Transcript Oman pyörän huoltaminen

OMAHUOLTO
Mitä minä voin itse tehdä pyörälleni?
Mitä sen tekemiseen tarvitaan?
Monessa kohdassa tottumus
muodostaa erilaisia käytäntöjä.
Jo kahdella motoristilla on
(todennäköisesti)
erilainen tapa tehdä asioita…
Pääasia lienee kuitenkin, että
ajattelee mitä tekee! Ja miksi!
Tässä ensin hieman taustatietoa:
Oletko ostanut
moottoripyöräsi
käytettynä?
Muutaman vuoden takaisen
veromuutoksen jälkeen taitaa
hyvin moni vastata: Kyllä!
Onhan käytettyjä pyöriä tuotu
Suomeen huomattavia määriä…
Saitko pyöräsi mukana
omistajan käsikirjan?
Uskoisin, etteivät ainakaan kaikki ole saaneet…
Ellei käsikirjaa löydy,
niin kenties korjausopas löytyy?
Tämä
esimerkkikirja
käsittelee
kahta erikokoista
Kawasakin
mallia.
Mitta- yms
arvoissa on
oltava tarkkana!
Jos kuitenkin sait kirjan,
onko saamasi käsikirja
juuri sinun pyörämallisi kirja?
Monikohan on tarkistanut, että vuosimalli ja pyörän
tyyppi varmasti täsmää… Esimerkiksi rengaskoot
voivat vaihdella vuosittain, jolloin käytettävät
rengaspaineet eivät (välttämättä) olekaan samat!
Jos olet ostanut pyöräsi uutena, voidaan
olettaa, että olet saanut omistajan
käsikirjan sen mukana!
Mutta: Mitäs ihmeen väliä sillä omistajan
käsikirjalla sitten on?
Eihän sitä pyörän
ajamisessa tarvita:
kytkin on vasemmalla,
kaasu ja jarru
oikealla kädellä!
Ja sitten ne huollot tekee
naapuri/aviomies/
firma…
Just, just…
Mutta, sen lisäksi,
että kirjassa kerrotaan
mitä mistäkin napista tapahtuu,
kerrotaan siinä myös
pyörälle aina ennen ajoon lähtöä tehtävät
turvallisuuden varmistavat tarkastukset.
Tarkastusten oikein suorittaminen
edellyttää omistajan käsikirjan
ohjeiden noudattamista!
Jokaisen motoristin olisi syytä opetella
tekemään nämä päivittäiset
tarkastukset itse.
Kun prosessin saa opeteltua rutiiniksi,
ei se montaa minuuttia vie, mutta luo
kuitenkin hyvän pohjan turvalliselle
ajomatkalle!
Tarkastukset eivät paljoakaan poikkea
pyörämerkeittäin tai – malleittain,
mutta toimenpiteiden suorituksissa
voi olla hyvinkin merkittäviä eroja.
Esimerkiksi jossain mallissa saatetaan
öljymäärä tarkastaa siten, ettei
mittatikkua kierretäkään pohjaan tai
pyörä ei öljymäärän tarkastusta
tehtäessä saa olla sivutuen varassa!
Päivittäinen tarkastusprosessi, eli
kun aamulla kävelet pyöräsi luokse,
niin mitä sitten pitää tehdä?
Hieman riippuen pyörän säilytyspaikasta,
ovat mahdolliset öljy- tai nestevuodot
todettavissa helposti,
pyörän ympäri kiertämällä ja silmäilemällä.
Edellyttäen, että olet pyörän
pysäköidessäsi
huomioinut paikalla jo olleet öljy- yms
läikät!
Samalla pyörää kiertäessä tulee todettua
myös mahdolliset yön aikana
syntyneet ilkivaltavauriot.
Huomautettakoon vielä, ettei kunnossa olevan,
nykyaikaisen moottoripyörän alle pitäisi
ilmestyä minkäänlaisia läikkiä!
Mikäli niitä
kuitenkin
alkaa ilmestyä,
on vuotokohta
syytä selvityttää
asiantuntijalla.
Öljymäärän tarkastus tehdään siis mallikohtaisen
käsikirjan ohjeiden mukaan.
Moottorissa voi olla esimerkiksi perinteinen öljytikku tai
tarkastussilmä, sijainti selviää siitä kirjasta.
On selvitettävä myös proseduuri,
jonka mukaisesti tarkastus suoritetaan;
kuuluuko pyörän olla pystyssä vai sivutuen varassa jne.
Samoin on tarkastettava jäähdytys- ja
jarrunesteiden määrä. Näiden määrä on
useimmiten todettavissa läpinäkyvän säiliön tai
tarkastussilmän merkkien perusteella.
Omistajan käsikirjasta selviävät –
useimmiten vieläpä
kuvien avulla! –
eri säiliöiden
sijainti
pyörässäsi.
Erilaisia etujarrujen jarrunestekuppeja.
Nesteen määrää
arvioitaessa on huomioitava
ohjaustangon kääntämisen
vaikutus nestepintaan!
Yksi takajarrun jarrunestekuppi.
Jos jarruneste on näin vähissä, on
syytä epäillä jarrupalojen kuluneen
vaihtokuntoon!
Jäähdytysnesteen
paisuntasäiliö on
usein ’piilossa’
katteiden alla,
tässä (oikealla)
katteet on
poistettu.
On myös tarkastettava
jarrujen ja muiden
hallintalaitteiden ja kaikkien
valojen toiminta,
ennen liikkeelle lähtemistä.
Samoin myös rengaspaineet
on syytä tarkastaa.
Pieni digitaalinen painemittari
on kätevä ja
helppokäyttöinen.
Kunhan vain tiedät,
mikä on oikea paine!
Ja tietenkin paineen mittaamisen yhteydessä
tarkastat jäljellä olevan
kulutuspinnan syvyyden ja
katselet renkaiden kuntoa muutenkin…
Vasen rengas:
’vaihtokuntoinen’
keskiosan kuvio
jo hyvin matala!
Oikealla:
täysin
loppuun ajettu,
laiton rengas!
Tässä malliesimerkki
rengaspainetaulukosta:
Rengaskoko!
Huomioi myös, että valmistajan
ilmoittamat paineet on määritetty
tietylle rengaskoolle!
Tämän(kin) vuoksi kannattaa pitäytyä
normikokoisissa renkaissa.
Sekä renkaan leveyden, profiilin, että
nopeusluokankin osalta!
Joissain pyörissä on tehtaalla laitettu tarra, josta
oikeat paineet kuhunkin ajotilanteeseen
(yksin/kaksin/kuormattuna) ovat nähtävissä.
Saman voi tehdä myös itse, tarralla tai
vaikkapa tussilla sopivaan kohtaan pyörää kirjoittamalla.
Silloin ei tarvitse yrittääkään
muistaa ulkoa oikeita
painearvoja!
Ylimääräinen paine
saadaan pois
painamalla (vaikka
avaimen kärjellä)
kevyesti venttiilin
keskellä olevaa
tappia.
Ellei mittauksessa toteamasi
painevaje ole kovin merkittävä,
voit ajaa varovasti lähimmälle
huoltamolle täyttämään renkaan.
Huoltamon painemittarit saavat
usein kovaa kohtelua,
joten kannattaa ennemmin
luottaa sen oman mittarin näyttöön.
Vinkki:
Ellet kuljeta mittaria mukana, paina
vaan mieleesi, että painetta pitää
lisätä esimerkiksi 0,3 bar.
Ja lisäät sen 0,3 bar,
näytti huoltamon mittari ’mitä vaan’.
Sitten, jos tässä tarkastuksessa havaitset
jonkun muun vian tai puutteen,
niin tarvitset jälleen sitä omistajan käsikirjaa!
Kirjasta löytyy
esimerkiksi
sulake- ja
polttimotaulukko,
jonka perusteella
osaat valita
palaneen tilalle
oikean kokoisen
polttimon tai
sulakkeen.
Vallankaan käytettynä ostetussa pyörässä ei sitä
palanutta sulaketta (tai polttimoa!) kannata käyttää
ainakaan kokonsa puolesta mallina…
Entäs sitten pyörää esimerkiksi
yöksi jätettäessä?
Pysäköintipaikkaan on luotava silmäys,
ennen pyörän siihen ajamista.
Huomioi mahdolliset öljyläikät ja sellaiset
esineet, jotka voisivat vaurioittaa renkaita!
Mieti myös valmiiksi,
kummin päin pyöräsi jätät.
Ettet lähtiessäsi joudu
’peruuttamaan’ ylämäkeen!
Ajo-olosuhteista ja matkasta riippuen
(esim jos on ajettu sateessa, tai ketju tuntuu kuivalta),
voi olla tarpeen tehdä toisioketjun voitelu.
Lämpimään ketjuun öljy kuitenkin ’tunkeutuu’
ja tarttuu parhaiten, joten voitelu kannatta tehdä
heti pyörän pysäköinnin jälkeen.
Miksi pitää tarkastella ’kaikkea’?
Moottoripyörällä ajaessa sinulla ei ole
passiivisia turvallisuustekijöitä, kuten
autolla ajaessasi! Olet pelkästään
aktiivisen turvallisuuden varassa,
josta suuren osan muodostaa
asianmukaisessa kunnossa
oleva ajoneuvo!
Kausihuolto?
Mitähän sille pyörälle sitten pitäisi tehdä, kun
sen talveksi jättää talliin?
Tarvittaviin
toimenpiteisiin
vaikuttavat
pyörätyypin lisäksi
tietenkin
myös säilytysolosuhteet.
Seuraavat toimenpiteet ovat kuitenkin
tarpeen kaikissa olosuhteissa!
Öljyn ja suodattimen vaihto.
Tuoreet ja puhtaat öljyt ovat erittäin
hyvä asia varastoidun pyörän
moottorille.
Öljynvaihdon
jälkeen
pyörä pestään ja
vahataan
huolellisesti.
Viimeisenä tankataan pyörä.
Tankkiin voi laittaa pienkonebensaa
ja/tai stabilisaattoria.
Vain
esimerkkejä
tuotteista,
tuotenimiä
on toki
muitakin!
Viimeisen tankkaamisen jälkeen
pyörä ajetaan ’kuumaksi’,
eli ihan reilu matka, että kosteus
haihtuu pyörän eri osista.
Samalla varmistuu myös, että
lisäaineistettua bensaa on koko
polttoainejärjestelmässä, eikä
pelkästään tankissa!
Pyörä asetetaan keskituelle
(jos sellainen pyörässä on!),
huoltopukille tai -nosturille, pystyasentoon.
Tällöin jousille ja renkaille on vähiten rasitusta.
Huoltopukista on apua myös
esim ketjun voitelussa ja
pyörän pesussa, jos
pyörässä ei ole keskitukea!
Irrotetaan akku tai vähintään maajohto
(eli miinus-kaapeli, yleensä musta)
ja kytketään ylläpitolaturi akkuun.
Automaattinen
ylläpitolaturi
Muista!
Miinus aina
ensimmäisenä irti ja
viimeisenä kiinni!
Sitten pyörälle
peitto päälle
Ja uskollinen
ystäväsi on
valmis talviuneen!
Tämän prosessin jälkeen pyöräsi on
edelleen keväälläkin innokas yhteistyöhön,
ilman sen ihmeempiä toimenpiteitä!
Vain akku kiinni, nuo tarkastukset ja baanalle!
Mitä työkaluja?
Usein kysytään myös, että mitä työkaluja
pitäisi kuljettaa mukana.
Tähänkin se mahtava omistajan käsikirja
antaa (useimmiten!) vastauksen!
Pyörän alkuperäinen työkalusarja riittää
yleensä kaikkiin ’maanpäällisiin’ osiin!
Mitä työkaluilla tekee?
Usein kysytään myös, että mihin niitä työkaluja
tarvitaan,
jos ei niitä osaa
käyttää?
Saatathan saada
apua tien päällä,
jolloin pyörän
omat työkalut
helpottavat
tilannetta!
Sytytystulppaavaimia
Sytytystulppa-avain (sellainen, joka soveltuu
juuri sinun pyörääsi!), ristipäämeisseli ja kaikkiin
näkyvissä oleviin pultteihin ja muttereihin
sopivat kuusiokolo- ja kiinto-(lenkki)avaimet
Edellä mainitulla
varustuksella pärjäät jo pitkälle.
Voit niillä myös itse kiristellä pultteja ja
muttereita, joiden huomaat
(esim pesun yhteydessä!) olevan löysällä!
Myös noiden vikojen/löystymisten
huomaamiseksi, on usein toistuva,
huolellinen pesu tarpeen.
Ei siis pelkästään puhtaan pyörän takia!
Entäs ’oikeasti reissuun’ lähtiessä?
Joitain tarvikkeita:
Kontakti- ja epoksiliima
Muovi- ja
kangasteippi
Rengaspainepullot ja liitoskappale,
Tubeless-paikat ja -työkalut
Ruuvilukite, yleisöljy
- sähköliittimiä
- ruuveja,
muttereita
- teippejä
- liimaa
- nippusiteitä
- letkunkiristimiä
- tubeless-paikat
- painepulloja
- paikkauspullo
- sähköjohtoa
- yleisöljyä
- ruuvilukitetta
- sytytystulpat
- moottoriöljyä
Työkaluja:
- vasara
- räikkä ja hylsyjä
- kiintolenkkiavaimia
- yleispihdit
HEIJASTINLIIVIT!
Huom!
Joissain EU-maissakin edellytetään, että
ajoneuvossa on mukana heijastinliivit!
Joissain maissa liivien käyttämättömyys
vaaratilanteissa
on myös sanktioitu…
Tarvikkeita voit tarvita pyörän lisäksi muidenkin
’reissureleittesi’ kanssa:
- vasaraa esimerkiksi telttavaarnoihin
- nippusiteitä melkein mihin vaan varusteisiin, jne.
Vaikka pyöräsi ei ’normaalisti’ öljyä kulutakaan,
saattaa sitä reissussa mennä, kuitenkin!
Edes puoli litraa on hyvä pitää mukana.
Pääset heti lisäämään öljyä, jos kuuma sää ja
moottoritieajo onkin yllättäen kuluttanut öljyt
alarajaan!
Ja edelleen: Vaikka et itse näitä tarvitsisikaan,
aina on mahdollista kohdata huono-onnisempi
motoristi, jonka päivän voit pelastaa
ojentamalla auttavan kätesi!
Sitten reissuun!
Mutta, mites pakkaaminen?
Millä saan kaiken tarvittavan mukaani?
Tankkilaukku.
Sivulaukut.
Perälaukku.
Tavarateline.
Muista, jos haluat mukaasi kaikki
kodin mukavuudet, pysy kotona!
Perusperiaate, jota pakkaamisessa kannattaa
noudattaa, on painon sijoittaminen mahdollisimman
alas ja keskelle.
Monessa tarviketelineessä perälaukku sijoittuu
käsittämättömän korkealle ja taakse,
jolloin laukun kuormittaminen keventää pyörän etupäätä!
Samoin useat sivulaukkutelineet on valmistettu niin, että
laukut mahtuisivat 10 cm alemmaksi ja edemmäs.
Kallistusvaroja, tai matkustajan tiloja rajoittamatta!
Varsinaisissa matkapyörissähän on jo
tehtaalla asennetut laukut,
tai sitten ne voi hankkia alkuperäisvarusteena.
Ellei sinun pyöräsi kohdalla näin ole ja
aiot sillä kuitenkin reissua tehdä,
voit varustaa pyöräsi em tarviketelinein ja –laukuin.
Valinnan varaa on paljon ja
monesti valinta on tehtävä pelkkiin
makuasioihin perustuen!
Stereotypioiden mukaan
kyykkypyörään pehmeät irtolaukut,
customiin mustaa nahkaa,
enduroon alumiinia,
peruspyörään pyöränväristä muovia…
Pääasia on kuitenkin, että kiinnitys on tukeva.
Eikä myöskään saa olla vaaraa,
että ns irtolaukut pääsisivät
ajon aikana liikkumaan ja
esimerkiksi sulamaan pakoputkea vasten tai
hankautumaan takarenkaaseen!
Kovan perälaukun voi korvata myös
ns tavarapötköllä,
joka suustaan rullattavana on hyvinkin vesitiivis.
Tilavuutta voi olla jopa 60 litraa.
Yksin ajaessa tällainen pötkö on helppo sijoittaa
pitkittäin, takasatulan ja tavaratelineen varaan.
Tai vaihtoehtoisesti pötkö pakataan täyttämään
kuljettajan ja perälaukun väli, jolloin se vähentää yksin
ajettaessa perälaukun kanssa syntyvää,
hallintaa vaikeuttavaa ilmavirran pyörteilyä.
Tankkilaukkuja on markkinoilla sekä
hihna-, että magneettikiinnitteisiä.
Huom!
Kaikkiin pyöriin eivät magneetit kiinnity!
Lisäksi on olemassa mallikohtaisia,
jopa värikoodattuja tankinsuojia,
joihin varsinainen tankkilaukku kiinnittyy
pikalukoilla (Bagster).
Aina on myös mahdollista,
että joudut ajamaan myös sateessa,
jolloin laukkuihinkin voi päästä vettä.
Sateen varalta on hyvä käyttää pakkaamisessa
sulkimella varustettuja muovipusseja.
Useimmissa laukuissa on merkittynä tehtaan suositukset
suurimmaksi kuormaksi, sekä nopeudeksi,
joita on tietysti syytä noudattaa.
Sivulaukut kannattaa myös
tasapainottaa keskenään!
Mitä pakataan?
Se, mitä sitten pakkaat
laukkuihisi, riippuu tietysti omista
mieltymyksistä, yöpymistavoista ja
matkakohteesta, sekä odotettavissa
olevista olosuhteista!
Jos menet Pystymettään viikonlopuksi, tai
parin viikon rantalomalle Gardalle,
poikkeavat matkavarusteet huomattavasti
toisistaan, joten mitään yleispätevää listaa
ei ole olemassakaan…
Pakkaa pyörä jo reissuun lähtöä
edeltävänä päivänä!
Pakkaa siis kaikki mukaan otettava pyöräsi päälle,
myös matkustaja, ja käy ajamassa kunnon lenkki.
Sitä ennen olet tietysti tankannut pyörän täyteen ja
säätänyt jouset, sekä rengaspaineet
kuormituksen mukaisiksi.
Ellei tämän koeajon aikana ilmene mitään vaikeuksia,
voit turvallisin mielin alkaa kerätä voimia reissua varten!
Ja ehkä kerrata ensimmäisen ajopäivän matkareittiä ja
ajo-ohjeita, tietoisena siitä, että
kaluston puolesta kaikki on kunnossa!
Esitys on päättynyt…
Toivottavasti herättää
ajatuksia, kysymyksiä ja
keskustelua!
Huomioikaa kuitenkin vielä, että mikään
tässä esitetty ei edusta tieteellisesti
todistettua absoluuttista totuutta, vaan
ainoastaan käytännön tuomia käsityksiä
asioista!