Transcript LAPSEN ARKI JA VUOROVAIKUTUS VARHAISKASVATUKSESSA

Kirsi Alila 2011
LAPSEN ARKI JA VUOROVAIKUTUS
VARHAISKASVATUKSESSA
Mitä varhaiskasvatuksen väitöskirjat kertovat?
VARHAISKASVATUSMESSUT 7.10.2011
Helsinki, Wanha Satama 7.10.2011
KM, Kehitysjohtaja Kirsi Alila
Ediva Oy
LÄHTÖKOHDAT
Varhaiskasvatus on pienten lasten elämänpiirissä
tapahtuvaa vuorovaikutusta, joka sisältää
kokonaisvaltaisesti lapsen arjessa todentuvat
kohtaamiset fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen
ympäristön kanssa.
Yhteiskunnallisesti järjestetyn varhaiskasvatuksen
tavoitteena on edistää suunnitelmallisesti
jokaisen lapsen oppimista ja hyvinvointia näissä
vuorovaikutuksellisissa kohtaamisissa.
LÄHTÖKOHDAT
Tavoitteeseen pääsemisen lähtökohtana on
ammattitaitoinen, laaja-alaisesti
varhaiskasvatuksen taustateorioita ja tutkimusta
tunteva henkilöstö, joka aktiivisesti arvioi ja
kehittää omia toimintakäytäntöjään yhdessä lasten
ja vanhempien kanssa.
….Näistä lähtökohdista lähti liikkeelle ”Lapsen arki
ja vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa” –
hankkeemme!
LAPSEN ARKI JA VUOROVAIKUTUS
VARHAISKASVATUKSESSA -hanke
• Kolmivaiheinen hanke 2010-2011
• Tavoitteenamme oli
– tuoda varhaiskasvatustutkimusta lähemmäs
kentän toimijoita
– tarjota uusia, tuoreita näkymiä
varhaiskasvatustoiminnan ja –osaamisen
kehittämiseksi
1. VAIHE: Vuosina 2006-2010 ilmestyneiden varhaiskasvatuksen väitöskirjojen koonti
2. VAIHE: Väitöskirjojen perusanalyysi:
- (määrä, jakaumat yliopistoittain,
tekijöiden sukupuolijakauma, kielijakauma, menetelmävalinnat ja
aiheet) (Artikkeli: Alila & Parrila)
3. VAIHE: Lapsen arki ja vuorovaikutus -teeman valinta ja artikkelit seur. väitöstutkijoilta:
- Kyrönlampi: Päiväkodin arki lapsen kokemana
- Koivisto: Lasten itsetunnon vahvistaminen päivähoidon arjessa
- Raittila: Varhaiskasvatuksen oppimisympäristö on lapsen arkea
- Holkeri-Rinkinen: Rakennetaan vuorovaikutusta ja vuorovaikutuskumppanuutta
- Suhonen: Vuorovaikutussuhteiden merkitys taaperoiden kehitykseen ja oppimiseen
varhais(erityis)kasvatuksessa
- Lundan: Lapsen ja kasvattajan välinen vuorovaikutus päiväkodissa – mahdollisuuksia
ja toimintavaihtoehtoehtoja
- Koivula: Näkökulmia lasten yhteisöllisyyteen ja yhteisölliseen oppimiseen päiväkodissa
- Ukkonen-Mikkola (2011): Lasten ja vanhusten yhteisen palvelukeskuksen arki
Koontiartikkeli:
”Varhaiskasvatuksen arjen ja vuorovaikutuksen kehittämishaasteita” (Parrila ja Alila)
+ liite: Varhaiskasvatuksen väitöskirjalistaus vuosilta 2006-2010.
VÄITÖSKIRJOJEN PERUSANALYYSISTA;
joitakin näkökulmia
• Vuosina 2006-2010 yhteensä 43 varhaiskasvatuksen
väitöskirjaa
• ”Huippuvuosi” 2007 => 13 varhaiskasvatuksen väitöstä
• Eniten varhaiskasvatuksen väitöskirjoja ilmestyi
Jyväskylän yliopistosta (13) ja Helsingin yliopistosta (10)
• Väitöskirjan tekijöistä yksi oli mies
• Väitöskirjan kieli: suomi 37, ruotsi 2, englanti 4
• Kvalitatiivista tutkimusta tehdään enemmän kuin
kvantitatiivista tai nämä tutkimusotteet yhdistävää
tutkimusta
VÄITÖSKIRJOJEN AIHEET JA
SYSTEEMITASOINEN JAOTTELU
• Aiheet
1. Vuorovaikutus ja arki
(16)
2. Sisältöalueet ja
menetelmät (11)
3. Varhaiskasvatyö ja
ammatillisuus (11)
4. Esiopetus ja siirtymä
kouluun (4)
• Systeemitasoinen
jaottelu
1. Mikrotaso: Suurin osa
tutkimuksista (27/43)
2. Mesotaso: huomattavasti
vähemmän kuin mikrotaso
(12/43).
3. Eksotaso: Yksi tutkimus / 43.
4. Makrotaso: Muutamia
tutkimuksia 3/43.
MITÄ VÄITÖSTUTKIMUKSET KERTOVAT LAPSEN
ARJESTA JA VUOROVAIKUTUKSESTA
VARHAISKASVATUKSESSA?
YHTEISÖLLISYYDEN
KEHITTYMINEN JA LASTEN
KESKINÄISTEN
VUOROVAIKUTUSSUHTEIDEN OHJAAMINEN
LAPSEEN
TUTUSTUMINEN JA
VUOROVAIKUTUSSUHTEIDEN
LUOMINEN
LEIKKI
VARHAISKASVATUKSEN
KESKEISENÄ
TOIMINTAMUOTONA
VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ
ITSETUNNON RAKENTUMINEN
LAPSEN JA AIKUISEN
VÄLINEN
VUOROVAIKUTUSSUHDE
LAPSEN ARKI JA
VUOROVAIKUTUS
VARHAISKASVATUKSESSA
LAPSEEN TUTUSTUMINEN JA
VUOROVAIKUTUSSUHTEIDEN LUOMINEN
-
Lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta erittäin tärkeää on, että
kasvattajat oppivat tuntemaan lapset hyvin (Lundan, Koivisto)
-
-
-
Tarpeet, vahvuudet, kehittämisen alueet, temperamentin jne.
Itsetunnon vahvistamiseksi on tärkeää, että jokainen lapsi nähdään positiivisessa valossa
Vanhemmilta saatava tieto (kasvatuskumppanuus) edesauttaa lapsen
tuntemista => mitä paremmin kasvattajat tuntevat ja hyväksyvät lapsen
omana itsenään sitä turvallisempi oli lapsella on
Toiminnan suunnittelulla ja kasvattajan roolin uudenlaisella oivaltamisella
jokaisen arjen tilanteen ja kohtaamisen arvokkuus
Toimintakauden alussa tärkeää kohdentaa suunnittelun ja toiminnan
painopistettä lasten ja kasvattajien kiireettömään kohtaamiseen,
tutustumiseen ja hyvän vuorovaikutuksen syntymiseen (mm. Koivisto)
- Päivittäiset tulo- ja lähtötilanteet
- Pukemisen ja riisumisen tilanteet
- Päiväuni-, ruokailu- ja ulkoilutilanteet jne.
ITSETUNNON RAKENTUMINEN
-
-
Päivähoidon vuorovaikutussuhteissa rakennetaan perustaa itsetunnolle
eli lapsen käsitykselle hänen omasta arvostaan, merkityksestään ja
pätevydestään
Tavoitteellinen itsetunnon vahvistaminen lisää lasten hyvinvointia
Itsetunnon kehittämisen kasvatuskäytäntöjen ja toimintatapojen
kehittämisen kautta (Koivisto)
-
Kasvattajat herkistyivät näkemään ja arvostamaan uudella tavalla sekä sanatonta että
sanallista vuorovaikutusta lasten kanssa kaikissa arjen tilanteissa
Sanattoman vuorovaikutuksen merkitys oivallettiin uudella tavalla (hymy, katse,
kosketus)
Sanallisista viesteistä erityisen tärkeitä lapseen yksilönä kohdistuvat viestit
Lasten kohtaamiseen ja keskittyneeseen kuuntelemiseen käytettiin enemmän aikaa
Lasten kanssa juteltiin enemmän kahden kesken ja oltiin aidosti kiinnostuneita lasten
tunteista, ajatuksista
Lapsia puhuteltiin enemmän nimeltä
ITSETUNNON RAKENTUMINEN
-
Pedagogiset ratkaisut ja toiminnan priorisoinnit uudistuivat:
- Hyvää arkea ja perushoidon tilanteita alettiin arvostaa
toimintatuokioiden sijaan
- Kasvattajat alkoivat joustaa enemmän omissa suunnitelmissaan
- Lasten leikeille ja omaehtoiselle toiminnalle annettiin enemmän tilaa,
kasvattajat olivat enemmän mukana
- Arki pyrittiin rakentamaan mahdollisimman kiireettömäksi sekä syliä ja
jutustelukaveria aikuisesta oli tarjolla
Nämä ovat juuri niitä tekijöitä, joita lapset itse arvostavat
päiväkodin arjessa ja vuorovaikutuksessa. Kiireetön ja
lämminhenkinen yhdessäolo, aikuisen aito läsnäolo ja
lapsen kuunteleminen!
LAPSEN JA AIKUISEN VÄLINEN
VUOROVAIKUTUSSUHDE
-
Mitä pienempi lapsi, sen keskeisempi merkitys on aikuisen ja lapsen
välisen vuorovaikutussuhteen laadulla
- Aikuisen tulee olla emotionaalisesti lapsen saatavilla ja toimia aktiivisesti
suhteessa lapsen aikomuksiin ja aloitteisiin
- Aikuisten sitoutumisella toimintaan on keskeinen merkitys lasten
sitoutumiseen
- Lapset nauttivat olostaan ja sitoutuvat toimintaan kun aikuiset ovat
aktiivisesti mukana, huomioivat lasten tarpeet, mielenkiinnon kohteet,
auttoivat lasten keskinäisessä toiminnassa
- Konkreettisesti aikuisen tulee asettua lapsen tasolle, tunnistaa lapsen
aikomuksia, mallittaa, sanoittaa leikkejä ja toimintoja ja rohkaista
matkimaan ja toimimaan yhdessä.
(Suhonen 2009)
LAPSEN JA AIKUISEN VÄLINEN
VUOROVAIKUTUSSUHDE
-
-
-
-
Kasvattajien ja lasten välinen vuorovaikutus on keskeinen lasten emotionaalista
hyvinvointia ja oppimista määrittävä tekijä, mutta myös ajatellen lasten
keskinäistä vuorovaikutusta (Koivula, Holkeri-Rinkinen)
- Negatiivisen vuorovaikutuksen kohteeksi aikuisten taholta usein joutuva lapsi
joutuu saman kohtelun eteen myös vertaisuhteissa
Kasvattajien on tärkeä tiedostaa, minkälaisia positioita kullekin lapselle erilaisissa
arjen tilanteissa luodaan ja mikä niiden tulkintojen merkitys on lapsen kehitykselle
(arjen konkfliktitilanteiden sensitiivinen tulkinta ja ratkaisu) (Lundan)
Ristiriitatilanteet tulisi purkaa kahdenkeskisessa tilanteessa lapsen kanssa, esim.
lapselle mieluisassa toiminnassa (rinnakkainen toiminto). Negatiivista
käyttäytymistä tulisi pyrkiä käsittelemään ja vähentämään lapsen positiivisia
käyttäytymismalleja hyväksikäyttäen. Tämä edellyttää lapsen tuntemista (aiempi
yhteinen historia). (Lundan)
”Rakentuakseen vahvaksi kasvatussuhde vaatii aikaa ja jatkuvuutta” (HolkeriRinkinen)
YHTEISÖLLISYYDEN KEHITTYMINEN JA
LASTEN KESKINÄISTEN
VUOROVAIKUTUSSUHTEIDEN OHJAAMINEN
-
-
-
Lapsen hyvinvoinnille, oppimiselle ja myönteisille arjen kokemuksille
varhaiskasvatuksessa keskeistä on lapsen saavuttama ASEMA
YHTEISÖSSÄ ja YHTEISÖLLISYYDEN KEHITTYMINEN lapsiryhmässä
(Koivula 2010)
Yhteisöllisyyttä on tunne ryhmän jäsenten keskinäisestä yhteen
kuulumisesta ja tärkeästä merkityksestä toinen toisilleen (Koivula 2010)
Yhteisöllisyyden muodostuminen on monimutkainen ja pitkäkestoinen
prosessi => varhaiskasvatuksessa tulisi panostaa koko toimintavuosi
aktiivisesti yhteisöllisyyden kehittymiseen
Keskeistä huomioida kaikki vuorovaikutuksen eri tasot
 Kasvattajien keskinäinen vuorovaikutus
 Kasvattajien ja lasten välinen vuorovaikutus
 Lasten keskinäinen vuorovaikutus
YHTEISÖLLISYYDEN KEHITTYMINEN JA
LASTEN KESKINÄISTEN
VUOROVAIKUTUSSUHTEIDEN OHJAAMINEN
-
Huomio lasten keskinäisten ystävyys- ja vuorovaikutussuhteiden
ohjaamiseen ja edistämiseen! (Kyrönlampi-Kylmänen 2007)
-
-
Lasten kokemat ilon hetket päiväkodissa liittyvät ennen kaikkea leikkeihin itselleen
mieleisten kavereiden kanssa.
Lapset aloittavat itselleen sopivan leikkikaverin etsimisen heti toimintakauden
alussa ja kokeilevat yhteistä leikkiä lukuisten kavereiden kanssa (Koivula 2010)
Ystävyyssuhteet ovat leikin ja toiminnan onnistumisen kannalta
merkityksellisiä
-
Vastavuoroinen työskentely
Kompromissien tekeminen
Ristiriitojen ratkaiseminen
Toimintaan ja leikkeihin sitoutuminen
Viihtyminen päivähoidossa
LEIKKI
-
Leikillä keskeinen merkitys varhaiskasvatuksen tärkeänä
toimintamuotona kiistaton (esim. Vasu)
Leikin keskeisyys lapsen arjen myönteisten kokemusten ja
hyvinvoinnin edistäjänä nousee esiin lähes jokaisessa julkaisumme
tutkimuksessa
-
-
Lapsilla on torjunnan, yksinäisyyden, syrjään vetäytyneisyyden ja kiusatuksi
tulemisen kokemuksia kun lapsi jää leikin ja/tai vertaisryhmän ulkopuolelle
(Raittila)
Leikin kautta mm.
-
Rakennetaan ystävyyssuhteita
Opetellaan vastavuoroisuutta, kompromissien tekoa ja ristiriitojen ratkaisua
Käsitellään ja opetellaan ymmärtämään nähtyä, kuultua ja koettua maailmaa
ympäriltä
Harjoitellaan kielellisiä, motorisia, sosiaalisia ja kognitiivisia
taitoja
Iloitaan, nautitaan ja lumoudutaan!
LEIKKI
-
-
Leikki tapahtuu pääosin yhteisessä (yhteisöllisessä) toiminnassa,
jossa lasten keskinäisten vuorovaikutussuhteiden ja leikin epäsuora
ja suora ohjaaminen on kasvattajan tehtävä
Kasvattajien keskeisiä kysymyksiä voisivat olla:
 Vastaavatko tarjolla olevat tilat, materiaalit ja välineet juuri tämän
lapsiryhmän lasten leikin ajankohtaisia mielenkiinnonkohteita ja tarpeita?
 Miten kasvattajat rikastuttavat, ohjaavat ja havainnoivat leikkiä? Kuinka
paljon kasvattajat leikkivät lasten kanssa sisällä/ulkona?
 Onko isommilla lapsilla riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia kuvitteellisten
omaehtoisten leikkien suunnitteluun ja toteuttamiseen?
 Onko lapsilla mahdollisuus leikkirauhaan ja –aikaan sekä oman leikkipaikan
rakentamiseen ja rajaamiseen?
 Onko jokaisella lapsella madollisuus yhteisten leikkien tuomaan iloon ja
innostukseen?
 Kuinka usein ja miltä perustalta lasten leikkiympäristöä arvioidaan ja
uudistetaan?
VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ
-
Lapsi on liikkuva, leikkivä, tutkiva ja eri taiteen keinoin itseään
ilmaiseva (Vasu 2005)
=> Näiden elementtien huomioiminen varhaiskasvatusympäristön
huomioimisessa tärkeää!
- Varhaiskasvatusympäristö muodostuu toisiinsa kytköksissä olevista
tekijöistä: psyykkiset, sosiaaliset ja fyysiset tekijät (Vasu)
- Ympäristön toimivuus ja lapsen tarpeisiin vastaavuus perustuu
jatkuvaan havainnointiin, arviointiin ja muokkaamiseen
- Jokainen ympäristön käyttäjä määrittelee sitä omista
henkilökohtaisista lähtökohdistaan omien kokemusten, käsitysten,
tunteiden kautta
- Hyvän varhaiskasvatusympäristön luominen ei onnistu ilman lapsia!
(Raittila: Lapset oman ympäristönsä tuottajina, kuvaajina, tulkitsijoina, suunnittelijoina
ja muokkajina)
VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ
-
-
-
-
Varhaiskasvatuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen
miten lapset itse tulkitsevat ja määrittävät omaa ympäristöään ja sen
tarjoamia toimintamahdollisuuksia
Vastaavatko aikuisten käsitykset (henkilökohtaiset/kulttuuriset)
hyvästä ympäristöstä lainkaan lasten käsitystä?
Lasten aito osallistaminen oman ympäristönsä suunnitteluun
edellyttää kasvattajilta valmiutta omien vakiintuneiden käsitysten
kyseenalaistamiseen
Millainen on lapsilähtöinen varhaiskasvatusympäristö?
Kasvattajien uteliaisuus ja kiinnostus lapsiin yksilönä ja ryhmänä,
lasten ajatusmalleihin ja oppimiseen sekä lasten aktiiviseen
toimijuuteen omassa ympäristössään.
Lasten tulee antaa havaita, kysyä, ihmetellä, tutkia, toimia ja oppia!
VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ
-
-
-
-
Neljäs varhaiskasvatuksen ympäristötekijä: Vasupohjaista
varhaiskasvatusympäristön käsitettä yhteen kokoava ”määrite”
PEDAGOGINEN VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ
Tarkoittaa niitä kasvatuksellisia perusteita ja ratkaisuja, joiden
pohjalta psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen ympäristö suunnitellaan
ja toteutetaan
Kaikkien pedagogiseen varhaiskasvatusympäristöön liittyvien
ratkaisujen yhdistävänä tekijänä tulisi olla tavoite jokaisen lapsen
hyvinvoinnin ja oppimisen edistämisestä
Konkreettisesti se tarkoittaa henkilöstön pedagogista työorientaatiota
kaikissa lapsen arjen ja vuorovaikutuksen sekä
varhaiskasvatusympäristön rakentamiseen liittyvissä ratkaisuissa ja
kysymyksissä
PEDAGOGINEN VK-YMPÄRISTÖ
-
PEDAGOGINEN
VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ
FYYSINEN
VARHAISKASVATUS
YMPÄRISTÖ
PSYYKKINEN
VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ
SOSIAALINEN
VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ
PEDAGOGINEN VK-YMPÄRISTÖ
-
PEDAGOGINEN
VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ
Tavoitteena lapsen hyvinvoinnin ja
oppimisen edistäminen
KASVATUKSELLISET
PERUSTEET
JA
RATKAISUT
toiminnan
suunnittelussa
ja
toteutuksessa
FYYSINEN
VARHAISKASVATUS
YMPÄRISTÖ
PSYYKKINEN
SOSIAALINEN
PEDAGOGINEN
TYÖORIENTAATIO lapsen
arjen ja
vuorovaikutuksen
sekä
varhaiskasvatusympäristön
rakentamiseen
liittyvissä
ratkaisuissa ja
kysymyksissä
PEDAGOGINEN VK-YMPÄRISTÖ
Pedagogisin perustein ratkaistavia varhaiskasvatusympäristöön liittyviä
kysymyksiä voisivat olla esimerkiksi:
 Miten edistämme toimivien vuorovaikutussuhteiden
syntymistä kaikilla eri tasoilla siten, että
vuorovaikutussuhteet edistävät jokaisen lapsen oppimista
ja hyvinvointia?
 Miten suunnittelemme, toteutamme, arvioimme ja
muokkaamme fyysistä ympäristöä siten, että se tarjoaa
jokaiselle lapselle mahdollisuuksia oppimiseen ja lapsen
hyvinvointia edistävään toimintaan?
 Minkälaiset rakenteelliset ja toiminnalliset raamit luomme,
jotta mahdollistaisimme lasten aloitteista nousevien
oppimisprosessien ja oppimisen ilon toteutumisen?
LAPSEN ARKI JA VUOROVAIKUTUS
VARHAISKASVATUKSESSA
-
Lapsen arki erilainen kuin aikuisen arki!
-
-
Lasten oman kulttuurin ymmärtäminen
Lapsilta saatavan tiedon arvostaminen ja sen käyttäminen kehittämisessä
Aikuisen aito läsnäolo vuorovaikutustilanteissa => SATSAA ja
TUHLAA VAROJA: Aktiivista kuuntelua, juttelua, sylittelyä, kosketusta,
”merkitseviä katseita”, lasten osallisuutta…!
-
Lapsen arjesta parempi: vanhempien ja sisarusten muistelu!
Lapsi tarvitsee kasvattajan tukea vertaisryhmätoiminnan
rakentumiseen!
Lapselle tärkeää asioiden ja tapahtumien ennakoitavuus, tuttuus,
kiireetön arki ja omassa tahdissa leikkiminen!
Turvallinen, hyväksyvä, avoin, lämminhenkinen ilmapiiri!
LAPSEN ARKI JA VUOROVAIKUTUS VARHAISKASVATUKSESSA –
SEMINAARI
Aika 30.11.2011 klo 8.45-15.45
Paikka Suomen Liikemiesliiton kauppaopisto (SLK-talo), Auditorio,
Rautatieläisenkatu 5, 00520 Helsinki
Ohjelma, luennoitsijoiden esittely, ilmoittautuminen +
JULKAISUMME TILAUS osoitteesta www.ediva.fi
Lisätietoja
• Sanna Parrila, 040-5043678, [email protected]
• Kirsi Alila, 050-4032827, [email protected]
KIITOS!
MUKAVAA SYKSYÄ JATKOA
KAIKILLE!
Koulutus, konsultaatio, tutkimus, kehittäminen, arviointi…
Kirsi Alila
[email protected]
050 - 403 2827
Sanna Parrila
[email protected]
040 - 504 3678