Transcript Ohjaus avoimissa oppimisympäristöissä

Ohjaus avoimissa
oppimisympäristöissä
Tuulikki Viitala
Sisältö
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
1. Mitä on ohjaus?
1.1. Ohjaustoiminnalle ominaisia piirteitä
1.2. Tuutorointi ja tuutoroinnin peruskomponentit
1.3. Mentorointi
1.4. Ohjauksen mallintamisesta (kolme tuutorointimallia)
2. Oppimisympäristö
2.1. Avoimet oppimisympäristöt
3. Andragogiikka
4. Oppimiskäsityksistä avoimissa oppimisympäristöissä
4.1. Humanismi merkitsee kasvatuksessa/opetuksessa
4.2. Itseohjautuvuus (Itseohjautuvan oppijan piirteitä)
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
4.3. Konstruktivistinen oppimiskäsitys
5. Erilaiset avoimet oppimisympäristöt ja ohjaus
5.1. Monimuoto-opetus
5.2. Verkkopohjaiset oppimisympäristöt
5.2.1.Verkkoympäristössä ohjaaminen
5.2.2. Verkon vahvuuksia opetuskäytössä
5.2.3. Salmonin 5-vaiheen malli verkko-opetuksen eri vaiheista
5.2.4. Ohjaustarpeen muuttuminen oppimisprosessin aikana
5.2.5. Opetuksellinen läsnäolo
5.2.6. Verkkokeskustelun ohjaus
5.2.7. Verkkokeskustelun ohjauksen arvioinnin malli
6. Video-opetuksen ongelmia ja mahdollisuuksia
TieVie-Suomen Virtuaaliyliopisto
•
•
•
•
•
7. HOPS
7.1. HOPSin eteneminen
7.2. Hopsin eteneminen prosessina
7.3. Avoin ja rajattu HOPS
7.4. HOPS -tyypit
1. Mitä on ohjaus?
• Tutkijoiden mukaan klassisessa
kirjallisuudessa esitettyä kuvausta
vanhemman ja viisaamman henkilön ja
hänen ohjattavanaan olevan nuoremman
suojatin elämän eri osa-alueita (fyysinen,
psyykkinen, sosiaalinen) koskevasta
ohjaussuhteesta, voidaan pitää
ohjausmääritelmien perustana.
1.1. Ohjaustoiminnalle ominaisia
piirteitä
• ohjaaja pyrkii auttamaan
rakentavalla tavalla
• ohjaus on
oppimisprosessi
• ohjaus perustuu
vuorovaikutussuhteeseen
• käyttäytymismallien
oppiminen ja uusien
näkökulmien löytäminen
• ohjauksessa pyritään
kehittämään ohjattavan
• ongelmanratkaisutaitoja
• vastavuoroisuus
• kunnioittaminen
1.2. Tuutorointi. Tulee kreikankielisestä sanasta tueri, jotakin joka
suojaa vartioi, huolehtii.
• Tuutorointisuhde on tasavertainen, vastavuoroinen
vuorovaikutussuhde ohjaajan ja ohjattavan välillä, jonka tavoitteena
on edesauttaa ja tukea sekä ohjattavan että ohjaajan inhimillistä
kasvua (emotionaalinen, sosiaalinen, kognitiivinen)
• Karjalainen (1998) näkee tuutoroinnin opettajan asenteena,
filosofiana tai periaatteena, jonka tavoitteena on oppimisen
tukeminen. Ei korosteta menettelytapoja, vaan vuorovaikutusta eri
toimijoiden välillä. Vuorovaikutus on keskeinen ja olennainen osa
oppimista ja se auttaa ohjattavaa prosessoimaan toimintaansa
suhteessa tavoitteisiin. Ohjaus perustuu ajan ja huomion
antamiseen sekä ohjattavan kunnioittamiseen,
Tuutorointi ja opetus
• Tuutorointi voidaan määritellä opettajan ja
opiskelijan väliseksi
vuorovaikutussuhteeksi, jonka avulla
edistetään oppimista ja opiskelijan
itsenäistä oppimisprosessin hallintaa
(Isokorpi T, 2004)
Tuutoroinnin peruskomponentit
•
•
•
•
•
1. Neuvominen ja informointi
2. Opiskelutekninen ohjaus
3. Oppisisällöllinen ohjaus
4. Ymmärtävä auttaminen
(Lehtinen E, 1992) Tuutorointi on yläkäsite
opettamiselle, motivoinnille, neuvonnalle ja
peräänkatsomiselle
1.3. Mentorointi
• Mentorointi on prosessi, jossa
korkeammassa asemassa oleva henkilö,
jolla on jokin alan erityistuntemus, ohjaten
ja neuvoen edesauttaa opiskelijan älyllistä
ja opintouran kehittymistä
•
MITÄ MENTOROINTI ON?
Taustaa:
Kreikan mytologian mukaan sotapäällikkö Odysseus pyysi ystäväänsä Mentoria
toimimaan poikansa ystävänä, neuvojana, opettajana ja kasvattajana. Mentoroinnilla
tarkoitetaan ohjausta ja tukea, jota osaava ja kokenut senioriasemassa toimiva
henkilö antaa kehityshaluiselle nuoremmalle henkilölle. Mentorointi on siis ikivanha
menetelmä, jonka avulla on pyritty jakamaan elämänviisautta ja siirtämään
kokemusperäistä tietoutta nuoremmalle ihmiselle ja siten edistämään hänen
kasvuaan.
MENTORI = "työkummi", opettaja, mestari,
valmentaja,
sparraaja, ystävä
MENTOROITAVA = myös aktori, ohjattava, protégéKyseessä on tavoitteellinen
kahdenkeskeinen vuorovaikutussuhde, jota leimaa molemminpuoleinen avoimuus,
luottamuksellisuus ja sitoutuneisuus. Mentoroinnin pelisäännöistä sovitaan ennen
prosessin aloittamista. Toimiminen mentorina perustuu vapaaehtoisuuteen eikä siitä
saa rahallista palkkiota.
Esimerkiksi yrityselämässä mentorointia käytetään yhtenä henkilöstön
kehittämismenetelmänä. Myös TKK:lla alkoi ensimmäinen
henkilöstömentorointiohjelma syksyllä 2005.
1.4. Ohjauksen mallintamisesta
• Tuutorointisuhteiden kuvaaminen
• 1. Sosiaalisen sitoutumisen ja(sosiaalinen sopimus,
suhteellisen vapaaehtoinen sopimus. Kun hlöiden
välisistä suhteista tulee sosiaalinen sopimus, suhde on
yksilön muuttuvien motiivien ja intressien yläpuolella.
• 2. Henkilökohtaisen luottamuksen käsitteistä
• Hlökohtainen luottamus perustuu tunteisiin sos.sop.
intresseihin.
Kolme tuutorointimallia(Rapoport,
1986)
• a) informaali tuutorointimalli (vapaaehtoisuus: osallistuminen on
vapaaehtoista; suhteesta luopuminen ei aiheuta eri osapuolille
sanktioita. Roolien kokeilua; Tämä yrityksen ja erehdyksen mallissa
annetaan kuitenkin päämääriä ja rajoja toiminnalle, mutta
mahdollistetaan henkilökohtaiset suhteet ja jaetut kokemukset.
Tasavertaisuus; edistää autonomiaa ja riippumattomuutta. Suhde
perustuu enemmän luottamukseen kuin osapuolten statukseen.
• b) professionaalinen tuutorointimalli(osallistuminen pakollista,
ennalta laadittu, strukturoitu, ohjattu eteneminen; selvä hierarkinen
suhde; toiminnan keskiö tuutoroitavan ongelmissa.
• c) toverisuhde tuutorointimalli; osallistuminen vapaaehtoista; vahva
emotionaalinen riippuvuus; usein tehotonta;
näennäissamankaltaisuus, joka kehittyy symbioottiseksi
riippuvuudeksi tai emotion. manipulaatioksi, estää kehittymisen
2. Oppimisympäristö
• Oppimisympäristö käsitteellä pyritään kuvaamaan opiskelun,
opettamisen ja oppimisen laajaa kokonaisvaltaista
toimintaympäristöä. Toimintaympäristön osa-alueisiin kuuluvat kaikki
ne tekijät, jotka vaikuttavat opiskelijan opiskeluun ja edistävät
oppimista (oppimisnäkemykset, opiskelijat, opettajat,
toimintamuodot ja –tavat, oppimislähteet, resurssit ja mediat. (Koli
ym.2000, Lindblom 2004)
• Oppimisympäristö voi olla fyysinen ja virtuaalinen tila sekä näiden
lisäksi vuorovaikutteinen ihmisten muodostama oppimista tukeva
yhteisö (Silkelä 2004)
• Oppimisympäristöön kuuluu olennaisena osana oppisisältö,
tavoitteet ja suunnitelmallinen ohjaus- sekä vuorovaikutusprosessi
(Saarinen 2002)
2.1.Avoimet oppimisympäristöt
• Avoin oppimisympäristö on formaali tai
informaali oppimisympäristö, joka antaa
opiskelijalle mahdollisuuden ja vapauden
päättää opintojensa tavoitteista, opiskelun
ajankohdasta, paikasta ja aikataulusta.
Oppijalla on mahdollisuus kontrolloida
oppimistaan ja saada siitä palautetta
(Panzar & Väliharju)
• Avoin oppimisympäristö ottaa huomioon erilaiset
opiskelutyylit. Siinä pitää olla mahdollisuus tehdä
tutkimusta, suorittaa ongelmanratkaisua, toimia
ryhmässä, tehdä valintoja ja työskennellä tarvittaessa
yksin. Opiskelija kantaa vastuun opiskelutapahtumasta.
Hänellä on kuitenkin tukenaan tarvittavía henkilöitä:
tutoreita, teknisiä avustajia ym. Vapaus ja vastuu ovat
yhtaikaisia. Oppimisen kannalta tärkeintä on, että oppija
on älyllisesti aktiivinen. Jokainen oppija luo itse tavan
havainnoida ympäristöään. Oppimisen oleellisena osana
on vuorovaikutus toisten kanssa. Vuorovaikutus saa
aikaan ärsykkeitä, jotka saavat oppijan aktiiviseksi
oppimaan uutta.
Tehtävä
• Miten luonnehtisitte avointa oppimisympäristöä? Kiteyttäkää sen
tunnusomaiset piirteet.
• Työskentelymenetelmä aivoriihi:
• 2 ryhmää
• työskentelyaika 20 min.
• Aivoriihen vaiheet:
• 1. Jokainen esittää vapaasti ryhmässä ideoitaan, kaikki ideat
kirjataan ylös. Joku ryhmästä toimii kirjurina) ideoita ei tässä
vaiheessa kritisoida. Vaihe kestää 5 min.
• 2. Siirrytään karsintavaiheeseen
• 3. Kirjuri lukee ideat ryhmälle
• 4. Ryhmä alkaa kritisoida ja vertailla ideoita, ja hylkää kelvottomat.
• Kelvollisia ideoita jalostetaan, niitä voidaan yhdistellä tai niistä
voidaan syntetisoida kokonaan uusia ideoita.
• 5. Kirjuri kirjaa lopulliset ideat ylös. (5 min)
• 6. Siirrytään yhteiskäsittelyyn. Kukin ryhmä ilmoittaa muille
läsnäolijoille ideat, jotka ryhmä on hyväksynyt. Ideat kirjoitetaan
kalvolle.
• 7. Siirrytään kiteytykseen. Opettaja erottelee ryhmien ideat
kuunnellessaan siten, että sama idea esiintyy vain kerran.
• 8. Ideoista keskustellaan yhdessä, kunnes saadaan eheä
kokonaiskuva.
3. Andragogiikka
• ”andragogiikka” kreikankielisistä sanoista
andros(mies, aikuinen) ja again (ohjata)
• Andragogiikka=aikuisten ohjaaminen
• Lähtökohtana opetuksessa on ajatus, että
aikuisen luonnollisin tapa oppia on
spontaani kiinnostus ja ajankohtaisten
ongelmien ratkaisu oppimisen avulla.
4. Oppimiskäsityksistä avoimissa
oppimisympäristöissä
• 4.1. Humanistinen oppimis/ihmiskäsitys
• Humanistien esittämässä mallissa ihminen
nähdään tarkoitushakuisena,
päämäärätietoisena, herkkänä, uteliaana ja
jalona yksilönä.
• Humanisti on optimisti. Hän uskoo ihmisen
omatoimisuuteen ja kehityskelpoisuuteen.
4.1. Humanismi merkitsee
kasvatuksessa/opetuksessa
•
•
•
•
•
1. Yksilön omien kokemusten arvostamista
2. Vapauden ja avoimuuden arvostamista
3. Omien tavoitteiden ja oppimishalun arvostamista
4. Kasvuympäristön empaattisuuden arvostamista
Humanistinen oppimiskäsitys painottaa opetettavan
omaa vapautta, aktiivisuutta ja omia kokemuksia.
Kokemuksellinen oppiminen ja itseohjautuvuus ovat
avainsanoja. Soveltuu motivoituneiden, itsenäisten
oppijoiden ja aikuisten opettamiseen.
4.2. Itseohjautuvuus
• Itseohjattu oppiminen on prosessi, jossa oppija
tekee aloitteen, joko toisten avulla tai
itsenäisesti, oppimistarpeidensa
havaitsemisessa, oppimistavoitteidensa
määrittelyssä, henkilöresurssien ja
materiaalisten oppimisresurssien
hankkimisessa, itselleen sopivien
oppimisstrategioiden valinnassa ja
toteuttamisessa sekä oppimistulostensa
arvioinnissa.(Knowles)
Itseohjautuvan oppijan
piirteitä(Knowles)
•
•
•
•
•
•
1. Sisäinen motivaatio, oppimishalu
2. Suunnitelmallisuus
3. Myönteinen käsitys itsestä oppijana
4. Oma-aloitteisuus, itsenäisyys
5. Luovuus, joustavuus
6. Vastuu omasta oppimisesta
4.3. Konstruktivistinen
oppimiskäsitys
• Oppija konstruoi itse tietonsa valikoiden ja tulkiten
informaatiota ja jäsentäen sitä aikaisemman tietonsa
pohjalta
• Perustuu aikaisempiin kokemuksiin ja niiden
hyödyntämiseen oppimisessa. Kokeillaan, ratkaistaan
ongelmia, pohditaan ja pyritään ymmärtämään asia.
Opettajan rooli tukea antava ja vahvistava. Oppiminen
oppijan oman aktiivisuuden tuloksena. Sos.konstruktiv.
korostaa vuorovaikutuksen merkitystä.
5. Erilaiset avoimet oppimisympäristöt ja
ohjaus
• 5.1. Monimuoto-opetus
• Monimuoto-opetuksessa eri opetusmuotoja ja
välineitä on yhdistetty tilanteen mukaan
mielekkäiksi kokonaisuuksiksi
•
•
•
•
Monimuoto-opetuksen peruselementit:
1. Lähiopetus
2. Etäopetus
3. Itsenäinen työ
Ohjauksen tavoitteet
• 1. Oppimisprosessin edistäminen Motivointi, omien tavoitteiden
asettaminen ja niiden saavuttaminen)
• 2. Reflektointi (sisällön ja oppimisprosessin reflektointi)
• 3. Kriittisen suhtautumisen oppiminen (älä usko kaikkea, mm.
lähdekritiikki)
• 4. Fokusointi (Oppijan ohjaaminen keskeisten kysymysten pariin)
• 5. Tiedon syväprosessoinnin ohjaaminen( syventävä tiedonhankinta,
synteesien teko, vertailu, soveltaminen, kriittinen tiedon arviointi,
ongelmien asettaminen)
• 6. Ongelmanratkaisuun ohjaaminen
Ohjaus lähiopetuksessa
•
•
•
•
•
- Oppimisprosessin käynnistäminen
- Oppimisen solmukohtien avaaminen
- Sosiaalisuuden korostaminen
- Yhteisöllisyys (ryhmän ohjaaminen)
- Etukäteistehtävät ja etäjaksolle
valmentautuminen
• - Henkilökohtaisen opetussuunnitelman
ohjaaminen(HOPS)
Ohjaus etäopetuksessa
• - Ohjaus suunnitelmallista
• - Etäohjauksen muotoja on monia:
kirjoittaminen (kirjeet, sähköposti), audioohjaus (puhelin, videoneuvottelu, chat,
skype), ohjaus verkkoympäristössä.
Yksilöohjaus
•
•
•
•
•
•
-ohjausdialogin kehittäminen
-Hops ohjaus
-oppimistehtävien ohjaus
-kysymyksiin vastaaminen
-palautteen antaminen
-toverituutorointi
Ohjauksen välineet
•
•
•
•
•
•
1. Ryhmän ohjaaminen
2. Yksilöohjaus
3. Toverituutorointi
4. Oppimistehtävät
5. Oppimateriaali
6. Arviointi ja palaute
Ryhmän ohjaaminen
• - Ohjauksen tavoitteena ryhmän itseohjautuvuus
• - Ryhmän kehitysvaiheet ja ohjaus
• - Ohjaaja on ryhmän käynnistäjä, virittäjä,
konsultti, valmentaja ja johtajakin.
• - Ohjaaja huolehtii kaikkien ryhmäläisten
osallistumisesta.
• - Ryhmän itsearviointitaitojen kehittäminen
Oppimistehtävät
• - Oppimisprosessin sisällöllinen jäsentäminen
oppimistehtävien avulla.
• - Oppimistehtävät siltana teorian ja käytännön
välillä.
• - Oppimistehtävien laadinnassa hyvä huomioida
oppijoiden erilaiset tyylit. (esseet, videot,
ryhmätehtävät jne.)
• - Oppimaan oppimisen taitojen kehittäminen
(itsenäinen tiedonhankinta, lähteiden käyttö)
Oppimateriaali
• - Oppimateriaali, joka sisältää ohjauksen
elementit.
• - Hyvä itseopiskelumateriaali sisältää
keskustelunomaista vuorovaikutusta ohjaajan
(oppimateriaalin laatijan) ja opiskelijan välillä.
• - Teksti on kirjoitettu itsenäiseen opiskeluun
soveltuvaksi.
• - Materiaali sisältää tehtäviä, viitteitä
lisämateriaaliin jne.
Arviointi ja palaute
• - Oppijan ja ohjaajan välinen dialogi, jossa
arvioinnin ohjaava ja motivoiva funktio
korostuvat.
• - Arviointi kattaa koko oppimisprosessin
• - Itse- ja toveriarviointi
• - Kirjallinen ja suullinen palaute
Tehtävä 1
• Muistelkaa omaa opintouraanne. Millaisia
ovat olleet erityisen hyvät/huonot
opetus/ohjauskokemuksenne? Mikä
ohjauksesta teki hyvää/huonoa?
• Keskustelkaa vierustoverinne kanssa 10
min. Ryhmäkeskustelua.
5.2. Verkkopohjaiset
oppimisympäristöt
• Internetiä ja verkkoteknologiaa hyödyntävä
ympäristö, joka on hypertekstiin ja mediaan
perustuva, vuorovaikutuskanavien ja erilaisten
tietokantojen muodostama kokonaisuus
(Manninen 2000)
5.2.1.Verkkoympäristössä
ohjaaminen
•
Verkko-opetus on opetusta, opiskelua ja oppimista, jota tuetaan tai jonka jokin osa perustuu
tietoverkkojen, erityisesti Internetin kautta saataviin ja siellä oleviin aineistoihin ja palveluihin.
(Tella ym. 2001) Tietoverkkopohjainen opetus eli verkko-opetus toteutetaan käytännössä
Internetin kautta.
•
Opettajan tehtävänä on luoda olosuhteet mahdollistamaan aktiivinen opiskelu ja oppiminen niin
yksilönä kuin ryhmänäkin ja tukea itseohjautuvuuden kehittymistä ohjauksen avulla.(Tissari ym.
2004) Palautteen merkitys tärkeää
•
Suunnitellessaan opetusta opettajalla on perustana joko tiedostettu tai tiedostamaton oppimis- ja
ihmiskäsitys, joka ohjaa sisällön, verkko-oppimateriaalin, oppimistehtävien ja toimintojen
suunnittelua kurssilla (Manninen ym. 2000)
Etäopetusmedioiden ominaisuuksia suhteessa joustavuuteen ja
vuorovaikutuksen tukemiseen(Anderson 2004)
• Verkko-ohjaajan pedagogisia malleja voivat olla mm.
ongelmakeskeinne oppiminen (PBL), vastavuoroinen opetus, tutkiva
oppiminen, reflektoiva opetus ja case-työskentely.(VahtivuoriHänninen 2004)
Verkkotuutorin roolit
• 1. Pedagoginen (ped. roolissa kaikkein tärkein osa-alue on
verkkokeskustelun ohjaaminen ja sen suuntaaminen
oppimistavoitteiden mukaan)
• 2. Sosiaalinen (ystävällisen ja sosiaalisen ilmapiirin luominen)
• 3. Hallinnollinen (hallinnollisessa roolissa opettaja suunnittelee
verkkokeskustelun ohjelman ja laatii keskustelun tavoitteet ja
aikataulun sekä pelisäännöt)
• 4. Tekninen (Berge 1995)(Tavoitteena on helpottaa opiskelijoiden
kotiutumista verkkoympäristöön päämääränä tehdä väline
läpinäkyväksi, jolloin opiskelija voi keskittyä oppimiseensa)
5.2.2. Verkon vahvuuksia
opetuskäytössä
• 1. Riippumattomuus ajasta ja paikasta
• 2. Omaan tahtiin ja omassa järjestyksessä
eteneminen
• 3. Omaehtoinen lisätiedon hankinta
• 4. Mahdollisuus vuorovaikutukseen
• 5. Mahdollisuus reagoida heti ja saada
palautetta
5.2.3. Salmonin 5-vaiheen malli verkkoopetuksen eri vaiheista
•
•
•
•
•
•
•
1. Access and motivation – verkkoympäristöön pääsy ja motivointi (informointi: ohjaajan tehtävänä
on inf. opiskelijoita kurssin toimintatavoista, aikatauluista jne., lähettää tervetulokirje,
käyttäjätunnus, salasana ja ohjeet oppimisympäristöön pääsyyn.
tekninen tuki. Ryhmän ja yksilön tuki ja neuvonta(kurssin aikaktaulu, tavoitteet, oppisisältö ja
opiskelijan rooli verkkokurssilla) perehdyttäminen
2. Online socialization – verkkoympäristöön kotiutuminen (kurkkimisvaihe)Ohjaaja perehdyttää
oppimarteriaaliin ja kertoo miten sitä hyödynnetään, ryhmäytymisen tukeminen, ilmapiirin luonti,
kukaan ei saa syrjäytyä, rohkaisu
3. Information exchange – tiedon jakaminen (viestilistojen eli verkkokeskustelun käytön oppiminen
tulisi tapahtua heti kurssin alkuvaiheessa
4. Knowledge construction - tiedon rakentaminen(keskusteluissa ohjaajalla ei ole valmiita
vastauksia vaan hänen tehtävänään on tukea ryhmää ja tukea yhteisen tuotoksen kokoamisessa)
5. Development – kehittäminen (opiskelijat ottavat vastuun omasta oppimisestaan. Verkkoohjaajan merkitys ja rooli vähenevät ja tässä vaiheessa hänen tehtävänsä on järjestää
harjoituksia, online tapahtumia ja kesksuteluja, jotka edistävät kriittistä ajattelua.
Malli kuvailee sitä, kuinka verkko-ohjauksen tulisi edetä yksinkertaisista alkuviesteistä
tiedonjakamsien kautta lopulta tukemaan kriittistä ajattelua ja todellista sitoutumista kurssiin ja sen
tavoitteisiin)
5.2.4. Ohjaustarpeen muuttuminen
oppimisprosessin aikana
• Taso 1. Totuttautuminen verkon työskentelyympäristöön
• Taso 2. Tutustuminen verkko-oppimisympäristön
käyttömahdollisuuksiin ja ryhmään.
• Taso 3. Totuttautuminen verkon työskentelyympäristöön
• Taso 4. Ryhmä muotoutuu
• Taso 5. Verkko-oppimisympäristön sujuva ja
luova käyttö
5.2.5. Opetuksellinen läsnäolo
•
”Opetuksellinen läsnäolo tarkoittaa kognitiivisen ja sosiaalisen prosessin suunnittelua, tukemista
ja ohjaamista siten, että päämääränä saavutetaan kunkin oppijan merkitykselliset ja
opetuksellisesti tarkoituksenmukaiset oppimistulokset” (Anderson 2001)
•
•
Opetuksellinen läsnäolo muodostuu kolmesta osa-alueesta:
1. Suunnittelu ja hallinnointi, (opintosuunnitelman rakentaminen, oppimateriaalin
luominen,informointi, ryhmien suunnittelu, opiskelijoiden itsenäisten toimintojen suunnittelu,
verkkotyöskentelyn malli ja tehokas käyttö, aikataulujen suunnittelu, kurssin tavoitteiden, tulosten
ja toimintatapojen kuvaaminen opiskelijoille orientaatiopohjan luomiseksi ja opiskelijoiden
motivoimiseksi.
2. Suora opetus Tässä roolissa opettaja tarjoaa tiedollista ja opetuksellista johtajuutta jakaen
oman sisällöllisen tietämyksensä opiskelijoiden kanssa. Avaintekijä on aikuinen, asiantuntija tai
edistyneempi vertaisoppija, joka tukee noviisin oppimista. A ym uskoo, että monenlaista
osaamista, asenteita ja taitoja, joita opitaan parhaiten sellaisessa opetuksessa, joka edellyttää
aktiivista osallistumista ja sisällön asiantuntijaa tukemaan kriittistä verkkokeskustelua. Sisällön
asiantuntijana opettaja kommentoi, ohjaa opiskelijoita tiedonlähteille ja organisoi toimintaa, joka
sallii opiskelijoiden rakentaa omaa tietorakennetta omassa persoonallisessa kontekstissaan.
Myös arviointi ja palaute.
3. Verkkokeskustelun tukeminen (Anderson ym. 2001)
•
•
•
Verkkokeskustelun ohjaajan tehtävät
(Lim.ym. 2003)
• 1. Laatia verkkokeskustelun tehtävä tai aihepiiri siten, että se on
merkityksellinen opiskeltavan asian kannalta,
• 2. Ohjata toiminnallisesti siten, että osallistujat ovat tietoisia
verkkokeskustelun ohjeista esim. viestin pituus.
• 3. Osallistua aktiivisesti keskusteluun, vähintään joka toinen päivä
mielellään päivittäin, vastaamalla kysymyksiin, antamalla palautetta
ja tuomalla esiin erilaisia näkökulmia asiaan
• 4. Pitää keskustelu aiheessa.
• 5. Laatia loppuyhteenveto ja tarjota sisällön asiantuntijuutta sekä
• 6. Tarjota tietoa mm. Internetistä löydettävästä lisämateriaalista
• Ohjaajan tehtävänä on johdattaa keskustelua korkeammalle tasolle
mm. reflektiivisellä osallistumisella ja pyrkien korjaamaan
mahdollisia väärinkäsityksiä. (Anderson ym. 2001)
• Verkkokeskustelu on kirjoitettua vuorovaikutusta , joka ymmärretään
puhutuksi ilmaisuksi. Kirjoitettu vuorovaikutus on erilaista kuin
puhuttu ja ilmaisuna sille on ominaista harkitumpi tyyli sekä
tiivistäminen ja sosiaalinen vihjeettömyys.(Syrjäkari 2006)
• Neljä erilaista roolia opettajalle verkkokeskustelun ohjaajana:
• 1. asiantuntijan rooli, joka jakaantuu sisällölliseen ja prosessin
ohjaukseen, 3. koordinaattori ja 4. tiedonrakentamisen ohjaaminen
• Verkkokeskustelussa ongelmallista on keskustelun fokusointi siten,
että edetään tiedonjakamisesta kohden tiedon rakentamista ja
pyritään soveltamaan uutta tietoa käytännön tilanteisiin sekä
integroimaan jo olemassa oleviin tietoihin (Anderson ym. 2001)
• Aidon dialogin puuttuminen eräs ongelma. Keskustelu ei syvene
yhteiseen osaamiseen vaan kommentit ovat vain kunkin omia
näkökulmia asiaan. (Vahtivuori-Hänninen 2004)
• Verkkokeskustelun rytmitys ja ajanhallinta on olennainen osa
suunnittelua (Vahtivuori-Hänninen 2004)
• Verkkokeskustelu on suunniteltava ja sitä on ohjattava siten, että
opiskelijat tuovat aktiivisesti näkyviin toisilleen omaa
ajatteluprosessiaan. Keinoina voidaan käyttää mm. tekstin
reflektointia, aktiivista keskustelua, ongelman ratkaisua, arviointia,
analyysia ja synteesiä. Yhteisöllistä oppimista voidaan tukea
käyttämällä apuna mm. rooleja ja argumentointia. Pedagoginen
strukturointi tukee verkkokeskustelua ja edesauttaa onnistumista
(Salminen ym 2005)
• Opiskelijat odottavat opettajalta aktiivista osallistumista
verkkokeskusteluun, palautetta ja vastauksia sekä kommentteja
nopeasti.(Vahtivuori-Hänninen 2004)
• Opettajan toiminta verkkokeskustelun ohjaajana voi olla laskeva,
tasainen tai syklinen. Opettajan on hyvä myös pohtia, millä tavoin
hän osallistuu keskusteluun. Tekeekö hän kysymyksiä vai antaako
vastauksia? Onko hänen toimintansa aloitteellista vai pidättyvää?
(Matikainen 2003)
Suoran opetuksen arvioinnin malli
(Anderson ym.2001)
•
•
•
•
•
Indicator
Present content/questions
Focus the discussion and specific issues
Summarize the discussion
Confirm understanding through assessment and
explanatory feedback
• Diagnose misconceptions
• Inject knowledge from diverse sources
• Responding to technical concerns
6. Video-opetuksen ongelmia ja mahdollisuuksia
TieVie-Suomen Virtuaaliyliopisto
• -ei korvaa läsnäoloa (ja sen tuntua)
• -spontaani vuorovaikutus vaikeutuu
• -yhteissuunnittelu ja tekniikan toimivuuden varmistaminen tuottavat
lisäkuluja
• -lopputuloksen taso riippuu sisällöstä, esiintyjästä ja tekniikan
toimivuudesta
• +ajansäästö osallistujille ja asiantuntijoille
• +joskus ainoa mahdollisuus osallistua
• +monikäyttöisyys, uudelleen käytettävyys
• +paikalliseen koulutukseen räätälöinti
• +uuden toimintamallin vakiinnuttaminen
Miten video-opetusta?
• Videoneuvottelun käyttö:
• -esitykset (tiedostojen jako, chat)
• -harjoitukset, pienryhmäesitykset,
keskusteluryhmät
• Verkkovideo (suoratoisto) lähetykset
• -seminaarien seuraaminen
• -pienryhmäopiskelun aktivointi
• Verkkotallenteiden yhteiskäyttö
• -opintomateriaalina
• -korvaavina tietolähteinä
Videoneuvottelun käyttömahdollisuuksia
• -yksilöiden, työparien ja oppilasryhmien välinen
videoneuvottelu
• -opetus kahdelle eri ryhmälle (lähi- ja etäryhmä)
• -usean eri osallistujan/ryhmän välinen
monipisteneuvottelu
• - asiantuntijaluento etäältä
• -yhteistoiminnalliset harjoitukset ja tehtävät
7. HOPS (henkilökohtainen opetussuunnitelma)
• Minimissään hops voi olla korvaavuuksien
hyväksilukemista tiiviin lomakkeen avulla. Laajasti
tulkittuna hops puolestaan sitoo opiskelijan yksilölliset
interssit, oppimistarpeet ja osaamisen työelämästä ja
tutkinnoista nouseviin oppimistarpeisiin ja voi siten
laajeta eräänlaiseksi elämänsuunnitelmaksi.
• HOPSien laatimsien vaatimus on kirjattu asetukseen
ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (1998)
HOPS:in hyödyt
• 1. Yksilölliset oppimistarpeet voidaan määritellä
tarkemmin
• 2. Oppimiseen saadaan yksilöllistä joustavuutta
• 3. Opiskelija hallitsee paremmin opiskeluaan, kun hän
voi suunnitella sitä jo alusta lähtien
• 4. Tuetaan opiskelijan sitoutumista
• 5. Edistetään syväoppimista
• 6. Oppimista voidaan ohjata yksilöllisemmin
• HOPS koskee opiskelun sisältöjä ja muotoja ja liittyy
kiinteästi oppilaitoksen opetussuunnitelmaan
HOPS haasteita
• 1. Millaista oppimis- ja ihmiskuvan muutosta hops
merkitsee?
• 2. Miten opettajan rooli muuttuu?
• 3. Millaisiksi oman työnsä ja työyhteisönsä kehittäjiksi
opiskelijoita halutaan kehittää?
• 4. Miten työympäristö ja –kulttuuri tukevat tai haittaavat
oppimisen yksilöllistämistä?
• 5. Mitä käytännön toimia tarvitaan yksilöllistämisen
tueksi? (Gemon 1998)
• Kinnalan (1996) mukaan hopsin joustavuus ja
yksilöllisyys toteutuvat, kun
• - opiskelijan aiemmat opinnot ja työkokemus luetaan
hyväksi ja
• -näiden perusteella määritellään kullekin yksilöllinen
lähtötaso, opintojen aikataulu, sisällöt ja menetelmät
sekä arviointitavat ja koulutuksen ajallinen kesto.
7.1. HOPSin eteneminen
• Ennen opiskelun aloittamista
• 1. Opiskelija pohtii: elämäntilannettaan, opintojen
rahoitusta, ajankäyttöä, omaa oppimistaan.
• 2. Alkuhopsin tekevät yhdessä: opiskelija,
opettaja/ohjaaja, koulutuksen ostaja.
• Opiskellun aikana
• Ohjauskeskustelujen alku: Opiskelija keskustelee
ohjaajan kanssa suunnitelmistaan, odotuksistaan jne.
• Opettaja alkaa tutustua opiskelijoihin yksilöinä.
Ohjauskeskusteluissa kartoitettavia alueita
• A. Alkuhaastattelu
• 3. Itsenäiset opiskeluvalmiudet (opiskelija selkeyttää
käsitystä itsestään oppijana, opiskelija selkeyttää
käsitystä omasta oppimistyylistä, opiskelija selkeyttää
mahdollisuuksia arvioida oppimistaan.) Tavoitteena on
kriittisen pohdinnan lisääntyminen ja oman oppimisen
tietoisempi ohjaaminen.
• 4. Opiskelijan elämäntilanne
• Selvitetään miten opiskelu liittyy muuhun
elämäntilanteeseen, urasuunnitelmiin ja omaan
kehittymiseen.
• 5. Alan oppimisen perusedellytykset (opiskelija
orientoituu opetussuunnitelmaan, opiskelija selvittää
ammatin ydintoiminnat sekä niiden oppimisen strategiat
ja menetelmät)
• B. Tarkentava haastattelu
• 6. Yksilöllisen jouston tarpeen ja mahdollisuuksien
selvittäminen
• 7. Opiskelijan yleisten koulutus- ja oppimistarpeiden
kartoittaminen)
• C. Ohjauskeskustelut
• 8. Opsin ja hopsin suhteen arviointi (kartoitetaan
opiskelijan toiveet koulutuksen ja oman kehityksen
suhteen, arvioi itseään työnsä ja työyhteisönsä
kehittäjänä, selvitetään opiskelijan ohjaustarpeet)
• 9. Hopsin täydentäminen omien tavoitteiden ja oman
ammattisuhteen uudelleen määrittelyn myötä. (Opintojen
etenemistä ei nähdä vain opintosuorituksina, vaan
opiskelijan ajatustyön syvenemisenä, itsearviointi ja
vuoropuhelu on jatkuvaa)
• D. Arviointikeskustelu
• 10. Arviointikeskustelun mahdollisia sisältöjä(osaamsien
kehittyminen, oppimistavan arviointi, opiskelijan
jatkosuunnitelmat koulutuksen jälkeen)
Hyvä HOPS
• 1. Henkilökohtaisten opiskeluohjelmien välttämättömiä edellytyksiä
• -Opiskelijalla ja opettajalla on yhteinen käsitys hopsin merkityksestä.
• -Vuorovaikutus on aitoa, monipuolista ja syvenevää ja
keskusteluihin on varattu riittävästi resursseja.
• -Roolit ovat tasa-arvoisia, mutta työnjako on selkeä ja tukee
opiskelijan itsenäisyyttä.
• -Heti opintojen alussa keskitytään olennaisiin asioihin, jolloin
opiskelija ottaa oppimisen vastuulleen.
• -Opettaja ja opiskelija ovat tietoisia hops-välineistään ja
pystyvät joustavasti soveltamaan niitä.
• -Oppilaitoksen toiminta ja resurssit antavat tilaa
monipuoliselle hops-käytännöille.
• 2. Miten Hopsin laatua voidaan vielä parantaa.
• -Opettaja pohtii ohjausnäkemystään, määrittelee oman
ohjausfilosofiansa
• -Opiskelijan ainutlaatuisuus otetaan aidosti huomioon.
• -Opiskelija ja ohjaaja visioivat yhdessä yhteiskunnan ja työelämän
tulevaisuutta
• -Opiskelijan autonomisuutta tuetaan jatkuvasti
7.3. Avoin ja rajattu HOPS
• Rajattu HOPS
• Konkreettinen
suunnitelma
• Opiskelun alussa
laadittava dokumentti
• Korvaavuuksien kartoitus
• Suunnitelma opintojen
etenemisestä, valituista
opintokokonaisuuksista ja
ajankäytöstä
• Tarkennetaan ulkoisten
muutosten vuoksi
• Avoin HOPS
• Ajattelutapa oman oppimisen
aktiiviseen havainnointiin
• Erilaisilla työnäytteillä
täydennettävä salkku
• Aiempien opintojen kriittinen
tarkastelu
• Suunnitelman lisäksi oman
alan/ammatin ideakokoelma
asiakokonaisuuksista
• Täydentyy ja laajenee
yksilöllisen tavoitteenasettelun
ja ammattisuhteen määrittelyn
myötä.
• Opiskelun
eteneminen on hopsin
toteutumista
opintosuorituksilla
mitattuna.
• Kattaa
koulutusvaiheen
kaikki jaksot
• Keskittyy yksilön
opintoihin ja niiden
suunnitteluun
• Opiskelun eteneminen on
oman ajattelutyön
syvenemsitä, jota arvioidaan
itse ja keskusteluissa ohjaajan
kanssa
• Katsaus koko omaan
ammatilliseen kehittymiseen
• Yksilölliset opinnot kytketään
koko työyhteisön
kehittämiseen
7.4. HOPS -tyypit
•
•
•
•
1. HOPS oppimisjärjestelyjen tukena
-osa koulutuksen ja oppimisprosessien suunnittelua
-pohjautuu aiemmin toteutettuihin käytäntöihin
-on sidoksissa valtakunnallisiin suunnitelmiin, sopimuksiin ja
päätöksiin
• -selkeä, tehokas ja helposti arvioitava
• -toimii paremmin paperilla kuin käytännössä
• 2.Työelämän tarpeista lähtevä HOPS
• -työelämän tai koulutuksen tarpeista muotoutuva
opiskeluohjelma
• -asiantuntijuuden vahvistaminen aiemmin opitun
ja henkilökohtaisen oppimistavan pohjalta
• -työelämän vaatimuksia verrataan omiin
valmiuksiin
• -ammatinhallinnan tietoinen laajentaminen: mitä
ja miten haluan osata paremmin?
•
•
•
•
3. HOPS elämän jäsentäjänä
-urasuunnittelun osa
-perustuu opiskelijan omaan arvioon oppimistarpeistaan
-voi olla hyvin luova ja joustava ja silti liittyä kiinteästi
johonkin käytännön hankkeeseen tai elämänhallintaan
yleensä
• -opiskelu elämänkulun tietoisena osana
• HOPS-materiaali
http://www.edu.fi/oppimateriaalit/verkkohops/
Tehtävä 2
• Miettikää ohjauksen/opetuksen
näkökulmasta, mihin tulisi lähijaksot
käyttää? Mitkä ovat sellaisia asioita, joita
etäohjauksessa on hankala toteuttaa?
• Lähestykää aihetta myös omien
kokemustenne kautta.
Tehtävä 3
• Miettikää etäohjauksen haasteita. Mihin
etäohjaus mielestänne soveltuu ja mihin
taas ei?
• Miten etäohjausta voi toteuttaa?
Tehtävä 4
• Miten käyttää ryhmää ohjauksen
elementtinä?
• Millaisia eri rooleja ryhmän ohjaajalla voi
olla?
• Ohjauksen tavoitteista ryhmässä.
Tehtävä 5
• Oppimistehtävät ohjauksen välineinä.
Miten ohjaan oppimistehtävillä?
• Miten voin ottaa huomioon oppijoiden
oppimistyylit tehtävien rakentamisessa?
Tehtävä 6
• Muistelkaa omia kokemuksianne
arvioinnista?
• Millainen käsitys teillä on ohjaavasta
arvioinnista ja palautteesta?
• Mikä merkitys saattaisi olla
toveriarvioinnilla?
Tehtävä 7
• Millainen on hyvä ohjaaja?
Tehtävä 8
• Ohjausta yksilöllisesti ja yhteistyössä.
• Vertaistuutoroinnin hyödyntäminen.
• Projektioppiminen
• Projektioppimisen ydin on mielekkäiden ongelmien ympärille
rakentuva prosessi. Menetelmässä pyritään siihen, että oppijat
pyrkivät ratkaisemaan autenttisia ja mahdollisimman todellisen
tuntuisia ongelmia täsmentämällä ongelmanasettelujaan,
kokoamalla tietoa, keskustelemalla ideoista, keräämällä ja
analysoimalla dataa, tulkitsemalla tuloksia, tekemällä johtopäätöksiä
sekä kommunikoimalla ideoitaan ja löydöksiään muille.
Projektioppimiseen voi kuulua työvaiheita, joita ovat esimerkiksi:1)
ongelmien ja tavoitteiden muotoilu 2) työnjaosta sopiminen 3)
materiaalin kerääminen 4) toteutus ja 5) arviointi. Projektityötä voi
kuitenkin toteuttaa ilman tiukkoja vaiheistuksiakin.
• Yhteistoiminnallista projektioppimista kuvataan
tavoitteiltaan, resursseiltaan ja aikataulultaan rajatutuksi
oppimistehtäväksi. Siihen osallistuu muutama (2-5)
erilaisia näkökulmia ja erilaista asiantuntemusta
edustava henkilö. Projektioppiminen on
ongelmakeskeisen ja tutkivan oppimisen muoto, jossa
ongelma tai tutkimustehtävä on niin laaja, että se vaatii
suunnitelmallista yhteistoimintaa ja projektimaista
organisointia. Opettaja on enemmäm oppimisen ja
vuorovaikutuksen organisoija kuin tiedon välittäjä. Sen
lisäksi, että opiskelijat antavat kukin oman panoksensa
työlle on heidän myös arvioitava omaa, että muiden
oppimista sekä työn edistymistä.
•
• Ongelmalähtöinen oppiminen
• Ongelmalähtöinen oppiminen ei ole yksi yhtenäinen malli, vaan sen
periaatteet voivat olla hyvin monimuotoisia, esimerkiksi
projektioppimista. Ongelmalähtöinen oppiminen perustuu uusien
asioiden opiskeluun todellisten ongelmien pohjalta. Tämän
seurauksena opetuksen ja oppimisen organisoinnin lähestymistapa
muuttuvat: opettajasta tulee tiedon jakajan sijaan oppimisen ohjaaja
ja opetussuunnitelma muuttuu oppiaineperustaisesta
ongelmaperustaiseksi.
Opiskelijasta taas tulee oivaltaja, omien elämyksien kautta oppiva,
aktiivinen tiedon hankkija ja prosessoija. Opiskelija määrää itse
opiskelutavoitteensa ja keskustelee ryhmissä opittavista asioista.
• Oppisisällöt opitaan ratkaistaessa monipuolisia autenttisia
ongelmatehtäviä. Ongelmat ovat avoimesti määriteltyjä
monimutkaisia ilmiöitä, joissa yhdistyy useita oppiaineita.
Ongelmalähtöiseen työskentelyyn kuuluu sekä yksilöllistä opiskelua
että ryhmätyöskentelyä.
Omaehtoinen ongelmien asettaminen on keskeistä oppijan
motivaation ja aktivoinnin kannalta. Ongelmanasettelut ohjaavat
myös tiedonhakua ja tiedonrakenteluprosessia oppimisprosessissa
kohti syväsuuntautuneempaa oppimista. Ongelmalähtöistä
oppimista käytetään sellaisten asioiden opetteluun, jotka vaativat
ongelmanratkaisutaitoja, esim. lääketiede. Myös matematiikan ja
kielten oppimiseen se voi tuoda lisäarvoa.
• Ongelmanratkaisuprosessiin kuuluu seitsemän
askeleen menetelmä, joka etenee seuraavasti:
• Aiheen tarkastelu
• 1. Ongelman määrittely
• 2. Aivoriihi
• 3. Ongelman analysointi/ilmiötä kuvaavan
selitysmallin kehittäminen
• 4. Oppimistavoitteiden asettaminen
• 5. Itsenäinen opiskelu
• 6. Purku, eli opitun tiedon analysointi ja arviointi
• Menetelmän eri vaiheita voidaan toteuttaa
verkossa (harkittava tapauskohtaisesti), esim.
• Virike
• Aivoriihi, oppimistavoitteiden määrittely (kaikkien
oltava verkossa yhtä aikaa),
• Purku (esim. verkkoon tieto, jota opiskelijat ovat
keränneet, oppimistavoitteiden saavuttamisen
pohtiminen, oppimisprosessin arviointi)
• Muistiot, muut tuotetut materiaalit
•