Transcript VAPAAVAHTI • FRIVAKT 3/2014

SJÖMANSSERVICEBYRÅN
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
3/2014
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
MEPA Futis
Finnhansan ja Ailan
merenkulkijat
baanalla
M/s Marjatta
på varv
GE-sjömansträff
3 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
1
VAPAAVAHTI 3/14
FRIVAKT 3/14
Pääkirjoitus................................................................. 3
Kotkan Meripäivät...................................................... 4
Gustaf Erikson –ilta Vuosaaressa................................ 10
Rolf Sandellin kokoelmat.......................................... 12
MEPA Olympiaterminaalissa.................................... 16
Aila ja Finnhansa kartingradalla................................. 17
MEPA tuttu sisävesikipparillekin............................... 20
M/s Marjatta Teijon telakalla..................................... 22
Hernesaaren palvelupiste........................................... 28
BOREn kurssi kokkistuerteille.................................. 30
Sylvänne pakina........................................................ 34
Kirjoja....................................................................... 36
Merenkulkijoita urheilemassa.................................... 40
Temmy purjehduskurssilla......................................... 57
Kuvia Ylläsvaellukselta............................................... 61
Suomen Merimieskirkon uusi pääsihteeri.................. 63
In Memoriam............................................................ 64
Ajankohtaista............................................................ 65
Ristikot..................................................................... 68
Ledare......................................................................... 3
Solgaranti under Kotka Havsdagar.............................. 5
Utställningen på Kotka sjömanscenter
lockade besökare.......................................................... 7
Tians kaffe på Kotka Havsdagar.................................. 9
Sjömansträff på Nordsjö sjömanscenter..................... 11
En lång sjömanskarriär lade grunden för samlandet... 14
SSB har blivit hemmastadd på Olympiaterminalen... 16
Sjömän på banan och i bastun................................... 17
Finnhansas personal i farten på gokartbanan............. 19
Även insjöskepparen kände till SSB .......................... 21
M/S Marjatta på Tykö varv........................................ 25
Servicepunkten på Ärtholmen fick ett
gott mottagande........................................................ 28
Kryssningsmanskap spelade basket............................ 29
Bore ordnade kurs i hälsosam matlagning för
kökspersonalen.......................................................... 32
Sjömännens strandfotbollsturnering spelades vid
månadsskiftet juni-juli............................................... 46
En stor sjömansidrottsfest upplevdes i Helsingfors..... 52
Kymen Golf bjöd sjöfararna på en fin golftävling...... 55
Finlands Sjömanskyrka får ny generalsekreterare ....... 63
In Memoriam Heikki Rantanen................................ 64
Korsord..................................................................... 69
Kannen kuva – Pärmbild: Pekka Karppanen
Takakansi – Baksida: Jesse Laine
Julius Jännäri voitti Finnhansan kartingkisan, s. 18.
2
Vapaavahti
Frivakt
Arto Tolsa ja Senna Mikkola vastasivat m/s
Marjatan telakkaruokailusta, s. 22
Per-Martin Brunnsberg presenterade
GE-rederites historia, s. 11.
3 / 2014
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Lyhyt eläke,
suuret haasteet
Ehdin olla virallisesti eläkkeellä reilut kahdeksan kuukautta ja loman kanssa pidempään. Kun luin edellisen Vapaavahdin
pääkirjoituksen, niin ei ollut vaikea arvata
seuraajani vaihtavan työpaikkaa. Itse olisin paljon mieluimmin jatkanut eläkkeellä,
mutta tässä ollaan. Työ jatkuu.
Olen samaa mieltä kuin edeltäjäni, että
Linnankatu 3 uudisrakennus on suuri haaste Mepalle. Samalla se on kuitenkin paljon
suurempi mahdollisuus meille. Kiinteistöomaisuudesta on pidettävä huolta. Vanha rakennus oli tullut tiensä päähän. Sen
korjaaminen olisi ollut huonoin vaihtoehto.
Nyt toteutetaan sitä parasta ratkaisua ja se on
vietävä kunnialla ”maaliin”.
Töitä on tehtävä entistä kovemmin sekä
rahoituksen turvaamiseksi, että palvelutoiminnan kehittämiseksi vastaamaan muuttuvaa merenkulun toimintaympäristöä.
Perinteinen lästimaksu on tarkoitus lak-
kauttaa vuoden vaihteessa. Merimiespalvelutoimiston osuus on tarkoitus siirtää työ- ja
elinkeinoministeriön budjetista maksettavaksi. Toivottavasti toimii yhtä hyvin kuin
lästimaksu, joka pienine ”valuvikoineenkin”
on ollut hyvä. Sen ovat ulkomaiset varustamot maksaneet 95%:sti. Kansainvälisen merimiespalvelusopimuksen mukaiset
merimiespalvelut on tällä rahalla hoidettu
mallikkaasti ja hoidetaan tietysti tulevaisuudessakin.
Merimiespalvelumaksu on tärkein tulolähde Mepalle. Se on riippuvainen pitkälti
Suomen lipun alla olevien merenkulkijoiden
palkkasummasta. Björn Wahlroos kertoi
14.09 Helsingin Sanomien laajassa haastattelussa, että koko merenkulkuala elinkeinona on Suomesta hävinnyt, eikä suomalaisia
laivoja juuri ole. Syykin oli hänellä hyvin
tiedossa.
Onneksi tieto ei pidä paikkaansa. Meri-
miesammattien työpaikat ovat jopa vähän
lisääntyneet tässä vaikeassa taloudellisessa
tilanteessa. Tästä kiitos kuuluu kaikille suomalaisen merenkulun toimintaedellytysten
eteen töitä tehneille.
Mepan palvelutoimintaa on arvioita uudelleen ja tehtävä tarvittavat ”kurssimuutokset” hallitusti. Kurssitoiminta on saatava
uudelleen kasvuun viime vuoden ison notkahduksen jälkeen. Digitaalinen tulevaisuus,
satamapalvelut ja työhyvinvointiasiat ovat ainakin niitä asioita, joiden kehittäminen on
Mepan tulevaisuuden kannalta isoja asioita.
Näihin asioihin on löydettävä pian oikeat
tavat tehdä merimiespalvelutyötä. Vain sillä
tavalla Mepan toiminnalla on edessään myös
valoisa tulevaisuus.
För SSB är sjömansserviceavgiften den
viktigaste inkomstkällan. Den är i hög grad
avhängig lönesumman som betalas till sjöfararna som seglar under finsk flagg. I en
stor intervju i Helsingin Sanomat den 14.9
berättade Björn Wahlroos att hela sjöfarten
som näringsgren försvunnit i Finland och att
finska fartyg knappt finns till. Orsaken till
detta vet han också väl.
Lyckligtvis stämmer uppgiften inte. Antalet sjöarbetsplatser har till och med ökat
något trots det svåra ekonomiska läget. För
det kan vi tacka alla dem som arbetat för att
förbättra verksamhetsvillkoren för den finska
sjöfarten.
Vi måste göra en ny utvärdering av SSB:s
serviceformer och göra nödvändiga, kontrollerade kursändringar. Vi måste få kursverksamheten att växa efter det senaste årets stora
svacka. Den digitala framtiden, hamntjänsterna och arbetshälsofrågorna är verksamhet vars utveckling SSB måste satsa på med
tanke på framtiden.
För den här verksamheten måste vi snart
hitta de rätta formera för sjömansservicearbetet. Bara på det sättet har SSB:s verksamhet också en ljus framtid.
Rentouttavia syyspäiviä.
Martti Karlsson
Kort tid som pensionär,
stora utmaningar
Officiellt hann jag vara pensionerad drygt
åtta månader, och litet längre om man räknar
med semestern. Då jag läste ledaren i senaste
Frivakt, var det inte svårt att gissa att min efterträdare skulle byta arbetsplats. Själv skulle
jag mycket hellre ha fortsatt som pensionär,
men här är jag. Arbetet fortsätter.
Jag är enig med min efterträdare om att
nybygget på Slottsgatan 3 utgör en stor utmaning för SSB. Samtidigt är det ändå en
mycket större möjlighet för oss. Man måsta
ta väl hand om fastighetsegendomen. Den
gamla byggnaden hade kommit till slutet på
sin väg. Det sämsta alternativet skulle ha varit att reparera den. Nu förverkligar vi den
bästa lösningen och den måste föras i mål
med heder.
För att trygga finansieringen måste vi
arbeta ännu hårdare, så att serviceutbudet
utvecklas så att det anpassas till sjöfartens
föränderliga verksamhetsmiljö.
Man har avsikten att upphäva lagen om
lästavgift vid årsskiftet. Sjömansservicebyråns andel av lästavgiften skulle därefter betalas ur arbets- och näringsministeriets budget.
Förhoppningsvis fungerar det lika bra som
lästavgiften, som varit bra, också med sina
små ”gjutfel”. Den har till 95 % bekostats
av de utländska rederierna. Med de pengarna
har sjömansservicen, enligt konventionen
om sjömansservice, skötts mönstergillt, och
sköts naturligtvis också i framtiden.
3 / 2014
Avkopplande höstdagar
Martti Karlsson
Frivakt
Vapaavahti
3
TAKUUVARMA AURINGONPAISTE
KOTKAN MERIPÄIVILLÄ
Merimiestapaaminen, näyttely ja muu ohjelma kiinnostivat merenkulkijoita.
Kotkan Meripäivillä oli suurin piirtein saman verran väkeä kuin viime vuonna, jolloin
kävijöitä oli noin 200 000. Perinteisen avajaisparaatiin torstaina osallistui yli 50 ryhmää, jotka vetivät kadut täyteen. Arvioiden
mukaan jopa 32.500 ihmistä seurasi toinen
toistaan hienompia ryhmiä katujen varsilla. Paraatin voittajaksi raati valitsi Rommi
Rudolfin ja Tanssikoulu Vikmanin Merirosvot. Säät suosivat meripäivävieraita tänäkin
vuonna. Järjestäjät jopa kehottivat yleisöä
juomaan paljon kuumuuden vuoksi.
Meriekologian tohtori Pentti Välipakka
toimi tuoreena meripäiväneuvoksena ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri Sari Saukkonen oli meripäiväneuvoksetar. Molempia
valittuja yhdistää pitkäaikainen sitoutuminen ympäristönsuojeluun ja työ merellisten
aiheiden parissa. Kotkan kaupunki valitsee
parin vuosittain tunnustuksena merkittävästä työstä Kotkan ja kotkalaisuuden hyväksi.
Neuvospari julkistettiin torstaina Kotkan
Meripäivien avajaisissa.
Kulttuuritarjontaa läheltä
ja kaukaa
Vuoden Merilaulu 2014 -sävellys- ja sanoituskilpailun voittajakappaleeksi tuomaristo
valitsi tamperelaisen Jari Latomaan säveltämän ja ikaalislaisen Mirjam Paason sanoittaman kappaleen Rouva Virtanen. Kappaleen esitti konsertissa Annika Eklund.
Ensimmäinen palkinto on arvoltaan 2000
euroa. Emilia Rinne sai parhaasta esityksestä
Kotkan Ruusu -palkinnon.
Kotkan Meripäivillä jaetaan perinteisesti
Juha Vainio -palkinto merkittävälle suomalaiselle sanoittajalle. Vuonna 2014 tunnustus
myönnettiin Timo Kiiskiselle. 6000 euron
arvoinen palkinto luovutetaan Juha Vainion rahastosta, jota hallinnoivat Kotkan
kaupunki sekä Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis
-yhdistys.
Monipuolista ohjelmaa oli järjestetty
kaiken ikäisille vieraille. Päivittäin oli eri
paikoissa hienoja konsertteja, joissa esiintyi
kotimaan kärkiartisteja.
S/s Hyöky ja muita laivoja
Haminasta oli kantasataman laitureille saapunut kaksi arvokasta laivavierasta. Museolaiva Hyöky oli hinattu tutulle paikalleen.
”Patu” Patanen arveli Hyökyn tulleen viimeistä kertaa Meripäiville.
4
Vapaavahti
Frivakt
Rajavartiolaitoksen uusi ulkovartiolaiva Turva kiinnosti kotkalaisyleisöä
– Laiva on myynnissä, eikä omasta jaksamisestakaan aina tiedä. Porukkaa poistuu
vahvuudesta vuosi vuodelta, Patanen tuumi.
Mies itse oli taannoisen leikkauksen jäljiltä huomattavasti paremmassa ”tikissä” kuin
edellisvuonna.
Omilla koneillaan ja syystäkin ylpeän talkooporukan ohjastamana saapui m/s Merikarhu. Normandian maihinnousun, Suomen puolustusvoimien ja satamahinaajauran
kautta seilaavaksi museoalukseksi päätynyt
Merikarhu on Haminan kaupungin omistuksessa ja perinneyhdistyksen hoivissa.
– VHF -radiopuhelin on seuraava projekti. Nyt piti ilmoitukset alusliikennepalveluun hoitaa kännykällä, hienoon kuntoon
saatettua hinaajaa kipparoinut Pekka Lappi
Merikarhun Perinneyhdistyksestä kertoi.
Torstaihin asti laitureilla oli myös Gangut
regattaan osallistuneita purjealuksia sekä Rajavartiolaitoksen uusi ulkovartiolaiva Turva.
Lähes satametrinen uutuuttaan hohtava alus
keräsi runsaasti yleisöä, kun tiloja esiteltiin
meripäivävieraille.
Tutkimusalus Aranda sekä KYAMK:n ja
EKAMI:n yhteinen koululaiva Katarina olivat myös auki yleisölle, jota riitti koko helteisen viikonlopun ajalle. Seuraavia Meripäiviä
vietetään 23.-26.7.2015 – toivotaan hyviä
kelejä myös silloin!
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Meripäivien yleisö kierteli torilla ja
kantasatamassa
Ile Vainio houkutteli porukkaa katukorikseen
3 / 2014
SOLGARANTI UNDER KOTKA
HAVSDAGAR
Sjömansträffen, utställningen och det övriga programmet lockade sjöfarare
Besökarantalet under Kotka Havsdagar var i
stort sett detsamma som förra året: ungefär
200 000 besökare. Över 50 grupper deltog
i torsdagens traditionella invigningsparad,
som fyllde gatorna med publik. Längs gatorna följde uppskattningsvis 32 500 personer
grupperna – den ena än mer spektakulär än
den andra. Juryn utsåg Rommi Rudolfi och
dansskolan Vikmans sjörövare till vinnare av
paraden. Även i år var vädret på havsdagsbesökarnas sida och arrangörerna uppmanade
dem att dricka mycket på grund av hettan.
Pentti Välipakka, doktor i marin ekologi,
och Sari Saukkonen, magister i forstvetenskap, var havsdagarnas nyblivna råd respektive rådinna. De har båda visat ett långvarigt
engagemang för miljöskydd och arbetar med
marina frågor. Varje år utser Kotka stad ett
rådspar som ett erkännande för parets betydelsefulla arbetsinsatser för Kotka och dess
invånare. Paret offentliggjordes under torsdagens invigning av Kotka Havsdagar.
Kulturutbud från när och
fjärran
Musikstycket Rouva Virtanen, med musik
av Tammerforsbon Jari Latomaa och text av
Ikalisbon Mirjam Paaso, utsågs av juryn till
vinnande bidrag i kompositions- och sångtexttävlingen Årets Havssång 2014. Under
konserten framfördes stycket av Annika Eklund. Första pris består av 2 000 euro. Emilia Rinne vann priset Kotkas Ros för bästa
framträdande.
Som traditionen bjuder delas Juha Vainiopriset ut till en betydelsefull finländsk textförfattare under Kotka Havsdagar. I år gick
erkännandet till Timo Kiiskinen. Prispengarna på 6 000 euro kommer från Juha Vainios fond, som förvaltas av Kotka stad samt
Elvis – Föreningen för finska tonsättare och
textförfattare.
Det mångsidiga programmet innehöll
något för alla åldrar. Varje dag gavs det utmärkta konserter av finländska toppartister
på olika scener.
S/s Hyöky och andra fartyg
Två högt uppskattade, gästande fartyg hade
lagt till vid stamhamnens kaj. Det ena av
dem, museifartyget Hyöky, hade bogserats
till sin vanliga plats. ”Patu” Patanen befarade att det kunde vara Hyökys sista besök
på Havsdagarna.
3 / 2014
Rami Lappalainen, Hannu Timonen och Mika Muhli framför bogseraren Merikarhu
med flaggorna hissade.
– Fartyget är till försäljning, och man vet
ju aldrig hur länge man orkar med. Styrkan
blir allt mindre för varje år, konstaterade Patanen.
Patanen själv var efter sin senaste operation i märkbart bättre skick än förra året.
M/s Merikarhu anlände för egen maskin,
styrd av ett – med all rätt – stolt talkogäng.
Merikarhu var med vid landstigningen i
Normandie och seglade för Finlands försvarsmakt samt som hamnbogserare innan
hon slutade som museifartyg. Fartyget ägs
numera av Fredrikshamn stad och står under
Merikarhun Perinneyhdistys omsorg.
– En VHF-radiotelefon är nästa projekt.
Nu var vi tvungna att sköta anmälningarna
till fartygstrafikservicen via mobiltelefon, berättade Pekka Lappi från Merikarhun Perinneyhdistys, som förde befäl på bogseraren
som nu är i gott skick.
Fram till torsdagen låg även segelfartygen
som deltog i Gangut Regatta vid kajen liksom Gränsbevakningsväsendets nya offshore-patrullbåt Turva. Det närmare hundra
meter långa och skinande nya fartyget samlade en stor publik när havsdagsbesökarna
fick en rundtur på fartyget.
Museifartyget Hyöky och skolfartyget
Katarina fotade från Turvas däck.
Forskningsfartyget Aranda samt Kymmenedalens yrkeshögskolas och Södra Kymmenedalens yrkesinstituts gemensamma
skolfartyg Katarina var också öppna för allmänheten, som visade stort intresse hela det
gassande veckoslutet. Den 23–26 juli är det
dags för 2015 års upplaga av havsdagarna –
vi hoppas på lika fint väder igen!
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
5
KOTKAN MERIMIESKESKUKSEN
NÄYTTELY KIINNOSTI YLEISÖÄ
Esillä oli pienoismalleja, kuvia, taidetta ja kätevyystöitä. Maarianhaminasta oli saatu lainaksi Gustaf
Erikson -varustamoon liittyvää materiaalia
MEPA -näyttelyt Kotkassa olivat välillä tauolla, mutta kesällä 2013 Kirkkokadun tilat
puunattiin ja koottiin näyttely Meripäiville.
Kokemukset olivat hyviä, ja tämän vuoden
Meripäiville päätettiin rakentaa uusi kattaus.
– Paikkakunnan merimiehet ja muut
kiinnostuneet jo kaipailivat näyttelyä. Kotkalaisyleisöä kiinnostavat eniten laivamallit
ja -taulut, kertoi Kotkan Merimieskeskuksen
johtaja Risto Nikula.
Hän vastasi näyttelyn pystyttämisestä ja
kiitteli perinteisiä talkooapujaan. Meripäiväemäntinä toimivat Anu Ryökkynen ja Ritu
Nikula. Rami Laakso ja Risto Honkaharju
avustivat rakentamisessa ja toimivat näyttelyn valvojina. Tänä vuonna ei ollut virallisia
avajaisia, mutta kahvia ja mehua tarjottiin
kaikille näyttelyvieraille viikon aukiolon aikana.
Helsingin MEPAssa ei ollut tänä vuonna
harrastenäyttelyä, joten Pohjoismaisen valokuvakilpailun viime vuoden parhaat otokset
olivat esillä vain Kotkassa.
Kuvia ja pienoismalleja
Gustaf Eriksonilta
GE -varustamon perustamisen 100 -vuotisjuhliin koottiin viime vuonna runsaasti
kuvamateriaalia ja merimiesten muisteluita
laivoilla seilanneiden merenkulkijoiden perustaman Facebook -ryhmän avulla. GEgruppen Facebook -ryhmän puuhamiehet
Krister A. Martell ja Per-Martin Brunnsberg ehdottivat materiaalin esittelyä myös
Kotkan Meripäivillä.
Miesten avustuksella saatiin Ahvenanmaan Merenkulkumuseolta lainaksi GE
-varustamon juhliin valmistetut posterit.
Mukaan saatiin myös muutamia konekäyttöisten laivojen pienoismalleja GE -talon
käytäviltä.
– Käsittääkseni Styrsö, Grano ja Hamnö
olivat sellaisia aluksia, joita kävi säännöllisesti Kotkan satamassa 1970- ja 1980 -luvuilla,
kertoi Martell, joka on myös GE Gruppen
Facebook -ryhmän ylläpitäjä.
Laivat edustivat hyvin Erikson -varustamon konekäyttöisiä aluksia. Granö (1972)
oli roro -alus ja Hamnö (1968) puolestaan
kansinostureilla varustettu kappaletavaraalus. Vuonna 1962 rakennettu Styrsö oli
puomilaiva, joka seilasi muiden varustamoiden hoidossa aina vuoteen 2010 asti. Jotkut
6
Vapaavahti
Frivakt
Gustaf Eriksonilla seilanneet Gottfried Marjanen ja Krister A. Martell keskustelivat
myös GE-varustamon muistojen tallentamisesta.
kaipasivat GE-varustamon kylmälaivoja
myös näyttelyyn.
MEPA oli saanut näyttelyyn pienoismalleja myös Gustaf Erikson -varustamon purjelaiva-ajoilta. Herzogin Ceciliestä oli jopa
kaksi mallia, joista toinen esitti laivaa haaksirikkoutuneena Devonin rannikolla. Lisäksi
Erikssonilla seilannut Gottfried Marjanen
toi näytille rakentamansa Sommarön pienoismallin.
– Toin mukaan myös tekemäni runkoaihion, josta voi rakentaa joko Sommarön,
Eckerön tai Degerön pienoismallin. Aihio
on myynnissä, Gottfried Marjanen kertoi.
Näyttelyvierailla oli mahdollisuus selata
GE -varustamon historiaa ja kuvia tietokoneelta, johon Per-Martin Brunnsberg oli
ladannut valmiit esitykset.
Yleisö ihaili Honkaharjun
akvarelleja
Merimiestaiteilija Risto Honkaharju on
tuottelias maalari, jonka siveltimen vedoista
saatiin jälleen nauttia Kotkan Merimieskeskuksessa. Vanha pursimies taitaa merten, laivojen, satamien ja merimieselämän kuvauksen. Esillä oli puolen tusinaa Riston tauluja.
– Kyllähän niitä tauluiksi voisi luonnehtia,
tuumi ”Honkis” vaatimattomana. Omasta mielestäni parhaiten onnistui s/s Kotka,
Henry Nielsenin maineikasta höyrylaivaa
kuvaava teos.
Osa tauluista oli myynnissä. Ensimmäinen ostaja oli Honkaharjun seilauskaveri,
Arandan yliperämies.
Näyttelypaikan sijainti Kirkkokadulla keskellä Kotkaa on hyvä ja sopivan kokoinen.
Materiaalia saadaan esille MEPAn omasta
varastosta, sekä lainaksi yksityiskokoelmista
ja museoista.
– Esimerkiksi Kotkan merenkulkualan
oppilaitoksissa on paljon Jaakko Pielan ja
muiden valmistamia pienoismalleja, jotka
näin saadaan hienosti yleisön nähtäville,
kiittelee Risto Nikula hyvää yhteistyötä KYAMK- ja EKAMI -oppilaitosten kanssa.
Runsas kävijämäärä todisti jälleen, että
tällaiselle näyttelylle on tarvetta Meripäivien
runsaan ohjelman lisänä. MEPA kiittää kaikkia vierailijoita, rakentajia sekä näyttelyyn
esineistöä lainanneita henkilöitä ja tahoja!
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
3 / 2014
UTSTÄLLNINGEN PÅ KOTKA
SJÖMANSCENTER LOCKADE
BESÖKARE
Fartygsmodeller, fotografier, konst och hantverk visades upp. Från Mariehamn hade man fått låna
material med anknytning till Gustaf Erikson-rederiet.
Ett tag var SSB:s utställning i Kotka satt på
paus, men sommaren 2013 ställde man i
ordning lokalerna på Kirkkokatu och samlade ihop till en utställning till Havsdagarna.
Den föll väl ut och i år bestämde man sig
för att bygga en ny utställning till samma
evenemang.
–Ortens sjömän och andra intresserade
saknade redan utställningen. Kotkaborna
är mest intresserade av fartygsmodeller och
fartygstavlor, berättade Risto Nikula, chef
för Kotka Sjömanscenter.
Han ansvarade för att arrangera utställningen och tackade alla som hjälpt till. Anu
Ryökkynen och Ritu Nikula tog på sig
rollen som havsdagsvärdinnor, och Rami
Laakso och Risto Honkaharju hjälpte till
med bygget och vaktade utställningen. I år
hade man ingen officiell invigning, men alla
besökare bjöds på kaffe och saft under hela
utställningsveckan.
I år hade SSB Helsingfors ingen hobbyutställning, så de bästa bidragen från förra årets
nordiska fototävling visades enbart i Kotka.
Foton och fartygsmodeller
från Gustaf Erikson
Till GE-rederiets 100-årsjubileum samlade
man förra året in mängder med bildmaterial och sjömansminnen via en Facebookgrupp som startats av sjöfarare som seglat
med fartygen. Krister A. Martell och PerMartin Brunnsberg, initiativtagarna till
GE-gruppen på Facebook, föreslog att materialet skulle visas upp även under Kotka
Havsdagar.
Med deras hjälp fick man från Ålands sjöfartsmuseum låna affischer som tagits fram
till GE-rederiets jubileum. Man fick även
med några modeller av maskindrivna fartyg
från GE-husets korridorer.
– Mig veterligen ska Styrsö, Granö och
Hamnö ha hört till de fartyg som regelbundet besökte Kotka hamn på 1970- och
1980-talen, berättade Martell, som är administratör för Facebookgruppen GE-gruppen.
Fartygen var goda representanter för Erikson-rederiets maskindrivna fartyg. Granö
(1972) var ett roro-fartyg och Hamnö
3 / 2014
(1968) var ett bulkfartyg utrustad med lyftanordningar på däck. Styrsö, som byggdes
1962, var ett bomfartyg som seglade åt andra
rederier ända fram till 2010. Vissa besökare
saknade dock GE-rederiets kylfartyg i utställningen.
Till utställningen hade SSB även fått tag
på modeller från tiden då Gustaf Erikson
hade segelfartyg. Herzogin Cecilie fanns det
rentav två modeller av; den ena föreställde
fartyget där hon havererat vid Devons kust.
Därtill visade Gottfried Marjanen, som seglat för Eriksson, upp sin egenhändiga modell
av Sommarö.
– Jag tog även med mig ett slags grundskrov som jag tillverkat. Det kan man använda för att bygga antingen Sommarö,
Eckerö eller Degerö. Grundskrovet finns till
försäljning, berättade Gottfried Marjanen.
Per-Martin Brunnsberg hade gjort presentationer på datorn där besökarna kunde läsa
om GE-rederiets historia och bläddra bland
bilder.
Affischer och segelfartygsmodeller från
materialet som GE-gruppen sparat.
Besökarna beundrade
Honkaharjus akvareller
Sjömanskonstnären Risto Honkaharju är en
produktiv målare och på Kotka Sjömanscenter fick vi åter njuta av hans penseldrag. Den
före detta båtsmannen är skicklig på att avbilda fartyg, hamnar och sjömanslivet. Ett
halvdussin av Ristos tavlor var med på utställningen.
– Nog skulle man kunna kategorisera dem
som tavlor, begrundade ”Honkis” blygsamt.
Jag själv tycker att jag lyckades bäst med s/s
Kotka, verket som avbildar Henry Nielsens
berömda ångbåt.
En del av tavlorna var till salu, och den första köparen var Honkaharjus seglingskamrat,
tillika Arandas överstyrman.
Utställningslokalen är lagom stor och har
ett bra läge på Kirkkokatu i Kotka centrum.
Materialet kommer dels från SSB:s eget lager, dels är det till låns från privata samlingar
och museer.
–På sjöfartsskolorna i Kotka finns det till
exempel många modeller av Jaakko Piela
och andra personer. Det här är ett bra sätt
GE-rederiets maskindrivna fartyg. I
förgrunden står ett grundskrov som man
kan utgå ifrån för att bygga modeller av
antingen Sommarö, Eckerö eller Degerö.
att visa upp dem för allmänheten, säger Risto
Nikula uppskattande om det goda samarbetet med Kymmenedalens yrkeshögskola och
Södra Kymmenedalens yrkesinstitut.
Det stora antalet besökare bekräftade ännu
en gång att det finns efterfrågan på en sådan
här utställning som komplement till Havsdagarnas späckade program. SSB tackar alla
besökare, byggare samt de personer och parter som lånat ut föremål till utställningen!
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
7
KYMPIN KAHVIT KOTKAN
MERIPÄIVILLÄ
Kantasatamaan s/s Hyökyn laiturille kerääntyi monikymmenpäinen joukko entisiä
ja nykyisiä merenkulkijoita.
Muutaman vuoden aikana on ollut tapana
järjestää meripäivälauantaina merimiestapaaminen ja kympin kahvit s/s Hyökyn
edustalla olevalla laituriterassilla. Tunnetun
museoaluksen saapuminen varmistui heinäkuussa, jolloin sanaa merimiestapaamisesta
alettiin levittää etenkin sosiaalisessa mediassa. Vieraita tuli Espanjasta asti.
– Tieto liikkuu hyvin Facebookissa ja
merimiesten nostalgiasivuilla, kertoivat Espanjassa talvisin asuvat Jussi Varjosaari ja
Hannu Teivonen, joita ei Kotkan helle pahemmin häirinnyt.
Kumpikin on seilannut Henry Nielsenilla
– Teivonen lisäksi MEPAn toimitussihteerin
kanssa samalla laivalla Finnlinesillä.
Ystäviä ja kylänmiehiä oli saapunut laiturin täydeltä.
– Ai näin moni on vielä elossa, naurahti
hyväntuulinen s/s Hyökyn monitoimikippa8
Vapaavahti
Frivakt
ri Jorma ”Patu” Patanen nähdessään runsaan osallistujajoukon.
Puheensorinaa kuului kaikista pöytäkunnista. Välillä siirryttiin seuraavaan pöytään
ja käytiin läpi tuttuja. Moni tapasi vanhoja
seilauskavereitaan vuosien takaa. Jotkut olivat jo jättäneet maat ja meret ja siirtyneet
liitelemään albatrosseina.
Haalausta ja maalausta
Ennen pitkää puhe siirtyi vanhoihin, jo naulatehtailla oleviin laivoihin. Finnjettiä muisteltiin, White Rosea kehuttiin ja superliner
- Finnsailoria kaivattiin. Puomeja rikattiin ja
hernesoppaa keitettiin.
– Monet edelleen surkuttelevat Finnjetin
kohtaloa ja tulevat juttelemaan ja muistelemaan, kertoi laivan pitkäaikainen konepäällikkö Juhani Puonti.
Hän on vuonna 2008 romutetun Finnjetin jälkeen seilannut muun muassa Finnlinesin rahtilaivoilla ja työskentelee edelleen
koulualus Katarinalla.
Sanoista päästiin myös tekoihin. Viereisessä laiturissa oli museohinaaja Merikarhulla
tarvetta pieneen sähkötyöhön – Malleuksen
Veikko meni apuun. Merikarhun talkooporukka ehti myös poiketa kympin kahvilla
vuorotellen – laiva oli auki yleisölle, ja jonkun piti olla ”stopparissa”.
Museolaiva Hyöky saattoi olla Meripäivillä viimeistä kertaa. Laivavanhus on toiminut monen tapahtuman isäntänä. Kympin
kahvit Meripäivien lauantaina on jo vakiinnuttanut paikkansa merimiestapaamisten
joukossa, joten paikka varmasti löytyy.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
3 / 2014
TIANS KAFFE PÅ KOTKA
HAVSDAGAR
Flera tiotal tidigare och aktivt seglande sjöfarare samlades på s/s Hyöky som låg vid
kajen i huvudhamnen.
Under några års tid har det blivit en tradition
att under havsdagarnas lördag arrangera en
sjömansträff och tians kaffe på terrassen vid
kajen där s/s Hyöky är förtöjd. Det berömda
museifartygets ankomst bekräftades i juli,
och informationen om sjömansträffen började spridas, främst i sociala medier. Gäster
ända från Spanien mötte upp.
– Jussi Varjosaari och Hannu Teivonen
som vintertid bor i Spanien, beättade att informationen löper snabbt i Facebook och på
sjömännens nostalgisidor, dem störde hettan
i Kotka inte nämnvärt.
Båda har seglat hos Henry Nielsen – och
Teivonen dessutom på samma Finnlinesbåt
som SSB:s redaktionssekreterare.
Kajen fylldes av vänner och bekanta från
när och fjärran.
– Aj, såhär många lever än, skrattade
Jorma ”Patu” Patanen, s/s Hyökys ”kom3 / 2014
biskeppare” godmodigt, då han såg den stora
deltagarskaran.
Från alla bord hörde man sorlet av röster.
Emellanåt flyttade man till följande bord för
att hälsa på bekanta. Mången träffade gamla
seglingskamrater från många år tillbaka.
Några hade redan lämnat både jord och hav
för att segla som albatrosser.
Halning och målning
Småningom blev det tal om gamla båtar som
redan gått till upphuggning. Man mindes
Finnjet, prisade White Rose och saknade
superliner Finnsailor. Man riggade bommar
och kokade ärtsoppa.
– Mången sörjer ännu Finnjets öde och
kommer för att prata och minnas, berättade
Juhani Puonti, under många år maskinchef
ombord.
Sedan Finnjet gick till upphuggning år
2008 har han igen seglat på bland annat
Finnlines lastfartyg och jobbar fortfarande
på skolskeppet Katarina.
Man fick också tillfälle att gå från ord till
handling. Vid kajen intill behövde man på
museibogserbåten Merikarhu hjälp med ett
litet elarbete och Veikko Malleus ställde genast upp. Talkogänget från Merikarhu hann
också tura om och sticka sig in på tians kaffe,
båten var öppen för allmänheten och någon
måste vara i stopptörn.
Det var kanske sista gången man såg museifartyget Hyöky på Havsdagarna. Det gamla
fartyget har varit scen för många evenemang.
Tians kaffe på lördagen under Havsdagarna
har redan blivit en del av sjömansträffarna, så
en plats kommer man säkert att hitta.
Text och bild: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
9
MERIMIESTAPAAMINEN VUOSAAREN
MERIMIESKESKUKSESSA
MEPA ja Merimieskirkko järjestivät ensimmäisen yhteisillan merenkulkijoille helmikuussa, jolloin
teemana oli Ariel-laiva. Kokemukset olivat hyvät, joten toimintaa päätettiin jatkaa. Elokuun
merimiesillan teemana oli Gustaf Erikson -varustamo, etenkin yhtiön konekäyttöiset alukset
Kotkan Merimieskeskuksesta oli juuri purettu Maarianhaminasta lainaksi saatua Gustaf
Erikson -materiaalia, josta osa toimi rekvisiittana myös Vuosaaren merimiesillassa.
Tapahtumasta tiedotettiin Vapaavahdissa,
sekä Merimieskirkon ja MEPAn Facebookja kotisivuilla, sekä GE Gruppen Facebook
-ryhmässä.
Tilaisuuteen saapui reilut parikymmentä
aiheesta kiinnostunutta henkilöä, valtaosa
GE:n laivoissa seilanneita. Moni tapasi tuttuja merenkulkijoita, mutta edellisestä kohtaamisesta oli vierähtänyt melkoisesti aikaa.
– Todella hienoa, että tällainen tapahtuma
järjestettiin. Tapasin seilauskavereita 42 vuoden takaa, kehui Matti Virtanen.
Hän tarkoitti Per-Martin Brunnsbergia,
jonka kanssa työskenteli m/s Järsössä vuosina 1971-1972. Laivalla seilasi tuolloin myös
Pentti Virtanen, joka niin ikään osallistui
merimiesiltaan.
Kai Pärnänen aloitti viiden aikoihin kitaroineen soiton ja laulun, ja porukka istuutui
kuuntelemaan. Muutaman kappaleen jälkeen oli vuorossa Per-Martin Brunnsbergin
koostama esitys GE -varustamon konekäyttöisistä aluksista tietoineen ja kuvineen. Joukossa oli myös kiinnostavia kuvia menneestä
merimieselämästä, mitkä herättivät muisteluita ja keskusteluita.
Lohikeittoa ja
nostalgiakuvia
Ohjelma vedettiin läpi ruotsiksi. Tulkkauksesta luovuttiin, koska todettiin kaikkien
ymmärtävän riittävästi toista kotimaista kieltä. Brunnsbergin esityksen aikana Merimieskirkon henkilökunta oli kattanut pöydän,
jolla höyrysi maukasta lohikeittoa.
– Tämä on Kalevi Utriaisen valmistamaa
taatusti hyvää keittoa. Palanpainikkeeksi
on tietysti tummaa leipää, kehui Vuosaaren
Merimieskirkon johtaja Heikki Huttunen
ylpeänä yhteistyökumppaniaan.
Keitto maistui hyvin ja tunnelma sen
kun parani, kun yhteisiä laivoja ja tuttuja
tuli esille. Seuraavana oli ohjelmassa Thure Malmbergin haastattelu. Hän julkaisi
Kurt Winqvist haastatteli Thure Malmbergia. ”Kurre” on seilannut GE:n s/s Hamnössa ja toiminut mm Finnlinesin konttorissa sekä Atlanticargon toimitusjohtajana.
10
Vapaavahti
Frivakt
viime vuonna Gustaf Erikson -varustamon
100-vuotisjuhliin kirjan ”Kalla systrar från
Åland” yhdessä ruotsalaisen båtologin, Erik
Hagin kanssa.
– Harmi, etten tiennyt Facebook -ryhmästä mitään, kun toimitin kirjaa, pahoitteli
Malmberg häntä yleisön edessä haastatelleelle Kurt Winqvistille.
Kirja toimii hienosti kunnianosoituksena
suomalaiselle ja ahvenanmaalaiselle reefer
-liikenteelle, monelle melko tuntemattomaksi jääneelle merenkulun alueelle. Kirja
oli monelle merimiesillan vieraalle jo ennestään tuttu, mutta oli mukava kuunnella
Malmbergin mietteitä kirjan synnystä.
Musiikkia maailman
meriltä ja satamista
Nostalgiatunnelmaa viriteltiin lisää katsomalla filmi Lång resa till möte – Kaukainen
kohtaaminen, joka kertoi Gustaf Eriksonin
m/s Degerön seilauksista 1950 -luvulla ja
tuolloisen miehistön tapaamisesta Maarianhaminassa 2000 -luvulla. Entinen radiosähköttäjä Harry Blomqvist onnistui haalimaan miehistön kokoon Maarianhaminan
Nautical Clubille. Yllättävän harva yleisöstä
oli nähnyt filmin aikaisemmin.
Merikapteeni ja musiikkimies Kai Pärnänen on usein esiintynyt MEPAn tilaisuuksissa, mutta melkein yhtä usein työkiireet ovat
olleet esteenä. Tällä kerralla merimiesilta sopi Kaitsun kalenteriin, ja porukka sai nauttia
todella viihdyttävästä ja ammattitaitoisesta
musisoinnista.
Tunnelma oli loistava. Kaikkien mielestä
ohjelmaa oli sopivasti, aikaa jäi jutustelulle
ja yhteystietojen päivittämiselle. Yleisö oli
tyytyväistä ja tapahtuma sai kiitosta niiltäkin, jotka vain näkivät kuvat GE Gruppen
Facebook -sivuilla.
– Oli hienoa tavata seilauskavereita. Tapahtuma oli hieno, hyvää ruokaa, ohjelmaa
ja seuraa. Näitä tarvitaan lisää, hehkutti Kaj
Kulju.
MEPA ja Merimieskirkko kiittävät kaikkia mukana olleita ja tapahtumaa edistäneitä
henkilöitä!
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
3 / 2014
SJÖMANSTRÄFF PÅ NORDSJÖ
SJÖMANSCENTER
SSB och Sjömanskyrkan ordnade den första gemensamma kvällen för sjöfarare i februari – då var
temat fartyget Ariel. Med goda erfarenheter i bagaget beslöt man att fortsätta med evenemanget. Temat
för sjömanskvällen i augusti var Gustaf Erikson-rederiet, i synnerhet bolagets maskindrivna fartyg.
På Kotka Sjömanscenter hade man precis
tagit ner Gustaf Erikson-materialet som
man lånat från Mariehamn och som delvis
använts som rekvisita även under sjömanskvällen i Nordsjö. Information om evenemanget gick ut i Frivakt, på Sjömanskyrkans
och SSB:s Facebook- och webbsidor samt i
GE-gruppen på Facebook.
Drygt tjugo intresserade dök upp på evenemanget, varav de flesta hade seglat med
GE:s fartyg. Många träffade bekanta sjöfarare som de inte sett på mycket länge.
– Det här evenemanget var ett riktigt
trevligt initiativ. Jag träffade seglingskamrater från 42 år tillbaka, lovordade Matti
Virtanen.
Virtanen syftade bland andra på Per-Martin Brunnsberg, som han arbetat med på
m/s Järsö 1971–1972. Pentti Virtanen seglade också med fartyget under denna period
och även han deltog i sjömanskvällen.
Vid femtiden slog sig deltagarna ner för att
lyssna till Kai Pärnänen på gitarr och sång.
Efter några låtar stod Per-Martin Brunnsberg på tur med sin fakta- och bildpresentation om GE-rederiets maskindrivna fartyg.
Han visade också intressanta foton från det
gångna sjömanslivet, vilka väckte minnen
och diskussioner.
Gustaf Erikson-rederiets 100-årsjubileum.
– Vad synd att jag inte kände till Facebookgruppen när jag arbetade med boken,
beklagade sig Malmberg för Kurt Winqvist,
som intervjuade honom inför åhörarna.
Boken är en fin hyllning till den finländska
och åländska reefertrafiken – ett för många
tämligen okänt område inom sjöfarten. Flera
av dem som deltog på sjömanskvällen kände
till boken sedan innan, men det var roligt
att höra Malmbergs tankar kring bokens
uppkomst.
Musik från världens hav
och hamnar
Den nostalgiska stämningen höjdes ytterligare med filmen Lång resa till möte. Den
handlar om Gustaf Erikson-fartyget m/s
Degerös seglingar på 1950-talet och den
dåtida besättningens möte i Mariehamn på
2000-talet, då den tidigare radiotelegrafisten
Harry Blomqvist lyckades samla ihop be-
sättningen till Nautical Club. Förvånansvärt
få hade sett filmen tidigare.
Sjökaptenen och musikern Kai Pärnänen
har ofta framträtt på SSB:s evenemang, men
nästan lika ofta har han hindrats av sitt arbete. Denna gång passade sjömanskvällen in
i Kaitsus kalender, och deltagarna fick njuta
av ett riktigt underhållande och professionellt uppträdande.
Stämningen var på topp och alla tyckte att
det var ett lagom långt program, som gav
utrymme för småprat och utbyte av kontaktuppgifter. Deltagarna var nöjda och evenemanget uppskattades även av dem som bara
såg foton på GE-gruppens Facebooksida.
– Det var roligt att träffa seglingskamrater
och evenemanget kan man inte klaga på: bra
mat, program och sällskap. Mer sådant här!
sade en entusiastisk Kaj Kulju.
SSB och Sjömanskyrkan tackar deltagarna
och alla som hjälpte till med evenemanget!
text och bilder: Pekka Karppanen
Laxsoppa och nostalgiska
foton
Programmet genomfördes på svenska utan
tolkning, efter att man hade konstaterat att
alla förstod det andra inhemska språket tillräckligt bra. Under Brunnsbergs presentation dukade Sjömanskyrkans personal bordet och ställde fram en rykande het laxsoppa
som fick det att vattnas i munnen.
– Det här är Kalevi Utriainens fantastiskt
goda soppa, givetvis serverad med mörkt
bröd, berömde Nordsjö Sjömanskyrkas direktör Heikki Huttunen stolt sin medarbetare.
Soppan smakade utsökt åtföljd av den goda stämningen som uppstod när deltagarna
upptäckte gemensamma fartyg och bekanta.
Nästa punkt på programmet var en intervju med Thure Malmberg. Förra året gav
han och den svenske båtologen Erik Hag ut
boken ”Kalla systrar från Åland” lagom till
3 / 2014
Det rådde en varm och gemytlig stämning under evenemanget. Programmet var lagom
långt och lämnade utrymme för småprat.
Frivakt
Vapaavahti
11
Sandellien talon terassilta avautuu hieno merinäköala – laivoja voi bongata kauempaa mereltä
PITKÄ MERIMIESURA LOI POHJAN
KERÄILYHARRASTUKSELLE
Ahvenanmaalla asuvalla Rolf Sandellilla on hieno kokoelma eri varustamoiden tunnuksia, joista hän
on tehnyt komeat taulut. Merkkien ja kokardien keräilyn hän aloitti vasta jäätyään eläkkeelle. Nyt on
kasassa jo kunnon kokoelma.
Mies muistetaan MEPAssa parhaiten pitkästä työrupeamastaan m/s Trendenin päällikkönä.
– Olin laivassa kaikkiaan 18 vuotta, eläkkeelle siirtymiseen asti. Trenden oli aluksi
Engshipillä. Siirryin itsekin laivakaupan mukana Boren palvelukseen, Rolf Sandell kertoi
kotonaan Järsön saarella.
Hän on alun perin kotoisin Pohjan kunnasta Tammisaaren naapurista ja lähti merille
vuonna 1963, jolloin ikää oli vasta kuusitoista. Suomen kieli ja varsinkin Turun murre
ovat säilyneet hyvin, vaikka mies on asunut
Ahvenanmaalla jo 44 vuoden ajan.
–Murre on tosiaan peräisin Turun ajoiltani. Kävin Åbo Navigationsinstituutissa
perämiesluokan ja seilasin Siljan laivoilla
perämiehenä, Sandell muisteli.
Hän on työskennellyt myös Viking Linella, mutta pääosan työurastaan Sandell on
tehnyt rahtilaivoilla.
12
Vapaavahti
Frivakt
Sallyn kuivarahtilaivoja
ja Gustaf Eriksonin
kylmäaluksia
Rolf Sandell kävi yliperämies- ja kapteeniluokat Maarianhaminassa ja valmistui 1973.
Hän on seilannut GE-varustamoissa useilla
reefer -aluksilla, sekä kuivarahdeissa, kuten
Hamnö, Andersö ja Styrsö.
– Koreassa tehdyllä m/s Balderöllä olin
uudesta asti. Liikennealue oli ympäri maapallon, worldwide, kuten silloin sanottiin,
Rolf kertoi.
Mies ei muista vierailemiensa valtioiden
määrää, mutta kaikilla Eriksonilla seilanneilla luku nousee helposti useisiin kymmeniin.
Rolf Sandellilla on takanaan 33 vuotta
aluksen päällikkönä. Kokemusta kertyi Sallyn kuivarahdeista, Eriksonilta sekä pitkä
Trendenin päällikkyys. Trenden kuului 1980
– 1990 -lukujen vaihteessa Hampurin Sie-
taksella rakennettuun suureen laivasarjaan.
Valtion tukitoimet ja pientonnistosopimus
paransivat suomalaisten ja ahvenanmaalaisten perhevarustamoiden toimintaedellytyksiä. Uudisrakennukset helpottivat työllisyystilannetta, kun monen suuren varustamon
tonnisto oli laskussa.
Meriaiheista materiaalia
kodin seinillä
Rolfin vaimo Anna-Lisa Sandell ei pane
pahakseen miehensä keräilyharrastusta, joka
alkoi toden teolla vasta viime vuosikymmenen lopulla. Hän tuntee itsekin merenkulkua erittäin hyvin.
– Työskentelin Sally -varustamossa ja
Alandia Tanker Companylla, jonka konkurssin jälkeen siirryin matkatoimistoalalle.
Siellä olen järjestellyt paljon merenkulkijoi3 / 2014
m/s Gregersö: Seilauskaveri Viking Linen ajoilta Lars-Erik Eriksson kävi tervehtimässä Rolf Sandellia Turussa m/s Gregersöllä,
kun laiva oli juuri vaihtanut omistajaa. Uusi isäntä ja Rolf tarjosivat ciiffin jobia laivaan, mutta Eriksson päätti jatkaa punaisilla
laivoilla. Kuva: MEPAn arkisto
M/s Gregersö: Lars-Erik Eriksson, seglingskamraten från Viking Line-tiden, hälsade på Rolf Sandell i Åbo med m/s Gregersö när
fartyget nyligen hade bytt ägare. Den nya ägaren och Rolf erbjöd chiefen jobb på fartyget, men Eriksson bestämde sig för att fortsätta
med de röda båtarna.
den matkoja laivoille ja lomille, Anna-Lisa
Sandell kertoo.
Hän tuntee nimeltä melkoisen joukon tämän päivän merenkulkijoita, joiden matkoja
hän on järjestellyt.
Sandellin hienoista kokoelmista voi seurata esimerkiksi Suomen Höyrylaiva Oy:n tunnuksien muutosta vuosien varrella. Monilla
maineikkailla laivoilla, kuten Ariadnella ja
Aallottarella, oli myös omat merkit. Varustamon liput ja merkit tunnistaa lyhenteestä
F.Å.A. mutta loppuaikoina käytettiin myös
muotoa EFFOA.
Oy Suomen Etelä-Amerikan Linjan laivoilla oli oma A.L. -merkki ja lippu. Linjaa
hoitivat Suomen Höyrylaiva Oy:n ohella myös muut varustamot, kuten Bore ja
Oceanfart.
Kokoelmissa on Gustaf Eriksonin varustamomerkkejä myös ajalta ennen konekäyttöisiä aluksia. Niitä on kaksi erilaista, joissa
kummassakin on kuvattuna purjelaiva. Nykyisestä tunnuksesta on kolme erilaista versiota. Muidenkin varustamoiden merkeistä
on useita variaatioita.
Useimmilta merenkulkijoilta varmaan
löytyy merkkejä niiltä yhtiöiltä, joissa on
seilannut. Mistä voi hankkia lisää?
– Tämä materiaali on peräisin Suomesta,
Ruotsista ja Ahvenanmaalta. Valikoima karttuu vaihtamalla, ostamalla sekä varustamoil3 / 2014
ta ja merenkulkijoilta kyselemällä. Pikkuhiljaa myös verkosto ja yhteistyö laajenevat,
totesi Sandell.
Hän pitää harrastustaan mukavana ja
mielenkiintoisena. Kokoelmat ovat komeat
ja työ jatkuu.
Rolf Sandellin keräämät ahvenanmaalaisten varustamoiden merkit löytyvät myös
internetistä: http://www.rederimaerken.se/
aaland2.htm
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Pekka Karppanen, Rolf Sandell
Suomen Höyrylaiva Oy:n kokardeja eri
aikakausilta. Viimeisimmässä käytetään
lyhennettä EFFOA
Frivakt
Vapaavahti
13
EN LÅNG SJÖMANSKARRIÄR
LADE GRUNDEN FÖR SAMLANDET
Rolf Sandell som bor på Åland har en fin samling rederimärken arrangerade i form av tjusiga tavlor.
Rolf började samla på märken och kokarder först som pensionär, men har redan fått ihop en rejäl
samling.
I Rolf Sandells samlingar finns det rederimärken från finländska, åländska och svenska bolag.
På SSB kommer man bäst ihåg Rolf från
hans långa tjänstgöring som befälhavare på
m/s Trenden.
– Jag arbetade på båten i 18 år, ända fram
till pensionen. Trenden seglade till en början för Engship. I samband med att fartyget
såldes till Bore följde jag själv också med till
dem, berättar Rolf Sandell hemma på Järsö.
Han är ursprungligen från trakterna kring
Ekenäs i f.d. Pojo kommun och gav sig av till
sjöss 1963, blott sexton år gammal. Trots att
Rolf hunnit bo på Åland i 44 år pratar han
bra finska, med Åbodialekten bevarad.
– Det stämmer att min dialekt härrör från
tiden i Åbo. Jag utbildade mig till styrman
på Åbo Navigationsinstitut och seglade som
styrman på Siljas fartyg, drar sig Sandell till
minnes.
Han har även arbetat på Viking Line, men
14
Vapaavahti
Frivakt
merparten av sin yrkeskarriär har Sandell
avverkat på lastfartyg.
Sallys torrlastfartyg och
Gustaf Eriksons kylfartyg
Rolf Sandell gick överstyrmans- och kaptensklasserna i Mariehamn och tog examen
1973. Han har seglat med flera av GE-rederiets reeferfartyg och med torrlastfartyg,
såsom Hamnö, Andersö och Styrsö.
– På Koreabyggda m/s Balderö arbetade
jag från det att hon var helt ny. Trafikområdet var jorden runt, worldwide, som man
sade på den tiden, berättar Rolf.
Han minns inte hur många länder han
besökt, men alla som har seglat med Erikson
kommer lätt upp i flera tiotalet länder.
Rolf Sandell har 33 år bakom sig som fartygsbefälhavare. Han har samlat på sig erfarenhet från Sallys torrlastfartyg och Erikson
samt från tiden som Trendens långvariga
befälhavare. Trenden ingick i den stora fartygsserien som byggdes på Sietas i Hamburg
i slutet på 80-talet och början på 90-talet.
Statliga stödåtgärder och ett småtonnageavtal förbättrade verksamhetsförutsättningarna
för finländska och åländska familjerederier.
Nybyggnationerna skapade ett gynnsammare sysselsättningsläge, då många av de stora
rederiernas tonnage var på nedåtgående.
Marint material på
väggarna i hemmet
Rolfs fru Anna-Lisa Sandell har inget emot
3 / 2014
Från Sandells terrass öppnar sig en fin havsutsikt – här kan man skåda
fartyg långt ute på havet.
På SSB kommer man bäst ihåg Rolf Sandell från hans långa tjänstgöring som befälhavare på m/s Trenden. Trenden ingick i den stora fartygsserien som byggdes på Sietas i Hamburg i slutet på 80-talet och början
på 90-talet. Bild: Jarmo Nordback
sin mans samlarhobby, som började på allvar
först i slutet av det förra årtiondet. Hon är
själv också mycket väl bekant med sjöfarten.
– Jag har arbetat på Sally och Alandia Tanker Company, och när det gick i konkurs
gick jag över till resebyråbranschen. Där har
jag arrangerat många resor åt sjöfarare, både
resor till fartygen och semesterresor, berättar
Anna-Lisa Sandell.
I egenskap av researrangör känner hon således en ansenlig grupp aktiva sjöfarare till
namnet.
I Sandells fina samlingar kan man till
exempel se hur beteckningarna för Finska
Ångfartygs AB har förändrats genom åren.
Många av de namnkunniga fartygen, såsom
Ariadne och Aallotar, hade dessutom egna
märken. Man identifierar rederiets flaggor
och märken på förkortningen F.Å.A., men
3 / 2014
I samlingen finns Gustaf Erikson-märken också från tiden
innan rederiet hade maskindrivna fartyg. Av dessa finns
det två olika varianter, men båda har en bild på ett segelfartyg. Den nuvarande beteckningen finns i tre versioner.
Övriga rederiers märken finns också i flera varianter.
den sista tiden användes även formen EFFOA.
Finland-Sydamerika Linjens fartyg hade
sitt eget A.L.-märke och en egen flagga.
Förutom Finska ångfartygs AB sköttes linjen även av andra rederier, till exempel Bore
och Oceanfart.
I samlingen finns Gustaf Erikson-märken
också från tiden innan rederiet hade maskindrivna fartyg. Av dessa finns det två olika
varianter, men båda har en bild på ett segelfartyg. Den nuvarande beteckningen finns i
tre versioner. Övriga rederiers märken finns
också i flera varianter.
Många sjöfarare har säkert märken från
bolagen som de har seglat med. Men var
skaffar man sig andra märken?
–Detta material kommer från Finland,
Sverige och Åland. Min samling växer ge-
nom byten och köp, och genom att jag ber
rederier och sjöfarare om märken. Sakta men
säkert ökar både nätverket och samarbetet,
konstaterar Sandell.
Han tycker att samlandet är en både rolig
och intressant hobby. Samlingarna är fina
och arbetet fortgår.
Rolf Sandells samling med märken från de
åländska rederierna finns även på webben:
http://www.rederimaerken.se/aaland2.htm.
Text: Pekka Karppanen
bilder: Pekka Karppanen, Rolf Sandell
Frivakt
Vapaavahti
15
MEPA ON KOTIUTUNUT
OLYMPIATERMINAALIIN
Kesän aikaan suoritettiin melko suuri muutto, kun Linnankadun talo tyhjennettiin.
Tavaraa oli paljon, osasta luovuttiin, osa säilytettiin. Materiaalia myös
deponoitiin merimuseoihin ja siirrettiin sivutoimistoille.
Olympiaranta 1:ssa toimisto avattiin heinäkuun 14.
päivä. Ensimmäinen asiakas oli Vesa Tuomala, joka tuli hakemaan filmejä ja lehtiä m/s Midakseen.
Vesalla oli edessään pitkä ja monivaiheinen matka
Karibialle, joten oli pohdittava, mitä ottaa mukaan.
Monilla muilla, kuten useimmilla tavarantoimittajilla oli vaikeuksia löytää uuteen toimistoon.
MEPAn kirjasto jouduttiin ahtamaan melkoisesti pienempään tilaan, kuin mitä Linnankadulla oli
saatavilla. Osa kirjoista on sataman varastossa, samoin kuin kuntosalilaitteet. Väliaikaisen kuntosalin
perustaminen on vielä kesken, mutta merenkulkijat
voivat käyttää Motivuksen Helsingissä sijaitsevia
kuntosaleja vuoden loppuun 3 euron omavastuuhintaan.
MEPAn tilapäistoimistossa on aikaisemmin toiminut muun muassa Tulli. Olympiaterminaalin tilat
sijaitsevat TallinkSiljan terminaalissa, Roberts Coffee -kahvilan alakerrassa. Sisään pääsee ulkokautta
Kaivopuiston puoleisesta päädystä. Tervetuloa katsomaan, täällä ollaan parisen vuotta!
Jäänmurtajatauluille
löytyi paikka pitkän
käytävän seinältä. Kiinnitystöissä
vikaeeraava asiamies
Simo Pesola sekä työharjoittelija Mikael
Valkama Solvallan
urheiluopistolta.
Videohyllyissä riittää katseltavaa
SSB HAR BLIVIT HEMMASTADD PÅ
OLYMPIATERMINALEN
Under sommaren genomfördes
den rätt omfattande flyttningen,
då huset på Slottsgatan tömdes.
Det fanns mycket saker, en del
måste man avstå ifrån, en del
bevarades. Material deponerades
också på sjöfartsmuseer och flyttades till filialkontoren.
Byrån på Olympiastranden 1
öppnades den 14 juli. Den första besökaren var Vesa Tuomala,
som kom för att avhämta filmer
och tidningar till m/s Midas. Vesa hade framför sig en lång och
skiftesrik resa till Karibien, det
gällde att noga överväga vad man
bär med sig. Många andra, liksom flera varuleverantörer hade
svårigheter att hitta till den nya
byrån.
SSB:s bibliotek måste trängas
16
Vapaavahti
Frivakt
in i ett rätt litet utrymme, jämfört med vad man haft på Slottsgatan. En del av böckerna är
placerade i hamnens lagerbyggnad, liksom gymutrustningen.
Arbetet med att få till stånd ett
temporärt gym är ännu på hälft,
men till slutet av året kan sjöfararna använda Motivus gym i
Helsingfors för en självkostnadsavgift på 3 euro.
I SSB:s temporära byrå har
tidigare bland annat Tullverket
fungerat. Utrymmena på Olympiaterminalen ligger i TallinkSiljas terminal, under Roberts Coffee. Man kommer in från gaveln
mot Brunnsparken. Välkommen
på besök, vi är nog här ett par år!
Bara en liten del av biblioteket kunde ställas fram
3 / 2014
MERIMIEHIÄ RADALLA JA
SAUNOMASSA
M/s Ailan porukka sai hyvää vaihtelua telakointiajan arkeen. Edellisellä kerralla karting-autoilla
sompailtiin Helsingissä, nyt kaasuteltiin Turussa.
M/S Ailan laivaväki kävi rentoutumassa Turku Kartingissa. Vauhdikkaan tapahtuman jälkeen MEPA tarjosi porukalle saunanillan
Maskun Saunaparonissa, jossa heille oli varattu holvisauna. Laiva
on Naantalin telakalla asennuttamassa pakokaasupesuria ja päällikkö Jani Korpelaisen mielestä ilta katkasi kivasti harmaan telakka-arjen. Ikävä kyllä Jani itse ei päässyt mukaan, kun oli telonut kylkensä
jalkapallo- ottelussa muutama päivä aikaisemmin.
Ensimmäisessä osiossa radalla painelivat nopeimmin Teemu, Petri ja Joel. Illan toisen session vauhdikkaimmat olivat Teemu, Joel ja
Timo. Myös nopein kierrosaika 21,79 merkittiin Teemun nimiin.
Erot eivät olleet suuria – toisella osiolla kaikki saivat parannettua
aikaansa.
Korjaustelakalla olevien alusten miehistöt kävivät aikaisemmin
Ruissalon Mepalassa saunomassa ja uimassa. Koska Mepala myytiin, niin Turun MEPA pyrkii jatkossakin järjestämään telakkalaivoille saunaillan Saunaparonissa. Tilat testattiin ja hyviksi havaittiin jo huhtikuussa, kun MEPAn lätkäturnauksen jälkipelit ja
-höyryt hoidettiin Saunaparonissa.
teksti ja kuvat: Juha Toivanen
Kuljettajakokous (briefing) ennen radalle menoa
SJÖMÄN PÅ BANAN OCH I BASTUN
Personalen på m/s Aila fick sig lite omväxling i vardagen under dockningstiden. Förra gången rattade
man gokart-bilar i Helsingfors, nu gasade man i Åbo.
M/s Ailas besättning besökte Turku Karting för att varva ner. Efter
den fartfyllda aktiviteten bjöd SSB gänget på en bastukväll hos
Saunaparoni i Masku, där man bokat valvbastun åt dem. Fartyget
ligger på Nådendals varv för att få en katalysator installerad och
befälhavare Jani Korpelainen tyckte att kvällen var ett välkommet
avbrott i den gråa vardagen på varvet. Tråkigt nog kunde Jani själv
inte följa med eftersom han hade skadat sig under en fotbollsmatch
några dagar tidigare.
Under första omgången var det Teemu, Petri och Joel som gasade
runt banan fortast. De snabbaste under kvällens andra session var
Teemu, Joel och Timo. Teemu hade dessutom den snabbaste varvtiden på 21,79. Men det var små marginaler – under andra omgången
förbättrade alla sina tider.
Tidigare bastade och badade besättningarna från fartygen på reparationsvarvet vid Mepala på Runsala. Nu när Mepala är sålt vill
SSB Åbo även fortsättningsvis ordna bastukvällar för varvsfartygen
på Saunaparoni. Lokalerna testades och godkändes redan i april,
när eftersnacket efter SSB:s hockeyturnering skedde på Saunaparoni.
text och bilder: Juha Toivanen
3 / 2014
Ailas personal och bastubaronen själv, Pasi Niittymäki, redo för
valvbastuns ångor.
Frivakt
Vapaavahti
17
FINNHANSAN VÄKI VAUHDISSA
KARTING-RADALLA
Laiva jäi yöksi Vuosaaren satamaan ja miehistöllä oli tilaisuus
viettää vapaa-aikaa sataman ulkopuolella. Läheisellä Myllypuron
sisäradalla vedettiin kunnon kisat harjoituksineen ja
aika-ajoineen syyskuun alussa.
Vuosaaren satamasta on kymmenen minuutin ajomatka Helsingin
Formula Centeriin, jonne kokoontui 12 kilpailijaa Finnhansalta sekä
kaksi vierailevaa tähteä Finnsea -alukselta, joka myös jäi satamaan
yöksi. Ryhmä saatiin MEPAn ja porukan omilla autoilla paikalle
hyvissä ajoin, joten saatiin rauhassa sovitella ajohaalareita ja kypäriä.
Kuljettajakokouksen ja infon jälkeen kahteen seitsemän kuskin
ryhmään jaettu porukka ajoi vapaat harjoitukset. Kierrosajat paranivat kaikilla, kun rata tuli tutuksi. Vuoron perään ajettiin myös
aika-ajot, joiden perusteella jaettiin lähtöruudut A- ja B-finaaleihin.
Kaasu pohjassa kurveihin
Ensimmäisenä ajettiin B-finaali seitsemän kuskin voimin. Paalulla
oli Jyrki Repo m/s Finnsealta. Useimmat pystyivät jo 30 sekunnin
maagisen kierrosajan alitukseen. Keskivaiheilta startannut Jyrki Toivonen paranteli asemiaan kymmenminuuttisen kisan kestäessä ja
voitti lopulta koko lähdön.
– Aikoinani ajoin jokamiesluokassa kisoja, jossa varmaan kehittyi
kilpailusilmää. Hyvä lähtö, tarkat ajolinjat ja tilanteiden hyödyntäminen pohjustivat voiton, Jyrki korosti.
Hänen voittonsa oli lopulta melko selvä, muut jäivät sekuntitolkulla. Naisten sarjan voitti Sissi. Hän ajoi kisassa hienosti, vaikka
harjoitussessiossa osuikin kaiteisiin
18
Vapaavahti
Frivakt
A-finaaliin paalupaikalta startannut Julius Jännäri otti hyvän
lähdön ja alkoi heti kasvattaa eroa muihin. Kisa oli tiukkaa, kaiteet
taipuivat ja autot kiilasivat kylki kyljessä kurveihin. Jarruja ei juurikaan käytetty. Julius sai rauhassa kaasutella kisan voittoon. Rauhassa muilta kilpailijoilta – kyyti oli kovaa; illan nopein kierros jäi
Juliuksen nimiin.
Takana käytiin kova kisa pienine kolareineen ja reunakaiteisiin
törmäämisineen. Kaikki seitsemän kuskia selvisivät sentään maaliin
asti. Henrik Sunell oli lopulta kakkonen ja toiseksi viimeisestä ruudusta hienon nousun tehnyt Kenneth Österlund kolmonen. Ronny
Nedermo m/s Finnsealta oli neljäs. Palkintopallilla ruiskuteltiin
kuohujuomat ja otettiin yhteiskuvat.
Kisan jälkeen palattiin m/s Finnhansalle saunomaan.
– Mukava tapahtuma. Laiva menee myyntiin ja merenkulkijat
sijoittuvat kuka minnekin – saatiin vielä viettää yhdessä vähän vapaaaikaa, tiivisti Timo Nummi porukan tunnelmia.
Perjantain vapaailta meni vauhdikkaissa merkeissä. M/s Finnhansa
lähti aamulla kohti Rostockia.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
3 / 2014
FINNHANSAS PERSONAL I
FARTEN PÅ GOKARTBANAN
När fartyget stannade i Nordsjö hamn över natten gavs besättningen tillfälle att tillbringa sin
ledighet utanför hamnområdet en dag i början av september. På den närliggande inomhusbanan i
Kvarnbäcken höll man en riktig tävling med träning och tidskörning.
Från Nordsjö hamn är det tio minuters bilväg till Helsingfors Formula Center. Där
samlades tolv tävlande från Finnhansa samt
två gästande stjärnor från fartyget Finnsea,
som också blev kvar i hamnen över natten.
Med SSB:s och sina egna bilar var gruppen
på plats i god tid, och hann prova overaller
och hjälmar i lugn och ro.
Efter förarmötet och informationen delades deltagarna in i två grupper om sju förare
vardera och började träningsköra. Alla förbättrade sina varvtider när de lärde känna
banan. En och en körde man också tidskörning, och dessa tider låg till grund för tilldelningen av startrutorna i A- och B-finalerna.
Gasen i botten i kurvorna
Först kördes B-finalen med sju förare. Jyrki
Repo från m/s Finnsea startade från pole
position. De flesta lyckades ta sig under den
magiska varvtiden på 30 sekunder. Jyrki
Toivonen, som startat från mitten, förbättrade sin position under det tio minuter långa
racet och var först över mållinjen.
– Jag körde folkrace en gång i tiden, och
då utvecklade jag förmodligen mitt öga för
racing. Jag vann tack vare en bra start, snäva
linjer och för att jag utnyttjade situationerna
som uppstod, poängterade Jyrki.
Han vann till sist en solklar seger, med
konkurrenterna flera sekunder bakom sig.
Julius Jännäri, som startade från pole position i A-finalen, fick en bra start och skapade genast en lucka till de andra. Loppet
var tufft, sargen fick sig törnar och bilarna
pressade sig genom kurvorna sida vid sida.
Bromsarna användes knappt alls. Julius fick
i lugn och ro gasa i mål som segrare. Det
vill säga i lugn och ro från övriga tävlande –
farten var hög och Julius satte kvällens snabbaste varvtid.
Bakom honom pågick en hård kamp med
små kollisioner och törnar med sargerna.
Alla sju förare klarade sig dock in i mål. Henrik Sunell slutade som tvåa och Kenneth
Österlund, som startat från näst sista rutan,
gjorde en fin upphämtning och slutade trea.
Ronny Nedermo från m/s Finnsea blev fyra.
På prispallen sprutade man mousserande och
tog en gruppbild.
3 / 2014
Efter tävlingen åkte gruppen tillbaka till
m/s Finnhansa för att basta.
‑– Det var en rolig aktivitet. Fartyget ska
säljas och sjöfararna hamnar lite varstans –
nu hann vi tillbringa ledig tid tillsammans
en sista gång, sammanfattade Timo Nummi
gruppens känslor.
Den lediga fredagskvällen gick i fartens
tecken. På morgonen gav sig M/s Finnhansa
av mot Rostock.
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
19
Tapaaminen Heinäveden reitillä:
Mepa oli tuttu
sisävesikipparillekin
- Suositan, että kuukausien autopilottiseilausten jälkeen tullaan piipahtamaan sisävesille. Täällä
on nähtävää ja koettavaa. Syviltä vesiltä on aina tullut päällikköä ja chiiffiä heittämään keikkaa
Saimaan maisemiin. Tosin tilanne on muuttunut nykyisen työtilanteen takia. Ei oikein ole varaa
sanoa, että heitänpä tässä pienen sisävesikeikan.
Näin jutteli kesällä Savonlinnan ja Kuopion välistä turistireittiä seilaavan
m/s Puijon brygällä päällikkö, 37-vuotias Kari Vänttinen Savonlinnasta.
Mepan muinaisina alkuaikoina eli vuonna 1976 tein merikapteeni Gerd
Hornin kutsumana jutun Vapaavahtiin: ”Katamaraanilla Saimaan kanavalla riippakoivun alla”. Gerd oli tullut m/t Finnystä Lappeenrannan ja
Viipurin välistä turistireittiä seilanneen m/s Saimaan Helmen kippariksi.
Chiiffi Seppo Järveläinen oli loikannut siihen m/s Finnbuiderista ja tunkki Jorma Okkola m/t Mistralista.
Menneenä kesänä päätin täydentää yleissivistykseen kuuluvaa sisävesimatkailun tietämystäni matkustamalla Heinäveden reitin vastavirtaan.
Myötävirtaan olin sen jo tehnyt. Mieleeni juolahti, että ehkäpä m/s Puijossa tapaan jonkun syvien vesien kotimaanloikkarin. No en aivan, mutta
melkein.
Kari Vänttinen tiesi heti kiitellä MePan kirjasto- ja videopalveluja. Ne
olivat tulleet tutuksi harjoittelussa m/s Carissassa, koululaiva Katarinassa ja m/s Finnladyssa; Kari oli näet aloittanut perämiesluokan Kotkassa
vuonna 2011. Tänä syksynä on suoritettava vielä viisi kurssia, sitten on
haettava praktiikat täyteen.
Mutta ennen Kotkan koulua Kari oli ehtinyt moneksi, eikä voida
sivuuttaa hänen taustaansakaan. Ensinnäkin hän on sisävesikippari jo
neljännessä polvessa: sekä isoisä että isoisän isä olivat edenneet Saimaan
hinaajissa kannelta kippariksi. Karin isä työskentelee tällä haavaa Parkkonimisen työntöproomun päällikkönä. Jo 9-vuotiaana Kari sai oman perämoottorillisen veneen. Verenperintö ja ympäristötekijät sanelivat tulevaisuuden. Vuonna 1997 Kari tuli suoraan armeijasta Puijoon kansimies/
koneoppilaaksi. Vuonna 1998 hän meni Kotkaan kuljettaja/koneenhoitajakurssille ja opiskeli ohessa tradenomiaa. Vuonna 2003 plakkarissa oli
laivurin paperit. Vuonna 2005 hän työskenteli Terramare-yhtiölle Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, mutta vaikka se oli myös merenkulkua, ei
sitä hyväksytä praktiikaksi. Joka kesä hän on ottanut pestin m/s Puijoon
ja heittänyt keikkaa myös m/s Ukossa ja m/s Salmettaressa.
Päivän reissu Savonlinnasta Kuopioon kestää 10,5 tuntia. 175 kilometriä pitkällä Heinäveden reitillä on neljä sulkukanavaa Karvio, Kerma,
Vihovuonne ja Pilppa sekä kolme avokanavaa Kortekannas, Vääräkoski ja
Oravi. Paitsi kanavabongareiden toivekohde reitti on myös laivaharrastajien Eldorado: yhden päivän aikana kamerani muistikorttiin tallentuivat
Puijon lisäksi seuraavat valkokyljet, museolaivat ja hinaajat: Punkaharju,
Heinävesi, Savonlinnan, Paul Wahl, Turso, Rapid, Salama, Mikko, Johannes, Hans Nilsen, Hemppa, Karjalankoski, Panu ja Leppävirta. Eli vaihtelua on varmasti enemmän kuin samassa ajassa keskellä Atlanttia. Työtovereina Karilla oli vain kokki ja kaksi kansimies/tarjoilijaa. Heistä Kaisa
Makkonen aloitti syksyllä merenkulun perustutkinto-opinnot Kotkassa.
Suomen pisimmän sisävesireitin kauneus ja luonnon monimuotoisuus
ovat vertaansa vailla. Ja vaikka laivaan ei pestiä saisikaan, niin menkää
hyvät suolaisten vesien miehet ja naiset tutustumaan sisävesikollegoiden
ainutlaatuiseen työmiljööseen! Lisätietoja: www.mspuijo.fi
Nykyinen risteilyalus Puijo oli alun perin tasan 100 vuotta
sitten Maaningalla valmistunut höyrylotja Heino, joka
oli kunnostettu vuonna 1908 Muuruvedellä uponneesta
Sorsa-nimisestä hinaaja/ rahtialuksesta. Heinon asteittainen muuttaminen moottorimatkustajalaivaksi alkoi
1970-luvun alussa Laitaatsillassa Savonlinnassa. Vuonna
1993 laiva sai nimen Puijo ja on siitä lähtien jatkanut
risteilyjään Suomen pisimmällä, 175 kilometriä pitkällä
Heinäveden reitillä. Korsteenin S tarkoittaa Saimaan
Laivamatkat Oy:tä, jonka savonlinnalainen liikemies
Jorma Vänttinen synnytti uudelleen vuonna 2007.
Det nuvarande kryssningsfartyget Puijo var tidigare, för
precis 100 år sedan, ångpråmen Heino som färdigställdes i
Maaninka. Heino hade i sin tur renoverats av bogseraren/
lastfartyget Sorsa, som sjönk i Muuruvesi 1908. Heinos
stegvisa förvandling till ett motordrivet passagerarfartyg
inleddes i början på 1970-talet på Laitaatsilta varv i
Nyslott. År 1993 fick fartyget namnet Purjo och har sedan
dess fortsatt med sina kryssningar på Heinävesistråten, som
med sina 175 kilometer är Finlands längsta rutt. Bokstaven S på skorstenen står för Saimaan Laivamatkat Oy,
som affärsmannen Jorma Vänttinen från Nyslott väckte till
liv igen 2007.
Teksti: Sakari Karttunen
Kuvat: Sakari Karttunen
20
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2014
Ett möte längs Heinävesistråten:
Även insjöskepparen kände
till SSB
– Jag rekommenderar en avstickare till insjöarna efter månader av segling på autopilot. Här finns det
saker att se och uppleva. Det har alltid kommit befälhavare och chiefer från djupare vatten för att
jobba i Saimens landskap. Nu är det dock annorlunda på grund av den rådande arbetssituationen.
Man har inte riktigt råd att säga att man ska ta sig ett litet insjöuppdrag.
Så här resonerade 37-årige Kari Vänttinen från Nyslott i somras på m/s
Puijos brygga. Han är befälhavare på
fartyget som åker turistrutten mellan
Nyslott och Kuopio.
År 1976, när SSB ännu låg i sin linda, skrev jag på sjökapten Gerd Horns
önskan en artikel till Frivakt: ”Med
katamaran under hängbjörkarna på
Saimakanal”. Gerd hade kommit från
m/t Finny för att ta över som skeppare
på m/s Saimaan Helmi, som seglade
turistrutten mellan Villmanstrand och
Viborg. Chiefen Seppo Järveläinen
hade gått över dit från m/s Finnbuider
och fick med sig Jorma Okkola från
m/t Mistral.
I somras bestämde jag mig för lära
mig mera om insjöturismen, vilket
torde tillhöra allmänbildningen. Detta gjorde jag genom att resa Heinävesistråten motströms. Medströms hade
jag redan åkt den. Det slog mig att jag
på m/s Puijo kanske skulle träffa någon som övergett de djupa vattnen till
förmån för hemlandet. Så blev det inte
riktigt, men närapå.
Kari Vänttinen var snabb med att
tacka för SSB:s biblioteks- och filmtjänster. Han hade nyttjat dem under
sin praktik på m/s Carissa, skolfartyget
Katarina och m/s Finnlady; 2011 började Kari nämligen på styrmansutbildningen i Kotka. Denna höst ska han
läsa ytterligare fem kurser, och sedan
måste han fullgöra sin praktik.
Men Kari har hunnit med mycket
före skolan i Kotka, och hans bakgrund
ska inte förringas. För det första är han
fjärde generationens insjöskeppare:
både farfar och farfars far gick från
däcksarbete till skeppare på Saimens
bogserare. Därtill arbetar Karis far
för närvarande som befälhavare på en
skjutpråm med namnet Parkko. Redan
som nioåring fick Kari en egen utombordare. Med andra ord dikterade arvet och miljön hans framtid. År 1997
kom Kari direkt från det militära och
3 / 2014
blev däcksman/maskinlärling på Puijo.
Året därpå gick han en förar- och maskinistkurs i Kotka och utbildade sig
till tradenom vid sidan av. År 2003
hade han skepparpapperen i handen.
År 2005 arbetade han för bolaget Terramare i Finland, Sverige och Norge,
men även om arbetet också innebar
sjöfart godkänns det inte som praktik. Varje sommar har han tagit hyra
på m/s Puijo och även jobbat på m/s
Ukko och m/s Salmetar.
Dagsturen från Nyslott till Kuopio
tar 10,5 timmar. På den 175 kilometer långa Heinävesistråten finns det
fyra slusskanaler – Karvio, Kerma, Vihovuonne och Pilppa – och tre öppna
kanaler – Kortekannas, Vääräkoski och
Oravi. Rutten är inte bara kanalspanarnas drömresa utan även ett eldorado för fartygsentusiaster; förutom Puijo sparades följande gamla ångbåtar,
museifartyg och bogserare på min kameras minneskort under en dag: Punkaharju, Heinävesi, Savonlinnan, Paul
Wahl, Turso, Rapid, Salama, Mikko,
Johannes, Hans Nilsen, Hemppa, Karjalankoski, Panu och Leppävirta. Variationen är troligtvis större än under
samma tidsrymd mitt ute på Atlanten.
Karis arbetskamrater bestod endast av
en kock och två däcksmän/servitörer.
En av dem, Kaisa Makkonen, började
studera till en grundexamen i sjöfart i
Kotka nu till hösten.
Skönheten och den varierande naturen på Finlands längsta insjörutt saknar
motstycke. Och även om ni de salta
vattnens män och kvinnor inte skulle
få anställning – besök åtminstone era
insjökollegors unika arbetsmiljö! Mer
information: www.mspuijo.fi
Text: Sakari Karttunen
Bilder: Sakari Karttunen
m/s Puijon päällikkö Kari Vänttinen, sisävesikippari jo neljännessä sukupolvessa.
m/s Puijos befälhavare Kari Vänttinen, fjärde generationens insjöskeppare.
Päällikkö on m/s Puijon monitoimimies, joka
tarpeen tullen loikkaa kaijalle ja osallistuu töijaukseen.
Befälhavaren är alltiallo på m/s Puijo, vid behov
hoppar han i land och hjälper till med förtöjningen.
Frivakt
Vapaavahti
21
M/S MARJATTA TEIJON
TELAKALLA
Kulunut kesä on ollut Langh Shipin maa- ja merihenkilöstölle kiireistä aikaa – pitää
valmistautua rikkidirektiivin voimaan tuloon. Liikennöinnin lomassa alukset on telakoitu
ja niihin asennetaan varustamon itse kehittämät rikkipesurit. Suljetun kierron pesuri on ollut
varustamon m/s Laurassa jo vuoden.
Järjestelmä on toiminut hyvin, ja sai luokituslaitoksen lopullisen hyväksynnän heinäkuussa. Langh Ship Oy:n laivoja on telakoitu
Turun korjaustelakalla Naantalissa sekä Western Shipyardin telakalla Teijossa. Torniosta
terästä Hollantiin kuljettava m/s Marjatta
vietti Teijossa pari viikkoa syyskuun alussa.
– Tämä on hyvä telakka toiminnaltaan ja
sijainniltaan. Varustamo on suhteellisen lähellä, samoin pesupalvelu Hans Langh, jota
tarvitaan täällä monissa töissä, päällikkö Kai
Kantonen kehui.
Pesupalvelun miehet spuulasivat ankkuriketjua ja tekivät muita puhdistustöitä. Kantonen harmittelee, ettei Vapaavahti tullut
edellisenä päivänä – olisi saatu hienot kuvat,
kun ”tuubi” eli savukaasupesurin torni nostettiin avatun korsteenin kautta sisään.
Kantosella tulee pian täyteen 30 vuotta
merimiesuraa, josta toistakymmentä vuotta on kulunut Langh Shipin palveluksessa.
Raumalaismies kävi koulut kotikaupungis-
saan ja seilasi ennen nykyistä työnantajaa
muun muassa Finnlinesillä ja P&O Cruisella. Päällikkö joutuu välillä jatkamaan töitään
ja kehottaa toimittajaa menemään kahville.
Telakkaruokailua
kahdessa kattauksessa
Päivähuoneen seinillä on merimiestaiteilija
Risto Honkaharjun maalauksia. Messissä ja
byssassa tekivät töitä kokkistuertti Arto Tolsa ja talousapulainen, opiskelija Senna Mikkola, joka oli tullut avuksi Kotkan EKAMI
-oppilaitoksesta.
– Telakalla käy paljon ylimääräistä väkeä
syömässä ja kahvilla. Ruokaakin tarjotaan
kahdessa kattauksessa. Tämän vuoksi pyysimme Sennan auttamaan, Arto Tolsa kertoi.
Hän on itse ”lainassa” m/s Lauralta, kun
Marjatassa ei tällä hetkellä ole toista vakituista kokkistuerttia.
Kotkalainen Tolsa on nyt tekemässä toista
merimiesuraansa – välillä kului 22 vuotta
maahommissa. Ensimmäinen laiva vuonna
1981 oli Gustaf Eriksonin Visko Reefer.
GE:n ja Degershipin kautta tie vei maihin
muurariksi, kunnes allergia ajoi miehen takaisin merille.
– Kävin kuusi vuotta sitten Basic Training
-kurssin, sain pätevyyskirjan voimaan ja tulin Langhille töihin, Arto kertoi.
Mies käy välillä byssan puolella – lounaaksi on tulossa kanaviillokkia. Tekeillä on myös
saaristolaisleipää ja sacherkakkua. Ruokailijoita on päivittäin 30-40 henkilöä.
Tekemistä piisaa kannella
ja koneessa
Kansimiehistö ei kiireiltään ehdi paljon
jutustella. Vaikka suuri osa töistä teetetään
alihankkijoilla, riittää omalla porukallakin
Kokkistuertti Arto Tolsa oli jo viime
vuonna Teijon telakalla, kun m/s Lauraan
asennettiin pakokaasupesuri
22
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2014
Perämies Madis Hiet joka on seilannut myös
Laurassa, Ailassa ja Hjördiksessä. Marjatan
kansimiehet käyttivät takana olevaa vuokra­
nosturia.
työtä. Yliperämies Matti Santaholma kerkesi sentään kahville perämies Madis Hietin
kanssa.
– Yhden puolimatruusin työpanos menee
yövahtina olemiseen, Madis Hiet selvitti.
Osa alihankkijoistakin tekee yötöitä.
Hän on käynyt merikoulut Virossa, jossa
opiskelu merikapteeniksi poikkeaa jonkin
verran Suomen vastaavasta. Madis ehti seilata jonkin verran Viron lipun alla ennen tuloaan Langh Shipille, jossa on työskennellyt
myös Laurassa, Ailassa ja Hjördiksessä.
Yliperämies Santaholmalla on jo yli yhdeksän vuotta seilausta varustamossa, jossa
aloitti m/s Sofialla. Kalajoelta kotoisin oleva
mies kävi koulut Kotkassa ja asuu nyt Oulussa.
– Asuinpaikan sijainti on hyvä, kun vaihdamme miehistöä Torniossa. Työjaksot sovitaan yleensä vaihtokaverin kanssa, ja ne ovat
neljästä kuuteen viikkoon. Matti Santaholma kertoi.
3 / 2014
Hän kehuu Langh Shipin kehittämää järjestelmää, jossa teräsrullat lastataan kehtokasetteihin ja kehtovälikansille.
– Lastia tulee kesäkeleillä noin 5.700 tonnia. Välikansilastauksen ansiosta painopiste
on ylempänä, mikä vähentää keinumista.
Lastivahingot saadaan minimoitua ja miehistön viihtyvyys paranee, Santaholma selvitti.
M/s Marjatta kuljettaa sisaralustensa
Hjördiksen ja Lauran kanssa terästä Terneuzeniin ja välillä myös Helsingborgiin, jonne
jätetään kontteja. Paluumatkoilla on usein
raaka-aineeksi menevää romua Rotterdamista. Torniossa menee lastatessa 2-3 päivää.
– Hollannin päässä tehdään töitä yötä päivää, joten sieltä selvitään ulos nopeammin.
Paluulastia saattaa tulla myös Dordrechtista,
yliperämies Santaholma sanoi.
Aluksella on normaalisti yhdeksän hengen
miehistö. Usein on mukana harjoittelijoita
tai Langh Shipin kiertävä korjausmies tai
sähkömies. Nyt olivat töissä korjausmies
Juha Perkonoja ja sähkömies Tuomas Sillanpää. He työskentelevät vakituisen henkilökunnan apuna varustamon laivoissa, joskus samaankin aikaan ja ovat luonnollisesti
mukana telakoinneissa.
Kalustoa ja laitteistoja
päivitetään
M/s Marjatan komentosillalla on monta työmaata käynnissä. Asentajilla on kädet täynnä
töitä.
– Pesuriasennuksen ohella on meneillään
normaali iso telakointi. Luokituksia ja asennuksia riittää ympäri laivaa, kertoi päällikkö
Kantonen saatuaan kiireisimmät puhelut ja
sähköpostit hoidettua.
Hän on myös tyytyväinen telakan toimintaan. Työt sujuvat sovitusti ja ammattitaidolla. Tutut alihankkijat ovat lähellä.
Frivakt
Vapaavahti
23
Päällikkö Kai Kantonen
seuraa, kun Oskari ja
Mikko AT-Marinelta
valmistelevat 4G -verkon antennin asennusta
Aila ja Linda telakoitiin
Naantalissa ja Hjördis
oli täällä Teijossa ennen
Marjattaa, Langh Ship
Oy:n vanhempi tekninen neuvonantaja Reino
Verosaari kertoi
Marjatan tietokoneita ja ATK -verkkoa
uusitaan, vanhat XP -käyttöjärjestelmällä
olevat koneet korvataan uusilla. Samalla
parannetaan internet -yhteyksiä ja laivalle
asennetaan 4G-verkon erikoisantenni.
– On hienoa, että varustamo panostaa
tähän, jo vähän ikääntyneenpään kalustoonkin. Nämähän ovat rungoiltaan ja perustekniikoiltaan vahvoja ja hyviä laivoja,
Kantonen kehuu.
Laivoihin on vuosien saatossa satsattu ja
niistä on pidetty hyvää huolta. Teräsrullien
kuljetukseen tämä vuonna 1996 rakennettu
jäävahvistettu kolmen laivan sarja kehtolastausjärjestelmineen sopii erinomaisesti.
Neljän telakoinnin kesä
Langh Ship Oy:n vanhempi tekninen neuvonantaja Reino Verosaari on ollut kiireinen
– eläkepäivien vietto on jäänyt vähemmälle.
24
Vapaavahti
Frivakt
Tekninen tarkastaja Anders Söderblom ja
Verosaari ovat olleet mukana kaikkien alusten telakoinneissa.
– Aila ja Linda telakoitiin Naantalissa ja
Hjördis oli täällä Teijossa ennen Marjattaa,
Reino Verosaari kertoi.
Pakokaasupesurin suurimmat osat asennetaan aluksen ollessa telakalla. Työ viimeistellään normaalin liikenteen aikana, jolloin
telakoiden asentajat tekevät tarvittavat putki- ja sähkötyöt. Viime vuonna m/s Lauraan
asennettiin osa komponenteista kannella
olevaan konttiin. Muihin aluksiin kaikki
osat mahdutetaan konehuoneeseen ja korsteenin sisään.
– Periaatteessa systeemi on kokoelma olemassa olevasta tekniikasta, Verosaari toteaa
vaatimattomasti hienosta innovaatiosta, jonka kehittämisessä hän on ollut mukana.
Langh Shipin järjestelmä käyttää pakokaasun puhdistuksessa lipeää ja puhdistaa
prosessissa käytetyn veden niin että se voidaan johtaa mereen. Jäljelle jäävä jäte on
tiivistetty niin kuivaan muotoon, ettei sen
kuljettaminen jätteenkäsittelylaitokselle aiheuta ongelmia.
Varustamon toimitusjohtajalla, Hans
Langhilla on pesupalveluyrityksensä myötä
vankka kokemus vesien puhdistuksesta, mikä auttoi yritystä kehittämään omaa polttoainepesuria. Pesurin valmistusta ja myyntiä
hoitaa taannoin perustettu Langh Ship Oy:n
ja Deltamarinin yhteisyritys, DeltaLangh Oy
Ab. Yritys on jo myynyt useita polttoainepesureita Pohjois-Euroopassa liikennöiville
aluksille.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
3 / 2014
M/S MARJATTA PÅ
TYKÖ VARV
”Tuben” - avgasrenarens torn, lyftes in genom
den öppna skorstenen.
Den gångna sommaren har det varit bråda tider för Langh Ships personal i land och till sjöss –
man förbereder sig för att svaveldirektivet träder i kraft. Mellan rutterna har fartygen dockats för
installation av svavelrenare, som rederiet själv har utvecklat. Avgasrenaren med sluten cirkulation har
redan använts i ett år på rederiets m/s Laura.
Systemet har fungerat utmärkt och fick
klassningssällskapets slutgiltiga godkännande i juli. Langh Ship Oy:s fartyg har dockats
på Åbo reparationsvarv i Nådendal samt på
Western Shipyards varv i Tykö. M/s Marjatta, som transporterar stål från Torneå till
Holland, tillbringade ett par veckor i Tykö i
början av september.
– Det här är ett bra varv sett till både verksamheten och läget. Rederiet ligger relativt
nära liksom Industri- och fartygssanering
Hans Langh, som vi behöver använda oss av
till många av jobben här, förklarar befälhavare Kai Kantonen.
Personalen från fartygssaneringen spolar
ankarkedjor och utför andra rengöringsuppgifter. Kantonen påpekar att det var synd att
Frivakt inte kom dagen innan – vi hade fått
fina bilder när ”tuben”, alltså avgasrenarens
3 / 2014
torn, lyftes in genom den öppna skorstenen.
Kantonen har snart arbetat som sjöman
i 30 år, varav drygt tio år hos Langh Ship.
Han kommer från Raumo och utbildade sig i
hemstaden. Innan Kantonen kom till sin nuvarande arbetsgivare seglade han med bland
andra Finnlines och P&O Cruise. Emellanåt
måste befälhavaren fortsätta jobba och uppmanar redaktören att ta en kopp kaffe.
Mat på varvet i två
omgångar
På väggarna i dagrummet hänger det målningar av sjömanskonstnären Risto Honkaharju. I mässen och byssan jobbar kocksteward Arto Tolsa och som ekonomibiträde
studenten Senna Mikkola, som har kommit
från Södra Kymmenedalens yrkesinstitut i
Kotka för att hjälpa till.
– Här på varvet är det många utöver besättningen som kommer och äter och dricker
kaffe. Maten måste serveras i två omgångar
och därför bad vi Senna att komma och
hjälpa till, förklarar Arto Tolsa.
Han är själv ”till låns” från m/s Laura,
eftersom Marjatta inte har någon ordinarie
kocksteward i nuläget.
Kotkabon Tolsa är nu inne på sin andra
sjömanskarriär – mellan perioderna till sjöss
hann han arbeta 22 år i land. Hans första
fartyg år 1981 var Gustaf Eriksons Visko
Reefer. Vägen gick via GE och Degership till
ett murararbete i land, tills allergin tvingade
ut honom på havet igen.
– För sex år sedan gick jag en Basic Training-kurs, fick mitt behörighetsbrev och börFrivakt
Vapaavahti
25
Langh Ship Oy:s äldre tekniska rådgivare Reino Verosaari och fartygens ambulerande reparatör Juha Perkonoja.
jade jobba för Langh, berättar Arto.
Då och då tittar han i in byssan – det blir
kyckling till lunch. Skärgårdslimpa och sachertårta är också på gång. Varje dag har de
30–40 matgäster.
Jobb så det förslår på däck
och i maskinrummet
Däcksbesättningen har fullt upp och hinner inte prata mycket. Även om det mesta
arbetet utförs av underleverantörer har den
egna personalen jobb så att det räcker och
blir över. Överstyrman Matti Santaholma
hinner dock ta sig en kopp kaffe med styrman Madis Hiet.
– En halvmatrostjänst går åt till nattvakten, förklarar Madis Hiet. Även vissa av underleverantörerna arbetar på nätterna.
Han har gått i navigationsskola i Estland,
där studierna till sjökapten skiljer sig något
från motsvarande studier i Finland. Madis
hann segla en del under estnisk flagg innan
han kom till Langh Ship, där han dessutom
har arbetat på Laura, Aila och Hjördis.
Överstyrman Santaholma har seglat i över
nio år med rederiet, där han började på m/s
26
Vapaavahti
Frivakt
Sofia. Han är hemmahörande i Kalajoki, utbildade sig i Kotka och bor numera i Uleåborg.
– Det är bra att bo där, eftersom vi byter
besättning i Torneå. Oftast kommer vi överens med avlösaren om arbetsperioderna, som
är mellan fyra och sex veckor långa, säger
Santaholma.
Han berömmer Langh Ships system där
stålrullarna lastas på vaggkassetter och vaggmellandäck.
– Under sommarförhållanden uppgår lasten till cirka 5 700 ton. Lastning på mellandäcken ger en högre tyngdpunkt, vilket gör
att fartyget kränger mindre. Detta minimerar lastskadorna och det blir trivsammare för
besättningen, förklarar Santaholma.
Tillsammans med systerfartygen Hjördis
och Laura transporterar m/s Marjatta stål till
Terneuzen och ibland även till Helsingborg,
där man lämnar containrar. På tillbakavägen
har de ofta med sig skrot från Rotterdam
som ska användas som råmaterial. I Torneå
tar lastningen 2–3 dagar.
– I Holland arbetar vid dygnet runt och
kommer därför ut därifrån snabbare. Det
kan också hända att vi tar returlast från
Dordrecht, säger överstyrman Santaholma.
Fartyget har normalt en besättning på nio
personer. Med på resan finns dessutom ofta
praktikanter eller en ambulerande reparatör
eller elektriker från Langh Ship. Nu arbetar
reparatören Juha Perkonoja och elektrikern
Tuomas Sillanpää. De hjälper den ordinarie
personalen på rederiets fartyg, ibland samtidigt, och är naturligtvis med vid dockningarna.
Materiel och utrustning
uppdateras
På m/s Marjattas kommandobrygga pågår
många arbeten. Montörerna har händerna
fulla.
– Förutom installationen av renare utförs
en normal, stor dockning. Klassningar och
installationer pågår runtom på fartyget, berättar befälhavare Kantonen efter att ha klarat av de mest akuta samtalen och mejlen.
Han är nöjd med verksamheten på varvet.
Arbeten löper på enligt överenskommelse
och utförs professionellt. Kända underleverantörer finns i närheten.
Marjattas datorer och nätverk uppdateras;
de gamla datorerna med operativsystemet
3 / 2014
Tekniska inspektören Anders Söderblom är naturligtvis med vid dockningen
av fartygen.
Matti Santaholma i ett utrymme
som är bekant för en överstyrman
- lastkontrollrummet. Han sade sig
rentav hinna motionera till sjöss.
XP ersätts med nya. Samtidigt förbättras
internetförbindelsen och fartyget får en specialantenn för 4G-nätet.
– Det är bra att rederiet satsar även på
dessa redan lite föråldrade materiel. Det
är ju fartyg med bra och stabila skrov och
grundläggande teknik, lovordar Kantonen.
Man har satsat på fartygen och tagit väl
hand om dem under årens lopp. Denna serie, byggd 1996, med tre isförstärkta fartyg
med vagglastsystem passar utmärkt för transport av stålrullar.
En sommar med fyra
dockningar
Langh Ship Oy:s äldre tekniska rådgivare
Reino Verosaari har haft det hektiskt – det
har inte blivit så mycket till pensionärsliv.
Teknisk inspektör Anders Söderblom och
Verosaari har varit med vid dockningen av
alla fartyg.
– Aila och Linda dockades i Nådendal och
Hjördis var här i Tykö före Marjatta, berättar
Reino Verosaari.
Avgasrenarens största delar installeras när
fartyget ligger på varv. Arbetet färdigställs
3 / 2014
under normal trafik, då varvsmontörerna
utför nödvändiga rör- och elarbeten. Förra
året fick m/s Laura en del av komponenterna
installerade i en container på däck. På övriga
fartyg ryms alla delar i maskinrummet och
inuti skorstenen.
– Systemet är i princip en kombination av
befintlig teknik, säger Verosaari anspråkslöst
om den ypperliga innovationen som han har
varit med och utvecklat.
Langh Ships system använder lut för att
rena avgaserna och rengör vattnet som används vid processen så att det kan släppas ut
i havet. Återstående avfall sammanpackas i
torr form, så att det inte orsakar problem vid
transporten till behandlingsanläggningen.
Rederiets verkställande direktör Hans
Langh har tack vare sin saneringsverksamhet
gedigen erfarenhet av vattenrengöring, vilket
hjälpte företaget att utveckla en egen avgasrenare. Tillverkningen och försäljningen av
renaren sköts av Langh Ship Oy:s och Deltamarins nystartade joint venture DeltaLangh
Oy. Företaget har redan sålt avgasrenare till
fartyg som trafikerar i norra Europa.
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
27
HERNESAAREN PALVELUPISTE SAI
HYVÄN VASTAANOTON
MEPAn ja Merimieskirkon yhteinen Anchor Cruise Crew Lounge aloitti toimintansa kesäkuussa ja
sitä pidettiin auki syyskuun loppupuolelle asti aina, kun Hernesaaren laiturissa oli laivoja.
Myös muihin satamiin tulleille risteilymiehistöille järjestettiin kuljetus- ja
liikuntapalveluita. Kokemukset toiminnasta olivat erittäin hyviä.
Ylivoimaisesti suosituin palvelumuoto oli
internet -yhteyksien tarjoaminen. Toimintaa tukeneen ITF Seafarer´s Trust -säätiön
varoilla hankittiin viisi kannettavaa tietokonetta, joihin asennettiin 3G -yhteydet.
Useimmilla merenkulkijoilla oli käytössään
mobiililaite, joten nettiyhteyksien tarjontaa
lisättiin hankkimalla muutama 4G -modeemi.
Alueella toimi myös joitakin vapaita wlan
-verkkoja, joten useimmiten kaikki halukkaat pääsivät nettiin. Niinä päivinä, jolloin
laiturissa oli kaksi risteilijää, saattoivat yhteydet hidastella. Klubilla oli parhaimmillaan
yli viisikymmentä vierailijaa kerralla, ja kaikki halusivat ”skypettää” kotiinsa.
Klubi oli auki aamuyhdeksästä viiteen.
Muutamina poikkeuspäivinä aukioloa veny-
tettiin iltayhdeksään. Parhaimpina päivinä
klubilla vieraili yli 170 merenkulkijaa. Kokonaiskävijämäärä syyskuun alussa oli noin
5300 henkilöä.
Shoppailua, kulttuuria ja
liikuntaa
Hernesaaren laiturin lähellä on jalkapallokenttä, josta varattiin vuoroja merenkulkijoiden käyttöön. Anchor Loungen yhteyteen
hankittiin myös katukoris -setti palloineen.
Tilastojen mukaan liikuntatarjontaa käytti
lähes 350 risteilylaivojen merenkulkijaa. Lisäksi muutamalle kymmenelle järjestettiin
kulttuuripalveluja. Anchor Loungen järjestämiin kuljetuksiin osallistui lähes 300 me-
renkulkijaa. Liikuntavuorot ja tilausbussikuljetukset kustannettiin MEPAlle myönnetyistä
lästimaksuavustuksista.
Vierailevia merenkulkijoita tuli kaikkiaan
77:sta eri maasta. Eniten vierailijoita tuli Kaukoidästä ja Euroopan maista. Kanttiinin hintataso pidettiin matalana, parhaiten menivät
kaupaksi nuudelit, pikkupurtavat, aasialaiset
mehut ja pienet matkamuistot. Puhelin- ja
datakortteja myytiin myös.
Anchor Lounge sai paljon kiitosta asiakkailta sekä sataman muilta toimijoilta. Toiminnalle on selkeä tarve ja sen toivotaan jatkuvan
ensi kesänä. Kuluneen kesän kokemukset analysoidaan syksyllä ja tutkitaan miten palveluita voisi kehittää.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
SERVICEPUNKTEN PÅ ÄRTHOLMEN FICK
ETT GOTT MOTTAGANDE
SSB:s och Sjömanskyrkans gemensamma Anchor Cruise Crew Lounge inledde verksamheten i juni
och den var öppen ända till slutet av september alltid då det låg ett fartyg vid Ärtholmens kaj. Man
ordnade transport- och idrottstjänster också för besättningar på kryssningsfartyg som kommit till andra
hamnar. Erfarenheterna av verksamheten var synnerligen goda.
Den överlägset mest populära serviceformen
är möjligheten att använda internetförbindelse. Fem bärbara datorer som utrustades
med G3-förbindelse anskaffades, med hjälp
av ett understöd från ITF Seafarer’s Trust. De
flesta sjöfarare använder mobilutrustning, så
internetförbindelserna kompletterades med
några 4G-modem.
Inom området fanns också några lediga
wlan-nät, så de flesta som önskade hade för
det mesta tillgång till internet. Sådana dagar
då två kryssningsfartyg låg vid kajen, kunde
förbindelserna vara långsammare. Som mest
hade klubben över femtio besökare samtidigt, alla ville ”skypa” hem.
Klubben var öppen från nio på morgonen till fem på eftermiddagen. Under några
dagar förlängdes tiden till klockan nio på
28
Vapaavahti
Frivakt
kvällen. Under de livligaste dagarna besökte
mera än 170 sjöfarare klubben. Sammalagda
antalet besökare uppgick till ca 5300 i början
av september.
Shopping, kultur och
motion
Nära Ärtholmens kaj ligger en fotbollsplan,
där man reserverade turer för sjöfararna. Till
Anchor Loungen skaffades också en streetbasketutrustning. Enligt statistiken utnyttjade 350 sjöfarare från kryssningsfartygen motionsutbudet. Utöver det utnyttjade några
tiotal kulturtjänster. Närmare 300 sjöfarare
använde Anchor Lounges transporttjänst.
Kostnaderna för spelplaner och abonnerade
bussar täcktes av det understöd SSB fått från
lästavgifter.
De besökande sjöfararna kom från sammanlagt 77 olika länder. De flesta gästerna
kom från Fjärranöstern och Europa. Prisnivån i kantinen hölls låg, nudlar, chips, kex,
asiatisk saft och små souvenirer hade bästa
åtgången. Man sålde också telefon- och datakort.
Anchor Lounges besökare och hamnens
andra operatörer var mycket nöjda med servicen. Verksamheten fyllde ett klart behov
och man hoppas den fortsätter nästa sommar. Den gångna sommarens erfarenheter
analyseras under hösten och man utreder hur
man kunde utveckla servicen.
3 / 2014
Risteilymiehistö
pelasi koripalloa
Kryssningsmanskap
spelade basket
M/s Balmoral teki kesällä vain kaksi risteilyä
Itämerelle. Elokuussa alus vietti kaksi päivää
Helsingissä, jolloin Balmoralin miehistö pääsi
maihin ja koripalloa pelaamaan.
Laiva muistetaan myös suomalaisesta
kapteenista ja Titanic Memorial -risteilystä.
M/s Balmoral gjorde under sommaren bara två
kryssningar till Östersjön. I augusti låg fartyget
två dagar i Helsingfors och besättningen kunde
gå iland för att spela basket. Man minns fartyget
också för den finländske kaptenen och Titanic
Memorial-kryssningen.
M/s Balmoral on Meyerin telakalla Papenburgissa vuonna 1988
rakennettu risteilyalus jonka päällikkönä toimii ahvenanmaalainen Robert Bamberg. MEPAan ja Anchor Loungeen otti kuitenkin yhteyttä laivan henkilöstön vapaa-aikavastaava Joseph Mebin
Baby. Hän kertoi koripallon olevan laivalla erittäin suosittua, ja
kysyi mahdollisuutta käydä pelaamassa kumpanakin satamapäivänä
Helsingissä.
Balmoralilla pelattiin laivan sisäistä sarjaa, joten Anchor Loungen
katukorisaukio ei ihan riittänyt. Laivaporukalle varattiin vuorot Helsingin Urheilutalolta maanantaiksi ja Töölön kisahallista tiistaiksi.
Laivan lähtö oli kolmelta ja yleensä laivalla pitää olla tuntia ennen.
Päällikkö salli pelaajien tulla suoraan uloslähtöön, joten tiistain finaalit saatiin vedettyä loppuun.
Kryssningsfartyget m/s Balmoral byggdes på Meyers varv i Papenburg år 1988. Befälhavare är Robert Bamberg från Åland. Men det
var Joseph Mebin Baby, ansvarig för personalens fritidsverksamhet,
som tog kontakt till SSB och Anchor Lounge. Han berättade att
basketspel var mycket populärt bland personalen och förhörde sig
om möjlighet att spela under båda liggedagarna i Helsingfors.
Balmorals besättning spelade en intern serie, så streetbasketspelplanen på Anchor Lounge räckte inte riktigt till. Man reserverade
tid i Helsingfors Idrottshus för måndagen och Tölö Sporthall för
tisdagen. Fartygets avgick klockan tre och i allmänhet skall man vara
ombord en timme tidigare. Befälhavaren gav spelarna lov att komma
direkt till avgången, och finalerna kunde spelas till slut.
Risteilyjä Englannista ja Norjasta
Kryssningar från England och Norge
M/s Balmoral kuuluu kolmen muun aluksen tavoin Englannissa
operoivaan Fred Olsen Linesiin, joka puolestaan kuuluu norjalaiseen
Fred Olsen Group -konserniin. Balmoral on kuluvana vuonna käynyt Välimerellä, Pohjanmerellä, Pohjois-Amerikan länsirannikolla
ja Intian Valtamerellä. Syyskuun lopulla alus purjehti Kanadan ja
Yhdysvaltojen itärannikolla.
Laivaporukka oli hyvin tyytyväinen Helsingissä vietettyihin päiviin ja mahdollisuuksiin pelata koripalloa. Balmoralin ylittäessä Atlanttia tuli laivalta sähköpostia:
– Paljon kiitoksia avustanne Helsingin päässä. Olosuhteet järjestämillänne koripallokentillä olivat erittäin hyvät. Miehistö todella
nautti peleistä, Joseph kirjoitti viestissään.
Koripallo ja jalkapallo olivat suuressa suosiossa risteilyalusten
merenkulkijoiden keskuudessa. Käytössä olivat Anchor Loungen
katukoris ja Hernesaaren jalkapallokenttä. Koripalloa oli pelattava
ulkona, koska useimmat Helsingin liikuntahallit olivat kesällä kiinni.
M/s Balmoral hör tillsammans med tre andra fartyg till Fred Olsen
Lines som opererar i England, och som i sin tur hör till den norska
koncernens Fred Olsen Group. Balmoral har under det gångna året
besökt Medelhavet, Nordsjön, Nordamerikas västkust och Indiska
Oceanen. I slutet av september seglar fartyget till Kanadas och USA:s
östkust.
Besättningen var mycket nöjd med dagarna de tillbringat i Helsingfors och möjligheten att spela basket. Då Balmoral korsade Atlanten fick vi epost från fartyget:
– Stort tack för er hjälp i Helsingfors. Arrangemangen vid de basketspelplaner ni reserverat var synnerligen fina. Besättningen njöt av
att spela, skrev Joseph i sitt meddelande.
Basket och fotboll stod högt i kurs bland sjöfararna ombord på
kryssningsfartygen. Streetbasketspelplanen på Anchor Lounge och
Ärtholmens fotbollsplan stod till förfogande. Man var tvungna att
spela basket utomhus då de flesta sporthallar i Helsingfors var stängda under sommaren.
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Pekka Karppanen, Joseph Mebin Baby, Fred Olsen Lines
text: Pekka Karppanen
bilder: Pekka Karppanen, Joseph Mebin Baby, Fred Olsen Lines
Robert Bamberg, Captain
3 / 2014
Joseph Mebin Baby
Crew Welfare Chairman
Frivakt
Vapaavahti
29
Bore -varustamo koulutti keittiöhenkilökuntaa
TERVEELLISEEN
RUUANVALMISTUKSEEN
Samalla opittiin ruokalistojen suunnittelua ja
laivamuonituksen kokonaishallintaa
Aloite koulutukseen tuli laivamuonitusyhtiö ME Groupin Pekka Lehtiseltä, joka oli
ideoinut hanketta aikaisemmin erään toisen
varustamon kanssa.
– Projekti jäi hieman kesken, ja heitin idean Boren merihenkilöstöpäällikölle, Mikko
Raustille. Hän kiinnostui heti ja alkoi valmistella hanketta, Pekka Lehtinen kertoi.
Borella oltiin jo aikaisemmin suunniteltu
vastaavaa koulutusta. Varustamo on panostanut laivojen turvallisuuteen ja merihenkilöstön hyvinvointiin monin eri tavoin, mistä varustamo on saanut myös tunnustusta.
30
Vapaavahti
Frivakt
Miehistön terveellinen ravinto on tärkeä
hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpidon osatekijä varsinkin pitkällä aikavälillä. Ajatus sopi
hienosti Boren toimintafilosofiaan ja turvallisuusajatteluun.
Koulutus suunniteltiin kaksipäiväiseksi
siten, että siihen kuului teoria- ja käytäntöosuus. Tavoite oli saada mukaan kaikki kokkistuertit Bore -varustamon aluksilta.
– Järjestimme kaksi samanlaista kurssia,
ensimmäinen oli tammikuussa, ja toinen
elokuussa. Yhteensä oppilaita oli 15, ihan
kaikkia kokkistuertteja ei saatu kursseille,
markkinointiassistentti Malin Bergström
Borelta kertoi.
Alun ihmettelyn jälkeen kaikki kokkistuertit kiinnostuivat ja olivat halukkaita osallistumaan.
Teoriaa ja käytäntöä
Kurssilaiset kokoontuivat aluksi Boren tiloissa. Luennoitsijoina toimivat ME Groupin ja
Tony´s Delin edustajat. Oppilaille selvitettiin muun muassa provianttitoimituksia ja
yhteistyötä laivamuonittajien kanssa sekä
3 / 2014
pitkäaikaista ruokasuunnittelua ja hävikin
minimointia.
Käytännön osuudet järjestettiin Kokkikoulu Espalla, joka on erikoistunut järjestämään ruokakursseja. Iltapäivällä suunniteltiin seuraavan päivän aterioita ja tilattiin
raaka-aineita. Ohjaajana toimi Anssi Nurminen, koulutus oli pääosin englanniksi.
Illalla oli yhteinen ruokailu Tony´s Deli
-ravintolassa.
– Laivojen keittiöhenkilökunta pääsee
harvoin yhdessä nauttimaan juhlavasta ruokailusta kollegojen seurassa. Varmasti tämä
sosiaalinen tapahtuma oli omiaan lisäämään
tiimihenkeä, totesi Siv Abrahamsson, joka
koordinoi Boren merihenkilöstön hyvinvointi- ja työterveysasioita..
Seuraavana päivänä valmistettiin erilaisia
aterioita.
Terveellistä ravintoa –
kulinaarista ja visuaalista
nautintoa
Merenkulkijoilla on paljon pitkäaikaisia ruokaperinteitä. Ennen työ oli paljon fyysisem3 / 2014
pää ja energiaa tarvittiin. Tänä päivänä on eri
tilanne, mutta myös ruokatäydennys on helpompaa. Tuoretta tavaraa on hyvin saatavilla
lyhyempien ja nopeampien reittien vuoksi.
– Ruokailutottumusten muutos ja toteutus ovat selkeästi haaste. Valistus, tiedotus
ja koulutus kuitenkin kantavat hedelmää
pitkässä juoksussa, Pekka Lehtinen mietti.
Aterian näyttävä esillepano ja kattaus ovat
tärkeä osa nautintoa.
– Oli todella houkuttelevan näköistä, kun
salaattien ainesosat oli lajiteltu eri astioihin.
Jokainen ruokailija voi niistä tehdä omanlaisensa salaatin, Malin Bergström kehui.
Varsinaiset pääruuat olivat myös sekä makuelämys että visuaalinen kokemus.
Kokkistuertit valmistivat suunnittelemansa ateriat, joissa tuli esille eurooppalaisia ja
aasialaisia makuja. Tarjolle saatiin monipuolinen ja juhlava ateriavalikoima innovatiivisine nimineen; Squid Calamares, Schrimp
Tempura jne. Toki oli tehty pihvejä, keittoja
ja pannukakkujakin. Annokset kuvattiin,
ennen kuin niitä alettiin maistella.
Laivojen kokkistuertit ovat hyvin koulutettuja ja seilausvuosien myötä ammattitaito
tietenkin karttuu. Boren järjestämä koulutus
toi varmasti lisää tietoja ja taitoja laivaväen
tärkeästä viihtyvyystekijästä. Osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä kurssien antiin.
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Bore Ltd, ME Group
Frivakt
Vapaavahti
31
BORE ORDNADE KURS I
HÄLSOSAM MATLAGNING
För kökspersonalen
Samtidigt lärde sig personalen att planera matlistor
och hantera hela provianteringen ombord.
Initiativet till utbildningen kom från provianteringsbolaget ME Groups Pekka Lehtinen, som tidigare hade diskuterat projektet
tillsammans med ett annat rederi.
– Projektet blev aldrig av och jag lade fram
idén för Bores sjöpersonalchef Mikko RaustI. Han blev genast intresserad och började
förbereda projektet, berättade Pekka Lehtinen.
På Bore hade man redan tidigare planerat
en liknande skolning. Rederiet har satsat på
säkerheten ombord och på sjöpersonalens
välmående på många olika sätt, vilket det
också har fått erkännande för. Nyttig kost
är en viktig faktor som bidrar till att besättningen bibehåller hälsan och arbetsförmågan, särskilt på lång sikt. Idén överensstäm-
mer väl med Bores verksamhetsfilosofi och
säkerhetstänkande.
Den två dagar långa kursen bestod av en
teoridel och en praktisk del. Målet var att alla
kockstewarder på Bores fartyg skulle delta.
– Vi höll två likadana kurser, den första i
januari och den andra i augusti. Sammanlagt
15 personer gick kurserna, så vi fick inte med
riktigt alla kockstewarder, sade marknadsföringsassistenten Malin Bergström från Bore.
Intresset steg gradvis bland kockstewarderna, som lockade deltagaren till kursen. .
Teori och praktik
Först samlades alla kursdeltagare i Bores
lokaler. Föreläsarna var representanter från
ME Group och Tony´s Deli. Deltagarna fick
bland annat lära sig om proviantleveranserna
och samarbetet med proviantörerna samt
hur man gör långsiktiga matplaneringar och
minimerar svinn.
Den praktiska delen av skolningen hölls i
kockskolan Espa, som specialiserar sig på att
arrangera matlagningskurser. På eftermiddagen planerade deltagarna rätterna för nästa
dag och beställde råvaror. Anssi Nurminen
var handledare och utbildningen hölls i huvudsak på engelska. På kvällen åt man en gemensam middag på restaurang Tony´s Deli.
– Det är sällan fartygens kökspersonal
får tillfälle att avnjuta en festligare måltid i
sällskap med sina kollegor. Den här sociala
aktiviteten hade till syfte att stärka sammanhållningen i gruppen, sade Siv Abrahamsson, som samordnar välmående- och arbetshälsofrågor för Bores sjöpersonal.
Dagen därpå lagade deltagarna olika rätter.
Nyttig mat – en kulinarisk
och visuell njutning
Sjöfarare har gott om mångåriga mattraditioner. Tidigare var arbetet mycket mera
fysiskt och man behövde energi. I dag ser
situationen annorlunda ut, men det är också
enklare att fylla på med mat. Tillgången på
färskvaror är god tack vare kortare och snabbare rutter.
– Det är svårt att ändra matvanor. Upplysning, information och utbildning bär dock
frukt i det långa loppet, trodde Pekka Lehtinen.
Mat som ser god ut och en fin dukning är
en viktig del av njutningen.
– Det såg verkligen lockande ut när salladsingredienserna hade lagts i olika skålar.
Alla som kommer och äter kan göra sin egen
sallad av dem, sade Malin Bergström.
Huvudrätterna var både en smaksensation
och en visuell upplevelse.
Kockstewarderna lagade rätterna som de
planerat och såväl europeiska som asiatiska
smaker fanns med i bilden. Det bjöds på ett
mångsidigt och festligt urval av rätter med
innovativa namn: Squid Calamares, Schrimp
Tempura osv. Där fanns biffar, soppor och till
och med pannkakor. Rätterna fotograferades
och sedan var det dags att börja smaka.
Fartygens kockstewarder är välutbildade
och deras yrkesskicklighet ökar givetvis med
åren till sjöss. Kursen som anordnades av
Bore fördjupade sannolikt deras färdigheter
och kunskaper om vilka faktorer som påverkar fartygfolkets trivsel. Deltagarna var
åtminstone mycket nöjda med skolningen.
Text: Pekka Karppanen
Bilder: Bore Ltd, ME Group
Pisneksiä
kuva: Derek Sands
Kun merenkulkija maksoi ulos ulkomailla,
saavuttiin Suomeen kuten turistit. Joissakin
maissa sai laivalta lähdettäessä pakata matkalaukkuun ulosvientejä tuliaisiksi. Joissakin
maissa sekin oli kielletty ja oli käytettävä lentokenttien kalliita verovapaita myymälöitä.
Venetsiassa olin ulosmönsträykset saanut
valmiiksi ja odottelimme kyytiä lentoasemalle. Kippari kävi kertomassa meklarin
tiedon, ettei laivasta saa viedä maihin mitään alkoholia. Niinpä sitten purkamaan
matkalaukkuani ja kaivelemaan hyvin pehmustettua Hennessy XO pulloa. Uuden kipinän, muutaman muun ulosmaksaneen, ja
parin saattelijan kera ei tuottanut vaikeuksia
hörppäillä pullon suusta konjakkia mieltä
lämmittämään.
Kun kyytiä ei kuulunut, korkkasin Kiinasta ostamani pullon Punaista Kuolemaa.
Haju oli niin kuvottava, että konjakkipohjustuksen jälkeenkin yksimielisellä päätöksellä kaadettiin neste lavuaariin ja juomaan
kuulunut heinä rutistettiin roskakoriin.
Myöhemmin sähkötellessämme laivaan jäänyt kipinä kertoi hajun olleen niin sitkeän,
että hän muutti kamppeensa kongin toisella
puolella olevaan redarihyttiin. Väljempäähän
siellä olikin salonkeineen, makuuhytteineen
ja kylpyammeineen, kuin korsteenin sisään
rakennetussa kipinän asuinkopissa.
Vaikka villin linjan laivalla satuttiin joskus
Suomenkin satamiin, ei ollut osaamista salakuljetuspuolella. Olimme Pohjois- ja KeskiAmerikan kierroksen jälkeen töijänneet kotimaan kaijaan. Tulli oli pitänyt aiheellisena
lähettää kontraporukan nuohoamaan laivaa.
34
Vapaavahti
Frivakt
Mitään ei löytynyt ja virkamiehet istuivat
miehistön messissä kahvilla. Nuori täkkäri
ryntäsi messiin ja tullimiehiä huomaamatta
riemuissaan kailotti:”Eipä löytäneet tullin
jullit minun jemmaani kettinkiboksista!”
Ajellessani muutamana vuotena pitkin
Suomen rannikkoa poikettiin välillä ulkomailta hakemassa öljykuormaa. Tullimääräysten kiertäjien toiminta oli paljon kokeneempaa ja ammattitaitoisempaa. Jemmat
oli suunniteltu luovasti ja niihin mahtui
tavaraa. Suuremmassa liiketoiminnassa kuului joissakin satamissa olleen virkamiehiäkin
mukana. Merenkulkijat olivat tottuneet tullin kyttäykseen. Tullia vuorostaan oli kyttäämässä poliisi.
Etelä-Amerikkaan ajavien ahväärit olivat
suuremmassa mittakaavassa. Jos pääsi liiketoimeen osakkaaksi, oli jobista saatu palkka
pikkuraha. Kanarian saarilta lastattiin viinaa,
tupakkaa, pornolehtiäkin. Kun tuomisia
Etelä-Amerikan satamissa purettiin, tulli ja
muut osakasviranomaiset sulkivat laiturin
liikenteeltä, jotta kuorma autot saatiin häiriöttä lastatuiksi. Muistelijoiden mukaan
paluumatkalle viemisiksi otettiin ainakin
kahvia ja Kanarialta taas viinaa ja tupakkaa.
Löytyi lahjakkaita pisnesmiehiä maistakin.
Tankkilaiva oli tuonut 30000 tonnin öljylastin Saksan satamaan. Viranomaiset tekivät
normaalin klaarauksen. Sen jälkeen lastin
vastaanottajat olivat dokumenttien kera kuitanneet lastin vastaanotetuksi ja purkaminen
alkoi.
Meni jokunen tovi ja laivalle ilmaantuivat
jälleen lastin vastaanottajat. Nyt eri henkilöt
kuin aiemmin. Ankaran selvitystyön jälkeen
ilmeni, että ensimmäisellä kerralla oli
käytetty taitavasti väärennettyjä papereita.
Oikeat omistajat jäivät ilman lastia, koska
kuorma oli välittömästi myyty eteenpäin.
Kerrottiin, että siihen aikaan öljytonnin arvo olisi ollut 1000 Suomen markan nurkilla.
Laivan vakuutuksen sanotaan korvanneen
menetyksen.
Merirosvous lienee maailman vanhimpia ammatteja. Suomessakin sai julkisuutta
ARCTIC SEA-laivan kaappaus ja sittemmin
rosvojen pidätys Venäjäliiton laivaston puututtua pisnekseen.
Urheilujuhlan tuntua oli vesillä Suomen
laivaston lähdettyä jahtaamaan somalialaisia merirosvoja. Isosti otsikoitiin, kun yksi
rosvovene saatiin kiinni ja ammuttiin pilkkeiksi. Vähemmälle tiedotukselle jäi väite,
että suomalaiset veronmaksajat kustansivat
vangituille somaleille uuden veneen, jottei
heitä tarvinnut tuoda Suomeen.
Laivaan ei välttämättä tarvitse hyökätä
yli laidan. Rosvot voivat olla jo valmiina
laivaväen mukana. Huonokuntoisia laivoja on satamatarkastusten jälkeen määrätty ajettavaksi telakalle korjauksiin.
Telakkamatkalla korjattava katoaa ja
jossain muualla sama hengenvaarallinen
työpaikka jatkaa eri nimellä matkaansa
samalle tai uudelle omistajalle tienaten.
Rosvot saavat suuremman saaliin, jos
katoavaan laivaan on kuormattu arvokas lasti. Viime vuosituhannen lopulla
18500 tonnin panamalainen KOBE
QUEEN I lastasi Turkissa terästä yli
3 / 2014
kuva: www.aukevisser.nl
viiden miljoonan Yhdysvaltain dollarin
arvosta. Matkalla Dominikaaniseen tasavaltaan alus katosi. Laivaan ei saatu yhteyttä, ja varustamon konttori Odessassa
osoittautui tyhjäksi.
Myöhemmin selvisi, että laiva oli poikennut Dakarissa myymässä lastia pari tuhatta tonnia. Muutama kuukausi
kului, kunnes kadonnut löytyi Intian
vesiltä nimellä GLORIA KOPP. Täydellä vauhdilla yritettiin karata rannikkovartiostolta, mutta tykkituli oli lopulta
antanut syyn pääkoneen stoppaamiseen.
Ukrainalainen miehistö otettiin kiinni, mutta päällikkö löytyi kuolleena ja
itsemurhasta tiedotettiin. Päällikkö oli
jo aiemmin saanut mainetta huumeiden
salakuljetusmarkkinoilla.
Kukaan ei ilmaantunut takavarikoitua
alusta omimaan. Usean huutokaupan jälkeen tämä 1976 saksalaisena BARENFELSnimisenä valmistunut murheenkryyni romutettiin lopulta romutettiin tämän vuosituhannen alussa Alangissa, Intiassa.
Moninkertaisesti arvokkaampi rikos
oli liberialaisen SALEM-tankkerin operaatio. Kockums Mekaniska Verkstads
rakensi 213928 dwt:n SEA SOVEREIGN-tankkerin 1969 Salénille. Kun
laiva myytiin, liberialainen ostaja vaihtoi
nimeksi SOUTH SUN. Loppuvuodesta
1979 laiva sai omistajakseen liberialaisen yhtiön Oxford Shippingin, ja nimeksi maalattiin SALEM.
SALEM lastasi ensimmäisellä matkallaan lähes täyden raakaöljykuorman Me-
na al Ahmadissa, Kuwaitissa. Lastia lähdettiin viemään Italian Genovaan Afrikka kiertäen. Joulun jälkeen laiva ilmaantuikin Durbaniin purkamaan lastiaan
LEMA nimisenä. Tuohon aikaan EteläAfrikka oli apartheidin vuoksi YK:n
kauppasaarrossa ja öljynvientikiellossa.
SALEM-nimisenä laiva pääsi uutisiin 17. tammikuuta 1980. Brittiläinen
VLCC nimeltään BRITISH TRIDENT
havaitsi Senegalin rannikon edustalla
uppoavan SALEMin. Pelastettu laivaväki kertoi, että oli tapahtunut useita
äkillisiä räjähdyksiä, syttynyt tulipalo,
ja konehuoneessa oli vuoto. Mukaan ei
ehditty ottaa edes laivapäiväkirjaa. Sen
sijaan oli ehditty ottaa mukaan kahteen
pelastusveneeseen hyvin pakatut matkalaukut, eväsleipiä, muuta provianttia
ja ulosvientiä ja pukea päälle maihinmenovaatteet. Kun pelastusveneestä oli
havaittu brittialuksen lähestyminen, oli
kiireimmän kaupalla sähkötetty hätäsanomaa SALEMin äkillisestä uppoamisesta. Onni onnettomuudessa oli, ettei
mereen päässyt saastuttava öljyä, kun
lasti oli salaa myyty Durbanissa.
Saksalainen Wikipedia-artikkeli on
kirjannut öljylastin myyntihinnaksi 56
miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Lloydsin selvitysten mukaan eteläafrikkalainen valtionyhtiö Sasol olisi maksanut
laivasta puretusta lastista 43 miljoonaa.
Ainakin dekkareita lukevat ovat oppineet, ettei varastetusta tavarasta saa läheskään täyttä hintaa. Toisaalta laivan
omistaja lähetti Lloydsille 56 300 000
taalan korvausvaatimuksen.
Kreikassa oikeus jakoi tuomioita
kreikkalaisille osallisille: agentti 11 vuotta, siiffi – ainoa, jolla oli laivassa riittävä
pätevyys – neljä vuotta, konekakkonen
ja -kolmonen kolme vuotta sekä kipinä
kaksi vuotta. USA:ssa, jossa kaikki on
suurta, kerrotaan laivan omistajaksi ilmoittautuneen saaneen 35 vuoden tuomion.
SALEMin kreikkalaisella päälliköllä ei
ollut mitään virallista sertifikaattia, mutta hän vakuutti omaavansa liberialaisen
pätevyyden, jonkinlaisen kuljettajankirjan. Hänellä oli aiempaa kokemusta
supertankkerista, joka myös kuljetti laitonta öljyä Etelä-Afrikkaan. Tämä alus
– ALBAHAA B – kuului räjähtäneen
3.1.1980 ollessaan paluumatkalla
Persianlahdelle.
Merkittävimpiä Etelä-Afrikan öljyhuollon järjestelijöitä oli Antwerpenissa syntynyt ja lisäksi Bolivian, USA:n,
Israelin ja Espajan passeilla liikkunut
liikemies, joka jo vuonna 1973 oli murtamassa arabien Israelille julistamaa öljysaartoa. Tämä korkeissa liike-elämän
ja hallitusherrojen piireissä liikkunut
oli syytteessä USA:ssa 48 miljoonan
dollarin maksamattomista veroista. Presidentti Bill Clinton yhtenä viimeisistä
virkatoimistaan armahti tämän saarronmurtajan.
Timo Sylvänne, www.aanimeri.fi – Pisneksiä
Frivakt
Vapaavahti
35
MEPAn kirjasto suosittelee:
Milja Nitovuori
Suomen suurimpiin rockbändeihin kuuluvasta Apulanta yhtyeestä on historiikin kirjoittanut Ari Väntänen.
Kirjasta Apulanta-Kaikki yhdestä pahasta oli saapunut lukuisa joukko kuulemaan
esittelyä. Ilokseni huomasin joukossa monta
nuorta miestä, jotka innostuneina jo tutkivat
ostamaansa kirjaa, nimenomaan kirjaa, eikä
tablettia.
Bändiä tulivat edustamaan Toni Wirtanen
ja Sipe Santapukki.
”Kustantaja kysyi minulta olisinko kiinnostunut kirjoittamaan kirjan Apulannasta
ja vastasin oitis, että totta kai”, kertoi Ari
Väntänen
Hän kertoi kirjoitusprosessin olleen ainutlaatuinen kokemus. Pikkukaupungin punkbändistä alkanut menestys on kirjan arvoinen tarina. Puoli miljoonaa levyä myynyt ja
21 listaykkössingleä saavuttanut bändi ei ole
helpolla noussut maineeseen. Isot levy-yhtiöt
eivät kelpuuttaneet bändiä, joten pojat perustivat oman levy-yhtiön. Suo, kuokka ja
Jussi meiningillä syntyi monitahoisia teoksia.
”Koska pojat halusivat kertoa avoimesti
elämästään, tarina alkoi elää. Ilman jännitteitä ei mainetta olisi tullut. Kun unelmat
toteutuivat ja veijarimaisuus jäi, tuli haikea
olo. Surullisen haikea pohjavire näkyy teksteissä edelleen”, totesi Ari
Yhtyeen jäsenet antoivat täydet pisteet
kirjoittajalle, siitä miten kunnioittavasti hän
käsitteli heidän elämää.
Toni Wirtanen ja Sipe Santapukki ovat
kertoneet elämästään, kuten parisuhteista,
henkisistä ongelmista ja muista iloista sekä
suruistaan.
”Arilla oli herkkyys nähdä mitkä sudenkuopat piili haastatteluissa. Oli vain muutama asia, joista pyysin, ettei kirjoitettaisi ja
Ari kunnioitti toivettani”, kertoi Toni
Tyylikäs sekä iloinen ruotsalainen dekkarikirjailija Anna Jansson saapui Akateemisen
lavalle kertomaan kirjastaan Tuhopolttaja.
Ensin hän pyysi yleisöltä anteeksi, ettei
osaa sanoa suomeksi muuta, kuin minä
rakastan sinua. Hänellä on Suomessa sukulaisia, joita käy tapaamassa ja palaa taas
muutaman päivän kuluttua Ruotsiin. Jansson toimi sairaanhoitajana ja täytettyään 40
vuotta hän alkoi kirjoittaa dekkareita aikuisille sekä lapsille.
Aikuisten kirjoissa päähenkilö on Maria
Wern, joka on örebrolainen poliisi ja lasten
kirjoissa seikkailee Marian poika Emil Wern.
Anna Jansson kuljettaa juonta osaavasti ja
hämäävästi. Hän ei juuri käsittele historiaa,
vaan häntä kiinnostavat ihmissuhteet ja saarelaisten sukulaisuudet. Juonenkäänteisiin sisältyy aina yhteiskunta kriittisiä kysymyksiä.
Poliisit odottavat rauhallista syksyä turistien poistuttua Visbystä, mutta joutuvat pettymään. Kirjan aloittaa raaka tapaus, missä
koululaisjengi on ottanut kiusattavakseen
11- vuotiaan Leon jolla on syntymäpäivä.
Eräänä yönä palaa talo ja pian tulipaloja syttyy muuallakin. Palopaikalla on nähty Leo,
joka on aiemmin menettänyt äitinsä tulipalon jälkiseurauksiin. Rikosvyyhti suurenee
vauhdilla eivätkä poliisit pääse helpolla.
Virpi Hämeen- Anttilan uusin aluevaltaus
historialliseen dekkariin on yllättävä. Yön
sydän on jäätä sijoittuu 20- luvun Helsinkiin.
”Aloin kirjoittaa historiallista romaania ja
kuinka ollakaan romaani alkoi muotoutua
dekkariksi. Innostuin asiasta ja vaahtosin
kustantajalle kuinka hauska tätä on kirjoittaa. Tänä aikakautena ei ollut mahdollista
hyödyntää tylsiä nykyaikaisia DNA tutkimuksia, vaan piti hakea vanhanaikaiset metodit käyttöön.”
Kirja johdattaa lukijan inflaation, kieltolain, luokkaristiriitojen, venäläiskuohunnan
modernisoituvaan kaupunkiin.
”Kaunokirjallisuudessa on vähän kuvattu
20- lukua, mikä oli melkoisen eksoottista aikaa. Vossikat, kävelevät ihmiset sekä suurta
ihmetystä herättävät vesiklosetit kuuluivat
aikaan. Suomeen oli vähällä tulla oikeisto
diktaruuri, mutta onneksi tasavalta pysyi”,
kertoi Hämeen-Anttila.
Nopolan siskokset
ovat tehneet jälleen
kaksi uutta lasten
kirjaa tänä syksynä. Tuotteliaiden
siskosten kirjoja
on julkaistu jo 25
vuotta, joten lukijoita onkin jo kaksi
sukupolvea.
36
Vapaavahti
Frivakt
Dekkarinjuonen ohella saa aimo annoksen Helsingin historiaa ja rakennuskulttuuria. Jatkossa seuraa samaa herkullista aikaa
käsitteleviä dekkareita ja seuraava kirja on
22-luvulta.
Kati Tervo on tuttu ironisesta, lämpimästä
ja arjen rehellisestä kerronnasta. Uusin kirja
Sukupuu kertoo vahvoista naisista sekä yhdistyvistä juurista.
”Oma sukuni on inspiroinut kirjoittamistani, mutta tarina on täysin fiktiivinen.
Sukutarina syntyi, koska minulle ei koskaan
kerrottu eikä selitetty lapsena sattuneita tapahtumia. Halusin avata salaisuuksien suljettua lipasta. Syvä varjo, mistä ei saanut puhua oli, kun isäni oli ollut SS-pataljoonassa.
Varmaankin isä pilvenreunalta voisi ihmetellä tyttären kirjoittamista”, kertoi Tervo
” Saksalainen isoäitini kuoli auto-onnettomuudessa ollessani kahdeksan vuotta, enkä
ehtinyt tutustua häneen paremmin. Hän
jätti jälkeensä paljon kysymyksiä, jotka ovat
kulkeneet mukanani koko elämäni. Päällimmäinen ajatukseni on avoimuus, joten puhukaa ihmiset ja suvaitkaa”, kehotti Kati Tervo
Leena Lehtolaisen uusin kirja Kuusi kohtausta sadusta on romaani vaikka näyttää näytelmän käsikirjoitukselta. Lehtolainen ei tarjoa tällä kertaa Maria Kallio seikkailuja, eikä
edes murhamysteeriä, vaan pelkkää draamaa.
Päähenkilö on poikkitaiteellinen Satu
Savinainen, josta miesystävä Heikki Sirviö
on päättänyt tehdä näköisdraaman. Satu on
suostunut näytelmän tekoon, mutta jostain
syystä katoaa juuri ennen ensi-iltaa. Tarinassa ruoditaan taidetta ja taidemaailmaa, mutta ennen kaikkea naisen elämää. Sisältyykö
tekstiin liikaa tirksitelyä yhden naisen elämästä ja samalla hänen läheistensä elämästä.
Sadun entinen mies sekä tytär joutuvat
kohtuuttomaan tilanteeseen menneisyyden
auki repivän näytelmän vuoksi. Lukija voi
vain ihmetellä missä kulkee inhimillisyyden
raja henkilökohtaisten asioiden reposteluun.
Kolmenkymmentä vuotta
kirjailijana toiminut
Anja Snellman saapui
lavalla todella tuohtuneena. Edellinen esiintyjä
oli ollut Roman Schatz,
jonka tokaisuista Snellman oli syvästi loukkaantunut. Hänen oli vaikea
keskittyä kertomaan
uusimmasta runokokoelmasta Runoksia.
3 / 2014
Suomen kuvitettu laivaluettelo 2014
Hannu Vapalahti julkaisee vuosittain kirjan, jossa on lueteltuna suomalaisia ja suomalaisyritysten rahtaamia aluksia. Vuoden
2014 painos on tuttua laatua, 370 sivua asiaa. Kirjassa on myös
merenkulkualan palveluhakemisto ja luettelo varustamoista
laivoineen. Erikseen on luetteloitu hinaajat, proomut, sekä
Arctia Shippingin ja Meritaito Oy:n alukset. Kirjan lopussa
on laivojen rakennepiirustuksia ja valitettavan lyhyt lista rakenteilla olevista aluksista.
Teoksella on paikkansa laivaharrastajien ja alan toimijoiden
kirjahyllyissä. Kun säilyttää kaikki kirjat, on esimerkiksi omistaja- ja rahtaustietoja helpompi kaivaa kuin internet -sivuilta.
Kirjan sivut ovat edelleen mustavalkoisia, mutta tämä lienee
kustannuskysymys. Kentältä kuuluu joskus kommentteja, että samoja kuvia on käytetty vuodesta toiseen. Pitänee paikkansa - toisaalta netti on
täynnä laivakuvia niitä kaipaaville.
SUOMEN KUVITETTU LAIVALUETTELO
2014
Finnish Illustrated list of ships,
ISSN 0786-8472
Pehmeäkantinen, koko A4, suomenja englanninkielinen, hinta 59 EUR
Merimieskirjailija Kotkan
meripäivilla
Sulevi Kulojärvi tapasi vanhoja ja uusia tuttuja Stuju -kirjan
julkistamistilaisuudessa
Vaiherikkaan uran merillä ja maissa tehnyt sympaattinen herrasmies herätti ansaittua kiinnostusta Kotkan reissullaan.
Kirja julkistettiin Merikeskus Vellamossa,
lisäksi Kulojärvi markkinoi teostaan paikallisessa kirjakaupassa.
– Kotka on vanhalle merimiehelle
luonnollinen paikka tällaisen muistelmateoksen julkistamiselle. Täältä sain
kirjaanikin paljon kertomuksia, Sulevi
Kulojärvi sanoi.
Kulojärvi seilasi merillä useaan otteeseen kaikkiaan viidellätoista eri aluksella.
Hän eteni urallaan messikallesta aina talousosaston esimieheksi eli stujuksi asti.
Seilauksien välissä ja meriuran jälkeen
hän on työskennellyt maissa ravintoloissa
ja hotelleissa.
Hänen kertoi parhaan laivansa olleen
m/s Kaipolan, jossa viihtyi peräti vuoden
ja kahdeksan kuukauden mittaisen törnin. Vellamossa oli kuulijoiden joukossa
useita Finnlinesilla seilanneita merenkulkijoita, joten Kulojärvi innostui iskemään
tarinaa.
– Stuerttina seilatessani tein laivojen
päälliköiden kanssa paljon yhteistyötä.
Hankalin heistä oli kirjassakin mainittu
”Susi-Larsen”, jonka oikean nimen kuitenkin jätän paljastamatta, Kulojärvi
kertoi.
Hän antoi kuulijoille maistiaisia eri
satamissa sattuneista värikkäistä tapahtumista, joista Stuju -kirjassa kerrotaan
3 / 2014
juurikaan niitä sensuroimatta.
– Tapahtumista on jo paljon aikaa.
Laivoja ja yhtiöitä on myyty ja ”rikoksetkin” ovat vanhentuneet, joten asioista voi
hyvin kertoa niin nykyajan merimiehille,
kuin vielä hengissä oleville aikalaisille,
Sulevi naurahti.
Kulojärvi kävi matkoillaan 36 eri maassa. Hän otti ensimmäisen jobinsa ruotsalaiseen höyrylaivaan, s/s Polarikseen. Viimeinen laiva oli Suomen Etelä-Amerikan
Linja Oy:n m/s Atlanta. Tämän jälkeen
työelämä jatkui hotellinjohtajana sekä
taide- ja antiikkikauppiaana.
teksti ja kuva: Pekka Karppanen
Stuju
Reuna -kustantamo julkaisi Kotkan Meripäivillä
STUJU -kirjan.
Sulevi Kulojärven
kirjoittama kirja on
nelisataasivuinen lukupaketti, joka kuvaa
merimies- ja ravintolaelämää muisteluksina.
Kirjoittaja pestautui 1953 messikalleksi Irisvarustamon s/s Polarikseen ja toimi lopulta
talousosaston esimiehenä, Chief Stuertina eli
Stujuna. Merivuosien jälkeen Kulojärvi toimi
ravintoloissa ja lopuksi hotellinjohtajana oululaisessa Arinassa.
Tarinan sitoutuvat toisiinsa enemmän aiheen kuin ajan mukaan. Tämä ei kuitenkaan
suuremmin haittaa, vaan kirja on mukavaa
luettavaa. Teksti on kirjoitettu sujuvasti ja
mikäli eteen tulee outo sana, se useimmiten
löytynee kirjan lopussa olevasta merimiessanastosta.
Viimeinen kolmannes kirjasta kertoo
elämästä ravintolapiireissä ja väliin tulee
mieleen sanonta – ”kukas se kissanhännän
nostaa ellei kissa itse.” Valokuvia kirjassa ei
ole montaakaan. Kaikista laivoista, jolla Kulojärvi palveli, ovat kuvat rekisteritietoineen,
mutta sen lisäksi kirjassa on vain muutama
kotialbumin kuva. Niitä olisi kaivannut lisää.
Mukavaa kesälukemista kirja on – suosittelen vuosikymmenien takaisesta merielämästä
kiinnostuneille.
Jouni Vainio
Frivakt
Vapaavahti
37
ForM
- sovitettu merenkulkijalle
Ainutlaatuinen kunto-ohjelma jatkuu hyvin onnistuneen pilottiprojektin
jälkeen tammikuussa. Hae mukaan ohjelmaan nyt verkkosivulla:
http://www.mepa.fi/formare
ForMaren kunto-ohjelman tavoitteena on luoda ennaltaehkäisevä kuntoutusmalli merenkulkijalle, jonka nykyiset elämäntavat ovat johtamassa häntä sairauskierteisiin ja pahimmassa tapauksessa kuntoutukseen tai sairaseläkkeelle.
Miksi hakisin ForMareen?
•
•
•
•
•
Ohjelmalla saat apua elämäntapamuutoksissa - muutoksen tarpeen päätät sinä!
50 € hintaan saat yli 2500 € paketin.
Kaikki tulokset ja tiedot käsitellään luottamuksellisesti. Työnantajasi näkee ainoastaan koko
ryhmän keskiarvolliset tulokset.
Saat oman ohjaajan, kunto- ja ravinto-ohjelman lähes puoleksi vuodeksi. Tämän lisäksi 3
vuoden ajaksi kuntotestit, jotka kertovat saavuttamasi tulokset.
Oma ohjaaja tukee, auttaa, antaa työkaluja ja tarvittaessa ”potkii” eteenpäin.
iin
treen u
a
i
t
s
ulu
uu
tta b kiitos ku tavalla
u
u
i
aivan
Suur
valla
anut myötä. uuri sopi
a
s
n
j
n
” Ole projekti joka on npäin.”
n
e
l
ä
l
e
t
a
e e
täm ohjaaj
paa
p
s
m
ö
e
ts
my
iva ja
vaat
” Innos
tu
ja liiku s tähän pro
je
nnasta
on tull ktiin on pysy
ve. Ole
ut ene
n jopa
mmän nyt erittäin k
v
en vie
or
pä
lä puo arovaisesti
li vuott
alkanu ivittäinen ‘jo kealla
a sitte
t
pa’ tar
ju
ost
n olisi
uskon a/hölkätä, jo ut.”
ta
”Mulle tää projekti antoi ihan uuden suunnan
elämään. Itsetunto on noussut ihan uudelle
tasolle - vanhaan ei ole enää paluuta.
Tästä alkaa uusi ELÄMÄ!!”
Mare
- anpassat för sjöfarare
Det unika motionsprogrammet får fortsättning nästa januari, efter det
lyckade pilotprojektet. Sök med till programmet via webbsidan:
www.mepa.fi/formaresve
Målsättningen för ForMares motionsprogram är att skapa en preventiv modell för sjöfarare vars
nuvarande livsstil kan leda till en sjukdomsspiral och i värsta fall till rehabilitering eller sjukpension.
Varför anmäla sig till ForMare?
•
•
•
•
•
Programmet ger hjälp att genomföra en livsstilsförändring – om behovet besluter du själv!
För 50 € får du ett paket värt över 2500 €.
Alla resultat och uppgifter behandlas konfidentiellt. Din arbetsgivare ser endast
medelvärden för hela gruppen.
Du får en personlig tränare, motions- och kostprogram för nästan ett halvt år. Efter det får
du konditionstester som visar resultaten du uppnått under tre år.
Din tränare stöder, hjälper, ger dig verktyg och vid behov en ”knuff” framåt.
les
allde n är
g
i
m
t
re
r get så träna ana
h
t
e
äv
ck
ramm träna. O lagom kr
g
o
r
just
r att
här p
re.
”Det ivation fö k, han är pa vida
c
ot
äm
ny m tt stort ta trar att k
e
n
u
d
vär
ppm
ch u
de o
”Entus
ia
och da smen för de
t här p
glig m
ro
ot
t.o.m.
börjat ion har näst grammet ha
an bliv
löpa/jo
r hållit
tro för
it e
gg
is
ännu e
tt halv a försiktigt, v tt behov Jag ig väl
t år se
ilket ja
dan”
g inte har
kunna
t
”För mig gav det här projektet en alldeles ny
riktning åt livet. Självförtroendet har stigit till en
alldeles ny nivå – det finns ingen återvändo till det
gamla. Här börjar ett nytt LIV!”
SILJA SERENADEN TIIMI
OSALLISTUI TOUGH VIKING KISAAN
Viikinkien hengessä kisattava Tough Viking extreme -esteratakilpailu sai alkunsa viime vuonna
Tukholmasta. Tänä syksynä kilpailu järjestettiin Helsingissä. Mukana oli myös ryhmä rohkeita
merenkulkijoita Silja Serenadelta.
Kilpailu käytiin Töölönlahden ympärille
rakennetulla 12 kilometrin pituisella radalla, jonka lähtö ja maali olivat Kaisaniemen
puistossa. Lähes 2000 kilpailijaa kiersi radan.
Kisaan saattoi osallistua yksilönä tai joukkueen mukana.
– Silja Serenadelta oli alun perin lähdössä
isompikin porukka, mutta eri syistä osanottajajoukko hupeni, kertoi Lauri Palmio.
Hän oli itse satuttanut nilkkansa, mutta
tuli paikalle katsomaan ja kannustamaan
seilauskavereidensa suorituksia.
”Lare” keksi Tough Viking -kisan nettiä se40
Vapaavahti
Frivakt
latessaan ja kertoi tapahtumasta Joonas Pitkäselle, joka päivävapaillaan vetää Serenaden kuntokoulua. He alkoivat kerätä laivalta
porukkaa kisaan. Seren porukasta matkaan
pääsivät lopulta Joonas Pitkäsen lisäksi Joni
Koivuniemi ja Jake von Hinze. Nico Wirman joutui työesteen vuoksi peruuttamaan,
mutta saa hyödynnettyä osallistumismaksun
ensi vuoden kisaan.
– Oman osallistumismaksuni otin takaisin lääkärintodistusta vastaan, kun en tiedä
pystynkö ensi vuonna osallistumaan, Palmio
kertoi.
Esteitä ja hidasteita
Kilpailijoille jaettiin kengännauhoihin kiinnitettävät sirut, joista mitattiin aikaa. Lähdöt
olivat suurissa ryhmissä 15 minuutin välein.
Ensimmäisellä esteellä oli ryhmä amerikkalaisen jalkapallon pelaajia, jotka taklailivat
läpi pyrkivää joukkoa.
– Skeittirampin ylitys oli kuitenkin kaikista esteistä hankalin. Reitillä oli jäävesiallasta,
tulen läpi juoksua ja muuta, mutta ne olivat enemmän viihteellisiä, Joonas Pitkänen
luonnehti kisan jälkeen.
3 / 2014
Joidenkin mielestä sähköeste oli myös yllättävän kova – kilpailijat joutuivat juoksemaan esterakennelman katoista roikkuvien
johtojen läpi veden roiskuessa.
Serenaden kilpailijat käyttivät esterataan
aikaa reilun tunnin ja sijoittuivat sadan parhaan joukkoon. Valtaosa kilpailijoista oli
fitness -väkeä ja muuta hyväkuntoista porukkaa, kuten palomiehiä ja poliiseja.
– Kyllä joukossa oli paljon tavallisiakin tallaajia, jotka hyvin selvittivät radan ylimääräisten kilojensa kanssa, kilpailua seurannut
Lauri Palmio kertoi.
Useimmat osallistujat eivät todellakaan
3 / 2014
kisanneet hampaat irvessä, vaan nautiskelivat radan haasteista. Säätila ja tunnelma olivat loistavat. Tough Viking jatkuu ja todennäköisesti laajenee myös talvitapahtumaksi.
–Tällainen sopii loistavasti urheileville
merenkulkijoille ja Silja Serenade haastakin
muut laivat keräämään joukkueita seuraavaan Tough Viking -kisaan, Palmio heittää.
Yksittäiset merenkulkijat voivat lähteä
mukaan vaikka Vaparit (Vapaat Merimiesurheilijat) -joukkueessa.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
41
SILJA SERENADES TEAM DELTOG I
TOUGH VIKING
Tävlingen Tough Viking, där man springer en extremhinderbana i vikingaanda, arrangerades för
första gången i fjol i Stockholm. Tidigare i höst anordnades tävlingen i Helsingfors. Bland deltagarna
fanns ett gäng modiga sjöfarare från Silja Serenade.
Loppet sprangs på en 12 kilometer lång
bana runt Tölöviken, med start och mål i
Kajsaniemiparken. Närmare 2 000 tävlande
hade kommit för att ta sig runt banan. Man
kunde anmäla sig till tävlingen individuellt
eller som ett lag.
– Från början skulle ett ännu större gäng
delta från Silja Serenade, men av olika anledningar minskade antalet deltagare, berättade
Lauri Palmio.
Han själv hade skadat vristen, men var på
42
Vapaavahti
Frivakt
plats för att titta och heja fram sina seglingskamrater.
”Lare” läste om Tough Viking på nätet
och berättade om tävlingen för Joonas Pitkänen, som driver gymmet på Serenade när
han är ledig dagtid. De började samla ihop
folk från fartyget. De som slutligen deltog
från Serenade var, förutom Joonas Pitkänen,
Joni Koivuniemi och Jake von Hinze. Nico
Wirman var tvungen att lämna återbud på
grund av jobbet, men får nyttja sin deltagar-
avgift till nästa års lopp.
– Min egen deltagaravgift fick jag tillbaka
mot läkarintyg, eftersom jag inte vet om jag
kommer att kunna delta nästa år, berättade
Palmio.
Hinder och utmaningar
De tävlande fick chip att fästa på skosnörena och dessa användes för tidtagning.
Starterna gick i stora grupper med 15 mi3 / 2014
nuters intervall. Det första hindret bestod
av ett gäng amerikanska fotbollsspelare som
tacklade gruppen som försökte ta sig fram.
– Skejtrampen var det svåraste hindret att
ta sig förbi. Banan innehöll en isvattenbassäng, ett eldhinder och andra utmaningar,
men de var mest underhållande, förklarade
Joonas Pitkänen efter loppet.
Vissa tyckte att elhindret var oväntat kraftigt – de tävlande var tvungna att passera en
hinderkonstruktion där det hängde elkablar
från taket samtidigt som det sprutade vatten.
Laget från Serenade tog sig runt hinderbanan på drygt en timme, vilket gav dem
3 / 2014
en plats bland de hundra främsta. Majoriteten av de tävlande var fitnessfolk och andra
vältränade personer, till exempel brandmän
och poliser.
– Visst fanns det många vanliga motionärer också, som klarade sig bra runt banan
med sina extra kilon, berättade Lauri Palmio
som följde tävlingen från åskådarplats.
Faktum var att de flesta deltagarna inte
sprang med sammanbiten min, utan snarare
njöt av utmaningarna längs banan. Vädret
liksom stämningen var strålande. Tough Viking återkommer och kommer troligtvis att
arrangeras även på vintern.
– Tävlingen passar utmärkt för idrottande
sjöfarare och Silja Serenade utmanar övriga
fartyg att samla ihop lag till nästa Tough Viking, framkastar Palmio.
Enskilda sjöfarare kan till exempel delta i
laget Fria Sjömansidrottare (Vaparit).
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
43
44
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2014
MERIMIESTEN BEACH FUTIS
-TURNAUS PELATTIIN
KESÄ-HEINÄKUUN VAIHTEESSA
Uusi merimiesurheilulaji on löytynyt – tähän osallistutaan
naama loistaen reilun pelin hengessä
Idea alkoi itää m/s Baltic Princessillä, kun
Marko ”Chappe” Laine kertoi lajista laivaväelle.
– Olin kerran katsomassa rantafutista Pyhäjärven rannalla Sieravuoressa ja mietin, että tämä sopisi hyvin merenkulkijoille, Marko
Laine kertoi.
Sieravuoressa hän neuvotteli beachfutisturnauksen järjestämisestä myös merenkulkijoille. Yleisen turnauksen päivämäärä oli
27.-29.6. ja merimiestapahtuman ajankohdaksi sovittiin 30.6. -1.7.
”Chappe” oli yhteydessä MEPAn Jusbaan,
joka lupasi tukea tiedotuksen, kuljetusten,
saunamaksujen sekä tuomari- ja kenttäkulujen muodossa. Osallistujilta kerättiin pieni
maksu, jolla rahoitettiin muita kuluja, kuten
esiintyjäpalkkioita.
– Talvella aloimme tiedottaa tapahtumasta kaikin keinoin ja verkostoin. Facebookiin
perustettiin tapahtumalle ryhmä, jossa myös
jaettiin infoa, Marko Laine selvitti.
Alun perin Brasiliasta lähtöisin olevaa lajia
pelataan hiekalla kolmen tai neljän kenttäpelaajan, sekä maalivahdin muodostamalla
joukkueella. Kentän mitat ovat noin 26x35
metriä. Merenkulkijoiden turnauksessa
3 / 2014
pelaajamäärä oli 1+3. Varattuna oli kolme
kenttää, mutta kahdella pärjättiin.
Loistava tunnelma
turnauksessa ja
jälkipeleissä
Kesäkuun lopulla oli vielä loppukeväästä lähtien tutuksi tullut viileä ilma. Se ei haitannut
tunnelmaa, porukka oli kuin yhtä perhettä.
– Oli harmi, että aivan viime hetkellä tuli
kolmen joukkueen peruutus. Kasaan saatiin kuitenkin viisi ryhmää sekä naisten että
miesten sarjaan, Laine kertoi.
Merimiesturnaukseen osallistui noin 80
pelaajaa ja kannustajaa, jotka nopeasti löysivät yhteisen sävelen. Ottelut pelattiin hyvässä
hengessä pilke silmäkulmassa. Luovuutta oli
käytetty joukkueiden nimissä ja peliasuissa.
Parhaaksi peliasuksi valittiin Silja Serenaden naisjoukkueen, Stigien peliasu. Naisten
turnauksen voitto meni Amorellan porukalle, joka löi finaalissa Shining Silja -joukkueen. Miesten turnauksen voitti Arsenal.
– Hieno tapahtuma ja paikka – kiitoksia
vaan järjestäjille ja vastustajille. Pakko tulla
ensi vuonna, hehkutti Stigit -joukkueessa
pelannut Ellen.
Valtaosa pelaajista ja kannustajista majoittui mökkeihin. Osa joutui lähtemään valmistautumaan työvuorolleen. Tarjolla olisi
ollut paljon vesiurheilullisia oheistoimintoja, mutta viileä sää veti saunalle. Palkintojen
jaon yhteydessä esiintyi laivoilta tuttu muusikko Ari ”Vaakku” Varjus, joka muistetaan
myös Vilperin Perikunta -yhtyeestä.
”Chappe” ja Riku Alho olivat järjestäneet
lisäviihdykkeeksi myös kylpytynnyrin, joka
oli kaikkien käytössä. Aamulla kaikki kehuivat tapahtuman järjestelyjä ja ilmapiiriä.
– Porukka oli ehdottomasti samaa mieltä siitä, että ensi vuonna jatketaan. Ja lisää
laivajoukkueita pitää saada mukaan, ”Chappe” kannustaa muita merenkulkijoita.
Häneen mukaansa alustavasti merenkulkijoiden beach futis pelataan ensi vuonna
29.-30.6.2015.
Kuvat: Rasmus Roslund
teksti: pelaajahaastatteluiden
pohjalta Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
45
SJÖMÄNNENS STRAND­
FOTBOLLSTURNERING SPELADES
VID MÅNADSSKIFTET JUNI-JULI
En ny sjömansidrottsgren har upptäckts
– den spelas med glädje i blicken och fair play-anda
Idén började gro på m/s Baltic Princess när
Marko ”Chappe” Laine berättade om sporten för fartygsfolket.
– Jag var och tittade på strandfotboll i
Sieravuori vid Pyhäjärvi strand och tänkte
att det här skulle passa sjöfarare, berättade
Marko Laine.
I Sieravuori kom han överens om att arrangera en strandfotbollsturnering även för
sjöfarare. Den allmänna turneringen skulle
gå av stapeln 27–29 juni, så sjömansevenemanget förlades till 30 juni och 1 juli.
”Chappe” var i kontakt med Jusba på SSB
som lovade att stå för information, transporter, bastuavgifter samt domararvode och
planhyra. Deltagarna fick betala en liten
avgift som gick till övriga kostnader såsom
ersättning till den som stod för underhållningen.
– Under vintern började vi informera om
evenemanget på alla möjliga sätt och i olika
nätverk. Vi skapade en grupp för evenemanget på Facebook och informerade också
den vägen, förklarade Laine.
Idrottsgrenen, som ursprungligen kommer från Brasilien, spelas på sand med lag
om tre eller fyra utespelare och en målvakt.
Planen är cirka 26 x 35 meter. I sjöfararnas
46
Vapaavahti
Frivakt
turnering hade man 1 + 3 spelare. Man hade
bokat tre planer, men det räckte med två.
Strålande stämning
under turneringen och
eftersnacket
Det kylslagna vädret som vi vant oss vid
sedan senvåren dröjde sig fortfarande kvar
i slutet av juni. Detta påverkade dock inte
stämningen – spelarna var som en sammanhållen familj.
–Tyvärr tvingades tre lag ställa in i sista
stund, men vi fick ändå ihop fem grupper till
både dam- och herrserien, berättade Laine.
I sjömansturneringen deltog omkring 80
spelare och personer som följt med för att
heja på, och det uppstod snabbt gemenskap.
Matcherna spelades i vänskaplig anda och
med glimten i ögat. När det gäller lagens
namn och matchdräkter hade kreativiteten
fått flöda.
Silja Serenades damlag Stigit fick utmärkelsen bästa matchdräkt. Damturneringen
vanns av Amorellas lag, som slog Shining
Silja i finalen. Herrturneringens vinnare var
Arsenal.
– Det var ett roligt evenemang och en
vacker plats – tack till arrangörerna och motståndarna. Nästa år måste jag vara med igen,
sade Ellen från lag Stigit entusiastiskt.
De flesta av spelarna och de som hejade
på sov över i stugorna, medan en del var
tvungna att åka och göra sig redo för nästa
arbetspass. Det fanns många vattensporter
man skulle ha kunnat utöva, men i det kylslagna vädret lockade bastun. I samband
med prisutdelningen uppträdde Ari ”Vaakku” Varjus, som vi känner igen från fartygen
men också från gruppen Vilperin Perikunta.
Som extra förströelse hade ”Chappe” och
Riku Alho ordnat en badtunna, som alla fick
använda. Dagen efter berömde alla arrangemanget och den goda stämningen.
– Gänget var absolut överens om att göra
om detta nästa år. Och vi måste få med flera
fartygslag, uppmanade ”Chappe” övriga sjöfarare.
Nästa års strandfotboll för sjöfarare spelas
preliminärt den 29–30 juni.
Bilder: Rasmus Roslund
text: Pekka Karppanen,
baserat på spelarintervjuer
3 / 2014
3 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
47
HELSINGISSÄ KOETTIIN SUUREN
MERIMIEsURHEILUJUHLAN TUNTUA
Elokuussa järjestettiin MEPAn kaikkien aikojen suurin laivajoukkueiden
jalkapalloturnaus. Paikkana oli kolmatta vuotta peräkkäin Sonera Stadium
Helsingissä – tällä kerralla sää oli suotuisa pelaajille ja runsaslukuiselle yleisölle.
Mukana oli 16 joukkuetta miesten sarjassa ja
kolme joukkuetta naisten turnauksessa. Yhteensä pelaajia oli yli 200. Miesten joukkueet
oli jaettu neljään alkulohkoon, joista kaksi
parasta menivät neljännesvälieriin. Loput
joukkueet jatkoivat pelejä alempaan jatkosarjaan, joka huipentui B-finaaliin.
Peliaika oli 2x15 minuuttia. Ottelut pelattiin seitsemän miehen joukkueilla juniorimaaleihin. Sonera Stadium oli jaettu kahteen
kenttään ja viereinen Peri eli entinen Sahara
myös puoliksi. Samanaikaisesti pelattiin neljää ottelua, mikä sitoi yhden MEPA -miehen
yhtäjaksoisesti tulospalveluun. Joukkueet ja
yleisö pystyivät reaaliajassa seuraamaan tuloksia MEPAn nettisivuilta.
Kentillä päivystivät myös ensiapuhenkilöt,
muun muassa Lauri Vuorinen, joka taannoin eläköityi m/t Temperalta. Laastareita ja
kylmäpusseja kului, mutta mitään vakavampaa ei sattunut. Perinteiseen tapaan kahviota
pyörittivät Pekka Lehtinen ja Kim Eriks48
Vapaavahti
Frivakt
son ME-Groupilta, joka myös tarjosi juomat
ja purtavat.
Pelejä riitti kaikille
ryhmille
Joukkueita oli paljon, mutta joitakin edellisvuosien varustamoja ei näkynyt. Sen sijaan
pelaajat olivat liittyneet Vapaat merimiesurheilijat -Facebook ryhmään eli Vapareihin.
Pasi Kinnari koordinoi ryhmää, josta saatiin
muodostettua kolme miesten joukkuetta ja
yksi naisten joukkue.
Amo Leidit otti naisten sarjassa voitot
kummastakin vastustajastaan ja voitti siten
mestaruuden. Minna Kesäläisen kokoama
naisisto pelasi hyvää jalkapalloa, mutta sai
kovat vastukset Vaparit Ladies- ja Tane´s DT
-joukkueilta. Minna oli myös Amorellan ykkösjoukkueen manageri ja pelasikin siinä.
Alemmassa jatkosarjassa Finnlines 2, Va-
parit All Stars, Langh Ship ja Amorella 2
etenivät välieriin. Varsinaiseen B-finaliin
pääsivät Langh Ship ja Amorella 2. Tiukka
ottelu kääntyi Langh Shipille, joka otti Bfinaalin voiton numeroin 2-0.
45 ottelua huipentui unelmafinaaliin
Amorellan ykkösjoukkue eteni helposti
välieriin asti, jossa vastaan tuli porukka toisesta punaisesta laivasta, Viking XPRS:sta,
joka oli pudottanut Viking Gracen jatkosta.
Amorellan pallotaitureilla ei ollut suurta hätää, finaaliin meno varmistui selkeällä 4-0
-voitolla.
Pirteästi pelannut Mariellan ja Rosellan
yhdistelmäjoukkue raivasi tietään eteenpäin.
Välierässä oli vuorossa paha vastustaja, Silja
Serenade. Varsinainen peliaika päättyi tasan
2-2. Ratkaisu haettiin rangaistuspotkukilpailulla, jonka Silja Serenade voitti hyvän
maalivahtipelin ansiosta ja meni finaaliin.
Mariella/Rosella alkoi keskittyä pronssiotteluun, jossa se kohtasi Viking XPRS:n.
3 / 2014
XPRS:n pelaajilla ei enää raskaan Amorella
-ottelun jälkeen riittänyt panoksia. Pronssimitalit pujotettiin Mariella/Rosellan pelaajien kaulaan 5-1 voiton jälkeen.
Finaalissa kohtasi kaksi suomalaisen merimiesjalkapallon menestyksekkäintä joukkuetta, Amorella ja Silja Serenade. Tämä ei
toteudu ihan joka vuosi. Voidaankin puhua
eräänlaisesta merimiesjalkapallon ”El Clasico” -pelistä. Tunnelmat pelaajien ja yleisön
joukossa olivat intoa täynnä.
Ensi minuuteista lähtien kävi selväksi
Amorellan pelaajien päättäväisyys ja kurinalainen peli. Silja Serenade pelasi toki hyvin,
mutta valkopaidoille ei jäänyt paljonkaan
mahdollisuuksia Amorellan 5-0 voittoon
päättyneessä pelissä.
Amorellan Daniel Rauman valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Paras maalivahti oli Silja Serenaden Tero Koistinen.
Fair Play -palkinnon s Amorellan kakkosjoukkue, jonka manageri oli Marcos Kupri.
3 / 2014
Silja Serenade taipui hienon finaalitaistelun jälkeen hopealle
Turnauksen päätyttyä saunottiin ja ruokailtiin yläkerran Sodexo Bollis -ravintolassa.
Jälkipelit jatkuivat vielä läheisessä Gringos
Locos -ravintolassa.
Kiitokset kaikille!
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
49
Langh Ship voitti B-finaalin
Amorellan kakkostiimi valittiin turnauksen Fair
Play -joukkueeksi
Final matches
50
B FINALS
Langh Ship - Amorella 2
2-0
QUARTERFINALS
Finlandia - Silja Serenade
MarRos - Vaparit 2
Amorella - Vaparit 1
Viking XPRS - Viking Grace
2-4
7-1
3-1
2-0
SEMIFINALS
Silja Serenade - MarRos
Amorella - Viking XPRS
3-2pen
4-0
BRONZE
MarRos - Viking XPRS
5-1
FINALS
Silja Serenade - Amorella
0-5
Vapaavahti
Frivakt
Takavuosien jalkapallolegenda JariKaunisto, analysoi Silja Serenaden finaalipeliä Juki Anttilan kanssa
3 / 2014
Final rankings
Vaparit Ladies
1. Amorella
2. Silja Serenade
3. MarRos
4. Viking XPRS
5.-8. Finlandia
5.-8. Vaparit 2
5.-8. Vaparit 1
5.-8. Viking Grace
9. Langh Ship
10. Amorella 2
11.-12. Vaparit All Stars
11.-12. Finnlines 2
13.-16. KC/KyAmk
13.-16. Askel
13.-16. Birka Sthlm
13.-16. Finnlines
FINAL RANKINGS LADIES
1. Amo Leidit
2. Vaparit
3. Tane’s Dream Team
3 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
51
EN STOR SJÖMANSIDROTTSFEST
UPPLEVDES I HELSINGFORS
SSB (Sjömansservicebyrån) arrangerade i augusti den hittills största fotbollsturneringen
för sjöfolk. Platsen var för tredje året i rad Sonera Stadium i Helsingfors – den här
gången var vädrets gudar nådiga mot spelare och den talrika publiken.
I herrserien deltog 16 lag och i damserien
tre. Antalet spelare översteg 200. Herrarnas
lag var indelade i fyra gruppspel av vilka de
två bästa avancerade till kvartsfinalerna. De
övriga lagen fortsatte matcherna i den nedre
kvalserien där Amorella 2 nådde upp till Bfinalerna, men trots allt förlorade mot Langh
Ship med siffrorna 0-2.
Speltiden var 2 X 15 minuter. Matcherna
spelades med sjumannalag och juniormål.
Sonera Stadium var indelat i två spelplaner
och närliggande Peri, d.v.s. tidigare Sahara,
också delad på hälft. Samtidigt spelade man
fyra matcher, vilket gav en SSB-funktionär
heltidsarbete vid resultattjänsten. Lagen och
publiken kunde i realtid följa med resultaten
på SSB:s hemsidor.
Föstahjälpsfunktionärer dejourerade också
på spelplanerna, bland dem Lauri Vuorinen
som nyligen gått i pension från m/t Tempera. Plåster och kylpåsar hade efterfrågan
men ingenting allvarligare skedde. Kaféet
sköttes som vanligt av Pekka Lehtinen och
Kim Eriksson från ME-Group, som också
bjöd på drycker med tilltugg.
Alla grupper fick spela
Många lag deltog, men några av de senaste
årens rederier syntes inte till. Däremot hade
spelarna gått med i FB-gruppen Vapaat merimiesurheilijat eller Vaparit. Pasi Kinnari
koordinerade gruppen, ur vilken man lyckades bilda tre herrlag och ett damlag.
Amo Leidit segrade över båda motståndarna i damserien och tog hem mästerska52
Vapaavahti
Frivakt
pet. Damlaget som samlats av Minna Kesäläinen, spelade fotboll bra, men mötte hårt
motstånd av Vaparit Ladies och Tane’s DT.
Minna var också manager för Amorellas lag
1 som hon spelade i.
I de nedre kvalen avancerade Finnlines 2,
Vaparit All Stars, Langh Ship och Amorella 2
till semifinalerna. Langh Ship och Amorella
2 nådde de egentliga B-finalen. I den tuffa
matchen segrade Langh Ship med siffrorna
2 – 0 i B-finalen.
45 matcher kulminerade i
en drömfinal
Amorellas lag 1 avancerade med lätthet ända
till semifinalerna. Där mötte de laget från
en annan av de röda båtarna, Viking XPRS,
som hade slagit ut Viking Grace. Amorellas
dribblare led ingen nöd, vägen till finalen
säkrades med en klar seger med siffrorna 4
– 0.
Mariellas och Rosellas kombinerade lag
ångade framåt med friska tag. I semifinalen
mötte de en svår motståndare i Silja Serenade. Den egentliga speltiden slutade 2-2.
Matchen avgjordes med straffsparkar var
Silja Serenade segrade och gick till finalen.
Mariella/Rosella började koncentrera sig
på bronsmatchen, i vilken de mötte XPRS.
Efter den tunga matchen mot Amorella hade
spelarna från XPRS slut på krutet. Spelarna
från Mariella/Rosella fick efter en seger med
siffrorna 5 – 1 hänga bronsmedaljerna kring
halsen.
I finalen möttes två av den finska sjömansfotbollens mest framgångsrika lag, Amorella
och Silja Serenade. Sådant inträffar inte varje
år. Man kunde tala om sjömansfotbollens
”El Clasico” match. Stämningen på spelplan
och på läktarna var entusiastisk.
Alldeles från de första minuterna såg man
klart att Amorellas spelares beslutsamhet och
disciplinerade spelsätt skulle vara för mycket
för Silja Serenade. Det visade sig stämma i
slutsiffrorna som skrevs 5 – 0 till Amorellas
fördel.
Amorellas Daniel Rauman valdes till turneringens bästa spelare. Fair Play priset gick
till Amorella 2, vars manager var Marcos
Kupri.
Efter turneringen badade man bastu och
åt middag i restaurangen Sodexo Bollis i övre
våningen. Efterspelet fortsatte ännu i närbelägna restaurang Gringos Locos
Ett varmt tack till alla!
Text och bild: Pekka Karppanen
3 / 2014
Amorella
Mariellas och Rosellas kombinerade lag
Amorella Ladies
Final rankings
1. Amorella
2. Silja Serenade
3. MarRos
4. Viking XPRS
5.-8. Finlandia
5.-8. Vaparit 2
5.-8. Vaparit 1
5.-8. Viking Grace
9. Langh Ship
10. Amorella 2
11.-12. Vaparit All Stars
11.-12. Finnlines 2
13.-16. KC/KyAmk
13.-16. Askel
13.-16. Birka Sthlm
13.-16. Finnlines
FINAL RANKINGS LADIES
1. Amo Leidit
2. Vaparit
3. Tane’s Dream Team
3 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
53
KYMEN GOLF TARJOSI HYVÄN
KISAN MERENKULKIJOILLE
Aamun sade taukosi ja aurinkokin näyttäytyi kisan lopulla
Kotkassa paistaa aurinko lähes aina, jos kaupungin omiin poikiin on uskomista. Ennusteet elokuun lopulla lupailivat jotain
muuta, mutta kaikkiaan 38 rohkeaa pelaajaa uhmasi säätiedotusta
ja lähti kiertämään Kymen Golfin hienoa kenttää.
Ensimmäisten lähtöjen aikana oli vielä sateenvarjolla käyttöä,
mutta sade heikkeni pikkuhiljaa. Kilpailijat lähtivät kierrokselle
neljän pelaajan tyhmissä kymmenen minuutin välein. Yhdeksäs
väylä tuli klubirakennuksen lähelle – pelaajat pääsivät lyhyelle tauolle ja kahville. Kierroksen jälkeen saunottiin, ruokailtiin ja jäätiin
odottelemaan palkintojen jakoa.
Pistebogeyn paras oli Olavi Pohjola (38). Toiseksi löi Alexan-
der Ruzza (36) ja kolmanneksi Jukka Kurki (35). Naisten sarjan
voitti Sari Tanskanen (28).
Parhaasta scratch -tuloksesta vastasi niin ikään Olavi Pohjola 80
lyönnillä. Jari Mäkineste kulutti 82 lyöntiä ja Max Holm 90. Kimmo Lehto pelasi myös hyvin, 91 lyöntiä.
Lähimmäs lippua löi väylällä 8 Risto Nikula, 4,60m ja pisimmän
draivin veti Risto Pöyhönen väylällä 11. ME Group Special -palkinto annettiin Pekka Mikkolalle.
Kiitoksia kaikille!
Nina Okko, Sari Tanskanen ja Anne Hiltunen lähdössä kierrokselle. Sari
voitti naisten sarjan.
Tuomas Norokydön ryhmä lähtee sadetta uhmaamaan
Risto Nikula ja Johan Treuthardt luovuttivat ME Group Special –palkinnon Pekka
Mikkolalle. Nikula voitti lähimmäs lippua -palkinnon.
54
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2014
KYMEN GOLF BJÖD SJÖFARARNA
PÅ EN FIN GOLFTÄVLING
Morgonens regn upphörde småningom och solen visade sig under slutet av tävlingen.
Om man skall tro stadens egna pojkar, lyser
solen nästan alltid i Kotka. Prognosen visade
någonting helt annat i slutet av augusti, men
sammanlagt 38 modiga spelare trotsade väderprognosen och gav sig ut på Kymen Golfs
fina bana.
De första som startade hade ännu bruk för
paraplyer men regnet upphörde så småningom. Tävlarna startade med tio minuters mellanrum i grupper på fyra spelare. Den nionde banan löpte nära klubblokalen – spelarna
kunde hålla en kort paus och dricka kaffe.
Efter rundan badade man bastu, intog en
tidig middag och inväntade prisutdelningen.
Olavi Pohjola tog seger i poängbogey
(38). På andra plats kom Alexander Ruzza
(36) och som trea Jukka Kurki (35). I damernas serie var det Sari Tanskanen (28)
som kammade hem segern.
Olavi Pohjola stod även för det bästa
Scratch resultatet (80). Jari Mäkineste
använde 82 slag, och Max Holm 90.
Även Kimmo Lehto spelade en bra runda
med 91 slag.
Närmast flaggan på bana 8 kom Risto Nikula (4,60m). Den längsta driven stod Risto
Pöyhönen för på bana 11. ME Groups special pris gick till Kotkabon Pekka Mikkola.
Olavi Pohjola segrade både i poängbogey och i scratch.
Jukka Kurki lyckades bra i poängbogey och blev
trea.
Ett stort tack till alla!
Alexander Ruzza kämpade hårt
om segern men fick nöja sig med
andra plats.
GOLF KOTKA
25.8.2014 Scratch top ten
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
3 / 2014
Olavi Pohjola
Jari Mäkineste
Max Holm
Kimmo Lehto
Risto Pöyhönen
Harri ”Hati” Lipponen
Pekka Mikkola
Alexander Ruzza
Ilpo Nurminen
Seppo Heiskari
80
82
90
91
95
95
96
97
98
99
Frivakt
Vapaavahti
55
ALFONS HÅKANS -GOLFKISA
JÄRJESTETTIIN RUISSALOSSA
– Kohokohtana Kimmo Lehdon hole in one
Aura Golf tarjosi 22:le kilpailijalle hienot olosuhteet vielä syyskuun puolessa välissä. Håkansin
kisa pelattiin Best Ball -parikilpailuna pistebogey
-tasoituksin. Keli oli kesäinen ja kisajärjestelyt
mahtavat. Kierroksen kruunasi Kimmo Lehdon
tekemä hole in one ja ansaitut samppanjat. Kimmo löi pallon yhdellä lyönnillä reikään väylällä
15, matkaa oli 128 metriä. Mailana mies käytti
rautaysiä. Onnittelut Kimmolle uran ensimmäisestä holarista.
Parikilpailun voittivat Pauli Ojanen ja Jyrki
Lehti tuloksella 46. Lähimmäksi lippua löi väylällä 12 Tapio Tuominen ja pisimmästä draivista
vastasi Kimmo Koski väylällä 17.
Kiitokset Alfons Håkans-yhtiölle, sekä kisan järjestäneille Kimmo Lehdolle ja Pekka Arasolalle.
PERINTEINEN LAIVAKAUPPIAITTEN KISA,
SHIPSTORES GOLF CUP PELATTIIN ALASTAROLLA
Elokuun alussa Alastaron aurinko nousi
korkealle ja lämmintä riitti heti aamusta.
Aamubrunssin jälkeen pelaajat siirtyivät
väylille ja yhteislähtö tapahtui 10:00. Jokaisella 18:la väylällä oli neljän pelaajan ryhmä
– paljon tuttuja myös MEPAn golf -kisoista. Yhteensä kisaan osallistui 72 henkilöä.
Kilpailumuotona oli tasoituksellinen pistebogey. Aurinkoisen kisan jälkeen nautittiin saunasta ja ruokailusta. Kaikki pelaajat
saivat tavarapalkintoja – kilpailun voittaja
Nina Okko palkittiin komealla pystillä.
Nina on kovassa iskussa, hän voitti keväällä
myös MEPAn golfkisan.
Pistebogeyssä toiseksi tuli Jouko Tiensuu ja kolmanneksi Petteri Parta. Tiensuu
voitti lähimmäs lippua -kisan. Pisimmästä
draivista vastasi Max Holm.
Timo Rantanen tähystää, kun
”Hati” Lipponen lyö avauksen
Laivakauppiaitten yhdistyksen puheenjohtaja Matti
Kokkala jakoi
palkinnon
Nina Okolle Jussi Vahtera ja Jouko Tiensuu
56
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2014
Matkakertomus: MEPAn
tutustu purjehdukseen
-kurssi Turussa 23.08.2014
VÄNDA!!!!
Kohtasimme aamulla porukalla Manillatalon edustalla Aurajoen rannassa kelluvan
S/Y Easyn edustalla. Osa saapui paikalle kävellen, osa kyydeillä ja loput taksilla suoraan
rautatieasemalta. Ja meitähän oli kuulemma
ensimmäistä kertaa myös se määrä, joka oli
ilmoittautunut, myös paikalla. Kannella
meitä oli vastaanottamassa veneen kippari
Harri Winter ja hänen tyttärensä Maija joka
myös toimi purjehduskurssillamme yliperämiehenä. Kaiken kaikkiaan meitä oli veneessä kahdeksan ja hyvin mahduimme istuinkaukalon keskellä olevan pöydän ympärille.
Jo kurssille ilmoittautuessamme saimme
tietää, että vaalea pohjaiset kengät ja sadevarusteet tuli pakata matkaan. Itse vaihdoin
kengät jo laiturilla sillä käsitin, ettei valkoiseen kanteen haluta ”vauhtiraitoja”, jos vaik-
3 / 2014
ka jalka sattuisi lipeämään. Itse vene oli tyylikäs ja melkoisen iso sisätiloiltaankin, vaikka
se näyttikin pieneltä päältäpäin katsottuna.
Mahduin hyvin seisomaan sisätiloissa
ja myös kannella ison puomin alla. ( Olen
noin 185cm sulka-hattu päässä ja matalat
kengät jalassa.) Kapteenimme Harri esitteli
venettään omistajan ylpeydellä ja kertoili samalla, kun teki lähtövalmisteluita, että vene
on hankittu vuokraus tarkoitukseen. Veneen
mallityyppi oli Bavaria 38 ja nimi Easy tulee erilaisesta purjeratkaisusta, sekä siitä että vene on hankittu silmälläpitäen sitä että
purjehduksen tulee olla hauskaa ja helppoa.
Onneksi vene todellakin oli varusteltu
vuokraustarkoitukseen, sillä heti köydet irti
irrotettuamme näimme Turun ylle kertyvät
mustat pilvet sekä muutaman salaman. Kukaan meistä ei nimittäin ollut varustautunut
sadehousuilla. Onneksemme niitä löytyi
keulakajuutan kaapista, samoin vaaleapohjaisia kumisaappaita, kaiken kokoisia. Ja
edelleen onneksi päästyämme syvemmälle
saaristoon, sade lakkasi ja tuuli nousi, kuin
tilauksesta.
Moottori sammutetaan ja
purjeet nostetaan
Isopurje itsessään oli mastossa, eikä perinteiseen tapaan poikkipuomissa. Tämä helpotti
käsittelyä todella paljon, minkä tulimme
huomaamaan aika pian kun nostimme purjeet Airistolla. Matkalla leveämpiä purjehdusväyliä koneen antaessa meille tasaisen nopeuden, kapteenimme tarinoi meille hieman
purjehdus-sanastoa, neuvoi navigointia,
Frivakt
Vapaavahti
57
oman veneilynsä historiaa ja kaikkea mitä
on vuosien varrella purjehtiessa sattunut ja
tapahtunut. Osaa meitä luonnollisesti kiinnosti, mikä oli pahin myräkkä mihin vene
on joutunut ja miten siitä selvittiin. Mutta
kun osaa se ei luonnollisestikaan kiinnostanut, kapteeni kiersi mielestäni taitavasti
kysymyksen kertomalla tarinan Hjallis Harkimosta.
Hän oli Harkimon luennolla kuullut kysymyksen yksin purjehduksesta ja että oppiiko siitä mitään itsestään, veneestään ja
tai luonnosta. Hjallis oli hetken mietittyään
vastannut, että ainakin sen oppi, että kun jo
kolmatta päivää on paskat ja kuset housussa, sitä alkaa arvostamaan itsestään selviäkin
asioita merellä.
On huikea tunne kun moottorit sammutetaan, tulee hiljaista, purjeet nostetaan, tuuli oikeasti tarttuu niihin ja nopeusmittarissa
solmut kasvavat kasvamistaan. Tuulen voima
tuntui, venehän ei ollut aivan pieni ja meitä
kurssilaisia oli liki kymmenkunta.
Kojelaudasta löytyi kaikenlaisia mittareita
ja huomasimme eräässäkin vaiheessa nopeutemme nousseen kuin varkain liki seit-
58
Vapaavahti
Frivakt
semään solmuun. Nopeuteemme vaikutti
samalla myös se, kuinka ja mistä suunnasta
tuuli tarttui purjeisiin. Kaikki saivat käsitellä
purjeita ja kaikki pääsivät halutessaan ruoriin. Joitain ohjeitakin jäi alkuun mieleen;
koskaan veneen ulkokannella käyskennellessä ei saa irrottaa otetta mistään kiinteästä.
Pitkien ihmisten ei kannata seisoa puomin
lähellä käännöksessä ja varsinkin jos kuulee
huudon ”Vända” on parempi kumartua heti,
ettei saa puomista.
Veneilijän euro on
arvokasta valuuttaa
Mikään veivi tai veneilyyn liittyvä varuste ei
kellu. Jos se tippuu mereen, tulevat tutuksi
veneilijän eurot. Ne ovat noin kolme kertaa
arvokkaampia, kuin normaalista varaosamyymälästä hankitut varusteet. Kaikki tavarat, joihin voi liittää sanan veneily, alkavat
heti maksamaan ”veneilijän euroja”. Meille
jaettiin alussa Veneilyn aapinen -niminen
vihkonen ja kuulimme, että jos sen läpikotaisin opiskelee ja omaksuu, voi halutessaan
suorittaa saaristolaivurikurssin ja voi niin
edelleen halutessaan joko vuokrata kyseistä
venettä ja tai käydä kaupoilla ostoksilla.
Jo hetken purjehdittuamme kapteeni tiedusteli meidän ruokahaluamme. Vaikkei
kukaan kehdannut tunnustaa, että nälkä oli
hirmuinen, päätti hän että on lounaan aika. Aivan ihmeellisesti se ruokahalu kasvoi.
Johtui se sitten raittiista ilmasta, veneen keinunnasta, pienestä jännityksestä, tai kaikesta
yhteensä, keltään ei jäänyt kulhoon murentakaan. Maija hetken ”kapyysissä” touhuttuaan tarjoili meille siihen ohjauskaukaloon
salaattilounaan. Vaihtoehtoina oli joko
broileri- tai lohisalaatti, lisäksi oli tuoretta
patonkia ja kyytipoikana italialaista kuivaa
valkoviiniä tai saksalaista vichyä. Jälkiruuaksi
saatiin vahvat kahvit ja ne maisemat näimme
hieman eri vinkkelistä katsottuna kuin mitä
olemme työpaikoillamme saaneet seurata.
Oli aivan pakko käydä tutustumassa kapyysiin, utelias kun olen tuollaisen herkkulounaan jälkeen. Kaikki oli liki samanlaista,
jos on koskaan harrastanut asuntovaunuilua,
paitsi se jääkaappi ja liesi. Jääkaappi muistuttaa tuollaista jäätelöallasta, on vaan liukupa-
3 / 2014
3 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
59
neeli keskellä tiskipöytää ja liesi oli keinuvaa tyyppiä, molemmista
sivuista pultin varassa roikkuva malli.
Kattilat myös sai kiinni eräänlaisilla kiinteillä hakasilla lieteen,
ettei kovemmassakaan kelissä ole puurot lattialla. Ja lienee sanomattakin selvää, ettei kattiloita täytetä ihan reunoja myöten. Myöskään
astiasto ei ollut mitään ohuinta fajanssia, vaan ihan reilusti muovia.
Mutta silti ihan erehdyttävästi aidon näköiset viinilasit ja vesilasit.
Kaikissa kaapeissa oli tuulilukot ja kaikella näytti olevan paikkansa,
missään ei lojunut mitään irrallista.
Systeemit toimivat
Veneessä oli ihan tavallinen vesijärjestelmä, kraanasta tuli sekä kylmää että kuumaa, suihkukin löytyi vessasta ja vessanpytty oli pumpattavaa mallia oleva normi vesiklosetti. Mietin silti, että eivät ne
vesivarastot voi mitkään loputtomat olla ja muistaakseni olen jostain
lukenut, että järjestelmä jossa merivedestä tehdään talousvettä, maksaa melkoisen summan.
Kaikki hauska loppuu aikanaan ja niin mekin käännyimme takaisin kohti Aurajokea ja tuota Manilla- talon edustaa. Paluumatkalla
jutustelimme kaikesta maan ja taivaan välistä ja niin sitten jossain
vaiheessa onnittelimme kapteeniamme esikoiskirjasta. Kaikki kirjan
lukeneet voivat todeta, että jatkoa seuraa, siksi veikeästi se loppui. Ja
varmistus tällekin saatiin, jatko-osa on jo tekeillä. Kapteenimme oli
ollut melkoisessa turbulenssissa ja hymyillyt liki jokaisessa lehdessä,
antanut haastatteluja ja kommentoinut tulevaa. Lokakuun lopulla
hänet voi tavata muun muassa Helsingin kirjamessuilla.
Päätin koota hieman sanastoa /
slangia, mitä tulin tuossa kyseisenä
päivänä oppimaan;
•
•
•
•
•
•
•
•
Kapyysi = keittiö
Genua = keulapurje
veneilijän euro = ainakin kolmella kerrottuna euro, samanlaiseen tavaraan perus varaosaliikkeeseen verrattuna
Paukkuliivit = Ihan kuin hevosen loimet tyhjänä, mutta sisällä
pienen suolatabletin vedessä liuettua, ilmalla täyttyvät pelastusliivit.
Vända = se joka on ruorissa ilmoittaa käännöksestä kyseisellä
huudolla
Jalka = 0,3 metriä
Solmu = nopeusyksikkö, 1,852 km/h
Halssi = purjeen kiinnitysköysi
Mepan kurssilaiset
purjehtivat Bavaria 38
Cruiser -veneellä
MEPAn Tutustu purjehdukseen -kursseja on järjestetty vuoden 2011 keväästä lähtien Turun ja Naantalin vesillä. Käytännön koulutuksesta vastaa yhteistyökumppani Easysailing,
jonka Easy -veneessä moni merenkulkija on saanut tuntumaa purjehdukseen.
Bavaria 38 Cruiser on runsaasti varusteltu purjealus: 8
makuupaikkaa (3 hyttiä + salonki), rullaiso ja -genua, autopilotti, Raymarine C 80 plotteri, kaiku, tuulimittari, lämmitin, laskettava uimataso, vesi-wc, suihku, uuniliesi, mikro
ja jääkaappi. Vene on helposti hallittavissa myös kaksihenkisellä miehistöllä.
Veneen pituus 11,45 m, leveys 3,95m. syväys 1,6m
Moottorina Volvo Penta 40 hv
teksti ja kuvat: Temmy Tuomela
60
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2014
SÄÄ SUOSI YLLÄKSEN
VAELTAJIA
MEPAn suosituimpiin tapahtumiin kuuluva Ylläs -retki toteutettiin
syyskuun alussa. Monien mielestä ruska ei vielä ollut ehtinyt
kauneimpaan kukoistukseensa, mutta maisemat olivat silti mahtavia.
Matkaan lähdettiin tuttuun tapaan Esa Reinikkalan ohjaamalla Korsisaaren bussilla.
MEPAn toimitusjohtaja Martti Karlsson
oli mukana menomatkalla Keski-Suomeen
asti. Ryhmiä vetivät kokeneet konkarit Kari
Kuusisto ja Seppo Turunen. Matkaan kului
yhteensä kahdeksan päivää.
Tänä vuonna mukana oli yhteensä 24 henkilöä.
3 / 2014
– Tunnelma oli loistava. Vaeltamassa oli
vanhoja, hyviä tuttuja, sekä myös uusia kasvoja, Marianne Ylä-Kojola kehui ilmapiiriä
ja rentoa meininkiä.
Hän kertoi vuokranneensa muutaman
muun merenkulkijan kanssa soutuveneen Eelin kaupasta. He kävivät eräässä Ylläsjärvellä
olevassa saaressa, jossa oli tulisija.
Paula Väisänen kehui Pallastunturin seu-
Frivakt
Vapaavahti
61
tua, jossa ainakaan hän ei aikaisemmilla vaelluksillaan ollut
käynyt.
– Muutamilla tulipaikoilla paistoimme lettuja Leppäsen Eikan tuomalla pannulla, johon laivatoverit olivat ”tuunanneet”
jatkovarren avotulella käyttöä varten, Paula kertoi.
Erään vaelluspäivän päätteeksi Esa kuljetti porukan bussilla
Pakasaivoon, jonka jylhät maisemat tekivät vaikutuksen varsinkin ensikertalaiseen. Merenkulkijat löysivät ja hyödynsivät
päivävaellusten lisäksi myös muita aktiviteetteja, kuten melontaa intiaanikajakeilla tai ratsastusta islanninhevosilla.
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Jesse Laine, Paula Väisänen
62
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2014
SUOMEN
MERIMIESKIRKON
PÄÄSIHTEERI VAIHTUU
FINLANDS
SJÖMANSKYRKA FÅR NY
GENERALSEKRETERARE
Tuleva pääsihteeri Hannu Suihkonen muistetaan
Hampurin merimieskirkolta, jossa hän toimi johtajana
ja merimiespappina vuosina 1997–2002. Tällä
hetkellä Suihkonen työskentelee Turun ja Kaarinan
seurakuntayhtymän diakoniajohtajana. Uudessa työssä
hän aloittaa 1.1.2015 jolloin nykyinen pääsihteeri Sakari
Lehmuskallio jää eläkkeelle.
Hannu Suihkonen, den blivande generalsekreteraren,
kommer man ihåg från sjömanskyrkan i Hamburg, där
han fungerade som chef och sjömanspräst under åren 19972002. För närvarande tjänstgör Suihkonen som diakonichef
för Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet. Han
tillträder sin nya tjänst den 1.1.2015 då den nuvarande
generalsekreteraren Sakari Lehmuskallio går i pension.
Hannu Suihkonen, 51, opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja
hänet vihittiin papiksi Helsingissä vuonna 1990. Hän sanoo ottavansa toimen vastaan innostuneella ja motivoituneella mielellä.
”Merimieskirkko tekee tärkeää ja merkityksellistä työtä liikkuvien
ihmisten parissa. Yhdessä tehden ja yhteisellä tekemisellä Merimieskirkon työllä on jatkuvuutta. Yhdistyksen talouden turvaaminen on
muuttuvassa yhteiskunnassa haaste, mutta luotan siihen, että Merimieskirkolla on asiaansa omistautunut ja työtä kantava työntekijä- ja
ystäväjoukko”, Suihkonen sanoo.
Hän on toiminut myös Merimieskirkon ns. periodilaivapappina
vuosina 1996–1997, joten merenkulku ja merenkulkijat ovat miehelle tuttuja.
Merimiespalvelutoimisto onnittelee Hannu Suihkosta ja toivottaa
onnea ja työn iloa Merimieskirkon pääsihteerin toimeen.
Hannu Suihkonen, 51, studerade teologi vid Helsingfors Universitet
och han prästvigdes i Helsingfors år 1990. Han säger sig ta emot
uppdraget entusiastisk och motiverad,
”Sjömanskyrkan utför ett viktigt och betydelsefullt arbete bland
människor i rörelse. Det gemensamma arbetet som utförs tillsammans garanterar Sjömanskyrkans kontinuitet. I ett föränderligt samhälle utgör föreningarnas ekonomi en utmaning, man jag litar på att
Sjömanskyrkans anställda och stora skara av vänner ägnar sig åt sig
åt sin uppgift”, säger Suihkonen.
Han har också verkat om Sjömanskyrkans s.k. periodfartygspräst
under åren 1996-1997, så sjöfarten och sjöfararna är honom bekanta.
Sjömansservicebyrån gratulerar Hannu Suihkonen och önskar
lycka och arbetsglädje i arbetet som generalsekreterare för Sjömanskyrkan.
Yhteistyöterveisin
MEPAn väki
Med samarbetshälsningar
SSB:s personal
Suomen
Merimieskirkko
Suomen Merimieskirkolla on palkattua henkilöstöä yhteensä
noin 50. Kaikkien työntekijöiden ja vapaaehtoisten vastuunkantajien yhteismäärä vuositasolla on reilut 900. Yhdistyksen
taseen loppusumma vuonna 2013 oli 5.7 miljoonaa euroa.
Pääosan rahoituksesta Merimieskirkko saa avustuksina opetus- ja kulttuuriministeriöltä, seurakunnilta, kirkkohallitukselta, Raha-automaattiyhdistykseltä sekä eri säätiöiltä. Merimieskirkoilla kohdataan vuosittain noin neljännesmiljoona
ihmistä.
Suomen Merimieskirkko, liikkuvien ihmisten kirkko, on
vuonna 1875 perustettu yleishyödyllinen yhdistys, joka tukee
ja edistää merenkulkijoiden sekä ulkomailla olevien suomalaisten hyvinvointia. Toiminnan harjoittamiseksi pidämme yllä kaikille avoinna olevia merimieskirkkoja, joita on Suomessa
8 paikkakunnalla ja muualla Euroopassa 7 paikkakunnalla.
Lisäksi teemme laivakuraattorityötä Itä- ja Pohjanmerellä sekä matkapappityötä Kaakkois-Aasiassa. Merimieskirkko on
koti kaukana kotoa. http://www.merimieskirkko.fi/ ja http://
www.facebook.com/Merimieskirkko
3 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
63
In Memoriam Heikki
Rantanen
In Memoriam Heikki
Rantanen
Ystävämme Heikki on nukkunut pois vain 58 -vuotiaana. Yllättävä
ja järkyttävä uutinen tuli Merimieskirkolta elokuun lopulla. Heikki
Rantanen kuului niiden merimiespappien joukkoon, jotka saivat merenkulkijoiden varauksettoman luottamuksen.
Tapasin Heikin ensimmäisen kerran vieraillessani merimiehenä Lontoon Merimieskirkolla
1980 -luvun alussa. Englannin vuosien jälkeen
hän siirtyi vaimonsa Sirun kanssa Lontoosta
Puolan merimieskirkon hoitajaksi ja sitten kotimaahan Haminaan. Heikki Rantanen opiskeli
työn ohessa papiksi.
Toimin MEPAn asiamiehenä Rotterdamissa
useita jaksoja 1990 -luvulla, jolloin Rantaset
isännöivät suuren satamakaupungin merimieskirkkoa. Työjaksoillani asuin moneen otteeseen
heidän luonaan. Rantaset majoittivat myös kaukaa tulleita siirtokuntalaisia ja muuta talkooväkeä suurten tapahtumien, kuten joulumyyjäisten aikoina.
Heikki oli hyvä organisoimaan raskaita myyjäistalkoita ja kykeni hienosti motivoimaan
suurta vapaaehtoisten joukkoa. Hänelle oli
myös tärkeää, että merimiehiä palveltiin aina
muista kiireistä huolimatta. Rotterdamin Merimieskirkon toimintaa päästiin edelleen kehittämään hyvältä pohjalta, kun Heikki siirtyi Merimieskirkon keskustoimistoon vuonna 1999.
Rantanen toimi Helsingissä ollessaan Merimieskirkon henkilöstöjohtajana ja Kaukoidän matkapappina. Yhteistyötä meillä oli nyt
vähemmän, mutta aina tavatessamme muistelimme Rotterdamin
antoisia vuosia.
Vår vän Heikki har gått bort, i en ålder av endast 58 år. Den överraskande och uppskakande nyheten nådde oss från Sjömanskyrkan
i slutet av augusti. Heikki Rantanen var en av
de sjömanspräster som åtnjöt sjöfararnas fulla
förtroende.
Jag träffade Heikki första gången då jag som
sjöman besökte Sjömanskyrkan i London i
början av 1980-talet. Efter åren i England flyttade han med sin hustru Siru från London för
att ansvara för Sjömanskyrkans verksamhet i
Polen och sedan till Fredrikshamn i hemlandet. Heikki Rantanen studerade till präst vid
sidan av sina studier.
Jag fungerade som SSB:s ombud i Rotterdam under flera perioder under 1990-talet,
då familjen fungerade som värd vid den stora
hamnstadens sjömanskyrka. Under mina arbetsperioder bodde jag flera gånger hos dem.
Familjen Rantanen inkvarterade också finländare från när och fjärran och talkoarbetskraft
under julbasarer och andra stora evenemang.
Heikki var skicklig då det gällde att organisera arbetskrävande basarverksamhet och
lyckades fint motivera en stor skara av volontärer. För honom var det också viktigt att alltid
betjäna sjömännen oberoende av andra brådskande uppgifter. Då Heikki år 1999 flyttade till Sjömanskyrkans
centralbyrå kunde Sjömanskyrkan i Rotterdam fortsätta att utveckla
sin verksamhet från en gedigen grund.
I Helsingfors verkade Rantanen som Sjömanskyrkans personalchef och resande präst i Fjärran Östern. Vi hade nu mindre samarbete, men alltid då vi träffades mindes vi de goda åren i Rotterdam.
Pekka Karppanen
Pekka Karppanen
In Memoriam Jouko Heiskanen
Jouko Heiskanen, merenkulkija ja urheilumies, on siirtynyt taivaissa liitävien
albatrossien joukkoon kesällä vain 63
-vuotiaana. MEPAssa Jouko muistetaan iloisena, ystävällisenä ja aktiivisena
kuntoilijana, joka käytti ahkerasti myös
kirjastopalveluita. Ennen jäämistään
eläkkeelle Silja Serenaden keittiöstä kävi hän satama-aikoina MEPAn kuntosalilla ja poikkesi toimistolla kertomassa
kuulumisia samalla palauttaen ja lainaten kirjoja.
Heiskanen seilasi Silja Linella muun
muassa Wellamolla, Finlandialla, Silja Festivalilla, Silja Europalla ja Silja
Serenadella. Hän osallistui aktiivisesti
MEPAn urheilutoimintaan menestyen
yleisurheilussa, penkkipunnerruksessa,
ammunnassa ja salibandyssa. Parhaiten
hänet muistetaan kuitenkin jalkapallos64
Vapaavahti
Frivakt
ta. Mies valittiin Vuoden merimiesurheilijaksi 1995.
Hän oli mukana Silja Serenaden menestyksekkäässä jalkapallojoukkueessa, joka voitti lukuisten Suomen mestaruuksien lisäksi
kahdeksan risteilylaivojen maailmanmestaruutta. Vielä vuoden 2008 mestaruusjoukkueessa hän oli maalivahtina,
kun kauden viimeisiä otteluita pelattiin
halliturnauksessa. Muu joukkue palkittiin laivalla järjestetyssä tilaisuudessa.
Jouko Heiskasen kultamitali löytyi kaapista MEPAn muuton yhteydessä. Kun
maailmanmestaria alettiin tavoitella
mitalin toimittamista varten, oli se jo
liian myöhäistä.
Pekka Karppanen
3 / 2014
AJANKOHTAISTA
Merihenkilöstöpäällikkö Ulla Häkkinen jäi eläkkeelle TallinkSiljan konttorista. Päällikkö Antti
Rossi isännöi m/s Silja Serenadella järjestettyä
lämminhenkistä läksiäisjuhlaa. MEPA kiittää
kuluneista vuosista ja toivottaa hyviä eläkepäiviä
pitkäaikaiselle yhteistyökumppanille.
Ravintola Salveen kokoontui ryhmä Porkkalassa 54
vuotta sitten laivastossa palvelleita varusmiehiä, joista
moni teki uran kauppalaivastossa. Merikapteeni Ilmari
Pirhonen kertoi isästään, Mannerheimin ristin ritarista Jouko Pirhosesta. Komentajakapteeni Pirhonen oli
jatkosodan jälkeen neuvotellut venäläisten kanssa, kun
ilmeni, että vastapuolella oli kontra-amiraali, jonka
lippulaivan Pirhonen oli upottanut. Neuvotteluista
on tehty näytelmä, jonka tapaamiseen tulleet henkilöt
katsoivat.
Silja Serenaden jo perinteeksi muodostunut kokkien
pienpeliturnaus käytiin tänä syksynä SMU:n Velskolan
mökillä. Turnaus on järjestetty jo 12 kertaa. Nyt kisattiin tikanheitossa, mölkyssä, petankissa ja digitaalisessa
ammunnassa. Pasi Tuominen voitti kokonaiskisan.
3 / 2014
Meriturvan Upinniemen palokoulutusyksikön johtaja Leif Johansson ylsi miehen ikään syyskuun puolessa välissä. Kakkukahveja juotiin Lohjalla, jossa onnittelemassa kävi joukko ystäviä,
työtovereita ja yhteistyökumppaneita.
Frivakt
Vapaavahti
65
7.
Alus- ja ympäristöturvallisuus varmistetaan
selkeillä ohjeilla sekä tarpeellisilla check listoilla.
Kuinka
paljon förstillä noita
check listoja oikein on?
Check lista
tarkistaa check listaa
vai kuinka?
Ennen kuin lähdetään
merelle tulee laivan olla
meriklaari. On mahdottoman paljon asioita joita ei kiireessä tahdo
muistaa. Ohjeistusten ja check listojen
tarkoitus on, että asiat tehdään
jokaisella osastolla oikein eikä
unohdeta mitään.
Onko
kaikki tarkistukset
tehty, lasti
kiinnitetty, reittisuunnitelma tarkistettu ja miehistö
valmiina. Miten NN
sivulaitaventtiili,
kiinni?
Checklista
käyty läpi ja kuitattu.
Konehuoneessa kaikki
tsekattu ja voimme
siirtää ohjailut
komentosillalle
Tottakai.
NN is perehdyttää itseään laivalla.
Tarkoituksena olisi löytää aluksi
sivulaitaventtiili. Kaksi ja puoli
viikkoa aikaa tutustua laivaan..
to be
continued...
66
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2014
MERIMIESILTA
Vuosaaren Merimieskeskuksessa
Tiistaina, 4.11.14 klo 17:00 - 21:00 vietetään merimiesiltaa,
jonka teemana on m/s Finnpolaris
Illan aikana nautitaan lohisoppaa ruisleivän kera, kahvia ja konjakkia sekä tavataan tuttuja. Käydään läpi
m/s Finnpolariksen vaiheita Gijonin telakalta lähtien ja katsotaan digitoituja filmejä 1980 -luvulta.
Aikalaisten haastatteluja, kuvamateriaalia Thomestolta ja merenkulkijoilta ym. TERVETULOA!
Järjestäjät: MEPA, MERIMIESKIRKKO, SUOMEN LAIVAHISTORIALLINEN YHDISTYS
Omakustannushinta 15e ruuasta ja juomista. Lisätiedot ja ilmoittautuminen:
Pekka Karppanen, puh 0400 879 733, [email protected]
HELSINKI SEAFARERS´CENTRE, Provianttikatu 4, 00980 Helsinki
RAVINTOLA SALVEN
PERINTEINEN MERIMIESILTA
Helmikuussa 2015
Tiistaina 24.2.2015 kokoontuvat vanhat skönemannit jälleen
Helsingin Hietalahteen. Illanviettoa aloitellaan neljän, viiden
aikoihin. Kannattaa tulla tapaamaan tuttuja, vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan merillä vietettyjä vuosia legendaariseen
merimiesravintola Salveen. Osoite: Hietalahdenranta 11, 00180
Helsinki.
3 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
67
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto.
Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki
Nimi:
Osoite:
68
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2014
Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.
Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors
Namn:
Adress:
3 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
69
RISTIKON RATKAISIJA
Vapaavahdin 2/2014 ristikon oikein täyttäneistä voittajaksi
arvottiin Christa Åkerman Tampereelta
NORDIC PHOTO
CONTEST 2014
All Nordic seafarers and, regardless of nationality, all other crew
members of Danish, Finnish, Icelandic, Norwegian and Swedish
flag vessels are welcome to take part in the contest. The contestants must not be professional photographers.
- no more than 10 entries per participant, minimum size 1 Mb
- life at sea, work and leisure onboard.
-The photos must have been shot recently
- good prizes for 5 best shots; from EUR 300 to EUR 670
The photos will also be counted in the Finnish competition,
where the three best shots will be given prizes
Please e-mail your entries to [email protected]
no later than Jan 10, 2015
70
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2014
TULEVIA KURSSEJA
Lokakuu
Köysityökurssi, Kotka
10.11. – 12.11.
Tutustu keilailuun, PK-seutu
13.11.
Tutustu keilailuun, Turku
17.11.
Korukurssi, Kotka
17.11. – 18.11.
Tutustu keilailuun, PK-seutu
20.11.
Liikuntakurssi, Pajulahti
24.11. – 26.11.
Tyylikurssi, Hki
27.11. – 28.11.
Liikuntakurssi, Pajulahti
06.10. – 08.10.
Vesispinning, Flamingo Vantaa
10.10.
Venäjän alkeet, Hki
13.10. – 15.10.
Excel jatkokurssi, Tku
13.10. – 15.10.
Kahvakuula, Hki
14.10.
Valokuvien korjailu, Turku
16.10. – 17.10.
Uintitekniikka, Turku
20.10.
Puikot heilumaan, PK-seutu
20.10. – 22.10.
Huovutuskurssi, PK-seutu
23.10. – 24.10.
Jouluaskartetelu,PK-seutu
04.12. – 05.12.
Uintitekniikka, Hki
30.10.
Jouluaskartelu kurssi, Turku
08.12. – 09.12.
Polkupyöräergometritesti, Tku
31.10.
Joulukuu
Marraskuu
Hopeaketjukurssi, PK-seutu
03.11 – 04.11.
Keramiikkakurssi, Vantaa
05.11. – 07.11.
MINUUTTIKISA
MINUTTÄVLINGEN
2014
Kisa on käynnissä vuoden loppuun ja siihen voi ­delleen
tulla mukaan – kaikkien osallistujien kesken a­ rvotaan
hienoja palkintoja.
Rekisteröidy MEPAn kotisivuilla: www.mepa.fi/­
minuuttikisa ja aloita tulosten kirjaaminen
FLOORBALL
NORDIC OPEN 2015
MARIEHAMN, ÅLAND 31.1.2015
Info: www.mepa.fi
Johan Treuthardt, [email protected]
tel: +358 (0)400 709 491
Tävlingen håller på till slutet av året. Man kan
ännu komma med – fina priser låtas ut mellan alla
­deltagare.
Registrera dig på SSB´s hemsidor: www.mepa.fi/­
minuttavling och börja fylla i dina motionsutföranden.
Jokainen minuutti on tärkeä!
Varje minut är viktig!
3 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
71
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
Olympiaranta 1, 00140 H:ki
Olympiastranden 1, 00140 H:fors
P./Tel (09) 668 9000,
E-mail: [email protected]
www.mepa.fi
Toimitusjohtaja
Verkställande direktör
Martti Karlsson
p/tel 0400 402121
[email protected]
Yleissihteeri/opintoasiat
Allmänsekreterare
/studieärenden
Sirpa Kittilä
p./tel. 6689 0016
GSM 040 521 2055
[email protected]
[email protected]
AV-sihteeri
AV-sekreterare
Heli Myllykangas
p./tel. 6689 0012
[email protected]
Simo Pesola
(Niklas Peltola hoitovapaa/
vårdledig)
p./tel. 0400 419 687
[email protected]
Paula Suhonen
Toimisto ja Ylläsmajat
Kontor och Ylläs-stugor
p./tel. (09) 6689 0011
[email protected]
Työhyvinvointi ja liikunta/
Arbetshälsa och motion
Johan Treuthardt
p/tel 0400 709 491
[email protected]
Vapaavahti
Asiamiehet/Ombud
Jaakko Aarninsalo
p./tel. 040 504 3761
[email protected]
Talous ja toimisto
Ekonomi och kontor
Gerd Grabber
[email protected]
Tiedotus/Information
Pekka Karppanen
p/tel 0400 879 733
[email protected]
72
Kirjasto
Bibliotek
[email protected]
Frivakt
HELSINKI SEAFERER’S
CENTRE
Provianttik. 4, Helsinki
Proviantg. 4, Helsingfors
p/tel (09) 5844 8200
[email protected]
SIVUTOIMISTOT-FILIALER
KOTKA
Kirkkokatu 18 A
48100 Kotka
Asiamies/Ombud
Risto Nikula
p/tel 0400 605 187
fax (05) 218 2860
[email protected]
TURKU/ÅBO
Linnankatu 93
Slottsgatan 93
20100 Turku/Åbo
p./tel. (02) 230 4995
fax (02) 234 3597
Asiamies-Ombud
Juha Toivanen
p./tel. 040 507 1140
[email protected]
YHTEYSHENKILÖT/
KONTAKTPERSONER
RAUMA/RAUMO
Yhdysmies/kontaktperson
Eija Tuorila
p/tel 0400 538 366
OULU/ULEÅBORG
Sanni Sirviö
p/tel 040 746 0150
Markku Lauriala
p./tel. 0400 875 633
KEMI
Yhdysmies/kontaktperson
Tommi Lehtola
p/tel 040 567 0938
RAAHE/BRAHESTAD
Yhdysmies/kontaktperson
Petri Leskelä
p./tel. 040 546 8516
KASKINEN/KASKÖ
Yhdysmies/kontaktperson
Jarmo Nordback
p./tel. 040 848 8855
JULKAISIJA:
Merimiespalvelutoimisto
UTGIVARE:
Sjömansservicebyrån
PÄÄTOIMITTAJA/
CHEFREDAKTÖR
Martti Karlsson
Toimitussihteeri/
Redaktionssekreterare
Pekka Karppanen
p./tel. 0400 879 733
[email protected]
Översättningar till svenska
av B2B Translations
Gerd Grabber, Johan Treuthardt
Kirjapaino/Tryckeri
MIKTOR
Taitto/Layout
Jyri Leskinen
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 e
ISSN 0789-8231 (Painettu)
ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu)
M - Itella Oyj
3 / 2014
Aikakauslehtien Liiton Jäsen