Transcript Kananojan+esitys+09112012

SOSIAALIALAN ARVOJEN KEHITYSKAARESTA
Sosiaalinen päihdetyössä – arvot ja eettisyys
Päihdetyön Talentian syysseminaari 9.11.2012
Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja
ESITYKSEN RAKENNE

MIKSI ARVOT JA EETTISYYS OVAT TÄNÄ PÄIVÄNÄ
KYSYTTYJÄ TEEMOJA – OSANOTTAJIEN
NÄKEMYKSIÄ

SOSIAALIALAN ARVOJEN PITKÄ KEHITYSKAARI

SOSIAALITYÖN ARVOT JA TYÖORIENTAATIO

MITEN VASTATAAN JULKISEEN KRITIIKKIIN?
MIKSI ARVOT JA EETTISYYS OVAT NYT
ASIALISTALLA?

Muutaman viime vuoden aikana minulta pyydetty esitysteema
on useimmissa tapauyksissa liittynyt arvoihin ja etiikkaan –
miksi ?

Lyhyt keskustelu osanottajien näkemysten pohjalla

Yhteenveto esille nousseista teemoista
SOSIAALIALAN ARVOJEN GLOBAALI LUONNE
Sosiaalialan työtä tehdään monenlaisissa yhteiskunnissa


Arvot ja eettiset periaatteet ovat yhteisiä, vaikka
yhteiskunnan palvelut ja etuudet voivat olla hyvin eri
tasolla
Sosiaalialan yhteiskunnallinen tehtävä on määritelty
sosiaalityön kansainvälisen järjestön (International Federation
of Social Workers) asiakirjassa, jonka Talentia on julkaissut
nimellä Arki, arvot, elämä, etiikka (2005)
SOSIAALIALAN TYÖN YHTEISKUNNALLINEN
TEHTÄVÄ





Sosiaalialan työn tavoitteena on ihmisten hyvinvoinnin lisääminen
Keinoina ovat tätä tukevan sosiaalisen muutoksen,
ihmissuhdeongelmien ratkaisujen ja itsenäisen elämänhallinnan
edistäminen.
Työn kohteena on vuorovaikutus ihmisen ja hänen ympäristönsä
välillä.
Välineenä käytetään sosiaali- ja käyttäytymisteoreettista sekä
yhteiskunnan järjestelmiä koskevaa tietoa ja sen soveltamiseen
tarvittavaa taitoa.
Sosiaalialan työ perustuu ihmisoikeuksien ja yhteiskunnallisen
oikeudenmukaisuuden periaatteisiin, jotka on kirjattu
kansainvälisiin yleissopimuksiin.
SOSIAALIALAN ARVOJEN PITKÄSTÄ
KAARESTA SUOMESSA



Sosiaalialan työn arvoja voidaan seurata
vaivaishoidon/köyhäinhoidon/sosiaalihuollon arvojen
muutoksena.
Bruno Sarlin, vaivaishoidon neuvoja ja Köyhäinhoitolehden
(perustettu 1912) ensimmäinen päätoimittaja kirjoitti
Köyhäinhoitolehdessä vuonna 1915 mm. seuraavasti:
”En usko, että juopottelija vain sanoilla saadaan kunnon mieheksi,
tai langennut nainen mallikelpoiseksi äidiksi. En myöskään soisi,
että yhteiskunnan apupalaa aina seuraisi nuhdesaarna, sillä ei
mikään ole tuhoisampaa tällä alalla kuin koneellinen
tavanmukaisuus. Se kovettaa kovan mielen vieläkin kovemmaksi,
murtaa sortuneen sydämen epätoivoiseksi. Vaikutuksille alttein on
ihminen juuri silloin, kun surut ja huolet hänen sydäntään
painavat.”
1930-LUVUN LOPUN LAINSÄÄDÄNTÖ



1900-luvun alun toimintaa voidaan kuvata
kaksijakoiseksi: yhtäällä köyhiin, vanhoihin ja raihnaisiin
suhtauduttiin rasituksena ja kaupattiin parasta hintaa
maksaville huutolaisiksi, juoppoihin ja muihin
epäsosiaalisiin suhtauduttiin rankaisevasti ja
kontrolloivasti ja turvattomiin lapsiin taas säälin
sekaisesti, vaikka heitäkin myytiin huutolaisiksi
Arvoja voidaan seurata myös lainsäädännön hengen ja
sisällön perusteella
1930-luvun lopun (1937) lainsäädäntö oli hengeltään
kontrollilainsäädäntöä ( alkoholistilaki, irtolaislaki ja
lastensuojelulaki)
LAKIEN ”HENKI”



Lainsäädäntö painottui sopeuttamis- ja kontrollitehtäviin;
yhteiskunnan intressi oli vahva, vaikka auttamisfunktiokin
oli mukana
Porrastettu puuttuminen: varoitus, valvonta ja
huostaanotto/laitoshoito
Hallinnollinen ja juridinen ote oli vahva: ratkaisujen
oikeellisuuteen kiinnitettiin suurta huomiota
SOSIAALIALAN VAKINAISEN KOULUTUKSEN
KÄYNNISTYMINEN



Alan kursseja oli järjestetty jo aikaisemmin mm.
vanhainkotien johtajille (1921) ja lastensuojelutyössä
toimiville
Sosiaalikasvattajakoulutus käynnistyi 1918:
Kasvattajaopistossa Pieksämäellä koulutti johtajia
lastenkoteihin, joita tarvittiin kansalaissodan jälkeen
punaorvoille
Sosiaalihuoltajakoulutus käynnistyi 1942; sen tehtävänä
oli kouluttaa kuntiin ammatillisia työntekijöitä
toteuttamaan 1930-luvun lopun lainsäädäntöä;
terveydenhuollon sosiaalihoitajakoulutus 1945
METODIKIISTA



Sosiaalialan erilaisia orientaatioita ja niihin liittyen myös
arvolähtökohtia heijasteli 1940-luvulta aina 1970-luvulle ja myöhempäänkin – vallinnut ns. metodikiista
Sosiaalihuoltajakoulutuksen saaneet orientoituivat
työhönsä lainsäädännön toteuttajina, kun taas
sosiaalihoitajakoulutusta leimasi mm. Yhdysvalloissa
oppinsa saaneiden ns. case work- orientoituneiden
opettajien lähestymistapa.
Kysymys voidaan pelkistää siihen, miten paljon
työntekijän oletettiin perehtyvän asiakkaan yksilölliseen
tilanteeseen ja miten paljon ottavan huomioon myös
kokemuksellista ja tunne-ulottuvuutta.
PALVELU JA AUTTAMINEN




Sotien jälkeen luotiin mm. kodinhoitoapu, joka oli tarkoitettu
lähinnä lapsiperheiden tueksi; syntyy selkeästi auttamisen -ei
kontrollin – lähestymistapa, palvelu
1950-luvulla A-klinikkasäätiö joka edusti case workorientaatiota, sosiaalista ryhmätyötä ja humaania päihdetyötä
kunnallisen päihdehuollon vastakohtana
1950-luvulla tuli myös sosiaalityön kouluttajia Yhdysvalloista
ja YK:n piiristä; case work alkoi saada sijaa myös kunnallisen
sosiaalihuollon piirissä – metodikiistasta huolimatta
Kaiken kaikkiaan humaani, asiakkaan yksilölliseen
elämäntilanteeseenperustuva ja kokemuksia kuunteleva
lähestymistapa laajeni
1960-LUVUN RADIKALISMI JA SOSIAALITYÖ




1960-luvun radikaalissa ilmapiirissä nousi monia sosiaalialan
työhönkin merkittävästi vaikuttaneita liikkeitä: Marraskuun
liike, Yhdistys 9, Krim ym.
Pakkoauttajat- keskustelu kohdisti vahvaa kritiikkiä
sosiaalihuollon toteuttamiin tahdonvastaisiin toimenpiteisiin,
joissa liikkeen mielestä ei toteutunut asiakkaan oikeusturva
Erityisesti sosiaalityöntekijöitä kritisoitiin asiakkaiden
oikeuksien sivuuttamisesta
Marraskuun liike kiinnitti huomiota kaikkein huonoosaisimpien ihmisryhmien – asunnottomien, mielisairaiden,
vankien, päihdeongelmaisten -asemaan
SOSIAALIHUOLLON PERIAATEKOMITEA
KÄÄNNEKOHTANA 1970-LUVULLA


Pakkoauttajat -keskustelu synnytti sosiaalihuollon
periaatteita uudistavan komitean, joka omaksui
lähtökohikseen arvot ja periaatteet: ihmisoikeudet ja
yhteiskuntapoliittiset tavoitteet
Periaatekomitean esittämät periaatteet:

Palveluhenkisyys

Pyrkimys normaalisuuteen

Valinnanvapaus

Luottamuksellisuus

Ennalta ehkäisy

Omatoimisuuden edistäminen
SOSIAALITYÖN KOULUTUSKOMITEA 1972




Komitea laati yhtenäisen sisältösuunnitelman sosiaalityön
koulutukselle
Suunnitelma vahvisti sosiaalityötä omana, arvoihin,
tietoon ja osaamiseen perustuvana ammattina
Tavoitteena myös alan tutkimuksen edistäminen
Silloisen yliopistouudistuksen käynnistyttyä
koulutuskomitean mietintö ei koskaan sellaisenaan
toteutunut, mutta sen sisältö – yhdessä periaatekomitean
esitysten kanssa - ohjasi sosiaalityötä pitkälle
tulevaisuuteen
YHTEENVETOA 1970-LUVUSTA



Aikaisemmasta yksilöiden sopeuttamiseen ja kontrolliin
painottuneesta, lakisääteisestä orientaatiosta siirryttiin
ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia kunnioittavaan, tasa-arvoa
tavoittelevaan, humaaniin sosiaaliturvapolitiikkaan joka
toimi myös sosiaalialan ammatillisen työn viitekehyksenä
Yhtenäinen tieto- ja osaamispohja – erillisten
sosiaalihuoltaja- ja sosiaalihoitajakoulutusten sijasta alkoi jäsentyä ja siirtyi koulutukseen
Tärkeäksi muodostui yksilön oikeusturva
auttamisprosessissa, vaikka subjektiivisia oikeuksia ei
vielä säädetty
1980-LUVUN UUDISTUKSET

1980-luvulla suuria uudistuksia:

sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien
yhdenmukaistaminen

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, jossa
lapsen etu vahvasti määritelty

Lastensuojelulain uudistus, jossa myös lapsen etu
keskeinen

Vammaispalvelulaki

Päihdehuoltolaki

Sosiaalityön pätevyysvaatimukset ja pätökoulutus
NÄKYYKÖ PITKÄ KAARI?



1930- ja 1940-lukujen alkuvaiheiden yksilöitä sopeuttavan ja
asteittain kovenevan kontrollin orientaatio kääntyi 1960- ja
1970- luvuilla ihmisoikeuksia ja jokaisen ihmisen ihmisarvoa
kunnioittavaksi, arvoihin ja humaaneihin periaatteisiin
perustuvaksi ammatilliseksi orientaatioksi.
1980-luku siirsi uudet periaatteet lainsäädäntöön ja vahvisti
sosiaalihuollon asemaa hyvinvointipolitiikan kokonaisuudessa
1990- ja 2000 -luvut vahvistivat yksilöiden oikeuksia ja
kohdistivat valvonnan ja kontrollin kuntiin ja palvelujen
tuottajiin.
OSALLISUUS NOUSEE SOSIAALIPOLITIIKAN
TAVOITTEISIIN
Osallisuus on noussut 2000-luvulla hyvinvointipolitiikan
tavoitteisiin. Tämä koskee sekä hyvinvointipolitiikan
suunnittelua että sen arviointia.
Asiakaslähtöisyys on noussut myös palveluorganisaatioiden
strategioihin toimintaperiaatteeksi.
Palveluja käyttävien ihmisten kasvava osallisuus esimerkiksi
palvelujen arviointiin on merkinnyt uudenlaista suhdetta
ammattilaisen ja asiakkaan yhteistyöhön. Miten sosiaalialan
ammattilaiset ovat valmistautuneet kumppanuuteen
asiakkaiden kanssa?
Asiakastyön toteuttamisessa näkyvät työntekijän arvot ja etiikka.
VAIHTOEHTOISIA LÄHESTYMISTAPOJA
Sosiaalialalla voidaan pelkistää kaksi eri työorientaatiota:
* Lähestymistapa, jossa ihmisten elämää ja heidän avun
tarvettaan tarkastellaan lakien, oikeuksien, normien,
rakenteiden ja palvelutuotteiden muodostaman kehikon
läpi. Vastaukset haetaan samasta ”ruudukosta”.
* Lähestymistapa, jossa lähtökohtana on ”ihminen
elämäntilanteessa”. Yksilöllisten tilanteiden, tarpeiden ja
voimavarojen mukaan se käyttää työskentelyn tukena ja
instrumenttina lainsäädännön sisältämiä etuuksia, erilaisia
tuen ja palvelun muotoja ja tarvittaessa normeja.
ARVOT JA VAIKUTTAVUUS
Sosiaalialan arvopohja lähtee vaikeuksissa olevien ihmisten
auttamisesta ja heidän omien voimiensa vahvistamisesta.
Ammatillisen työn etiikkaan pitäisi sisään rakennettuna
elementtinä kuulua oman työn vaikutusten seuraaminen ja
arviointi.
Ammattilaiset suhtautuvat usein vaikutusten seurantaan ja
arviointiin nihkeästi tai torjuvasti, sitä pidetään
ulkopuolelta tulevana ”uhkana”.
Vaikutusten arviointi on välttämätöntä, jotta tiedämme mikä
auttaa ja mikä ei. Se on työn uudistamisen perusta.
ARVOT JA KÄYTÄNTÖ
Sosiaalialan ammattilaisten arvot ja etiikka tunnetaan ja ne
ovat hyväksyttyjä ammattilaisten keskuudessa.
Arvojen ja etiikan keskeinen testi toteutuu asiakassuhteessa.
Ammattilainen ei ole vastuussa yhteiskunnan ja globaalin
maailman taloudesta. Mutta hän on vastuussa oman
työnsä uudistamisesta niin, että arvot voivat toteutua myös
yhteiskunnallisesti vaikeassa tilanteessa.
SOSIAALIALAN TYÖ JA JULKISUUS
Sosiaalialan julkista kuvaa eivät muodosta vain ammattilaiset
itse, vaan entistä suuremmassa määrin myös media.
Nähtävissä on kriittisen julkisuuden lisääntyminen
esimerkiksi yksittäisten asiakastilanteiden kautta.
Miten kritiikki vaikuttaa ammatilliseen työhön ja miten
ammattilaiset vastaavat kritiikkiin omien arvojensa
pohjalta?
KIITOS