Transcript VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/2010

SJÖMANSSERVICEBYRÅN
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
1/2010
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
Hampurin Merimuseossa
riittää nähtävää
Merimiesilta Salvessa
En normal isvinter stör
inte trafiken i Helsingfors
Rosellas och Cinderellas
anställda trivs i arbetet
1 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
1
VAPAAVAHTI 1/10
Lästimaksusta … ……………………………………
Harri Manniselle kaksi palkintoa pohjoismaisessa
valokuvauskilpailussa… ……………………………
Hampurin merimuseo on mykistävä elämys…………
Merimiehestä ympäristönhoitajaksi… ………………
Näyttely merenkulun turvallisuudesta… ……………
Rosellan ja Cinderellan väki viihtyy työssään… ……
Merimiesilta Ravintola Salvessa… …………………
Reipasta meininkiä merieläkeläisillä…………………
Normaali jäätalvi ei Helsingin satamaliikennettä
haittaa - Håkansin hinaajat pitävät altaat avoinna……
Suomalaisia merimiehiä tarvitaan……………………
Next Step- messujen kautta merille… ………………
MEPAn palvelut välittyvät myös
yhteyshenkilöiden kautta……………………………
Sylvänne: Australiassa… ……………………………
MEPA:n kirjasto suosittelee…………………………
Birka Paradise voitti laivajoukkueiden
salibandyturnauksen…………………………………
Jääkiekkoturnaus Kisakalliossa… …………………
Lisää jääurheilua… …………………………………
”Päivävapailla pulkkamäkeen… ……………………
Sisäsoutua kaavaillaan kansainväliseen
merimiesurheiluun… ………………………………
Yleisurheilutulokset 2010……………………………
Viisikymppisiä vietettiin… …………………………
In memoriam Hillevi Katas… ………………………
Sakari Lehmuskallio 60… …………………………
Merenkulkulaitoksen toiminnat uusiin virastoihin…
Kurssitunnelmia, hopeaketju… ……………………
Talviliikuntaa Pajulahdessa … ………………………
Merenkulkijoiden vuosinäyttelyn avajaiset… ………
Merenkulkijoiden matka Puolaan……………………
Ristikot… …………………………………………
Merimiesmotoristit - tavataan taas… ………………
Tulevia kursseja … …………………………………
Etukansi - Pärmbild: Pekka Karppanen
- Baksida:Frivakt
Aku Kaikkonen
2Takakansi
Vapaavahti
3
4
9
13
16
20
24
28
Lohjalla avattiin
pysyvä näyttely
meriturvallisuudesta ja -pelastuksesta,
sivu. 16
31
35
36
39
40
42
44
46
49
49
Rettig ordnade en fin
50
prisutdelningstillställ51
ning för Tapio Lehto,
54
Årets sjömansidrottare.
55
Mera idrottsresultat
56
på sida 51
56
57
58
59
62
64
66
67 Om lästavgiften… ………………………………… 3
Harri Manninen tog hem två pris i den nordiska
fototävlingen… …………………………………… 5
Sjöfartsmuseet i Hamburg en förstummande upplevelse… …………………… 11
Sjömannen som blev miljövårdare… ……………… 14
Sjösäkerhet på utställning…………………………… 18
Rosellas och Cinderellas anställda trivs i arbetet… … 22
Sjömanssafton på restaurant Salve… ……………… 26
Hurtiga sjömanspensionärer………………………… 29
En normal isvinter stör inte trafiken i Helsingfors
hamnar - Håkans bogserare håller
bassängerna öppna… ……………………………… 33
Jukka Kantola
Finländska sjömän behövs… ……………………… 37
Suomen VarustaTill sjöss via Next Step-mässan……………………… 38
mot Ry:stä kaipaa
Kontaktpersonerna förmedlar också SSB:s service…… 39
lisää nuoria meBirka Paradise vann fartygslagens
renkulkualaalle,
turnering i innebandy… …………………………… 45
sivu 36
Fartygslagen spelade om mästerskapet i ishockey… … 48
Innerodd planeras i internationell sjömansidrott… … 50
Resultat i friidrott 2010… ………………………… 51
Femtioårsdagar avfirades… ………………………… 55
In memoriam Hillevi Katas… ……………………… 55
Sjöfartsverkets verksamhet till nya ämbetsverk……… 56
Korsordet … ……………………………………… 65
Sjömansmotorister - vi ses igen!… …………………
66
1 / 2010
FRIVAKT 1/10
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Lästimaksusta
Lästimaksun historia on mielenkiintoinen ja monivivahteinen.
Sitä on kerätty jo Ruotsi-Suomen aikaan 1700-luvulta alkaen
merenkulkijoiden sosiaalisiin tarpeisiin. Nykyinen lästimaksulaki on vuodelta 1936 ja sen mukaan kerätyt varat käytetään
merimiesten huoltotoimintaan ja meripelastukseen.
Vuodenvaihteessa liikenne- ja viestintäministeriöstä viestitettiin, että lästimaksulaissa on monia puutteita, eikä se ole ajan
tasalla. Ministeriössä pohdittiin jopa lain lakkauttamista ja Mepalle lästimaksusta tulevan osuuden sisällyttämistä työ- ja elinkeinoministeriön budjettiin.
Olisi enemmänkin ihme, jos yli 70 vuotta vanha laki EU-Suomessa olisi kaikilta osin ajantasainen. Lästimaksulaki on kuitenkin toiminut erinomaisen hyvin kaikki nämä vuodet. Kun lait
ovat ihmisten tekemiä, niin ihmiset voivat niitä myös uudistaa.
Suomi on muiden sivistysvaltioiden tapaan ratifioinut Kansainvälisen Työjärjestön (ILO) merimiespalvelua koskevan sopimuksen 163 ja hyväksynyt siihen liittyvän suosituksen 173.
Vuonna 2006 ILO:ssa hyväksyttiin The Marine Labour Convention (MLC).
Sopimus ratifioidaan todennäköisesti Suomessa ja koko
EU:ssa vuoden 2011 loppuun mennessä. Siinä on monien muiden merenkulkijoiden asemaa määrittävien sopimusten lisäksi
määritelty valtioille velvollisuus järjestää merimiespalveluita.
Suomessa on erittäin hyvin toimiva rahoitusjärjestelmä suomalaisten merenkulkijoiden merimiespalveluja ajatelleen. Merimiespalvelumaksulla hoidetaan suomalaisten palvelu ensiluokkaisesti. Tuntuu ”perin oudolta” ajatella, että suomalaisten
merenkulkijoiden Mepa-maksuilla rahoitettaisiin ulkomaisten
merenkulkijoiden palvelua.
Lästimaksu on erinomainen tapa hoitaa ulkomaisten merenkulkijoiden palvelua Suomessa. Lästimaksu kerätään pitkälti
ulkomaisilta aluksilta. Ottamatta enemmälti kantaa muihin
maksun saajien ”oikeuteen” lästimaksuista, niin kun rahat kerätään merenkululta, niin sinne niiden pitäisi palautua täysimääräisenä.
Kun edellä mainittu konventio tulee maailmanlaajuisesti voimaan, niin lästimaksun tapaisia rahoitusjärjestelyjä tullaan kehittämään eri puolilla maailmaa. Tämänsuuntaisia ratkaisuja
tulee myös Kansainvälinen Merimiespalvelukomitea (ICSW)
suosittamaan.
Lästimaksuterveisin
Martti Karlsson
1 / 2010
Om lästavgiften
Lästavgiftens historia är intressant och mångfacetterad. Den
uppbars redan i 1700-talets Sverige-Finland för att användas för
sjöfararnas sociala behov. Den nu gällande lagen om lästavgift är
från år 1936 och de uppburna medlen används för sjömansvälfärd och sjöräddning.
Vid årsskiftet meddelade man från kommunikationsministeriet att lagen om lästavgift är bristfällig och att den inte är
tidsenlig. På ministeriet övervägde man till och med att slopa
lagen och inkludera SSB:s andel av lästavgiften i arbets- och näringsministeriets budget
Det skulle vara mera än ett under om den över 70 år gamla
lagen till alla delar skulle vara tidsenlig i EU-Finland. Lagen om
lästavgift har i alla fall fungerat alldeles utmärkt under alla dessa
år. Då lagar stiftas av människor, kan människor också reformera dem.
Finland har i likhet med övriga civiliserade stater ratificerat
Internationella arbetsorganisationens (ILO) konvention 163
gällande sjömansservice och godkänt rekommendation 173 som
ansluter sig till den. The Marine Labour Convention (MLC)
godkändes i ILO år 2006.
Konventionen ratificeras sannolikt i Finland och hela EU före
utgången av år 2011.
Vid sidan av många andra avtal som gäller sjöfararnas ställning, fastställer den staternas skyldighet att ordna sjömansservice.
Finland har ett mycket väl fungerande finansieringssystem
med tanke på de finländska sjöfararnas sjömansservice. Med
sjömansserviceavgiften sköts servicen på ett förstklassigt sätt. Finansiering av de utländska sjöfararnas service med de finländska
sjöfararnas serviceavgifter skulle vara en mycket märklig lösning.
Lästavgiften är ett utmärkt sätt att finansiera de utländska
sjöfararnas service i Finland. Lästavgiften uppbärs till stor del
av utländska fartyg. Utan att i övrigt ta ställning till andra mottagares ”rätt” till lästavgifterna - då medlen uppbärs av sjöfarten
bör de också returneras oavkortade till sjöfarten.
Då den ovan nämnda konventionen träder i kraft i hela
världen, kommer man också att utveckla finansieringssystem
liknande lästavgiften på olika håll i världen. Internationella
Sjömansvälfärdskommittén (ICSW) kommer också att rekommendera lösningar i den riktningen .
Med lästavgiftshälsningar
Martti Karlsson
Frivakt
Vapaavahti
3
HARRI MANNISELLE KAKSI PALKINTOA
POHJOISMAISESSA VALOKUVAUSKILPAILUSSA
nan menoa Korintin kanavassa
Aku Kaikkonen kuvasi ms Kristina Regi
Kilpailu on järjestetty 22 kertaa.
Nyt finaali pidettiin Islannissa,
joka on ollut mukana 2000-luvulta lähtien ja menestynyt
hyvin. Voitto meni viime vuoden
tapaan Ruotsiin.
Viidestä pohjoismaasta kaikkiaan 146 merenkulkijaa lähetti kilpailuun noin tuhat
kuvaa. Kussakin maassa esiraati valitsi etukäteen 15 parasta otosta, joten loppukilpailussa oli mukana 75 kuvaa. Olavi Vartiainen ja Heikki Nilanen valitsivat Suomen
kilpailukuvat.
- Työkuvia on nyt enemmän kuin aikaisempina vuosina, Heikki Nilanen totesi tyytyväisenä.
Hän kuvasi merillä ollessaan toistaiseksi ainoan suomalaisen voittokuvan, jossa
lentokone nousi yön pimeydessä jättäen
jälkeensä valojuovat. Norjalaisraati totesi 90-luvun alussa kuvan liittyvän merillä
4
Vapaavahti
Frivakt
oloon, kun merimies lähtee lentäen laivalleen.
Monia vuosia kuvia arvostelleet Vartiainen ja Nilanen pitävät suomalaismerenkulkijoiden töitä teknisesti taitavina. Useiden
vuosien ajan suomalaiset ovat kuvanneet
eniten merta, maisemaa ja luontoa. Vaikka
kuvat ovat olleet hyviä, eivät ne aina ole vedonneet pohjoismaisen kilpailun tuomaristoon.
Kilpailun alkuperäinen tarkoitus on kuvata laivaelämää ja työtä nykypäivässä. Arkistokuvia katsoessa voi siten havaita, miten
työ merellä on muuttunut. Kahdenkymmenen vuoden aikana huomaa laivatekniikan
ja työtapojen kehityksen. Nykyisin on paljon mukana offshore - toimintaan liittyviä
kuvia.
Neljä uutta
suomalaisfinalistia
Ms Auran konepäällikkö Harri Manninen
saavutti kilpailun kolmannen sijan yökuval-
laan ”Ahteri”. Hänen talvinen työkuvansa
sijoittui viidenneksi. Pääpalkintojen lisäksi
Elisa Pihkala (ms Fjärdvägen) sai kunniamaininnan kuvallaan ”Bulbi”. Finaaliin asti
pääsivät suomalaismerenkulkijoista lisäksi
Tiina Alajoki (ms Mariella), Ville-Veikko
Intovuori (mt Palva), Stella Helne (ms
Nordlandia), Hely Leino (ms Birka Paradise), Sampo Kananen (ms Pasila), Aku
Kaikkonen (ms Kristina Regina), Vappu
Klemetti (ms Finnfellow) ja Tero Tammi
(ms Finnstar).
Voittokuvan otti ms Don Pasquale´ lla
työskentelevä ruotsalainen Martin Getmar.
Toiseksi sijoittui islantilainen pursimies
Guðmundur Valdimarsson ja neljänneksi
Bent Rasmussen Norjasta. Elisa Pihkalan
lisäksi kunniamaininnan sai Tryggvi Sigurðsson Islannista ja Jan Tore Knudsen
Norjasta.
Parhaista kotimaisista ja pohjoismaisista
valokuvista kootaan näyttely, joka on esillä
Helsingin Katajanokan merimiesklubilla
sekä Kotkan Meripäivillä.
1 / 2010
HARRI MANNINEN TOG HEM TVÅ PRIS
I DEN NORDISKA FOTOTÄVLINGEN
Harri Mannisen talvinen töijäyskuva sijoittui viidenneksi PM -kilpailussa.
Tävlingen har arrangerats
tjugotvå gånger. Finalen hölls
nu på Island, som har deltagit
sedan år 2000, och lyckats väl.
Segern gick liksom i fjol till
Sverige.
Sammanlagt 146 sjöfarare från de fem nordiska länderna skickade in ungefär ettusen
bilder till tävlingen. I varje land valde en
jury ut de 15 bästa bilderna, och i finalen
deltog alltså 75 bilder. Olavi Vartiainen
och Heikki Nilanen valde ut bilderna från
Finland.
- Bilderna med arbetsmotiv är nu flera än
under tidigare år, konstaterade Heikki Nilanen nöjd.
Han tog under sin tid till sjöss den hittills enda vinnande bilden från Finland; ett
flygplan som lyfter i nattens mörker och
1 / 2010
ljusstrimmorna det lämnar efter sig. Norrmännen konstaterade i början av 90-talet
att bilden hade anknytning till sjölivet, sjömannen reste med flyg till sitt fartyg.
Vartiainen och Nilanen har betygsatt
bilder under många år och anser att de
finländska sjöfararnas bilder visar teknisk
skicklighet. Under många år har finländarna avbildat mest hav, landskap och natur.
Också om bilderna har varit bra har de inte
alltid gått hem hos juryn för den nordiska
tävlingen.
Tävlingens ursprungliga målsättning är
att avbilda dagens liv och arbete till sjöss.
Då man betraktar arkivbilder kan man då
märka hur arbetet till sjöss har förändrats.
Man ser utvecklingen av teknik och arbetsmetoder under tjugo år. Numera har många
bilder anknytning till offshoreverksamhet.
Fyra nya finländska finalister
M/S Auras maskinchef Harri Manninen
placerade sig som trea i tävlingen med sin
”Nattlig bild”. Hans vinterbild av arbete
kom på femte plats. Utöver huvudprisen
fick Elisa Pihkala (M/S Fjärdvägen) hedersomnämnande för bilden ”Bulbstäv”.
Ända till finalen avancerade också Tiina
Alajoki (M/S Mariella), Ville-Veikko Intovuori (M/T Palva), Stella Helne (M/S
Nordlandia), Hely Leino (M/S Birka Paradise), Sampo Kananen (M/S Pasila), Aku
Kaikkonen (M/S Kristina Regina), Vappu
Klemetti (M/S Finnfellow) ja Tero Tammi
(M/S Finnstar).
Den segrande bilden tog svensken Martin
Getmar som arbetar på M/S Don Pasquale.
På andra plats kom isländska båtsmannen
Guðmundur Valdimarsson och på fjärde
plats Bent Rasmussen från Norge. Utöver
Elisa Pihkala fick islänningen Tryggvi Sigurðsson ett hedersomnämnande.
Av de bästa inhemska och nordiska fotona sammanställs en utställning som kan
beskådas på sjömansklubben på Skatudden
i Helsingfors och under Kotka Havsdagar.
Frivakt
Vapaavahti
5
2. Guðmu
ndur Vald
imarsson,
Islanti
3. Palkinto: Harri Manninen
RESULTAT
TULOKSET
1. Martin Getmar, Ruotsi
2. Guðmundur Valdimarsson, Islanti
3. Harri Manninen, Suomi
4. Bent Rasmussen, Norja
5. Harri Manninen, Suomi
KUNNIAMAININNAT
1. Elisa Pihkala, Suomi
2. Tryggvi Sigurðsson, Islanti
3. Jan Tore Knudsen, Norja
6
Vapaavahti
Frivakt
1. Martin Getmar, Sverige
2. Guðmundur Valdimarsson, Island
3. Harri Manninen, Finland
4. Bent Rasmussen, Norge
5. Harri Manninen, Finland
HEDERSOMNÄMNANDEN
1. Elisa Pihkala, Finland
2. Tryggvi Sigurðsson, Island
3. Jan Tore Knudsen, Norge
1 / 2010
Arlid Lillebø, Norja
1 / 2010
1. Martin Getmar, Ruotsi
Frivakt
Vapaavahti
7
Jörgen Språng, Ruotsi
KUNNIAMAININNAT
1. Elisa Pihkala, Suomi
8
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2010
Yksisenttisestä purjelaivasta seitsenmetriseen Queen Maryyn
Hampurin merimuseo on
mykistävä elämys
Alussa oli meri. Äärettömyyttä ja aaltoja horisonttiin asti. Kun ihminen ilmestyi maan
päälle, häntä alkoi heti askarruttaa. Onko
vastarantaa ja jos on, niin miten sinne pääsisi? Homo sapiens oli kekseliäs; veneiden ja
laivojen avulla valloitettiin vähitellen meret
ja maat, koko maapallo.
Tarkat tietomme merenkulun historiasta
1 / 2010
ulottuvat 3.000 vuoden taakse. Horisontti horisontilta nuo vuodet on koottu koko
maailmankin mittapuun mukaan ainutlaatuiseksi visuaaliseksi ja tietopuoliseksi kokonaisuudeksi Hampurin Kansainväliseen
Merenkulkumuseoon; 11-kerroksisen satamamakasiinin suojissa on kymmeniätuhansia laivojen pienoismalleja, 120.000 alan
kirjaa, 50.000 laivojen rakennuspiirustusta,
5.000 maalausta, lukemattomia dokumentteja, univormuja, aseita, työvälineitä, viestintälaitteita, laivojen sisustuksia, ruokalistoja, posliinia, meripihkaa, hopeaa, kultaa...
Miten pienestä jokin suuri voikaan alkaa.
Paras symboliikka löytyy vertausten kultaisesta kirjasta eli Raamatusta. Sinapinsiemen
Frivakt
Vapaavahti
9
on siemenistä pienin, mutta itäessään siitä tulee ”puutarhan kasveista
suurin. Lopulta se on kuin puu, niin
että taivaan linnut tulevat ja pesivät
sen oksille”. Hampurin merenkulkumuseon ”sinapinsiemen” oli laivan
pienoismalli, jonka 6-vuotias Peter
Tamm vuonna 1934 sai äidiltään
lahjaksi. Siitä alkoi tulevan professorin koko elämän jatkunut intohimo, jonka tuloksista alan harrastajat
ja muut uteliaat, entiset ja nykyiset
merenkulkijat, merihistorioitsijat ja
koululaisryhmät nyt saavat nauttia.
Merenkulkumuseo
(Internationales Maritimes Museum Hamburg)
hohtaa vielä uutuuttaan, sillä se avattiin vasta vuonna 2006. Valtaisien kokoelmien tulevaisuus on turvattu säätiöimällä. Museoon
on helppo löytää; se sijaitsee Reeperbahnin
itäpäästä tasan kaksi kilometriä linnuntietä
itäkaakkoon. Historiallisen Magdeburgsataman alueesta ollaan kunnostamassa
Hafencity-nimistä asuin- ja virastoaluetta,
ja sieltä aivan paraatipaikalta löytyy tuo
mahtavasta viljamakasiinista kunnostettu
museo.
Katutasolla sijaitsee museon lipunmyynti, kirjamyymälä ja korkeatasoinen
kahvila-ravintola. Toinen kerros - eli keskieurooppalaisittain ilmaistuna 1. kerros (1.
Stockwerk), museossa se merkitään Deck
01 eli 1. kansi - kertoo, miten ihmiskunta
tähtien avulla löysi maailman. Mutta koska
edessä on tunteja kestävä tutustuminen yhteensä 9 kannen loputtomiin kokoelmiin,
on helpompaa laskeutua alaspäin kuin kiivetä rappusia ylös. Niinpä ajamme hissillä
toiseksi ylimmälle kannelle. (Sen yläpuolella
on vielä brygä eli Deck 10, joka on varattu
korkean tason kokouksille ja erikoistapahtumille).
Deck 09 on pienoismalleista kiinnostuneelle paratiisi. Sieltä löytyy myös ”sinapinsiemen” eli Peter-pojan lahjalaiva. Se on
K(stenfrachter Wiking, rannikkorahtilaiva.
Osastolla on 25.000 pienoismallia aina yksisenttisestä useampimetrisiin. Tuo sentin
mittainen on täydellisellä takilalla varustettu muinaiskreikkalainen purjealus. Miniatyyrilaivojen materiaaleina on käytetty puuta, lyijyä, lyijy-sinkki-sekoitusta, muovia,
tekohartsia ja paperia. Laivat on ryhmitelty
erilaisin kriteerein: on aikakausiin perustuva
järjestys, löytyy varustamoittain, telakoittain, on sotalaivoja maittain, koulualuksia,
nopeimmat Atlantin ylittäjät, tankkereita,
autolauttoja, jäähdytysaluksia jne jne...
Suomi-poika on tietenkin utelias näkemään oman maan korsteeneita, ja löytyyhän
niitä. Ainakin SHO-FÅA, Finnlines, Viking, Silja ja Neste osuvat silmään. Ja onhan
siellä kunniattomasti kuopattu Finnjet ja
suomalaisen telakkateollisuuden edustajana
mm. Royal Princess.
Deck 08 on pyhitetty meriaiheiselle taiteelle sekä aarrekamarille. Sieltä löytyy mm.
10
Vapaavahti
Frivakt
parinkymmenen sentin mittainen kultainen
Kolumbuksen Santa Maria, lähes metrin
mittainen hopeinen sotalaiva, 6 hopeista
kilpapurjevenettä hopeisella tarjottimella ja
kaksi puolimetristä meripihkasta vuolettua
1600-luvun purjelaivaa.
Deck 07 paljastaa meren salaisuuksia
ja esittelee syvänmeren eläimiä. Täällä on
omat osastonsa öljynporaukselle, kalastukselle ja valaanpyynnille. Erikoisena havaintovälineenä on 8000 vuotta Itämeressä
maanneen puun poikkileikkaus.
Deck 06 on nimeltään Moderne Seefahrt eli nykyaikainen merenkulku. Paljon
on muuttunut viime vuosisadalla; hyvän
käsityksen siitä saa vertailemalla matkustajalaiva Monte Rosaa (1931) risteilyalus
Aidaan (2007). Kuutoskannella on mm.
pienoismalli laivasta, joka jostain syystä on
Hampurin turistipostikorttien yleisin aihe:
Queen Mary II. Osasto on kuin merenkulun lyhyt kehityshistoria puomilaivoista
konttialuksiin ja ruumiillisesta työstä motorisoituun. Konttialuksia edustaa 4 metriä
pitkä Regina Maerskin (1996) ”pienoismalli”. Ja taas silmät etsivät tuttuja korsteeneja.
Siellähän se on: tankkerien historiikissa on
esimerkkinä Rendsburgin telakalla vuonna
1976 valmistunut Nesteen Lunni.
Deck 05 on otsikoitu: ”Sota ja rauha.
Maailman sotalaivastot vuodesta 1815”.
Viitoskannella kuvaillaan tarkasti maailman
ensimmäinen panssarialusten meritaistelu:
Amerikan sisällissodassa vuonna 1862 ottivat yhteen Hampton Roadsin edustalla
pohjoisvaltioiden Monitor ja etelävaltioiden
Virginia. Eniten on esillä saksalaisia aluksia,
mutta mielenkiintoisimmat kohteet ovat
maailman kaikkien aikojen suurimmat sotalaivat, japanilainen Yamato (72.809 t) ja sen
sisarlaiva Musashi. Myös miinalaivat, torpedot ja koululaivat kuuluvat tämän kannen
kokoelmiin.
Mielenkiintoinen tarina liittyy suomalaiseen Vesikko-sukellusveneeseen. I maailmansodan hävinnyt Saksa avasi Hollannin
pääkaupungissa Den Haagissa laivainsinööritoimiston vuonna 1922. Siellä kehiteltiin
sukellusvenemalli, joka johti Vesikon rakentamiseen. Tyypin koeajossa saatuja kokemuksia Hitlerin laivasto käytti hyväkseen ja
kehitti oman, II maailmansodassa kunnostautuneen alustyypin
”Typ II-Boot”.
Deck 04: Päällystön pukuja,
prenikoita, miekkoja, koppalakkeja mitä komeimpia ympäri
maailman Indonesiaa ja Qataria
myöten - mutta ei Suomesta.
Amiraalien vahanukkekavalkadissa komeilee sentään jompikumpi Klenberg. Bo tai Jan,
enpä älynnyt kirjoittaa etunimeä
muistiin.
Deck 03 on omistettu laivanrakentamisen historialle alaotsikolla ”Käsityöstä tieteeksi”. Sijansa
saavat materiaalit, työkalut, telakat ja videot
vesillelaskuista. Kun ennen tehtiin läpinäkyvästä muovista esim. moottorin pienoismalli, loihditaan pienoismalli tätä nykyä
CAD-grafiikalla näyttöpäätteelle. Kolmas
kansi on nimenomaan telakkainsinöörien ja
konemestareiden pyhättö. Tarkasteltavan on
mm. tarkka pienoismalli Titanicin käynnistysmoottorista.
Deck 02: ”Tuulen voimin maailman
ympäri”. Kakkoskansi tarjoaa täydellisen
katsauksen purjehduksen historiaan. Se lähtee egyptiläisistä ja foinikialaisista päätyen
roomalaisten, polynesialaisten, kiinalaisten
ja ottomaanien kautta eurooppalaiseen,
muutaman vuosisadan kestäneeseen mahtiasemaan. Orjakuljetuksista, Lepanton
meritaistelusta (1571) ja purjesotalaivoista
on tarkat kuvaukset. Merimiesromantiikan
mahdolliset rippeet kyllä haihtuvat, kun
tarkastelee Kap Hornin kiertämisestä tehtyä kuvausta: vuosien 1643 - 1990 välisenä
aikana on rekisteröity 150 haaksirikkoon
päättynyttä yritystä.
Alin näyttelykerros eli Deck 01: Maailman merillä navigoinnin ja tiedonvälityksen avulla. Tähdet, radioaallot, viestitysliput, luotsit, majakat, majakkalaivat, poijut,
kartat, karttapallot, tutkat, radiosähköttäjän
laitteet, sekstantit, kompassit... Tuskin mitään puuttuu. Ja vielä kerran Queen Mary
II, nyt legoista koottuna. Tarvittiin 780.000
palikkaa, ennen kuin seitsenmetrinen leikkilaiva oli valmis.
Internationales Maritim Museum Hamburg on mykistävä elämys. Ymmärtääkseen nykyhetkeä on tutustuttava historian
monisäikeiseen, kiehtovaan aarteistoon.
Kuudennelle kannelle oli ikuistettu maineikkaan kirjailijan ja elokuvaohjaajan,
ranskalaisen Jean Cocteaun (1889 - 1963)
sanat: ”Kuolleiden silmät suljetaan hellävaraisesti; yhtä hellävaraisesti pitää avata elävien silmät.”
Rujo sielultaan on se elävä, jonka silmät
eivät Hampurin merimuseossa avaudu merenkululle, yhdelle ihmiskunnan kehityksen
keskeisistä peruspilareista.
Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen
1 / 2010
Från ett centimeter långt segelfartyg till sju meter långa Queen Mary
Sjöfartsmuseet i Hamburg
- en förstummande upplevelse
I begynnelsen var havet. Oändlighet och vågor ända till horisonten. Då människan uppenbarade sig på jorden började hon genast
ställa frågor. Finns det en strand på andra
sidan, och om den finns, hur kommer man
dit? Homo sapiens var uppfinningsrik; med
hjälp av båtar och skepp erövrades småningom hav och land, hela jordklotet.
Vi har noggranna uppgifter om sjöfartens
historia från 3000 år bakåt i tiden. I det internationella sjöfartsmuseet i Hamburg har
man samlat dessa år, horisont för horisont,
skapat en visuell och kunskapsbaserad helhet som är unik också med världsomfattande mått mätt; i hamnmagasinets elva
våningar finns tiotusentals fartygsmodeller,
120 000 böcker om sjöfart, ritningarna till
50 000 fartyg, 5 000 målningar, otaliga dokument, uniformer, vapen, arbetsredskap,
kommunikationsinstrument, skeppsinred1 / 2010
ningar, menyer, porslin, bärnsten, silver,
guld...
Från någonting så litet någonting så stort
kan få sin början. Den bästa symboliken hittar vi i liknelsernas gyllene bok eller Bibeln.
”Det är likt ett senapskorn, som en man tar
och lägger i sin trädgård. Det växer upp och
blir ett träd, och himlens fåglar bygger bo
bland grenarna”. Senapskornet i sjöfartsmuseet i Hamburg var en fartygsmodell som
6-årige Peter Tamm år 1934 fick som gåva
av sin mor. Från det började den blivande
professorns livslånga passion, vars resultat
nu dagens amatörer och andra intresserade,
före detta och nuvarande sjöfarare, sjöfartshistoriker och skolelevsgrupper, får njuta av.
Sjöfartsmuseet (Internationales Maritimes Museum Hamburg) är ännu skinande
nytt, det öppnades ju först år 2006. För
att trygga de väldiga samlingarnas framtid
har man grundat en stiftelse. Det är lätt att
hitta museet; det ligger fågelvägen jämnt
två kilometer från Reeperbahns östra ända
i ostsydostlig riktning. På området kring
den historiska Magdeburg-hamnen uppför
man ett område för bostäder och ämbetsverk, kallat Hafencity. Där står museet på
paradplats i en mäktig byggnad, ett tidigare
spannmålsmagasin
I gatuplanet ligger biljettförsäljning, en
bokhandel och en högklassig cafeteria. I andra våningen, på mellaneuropeiskt vis kal�lad första våningen (1. Stockwerk), i museet
kallad Deck 01, eller första däck, berättas
om hur mänskligheten upptäckte världen
med hjälp av stjärnorna. Men eftersom vi
har framför oss ett besök som tar flera timmar i de ändlösa samlingarna på sammanlagt 9 däck, är det lättare att gå nedåt än att
klättra upp i trappor. Vi åker alltså hiss till
Frivakt
Vapaavahti
11
nästhögsta däcket. (Ovanför det ligger ännu
kommandobryggan, eller Deck 10, som är
reserverat för särskilda evenemang och möten på hög nivå.)
Deck 09 är paradiset för den som är intresserad av fartygsmodeller. Här hittar vi
också gossen Peters gåva, ”senapskornet”
kustfraktfartyget Küstenfrachter Wiking. På
avdelningen finns 25 000 fartygsmodeller,
allt från en centimeter långa till flera meter
långa. Den centimeterlånga är ett forngrekiskt fullriggat segelfartyg. Som material för
fartygsmodellerna har man använt trä, bly,
legering av bly och zink, plast, konstgjord
harts och papper. Fartygen har grupperats
enligt olika kriterier: enligt olika tidsperioder, enligt rederi, enligt skeppsvarv, örlogsfartyg enligt nation, skolfartyg, snabbaste
seglare över Atlanten, tankfartyg, bilfärjor,
kylfartyg o.s.v. ...
En finländare är naturligtvis nyfiken på
att se sitt eget lands skorstenar, och nog hittar man ju dem. Åtminstone SHO-FÅA,
Finnlines, Viking, Silja och Neste får man
syn på. Och nog finns där också den ärolöst
skrotade Finnjet och bl.a. Royal Pricess som
representerar den finländska varvsindustrin.
Deck 08 är reserverat för den maritima
konsten och för skattkammaren. Där hittar
man bland annat Kolumbus Santa Maria,
tjugo centimeter lång, av guld, ett nästan
meterlångt örlogsfartyg i silver, 6 tävlingssegelbåtar av silver på en silverbricka och
två halvmeters segelfartyg från 1600-talet
skulpterade i bärnsten.
Deck 07 visar havets hemligheter och
presenterar djuphavsdjur. Här finns skilda
avdelningar för oljeborrning, fiske och valfångst. Ett kuriöst åskådningsmaterial utgörs av tvärsnittet av ett träd som legat 8000
12
Vapaavahti
Frivakt
år i Östersjön.
Deck 06 kallas Moderne Seefahrt eller
Modern sjöfart. Mycket har förändrats under det senaste århundradet; av det får man
en god uppfattning då man jämför passagerarfartyget Monte Rosa (1931) med kryssningsfartyget Aida (2007). På sjätte däck
kan man bl.a. se miniatyrmodellen av ett
fartyg som av någon orsak är det vanligaste
motivet på turistpostkosten i Hamburg:
Queen Mary II. Avdelningen är som en kort
utvecklingshistoria från båtar med lyftkran
till containerfartyg och från kroppsarbete
till motoriserat arbete. Containerfartygen
representeras av den fyra meter långa ”miniatyrmodellen” av Regina Maersk (1996).
Och blicken söker igen bekanta skorstenar.
Och där står den ju: som exempel ur tankfartygens historik Nestes Lunni, byggd på
varvet i Rendsburg år 1976.
Deck 05 har fått rubriken ”Krig och fred.
Världens örlogsflottor från år 1815”. På
femte däck avbildar man noggrant världens
första pansarfartyg i sjöstrid: Under inbördeskriget i Nordamerika möttes nordstaternas Monitor och sydstaternas Virginia i
sjöstriden år 1862 utanför Hampton Roads.
Mest visas tyska fartyg men de mest intressanta objekten är världens allra största örlogsfartyg, japanska Yamato (72 809 t.) och
systerfartyget Musashi. I det här däckets
samlingar finner man också minfartyg, torpeder och skolfartyg.
En intressant berättelse handlar om den
finska ubåten Vesikko. År 1922 grundade
Tyskland, efter att ha förlorat första världskriget, en fartygsingenjörsbyrå i Hollands
huvudstad Den Haag. Där utvecklade man
den ubåtsmodell som ledde till byggandet
av Vesikko. Med hjälp av de erfarenheter
man fått vid provkörning av den typen ut-
vecklade Hitlers flotta sin egen fartygstyp,
Typ II-Boot, som blev känd under det andra
världskriget.
Deck 04: Befälsuniformer, medaljer, svärd
och de mest ståtliga huvudbonader från
världen runt, allt från Indonesien och Qatar
- men ingen från Finland. I amiralernas kavalkad av vaxdockor ståtar ändå någondera
Klenberg. Bo eller Jan, jag kom mig inte
för att skriva upp förnamnet.
Deck 03 har tillägnats skeppsbyggnadens
historia, med underrubriken ”Från hantverk
till vetenskap”. Utrymme har beretts åt material, arbetsredskap, skeppsvarv och videofilmer av sjösättningar. Då man förr gjorde
t.ex. miniatyrmodeller av motorer av genomskinlig plast, trollar man numera fram
modellerna på bildskärmen med CAD-grafik. Tredje däck är uttryckligen varvsingenjörernas och maskinmästarnas helgedom.
Man kan bl.a. beskåda en detaljerad modell
av Titanics startmotor.
Deck 02: ”Världen runt med vind i seglen”. Andra däck bjuder på en fullständig
översikt av seglandets historia. Den börjar
med egyptier och fenicier, fortsätter via romare, polynesier, kineser och ottomaner till
den europeiska maktpositionen som varat
några hundra år. Slavtransporter, sjöslaget
vid Lepanto år 1571 och örlogsskepp under
segel avbildas noggrant. Eventuella rester av
sjömansromantik skingras då man betraktar
skildringarna av seglatserna runt Kap Horn:
under åren 1643 -1990 inregistrerades 150
försök som slutade med skeppsbrott.
Den nedersta utställningsvåningen eller Deck 01: På världshaven med hjälp av
navigation och kommunikation. Stjärnor,
radiovågor, signalflaggor, lotsar, fyrar, fyrskepp, bojar, sjökort, jordglober, radaranläggningar, telegrafer, sextanter, kompasser
... Knappast fattas någonting. Och ännu en
gång Queen Mary II, nu byggd av legobitar.
Det behövdes 780 000 bitar innan det sju
meter långa leksaksfartyget var färdigt.
Internationales Maritimes Museum Hamburg är en förstummande upplevelse. För
att förstå nuet måste man bekanta sig med
historiens mångfacetterade och fängslande
skattkammare. På det sjätte däcket har
man förevigat den berömde författaren och
filmregissören, fransmannen Jean Cocteaus
(1889 - 1963) ord: ”Man sluter ömsint ögonen på de döda; lika ömsint bör man öppna
ögonen på de levande”.
Sjöfarten är en av den mänskliga utvecklingens mest centrala grundpelare. Den
levande människa, vars ögon inte öppnas
för sjöfarten på sjöfartsmuseet i Hamburg,
måste ha en förkrympt själ.
Text & Bild: Sakari Karttunen
1 / 2010
Merimiehestä
ympäristönhoitajaksi
- Ensimmäinen reissu kesti 12 kuukautta
putkeen, muistelee Jaakko Vasarainen reilun kolmenkymmenen vuoden takaista lähtöään merille.
Merimiesammattikoulua ei ehtinyt loppuun käydä, sen verran oli kysyntää suomalaisella merimiehelle vuonna 1976.
Laivapoikana aloittanut Vasarainen seilasi
seuraavan kymmenen vuoden aikana neljän
eri varustamon laivoilla pitkää linjaa.
Ensi reissu vei MS Finnforestin mukana
Meksikon lahdelle ja pestin kestoa Vasarainen selittää laivapojan tilipussilla.
- Palkka oli 500 markkaa kuukaudessa, se
paloi äkkiä satamissa 17-vuotialla nuorella.
Veracruzissa laivapoika sai varoituksen
kun yövahdissa ollessa läksi rilluttelemaan
kaupungille.
- Muutkin teki niin, mutta laivapojalle se
ei sopinut. Varoitus tuli ja opin siitä, muistelee Vasarainen, eikä väheksy käytännön
työssä tullutta oppia.
- Laivassa oli paljon haminalaisia merimiehiä, hyvin ammattitaitoista porukkaa
olikin, kehuu joensuulainen Vasarainen,
1 / 2010
joka yleni Finnforestin pestin aikana laivapojasta puolimatruusiksi .
Sitten puolimatruusi seilasi tankkilaivoissa: tutuiksi tulivat niin MS Aino, MS Pellos
kuin MS Tervikin.
Palmu täkillä
- Tankkilaivoissa en oikein viihtynyt, en oppinut ymmärtämään sitä systeemiä.
- Pelloksen kanssa oltiin Afrikassa ja minulle tultiin sanomaan, että ’palmu tuli täkille’. Ajattelin, että no onko tuo kumma,
kun Afrikassa ollaan. No, opin senkin, että
tankkerissa ”palmu” on huohotintornista
ylitäytön takia palmun muotoisena täkille
lentävää öljyä.
Puomilaivat Vasarainen sen sijaan koki
omakseen, yksi niistä oli MS Solano, joka
ajoi kappaletavaraa niin sanotulla ’Paulingin
linjalla’ Helsingistä Leningradiin, Bilbaoon,
Keski-Amerikkaan ja Vancouveriin.
- Solano oli liberty -luokan laiva, siinä ei
ollut keulapakkaa. Pamela puolestaan oli
bulkkilaiva, jolla ajettiin vehnää Kanadasta
Sirpa Sutinen
Bangladeshiin ja riisiä Kaliforniasta Indonesiaan. Ja sitä säkkiä oli paljon, yhteensä 300
000 säkkiä. Oltiin 1,5 kuukautta Jakartassa
purkamassa lastia.
- Sieltä lähdettiin Intiaan, otettiin joku
malmilasta ja ajettiin se Romaniaan.
Matruusin sotilasarvon nuori merimies
sai armeija-aikana Helsingin laivastoasemalla ja seilasikin sen jälkeen matruusina useammassa valtamerialuksessa.
Pisimmät pestinsä Vasarainen teki matruusina MS David Salmanissa ja poosuna
MS Careliassa.
- Kerran lastattiin David Salmaniin Pietarsaaressa paperirullia, ja kun kaikki ei
mahtuneet ruumaan, kiinnitettiin loput
kannelle ja pressut päälle. Lasti vietiin Jakartaan. Perillähän se oli ihan selluloosaa ja
päätyi satama-altaaseen, Vasarainen muistelee.
Merimies maissa
Viimeiseksi laivaksi Vasaraiselle jäi Ms Carelia, joka ulosliputettiin vuonna 1986.
Frivakt
Vapaavahti
13
- Meille tarjottiin mahdollisuus jäädä laivaan Kyproksen lipun alla. Kukaan ei jäänyt.
Merimiesuransa aikana ehti Vasarainen
nähdä ja kokea suomalaisen merenkulun
muutokset laivan kannen tasolta. Kun alussa oli laivan päällä 32 hengen miehistö, oli
se kymmenessä vuodessa kutistunut 19 henkeen. Sitten tulivat ulosliputukset.
Vasarainen jäi maihin, sillä kotona Joensuussa oli perheenlisäystä tulossa.
-Mutta ei ollut helppoa merimiehen löytää töitä maista. Työnantajat eivät oikein
uskoneet, että merimiehen taidoista olisi
maissa hyötyä.
Vasarainen kävi ajoneuvonosturinkuljettajan kurssin ja töitä löytyi aina viime lamaan saakka.
Sitten oli merimiehen aika käyttää kekseliäisyyttään ja Vasarainen räätälöi itselleen
työpaikan, josta hänet tunnetaan sittemmin
kotimaakunnassa, jopa valtakunnallisesti.
Ympäristöauto syntyi
Nyt Vasarainen on Joensuun kaupungin
ympäristöhoitaja, joka kiertää kouluja ja
tapahtumia kehittelemänsä ympäristöauto
Kaarnan kanssa valistamassa kaikenikäisiä
ihmisiä ympäristötietoudesta. Vasaraisella on ympäristöautonsa kyydissä vaihtuvia
kierrätysmateriaaleista koottuja valistuspaketteja, joiden avulla hän kertoo muun muassa biojätteistä, kompostoinnista ja kotitalouksien ongelmajätteistä.
Ympäristöauto Kaarna on valistanut joensuulaisia jo 13 vuoden ajan ja palaute
on ollut myönteistä. Keikkamatkat vievät
Vasaraisen ja Kaarnan myös Joensuun lähikuntiin ja muualle Suomeen, jopa Venäjälle
saakka.
Pari vuotta sitten Vasarainen pokkasi itsensä presidentti Tarja Halosen ojentaman
Kunnallisalan kehittämissäätiön Arjen turvaaja palkinnon. Palkintoja ympäristötyöstä on sadellut vuosien varrella useammalta
taholta.
Merta ei ympäristönhoitaja kuitenkaan
ole unohtanut. Pursimiehen pätevyyskirjan
hän kävi päivittämässä muutama vuosi sitten. Haaveekseen hän myöntää, että jonain
päivänä voisi yhdistää asiantuntemuksensa
ympäristönsuojelussa merenkulun puitteisiin.
14
Vapaavahti
Frivakt
Sjömannen som blev
miljövårdare
Sirpa Sutinen
- Första resan räckte 12 månader i ett
sträck, minns Jaakko Vasarainen som gick
till sjöss för drygt trettio år sedan.
Han hann inte ens gå ut sjömansyrkesskolan, så stor var efterfrågan på finländska
sjömän år 1976. Vasarainen började som
jungman och seglade under de följande tio
åren på långa utrikeslinjer i fyra olika rederiers tjänst.
Första resan förde honom med M/S Finnforest till Mexikanska golfen och hyrans
längd förklarar Vasarainen med jungmannens lön.
- Lönen var 500 mark i månaden, en
17-åring slösade den snabbt i hamnarna.
I Veracruz fick jungmannen en varning då
han under nattvakten begav sig ut i stadens
nöjesliv.
- Det gjorde de andra också, men för
jungmannen gick det inte an. Det blev en
varning, och jag lärde av den, minns Vasarainen som inte underskattar lärdomar av
praktiskt arbete.
- Ombord fanns många sjömän från
Fredrikshamn, mycket yrkeskunniga var de,
berömmer Vasarainen, hemma från Joen-
suu. Under hyran på Finnforest avancerade
han från jungman till lättmatros.
Sedan seglade lättmatrosen på tankfartyg,
han lärde känna både M/T Aino, M/T Pellos och M/T Tervi.
En palm på däck
- På tankfartygen trivdes jag aldrig riktigt,
jag lärde mig inte förstå systemet.
- Då vi var med Pellos i Afrika, och man
kom och berättade att vi har ”en palm på
däcket”. Jag tänkte att det nu väl inte är så
konstigt, då vi är i Afrika. Nå, jag lärde mig
också det att man på ett tankfartyg har ”en
palm” då det vid överfyllning sprutar olja i
form av en palm, från övertrycksventilen på
däck.
Fartygen med lastbom kände Vasarainen
sig däremot hemma på, ett av dem var M/S
Solano, som fraktade styckegods på den s.k.
”Paulins linje” från Helsingfors till Leningrad, Bilbao, Central-Amerika och Vancouver.
- Solano var ett fartyg i liberty-klassen,
det hade ingen förback. Pamela var i sin tur
1 / 2010
Miljöbilen Kaarna är känd i östra
Finland, men Jaakko Vasarainen är också
utom sitt hemlandskap känd som en
fördomsfri miljövårdare.
En sjöman på land
M/S Carelia, som flaggades ut år 1986,
blev Vasarainens sista båt.
- Man erbjöd oss möjligheten att stanna
ombord under cypriotisk flagg. Ingen stannade.
Under sina år till sjöss hann Vasarainen se
och uppleva förändringarna inom den finländska sjöfarten sedd från fartygets däck.
Då man i början hade ett manskap om 32
personer, hade det under tio år krympt till
19 man. Sen kom utflaggningarna.
Vasarainen stannade på land, hemma i Joensuu väntades tillökning i familjen.
- Men lätt var det inte för en sjöman att
hitta jobb på land. Arbetsgivarna trodde
aldrig riktigt att man kunde ha nytta av sjömannens kunnande på land.
Vasarainen gick en kurs för förare av fordonslyftkran och hittade arbete ända till
den senaste lågkonjunkturen.
Sen blev det tid för sjömannen att använda sin uppfinningsförmåga, och Vasarainen
skräddarsydde en arbetsplats för sig. Den
blev han känd för både i hemlandskapet och
i hela landet.
En iskall kväll i november undersöker
Jaakko Vasarainen i sin hemstad Joensuu minnesmärket ”Hemhamnen”. På
plattan sägs: Joensuu - havsstad 1848
- 1900.
Miljöbilen föddes
ett bulkfartyg som fraktade vete från Kanada till Bangladesh och ris från Kalifornien
till Indonesien. Och säckarna blev många,
sammanlagt 300 000. Vi lossade lasten under1,5 månad i Jakarta.
- Därifrån gick vi till Indien, tog någon
malmlast för frakt till Rumänien.
Militärgraden matros fick den unge mannen som gjorde sin värnplikt vid flottans
station i Helsingfors, sedan seglade han
också som matros på de flesta oceangående
fartygen.
Sina längsta hyror hade Vasarainen som
matros på M/S David Salman och båtsman
på M/S Carelia.
- En gång lastade vi David Salman med
pappersrullar i Jakobstad, och då alla inte
rymdes i lastrummet surrade vi resten på
däck och täckte med presenningar. Frakten
gick till Jakarta. Då vi var framme var det ju
rena cellulosan och vi vräkte den i hamnbassängen, minns Vasarainen.
1 / 2010
Nu är Vasarainen miljövårdare anställd av
Joensuu stad, han besöker skolor och evenemang med sin miljöbil Kaarna för att informera människor i alla åldrar om miljöfrågor.
I sin miljöbil har Vasarainen olika informationspaket. Med hjälp av dem berättar han
bland annat om bioavfall, kompostering
och hushållens problemavfall.
Miljöbilen Kaarna har nu redan i 13 år
upplyst joensuuborna och responsen har varit positiv.
Uppdragen för Vasarainen och Kaarna
också till grannkommunerna och andra håll
i Finland, och till och med till Ryssland.
För ett par år sedan fick Vasarainen buga
sig för självaste president Tarja Halonen
då hon överräckte en utmärkelse ”Arjen
turvaaja” för hans insats för miljön. Under
årens lopp har utmärkelserna för hans miljöarbete duggat från många håll.
Havet har miljövårdaren ändå inte glömt.
Sitt behörighetsbrev som båtsman uppdaterade han för några år sedan. Han medger att
han drömmer om att en dag kunna kombinera sin sakkunskap om miljövård med
sjöfarten.
Frivakt
Vapaavahti
15
Näyttely merenkulun
turvallisuudesta
Lohjalla sijaitsevassa Meriturvan pelastautumiskoulutusyksikössä avattiin pysyvä Merenkulun turvallisuus ennen ja
nyt -näyttely. Esillä on mielenkiintoisia esineitä ja aineistoa,
joihin voi tutustua koulutuksen
yhteydessä tai sopimuksen mukaan.
Pintapelastaja
Jouko Peltoniemen puku ja varusteet, joita hän
käytti 1994 ms
Estonian pelastustehtävissä.
Kapselista pursuava pelastuslautta
täyttyy nopeasti
Yksikön johtajan Sami Raappanan mukaan
meriturvallisuudesta huolehtiminen kuuluu
kaikkien alalla työskentelevien toimenkuvaan. Näyttelyn avajaisissa hän toteaa pelastus- ja turvallisuusasioiden lähteneen kehittymään Titanicin onnettomuuden jälkeen.
- Suomessa on jokaisen onnettomuuden
jälkeen menty eteenpäin yhdessä muiden
maiden viranomaisten kanssa, Raappana
toteaa.
Merenkulun eri tahojen yhteistyö on tär16
Vapaavahti
Frivakt
keää jotta meriturvallisuus edelleen paranisi.
Koulutus, asenteet, kalusto ja pelastusmenetelmät ovat kehittyneet. Alasta saa hyvän
kuvan tutustumalla Meriturvan Gustaf Dalen - saliin, jonne on koottu näyttely Raappanan ja pelastautumiskouluttaja Marko
Aallon voimin.
Näyttelyssä on mukana myös Suomen
Merimuseon toimittamaa meripelastukseen liittyvää esineistöä. Laivalyhtyjä, pelastusrenkaita ja liivejä, signaalilamppu sekä
norjalainen patenttisumutorvi ovat mielenkiintoisia turvallisuusvälineitä menneiltä
vuosilta. Vanhimmat, 1900-luvan alkupuolelta olevat pelastusliivit ovat korkkia.
Mukana on myös 1870-luvulla valmistettu tanskalainen pelastusliinan ampumakivääri, joka on ollut käytössä Helsingin
Katajaluodolla. Nykypäivän ihmiselle mielenkiintoa herättää puku ja varusteet, jotka
pintapelastaja Jouku Peltoniemellä oli päällään hänen pelastaessaan Estoniasta mereen
1 / 2010
MERITURVA JA ABOA MARE
YHTEISTYÖSSÄ
Meriturvaan kuuluvat Lohjan Pelastautumiskoulutusyksikkö ja Upinniemen Palokoulutusyksikkö. Otaniemessä toimiva laivasimulaattoriyksikkö siirtyi vuoden alussa
Yrkeshögskolan Novian organisaatioon,
johon Turussa toimiva merenkulkuoppilaitos Aboa Mare kuuluu.
Organisaatiot ovat myös sopineet, että
Aboa Maren opiskelijat saavat turvallisuuskoulutuksensa Meriturvassa. Järjestely
tehostaa kummankin osapuolen resurssien
käyttöä ja palvelee entistä paremmin alan
opiskelijoita ja sidosryhmiä.
Vuonna 2009 Meriturva koulutti palokursseilla lähes 1500 ja pelastautumiskursseilla yli 2000 henkilöä. Erityisesti ammattimerenkulkijoiden osuus koulutetuista on
kasvanut. Palokoulutusyksikköön on juuri
valmistumassa uusi kaasukäyttöinen ja
ympäristöturvallinen simulaattori.
www.meriturva.fi
www.aboamare.fi
ja lautoille joutuneita ihmisiä vuoden 1994 katastrofissa.
Näyttelyn seinillä esitellään alan viranomaiset
ja järjestöt Suomessa ja maailmalla. Tietoja löytyy myös merenkulun lähihistorian suuronnettomuuksista ja niiden vaikutuksista meriturvallisuuteen ja säädöksiin.
Allashalliin saadaan luotua
aidon tuntuiset olosuhteet
Sami Raappanan mukaan turvallisuus on tärkeää myös pelastautumiskoulutuksessa. Maailmalla sattuu yllättävän paljon onnettomuuksia
laivojen omissa pelastusharjoituksissa. Koulutettavien kanssa kukin harjoitus käydään läpi ja
kalustoon tutustutaan etukäteen. Kun tapahtuma alkaa, saadaan halliin luotua hätätilanteelle
tyypilliset olosuhteet. Valot himmennetään ja
altaaseen luodaan tarvittavan kova merenkäynti
ja tuuli. Tunnelmaa lisäävät hyvät äänitehosteet.
Altaan vesi on normaalin lämpöistä, sillä koulutettavat kangistuisivat nopeasti kylmässä vedessä. Hypotermiasta saa tarvittaessa aavistuksen
hyppäämällä erilliseen, 6-asteisella vedellä täytettyyn altaaseen.
Näyttelyn avajaisten yhteydessä järjestettiin
pelastautumisnäytös, jossa yksikön henkilökunta
veti tapahtuman läpi. Allashallin toinen seinä kuvaa laivan ulkosivua. Sieltä heitettiin veteen pelastuslautta, joka täyttyi automaattisesti. Myrskyävään veteen joutuneet pelastettavat hakeutuvat
lautalle, kun kovaäänisistä alkaa kuulua helikopterin säkätystä.
Suuren hallin katossa on kiskoilla liikkuva
helikopteri, jossa on vinssi. Michael Blomqvist
pelastushenkilökuntineen ohjaa koneen pelastuslautan yläpuolelle. Pelastettavat hyppäävät Lapin
Mikan johdolla veteen. alas lasketaan nostolenkki johon pelastettavat pujottautuvat.
Vettä valuvat uhrit vinssataan yksi kerrallaan
kopteriin. Näytös sujuu rutiinilla. Todellisuudessa uhrit, varsinkaan laivamatkustajat eivät välttämättä tiedä, miten pitäisi menetellä. Lautalle
lasketaan ensin pintapelastaja, joka avustaa pelastettavia paareille tai nostolenkkiin.
1 / 2010
Nummelasta kotoisin oleva
Sami Raappana on aikaisemmin toiminut muun muassa
luotsina ja Naantalissa
satamamestarina ja turvallisuuspäällikkönä.
Frivakt
Vapaavahti
17
Sami Raappana är hemma från Nummela och har
tidigare verkat bland annat som lots och i Nådendal som
hamnmästare och säkerhetschef.
Sjösäkerhet
på utställning
På Meriturva i Lojo öppnades på enheten för
räddningsutbildning en permanent utställning
med temat Sjösäkerhet förr och nu. På utställningen visas intressanta föremål och material
som man kan bekanta sig med i samband med
utbildningen eller enligt överenskommelse.
Michael Blomqvist styr räddningsvinschens
vajer.
Enligt chefen för enheten, Sami Raappana, ingår sjösäkerheten i arbetsuppgifterna för alla inom sjöfartsbranschen. Vid
utställningens öppning konstaterar han att räddnings- och säkerhetsfrågornas utveckling börjat efter Titanics haveri.
- I Finland har vi efter varje olycka gått framåt i samarbete
med andra länders myndigheter, konstaterar Raappana.
För att ytterligare förbättra sjösäkerheten är samarbete mellan de olika aktörerna inom sjöfarten viktigt. Utbildningen,
attityderna, utrustningen och räddningsmetoderna har utvecklats. Man får en god överblick av branschen då man bekantar
sig med utställningen som Raappana tillsammans med räddningsutbildaren Marko Aalto har sammanställt i Meriturvas
sal, uppkallad efter Gustaf Dalén.
På utställningen kan man se sjöräddningsutrustning från
Finlands Sjöfartsmuseums samlingar. Skeppslyktor, livbojar
18
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2010
Mika Lappi ler nog men Heikki
Hämäläinens rop på hjälp är lika
verklighetstrogna som bassänghallens
övriga simulerade förhållanden.
Inte ens alla yrkessjöfarare känner igen
”badbollen” som innehåller räddningsflottens radarreflektor.
och flytvästar, en signallampa och en norsk
patenterad mistlur är intressanta sjösäkerhetsredskap från gångna tider. De äldsta
livbältena är från början av 1900-talet och
gjorda av kork.
Med finns också ett på 1870-talet tillverkat danskt gevär, med vilket man skjutit
räddningslina, det har varit i bruk på Stora
Enskär utanför Helsingfors. För dagens besökare väcker speciellt intresse den dräkt
och utrustning som yträddaren Jouko Peltoniemi bar då han räddade nödsatta som
hamnat i havet och på flottar vid katastrofen
då Estonia förliste år 1994.
På utställningens väggar presenteras myndigheter och finländska och internationella
organisationer i branschen. Information ges
också om närhistoriens största sjöolyckor
och hur de inverkat på sjösäkerhet och föreskrifter.
I bassänghallen skapas
förhållanden som känns äkta
Enligt Sami Raappana är det viktigt också
med säkerhet i räddningsutbildningen.
Ute i världen sker det förvånansvärt många
olyckor vid fartygens egna räddningsövningar. Man går igenom varje övning med
deltagarna och bekantar sig på förhand med
utrustningen. Då övningen börjar arrangerar man i hallen sådana förhållanden som
är typiska för en nödsituation. Man dämpar
belysningen och i bassängen skapas sjögång
och vind. Med hjälp av goda ljudeffekter
ökar man känslan av äkthet.
Vattnet i bassängen har normal temperatur, deltagarna skulle snabbt stelna i kallare
vatten. Man kan vid behov få en aning om
hypotermi om man hoppar i bassängen som
är fylld med 6 grader varmt vatten.
1 / 2010
I samband med att utställningen öppnades arrangerade man en räddningsuppvisning, där enhetens personal medverkade.
Bassängens ena vägg visar fartygets utsida.
Därifrån kastade man ned en räddningsflotte som automatiskt fylldes. De nödsatta
som hamnat i det stormande havet söker sig
mot flotten då man börjar höra helikopterns
smattrande från högtalaren.
På skenor i den stora hallens tak går en
helikopter, utrustad med vinsch. Michael
Blomqvist och hans räddningspersonal dirigerar helikoptern ovanför räddningsflotten. De nödsatta hoppar under Mika Lappis ledning i vattnet, en lyftstropp sänks ned
och de nödsatta slingrar sig in i den.
En efter en vinschas de genomvåta offren
upp i helikoptern. Uppvisningen går med
rutin. I verkligheten vet offren, i synnerhet
fartygens passagerare, inte nödvändigtvis
hur man skall gå till väga. Man sänker först
ned en yträddare på flotten, han hjälper de
nödsatta på bårar eller med lyftstroppen.
SAMARBETE MELLAN
MERITURVA OCH ABOA
MARE
Enheten för räddningsutbildning i
Lojo och enheten för brandskyddsutbildning i Obbnäs hör till Meriturva. Fartygssimulatorenheten i
Otnäs inlemmades under början av
året i Yrkeshögskolan Novias organisation, dit också sjöfartsskolan Aboa
Mare i Åbo hör.
Organisationerna har också kommit överens om att studerandena vid
Aboa Mare får sin säkerhetsutbildning hos Meriturva. Arrangemanget
effektiverar båda parternas resursanvändning och betjänar bättre än
tidigare branschens studerande och
intressegrupper.
Under år 2009 utbildade Meriturva närmare 1500 personer på brandskyddskurserna och över 2000 på
räddningskurserna. Isynnerhet har
andelen yrkesverksamma sjöfarare
ökat bland de utbildade. På enheten för brandskydd färdigställer man
som bäst en ny miljövänlig simulator som drivs med gas.
www.meriturva.fi
www.aboamare.fi
Frivakt
Vapaavahti
19
Rosellan ja Cinderellan väki
viihtyy työssään.
Viking Linen tutut matkustajalaivat liikennöivät nykyisin Ruotsin
ja Ahvenanmaan välillä. Varustamo on tehnyt laivoja koskevan
sopimuksen MEPAn kanssa, joten henkilökunta pääsi jälleen
palveluiden piiriin.
Rosellan ja Cinderellan matkantekoa normaali jäätalvi ei hidasta. Ahvenanmeri oli
kuitenkin tiukasti jäässä helmikuun lopulla,
kun Vapaavahti vieraili kummallakin laivalla. Lehti olikin luettu hyvin. Ensimmäisenä
vanhemmat ahvenanmaalaiset merenkulkijat muistuttivat, että edellisen Vapaavahdin
laivakoirajutussa mainittu mt Ragny kuului
Sallylle, ei Lundqvistille (toimitus kiittää
korjauksesta).
Vuonna 1980 rakennettu mutta useaan
otteeseen uudistettu Rosella on edelleen hyvässä iskussa. Korvaajaksi suunnitellun Viking ADCC: n rakennustyöt myöhästyivät
Sevillassa niin paljon, että varustamo perui
tilauksen. Rosellan liikennöinti Kapellskärin ja Maarianha minan jatkunee siis toistaiseksi ennallaan.
Rosellalla oli paljon MEPAn kursseilta
20
Vapaavahti
Frivakt
tuttua väkeä. Intendentti Bo Limnell tietää
palvelut hyvin.
- Merimiespalvelutoimiston hallituksessa
istuva Kimo Kostiainen on ystäväni, toki
MEPAn toiminta on tuttua muutenkin,
Limnell toteaa.
Porukka muisteli Helsingin ajoilta kirjasto- ja videopalveluita, joita kaivattiin nytkin.
- Muutakin yhteistyötä, esimerkiksi liikuntaa tai terveys- ja painonhallintajuttuja
voitaisiin tehdä, ehdottaa puolestaan purseri
Ulrika Vapola.
Ulrika on osallistunut Merimiespalvelutoimiston kurssitoimintaan ja tuntee palvelut. Hän lupasi tutkia, josko MEPAlle
saataisiin joku yhteyshenkilö. Rosellalla on
paljon ahvenanmaalaisia. Osa on jo käynyt
Mediksen kanssa järjestetyillä kursseilla.
Ulrika haluaa kehittää Rosellan vapaa-ajan
toimintaa ja näkee MEPAn mieluisana yhteistyökumppanina.
Liikuntatiloja laivoissa
Rosellan pingishuoneessa ovat intendentti
Bo Limnellin kanssa kokit Niklas Pettersson ja Johan Blomster. Bo on seilannut
laivoilla pitkään, Niklas ja Johan edustavat
nuorempaa merenkulkijasukupolvea.
- Meillä on tapana pelata pöytätennistä
kaikilla tauoilla. Siihen kuluukin lähes koko
vapaa-aika, Niklas Pettersson toteaa.
Cinderellassa on kaksikin kuntosalia.
Skorsteenin juuressa on raavaille merikarhuille sopiva sali, jossa on painonnosto- ja
voimailuvälineitä. Toisessa kuntosalissa oli
monipuolisia laitteita, joita pääasiassa naiset
1 / 2010
Ulrika Valpola haluaa olla
mukana kehittämässä Rosellan
vapaa-ajan
toimintaa
käyttivät. Cinderellan kuntosalit ovat olleet
ahkerassa käytössä sen jälkeen, kun personal
trainer Urban Boräng on käynyt ohjaamassa merenkulkijoita.
Ohjaaja antaa henkilökohtaisia ohjeita
fyysisen kunnon ylläpitoon ja opastaa laitteiden käytössä ja elintapojen hallinnassa.
Cinderellan vapaa-ajan kerho vastaa kustannuksista. Kerran viikossa laivalla käy myös
oma hieroja pelkästään merenkulkijoita varten. Hänen kustannuksensa jokainen asiakas hoitaa itse.
Töitä tehdään
ja voidaan hyvin
Cinderellan intendentti Stig Pernell on
oikea mies puhumaan liikunta-asioista.
MEPAssa Stigu muistetaan hyvin aktiivisena merimiesurheilijana. Hän on osallistunut moniin lajeihin maratonista lähtien.
Jääkiekkomiehenä tunnettu Stigu on kiinnostunut myös retkiluistelusta.
- Vähän harmittaa, kun merimiesten jääkiekkoturnaus jää väliin, Stigu manailee.
Perhe on kuitenkin tapahtumassa edustettuna, kun Stigun Amorellassa ja Isabellassa
seilaavat pojat pelaavat.
- Ehkä ensi vuonna teemme Rosellan ja
Cinderellan yhteisjoukkueen, niin pääsen
pelaamaan poikiani vastaan, Stigu heittää.
Hänen veljensä ja tämän vaimo ovat myös
merenkulkijoita.
Cinderellassa saatiin hyviä tuloksia, kun
Tukholmasta tullut vetäjä innosti porukka
pudottamaan painoaan. Kuutisenkymmentä merenkulkijaa lähti mukaan painonhallintaryhmään. Puolen vuoden projektista oli
paljon hyötyä, vaikka loppuun asti mukana
jaksoi vain parikymmentä henkilöä. Vapaa1 / 2010
Jens Adelöw ja
Patrick Lundberg loihtivat
Cinderellan
kylmätiskin
tarjoiluja
ajan kerho vastasi kustannuksista yhdessä
varustamon kanssa.
Kuntosalilla treenaava purseri Jörgen
Grönqvist on aktiivisesti mukana vapaaajan toiminnassa. Hänen ja Stigun mielestä
MEPA tulee olemaan hyvä yhteistyökumppani henkilökunnan hyvinvoinnin edistämisessä.
kin oli loistava. Merimiespalvelutoimiston
Ylläsmajat herättivät kiinnostusta, samoin
haulikkokurssi. Takavuosina MEPA järjestikin haulikkokurssin Ahvenanmaalla. Maakunnan miesten mukaan lähes kaikki osaavat jo ampua haulikolla. Nyt voisi ollakin
paikallaan järjestää kisa.
MK&PK
Keittiössä ja konehuoneessa
ei valiteta
Cinderellan Intendentti Stig Pernellin
mielestä MEPA tulee olemaan hyvä yhteistyökumppani henkilökunnan hyvinvoinnin edistämisessä.
Cinderellassa tehdään kymmenen päivää
töitä ja ollaan saman verran vapaalla. Porukka nukkuu yhden hengen hyteissä. Kun laivassa on vielä loistava yhteishenki, ei tarvitse
ihmetellä, kun hyväntuulisia merenkulkijoita löytyy joka osastolta. Keittiössäkin on
hurttia huumoria ja tekemisen meininkiä
kun 1. kokki Niklas Stenberg ja kokki Mikael Enfors paiskivat hommia. Kylmätiskin
tarjoiluja loihtivat Jens Adelöw ja Patrick
Lundberg olivat hyvällä tuulella.
- Vaimon kanssa ollaan viisi päivää samaan aikaan, ja viisi päivää erikseen, Vaasasta kotoisin oleva Patrick kertoo.
Cinderellassa työskentelevä pariskunta on
järjestänyt kaksivuotiaan lapsensa hoidon
vaimon vanhemmille siksi aikaa, kun kumpikin on laivassa. He asuvat nykyisin Boråsissa, Ruotsissa.
Konehuone on miehitetty ruotsalais- ja
ahvenanmaalaisvoimin. Tunnelma täällä-
Frivakt
Vapaavahti
21
Rosellas och Cinderellas
anställda trivs i arbetet
Cinderellas förste kock Niklas Stenberg och kocken Mikael Enfors jobbar i gott samarbete med den övriga personalen ombord.
Viking Lines bekanta passagerarfartyg trafikerar numera mellan Sverige och Åland. Rederiet
har gjort avtal för fartygen med
SSB, och personalen kan nu igen
utnyttja sjömansservicen.
En normal isvinter stör inte Rosellas och
Cinderellas resa. I slutet av februari då Frivakt besökte båda båtarna höll ändå isen
Ålands hav i sitt järngrepp. Och tidningen
hade man läst noggrant. Som de första påminde några äldre åländska sjöfarare om att
mt Ragny, som nämndes i berättelsen om
skeppshundar i Frivakts senaste nummer,
hörde till Sally, inte till Lundqvist (redaktionen tackar för rättelsen).
Rosella som byggdes 1980 har renoverats
flera gånger och är fortfarande i gott skick.
Bygget av Viking ADCC, som man planerat
som ersättare, försenades så mycket i Sevilla,
att rederiet annullerade beställningen. Rosellas trafik mellan Kapellskär och Marie22
Vapaavahti
Frivakt
hamn torde alltså fortsätta som förut tillsvidare.
På Rosella var många bekanta från SSB:s
kurser. Intendenten Bo Limnell känner väl
till serviceutbudet.
- Kimo Kostiainen som sitter i Sjömansservicebyråns styrelse är en vän till mig, och
nog är SSB:s verksamhet annars också bekant, konstaterar Limnell.
Från Helsingforstiden mindes man biblioteks- och filmtjänsten, som man också nu
saknade.
- Man kunde också tänka sig andra former av samarbete, till exempel kring hälsa
och viktkontroll, föreslår för sin del pursern
Ulrika Vapola.
Ulrika har deltagit i Sjömansservicebyråns
kursverksamhet och känner till servicen.
Hon lovade undersöka möjligheterna att
utse en kontaktperson för SSB. På Rosella
jobbar många ålänningar. En del har redan
gått på kurser arrangerade av Medis. Ulrika
vill utveckla Rosellas fritidsverksamhet och
ser SSB som en trevlig samarbetspartner.
Jonas Sjölund är elektriker på Rosella
Utrymmen för motion ombord
I Rosellas pingisrum träffar vi intendent Bo
Limnell med kockarna Niklas Pettersson
och Johan Blomster. Bo har varit till sjöss
länge, Niklas och Johan representerar en
yngre generation av sjöfarare.
- Vi brukar spela bordstennis under alla
pauser. Nästan hela fritiden går åt till det,
konstaterar Niklas Pettersson.
På Cinderella finns det två konditionssalar. Vid skorstenens fot ligger en sal som
lämpar sig för kraftiga sjöbjörnar, där finns
tyngdlyftnings- och styrketräningsutrustning. I den andra salen finns mera mångsidig utrustning som mest används av damerna. Cinderellas konditionssalar har varit
i flitig användning efter att personliga tränaren Urban Boräng, instruerat sjöfararna
ombord.
Instruktören ger individuella instruktioner för att upprätthålla konditionen och
ger vägledning i utrustningens användning
och hur man håller levnadsvanorna under
kontroll. På Cinderella svarar fritidsklubben
för kostnaderna En gång i veckan besöker
1 / 2010
Rosellas intendent Bo
Limnell och kockarna
Niklas Pettersson och Johan
Blomster
en massör fartyget, enkom för att behandla
sjöfararna. För den kostnaden står var och
en själv.
Man jobbar och mår bra
Cinderellas intendent Stig Pernell är rätt
man att tala om motionsärenden med. På
SSB minns man väl Stigu som en aktiv sjömansidrottare. Han har deltagit i många
grenar, med början från maraton. Stigu är
känd också som ishockeyspelare och han är
också intresserad av långfärdsskridskoåkning.
- Det harmar nog litet att stå över ishockeyturneringen för sjömän, säger Stigu.
Men familjen är i alla fall representerad,
då Stigus båda söner spelar, de seglar på
Amorella och Isabella.
- Kanske vi samlar ett lag från Rosella
och Cinderella nästa år, då får jag spela mot
mina pojkar, framkastar Stigu.
Hans bror och dennes hustru är också till
sjöss.
Man uppnådde goda resultat på Cinderella då instruktören från Stockholm uppmuntrade gänget att minska vikten. Sextio
sjöfarare gick med i viktminskningsgruppen. Projektet som pågick ett halvt år var
mycket nyttigt, trots att bara ett tjugotal
personer orkade hänga med ända till slut.
Fritidsklubben stod för kostnaderna tillsammans med rederiet.
Pursern Jörgen Grönqvist som tränar i
konditionssalen är aktivt med i fritidsverksamheten. Han och Stigu tycker att SSB
kommer att var en bra samarbetspartner för
att främja personalens välmående i arbetet.
och kocken Mikael Enfors sköter sysslorna.
Jens Adelöw och Patrick Lundberg som
trollar fram kallskänken var också på gott
humör.
- Med hustrun jobbar vi fem dagar samtidigt, och fem dagar åtskilda, berättar Patrick, hemma från Vasa.
Paret som jobbar på Cinderella har ordnat
dagvården hos hustruns föräldrar under den
tid båda jobbar. De bor numera i Borås i
Sverige.
Maskinrummet är bemannat med svenska och åländska krafter. Stämningen är
lysande, också här. Sjömansservicebyråns
fritidsbostäder vid Ylläs väckte intresse, likaså kursen i hagelgevärsskytte. Förr i tiden
ordnade SSB en kurs i hagelgevärsskytte på
Åland. Nästan alla män i landskapet kan redan skjuta med hagelgevär. Nu kunde kanske en tävling vara på sin plats.
MK&PK
I maskinrummet rådde hurtig sjömansanda
Ingen klagan hörs från
kök eller maskinrum
På Cinderella jobbar man tio dagar och är
ledig lika länge. Man sover i enkelhytter.
Då sammanhållningen ombord dessutom
är strålande, är man inte förvånad över att
träffa gladlynta sjöfarare på varje avdelning.
Också i köket är humorn frejdig och det är
fart på då förste kocken Niklas Stenberg
1 / 2010
Pursern Jörgen Grönqvist och intendenten Stig Pernell på Cinderella tycker att SSB
kommer att vara en bra samarbetspartner för att främja personalens arbetshälsa
Frivakt
Vapaavahti
23
Merimiesilta
Ravintola Salvessa
Rahtilaivat Helsingin Länsisatamasta ovat siirtyneet Vuosaareen, mutta niiden miehistöjä
palvellut ravintola Salve elää ja
voi hyvin Hietalahdenrannalla.
Helmikuussa ravintolaan saapui joukko nykyisiä ja entisiä
merenkulkijoita muistelemaan
menneitä.
Idean takana oli merikapteeni Martti Heitto ja ”parempi puoliskonsa” Marketta, joka
on töissä Salvessa.
- Vein ilmoituksia eri paikkoihin, kuten
merimiestaloille, ja ihan hyvin saatiin porukkaa, Martti toteaa.
Hän oli aikanaan Henry Nielsenin Mistralissa, kun tankkialuksen miehistö voitti
merimiesurheilun Kekkosen Kannun. Eläkkeelle hän jäi Alandia Forcesta kun laiva
ajettiin Pakistaniin romuttamolle.
- Täällä on monta vanhaa seilauskaveria.
Savelan Aria en ole nähnyt kolmeenkymmeneen vuoteen ja Wallinin Kari istuu
tuolla Lehtosalon Karin ja muiden kanssa,
Martti Heitto silmäilee ympärilleen.
Salve aloitti merimiesten ruoka- ja tupakkakioskina Hietalahdessa jo vuonna 1897.
Nykyisiin tiloihin ravintola muutti 1927,
24
Vapaavahti
Frivakt
kun uusi kivitalo valmistui. Ravintola laittoi jo edellisvuoden puolella houkuttelevan
mainoksen Seura-lehteen. Yhtyneiden Kuvalehtien väki pitikin ”merimiesmeininkiä”
yllä, kun tehostunut satamatoiminta ja miehistövähennykset pitivät merimiehet kiireisinä 1980-luvulle tultaessa.
Yhtyneet Kuvalehdet muutti uuteen toimitaloon Pasilaan, ja Salve haki hetken
paikkaansa kaupungin ravintoloiden joukosta. Ravintola oli kuitenkin säilyttänyt
omaleimaisuutensa ja löysi nopeasti uuden
asiakaskunnan. Asiakkaat pysyivät uskollisina myös kieltolain aikana. Merimiehillä oli
omat eväät ja muilla vierailla oli povitaskussa ”varpunen”, varttilitran taskumatti salakuljetettua pirtua.
Ravintolan sisutus
kertoo menneistä ajoista
Salvesta löytyy monenlaista aitoa merialan
esinettä. Seiniltä aistii miljoonien poltettujen savukkeiden kellastuksen. Merimaalauksia, pienoismalleja ja laivojen valokuvia katsellessa menee pitkä tovi. Useimpiin liittyy
joku tarina, merimiehet ja heidän perillisensä ovat ne ravintolalle antaneet. Yläkerran
salissa on paksu köysi, jonka merimiehet
ovat jostain vohkineet ja tuoneet tullessaan.
Katossa on laivakelloja ja portaiden vieressä
komea kompassi.
Baaritiskin viereisellä seinällä on kuvia
Salven perustajista, Elin Lindströmistä ja
Emil Stenbergistä.
- Kuvan oluthanat ovat Saksasta, mistä
tuotiin myös kaljatynnyrit. Hanaolut oli
tuolloin harvinaista Suomessa, ravintolapäällikkö Mika Elo kertoo.
Seinällä on kuva myös Vera Stenbergista,
joka vietti Salvessa satavuotispäiviään viime
elokuussa.
Nykyisin HOK-Elannon isännöimän Salven henkilökunta on ylpeä paitsi värikkäästä
ravintolan historiasta, myös nykyajan hyvästä toiminnasta.
- 2000 -luvulla Salve on valittu useita kertoja Suomen 50 parhaan ravintolan
joukkoon, Elo viittaa Viisi Tähteä -lehden
listaan.
Ravintolassa käy kesäisin paljon turisteja
etenkin Saksasta, Espanjasta ja Venäjältä.
Jutustelua haitarimusiikin
tahdissa
Puheensorina yltyi kun Salven tarjoama iltapala, herkullinen lohikeitto ruisleivän ja
oluen kera, oli nautittu. Patu Patanen ja
Masa Hyyryläinen tulivat Haminasta sopivasti paikalle, kun Suomenlinna telakalla
talvehtivalla SS Hyökyllä oli tehtävä lumitöitä. Patun ja Masan ilta ei pääsyt venähtämään pitkäksi, kun satamakapteeni Jukka
1 / 2010
Hannu
Seppänen
piti tunnelmaa yllä
Kotkan Kairossa järjestettiin viime vuonna myös merenkulkijoiden perinneilta. Tapahtuma oli kulttuuripainotteinen ja sitä
järjestämässä oli joukko Kymenlaaksossa
toimivia järjestöjä. Perinteiset merimieskapakat ovat juuri oikeita paikkoja tämän kaltaisiin tapahtumiin. Sekä ravintolapäällikkö
Mika Elo että merikapteeni Martti Heitto
toivovat illan saavan jatkoa.
- Tästä voisi tulla perinne, vaikka useamman kerran vuodessa, kun vaan sopivat
ajankohdat löytyvät, miehet totesivat.
Ravintolapäällikkö Mika Elolla oli Salven värikäs historia hallussa
Kallio kuskasi autollaan kaverukset Kotkan
bussille.
Merimiesillan fiiliksen täydensi Hannu
Seppäsen laulu ja haitarinsoitto. Merimies-
teksti ja kuvat PK, lähteenä käytetty
Ravintola Salven historiankuvausta
laulujen tutut sävelet ja sanat soivat taustalla, kun väki muisteli vanhoja hyviä aikoja.
Parhaat aplodit sai yllättäen elokuvasta Titanic tunnettu reipas irlantilaisralli.
Martti Heitto toivoo, että merimiesillat jatkuisivat
KYMPIN KAHVIT
Kotkassa kokoontuu keskiviikkoisin joukko Finnlinesin entisiä ja nykyisiä merenkulkijoita. Paikkana on
Sapokan lähellä oleva Cafe Segeli.
Kympin kahvilla ja teellä käy puolesta
tusinasta tusinaan Finnlinesin väkeä.
Kuulumisia vaihdetaan ja kerrataan
merenkulun viimeisimpiä tapahtumia, sekä muistellaan vanhoja hyviä
aikoja. Kokoonkutsujana on MEPAn
Kotkan asiamies Risto Nikula, joka
seilausaikanaan itsekin työskenteli
Finnlinesillä.
- Me puhutaan asioista, merellisistä
ja maisista. Yleisesti ottaen kuitenkin,
puhutaan me naisista, Risto Nikula
heittää Junnu Vainiota mukaellen ja
muistuttaa merenkulkijoita laulukilpailusta.
1 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
25
Fraktfartygen har flyttat från
Västra hamnen i Helsingfors till
Nordsjö, men Restaurant Salve,
som betjänat deras manskap,
lever och mår bra i Sandviken.
I februari samlades en skara
nuvarande och tidigare sjöfarare
i restaurangen för att minnas
gångna tider.
Bakom idén stod sjökapten Martti Heitto
och hans ”bättre hälft” Marketta, som arbetar på Salve.
- Jag förde informationsblad till olika
platser, till exempel sjömännens bostadshus,
och riktigt bra kom det folk, konstaterar
Matti.
Han jobbade i tiden ombord på Henry
Nielsens Mistral, då tankfartygets manskap
vann sjömansidrottspokalen Kekkonens
Kanna. I pension gick han då Alandia Force
kördes för upphuggning i Pakistan.
- Många gamla seglingskamrater är här.
Savelas Ari har jag inte sett på trettio år
och Wallins Kari sitter där med Lehtosalos
Kari och de andra, säger Martti Heitto och
ser sig omkring.
26
Vapaavahti
Frivakt
Salve fick sin början som en matvaru- och
tobakskiosk för sjömän i Sandviken redan
år 1897. Till sina nuvarande utrymmen
flyttade restaurangen år 1927, då det nya
stenhuset blev färdigt. Redan under det föregående året publicerade restaurangen en
lockande annons i tidskriften Seura. Och
på Yhtyneet Kuvalehdet upprätthöll man
”sjömansvanorna” då den intensifierade
hamnverksamheten och minskningen av
manskap höll sjömännen sysselsatta i början
av 1980-talet.
Yhtyneet Kuvalehdet flyttade till ett nytt
affärshus i Böle, och under en tid sökte
Salve sin plats bland stadens restauranger.
Restaurangen hade ändå bevarat sin särprägel och hittade snart en ny kundkrets.
Kunderna förblev trogna också under den
tid förbudslagen rådde. Sjömännen hade
egen vägkost och de andra gästerna hade en
kvartliters kanister, en ”sparv”, med smuggelsprit i bröstfickan.
Restaurangens inredning
berättar om gångna tider
På Salve finns många äkta maritima föremål. De gulnade väggarna vittnar om miljoner rökta cigarretter. Att bekanta sig med
alla marinmålningar, fartygsmodeller och
fotografier av båtar tar en lång stund. Till
de flesta anknyter sig någon historia, sjö-
män och deras arvingar har donerat dem till
restaurangen. I salen i övre våningen ser vi
en tjock tross som några sjömän knyckt någonstans och burit med sig. I taket hänger
skeppsklockor och vid trappan en ståtlig
kompass.
På väggen invid bardisken hänger bilder
av Salves grundare, Elin Lindström och
Emil Stenberg.
- Ölfatskranarna på bilden är från Tyskland, därifrån kom också ölfaten. Öl från
kranar var sällsynt på den tiden, berättar
restaurangchef Mika Elo.
På väggen ser vi också en bild av Vera
Stenberg, som senaste augusti firade sin etthundraårsdag på Salve.
Personalen på Salve, som numera ingår
i HOK-Elanto, är stolta både över restaurangens färgstarka historia och över dagens
framgångsrika verksamhet.
- Under 2000-talet har Salve flera gånger
funnits bland Finlands 50 bästa restauranger, säger Elo, med hänvisning till branschens
tidskrift Viisi Tähteä.
Under sommaren besöks restaurangen av
många turister, främst från Tyskland, Spanien och Ryssland.
Småprat och dragspelsmusik
Då man avnjutit kvällsvarden som Salve
bjudit på - en läcker soppa på lax med rågbröd och öl - tilltog pratets sorlande. Patu
1 / 2010
Martti Heitto har haft med sig fartygsbilderna på Salves väggar
Patanen och Masa Hyyryläinen kom just
lämpligt från Fredrikshamn, för att sköta
snöarbeten på SS Hyöky som övervintrar
på varvet på Sveaborg. För Patu och Masa
hann kvällen inte bli lång förrän hamnkapten Jukka Kallio skjutsade kumpanerna till
Kotkabussen.
Stämningen på sjömansaftonen fulländades av Hannu Seppänens sång och ackompanjemang på dragspel. Sjömanssångernas gamla bekanta melodier och ord ljöd i
bakgrunden medan man mindes de gamla
goda tiderna. Överraskande nog var det en
hurtfrisk irländsk trall, bekant från filmen
Titanic, som fick de kraftigaste applåderna.
På Kairo i Kotka arrangerade man också
senaste år en traditionsafton för sjöfarare.
Evenemangets tyngdpunkt låg på kultur
och som arrangörer stod ett antal organisationer som verkar i Kymmenedalen. De traditionella sjömanskrogarna är just rätta platser för den här sortens evenemang. Både
restaurangchefen Mika Elo och sjökapten
Restaurangchefen Mika Elo berättade om restaurangens grundare Elin Lindström och
Emil Stenberg.
Martti Heitto hoppades att kvällen får en
fortsättning.
- Det här kunde bli en tradition, rentav
flera gånger om året, om man bara hittar
rätt tidpunkter, konstaterade männen.
text och bild PK, som källa har använts
beskrivningen av Restaurant Salves historia
KAFFE FÖR EN TIA
I Kotka samlas ett gäng av Finnlines
tidigare och nuvarande sjöfarare på
onsdagarna. Platsen är Café Segeli
nära Sapokka. Sammankallare är
SSB:s ombudsman i Kotka, Risto
Nikula, som under sin seglingstid
själv jobbade på Finnlines.
- På kaffe och té för en tia samlas från ett halvt till ett helt dussin
av Finnlines folk. Vi utbyter senaste
nytt och diskuterar de senaste händelserna inom sjöfarten, och minns
den gamla goda tiden, berättar Risto
Nikula.
1 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
27
Reipasta meininkiä
merieläkeläisillä
Helsingin Seudun Merieläkeläiset Ry:n jäsenet kokoontuvat
tiistaisin Kannelmäen kerhohuoneistossa. Vapaavahti vieraili
tuvassa laskiaisena. Tunnelma
oli loistava. Jos tullessa ei ole
hyvällä tuulella, lähtiessä varmasti on.
- Uusia jäseniä tulee koko ajan, kaikkiaan
heitä on jo pari sataa, puheenjohtaja Pentti
Ojanen totesi tyytyväisenä.
Väkeä on liittynyt kaikista merenkulkualan ammattiryhmistä. Jäseneksi pääsevät
merillä tai alan järjestöissä työskennelleet
henkilöt. Puolisot voivat liittyä kannattajajäseniksi. Suomessa on eri alueilla kuusi
merieläkeläisyhdistystä, jotka kuuluvat Merieläkeläisten Keskusliittoon.
Helsingin yhdistys on Pentti Ojasen mukaan toiminut Kannelmäessä jo perustamisvuodestaan 1975 lähtien.
- Samana syksynä saatiin tehtyä Merimieseläkekassan kanssa sopimus Halsuantien kerhohuoneiston vuokrauksesta, Ojanen kertoo.
MEK tukee myös samassa tilassa toimivaa
28
Vapaavahti
Frivakt
Keskusliittoa osallistumalla jäsenlehti Elmerin painatuskuluihin. Pentti Ojanen on
Keskusliiton sihteeri. Helsingin yhdistyksen
sihteeri Robert Herdin puolestaan on Keskusliiton puheenjohtaja. Kumpikin on työskennellyt aikanaan Merimies-Unionissa.
Ennen järjestöelämää Pentti Ojanen ehti
tehdä värikkään seilausuran.
- Olen ainoa elossa oleva Suomessa asuva
suomalainen, joka on ollut mukana valaanpyynnissä, hän kertoo.
Ojanen työskenteli australialaisessa valaanpyyntialuksessa 1960-luvulla. Hän on
myös seilannut norjalaisessa ja ruotsalaisissa
aluksissa ja legendaarisissa suomalaisissa kuten Ariana ja Avomeren Nanna.
Ystävät ja kylänmiehet
Hyväntuulinen Per-Erik Nelin poikkeaa
kahvilla ja arpoja ostamassa. ”Pärre” toimi
Suomen Merimiesunionin puheenjohtajana, mutta eläkeläisjärjestössä hän on rivijäsenenä. Helsingin Laivanpäällikköyhdistyksen puheenjohtaja Timo Nenonen kuuluu
myös Helsingin Merieläkeläiset Ry:n johtokuntaan.
- Tultiin yhdessä seilauskaveri Ismo Karttusen kanssa kahville, Timo totesi.
Ismo on seilannut konepäällikkönä muun
muassa AL:n, Effoan ja Gustaf Eriksonin
laivoissa. Sekä Nenosella että Karttusella on
kokemusta myös mukavuuslippulaivoista.
Robert Herdin ja Eino Ketolainen touhuavat arpajaismyynnin kanssa. Murtajilla
seilannut Eikka on todella hyvässä kunnossa. Hänet muistetaan myös vuoden 1988
merimiesurheilijana. Herdin tekee Keskusliiton Elmeri-lehteä ja päivittää internetsivuja.
- Olen vetänyt myös MEPAn koneilla jäsenillemme ATK-kursseja, Robert Herdin
kertoi.
Hänellä on toimistossa kunnon varustus
tietokoneen lisäksi, videotykki, skanneri,
tulostin ja kopiokone. Robert on kuvannut
videolla järjestön retkiä ja näyttänyt niitä
elokuvailloissa.
- Pitäisi opettaa ihmiset skannaamaan
vanhat kuvat merimiesajoilta, Herdin suunnitteli.
Matkoja ja muuta toimintaa
Herdinin mukaan ATK -osaaminen on lisääntynyt myös eläkeläisten keskuudessa.
Muutama vuosi sitten tiedotus hoitui perinteisin keinoin, nyt jo kaikilla uusilla ja monilla vanhoillakin jäsenellä on sähköposti.
- Viidakkorumpu on silti edelleen tärkeä
tiedotuskanava, Herdin naurahti.
Ojanen ja Herdin varautuvat uusiin jäse1 / 2010
niin. Suuret ikäluokat alkavat olla työuransa
päässä. Silja Serenadeltakin on pian jäämässä eläkkeelle suuri ryhmä pääkaupunkiseudulla asuvia merenkulkijoita.
- Uudet jäsenet ovat tervetulleita. Johtokuntaankin pyritään valitsemaan tasapuolisesti miehiä, naisia ja eri ammattikuntien
edustajia, Ojanen kertoi.
Yhdistyksen väki osallistuu innolla tapahtumiin ja retkiin. Matkoja on tehty
kotimaan eri kohteisiin ja myös Viroon.
Edellisvuonna ohjelmassa oli muun muassa
vierailut Merikeskus Vellamoon, Museokeskus Vapriikkiin, Tampereen Työväen teatteriin ja Kotkan Kaupunginteatteriin.
Kuluvan kevään ohjelmassa on kylpylämatka Karjalohjalle, retki Lohjalle Meriturvaan ja viinitilalle. Kerhotilassa järjestetään
myös myyjäiset ja toukokuussa on kevätkauden päättäjäiset. Huhtikuun 21. päivänä
yhdistys juhlii 35-vuotistaivaltaan Hotelli
Haagassa.
Ismo Karttunen ja Timo Nenonen tulivat kahville
Hurtiga sjömanspensionärer
Medlemmarna i Helsingin Seudun Merieläkeläiset ry samlas
varje tisdag i klubblokalen i
Gamlas. Frivakt besökte den
på fastlagstisdagen. Stämningen
var strålande. Om man inte var
på gott humör då man kom var
man det säkert då man gick.
- Nya medlemmar strömmar till hela tiden,
allt som allt är de redan ett par hundra, konstaterar ordförande nöjd.
Alla yrkesgrupper inom sjöfarten är representerade bland de nya medlemmarna.
Medlem kan man bli om man varit till
sjöss eller arbetat i organisationerna inom
branschen. Makar och makor kan ansluta
sig som understödande medlemmar. Sex
sjömanspensionärsföreningar, som verkar i
olika regioner i Finland, hör till centralförbundet Merieläkeläisten Keskusliitto.
Enligt Pentti Ojanen har föreningen i
Helsingfors verkat i Gamlas ända sedan den
grundades år 1975.
- Samma höst fick vi till stånd ett avtal
med Sjömanspensionskassan om att hyra
klubblokalen vid Halsovägen.
SPK understöder också centralförbundet,
som verkar i samma utrymmen, med ett del1 / 2010
Man minns Eino Ketolainen som Sjömansidrottare år 1988
Frivakt
Vapaavahti
29
Robert Herdin är sekreterare för föreningen i Helsingfors
ta i tryckningskostnaderna för medlemstidningen El-Meri. Sekreteraren för föreningen
i Helsingfors, Robert Herdin, fungerar som
ordförande för centralförbundet. Båda har i
tiderna arbetat på Sjömansunionen.
Före organisationslivet hann Pentti Ojanen med en mångskiftande bana till sjöss.
- Jag är den enda nu levande finländaren
som varit med om valfångst, berättar han.
Ojanen jobbade på 1960-talet på ett australiskt valfångstfartyg. Han har också seglat
på norska och svenska fartyg och på legendariska finländska, liksom Ariadne.
Vänner och bybor
Gladlynte Per-Erik Nelin sticker sig in på
kaffe och för att köpa lotter. ”Pärre” var ordförande för Finlands Sjömans-Union, men
i pensionärsföreningen är han gräsrotsmedlem. Ordförande för Helsingfors Skeppsbefälhavareförening, Timo Nenonen, hör
också till styrelsen för pensionärsföreningen
i Helsingfors.
- Vi kom på kaffe tillsammans med seglingskamraten Ismo Karttunen, berättar
Timo.
Före organisationslivet hann Pentti Ojanen med en mångskiftande bana till sjöss.
30
Vapaavahti
Frivakt
Ismo har seglat som maskinbefäl bland
annat på AL:s, Effoas och Gustaf Eriksons
båtar. Både Nenonen och Karttunen har
erfarenhet av fartyg under bekvämlighetsflagg.
Robert Herdin och Eino Ketolainen är
sysselsatta med lottförsäljningen. Eikka,
som jobbat på isbrytare, är i god form. Man
minns honom också som Sjömansidrottare
år 1988. Herdin redigerar centralförbundets
tidning El-Meri och uppdaterar hemsidorna
i Internet.
- Jag har också lett ADB-kurser för våra
medlemmar på SSB:s datorer, berättar Robert Herdin.
På byrån har han ordentlig utrustning
utöver datorn; videoprojektor, skanner,
printer och kopieringsapparat. Robert har
filmat under föreningens utfärder, och visat
filmerna vid kvällssamkväm.
- Man borde lära folk skanna sina gamla
foton från tiden till sjöss, planerar Herdin.
Resor och annan verksamhet
Enligt Herdin har ADB-kunnandet ökat
också bland pensionärer. För några år sedan
skötte man informationen med traditionella
medel, nu har alla nya och också många
gamla medlemmar redan el-post.
- Djungeltrumman är ändå fortfarande
en viktig informationskanal, säger Herdin
skrattande.
Ojanen och Herdin förbereder sig för nya
medlemmar. De stora åldersklasserna börjar
vara i slutet av sin yrkesbana. Också från
Silja Serenade går snart en stor grupp sjöfarare bosatta i huvudstadsregionen i pension.
- Nya medlemmar är välkomna. Vi strävar
till att välja styrelsemedlemmarna, män och
kvinnor, från olika yrkesgrupper, berättar
Ojanen.
Föreningens medlemmar deltar med stor
iver i evenemang och utfärder. Man har rest
inom landet och också till Estland. Föregående år besökte man bland annat Maritimcentret Vellamo, Museokeskus Vapriikki,
Tampereen Työväen teatteri och Kotka
stadsteater.
På programmet under innevarande vår
står en badresa till Karislojo, en utfärd till
Meriturva i Lojo och besök på en vingård.
I klubblokalen ordnas också basarer och i
maj säsongens avslutning. Den 21 april firar föreningen sitt 35-årsjubileum på Hotell
Haaga.
1 / 2010
Protector operoi usein myös Saimaan kanavalla,
kuvassa alukseen on asennettu irtokeula.
Normaali jäätalvi ei Helsingin
satamaliikennettä haittaa Håkansin hinaajat pitävät altaat
avoinna
Janne Pesonen ja
Ojar Joekallas ”Protikan” brygalla.
Satama on levittäytynyt laajalle alueelle, kun
Vuosaari otettiin käyttöön. Liikennettä on
Länsisatamaan, Eteläsatamaan ja jokunen
laiva poikkeaa vielä Sompassa Helsingin
Energialla. Helmikuussa Protector toimi
Länsisatamassa ennen siirtymistään Vuosaareen.
- Ennen laivojen tuloa ja lähtöä käymme rikkomassa jäätä laitureiden edustalla ja
kääntöpaikoilla, päällikkö Janne Pesonen
selvittää.
Savonlinnasta kotoisin oleva Pesonen on
työskennellyt myös muilla Håkansin aluk1 / 2010
silla. Protector hinaa kesäisin proomuja ja
on useana vuonna murtanut jäätä Saimaalla
alkutalven ja kevään aikana. Liikennettä ei
ole sydäntalvella, kun kanava on kiinni.
- Nykyiset Saimaan laivat kulkevat melko
hyvin jäissä, mutta joskus joudutaan hinaamaan, Pesonen toteaa.
Protectoriin voidaan liittää pulputusjärjestelmällä varustettu irtokeula, jolloin yhdistelmän leveydeksi tulee 12 metriä. Sillä
tekee jo sellaista ränniä, että Saimaa-luokan
laivat voivat hyvin seurata.
- Viimeisimmän liikennekauden päättyes-
sä vesi oli Saimaalla niin alhaalla, että laivoja
kevennettiin rahtaajien päätöksellä., Janne
Pesonen kertoo
Länsisatamassa Protectorin työt ovat
melko säännöllisiä ja riippuvat Tallinnan
matkustajaliikenteen aikatauluista. Alusliikennepalvelu VTS koordinoi toimintaa ja
antaa tehtävät. Joidenkin alusten kipparit
saattavat soittaa suoraan hinaajaan GSMpuhelimella.
Håkansin palveluksessa on pitkään ollut
myös matruusi Ojar Joekallas. MEPA-miehet nähtyään hän muistelee osallistumistaan
haulikkokurssille.
- Olin siihen aikaan vielä Cleopatrassa.
Sitten siirryin 2003 hinaaja Kraftiin, Ojar
muistelee.
Saksalaislaivoissakin seitsemän vuotta
seilannut Joekallas vaihtoi vuoden palvelun
jälkeen Kraftista Framiin, josta siirtyi viime
vuonna Protectoriin. Muiden tavoin hän
viihtyy hyvin varustamossa. Työn ohella jää
myös vapaa-aikaa.
- Internet ja televisiolähetykset ovat koko
ajan saatavilla, ja MEPAnkin palvelut ovat
ikään kuin ”käden ulottuvilla”, Ojar naurahtaa.
Frivakt
Vapaavahti
31
Työt ovat jonkin verran vähentyneet satamalakon takia. Finnlinesin Star-laivat ja
Containershipin laivat ajavat, sekä muutamat muut.
- Translandia on ”vakioasiakkaitamme” ja
tietysti MSC Eyra ja Liselotte, jossa ei ole
edes keulapotkuria, Tuukkanen selvittää.
Hector on puolen tunnin lähtövalmiudessa. Tuure asuu sataman lähistöllä Vesalassa, mutta ei juuri käy kotona työtörnin
aikana. Hänelle Vuosaari tuli tutuksi jo
1970-80 -lukujen vaihteessa Valmetin telakalla työskentelyn myötä. Tuure ajautui merelle aikuisiällä vesibussiliikenteen ja Rauman Merenkulkuopiston kautta, ja on ollut
Håkansillakin jo vuodesta 1996 lähtien.
Talouden nousua odotellaan
Jussi Muurinen ja Lassi Eloranta Kraftin messissä
Vanhat työjuhdat kulkevat
hyvin jäissä
Kraftin päällikkö Lassi Eloranta kehuu
Håkansin hinaajien talvimerenkulkuominaisuuksia.
- Jää murtuu, eikä masiina kuumene liikaa, heittää Eloranta.
Hän viittaa pääkoneiden jäähdytysjärjestelmiin, mikä esimerkiksi Baltic Pilotin
hinaaja Nallessa on korvaamaton. Nalle
työskentelee Helsingin kiinteistövirastolle ja levittää mereen kipatut lumikuormat.
Lumen seassa tulee kiviä ja muita roskia,
jotka saattaisivat tuhota pääkoneen jäähdytysjärjestelmän. Nallessa jäähdytysvesi tulee
tankista, Protectorissa ja Hectorissa on lämmönvaihtimet.
Turussa merikoulut käynyt Lassi on pääosin työskennellytkin turkulaisvarustamoissa. Hän asuu Rymättylässä ja seilaa muiden
tavoin kahden viikon törneissä.
- Kesällä voi pukata pidempääkin keikkaa, Lassi kertoo.
Kraft on kesäisin ollut paljon satamahinaajana, mutta on myös hoitanut Konecranes-yhtiön vaativia nosturikuljetuksia
Englantiin ja Ranskaan asti. Kraft hinaa
ajoittain myös ESL-Shippingin proomu Espaa, jolla usein haetaan lastia Viipurista tai
Vysotskista. Tietyissä hinaustehtävissä vaijeri on varsin pitkä.
- Avomerihinauksissa pituutta voi olla
jopa 800 metriä. Silloin pitää ”passata päälle” ettei notkolla oleva vaijeri osu merenpohjaan, Lassi Eloranta tähdentää.
Konepuolen miehistä on
kysyntää
Lahdesta kotoisin oleva ”Murikka” alias Jussi Muurinen toimii konepäällikkönä ja on
tyytyväinen työpaikkaansa.
32
Vapaavahti
Frivakt
- Jobia tosin tarjoillaan muualtakin ja välillä myös maista, Jussi kertoo.
Hän päivittelee, että kun opiskeluaikana
olisi tarvinnut harjoittelupaikkaa, työnantajat olivat tylyjä. Nyt samat henkilöt ovat tämän tästä tarjoamassa töitä. Jussi aisti konemestareiden työvoimapulan jo heti, kun oli
valmistunut. Hän arvelee konemestareiden
käyvän vähiin, kun talous lähtee nousuun.
Lähivuosina on monta mestaria jäämässä
eläkkeelle.
Kraftin työmäärä lisääntyi, kun Protector
lähti Hectorin kaveriksi Vuosaareen. Lassin
porukka joutuu hoitamaan myös Länsisataman auki pidon. Varsinaisia hinaustehtäviäkin saattaa tulla.
- Vuosaareen ajaa viikoittain suurehko
konttialus MSC Eyra, joka tarvitsee hinaajaa, Eloranta kertoo
Vuonna 1982 rakennetussa 203-metrisessä laivassa on Burmeister&Wainin ”yliheittokone”. Jussin ja Lassin mukaan tällainen
laiva on haastava käsiteltävä. Potkuri on
kiinteälapainen, joten kone on pysäytettävä
ja pantava käymään takaperin, jotta saadaan
”pakki päälle”.
Vuosaaren satama valmistui taantuman alkaessa. Tuure Tuukkanen miettii, millaista
liikennettä tulee olemaan kun tavaramäärät
alkavat kasvaa. Tästä on jo merkkejä näkyvissä. Sataman rakenne herättää myös ajatuksia.
- Laitureiden välit on rakennettu varsin
pieneksi. Kun laivojen leveydet ovat kasvaneet, jää niiden väliin melko vähän operointitilaa hinaajalle, hän pohtii.
Kovalla tuulella kaikki laivat tarvitsevat
hinaajien apua. MSC: n kiintolapapotkurilla varustetut laivat eivät saa tulla sisään,
jos tuuli on yli 13 metriä sekunnissa. Yöllä saa tuulla vain 8 m/s. Laivoja avustetaan
kolmella hinaajalla. Kesäaikaan pitää olla
Aquamaster -propulsiojärjestelmällä varustettuja hinaajia. Tähän tarpeeseen Håkans
voi heittää esimerkiksi Poseidonin, Tritonin
tai Calypson.
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Pekka Karppanen ja Protector
Tuure Tuukkanen tupakkatauolla Hectorin ahteritäkillä
Satamalakko tuntuu
Vuosaaressa
Protector sai komennuksen Pärnuun, ja
Vuosaaren satamaa hoitavat maaliskuun
alussa Hector ja Iso-Pukki.
- Hector on kesäisin pääosin satamahinauksessa. Ennen Vuosaarta toimittiin muun
muassa Hangossa ja Helsingin Länsisatamassa, päällikkö Tuure Tuukkanen kertoo.
Vuosaaren satama on yhä vahvasti jäässä,
mutta Tuure ennustaa tilanteen helpottavan,
kun maaliskuu kääntyy paremmalle puolelleen. Alukset tekevät samanlaista työtä kun
Helsingin muissakin satamissa. Hector käy
myös levittämässä Vuosaaren laitureilta mereen kipatut lumikuormat.
1 / 2009
4
2010
text: Pekka Karppanen
bild: Pekka Karppanen och
Protectors besättning
En normal isvinter stör inte
trafiken i Helsingfors
hamnar - Håkans bogserare
håller bassängerna öppna
Hamnarna har brett ut sig på ett vidsträckt
område, då Nordsjö togs i bruk. Trafiken
går till Västra hamnen, till Södra hamnen
och något fartyg viker ännu in till Helsingfors Energi vid Sumparen. I februari arbetade Protector i Västra hamnen före verksamheten fortsatte i Nordsjö.
- Innan fartygen anlöper och avgår bryter
vi upp isen framför kajerna och där fartygen
skall vända, förklarar befälhavaren Janne
Pesonen.
Pesonen, som är hemma i Nyslott, har
också jobbat på andra av Håkans båtar. Under somrarna bogserar Protector pråmar och
under flera år har man brutit is under början
av vintern och under våren på Saimen. Under midvintern är där ingen trafik då kanalen är stängd.
- Nuförtiden går fartygen på Saimen ganska bra genom is, men ibland hamnar vi att
bogsera, konstaterar Pesonen.
Till Protectors förstäv kan man montera
en konstruktion som ger fören en bredd om
12 meter. Med den bryter man redan upp
en sådan ränna att fartygen i klassen för Saimen väl kan följa efter.
- Under den senaste trafiksäsongen var
vattenståndet i Saimen så lågt, att befraktarna beslöt lätta på fartygen, berättar Janne
Pesonen.
Protectors arbete i Västra hamnen är ganska regelbundet och följer tidtabellen för
passagerartrafiken på Tallinn. Med hjälp av
trafikinformationssystemet VTS koordinerar man verksamheten och uppdragen. På
några fartyg ringer kaptenen direkt till bogserbåten med mobiltelefon.
Matrosen Ojar Joekallas har också varit länge i Håkans tjänst. Då han ser SSB:s
mannar minns han sitt deltagande i en kurs
i hagelgevärsskytte.
- Jag var på den tiden ännu på Cleopatra.
År 2003 flyttade jag sedan till bogseraren
Kraft, minns Ojar.
Joekallas, som också seglat sju år på tyska
båtar, flyttade efter ett år på Kraft till Fram.
Senaste år flyttade han till Protector. Liksom
de andra trivs han bra hos rederiet.
- Internet och TV-sändningar står till
buds hela tiden, och också SSB:s tjänster
finns nära till hands, skrattar Ojar.
1 / 2010
Gamla arbetsdjur
klarar isen bra
Lassi Eloranta, befälhavare på Kraft, berömmer Håkans bogserare för deras egenskaper i vintertrafik.
- Isen bryts och maskinerna blir inte överhettade, förklarar Eloranta.
Han syftar på huvudmotorernas kylsystem, till exempel på Baltic Pilots bogserare
Nalle är det oersättligt. Nalle arbetar för
Helsingfors fastighetsverk och breder ut
snömassorna som stjälpts ut i havet. I snön
finns det stenar och annat skräp som kunde
förstöra huvudmotorns kylsystem. På Nalle
kommer kylvattnet ur en tank och på Protector och Hector har man värmeväxlar.
Lassi som gått sjöfartsskolor i Åbo har
huvudsakligen jobbat på rederier hemma i
Åbo. Han bor i Rimito och seglar i två veckors törnar som de andra.
- Under sommaren kan det bli några längre törnar, berättar Lassi.
Frivakt
Vapaavahti
33
Hamnstrejken känns
av i Nordsjö
Protector bogserar
ett fraktfartyg i
Saima kanal
Överstyrman Juha Torvi/Protector
Kraft har sommartid ofta fungerat som hamnbogserare, men har
också skött krävande uppdrag för Konecranes i samband med lyftkranstransporter ända till England och Frankrike. Kraft bogserar
också ibland ESL-Shippings pråm Espa, som ofta avhämtar frakt
från Viborg eller Vysotsk. I vissa bogseringsuppdrag behövs en synnerligen lång vajer.
- Vid bogsering på öppna havet kan längden vara till och med 800
meter. Då får man passa på att den böjda vajern inte släpar i havets
botten, preciserar Lassi Eloranta.
Maskinmän är efterfrågade
”Murikka” alias Jussi Muurinen, hemma från Lahtis, är maskinchef och nöjd med sitt jobb.
- Ibland erbjuds jag andra jobb, också på land, berättar Jussi.
Han förargar sig över arbetsgivarnas ointresse då han under studietiden skulle ha behövt praktik. Nu erbjuder samma personer om
och om arbete. Jussi kände av bristen på maskinmästare genast då
han blivit utexaminerad. Han gissar att det blir ont om maskinmästare då den ekonomiska konjunkturen svänger. Många mästare går i
pension under de närmaste åren.
Uppdragen ökade för Kraft då Protector började arbeta med Hector i Nordsjö. Lassis mannar skall hålla farleden öppen också till
Västra hamnen.
- Det stora containerfartyget MSC Eyra anlöper Nordsjö varje
vecka, det behöver bogsering, berättar Eloranta.
Det 203 meter långa fartyget, som är byggt år 1982, har en Burmeister & Wains motor. Jussi och Lassi tycker att det är en utmaning att manövrera ett fartyg av den här typen. Propellerbladen är
inte omställbara och motorn måste stannas innan man kan backa.
Protector fick kommendering till Pärnu och i början av mars
sköter Hector och Iso-Pukki hamnen i Nordsjö.
- Sommartid bogserar Hector huvudsakligen i hamnar. Före
Nordsjö verkade vi bland annat i Hangö och i Västra hamnen i
Helsingfors, berättar befälhavaren Tuure Tuukkanen.
I Nordsjö hamn är isen ännu tjock, men Tuure gissar att situationen lättar mot slutet av mars. Fartygen gör likadana jobb
som i de andra hamnarna i Helsingfors, men Hector jämnar
också ut snömassorna som vräks i havet vid kajerna i Nordsjö.
Arbetena har i någon mån minskat på grund av hamnstrejken. Finnlines Star-fartyg och Containerships fartyg trafikerar,
och några andra.
- Translandia hör till våra ”stamkunder” och förstås MSC
Eyra ja Liselotte, som inte ens har förpropeller, förklarar Tuukkanen.
Hector är startklar med en halv timmes förvarning. Tuure bor
i Ärvings i närhet till hamnen, men under arbetstörnen far han
inte ofta hem. För honom är Nordsjö bekant sedan han i skiftet
mellan 1970- och 1980-talet jobbade på Valmets varv. Tuure
råkade komma in i branschen som vuxen via vattenbusstrafik
och sjöfartsskolan i Raumo, på Håkans har han redan varit sedan år 1996.
Man väntar på att ekonomin skall lyfta
Hamnen i Nordsjö blev färdig då lågkonjunkturen började.
Tuure Tuukkanen funderar hurdan trafiken kommer att se ut
då mängden gods igen ökar. Man kan redan skönja tecken på
det. Hamnens struktur väcker också tankar.
- Mellanrummen mellan kajerna är mycket små. Då fartygens
bredd har ökat blir det ganska litet utrymme för bogserare att
operera på, funderar han.
Vid hård vind behöver alla fartyg bogserhjälp. MSC:s fartyg
som har propellrar med fasta blad får inte komma in om det är
hårdare vind än 13 sekundmeter. Nattetid får den vara högst
8 m/s. Fartygen assisteras av tre bogserbåtar. Sommartid krävs
bogserbåtar försedda med Aquamasters propulsionssystem. För
de här uppdragen tar Håkans in Poseidon, Triton eller Calypso.
34
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2010
Suomalaisia
merimiehiä tarvitaan
Euroopassa ollaan huolissaan
oman maanosan merenkulkijoiden vähenemisestä. Suomessa
taantuma on pitänyt työvoiman
kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, mutta tulevaisuudessa
tilanne muuttuu.
Kevään satamalakko muistutti jälleen kansalaisille, että Suomen ulkomaankaupasta
valtaosa kulkee laivoilla. Suomalaisten varustamoiden toimintaedellytysten parannuttua kotimaisen tonniston osuus kuljetuksista tuskin enää vähenee. Suomalaisille
merenkulkijoille on luvassa töitä.
- Alalla on tarjolla monipuolisia työtehtäviä. Esimerkiksi Viking Linen laivassa on
42 eri ammattinimikettä, Suomen Konepäällystöliiton toiminnanjohtaja Leif Wikström toteaa.
Wikström on merenkulkijoiden rekrytoinnin uranuurtajia. Hän toimii yhdessä
merenkulun työmarkkinajärjestöjen kanssa
ja tekee ammattia tunnetuksi nuorison keskuudessa. Hänen mukaansa suurin osa alalle
hakeutuneista nuorista on tuntenut jonkun
merenkulkijan. Merenkulun positiivisuus ja
tunnettavuus lisääntyi Roger Janssonin ja
hänen vetämänsä yhteistyöprojektin ansiosta.
- Alalle hakeutuvien opiskelijoiden määrä
on noussut, Leif Wikström sanoo.
Hän on silti huolissaan etenkin konepäällystön riittävyydestä. Laivoilta jää maihin ja
eläkkeelle enemmän konemestareita, kun
oppilaitoksista valmistuu. Kaikki konemestariopiskelijat eivät edes lähde merille.
- Harjoitteluaika laivassa on tärkeä. Nuorelle pitäisi jäädä hyvä kuva ammatista,
Wikström painottaa.
Hän pitää suomalaista merenkulun koulutusta kansainvälisesti hyvänä ja varsinkin
Ahvenanmaalla koulutetut lähtevät valtaosaltaan merille.
Töitä on myös
ulkomaisissa aluksissa
Suomalaisen kansipäällystön osalta työvoiman tarjonta ja valmistuneiden määrä
on riittävä. Nuoret perämiehet hakeutuvat
usein myös ulkomaisiin laivoihin töihin, jos
jobia ei heti löydy Suomen lipun alta. Kan1 / 2010
Leif Wikström on ennen järjestöuraa työskennellyt muun muassa telakoilla, laivoissa
ja kunta-alalla.
sainvälisessä offshore-, risteily- ja rahtiliikenteessä työskentelee kasvava joukko suomalaisia. Heitä on kaikilla osastoilla, eniten
kuitenkin päällystössä. Monien eurooppalaisvarustamoiden laivoissa on sekamiehitys
ja suomalainen päällikkö tai konepäällikkö.
Euroopan Unionin maat omistavat 40 prosenttia maailman mukavuuslippulaivoista.
Miehistöpuoli vähenee EU:n alueella
vielä päällystöäkin nopeammin. Suomalaislaivoissa työvoimaa miehistöpaikkoihin on
saatu naapurimaista Virosta ja Venäjältä.
Kansainvälisyys tulee väistämättä myös suomalaislaivoihin. Miehistöpuolelle halutaan
silti edelleen suomalaisia.
- Koko elinkeinon intressi on, että ammattitaito säilyy, Wikström tähdentää.
Hän muistuttaa, että sisämaasta voi aivan
hyvin lähteä merelle. Vuorottelujärjestelmä
mahdollistaa asumisen kotiseudulla. Wikström näkee alan tiedotustyön erittäin tärkeänä. Laivoille on vaikea enää päästä käymään tai tutustumaan, satamat on suljettu
ja turvallisuussäännöt vaikeuttavat liikkumista. Alaa on tehtävä tunnetuksi uusin
keinoin.
- Opiskelijatapahtumat, opinto-ohjaajien
valistus ja Seaventures -sivut ovat tämän päivän menetelmiä, Leif Wikström toteaa.
Varustamot ovat
panostaneet rekrytointiin
Suomen Varustamot Ry:n asiantuntija Jukka Kantola pitää järjestöjen ja merikoulujen
yhteistyötä tervetulleena. Työnantajapuoli
on kautta aikojen houkutellut merimiehiä
aluksille. Oppilaitoksille on jaettu materiaalia, tehty esittelyvideoita ja pidetty varustamopäiviä valmistuville merikapteeneille.
- Rekrytointi on yksi pääteemoistamme
siitä lähtien, kun kolme työnantajajärjestöä
yhdistyi 2008, Jukka Kantola sanoo.
Hän on Leif Wikströmin tavoin ollut
mukana opiskelijoille tarkoitetuissa Next
Step -tyyppisissä tapahtumissa. Merenkulun esittelyosastolla on henkilökuntaa myös
Laivanpäällystöliitosta, Merimiesunionista
ja alan oppilaitoksilta. Nuorille kerrotaan
merenkulusta ja heille jaetaan yhdessä tuotettua materiaalia. Usein joudutaan oikomaan käsityksiä.
- Merenkulusta on useimmiten kerrottu
Frivakt
Vapaavahti
35
vain huonoja uutisia. Joillain ihmisillä on
myös vanhanaikainen ja romanttinen käsitys ammatista, Jukka kertoo.
Hän pitää Seaventures -sivuston kehittämistä tärkeänä. Sinne suunnitellaan keskustelupalstaa, media- ja videomateriaalia
sekä aiheita, mitkä kiinnostavat nuorisoa.
Merenkulun oppilaitosten omia sivuja on
vaikea löytää internetistä. Kun Seaventures
-sivusto laajenee, saavat nuoret oikeaa tietoa
alasta ja koulutusmahdollisuuksista.
Viihtyvyys työssä on tärkeä
Laivanvarustaja Alpo Mikkola totesi kerran
”Kun merimiehellä on hyvä olla laivassa, on
myös varustajan olo helpompaa”. Työoloja
ja viihtyvyyttä on kehitetty vuosien varrella.
Siinä myös MEPAlla on ollut oma roolinsa.
- Internet ja hyvät kommunikointiyhteydet ovat nykypäivän merenkulkijalle ehdottomia, Jukka Kantola toteaa.
Hän muistuttaa, että suomalaisnuoret
irtaantuvat kodistaan monia eurooppalaisia nuorempina. Ystävät ja kaveripiiri ovat
nuorille tärkeitä, he haluavat kommunikoida keskenään ja tietää ”missä mennään”.
Facebook ja muu sosiaalinen media ovat
nykynuorison suosiossa. Seaventures -sivut
seuraavat teknistä kehitystä.
Merialaa tehdään tunnetuksi hyvällä yhteistyöllä. Vaikka uutiset usein ovat huonoja, on sekin hyvä, että ala on esillä. Rekrytointiryhmän ja koulujen tehtäväksi jää
asianmukaisen informaation antaminen.
Jukka Kantolan mukaan suomalaislaivoihin on tähän asti riittänyt väkeä. Kohta
aletaan olla toisenlaisessa tilanteessa.
Alan koulutusta saa kahdeksassa oppilaitoksessa, jotka ovat sulautuneet ammattiopistoihin ja ammattikorkeakouluihin muiden
koulutushaarojen kanssa.
Joidenkin mielestä yhdistyminen on hyvä
asia, alan edustajat ovat yleensä toista mieltä.
Suomessa merialan koulutus on seurannut
aikaansa ja sitä arvostetaan myös ulkomailla. Merenkulun kehittyessä on järjestetty
täydennyskursseja sekä muuntokoulutusta.
- Raumalla koulutettiin aikoinaan kipinöistä perämiehiä, Jukka Kantola muistelee.
Hän kertoo esimerkkinä myös suljetun
Kemijärven tehtaan sähkömiehistä, joita
koulutettiin laivasähköasentajiksi. 1990-luvulla pientonniston lisäännyttyä kokeiltiin
yhtenäispäällystökoulutusta, johon osallistui noin sata merenkulkijaa, pääosa konemestareita.
Next Step- messujen kautta merille
Kolme vuotta vahtikonemestarikoulutuksessa ollut Meri Kuikka on tyytyväinen,
kun löysi mieleisen ammatin opiskelijatapahtuman avulla. Hänellä ei ollut tuttavapiirissä yhtään merenkulkijaa, joilta olisi
saanut alasta tietoa.
- Kun olin jo opiskelemassa Raumalla,
sain kuulla että vaarini on joskus olut hinaajissa töissä, Meri kertoo
Hän opiskeli ennen merialaa Järvenpäässä kokki- ja tarjoilijalinjalla. Sen hän kävi
loppuun ennen siirtymistään Raumalle.
Helsinkiläinen Meri on ollut tyytyväinen
valintaansa.
- Koulutus on ollut kiinnostavaa. Olen
myös onnistunut samaan hyviä harjoittelupaikkoja, Meri kertoo.
Hän on työskennellyt harjoittelijana Lindassa, Finnhawkilla, Hjördiksessä parikin
kertaa ja nyt Hector-hinaajassa. Hän hakeutui itse hinaajaan, koska halusi nähdä millaista työ on.
- Onhan se vähän erilaista, kun ollaan paljon satamassa. Ihan hyvä täällä on kuitenkin
olla, Meri toteaa.
36
Vapaavahti
Frivakt
Harjoittelua myös ulkomailla
Meri haluaisi työelämään päästyään saada
kokemusta kaikentyyppisistä laivoista. Hän
ei sulje pois seilaamista ulkomaisissa laivoissa, vaikka arvelee hieman kulttuuri- ja kielimuurin kohtaamista.
- Olen ollut harjoittelemassa kahdessa laivassa Maltalla. Oppilaitoksilla oli jonkinlainen vaihto-ohjelma, Meri selvittää
Hän tietää, että konemestareista on pulaa, joten työnäkymät ovat varsin hyvät.
Raumalla kaikki kurssikaverit ovat ainakin
näillä näkymillä lähdössä laivoihin töihin.
Merin lisäksi samalla kurssilla on toinenkin
tyttö.
Meri on kertonut opiskelustaan ja työstä merellä myös kavereilleen. Muutamat
ovatkin kiinnostuneet. Työssä on haasteita
ja lomat ovat pitkiä. Opiskelu Raumalla
on myös mielekästä. Hän asuu merenkulkuoppilaitoksen asuntolassa. Oppia saadaan
vanhan merenkulkuopiston ja merimiesammattikoulun tiloissa Suojantiellä. Merin
mukaan valmistumiseen menee vielä vuoden päivät.
1 / 2010
Enligt Jukka Kantola har man
hittills haft tillräckligt folk på
finländska båtar. Snart börjar
situationen vara en annan.
Finländska sjömän behövs
I Europa oroar man sig över
att sjöfararna från den egna
världsdelen minskar. I Finland
har recessionen hållit tillgång
och efterfrågan på arbetskraft i
balans, men i framtiden förändras situationen.
Vårens hamnstrejk påminde igen medborgarna om att huvudparten av den finländska utrikeshandelns gods transporteras sjövägen. Då verksamhetsvillkoren förbättrats
för de finländska rederierna minskar knappast det finländska tonnagets andel av transporterna mera. De finländska sjöfararna har
arbete i sikte.
- Branschen erbjuder mångsidiga arbetsuppgifter. På till exempel Viking Lines fartyg har man 42 olika yrkesbeteckningar,
konstaterar Leif Wikström, verksamhetsledare på Finlands Maskinbefälsförbund.
Wikström är en pionjär inom rekryteringen av sjöfarare. Han verkar tillsammans med
sjöfartsbranschens arbetsmarknadsorganisationer och gör yrket bekant bland ungdomarna. Enligt honom har största delen av
de unga som sökt sig till sjöss varit bekant
med någon sjöfarare. Ett samarbetsprojekt
som leddes av Roger Jansson har ökat allmänhetens kännedom om sjöfarten och gett
den en positiv image.
- Antalet studerande som söker sig till
1 / 2010
branschen har ökat, säger Wikström.
Han är trots det bekymrad över tillgången
på maskinbefäl. Flera maskinmästare går i
land och i pension än det utexamineras nya
från skolorna. Alla studerande som blir maskinmästare går inte ens till sjöss.
- Praktiktiden ombord är viktig. De unga
borde få en god bild av yrket, understryker
Wikström.
Han bedömer den finländska sjöfartsutbildningen som god vid internationell
jämförelse, och speciellt den åländska. Majoriteten av dem som fått sin utbildning på
Åland går till sjöss.
Arbete finns också
ombord på utländska fartyg
Då det gäller finländskt däcksbefäl är tillgången på arbetskraft tryggad och antalet
utexaminerade tillräckligt. Unga styrmän
söker sig också ofta till sjöss på utländska
fartyg om det inte finns jobb under blåvit
flagg. En växande skara finländare jobbar inom den internationella offshore-,
kryssnings- och frakttrafiken. De finns på
alla avdelningar, men mest bland befälet.
Många europeiska rederier har blandbesättning och finländsk befälhavare eller maskinbefälhavare. Länderna inom EU äger 40 %
av världens flotta under bekvämlighetsflagg.
Bland manskapet sker minskningen inom
EU:s område ännu snabbare än bland befälet. De finländska fartygen har fått ar-
betskraft från grannländerna Estland och
Ryssland. Det internationella inslaget kommer oundvikligen också till de finländska
fartygen. Som manskap vill man i alla fall
fortfarande ha finländare.
- Det ligger i hela näringens intresse att yrkeskunnandet bevaras, betonar Wikström.
Han påminner om att man alldeles utmärkt kan gå till sjöss från inlandet. Avbytningssystemet gör det möjligt att bo på
hemorten. Wikström anser att branschens
informationsverksamhet är synnerligen
viktig. Det är numera svårt att gå ombord
för att bekanta sig med fartyg, hamnarna
är stängda och säkerhetsbestämmelserna
begränsar rörelsefriheten. Man måste göra
branschen känd med nya medel.
- Evenemang för studerande, upplysning
riktad till studiehandledare och sajten Seaventures är dagens metoder, konstaterar Leif
Wikström.
Rederierna har satsat
på rekrytering
Jukka Kantola, ombud på Finlands Rederier rf, välkomnar samarbetet mellan organisationer och sjöfartsskolor. Arbetsgivarna
har genom tiderna lockat sjömän ombord.
Man har delat ut material till skolorna, gjort
videofilmer som presenterar branschen och
arrangerat evenemang för blivande sjökaptener.
- Rekryteringen är ett av våra huvudteFrivakt
Vapaavahti
37
man, sedan de tre arbetsgivarorganisationerna gick samman år 2008, säger Jukka
Kantola.
Han har liksom Leif Wikström varit med
på evenemang som riktar till studerande, av
typ Next Step. På avdelningen för sjöfart
finns personal också från Skeppsbefälsförbundet och från Sjömansunionen samt från
yrkesskolorna inom branschen. Man informerar de unga om sjöfarten och distribuerar
material som man framställt i samarbete.
Ofta måste man också rätta till missuppfattningar.
- Oftast har man bara berättat dåliga nyheter om sjöfarten. En del människor har
också en föråldrad och romantisk uppfattning om yrket, berättar Jukka.
Han tycker att det är viktigt att man utvecklar sajten Seaventures. Man planerar
att bygga på med ett diskussionsforum,
medie- och videomaterial och ämnen som
intresserar unga. Det är svårt att hitta sjöfartens läroanstalter på Internet. Då sajten
Seaventures breddas får de unga riktig information om branschen och dess utbildningsmöjligheter.
munikation är ovillkorliga för dagens sjöfarare, konstaterar Jukka Kantola.
Han påminner om att de finländska ungdomarna då de lösgör sig från hemmet är
yngre än många andra européer. Vänner och
kompisar är viktiga för de unga och de vill
kommunicera med varandra och veta vad
som är på gång. Facebook och andra sociala
medier är populära bland ungdomen. Sajten
Seaventures följer med den tekniska utvecklingen.
Man verkar i gott samarbete för att öka
kännedomen om sjöfarten. Fastän nyheterna ofta kan vara dåliga, är det bra att
branschen är synlig. Att ge den sakliga informationen faller på rekryteringsgruppens
och skolornas lott. Utbildningen inom
branschen sker i åtta läroanstalter, som till-
sammans med andra utbildningslinjer har
samlats i yrkesinstitut och yrkeshögskolor.
Några tycker att sammanslagningarna är
bra, branschens representanter är i allmänhet av annan åsikt. Sjöfartsutbildningen i
Finland har följt med sin tid och uppskattas också utomlands. Då sjöfarten utvecklats
har man ordnat kompletterande utbildning
och omskolning.
- I Raumo utbildade man i tiden telegrafister till styrmän, minns Jukka Kantola.
Han berättar att man till exempel också
då fabriken i Kemijärvi stängdes skolade om
elektriker till fartygselektriker. Då småtonnaget ökade på 1990-talet prövade man på
en enhetsutbildning för befäl. I den deltog
ett hundratal sjöfarare, de flesta maskinmästare.
Leif Wikström har före sin organisationskarriär bland annat arbetat på skeppsvarv, på
Nielsens båtar och inom den kommunala sektorn.
Trivseln i arbetet viktig
Skeppsredaren Alpo Mikkola konstaterade
en gång: ”Om sjömannen har det bra ombord, har redaren det också lättare.” Under
årens lopp har man utvecklat arbetsförhållanden och trivsel. Där har också SSB haft
sin egen roll.
- Internet och goda möjligheter till kom-
Till sjöss via Next Step-mässan
Hon har jobbat som praktikant på Linda, Finnhawk, ett par
gånger på Hjördis och nu på bogserbåten Hector. Hon sökte sig
själv till bogserbåt, då hon ville veta hurdant arbetet är.
- Nog är det ju litet annorlunda, då man är så mycket i hamnen.
Riktigt bra trivs jag i alla fall, säger Meri.
Praktik också utomlands
Meri Kuikka som har bakom sig tre års utbildning till vaktmaskinmästare är nöjd då hon med hjälp av evenemanget för studerande
hittade ett yrke i sin smak.
- Då jag redan studerade i Raumo fick jag höra att min morfar i
tiden har jobbat på en bogserbåt, berättar Meri.
Före sjöfart studerade hon på linjen för kockar och servitriser i
Träskända. Den gick hon ut innan hon fortsatte i Raumo. Meri bor
i Helsingfors, hon har varit nöjd med sitt yrkesval.
- Utbildningen har varit intressant. Jag har också lyckats få bra
praktikantplatser, berättar Meri.
38
Vapaavahti
Frivakt
Då Meri kommit ut i arbetslivet vill hon få erfarenhet av alla typers
fartyg. Hon utesluter inte jobb på utländska fartyg, fast hon är litet
betänksam inför kulturkrockar och språkmurar.
- Jag har praktiserat på två maltesiska fartyg. Det var ett slags
utbytesprogram mellan skolor, förklarar Meri.
Hon vet att det är brist på maskinmästare, så sysselsättningsmöjligheterna är synnerligen goda. Alla kurskamrater i Rauma ser ut att
sikta på ett jobb till sjöss. Utöver Meri studerar en annan flicka på
samma kurs.
Meri har berättat för sina kompisar om studierna och arbetet till
sjöss. Några har blivit intresserade. Arbetet är utmanande och ledigheterna långa. Att studera i Raumo är också trevligt. Hon bor i
sjöfartsskolans internat. Undervisningen sker i det gamla sjöfartsinstitutets och sjömansyrkesskolans utrymmen på Suojantie. Meri
gissar att det går ännu ett år innan hon blir färdig.
1 / 2010
MEPAn toimistossa vierailivat Carina Malmlund Hangosta,
Timo Sjösten Koverharista, Jari Kärkkäinen, Jani Hedback ja
Hans Eklund Hangosta sekä Tom Björklöf Inkoosta.
På besök på SSB:s byrå: Carina Malmlund från Hangö, Timo
Sjösten från Koverhar, Jari Kärkkäinen, Jani Hedback och
Hans Eklund från Hangö och Tom Björklöf från Ingå
MEPAN PALVELUT
VÄLITTYVÄT MYÖS
YHTEYSHENKILÖIDEN KAUTTA
KONTAKTPERSONERNA
FÖRMEDLAR OCKSÅ
SSB: S SERVICE
Monessa satamassa yhteistyökumppanina on Merimieskirkko.
Muualla toimitaan useimmiten paikallisten laivameklareiden tai
vastaavien kanssa. Palveluverkosto kattaa koko Suomen tärkeimmät
satamat.
Kaskisissa ja Hangossa MEPAlla on kummassakin satamassa
eräänlainen itsepalveluklubi, jossa on internet -yhteydet. Tiloista
löytyy myös luettavaa ja Kaskisissa jopa biljardipöytä. Muutamissa
satamissa nettiin on rajoitetusti päässyt meklarin toimistossa, nyt
ovat omat läppärit yleistyneet merenkulkijoiden keskuudessa.
- Eniten kysytään langattomia yhteyksiä, Hangö Stevedoringin
tietohallintopäällikkö Jari Kärkkäinen toteaa.
Hän hoitaa Hangossa olevan MEPA -pisteen nettiyhteyksiä, jotka
silloin tällöin menevät poikki virusten takia. Laivapalvelut ja materiaalin välitykset hoitaa laivanselvitys.
Läntisen Uudenmaan meklarit tekivät perinteisen lätkämatsireissun helmikuussa. Edellisvuonna oli ohjelmassa tutustuminen
Vuosaaren Merimieskeskukseen, nyt nautittiin nepalilaista ruokaa
Katajanokan MEPAn tiloissa. Todettiin, että MEPAn palveluilla on
kysyntää ja niitä myös välitetään.
Kaikkien MEPAn yhdyshenkilöiden yhteystiedot löytyvät Vapaavahdin takakannesta.
I många hamnar fungerar Sjömanskyrkan som samarbetspartner. I
andra samarbetar vi med lokala mäklare eller motsvarande. Servicenätet täcker de viktigaste hamnarna i hela Finland.
I hamnarna i Kaskö och Hangö har SSB en slags klubb med självbetjäning och internetförbindelse. I utrymmena finns också läsbart
material och i Kaskö till och med ett biljardbord. I några hamnar
har man haft begränsad tillgång till Internet på mäklarens byrå, nu
är de egna bärbara datorerna vanliga bland sjöfararna.
- Mest frågar man efter trådlös förbindelse, konstaterar ICT-chefen Jari Kärkkäinen på Hangö Stevedoring.
Han sköter SSB:s internetförbindelse i Hangö, det uppstår allt
emellan avbrott på grund av virus. Fartygsservicen sköter fartygsklareringen om.
Mäklarna från västra Nyland gör i februari en traditionell resa för
att se på ishockey. Senaste år stod ett besök på Nordsjö Sjömanscentrum på programmet, den här gången avnjöt man nepalesisk mat i
SSB:s utrymmen på Skatudden. Man konstaterade att SSB:s service
är efterfrågad och att den också förmedlas.
Kontaktpersonernas kontaktuppgifter finns på Frivakts bakpärm.
1 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
39
A ustraliassa
Australiassa ensimmäistä kertaa! Mantereen
lounais-nurkalla, Albanyn pikkukaupungin
satamassa. Laiturit olivat jo jääneet taakseni kävellessäni kohti keskustaa. Viereeni
hiljensi auto, josta varttunut rouvashenkilö
huhuili ajo-ohjeita osoitteeseen, joka kuulosti olevan Princess Royal Drive. Valittelin
olevani ensimmäistä kertaa koko maanosassa, joten en vielä kovin tarkkaan tuntenut
Australian katuja. Kyselin, mitähän mahtaa
osoitteessa olla. Rouva selitti etsivänsä tietä
satamaan, minne piti olla vastikään saapunut suomalainen laiva. Viemisinä olisi käytettyjä vaatteita entisen kotimaan köyhille
merimiehille. Päälläni oli kalliit Amerikasta ostetut mokkanahkakamppeet, joten en
kehdannut pilata mielikuvaa köyhästä suomalaisesta meripojasta. Muina miehinä selostin reitin satamaan, kuin paljasjalkainen
australialainen.
Kaupunkikierrokselta palattuani kuulin,
että rouva oli laivalle ilmaantunut ja saanut
kantoapua nyyteilleen. Nuoremmat pojat
naureskelivat, että täällä luullaan Suomessa
elettävän vielä sotien pula-aikaa. Pidemmän
seilauskokemuksen villin linjan laivoissa
omaavat olivat ottaneet rouvan käytetyt
vaatteet kiitollisina vastaan. Ei ollut harvinaista siihenkään aikaan, että uuden laivaporukan saapuessa lentäen jonnekin maailman taakse, kaikkien matkalaukut eivät
tulleet perille samalla lennolla. Jos laiva lähti
heti vaihdon jälkeen, ei ollut mahdollisuutta
40
Vapaavahti
Frivakt
vaatehankintoihin maista. Ikävä oli pyhäpuvussa aloittaa tankki- tai ruumajobi tai konehuoneen remonttihommat.
Albany on Länsi-Australian vanhin satamakaupunki. Ilmastoa verrataan välimeren
säihin. Aikanaan valaanpyyntitoiminta oli
ollut vilkasta. Maataloustuotteita vietiin
edelleen sataman kautta suuria määriä. Meidän lastimme ei ollut eläviä lampaita, kuten
naapurilaiturin laivassa, vaan kuormasimme
viljaa Kiinaan. Edellistä lastiamme olimme
purkaneet Intian niemimaan tyvessä yli
kaksi kuukautta: viisi viikkoa redillä odottamassa satamapaikkaa ja lähes neljä viikkoa
laiturissa.
Sataman takaa nousi metsäinen Mt
Clarence-kukkula. Paahteisten ja pölyisten
arabikatujen jälkeen oli mukava kuljeskella Australian keväisessä auringonpaisteessa
lintujen konsertoidessa vehreässä metsikössä. Näkymät olivat upeat joka suuntaan.
Vähemmän mukavilta näyttivät siellä täällä
ruohon seasta pilkistävät pienet hautakivet.
Kuolinpaikoiksi oli kaiverrettu ensimmäisen maailmansodan teurastuksista kuuluisia
nimiä: Gallipoli, Ypres, Somme. Kuolinajat
olivat samoilta vuosilta. Netin tietojen mukaan Albanystä lähti 1914 marraskuussa 38
laivan saattue kohti Eurooppaa ja maailmansotaa lastinaan 30000 australialaista ja
uusiseelantilaista sotilasta sekä 7500 hevosta. Jo seuraavana vuonna yli puolet sotilaista
oli tapettu tai haavoittunut. Tokkopa hevo-
set olivat selviytyneet niinkään hyvin.
Laivalla oli piakkoin uusi tapaaminen
uuden mantereen asukkaitten kanssa. Radiohytin ovelle ilmaantui nojailemaan kaksi
mittavaa miestä, jotka totisina esittivät jotakin roopuskaa. Paikallisesta murteesta huolimatta ymmärsin lyhenteen ITF, International Transport Workers’ Federation. Nyt
ei kyselty ajo-ohjeita, oli kyse henkilöstön
palkoista.
ITF oli laivaväestä useimmille tuttu.
Olimme kuulleet huhuja hurjista ITF-tariffien mukaisista palkoista, mitä oli tienattu
verovapaasti mukavuuslippujen alla. Eläkeja ammattiyhdistysmaksujakaan ei tarvinnut
maksaa, mikä nuorista merenkulkijoista oli
lisäetu. Suomalaisissa laivoissahan oli neljä
eri ammattiliittoa ja jäsenmaksut perittiin
kaikilta. Jos joku ei liittoon kuulunutkaan,
ei ainakaan iljennyt semmoista myöntää.
Porukka ymmärsi olevansa samassa veneessä, eikä suvainnut pummeja, jotka olisivat
itsekkäästi nauttineet muitten tienaamista
eduista. Siihen aikaan myös ymmärrettiin,
että ilman ammattiliittojen sitkeää työtä
miehistö saattaisi asua edelleen keulapakan
alla skanssissa, eikä olisi työaika- eikä vuosilomalakeja. Eihän ollut kuin viisikymmentä
vuotta siitä, kun suomalaisessa purjelaivassa
vielä kuoltiin nälkään matkalla Australian.
ITF:n edustajat halusivat nähdä laivan
työehtosopimukset. Julkisia asiakirjojahan
ne olivat ja kaivoin kaikki neljä vihkosta
1 / 2010
Uudenkin laivan ulkosivua pitää maalata, sutimassa Albanyn laiturilla matruusit Juha Hietala ja Seppo Pesonen.
nähtäviksi. Samalla ihmettelin, että eihän
Suomen lippu kuulu mukavuuslippuihin,
eikä meidän tienestiemme pitäisi kuulua
ITF:n valvontaan.
Australian miehillä oli erilainen käsitys
ja niinpä aloin Helsinkiradion aiemmin
sähköttämän valuuttakurssin perusteella
kääntämään Suomen markkoja Australian
dollareiksi.
Seuraavaksi haluttiin nähdä palkkalaskelmia, minkä mukaan henkilöstölle oli
palkkoja maksettu. Niitten näyttämiseen
ei minulla enää ollut oikeuksia. Siirryimme
seuraavaksi päällikön salonkiin. Monenlaisen selvittelyn jälkeen otettiin esille palkkakirjanpidon tositteet.
Aussit tutkivat huolella työehtosopimusta
ja sen mukaista palkkalaskelmaa ja vieressä
tarpeen mukaan käänsin, mikä mitäkin tarkoitti. Koko miehistöluettelo käytiin läpi ja
kaikki kirjattiin muistiin. Kun työ oli tehty,
kaljapurkit kourassa rupateltiin alan asioista. Tarkastajat olivat vakuuttuneita, että
meille olisi tiedossa tuntuvat palkankorotukset, tai laiva ei lähtisi satamasta. Ja kuten
aina: suuripalkkaisimmille eniten lisää rahaa, pienipalkkaisille vähiten. Päivän, parin
päästä luvattiin palata asiaan.
Jyväkuorman lastaaminen kesti yli viikon.
Sinä aikana muitakin australiansuomalaisia
laivalla poikkeili. Laivaväki pääsi heidän
matkassaan näkemään maisemia kauempaakin kenguruita myöten. Joitakuita kestittiin
ihan yökylässä.
Olimme jo matkalla Kiinaa kohti navakassa länsituulessa, kun konemestari syöksähti sopivassa aallonvälissä radiohyttiin.
Mestari oli tiukka työväenaatteen kannattaja ja toi sen esille aina, kun oli mahdollista.
1 / 2010
”Näytäpäs niitä ITF:n tariffeja. Millaisia
ne meidän uudet palkat oikein ovat?”
”No jaa, kotimaisia palkkoja edelleen
maksetaan, ei saatu edes tariffeja luettavaksi. Kippari selosti iiteäffäläisten käyneen
noloina kertomassa, että Suomi ei kuulu
mukavuuslippumaihin. Suomalaisissa laivoissa kuuluu maksaa suomalaisten tariffien
mukaista palkkaa ja he olivat todenneet niin
tapahtuvan. Niinhän minä niille sanoin heti
alkuun!”
”Jos et ollut itse paikalla, niin sinäkö väität uskovasi kipparin kertomaan?”
”Ilman muuta uskon. Eihän me oltaisi
päästy satamasta ulos, jos olisi palkoissa ollut jotakin epäselvää. Kippari itse olisi saa-
nut suurimman palkankorotuksen. Mitäs
tuo hyötyisi kertomalla perättömiä?”
”Mitäs kippari hyötyisi kertomalla perättömiä?” tuohtui aatteenmies. ”Minä ajelin
kongolaisissa jääpaateissa Tyyntä merta
itään ja länteen. Aina itään päin mentäessä, kun päivärajalla olisi sunnuntai tullut
kahdesti, kippari vaihtoi päivän vasta maanantaina ja tehtiin yhden päivän palkalla
kaksi maanantaipäivää töitä. Ja jos länteen
päin mentäessä vaikkapa keskiviikkona olisi
pitänyt jättää päivä väliin, niin jätettiinkin
sunnuntai väliin. Mitäs kippari siitäkään
hyötyi?”
Timo Sylvänne
Patricia lastasi Australiassa viljaa.
Frivakt
Vapaavahti
41
MEPAn
kirjasto
suosittelee:
Milja Nitovuori
Kutomisen suosio on kasvussa. Paitsi laivolla, puikot heiluvat myös junissa, kun
ihmiset hyödyntävät työmatkoja.
Suomalaiset ovat hurahtaneet neulomiseen.
Junissa, busseissa, laivoilla ja jopa ruokatunneilla valmistuu upeita kättentöitä. Neulekaupoista ovat puikot loppuneet ja tavaratalot ovat ottaneet uudelleen myyntiin langat
ja muut materiaalit.
Neulominen on kuin meditaatiota, ajatukset saavat virrata vapaasti ja keho nauttii
rytmillisestä liikkeestä.
Uusia kirjoja ilmestyy tasaiseen tahtiin.
Dorte Lyagerin Neulo ja rentoudu on pieni,
mutta selkeä opas huivien, ponchojen sekä
sukkien ja villapaitojen tekoon.
Paula Hammerskog, Eva Wincent ja
Rikard Westman ovat tehneet kauniin kirjan Neulo ja nauti. Selkeiden ja värikkäiden
mallien mukaan on helppo aloittaa tämä
Anna-Liisa Valtavaara on espoolainen teologi, jonka uusin kirja on
nimeltään Huolena huolehtiminen.
Valtavaara käsittelee positiivista huolehtimista, mikä kuvaa vastuuntuntoa sekä liiallista, raskasta
huolenkantoa. Hänen mukaansa
elämän tarkoitus ei voi olla, että on
aina huolissaan. Turha huolehtiminen on onnen este ja rasitus ihmi-
42
Vapaavahti
Frivakt
luova harrastus. Jos taidot ovat ruosteessa
kirjassa käydään aluksi läpi kaikki perusasiat.
Stine Hoelgaard Johansen on arvostettu käsityöalan opettaja, joka oman kokemuksensa pohjalta kirjoitti kirjan Suloiset
sukat. Värikäs kirja pursuaa ideoita sukkien
tekijöille. Ohjeita löytyy arkeen, juhlaan tai
vaikkapa golfsukkiin. Kirjasta selviää, että
sukkien tekemisen voi aloittaa alhaalta, ylhäältä tai sivusuunnasta, joten puikot tai
virkkuukoukku käteen, niin tulosta syntyy.
Kutojien mieleen on varmaan Kate Jacobsin romaanit Pieni lankakauppa ja
Lankakaupan tyttö.
Jacobs on kokenut journalisti ja
esikoisteos kipusi Yhdysvalloissa heti
bestsellerlistalle.
Kun äidin ja tyttären lankakaupan
ovet sulkeutuvat perjantaisin kokoontuu kanta-asiakkaiden kerho neulomaan. Jutut lentävät ja nauru raikuu.
Kirjoja voisi kuvat tiiviisti neulotuiksi
hyvän mielen romaaneiksi. Kerholaiset pitävät tiukasti yhtä ja ovat ystäviä,
niin suruissa, kuin iloissakin. Neuloen
tiivistyy yhteishenki.
selle. Hän ihmettelee miksi jotkut
ovat herkempiä kantamaan huolta.
Aikaa voisi käyttää mielummin kaiken kauniin ihastelemiseen. Lopuksi
Valtavaara toteaa, että murehtimalla
vähemmän ehtii elää enemmän ja
paremmin. Luottamus on koti, jossa
voi olla turvassa hyvinä ja huonoina
päivinä.
1 / 2010
Marko Kilpi on aiemmin toiminut elokuva-alalla, mutta
päätyi aikuisiällä poliisikouluun. Nyt hän toimii Kuopiossa
vanhempana konstaapelina ja tämän vuoksi hänen rikoskirjansa ovat asiantuntemuksella kirjoitettu. Esikoisteos
Jäätyneitä ruusuja sai vuoden 2008 Vuoden johtolankapalkinnon ja viimeisin Kadotetut oli Finlandia- ja Savonia
palkintoehdokkaana.
Kadotetut kirjaa ei oikein voi kutsua dekkariksi, vaan pikemminkin tarkkanäköiseksi aikalaisromaaniksi Suomesta juuri tällä hetkellä. Kirja on pelottavan tiukasti kiinni
ajassa.
Tapahtumat nähdään konstaapeli Olli Revon silmin ja
romaanin mestarillisuus on siinä miten Kilpi yhdistelee
eri tapahtumat viime vuoden koulusurmiin.
Pohdittavaksi jää miksi nuoret eivät ymmärrä, että
elämässä on itse ponnisteltava ja opittava vastaanottamaan myös pettymykset.
John Follain kirjoitti yhteiskuntatieteisiin luokiteltavan kirjan Viimeiset kummisedät.
Kirja perustuu tutkijoiden ja viranomaisten selville saamiin
tietoihin sisilialaisen Corleonen kaupungin mafian noususta
ja tuhosta. Se on järkyttävä ja paljastava kertomus korruptiosta, bisneksistä ja julmuuksista sisilialaisessa kylässä, jota
hallitsi vaarallinen mafiaperhe.
Kirjan todellisuus on ankea, kun likimain kaikki olivat rikollisten puolella. Huumeet, kaupankäynti, rakennusala ja
politiikka oli kiedottu verkon sisään. John Follain mukaan
sekä pääministeri Andreotti että Berlusconi tekivät yhteistyötä mafian kanssa.
Rikolliset luottivat siihen, että muutamalla ave marialla
näytti selviävän murhista pelkäämättä helvettiin joutumista.
Todellisen hengenvaaran alla viranomaiset jatkoivat tutkimuksia jotka lopulta johtivat viimeisimmän johtajan Provenzanon vangitsemiseen. Tähän ei päästy ilman verenvuodatusta. Oikeuden voitto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mafia
olisi kadonnut kokonaan, toteaa Follain.
Jaakko Varimaan uusimman merikirjan Merkillisten sattumusten matka on kustantanut Uudenkaupungin merihistoriallinen
yhdistys. Yhdistyksen tavoitteena on taltioida suomalaista merenkulkuperinnettä.
Tämä tositapahtumiin perustuva kirja kertoo merkillisistä
sattumuksista, joita tuohon aikaan laivalle ja sen miehistölle
tapahtui. Tämä ajanjakso on jo merihistoriaa ja tämän päivän
merenkulkijoille lähes tuntematonta. Työjaksot merillä olivat
pitkiä ja aikaa jäi tutustua eri paikkakuntiin, ihmisiin ja nähtävyyksiin.
Jaakko Varimaa työskenteli ms Finnstarilla II perämiehenä
1950 -1960- lukujen vaihteessa. Henkilökunta joutui tietämättään osallistumaan sotatarvikkeiden kuljettamiseen kriisikohteisiin ympäri maailman. Asekauppa oli vaarallista peliä, sen
sijaan miehistön seikkailut ja afäärit olivat hieman erilaisia.
Kirjassa on ainutlaatuisia valokuvia ja lopussa on lisäksi merimiesslangi sanastoa.
1 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
43
Birka Paradise voitti laivajoukkueiden
salibandyturnauksen
Birkan ryhmä pelasi vielä paremmin, kuin edellisvuoden turnauksessa. Silloin joukkue oli tiukoilla
Amorellan kanssa. Tänä vuonna
tiukimman vastuksen antoi Gabriella, jonka Birka Paradise kaatoi
luvuin 6-4.
Salibandyn suosio on merenkulkijoiden keskuudessa kasvanut. Merimiespalvelutoimiston järjestämiin turnauksiin on osallistunut vuosittain
viisi, kuusi laivajoukkuetta. Salibandy on halpa
harrastus ja sopii lähes kaikille. Tälläkin kerralla
joukkueissa oli mukana useita naisia, ja monen
ikäluokan merenkulkijoita.
Salibandya on tilanteen salliessa pelattu usein
myös laivojen autokannella. Turnauksessa mukana ollut risteilyalus Kristina Reginan joukkue kertoi harjoitelleensa laiturilla Kap Verdellä. Laji oli
siellä sen verran tuntematon, että monet uteliaat
olivat tulleet ihmettelemään.
Viiden joukkueen salibandyturnauksen hopea
meni Gabriellalle, pronssia sai Amorella. Birka
Paradise voitti kaikki ottelunsa maalierolla 2712.
Turnauksen järjestelyt hoituivat jälleen hienosti
Kaarinan Kilosportissa. Tuomarina toimi edellisvuosien tapaan Janne Kytölä.
Kiitokset kaikille
Sarjan ulkopuolella pelattiin aluksi
ottelu: Amorella - Isabella 4 - 3
Amorellan ja Isabellan joukkueet
yhdistettiin sen jälkeen, koska pelaajia
oli vähän.
Lopulliset sijoitukset:
LAIVAJOUKKUEIDEN SALIBANDYTURNAUS
2.2.2010
FARTYGSLAGENS INNEBANDYTURNERING
2.2.2010
1. Birka Paradise
2. Gabriella
3. Amorella
4. Kristina Regina
Tsempparipalkinnot:
BIRKA PARADISE KRISTINA REGINA GABRIELLA AMORELLA ISABELLA 44
Vapaavahti
Frivakt
Sara Hogberg
Petteri Nurmi
Hanza Buca
Carita Blom
V-P Veli Pekka
BIRKA PARADISE KRISTINA REGINA GABRIELLA AMORELLA GABRIELLA KRISTINA REGINA GABRIELLA AMORELLA KRISTINA REGINA BIRKA PARADISE AMORELLA BIRKA PARADISE 6-4
3-8
6-1
5-9
19 - 5
3 - 12
1 / 2010
Birka Paradise vann fartygslagens
turnering i innebandy
Birkas grupp spelade ännu bättre
än i fjolårets turnering. Då fick
laget kämpa hårt mot Amorella. I
år var det Gabriella som bjöd på det
hårdaste motståndet, men fälldes av
Birka Paradise med siffrorna 6-4.
Innebandyns popularitet har ökat bland sjöfararna. I turneringarna som sjömansservicebyrån
arrangerat har årligen fem - sex fartygslag deltagit. Det kostar inte mycket att spela innebandy
och spelet lämpar sig för de flesta. Också den här
gången deltog flera damer och spelare ur olika åldersklasser.
Om omständigheterna tillåtit har man ofta
också spelat innebandy på bildäck. Kryssningsfartyget Kristina Reginas lag som deltog berättade
att man tränat på kajen på Kap Verde. Grenen
är där så okänd att det samlade många nyfikna
åskådare.
I innebandyturneringen deltog fem lag. Silvret
gick till Gabriella, bronset till Amorella. Birka Paradise segrade i alla matcher med målskillnaden
27 - 12.
Turneringens arrangemang sköttes igen fint på
Kilosport i S:t Karins. Janne Kytölä fungerade
som domare liksom under tidigare år.
Ett varmt tack till alla!
Utanför serien spelade man först
matchen: Amorella - Isabella 4 - 3
Därefter slogs Amorellas och Isabellas
lag ihop, då spelarna var så få.
Slutliga placeringar:
1. Birka Paradise
2. Gabriella
3. Amorella
4. Kristina Regina
Kämparpris:
BIRKA PARADISE KRISTINA REGINA GABRIELLA AMORELLA ISABELLA 1 / 2010
Frivakt
Sara Hogberg
Petteri Nurmi
Hanza Buca
Carita Blom
V-P Veli Pekka
Vapaavahti
45
JÄÄKIEKKOTURNAUS KISAKALLIOSSA
Mepan jääkiekkoturnaus alkoi mukavissa tunnelmissa, kun sekä
Suomen naiset että miehet saavuttivat lajissa olympiapronssia.
Turnaukseen saapui edellisvuoden tapaan kahdeksan joukkuetta.
Ville Suominen ja Pauli Peltoniemi saivat tsempparipalkinnot
Fredrik Pernell
valittiin turnauksen
parhaaksi pelaajaksi
Mittelöt alkoivat Amorellan ja Birka Paradisen tasaisella ja vauhdikkaalla matsilla.
Kumpikin porukka on harjoitellut ahkerasti
Mepan jäävuoroilla Turussa ja Maarianhaminassa. Puolustuspeli meni molemmilla
joukkueilla hyvin, mutta silti tuli paljon
laukauksia maalivahtien torjuttaviksi,
Päivän toisessa pelissä Serenade kohtasi
Isabellan. Siljan miehissä kesti jonkin aikaa,
ennen kuin ”kone” alkoi lämmetä. Isabella
ehtikin hankkia turvallisen tuntuisen johdon. Vauhtia saatiin lisää, kun Seren Tommi Ruuth teki kavennusmaalin Korhosen
Kaitsun syötöstä. Lopussa Isabellan maalivahti sai venyä äärimmilleen, kun kovia vetoja tuli maskista.
Galaxyn ja Silja Europan pelissä kello ehti
käydä vain 45 sekuntia, kun Europan Ville
Suominen täräytti Juho Lindellin syötöstä
avausmaalin. Ote siirtyi lopussa Galaxylle,
46
Vapaavahti
Frivakt
mutta Europan 2-1 johto piti.
Ahtela pelasi maanantaina vain yhden pelin, jossa se otti salama-alun Mariellaa vastaan. Päivän nopein maali syntyi 15 sekunnin pelin jälkeen. Mariella sai pelin lopussa
hyvän paineen vastustajan maalille. Puolustus nousi hyökkäyspäähän, ja Ahtelan liukkaat hyökkääjät saivat ratkaistua voiton.
Galaxyn ja Amorellan välinen ottelu oli
tasokas peli. Galaxy meni johtoon, mutta
Fredrik Pernellin ja Mikko Leinon tehoilla Amorella otti pisteet myös päivän toisesta
ottelustaan.
Mariella pelasi päivän toisen ottelunsa Silja Serenadea vastaan. Kahden minuutin pelin jälkeen Lasse Ceder veti maskista kovan
vedon, joka upposi Seren verkkoon. Kiekko
liikkui vauhdilla lavasta lapaan ja kun puolustus- ja maalivahtipeli onnistui, korjasi
Mariella pisteet maalein 3-1.
- Ensimmäinen voitto viiteen vuoteen,
heitti Alihangan Jaska tyytyväisenä.
Amorellan ja Silja Europan kohtaaminen
oli tasaista taistelua, jossa kiekko ja pelaajat liikkuivat päädystä toiseen. Amorellalle
peli oli päivän kolmas, mikä alkoi tuntua
jaloissa. Europan puolustuspeli oli loistavaa.
Syöttöjä katkottiin ja laukaisulinjat peitettiin. Pelin ainoa maali merkittiin kuitenkin
Amorellan Antti Lehtolalle.
Mariellalle lankesi myös kolme peliä maanantaille. Porukka tuli suoraan laivalta ja
joutui pelaamaan pelkän kahvin voimalla.
Isabella alkoi kovan myllytyksen ja teki ottelussa peräti seitsemän maalia. Päivän komein osuma kirjattiin kuitenkin Mariellalle, kun Kimmo Halonen veti one-timerin
suoraan syötöstä.
Galaxy pelasi päivän kolmannen ottelunsa
Birka Paradisea vastaan. Pienellä joukkueel1 / 2010
1.-2.3.2010
Isabella vei turnauksen puhtaalla pelillä
la liikkeellä ollut Galaxy pelasi tilanteeseen
nähden loistavasti. Birka Paradise onnistui
maalinteossa kerran, mikä riitti voittoon.
Saunomista,
makkaranpaistoa ja lepoa
Illalla porukka pääsi nauttimaan Kisakallion rantasaunan löylyistä. Avanto oli suljettu, mutta lunta oli paljon ja monet kävivät
hangessa kieriskelemässä. Grillikatoksessa
oli mukava tunnelma, kun tuli roihusi ja
makkarat paistuivat.
Aamun ensimmäisessä ottelussa alku oli
sekä Ahtelalla että Serenadella vähän tahmeaa. Ahtelan nuoret ja nopeat pelimiehet
syöttelivät tarkasti ja nopeasti, mutta Serellä
oli kokeneita kettuja puolustuksessa. Myös
Seren maalivahti pelasti useita pahoja tilan1 / 2010
teita ja oli yksi voiton takuumiehistä.
Birka Paradise pelasi Rekan tuomilla varapaidoilla Silja Europaa vastaan. Birkan pojat eivät olleet tottuneet veteraanisääntöjen
rangaistuslinjaan ja Europa hyödynsi paikat.
Seuraavaksi Ahtelan väsyneet miehet joutuivat pelaamaan levännyttä Isabellaa vastaan.
Ahtelan maalivahdilla oli töitä. Hyvästä pelaamisesta huolimatta hän joutui kaivamaan
kiekon seitsemän kertaa maalistaan.
Sijoitukset ratkaistiin
loppusarjassa
Tuomarityöskentely oli hienoa. Mäkelän
Sepon ei tarvinnut kovin paljon jakaa penaltteja. Peli oli siistiä, pari torikokousta
nähtiin, mutta selvitettiin nopeasti. Lohjan
erotuomarikerhon Laatikainen, Heinonen
ja Turkia vetivät pelinsä ammattitaidolla.
Reka Hyökki hoiti huoltopuolta ja Matti
Pirnes teroitusta ja toimitsijatehtäviä.
Sijoitusotteluissa viimeiset kaksi minuuttia olivat tehokasta peliaikaa. Pelit ratkesivat varsinaisella peliajalla, kertaakaan ei
tarvittu voittolaukauskilpailua. Finaalissa
Amorella kohtasi Isabellan, jolla oli aamulla ollut sopiva lämmittelymatsi. Pelin alku
oli varovaista, mutta Isabellan kavereilla oli
terävämpi liike. Ottelu päättyi Isabellan
voittoon 5-2. Turnauksen pistepörssin voitti
Mikko Leino ja parhaaksi pelaajaksi valittiin Fredrik Pernell.
Kiitokset kaikille!
Frivakt
Vapaavahti
47
Fartygslagen spelade om mästerskapet i ishockey
Åtta fartygslag deltog i turneringen som spelades på Kisakallio i Lojo
den 1 - 2 mars. Ishockey är en förvånansvärt populär sysselsättning
bland sjöfararna. Hundratals sjöfarare spelar varje år i ishallarna i
Mariehamn, Åbo och Helsingfors där Sjömansservicebyrån reserverat speltid för dem.
I turneringen på Kisakallio deltog lag från Ahtela, som bemannas
av Gustaf Erikson, Birka Paradise, Silja Serenade, Silja Europa, Galaxy, Mariella, Isabella och Amorella. I bronsmatchen slog Silja Serenade med knapp marginal Birka Paradise, vars spelare inte var vana
med veteranregler. Straffen blev många.
I finalen möttes Amorella och Isabella som klarat sig genom första serien utan förluster. Matchen vändes till slut klart till fördel för
Isabella, som hade bakom sig en lämplig uppvärmningsmatch mot
Ahtelas mindre lag.
Närmare 100 sjöfarare spelade i turneringen. Alla lag uppnådde
minst en seger. Till turneringens bästa spelare utsågs Fredrik Pernell
från ms Amorellas lag.
Ett varmt tack till alla!
OTTELUT/MATCHER GRUPP A + GRUPP B
AMORELLA SILJA SERENADE GALAXY AHTELA AMORELLA MARIELLA AMORELLA MARIELLA GALAXY AHTELA SILJA EUROPA AHTELA BIRKA PARADISE ISABELLA SILJA EUROPA MARIELLA GALAXY SILJA SERENADE SILJA EUROPA ISABELLA BIRKA PARADISE SILJA SERENADE BIRKA PARADISE ISABELLA 4-3
1-3
1-2
5-3
4-1
3-1
1-0
2-7
0-1
0-2
2-3
2-7
SIJOITUSOTTELUT/PLACERINGSMATCHER
A4: GALAXY A3: SILJA EUROPA A2: BIRKA PARADISE
A1: AMORELLA B4: MARIELLA 4-1
B3: AHTELA 10 - 3
B2: SILJA SERENADE 2 - 6
B1: ISABELLA 2-5
SIJOITUKSET/PLACERINGAR
TSEMPPARIT/KÄMPARE
1.
1
2
3
4
5
6
7
8
ISABELLA KIMMO WENHO
AMORELLA KARI-MATTI KORTELAINEN
SILJA SERENADE PETE VUORIMIES
BIRKA PARADISE JOHAN NORDMAN
SILJA EUROPA VILLE SUOMINEN
AHTELA PAULI PELTONIEMI
GALAXY ASLAK KINNUNEN
MARIELLA JUSSI VAHTERA
PISTEPÖRSSI/POÄNG
MIKKO LEINO 6+3=9
VILLE SUOMINEN 7+1=8
DANIEL PERNELL 4+4=8
FREDRIK PERNELL 4+3=7
PASI TAURIAINEN 5+1=6
MARKUS NORDMAN 4+2=6
PAULI PELTONIEMI 3+3=6
PARAS PELAAJA/BÄSTA SPELARE
FREDRIK PERNELL
2.
3.
PARAS KUNTOUTUJA/BÄST ÅTERSTÄLLD
VILLE SUOMINEN
1. Galaxyn ”gladiaattorit” jäähdyttelemässä
Galaxys ”gladiatorer” svalkar sig
2. Seppo Mäkelä, Vesa Kuusiaho ja Reka Hyökki
jälkipeleissä saunalla
Eftersnack i bastun: Seppo Mäkelä, Vesa Kuusiaho
och Reka Hyökki
3. Peter Lund ja Martti Karlsson muistelevat Birkan merimiesurheilua 90-luvulta
Peter Lund och Martti Karlsson mindes Birkas
sjömansidrott på 90-talet
48
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2010
LISÄÄ JÄÄURHEILUA
Serenaden kavereilla riitti virtaa vielä maanantain matsien jälkeenkin. Porukassa on
curlingin harrastajia ja Kisakalliosta löytyikin rata ja vapaita vuoroja. Curling on
Skotlannissa kehitetty ja varsinkin Kanadassa suosittu jääurheilumuoto, jota pidetään herrasmieslajina. Seren porukka sai kivien heittämisestä ja jään harjaamisista
mukavat saunahiet. Kuka heittikään viimeisen kiven?
kuvat: Kai Korhonen
”Päivävapailla pulkkamäkeen
Vaihtelu virkistää ja ulkoilu piristää, tuumi M/S Silja Serenaden Bistro Maximen henkilökunta ja suuntasi Helsingin
päivävapaalla Kaivopuistoon pulkkamäkeen. Edellisen päivän raju lumisade yllätti ulkoilijat eikä luisto umpihangessa
pulkan virkaa toimittavilla jätesäkeillä ollut paras mahdollinen. Tyylipisteitä ei kuitenkaan jaettu, alas päästiin ehjin
nahoin ja lämmittävien retkieväitten nauttimisen jälkeen oli
hyvä kömpiä päiväunille ja illalla uusin voimin hiihtolomalaisia palvelemaan.”
teksti&kuvat: Leena Numminen
1 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
49
Takavuosien tunnelmia: v.2007 mt Neste ja Mt Mastera
kisailivat Mepan kuntosalilla
Stämningsbild från år som gått: År 2007 tävlade M/T Neste
och M/T Mastera i SSB:s konditionssal
SISÄSOUTUA
KAAVAILLAAN
KANSAINVÄLISEEN
MERIMIESURHEILUUN
INNERODD
PLANERAS
I INTERNATIONELL
SJÖMANSIDROTT
Joulukuussa pidetyssä Kansainvälisen Merimiesurheilukomitean
(ISS) kokouksessa suunniteltiin merenkulkijoille uusia liikuntamuotoja, joita voi toteuttaa laivalla yksilölajeina. Ajatuksena on
kerätä tuloksia internet-tietokantaan ja palkita ahkerimpia merenkulkijoita. Lajeiksi on kaavailtu pyöräilyä, juoksua ja sisäsoutua.
Suunnitelma etenee, kun jo valmisteilla oleva rahoitus on kunnossa. Merenkulkijat kirjaavat suorittamansa matkat internetissä
olevaan tietokantaan. Tietyn ajan välein ISS palkitsee ahkerimpia
kuntoilijoita. Ranking -lista tulee nähtäville ISS:n sivuille. Tässä siis
kerätään kilometrejä, eikä kilpailla kellon kanssa.
Då den internationella sjömansidrottskommittén (ISS) sammanträdde i december diskuterade man nya individuella idrottsgrenar
som de sjöfarande kan träna ombord. Tanken var att samla resultat
i en databas i Internet och belöna de flitigaste sjöfararna. Man har
tänkt sig att ta med cykling, löpning och innerodd.
Planerna förverkligas då man tryggat finansieringen. Sjöfararna
registrerar sina resultat i databasen i Internet. Med vissa mellanrum
delar ISS ut pris till de flitigaste motionsidrottarna. Rankinglistan
kommer fram på ISS:s sajt. Här samlar man alltså kilometrar, man
tävlar inte med klocka i hand.
Tiedotamme asiasta lisää, kun hanke etenee.
NESTE SHIPPINGIN MASTERALLA
SOUTULAITTEET SAAVAT KYYTIÄ. /
PÅ NESTE SHIPPINGS MASTERA GÅR
RODDMASKINERNA VARMA
Vi berättar mera, då projektet framskrider.
MASTERA 20 minuutin (ns DAT -soutu) tulokset /
MASTERA 20 minuters (s.k. DAT-rodd) resultat
Miehet / Herrar
5516 m Valkonen Aleksi
5237 m Santala Jani
5142 m Junell Markus
5119 m Mäkinen Ville
4904 m Henriksson Jan
4880 m Oja Reijo
Naiset / Damer
4533 m Parviainen Tarja
Tulokset kirjasi päällikkö Stig Sundberg / Resultaten bokfördes
av befälhavare Stig Sundberg
50
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2010
YLEISURHEILUTULOKSET/
RESULTAT I FRIIDROTT 2010
(PM-Mitalin voittaneet lihavoituna/Medalj i Nordiskt Mästerskap med fetstil)
MIEHET/HERRAR 1 KUULA/KULA
1 Maasik Anti
(PM/NM 1)
2 Kaldmaa Martin (PM/NM 2)
3 Gröndahl Christian 3 Hautaniemi Matti 5 Högberg Daniel 6 Ylikoski Miikka 7 Salminen Olli 8 Korhonen Niko 9 Mäkinen Jarno 10 Wirman Niko 14,28 13,10 11,50 11,50
11,10 10,40 10,23 10,04 10,01 9,80 MIEHET/HERRAR 1 PITUUS/LÄNGDHOPP
1 Wirman Niko (PM/NM 2)
2 Heinonen Ilkka 3 Palmu Kalle 4 Maasik Anti 4 Pitkänen Joonas 6 Rintamäki Pekka 7 Mäkinen Jarno 7 Soverikko Markus 4,55 4,40 4,25 4,20 4,20
3,65 2,36 3,50 Silja Serenade
Gabriella
Silja Serenade
Laura
Silja Serenade
Laura
Laura
Gabriella
MIEHET/HERRAR 1 VAUHDITON PITUUS/
LÄNGDHOPP UTAN ANSATS
1 Gröndahl Christian 2 Kaldmaa Martin 3 Hautaniemi Matti 4 Wirman Niko 5 Maasik Anti 6 Palmu Kalle 7 Heinonen Ilkka 7 Pitkänen Joonas 9 Ylikoski Miikka 10 Mäkinen Jarno MIEHET/HERRAR 1 60 M
1 Wirman Niko 2 Palmu Kalle 3 Puca Hanza 3 Heinonen Ilkka 5 Pitkänen Joonas 5 Ylikoski Miikka 7 Kaldmaa Martin 8 Aschan Richard 8 Maasik Mikk 10 Mäkinen Jarno Kuvat ja kommentit:
M/s Laura
Laura
Swegard
Swegard
Laura
Swegard
Laura
Finnhawk
Finnhawk
Laura
Silja Serenade
2,76 2,66 2,55 2,50 2,49 2,45 2,40 2,40 2,38 2,36 Swegard
Swegard
Laura
Silja Serenade
Laura
Silja Serenade
Gabriella
Silja Serenade
Laura
Laura
7,7 8,0 8,1 8,1 8,5 8,5 8,6 8,7 8,7 8,8 Silja Serenade
Silja Serenade
Gabriella
Gabriella
Silja Serenade
Laura
Swegard
Gabriella
Laura
Laura
MIEHET/HERRAR 2 KUULA/KULA
1 Toivonen Mikko (PM/NM 1)
2 Peltonen Tuukka 3 Humina Petri 4 Väisä Janek 5 Välikallio Vesa 6 Rajaniemi Antti 7 Ervast Mikko 8 Luukkala Veli 9 Nordgård Kenneth 10 Vänerberg Thord 15,36 12,38 12,25 12,20 11,58 11,38 10,98
10,72 10,52 10,23 MIEHET/HERRAR 2 PITUUS/LÄNGDHOPP
1 Pottonen Mikko 3,90 Silja Serenade
MIEHET/HERRAR 2 VAUHDITON PITUUS/
LÄNGDHOPP UTAN ANSATS
1 Lindström Niklas 2 Luukkala Veli 3 Väisä Janek 4 Rajaniemi Antti 5 Nerman Timo 6 Järvenranta Ari 7 Vänerberg Thord 8 Peltonen Tuukka 9 Pottonen Mikko 10 Lehtinen Tero MIEHET/HERRAR 2 60 M
1 Lindström Niklas 1 Nordgård Kenneth 3 Väisä Janek 4 Pottonen Mikko 5 Peltonen Tuukka 6 Järvenranta Ari 7 Rajaniemi Antti 8 Luukkala Veli 8 Torniainen Teppo 10 Vänerberg Thord 2,70 2,67 2,50 2,42 2,40 2,30 2,29 2,26 2,25 2,20 Swegard
Laura
Swegard
Laura
Finnhawk
Laura
Swegard
Laura
Silja Serenade
Botnica
7,8 7,8 8,5 8,8 9,0 9,1 9,2 9,4 9,4 9,9 Swegard
Swegard
Swegard
Silja Serenade
Laura
Laura
Laura
Laura
Baus
Swegard
MIEHET/HERRAR 3 KUULA/KULA
1 Niininen Jarmo (PM/NM 1)
2 Koskenranta Pekka 3 Nuolivirta Antti 4 Ruohomaa Kari 4 Saarinen Seppo 6 Kortesalo Timo 7 Kautonen Jouni 8 Lehto Tapio 9 Malinen Markku 10 Jokinen Ismo 1 / 2010
Finnhawk
Laura
Finnhawk
Swegard
Otso
Laura
Sisu
Laura
Swegard
Swegard
13,41 11,38 11,33 11,15 11,15 10,90 10,64 10,61 10,34 9,88 Frivakt
Finnhawk
Finnhawk
Finnhawk
Botnica
Botnica
Gabriella
Sisu
Swegard
Sisu
Nordlandia
Vapaavahti
51
8 Vyborov Sergei 9 Gustavsson Robert 9 Leinonen Marko 10,4 10,6 10,6 MIEHET/HERRAR 4 KUULA/KULA
1 Ranta Mikko (PM/NM 2)
2 Koistinen Jaakko 3 Söderman Reima 4 Järvelin Pasi 5 Turunen Raimo 6 Lindroos Gunnar 7 Hietala Esa 8 Turunen Seppo 9 Ketovaara Eero 10 Sotka Jarmo 10 Söderström Stefan Harjoittelijat Jesse Laine ja Onni Andersson ottavat mittaa
toisistaan
MIEHET/HERRAR 3 PITUUS/LÄNGDHOPP
1 Kortesalo Timo (PM/NM 2)
2 Korhonen Kai (PM/NM 3)
3 Palmio Lauri 4 Koskela Jari 3,91 3,72 3,57 3,50 Gabriella
Silja Serenade
Silja Serenade
Gabriella
MIEHET/HERRAR 3 VAUHDITON PITUUS/
LÄNGDHOPP UTAN ANSATS
1 Nuolivirta Antti
2 Lehto Tapio 3 Jokinen Ismo 4 Korhonen Kai 5 Palmio Lauri 6 Aulanko Mikko 7 Kortesalo Timo 7 Koskela Jari 9 Leinonen Marko 9 Vyborov Sergei MIEHET/HERRAR 3 60 M
1 Kortesalo Timo 2 Jokinen Ismo 3 Lehto Tapio 4 Koskela Jari 5 Korhonen Kai 6 Palmio Lauri 7 Aulanko Mikko Korjausmies Vesa
Tolsa lentää
reiskat jalassa
2,64
2,50 2,36 2,32 2,27 2,21 2,20 2,20 2,09 2,09 Finnhawk
Swegard
Amorella
Silja Serenade
Silja Serenade
Laura
Gabriella
Gabriella
Swegard
Laura
8,7 8,8 9,0 9,1 9,3 9,7 10,0 Gabriella
Nordlandia
Swegard
Gabriella
Silja Serenade
Silja Serenade
Laura
10,72 9,46 9,45 9,40 9,18 9,12 9,07 9,04 8,90 8,88 8,89 Laura
Swegard
Swegard
Sisu
Swegard
Laura
Botnica
Botnica
Swegard
Swegard
Kontio
Silja Serenade
Botnica
Finnhawk
MIEHET/HERRAR 4 PITUUS/LÄNGDHOPP
1 Outinen Tapani (PM/NM 2)
3,75 Gabriella
MIEHET/HERRAR 4 VAUHDITON PITUUS/
LÄNGDHOPP UTAN ANSATS
1 Lappalainen Lasse 2 Koistinen Jaakko 2 Outinen Tapani 4 Lindroos Gunnar 5 Jokinen Jari 5 Söderman Reima 5 Östberg Bength 8 Järvelin Pasi 9 Holla Taisto 10 Laine Jukka MIEHET/HERRAR 4 60 M
1 Outinen Tapani 2 Östberg Bength 3 Lindroos Gunnar 4 Söderman Reima 5 Koistinen Jaakko 6 Kontola Markku 7 Holla Taisto 8 Lappalainen Lasse 9 Jokinen Jari 10 Laine Jukka
2,25 2,05 2,05 2,00 1,96 1,96 1,96 1,90 1,76 1,66 Swegard
Swegard
Gabriella
Swegard
Laura
Laura
Swegard
Botnica
Swegard
Laura
9,4 10,5 10,9 11,0 11,1 11,2 11,8 12,9 13,1 15,0
Gabriella
Swegard
Swegard
Laura
Swegard
Gabriella
Swegard
Swegard
Laura
Laura
NAISET/DAMER 1 KUULA/KULA
1 Mattila Ilona 2 Lindström Anna 3 Kuikka Meri 3 Vesterinen Veinalotta
5 Helle Epsu 6 Sundell Noora 7 Uski Minna 8 Kattelus Heli 9 Tähkäpää Jenni 10 Kantelus Jenna 10 Paksuniemi Eveliina 7,18 7,10 7,00 7,00 6,80
6,50
6,20 5,95 5,85 5,30 5,30 Finnhawk
Gabriella
Finnhawk
Silja Serenade
Gabriella
Gabriella
Silja Europa
Botnica
Gabriella
Laura
Gabriella
NAISET/DAMER 1 VAUHDITON PITUUS/
LÄNGDHOPP UTAN ANSATS
1 Uski Minna 2 Kantelus Jenna 3 Kattelus Heli NAISET/DAMER 1 60 M
1 Uski Minna 2 Lindström Anna 3 Helle Epsu 4 Paksuniemi Eveliina 5 Kantelus Jenna 6 Sundell Noora 2,00 1,80
1,47 Silja Europa
Laura
Botnica
9,0 9,6 10,0 10,2 10,3 10,8 Silja Europa
Gabriella
Gabriella
Gabriella
Laura
Gabriella
NAISET/DAMER 2 KUULA/KULA
1 Jalonen Sari (PM/NM 1)
2 Forsman Saga 3 Karleman Teija 4 Väänänen Maria 52
Vapaavahti
Frivakt
7,50 6,86 6,85 6,10 Silja Serenade
Sisu
Gabriella
Gabriella
1 / 2010
NAISET/DAMER 3 VAUHDITON PITUUS/
LÄNGDHOPP UTAN ANSATS
1 Ikonen Mari 2 Saarela Tuula 3 Spets Ulla NAISET/DAMER 3 60 M
1 Siekkeli Päivi (PM/NM 1)
2 Peltonen Sari (PM/NM 2)
3 Djerdou Marja (PM/NM 3)
4 Ikonen Mari 5 Saarela Tuula 2,00 1,46 1,28 Silja Serenade
Stena Arctica
Botnica
10,8 11,4 11,6 12,3 13,2 Gabriella
Gabriella
Gabriella
Silja Serenade
Stena Arctica
NAISET/DAMER 4 KUULA/KULA
Pursimies Jukka Laine suorituksensa alussa
5 Viitanen Sanna 6 Ahvenainen Sari 7 Ipatti Tuija 8 Sophkina-Majuri Lilana
9 Äijö Hannele 10 Sinisalo Heidi 5,80 5,50 5,43 5,32 5,10 4,42 Botnica
Botnica
Silja Serenade
Silja Serenade
Gabriella
Silja Serenade
1 Ahonen Arja (PM/NM 1)
2 Söderlund Rauni (PM/NM 2)
3 Niskanen Sirkka (PM/NM 3)
4 Granroth Billa 5 Perttu Liisa 6 Tuorila Airi 7 Nybäck Barbro 8 Väisänen Paula 9 Forsström Talvikki 7,40 6,18 5,78 5,70 5,60 5,58 5,10 4,94 4,36 Silja Serenade
Botnica
Otso
Silja Serenade
Silja Serenade
Mariella
Silja Serenade
Otso
Birka Paradise
NAISET/DAMER 4 PITUUS/LÄNGDHOPP
1 Ahonen Arja (PM/NM 1)
2 Söderlund Rauni (PM/NM 2)
3,29 2,41 Silja Serenade
Botnica
NAISET/DAMER 2 PITUUS/LÄNGDHOPP
1 Jalonen Sari (PM/NM 1)
3,20 Silja Serenade
NAISET/DAMER 2 VAUHDITON PITUUS/
LÄNGDHOPP UTAN ANSATS
1 Jalonen Sari 2 Sophkina-Majuri Lilana
3 Ipatti Tuija 4 Sinisalo Heidi 5 Ahvenainen Sari NAISET/DAMER 2 60 M
1 Sophkina-Majuri Lilana(PM/NM 2)
2 Jalonen Sari (PM/NM 3)
3 Väänänen Maria 4 Ipatti Tuija 5 Foyde Camilla 6 Äijö Hannele 1,95 1,88 1,73 1,52 1,45 Silja Serenade
Silja Serenade
Silja Serenade
Silja Serenade
Botnica
9,4 10,3 11,0 11,5 11,8 12,0 Silja Serenade
Silja Serenade
Gabriella
Silja Serenade
Gabriella
Gabriella
NAISET/DAMER 3 KUULA/KULA
1 Siekkeli Päivi (PM/NM 1)
2 Djerdou Marja (PM/NM 3)
3 Kronholm Sari 3 Manninen Merja 5 Loikas Sari 6 Spets Ulla 7 Ikonen Mari 8 Saarela Tuula 7,35 6,40 5,90 5,90 5,78 5,75 5,54 5,10 Gabriella
Gabriella
Silja Serenade
Gabriella
Urho
Botnica
Silja Serenade
Stena Arctica
Antti Rajaniemi saattaa kuulan kiertoradalle
NAISET/DAMER 4 VAUHDITON PITUUS/
LÄNGDHOPP UTAN ANSATS
1 Ahonen Arja 2 Perttu Liisa 3 Söderlund Rauni 4 Tuorila Airi 5 Forsström Talvikki NAISET/DAMER 4 60 M
1 Ahonen Arja (PM/NM 2)
2 Tuorila Airi (PM/NM 3)
3 Söderlund Rauni 4 Perttu Liisa 5 Forsström Talvikki 1,89 1,59 1,51 1,50 1,12 Silja Serenade
Silja Serenade
Botnica
Mariella
Birka Paradise
11,0 12,0
12,1 12,5 14,0 Silja Serenade
Mariella
Botnica
Silja Serenade
Birka Paradise
Yliperämies Antti Rajaniemi on katsonut liikaa Matrixia
1 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
53
Viisikymppisiä vietettiin
LÄMMITTELYKIERROS
TULI TÄYTEEN
MEPAn Turun asiamiehellä
Juha Toivasella on pitkä kokemus merenkulkualalta. Hän seilasi jo lukion kesälomilla Kristina Brahella, kävi armeijan
laivastossa ja työskenteli Kotkan
Merimieskeskuksessa 70-80-lukujen vaihteessa.
Parhaiten juuri 50 vuotta täyttänyt Juha
muistetaan varmaan ulkomaan vuosistaan
Englannissa ja Belgiassa.
- Lähdin kahden matkalaukun kanssa ms
Kontulan mukana Imminghamiin vuonna
1983, Toivanen kertoo.
Hän työskenteli Grimsbyssa olevalta
Tanskan Merimieskirkolta käsin vieraillen Goolessa ja Imminghamissa purkavissa
suomalaislaivoissa. Bona Fe, Pingo, Tiiskeri
sekä Algotin ja Etelä-Suomen laivat olivat
vakiokävijöitä.
- Kun Finnlines lopetti Hullin linjan, siirryin Antwerpeniin, Juha muistelee.
Hän työskenteli Suomen Merimieskirkolla Italieleilla ja kertaa mielellään hyvää
yhteistyötä Pekka Palosaaren kanssa. Merimiehiä ja suomalaislaivoja oli paljon.
- Siihen aikaan laivat viipyivät satamissa
pidempään. Käytiin kiertoajeluilla, shoppailemassa ja urheilemassa, Juha kertoo.
Farkkukauppaa ja keilankaatoa
Moni merimies käveli vielä 1990-luvulla
54
Vapaavahti
Frivakt
farkuissa, jotka oli ostettu Toivasen Juhan
kanssa Leen farkkukaupasta. Antwerpenin
ajoista Juha muistelee mielellään Norkingia,
Norqueenia, Juliana - luokan laivoja sekä
Nesteen Viklaa ja Nestegasia.
- Lotilan porukan kanssa käytiin formulakisoissa Spa´n radalla, kun Keke Rosberg
vielä oli mukana, Toivanen muistelee sateisella ja kylmällä ilmalla tehtyä reissua.
Parhaimmillaan hän vieraili erään kesäviikonlopun aikana yhdeksällä suomalaisella
laivalla. Auton mittariin kertyi silloin 550
kilometriä. Se oli hikistä hommaa, autossa
ei ollut ohjaustehostinta ilmastoinnista puhumattakaan. Ei ollut myöskään autopuhelimia, laivalistat piti ennen faksin tuloa
hakea satamatoimistosta.
Norjan MEPAn tiloissa oli keilahalli, jossa monet suomalaiset kävivät kisaamassa.
Hessu Pietilä ja Reijo Kouvo saivat lajiin
kunnon kipinän. Juha teki myös paljon yhteistyötä muiden merimiespalvelujärjestöjen
kanssa, varsinkin urheiluasioissa.
Juha meni naimisiin Carine Flamentin
kanssa vuonna 1992 Antwerpenissa, jossa myös vanhin tytär syntyi. Perhe muutti
1996 Kaarinaan, missä syntyi vielä toinen
tytär. Siitä asti Juha on työskennellyt Turun
MEPAssa.
Auli Liukkonen kerrankin
juhlien päätähtenä.
Useimmiten Allu nimittäin järjestelee muiden juhlia. Mepassa vuodesta 1992 toimineella Auli Liukkosella on laaja työnkuva. Hän tuli taloon siivoojaksi, mutta on
osoittautunut todelliseksi monitaituriksi.
Merenkulkijat tuntevat hänet parhaiten Katajanokan kuntosalilta, jossa hän huoltaa ja
korjaa laitteita. Allu on tehnyt laivakäyntejä
ja toivotellut merenkulkijoita tervetulleiksi
Mepan kursseille. Hän hoitaa taidolla myös
cateringin aina kun tarvitaan.
Monipuoliselle naiselle oli vaikeaa keksiä
sopivaa toiminimikettä. Joku alkoi kutsua
Allua ”kellarineuvokseksi”. Tämä titteli oli
käytössä muutaman vuoden, kun Allu sen
huumorintajuisen naisena hyväksyi.
Vuonna 2005 MEPAn taloon tuli ”jääilma”. Ison ilmastointiremontin jälkeen asennettuna oli paljon laitteita, kojeita, putkia
ja järjestelmiä. Valvontahuone on melkein
kuin pientonnistolaivan konehuoneessa.
Allu tuntee systeemit ja hälytyskuviot. Hänen kanssaan päätimme yksimielisesti ottaa
käyttöön ”kiinteistöneuvos” tittelin.
Paljon onnea!
1 / 2010
FEMTIOÅRSDAGAR AVFIRADES
Juha Toivanen och Auli Liukkonen föddes
med några dagars mellanrum år 1960. Båda
är gamla i gardet som anställda hos Sjömansservicebyrån. Juha firade sitt jubileum
med låg profil men Auli var för en gångs
skull festens huvudstjärna. Oftast arrangerar Allu nämligen andras fester. Auli Liukkonen är anställd på SSB sedan år 1992 och
har en mångsidig arbetsbild. Hon kom till
huset som städerska, men har visat sig vara
en verklig tusenkonstnär. Sjöfararna känner
henne bäst från konditionssalen där hon
servar och reparerar utrustningen. Allu har
gjort fartygsbesök och hälsat sjöfararna välkommen på SSB:s kurser. Hon sköter också
alltid catering med glans då det behövs.
Många sjöfarare minns Juha Toivanen
från hans utrikeskommenderingar i England
och Belgien. Juha bodde i Antwerpen åren
1983 - 1996 och jobbade i Sjömanskyrkans
utrymmen. Mången sjöman gick ännu på
1990-talet i jeans som inköpts tillsammans
med Juha Toivanen i Lees jeansbutik. Från
tiden i Antwerpen minns Juha gärna Norking och Norqueen, Juliana-klassens fartyg
och Nestes Vikla och Nestegas.
- Med gänget från Lotila var vi på formulatävlingar på banan i Spa, då Keke Rosberg ännu var med, minns Toivanen, det
var en utfärd i regnigt och kallt väder.
Som mest besökte han under ett sommarveckoslut nio finländska fartyg. Bilens
mätare visade då 550 kilometer. Det var ett
svettigt jobb, bilen var inte servostyrd och
saknade luftkonditionering. Det fanns inte
heller biltelefoner, fartygslistorna skulle före
telefaxets tid avhämtas i hamnkontoret.
Juha gifte sig med Carine Flament år
1992 i Antwerpen, där också den äldsta dottern föddes. Familjen flyttade till S:t Karins
år 1996, där föddes ännu en dotter. Sedan
dess har Juha arbetat på SSB i Åbo.
Bästa gratulationer, Allu och Juha!
IN MEMORIAM
HILLEVI KATAS
Merimiespalvelutoimiston entinen taloussihteeri Hillevi Katas nukkui pois
27.helmikuuta pitkäaikaisen sairauden
murtamana Terhokodissa. Hän oli syntynyt 13.11.1933 ja työskenteli Mepassa järjestön perustamisesta 1973 lähtien
aina vuoden 1999 alkuun asti, jolloin
hän jäi eläkkeelle.
Hillevi oli Mepassa ahkera ja pidetty
työtoveri. Hän työskenteli pääkirjanpitäjänä ja toiminnanjohtajan sihteerinä.
Hän oli tarkka, lojaali ja ammattitaitoinen työntekijä. Hillevi puhui sujuvasti
kuutta, kahdeksaa eri kieltä. Hän teki
myös paljon käännöstöitä ja hoiti kansainvälistä kirjeenvaihtoa. Hänen venäjän
kielen taidostaan oli paljon apua 1970
- 1980 -luvuilla, kun ajan tapaan Neuvostoliiton delegaatiot kävivät lukuisilla
vierailuillaan.
Kielten ohella Hillevi harrasti lukemista ja jumppaa. Hän piti myös matkustelemisesta ja teatterista. Hän vieraili
eläkkeellä ollessaan useita kertoja vuodessa entisellä työpaikallaan kertomassa harrastuksistaan ja menoistaan. Liikunta oli
hänelle loppuun asti tärkeä. Hillevi tuli
suoraan jumpasta nauttimaan lounasta,
jonka Martti Karlsson tarjosi hänelle tämän viimeiseksi jääneen syntymäpäivän
kunniaksi.
1 / 2010
Sjömansservicebyråns före detta ekonomisekreterare Hillevi Katas somnade
in den 27 februari på Terho-hemmet,
bruten av en långvarig sjukdom. Hon
var född den 13.11.1933 och arbetade
på SSB från organisationens grundande
år 1973 ända tills hon gick i pension år
1999.
Hillevi var en flitig och omtyckt arbetskamrat på SSB. Hon fungerade som huvudbokförare och verksamhetsledarens
sekreterare. Hon var en noggrann, lojal
och professionell arbetstagare. Hillevi talade sex till åtta olika språk flytande. Hon
utförde också många översättningsarbeten och skötte den internationella korrespondensen. Hennes kunskaper i ryska
var till stor nytta på 1970 - 1980-talen,
då de sovjetiska delegationerna, enligt tidens sed, gjorde otaliga besök.
Utöver språk ägnade sig Hillevi åt läsning och gymnastik. Hon tyckte också
om att resa och gå på teater. Under sin
tid som pensionerad besökte hon många
gånger om året sin tidigare arbetsplats,
berättade om sina hobbys och aktiviteter.
Gymnastiken var viktig för henne in i det
sista. Hillevi kom direkt från gymnastiken för att avnjuta en lunch som Martti
Karlsson bjöd henne för att fira den födelsedag som kom att bli hennes sista.
Frivakt
Vapaavahti
55
SAKARI LEHMUSKALLIO 60
Suomen Merimieskirkko Ry: n pääsihteeri
Sakari Lehmuskallio täytti vuosia maaliskuun alussa. Hän on osallistunut MEPAn
hallitustyöskentelyyn lähes 20 vuoden ajan.
Vuonna 1973 Åbo Akademista teologian
kandidaatiksi valmistunut Lehmuskallio on
merikapteenin poika ja on työskennellyt ruotsinlaivoilla sekä kipparoinut seurakunnan
kaljaasia. Hampurin Merimieskirkon johtajan paikka meni vuonna 1981 pätevälle
miehelle.
Ennen siirtymistään Merimieskirkon pääsihteeriksi Lehmuskallio toimi Hampurin
merimiespastorina 1981-1987 ja Kirkon
Diakoniatyön Keskuksen pääsihteerinä
1988 - 1991. Lähes kahden vuosikymmenen ajan hän on ohjannut ”kirkkolaivaa”
muutosten myrskyissä. Merenkulun, satamien ja laivojen kehitys on luonut haasteita,
mutta merimieskirkkotyö on mennyt eteenpäin.
Rovasti Sakari Lehmuskallio harrastaa
valokuvausta. Hän on myös rakentanut hienoja laivojen pienoismalleja, joita on ollut
näytillä merenkulkijoiden harrastetyönäyttelyissä.
Mepa onnittelee!
Sakari Lehmuskallio, generalsekreterare för
Finlands Sjömanskyrka rf, fyllde 60 år i början av mars. Han har deltagit i SSB:s styrelses arbete i närmare tjugo år. Lehmuskallio
som år 1973 utexaminerades som teologie
kandidat från Åbo Akademi är son till en
sjökapten. Han har arbetat på sverigebåtarna och varit skeppare på församlingens
galeas. Tjänsten som direktör för sjömanskyrkan i Hamburg gick år 1981 till rätt karl.
Före Lehmuskallio övergick till posten
som generalsekreterare för Sjömanskyrkan
verkade han som sjömanspastor i Hamburg 1981-1987 och generalsekreterare för
Kyrkans Central för Diakoniarbete 1988 1991. Han har under nästan två årtionden
styrt ”kyrkskeppet” genom förändringarnas
stormar. Utvecklingen inom sjöfarten, i
hamnarna och på fartygen har bjudit på utmaningar, men sjömanskyrkans arbete har
gått framåt.
Prosten Sakari Lehmuskallio har fotografering som hobby. Han har också byggt fina
fartygsmodeller, som man kunnat se på sjöfararnas hobbyutställningar.
SSB gratulerar!
Merenkulkulaitoksen toiminnat uusiin virastoihin
- Ilmari Aro kävi luovuttamassa taulun Mepaan
Sjöfartsverkets verksamhet till nya ämbetsverk
- Ilmari Aro överräckte en tavla till SSB
Vuoden vaihteessa aloitti toimintansa Liikennevirasto. Merenkulkulaitoksen, Ratahallintokeskuksen ja Tiehallinnon tietyt
osat liitettiin Liikennevirastoon ja Liikenteen turvallisuusvirastoon eli Trafiin, johon
tuli mukaan myös Ilmailuhallinto.
Liikenneviraston talvimerenkulkuyksikön
päällikkö ja Mepan entinen hallituksen jäsen Ilmari Aro poikkesi talossa ja lahjoitti
hienon jäänmurtajataulun, jolle löytyi saman tien paikka toimiston seinältä. Ilmari
Aro kiitti MEPAA hyvästä yhteistyöstä vanhan Merenkulkulaitoksen kanssa.
Merenkulkulaitos teetti taulun Suomen
markan muistoksi. Taulussa kerrotaan jäänmurtajien ja markan yhteydestä. Siinä on
kuvattu jäänmurtaja ja siihen on kiinnitetty
viiden markan kolikot.
MEPA kiittää!
56
Vapaavahti
Frivakt
Trafikverket inledde sin verksamhet vid
årsskiftet. Delar av Sjöfartsverket, Banförvaltningscentralen och Vägförvaltningens
centralförvaltning sammanfördes med Trafikverket och med Trafiksäkerhetsverket
eller Trafi dit också Luftfartsförvaltningen
anslöts.
Ilmari Aro, chef för Vintertrafikenheten
inom Trafikverket och tidigare medlem i
SSB:s styrelse, stack sig in för att överlämna
en fin isbrytartavla, som man genast hittade
en plats för på en vägg på byrån. Ilmari Aro
tackade SSB för gott samarbete med det
gamla Sjöfartsverket. Sjöfartsverket lät måla
tavlan till minne av den finska marken. Tavlan berättar om sambandet mellan isbrytarna och marken. Den föreställer en isbrytare
och femmarksslantar är fästa vid tavlan.
SSB tackar!
1 / 2010
KURSSITUNNELMIA, hopeaketju
!
Ope ope, Lauri tarvii apua
hopealangan venytystä
Ari Vuorela opetti po
rukkaa kädestä pitä
1 / 2010
Frivakt
en
Vapaavahti
57
Talviliikuntaa pajulahdessa
Hiihtokelit olivat erinomaiset
Tiina Alajoki rentoutuu
Pajulahden hierontatuolissa
58
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2010
MERENKULKIJOIDEN VUOSINÄYTTELYN AVAJAISET
Martti Karlsson
esittelee näyttelyä Olof Widenille ja Niklas
Rönnbergille
Merenkulkijoiden harrastetöitä
oli näytillä Katajanokan klubilla. Tapani Kansa esiintyi avajaisissa ja tutustui nukkeen, jonka
Iris Malms hänestä teki. Harrastetöitä esitellään tarkemmin
seuraavassa Vapaavahdissa.
Osa harrastetöiden tekijöistä
pääsi osallistumaan avajaisiin
1 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
59
LAVATANSSIKURSSI
4.-5.5.2010 Helsingissä
Kampin liikuntasali,
Malminkatu 3 D
TUTUSTU NAURUJOOGAAN!
Tiistaina 11.5.2010 klo 12-13
Kampin liikuntasali, Malminkatu 3 D, Helsinki
Naurujooga rentouttaa kehoa, virkistää mieltä ja
ennaltaehkäisee sekä lievittää stressiä.
Nauru myös harjoittaa vatsalihaksia ja kiinteyttää
pömppömahoja.
Päälle rennot ja mukavat vaatteet sekä jumppamatto,
jos sellaisen omistat.
Ohjaajana naurujoogakouluttaja Mira Sinerkari
NAURAMALLA MIELI JA KEHO KUNTOON!
Ilmoittautuminen: (09) 668 90016, (09) 668 9000 tai
email [email protected]
60
Ti 4.5. klo 11-13 opetusta
klo 13-14 tauko
klo 14-15.30 opetusta
Ke 5.5. klo 12-13 opetusta
klo 13-15 tauko
klo 15-17 opetusta
Kurssilla opetellaan perinteinen
valssi,
fusku, bugg ja foxi.
Opettajana Bettina Karppinen
parinsa kanssa.
Ilmoittaudu parisi kanssa, mutta
voit myös tulla yksin.
Puh. (09) 668 90016, (09) 668
9000 tai email [email protected]
KESÄN GOLF-KISAT
MERENKULKIJOILLE:
SOMMARENS GOLFTÄVLINGAR FÖR SJÖFARARE
Kesäkuu:
Aulanko Golf Eversti
tiistai 15.6. klo 10.00
Elokuu:
Porvoo Golf
tiistai 3.8. klo 11.00
Tervetuloa!
Ilmoittautuminen: www.mepa.fi
Lisätiedot: [email protected]
0400 879733 Pekka
Juni:
Aulanko Golf Eversti
tisdag 15.6. kl 10.00
Augusti:
Porvoo Golf
tisdag 3.8. kl 11.00
Välkommen!
Anmälningar: www.mepa.fi
Närmare information: [email protected]
0400 879733 Pekka
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2010
1 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
61
MERENKULKIJOIDEN MATKA PUOLAAN
Suurta kiinnostusta herättänyt Puolan matka järjestetään syyskuun puolessa välissä.
Sääolot Puolassa ovat tuolloin ihanteelliset
ja matka- sekä majoituskustannukset kesäsesongin jälkeen kohdallaan.
Kokoamme noin 40 henkilön ryhmän,
joka lähtee keskiviikkoiltana 15.9. Helsinki-Vantaan lentoasemalta Varsovan kautta
Gdanskiin (koneenvaihto uudessa terminaalissa sujuu kivuttomasti). Perillä ollaan
kolme päivää, sunnuntaiaamuna lähdetään
Gdyniasta Finnlinesin aluksella Helsinkiin.
Vuosaareen saavutaan maanantaiaamuna
20.9. klo 0645.
Lennämme Gdanskiin LOTin koneilla.
LOTin lentoemännät ovat kuuluisia tunnuslauseestaan ”Hymyysi vastataan”. Eli koneessa olemme kuin Puolassa jo. Asumme
koko ajan hotellissa Sopotissa Gdanskin ja
Gdynian lähellä. Alustavan ohjelman mukaan torstaina käymme merimuseokohteissa, perjantaina Gdyniassa, Jastarnia-kynnäksellä ja kalastusmuseolla sekä lauantaina
Stutthofin keskitysleirillä, jossa aikoinaan
oli internoituina 90 suomalaista merenkulkijaa.
Koko matkan ajan nautimme puolihoidosta ja bussimatkoille on luvassa evästä.
Matkanjohtajana toimii Puolan asiantuntija
Jukka Soisalon-Soininen, joka on käynyt
maassa muun muassa Merimieskirkkoryhmän kanssa. Jukka ja matkailutoimittaja
Sakari Karttunen räätälöivät parhaillaan
ohjelmaa. ”Saku” oli aikoinaan MEPAn tiedotussihteerinä. Ideoita ja vinkkejä otetaan
mielellään vastaan. Luonnollisesti poikkeamme satamakaupunkien kulmilla fiilistelemässä ja muistelemassa merimiesaikoja.
Finnlinesin kuuluisat herkkupöydät
kruunaavat paluumatkamme.
Hintataso Puolassa on edullinen, joten
lisäkustannukset eivät päätä huimaa. Vastuullinen matkanjärjestäjä on OK -Matkat/
Nordic Ferry Center. Tiedotamme matkasta
Mepan nettisivuilla www.mepa.fi
62
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2010
Hotelli
Europa 3* /Sopot (15.-19.9.2010/4 yötä)
Matkan alustava hinta 1) 825 euroa/hlö kahden hengen huoneessa/
A 2 -hytissä
2) 855 euroa/hlö kahden hengen huoneessa /
B 2 -hytissä
Lentoaikataulu
LO 472 Hki-Varsova 20:00-21:00,
LO 3827 Varsova-Gdansk 22:40-23:30
Laiva-aikataulu 19.9. Finnlines/ Gdynia-Helsinki 11.00 - 09:00
Hintaan sisältyy
*15.9. LOT reittilennot Hki-Varsova-Gdansk
turistiluokassa (reittitarjoilu)
*majoitus 15.-19.9. /4vrk Europa Hotel Sopot
kahden hengen huoneessa
*19.9. Finnlines laivamatka Gdynia-Helsinki
valitussa hyttiluokassa
*15.9 Gdansk lentoasema-Sopot
*19.9. kuljetus Sopot-Gdynia laivasatama
*kaupunkikiertoajelut Gdanskissa,
Sopotissa ja Gdyniassa
*aamiainen päivittäin
*3 lounasta ja 19.9. illallinen laivalla
*suomenkielisen paikallisoppaan palvelut Puolassa
*suomalaisen matkanjohtajan koko matkan ajan
*matkaohjelman mukaiset sisäänpääsyt
*lentokenttämaksut ja arvonlisävero
Lisämaksusta
*yhden hengen huonelisämaksu
1) 200 euroa/hlö/5 vrk
2) 190 euroa/hlö/ 5 vrk
1 / 2010
Sakari Karttunen ja Jukka Soisalon-Soininen
ovat kokeneita reissumiehiä.
Frivakt
Vapaavahti
63
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkkinto.
Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki
Nimi:
Osoite:
64
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2010
Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.
Skicka in din lösning till SSB, PB 170, oo161 Helsingfors
Namn:
Adress:
1 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
65
Ratkaisut 4/09
RISTIKON RATKAISIJAT
Vapaavahti 4/09 ristikoiden oikein ratkaisseiden kesken arvotut palkinnot menivät
Henrik Lönnqvistille ja Lea Kukkoselle.
MERIMIESMOTORISTIT - TAVATAAN TAAS!
SJÖMANSMOTORISTER - VI SES IGEN!
Tänä vuonna Ruukinkierros ajetaan 12.06.2010.
Merimiesmotoristeja pyydetään saapumaan
Tammisaaren Nesteelle yhdeksän aikoihin tervehtimään tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia.
Varsinainen Ruukinkierros lähtee klo 10.00
Kauppasatamasta.
Ekenäs-Tammisaari Touringin järjestämä 230 km pitkä reitti kulkee Suomen
teollisuuden syntysijoilla luonnonkauniissa maisemissa. Osallistumismaksuun 30€
sisältyvät ohjelmalehtinen reittioppaineen,
T-paita, lounas ja kahvi maalissa sekä osallistuminen arvontoihin.
Lisätietoja (suomeksi ja ruotsiksi) löytyy
kerhon nettisivuilta:
www.ettmc.com
TERVETULOA!
Kevään mittaan kerromme lisää MEPAn nettisivuilla ja sähköpostiuutisissa.
66
Vapaavahti
Frivakt
I år kör man Bruks-rundan den 12.6.2010. Vi ber
sjömansmotoristerna möta upp på Neste i Ekenäs niotiden för att hälsa på bekanta och utbyta senaste nytt. Den egentliga Bruks-rundan
startar kl. 10.00 från Handelshamnen.
Ekenäs-Tammisaari Tourings 230 km
långa rutt går genom natursköna landskap
där Finlands industri i tiden sett dagens ljus.
I deltagaravgiften 30€ ingår programblad
och ruttbeskrivning, t-shirt, lunch och kaffe
vid målgång samt deltagande i utlottningen
av olika priser.
Närmare information (på svenska och finska) på klubbens sajt:
www.ettmc.com
VÄLKOMMEN!
Under våren berättar vi mera på SSB:s sajt och i e-post nyheter
1 / 2010
TULEVIA KURSSEJA
Huhtikuu
Mosaiikkikurssi, Turku Italian alkeiskurssi, Helsinki Kesäksi kuntoon, Pajulahti Lokakuu
19.04.-20.04.
19.04.-20.04.
26.04.-28.04.
Toukokuu
Lavatanssikurssi, Helsinki Hopeaketjukurssi, Helsinki Golfkurssi, Turku Tutustu naurujoogaan, Helsinki Golfkurssi, Nurmijärvi Italian alkeiskurssi, Helsinki Voi hyvin -kurssi, Karjalohja Golfkurssi, Kotka Iloa ja terveyttä kasveista, Kaarina Valokuvauskurssi, Turku 04.- 05.5.
06.- 07.5.
07.05.
11.05.
17.05.-18.05.
17.-18.05.
20.05.-21.05.
24.05.-25.05.
27.05.-28.05.
31.05.-01.06.
Kesäkuu
Melontakurssi, Hämeenlinna Melontakurssi, Hämeenlinna Perheliikuntakurssi, Pajulahti 07.06.-08.06.
10.06.-11.06.
28.06.-30.06.
Elokuu
Melontakurssi, Hämeenlinna Melontakurssi, Hämeenlinna 16.08.-17.08.
19.08.-20.08.
Syyskuu
Tutustu sieniin, Helsingin seutu Ylläs-vaellus 100€ ATK-peruskurssi, Helsinki ATK-word, Helsinki ATK- internetin tehokäyttö,
Helsinki Voi hyvin - kurssi, Kisakallio ATK-excel, Helsinki Digikuvaus, Helsinki 1 / 2010
07.09.
09.09.-16.09.
20.09.-22.09.
23.09.-24.09.
ATK-kotisivut ja blogit, Helsinki Sykettä syksyyn, Pajulahti Tutustu keilailuun, Helsinki ATK-peruskurssi, Helsinki ATK-kuvankäsittely, Helsinki 60+, Pajulahti ATK- ylläpidon ja
suojauksen perusteet, Helsinki Huovutuskurssi, Helsinki ATK-peruskurssi, Turku Tutustu keilailuun, Helsinki ATK-word, Turku Köysityökurssi, Helsinki 04.10.-06.10.
04.10.-06.10.
05.10.
07.10.-08.10.
11.10.-13.10.
11.10.-12.10.
14.10.-15.10.
21.10.-22.10.
25.10.-26.10.
26.10.
27.10.-29.10.
27.10.-29.10.
Marraskuu
ATK-internetin tehokäyttö, Turku ATK-kuvankäsittely, Turku Keramiikkakurssi, Helsinki ATK-kotisivut ja blogit, Turku Kyytiä kaamokselle, Pajulahti ATK- ylläpidon ja
suojauksen perusteet, Turku ATK-peruskurssi, Turku Venäjän alkeiskurssi, Helsinki ATK-excel, Turku ATK-internetin tehokäyttö, Turku Virkisty väreillä, Helsinki ATK-kuvankäsittely, Turku Jouluaskartelu, Helsinki 01.11.-02.11.
03.11.-05.11.
03.11.-05.11.
08.11.-10.11.
08.11.-10.11.
11.11.-12.11.
15.11.-16.11.
15.11.-17.11.
17.11.-19.11.
22.11.-23.11.
22.11.-23.11.
24.11.-26.11.
29.11.-30.11
Joulukuu
Jouluaskartelu I, Turku Jouluaskartelu II, Turku 02.12.-03.12.
09.12.-10.12.
23.09.-24.09.
23.09.-24.09.
27.09.-29.09.
30.09.-01.10.
Frivakt
Vapaavahti
67
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI)
Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors)
00160 HELSINKI/HELSINGFORS
P./Tel (09) 668 9000,
telefax (09) 622 1808
E-mail: [email protected]
www.mepa.fi
Toimitusjohtaja
Verkställande direktör
Martti Karlsson
p./tel. 6689 0015
[email protected]
Asiamiehet/Ombud
Jaakko Aarninsalo
p./tel. 6689 0022
GSM 040 504 3761
[email protected]
Yleissihteeri/opintoasiat
Allmänsekreterare
/studieärenden
Sirpa Kittilä
p./tel. 6689 0016
GSM 040 521 2055
[email protected]
[email protected]
Niklas Peltola
p./tel. 6689 0021
GSM 0400 419 687
[email protected]
AV-sihteeri
AV-sekreterare
Heli Myllykangas
p./tel. 6689 0012
[email protected]
Paula Suhonen
Toimisto ja Ylläsmajat
Kontor och Ylläs-stugor
p./tel. (09) 6689 0011
[email protected]
Liikunta-asiat/
Idrottsärenden
Pekka Karppanen
p./tel. 6689 0017
GSM 0400 879 733
[email protected]
MERIMIESKLUBI/
SJÖMANSKLUBBEN
Linnank. 3 Helsinki
Slottsg. 3 Helsingfors
p./tel. (09) 659 233
Kirjastosihteeri
Bibliotekssekreterare
Milja Nitovuori
p./tel. 6689 0023
[email protected]
68
Vapaavahti
Talous ja toimisto
Ekonomi och kontor
Gerd Grabber
[email protected]
Frivakt
VUOSAAREN
MERIMIESKESKUS/
NORDSJÖ
SJÖMANSCENTRUM
Provianttik. 4, Helsinki
Proviantg. 4, Helsingfors
p/tel (09) 5844 8200
SIVUTOIMISTOT-FILIALER
KOTKA
Kotkan Merimieskeskus
Kirkkokatu 18 A,
48100 Kotka
p./tel. (05) 213 093
fax (05) 218 2860
Asiamies/Ombud
Risto Nikula
p./tel. 0400 605 187
[email protected]
TURKU/ÅBO
Linnankatu 93
Slottsgatan 93
20100 Turku/Åbo
p./tel. (02) 230 4995
fax (02) 234 3597
MEPALA Ruissalo/Runsala
p./tel. (02) 258 9150
Asiamiehet-Ombud
Juhani Laine
p./tel. 0400 709 491
Juha Toivanen
p./tel. 040 507 1140
[email protected]
YHTEYSHENKILÖT/
KONTAKTPERSONER
RAUMA/RAUMO
Yhdysmies/kontaktperson
Sanna Siivonen
p/tel 040 7431 039
LAPPEENRANTA/
VILLMANSTRAND
Yhdysmies/kontaktperson
Nico Silvast
p./tel. 0400 849 143
OULU/ULEÅBORG
Antti Härö
p./tel. 0400 371 574
Markku Lauriala
p./tel. 0400 875 633
KEMI
Yhdysmies/kontaktperson
Pia Vestenius
p./tel.040 733 0446
RAAHE/BRAHESTAD
Yhdysmies/kontaktperson
Petri Leskelä
p./tel. 040 546 8516
KASKINEN/KASKÖ
Yhdysmies/kontaktperson
Jarmo Nordback
p./tel. 040 848 8855
JULKAISIJA:
Merimiespalvelutoimisto
UTGIVARE:
Sjömansservicebyrån
PÄÄTOIMITTAJA/
HUVUDREDAKTÖR
Martti Karlsson
Toimitussihteeri/
Redaktionssekreterare
Pekka Karppanen
p./tel. 6689 0020
[email protected]
Översättningar till svenska
Gerd Grabber
Kirjapaino/Tryckeri
MIKTOR
Taitto/Layout
MarkoVuorio
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e
ISSN 0789-8231
M - Itella Oyj
1 / 2010