnumeroon 0600 16555
(9,93 e + pvm)
K-PLUSSAPISTEIDEN LAHJOITUS:
Hyvään joulumieleen voi osallistua tänä vuonna
myös lahjoittamalla Plussapisteensä keräykseen.
Kirjaudu K-Plussan nettisivuilla Oma K-Plussa -palveluun tai soita K-Plussan asiakaspalveluun. Tuhat
K-Plussapistettä vastaa viiden euron lahjoitusta.
Keräyslupa: SPR/MLL. Poliisihallituksen lupa nro
2020/2012/2591 annettu 28.8.2012. Keräysaika
28.8.2012-31.12.2013 koko Suomen alueella
Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Ålands
landskapsregerings tillstånd nr 1378
K12/14.11.2011. Vähävaraisten suomalaisten
lapsiperheiden auttamiseen.
avun maailma hjälpens värld 4/2012
19
OMPELEMALLA APUA MAAILMALLE
Siitä tulikin
mekko!
Mynämäen osaston Apuommel-kerhon vapaaehtoiset ompelevat apua hädässä oleville lapsille. Katastrofiavun tarpeisiin
valmistetut vaatteet syntyvät yhteisistä ideoista ja huolellisesta
valmistuksesta. Vaatteiden laadusta ei kerhossa tingitä.
TEKSTI JA KUVAT LAURA KOTILA
Otetaanko tällainen malli seuraavaksi tuotantoon, pohtivat Tuulikki
Himanen (vas.), Seija Amberla, Hanna Vänni ja Eeva Vuorinen.
E
i siitä takkia tullut, siitä tuleekin
housut, sanoo hiiri tunnetussa
kansansadussa, jossa takkikangas kutistuu kerta toisensa jälkeen epäonnistuneiden ompeluyritysten jälkeen
tuluskukkaroksi.
Toista on meno Mynämäen Apuommel-kerhossa. Ripeäotteisten ompelijoiden käsissä kankaansoiroista valmistuu
laadukkaita lastenvaatteita Punaisen
Ristin avustustyöhön, välillä mitä pienimpiä palasia taitavasti yhdistellen.
Kaikki vaatteet syntyvät lahjoituksena
saadusta ylijäämämateriaalista kuten
komeron nurkkaan unohtuneesta verhopalasta tai muista kangastilkuista.
Myös hyvässä kunnossa olevien käytettyjen vaatteiden materiaaleja voidaan
hyödyntää: miesten paidasta voi syntyä
vaikkapa lapsen kesähousut. Luovuudella ei Apuommel-kerhossa ole rajoja.
Yhdessä ideoidaan
Kerho kokoontuu joka toinen viikko Mynämäen osaston toimitiloille suunnittelemaan tulevia töitä. Kankaat jaetaan ja
leikataan tapaamisessa, itse ompelutyö
tapahtuu kotona. Materiaalista ei ole
pulaa, sillä puskaradio on tehnyt tehtävänsä ja lahjoituskankaita tulvii ovista ja
ikkunoista.
Kerhon ohjaaja Leena Gustafsson kaivaa muovipusseista toinen toistaan kirjavampia kankaita: on kuvioita, raitoja sekä
värejä paletin jokaisessa sävyssä. Välillä
täytyy pysähtyä ja miettiä kaksi kertaa,
minkälainen vaate kankaasta voisi syntyä:
mekko, housut vai kenties collegepuku?
Gustafsson esittelee valmiiden vaatteiden pinosta ehkä kaksivuotiaalle tytölle valmistettua trikoomekkoa, joka on
tehty Nanson tehtaan lahjoittamasta
punaraitaisesta ylijäämäkankaasta. Kerholaiset huokailevat ympärillä ihastuksesta.
Jälki on niin huolellista, että mekko
kelpaisi myyntiin missä tahansa lastenvaateliikkeessä.
– Emme ompele vaatteita ollenkaan
kankaista, jotka ovat kuluneita tai muuten käyttöön sopimattomia. Lähinnä
puuvillasta ommeltavat vaatteet ovat
käytännössä uusia, sillä suurimman osan
vaatteista ompelemme käyttämättömästä kankaasta, Gustafsson kertoo.
Vaatteille tehdään laatutarkastus ennen vaatteiden lähettämistä Tampereen
Kalkkuun Punaisen Ristin logistiikkakeskukseen, jossa laatu tarkastetaan vielä
kerran.
Ompelu maistuu hyvältä
Kerhossa on tällä hetkellä noin 12 aktiivista ompelijaa, joiden puheen ja naurun
tulvalle ei välillä tule loppua. Ainuttakaan
20
avun maailma hjälpens värld 4/2012
vaatekappaletta ei ommella otsa rypyssä, vaan harrastuksesta nautitaan täydellä sydämellä. Kerholla onkin leikkisä
lempinimi: Nam nam -kerho.
– Kysyin kerran, että miltä ompelu on
kerhossa maistunut. Vastauksena oli
”nam, nam”, Gustafsson nauraa.
Vastauksen takana on Hannele Keppola, joka on kerholaisten mukaan yksi
joukon taitavimmista ja ahkerimmista
ompelijoista. Hän ompelee vaatteita yhdessä kolmen muun kerholaisen kanssa
Taivassalossa, ”Metänkolon ompelimossa”, jossa heillä on käytössään muun
muassa trikoo-ompeluun soveltuvat saumurit. Vaatteet ommellaan Punaisen Ristin määrittelemien kaavojen mukaan,
mutta ompelijoiden luovuudelle on silti
oma paikkansa, se ”nam nam”.
– Eihän siihen voinut muuta vastata,
tämä on enemmän kuin ihanaa! On hienoa, että täällä saa toteuttaa itseään ja
samalla ommella vaatteita hyvään tarkoitukseen. Kun kerho aloitti toiminnan,
olin myyty välittömästi, Keppola kertoo.
Ompelijat pitävät erityisesti siitä, että
kerhossa on lupa leikitellä värikkäiden
kankaiden kanssa ja ”säveltää”, kuten
Keppola asian ilmaisee.
– Jos kangasta ei ole tarpeeksi, voimme lähteä säveltämään jostain muusta
kankaasta, kunhan materiaali on sama.
Täällä on mahdollisuus tehdä vaikka ja
mitä.
”Täällä saa
toteuttaa itseään ja samalla ommella vaatteita hyvään
tarkoitukseen. Kun
kerho aloitti
toiminnan,
olin välittömästi myyty.”
HANNELE KEPPOLA
1
ovat entistä uniikimpia. Ne olisi helppo
tunnistaa jälkikäteen omiksi tekeleiksi.
– Joskus mietimme, että olisipa hienoa nähdä se itse tehty vaaleanpunainen mekko tv-uutisissa jonkun lapsen
päällä. Vielä näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, Herrala kertoo.
Mutta ei se mahdoton ajatus ole. Gustafsson törmäsi kerran intialaisten hylättyjen tyttöjen orpokodista kertovassa blogissa kuvaan, jossa oli hänen ompelemansa vauvan vaate.
– Usein kuulee epäilyjä siitä, että meneekö apu varmasti perille. Siksi olikin
todella mukavaa nähdä pieni paituli juuri sitä tarvitsevan lapsukaisen yllä kaukana Intiassa. Iloitsemme siitä, että
saamme olla mukana Punaisen Ristin
luotettavan auttamisen ketjussa, ja tie-
dämme, että vaatteet menevät sinne,
missä niille on tarvetta.
Auttamista monella tasolla
Ennen kerhotoiminnan aloittamista Mynämäen osastossa keskusteltiin, kuinka
hyvin kerhotoiminta palvelee lähes kaikkia Punaisen Ristin perusperiaatteita.
– Kerho auttaa niitä, joille ylimääräiset kankaat ovat rasite. Itse toiminta on
myös terapiaa tekijöille ja valmiit tuotteet katastrofiapua maailmalle, osaston
puheenjohtaja Hanna Vänni kehuu.
Mynämäki valittiin viime vuonna Varsinais-Suomen piirin Vuoden osastoksi
tunnustuksena 60-vuotiaan osaston aktiivisuudesta. Erityiskiitosta sai Apuommel-kerhon kekseliäs auttamistyö. ✚
2
Lähes 700 vuodessa
Apuommel-kerhossa vaatetta ei tarvitse
mallata millintarkasti tulevalle omistajalle, jolloin ompelu on vapaampaa. Kehitysapuun lähtevä vaate saa olla myös
reilusti värikäs.
– Esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Afrikassa värimaailma on ihan erilainen
kuin meillä Pohjolassa. Ne kankaat ja
kuosit, jotka ovat meillä menneet pois
muodista, ilahduttavat varmasti sellaista lasta, jolla ei juuri muuta ole, Gustafsson huomauttaa.
Apuommel-kerho ompeli viime syksyn
ja kevään aikana lähes 700 vaatekappaletta, jotka toimitettiin toukokuussa Punaisen Ristin logistiikkakeskukseen pakattaviksi. Kerho ompelee ainoastaan
sellaisia lastenvaatteita, joille on koko
ajan kysyntää.
Juuri pieni ja sievä on monen ompelijan mieleen. Helena Herrala pitää erityisesti pikkutyttöjen mekkojen ja paitojen ompelusta, joita hän sanoo tekevänsä välillä sarjatyönä.
– Kaunista sen olla pitää. Luovan ohjaajamme ansiosta saamme käyttää ompelussa paljon omaa kekseliäisyyttä,
Herrala kehuu.
Hän kertoo välillä ompelevansa mekkoihin ”pitsinrimpsua”, jolloin vaatteet
3
1. Hannele Keppolan
käsissä Nanson tehtaan
ylijäämäkankaasta syntyi
ihastuttava trikoomekko.
3. Kerhon vetäjä Leena
Gustafsson tietää,
että värit ovat maailmalla aina muodissa.
2. Kerhon tapaamisissa on aina kevyt ja välitön tunnelma. Etualalla Eeva Vuorinen.
4. Yhteisissä tapaamisissa leikataan kankaat, joista ommellaan vaatteet kotona.
4
avun maailma hjälpens värld 4/2012
21
Hengen
pelastaja
TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN
T
avallinen tapaus, perheellinen it-työläinen, liikuntaharrastuksina lenkkeilyä ja työmatkapyöräilyä, muutama kilo ylipainoa. Näin luonnehtii
itseään Kimmo Syrjänen, 44-vuotias tietoturva-asiantuntija pääkaupunkiseudulta.
Aika tavalliselta suomalaiselta mieheltä Syrjänen
vaikuttaakin. Yhdessä asiassa hän kuitenkin kuuluu
hyvin valikoituun joukkoon.
Hän on yksi noin 400 suomalaisesta, jotka ovat
luovuttaneet kantasoluja Punaisen Ristin Veripalvelun
Luuytimenluovuttajarekisterin kautta, ja sen tarinan
hän on nyt lupautunut kertomaan.
– Jos yhdellä lauseella pitää kiteyttää, niin menisin
uudestaan. Eihän sitä hauskaksi kokemukseksi voi
sanoa, verikokeita piti ottaa paljon ja letkuissa maata, mutta silti – varmasti menisin, Syrjänen sanoo.
Luovuttajaksi armeijassa
Kimmo Syrjänen luovutti verta ensimmäisen kerran
varusmiehenä Parolan prikaatissa 1987–88. Kimmokkeena toimi silloin lähinnä ylimääräinen vapaapäivä,
mutta verenluovutus jäi tavaksi.
– Joskus ensimmäisinä vuosina käydessäni luovuttamassa sain sitten kuulla Luuytimenluovuttajarekisteristä ja ajattelin, että miksipä ei, Syrjänen kertoo.
Harkitsevana miehenä hän perehtyi asiaan ennen
päätöstä. Luovutus ei näyttänyt ihan vaivattomalta,
mutta se tuntui silti pieneltä suhteessa siihen, että
sillä voisi pelastaa jonkun hengen. Syrjänen antoi tarvittavat näytteet ja sai vastaperustetussa Luuytimenluovuttajarekisterissä luovuttajanumeron 84.
Moneen vuoteen Syrjänen ei miettinyt koko asiaa,
kunnes häntä 90-luvun lopulla pyydettiin antamaan
lisänäytteitä mahdollista luovutusta varten. Hän kävi
antamassa näytteet, mutta sillä kertaa ei edetty pidemmälle. Kudosvastaavuus ei sittenkään ollut riittävä.
Kului taas monta vuotta, kunnes puhelin soi jälleen
syksyllä 2010. Luuytimenluovuttajarekisterin koordinaattori kysyi, onko Syrjänen edelleen käytettävissä
luovutukseen. Totta kai, kun niin kerran on luvattu,
Syrjänen vastasi.
Tällä kertaa kudostyypit näyttivät sopivan yhteen.
Syrjänen sai kutsun lisätutkimuksiin ja perusteelliseen
lääkärintarkastukseen.
– Annoin kaikkiaan 74 verinäytettä, joista tehtiin
85 eri tutkimusta. Lisäksi otettiin sydänkäyrät, tutkittiin röntgenillä keuhkot ja ultraäänellä sisäelimet.
– Eli jos vähän raadollisesti ajatellaan, niin samalla selvisi, että olen kympin arvoisessa kunnossa – mikä
tietysti on näin keski-ikäisenä lohduttava tieto, Syrjänen naurahtaa.
Lahja tuntemattomalle
H-hetki osui alkuvuoteen 2011. Ennen varsinaista
luovutuspäivää piti vielä käydä ottamassa valkosolujen kasvutekijäpistoksia. Ne saavat kantasolujen määrän lisääntymään niin, että niitä voidaan kerätä verenkierrosta.
Luovutuspäivänä Syrjänen ilmoittautui Meilahdessa varhain aamulla. Hoitaja ja lääkäri kävivät läpi operaation kulun vielä kerran ja tarjosivat rauhoittavaa
lääkettä. Syrjänen asettui luovutushuoneen vuoteelle.
Kun sopivat verisuonet oli löydetty, Syrjänen sai
molempiin käsiinsä paikallispuudutetta ja kanyylit,
joiden kautta hänen verenkiertonsa ohjattiin kantasoluja keräävään laitteeseen ja takaisin.
– Itse luovutus ei sitten tuntunutkaan yhtään miltään. Rankin osa oli oikeastaan se, että piti maata
koko ajan paikallaan, Syrjänen sanoo.
– Viitisen tuntia siinä makoiltiin. Sitten otettiin kanyylit pois, laitettiin niiden paikalle painesiteet, ja
tunnin päästä olin jo kotimatkalla. Töistä huilasin vain yhden päivän.
Luuytimenluovutuksen sääntöihin
kuuluu, ettei luovuttaja koskaan tapaa siirteensä vastaanottajaa. Halutessaan saa kuitenkin tietää vastaanottajan perustiedot.
– Sen verran utelias olen luonteeltani, että kun määräaika luovutuksesta oli kulunut, otin itse yhteyttä
Luuytimenluovuttajarekisteriin
ja kysyin miten kävi, Syrjänen
sanoo ja pitää puheessaan
tavallista pitemmän tauon.
– Sieltä sanottiin, että hoito on onnistunut ja vastaanottaja, suurin piirtein minun
ikäiseni syöpää sairastanut
mies, voi hyvin. Se tuntui aika
uskomattomalta – sitä on pelastanut toisen ihmisen hengen. ✚
Pelasta tuntematon potilas
„
Suomen Punaisen Ristin
Veripalvelun Luuytimenluovuttajarekisteri täytti
tänä vuonna 20 vuotta.
Luuytimenluovuttajarekisteriin kerätään vapaaehtoisia, jotka lupaavat
luovuttaa veren kantasoluja
niitä tarvitseville. Kantasolujen siirtoa käytetään
hoitona leukemiassa ja
muissa vakavissa verisairauksissa. Yli puolet siirteen
saaneista potilaista paranee.
Kantasoluja voidaan
kerätä joko luovuttajan
verenkierrosta tai suoraan
luuytimestä, jolloin luovutus
tapahtuu leikkaussalissa
nukutuksessa. Molemmat
tavat ovat erittäin turvallisia.
Luuytimenluovuttajarekisterissä on noin 20 000
jäsentä, mutta lisää tarvitaan jatkuvasti. Rekisteriin
on tervetullut liittymään
kuka tahansa perusterve
18–40-vuotias. Pulaa on
erityisesti nuorista miespuolisista luovuttajista.
Lue lisää:
www.veripalvelu.fi
Kimmo Syrjänen sanoo, ettei
tarvitse olla supermies
luovuttaakseen
kantasoluja.
avun maailma hjälpens värld 4/2012
NIKLAS MELTIO
Kimmo Syrjänen lupautui
luuytimenluovuttajaksi 90-luvun
alussa. Noin kaksi vuosikymmentä
myöhemmin hänen kantasolunsa
pelastivat toisen ihmisen.
23
Oulumasujen aktiiveja
ryhmäkuvassa. Vasemmalta Tiina Heusala
sylissään Jasmin, Tiina
Stenroth ja Veera,
liukumäessä Sanna
Nelimarkka- Kanste
poikiensa Oulan ja
Sammon kanssa, Jenni
Träskelin polvellaan
Lilja ja laitimmaisena Sanna Tuorila.
Verraton ystäväryhmä
Oulussa nuoren äidin
ei tarvitse jäädä yksin.
Siitä pitää huolen
Punaisen Ristin
vertaistukiryhmä
Oulumasut.
TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN
KUVA VESA RANTA
V
aikka lapsen saaminen on
ihanaa, arki vauvan syntymän jälkeen ei ole läpihuutojuttu. Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla elämänmuutos on
valtava. Vauva tarvitsee huolenpitoa kellon ympäri, univelkaa kertyy,
ja opeteltavana on miljoona uutta
asiaa.
24
Kaiken lisäksi äidin oma sosiaalinen elämä kutistuu helposti olemattomiin, jos lähipiiristä ei löydy
muita pienen lapsen vanhempia.
Taistelussa mökkihöperyyttä
vastaan apua voi löytää vertaistukiryhmästä, jossa pääsee vaihtamaan kokemuksia muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Vertaistukea tuoreille äideille
tarjoavat monenlaiset kerhot ja
keskusteluryhmät esimerkiksi neuvoloissa ja netissä.
Aivan vierasta äitien vertaisryhmätoiminta ei ole Punaiselle Ristillekään, sillä Oulun alueen suurin
pienten lasten äideille suunnattu
vertaistukiryhmä Oulumasut toimii
Punaisen Ristin Oulun osaston alaisuudessa.
Ryhmän pitkäaikainen vetäjä ja
Oulun osaston tiedottaja Sanna
Tuorila kertoo, että toiminta sai
alkunsa äitien omasta aloitteesta.
avun maailma hjälpens värld 4/2012
”Varsinkin alussa sitä
kaipaa muuta tekemistä,
ettei elämä olisi pelkästään lasten kanssa kotona olemista. Pienten
tapahtumien järjestäminen sopii siihen hyvin.”
TIINA HEUSALA
– Kaikki lähti siitä, että vuonna
2004 viisi äitiä tutustui toisiinsa
raskaana ollessaan ja päätti alkaa
tavata säännöllisesti. Punainen Risti tuli mukaan sitä kautta, että yksi
äideistä tunsi Oulun osaston puheenjohtajan ja tiedusteli mahdollisuutta järjestää tapaamiset Punaisen Ristin osaston tiloissa.
Ensimmäisen vuoden lopulla mukana oli jo nelisenkymmentä äitiä.
Kun porukka ei enää tahtonut mahtua samoihin tiloihin, tulijoita alettiin jakaa 20–40 äidin pienryhmiin
puolivuosittain lasketun ajan mukaan.
Tällä hetkellä Oulumasut tavoittaa jo huimat 270 äitiä perheineen.
Virkistystä ja
vertaistukea
Lista Oulumasujen järjestämästä
toiminnasta on hengästyttävää luettavaa. On järjestetty äiti-vauva-leirejä äideille vauvoineen, äiti-lapsi-leirejä vähän isompien lasten äideille ja äitileirejä ihan vain
äideille. Keväisin on rentouduttu
Kevätkirmauksissa, kesäisin käyty
piknikillä Ainolan puistossa ja syksyn pimeyttä on karkotettu Syysvapaa-tapahtumilla.
Jaksamista ja kuntoa on parannettu monipuolisissa liikuntaryh-
missä: on järjestetty vauvajumppaa
ja tanssikursseja, käyty salilla, lenkillä ja vaikka missä. On pidetty
pikkujouluja sekä äideille lapsineen
että äideille yksinään, myyty lastenvaatteita ja -tarvikkeita kirpputoreilla... Ja nämä ovat vasta kaikkien Oulumasujen yhteisiä tapahtumia – jokainen pienryhmä järjestää myös ikiomaa toimintaa!
– Se on vähän osallistujista kiinni, mitä milloinkin tapahtuu, mutta
todella paljon tapahtuu, Sanna Tuorila hymyilee.
– Perusajatus on se, että kun
meitä on näin paljon, joukosta löytyy aina joku joka jaksaa paremmin
kuin toiset. Kullakin hetkellä jaksavimmat toteuttavat tapahtumia,
joihin kaikki ovat tervetulleita.
Pääpaino tekemisessä on rentouttavassa yhdessäolossa ja pienissä irtiotoissa arjesta. Vertaistuki tulee ikään kuin kaupan päälle
toisten kanssa kokemuksia vaihtaessa.
Pari vuotta sitten Ouluun muuttanut Tiina Heusala lähti Oulumasuihin tavatakseen toisia äitejä
ja löytääkseen lapsilleen leikkikavereita. Pian hänkin oli jo pienryhmän vetäjä.
– Varsinkin alussa sitä kaipaa
muuta tekemistä, ettei elämä olisi
pelkästään lasten kanssa kotona
olemista. Pienten tapahtumien järjestäminen toisten äitien kanssa
sopii siihen hyvin, Heusala sanoo.
– Samalla voi jakaa kokemuksiaan ja kysyä neuvoja mieltä askarruttaviin asioihin. Neuvoja voi kysyä
myös Oulumasujen postituslistojen
– Ryhmässä on opiskeltu esimerkiksi pienten lasten ensiapua,
ja vähän vanhempien lasten Tieto
& taito -kerhossa on opiskeltu Punaisen Ristin arvoja, Tuorila kertoo.
– Vaikka Oulumasut syntyi äitien
omasta aloitteesta, täysin Punaisen Ristin periaatteiden mukaan
mennään.
Vertaisryhmä on
ystäväryhmä
Moni on löytänyt Oulumasuista
myös elinikäisiä ystäviä. Punaisen
Ristin näkökulmasta vertaistukitoiminta onkin ryhmämuotoista ystävätoimintaa.
– Oulumasuihin ei tulla pelkästään äitiyden takia. Ryhmä on hyvä
tapa tutustua ylipäätään uusiin ihmisiin, Sanna Tuorila painottaa.
Oulumasujen jäsenvastaavana
toimivan Tiina Stenrothin mukaan
tarve toiminnalle on selvä, sen kertoo jo uusien yhteydenottojen valtava määrä.
– Erityisen paljon kyselyitä tulee
sellaisilta äideiltä, jotka ovat vasta
muuttaneet Ouluun ja kaipaavat
kavereita sekä itselleen että lapsilleen, vuodesta 2008 toiminnassa mukana ollut Stenroth kertoo.
– Totta kai se riippuu myös itsestä, miten hyvin toisiin tutustuu,
mutta ainakin itselleni Oulumasujen porukka on ollut hirveän iso
tuki ja turva. Suurin osa äitiysloman
aikaisista kontakteistani oli nimenomaan Oulumasuista, ilman niitä
olisin ollut aika yksin.
Äitien vertaistukitoimintaa ei
yleensä ole mielletty osaksi Punaisen Ristin ydintoimintaa, ja samalla kentällä toimivat muun muassa
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
ja seurakunnat kerhoineen. Oulumasujen aktiivien mielestä toimintamuoto sopisi silti erinomaisesti
Punaisen Ristin palettiin.
– Useimmissa kerhoissa vain
poiketaan, niissä ei kerätä osallistujien tietoja eikä heitä liitetä mihinkään ryhmään. Oulumasuissa
kaikki liitetään valmiiseen pienryhmään, jolloin kynnys tutustua ja
pitää yhteyttä toisiin on matalampi, Sanna Tuorila sanoo ja muistuttaa, että itse asiassa vertaistukiryhmätoiminnan kehittäminen on
kirjattu jopa Punaisen Ristin voimassaolevaan toimintalinjaukseen.
Totta. Ehkä kysymys pitäisikin
kääntää toisin päin: miten yksinäisyyttä ehkäisevä ystäväryhmätoiminta edes voisi olla kuulumatta
Punaisen Ristin ydintoimintoihin? ✚
Tekstiä on toimituksen käytössä,
lehden aukeaman oikeanpuoleinen sivu
ulkoreuna
”Kyselyitä tulee erityisen paljon sellaisilta
äideiltä, jotka ovat vasta
muuttaneet Ouluun ja
kaipaavat kavereita
sekä itselleen että
lapsilleen.”
TIINA STENROTH
kautta joko koko ryhmältä tai omassa pienryhmässä. Aina löytyy joku
kokeneempi, joka osaa vastata.
Ryhmäläisten toiveiden mukaan
tietoa on tuotu myös Oulumasujen
ulkopuolelta. Tapaamisiin on kutsuttu asiantuntijoita puhumaan
esimerkiksi synnytyksestä, jaksamisesta ja parisuhteesta. Myös Punaisen Ristin teemat ovat olleet
ohjelmassa alusta alkaen.
avun maailma hjälpens värld 4/2012
25
SUOMEN PUNAINEN RISTI / TATU BLOMQVIST
Eettinen lahja voi
olla esimerkiksi
lahjoitus Suomen
Punaisen Ristin
katastrofi rahastoon.
Tee Merkkiteko!
PUUROATERIA 10 €
Kymmenellä eurolla saa 30 kg
vehnä- tai maissijauhoa nälänhädästä kärsiville
ihmisille. Nälänhädän kohdatessa Punaisen Ristin apu
keskittyy ruuan jakelun,
puhtaan veden ja perusterveydenhuollon järjestämiseen. Tällä Merkkiteolla
lahjoitat puuroaterian kokonaiselle pienelle kylälle.
ÄITIYSPAKKAUS 17 €
Merkkitekojen
suosio kasvaa
Punaisen Ristin
Merkkiteko tarjoaa
joulun lahjapulmiin
helpon ratkaisun, joka
ilahduttaa sekä saajaa
ja että antajaa.
TEKSTI ANNA VUORINEN
V
aikka läheisten muistaminen jouluna on mukavaa,
lahjojen valitseminen voi
olla vaikeaa. Helppo ratkaisu lahjapulmiin on eettinen lahja, joka
tuo hyvän mielen saajalleen ja auttaa samalla muita. Kun lahja ei ole
tavaraa, se ei kerrytä tarpeetonta
romuvuorta ja sopii myös sellaiselle, jolla on jo kaikkea.
Punaisen Ristin tuotevalikoimaan
eettiset lahjat tulivat viisi vuotta
sitten. Punaisen Ristin Merkkiteot
ovat lahjoituksia joko Punaisen Ristin kotimaan toimintaan tai katastrofirahastoon. Merkkitekojen suosio on kasvanut vuosi vuodelta.
26
– Ajattelimme, että tämä olisi
vain hetkellinen trendi, mutta Merkkiteko-lahjoittaminen on lisääntynyt joka joulu, Punaisen Ristin markkinointisuunnittelija Jessica von
Bonsdorff kertoo.
– Vaikka jouluna satsataan itseen ja omaan lähipiiriin, selvästi
ihmiset haluavat muistaa myös heikommassa asemassa olevia. Myös
muita lahjoituksia tehdään jouluna
enemmän kuin muina vuodenaikoina.
Viesti välittämisestä
Punaisen Ristin kotimaan toimintaan suunnatulla Merkkiteolla voi
tukea esimerkiksi ystävätoimintaa
ja nuorten turvataloja. Katastrofirahastoa kartuttavilla Merkkiteoilla voi lahjoittaa apua tarvitsevalle
esimerkiksi äitiyspakkauksen tai
osallistua pienellä palasella Punaisen Ristin kenttäsairaalan rakentamiseen.
Antaessaan Punaisen Ristin
Merkkiteon lahjaksi saa lahjoituksesta kertovan kortin tai sähkö-
avun maailma hjälpens värld 4/2012
postin, jolla lahjan saajalle voi kätevästi kertoa hänen puolestaan
tehdystä lahjoituksesta. Tällä tavoin muistaminen on myös viesti
auttamisen tärkeydestä.
Merkkiteko-lahjoitus on hyvä
valinta myös silloin, kun lahjan saaja ei ole kovin läheinen.
– Monet yritykset antavat Merkkitekoja yhteistyökumppaneilleen.
Merkkiteko voisi olla hy vä tapa
muistaa myös esimerkiksi lapsen
opettajaa tai taloyhtiön isännöitsijää.
Jouluna suosituin Merkkiteko on
kymmenen euron puuroateria, jolla Punainen Risti saa hankittua
puuroa pienelle kylälle nälänhädästä kärsivällä alueella. Paljon myydään myös huopapaketti-Merkkitekoa, jolla voidaan ostaa kuusi
huopaa kylmillä katastrofialueilla.
– Suomalaiset ymmärtävät lämpimien huopien merkityksen kylmyyden keskellä. Huopalahjoitus
lämmittää sekä lahjan antajaa että
avun saajaa, von Bonsdorff sanoo.
Perinteisemmäksi lahjaksi vaihtoehto ovat Punaisen Ristin tuote-
17 eurolla saa äitiyspakkauksen katastrofin keskellä
synnyttävälle äidille. Äitiyspakkauksia jaetaan
Punaisen Ristin
klinikoilla, mikä
kannustaa äitiä
lähtemään
klinikalle synnyttämään pienentäen samalla
merkittävästi lapsi- ja äitikuolleisuutta. Tällä Merkkiteolla annat lapselle turvallisemman alun elämälle.
TUKEA NUORILLE
KOTIMAASSA 25 €
Punaisen Ristin turvatalot
viidellä paikkakunnalla
Suomessa tarjoavat apua
12–19-vuotiaille nuorille,
joilla on pieniä tai suurempia huolenaiheita elämässään. Nuorten turvatalojen
palvelut ovat nuorille ja
perheille ilmaisia.
Tällä Merkkiteolla
olet mukana
tukemassa Nuorten turvatalojen
toimintaa.
Lisää Merkkitekoja:
www.punaisenristinkauppa.fi
merkillä varustetut Merkkituotteet.
Valikoimassa on runsaasti hyödyllisiä ensiapu- ja turvatuotteita kuten ensiapulaukkuja, mutta myös
muuta lahjatavaraa ja esimerkiksi
Punaisen Ristin joulukortteja. Merkkituotteiden tuotto käytetään Punaisen Ristin työhön kotimaassa. ✚
Sekä Merkkituotteet että Merkkiteot
löytyvät netistä osoitteesta
www.punaisenristinkauppa.fi.
punais
Taitekorttipakkaus
Förpackning med vikta kort
Sisältää 12 taitekorttia kuorineen.
Innehåller 12 vikta kort med kuvert.
a.fi
aupp
k
n
i
t
enris
Jäsentarjous /
Medlemserbjudande
–10%
23,80 €
Puurokortti
Kortin hinta sisältää lahjoituksen
Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Jos kortin mukana haluaa
kuoren, se veloitetaan erikseen.
Korteissa ja
kuorissa on
postimaksu valmiiksi
maksettu!
Korten och kuverten
är porto betalt!
Grötkort
Ett kort som inbegriper ett bidrag
till Röda Korsets katastrofond.
Om ett kuvert önskas med
kortet debiteras det skilt.
10 €
Punainen Risti auttaa kotona ja maailmalla. Koska Punainen Risti toimii sekä paikallisesti että kansainvälisesti,
se pystyy reagoimaan nopeasti niin maailmanlaajuisiin kuin paikallisiinkin avunpyyntöihin. Suomen Punainen
Risti on maamme merkittävin kansainvälistä humanitaarista apua antava kansalaisjärjestö. Kotimaassa Suomen Punaisella Ristillä on yli 90 000 jäsentä ja 45 000 aktiivista vapaaehtoista. Kotimaassa on mm. turvataloja nuorille, ystävä- ja tukihenkilötoimintaa sekä ensiapua. Punainen risti on maailmanlaajuisesti tunnustettu suojamerkki, joka suojelee ihmisiä konfliktitilanteissa. Tutustu toimintaamme www.punainenristi.fi.
Joulukorttipakkaus 2012
Sisältää 16 korttia
(8 eri aihetta) ilman tekstiä.
Julkortförpackning
2012
Merkkiteko
Innehåller 16 kort
(8 olika motiv) utan text.
26,40 €
Jäsentarjous /
Medlemserbjudande
–10%
Martta Wendelinin
postikorttipakkaus
Sisältää 12 korttia (4 eri aihetta),
korteissa on teksti Hyvää Joulua
tai Joulutervehdys.
Martta Wendelins
kortförpackning
19 €
Innehåller 12 kort (4 olika motiv),
med text Hyvää Joulua eller
Joulutervehdys (endast på finska).
Merkkiteko-kortti:
Puuroa koko kylälle
Merkkiteko on lahjoitus Suomen
Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Lahjoituksesta
saat tyylikkään kortin, jossa
kerrotaan Punaisen Ristin avusta,
joka on mahdollista Merkkiteon
ansioista.
Märkesgärningskort:
Gröt för en hel by
En Märkesgärning är ett
bidrag till Finlands Röda Kors
katastroffond. För ditt bidrag får
du ett snyggt kort som berättar
om den rödakorshjälp som
Märkesgärningen möjliggör.
10 €
Korttitasku
Perhekalenteri Familjekalender
Kiinnitä seinälle ja laita joulukortit esille, 30 kortille.
Seinäkalenteri koko
perheen menoille,
koko 20,5 x 41 cm.
Kortficka
5,90 €
Fäst på väggen och ställ fram
dina julkort, för 30 kort.
A
15 €
Väggkalender för hela
familjen utgifter,
storlek 20,5 x 41 cm.
Finns endast på finska.
Martta
Wendelinin
seinäkalenteri
Martta
Wendelins
väggkalender
Saatavana suomen- ja
ruotsinkielisenä, koko
avattuna 20,5 x 41 cm.
På finska eller svenska,
utvik 20,5 x 41 cm.
B
13 €
Tammenterhometsän
pikkuväen haaverit
Tammenterhometsän pikkuväen haaverit – toimintaohjeita
todellisiin tilanteisiin käsittelee arkielämän pieniä tapaturmia
ja antaa nimensä mukaisesti oikeanlaisia ohjeita hätätilanteessa
toimimiseen.
8 kirjeensulkijamerkkiä.
(vain suomeksi, endast på finska)
Iloisten eläinhahmojen ja selkeän kuvituksen avulla kirja antaa
mahdollisuuden käsitellä lapsen kanssa yhdessä tilanteita,
joihin kuka tahansa voi joutua.
Julklistermärken
Kuinka toimia, kun käärme puree tai tulipalo syttyy? Tai miten
ennaltaehkäistä kodin onnettomuuksia?
Lasten ohjaamisen lisäksi kirja on hyvää kertausta myös
aikuisille!
8 brevslutarmärken.
Kirja perustuu Marianne Keräsen alkuperäisideaan ja Victoria
Valpion kuvitukseen. Kirja on tehty yhteistyössä Suomen
Pelastusalan Keskusjärjestön ja Suomen Punaisen Ristin kanssa.
3,50 €
ISBN 978-952-5880-15-1
27 €
Jouluinen
paperilahjakassi
Kolme erilaista mallia,
koko 17,5 x 23,5 cm.
Gåvopåse i papper
med julmotiv
Marianne Keränen
Iloiset eläinhahmot johdattavat käsittelemään arjen pieniä tapaturmatilanteita
yhdessä lapsen kanssa. Kirja on tehty
yhteistyössä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ja Punaisen Ristin kanssa.
Tammenterhometsän pikkuväen haaverit
Joulutarra
Pehmo-Reddie
Mjukis-Reddie
Suloinen Reddie-koira
myös pehmoleluna,
pituus n. 25 cm.
Den förtjusande
Reddie-hunden även
som mjuk leksak,
längd ca 25 cm.
15 €
Tre olika motiv, storlek
17,5 x 23,5 cm.
3,50 €
A
C
B
Jäsentarjous /
Medlemserbjudande
–10%
Muistikirjat
Kierreselkäinen muistikirja,
koko A5, 100 sivua.
Anteckningsböcker
Anteckningsbok med
spiralbindning i storlek A5,
100 sidor.
8€
Reddie
Maapallo
Sydän
Keittiöpyyhepakkaukset
Sydän-koriste
Kaunis kankainen
koriste ikkunaan
tai oveen, kotimaista käsityötä.
Perinteiset keittiöpyyhkeet
ovat 100 % puuvillaa,
koko 50 x 70 cm.
Hjärt-dekoration
Kökshandduksför-packning
En vacker
prydnad av tyg
på fönstret eller
dörren, inhemskt
handarbete.
Traditionella kökshanddukar av 100 % bomull,
storlek 50 x 70 cm.
6,90 €
11 €
Puna-valkoisia
2 pyyhettä/
pakkaus
Röd-vita,
2 handdukar/
förpackning
14 €
Vihreä-valkoisia Grön-vita,
3 pyyhettä/
3 handdukar/
pakkaus
förpackning
Virkattu
pannunalunen
Verso Design
Puuvillainen pannunalunen on
kotimaista käsityötä. Väreinä
punainen ja musta.
Pannunalunen
10 €
Kätevä ja tyylikäs,
materiaali huopaa,
koko 20 x 20 cm.
Virkat grytunderlägg
Pannunderlägg
Grytlappen i bomull är inhemskt
hantverk. Färger röd och svart.
Behändigt och elegant,
materialet filt, storlek
20 x 20 cm.
12 €
Hiutale-setti
Vohvelikankaiset patalappu ja keittiöpyyhe ovat kotimaista käsityötä ja
100 % puuvillaa. Molemmissa on
kaunis hiutalebrodeeraus.
Snöflingeset
Grytlappen och kökshandduken i
våffeltyg är inhemskt hantverk och
100 % bomull. Båda pryds av ett
vackert snöflingebroderi.
17 €
Tilauskortti / Beställningskort
Vati
Persoonallinen lisä
kattaukseen, materiaali huopaa,
koko 24 x 24 cm. Kevyt ja
helposti postitettava
(pakattu litteäksi).
Fat
28 €
Ett personligt
komplement till
dukningen,
materialet filt,
storlek 24 x 24 cm.
Lätt och behändig att posta
(tunn förpackning).
JÄSENNUMERO / MEDLEM NUMMER:
TUOTE / PRODUKT
MÄÄRÄ / ANTAL
KOKO / STORLEK
NIMI / NAMN
OSOITE / ADRESS
POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA /
POSTNUMMER OCH -ANSTALT
GSM / MOBIL*
* Matkahuolto ilmoittaa saapuneista tilauksista tekstiviestillä. Matkahuolto skickar ett SMS när paketet har anlänt.
Yli 50 € tilaukset toimitetaan postiennakolla. Beställningar värda över 50 € levereras mot postförskott.
Alle 18-vuotiaalta holhoojan allekirjoitus. Målsmans underskrift för under 18-åring.
Tuotteiden hinnat sisältävät 0, 9 tai 23 % ALV:n. Priserna på varorna innehåller 0, 9 eller 23 % MOMS.
Hintoihin lisätään toimituskulut, tuotteita rajoitettu määrä. Leveranskostnaderna tillkommer priset, begränsat antal produkter.
VÄRI / FÄRG
Korusarjat
Smyckeserien
Kotimaiset korut on
Suomen Punaiselle Ristille
suunnitellut Maria Suikkanen,
materiaali hopea, valmistaja
Kultakeskus Oy.
Inhemskt smycken har
designats för Finlands Röda
Kors av Maria Suikkanen,
materialet silver, tillverkare
Kultakeskus Oy.
87 €
64 €
79 €
Riipus punaisella
nyörillä
Hängsmycke på
rött band
Riipus hopeaketjulla
Hängsmycke på
silverhalsband
Riipus
Hängsmycke
68 €
Riipus hopeaketjulla
Hängsmycke på
silverhalsband
53 €
79 €
87 €
87€
Solmiopidike
Kravattnål
Kalvosinnapit
Manchettknappar
Puuttuva pala
Riipus punaisella
nyörillä
Hängsmycke på
rött band
Avun monet tiet
Sydän
Uudet Principles in Action -sarjan tuotteet
Nya Principles in Action -seriens produkter
Silkkihuivi ja
silkkisolmio
Silkesduk och
silkeskravatt
Tyylikkään hillitysti kuvioidut
silkkihuivi ja -solmio, jossa
painatukset harmaan eri sävyillä,
huivin koko 170 x 30 cm.
Stiligt och diskret mönstrad
silkesduk och slips, med tryck
i olika nyanser av grått,
duken 170 x 30 cm.
28 €
35 €
Liukuesteet
Turvavasara
Helppokäyttöiset, pitävät
pystyssä liukkailla, koot M ja L.
Vakiovarusteeksi jokaiseen autoon.
Pakkaus sisältää myös paristot.
Halkskydd
Säkerhetshammare
Enkla att använda, ger bra
grepp på halt underlag,
storlekar M och L.
Standardutrustning till varje bil.
Batterier ingår.
17,50 €
24 €
Muistathan rekisteröityä jäsenten omaan verkkokauppanäkymään! Näin varmistat, että saat tiedon jäsenille suunnatuista erikoistarjouksista.
Kom ihåg att registrera dig som rödakorsmedlem i webbutiken! Då försäkrar du dig om att du får tillgång till våra specialerbjudanden för medlemmar.
SPR
MAKSAA
POSTIMAKSUN
FRK BETALAR
PORTOT
.fi
tiken
u
b
s
r
o
rodak
Tee tilauksesi:
punaisenristinkauppa.fi
Gör din beställning:
rodakorsbutiken.fi
[email protected] tai
oheisella tilauskortilla.
[email protected] eller med
bifogat beställningskort.
Suomen Punainen Risti
Info: AM4
Tunnus: 5001674
00003 Vastauslähetys
Jokaisella ihmisellä
on oikeus
hyvään hoitoon.
w
.fi
tto
rlii
e
p
.su
ww
RISTIIN RASTIIN
KORSORD: SOLVEIG SJÖSTED
KORSORD & SUDOKU 4/2012

 
 


 
 


 
 

 
 



Täytä ruudut numeroin 1–9 siten,
että jokaisella pysty- ja vaakarivillä sekä jokaisessa 3x3 taulukossa on kukin numero vain kerran.
Lähetä sudokun ja ristikon vastaukset joulukuun loppuun mennessä osoitteella Avun maailma,
toimitus, Tehtaankatu 1 a,
PL 168, 00141 Helsinki.
Punaisen Ristin tuotepalkinnot
arvotaan kaikkien ristikon tai
sudokun lähettäneiden kesken.








































































Den rätta lösningen på korsordet 2/2012.
Lösningarna på korsordet 4/2012 och sudoku bör sändas
inom december under adress Hjälpens värld, redaktionen,
PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord”.
Oikea ratkaisu/Den rätta lösningen 2/2012.









Bland insändarna på korsordet och sudoku 2/2012 utlottades två
FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Disa Nyholm, Hindhår
och Mirkku Syrjälä, Taivalkoski. Gratulerar – onnittelut!
Namn:
Adress:
avun maailma hjälpens värld 4/2012
33
KORS OCH
TVÄRS
Första hjälpen i
skolan: lärare räddade
elev SIDAN 8
Aidsdagen satsar
på ungdomar
Kaija Ilkka återvände
till Sierra Leone
SIDAN 9
SIDAN 10
Brist på händer
Ordförande för rödakorsavdelningen i
Kyrkslätt Linda Basilier vill nå ut till
unga och vuxna i arbetsför ålder.
TEXT KIMMO HOLOPAINEN FOTO NIKLAS MELTIO
Hur kom det sig att du
gick med i Röda Korsets
verksamhet?
– Den första gången jag deltog i
verksamheten var när jag var
insamlare i Estonia-insamlingen
1994. Före det hade jag bara varit på Röda Korsets barnläger,
men sedan dess har jag varit
med, mer eller mindre, beroende
på min livssituation.
Vad har du allt gjort
som frivillig?
– Jag bodde i Åbo förr och deltog
i Åbo svenska avdelnings ungdomsverksamhet, jag höll på
med skolsamarbete och deltog i
insamlingar. Sen utbildade jag
mig till utbildare i humanitär rätt
och ungdomsverksamhet och
ledde kurser i alla de tre svenskspråkiga distrikten. Jag satt också med i riksomfattande ungdomskommittén 2005–2008. År
2007 flyttade jag till Kyrkslätt
och följande år blev jag ombedd
att bli ordförande för Kyrkslätt
svenska avdelning. Det har tagit
en hel del av min tid, men några
kurser har jag också hunnit hålla. Dessutom har jag suttit med i
arbetsgrupper på riksnivå för att
utveckla bland annat ungdomsprogrammet.
Vilka är de största utmaningarna avdelningen i
Kyrkslätt står inför?
– Hos oss, precis som i många
andra avdelningar, har vi det
problemet att antalet medlemmar minskar varje år, eftersom
äldre medlemmar faller bort och
det är svårt att få med ungdomar. Vi har nog många aktiva
människor, men medelåldern är
rätt hög. Vi borde få med flera
människor som är unga och som
fortfarande är med i arbetslivet.
För det behövs konkreta idéer.
Linda Basilier
bekantade sig
också med humanitär rätt medan
hon studerade
juridik i Åbo.
Hur kunde man förbättra
situationen?
– Åtminstone kan vi säga till folk
att Röda Korset gör ett gott
jobb, sådant arbete som behövs.
Samtidigt har vi till exempel
inom vänverksamheten haft problem att nå människor som är i
behov av vänner, fast vi har intresserade frivilliga. Det visar
också att informationen om vår
verksamhet inte har nått folk,
för behovet finns garanterat. Ett
sätt kunde vara att samarbeta
närmare med kommunerna, så
att de som jobbar inom socialtjänsten kommer ihåg att vi finns
och vet att tipsa om oss till just
människor som behöver en vän.
Vad ger frivilligarbetet dig?
– En känsla av betydelse genom
att kunna hjälpa en annan
människa. Hellre använder jag
min fritid till det här än att jag
till exempel jobbar mera. ✚
avun maailma hjälpens värld 4/2012
35
JOONAS BRANDT
KORS OCH T VÄRS
Tomflaskor ger hjälp
och vinster
„
Det flaskreturlotteri som Röda Korset,
Suomen Lidl och Parpa Oy har ordnat utvidgas i början av december till 123 Lidl-affärer.
I flaskreturlotteriet returnerar kunden sina
tomflaskor till returautomaten på vanligt sätt,
men byter ut panten mot motsvarande mängd
lotter. Priset på en lott är fem cent, så till exempel en tomburk med en pant på 15 cent ger
tre lotter. Bland priserna finns hemelektronik,
resor och presentkort till Lidl.
Röda Korsets intäkter från lotteriet används
till att stöda skyddshusen för unga och till
ungdomsverksamhet i lokalavdelningarna.
Pirkko Laurila
droppade sin
bidrag i Hani
Hassans insamlingsbössa
i Tammerfors.
Hungerdagen populär
på webben
Rekord för Kedjereaktionen
„
Röda Korsets medelsanskaffningskampanj
för cyklister, Kedjereaktionen, inbringade i
år rekordsumman 47 000 euro till Röda Korsets
katastroffond. Mest stöd till Kedjereaktionen
samlade laget Accenture Tampere, som trampade ihop 2 060 euro.
– Antalet lag som deltog i Kedjereaktionen
ökade också, till 120, så resultatet blev jättebra, berömmer Röda Korsets medelsanskaffningsplanerare Eeva Arrajoki.
Kampanjen Kedjereaktion är avsedd för
företag, samfund och enskilda motionärer som
är för motion. Kedjereaktionen går ut på att
arbetsgivaren eller cyklisten själv förbinder sig
att donera en euro till katastroffonden för varje 25 kilometer som deltagaren cyklar.
Pengarna används till Röda Korsets hälsovårdsarbete i Afrika. Arbetet bidrar till att
förbättra hälsan bland de människor som är
mest utsatta bland annat genom att förebygga
malaria, kolera och hiv.
Kedjereaktionen ordnades nu för andra
gången i samarbete med nätverket av cykelkommuner och kilometertävlingen Kilometrikisa som ingår i cykelkampanjen Suomi Pyöräilee. Kampanjerna fortsätter igen i vår.
LAURA KOTILA
Jukkapekka Sutelas (t.v.) och Asko Pulkkinens
lag Kuusakoski Recycling gav en fin utdelning
till katastroffonden på 1 793 euro.
„
VÄDRET VARIERADE under Operation
Hungerdagen, som i år ordnades 13–15.9,
men insamlingen lockade ändå många insamlare, även om bidragssummorna blev lite
under de bästa åren. Enligt en preliminär
bedömning inbringade insamlingen 2,1 miljoner euro till Röda Korsets katastroffond.
Enligt Mia Ekström-Huttunen, medels anskaffningsplanerare på Röda Korset, försämrades resultatet av att vädret på sina
håll var regnigt och av att folk har allt mindre kontanter på sig nuförtiden.
– Men vi fick igen en enorm mängd ungdomar i rörelse och entusiasmen verkar bara
öka från år till år.
Kampanjnyheterna var i första hand webbaserade och fick ett gott mottagande. De
som deltog i viralkampanjen spred budskapet om Hungerdagen per e-post och via Facebook, och många virtuella insamlingsbössor
skapades på webben.
– Sammanlagt 398 virtuella insamlingsbössor skapades och i mitten av oktober
AIDSDAGEN
SATSAR PÅ UNGA
„
Världsaidsdagen firas
igen den första december. Temadagen, som
har firats sedan 1988, syftar till att förbättra kunskapen om hiv och aids
samt minska på fördomar
och diskriminering i samband med sjukdomen.
36
avun maailma hjälpens värld 4/2012
hade 25 161 euro donerats i dem, berättar
medelsanskaffningsplanerare Eeva Arrajoki.
– Det slutliga resultatet är inte klart än,
eftersom bössorna stängdes först i slutet
av oktober, men det är värt att notera att
genomsnittsbidraget var hela 13 euro. Det
är väldigt mycket jämfört med traditionella
gatuinsamlingar.
SPECIELLT POPULÄRA var virtuella insamlingsbössor på bloggar, men även på företags webbplatser gav besökare en hel del
bidrag.
– Arbetsplatser deltog i Hungerdagen på
andra sätt också. Till exempel de anställda
vid OK Indrivning hjälpte oss genom att ringa
upp andra företag och sprida information
om de virtuella insamlingsbössorna.
Även möjligheten att ge ett bidrag i samband med uttag ur Otto-bankautomater var
en framgång.
– Enligt en preliminär bedömning gav Otto-kampanjen hela 115 000 euro.
I år har temadagen en
speciell målgrupp i ungdomar. På Världsaidsdagen ordnas ljusevenemang på olika håll i Finland för att uttrycka solidaritet med dem som
lever med hivsmitta och
minnas dem som har dött
i aids. Röda Korsets frivilliga ordnar också jippon
där man går runt i restauranger och talar om det
här temat.
I Helsingfors ordnas i
år på Världsaidsdagen en
konsert för unga. Där
uppträder Gracias, Jyrise
och DUO. Konferencier
för konserten på Tavastia
är Jani Toivola.
LAURA KOTILA
KORS OCH T VÄRS
HJÄLPENS
VÄRLD NR.
1/2013 UTKOMMER DEN
6 FEBRUARI.
LUKUKUU
autan
lukema
lla!
© Julia
Vuori
TÄMÄN
PASSIN
OMISTA
A:
Anne Perttilä
vet av erfarenhet hur viktig
första hjälpen är
som medborgarfärdighet.
Lärare fick pris för
snabbt ingripande
„
KLASSLÄRARE ANNE PERTTILÄ vid lågstadie- frågan om. Den adrenalindos som chocken gav Anne
skolan Hilda Käkikosken ala-aste i Lappträsk upp- Perttilä kände hon också länge av.
Hon berättade sanningsenligt för sina elever vad
levde i vintras den allvarligaste situationen under sin
karriär. Det hände på bänkskuddardagen, en dag som som hade hänt och framhöll att ingen hade gjort nåär känd för det regn av karameller som abiturienter- got fel.
– En sådan situation där man håller på att storkna
na bjuder på.
– Vi hade på förhand kommit överens om att vi kan hända vem som helst, även vuxna, påpekar hon.
delar på det godis som eleverna samlar ihop och äter
karamellerna tillsammans i matsalen. Vi äter godis FÖRUTOM KURSEN i livräddande första hjälpen hade
och plötsligt faller en stol omkull med en skräll: en av Perttilä nytt av sin erfarenhet: den hjälpte henne att
mina elever stiger upp och står där, röd i ansiktet, och handla rätt. Många år tidigare upplevde hon en liknanförsöker hosta, berättar hon.
de situation, när en bit korv fastnade i halsen på henEtt halvår tidigare hade Perttilä gått en kurs i liv- nes tvååriga son. Den gången slutade det också väl.
räddande första hjälpen för barn.
– De var de längsta minuterna i mitt liv.
– Jag såg karamellpappret framför pojken och förTillbud har fått Anne Perttilä att uppskatta kunstod genast vad som hade hänt. Jag tänkte genast skaper i livräddande första hjälpen. Det är lång väg
igenom vad jag gör först, vad sen och vad till tredje. från byn Porlom i Lappträsk till närmaste sjukhus, så
Perttilä ropade på andra lärare att komma och hjäl- ett snabbt agerande kan rädda ett människoliv.
pa och bad de andra barnen vänta i korridoren. För
– Här kan det ta länge innan hjälpen kommer, så
pojken med karamellen i halsen berättade hon vad det är en viktig medborgarkunskap att kunna ge förhon tänkte göra: han skulle få ett par kraftiga slag sta hjälpen.
mellan skulderbladen.
Anne Perttilä fick Röda Korsets första hjäl– Jag böjde honom framåt och efter
"Efter ett par be- pen-utmärkelse för sitt snabba ingripanett par bestämda slag flög en stor rund
de. Utmärkelsen gavs i år också till helstämda slag flög
”penkkiskaramell” ut på golvet.
singforsbon Tarja Albrecht, som genom
Efteråt talade hon lugnande med poj- ”penkkiskaramell” att snabbt och korrekt ge hjärt-lungräddut på golvet."
ken, berättade vad det var som hade hänt
ning räddade livet på en arbetskamrat
och såg till att allt stod väl till med honom.
som hade drabbats av ett sjukdomsanfall.
Även Albrecht har gått Röda Korsets kurs
DET SKEDDA PÅVERKADE stämningen i klassen un- i första hjälpen. LAURA KOTILA
der resten av dagen. De elever som inte hann lämna Mer information om Röda Korsets första hjälpen-kurser
matsalen såg att det var en allvarlig situation det var ger det riksomfattande servicenumret 020 701 23 76.
HAR DU LÄST
OM BOKMÅNAD?
„
Röda Korsets kampanj
Bokmånad fortsätter nu
året om. Iden med skolkampanjen är enkel: eleverna
bekantar sig under en månads tid under ledning av sin
lärare med litteratur och
läser så mycket som möjligt
på fritiden. De kan också
värva sponsorer i sin närmaste krets: sponsorerna
betalar en given summa för
varje bok eleverna läser. De
pengar eleverna förtjänar
genom att läsa doneras till
Röda Korsets katastroffond.
Läs mera:
www.rodakorset.fi/bokmanad
MJUKISREDDIE
ÄR HÄR!
„
Röda Korsets
söta hund
Reddie finns
äntligen att
köpa också
som mjukisdjur.
Mjukis-Reddie
är cirka 15 centimeter lång, tål
maskintvätt och
kostar 15 euro.
Hunden lämpar sig
perfekt till sovkompis
för de yngsta – eller som julklapp! Genom att beställa
en Reddie-mjukis stöder du
Röda Korsets arbete:
www.rodakorsbutiken.fi
avun maailma hjälpens värld 4/2012
37
KORS OCH T VÄRS
JARKKO MIKKONEN
Många patienter anlände till sjukhuset i ytterst dåligt skick. Kolera kan orsaka en så häftig vätskebrist att en patient som blir utan vård
dör på några timmar. Den första vårdinsatsen
är att ge salt-sockerblandning, i värsta fall ges
vätska intravenöst. Många patienter visade sig
lida av kolera och malaria eller kolera och lunginflammation.
Trots att en strid ström patienter anlände till
sjukhuset kunde man hålla dem i livet. Mot slutet av den månadslånga operationen minskade
antalet patienter stadigt.
Kaija Ilkka (t.h.)
var teamledare
för Finlands
Röda Kors
kolera aktion i
Sierra Leone.
Vätska räddar
kolerapatienter
„
I BÖRJAN AV HÖSTEN skickade Finlands
Röda Kors 13 biståndsarbetare och 20 000
kilo biståndsmateriel till Sierra Leone för att
hjälpa att få bukt med den koleraepidemi som
härjade i landet.
Kolera förekommer i allmänhet alltid i Sierra
Leone i någon mån, men årets epidemi hade
blivit den värsta i landets historia, och nationellt undantagstillstånd har utlysts. I synnerhet
rådde det brist på de vätskemediciner som behövs vid vård av kolera.
Väl framme i Sierra Leone beslutade man att
dela den finländska nödhjälpsenheten i två delar, så att två mindre enheter kunde skickas till
provinserna Bombali och Port Loko i landets
västra del. Där stödde enheterna i första hand
distriktssjukhusens koleraavdelningar i samarbete med Sierra Leones hälsovårdsministerium
och frivilliga i Sierraleonska Röda Korset.
TEAMLEDARE FÖR koleraoperationen var Kaija
Ilkka, som har varit stationerad i Sierra Leone
tidigare. Förra gången var för 14 år sedan, då
inbördeskriget i landet rasade som värst. Då
jobbade Ilkka som sjukskötare för Internationella rödakorskommittén ICRC på ett kirurgiskt
sjukhus.
– Innan jag reste den här gången undrade
jag om jag skulle minnas något. Men visst ser
landskapet lika ut, och jag mindes vilken väg
som för vart, berättar Ilkka.
38
avun maailma hjälpens värld 4/2012
Den här gången följde hon vägen till staden
Makeni i provinsen Bombali, där hon stationerades tillsammans med en annan sjukskötare,
en läkare och två tekniker. Det lokala distriktssjukhuset är snyggt och fungerande, men i fråga om koleravården fanns det brister.
– Det första Röda Korsets tekniker, lokala
frivilliga och en sanitetsexpert från Benin gjorde var att isolera de kolerasjuka från övriga patienter och att installera handtvättspunkter på
avdelningen. Även städarna försågs med gummistövlar och handskar för att förhindra att
sjukdomen sprider sig.
SVENSKSPRÅKIG
BEREDSKAPSÖVNING
PÅ ÅLAND
„
En tankbil har krockat
med en minibuss. Följden
är en stor explosion. En
brand utbryter och luften
fylls av rök och gas. Folk flyr i
panik. Det är total kaos – nu
kan den svenskspråkiga beredskapsövningen på Åland
börja.
Den 13.10.2012 ordnades
som ett samarbete mellan
Röda Korset, Frivilliga Rädd-
DEN HÄR GÅNGEN fick biståndsarbetarna avsluta sitt jobb i fred, något som inte var fallet
då Ilkka senast befann sig i Sierra Leone. I december 1998 var säkerhetssituationen i huvudstaden Freetown så dålig att Ilkka inte fick röra
sig annat än mellan hemmet och jobbet, och
även det var farlig.
– På den halvkilometerssträckan var det
minst sex kontroller och man måste förhandla om att få passera med dopade barnsoldater, minns Ilkka.
– I allmänhet gick det vägen tack vare humor.
Vi sa alltid att du också kommer till vårt sjukhus om något händer dig, och då tar vi hand
om dig.
Kommenderingarna som biståndsarbetare
har gjort att Ilkka har rest jorden runt flera varv,
från Murmansk till Nordkorea och från Liberia
till Afghanistan. Efter att ha tillbringat de senaste tre åren i Finland tvekade Ilkka inte att
resa till Sierra Leone när hon blev ombedd. Trots
att nöden omkring henne har varit stor har alla
resor varit givande.
– Det gemensamma för alla resor har varit
att vi som biståndsarbetare alltid har fått ett
väldigt gott mottagande, så var det i Makeni
också. Det får en att resa igen.
Utrikesministeriet bidrog till Finlands Röda
Kors koleraoperation i Sierra Leone med 500 000
euro. I Sierra Leone användes 286 000 euro ur
Röda Korsets katastroffond.
ningstjänsten, Ålands polismyndigheter, Ålands Sjöräddningssällskap och Finströms
FBK en svenskspråkig beredskapsövning på Godby,
Åland. Med på övningen var
frivilliga från Helsingfors- och
Nylands distrikt, Österbottens distrikt, Åbolands distrikt och Ålands distrikt. Det
var ett ivrigt och förväntansfyllt gäng, färdiga att rycka
in där de mest behövdes.
Övningens olycka var väldigt omfattande men som tur
SANNA NEGUS
bestod den ankomna hjälpen
av både erfarna och kunniga
hjälpare. Vid olycksplatsen
gavs både första hjälp och
mentalt stöd för de drabbade. Sökpatruller med hundar
skickades ut i skogen för att
söka borttappade personer.
Ett småflyg spanade efter
människor som flytt i panik
till de omgivande åkrarna.
Sjöräddningen hittade flera
personer från havet som
försökt lämna olycksplatsen
simmandes. Situationen blev
© ICRC / ISMAIL, NABIL
KORS OCH T VÄRS
Tee
Merkkiteko.
Mer än 72 miljoner tvingas
flytta världen över
„
Internationella rödakors- och rödahalvmånefederationen IFRC:s katastrofrapport (World Disasters Report)
undersöker i år tvångsförflyttning. Enligt rapporten finns
det för närvarande mer än 72 miljoner personer som har
tvingats lämna sina hem mot sin vilja – det är mer än en på
hundra av jordens invånare.
Det finns många olika faktorer som driver en människa
på flykt från sitt hem. Flykt orsakas förutom av konflikter
och våld också av bl.a. katastrofer och politiska oroligheter. Uppskattningsvis 20 miljoner människor har levt länge,
från flera år till årtionden, på annan ort efter att ha tvingats lämna sitt hem.
Rapporten fäster också uppmärksamhet vid den ökande
nonchalansen angående flyktingars och andra tvångsflyttades nöd och kartlägger lösningar som stater kunde tillämpa
för att lindra lidandet bland människor som har tvingats
lämna sina hem. Människor som har flytt till ett annat land
tvingas ofta hanka sig fram utanför samhället utan minsta
stöd för sin överlevnad.
Internationella rödakorsfederationens generalsekreterare Bekele Geleta konstaterade vid publiceringen av katastrofrapporten att rapporten lyfter fram ett budskap som
Rödakorsrörelsen har försökt ge till regeringarna i världen i
flera års tid: alla migranter måste få hjälp och deras människovärde måste respekteras, oberoende av varför de har
blivit migranter.
– Regeringarna
måste följa en
sådan politik som
erkänner alla
migranters rättigheter och
hjälper dem att
bli produktiva
medlemmar i
samhället i stället
för att förvandlas
till en pariaklass i
samhället, sade
Geleta.
Inbördeskriget i Syrien har drivit
hundratusentals människor på flykt.
HEIDI HEINO
2500 l
15 €
KIMMO HOLOPAINEN
MINNA PASSI
inte bättre av att de frivilliga
ständigt omgavs av nyfikna
journalister.
Efter några timmars intensiv
hjälp lugnade sig situationen
och övningen avslutades. Upplevelser och skratt utböts
länge under kvällen efter övningen. Det blev en mycket
lärorik och spännande erfarenhet för många och ett gott
samarbete mellan myndigheter
och de frivilliga aktorer.
Gör en Märkesgärning.
Merkkiteko on lahjoitus, jonka voit antaa lahjaksi. Saat
Merkkiteosta todistuksen sähköpostiisi. Halutessasi voimme
toimittaa kortin myös postitse. Merkkiteot löydät osoitteesta
punaisenristinkauppa.fi
En Märkesgärning är ett bidrag som kan ges som gåva. Du får
ett intyg över Märkesgärningen per e-post. Om du föredrar
det skickar vi ditt kort per post. Märkesgärningar hittar du på
rodakorsbutiken.fi
Fia Nordström från Finströms
avdelning vårdar en skadad
förare under övningsolyckan.
Keräyslupa: Poliisihallitus 2020/2011/2603/2.11.2011. Keräysaika
1.1.2012-31.12.2013. Ålands landskapsregering tillstånd nr 1378
K12/14.11.2011. Humanitaariseen toimintaan. Insamlingstillstånd:
Polisstyrelsen 2020/2011/2603/2.11.2011. Insamlingstid 1.1.201231.12.2013. För humanitär hjälpverksamhet.
avun maailma hjälpens värld 4/2012
39
Midvinter
Vad lärde vi oss av Tapani?
Stormen Tapani drog in över Finland efter julen förra året, tog alla på säng
och avslöjade stora brister i hur vårt samhälle är förberett på avvikande
situationer. Att vara beredd på det oväntade är också Röda Korsets sak.
TEXT KIMMO HOLOPAINEN FOTO LEHTIKUVA / RONI REKOMAA OCH KIMMO HOLOPAINEN
S
tormen drabbade Finlands västkust på morgonen annandag jul.
I Kaskö uppmättes en genomsnittlig vindhastighet på 29 meter i sekunden. Så häftiga stormvindar drabbar Finland bara en eller ett par gånger per
decennium.
Meteorologiska institutet hade sedan
den 23 december gett fyra varningar
om den annalkande stormen och för
varje varning höjdes den bedömda risknivån, men trots det verkade stormen
komma som en överraskning för alla.
Endast räddningsverken hade under juldagen småningom börjat förbreda sig
på de tilläggsuppdrag som var att vänta.
Vinden fällde träd över vägar och elledningar, rev loss plåttak och fick en hel
del bråte att lätta. I energibolagens kontrollrum knackade anställda tvivlande på
sina datorskärmar: så gott som alla ellinjer iObist
Sydvästra
Finland och Satakunta
ventionsed
demperum,försökte drabvar av.quamus
Under annandagen
totatium dolupic
bade tempera
ringa endast
Fortums felanmälan
ditatiumquo
dis ressunto
essum
hela 600
000 gånger.
Även på larmcentralerna grötade telefontrafiken till sig ordentligt. Kötiden
var under förmiddagen flera tiotals mi-
40
avun maailma hjälpens värld 4/2012
”Reaktionerna var på
det hela taget ofattbart
långsamma,
i synnerhet
med tanke
på att man
på förhand
visste om
att en storm
var på väg.”
ILKKA HORELLI
direktör, regionförvaltningsverket
i Sydvästra Finland
nuter; personalen hann inte ens besvara alla samtal.
Arja Setälä, 71, förundrade sig över
stormlarmet i sitt hem på backen i kyrkbyn i Kisko i Salo. Elen gick i kyrkbyn på
förmiddagen och ett par timmar senare
tystnade hennes mobiltelefon.
Setälä bor ensam med sina tre katter
och när vintermörkret lade sig och elen
inte hade återställts började hon bli orolig.
– Det var skrämmande. Det värsta var
när mobilen inte längre fungerade. Då
började jag nog tänka att man kan vara
väldigt ensam i Finland, även om man
bor mitt i kyrkbyn, minns Setälä.
Det gamla trähuset hade elvärme och
en eldriven luftvärmepump, så kallt började det också bli. De gamla kakelugnarna i huset var det ändå inget fel på, så
Setälä började elda i ljuset av en fi cklampa och ett stearinljus.
– Det var ett stort jobb att få det att
brinna i en av ugnarna, för att inte tala
om att elda i fler än en av dem. Till all
tur har jag en vän som bor ett par kilometer härifrån, han kom och bar in ved
åt mig. Grannarna stack sig också in och
kollade hur jag har det, berättar Setälä.
Tur i oturen var att vädret var exceptionellt varmt. Kakelugnarna räckte till
för att hålla temperaturen inomhus kring
15 grader.
– Jag drog på mig tre par sockor och
byxor och klädde mig i tre tröjor och en
kofta, så nog höll jag mig varm alltid.
Elen i Kisko kyrkby var bruten i någon
timme mindre än en vecka, och Setälä
och hennes grannar var inte de enda som
drabbades. Enligt elbolagen var 300 000
kunder utan el när det var som värst. Att
åtgärda felen tog i vissa fall tre veckor.
Livsviktiga funktioner i fara
Efter stormen Tapani, som den kallades
i Finland – i Norge och Sverige går samma storm under namnet Dagmar – var
det mycket tal om de elavbrott som hushållen drabbades av, men de var bara
toppen på isberget.
Direktör Ilkka Horelli, som ansvarar
för räddningsverket och beredskapen
vid Regionförvaltningsverket i Sydvästra
Finland, säger att de utbredda elavbrotten snabbt ledde till att många livsviktiga funktioner i samhället äventyrades.
Eftersom batterierna i mobilnätver-
Arja Setälä var
efter stormen
några timmar fått
från en hel vecka
utan el i sitt hem.
kets basstationer endast ger stationerna reservel i 2–3 timmar slutade mobiltelefonerna att fungera. Samtidigt tystnade till exempel trygghetstelefoner som
äldre människor använder och som utnyttjar samma nätverk. Till och med
myndigheternas VIRVE-nätverk drabbades av allvarliga problem. Basstationerna i det nätet har bättre batterier, men
även där går gränsen vid 24 timmar.
– När det var som värst låg hälften
av Egentliga Finlands VIRVE-stationer
nere, vilket ledde till att nödcentralerna
inte kunde förmedla uppdrag till brandkår, polis eller ambulanser, säger Ilkka
Horelli.
Avbrotten tvingade myndigheterna
till improvisation så att det som behövdes göras blev gjort ens någorlunda.
Räddningsverket bemannade FBK:s stationer. Kommuninvånare i behov av hjälp
uppmanades att söka sig till brandstationerna, där myndighetsnätverket fungerade behjälpligt.
Elavbrotten orsakade också störningar i vattendistribution och hanteringen
av avfallsvatten. Patientinformationssystemen i den kommunala hälsovården
kraschade och tjänster inom hemvård
och hemsjukvård äventyrades. Vägarna
var oframkomliga på grund av alla fallna
träd och trafiken löpte inte.
Horelli konstaterar att händelserna
vid årsskiftet avslöjade allvarliga brister
i myndigheternas, kommunernas, elbolagens och telefonoperatörernas beredskap att hantera plötsliga störningar.
– Reaktionerna var på det hela taget
ofattbart långsamma, i synnerhet med
tanke på att man på förhand visste om
att en storm var på väg.
Evakuering hotade
Röda Korset hjälpte stormoffer på flera
orter, i synnerhet i Egentliga Finland och
Satakunta, som drabbades värst. I Salo
organiserade rödakorsfrivilliga tillsammans med Frivilliga räddningstjänsten
tillfällig inkvartering på skolan Moision
koulu i stadens centrum så att invånare
som blivit utan el och värme hade någonstans att ta vägen.
Riitta Salonen, ordförande för rödakorsavdelningen i Salo, säger att samarbetet underlättades av att man hade
bekanta i de två organisationerna. Anne
Liimatainen är aktiv i Frivilliga rädd-
”Själv ringde
jag staden
följande
morgon och
frågade vad
Röda Korset
kan göra.”
RIITTA SALONEN
ordförande för
rödakorsavdelningen,
Salo
ningstjänsten (Vapepa) och jobbar på
staden i Salo och hon fick snabbt med
Vapepa i hjälparbetet och såg till att andra visste vad som var i görningen.
– Redan annandag jul fick jag besked
av Anne att man skulle öppna Moisio-skolan för evakuerade. Själv ringde jag staden följande morgon och frågade vad
Röda Korset kan göra, berättar Riitta
Salonen.
I skolan behövdes 30 sängar och sängkläder och Salonen såg till att de skickades från Röda Korsets logistikcentral i
Tammerfors. Frivilliga från grannavdelningarna i Bjärnå och Halikko kallades
också in för att hjälpa.
I Moision koulu turades volontärerna
om att ha jour. Kommuninvånarna gavs
möjlighet att tvätta sig, man delade ut
vattenkanistrar och laddade mobiltelefonbatterier. De facto var det bara några människor som behövde övernatta på
skolan, men inom kort hade de frivilliga
annat att göra.
På grund av stormskadorna var Salo
stads äldrevårdstjänster hårt pressade.
– Vi försökte kartlägga situationen
genom att ringa runt, men många av de
mer avlägsna enheterna fick vi inte kontakt
avun maailma hjälpens värld 4/2012
41
➔
”En stund funderade vi över om vi överdrev
när vi bad frivilliga om hjälp, men det
var ett snabbt beslut: det finns inga
överreaktioner i en sådan situation”
HANNELE LYYTINEN, chef för äldrevården, Salo
med, eftersom elen och telefonförbindelserna var av. Det enda alternativet var
att sätta sig i bilen och köra dit och kolla, berättar Hannele Lyytinen, chef för
äldrevården på Salo stad.
I flera äldreboenden möttes de av
mörker. Eftersom värmen inte fungerade utan el började det bli kallt i byggnaderna. Man började förbereda nödevakuering.
Man måste också kolla hur det stod
till med alla klienter inom hem- och närståendevården. Personalen ställde upp
och övertidstimmarna blev många.
Frivilligpatruller hjälpte
Men alla äldre människor inom kommunen fanns ju inte på vårdlistorna. I synnerhet i avlägsna byar bodde det många
äldre personer som man inte visste något om.
– Vi var väldigt oroade över hur det
var ställt med dem, tänk om någon är i
nöd och inte kan slå larm. En stund funderade vi över om vi överdrev när vi bad
frivilliga om hjälp, men det var ett snabbt
beslut: det finns inga överreaktioner i
en sådan situation, säger Lyytinen.
Frivilliga från Röda Korset och Vapepa
samlades i stadshuset, där konferensrummet hade förvandlats till befälscentral. Kartor över regionen spreds ut över
bordet. Volontärerna delades in i patruller på 2–3 personer och varje grupp tilldelades en sektor på kartan, i huvudsak
småbyar som var utan el.
Kyösti Etsalo från avdelningen i Bjärnå
var med de två kvällar som frivilliga deltog i hjälparbetet. Den första kvällen,
tisdagen efter annandag, körde patrullerna omkring till ett på natten.
– Emellanåt röde vi oss i mörka skogar, det enda man såg var ljuset från
pannlampan mellan träden. Nog måste
folk ha undrat vem det var som kom,
skrattar Etsalo.
Färden gick från hus till hus. Man kollade upp hur det stod till med invånarna,
delade ut stadens informationsblad, vatten och bröd, och vid behov erbjöd man
dem transport till nödinkvarteringen.
– Många tackade oss, även om de inte
var i behov av hjälp. Det gav en känsla
av trygghet att någon kom ihåg att de
fanns.
I Kisko kyrkby knackade Riitta Salonens frivilligpatrull på i Arja Setäläs stu42
ga. Trots att Setälä inte led någon värre
nöd kändes det bra att få besök.
– Det var fint det, att Röda Korsets
frivilliga kom hit. Jag hade vänner och
grannar som hjälpte, men det är inte
sagt att alla har det, säger Setälä.
– I en sådan situation kan sådant som
verkar smått vara väldigt viktigt – att
någon kommer och kollar och hjälper att
bära ved, till exempel, eller har med sig
nya batterier till ficklampan.
Nästa storm en tidsfråga
Till syvende och sist klarade man sig med
blotta förskräckelsen efter Tapani. Skafferierna var fulla med mat efter julen
och vädret var osedvanligt blitt. Om en
likadan storm hade slagit till när det var
smällkallt hade det resulterat i stora materiella skador och massevakueringar.
På basis av erfarenheterna av stormen Tapani gjorde Ilkka Horelli upp en
rapport för Regionförvaltningsverket och
kom med ett antal utvecklingsförslag för
framtida undantagssituationer: Batterisäkerheten för datatrafik måste förbättras, viktiga ellinjer måste skyddas med
underjordiska kablar, självständig beredskap bör tas till heders igen.
Det finns också mycket att förbättra
i samarbetet mellan olika aktörer. Rapporten uppmuntrar myndigheter att på
allvar ta med frivilligorganisationerna i
sin beredskapsplanering.
Men det är också bra om organisationerna själva visar initiativförmåga. Man
kan erbjuda hjälp även om ingen ber om
den, precis som man gjorde i Salo.
– Erfarenheten visar hur viktigt det
är att samarbeta med medborgarorganisationer. Även om beredskapen har
höjts har vi i staden inte resurser att till
exempel gå ut och kartlägga hur det står
till med varje invånare, säger Hannele
Lyytinen.
– Det är viktigt att vi känner varandra
på förhand. När något händer måste vi
kunna jobba ihop och då har man inte
tid att fundera hit och dit.
Rödakorsavdelningarna i Saloregionen har samma mål. Övning ger färdighet.
– Vi fick nog uppdatera beredskapsplanen för Bjärnå avdelning efter den
här stormupplevelsen. Det var ganska
många nya namn och nya rader vi lade
till, ler Kyösti Etsalo. ✚
avun maailma hjälpens värld 4/2012
Tavastehus in
I Tavastehus meddelade
staden, äldreboenden
och servicehus att de
helhjärtat ställer upp i
Röda Korsets Midvinter
– naturligtvis, för övningen är lika viktig för alla.
TEXT OCH BILD KIMMO HOLOPAINEN
E
n häftig vinterstorm har drabbat
Tavastehus. Elförsörjningen är
bruten, ute är det smällkallt. Det
blir kallare och kallare inomhus. Myndigheterna har händerna fulla, så Röda Korset blir ombett att hjälpa med evakueringen.
Till all tur är det inte på riktigt den här
gången, utan det handlar om Röda Korsets beredskapsövning Midvinter och en
påhittad situation. Nu sitter vi i vårdhemmet Ilonpisaras varma mötesrum
Midvinter
Vad är
Midvinter?
Vårdhemmet Ilonpisaras chef RaijaLeena Löövi (t.h.)
presenterar husets
räddningsplan för
Eeva Myyryläinen från
rödakors avdelningen
i Tavastehus.
● Midvinter är
Röda Korsets
riksomfattande
beredskapsövning
● Alla rödakorsavdelningar
kan delta enligt
egna resurser
● Övningen
ordnas i hela
landet lördagen
16.2.2013
● I Midvinter
övar vi att bistå
myndigheterna
i evakuering
● Samtidigt
uppdaterar vi
våra beredskapsplaner
och stärker
samarbetsformer
spirerades av Midvinter
och bollar med idéer om hur övningen i
februari ska genomföras i Tavastehus.
Med på mötet förutom Ilonpisara är
representanter för Tavastehus stad, Röda
Korsets Tavastlands distrikt samt naturligtvis rödakorsavdelningen i Tavastehus.
För Ilonpisara var det självklart att
delta i övningen när man blev ombedd.
– Klart att vi är med! Det här är ju en
fantastisk chans när vi måste öva samma saker i alla fall, konstaterar verksamhetsledare Raija-Leena Löövi.
Stadens beställarchef Sirpa Ylikerälä
är inne på samma linje.
– Stormen annandag jul fick oss att
inse att man faktiskt kan bli utan el långa
tider, säger Ylikerälä. – Det måste man
öva på.
Samarbetsparter hjälper
Syftet med övningen Midvinter är att
utveckla Röda Korsets beredskap att bistå myndigheterna i evakueringsuppdrag.
Samtidigt övar vi att sammanställa och
förmedla information om den pågående
situationen. Själva övningsdagen är bara
en del av helheten.
– Vägen till övningen och livet efter
den är lika viktiga, framhåller Ari Saarinen, beredskapschef vid Röda Korsets
Tavastlands distrikt. – Att skapa nätverk
och stärka de lokala kontakterna är en
del av övningen. När vi planerar insatserna tillsammans är vi redo att genomföra dem när det är allvar.
Midvinter är också Röda Korsets Alla
hjärtans dag nästa år. De äldre människor
och andra kommuninvånare som deltar
bjuds på ett roligt eftermiddagsevenemang med kaffeservering och program,
helst på samma plats som människorna
i evakueringsövningen först till.
– Ett alternativ är att fokusera verksamheten till Ilonpisara och ta hit äldre
personer som är med i vänverksamheten.
Platsen måste gå att nå utan hinder och
den får inte ligga alltför mycket avsides,
funderar Markku Kytöpuu, ordförande
för avdelningen i Tavastehus.
● Midvinter är
också Röda
Korsets sätt att
fira vändag
nästa år
● För deltagarna och publiken
är Midvinter
också ett positivt eftermiddagsjippo
● LähiTapiola
och en stor
grupp andra
samarbetsparter stöder Midvinter
● Mer information ger distriktet och frivillignätverket
RedNet:
rednet.rodakorset.fi
ALL A
!
ME D
– Kanske församlingssalen, dit är det
lätt att ta sig och den är tillräckligt stor,
föreslår Raija-Leena Löövi.
Ari Saarinen påminner om att Kyrkostyrelsen och därmed församlingarna
har lovat delta i Midvinter.
– Vi och församlingen har ett gemensamt verksamhetscentrum, Pysäkki. Där
kunde vi också hitta fler frivilliga, tillägger Sirpa Ylikerälä.
Och hur med transporterna? Att fundera på dem är en del av beredskapsplanen och evakueringsövningen, men
man vill inte tynga avdelningarna med
kostnader.
– Vi söker transportföretag att samarbeta med och det är bra att ta kontakt
med de transportföretagare som finns
på orten. LähiTapiola beviljar ett stöd på
150 euro till de avdelningar som deltar
i Midvinter, berättar Ari Saarinen.
– När staden är med så här helhjärtat
så är det ju bra att stadsstyrelsens ordförande är VD för Vekka Liikenne, slänger någon ur sig.
– Och regionchefen för LähiTapiola är
ordförande för Hämeenlinnan mieskuoro,
kanske kören kunde komma och uppträda, spinner Kytöpuu vidare.
– Från avdelningens sida har vi tänkt
att vi ska få vår första omsorgen-grupp
att sköta evakueringen. Vänverksamheten är med med sina åldringar och
månne inte vår stödgrupp tar hand om
kaffeserveringen.
Viljan avgör
Säkerheten måste man naturligtvis också tänka på, så avdelningens första hjälpen-grupp är med. Och hur är det med
att flytta på äldre människor? Tillstånden
ska förstås vara i skick.
– Inte är det här första gången som
vi övar evakuering. De som är sjuka och
svårt dementa börjar vi inte fl ytta på,
för de andra är det rekreation, säger
Raija-Leena Löövi.
Ari Saarinen påminner om att man
också kan genomföra Midvinter tillsammans med grannavdelningarna.
– Staden utvecklar också sin beredskapsplanering över kommungränsen
med Hattula, så det kan vara ett intressant tillskott, säger Sirpa Ylikerälä.
Informationen måste man också tänka på. En artikel i lokaltidningen och likaså i invånarbladet. Kanske evenemangsplatsen kan vara ett informationsställe även i en riktig nödsituation? Det
gäller att få med händer som gör och
samarbetsparter… Många detaljer ska
avgöras, men det är ju flera månader
kvar.
– Det viktigaste är att vi har en stark
gemensam vilja att genomföra den här
övningen, konstaterar Markku Kytöpuu. ✚
avun maailma hjälpens värld 4/2012
43
Barnen först
Pengar gör inte lycka, men att vara utan
kan nog göra en olycklig. Om man har
så knappt om pengar att man
hela tiden får oroa sig över hur
man ska få vardagen att gå
ihop så lider hela familjen.
Insamlingen Jul i sinnet hjälper tusentals fattiga barnfamiljer att glömma sin
oro ens för en stund.
TEXT OCH FOTO KIMMO HOLOPAINEN
ILLUSTRATION CARITA LEHTNIEMI
E
nlig t Statistikcentralen
fanns det år 2010 mer än
700 000 låginkomsttagare
i Finland. Familjer som klassades
som låginkomsttagare hade cirka
150 000 barn.
Reetta Pauni arbetar som planerare på Förbundet för Ensamstående Föräldrar. Hon satte sig
in i mindre bemedlade barnfamiljers upplevelser i sin pro gradu i
socialpsykologi. Hennes forskningsmaterial bestod av berättelserna i skrivtävlingen Vardagsupplevelser om fattigdom (Arkipäivän
kokemuk sia köyhy ydestä) som ordnades år 2006. Hon
valde att fokusera på de berättelser som hade skrivits av föräldrar
till barn under 18 år.
Texterna präglades framför allt
av två faktorer: skam och isolering.
– I Finland fi nns det en stark
tradition av att man ska klara sig
själv. Är man fattig är det något
att skämmas över och den arbetslöshet som ofta finns i bakgrunden är också något skamligt, eftersom det associeras till lättja.
Eftersom fattigdomen har en så
Reetta Pauni
jobbar med att
utveckla kamratstödverksamhet för
ensamförsörjare.
44
avun maailma hjälpens värld 4/2012
stark skamstämpel leder det lätt
till att man isoleras från andra
människor, berättar Pauni.
Betoningen på skam
och isolering är slående när man beaktar
hur selektivt forskningsmaterialet
var. Pauni fokuserade i sin forskning endast på en
liten del av et t
omfattande material om fat tigdom, och även det
materialet är bara toppen på det isberg som är
fattigdomen i Finland.
– Bara det att materialet är insamlat genom en skrivartävling
sållar gruppen, för det kräver motivation och en hel del färdigheter
att kunna skriva, påpekar Pauni.
– Forskningsmaterialet lyfte
inte på något som helst sätt till
exempel missbruksproblem och
familjevåld, fast det säkert är en
del av verkligheten i många fattiga familjer. De som deltog i skrivartävlingen var välbeställda om
man ser till alla fattiga.
Ensamförsörjare i kläm
Den vanligaste orsaken till att en
familj är fattig är arbetslöshet,
men många drabbas också av ekonomiska problem på grund av sjukdom och överskuldsättning. Problemen tenderar att hopa sig.
Det finns mindre bemedlade familjer av alla slag, men statistiskt
sett är det vanligast med fattigdom i familjer med en förälder.
Hela 27 procent av ensamförsörjarna, mer än 60 000 finländare,
är fattiga enligt statistiken.
Reetta Pauni jobbar med att
utveckla kamratstödsgruppverksamhet för familjer med en förälder och hon säger att det är
många faktorer som bidrar till ut-
satthet bland ensamförsörjare. Ensamförsörjare har till
exempel sämre utbildning
än genomsnittet, vilket gör det
svårare att få jobb. Det är också
svårare för ensamförsörjare att få
arbete efter familjeledigheten än
det är för föräldrar i andra familjeformer.
– Undersökningar visar att ensamförsörjare också får mindre
hjälp av släkten än familjer med två
föräldrar. Å ena sidan är det naturligt, men samtidigt känns det orimligt, eftersom just ensamförsörjare är i behov av stöd, säger Pauni.
I praktiken ger socialen inte
heller längre hemhjälp, eftersom
hemtjänst har blivit nedmonterad.
– I värsta fall kan en ensamförsörjare som har skiftesjobb tvingas bli arbetslös för att barnet inte
har en vårdplats. Vi har nog skiftesdaghem, men sådana finns bara
för barn under skolåldern.
Trots allt det här mötte Pauni
också avund gentemot ensamförsörjare i sin forskning.
– Många verkar tro att det är
lätt att vara ensamförsörjare, eftersom de får underhåll och all
världens bidrag. I verkligheten finns
det inga specialstöd för ensamförsörjare nu längre, och alla får
inte ens underhållsbidrag.
Barnen är en resurs
Den viktigaste resursen och överlevnadsmekanismen för fattiga
föräldrar är barnen. Föräldrarna
är uppoffrande så att barnen inte
ska bli lidande.
I Reetta Paunis forskningsmaterial beskrev föräldrar ofta att de
gör sitt yttersta för att barnen till
exempel ska få bästa möjliga mat.
Barnens hobbyer är också det sista man tummar på.
– Mest hjärtskärande var kanske föräldrarnas berättelser om
hur man hemlighåller sin
egen hunger för sina
barn. Flera texter beskrev hur man lagar mat
åt barnet, men sedan
sysslar med annat under
måltiden, så att barnen
inte ska märka att maten
inte räcker till mamma också,
berättar Pauni.
Mat är för fattiga familjer inte
bara en vardaglig nödvändighet,
det är också något som man kan
styra ens i viss mån. Det är maten
man snålar med, så att pengarna
räcker till barnens hobbyer.
Men kraven är hårda. Det är
inte ens gratis att gå i skola. Pengar
behövs för lägerskolfonder, idrottsredskap, skolmaterial…
– För barn är trycket från kompisarna så hårt, man borde ha de
nyaste kläderna, datorspelen och
andra modeflugorna för att vara
accepterad. Rädslan för mobbning
var tydlig i texterna.
Det fanns skillnader mellan familjerna i hur man talar med barnen om fattigdomen. Vissa föräldrar sade rent ut att man inte har
pengar och barnen visste precis
hur det stod till. Många försökte
täcka över situationen, så att barnen inte behöver bära de vuxnas
bördor.
– Trots att man försökte låta
bli att göra ett nummer av bristen
på pengar var det många föräldrar
som skrev att det ändå märktes
på barnen. En förälder beskrev
sorgen över att se sitt barn gå så
att säga med ryggen böjd på grund
av fattigdomen.
– Samtidig t var föräldrarna
enormt stolta över sina barn och
hoppades att de skulle kunna lära
dem goda värderingar, så att de
växer upp och blir rakr yggade
människor, som uppskattar arbete och inte behöver en massa materiellt för att vara nöjda.
Föräldrarnas inställning till sin
egen fattigdom var tudelad. En del
orkade tro på en bättre morgondag, medan majoriteten närmast
deprimerade accepterade sitt öde.
– I en text var det en mamma
som skrev att hon flyttar till skogs
när barnen flyttar hemifrån. På
grund av barnen hade hon inget
annat alternativ än att orka vidare.
Skamligt att be om hjälp
Eftersom man känner skam över
fattigdomen upplevde föräldrarna
det som svårt att ta emot hjälp.
Tröskeln att vända sig till socialbyrån efter hjälp är hög, och ännu
högre är tröskeln att gå till en matbank eller ställa sig i brödkön.
Pauni påpekar att man talar
mycket om missbruk av sociala
förmåner, men undersökningar visar att det är ett mycket större
problem att de som är i behov av
stöd inte utnyttjar dem.
Svårigheten att ta emot hjälp
är något som även bistånds- och
välgörenhetsorganisationer ser.
De som mest behöver hjälp är ofta
de som är svårast att nå.
Av den anledning väljer man ut
de familjer som får hjälp genom
Röda Korsets och Mannerheims
Barnskyddsförbunds insamling Jul
i sinnet i samarbete med rådgivningar, socialtjänst, kyrkans diakoniarbete och andra organisationer.
Många presentkort fi nner sin
väg till en fattig familj också genom Förbundet för Ensamstående
Föräldrar och dess medlemsorganisationer.
– Fast julen är bara en dag så
är det en väldigt viktig dag, i synnerhet för barn. I min forskning
kom det också flera gånger fram
vilken förfärlig stress det är att
ordna en så normal jul som
möjligt för mindre bemedlade föräldrar, säger Pauni.
– Inte löser ju ett presentkort på 70 euro en
familjs problem, men
det hjälper dem att
glömma dem ens för
en stund på julen.
Och dessutom
är det en julklapp
– man behöver
inte fylla i en
enda ansökan
eller känna
skam över
att få en
gåva. ✚
Julglädje för mindre
bemedlade barnfamiljer
„
Röda Korsets och Mannerheims Barnskyddsförbunds gemensamma insamling Jul i sinnet till
förmån för mindre bemedlade barnfamiljer i hemlandet drar igång den 16 november för 16:e gången.
Intäkterna från julinsamlingen steg igen förra året,
så i år har man vågat höja insamlingsmålet till
1 260 000 euro. För den summan kan 18 000 familjer
få ett presentkort värt 70 euro att köpa julmat för.
Jul i sinnet-presentkort ges till familjer som har
hamnat i ekonomiskt trångmål till exempel på grund
av att de har endast en försörjare, av arbetslöshet
eller sjukdom.
Man kan inte ansöka om presentkort, utan beslutet om vilka familjer som får dem fattas på basis av
en behovsbedömning av Röda Korset och Mannerheims Barnskyddsförbund i samarbete med t.ex.
församlingar, rådgivning och kommunerna socialbyråer.
Insamlingen Jul i sinnet genomförs i samarbete
med Yles Morgon-tv, Yle Radio Vega, Yle Radio Suomi
och Kesko. Sedan år 1997 har mer än 100 000 familjer fått presentkort till jul.
Ge jul i sinnet!
„
Genom att delta i insamlingen Jul i sinnet ger du en
julgåva till en fattig barnfamilj. Du kan antingen
ge ett bidrag direkt till insamlingskontot eller ringa
vår donationstelefon. Röda Korsets avdelningar kan
om de så vill delta i insamlingen genom att ordna en
insamling med insamlingsbössor.
BIDRAG TILL INSAMLINGSKONTOT:
Nordea 159630–202020
IBAN FI17 1596 3000 2020 20
BIDRAG PER SMS:
Skicka SMS:et HJM till nummer 16499 (10 e).
BIDRAG PER TELEFON:
Ring donationsnumret 0600 16555 (9,93 e + lna)
DONERA K-PLUSSAPOÄNG:
I år kan man också delta i insamlingen Jul i sinnet
genom att donera sina Plussa-poäng till insamlingen. Logga in på Oma K-Plussa-sidorna på K-Plussas webbplats eller ring K-Plussas kundtjänst. Tusen K-Plussapoäng motsvarar ett bidrag på fem
euro.
Insamlingstillstånd: FRK/MBF. Polisstyrelsens
tillstånd nr 2020/2012/2591, utfärdat 28.8.2012.
Insamlingstid 28.8.2012-31.12.2013 i hela
landet, utom på Åland. Ålands landskapsregerings tillstånd nr 1378 K12/14.11.2011. För
att hjälpa mindre bemedlade barnfamiljer.
avun maailma hjälpens värld 4/2012
45
RISTIIN RASTIIN
RESUMÉ
VERIPALVELU
IFRC/SIMONE NOVOTNY
LAURA KOTILA
Blodstamceller kan skördas från blodomloppet eller direkt från benmärgen.
En Märkesgärning till katastroffonden kan
till exempel ge en grötmåltid till hungriga.
I klubben Apuommel i rödakorsavdelningen i
Virmo syr frivilliga barnkläder av överloppstyg.
Räddar liv
roligt, det var många blodprov som skulle tas
och så låg man där med slangarna, men ändå.
Vem som helst som är frisk och mellan 18
och 40 år gammal kan anmäla sig till benmärgsgivarregistret. KIMMO HOLOPAINEN
Vi hjälper genom att sy
„
RÖDA KORSETS BLODTJÄNSTS Benmärgsgivarregister fyllde 20 år i år. Registret samlar uppgifter om frivilliga som är villiga att ge
blodstamceller till behövande. Stamcellstransplantation används som vård i allvarliga blodsjukdomar såsom leukemi.
Benmärgsgivarregistret har ungefär 20 000
medlemmar. De flesta av dem kommer aldrig åt
att donera stamceller, eftersom givarens och
mottagarens vävnader måste matcha varandra
väldigt noga.
Kimmo Syrjänen, 44, är en av dem som har
fått tillfälle att hjälpa. Han blev ombedd att donera stamceller hösten 2010, nästan 20 år efter att han gick med i registret.
Stamcellerna togs ur Syrjänens blodomlopp.
Före ingreppet genomgick han en grundlig läkarundersökning och så behandlades han med
tillväxthormon för att öka antalet stamceller i
blodet.
Själva celldonationen skedde på Mejlans sjukhus i Helsingfors. Vid ingreppet fick Syrjänen
lokalbedövning i armen, därefter stack man in
två kanyler så att hans blod passerade genom
en apparat som samlade in stamceller.
– Jag kände egentligen inte av det alls. Det
värsta med det var att man måste ligga stilla
hela tiden, säger Syrjänen.
– Fem timmar låg jag där. Sen togs kanylerna bort och jag fick tryckförband i stället och
en timme senare var jag på väg hem. Jag var
bara en dag hemma från jobbet och vilade.
Till reglerna för benmärgsdonationer hör att
givaren bara får veta vissa grunduppgifter om
mottagaren. När ett år hade gått fick Syrjänen
höra att den cancerpatient som hade fått av
hans stamceller mår bra.
– Det kändes ganska otroligt – att man har
räddat livet på en annan människa.
– Om jag borde sammafatta hela den upplevelsen i en mening så säger jag att jag skulle
göra om det. Inte kan man påstå att det var
46
avun maailma hjälpens värld 4/2012
Läs mera: www.blodtjanst.fi
Märkesgärningar
vinner terräng
„
ATT KOMMA IHÅG sina nära och kära till
jul är trevligt, men ibland är det svårt att
välja en lämplig julklapp. En enkel lösning på
problemet är en etisk gåva; den gör mottagaren glad samtidigt som den hjälper andra.
Röda Korsets sortiment utökades med etiska gåvor för fem år sedan. Röda Korsets Märkesgärningar är bidrag som antingen går till
Röda Korsets verksamhet i hemlandet eller till
katastroffonden. Varje år blir gåvorna allt mer
populära.
– Vi tänkte att det här bara är en tillfällig
trend, men donationer i form av Märkesgärningar har ökat varje jul, berättar Röda Korsets marknadsföringsplanerare Jessica von Bonsdorff.
– Även om man vill unna sig och sin närmaste krets något extra till jul så är det tydligt att
folk också tänker på dem som har det svårare.
Även i övrigt ger folk mycket bidrag till jul.
Röda Korsets Märkesgärning som går till
verksamheten i hemlandet stöder till exempel
vänverksamheten och skyddshusen för unga.
En Märkesgärning till förmån för katastroffonden innebär att man till exempel ger en moderskapsförpackning till en nybliven mamma eller
en grötmåltid till hungriga.
När man ger Röda Korsets Märkesgärning i
gåva får man ett presentkort eller en e-post så
att man på ett enkelt sätt kan informera gåvans mottagare om den donation som har
gjorts. Att ge en etisk gåva signalerar också
hur viktigt det är att hjälpa. ANNA VUORINEN
Fler Märkesgärningar: www.rodakorsbutiken.fi
„
I KLUBBEN APUOMMEL (ungefär Stödsöm)
i rödakorsavdelningen i Virmo syr frivilliga
barnkläder till katastrofbistånd.
Klubben samlas varannan vecka i Virmo-avdelningens lokal. Alla kläder sys av överloppstyg
som klubben har fått i donation och som fördelas och klipps till vid klubbträffarna. Själva sömnadsarbetet sköter klubbmedlemmarna hemma.
– Vi syr inga kläder av tyg som är slitna eller
som annars inte lämpar sig för det här. Största
delen av det tyg vi använder är helt oanvänt,
berättar klubbledaren Leena Gustafsson.
Kvaliteten tummar klubben inte på. Varje
plagg kvalitetsgranskas innan det skickas till
Röda Korsets logistikcentral i Kalkku i Tammerfors – och där kontrolleras kvaliteten ytterligare en gång.
Ett dussintal aktiva är med i sömnadsklubben och de njuter av att kunna förena sin hobby med hjälpande. När man inte behöver jobba
så hårt med passformen för klädesplaggens
framtida ägare blir själva syendet friare. Ett
plagg som skickas som utvecklingsbistånd får
också gärna vara färgglatt.
– Till exempel i Sydamerika och Afrika är
färgpaletten helt annan än hos oss här i Norden. De tyger och mönster som inte är inne här
sprider garanterat glädje där.
Avdelningen i Virmo valdes förra året till Årets
avdelning i Egentliga Finlands distrikt. Det var
ett erkännande för att den 60 år gamla avdelningen är aktiv, och speciellt beröm fick avdelningen för det kreativa biståndsarbete Apuommel-klubben sysslar med.
Avdelningens ordförande Hanna Vänni konstaterar att Röda Korsets tanke om att hjälpa
förverkligas på många olika nivåer i stödsömsklubben.
– Vi hjälper dem som vill bli av med tyger de
inte behöver. Själva klubbverksamheten är som
terapi för dem som syr och de färdiga produkterna är katastrofhjälp ute i världen. LAURA KOTILA
Olemme
siellä missä
asiakkaatkin
RISTIIN RASTIIN
Mitä paremmin tunnemme asiakkaamme, sitä paremmin
osaamme auttaa heitä. LähiTapiola tarjoaa nimensä
mukaisesti paikallista ja henkilökohtaista vakuutuspalvelua.
Oman paikkakunnan tutun vakuutusasiantuntijan luokse on
aina helpompi poiketa.
PA RASTA P Ä Ä LLÄ J O
VUOD ES TA 1 9 7 8
Rockseri Oy on kotimainen vuonna 1978 perustettu laadustaan tunnettu suomalainen vaatetusalan perheyritys. Toimintamme lähtökohtana on korkea kotimaisuusaste sekä eettisten ja ympäristötekijöiden
huomioon ottaminen. Käy kaupassa, tilaa netistä!
KOKO MALLISTO HELPOSTI JA NOPEASTI VERKKOKAUPASTAMME!
WWW.R-COLLECTION.COM
Tehdas ja tehtaanmyymälä: Kajaani Kasarminkatu 8 puh.08-633 2440 R-Collection myymälät: Oulu: Pakkahuoneenkatu 10,
Joensuu: Siltakatu 14, Helsinki: Ateneuminkuja, Rovaniemi: Koskikatu 18, Kuopio: Tulliportinkatu 25.
Muista myös verkkokauppamme: www.r-collection.com