Transcript Ohjelmakirja - Kauniaisten musiikkijuhlat

Rytmi, rakkaus,
filosofia
Rytm, kärlek, filosofi
Kauniaisten Musiikkijuhlat
Grankulla Musikfest
1.-6.11.2011
Ohjelma | Program
1
kauniaistenmusiikkijuhlat.fi
grankullamusikfest.fi
Festivaalitoimisto, Kauniaisten musiikkijuhlat
Nuorisotalo, Läntinen Koulupolku 1
02700 Kauniainen
[email protected]
Festivalbyrå, Grankulla musikfest
Kauniaisten musiikkijuhlat
1.- 6. marraskuuta 2011.
Ungdomsgården, Västra skolstigen 1
02700 Grankulla
[email protected]
Tapahtumapaikat / Platser:
Kauniaisten kirkko / Grankulla kyrka
Kavallintie 3 / Kavallvägen 3
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
Läntinen Koulupolku 3 / Västra Skolstigen 3
Vallmogård
Valmukuja 3 / Vallmogränd 3
Järjestäjä / Arrangör: Kauniaisten musiikkijuhlat yhdistys ry
Grankulla musikfestförening rf
Taiteellinen johtaja / Konstnärliga ledare: Seppo Kimanen
Toiminnanjohtaja / Verksamhetsledare: Annika Lindroos
Festivaalin lämpiötarjoilusta vastaa Premium Catering.
Tiedottaja / Informatör: Markku Sunimento
Uuden Paviljongin yhteydessä olevalla Hagelstamska skolanin
Tuotantoassistentti / Assistent: Emilia Hänninen
tiloissa on mahdollisuus lounasruokailuun lauantaina ja
Ohjelmakirja / Programbok: Toimitus / Redaktion:
sunnuntaina 5.-6.11. klo 12.00–15.00.
Markku Sunimento, Emilia Hänninen, Annika Lindroos.
Ohjelmatekstit / Programtexter: Seppo Kimanen,
Under festivalen står Premium Catering till er tjänst med
Markku Sunimento, Mats Liljeroos
foajéservering samt lunchservering under veckoslutet i
Graafinen suunnittelu / Grafisk design: Jere Saulivaara
Hagelstamska skolan. Lunch serveras lördag och söndag
Käännökset ruotsiksi / Översättning till svenska:
den 5-6.11. kl. 12.00–15.00
Annika Lindroos
2
Ihminen eroaa simpanssista geneettisesti
vain pari prosenttia. Yksikään apinalaji ei
kuitenkaan rakenna rivitaloja tai kykene
luomaan viestijärjestelmiä, joissa hankittu tieto välittyisi tuhansia vuosia, kuten
lait, filosofiat, runot tai kuvanveistokset.
Ihmiskunnan luoma kulttuuri muokkaa
elämäämme miellyttävämmäksi, ruokkii
aistejamme ja laajentaa ymmärrystämme.
Taidetta sisältävät erilaiset rituaalit rytmittävät elämää, mahdollistavat positiivisia vuorovaikutustilanteita yhteisössä ja
auttavat käsittelemään traumaattisia kokemuksia. Tällaista luettelointia voisi jatkaa
loputtomiin. Kulttuurimme osoittaa myös
yhteyksiä eläinkuntaan. Emme suinkaan
ole ainoa laji joka tanssii tai laulaa osana
pariutumisprosesseja ja muuta viestintää.
Luomamme taidekulttuuri heijastaa kokonaisvaltaista ihmisyyttä, jonka perustana
on ikiaikainen muutos. Se on samaan
aikaan sitä mitä olemme, mutta tarjoaa
myös kanavia muuttua siksi millaisiksi
haluamme tulla, tai millaisiksi meidän tulisi
kehittyä joko ulkoisen tai sisäisen paineen
tähden.
Voi tietenkin kysyä tarvitseeko
yhteiskunta tai kansakunta kulttuuria ja
millaista tuon kulttuurin oikein tulisi olla.
Onko syytä sallia täysi taiteellinen vapaus,
vai pitäisikö kulttuurin moninaisuutta
jotenkin säädellä, kuten monissa maissa
tälläkin hetkellä on tapana? Jos taidekulttuurin tarvetta kysyttäisiin 20.000 kirjaa
omistaneelta Josef Stalinilta, tai kuvataiteilija Adolf Hitleriltä, vastaus olisi selvä:
vain heidän hyväksymänsä taide oli sallittua. Tänä päivänä talibanit tai Iranin papit
tietävät täsmälleen mitä saa soittaa, miten
saa piirtää tai millaista mattoa kutoa.
Kulttuuri voi olla vaarallista, sitä täytyy vallanpitäjien pelätä. Mutta kansa sitä
kuitenkin kaipaa, joten vallan keinovalikoimiin kuuluu kulttuurin kesyttäminen
palvelijaksi. Ihmeellinen paradoksi on, että
niissäkin olosuhteissa on luotu suurenmoista kulttuuria. Katsokaa vaikka Vatikaanin taideaarteita, kuunnelkaa prinssi
Esterházyn palveluskunnan päällikön
Joseph Haydnin tai Stalinista riippuvaisen
Dmitri Sostakovitsin musiikkia.
Yksilö voi ryhtyä taistelemaan valheellisuutta, vääriksi kokemiaan arvoja tai
ilmaisun rajoittamista vastaan. Vaikeudet
ja vähättely saattavat terästää taiteellista
ilmaisuhalua ja -kykyä kuin vastavirta
kalan pyrstöä. Säveltäjä Olivier Messiaen
loi parhaan teoksensa II maailmansodan aikana vankileirillä. Beethoven loi
kestävimmät sävellyksensä vasta tultuaan
kuuroksi. Chopin loi ihanaa musiikkiaan
tuberkuloosin jäytäessä hänen kehoaan.
Suomessa vallitsee demokratia, jossa
yksilö saa vapaasti toteuttaa itseään. Demokratiassa vallankäyttäjä ei voi vahvasti
3
rajata tukeaan jollekin yksittäiselle taiteen
tyylilajille tai estää toisia. Poliittisen vallan
on kulttuurin suhteen oltava kuin sika,
kaikkiruokainen, sillä muuten äänestäjät
saattavat rangaista. Maailmanlaajuisessa
nykykulttuurissa ei mikään yksittäinen
taiteenlaji voi enää saavuttaa laajaa vastakaikua menneiden vuosisatojen malliin.
Valintoja nykyisestä ylitarjonnasta on suorastaan pakko tehdä. Kaikessa kulttuurissa
ei ole samaa määrää henkisiä hivenaineita, vitamiineja ja proteiineja. Suuri osa
kaupallisesti leviävästä taiteesta on kuin
kertakäyttöpakkauksia täynnä keinotekoisia väriaineita, valkoista sokeria ja muita
hetken mielihyvää tuottavia aineosia.
Kauniaisten musiikkijuhlia ei rakenneta demokraattisesti, vaikka valinnoissani
olen pyrkinyt melko laajaan tyylikirjoon.
Kiinnostavien sävellysten ja muusikkojen
lisäksi olen kutsunut esiintyjiksi myös syvällisiä ajattelijoita, jotka välittävät meille
tietoa itsestämme ja aikamme kulttuurista.
Mykän filmin osittain arvoitukselliseksi
jäävää sanomaa tulkitsemaan on lupautunut kaksi säveltäjä-pianistia.
Jokainen meistä kantaa mukanaan geneettistä perimää kaukaa esihistorialliselta
ajalta. Mistä kaikki alkoi, ketä me olemme
ja miten me kommunikoimme - sanoin
tai ilman – ovat tämän vuoden teemoja
Kauniaisten Musiikkijuhlilla.
Kiitän lämpimästi Kauniaisten kaupunkia, kirkkoa, taloudellisia tukijoita, henkilökuntaa sekä lukuisia yksityishenkilöitä
työtäni kohtaan osoitetusta poikkeuksellisesta luottamuksesta.
Tervetuloa!
Seppo Kimanen, taiteellinen johtaja
4
Grankulla musikfest
1-6.11.2011
Om man tänker sig att människan och
schimpansen är lika varandra, ligger skillnaden rent genetiskt endast i två procent
av hela helheten. Trots detta kan man
konstatera att inte en enda apart bygger
radhus eller skapar vetenskapliga system
för kommunikation, lagar, filosofiska teorier eller skulpturer. Människan har med
sin kultur format vårt liv i en behagligare
riktning, öppnat våra sinnen och utökat
vår förståelse för olika saker.
Livets olika ritualer och milstolpar
innebär ofta att konsten tar sin plats vid
dessa tillfällen. Detta leder i sin tur till
att vårt liv får en rytm och konsten ger
oss ofta möjlighet till positiv samverkan
med varandra. Ofta ger konsten oss plats
att behandla traumatiskt svåra saker. Vår
kultur har även likheter med djurvärlden.
Vi är på inget sätt den enda arten som
dansar eller sjunger inför parningsritualer
eller annan kommunikation. Den kultur
vi skapat beskriver hela mänskligheten
som är tvingad till förändring via sin egen
ambition av utveckling. Kulturen är precis
det vad vi är men ger oss också möjlighet
till att vara den vi vill vara eller den vi vill
utvecklas till antingen via yttre- eller inre
påverkan.
Man kan naturligtvis fråga sig om samhället behöver en kultur och hurdan kulturen borde vara. Finns det skäl att tillåta en
fullständigt fri konstnärlighet eller borde
man begränsa dess mångfald på något sätt,
som man faktiskt gör i många länder idag.
Om man skulle ställa frågan till Stalin som
ägde 20.000 böcker eller bildkonstnären
Hitler skulle säkert svaret vara: bara deras
godkända konst skulle vara tillåtet. Idag
vet talibanerna eller prästerna i Iran precis
hurdan musik man får spela, vad man får
rita eller hur mattorna skall vävas.
Kulturen kan vara en farlig faktor,
detta skall makthavarna akta sig för! Folket vill i alla fall ha kultur och konst och
statsmaktens roll kan då bli att underkasta
kulturen till betjänt. Detta är en paradox,
nämligen under sådana förhållanden har
det skapats storartad kultur och konst. Låt
oss ta som exempel Vatikanens konstsamling eller lyssna gärna på Joseph Haydns
och Dimitri Sostakovits musik.
Den enskilda individen kan kämpa mot
lögnaktighet, felaktiga värden eller yttrandefrihet. Motgångar och svårigheter kan
ofta ge skärpa till konsten. Kompositören
Olivier Messiaen skapade sitt mästerverk
under andra världskriget på fångläger.
Beethoven skapade de mest långlivade
verken sedan han blivit döv. Chopin i
sin tur skapade underbar musik medan
tuberkulosen gick stark frammarsch i hans
lungor.
I Finland har vi demokrati och den
enskilda individen är fri att förverkliga sig
själv. I en demokrati kan inte statsmakten
styra sina medel till bara en konstart eller
stoppa andra. Den politiska makten bör
ha samma smak som svinet, en allätares,
i annat fall straffas beslutfattarna vid
följande val. Sett ur ett globalt perspektiv
kan ingen enskild konstart övervinna den
andra pga. historiska orsaker. Det gäller att
gör val eftersom utbudet är stort och brett.
I all kultur hittar vi inte samma mängd
vitaminer, spårämnen och proteiner. En
stor del av den kommersiella konsten som
sprids kan liknas vid engångsförpackningar fulla med färgämnen, vitt socker och
andra ämnen som skapar välbehag.
Grankulla musikfest är inte skapad enligt den demokratiska modellen
även om jag med mina val strävat till att
uppnå ett brett utbud med en mångfald
av stilar. Bland artisterna ser vi musiker
med intressanta verk och djupt tänkande
filosofer och tänkare av idag som förmedlar kunskap om sig själv och kulturen. Två
pianister har även ställt upp som tolkare
av stumfilmernas budskap.
Var och en av oss bär på ett genetiskt
arv från långt bort i tiden. Livets begynnelse, tidsbegrepp, vem vi är, hur vi
kommunicerar- med ord eller utan- detta
belyser temat för Grankulla musikfest
2011.
Jag vill till sist tacka å det varmaste
Grankulla stad, kyrkan, alla som stött oss
ekonomiskt, personal och alla privatpersoner som visat sitt starka stöd för mitt
arbete.
Välkomna!
Seppo Kimanen, konstnärlig ledare
5
Menneen
maailman tyyliä ja
huipputekniikkaa
Jälkimaailma tuntee ranskalaisen
soitinrakentajan Sebastian Érardin
(1752-1831) flyygeleistään, mutta hän
oli myös taitava harppujen rakentaja.
Érard kehitti molempien soitinten
teknisiä ominaisuuksia ja oli modernin
pianon kehittäjänä alan edelläkävijöitä. Ensimmäisen pianonsa hän rakensi
vuonna 1777.
Jo lapsena Sebastien Érard oli kiinnostunut puutöistä. Geometrian taitojen ja tilan
hahmottamisen lisäksi hänellä oli lahjoja
muuttaa suunnitelmat toimiviksi ratkaisuksi. Teknisen luovuuden kehittämisessä
hän sai käytännön kokemusta verhoilijaisänsä työpajassa.
Nuori Érard muutti 16-vuotiaana
Strasbourgista (joka silloin kuului vielä
Saksaan) Pariisiin, jossa hän sai aluksi töitä
harppujen rakentajana. Pian kävi selville,
että hän osasi nerokkaasti ratkaista soitinten mekaanisia ongelmia ratkaisija. Èrardin
kehittämiä uudistuksia arvostivat sekä
6
muusikot että instrumenttien rakentajat.
Tunnustuksesta rohkaistuneena
Sebastien Érard aloitti oman pianonsa
suunnittelun. Siitä tuli heti menestys, ja
myös Ranskan hovi kiinnostui innovatiivisesta pianon rakentajasta. Érard sai Ludvig
XVI:lta luvan tuottaa pianoja Ranskan
hoviin. Kuningatar Marie Antoinettelle
hän valmisti urkujen ja pianon yhdistelmän kahdella koskettimistolla.
Uusi ura Lontoossa
Ranskan vallankumous 1789 katkaisi
monarkkien päät ja myös Érardin liiketoiminnan Pariisissa. Monien muiden
maanmiestensä tavoin Érard pakeni Englantiin. Vuonna 1792 hän avasi Lontoossa
työpajan. Veli Jean-Baptiste jäi jatkamaan
ranskalaisen liikkeen rippeitä.
Lontoossa Érard kehitti pianoa edelleen ja
rakensi ensimmäisen flyygelinsä. Hän sai uudistuksilleen tusinoittain patentteja. Useimmat
niistä liittyvät mekaniikkaan, koskettimiston
toimintaan, kaikukoppaan ja viritysmekanismiin. Èrard lisäsi Pariisissa ensimmäisenä
pianoon pedaalit, peräti viisi erilaista.
Érardin flyygelin koskettimiston toimintaperiaatetta (Patentti no 4, 631, 1821)
käytetään edelleen moderneissa flyygeleissä. Tämä kertaushaarukka mahdollistaa
nopean saman sävelen toistamisen, ja se
lienee hänen suurin innovaationsa,
yksi monista, jotka ovat yhä käytössä nykyisten soitinten suunnittelussa. Pariisiin
Erard palasi vuonna 1796. Hänen jälkeläisensä jatkoivat flyygeleiden valmistamista
siellä sekä Lontoossa aina 1900-luvun
alkuun saakka.
7
Säveltäjien suosikki
Monet säveltäjät ja pianistit arvostivat
Érardeja. Sellainen oli käytössä Haydnilla, Beethovenilla, Chopinilla, Faurélla,
Mendelssohnilla, Verdillä, Paderewskilla ja
monella muulla.
Lisztistä tuli todellinen Érard-pianisti.
Èrard oli juuri esitellyt kertaushaarukka
–flyygelinsä Pariisissa, kun nuori 13-vuotias Liszt teki ensi vierailunsa Ranskan
pääkaupunkiin. Hän ihastui uuteen soittimeen, ja Èrardin perhe piti puolestaan
koko pianistin uran huolen siitä, että tällä
oli käytössään heidän soittimensa ja konserttisali, jossa sitä voi soittaa yleisölle.
Èrard-flyygeleitä pidettiin maailman
hienoimpina kosketinsoittimina ja ne
kilpailivat Bösendorfien kanssa Euroopan
arvostetuimmasta tuotemerkistä.
Érardit ovat käsityötä alusta loppuun,
laadukkaasti ja huolella viimeisteltyjä. Siitä tuli myös niiden kohtalo. Èrardit olivat
kalleimpia koskaan rakennettuja pianoja,
ja lopulta niistä tuli liian kalliita.
Steinway syrjäytti Érardin
Steinway oli jo kehittänyt sarjatuotantoa,
jossa osa flyygelistä voitiin valmistaa tehdasmaisesti. Toisin kuin Érardissa, Steinwaylla
esimerkiksi runkorauta oli yhtä valua. Myös
äänellisesti Érardin linja poikkesi Steinwaysta.
Hennompi rakenne heijastui myös ääneen,
jossa laadukkuus, persoonallisuus ja aristokraattinen jalous oli volyymia tärkeämpää.
Uudet kookkaat konserttisalit ja orkestereiden
kasvu suosivat voimakasäänistä Steinwayta.
Tuotanto loppui 1910-luvulla. Myöhemmin liiketoiminnan ja tuotemerkin osti
Schimmel. Érardit unohdettiin joksikin
aikaa, mutta ne ovat kokeneet uuden
nousun. Nykyisin Érardit ovat erittäin haluttuja, arvostettuja ja arvokkaita – myös
taloudellisilla mittareilla mitattuna.
8
Stil kombinerat med teknik
från en svunnen värld
Eftervärlden känner den franska
instrument byggaren Sebastian Érard
(1752-1831) för sina flyglar men han
var ocksaå en skicklig byggare av harpor. Èrard utveckalde teksniska egenskaper för såväl flygeln som harpan
och gick i bräschen för den moderna
flygelns utveckling. Den första flygeln
han byggde blev klar 1777.
Redan som barn visade Sebastian Érard sitt
intresse för slöjd. Förutom sina geometriska kunskaper samt sin förmåga att gestalta
utrymmen hade han den begåvningen att
han kunde slutföra och genomföra sina
planer. Hans tekniska kunskaper finslipades ytterligare i han fars verkstad där
verksamheten bestod i möbeltapetsering.
Den unga Érard flyttade som 16-åring
från Strassbourg (som under den tiden
hörde till Tyskland) till Paris där han fick
arbete som harpbyggare. Snart blev det
klart att han kunde utveckla tekniska
egenskaper för instrumentet och därför var
han mycket uppskattad av såväl musiker
som instrumentbyggare.
Uppmuntrad av den erkänsla han
fick åtnjuta tog han sig an att planera sitt
första piano. Det blev genast en framgång
för honom och det franska hovet intres-
serade sig genast för den innovativa pianobyggaren. Érard fick lov av Ludvig XVI
att tillverka pianon för hovet. Till drottning Marie Antoinette tillverkade han en
kombination av orgel och piano med två
tangentbord.
Ny karriär i London
Den franska revolutionen 1789 avbröt
monarkernas välde och så även Érards
verksamhet som företagare. Så som många
andra fransmän flydde Érard till England.
År 1792 öppnade han en verkstad i London.
Hans bror Jean-Babtiste fortsatte med det
som fanns kvar av verksamheten i Paris.
I London fortsatte Érard att utveckla
vidare sitt piano och byggde sin första
flygel. Han erhöll dussintals av patent för
sina tekniska lösningar. Det gällde mekaniken, tangenternas funktion, klang och
akustik samt stämning av instrumentet.
Érard var den första att bygga till pedaler.
Han fogade t.o.m. fem olika pedaler till sitt
första piano.
Ännu idag används hans patent för
tangenternas funktion på den moderna
flygeln ( Patent no.4 ,631,1821). Det
handlar om en repetitionsgaffel som möjliggör ett snabbt upprepande av samma
ton vilket utgör hans största innovation
vad gäller pianot som instrument. Érard
återvände till Paris 1796. Hans efterföljare
fortsatte att tillverka flyglar både i London
och Paris fram till början av 1900-talet.
Kompositörernas favorit
Många kompositörer och pianister uppskattade Érard-flyglar. Haydn, Beethoven, Chopin, Fauré, Mendelssohn, Verdi,
Paderewski och många andra hade egna
Érard-flyglar.
Av Liszt blev det en riktig Érardpianist. Érard hade nyligen introducerat
repetitionsgaffel-flygeln för den unga 13
år gamla Liszt som besökte Paris för första
gången. Liszt blev förtjust i instrumentet
och familjen Érard såg till att han alltid
hade i användning ett instrument av dem
och en sal att spela i för publik.
Érard-flyglarna ansågs vara det finaste
tangentinstrumenten och de tävlade med
det tyska märket Bösendorfer om det mest
ansedda produktmärket i Europa.
Instrumenten gjorda av Érard var
handgjorda hela vägen. Kvalitativt starka
och med omsorg slutförda. Detta utgjorde
även instrumentens öde. Érard-instrumenten blev de dyraste pianot genom tiden
vilket ledde till att de till sist blev för dyra.
Érard konkurrerades ut av
Steinway
Steinway hade redan utvecklat en metod
i framställningen av flyglar där en del av
instrumentet kunde framställas i serier vid
fabriker. Érard-flygeln var uppbyggs med
flere ståldelari ramen emedan Steinwayflygelns ram var gjuten som en hel bit.
Tonen i Érarden var även den annorlunda.
Den sirligare Érarden hade ett mjukare,
mer personligt och aristokratiskt ljud än
Steinway flygeln som tycktes sträva till
starkare volym på tonen. De moderna
konsertsalarnas storlek samt orkesterstorlekens ständiga utökning ledde till
att den volymmässigt starkare Steinwayn
vann terräng bland publiken, musiker och
kompositörer.
Érard avslutade sin produktion på
1910-talet. Senare köptes affärsverksamheten upp av Schimmel. Érard-flyglarna
glömde bort för en tid för att idag finna
ett uppsving. Idag är Érard-flyglarna ett
mycket eftertraktat och värdefullt instrument även med tanke på instrumentets
ekonomiska värde.
9
Elokuva / Film
ti / ti 1.11.
17:30
Uusi Paviljonki /
Nya Paviljongen
Synnyin, mutta sitten…
Jag föddes och sedan…
(Umareta wa mita keredo…)
Elokuvan esittelee Peter von Bagh /
Filmen presenteras av Peter von Bagh
Jukka Nykänen (piano) luo ja esittää elävän musiikin elokuvaan
Jukka Nykänen (piano) står för levande musik till filmen
10
11
Konsertti / Konsert
ti / ti 1.11.
19:30
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
Chopinin salongissa 1
I Chopins salong 1
Frédéric Chopin (1810–1849):
Fantasia f-molli op. 49 / Fantasi f-moll op. 49
Masurkka cis-molli op. 41 nro 1 / Mazurka cis-moll op. 41 nr. 1
Masurkka cis-molli op. 63 nro 3 / Mazurka cis-moll op. 63 nr. 3
Masurkka cis-molli op. 30 nro 4 / Mazurka cis-moll op. 30 nr. 4
Nokturno E-duuri op. 62 nro 2 / Nocturne E-dur op. 62 nr. 2
Nokturno e-molli op. 72 nro 1 / Nocturne e-moll op. 72 nr. 1
Valssi cis-molli op. 64 nro 2 / Vals cis-moll op. 64 nr. 2
Valssi a-molli op. 34 nro 2 / Vals a-moll op. 34 nr. 2
Valssi e-molli op. post. / Vals e-moll op. post.
Balladi g-molli op. 23 nro 1 / Ballad g-moll op. 23 nr. 1
Vjatseslav Novikov, piano
Frédéric Chopin (1810–1849):
Sellosonaatti / Cellosonat op. 65
Allegro Moderato
Scherzo
Largo
Finale
Samuli Peltonen, sello / cello
Tuija Hakkila, piano
12
13
Chopinin salongissa 1
Érardin ensiesiintyminen
Puolassa syntynyt, mutta Pariisissa
suurimman osan elämästään viettänyt
Frederic Chopin (1810 -1849) tunnetaan
ennen kaikkea sävellyksistään soolopianolle. Hän oli soittimensa tunnustettu
virtuoosi, mutta keuhkotauti vaikeutti
ratkaisevasti uraa pianistina. Chopin
keskittyikin hiomaan sävellyksiään, tyytyi
paljolti elämään kotioloissa ja esiintymään lähinnä pienehkön tuttavapiirinsä
salongeissa. Hänen elämäntyönsä johti
hämmästyttävään kokoelmaan sävellyksiä,
joissa tekstuuri on niin taitavasti kirjoitettu, että pianon rajoitukset soittimena
voivat tyystin unohtua. Väliin musiikilliset
ideat kumpuavat alitajunnasta kuin hetken
improvisaatioina, väliin erilaiset tanssirytmit yhdistyvät italialaisvaikutteisiin
melodioihin ja kiehtovan omaperäiseen
harmoniseen ajatteluun.
Ensimmäinen konsertti tuo esiin
Chopinin monipuolisuutta säveltäjänä,
jolle piano muodostaa koko ajattelun
kaikkeuden. Käytössä on ensimmäistä
kertaa julkisessa konsertissa Kauniaisten
kaupungille yksityishenkilön lahjoittama Érard-flyygeli vuodelta 1862. Saman
valmistajan hieman varhaisempi flyygeli
oli Chopinilla itsellään. Alun sankarillista
fantasiaa seuraavat pienimuotoiset valssit,
nokturnot ja masurkat, joissa Chopinin
kyky mielikuvituksensa voimalla temmata
kuulijat jo muutamassa sekunnissa omaan
sisäiseen maailmaansa hämmästyttää kerta
toisensa jälkeen. Ennen väliaikaa kuullaan
vielä traaginen g-molli balladi, jonka perusteella on helppo uskoa, että Chopinilla
oli jo pikkupoikana tapana eläytyä koti
maansa vanhoihin legendoihin ja esittää
14
nuo tarinat improvisoiden pianolla.
Väliajan jälkeen kuullaan mittava sellosonaatti, viimeinen säveltäjän elinaikana
julkaistu sävellys. Pianon ohella sello oli
ainoa soitin, jolle Chopin kirjoitti useita
kamarimusiikkiteoksia. Siihen vaikutti
varmasti se, että hänen sydänystävänsä oli
ranskalainen sellisti Auguste Franchomme
(jonka käytössä olleen Stradivariuksen
Mstislav Rostropovits hankki vuonna
1974). Englantilainen Sir Charles Hallé
kuuli Chopinin ja Franchommen esittävän
sonaatin pian sen valmistumisen jälkeen.
Säveltäjä oli silloin jo niin huonossa kunnossa, että hänet piti kantaa ensimmäisestä toiseen kerrokseen. Kovista tuskistaan
huolimatta hän halusi esittää teoksen.
Kuulijat saivat todistaa, kuinka musiikin
alkaessa virrata säveltäjän henki vähitellen
voitti raihnaisen kehon vastuksen ja kaikki
tuskat näyttivät häviävän.
Sonaatti sellolle ja pianolle ei ole tekstuuriltaan lainkaan ongelmaton. Nykyaikaisen konserttiflyygelin sointi peittää
sellon alarekisteriin kirjoitettuja osuuksia
tehokkaasti ja ensimmäinen osa tuntuu
sekavalta jopa liiallisena pursuavine ideoineen. Sanotaankin Chopinin soittaneen
konserteissa tavallisesti vain kolme osaa,
Scherzon, Adagion ja finaalin. Sonaatti on
kuitenkin täynnä suurenmoisia musiikillisia oivalluksia ja hitaan osan kauneus
on Chopinia parhaimmillaan. Kuuluisa
ranskalainen sellotaiteilija Paul Tortelier
sanoi tämän kirjoittajalle harjoittelevansa
kahta teosta jokaisena päivänä: JS Bachin
sarjaa nro 6 ja Chopinin aivan liian harvoin
esitettyä sellosonaattia.
I Chopins salong 1
Érardin ensiesiintyminen
Frederic Chopin ( 1810-1849) föddes i
Polen men vistades större delen av sitt liv i
Paris. Han är mest känd för sina solopianoverk. Chopin var en mycket erkänd virtuos
men lungsjukdomen han led av försvagade kraftigt hans karriär som pianist, därför
koncentrerade han sig på att finslipa sina
kompositioner. Det berättas att han nöjde
sig med ett ”hemmaliv” och med att framföra sina verk vid enstaka tillfällen och
främst för en liten publik i goda vänner salonger. Hans livsverk är så framstående att
instrumentet pianots begränsningar känns
ovidkommande. De musikaliska idéerna
uppstår i ett undermedvetande liknande
improvisation för att övergå i dansrytmer
som kombineras med italienskinspirerade
melodier i en kännspak uppfattning och
behandling av harmonier.
Den första konserten tar fram Chopin
som en mångsidig tonsättare för vilken
pianot utgör skapelsen i sig. Under konserten spelas för första gången en Érardflygel som donerats till staden Grankulla.
Instrumentet kommer från år 1862. Chopin
hade själv en liknande flygel, framställd
även den av Érard men en tidigare modell.
Fantasierna i början av konserten följs
av valser, nokturner och masurkor som
berättar om Chopins förmåga att trollbinda
lyssnaren med sina tema om och om igen.
Innan pausen får vi höra den tragiska
g-moll balladen som vittnar om att Chopin
säkert som barn redan hade förmågan att
leva sig in i fosterlandets legender och
berättelser.
Efter pausen får vi höra en cellosonat,
det sista verket som publicerades innanhans död. Utöver pianot var cellon det
enda instrument som Chopin skrev många
kammarmusikverk för.
Detta beror säkert på att hans goda
vän Auguste Francohomme var cellist (
Han spelade på samma Stradivarius som
Mstislav Rostropovits skaffade sig 1974).
Den engelska Sir Charles Hallé hörde sonaten spelas av de båda vännerna strax efter
att den blivit klar. Kompositören var redan
då i så dåligt skick att han måste bäras från
den första våningen till den andra.
Trots sina smärtor ville han framföra verket. Åhörarna fick bevittna hur
musiken tog över hans försvagade kropp
steg för steg och till sist märktes knappt
sjukdomstillståndet alls.
Sonaten för cello och piano är på inget
sätt problemfri. En konsertflygel av idag
täcker väldigt enkelt cellons uppgifter på
lägre strängar och den första satsen känns
t.o.m. kaotisk med sina myckna idéer. Det
berättas att Chopin spelade endast tre satser per konsert: Scherzo, Adagio och Final.
Sonaten innehåller dock otroliga musikaliska insikter och den långsamma satsen
i sin skönhet representerar verkligen det
bästa av Chopin. Den berömda cellisten
Paul Tortelier har berättat för skribenten
till denna text att han övade två verk per
dag: J.S.Bachs svit nr.6 och Chopins alltför
sällan spelade sonat.
15
Esitelmä / Föredrag
Esitelmä / Föredrag
Vallmogård
Vallmogård
Unelmakoulu
Työhyvinvoinnin
neljä lähdettä
ke / ons 2.11.
14:00
Min drömskola
Kirsti Lonka, kasvatuspsykologian
professori / pedagogiskpsykologi
professor
W. A. Mozart (1756-1791):
Haffner Serenade K250: Rondo
Tami Pohjola, viulu / violin
Naoko Ichihashi, piano
Esitelmään osallistuvat Kasavuoren
yläkoulun oppilaat.
Elever från Kasavuoren koulu deltar
som åhörare.
ke / ons 2.11.
16:30
Fyra källor till arbetshälsa
och välmående
Juhani Ilmarinen, työelämän
asiantuntija / expert på arbetshälsa
och välmående
Pablo de Sarasate (1844-1908):
Zigeunerweisen
Tami Pohjola, viulu / violin
Naoko Ichihashi, piano
16
17
Konsertti / Konsert
ke / ons 2.11.
18:30
Kauniaisten kirkko / Grankulla kyrka
J.S. Bach: Triosonaatteja
J.S. Bach: Triosonater
18
The Brook Street Band
Triosonaatti G-duuri BWV 530 /
J.S. Bach (1685-1750):
Triosonat G-dur BWV 530
Vivace
Lento
Allegro
Triosonaatti C-duuri BWV 529 /
Triosonat C-dur BWV 529
Allegro
Largo
Allegro
Triosonaatti d-molli BWV 527 /
Triosonat d-moll BWV 527
Andante
Adagio e dolce
Vivace
Triosonaatti G-duuri BWV 1039 /
Triosonat G-dur BWV 1039
Adagio
Allegro ma non presto
Adagio e piano
Presto
Triosonaatti c-molli (teoksesta BWV 1079) /
Triosonat c-moll (från BWV 1079)
19
J.S. Bach: Triosonaatteja
J.S. Bach: Triosonater
Vähemmän tunnettuja
mestariteoksia
Vähemmän tunnettuja
mestariteoksia
JS Bachin (1685-1750) valtava merkitys länsimaiselle musiikille on kiistaton
tosiasia, jota kuluneet vuosisadat eivät
ole himmentäneet. Mestarin mittavasta
tuotannosta löytyy kuitenkin teoksia, joita
ei laajasti tunneta. Tämä pitää paikkansa
hänen triosonaattiensa kohdalla, joista
suuri osa lienee kadonnutkin vuosisatojen kuluessa. Barokin aikana suosittu
triosonaatti saattaa hämmentää nykyisin
terminä, koska esittäjiä ei tavallisesti ole
kolme, vaan neljä. Tekstuurin kaksi ylintä
ääntä on kirjoitettu melodiasoittimille,
usein viululle tai huilulle. Bassolinjasta
sekä harmoniasta vastaa cembalo, mutta
sen alinta ääntä vahvistaa yleensä fagotti,
gamba tai sello. Näin kaksi ylintä ääntä
saavat riittävän tukevan pohjan.
Bachin säilyneistä triosonaateista osa
on mahdollisesti joko kokonaan tai osittain
hänen oppilaidensa kirjoittamia. The
Brook Street Band on koonnut konsertin
ohjelman kolmesta varhaisesta ja kahdesta myöhäisestä teoksesta, joilla ei ole
suoraa kirkollista yhteyttä. On mahdollista,
että Bachin perhe soitti keskenään näitä
erinomaisesti kotimusiikiksi sopivia sävellyksiä. Ylivoimaisesti tunnetuin konsertin
kappaleista on vuodelta 1747, jolloin JS
Bach kirjoitti kuuluisan teoksensa ”Das
musikalische Opfer” (Musiikillinen uhrilahja) Preussin kuninkaan antamasta teemasta. Tämän konsertin viimeisenä numerona
kuultava triosonaatti on keskeinen osa
tuota Bachin mestarillista suurluomusta.
J.S.Bach är utan tvekan en kompositör med
stor inverkan på hela den västerländska
musiktraditionen. I mästarens produktion
kan man trots det finna verk som inte är så
kända för en bred publik. Detta stämmer
in när vi talar om hans triosonater av vilka
största delen antagligen försvunnit under
århundraden. Uttrycket triosonater under
Barocken kan förbrylla oss eftersom de
framförande inte är tre utan fyra personer! I kompositionen är de två översta
stämmorna skrivna för melodi-instrument
oftast violin eller flöjt emedan baslinjen tas
omhand av cembalon. Däremot spelas ofta
den lägsta stämman av fagott, gamba eller
cello. På så sätt får de två översta stämmorna ett tillräckligt botten.
De triosonater som finns kvar är troligen de flesta skrivna av hans elever, antingen delvis eller helt och hållet. The Brook
Street Band har sammanställt konsertprogrammet av tre tidiga triosonater och två
ur senare produktion. De två senare har
ingen direkt anknytning till kyrklig musik.
Det är möjligt att familjen Bach spelade
dessa verk vid egna musikstunder i sitt
hem. För det ändamålet passar musiken
utomordentligt. Den överlägset mest könda
triosonaten som vi får höra i programmet
allra sist heter ” Das musikalische Opfer”
(Ett musikaliskt offer). Temat i triosonaten
var utformat av kungen i Preussen på den
tiden. Kompositionen kan betecknas som
ett av Bachs mästerliga storverk.
20
Konsertti / Konsert
ke / ons 2.11.
20:30
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
Chopinin salongissa 2
I Chopins salong 2
Frédéric Chopin:
Neljä masurkkaa op. 30 / 4 st. Mazurkor op. 30
c-molli / c-moll
h-molli / h-moll
Des-duuri / Des-dur
cis-molli /cis-moll
Scherzo E-duuri op. 54 nro 4 / Scherzo E-dur op. 54 nr. 4
Nokturno H-duuri op. 32 nro 1 / Nocturne H-dur op. 32 nr. 1
Nokturno fis-molli op. 48 nro 2 / Nocturne fis-moll op. 48 nr. 2
Balladi nro 4 f-molli op. 52 / Ballad nr. 4 f-moll op. 52
Roope Gröndahl, piano
21
Chopinin Salongissa 2
I Chopins salong 2
Melodisia oivalluksia ja
eleganssia
Melodisia oivalluksia ja
eleganssia
Chopin kirjoitti pianolle neljä erillistä scherzoa, jotka toimivat erinomaisesti konserttikappaleina. Viimeinen niistä, E-duurissa,
on täynnä ihania melodisia oivalluksia,
eleganssia ja runollisuutta. Kysymyksessä ei
ole Haydnin kujeellinen pila tai Beethovenin sinfoninen julistus, vaan pikemminkin
Mendelssohnin kesäyön unelma. Tämä
vuonna 1842 syntynyt teos on Chopinin
kypsän kauden hienoimpia ja sen kiehtova duurin ja mollin vuorottelu edellyttää
tulkitsijalta herkkää kosketusta ja kykyä
fraseerata pitkin melodisin kaarin.
Konsertin päättävä f-molli balladi alkaa
puoliääneen, kertojan virittäytyessä kuin
unelmoiden kertomukseen, joka yltyy
välillä rajuksi, jopa väkivaltaiseksi. Sävellys vaikuttaa suorastaan improvisoidulta,
koska sen tunnelmat, rytmit ja harmoniat
muuttuvat lyhyessä ajassa niin jyrkästi.
Chopin kuitenkin on työstänyt materiaalin
niin taitavasti, että musiikki pitää kuulijan
kuin varpaillaan ja kokonaisuus vaikuttaa
kymmenen minuutin kestoaan huomattavasti mittavammalta.
Chopin skrev fyra olika Scherzon som
passar utmärkt som konsertstycken. Den
sista av dem i E-dur är full av melodiska
impulser, elegans och poesi. Det kan inte
liknas vid Haydns kluriga utspel eller
Beethovens symfoniska manifest utan
närmare uttryckt som Mendelssohns midsommarnattsdröm. Verket från 1842 är ett
av hans finaste verk och kräver ett känsligt
grepp allt medan tonarterna växlar mellan
dur och moll samt en förmåga att frasera
väl de långa melodiska fraserna.
Konserten avslutas med balladen i
f-moll. Balladen inleds med en halvnot
som inbjuder lyssnaren till en drömmande
berättelse som stundvis övergår till ett
kraftigt t.o.m. våldsamt uttryck. Verket
verkar rent av improviserat för att stämningen, rytmen och harmonierna förändras
under korta passager och väldigt abrupt.
Chopin har komponerat stycket mycket
skickligt rent dramaturgiskt, lyssnaren
hålls på helspänn och balladen verkar
mycket mer omfattande än de tio minuter
som är längden på verket.
22
Esitelmä / Föredrag
to / to 3.11.
15:00
Vallmogård
Kuinka kaikki alkoi?
Hur allting började!
Jaso Sasaki
23
Esitelmä / Föredrag
Konsertti / Konsert
Vallmogård
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
to / to 3.11.
16:30
to / to 3.11.
18:30
Inspiraatiota kolmelta
vuosisadalta
Elämän alku
ja ihme
Livets begynnelse och under
Kari Raivio, lastenlääkäri / barnläkare
Puheenvuoro: Elinvoiman salaisuus / Replik: Hemligheten med livskraft
Tiina Lindfors, tanssija ja koreografi /dansare och koreograf
Inspiration från tre århundrade
Leoš Janácek: Jousikvartetto nro 1, “Kreutzer-sonaatti” /
Stråkkvartett nr. 1, ”Kreuzer-sonat”
Kaija Saariaho: Nymphéa & live electronics
Robert Schumann: Jousikvartetto F-duuri op. 41 nro 3 /
Stråkkvartett op. 41 nr. 3
Asasello-kvartetti / Asasello-kvartetten
Eugène Ysaÿe: Allemande soolosonaatista nro 4 / Allemande från solosonata nr. 4
Fritz Kreisler: Recitativo ja Scherzo
Jaso Sasaki, viulu / violin
24
25
Inspiraatioita kolmelta
vuosisadalta
Lähteenä Tolstoi,
sähköinen Saariaho ja
Schumannia parhaimmillaan
Kaikki Robert Schumannin (1810
-1856) kolme jousikvartettoa opus 41
syntyivät kesällä 1842. Säveltäjä omisti
ne Felix Mendelssohnille, joka oli läsnä
syksyllä tapahtuneessa kantaesityksessä.
Vähän aiemmin hän oli tutustunut sekä
Beethovenin että Mendelssohnin kvartettoihin ja inspiroitunut niistä valtavasti.
Toisin kuin monissa pianoteoksissaan
Schumann pitäytyy jousikvartetoissaan
uskollisesti klassiseen 4-osaiseen muotorakenteeseen.
Viimeisenä valmistunut A-duuri kvartetto alkaa ensiviulun melodian pohdiskelevalla johdannolla, jossa kysymys ja
vastaus vuorottelevat lempeästi. Tempon
nopeutuessa teemojen säestyskuvioissa on
hauskoja aksentteja ja synkooppikuvioita,
jotka tuovat mieleen säveltäjän pianokappaleet. Toinen osa sisältää kiihkeyttä ja
rajuja tunnelman muutoksia oikukkaasti
muotoilluissa 6/8 rytmeissä. Kolmas osa
on ihanan laulava ja lyyrinen, Schumannia
parhaimmillaan. Viimeinen osa muodostaa reippaan virtuoosisen ja tanssillisen
päätöksen.
Inspiration från tre
århundrade
Lähteenä Tolstoi,
sähköinen Saariaho ja
Schumannia parhaimmillaan
uruppförandet därpå följande höst. Innan
detta hade Schumann bekantat sig med
Beethovens och Mendelssohns stråkkvartetter och blivit mycket inspirerad. I stråkkvartetterna håller sig Schumann strängt
till en form av fyra satser i motsats till hur
hans pianoverk är uppbyggda. Den sista
kvartetten i A-dur inleds med förstaviolinens meditativa inledning där frågor och
svar utlöser varandra. Medan tempot blir
snabbare kan man höra såväl accenter som
synkoper, dessa påminner om tonsättarens
pianoverk. Den andra satsen innehåller
passion och djärva växlingar i stämning
formad av 6/8 takt. Tredje satsen är lyrisk
och melodiös alltså Schumann när han
är som bäst. Den sista satsen skapar en
dansant och virtuos avslutning.
1800-2000
Konsertti alkaa Janacekin (1854 – 1928)
ensimmäisellä jousikvartetolla ”Kreutzer
sonaatti”, joka sai inspiraationsa Leo Tolstoin samannimisestä romaanista. Säveltäjä
eläytyy vahvasti romaanissa aviorikoksen tehneen naisen sieluun, ei tuomiten,
vaan kanssaeläen. Neliosaisen kvarteton
voi nähdä kuin kohtauksina teatterissa,
mutta säveltäjä ei sitä koskaan vahvistanut. Kolmatta osaa pidetään yleisesti
kvarteton kulminaatiopisteenä, mutta teos
tempaa mukaansa jo ensitahdeista. Tätä
1924 Prahassa kantaesitettyä kvartettoa
pidettiin välittömästi ensiesityksen jälkeen
yhtenä vuosisadan merkittävimmistä. Kun
tsekkiläinen Smetana-kvartetti vieraili
Suomessa vuonna 1949, soittajat kävivät
tervehdyskäynnillä Ainolassa. Jean Sibelius oli silloin pyytänyt heitä soittamaan
tämän kvarteton.
Pariisissa asuva Kaija Saariaho on
luonut kansainvälisen uransa monipuolisena säveltäjänä, joka taitavasti rikastuttaa
sävellystensä värimaailmaa sähköisten
tehosteiden avulla. Heti 2000-luvun alussa
syntyneen kvarteton ”Nymphea&live
electronics” kantaesitti Kronos-kvartetti ja
sittemmin teos on vakiinnuttanut paikkansa myös muiden kvartettien ohjelmistossa
– ansaitusti!
26
Konserten inleds med Janaceks (18541928) första stråkkvartett ”Kreuzer sonat”,
sonaten har sin inspirationskälla i romanen
med samma namn skriven av Leo Tolstoi.
Kompositören lever sig kraftigt in i kvinnan i romanen som utfört äktenskapsbrott.
Han lever sig in i hennes själ inte fördömande utan med medkänsla. Kvartetten
består av fyra satser och kan betraktas
som fyra akter i en pjäs trots att kompositören aldrig bekräftade detta.
Den tredje satsen anses allmänt vara
klimax för verket även om stycket är
medryckande alldeles från början. Verket
ansågs genast efter sitt uruppförande 1924
tillhöra ett av århundradets mest betydelsefulla komposition. 1949 besöktes Finland
av Smetana-kvartetten som också hälsade
på i Ainola. Jean Sibelius hade då bett dem
spela den nämnda kvartetten för sig.
Kaija Saariaho, finsk kompositör som
lever i Paris. Hon är internationellt känd
som en mångsidig kompositör som vill utöka färgskalan i musiken med elektronik.
”Nymfea&live electronics” uruppfördes år
2000 av Kronos-kvartetten och har sedan
dess tagit sin plats bland annan erkänd
repertoar för kvartetter.
Alla Schumanns (1810-1856) tre
stråkkvartetter är komponerade sommaren 1842. Tonsättaren dedicerade verken
till Felix Mendelssohn som närvarade vid
27
Elokuva / Film
Esitelmä / Föredrag
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
Vallmogård
to / to 3.11.
20:30
The Seventh Heaven
pe / fre 4.11.
15:00
Uusi sukupolvi
muuttaa
yhteiskuntaa
ja johtamista
Elokuvan esittelee Peter von Bagh /
Filmen presenteras av Peter von Bagh
Den nya generationen förändrar samhället
samt bilden av ledare
Emil Holmström (piano) luo ja esittää elävän musiikin elokuvaan
Emil Holmström (piano) står för levande musik till filmen
Pekka A. Viljakainen, digitaalisen informaation ja yrityselämän tuntija /
expert på digital information samt företagsvärlden
Frédéric Chopin:
Introduction
Grande Polonaise Brillante
Jonathan Roozeman, sello / cello
Anastasia Injushina, piano
28
29
Esitelmä / Föredrag
Konsertti / Konsert
Vallmogård
Kauniaisten kirkko / Grankulla kyrka
pe / fre 4.11.
16:30
Kuinka elää oikein?
Hur skall man leva rätt?
Timo Airaksinen, filosofian professori / professor i filosofi
Magnus Lindberg: ’Coranto’ Partitasta soolosellolle
Gaspar Cassadó: Suite per violoncello solo
Preludio-Fantasia
Sardana (Danza)
Intermezzo e Danza Finale
pe / fre 4.11.
19:00
Die Geburt des Täufers
Jyrki Linjama: Die Geburt des Täufers
Juhani Lamminmäki, johtaja / dirigent
Solistit / solister:
Ursula Langmayr (Maria)
Susannah Haberfeld (Elisabeth)
Niall Chorell (Gabriel)
Esa Ruuttunen (Zacharias)
Kamariorkesteri / kammarorkestern Soli Deo Gloria
Jonathan Roozeman, sello / cello
30
31
Säveltäjän kommentti
Kirkko-ooppera Die Geburt des Täufers
(Johannes Kastajan syntymä) on
itävaltalaisen Carinthischer Sommer
-festivaalin tilaus. Se kantaesitettiin
Ossiachin luostarikirkossa viime vuoden
heinäkuussa, japanilaisen Yoshi Oidan
ohjaamana.
Teoksen teksti perustuu suoraan
Luukkaan evankeliumin alkuun. Sen
valitseminen oopperan tekstin pohjaksi
johtuu siitä, että Luukas on luontevaa
liittää myönteisyyden, luovuuden ja
produktiivisuuden perinteeseen.
Kastajan syntymä oli ensimmäinen
ehdotukseni, kun keskustelin tilaajan kanssa oopperan aiheesta. Miksi?
Libreton tapahtumat, henkilögalleria ja
runous puolustavat yhteistä ja universaalia kirkkoa ja samalla vastustavat lahkolaista kaavamaisuutta. Millä tavoin?
Oopperassa on vahvoja ilmestyksen
hetkiä, epifanioita. Mutta on myös arkea, matkalla olemista, eksymistä, johon
ilmestyksen valo säteilee enemmän tai
vähemmän hämärtyneenä.
Matkalla oleminen liittyy perinteiseen käsitykseen mystiikan tiestä, jossa
on kolme vaihetta: puhdistautuminen,
valaistuminen ja yhdistyminen. Oopperan kokonaisuutta ja messua jäsentää
sama perusrakenne.
Messussa tämä toteutuu matkana synnintunnustuksesta kirkkaiden
opetustekstien (evankeliumi, saarna,
uskontunnustus) kautta ehtoollisen
sakramenttiin, Kristuksen kohtaamisen
ja keskinäisen yhteyden juhlaan. Oopperassa mystiikan tie kuljetaan erillisyydestä yhteyteen eri reittejä, erilaisissa
suhteissa, eri mutkien kautta.
32
Tonsättarens anteckningar
Minunlaiselleni perusluterilaiselle säveltäjälle oli Autuas Neitsyt Maria, jumalansynnyttäjä, tietenkin mielenkiintoinen uusi
syventymiskohde. Tässä versiossa Maria on
Taiteilija, herkkä ja haltioituva sanojen ja
sävelien sommittelija, runoilija ja säveltäjä,
jolle cembalon kirkas sointi luo sädekehää.
Marian taiteilijanidentiteettiin liittyy myös
rohkeus ja vapaus sisällön tasolla, aina
vallanpitäjien ja rikkaiden pilkkaamiseen
asti: mielestäni Maria on monella tavoin
länsimaisen taiteilijan perikuva.
Jos tutkii länsimaisen musiikin historiaa,
niin varhaisimmat esimerkit moniäänisestä
laulusta näyttävät erityisen usein liittyvän
Marian kiitosvirteen. Koska juuri polyfonia
on länsimaisen musiikin erityispiirre, syntyi
tästä oivallus: tässä oopperassa Marian
erityispiirre olkoon taiteellinen luovuus,
esteettinen kunnianhimoisuus.
Tästä syystä myös Marian musiikkia
toisessa näytöksessä jäsentävät musiikinhistorian peruskategoriat. Inkarnaation
hetki: tulkoon harmonia! Vaellus Juudeaan:
tulkoon kontrapunkti! Kohtaaminen Elisabethin kanssa ja Lobgesang: tulkoon affekti!
Kiitosvirressä laulavat Maria ja Elisabeth vuorotellen samoja säkeitä, kumpikin
omaan tyyliinsä: Marian korkeatyyliset
kontrapunktiset sommitelmat keskustelevat Elisabethin blues-äänenpainojen
kanssa. Mitä enemmän erilaiset ihmiset
pääsevät tulkitsemaan ja artikuloimaan samaa totuutta kukin omalla kielellään, sitä
enemmän tuo totuus saa kantavuutta ja
yleispätevyyttä. Siitähän ekumeniassakin
lienee kysymys. - Jyrki Linjama
Kyrkooperan Die Geburt des Täufers
( Johannes Döparens födelse) beställdes av Carintischer Sommerfestival och
uruppfördes i klosterkyrkan i Ossiach
sommaren 2010. Yoshi Oidan från
Japan regisserade operan.
Texsten i operan är plockad direkt
från inledningen av Lukas evangelium.
Texten valdes för att Lukas lätt kan
anknytas till positivitet, skapande och
en tradition av produktivitet.
Johannes Döparens födelse var
mitt första förslag när vi diskuterade
tema för operan med beställaren. Varför? Händelserna i Librettot, persongalleriet och texten i sig själv försvarar
en gemensam universal kyrka och
motsätter sig samtidigt ett alltför strikt
och stramt religiöst samfund. På vilket
sätt?
I operan finns starka ögonblick av
under. Vardagen, att vara på en resa,
att vara borttappad blir belyst av det
heliga ljuset. Ibland av dunkel belysning, stundom i klart sken.
Att vara på en resa innebär enligt
den traditionella uppfattningen en väg
av mystik i vilken vi finner tre skeden:
att bli renad, upplyst och enad. Detta
är byggstenarna i operan och mässan.
I mässan förverkligas resan från
syndabekännelsen via nattvardens sakrament till mötet med Kristus till den
gemensamma festen i enighet. I operan
belyses vägen av det enskilda till det
gemensamma.
För mig som är en traditionellt
kristen tonsättare var Heliga Jungfru
Maria en ny intressant bekantskap. I
denna version är Maria konstnär, poet
och tonsättare för vilken cembalon skapar
en klar och tydlig aura runt henne. Till
Marias karaktär hör även mod och frihet.
Hon provocerar de rika samt makthavarna.
Maria är på många sätt en förebild i den
västerländska kulturen.
Om man vill fördjupa sig i den västerländska musikhistorian finner man att
de första flerstämmiga sångerna handlar
om Marias tacksamhet. Eftersom polyfoni
är utmärkande för just den västerländska
musiken föddes en tanke om att ge Maria
i denna opera en karaktär som lyfter fram
det konstnärliga skapande och estetisk
ambition.
Av denna orsak är Marias musik i
den andra akten fördelad enligt historiens
grundkategorier.
Inkarnation: harmoni! Vandringen till
Judeen: kontrapunkt! Mötet med Elisabeth
och Lobgesang: affekt!
I tacksägelsen sjunger Maria och Elisabeth turvis samma strofer båda på eget
sätt: Marias höga toner diskuterar med
Elisabeths blues-aktiga betoningar. När
olika personer får möjlighet att artikulera
sanningen på sitt eget språk kommer budskapet att nå långt. Det handlar visst om
ekumeni. - Jyrki Linjama
33
Konsertti / Konsert
pe / fre 4.11.
21:00
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
Chopinin salongissa 3
I Chopins salong 3
Frédéric Chopin:
Scherzo nr. 1 op. 20
Andante spianato &
Grande Polonaise brillante
Sonaatti h-molli / Sonat h-moll
Sergei Kasprov, piano
34
Chopinin salongissa 3
I Chopins salong 3
”Piano on toinen minä”
”Piano on toinen minä”
Konsertti alkaa ja loppuu h-mollissa. Konsertin ohjelmassa ensimmäinen Chopinin
neljästä erillisestä scherzosta saa seurakseen toisenkin scherzon, joka kuuluu
Chopinin viimeiseen h-molli sonaattiin.
Yhteistä kummallekin on tempomerkintä
presto, mutta muuten ne eroavat toisistaan
luonteeltaan. Scherzo op. 20 on myrskyisä ja taiturillinen, kun taas myöhäisen
sonaatin toisen osassa vallalla ovat herkät
ja rakastettavat tunnelmat.
Andante spianato ja Grande Polonaise
brillante on virtuoosien lempikappaleita. Siinä voi esitellä lyhyessä ajassa
muusikkouttaan monipuolisesti; kiinteää
legatolinjaa, helmeileviä juoksutuksia ja
marssia muistuttavaa, mutta kolmijakoista
tanssirytmiä.
Lyhyen elämänsä aikana Chopin ehti
kirjoittaa vain hieman yli 60 teosta. Niistä
neliosainen sonaatti opus 58 edustaa
Chopinin kypsän kauden jalostunutta musiikkia. Se ei ehkä omaa samaa välitöntä
viehätysvoimaa, kuin edellinen, kuuluisan
surumarssin sisältävä b-molli sonaatti.
Tekstuuri on ensisijaisesti hiottua, jaloa ja
muotopuhdasta. Teos on täynnä hienoja
melodioita ja upeita pianistisia oivalluksia.
Hitaassa osassa on häivähdys surumarssia
ja viimeinen osa koettelee suurintakin taituria. ”Piano on toinen minä”, on Chopin
sanonut. Tässä teoksessa sen voi kuulla.
Konserten inleds och avslutas i h-moll.
Den första av fyra enskilda Scherzon följs
åt av en Scherzo ur hans h-moll sonat.
De gemensamma för dessa två är beteckningen presto, utöver namnet är de mycket
olika. Scherzo po.20 är stormig och virtuos
medan den senare är utpräglat sensibel
och älskvärd till stämningen.
Andante spianato och Grande Polonaise brillante är virtuosernas favoritstycken.
Det är möjligt att uppvisa sin mångsidighet som musiker under praktiskttaget ett
ögonblick kan man säga. Allt från bindande legato, kristallklara passager och
dansanta rytmer liksom marscher men i
tretakt.
Under sitt korta liv komponerade Chopin bara lite över 60 verk. Av dessa kan
man säga att den fyrsatsiga sonaten op.58
representerar en mogen Chopins förädlade
verk. Den är kanske inte lika trollbindande
som den föregående sonaten som innehåller en sorgemars i b-moll. Teksturen är finslipad, förädlad och ren till formen. Verket
är fullt av fina melodier och fina pianistiska upptäckter. I den långsamma satsen
finns ett stänk av sorgemarsch och den
sista satsen prövar även en hugad virtuos.
”Pianot är mitt andra jag” sade Chopin och
det kan verkligen höras i detta verk.
35
Esitelmä / Föredrag
Konsertti / Konsert
la / lö 5.11.
14:00
la / lö 5.11.
16:00
Vallmogård
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
Svängin svengiä
Chopinin salongissa
Svängig Chopin av gruppen Sväng i Chopins salong
Rakkaudet
Kärlekar
Esa Saarinen
Vjatseslav Novikov, piano
36
37
Konsertti / Konsert
la / lö 5.11.
17:30
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
Ystävykset ja opettaja
Vänner och lärare
Ludwig van Beethoven: Pianokvintetto op. 16 / Pianokvintett op. 16
Grave - Allegro ma non troppo
Andante cantabile
Rondo: Allegro ma non troppo
Allegro moderatoJoseph Haydn: Jousikvartetto op. 77 nro 1
(sovitus huilulle ja pianolle)
Stråkkvartett op. 77 nr. 1 (arr. för flöjt och piano)
Adagio
Menuetti (Presto) - Trio
Finale (Presto)
Anton Reicha: Puhallinkvintetto / Blåskvintett
Tuija Hakkila, piano
Mikael Helasvuo, huilu / flöjt
Ensemble Schrat
38
Ystävykset ja opettaja
Vänner och lärare
Bonnin pojat ja pappa
Haydn
Bonnin pojat ja pappa
Haydn
Ludwig van Beethoven (1770 -1827) soitti
alttoviulua ja ikätoverinsa Anton Reicha
(1770 – 1836) huilua Bonnin sinfoniaorkesterissa vuonna 1789. Molemmat
tulivat tunnustetuiksi säveltäjiksi ja heidän
ystävyytensä jatkui koko elämän. Wienissä he opiskelivat Salierin johdolla ja saivat
ohjeita myös kuuluisalta ja kiireiseltä Joseph Haydnilta. Reicha nimitettiin Pariisin
Konservatorion sävellyksen professoriksi
1818 ja hänen oppilaitaan olivat mm.
Franz Liszt sekä Hector Berlioz.
Konsertti alkaa 26-vuotiaan Beethovenin kvintetolla, jonka ilmeisenä esikuvana
oli Mozartin samalle kokoonpanolle säveltämä teos. Myöhemmin Beethoven sovitti
tämän suositun kappaleensa myös pianolle
ja jousitriolle. Huilu oli jo 1700-luvulla
harrastajien lempisoittimia ja sille on
tehty lukuisia sovituksia. Joseph Haydnin
parhaimpiin luomuksiin kuuluva kvartetto
opus 77/1 on niin upeaa musiikkia, että
siitä huilulle ja pianolle kirjoitettuja osia
sopii odottaa vesi kielellä.
Konsertin päättää yksi hienoimmista
Reichan Pariisin vuosinaan kirjoittamista
noin 25 puhallinkvintetosta. Anton Reicha
ei ollut lainkaan innostunut julkaisemaan
sävellyksiään ja se lienee osasyynä siihen
että niitä tunnetaan edelleen huonosti.
Klassisiin muotoihin pitäytyvä, mutta
romanttisen kokeilijan sielulla ja pettämättömällä taidolla varustettu Reicha tarjoaa
kvintetoissaan kutkuttavan musiikillisen
elämysmatkan.
Ludwig van Beethoven (1770-1827) spelade altviolin och hans jämnåriga vän Anton Reicha(1770-1836) spelade flöjt, båda
två i symfoniorkestern i Bonn 1789. Dessa
två blev kända som kompositörer och de
var vänner för livet. I Wien studerade de
för Salieri och fick även goda råd av den
berömda och upptagna Joseph Haydn.
Reicha blev utnämnd till professor i komposition vid konservatoriet i Paris1818 och
bland hans elever kan nämnas Franz Liszt
och Hector Berlioz.
Konserten inleds med Beethovens
kvintett, han var 26 år när han komponerade verket. Dess förebild är utan tvekan
Mozart. Senare arrangerade Beethoven
detta samma verk för piano och stråktrio.
Flöjten var ett av 1700-talets favoritinstrument för amatörer och därför finns
även otaliga arrangemang för flöjt av detta
stycke.
Joseph Haydns kvartett op 77/1 hör
till hans storverk, nya arrangemang för
flöjt och piano har antagligen just därför
låtit vänta på sig.
Konserten avslutas med ett av Reichas
finaste verk, en av hans 25 blåskvintetter.
Anton Reicha var inte över huvudtaget
intresserad av att publicera sina verk och
det är antagligen orsaken till att de fortfarande är så okända. Reicha erbjuder i sina
kompositioner den klassiska formen, en
romantiskt utforskande själ i musiken samt
en yrkesskicklighet som inte sviker. Slutresultatet blir ett lockande musikäventyr.
39
Konsertti / Konsert
la / lö 5.11.
19:45
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
Kaksi uudistajaa
Två förnyare
Arnold Schönberg: Jousikvartetto nro 4 / Stråkkvartett nr. 4
Ludwig van Beethoven: Jousikvartetto F-duuri op. 59 nro 1,
”Razumovski” / Stråkkvartett F-dur op. 59 nr. 1 ”Razumovski”
Asasello-kvartetti / Asasello-kvartetten
40
Kaksi uudistajaa
Två förnyare
Oman tiensä sisukkaat
kulkijat
Oman tiensä sisukkaat
kulkijat
Arnold Schönberg (1874 – 1951) ja Ludwig
van Beethoven kuuluvat säveltäjiin, joista
ei välttämättä tarvitse pitää, mutta joita
täytyy kunnioittaa. Molemmilla oli sisua
luoda oma musiikillinen kielensä, johon he
uskoivat välittämättä ulkopuolisten mielipiteistä. Säveltäjä Erik Bergmanin mukaan
Beethovenin viimeiset jousikvartetot olivat
niin moderneja, että ne kävisivät hyvin
nykymusiikista. Schönbergin 1930-luvun
musiikki oli niin edistyksellistä, että sen
suosiota jouduttaneen vielä odottamaan
muutamia vuosikymmeniä.
Konsertti alkaa Schönbergin tiukasti
dodekafonisella neljännellä kvartetolla
vuodelta 1936. Vaikka kvartetto on atonaalinen ja perustuu 12-sävelen riveihin, on
se täynnä herkullisia melodioita, joissa on
mukaansa tempaavaa luovuuden hurmaa.
Sibeliuksen ohella Schönberg oli 1900-luvun luovimpia melodian keksijöitä.
Venäjän Wienin suurlähettiläs kreivi
Andreas Razumovski oli suuri Beethovenin
ihailija. Hänen tilauksestaan vuosina 1805 1806 kirjoittamissaan kolmessa kvartetossa
Beethoven pani luonnollisesti parastaan. Viisi
vuotta aiempiin kvartettoihin verrattuna
sävelkieli on muuttunut persoonallisemmaksi
ja siihen on tullut selittämätöntä hengen jaloutta. Se haastaa soittajien tekniikan ja keskittymiskyvyn aivan uudella tavalla. Säveltäjälle
elintärkeän kuulon heikentyminen oli ehtinyt
suistaa Beethovenin epätoivoon, mutta tässä
teoksessa hän pystyy irtautumaan henkilökohtaisista traumoistaan ja siirtämään sanomansa yleisinhimilliseksi. F-duuri kvarteton
hidas osa on yksi mestarin hienoimmista.
Arnold Schönberg (1874-1951) och Ludwig
van Beethoven hör till de kompositörer man
inte bör älska men däremot nog högakta.
Båda hade tillräckligt mod att tro på sitt
eget tonspråk trots omvärldens smak och
tycke. Kompositören Erik Bergman konstaterade att Beethovens sista stråkkvartetter
var så moderna för sin tid att de verkligen
kunde klassas som nutidsmusik. Schönbergs
musik var så progressiv att vi antagligen får
vänta några årtionden på att musiken skall
få ett starkare erkännande.
Konserten inleds med Schönbergs
stramt dodecafoniska stråkkvartett nr.4 från
år 1936. Även om kvartetten är atonal och
grundar sig på 12 –tonstegen kan man finna
delikata medryckande melodier. Precis som
Sibelius var Schönberg även en innovativ
skapare av melodier på 1900-talet.
Greve Andreas Razumovski var
Rysslands ambassadör i Wien och en stor
beundrare av Beethoven. Han beställde
tre kvartetter av Beethoven under 18051806 och det hörs att Beethoven verkligen
gjorde sitt bästa. Jämfört med de tidigare
kvartetterna kan vi nu höra att tonspråket
utvecklats i en mer säregen personlig stil.
En oförklarlig ädel stämning var skapad.
Detta utmanar musikern såväl tekniskt
som i koncentration. Kompositörens hörsel
var i detta lag väldigt nedsatt vilket försatte honom i djup förtvivlan. I detta verk
kunde han lösgöra sig från sina trauman
och förflytta sitt budskap till musiken.
F-dur kvartettens långsamma sats är en av
de finaste av Beethoven.
41
Konsertti / Konsert
Jumalanpalvelus / Gudstjänst
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
Kauniaisten kirkko / Grankulla kyrka
Juhlat Chopinin salongissa
Jumalanpalvelus
la / lö 5.11.
21:15
Fest i Chopins salong
Ohjelman esittelee professori Erik T. Tawaststjerna /
Programmet presenteras av professor Erik T. Tawaststjerna
su / sö 6.11.
10:00
Gudstjänst
Tämä tapahtuma puuttuu
ohjelmankirja 2011 dokumentista.
Frédéric Chopin:
Scherzo op. 54 E-duuri / E-dur
Victoria Vatanskaja (Érard)
Scherzo op. 20 h-molli / h-moll
Anton Ylikallio (Steinway)
Balladi g-molli op. 23 / Ballad op. 23 g-moll
Elizaveta Samsonova (Érard)
Nokturno Des-duuri op. 27 nro 2 / Nocturn Des-dur op. 27 nr. 2
Poloneesi As-duuri op. 53 / Polones As-dur op. 53
Tuomas Kyyhkynen (Steinway)
42
43
Konsertti / Konsert
Esitelmä / Föredrag
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
Vallmogård
Soittorasia
Välfärdens nya dimensioner
su / sö 6.11.
13:00
Speldosan
Satu Sopanen ja Tuttiorkesteri /
Satu Sopanen och Tuttiorkestern
su / sö 6.11.
14:30
Boris Segerståhl, professor
Ludwig van Beethoven: Viulusonaatti op. 12 nro 2, 1.osa Allegro vivace /
Violinsonat op. 12 nr. 2, 1. del
Henryk Wieniawski : Scherzo-Tarantella op. 16
Pirkka Sippola, viulu / violin
44
45
Esitelmä / Föredrag
Konsertti / Konsert
Vallmogård
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
su / sö 6.11.
16:00
Pelastaako
maailma
Suomen
kuvataiteen?
Kommer världen
att rädda bildkonsten
i Finland?
Osmo Rauhala, kuvataiteilija /
bildkonstnär
Frédéric Chopin: Scherzo nr. 2 op. 31
Pirkka Sippola, piano
46
su / sö 6.11.
18:00
Operettisävelmiä,
elokuvamusiikkia,
tangoja, musikaaleja…
Tongångar ur operetter, filmmusik,
tango, musikaler…
Tove Åman, sopraano / sopran
Mika Pohjonen, tenori / tenor
Vjatseslav Novikov, piano
47
Populaarimusiikki vastaan
vakava musiikki
On hyvä pitää mielessä, että termit populaari ja vakava, joilla nykyisin yleisesti
erotetaan musiikin lajit toisistaan omiin
vesitiiviisin osastoihinsa, ovat suhteellisen
uusi keksintö. Vielä sata vuotta sitten kyseessä olivat saman asian eri näkökulmat,
mikä tulee esiin erityisen hyvin italialaisessa laulumusiikissa.
Kaikki itseään kunnioittaneet italialaiset oopperalaulajat lauloivat suosikkimelodioita samaan hengenvetoon kuin Verdiä
ja Puccinia. Eduardo di Capuan O sole
miosta (1898) tuli aikansa superhitti, ja
sitä seurasivat muut napolilaiset laulut
kuten Rodolfo Falvon Dicitensello vuie ja
Francesco Sartorin Andrea Boccellille
säveltämä Con te partiro omana aikanamme. ”Pajazzopappa” Ruggero Leoncavallon Mattinata suuren Caruson levylle
laulamana oli ensimmäinen yksinomaan
levy-yhtiölle sävelletty laulu.
Samaa avointa suhtautumista oli
Yhdysvalloissa, jota vanhan maailman historiallinen painolasti ei rasittanut. George
Gerschwin, toinen jalka konserttisalissa,
toinen Broadwaylla, liikkui kuin kala vedessä eri tyylilajien välillä. Laulusta I got
rhytm musikaalista Girl Crazy, tuli sopiva
improvisaatiopohja jazzmuusikoille. Toinen
rajoja ylittänyt säveltäjä oli Leonard
Bernstein. I feel pretty on yksi maailman
parhaimman musikaalin, West Side Storyn
monista kuolemattomista melodioista.
Hollywoodista tuli amerikkalaisten
laulunikkareiden tärkeä työnantaja. Ikivihreät kuten Harry Warrenin You`ll never
know, Sammy Fayn Love is a manyspledored thing ja Nicholas Brodzskyn
Be my love, sävellettiin valkokankaalle.
Kuten tietysti kaksi lajityypin rakastetuin48
ta melodiaakin, Nino Rotan Kummisetäteema ja Henry Mancinin Moon river
elokuvasta Aamiainen Tiffanylla. Kun taas
Bart Howardin Fly me to the moon ei
ole elokuvalaulu, vaikkakin se on tullut
esitetyksi niiden yhteydessä.
Myös Euroopassa oli omat, usein
klassisen koulutuksen saaneet säveltäjänsä, jotka tuottivat musiikkia elokuva- ja
teatterisaleihin. Theo Mackebenin Nur
nicht aus Liebe weinen elokuvasta Es war
ein rauschende Ballnacht (Huumaava tanssiaisyö) ja Bei dir war es immer so schön
musiikkikomediasta Anita ja Teufel (Anita
ja Paholainen) ovat tyypillisiä saksalaisen
30-luvun estetiikan edustajia. Suomessa
Nils-Eric Fougstedtin Romanssi elokuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi on
yksi kotimaisen elokuvamusiikin kauneimmin hohtavia helmiä.
Franz Lehár ei säveltänyt elokuvamusiikkia, mutta muutamien kaikkien aikojen
rakastetuimpien operettien ja laulun Dein
ist mein ganzes Herz (operetista Hymyn maa) melodioissa on kylläkin selvä
Puccini-leima. Myös musikaalikuningas
Andrew Lloyd Webberillä on klassinen
tausta, mikä selvästi kuuluu megamenestyneen Oopperan kummitus -musikaalin
duetossa All I ask of you. - Mats Liljeroos
Populärmusik kontra
seriös musik
Det kan löna sig att hålla i minnet att termerna är en relativt ny uppfinning, liksom
den i vår tid så vanliga tendensen att skilja
dem åt med vattentäta skott. Ännu för
hundra år sedan handlade det om olika
aspekter av samma sak, något som gjorde
sig gällande inte minst inom den italienska
vokalmusiken.
Samtliga italienska operasångare med
självaktning sjöng populära melodier i
samma andetag som Verdi och Puccini.
Eduardo di Capuas O sole mio (1898)
blev sin tids superhit, följd av övriga
neapolitanska sånger som Rodolfo Falvos
Dicitencello vuie och, i vår egen tid, Francesco Sartoris Con te partiro, skriven för
Andrea Bocelli. Pajazzopappan Ruggero
Leoncavallos Mattinata, inspelad 1904
av den store Caruso, är den första sången
som skrivits exlusivt för ett skivbolag.
Samma öppenhet fanns i USA, som
inte tyngdes av den gamla världens historiska barlast. George Gershwin, med
ena foten i konsertsalen och den andra på
Broadway, rörde sig som fisken i vattnet
mellan genrerna och I got rhythm, från
musikalen Girl crazy, blev en tacksam
improvisationsbas för jazzmusikerna. En
annan gränsöverskridare var Leonard
Bernstein och I feel pretty är en av många
odödliga melodier i världens bästa musikal,
West side story.
Hollywood blev en viktig arbetsgivare
för de amerikanska sångsnickrarna och
evergreens som Harry Warrens You’ll never know, Sammy Fains Love is a manysplendored thing och Nicholas Brodszkys
Be my love skrevs för vita duken. Liksom
givetvis två av de mest älskade melodierna
i genren, Nina Rotas The Godfathertema och Henry Mancinis Moon river
från Breakfast at Tiffany’s, medan Bart
Howards Fly me to the moon inte är en
filmsång även om den kommit att figurera i
dylika sammanhang.
Också Europa hade sina, inte sällan
klassiskt skolade, tonsättare som producerade musik för bio- och teatersalongen.
Theo Mackebens Nur nicht aus Liebe
weinen ur filmen Es war ein rauschende
Ballnacht och Bei dir war es immer so
schön ur musiklustspelet Anita und der
Teufel är typiska representanter för tysk
30-talsestetik, medan Nils-Eric Fougstedts Romans ur Katarina och greven av
Munksnäs är ett av den inhemska filmens
vackrast skimrande örhängen.
Franz Lehár skrev ingen filmmusik,
men väl några av de mest älskade operetterna genom tiderna och Dein ist mein
ganzes Herz ur Das Land des Lächelns har
bästa Puccinistämpel i melodiken. Även
musikalkungen Andrew Lloyd Webber
har klassisk bakgrund, vilket tydligt hörs
i duetten All I ask of you ur megasuccén
Phantom of the opera. - Mats Liljeroos
49
Konsertti / Konsert
su / sö 6.11.
20:00
Uusi Paviljonki / Nya Paviljongen
Päätöskonsertti
Avslutningskonsert
Ludwig van Beethoven: Sonaatti pianolle
ja viululle Es-duuri op.12 nro 3 /
Sonat för piano och violin Ess-dur op. 12 nr. 3
Claude Debussy: Sonaatti viululle ja pianolle /
Sonat för violin och piano
Ludwig van Beethoven: Sonaatti pianolle
ja viululle c-molli op. 30 nro 2 /
Sonat för piano och violin c-moll op. 30 nr. 2
Réka Szilvay, viulu / violin
Heini Kärkkäinen, piano
50
Päätöskonsertti
Avslutningskonsert
Pianon ja viulun henkevä
dialogi
Pianon ja viulun henkevä
dialogi
Musiikkijuhlien viimeinen konsertti alkaa
Beethovenin opettajalleen Antonio Salierille
omistamalla sonaatilla vuosilta 1797-8.
Kolmiosainen teos osoittaa, että Beethoven
oli jo täysin kouliintunut säveltäjä, jonka
ei tarvinnut kumarrella ketään. Sonaatin
hidas osa on erityisen onnistunut näyte
nuoren Beethovenin kyvyistä.
Konsertin päätösnumerona
kuultava c-molli sonaatti vuodelta
1802 on kuitenkin jo huomattavasti
kypsemmän säveltäjän teos. Erityisen
vaikuttavia ovat ensimmäinen ja viimeinen
osa, jotka ovat sekä mittasuhteiltaan että
sisällöltään suuria, miltei kuin sinfonian osia.
Näennäisen yksinkertaisten teemojen läpi
kulkee kohtalonomainen virta, nyanssit ovat
äärimmäisiä, eikä yksikään nopea kuvio
ole tekstuurissa tyhjän taituruuden
vuoksi, vaan tunnetilojen tulkkeina.
Näiden nuottien kirjoittaja on
ehtinyt kärsiä ja pohtia elämän
syvimpiä kerroksia.
Beethovenin sonaattien välissä
kuullaan ranskalaisen Claude
Debussyn (1862 - 1918) viimeinen
teos, lyhyt mutta ilmaisultaan rikas
viulusonaatti. Hän sävelsi sen vuotta
ennen kuolemaansa ja esiintyi
viimeisen kerran pianistina Pariisin
kantaesityksessä partnerinaan
viulisti Gaston Poulet. Sonaatti on
yksi viulistien suosikkikappaleista,
sillä se tarjoaa mahdollisuuden
tuoda esiin monipuolisesti niin
pianon kuin viulun väripaletin
ja henkevän dialogin.
Grankulla musikfest avslutas med
Beethovens sonat från år 1797-8. Sonaten
var tillägnad Beethovens lärare Antonio
Salieri. Sonaten med tre satser bevisar
att beethoven redan då var en fullfjädrar
kompositör. Den långsamma satsen är
speciellt lyckad och är ett bevis på den
unga Beethovens begåvning.
Som avslutande nummer hör vi c-moll
sonaten från år 1802 vilket är ett verk av
en mycket mognare tonsättare. Särskilt
första och sista satsen är betydande till
form och innehåll nästan symfoniska. De
till synes enkla temat följs åt av ödesdigra
strömningar, nyanserna är extrema,
inga onödiga detaljer existerar utan allt
är till för att beskriva känslotillstånd.
Tonsättaren till denna musik har hunnit
lida och begrunda livets olika skikt.
Mellan de två sonaterna av Beethoven
får vi höra den franska Claude Debussys
(1862-1918) sista verk. En kort men
starkt expressiv violinsonat. Debussy
komponerade och uruppförde verket ett år
innan han gick bort. Han spelade den med
violinisten Gaston Poulet i Paris. Sonaten
är ett favoritstycke bland violinister för att
verket erbjuder möjlighet att lyfta fram
såväl pianots som violinens hela färgskala
samt en mycket själfull dialog.
51
Aurinko nousee idästä, aloitetaan siis
sieltä. Yasujiro Ozu teki uransa aikana
yhteensä 54 elokuvaa, ensin joukon
lyhyitä komedioita ennen siirtymistään
1930-luvulla vakavampiin aiheisiin. Hänen
nuoruutta käsittelevässä komediassaan
vuodelta 1932 Umarete wa mita keredo
(Synnyin mutta sitten…) on vakava pohjavire. Se on satiiri ihmissuhteista ja japanilaisen yhteiskunnan jäykistä rakenteista.
Kriitikot ovat pitäneet sitä ensimmäisenä
merkittävänä japanilaisena elokuvana,
jossa oli yhteiskuntakritiikkiä. Juuri tämä
elokuva nosti Ozun hänen myöhempään
maineeseensa.
Suuri elokuva lapsuudesta
Mykkänä rakkaudesta ja
ihmisen kasvusta
Kauniaisten musiikkijuhlien ohjelmassa
on kaksi suurenmoista mykkäelokuvaa,
jotka esitetään elävän pianomusiikin
säestyksellä. Elokuvat on valinnut Peter
von Bagh, joka myös esittelee ne. Kumpikin elokuva liittyy festivaalin teemoihin - rytmi, rakkaus, filosofia. Elokuvissa tärkein niistä on rakkaus.
Seppo Kimanen on festivaalisuunnittelussaan hakenut usein länsimaiseen kulttuuriin kontrastia ja uusia näkökulmia Aasian
52
kautta. Kauniaisten musiikkijuhlilla itä
kohtaa lännen valkokankaalla. Toinen esitettävistä elokuvista on Japanista, toinen
Amerikasta.
Japanilainen ohjaaja Yasujiro Ozu
on valkokankaan suuria realisteja, kun
taas hänen amerikkalainen kollegansa
Frank Borzage kuuluu elokuvan suuriin
romantikkoihin. Heitä yhdistää syvästi
inhimillinen lähestymistapa, on kohteena
yksilö tai yhteisö.
Ozu tutki jännitteitä, joita Japanissa syntyi
perinteisten ja uudistuneiden arvojen yhteensovittamisesta. Umarete wa mita keredo on pienimuotoinen draama keskiluokan
arjesta, jota Ozu kuvaa pääosin perheen
poikien kautta. Elokuva kertoo perheestä,
joka isä Yoshiin työn vuoksi muuttaa
esikaupunkialueelle asuakseen lähempänä
työnantajaansa. Isä uskoo, että hänellä
on näin paremmat uralla etenemiseen.
Perheen nuorille pojille uusi ympäristö,
uusi koulu ja uudet ihmiset aiheuttavat
kuitenkin vaikeuksia, eikä sopeutuminen
suju ongelmitta.
Ozun teos on suuri elokuva lapsuudesta ja yhtä suuri vanhempana olemisesta.
Matkaa lapsuuden maailmaan on harvoin
tavoitettu yhtä aidosti kuin tässä elokuvassa. Siitä pitävät huolen myös Hideo
Sugawara ja Tokkan Kozo, jotka näyttelevät upeasti perheen poikia, Keichiä ja
Ryochia. He joutuvat uudessa ympäristössään ja koulussa kiusatuiksi, mutta onnistuvat selvittämään tilanteen. Kovempi
kolaus on isän tuottama häpeä, kun he
näkevät hänen esiintyvän pellenä pomon-
sa kotielokuvassa tätä huvittaakseen.
Poikien suhtautuminen isäänsä muuttuu. Eikö isä olekaan niin tärkeä kuin he
ovat luulleet? He kyseenalaistavat isän
saavutukset ja opetukset, koska tämä ei
pysty toimimaan roolimallina ja seisomaan opetustensa takana. Aikaisemmasta
sankarista tulee ensin nolostuttava typerys, mutta ajan mittaan isä inhimillistyy
tavalliseksi, enimmäkseen sympaattiseksi
vanhemmaksi.
Ozu kuvaa hiuksenhienoin vivahtein
mutta erittäin tarkasti lasten siirtymäriittiä, liikkumista pois turvallisesta ja
ennustettavien sääntöjen kotielämästä
kohti epäloogista ja usein epäoikeudenmukaista todellista maailmaa hierarkioineen. Pojat oppivat elämään maailmassa,
joka osoittautuu vähemmän täydelliseksi
kuin se on ollut heidän kuvitelmissaan.
He menettävät viattomuutensa ja oppivat
hyväksymään sen, että elämä ei ole aina
oikeudenmukaista.
Ei paljon mitään mutta silti kaikki
Ozun elokuviaan sävytti japanilainen
käsite mono no aware, tietoisuus kaiken
katoavaisuudesta. Ozua onkin pidetty
japanilaisista elokuvantekijöistä “japanilaisimpana”, ja ehkäpä siksi hänen teoksiaan harvoin esitettiin ulkomailla ennen
1960-lukua
Ozu oli shomin-gekin eli alemman
keskiluokan kuvauksen mestari. Avioliitto
ja perhe, etenkin sukupolvien välinen suhde, ovat elokuvien perusteemoja. Hänen
sanotaan tehneen ”vain yhtä ja samaa”
elokuvaa, mutta tämä teema variaatioineen on näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta täynnä vivahteita.
Ozun elokuvissa on vain tavanomaisinta eli ei paljon mitään, ja kuitenkin kaikki.
Aineellisuuden rauha on vain näennäistä,
53
sillä Ozun hahmotuksessa hiljaisuuskin
värisee, von Bagh kuvailee.
Yksityiskohtien kudoksesta kasvavat
laajemmat aiheet: esineiden ja ihmisten
kuluminen, kokemus maailman väistämättömästä ja alituisesta muuttumisesta,
elämän valumisesta hukkaan. Elokuvien
vuorosanoissa on tšehovilaista tarkkuutta
ja kaikupohjan syvyyttä. Lauseet ovat
yhtäältä banaaleja ja kertovat toisaalta
olemassaolon tärkeimmistä perusasioista.
Ozu oli tunnettu perfektionistina,
mutta myös luovasta alkoholinkäytöstään.
Alkoholi oli hänelle tärkeä stimulantti. Käsikirjoittajatoverinsa Kogo Nodan kanssa
Ozun kerrotaan mitanneen käsikirjoitusten
pituutta sen mukaan, montako sakepulloa
he saivat tyhjennetyksi.
Ozu kuoli 63-vuotispäivänään syöpään. Hautakivessään ei ole nimeä, vain
muinaisella tyylillä kirjoitettu merkki mu
joka tarkoittaa tyhjyyttä. Kävijät jättävät
usein haudalle sakepulloja kunnioituksen
osoituksena.
Ozun hautakivessä oleva merkki – mu –
joka merkitsee ”tyhjyys”
54
Ozun vaikutus myöhempään länsimaiseen taide-elokuvaan on ollut valtava.
Esimerkiksi Jim Jarmusch, Wim Wenders ja Aki Kaurismäki ovat sanoneet
hänen elokuviensa vaikuttaneet heihin
erittäin vahvasti. Suuren yleisön parhaiten
tuntema elokuva lienee mestariteos Tokio
Monogatari eli Tokyo Story.
Melodraamaa seitsemännessä
taivaassa
Frank Borzage oli aikoinaan Hollywoodin
tunnetuimpia ohjaajia. Nykyisin hän on
aiheetta jäänyt taka-alalle, pölyttymään
samoihin kulisseihin kuin romanttiset
melodraamatkin.
Borzage oli auttamaton romantikko. Se
tulee esiin hänen vuonna 1927 ohjaamassaan elokuvassa The Seventh Heaven Seitsemäs taivas - jota on sanottu maailman kauneimmaksi rakkauselokuvaksi.
Elokuva perustuu samannimiseen suosittuun 1920-luvun Broadway-näytelmään
Elokuva voitti ensimmäisessä Oscarien jaossa peräti kolme palkintoa: Frank
Borzage ohjauksesta, Janet Gaynor parhaasta naispääosasta ja Benjamin Glazer
parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta.
Se oli palkintoehdokkaana myös parhaasta
elokuvasta ja lavastuksesta.
Itse tarina on simppeli ja yllätyksetön.
Köyhä viemärityöntekijä Chico tarjoaa
turvapaikan poliisia ja rikollisia pakenevalle Dianelle. He rakastuvat ja menevät
naimisiin eläen onnellisina köyhyydestään huolimatta, kunnes Chico kutsutaan
ensimmäiseen maailmansotaan. Kun Diane
saa kuulla Chicon kuolleen rintamalla,
hänen maailmansa luhistuu. Chico ei
kuitenkaan ole kuollut, vaan palaa Dianen
luo, tosin näkönsä menettäneenä.
”Elokuvan rakastavaiset –mies
rintamalla, nainen ullakkohuoneessaan
– jähmettyvät joka aamu yhdeltätoista
kaipaavaan hurmioon, joka lopulta mitätöi
miehen kuoleman ja tulee, näin annetaan
ymmärtää, vielä mitätöimään hänen sokeutensakin”, von Bagh kirjoittaa.
Rakkauden voima voittaa
maalliset esteet
Ulkoisesti kysymys on mitä hirmuisimpien kliseiden kokoelmasta ja aineellisen
maailman pelkistymisestä kulissimaiseksi
taustaksi. Seitsemännen taivaan Pariisi,
Kadun enkelin Napoli ja monien elokuvien
Saksa ovat yhtä ja samaa periamerikkalaista sielunmaisemaa von Baghin mukaan.
Sen sijaan henkilöiden sisäinen elämä
on käsin kosketeltavan todellista.
Yhtymäkohtia löytyy myös oopperan
maailmaan. Puccinin La Bohème kuuluu
ehdottomasti samaan sarjaan. Pariisin kyl-
mä ullakkohuone, keuhkotautiin kuoleva
Mimi ja häntä kaipaamaan jäävä Rodolfo
ovat aitoa ja rehellistä melodraamaa.
Sanoilla melodraama ja romantiikka on
huono kaiku, mutta siitä on syytettävä niiden
madaltuneita ilmenemismuotoja, ei väärentämättömiä ilmauksia, von Bagh toteaa.
Borzagen laaja tuotanto on synteettisen ja laskelmoidun markkinarihkaman
vastapainoksi aidon romanttista elokuvaa,
melodraamaa samassa edustavassa, perin
juurin amerikkalaisessa merkityksessä
kuin monet - pakkohan se on näin ilmaista
– elämää suuremmat Griffithin tai Chaplinin teokset.
”Amerikkalaisen elokuvan johtava –
jaloin, ehdottomin ja usein kaistapäisin
– romantikko ei väärentänyt romanssiensa
taustaa, niin etäällä todellisuudesta kuin
sen pitikin. Hänen elokuvissaan pulaaika oli Pula-aika ja sota oli Sota, suurella
kirjaimella. Näin ne ovat Hollywoodille
luontaisen idealismin huipentuma: kahden
ihmisen välisen rakkauden voima voittaa
kaikki maalliset esteet”, Peter von Bagh
kirjoittaa.
Elokuvasta on jäänyt elämän myös sen
tunnusmusiikiksi sävelletty laulu Diane,
joka on Ernö Rapeen ja Lew Pollackin
käsialaa. Instrumenttiversioksi sovitettuna
se kuultavissa Miles Davisin kvintetin
levyllä Steamin´. Alkuperäinen äänitys on
vuodelta 1956. - Markku sunimento
55
Solen går upp i öst och därför börjar vi
där. Yasujiro Ozu gjorde under sin karriär 54 filmer, först en del korta komedier
innan han på 1939-talet förflyttade sig till
allvarligare tema. I filmen ”Umareta wa mita
keredo” ( Jag föddes och sedan….) behandlas hans ungdom med komikerns grepp men
med en underton av allvar. Det är en satir
om människorelationer och det japanska
samhället och dess styva former. Filmen har
blivit utsedd av kritiker till den första betydande japanska filmen som tydligt kritiserar
samhället. Ozus popularitet och anseende
höjdes ansenligt pga. denna film.
EN STOR FILM OM BARNDOM
Förstummad av kärlek och
människans utveckling
Under Grankulla musikfest visas två
stumfilmer som framförs till levande
musik spelat av två pianister. Filmerna
är valda av Peter von Bagh som också
presenterar dem. Båda filmerna har
anknytning till festvalens tema –rytm,
kärlek, filosofi. Kärleken är viktigast i
filmerna.
Seppo Kimanen har ofta via kontraster och olikheter mellan Asien och den
västerländskakulturen kunnat hitta viktiga
56
frågeställningar. Under Grankulla musikfest
möts öst med väst på filmduken. Den ena
filmen är från Japan och den andra från
Amerika.
Den japanska regissören Yasujiro Ozu
anses vara en av filmdukens stora realister
emedan hans amerikanska kollega Frank
Borzage hör till romantikerna i filmvärlden.
Det gemensamma med dessa två herrar
är att de möter sitt tema med djup mänsklighet. Teman som berör individ eller
samhälle behandlas lika ödmjukt mänskligt.
De traditionella och moderna värden intresserade Ozu och han forskade i den spänning som uppstår när dessa möts. Umareta
wa mita keredo är ett drama som handlar
om en medelklassfamilj och deras vardag.
Vardagen speglas i huvudsak till tittaren via
de små pojkarna i familjen. Filmen berättar
om en familj som är tvungna att flytta efter
pappan Yoshiis arbete. De flyttar till en förstad för att vara närmare pappan. Pappan
tror att han på så sätt har bättre möjligheter
till framgång i sitt arbete. För familjens
yngre pojkar betyder den nya omgivningen
nya skolor och nya kontakter vilket leder
till svårigheter och anpassningen sker inte
utan problem.
Ozus verk är en stor film om barndom
och om föräldraskap. Sällan har en resa till
barndomen förverkligats så skickligt som
i denna film. Hideo Sugawara och Tokkan
Kozo som spelar rollerna som de små pojkarna Keichi och Ryochi gör sitt bästa för
att resan fullbordas. Pojkarna blir mobbade
i den nya skolan men lyckas klara sig ur
knipan. En större motgång och känsla av
skam uppstår när de ser sin far spela clown
i en kortfilm för att behaga sin chef.
Pojkarnas attityd till sin far ändras. De
undrar om deras pappa inte är så viktig som
de trott. De ifrågasätter allt fadern uppnått
och det han lärt dem eftersom han inte
mera kan stå för sina ord. Den tidigare hjälten förvandlas till ett genant fån men med
tiden kan man säga att han ”förmänskligas”
till en person som kunde kallas sympatisk
förälder.
Ozu beskriver med känslighet hur pojkarna förs från den bekanta hemmiljön till
något nytt som innebär ologiska lösningar,
ibland orättvisor och en värld med hierarkier. Pojkarna lär sig leva i en värld som är
mindre perfekt än de trott. De tappar sin
oskyldighet och lär sig att godkänna att
livet inte alltid är rättvist.
57
NÄSTAN INGENTING MEN ÄNDÅ NÅGOT
Ozus filmer förfinade det japanska uttrycket
: ”mono no aware”- vetskapen om att allt
är förgängligt. Han anses vara den mest
japanska av alla japanska filmmakare och
kanske just därför visades hans filmer sällan
utomlands innan 1960-talet.
Ozu var en mästare på att beskriva
den lägre medelklassen dvs. shomin-gekin.
Äktenskapet och familjen, framförallt spänningen mellan generationerna visar sig vara
grundteman för Ozu. Man säger att han
gjort bara liknande saker men detta tema
kan i all sin enkelhet med alla sina möjligheter till variation utgöra en hel reservoar
för idéer.
I Ozus filmer visas bara det mest vanliga och alldagliga, nästan ingenting och ända
allting.
Det materiella representerar bara en
tillfällig ro och rastplats emedan tystnaden
t.o.m. skakar, beskriver von Bagh.
Ur ett nät av enskilda detaljer växer
sig större teman fram i filmerna. Här några
exempel: hur nöts verktyg och ting i jämförelse med en människa? Den medvetna
och omedvetna förändringen av världen
och livet som tycks flyta förbi. Replikerna i
filmerna är tsehovskt noggranna, samtidigt
banala som de tar fram det mest essentiella.
Ozu var känd för sin perfektionism
men även för sitt alkoholbruk. Alkoholen
var ett viktigt stimuli för honom. Med hans
goda vän Kogo Nodan som skrev manuskript jämfördes manuskripten enligt hur
många sakeflaskor det gått åt för dem under
processen.
Ozu dog som 63 –åring på sin födelsedag. Han led av cancer. På hans gravsten
finns inte hans namn inristat utan ett
tecken ”mu” som betyder tomhet. De som
besöker graven lämnar ofta efter sig sakeflaskor för att hedra minnet av Ozu.
58
Ozu har haft en betydande roll för
den västerländska konst-filmen. Tex. Jim
Jarmusch, Wim Weners och Aki Kaurismäki
intygar att Ozus filmer haft en stor inverkan
på deras konstnärskap. Den stora publiken
lär känna bäst filmen Tokio Monogatari eller
Tokio Story av Ozu.
ETT MELODRAMA I SJUNDE HIMLEN
Frank Borzage var under sin tid en av de
mest kända regissörerna i Hollywood. Nuförtiden har han helt utan orsak hamnat i
skuggan precis som de romantiska melodramerna.
Borzage var en obotlig romantiker
vilket kommer fram i hans film The Seventh
Heaven- Sjunde himlen från 1927. Filmen
har kallats världens vackraste kärleksfilm
och baserar sig på en Broadway-pjäs från
1920-talet med samma namn.
Filmen vann under den första Oscarutdelning tre pris: Frank Borzage för regi, Kanet Gaynor för bästa kvinnlig rollprestation
och Benjamin Glazer för bästa manuskript.
Filmen hade rekommenderats med tanke på
priset för bästa film och scenografi.
Själva historien är simpel och utan
överraskningar. Den fattiga rörmokaren
Chico erbjuder en fristad åt Diane som jagas
av polisen och kriminella bovar. De förälskar sig och gifter sig för att leva lyckliga i
alla sina dagar trots fattigdomen. Lyckan
avbryts av att Chico blir inkallad till första
världskriget och sedermera avlider vid
fronten. Dianes liv rämnar samman. Chico
hade trots allt inte dött vid fronten utan
återvänder blind till Diane.
” Filmens älskande par, mannen vid
fronten, kvinnan i sitt vindsrum- hon förstenas varje förmiddag kl.11 till ett känslotillstånd av saknad som förintar mannens
död och låter tittaren förstå att även hans
blindhet kommer att förintas av kraften i
hennes kärlek” säger Peter von Bagh.
KÄRLEKENS KRAFT ÖVERVINNER
VÄRLDSLIGA HINDER
Man kunde säga att filmen handlar om en
samling av ytliga klischéer och en värld av
materiella element som skapar en kulissaktig bakgrund. Sjunde himlens Paris, Änglarna på gatan i Neapel och många andra
filmers Tyskland representerar ett liknande
själslandskap säger von Bagh.
Däremot är personernas inre liv mycket
verkligt.
Likheter med operavärlden kan även
hittas. Puccinis La Bohème hör till samma
kategori. Det kalla vindsrummet uppe på
en vind i Paris, den lungsjuke och döende
Mimi och Rodolfo som blir kvar för att sakna henne utgör ett riktigt melodrama.
Orden melodrama och romantik har en
tvivelaktig klang, det beror enbart på sämre
versioner av temat, inte på äkta slutfört
material inom genren, säger von Bagh.
Man kan säga att Borzages produktion
av ren romantik är ett mothugg till dagens
markandsföring och genomkommerciella
produktioner. Chaplin och Griffith representerar även de det bästa och rent legendariska skaparna av melodramer i romantisk
anda i Amerika under samma tid.
”Galjonsfiguren för den amerikanska
filmen var ädel, villkorslös ofta galen och
romantiker. Han förvrängde aldrig sanningen: ransonering var ransonering och
krig var krig. På detta sätt var filmerna den
tidens höjdpunkter av idealism: Kärleken
mellan två människor kunde övervinna alla
värdsliga hinder” skriver Peter von Bagh.
- Markku sunimento
59
Taiteilijat / Artister
Niall Chorell, tenori
Irlantilais-suomenruotsalainen Niall Chorell
aloitti lauluopintonsa vuonna 1995. Kaksi
vuotta myöhemmin hän jatkoi opintojaan
Sibelius-Akatemian oopperamusiikin osastolla. Suomessa hän on ollut mm. Jorma Hynnisen ja Tom Krausen oppilaana. Lontoossa
hän opiskeli Janice Chapmanin johdolla
2003-2004. Hänen nykyinen opettajansa on
Elisabeth Werres.
Vuodesta 2002 Chorell on työskennellyt
erityisesti oratorio- ja konserttisolistina. Hän
on esiintynyt lukuisissa eri produktioissa:
Bachin, Haydnin, Mozartin ja Brittenin
oratorioiden lisäksi Stravinskyn teoksessa
Oedipus Rex. Opperan puolella Chorell on
laulanut mm. Mozartia, Rossinia ja Puccinia.
Chorell voitti vuonna 2001 Lohjan tenorikilpailun ja sijoittui toiseksi Lappeenrannan
valtakunnallisissa laulukilpailuissa 2002 sekä
kolmanneksi Timo Mustakallio -kilpailussa
samana vuonna.
Niall Chorell, tenor
Niall Chorell har både irländskt och finlandssvenskt påbrå. Han inledde sina studier
vid Sibelius-Akademin 1995. Två år senare
fortsatte han sina studier vid Sibelius-Akademins operamusikavdelning. I Finland har
han fått studera för Jorma Hynninen och
Tom Krause. I London har han studerat för
Janice Chapman under åren 2003-2004.
Hans nuvarande lärare är Elisabeth Werres.
Från året 2002 har Chorell främst arbetat
som oratorie- och konsertsolist. Han har
uppträtt i otaliga produktioner med oratorier
av: Bach, Haydn, Mozart och Britten. Utöver
60
dessa även i Stravinskys Oidipus Rex. Chorell
har även framfört solistpartier i operor av
Mozart, Rossini och Puccini.
Året 2001 vann Chorell Lojo tenortävling. Han placerade sig vid andra plats i sångtävlingen i Villmanstrand 2002 samt erhöll
tredje plats i Timo Mustakallio-tävlingen i
Nyslott samma år.
Roope Gröndahl, piano
Gröndahl aloitti pianonsoiton opintonsa
8-vuotiaana, Oulunkylän Pop & Jazzopistossa. Ensimmäinen pianoläksy oli
Beatlesin Let it be. Se ei ole ihan tavallinen alku klassista musiikkia taituroivalle
pianistille.
Myöhemmin hän jatkoi pianonsoiton
opiskelua Sibelius-Akatemiassa Liisa
Pohjolan, Matti Raekallion ja Antti Siiralan johdolla sekä Helsingin Konservatoriossa Matti Oksalan oppilaana. Nykyään
hän opiskelee Lontoon Royal Academy
of Musicissa opettajanaan Christopher
Elton. Mestarikursseilla häntä ovat
ohjanneet mm. Paul Badura-Skoda,
Stephen Kovacevich ja András Schiff
sekä erityisesti kamarimusiikin saralla Ralf
Gothóni ja Emanuel Ax. Gröndahl on
myös opiskellut orkesterinjohtoa Jorma
Panulan johdolla.
Vuonna 2007 Roope Gröndahl sijoittui
toiseksi sekä kansallisessa Jyväskylän
pianokilpailussa että kansainvälisessä
Maj Lind -pianokilpailussa, jonka nuorin
osallistuja hän oli. Toukokuussa 2008 hän
edusti Suomea menestyksekkäästi Eurovision nuorten solistien kilpailun finaalissa
Wienissä, saavuttaen toisen palkinnon.
Gröndahl on esiintynyt kotimaassa
monien orkestereiden ja eturivin kapellimestarien kanssa. Ulkomailla hän on konsertoinut useissa Keski-Euroopan maissa ja
Yhdysvalloissa.
Roope Gröndahl tunnetaan myös
aktiivisena kamarimuusikkona. Häntä on
kuultu useilla festivaaleilla, muun muassa Kuhmon Kamarimusiikissa, Helsingin
Juhlaviikoilla sekä Iitin, Nauvon ja Turun
musiikkijuhlilla.
Roope gröndahl, piano
Gröndahl började spela piano som 8-åring
vid Åggelby Pop och Jazzinstitut. Den
första läxan var Let it be av Beatles. Detta
är inte en riktigt vanlig början för en virtuos och klassisk pianist.
Senare fortsatte han sina studier vid
Sibelius- Akademin för Liisa Pohjola,
Matti Raekallio och Antti Siirala samt
för Matti Oksala vid Helsingfors Konservatorium. Numera studerar han vid London Royal Academy of Music för Christopher Elton. Gröndahl har även deltagit
i otaliga mästarkurser under ledning av
Paul Badura-Skoda, Stephen Kovacevich och András Sciff. Vid mästarkurser
i kammarmusik har han spelat för och
Emanuel Ax. Han har också studerat
orkesterledning för Jorma Panula.
Året 2007 placerade sig Roope
Gröndahl vid andra plats i den nationella
pianotävlingen i Jyväskylä samt erhöll
samma placering i den internationella
Maj Lind-tävlingen, där han deltog som
den yngsta. I maj 2008 representerade
han med glans Finland vid Eurovisionens
tävling för unga solister i Wien. Han erhöll
andra pris även här.
Gröndahl har uppträtt i sitt hemland
med många orkestrar och framstående
kapellmästare. Utomlands har han konserterat i de flesta mellaneuropeiska länderna
samt i USA.
Roope Gröndahl är också känd som
aktiv kammarmusiker. Han har framträtt
på otaliga festivaler bla. Kuhmon Kamarimusiikki, Helsingfors festspel samt festivaler i Iitti, Nagu och Åbo musikfestspel.
Susannah Haberfeld,
mezzosopraano
Englannissa syntynyt Susannah Haberfeld opiskeli laulua ja näyttelemistä Royal
Northern College of Music –musiikkikorkeakoulussa ja täydensi opintojaan Bielin
Oopperastudiossa Sveitsissä. Hän on
esiintynyt ahkerasti useimmissa Euroopan
oopperataloissa ja laulanut erittäin monia
ja monipuolisia rooleja maailman oopperakirjallisuudesta.
Carinthischer Sommer-festivaalilla viime kesänä Haberfeld esitti Elisabetin roolin
kirkko-oopperassa Der Geburt des Täufers,
joka esitetään nyt Kauniaisissa Suomen
ensiesityksenä. Oopperalaulajan uransa
ohessa Haberfeld laulaa myös resitaaleja ja
esiintyy konserttisolistina. Hän työskentelee myös sosiaalisiin projekteihin erikoistuneen oopperan ja teatterin johtajana.
Susannah Haberfeld, mezzosopraano
Susanna Haberfeld är född i England och har
studerat sång och teater vid Royal Northern
College of Music ( musikhögskola). Studierna
fortsatte vid operastudion i Biel, Schweitz.
Hon har uppträtt flitigt vid de flesta operahus i Europa och sjungit många roller ur
operalitteraturen.
Vid Garinthischer Sommer –festival
framträdde Susanna förra sommaren som
61
Elisabeth i kyrkooperan Der Geburt des
Täufers som är skriven av Jouko Linjama.
Operan framförs även detta år vid Grankulla
musikfest för första gången i Finland. Utöver
sin operasångarkarriär sjunger Susanna även
resitaler och framträder som konsertsolist.
Hon jobbar även som ledare för en opera och
teater som är specialiserad på sociala projekt.
Mikael Helasvuo, huilu
Mikael Helasvuo tunnetaan ja laajaalaisena instrumenttinsa taitajana myös
kansainvälisesti. Hän on opiskellut huilunsoittoa Juho Alvaksen johdolla SibeliusAkatemiassa sekä Frantisek Cechin
oppilaana Prahan konservatoriossa ja
Aurèle Nicoletin oppilaana Freiburgin Musiikkikorkeakoulussa. Lisäopintoja hän on
harjoittanut eri mestarikursseilla opettajinaan mm. Jean-Pierre Rampal, Severino
Gazzelloni, Samuel Baron ja Pierre Sechét.
Kamarimuusikkona ja solistina hän on
esiintynyt useimmissa Euroopan maissa
sekä Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa ja
Japanissa. Hän konsertoi säännöllisesti niin
uudistuvan modernin ohjelmiston parissa
kuin myös barokki- ja klassisen ajan musiikin tulkkina alkuperäissoittimin. Hänet
tunnetaan mm. duona yhdessä pianisti Tuija
Hakkilan ja kitaristi Jukka Savijoen kanssa,
triona cembalisti Markku Mäkisen ja sellisti
Jussi Seppäsen kanssa, Rantatie-kvartetista
sekä alkuperäissoittimin soittavasta Ensemble Schrat -kvintetistä.
Helasvuo on toiminut Sibelius-Akatemian huilunsoiton professori. Hän on antanut
monia mestarikursseja mm. Saksassa, Ruotsissa ja Norjassa. Hämeenlinnan Musiikkia
Linnassa –festivaalin taiteellisena johtajan
hän on toiminut vuodesta 2001 lähtien.
62
Mikael helasvuo, huilu
Mikael Helasvuo är känd för sitt kunnande som flöjtist även internationellt. Han
har studerat flöjtspel för Juho Alvas vid
Sibelius-Akademin, för Frantisek Cechin
vid Konservatoriet i Prag samt för Aurèle
Nicolet vid Musikhögskolan i Freiburg.
Dessutom har han deltagit mästarkurser
för följande lärare: Jean –Pierre Rampal,
Severino Gazzelotti, Samuel Baron och
Pierre Sechét.
Som kammarmusiker och solist har
han uppträtt i de flesta europeiska länder
samt i USA, Sydamerika och Japan. Han
framför såväl modern musik som barockoch klassiskmusik med periodinstrument.
Han är också känd för sin duo med Tuija
Hakkila och gitarristen Jukka Savijoki,
även för sin trio med cembalisten Markku
Mäkinen och cellisten Jussi Seppänen, för
Rantatie-kvartetten samt Schrat ensmeblen som är en kvintett.
Helasvuo har verkat som professor i
flöjtspel och han har gett många mästarkurser i bla Tyskland, Sverige och Norge.
Helasvuo fungerar även som konstnärlig
ledare sedan 2001 för Musiikkia linnassafestivalen i Tavastehus.
Tuija Hakkila, piano
Tuija Hakkila opiskeli Sibelius-Akatemiassa
Liisa Pohjolan ja Eero Heinosen johdolla.
Hän jatkoi opintojaan Pariisin konservatoriossa Jacques Rouvier´n and Theodor
Paraschivescon kanssa. Muita tärkeitä
opettajia ovat olleet Claude Heffer, Malcolm Bilson, György Sebök, William Pleeth
ja Dmitri Bashkirov.
Hakkila on esiintynyt soolopianistina,
kamarimusiikkiryhmiossä ja säestäjänä
kaikkialla Euroopassa, Yhdysvalloissa,
Japanissa, Indonesiassa, Afrikassa ja EteläAmerikassa sekä tehnyt radio-ohjelmia
useissa maissa. Hän on tehnyt yhteistyötä Karita Mattilan, Vera Bethsin, Anner
Bijlsmam, Mikael Helasvuon, Sirkka-Liisa
Kaakinen-Pilchin, Anssi Karttusen, Alexei
Ljubimovin kanssa sekä esiin kapellimestarieden kanssa Okko Kamu, Jukka-Pekka
Saraste, Leif Segerstam ja Sakari Oramo.
Hakkilan ohjelmisto ulottuu Bachista
nykymusiikkiin. Hän on kiinnostunut
periodisoittimista ja esittänyt klassista ja
romanttista ohjelmistoa periodipianoilla,
mm. fortepianolla. Monet nykysäveltäjät
ovat pyytäneet häntä soittamaan teostensa maailman ensiesityksen.
Tuija hakkila, piano
Tuija Hakkila studerade vid SibeliusAkademin för Liisa Pohjola och Eero
Heinonen.Hon fortsatte sina studier vid
Konservatoriet i Paris för Jaques Rouvier
och Theodor Parschivesco.
Andra viktiga lärare som kan nämnas
är: Claude Heffer, malcolm Bilson, György
Sebök, William Pleeth och Dmitri Bashkirov.
Hakkila har uppträtt som solopianist, kammarmusiker och ackompanjatör
överallt i Europa, USA, Japan, Indonesien,
Afrika och Sydamerika. Hon har också
gjort radioprogram. Hon har gjort samarbete med Karita Mattila, Vera Beths,
Anner Bijlsman, Mikael Helasvuo, SirkkaLiisa Kaakinen-Pilch, Anssi Karttunen,
Alexei Ljubimov samt kapellmästarna
Sakari Oramo, Jukka-Pekka Saraste, Leif
Segerstam och Okko Kamu.
Hakkilas repertoar rör sig från Bach
till ny musik. Hon är intresserad av periodinstrument och har framfört klassiskt och
romanttisk musik på periodpianon bla.
fortepiano. Många kompositörer har bett
henne uruppföra deras verk.
Emil Holmström, piano
Emil Holmström on valmistunut musiikin
maisteriksi Sibelius-Akatemiasta, jossa hän
opiskeli pianonsoittoa Erik T. Tawaststjernan
johdolla sekä sävellystä Veli-Matti Puumalan
oppilaana. Vuodesta 2005 hän on täydentänyt opintojaan Pariisissa Marie-Françoise
Bucquet’n johdolla. Holmström on osallistunut
säännöllisesti Eero Heinosen mestarikursseille
ja lisäksi saanut opetusta mm. Andras Schiffiltä, Angela Hewitt’iltä, Jacob Lateinerilta,
Konstantin Boginolta ja Ilmo Rannalta.
Holmström on konsertoinut solistina, kamarimuusikkona ja lied-pianistina
useissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa
ja Brasiliassa. Suomessa hän on esiintynyt
mm. Sibelius-Akatemian konserttisarjoissa,
Lahden ja Lohjan kaupunginorkestereiden
solistina sekä eri kesätapahtumissa
Perusohjelmiston lisäksi Holmström
soittaa paljon uutta musiikkia: hän on
tilannut teoksia nuorilta säveltäjiltä, kantaesittänyt kymmeniä teoksia sekä tehnyt
tallenteita YLE:lle ja esiintynyt kaikilla
merkittävillä suomalaisilla nykymusiikkitapahtumilla.
Holmstömin erityisen kiinnostuksen
kohde on Beethoven sekä 1900-luvun
alun taide. Hän on perehtynyt Wienin
toisen koulukunnan säveltäjien, Ferruccio
Busonin ja Heitor Villa-Lobosin musiikkin
esittämiseen.
Emil holmström, piano
Emil Holmström är musikmagister och utbildad vid Sibelius-Akademin. Hans instrument
är piano. Han har studerat pianospel för Erik
t. Tawaststjerna och komposition för Veli
Matti Puumala. Sedan 2005 studerade han
vidare i Paris med Marie-Francoise Bucquet som lärare. Holmström har studerat
regelbundet även för Eero Heinonen vid
63
mästarkurser samt fått undervisning av
Andras Schiff, Angela Hewitt, Jacob Lateiner, Konstantin Bogino och Ilmo Ranta.
Holmström har konserterat som solist,
kammarmusiker och liedpianist i de flesta
europeiska länder, USA och Brasilien. I
Finland har han uppträtt bla. i konsertserierna vid Sibeliu-Akademin, som solist
för Lahtis- och Lojostadsorkester samt vid
olika sommarevenemang.
Utöver den traditionella repertoaren
spelar Holmström även nymusik: han har
beställt verk av unga kompositörer och
uruppfört ett tiotal verk, spelat in verken
för YLE samt uppträtt på alla framstående
evenemang för ny musik.
Holmströms särintresse är Beethoven
och konst från början av 1900-talet. Han
har fördjupat sig i Ferruccio Busonis och
Heitor Villa-Lobos musik.
Naoko Ichihashi, piano
Naoko Ichihashi valmistui vuonna 1981
Tokiossa Tohon musiikkikorkeakoulusta ja
pääsi samana vuonna Indianan yliopistoon
opiskelemaan pianonsoittoa professori
György Sebökin johdolla. Vuonna 1986
hän voitti yliopiston sisäisen pianokilpailun ja samana vuonna hänet palkittiin
parhaana säestäjänä Tšaikovski -viulukilpailussa Moskovassa.
Vuonna 1987 hän valmistui Ichihashi
Indianan yliopistosta ja siirtyi Suomeen
Sibelius-Akatemian tuntisäestäjäksi.
Samalla hänestä tuli Avanti!:n jäsen. Ensikonsertin hän antoi Helsingissä vuonna
1990. Vuosina 1991-1992 hän opiskeli
Ecole Normalissa Pariisissa Mariana Ribickin johdolla ja sai diplomin ”Licence de
Concert”. Tämän jälkeen hän on toiminut
opettajana Tampereen konservatoriossa.
64
Naoko Ichihashi konsertoi ahkerasti
solistina ja kamarimuusikkona Suomessa
ja Japanissa. Vuonna 1993 hän sai toisen
palkinnon Oulun kamarimusiikkikilpailussa ja samana vuonna hän liittyi Suomen
Solistiyhdistykseen.
Naoko ichihashi, piano
Naoko Ichihashi blev färdig 1981 från
musikhögskolan Toho i Tokio. Samma år
började hon studera pianospel vid universitetet i Indiana för professor György Sebök. 1986 vann hon universitetets interna
pianotävling och samma år utmärktes
hon som den bästa ackompanjatören vid
Tjaikovskij-violintävlingen i Moskva.
1987 blev hon färdig från universitetet i Indiana flyttade till Finland som
ackompanjatör vid Sibelius-Akademin.
Samma år blev hon också medlem i Avanti!
Sin debutkonsert gav hon 1990. 1991 och
1992 studerade hon för Mariana Ribicki
vid École Normal i Paris och fick diplomet
” Licence de Concert”. Efter detta har hon
verkat som lärare vid Konservatoriet i
Tammerfors.
Naoko Ichihaschi konserterar flitigt
som solist och kammarmusiker i Finland
och i Japan. 1993 fick hon andra pris i
kammarmusiktävlingen i Uleoborg och
detta år anslöt hon sig till Finlands solistförening.
Filharmonian suuressa salissa.
Vuonna 1991 Anastasia Injushina
muutti Suomeen opiskelemaan SibeliusAkatemiassa, josta valmistui vuonna 1997
Vjatseslav Novikovin johdolla erinomaisin arvosanoin. Opiskelujensa aikana
hänet palkittiin Maj Lind -pianokilpailussa
jaetulla II sijalla. Vuonna 1996 hän voitti
yhden Euroopan arvostetuimmista musiikkikilpailuista, Münchenin ARD-kilpailun,
sello-piano-sarjassa Sennu Laineen kanssa. Tämä voitto merkitsi hänelle solistisen
uran lisäksi kehitystä kamarimuusikkona
kansainvälisellä tasolla.
Injushina on kutsuttu esiintymään
myös monilla musiikkifestivaaleilla
Suomessa ja ulkomailla. Hän on lisäksi
konsertoinut aktiivisesti solistina ja kama-
Anastasia Injushina, piano
Anastasia Injushina aloitti pianonsoiton
opintonsa neljävuotiaana ja siirtyi pian
Pietarin konservatorion erikoismusiikkikouluun Lubov Rudovan luokalle. Jo
nuorena hän kiersi maata orkesterisolistina, ja 10 vuoden iässä hän sai esiintyä
ensimmäistä kerta maineikkaassa Pietarin
Anastasia injushina
rimuusikkona erilaisissa kokoonpanoissa
Euroopassa ja Etelä-Amerikassa.
Injushinan pitkäaikainen suhde kamarimusiikkiin kypsyi päätökseksi järjestää
uusi kamarimusiikkitapahtuma Helsinkiin.
Hän toimii Spring Light Chamber Music
festivaalin taiteellisena johtajana.
Anastasia Injushina, piano
Anastasia Injuschina inledde sina pianostudier som fyra åring och började fort
spela vid konservatoriet i St. Petersburg
för specialmusikskolans lärare Lubov Rudova. Redan som ung turnerade hon runt
landet som orkestersolist och som 10-åring
fick hon uppträda i den berömda filharmonsika salen i St.Petersburg.
1991 flyttade hon till Finland för att
studera vid Sibelius-Akademin. Hon spelade för Vjatseslav Novikov och avslutade
studierna 1997 med utmärkt vitsord. Under studietiden vann hon delat andra pris i
Maj Lind-tävlingen. 1996 vann hon en av
Europas mest uppmärksammade tävlingar
nämligen ARD-tävlingen i Munchen. Hon
deltog i deltävlingen för cello-piano med
Sennu Laine. Detta innebar mera tillfällen som solist samt som kammarmusiker i
internationella sammanhang.
Injushina har blivit inbjuden att spela
till många musikfestivaler i Finland och
utomlands. Hon har även konserterat aktivt som solist och kammarmusiker i olika
ensmebler i europa och i Sydamerika.
Hennes djupa intresse för kammarmusik mognade till ett beslut att ordna ett
nytt kammarmusikevenemang i Helsingfors. Hon fungerar som konstnärlig ledare
för Spring Light Chamber Music.
65
Sergei Kasparov, piano
Mestaripianisti Aleksei Lybimovin oppilas
Sergei Kasprov on hämmästyttänyt musiikkimaailmaa kypsillä Chopin-tulkinnoillaan ja taiturimaisella soitollaan.
”Pianotaiteilija, joka ei pelkää menevänsä liian pitkälle tai sanovansa liikaa”,
The Moscow Times kuvailee ja kiittää Kasprovin tekniikkaa sekä ilmaisun voimaa ja
herkkyyttä.
Kasprov esiintyy säännöllisesti Venäjällä sekä Ranskassa, Belgiassa, Puolassa
ja Saksassa. Parina viime vuonna hän on
vieraillut monilla eurooppalaisilla musiikkijuhlilla kuten La Roque d’Antheron
International Piano Festival, Klara Festival
in Brussels, Chopin and his Europe in Warsaw, Ruhr Piano Festival, Musical Gardens
in Warsaw.
Kasprov opiskeli Moskovan Tshaikovski-konservatoriossa Aleksei Lybimovin
johdolla ja suoritti pianon, vanhojen kosketinsoitinten ja urkujen diplomin. Vuodesta 2007 lähtien Kasprov on avustanut
Lybimovia ja opettanut omia oppilaitaan
Moskovan Konservatoriossa.
Kasprov on saanut ensimmäisen
palkinnon kansainvälisessä Skrjabin-kilpailussa, kansainvälisessä Nikolai Rubinstein-kilpailussa ja kansainvälisessä Maria
Judina-kilpailussa.
Sergei kasparov, piano
Sergei Kasprov är elev till den legendariska
Aleksei Lybimov. Kasprov har gjort världen häpen över hans Chopin tolkningar.
” Han är en pianokonstnär som inte
räds att gå för långt eller att han säger för
mycket” säger en kritiker vid The Moscow
Times och tackar Kasprov för sin tekniska
briljans och starka interpretation och uttryck.
66
Kasprov uppträder regelbundet i
Ryssland, Frankrike, Belgien, Polen och
Tyskland. Under de två senaste åren har
han gästat många fstivaler i Europa: La
Roque dÁnthero International Piano Festival, Klara Festival i Brussels, Chopin and
hisEurope in Warsaw, Ruhr Piano Festival,
Musical Gardens in Warsaw.
Kasprov har studerat vid Tjaikovskijkonservatoriet i Moskva under Aleksei Lybimovs ledning och avlade piano-, gamla
tangentinstrument- och orgeldiplom.
Sedan 2007 har han verkat som assistent
för Lybimov och undervisat egna elever
vid Konservatoriet i Moskva.
Kasprov har fått första pris i den
internationella Skrjabin-tävlingen, den internationella Nikolai Rubinstein-tävlingen
och i den internationella Maria Judinatävlingen.
Tuomas Kyyhkynen, piano
Tuomas Kyyhkynen (s.1987) aloitti
pianonsoiton opintonsa Katariina Nummen johdolla Espoon musiikkiopistossa.
Hän esiintyi Tapiola Sinfoniettan solistina
11-vuotiaana ja teki myös oman CD-levyn
samanikäisenä.
Vuodesta 1999 lähtien hän on opiskellut Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa, vuodesta 2006 lähtien solistisella
osastolla Teppo Koiviston johdolla sekä
vuodesta 2008 lähtien Erik T. Tawaststjernan oppilaana. Hänen opettajinaan ovat
olleet myös Dmitri Bashkirov, Marie-Francoise Bucquet, Arie Vardi, Boris Petrushansky, Karl-Heinz Kämmerling, Eero
Heinonen ja Leon Fleisher.
Kyyhkynen on palkittu monissa
kotimaisissa pianokilpailuissa. Lontoon
pianokilpailussa 2009 hän sai Educational
Award –erikoispalkinnon ja Maria Canals
–pianokilpailussa 2011 sai Medal of Honor
-mitalin sekä diplomin.
Kyyhkynen on esiintynyt erilaisissa
tilaisuuksissa eri puolella Suomea. Hän
on myös pitänyt soolokonsertteja Yhdysvalloissa, Isossa Britanniassa, Espanjassa,
Venäjällä, Hollannissa ja Ruotsissa. arvostelumenestys.
Kyyhkynen on esiintynyt myös kamarimuusikkona. Yhdessä trionsa kanssa, johon
kuuluivat Tuomaksen lisäksi viulisti Petteri
Iivonen ja sellisti John-Eric Saxén, hän
voitti II valtakunnallisen Erkki Melartinkamarimusiikkikilpailun syksyllä 2002.
Kyyhkysen tunnuslause on ”Believe in
what you are and make best of it!”
Tuomas kyyhkynen, piano
Tuomas Kyykynen född 1987 inledde sitt
pianospelande med Katariina Nummi vid
Esbo musikinstitut. Han spelade som solist
för Tapiola Sinfonietta som 11-åring och
gjorde en egen CD –skiva vid samma ålder.
1999 inledde han sina studier vid
Sibelius-Akademins ungdomsavdelning.
2006 fortsatte han vid solistiska avdelningen under Teppo Koivistos ledning.
2008 fortsatte han studier med Erik T.
Tawaststjerna. Han har okså haft andra
lärare: Dmitri Bashkirov, Marie-Francoise
Bucquet, Arie Vardi, Boris Petrushansky,
Karl-Heinz Kämmerling, Eero Heinonen
och Leon Fleischer.
Kyykynen har fått pris i mpnga tävlingar i Finland. I London 2009 fick han ett
specialpris Educational Award och i Maria
Canals-tävlingen 2011 fick han Medal of
Honor-medaljen samt ett diplom.
Kyyhkynen har uppträtt i Finland,
han har även haft solokonserter i USA,
Storbritannien, Spanien, Ryssland, Holland och Sverige. Riktigt kritikerrosad
kan man säga.
Kyyhkynen har även uppträtt som
kammarmusiker. Tillsammans med sin trio
i vilken även violinisten Petteri Iivonen
och cellisten John-Eric Saxén spelar.
Kyyhkynens rättesnöre i livet är ”
Believe in what you are and make the
best of it”.
Heini Kärkkäinen, piano
Heini Kärkkäinen opiskeli pianonsoittoa
aluksi Jyväskylässä Dmitri Hintzen oppilaana ja sittemmin Sibelius-Akatemiassa
Liisa Pohjolan johdolla suorittaen musiikin maisterin tutkinnon. Hän on täydentänyt opintojaan mm. Ralf Gothónin ja
Jacques Rouvier´n johdolla.
Heini Kärkkäinen on kotimaan lisäksi
esiintynyt laajasti eri puolilla Eurooppaa ja
Yhdysvalloissa. Hän on monien suomalaisorkestereiden mieluisa solistivieras, joka
on monesti esiintynyt mm. RSO:n, HKO:n,
Tapiola Sinfoniettan, Sinfonia Lahden ja
Avanti!n kanssa kapellimestareina mm.
Sakari Oramo, Jukka-Pekka Saraste,
Esa-Pekka Salonen, Hannu Lintu ja
Jean-Jacques Kantorow.
Arvostettuna kamarimuusikkona Heini
Kärkkäinen on Kuhmon kamarimusiikin
vakiovieras. Häntä on kuultu Suomessa
myös mm. Korsholmassa, Tuusulanjärvellä,
Turussa ja Joroisissa. Hän on esiintynyt
myös monilla ulkomaisilla musiikkijuhlilla.
Monipuolisena ja uuteen musiikkiin
ennakkoluulottomasti suhtautuvana
muusikkona Heini Kärkkäinen on kutsuttu
monesti kantaesittämään kamarimusiikkija orkesteriteoksia.
Heini Kärkkäinen voitti Ilmari Hannikainen –pianokilpailun 1984 ja sijoittui pari
vuotta myöhemmin toiseksi Maj Lind –kilpai67
lussa. Vuonna 1993 Kärkkäinen oli Espoon
kansainvälisen pianoviikon Nuori taiteilija.
heini kärkkäinen, piano
Heini Kärkkäinen studerade pianospel
i början i Jyväskylä som elev till Dmitri
Hintzen och sedermera vid Sibelius-Akademin för Liisa Pohjola. Hon har även studerat för Ralf Gothóni och Jaques Rouvier.
Heini Kärkköäinen har uppträtt såväl
i hemlandet som utomlands i Europa och i
USA. Hon har uppträtt många gånger med
RSO, Helsingfors stadsorkester, Tapiola
Sinfonietta, Sinfonia Lahti och Avanti! Som
kapellmästare kan nämnas Jukka –Pekka
Saraste, Sakari Oramo, Esa-Pekka Salonen,
Hannu Lintu och Jean-Jaques Kantorow.
Som erkänd kammarmusiker är Heini
Kärkköinen en standardgäst vid Kuhmon
kamarimusiikki. Man har kunnat höra
henne vid Korsholms musikfestspel, vid
Tusbysjön, i Åbo och i Joroinen. Hon har
även framträtt vid utländska festivaler.
heini kärkkäinen
68
mässa och alla mässor av Bruckner, Haydn
och Schubert med kända kapellmästare.
Langmayr har framträtt i alla europeiska länder, USA, Nya Zeeland, Japan
och Kina. Hon sjöng Maria rollen i Des
Geburt des Teufers när den framfördes som
uruppförande i Carinthischer Sommerfestival.
Som en mångsidig pianist är Heini
Kärkkäinen ofta inbjuden att spela och
uruppföra ny musik såväl som kammarmusiker som solist med orkester.
Heini Kärkkäinen vann Ilmari Hannikainen-tävlingen 1984 och placerade sig
två år senare som tvåa i MajLind-tävlingen. 1993 var Kärkkäinen Esbo pianoveckornas Unga konstnär.
Ursula Langmayr,
sopraano
Itävaltalainen Ursula Langmayr aloitti
musiikkiopintonsa kotikaupunkinsa Linzin
musiikkikorkeakoulussa ja jatkoi niitä
opintojaan Salzburgin Mozarteum-yliopistossa, jossa hänen opettajiaan olivat Ingrid
Janser-Mayr and Wolfgang Holzmayr.
Langmayr on ollut kysytty esiintyjä sekä kotimaassaan että ulkomaiden
musiikkijuhlilla. Hän on tehnyt yhteistyötä
monien kapellimestareiden ja taiteilijoiden
kanssa. Heihin kuuluvat mm. Dennis Russel
Davies, Silvian Cambreling, Emilio Pomàrico, Beat Furrer, Russel Ryan, Riccardo
Chailly, Johannes Kalitzke, Jonathan Nott.
Langmayr on myös aktiivinen oopperalaulaja. Hän on esiintynyt mm. monissa
Mozartin oopperoissa.
Langmayr tunnetaan myös lied-laulajana ja erityisesti oratorioiden esittäjänä.
Hän on esiintynyt Bachin Johannes- ja
Matteus-passiossa sekä h-molli messussa,
Brahmsin Deutsches Requiem, Mozart’s
c-minor mass and practically all masses
by Bruckner, Haydn and Schubert with
famous orchestras and conductors.
Langmayr on esiintynyt kaikkialla
Euroopassa sekä Yhdysvalloissa, Uudessa
Seelannissa, Japanissa ja Kiinassa. Hänen
Jyrki Linjama, säveltäjä
Ursula langmayr
lauloi viime kesänä Maria roolin Kauniaisissakin kuultavassa Die Geburt des
Täufers – kikko-oopperassa Carinthischer
Sommer –festivaalilla.
Ursula langmayr, Sopraano
Den österrikiska sopranen Ursula Langymar inledde sina studier i sin hemstad Linz
vid musikhögskolan och fortsatte sedan
sina studier vid Mozarteum i Saltzburg.
Hennes lärare i Saltzburg var Ingrid
Jansen-Mayr och Wolfgang Holzmayr.
Langmayr har varit mycket efterfrågad
i sitt hemland och utomlands. Hon har
gjort samarbete med många kapellmästare
och konstnärer bla. Dennis Russel Davies,
Silvian Camberling, Emilio Pomàrico, Beat
Furrer, Russel Ryan, Riccardo Chailly,
Johannes Kalitzke, Jonathan Nott.
Langmayr är också en aktiv operasångare och hon har uppträtt i många operor
av Mozart.
Hon är även känd som lied-sångare
och framförallt oratorier är hennes specialitet. Hon har framfört Bachs Johannes
och Matteuspassion och h-moll mässan,
Brahms Deutche Requiem, Mozart´s c-moll
Jyrki Linjama on säveltäjänä tunnollinen
käsityöläinen, joka kavahtaa sitoutumista
mihinkään tyylillisiin leireihin. Hän on moderni, muttei modernisti, ja syvästi perinnetietoinen, eikä kuitenkaan traditionalisti.
Linjamalle musiikki on osa ihmisyyttä:
se voi parhaimmillaan olla ”eettistä, syvällistä, vakavaa, huikeita ikuisuusperspektiivejä avaavaa”. Hän ei häpeä tavoitella
musiikillaan jotakin suurta ja ylevää.
Linjama on hyvin eurooppalainen
säveltäjä, jolle keskeisiä kulttuuriarvoja
ovat toisaalta kriittinen ilmapiiri, toisaalta
suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus.
Linjaman kirjoittamassa soitinmusiikissa keskeisiä alueita ovat olleet yhdelle tai
kahdelle instrumentille sävelletyt teokset
sekä orkesteriteokset. Hän pyrkii säveltäessään mahdollisimman hyvin huomioimaan kunkin soittimen oman luonteen.
Soitinmusiikin lisäksi Linjama on säveltänyt myös kuoroteoksia, joista tärkeimmät ovat kirkkomusiikkia. Säveltäessään
lajiperinteistä tietoista kirkkomusiikkia
Linjama tunnustaa kristillisen kulttuuriperinnön vaikutuksen taidemusiikkimme
moniin keskeisiin piirteisiin. Toisaalta hän
kompromissittomalla musiikillaan kieltäytyy luisumasta siihen marginaaliin, johon
kirkko musiikin kehityksen kannalta paljolti nykyään on joutunut. Jyrki Linjama
69
on sanan parhaassa merkityksessä vakava
säveltäjä. (Fimic)
Jyrki linjama, säveltäjä
Jyrki Linjama är känd som en noggrann
hantverkare som inte vill känna tillhörighet till någon genre eller stil. Han är
modern men ingen modernist samtidigt
som han är traditionsmedveten men ingen
traditionalist.
För Linjama är musiken en del av
mänskligheten, musiken beskriver en
etisk, djup, allvarlig och otroligt evighetsperspektiv. Han skäms inte för att
eftersträva ngt stort med sin musik.
Linjama är en mycket europeisk kompositör till vilken hör centrala kultbegrepp
som kritisk inställning med mångfald och
tolerans som grund.
Det centrala för Linjama i sin produktion har varit verk som är skrivna för ett
eller två instrument. Han strävar till att
komponera så väl för varje instrument som
möjligt.
Utöver instrumentalmusik har
Linjama även komponerat körmusik av
vilka kyrkomusiken är den viktigaste för
honom. Linjama uttrycker sin egen kristna
övertygelse och kyrkans viktiga inflytande
på den västerländska kulturen i sitt arbete.
Trots detta vägrar han att förvisas till det
hörn den kyrkliga musiken hänvisats till
idag. Jyrki Linjama kan verkligen kallas en
seriös kompositör. (Fimic)
Vjatšeslav Novikov, piano
Ukrainassa syntynyt Vjatšeslav Novikov
opiskeli ja suoritti loppututkinnon Kiovan
konservatoriossa legendaarisen professori
V. Topilinin johdolla.
Novikov aloitti uransa Kiovan Filhar70
monisen Orkesterin solistina. Hänestä
kehittyi yksi Ukrainan ja sittemmin koko
Neuvostoliiton eturivin muusikoista. Novikov soitti kamarimusiikkia perustamassaan
Kiova-triossa kymmenen vuoden ajan ja
toimi lisäksi useiden huippuvokalistien ja
instrumentalistien pianistina. Ukrainan
ykköspianistina hän konsertoi säännöllisesti
Moskovassa ja Pietarissa sekä esiintyi kaikissa itäblokin maissa solistina ja yhtyeissä
muiden tunnettujen muusikoiden kanssa.
Vuonna 1989 Novikov muutti Suomeen. Esiintyminen Kuhmon Kamarimusiikissa 1994 aloitti uuden ja menestyksekkään aktiivivaiheen Novikovin uralla.
Klassisen musiikin ohella jazzilla on
ollut tärkeä sija Novikovin elämässä. Joka
on kuullut hänen soittavan aamuyöstä
Kuhmon Kontion koulun juhlasalissa Kamarimusiikin iltamien lopputunneilla Jerome Kernin ikivihreän Smoke gets in your
eyes, ei voi unohtaa hänen virtuoosimaista
tulkintaansa, joka ei ole tästä maailmasta.
Vjatšeslav Novikov, piano
Vjateslav Novikov föddes i Ukraina och
tog sin slutexamen vid konservatoriet i
Kiev under ledning av profesor V. Toplini.
Han inledde sin karriär som solist för
Filharmoniska orkestern i Kiev. Han utvecklade still en av de mest framstående
musikerna i Ukraina och hela Sovjetunionen. Novikov spelade kammarmusik
i Kiev-trion och verkade dessutom som
pianist för sångare och instrumentalister. Som en av de främsta pianisterna
uppträdde han regelbundet i Moskva och
St.Petersburg samt alla andra östblocksländer. Han uppträdde som solist eller
kammarmusiker med andra berömda
musiker.
1989 flyttade Novikov till Finland.
Hans framträdande i Kuhmo 1994 ledde
till ett helt nytt aktivt skede för Novikov.
Utöver den klassiska musiken har
jazzmusiken alltid spelat en stor roll för
honom. Detta kan bevisas av den som
hört honom spela på småtimmarna i
Kuhmo ”Smoke gets in your eyes”. Hans
virtuosa version och tolkning är helt
enastående.
Jukka Nykänen, piano
Jukka Nykänen aloitti pianonsoiton
opintonsa 1985 Espoon musiikkiopistossa
Kata Nummen oppilaana ja jatkoi niitä
myöhemmin Sibelius-Akatemissa Teppo Koiviston johdolla. Hän valmistui
musiikin maisteriksi vuonna 2004 ja piti
ensikonserttinsa 2006.
Nykänen on työskennellyt paljon
laulu- ja orkesterimusiikin sekä teatterin
parissa, mm. lukuisissa Helsingin kaupunginteatterin produktioissa. Häntä on
voinut kuulla pianistina myös YLE1:n
radio-ohjelmissa Kansankynttilä (2006)
ja Mieletön musiikinhistoria (2007–2008),
jossa hän toimi lisäksi käsikirjoittajana ja
toimittajana.
Nykäsen erikoisalaa ovat omat sovitukset. Hänen levytyksensä Pianovirtuoso
sai erinomaisen vastaanoton ja Helsingin
Sanomat nimesi sen yhdeksi vuoden 2007
parhaista levyistä. Hän on esiintynyt
useasti Espoon kansainvälisellä pianoviikolla, Kuhmon kamarimusiikissa, Turun ja
Mäntän musiikkijuhlilla sekä LuostoClassicissa, jonka taiteellisena suunnittelijana
hän myös toimi vuonna 2011.
Jukka nykänen, piano
Jukka Nykänen inledde sina pianostudier
1985 vid Esbo musikinstitut med Kata
Nummi som lärare och fortsatte senare
studierna vid Sibelius-Akademin för Teppo
koivisto. 2004 blev han klar musikmagister
och debutkonserten hölls 2006.
Nykänen har jbbat mycket med sångare, orkeste- och teatermusik bla. i otaliga
produktioner vid Helsingfors stadsteater.
Nykänen har verkat som redaktör och
ansvarig för Rundradions (YLE1) program:
Kansankynttilä( 2006) och Mieletön musiikinhistoria (2007-2008).
Nykänens specialitet ligger i att arrangera musik. Hans skiva Pianovirtuosen
fick ett bra mottagande och Helsingin
Sanomat utnämnde skivan till en av årets
bästa skivor 2007.
Han har uppträtt många gånger vid
Esbo pianoveckor, Kuhmon Kamarimusiikki, Åbo musikfestspel och Mänttä Musikfestpel. Nykänen är konstnärlig ledare
för LuostoClassic sedan 2011.
Samuli Peltonen, sello
Samuli Peltonen aloitti sellonsoiton vuonna 1989 Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa Ferenc Gyimesin ja Jussi Peltosen
johdolla. Turun taideakatemiassa hän
opiskeli vuosina 1998-2002 Timo Hanhisen
oppilaana. Sibelius-Akatemiassa hän opiskeli vuosina 2002-2010 Sibelius-Akatemiassa professori Arto Noraksen luokalla,
josta hän valmistui erinomaisin arvosanoin
musiikin maisteriksi vuonna 2011.
Peltonen on täydentänyt opintojaan
useilla mestarikursseilla, opettajinaan mm.
Heinrich Shiff, Gary Hoffman, Tsuyoshi
Tsutsumi, Frans Helmersson, Martti Rousi
ja Marko Ylönen. Tällä hetkellä Peltonen
toimii sellonsoitonopettajana Metropolia
Ammattikorkeakoulussa Helsingissä sekä
sellistinä Helsingin Kaupunginorkesterissa.
Peltonen on esiintynyt usean suoma71
laisen orkesterin solistina. Monipuolisena
kamarimuusikkona Peltonen on ollut
mukana eri kokoonpanoissa mm. Yhdysvalloissa, Espanjassa, Islannissa, Saksassa,
Tanskassa ja Virossa.
Samuli Peltonen voitti toisen palkinnon
Baltian- ja Pohjoismaiden välisissä duokilpailuissa sisarensa Anna-Mari Murdveen
kanssa vuonna 2004. Pariisin Rostropovits
-kilpailuissa 2009 hän oli semifinalisti.
Vuonna 2006 hän saavutti ensimmäisen
palkinnon Turun kansallisissa sellokilpailuissa ja vuonna 2007 neljännen sijan
Paulon kansainvälisissä sellokilpailuissa.
Peltonen tuntee erityisen hyvin
Pendereckinsä: vuonna 2008 hän voitti
ensimmäiset Krzysztof Penderecki-sellokilpailut Puolassa ja hänet palkittiin myös
erikoispalkinnolla parhaasta Pendereckin
konserton esityksestä.
Samuli Peltosen instrumentti on
Pohjola-pankin taidesäätiön Grancinosello vuodelta 1698.
Samuli Peltonen, Sello
Samuli Peltonen inledde sina cellostudier
1989 vid Syd-Österbottens musikinstitut
för Ferec Gyimes och Jussi Peltonen. Han
studerade åren 1998-2002 vid Åbo Konstakademi för Timo hanhinen. 2002-2010
studerade Peltonen vid Sibeliu-Akademin
för progessor Arto Noras. 2011 fick han
sitt diplom med utmärkt vitsord.
Peltonen har studerat vidare vid
otaliga mästarkurser och fått undervisning
av: Heinrich Shiff, Gary Hoffman, Tsuyoshi
tsusumi, Frans Helmerson, Martti Rousi
och Marko Ylönen.
Idag verkar peltonen som lärare vid yrkeshögskolan Metropolia i Helsingfors samt
som cellist i Helsingfors stadsorkester.
Peltonen har uppträtt med många finska orkestrar som solist. Han är känd som
72
en mångsidig musiker och kammarmusiker
och har spelat i USA, Spanien, Island,
Tyskland, Danmark och Estland.
Han har vunnit andra pris i den baltiska och nordiska duotävlingen 2004 med
sin syster Anna-Mari Murdve. 2009 var
han semifinalist i Rostropovits-tävlingen
och 2006 erhöll han första priset i den
nationella cellotävlingen i Åbo. 2007 erhöll
han fjärde pris i Paulo cellotävlingen.
Peltonen känner sin Penderecki väl:
2008 vann han de första Krysztof Penerecki-cellotävlingarna i Polen och han fick
även ett särskillt nämnande för bästa tolkning av cellokonserten av Penderecki.
Samuli Peltonens instrument ägs av
Pohjola –Bankens konststiftelse, en Granchino från 1689.
Tami Pohjola, viulu
Tami Pohjola aloitti viulun soiton 3-vuotiaana. Hänen opettajanansa toimi ensin
Marja Olamaa, jonka jälkeen Leena Kiiski.
Vuodesta 2004 lähtien Tamin opettaja on
ollut Grazyna Gebert Espoon musiikkiopistossa. Hän aloitti opintonsa Reka Szilvayn
johdolla tänä syksynä.
Pohjola pääsi Elina Vähälän ja Janne
Malmivaaran perustamaan viuluakatemiaan. Neljä kertaa vuodessa viuluakatemialaiset kokoontuvat viiden vuoden ajan
ja saavat korkeatasoista opetusta Vähälän
ja Malmivaaran lisäksi myös Ana Chumachencolta ja Tuomas Haapaselta.
Ensimmäistä kertaa Pohjola kilpaili
Savonlinnassa Melartinin kamarimusiikkikilpailussa, jossa heidän trionsa – mikä?
sai toisen palkinnon. Vuonna 2009 hän
sijoittui ensimmäiseksi Young musiciankilpailussa, Tallinnassa. Samana vuonna
hän sai toisen palkinnon Juhani Heinosen
kilpailussa, Jyväskylässä.
Pohjola on konsertoinut Tapiola Sinfonietan ja Tapiolan nuorten sinfonikkojen
solistina ja nuorten solistien konsertissa
RSOn kanssa. Hänelle myös kamarimusiikki on myös tärkeää. Hän soittaa jousikvartetissa Paavo Pohjolan ja piano triossa
Juni Kimasen johdolla.
Tami pohjola, viulu
Tami Pohjola började spela som tre åring.
Hennes första lärare var Marja Olama och
efter det Leena Kiiski. Från 2004 framåt
har Grazyna Gebert undervisat henne vid
Esbo musikinstitut. Denna höst har hon
inlett studier med Reka Szilvay.
Pohjola blev antagen till Violinakademin grundad av Elina Vähälä och Janne
Malmivaara. Deltagarna i Violinakademin
sammankommer fyra gånger i året under
fem år och får då högklassig undervisning
av Vähälä, Malmivaara, Ana Chumachenko
och Tuomas Haapanen.
Pohjola tävlade för första gången i Nyslott under Melartin-tävlingen med sin trio
vid namn mikä? och fick andra pris. 2009
erhöll honförsta pris i Young Musiciantävlingen i Tallinn. Samma år fick hon
andra pris i Juhani Heinonen-tävlingen i
Jyväskylä.
Pohjola har konserterat med Tapiola
Sinfonietta och De unga symfonikerna i
Tapiola samt vid Unga Solisters konsert med
RSO. Kammarmusik är viktigt för henne,
hon spelar i stråkkvartett under ledning av
Paavo Pohjola och Juni Kimanen.
Mika pohjonen
Mika Pohjonen, tenori
Mika Pohjonen aloitti lauluopintonsa
15-vuotiaana Päijät-Hämeen konservatoriossa Terttu Isosaaren ja myöhemmin
oopperalaulaja Kalevi Koskisen oppilaana.
Vuosina 1998-2002 hänen laulunopettajanaan toimi oopperalaulaja Kai Valtonen ja
vuodesta 2003 professori Irina Gavrilovici.
Vuonna 1998 Pohjonen aloitti oopperauransa Suomen Kansallisoopperan
kuoron ykköstenorina, ja vuodesta 2003
lähtien hän on toiminut Suomen Kansallisoopperan vakituisena solistina. Pohjonen
on vieraillut useissa eurooppalaisissa oopperataloissa ja laulanut useiden sinfoniaorkestereiden solistina ympäri maailmaa.
Vuonna 2003 Pohjonen voitti Kangasniemen laulukilpailun ja sijoittui samana
vuonna kolmanneksi Lappeenrannan
laulukilpailussa ja oli semifinalisti Dresdenin
”Competizione dell’Opera”- laulukilpailussa.
Sitä ennen hän oli ehtinyt voittaa Suomen
tangokuninkuuden 18-vuotiaana vuonna
1991.
73
Mika Pohjonen, tenori
Mika Pohjonen inledde sina sångstudier
som 15-åring för Terttu Isosaari och senare
för operasångare Kalevi Koskinen. Året
1998-2002 studerade han för Kai Valtonen
och från året 2003 med Irina Gavrilovici.
1998 inledde Pohjonen sin operakarriär
vid Finlands Nationaloperan i kören som
första tenor. Från och med 2003 har han
hört till fastanställda solister vid samma
operahus. Pohjonen har gästat många
operahus i Europa och sjungit med många
orkestrar i världen.
2003 vann Pohjonen tävlingen i
Kangasniemi och placerade sig samma år
vid såmgtävlingarna i Villmanstrand på
tredje plats. I Dresden vid Competition
dellÓpera”-tävlingen placerade han sig
bland semifinalisterna. Innan detta hann
han vinna titeln årets tangokung som
18-åring.
Jonathan Roozeman, sello
Jonathan Roozeman (s. 1997) aloitti
sellonsoiton Tuija Vainion johdolla Espoon musiikkiopistossa. Lisäoppia hän sai
Heikki Rautasalolta. Syksystä 2009 hän on
opiskellut Sibelius Akatemian nuorisokoulutuksessa, ensin Hannu Kiiskin oppilaana
ja syksystä 2011 lähtien prof. Martti Rousin
johdolla. Opettajina ovat olleet myös Marko
Ylönen, Csaba Szilvay ja Alexander Baillie.
Keväällä 2008 Roozeman sai 1. palkinnon Jämsänkosken Nuori Sellisti-kilpailussa. Huhtikuussa 2009 hän sai 1. palkinnon ja kolme erikoispalkintoa Tallinnan
Young Musician-kilpailussa. Jonathanille
myönnettiin Pro Musica apuraha ja hänet
valittin Vuoden Nuoreksi Muusikoksi
toukuussa 2009. Vuonna 2010 hän sai
erikoispalkinnon Turun sellokilpailussa
74
Nuoresta iästään huolimatta Roozeman
on esiintynyt monien orkesterien solistina,
mm. vuonna 2010 Kaunasissa nuorten
musiikkifestivaalilla, Haapsalun 17. International String Festivalilla ja VuoristoKarabahin nuorten musiikifestivaalilla
omin konsertein, orkesterisolistina sekä
kamarimuusikkona
Kesänä 2011 hänet kutsuttiin Musiikki
ja Meri-festivaalille Inkooseen. Lisäksi hän
osallistui Kuhmon Kamarimusiikkijuhlille
Oleg Kagan muistosäätiönstipendiaattina,
Jerevanin ’Nuori Muusikko’-festivaalilla
Armeniassa ja Kamarikesä-festivaalilla
Ritarihuoneella.
Jonathan Roozeman on vakiovieras
Tapiola Sinfoniettan konserteissa, rakastaa
ruoanlaittoa ja leipomista ja viihtyy ladulla
ja pyörän selässä. Myös masurkat ja polkat
sujuvat hyvin vietettyään monet kesät
Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.
Jonathan roozeman, sello
Jonathan Roozeman (f. 1997) inledde
sina cellostudier för Tuija Vainio vid Esbo
musikinstitut. Han spelade också för Heikki
Rautasalo. Sedan hösten 2009 har han
studerat vid Sibelius-Akademins ung-
jonathan roozeman
domsavdelning, först för Hannu Kiiski och
sedan 2011 för Martti Rousi. Andra lärare
som kan nämnas är: Marko Ylönen, Csaba
Szilvay och Alexander Baille.
Våren 2008 fick han första pris i Ung
Cellist-tävlingen i Jämsänkoski. 2009 erhöll
han första pris i Young Musician-tävlingen
i Tallinn. Samma år fick Jonathan även Pro
Musica stipendiet och han blev vald till
Årets Unga Solist. 2010 erhöll han specialpris vid cellotävlingarna i Åbo.
Sin unga ålder till trots har han uppträtt
redan flitigt som orkestersolist, med egna
konserter samt som kammarmusiker tex.
2010 i Kauna på de ungas musikfestival,
International String Festival i Haapsalu och
Berg-Karabach musikfestivalen för unga.
Esa Ruuttunen, baritoni
Ruuttunen opiskeli aluksi teologiaa ja toimi valmistuttuaan papin virassa Temppeliaukion kirkossa Helsingissä. Sen ohessa
hän opiskeli laulua Sibelius-Akatemiassa,
josta valmistui vuonna 1980. Vuodesta
1985 lähtien hän on toiminut ammattilaulajana. Vakituinen kiinnitys Kansallisoopperan solistina alkoi syksyllä 1987,
josta hän jäi eläkkeelle elokuussa 2005.
Savonlinnan Oopperajuhlien solistikuntaan
hän on kuulunut 80 -luvulta lähtien ja
sai v. 2000 vuoden taiteilijan nimityksen.
Vuosina 2004-2007 hän toimi Nivalan
oopperakeskushankkeen sekä vuodesta
2007 lähtien Jokilaaksojen Musiikkisäätiön taiteellisena johtajana.
Vuonna 1996 Ruuttunen debytoi
Deutsche Oper Berlinissä, mikä johti
vierailuihin useisiin Euroopan tärkeimpiin
oopperataloihin.
Konserttisolistina hän on vieraillut monissa merkittävissä musiikkikaupungeissa
Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa
sekä mm. Tokiossa. Ruuttusen oopperarepertuaari sisältää keskeiset heldenbaritoniroolit sekä runsaasti kantaesityksiä mm.
uskonnollisaiheisten oopperoiden päärooleissa.
Ruuttusen konserttiohjelmistossa on
klassisen musiikin lisäksi paljon kirkko- ja
muuta hengellistä musiikkia.
Esa ruuttunen, baritoni
Esa Ruuttunen studerade först teologi
och verkade som präst vid Tempelplatsen
kyrka i Finland. Utöver detta studerade
han sång vid Sibelius-Akademin och
avslutade sina studier 1980. Sedan 1985
har han verkat som professionell sångare.
1987 inledde han sin karriär vid Finlands
Nationalopera som avslutades i och med
pensionering 2005. Ruuttunen har hört till
solistgardet vid Operafestspelen i Nyslott
sedan 80-talet och 2000 erhöll han titeln
Konstnär för sitt värv. 2004-2007 verkade
Ruuttunen som konstnärlig ledare för operacentrumprojektet i Nivala samt från år
2007 i samma uppdrag för Musikstiftelsen
i Jokilaakso.
1996 debuterade Ruuttunen vid
Deutche Oper i Berlin vilket ledde till
många gästspel till andra operahus i Europa.
Som konsertsolist har han gästat i
många musikstäder i Europa, USA, Kanada
och bla. Tokio.
Till Ruuttunens operarepertoar hör
alla centrala roller för heldenbariton samt
många uruppföranden gällande operor
med religiöst tema. Ruuttunens konsertrepertoar består av klassisk musik och
mycken kyrko- och annan religiös musik.
75
Elizaveta Samsonova, piano
Venäjällä syntynyt Elizaveta Samsonova aloitti pianonsoiton viisivuotiaana.
Vuodesta 1998 lähtien hän on opiskellut
Pietarin Konservatorion erikoismusiikkikoulussa Natalia Brovermanin ja myöhemmin pianisti Petr Laylsin johdolla.
Vuodesta 2011 Samsonova on opiskellut
Sibelius-Akatemiassa Erik T. Tawaststjerna
oppilaana.
Samsonova on esiintynyt Pietarin
konserttihallien lisäksi Suomessa, Saksassa, Sveitsissä ja Norjassa. Hän on soittanut yhdessä venäläisten, liettualaisten ja
suomalaisten orkesterien kanssa.
Samsonova on osallistunut moniin
kansallisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin
saaden niistä tunnustuspalkintoja. Hän on
osallistunut myös musiikkijuhliin Suomessa, Saksassa ja Norjassa.
Hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa
Erik T. Tawaststjernan mestariluokalla.
Elizaveta samsonova, piano
Elizaveta Samsonova är född i Ryssland
och där började hon sina pianostudier som
5-åring. Sedan 1998 har hon studerat vid
Konservatoriet i ST.Petersburg i specialmusikskolan under Natailia Brovermans ledning. Senare även under Petr
Laylsins uppsikt. 2011 inledde hon sina
studier vid Sibelius-Akademin med Erik
T.Tavaststjerna som lärare.
Samonova har uppträtt i salarna i
St.Petersburg men också i Finland, Tyskland, Schveits och Norge. Han har spelat
med orkestrar från Ryssland, Lettland och
Finland.
Samsonova har även deltagit i många
internationella tävlingar och fått många
utmärkelser. Hon har ocskå deltagit i musikfestspel såväl i Finland som i Tyskland
och Norge.
Hon studerar vid Sibelius-Akademin för
Erik T. Tawaststjerna och på mästarklassen.
Jaso Sasaki, viulu
Elizaveta Samsonova
76
Jaso Sasaki aloitti viuluopinnot vanhempiensa johdolla neljävuotiaana. Hän
jatkoi niitä Anu Jalkasen kanssa kunnes
pääsi Kuopion musiikkiopistoon, jossa
hän opiskeli Seija Mönkkösen johdolla.
Hän opiskeli myös Kuhmon viulukoulussa
vuosina opettajinaan Zinaida Gilels, Pavel
Vernikov sekä Ilja Grubert.
Sasaki opiskeli Sibelius-Akatemiassa
nuorisokoulutuksessa ensin Lahdessa
Pertti Sutisen ja sitten Kuopiossa Zoja Istominan johdolla. Helsingissä hän opiskeli
Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen
linjalla professori Igor Bezrodnyn ja Mari
Tampere-Bezrodnyn luokalla vuosina
1995–2001 ja suoritti viuludiplomin
keväällä 2001 korkeimmalla mahdollisella
arvosanalla.
Syksyllä 2001 Sasaki muutti Lontooseen, jossa hän opiskeli Guildhall School
of Music’issa vuosina 2001–2003 Yfrah
Neamanin ja Jack Glickmanin johdolla ja
valmistui musiikin maisteriksi syksyllä
2002 loistavin arvosanoin.
Sasaki on voittanut palkintoja useissa
kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa. Aikaisempiin kilpailumenestyksiin
kuuluu ylivoimainen voitto vuonna 1986
Kuopion raittiusseuran järjestämässä
musiikkikilpailussa. Silloin 10-vuotias
tuleva mestari sai myös toisen palkinnon
piirustuskilpailussa.
Sasaki on esiintynyt laajalti sekä
Euroopassa, Lähi-idässä ja Yhdysvalloissa
sekä solistina että kamarimuusikkona.
Tällä hetkellä Sasaki työskentelee kokopäiväisesti Sibelius-Akatemian tohtorikoulussa suoritettavan musiikin taiteellisen
tohtorintutkinnon parissa. Hänet tunnetaan myös palkittuna autojen entisöijänä
ja loistavana kokkina.
Sasakin käytössä on Pohjola Pankin
Taidesäätiön Ferdinandus Gagliano-viulu
vuodelta 1767.
Jaso sasaki, viulu
Jaso Sasaki inledde sina violinstudier under
ledning av sina föräldrar som 4-åring. Han
fortsatte med Anu Jalkanen tills han blev
antagen till musikinstitutet i Kuopio där
han fick spela för Seija Mönkkönen. Han
suderade också vid Violinskolan i Kuhmo
och undervisades då av Zinaida Gilels, Pacel
Vernikov och Ilja Grubert.
Sasaki studerade först vid SibeliusAkademins ungdomsavdelning med
Pertti Sutinen i Lahtis och sedan med Zoja
Istomina i Kuopio. I helsingfors studerade
han för professor Igor Bezrodny och Mari
Tampere-Bezrodny 1995-2001 och avlade
diplom våren 2001 med högsta vitsord.
Hösten 2001 flyttade Sasaki till London
för att studera vid Guildhall School of
Music under ledning av Yfrah Neaman och
Jack Glickman 2001-2003. 2002 avlade han
sin examen med högsta vitsord.
Sasaki har vunnit ett flertal tävlingar
i såväl nationella som internationella
tävlingar. Han vill själv lyfta fram en tidig
vinst som 10-åring i en tävling arrangerad
av nykterhetsföreningen i Kuopio. Samma
gång premierades han i en teckningstävling.
Sasaki har uppträtt i Europa, Mellanöstern och USA såväl som solist som kammarmusiker.
Idag arbetar Sasaki vid Sibelius-Akademin heltid för sin doktorsavhandling. Han
är känd även som en skicklig reparatör av
gamla bilar samt som duktig kock.
Sasaki har i sitt bruk en violin, Ferdinandus Gagliano från år 1767. Violinen ägs
av Pohjola Bankens konststiftelse.
Pirkka Sippola, viulu
Pirkka Sippola (s.1996) opiskelee SibeliusAkatemian nuorisokoulutuksessa sekä
viulua että pianoa. Viuluopettajina ovat
olleet Janne Malmivaara ja Seppo Tukiainen sekä piano-opettajana Hui-Ying
Liu-Tawaststjerna. Pirkka aloitti soittoopinnot 5-vuotiaana Keski- ja Itä-Helsingin musiikkiopistoissa, opettajinaan Sirpa
Lannes-Tukiainen ja Leena Nikula. Pirkka
valittiin syksyllä 2010 Viuluakatemian
mestarikursseille, joissa opettajina ovat
Janne Malmivaaran lisäksi mm. Tuomas
Haapanen, Elina Vähälä, Ana Chumanenko
ja Ilja Grubert.
Pirkka Sippola on esiintynyt sekä
solistina että kamarimuusikkona Suomen
lisäksi monissa Euroopan maissa. Veljensä
77
Réka szilvay
Visan kanssa hän on esiintynyt SibeliusAkatemian Primo -ohjelmapalvelun solistikaartissa sekä Trio-Bros –kokoonpanossa
yhdessä Kuisma ja Visa –veljien kanssa.
Viulussa Pirkka Sippola on palkittu
Tallinnan Young Musician- kilpailussa
vuonna 2007 ja Jyväskylän viulukilpailussa vuonna 2009.
Keväällä 2011 Pirkka valittiin 84 hakijan
joukosta RSO:n nuorten solistien konserttiin
Wieniawskin viulukonserton solistiksi.
pirkka sippola, viulu
Pirkka Sippola(f. 1996) studerar vid SibeliusAkademins ungdomsavdelning både violin
och piano. Som violinlärare har hon haft
Janne Malmivaara och Seppo Tukiainen samt
som pianolärare: Hui-Ying Liu Tawaststjerna.
Pirkka började spela som 5-åring vid Mellersta- och Östra Helsingfors. Hans lärare där
var Sirpa Lannes Tukiainen och Leena Nikula. Pirkka valdes 2010 till Violinakademin.
Där undervisar Janne Malmivaara, Tuomas
Haapanen, Elina Vähälä, Ana Chumachenko
och Ilja Grubert.
Pirkka Sippola har konserterat som solist
och kammarmusiker i Finland och utomlands. Med sina bröder Visa och Kuisma
har Pirkka uppträtt som solister i SibeliusAkademins Primo-solister.
Som violinist har Pirkka fått erkännande
i Tallinn vid Young Musician tävlingen 2007
samt vid violintävlingarna i Jyväskylä 2009.
Våren 2011 valdes Pirkka bland 84
sökande till årets Unga Solist för RSO. Hans
program är Wienawskis violinkonsert.
Visa Sippola, piano
Visa Sippola (s.1993) aloitti pianonsoiton
5-vuotiaana Itä-Helsingin musiikkiopistossa Arja Suorsa-Rannanmäen oppilaana
78
ja on sen jälkeen opiskellut SibeliusAkatemiassa Meri Louhoksen, Hamsa
Al-Wadi Juriksen, Matti Raekallion, Antti
Siiralan ja Liisa Pohjolan johdolla. Hän on
osallistunut lukuisille kotimaisille ja kansainvälisille mestarikursseille, joissa häntä
on opettanut muiden muassa kuuluisat
pianistit Bruno Gelber ja Malcolm Bilson.
Visa Sippola on esiintynyt solistina ja kamarimuusikkona Suomen lisäksi Virossa, Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Vuonna 2002 hänen trionsa voitti ensimmäisen palkinnon Erkki Melartin – kamarimusiikkikilpailussa. Vuonna 2004 hän
voitti ensimmäisen palkinnon International
Young Musician – kilpailussa Tallinnassa.
Hänet valittiin edustamaan Suomea Eurovision nuorten solistien kilpailuun Wieniin
vuonna 2006. Vuonna 2008 hän voitti kolmannen palkinnon kansainvälisessä Vladimir Horowitz – pianokilpailussa Ukrainassa.
Vuonna 2010 Visa Sippola voitti Yleisradion
palkinnon nuorelle lahjakkuudelle.
Visa Sippola on esiintynyt useilla
musiikkijuhlilla. Hän on esiintynyt monien
sinfoniaorkestereiden solistina.
Visa Sippola edusti Suomea Bergen
International Music Festivalilla 2011, jonne
sinfoniaorkesterit saivat lähettää yhden
nuoren muusikon jokaisesta Pohjoismaasta.
visa sippola, piano
Visa Sippola (f. 1993) inledde sina studier
som 5-åring vid Östra Helsingfors musikinstitut med Arja Suorsa-Rantamäki
som lärare. Efter det inledde han studier
vid Sibelius-Akademin med Meri Louhos,
Hamsa Al-Wadi Juris, Matti Raekallio,
Antti Siirala och Liisa Pohjola. Han har
deltagit i många mästarkurser såväl nationellt som internationellt. Bland mästarkurslärarna kan nämnas: Bruno Gelber och
Malcolm Bilson.
Visa Sippola har uppträtt som solist
och kammarmusiker i Finland med också i
Estland, Tyskland, Storbritannien och USA.
2002 vann hans trio första pris i Erkki
Melartin-kammarmusiktävlingen i Nyslott.
2004 vann han första pris i Talinn i Young
Musician –tävlingen. Han valdes också
att representera Finland i Wien under
Eurovisionen tävling för unga solister.
2008 vann han första pris i den internationella Vladimir Horoviwitz-pianotävlingen i
Ukraina. 2010 vann han ett pris för en ung
begåvning som delades ut av Rundradion.
Visa har uppträtt under många festivaler och som solist för många symfoniorkestrar.
Visa Sippola representerade Finland i
bergen International Music Festival 2011.
Symfoniorkestrar från hela norden kunde
skicka en ung solist per land och Visa
valdes från Finland.
Réka Szilvay, viulu
Unkarilais-suomalainen viulisti Réka
Szilvay aloitti viulunsoiton nelivuotiaana
Itä-Helsingin Musiikkiopistossa isänsä
Géza Szilvayn ohjauksessa. 12-vuotiaana
hän jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemiassa
professori Tuomas Haapasen johdolla ja
1992-98 Wienin musiikkikorkeakoulussa
opettajanaan professori Gerhard Schulz
(Alban Berg kvartetti).
Esiintymiskokemusta Rékalle kertyi
jo polvenkorkuisena hänen soittaessaan
55-osaisessa televisiosarjassa ”Viuluviikarit Musiikkimaassa”. RSO:n solistina hän
esiintyi ensimmäistä kertaa 10-vuotiaana.
Réka Szilvayn kansainvälinen läpimurto
tapahtui vuonna 1999 hänen debytoidessaan Wienin Musikverein –salissa Sibeliuksen viulukonsertolla.
Sittemmin hän on konsertoinut mm.
Pietarin Mariinski-orkesterin, Lotoon
filharmonisen orkesterin ja monien muiden
maineikkaiden orkesterien solistina ja
tunnettujen kapellimestarien johdolla.
Suomalaisorkestereiden solistina Szilvay
esiintyy säännöllisesti niin kotimaassa
kuin ulkomaan kiertueilla. Resitaaleja hän
on soittanut Suomessa ja muualla Euroopassa sekä Japanissa ja Yhdysvalloissa.
Szilvay on vieraillut useilla kansainvälisillä festivaaleilla. Hänen esiintymiskalenteristaan löytyvät Helsingin Juhlaviikot, Kuhmon Kamarimusiikki, Savonlinnan
Oopperajuhlat, Klangbogen Wien, Haydn
Festspiele Eisenstadt, David Oistrach Festival, Festival St. Gallen ja Singapore Arts
Festival.
Vuonna 2006 Réka Szilvay nimitettiin
Sibelius-Akatemian viulumusiikin professoriksi.
79
Réka Szilvay, viulu
Réka Szilvay har ungerskt och finskt påbrå
och hon började spela violin som 4-åring
för sin pappa Géza Szilvay vid Östra
Helsingfors musikinstitut. Som 12-åring
fortsatte hon sina studier vid SibeliusAkademin för Tuomas Haapanen.1992-98
studerade hon vid Musikhögskolan i Wien
under ledning av Gerhard Schultz från
Alban Berg-kvartetten.
Réka har uppträtt mycket redan som
barn bla. i TV-programmet Viuluviikarit,
en TV-serie med 55 delar. Réka var redan
som 10-åring solist för RSO. 1999 framförde Réka Sibelius violinkonsert på sin
debutkonsert. Detta blev hennes genombrott i Musikverein i Wien.
Sedermera har hon konserterat
som solist med Marinskij-orkestern i
St.Petersburg, Londons filharmoniska
orkester och med många andra orkesterar
med kända kapellmästare. Med finska
orkesterar spelar Re´ka såväl i hemlandet
som under turnéer utomlands.Resitaler har
hon spelat såväl i Finland som i Europa,
Japan och USA.
Hon har också spelat vid många festivaler bla. Helsingfors festspel, Kuhmon
kamarimusiikki, Operafestspelen i Nyslott,
Klangbogen Wien, Haydn Festspiele Eisenstadt, David Oistrach Festival, Festival St.
Gallen och Singapore Arts Festival.
2006 blev Réka Silvay utnämnd till
professor vid Sibelius-Akademin.
Erik T. Tawaststjerna,
piano
Erik T. Tawaststjerna on opiskellut pianonsoittoa Helsingissä Tapani Valstan johdolla
ja Moskovassa Genrijetta Mirvisin johdol80
jen taiteellisen toiminnan huippuyksiköksi
2001–2003.
Hänen oppilaansa mm. Janne Mertanen, Henri Sigfridsson, Victor Chestopal,
Julia Mustonen, Risto-Matti Marin ja Terhi
Dostal, ovat menestyneet hyvin kotimaisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa.
Erik T. Tawaststjerna, piano
Erik t. tawastsjerna
la. Lisäksi hän opiskeli Wienin musiikkikorkeakoulussa Dieter Weberin johdolla,
New Yorkin yliopistossa Eugene Listin
johdolla ja New Yorkin Juilliard Schoolissa
Sascha Gorodnitzkin johdolla. Lisäksi hän
on osallistunut Wilhelm Kempffin mestarikursseille.
Tawaststjerna ei kaihda ohjelmistovalinnoissaan haastaviakaan suurteoksia.
Toisaalta hän on parhaimmillaan pelkistettyjen miniatyyrien vähäeleisenä tulkkina.
Hän on levyttänyt Jean Sibeliuksen koko
pianotuotannon BIS-levy-yhtiölle sekä
muuta soolo- ja kamarimusiikkia kotimaassa.
Tawaststjerna on konsertoinut ympäri
Eurooppaa sekä USA:ssa, Meksikossa,
Chilessä, Taiwanissa ja Japanissa.
Tawaststjerna nimitettiin SibeliusAkatemian piano- ja kamarimusiikin
lehtoriksi 1982 ja pianomusiikin professoriksi vuodesta 1986. Hänen johtamansa
pianon koulutuslinja nimitettiin yliopisto-
Erik T. Tawaststjerna har studerat pianospel för Tapani Valsta i Helsingfors men
också i Moskva för Genrijetta Mirvisin.
Utöver detta förde studierna honom till
musikhögskolan i Wien för att studera för
Dieter Weber, till universitetet i New York
för Eugen List och till Julliard School för
att studera för Sascha Gorodnitzki. Han
har även studerat för Wilhelm Kempff vid
hans mästarkurser.
Tawaststjerna aktar sig inte för utmanande storverk i sitt val av repertoar. Å
andra sidan är han bäst i enkla minimalistiska miniatyrer. Han har spelat in Jean
Sibelius hela produktion för piano för
BIS-bolaget samt annan solorepertoar och
kammarmusik i Finland.
Tawaststjerna har konserterat i Europa, USA, Meksiko, Chile, Taiwan och
Japan.
Tawaststjerna utnämndes till lektor i piano och kammarmusik 1982 vid
Sibelius-Akademin. Sedan 1986 är han
professor i pianospel vid samma instans.
Hans pianoavdelning på Sibelius-Akademin utnämndes 2001-2003 till ett högsäte
för konstnärlig verksamhet.
Bland hans elever har vi : Janne Mertanen, Henri Sigfridsson, Victor Chestopal, Julia Mustonen, Risto-Matti Marin
och Terhi Dostal. Alla har klarat sig bra i
den internationella konkurrensen.
Tove Åman, sopraano
Kokkolalaissyntyinen Tove Åman on suorittanut lauludiplomin ja maisteritutkinnon
Sibelius-Akatemiassa. Hänen lauluohjelmistossaan on kaikkea operetista, musikaalista
ja oopperasta Liediin ja barokkimusiikkiin.
Kansallisoopperan solistikunnan jäsen
Åman on ollut vuodesta 1999. Kaudella
2010-11 hänen roolejaan ovat mm. Wellgunde Wagnerin oopperoissa Rheininkulta
ja Jumalten tuho, Nella Puccinin oopperassa Gianni Schicchi, Anja Oskar Merikannon Juhassa sekä merenneito Dvorakin
Rusalkassa.
Tove Åman voitti Kangasniemen laulukilpailun 1994 ja Lappeenrannan laulukilpailun 1999.
Oopperalevytyksiä ovat Selin Palmgrenin
Daniel Hjort sekä Paciuksen Prinsessan av
Cypern, molemmat Ulf Söderblomin johdolla.
Tove Åman on saanut Kokkolan kaupungin kulttuuripalkinnon 1998.
tove åman
81
Tove åman, sopraano
Tove Pman är född i Nykarleby och har
avlagt sångdiplom och magisterexamen
vid Sibelius-Akademin. I hennes repertoar
hittas allt från operetter, musikaler, lieder
och opera. Tove åman har hört till Finlands
Nationaloperas solister sedan 1999. 20102011 sjöng hon Wellgunde ur Wagners
opera Rhenguldet samt Ragnarök. Hon
sjöng också Nella ur Ouccinis Gianni Schicchi, Anja ur Oskar Merikantos Juha samt
sjöjungfrun ur Dvoraks Rusalka.
Tove Åman vann sångtävlingen i
Kangasniemi 1994 och sångtävlingen i
Willmanstrand 1999.
Av operaskivinspelningarna kan följande nämnas: Selim Palmgrens Daniel Hjort
och Prinsessan av Cypern skriven av Pacius,
båda under ledning av Ulf Söderblom.
1998 tilldelades Tove Åman kulturpriset av Nykarleby stad.
Victoria Vatanskaja, piano
Victoria Vatanskaja (s. 1988) on opiskellut
vuodesta 2003 lähtien Sibelius-Akatemian
nuorisokoulutuksessa ja vuodesta 2009
lähtien peruskoulutuksessa opettajanaan
aluksi Margit Rahkonen ja sittemmin
Teppo Koivisto ja Erik T. Tawaststjerna.
Vatanskaja esiintyy säännöllisesti
solistina, liedpianistina ja kamarimuusikkona. Konsertteja hän on antanut kotimaan lisäksi Iso-Britanniassa, Unkarissa,
Saksassa, Venäjällä ja Virossa.
Victoria vatanskaja, piano
Viktoria Vatanskaja (f.1988) har studerat
sedan 2003 vid Sibelius-Akademins först
vid ungdomsavdelningen och sedan på
högskolan. Hennes lärare har varit Margit
Rahkonen, Teppo Koivisto och Erik T.
82
Tawaststjerna.
Vatanskaja uppträder regelbundet som
solist, liedpianist och kammarmusiker. Hon
har konserterat förutom i sitt hemland i
Storbritannien, Ryssland och Estland.
Anton Ylikallio, piano
Anton Ylikallio (s. 1988) on kotoisin
Vaasasta, jossa hän opiskeli pianonsoittoa
paikallisessa Kuula-opistossa opettajanaan
Christine Bengtsson. Vuosina 20072010 hän opiskeli Jyväskylässä Carlos
Turriagon oppilaana. Syksystä 2010 hän
on opiskellut Sibelius-akatemialla Erik T.
Tawaststjernan johdolla.
Ylikallio voitti ensimmäisen palkinnon
Oulun Leevi Madetoja -pianokilpailussa
vuonna 2009, ja saavutti finaalipaikan
Jyväskylän Ilmari Hannikainen -pianokilpailussa vuonna 2010.
Anton ylikallio, piano
Anton Ylikallio (f. 1988) är hemma från
Vasa och där började han spela piano vid
Kuula-institutet med Christine Bengtsson som lärare. 2007-2010 studerade han
för Carlos Turriago i Jyväskylä. Sedan
2010 har han studerat för Erik T. Tawaststjerna vid Sibelius-Akademin.
Ylikallio vann första priset i Leevi
Madetoja tävlingen i Uleoborg 2009 och
erhöll finalplats i Ilmari Hannikainentävlingen i Jyväskylä 2010.
Yhtyeet / Ensembler
Asasello-kvartetti
Asasello-kvartetti
Rostislav Kojevnikov, viulu
Barbara Kuster, viulu
Justyna Sliva, alttoviulu
Andreas Müller, sello
Asasello-kvartetti perustettiin vuonna
2000 Baselissa, jossa yhtyeen jäsenet
tapasivat toisensa opiskellessaan kamarimusiikkia Baselin musiikkikorkeakoulussa.
Nimivalinta kertoo aina jotain yhtyeen
taiteellisista ja sisällöllisistä tavoitteista.
Kvartetti valitsi nimensä Mihail Bulgakovin kirjan, Saatana saapuu Moskovaan
monimerkityksisen henkilöhahmon Asasellon mukaan.
Kirjassa langennut enkeli Azazel
nöyrtyy Mefiston puudeliksi, Asaselloksi.
Vielä langenneenakin enkelinä hänellä on
samoja ominaisuuksia kuin Prometeuksella, joka kreikkalaisen mytologian mukaan
loi ihmiset ja varasti heille jumalilta tulen.
Tuon titaanin tavoin hänkin tuo ihmiskunnalle muinaisten aikojen taivaalliset
salaisuudet, tiedon ja työkalut.
Näin haasteellisen nimen valintaan
liittyy suuria riskejä, mutta se kertoo myös
vahvasta itsetunnosta.
Lopetettuaan opintonsa Baselissa
yhtyeen jäsenet siirtyivät Kölniin 2003
jatkamaan kvartettiopiskelua Alban Bergkvartetin kanssa.
Kvartetti soittaa sekä klassis-romanttista että nykymusiikkia, usein rinnakkain.
Asasello-kvartetti on esiintynyt maailman johtavissa konserttisaleissa, mutta
myös kaukana niistä, sekä Lontoon Wig-
more Hallissa että Siperiassa Irkutskin Filharmonian salissa. Vuonna 2009 kvartetti
teki konserttikiertueen neljässä maassa,
Venäjällä, Puolassa, Saksassa ja Sveitsissä,
poiketen valtaväyliltä myös sivuteille ja
kaupungeista kyliin.
Yhtyeellä on henkilökohtaiset ja läheiset kontaktit moniin nykysäveltäjiin, mm.
Kaija Saariahoon, Toshio Hosokawaan,
Aleksandra Grykaan ja Matthias Pintscheriin. Asasellon primas Kojevnikov itsekin
säveltää.
Asasello-kvartetten
Rostislav Kojevnikov, violin
Barbara Kuster, violin
Justyna Sliva, altviolin
Andreas Muller, cello
Asasello-kvartetten grundades år 2000 i
Basel. Medlemmarna träffades där under
83
sina studier i kammarmusik vid musikhögskolan.
Valet av namn på ensemblen berättar
något om gruppens konstnärliga mål och
ideal. Kvartetten valde sitt namn enligt
boken ”Mästaren och Margarita” som
handlar om Mefistos ankomst till staden
Moskva. I boken figurerar en mångfasetterad person vid namn Asasello.
I boken fötrollas ängeln Azazel till Mefistos pudel och får därmed namnet Asasello. Även som förtrollad bär han samma
egenskaper som Prometeus som enligt
den grekiska mytologin skapade människan och stal elden av gudarna. Liksom
en liknande titan hämtar han himmelska
hemligheter med sig: kunskap och verktyg.
Att välja ett så ambitiöst namn för en
ensemble belyser gruppens höga mål samt
självkänsla.
År 2003 förflyttade sig kvartetten till
Köln för att fortsätta sina studier med
Alban Berg-kvartetten.
Kvartetten spelar såväl klassiskt romantisk musik som ny musik, ofta sida vid
sida.
Asasello –kvartetten har uppträtt i de
mest berömda salarna men även väldigt
långt ifrån dem. Allt mellan Wigmore Hall
i London och Irkutskins Filharmoniska sal
i Sibirien har de upplevt. Året 2009 gjorde
kvartetten en turné i fyra länder: Ryssland, Polen, Tyskland och Sveits.
Kvartetten har en personlig och nära
kontakt till många kompositörer av idag,
bla. Kaija Saariaho, Toshio Hosokawaan,
Aleksandra Gryka och Matthias Pintscher.
Kojevnikov som spelar första violin komponerar också han.
84
The Brook Street Band
Rachel Harris, viulu
Farran Scott, viulu
Tatty Theo, sello
Carolyn Gibley, cembalo
Barokkisellisti Tatty Theon vuonna 1995
perustama The Brook Street Band on Englannin taitavimpia ja arvostetuimpia Händelin tulkitsijoita. Yhtyeen nimi tulee Lontoon
Mayfairin kadusta, jonka varrella Händel eli
ja sävelsi suuriman osan musiikistaan.
The Brook Street Bandin työskentelyn
ytimenä on 1700-luvun sävellysten uudelleen löytäminen ja esittäminen nyky-yleisölle. ”Purokadun bändin” ohjelmistossa on
sekä pienimuotoista että suurten mittojen
musiikkia, intiimistä kamarimusiikista
konsertteihin, joissa yhtyeen koko kaksinkertaistuu ja saa kumppanikseen kuoron.
Yhtye on esiintynyt ja opettanut monilla Britannian ja Euroopan festivaaleilla.
Kuhmon Kamarimusiikkifestivaalilla yhtye
vieraili vuonna 2005.
The brook street band
Yhtye esiintyy säännöllisesti BBC:n radiokanavilla.
Bandin levytyksiä ovat kiittäneet sekä
kriitikot että muut kuuntelijat. Debyyttilevy Handel Oxford Water Music oli heti
ilmestyttyään Gramophone Magazine-lehden Editor´s Choice, päätoimittajan valinta.
Myös yhtyeen levytys Bachin Kauniaisissakin kuultavista trio-sonaateista on saanut
tunnustusta.
The brook street band
Rachel Harris, violin
Farran Scott, violin
Tatty Theo, cello
Carolyn Gibley, cembalo
The Brook Street Band grundades 1995 av
barockcellisten Tatty Theo. Gruppen är en
av Englands mest framstående Händel specialister. Gruppens namn kommer från en
gata i Mayfair(London) där Händel levde
och komponerade de flesta av sina verk.
Som en röd tråd i gruppens musikaliska
verksamhet finner vi återupptäckandet
samt framförande av musik från 1700-talet.
Gruppen framför allt från intima verk från
kvartetter till större verk med kör och större
mängd instrumentalister.
Gruppen har undervisat under många
kurser i Europa och besökte Kuhmo 2005.
Gruppen uppträder regelbundet på BBCradiokanaler.
Skivinspelningar av gruppen har prisats
av både lyssnare och kritiker. Deras första
skiva ”Handel Oxford Water Music” valdes
genast av chefredaktören för Gramophone
Magazine till ”Editors choise”. Även den
skivan som innehåller de triosonater vi hör i
Grankulla har fått beröm.
Ensemble Schrat
Mikael Helasvuo, huilu
Anni Haapaniemi, oboe
Asko Heiskanen, klarinetti
Tommi Viertonen, luonnontorvi
Jaakko Luoma, fagotti
Vuonna 2006 Helsingissä työskentelynsä
aloittanut Schrat-yhtye syntyi halusta paneutua säveltäjä ja huilisti Anton Reichan
kvintettotuotantoon.
Reichaa on täydellä syyllä kutsuttu
puhallinkvintetto -kirjallisuuden uranuurtajaksi ja peruskiveksi.
Schrat-yhtye nimittää häntä – ei enempää ja vähempää kuin puhallinkvintettisoittajien kotijumalaksi!
Schratin jäsenet ovat Helsingin seudun
sinfoniaorkesterien nykyisiä ja entisiä
solisteja, jotka ovat vuosien ajan perehtyneet nk. periodisoittimien soittoon.
Ensemble Schratin keulahahmon, SibeliusAkatemian professori Mikael Helasvuon
mukaan soittimilla, jotka olivat käytössä
säveltäjän elinaikana, saadaan aikaan
mahdollisimman alkuperäinen sointi ja
käsitys siitä, miten säveltäjä on ajatellut
teostensa soivan.
Nykyisin ei voi tarkalleen tietää, miltä
musiikki kuulosti 1800-luvun aikalaisten
korvin, eikä se ole Helasvuon mielestä
tarpeenkaan. Tarkoitus on ymmärtää ja
välittää musiikin viesti. Vanhan musiikin
soittaminen on kuin lukisi vanhaa kirjettä.
Musiikki syntyy uudelleen teosta esitettäessä. Siihen tarvitaan taiteilijan elävä
kosketus. 1700-luvun taulun voi nähdä
museossa, 1800-luvun proosaa voi lukea
kirjoista, mutta musiikki vaatii soivan
tuloksen tullakseen täydelliseksi.
Yhtyeen nimiviittaa muinaisgermaaniseen mytologiaan ja luonnonhenkeen. 85
Ensemblens namn antyder på fonrgrekisk mytologi samt ett naturväsen. Trollet
Schrat är känd för sina många ansikten i
mellaneuropeiska mytologiska gudaberättelser.
Trollets pinande, väsande, lockande,
kvidande och vrålande skrämde människorna. Ur de gamla blåsinstrumenten kan
man få fram många slags ljud och signaler
som kan påminna om ett naturväsen eller
troll, därför namnet Schrat.
Satu Sopanen ja
Tuttiorkesteri
Ensemble schrat
Schrat-niminen maahinen tunnetaan keskieurooppalaisessa jumaltarustossa monikasvoisena metsän ja kotipiirin valvojana.
Schratin häijyt huudahtelut, houkutusäänet, itkuinen vaikerrus ja karjunta pelottivat ihmisiä. Vanhojen puhallinsoittimien
putkistoista irtoaa monenlaisia signaaleja,
jotka voivat muistuttaa maahisen ääntelyäkin, yhtye perustelee nimivalintaansa.
Ensemble Schrat
Mikael Helasvuo, flöjt
Anni Haapanen, oboe
Asko Heiskanen ,klarinett
Tommi Viertonen, horn
Jaakko Luoma, fagott
Ensamblen inledde sin verksamhet 2006
med avsikt att fördjupa sig i kompositören
Anton Reichas kvintettkompositioner.
Reicha kallas blåskvintetternas grundpelare och banbrytare. Schrat-ensmblen har
döpt kompositören till sin hemgud.
86
Medlemmarna i ensemblen är nuvarande och
tidigare medlemmar och solister i huvudstadsregionens yrkesorkestrar som har bekantat sig med så kallade periodinstrument.
Primus motor för ensemblen, professor
vid Sibelius Akademin, Mikael Helasvuo säger att man med hjälp av periodinstrument
får fram den genuina klangen samt känslan
för vad kompositören sökt efter med tanke
på färg och stämning.
Man kan inte med fullständig säkerhet
veta hur musiken klingade på 1800-talet i
människor öron säger Helasvuo. Det viktiga
är att förstå och föra fram musikens budskap. Att spela gammal musik är som att
läsa en gammal bok.
Musiken föds på nytt vid varje framförande. Då behövs konstnärens levande
beröring av verket. En tavla från 1700
–talet kan beskådas på ett museum, prosa
från 1800-talet kan läsas från böcker men
musiken kräver ett klingande resultat för
att fullbordas som konstupplevelse.
Satu Sopanen on lastenmusiikin monitaitaja, joka laulaa, leikittää, soittaa, opettaa,
kouluttaa ja käsikirjoittaa konsertit.
Tavoitteena on tehdä lastenkonserteista elämyksellistä juhlaa sekä lapsille
että varttuneemmallekin väelle. Sopasen
mielestä lastenmusiikin ammattilaisten
konsertit ovat kasvatuksellisia pienoisseikkailuja, jotka ruokkivat lasten mielikuvitusta turvallisin, luovin ja hauskoin
keinoin musiikkikasvatusta unohtamatta.
Tuttiorkesteri tekee sellaista musiikkia,
jota itsekin haluaisi kuulla. Koska orkesterissa on musiikin eri alojen ammattilaisia,
lapsille on tarjolla laaja kattaus erilaisia
musiikkityylejä ja tunnelmia.
Tuttiorkesteri on ehtinyt pitkän uransa
aikana viihdyttää suomalaisia lapsia jo kahdessa sukupolvessa. Alun perin Mukarallanimellä toiminut yhtye syntyi SibeliusAkatemiassa ja ponkaisi koko kansan
tietoisuuteen Pikku Kakkosen Huvituttiohjelmasta, jota tehtiin vuosina 1998-2002
yli 100 jaksoa.
Satu Sopanen och Tuttiorkestern
Satu Sopanen är mångsidig. Hon sjunger,
leker, spelar, lär, undervisar och planerar
konserter för barn.
Hennes målsättning är att skapa en
festlig upplevelse för såväl barn som äldre
i publiken. Enligt Sopanen är barnkonserterna gjorda av yrkesmusiker inom området pedagogiska miniatyräventyr som
uppmuntrar barnens fantasi inom trygga
ramar med hjälp av musikpedagogik och
kreativitet.
Tuttiorkestern gör sådan musik som de
själva också vill höra. Eftersom orkestern
består av många duktiga musiker erbjuds
barnen många olika stilar och stämningar.
Tuttiorkestern har hunnit underhålla
redan många finska barn i två generationer. Från början hette gruppen Mukara
och de började spela tillsammans under
studietiden vid Sibelius-Akademin. Sitt
genombrått fick de genom att framträda i
Lilla Tvåans ” Huvitutti”-program. Barnprogrammet gjordes mellan 1998 och 2002
samt ca. 100 delar med Satu Sopanen och
Tuttiorkestern.
Kamariorkesteri
Soli Deo Gloria
SDG, Soli Deo Gloria – Jumalalle yksin
kunnia. Tämä merkintä oli mm. Bachin
kantaattien nuottikäsikirjoitusten lopussa.
Sillä haluttiin korostaa, että ihmisen panos
luomistyössä on vähäinen - kaikki tapahtui vain Luojan kunniaksi.
Kamariorkesteri Soli Deo Gloria on
perustettu 1978. Soittajat ovat ammattimuusikoita ja musiikinopiskelijoita eri
puolilta Suomea. Taiteellisena johtajana
toimii Juhani Lamminmäki.
87
Kamariorkesteri Soli Deo Gloria
esiintyy vuosittain ympäri Suomea ja on
esiintynyt mm. Savonlinnan oopperajuhlilla, Sysmän suvisoitossa, Kirkko soikoon!
-festivaalilla sekä useana vuonna Lahden
kansainvälisellä urkuviikolla ja Lohtajan
kirkkomusiikkijuhlilla. Solisteinaan Soli
Deo Glorialla on ollut alansa kotimaisia ja
ulkomaisia huippuja, kuten Soile Isokoski, Lilli Paasikivi, Jorma Hynninen,
Oliver Latry ja Guy Bovet. Yhteistyötä
on tehty myös Suomen Laulun, Helsingin kamarikuoron, Navichoruksen ja
Canzonetta Novan kanssa.
Kamariorkesteri Soli Deo Gloria on
kantaesittänyt useiden suomalaisten säveltäjien, kuten Olli Kortekankaan, Jyrki
Linjaman, Eero Kestin ja Kaj-Erik
Gustafssonin kirkkomusiikkia.
Kammarorkestern Soli Deo Gloria
SDG, Soli Deo Gloria – Jumalalle yksin
SDG, Soli Deo Gloria- endast Gud tillhör
äran. Denna beteckning finns i slutet på
J.S.Bach originalnoter. På så sätt ville
man poängtera att människan andel i den
skapande processen skall minimeras. Allt
skedde till Guds ära.
Kammarorkestern Soli Deo Gloria är
grundad 1978. Musikerna är professionella
och musikstuderande från hela landet.
Konstnärlig ledare för orkestern är Juhani
Lamminmäki.
Orkestern uppträder årligen runt om
i landet och har besökt operafestivalen i
Nyslott, Sysmän suvisoitto, Klang i kyrkan
samt under flere år vid orgelveckorna i
Lahtis och kyrkomusikfestivalen i Lochteå
(Lohtaja). Bland solister som spelat med
orkestern kan nämnas. Soile Isokoski,
Lilli Paasikivi, Jorma Hynninen, Oliver
Latry och Guy Bovet. Körer som de samarbetat med: Suomen laulu, Helsingfors
88
kammarkör, Navichorus och Canzonetta Nova.
Kammarorkestern Soli Deo Gloria har
uruppfört många finska kompositörers
verk av bla. Olli Kortekangas, Jyrki Linjama, Eero Kesti och Kaj-Erik Gustavsson. Främst kyrkomusik.
Sväng
Jouko Kyhälä
Eero Turkka
Eero Grundström
Pasi Leino
Huuliharppuorkesteri ei ensi kuulemalta
herätä mielikuvia vakavasti otettavasta taiteesta tai musiikista. Vuonna 2003 toimintansa aloittanut huuliharppukvartetti Sväng
toteaa tämän rehellisesti nettisivuillaan.
Svängin neljännen levyn nimi
Schladtzshe! ei liioin lisää yhtyeen uskottavuutta taidemusiikin esittäjänä, vielä
vähemmän sen selitys. Schladtzshe voi
kuulemma olla manaus tai maljannostohuudahdus ja se voi tarkoittaa esimerkiksi:
”Veljet! Ajakaamme mopo rotkoon! Pystypäin on meidän virheemme tehtävä, sillä
mitä muuta elämä on kuin sarja järjettömiä
sattumuksia. Maljamme on runsas, joskus
katkera. Tyhjentäkäämme se ilolla!”
Hmmm… Siitä huolimatta tai ehkäpä
juuri sen vuoksi Sväng on puksuttanut
sitkeästi eteenpäin kuin juna Montenegron
vuoristossa ja osoittanut epäilijöille pienen
instrumenttinsa suuren ilmaisuvoiman ja
moniulotteiset mahdollisuudet.
Sväng soittaa pääasiassa omaa tuotantoaan: virtuoosimaisia Balkan-rytmejä,
svengaavaa ragtimea, kansansävelmiä tai
tunteikasta tangoa – ja Kauniaisissa Chopinia - aidolla mutta oudolla soundilla, joka
on ehdottomasti parhaimmillaan livenä.
Kauniaisissa kuultavat Chopin-sovitukset
tilasi Ranskan suurin klassisen musiikin
festivaali La Folle Journée. Teokset on
myös levytetty.
Sväng julkaisi ensilevynsä Sväng
vuonna 2004. Levy oli arvostelumenestys,
ja yhtyeen maine levisi myös Suomen
ulkopuolelle. Sväng on kotimaan lisäksi
esiintynyt tähän mennessä 17 maassa.
Vaikka vauhti on jatkuvasti kiihtynyt,
yhtye välttää yltiöhektistä elämänrytmiä
ja muistaa myös jarruttaa elämän herkkien
nyanssien kohdalla. Sväng on löytänyt
elämänasenteensa tueksi Pietari Rantasen
manifestin vuodelta 1796 - ”Ohje hyväxi
elämän tavax”.
Manifestin vastaansanomaton teesi
VIII kuuluu: ”Ihmise on mieltä ja korvad
sangen tärciä raicasta ennen culumattomin
soidoin ja lauluin.”
Hm…. just därför har gruppen gått
sin egen väg och trofast jobbat för det lilla
instrumentets mångfald och uttryck.
Sväng spelar i huvudsak egen musik:
virtuosaktiga Balkan-rytmer,Svängig ragtime, folkvisor eller känslosam tango och i
Grankulla faktiskt Chopin! Chopin med ett
underligt men äkta sound som kommer till
sin rätta live. De arrangemang av Chopin
som vi får höra i Grankulla är beställda av
Frankrikes största musikfestival La Folle
Journée. Verken är även inspelade.
Sväng utgav sin första skiva 2004. Skivan var kritikerrosad och gruppens rykte
spridde sig vida utanför Finland. Sväng har
hittills uppträtt i 17 länder.
Även om takten ökat sedan den första
skivan undviker gruppen ett hektiskt liv och
de är måna om att bromsa in nu som då vid
livets känslosamma stråk. Gruppen söker
livsvisdom ur gamla texter från medeltiden.
Sväng
Jouko Kyhälä
Eero Turkka
Eero Grundström
Pasi Leino
Munspelsorkestern väcker vid första tanken ett leende på läpparna detta medger
gruppen på sin egen hemsida. Sväng grundades 2003, först som kvartett numera
orkester.
Sväng har gett ut fyra skivor och den
fjärde heter Schladtzshe! Namnet ökar inte
det heller på graden av seriositet vad gäller
klassisk musik. Namnet lär ska betyda en
maning eller ett högt rop vid en skål! Det
kan betyda typ: ”Bröder låtom oss köra
mopeden i diket! Upprätt går vi genom
livet trots våra fel för livet är som en serie
av oförståeliga misstag. Bägaren är stor,
ibland bitter. Låtom oss tömma den!”
89
Esitelmöitsijät / Talare
Peter von Bagh
Peter von Bagh on Taideteollisen korkeakoulun elokuvahistorian professori, valtiotieteiden tohtori sekä elokuvahistorioitsija
ja -ohjaaja. Syyskuussa oli hänen viimeisimmän dokumenttielokuvansa ensi-ilta
Suomessa. Lastuja - taiteilijasuvun vuosisata kertoo suomalaisen taiteen tarinan
läpi vuosikymmenten 1800-luvun lopulta
modernin Suomen syntyyn Juhani Ahon,
hänen läheistensä ja sukunsa kautta.
Elokuva on yksi esimerkki hänen laajasta tuotannostaan, joka käsittelee elokuvaa,
kulttuuria sekä taiteen ja populaarikulttuurin henkilöitä. Von Bagh on kirjoittanut
parikymmentä kirjaa sekä toimittanut useita
radio- ja televisio-ohjelmia. Radioesitelmäsarjansa Elämää suuremmat elokuvat hän
laajensi myös kirjaksi. Nimestä tuli käsite,
jolla on luonnehdittu poikkeuksellisen
ansiokkaita saavutuksia.
Von Bagh on toiminut myös Suomen
elokuva-arkiston toiminnanjohtajana ja
Filmihullu-lehden päätoimittajana. Hän on
maineikkaan elokuvafestivaalin - Sodankylän Midnight Sun Film Festival ja Bolognan
Il cinema ritrovato – taiteellinen johtaja.
Ansioistaan von Bagh on saanut monia
palkintoja. Vuonna 2007 opetusministeriö
myönsi von Baghille tiedonjulkistamisen
elämäntyöpalkinnon. Samana vuonna hänen
Suomen taiteiden historiasta kertova Sininen
laulu -kirjansa voitti Tieto-Finlandian.
Peter von bagh
Peter von Bagh är Konstindustriella högskolans professor i filmhistoria, doktor i stats90
vetenskap och filmhistoriker och –regissör. I
september detta år var det premiär för hans
senaste dokumentärfilm. Spån- konstnärlsläktens århundrade. Historien berättas via
Juhani Ahos släkt.
Filmen är ett bra exempel på hans
produktion som behandlar film-, kultur-,
konst- och popullärkulturpersonligheter.
Von bagh har skrivit ett tjugotal böcker och
redigerat många radio och TV program. Hans
radioföredrag om filmer utökades även det
till en bok. Han namn associeras allmänt med
kunnande och sällsynt produktivitet.
Von Bagh har också verkat som
verksamhetsledare för Finlands filmarkiv
och chefredaktör för tidningen Filmihullu.
Han är konstnärlig ledare för filmfestivalen
Midnight Sun Film Festival i Sodankylä och
filmfestivalen i Bologna: Il cinema ritrovato.
Von bagh har fått många utmärkelser för
sitt arbete för filmen. 2007 delade undervisningsministeriet till von Bagh ett pris
gällande utgivande av vetenskap för hans
livsverk. Samma år vann hans bok Sininen
laulu Vetenskap-Finlandia priset.
Juhani Ilmarinen
Professori Juhani Ilmarinen on tunnettu
ja arvostettu ikääntymisen ja työelämän
laadun tutkija, kehittäjä ja alan edelläkävijä. Pitkälti hänen ansiosta Suomessa on
voitu keskittyä työvoiman ikääntymisongelman ratkaisussa työkykyä säilyttävään
ja parantavaan toimintaan. Ikääntymistä
ei ole koettu kysymyksenä ikäsyrjinnästä
työelämässä, eikä ikää ole pidetty esteenä
työnteolle, vaan iän mukanaan tuoma
kokemus on nähty rikkautena ja koko
työyhteisöä hyödyttävänä.
Väestön ikääntyminen on aikamme
suurimpia haasteita yksittäisille ihmisille,
yhteiskunnalle ja yrityksille. Ilmarisen
mielestä ongelmiin voidaan löytää kestäviä
ratkaisuja. Hyvä johtaminen ja esimiestyö, joka ottaa huomioon eri sukupolvien
vahvuudet, on ratkaisujen avainasemassa.
Kauniaisissa professori Ilmarinen
esittelee työhyvinvoinnin neljä lähdettä ja
valottaa näkemyksiään kokonaisvaltaisesta
elämänhallinnasta.
Juhani ilmarinen
Juhani Ilmarinen är känd och uppskattad
för sitt kunnande om åldrande och kvalitet
i arbetslivet. Han är den som utvecklat och
går i bräschen för tankar gällande ovanstående saker. Tack vare honom har man i
Finland koncentrerat sig på att ta till vara
arbetsförmågan och utveckla metoder för
att bibehålla livskraft i arbetet. Åldrandet
har inte behandlats negligerande eller
ansett det vara ett hinder för arbete utan
åldrandet har ansetts vara en rikedom som
bygger på erfarenhet som skall utnyttjas.
Befolkningens åldrande är en av de
större utmaningarna för vår tid. detta
gäller såväl individen som samhället och
företagen.
Ilmarinen anser att man kan hitta konstruktiva lösningar. Ett gott ledarskap som
tar i beaktande styrkan i olika generationer kommer att ha nyckeln till framtiden.
Professor Ilmarinen kommer att prata
i Grankulla om arbetshälsans fyra källor.
Han kommer att belysa oss om sin syn på
människan som helhet när det gäller att
leda sitt eget liv.
Timo Airaksinen
Timo Airaksinen on etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian laitoksella.
Akateemisten töidensä lisäksi hän on
kirjoittanut suurelle yleisölle suunnattuja,
ajankohtaisia yhteiskunnan ja elämän ilmiöitä pohdiskelevia kirjoja, joiden aiheina
ovat olleet tekniikka, minuus, onnellisuus,
vanhuus ja rakkaus.
Airaksinen vastaa kun kysytään. Ja
häneltä kysytään usein; onhan hän yksi
median suosimia ”päivystäviä dosentteja.”
Kysymysten aiheet vaihtelevat, mutta
vastaus tulee aina.
Kauniaisten musiikkijuhlilla Airaksisen
esitelmän otsikko on Kuinka elää oikein?
Hän lähestyy teemaa Kaukoidän oppien ja
uskontojen kautta.
”Buddhalaisuuden mukaan haluaminen
ja nautintojen perässä juokseminen itsessään
on onnettomuuden ydin. Onni ei löydy
kulman takaa vaan siitä, mikä on juuri tässä
ja nyt. Pysähtyminen ja hiljentyminen ovat
avaimia onneen. Suurin onni on mielenrauha
ja harmonia ympäristön kanssa.”
Timo airaksinen
Timo Airaksinen är professor i Etik och
samhällsfilosofi vid Helsingfors universitet
vid Institutionen för praktisk filosofi. Utöver sitt akademiska arbete har han skrivit
böcker gällande aktuella samhällsfenomen
för den vanliga människan. Böckerna
behandlar teknik, jaget, lycka, ålderdom
och kärlek.
Airaksinen svarar när man frågar och
han blir ofta tillfrågad. Han kunde kallas
en av medians ”dejourerande dosent”. Frågorna är många men svaret kommer alltid.
Under garnkulla musikfest talar Airaksinen om hur man skall leva rätt? Han
91
närmar sig temat med inblick i de läror och
religioner som praktiseras i Fjärran östern.
”Lyckan hittas inte bakom hörnet utan
lyckan finns här och nu. Att stanna upp
och tystna ger oss nycklar till lyckan. Den
största lyckan är att finna ro och känna
harmoni med sin omgivning”
Kirsti Lonka
Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian
professori Kirsti Lonka on tutkimustyössään keskittynyt erityisesti nuoren
aikuisen oppimiseen ja tutkinut esimerkiksi muistin toimintaa ja tekstistä oppimista,
kirjoittamisprosessia, yliopiston valintakokeita ja tietokoneavusteista oppimista.
Esitelmässään Kauniaisissa Lonka
hän antaa hetkeksi vallan unelmilleen ja
esittelee unelmakoulunsa. Voisi arvata,
että siinä luovuus ja halu oppia uutta ovat
keskeisessä asemassa.
”Ilman näitä kahta ei ole toimivaa
yhteiskuntaa. Ihmisen luovuus ja halu
oppia ovat hyvinvoinnin, kehityksen ja
myös taloudellisen hyvinvoinnin takana.
Ihminen on evoluution aikana kehittynyt
jatkuvasti uutta oppivaksi ja kehittäväksi
olennoksi. Yksilö ja yhteisö, joka ei opi kokemuksistaan, eikä opi kehittämään uusia
toimintatapoja, ei ole elinkelpoinen.”
Oppiminen ei ole ainoastaan älyllinen
asia. Oppimiskäytännöt, jotka tuottavat paitsi uutta oppimista, mutta myös
hyvinvointia, ovat yhteiskunnan kannalta
parhaita mahdollisia. Hyvin tietoviisas ihminen, joka on loppuun palanut, eikä saa
voimavarojaan käyttöön, ei ole iloksi eikä
hyödyksi itselleen eikä muille.
92
Kirsti lonka
Kirsti Lonka är professor i pedagogisk
psykologi vid Helsingfors universitet.
Hon har i sitt arbete forskat i särskilt
den unga vuxnas inlärning och i minnet
och inlärning av texter, skrivprocesser,
universitetens urvalsprov och datastödd
undervisning.
I sitt föredrag i Grankulla ger Lonka
sig själv plats att drömma och presenterar
sin drömskola. Man kan gissa sig till att
det centrala är kreativitet och att lära sig
nya saker.
”Utan dessa två fungerar inte ett samhälle. Människans skaparkraft och viljan
att lära sig är otroligt viktiga för välmående, utvecklingen och den för den välfärden. Människan har under evolutionen
utvecklats till en ständigt lärande individ
som utvecklas. Individen och samhället
som vägrar att lära sig av sina erfarenheter
samt att utveckla nya verksamhetsformer
är dömd att misslyckas”.
Inlärning är inte enbart en intellektuell
process. Inlärningsmodeller som skapar ny
inlärning och välmående representerar det
bästa för samhället. En mycket vetande
och kunnande människa som är slutbränd
är till ingen glädje eller nytta varken för
sig själv eller någon annan.
kanssa. Säveltäjä Mikko Heiniön kanssa
Lindfors on luonut viisi kiitettyä nykymusiikin ja -koreografian yhteisteosta.
Ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta
kiinnostunut Lindfors on usein ottanut
koreografioissaan kantaa ajankohtaisiin ja
tärkeinä pitämiinsä asioihin. Mielipiteensä
hän on aina ilmaissut selkeästi, oli ilmaisumuotona tanssi tai sana.
Kolumnissaan Turun Sanomissa 24.8
2010 hän kirjoittaa häpeävänsä niitä, jotka
ottaneet kielenkäyttöönsä termin pakkoruotsi.
”Mitään pakkoruotsia ei ole. Ei sen
enempää kuin pakkomatematiikkaa,
pakkohistoriaa tai pakkokoulua. Suomen
kaksikielisyys puolustaa suomalaista
identiteettiä ja kulttuuria. Suomenruotsalaisten ratkaisevaa osuutta kansakunnan
synnyssä ei pidä unohtaa. Voimmeko edes
kuvitella yhteiskuntaamme ilman suomenruotsalaisten vahvaa antia taiteissa,
tieteissä, politiikassa ja mediassa.”
Tunnustuksena ansioistaan Lindforsille
on myönnetty mm. Svenska Kulturfondenin ja Suomen Kulttuurirahaston palkinto sekä Suomi-palkinto ja Turun läänin
taidepalkinto yhdessä Tanssiteatteri ERIn
kanssa.
Tiina lindfors
Tiina Lindfors
Tanssija-koreografi Tiina Lindfors on Tanssiteatteri Erin perustajajäseniä. Lindforsin
tanssia ja koreografioita - joita hän on uransa aikana tehnyt yhteensä 77 - on Pohjoismaiden lisäksi nähty muualla Euroopassa,
Aasiassa, Amerikassa ja Afrikassa, yhteensä
25 maassa noin 300 vierailunäytöksessä.
Tyypillistä Lindforsin uralle on läheinen
yhteistyö säveltäjien ja orkestereiden
Dansaren och koreografen Tiina Lindfors är
en av de grundande medlemmarna av dansteatern Eri. Lindfors har under sin karriär
skapat 77 koreografier, dessa har turnerat i
Europa, Asien, Amerika och Afrika. Inalles i
tjugofem länder samt 300 gästspel.
Det mest typiska för Lindfors karriör är
hennes nära samarbete med kompositörer
och orkestrar. I samarbete med kompositören Mikko Heiniö har hon skapat fem
uppskattade verk med ny musik.
Lindfors är intresserad av jämlikhet,
människorättsfrågor och har ofta tagit ställning till aktuella frågor i sin konst. Sin åsikt
har hon alltid uttryckt tydligt det må nu sen
gälla via ord eller dans.
I sin kolumn i Turun Sanomat 24.8.2010
skriver hon att hon skäms över dem som
tagit till sig ordet tvångssvenska i sitt
vokabulär.
”Det finns ingen tvångssvenska. Inte
mer än det finns tvångsmatematik, tvångshistoia eller tvångsskola. Finlands tvåspråkighet försvarar vår kultur och identitet.
Vi får inte glömma att finlandssvenskarna
spelade en centralroll när Finland uppstod
som nation. Kan vi ens föreställa oss ett
Finland utan det inflytande från finlandssvenskar gällande konst, vetenskap, politik
och media?”.
Tiina Lindfors har erhållit många
erkännande och pris. Bla. Svenska kulturfonden och Suomen kulttuurirahasto har
gett henne pris. Hon har fått Finlandspriset
och Åboläns konstpris tillsammans med
dansteatern Eri.
Kari Raivio
Kari Raivio on lastenlääkäri, joka toimi
vuosina 1996–2003 Helsingin yliopiston
rehtorina ja vuosina 2003-2008 Helsingin
yliopiston kanslerina. Nykyisin hän on
eläkkeellä.
Raivio on tutkinut lähes 30 vuotta
lääketiedettä, erityisesti vastasyntyneiden
sairauksia ja niiden biologista taustaa,
opettanut uusia lääkäripolvia Helsingin
yliopistossa, ja johtanut vastasyntyneiden
teho-osastoa yliopistollisessa keskussairaalassa.
Eläkkeellä ollessaankaan hän ei ole
unohtanut parantajan rooliaan eikä tutkijan otetaan, halua nähdä pintaa syvem93
mälle. Pitkäaikainen sukellusharrastus ja
vedenalainen valokuvaus liittyvät huoleen
merien ja ympäristön tilasta.
- Trooppisten merien koralliriuttoja
uhkaa lähivuosikymmeninä laaja tuho
ilmaston ja meriveden lämpenemisen sekä
happamoitumisen seurauksena. Vielä
akuutimpi on oman Itämeremme tilanne,
ja konkreettiset toimet sen pelastamiseksi
ovat kiireellisiä, hän kirjoittaa blogissaan.
Kari raivio
Kari Raivio är barnläkare och verkade
1996-2003 som rektor för Helsingfors universitet. År 2003-2008 var han kansler för
universitetet. Nuförtiden är han pensionär.
Raivio har forskat i medicin i närmare
trettio år. I synnerhet i barnsjukdomar
bland nyfödda och de biologiska faktorerna som bakgrund. Han har undervisat nya
generationer av läkare och lett poloklinikavdelningen för de nyfödda vid Universitetet centralsjukhus.
Som pensionär har han inte glömt
bort sin läkande roll eller sitt grepp som
forskar, han vill se djupare. Hans långvariga hobby att dyka och fotografera under
vatten hör ihop med hans oro för havens
och naturens tillstånd.
- de tropiska havens korallrev hotas
att förstöras som en följd av luftförorening
och ökad försurning naturen. Ännu mer
akut är situationen i vår Östersjö och konkreta åtgärder borde påskyndas, skriver
han i sin blogg.
Osmo Rauhala
Suomen kansainvälisesti tunnetuimpiin
kuvataiteilijoihin kuuluva Osmo Rauhala
asuu ja työskentelee puolet vuodesta New
Yorkissa. Keväästä syksyyn hän viljelee su94
kutilaansa, jonka luomupelloilla kasvaa ruis.
Peltotöiltä jää aikaa myös maalaamiseen.
Rauhala valittiin vuonna 1992 vuoden
nuoreksi taiteilijaksi. Hän on pitänyt kymmeniä yksityisnäyttelyjä, suurimman osan
ulkomailla. Hän on osallistunut yli 100
ryhmänäyttelyyn yli 20 maassa. Rauhala
on opettanut mm. Kuvataideakatemiassa,
taideteollisessa korkeakoulussa, Helsingin
yliopistossa, Teatterikorkeakoulussa, Teknillisessä korkeakoulussa ja Turun piirustuskoulussa.
Rauhalan teoksia on Nykytaiteen
museossa Kiasmassa ja monien kaupunkien taidemuseoissa. Ainutlaatuisimpana
työnään hän pitää tuhopolton jälkeen uudelleen rakennetun Tyrvään Pyhän Olavin
keskiaikaisen kirkon maalauksia, jotka hän
teki Kuutti Lavosen kanssa.
Luonnonlait sekä luonnon kiertokulku
ovat rakentaneet Rauhalan sisäistä maailmaa. Hän puhuu geneettisestä muistista,
joka maanviljelyksessä välittyy.
– Sukuni on viljellyt samoja maita
1200-luvulta lähtien. En halunnut olla
lenkki, joka katkaisee tämän ketjun. Olen
laajentanut tilaa ja haluan oppia maanviljelystä niin paljon kuin mahdollista.
Kauniaisissa Rauhala esittää näkemyksiään Suomen ja kansainvälisen taidekentän tilasta.
Osmo rauhala
Osmo Rauhala är bildkonstnär och känd
även internationellt. Han jobbar hälften
av året i New York. Från våren till höst
tillbringar han sin tid som bonde på sin
släktgård där han odlar biodynamisk råg.
Han målar året runt.
Rauhala valdes 1992 till årets unga
konstnär. Han har hållit ett tiotal utställningar, största delen av dem utomlands.
Han har deltagit i över 100 grupputställ-
ningar i över 20 länder. Rauhala har även
undervisat vid Bildkonstakademin, Konstindustriella högskolan, helsingfors universitet, Teaterhögskolan, Tekniska högskolan
och vid Tekningsskolan i Åbo.
Rauhalas verk finns i moderna muséet
Kiasma samt i många städers konstmuséer.
De mest speciella anser han själv att finns
i Tyrvä, heliga Olavs medeltida kyrka.
Kyrkan brann ner och är upprustad med
Rauhalas verk som han gjorde tillsammans
med Kuutti Lavonen.
Naturlagarna och naturens kretslopp
har format Rauhala. Han talar om et genetiskt minne som förs vidare via odlande av
jorden.
-min slökt har odlat samma marker
sedan 1200-talet. Jag ville inte vara den
öglan i kedjan som ger upp. Jag har utökat
markerna och vill lära sig så mycket som
möjligt om jordbruk.
I Grankulla berättar Rauhala om sin syn
på konstfältet i Finland och utomlands.
Esa Saarinen
Esa Saarinen ilmoittaa uskovansa ihmisessä olevaan piilevään hyvään: ”Pyrkimykseni on antaa luentojen ja kirjoitusten
kautta henkisiä työvälineitä paremman
elämän synnyttämiseksi itselle ja muille.”
”Lähestymistapani on filosofinen mutta
samalla elämyksellinen. Elämä tapahtuu arjessa. Siksi ankkuroin tarkasteluni
arkisiin tilanteisiin. Tavoitteeni on, että
jokainen saa uusia näköaloja oman arkensa
valoihin ja varjokohtiin, työhönsä ja yksityiselämäänsä, itseensä ja toisiin ihmisiin
ja oman elämänsä suuriin linjoihin.”
Saarinen on yhdessä Lilli Alasen ja Ilkka Niiniluodon kanssa toimittanut loppuun
myyden kirjan Rakkauden filosofia. Siinä
hän itse kirjoittaa rakkaudesta ja Sartren
eksistentialismista. Kauniaisissa hän esittelee rakkauden eri ulottuvuuksia pianisti
Vjatšeslav Novikovin improvisaatioiden
kera.
Esa saarinen
Esa Saarinen meddelar att han tror på det
goda i människan. ” min målsättning är att
ge redskap via mina föreläsningar till ett
mer tillfredställande liv för mig själv samt
för andra”
”Jag närmar mig ämnet filosofiskt men
samtidigt via upplevelser. Livet sker i vardagen. Därför förankrar jag det jag vill tala
om i vardagen. Jag vill att var och en får
insikter om sin vardag, ljuset, mörkret, sitt
arbete, privatlivet, sig själv och livets stora
linjedragningar”.
Saarinen har tillsammans med Lilli
Alanen och Ilkka Niiniluoto redigerat en
slutsåld bok: Kärlekens filosofi. I boken
skriver han själv om kärleken och Sartres eksistentialism. I Grankulla berättar
han om kärlekens olika nivåer och arter
tillsammans med pianisten Vlatjeslav Novikovs improvisationer.
Boris Segerståhl
Boris Segerståhl on Oulun yliopiston emeritusprofessori. Vuosina 1996-2005 hän
yhdessä Seppo Kimasen kanssa suunnitteli
ja toteutti vuosittaista kulttuuritapahtumaa ”Ihminen ja kosmos” Kuhmossa.
Ylioppilaaksi Segerståhl tuli Vasa
Svenska Lyceumista 1959. Diplomiinsinöörin tutkinnon hän suoritti Helsingin teknillisessä korkeakoulussa 1964 ja
väitteli tekniikan tohtoriksi Tampereen
teknillisessä korkeakoulussa 1969.
Boris Segerståhl toimi säätötekniikan
95
assistenttina Helsingin teknillisessä korkeakoulussa 1965-1968. Tampereen teknillisessä korkeakoulussa hän on hoitanut
säätötekniikan ja sähkömittaustekniikan
professuureja 1968-1971. Oulun yliopiston
säätö- ja systeemitekniikan professoriksi
hänet nimitettiin vuonna 1972. Vuosina
1975-1995 hän toimi Oulun yliopiston Pohjoissuomen Tutkimuslaitoksen johtajana.
Virkaavapaana Oulun yliopistosta hän
toimi 1984-1987 apulaisjohtajana Wienissä
sijaitsevassa Sovelletun Systeemianalyysin
Kansainvälisessä Instituutissa IIASAssa (International Institute for Applied
Systems Analysis) ja kyseisen tutkimuslaitoksen tutkimusprofessorina 1993-1995.
Palatessaan Itävallasta Suomeen hän toimi
vuodesta 1996 alkaen Oulun yliopistoon
perustetun Thule-instituutin ensimmäisenä
johtajana kunnes siirtyi eläkkeelle 2003.
Boris Segerståhl on julkaissut yli 150
artikkelia, raporttia ja kirjaa systeemiteoriasta ja tutkimuksista joissa on käytetty
systeemianalyyttistä lähestymistapaa.
Boris segerståhl
Boris Segerståhl är emeritusprofessor vid
universitetet i Uleoborg. 1996-2005 planerade och verkställde han ett kulturevenemang tillsammans med Seppo Kimanen
i Kuhmon. Evenemanget kallades ”Människan och kosmos” och utvecklades till en
årligen återkommande grej.
Boris Segerståhl blev student 1959
vid Vasa svenska lyceum. Diplom ingengör
blev han 1964 från tekniska högskolan och
1969 blev han doktor i teknik vid tekniska
högskolan i Tammerfors.
Boris Segerståhl var reglerassistent vid
Tekniska högskolan i Helsingfors 19651968. Vid Tekniska högskolan i Tammerfors
verkade han som professor i reglerteknik
samt elmätningsteknik 1968-1971. Han
96
valdes till professor i regler- och systemteknik vid universitetet i uleoborg 1972.
1975-1995 verkade han som chef för
Norra Finlands Forskningsanläggning.
1984-1987 verkade han för ett internationellt institut IIASA i Wien (International Institute for Applied Systems Analysis)
och sedermera som ledande forskarprofessor för forskningsanläggningen där
(1993-1995).
Efter att han återvänt till Uleborg 1996
var han den första chefen för Thul-institutet tills han gick i pension.
Boris Segerstål har publicerat över 150
artiklar, rapporter och böcker om systemteorier och forskning där systemanalys är
centralt.
Pekka A. Viljakainen
Muuttaako ”PlayStation”-sukupolvi johtamista? Niin väitetään NO FEAR-kirjassa.
Menestyksekäs johtaminen ja esimiestyö
vaativat nykyisin aivan toisenlaista otetta
kuin mihin 1900-luvulla uransa luoneet
ovat tottuneet. Laajan kansainvälisen
kirja- ja verkkoyhteisöprojektin veturina
toimi digitaalisen informaation ja yrityselämän asiantuntija Pekka A. Viljakainen.
Kirjan mukaan sosiaalisen median kasvatit, omapäiset teknologian ja ilmiöiden
edelläkävijät ovat jo työelämässä ammattilaisina ja työntekijöinä.
Monet edellisten sukupolvien johtajat ja
esimiehet pitävät näitä ”tulevaisuuden
toivoja” huonosti käyttäytyvinä, vaikeasti
hallittavina ja itsekeskeisinä. ”Playstationsukupolvi” on kuitenkin verkostoitunut ja
kansainvälisempi, kuin heidän vanhempansa edes osasivat aikanaan uneksia.
He ratkovat ongelmia - jotka heitä
sattuvat kiinnostamaan - tehokkaasti ja
innovatiivisesti, verkostojaan hyödyntäen.
He omaksuvat uudet ilmiöt ja keksinnöt
ensimmäisenä ja luovat aktiivisesti uusia.
Sosiaalisen median kasvatteihin eivät
perinteiset johtamisopit pure. Yritysten tulevaisuuden kannalta on elintärkeää oppia
voittamaan tämä sukupolvi puolelleen.
Kauniaisissa Viljakainen kertoo projektin taustoista.
pekka a. viljakainen
Kommer PlayStation-generationen att
förändra rollen som ledare? Detta påstås i
boken NO FEAR. Ett framgångsrikt ledarskap och förmannaskap kräver idag helt
andra färdigheter än det krävdes av dem
som skapade sin karriär på 1900-talet.
Pekka A. Viljakainen, specialist på digital
information och företagsvärlden verkade
som ledare för ett internationellt bok- och
nätverkprojekt.
Enligt boken är de unga som växer
upp med social media och utvecklade teknologiska lösningar redan professionella.
Många representanter från de tidigare
generationerna anser att dessa unga för sig
dåligt och är egocentriska. ”Playstationgenerationen” är i alla fall mer internationella och nätverkande än deras förfäder
kunde drömma om.
De löser problem som råkar intressera
dem- effektivt och innovativt, utnyttjande
sina nätverk. De tar till sig nya uppfinningar fort och skapar nya lösningar. De
som vuxit upp med sociala media går sin
egen väg. Ur företagens synvinkel är det
livsviktigt att vinna deras förtroende.
I Grankulla berättar Viljakainen om
projektets bakgrund.
TAPIOLA
SINFONIETTA
MUSIIKKITALOSSA 2011 2012
La 26.11. KLo 17
Janne Nisonen,
viulisti-johtaja
Juho Pohjonen, piano
Jukka Rantamäki, viulu
Reich: Duet
Mozart: Pianokonsertto nro 21
Šostakovitš (sov. Baršai):
Kamarisinfonia op. 83a
HUoM! Uusi ohjelma ja esiintyjät.
KoNSERTIT KEVÄÄLLÄ:
SU 19.2. & La 14.4.2012 KLo 17
www.tapiolasinfonietta.fi
Kertaliput 8–25 €
+ Lippupisteen palvelumaksu
97
Bach iskee silmää
ympäristönsä ja joskus myös katsojan tai
kokijan kanssa.
Hakurin mukaan ympäristötaide on
julkinen kannanotto ympäristön eettisiin
ja esteettisiin kysymyksiin. Kun yhteiskunta muuttuu, ympäristötaiteen tehtävä
on ehdottaa, kysyä ja epäillä.
Taide ei ole yleensä ole mustavalkoista,
mutta professori ja taiteilija Markku
Hakurin Kauniaisten Musiikkijuhlille
suunnittelema ympäristötaideteos on.
Säveltäjäpolku on kontrastien vuoropuhelua, valojen ja varjojen leikkiä, johon
katsojakin kutsutaan mukaan.
Matkalla Kauniaisten rautatieasemalta
Uuteen Paviljonkiin kulkijaa katsovat
Johann Sebastian Bachin ja kolmentoista
muun säveltäjän valaistut kasvot. Säveltäjien silhuetit on leikattu mustaksi maalattuihin levyihin, jotka on kiinnitetty kadun
valaisinpylväisiin.
Valon kosketuksesta kuvat alkavat
elää. Tietyltä etäisyydeltä Bach näyttää
iskevän silmää.
- Kaikki riippuu näkökulmasta. Pienikin liikahdus antaa uuden näkökulman ja
samat asiat tulevat esiin toisella tavalla,
Hakuri sanoo.
Säveltäjät hän valitsi puhtaasti visuaalisin perustein.
- Jouduin ottamaan huomioon kasvojen muodon ja ilmeikkyyden - eli kuinka
kasvonpiirteet toimivat ikään kuin negatiiveina - varjot ovat valoa.
Haettuaan kuvia eri lähteistä Hakuri
pelkisti kasvojen piirteet, jotka hän aluksi
hahmotteli pahviarkeille, ja oltuaan tyytyväinen tulokseen, leikkasi vanerilevylle.
Hakuri käyttää töissään usein kierrätysmateriaaleja. Säveltäjäpolunkin levyt
ovat olleet käytössä aikaisemmin. Silloin
niille liimatuilla julisteilla markkinoitiin pikavippejä, joita Hakuri paheksuu. Levyjen
uusi elämä kulttuurin ja musiikin palveluksessa on huomattavasti kunniallisempi.
98
Ympäristötaide on konkreettista
Ympäristö on mielentila
Hakurin mukaan ympäristö on kokonaisvaltainen aistikokemus ja mielentila
- aistien ja alitajunnan luoma kokemus
hetkestä ympäristössä.
Ympäristötaide on ihmisen tekoja
ympäristössä.
- Ympäristötaiteeseen sisältyy myös
eettinen kysymys ihmisen tekojen oikeutuksesta ympäristön suhteen. On kahdenlaisia ympäristöjä, koskettuja ja koskemattomia. Koskematon, pyhä ympäristö
eli luonto on taustahorisontti, jota vasten
kaikki tekemämme piirtyy.
Ympäristötaideteoksella on jokin
syy olla siinä ympäristössä missä se on.
Teos toimii ja syntyy vuorovaikutuksessa
Hakuri oli alun perin taidemaalari. Matka
on kulkenut veistotaiteeseen ja installaatioihin, lavastuksiin ja ympäristötaiteeseen
sekä ympäristötaiteen opettamiseen Aaltoyliopiston taideteollisen korkeakoulun
professorina.
Hänen töilleen on ominaista kokonaisvaltainen, kaikkia aisteja käyttävä
ympäristön hahmottaminen. Toinen
painotusalue on eettisten perusarvojen
huomioon ottaminen ja kestävän kehityksen ajatuksen toteuttaminen.
Oppilaansa Hakuri on vienyt harjoittelemaan Lappiin tai ulkomeren luodolle.
Opiskelijat ovat kulkeneet pyörätuoleilla
ja rollaattoreilla kahden kilometrin matkan
Heinolan reumasairaalasta kaupungin
keskustaan ymmärtääkseen, miten matka
taittuu potilaalta, joka ehkä viettää sairaalassa viikkoja, kärsii kivuista ja liikkuu
apuvälinein. Tehtävänä oli miettiä, miten
reittiä voitaisiin parantaa taiteen keinoin.
- Oppilaat haastettiin katsomaan maailmaa ja muodostamaan oma mielipiteensä
kokemastaan. Suhde ympäristöön ei synny
muuten kuin fyysisellä läsnäololla. Et tiedä, mitä on sade ennen kuin menet sateeseen. Et tunne tilaa ennen kuin jalkaudut
siihen, Hakuri perustelee.
Väliaikaisesti näkyväksi
Lopullinen, varma ja pysyvä ovat käsitteitä, joita Hakuri vierastaa. Lopulliset
totuudet, varmat mielipiteet, pysyvät
ohjeet ovat harhaa.
- Oikean vaatimus ja sen tarkka noudattaminen johtaa kaavamaisuuteen. Erilaisuuden ja epävarmuuden suvaitseminen
on perusta moniarvoisuudelle ja tunteen
rikkaudelle. Se on myös unelma vapaudesta. Taide on unelma, Hakuri sanoo.
Ars longa, vita brevis – elämä lyhyt,
taide pitkä. Mutta ei ympäristötaide. Tyypillistä ympäristötaiteelle on sen väliaikaisuus. Joskus työ on pysyvä, mutta usein
se on olemassa vain hetken, jonka jälkeen
se kierrätetään tai tuhotaan. Mutta hetkessäkin voi olla voimaa: kaiken ei tarvitse
säilyä ollakseen vaikuttavaa. Taideteos voi
elää myös muistoina ja mielikuvina.
Hetken hehku
Myös Hakuri on tuhonnut suurimman
osan töistään tarpeettomina.
Jäähyväisnäyttelyynsä ympäristötaiteen professorina tämän vuoden heinäelokuussa hän kutsui kollegoitaan sekä
entisiä ja nykyisiä opettajiaan. Hakurin
kokoama näyttely Reikä Avaruudessa
lähestyi ihmistä ja häntä ympäröivää
universumia runollisesti, yllätyksellisten
tilallisten kokemusten kautta.
Yllätykset jatkuivat näyttelyn jälkeenkin. Näyttelyn päätyttyä Hakuri päätti
polttaa oman taideteoksensa Keravan
taidemuseon pihalla.
– Minulla ei ole kotona säilytystiloja
tarpeettomiksi käyville teoksille. Tilataide
on paikkaan sidottua, eikä sitä voi käyttää
uudelleen.
Hän ei osaa sanoa, mitä säveltäjäkuville tapahtuu festivaalin jälkeen.
– Sen näyttää aika. Riippuu siitä, mitä
käyttöä niille löytyy. Olisiko esimerkiksi
Kauniaisten kaupunki kiinnostunut?
- Markku sunimento
99
Bach flirtar med oss
Konst är sällan svartvitt, men professor och konstnären Markku Hakuri har
planerat en tonsättarstig för Grankulla
musikfest som går i svart och vitt. Tonsättarstigen är en kontrasternas dialog
mellan ljus och skuggor. Du lockas att
följa stigen.
Från tågstationen upp till Nya Paviljongen
tittar Bach och tretton andra tonsättare
fram. Tonsättarnas siluetter är utskurna ur
svarta skivor och upphängda på lyktstolpar vid gatan.
När ljuset rör bilden börjar den leva.
Bach ser nästan ut att blinka på ögat från
ett visst avstånd.
- allt beror på synvinkeln. En liten
rörelse ger genast ett nytt intryck och
samma saker kommer fram på olika sätt,
säger Hakuri.
Kompositörerna är valda av visuella
skäl.
- jag var tvungen att beakta ansiktsform och minspel. Helt enkelt hur ansikten
fungerar som negativ, skuggorna blir ljus.
Efter att ha sökt bildmaterial förenklade Hakuri bilderna som han först skissade
upp på ark av paff och skar ut dem sedan
ur fanerskivor.
Hakuri använder ofta återanvändningsmaterial för sin konst. Skivorna för
tonsättarsiluetterna har varit tidigare i
användning. De användes i marknadsföring av snabblån. Hakuri är ingen vän av
snabblån. Skivornas nya liv som konstmaterial känns mer värdigt.
OMGIVNINGEN ÄR ETT SJÄLSTILLSTÅND
Enligt Hakuri är omgivningen ett själstillstånd samt en sinnesupplevelse.
100
- det undermedvetna och våra sinnen
skapar en upplevelse av miljön och omgivningen.
Miljökonst handlar om människans
verk i omgivningen.
- Miljökonst handlar också om etik.
Har människan rätt att påverka omgivningen och miljön som hon gör? Det finns
två slags miljöer, en orörd och en rörd.
Den orörda är helig som en bakgrunds
horisont till allt vi gör.
- Ett miljökonstverk har alltid ett
förhållande till platsen där konstverket
är. Konstverket föds och är i dialog med
platsen. Dialog kan födas även mellan
konstverket och åskådaren.
Enligt Hakuri är miljökonst ett ställningstagande till etiska och estetiska frågor. Eftersom samhället lever i förändring
blir miljökonstens uppgift att ifrågasätta,
föreslå och uppmana.
MILJÖKONST ÄR KONKRET
Hakuri var från början målare. Han har
gjort allt från skulpturer, installationer,
scenografi till miljökonst samt undervisning i miljökonst vid Aalto universitetet
( Konstinsdustriella högskolan). Hakuri är
professor där.
Det kännspaka för hans verk är att
alla sinnen används till att gestalta miljön
och omgivningen. Det etiska aspekterna
gällande naturen och hållbar utveckling är
ytterst viktiga för Hakuri.
Hakuri har fört sina elever till Lappland
och till skärgårdens kobbar för att öva.
Eleverna har rört sig i rullstol och rollatorer långa avstånd vid reumasjukhuset i
Heinola. Allt för att finna förståelse för hur
världen gestaltar sig i den rollen. Uppgiften var att förbättra upplevelsen av en rutt
mellan sjukhuset och centrum i Heinola
med konst.
- eleverna utmanades att se världen ur
en annan synvinkel och skapa sig en egen
uppfattning om sin upplevelse. Förhållande till naturen och omgivningen skapas
enbart med fysisk närvaro. Ingen vet vad
regn är innan man upplevt det. Ingen känner ett utrymme innan man stigit in i det,
säger Hakuri.
TILLFÄLLIGT SYNLIG
Det slutliga, säkra och trygga är uppfattningar som Hakuri skyr. Fullbordade
sanningar, starka åsikter, slutgiltiga råd
existerar inte.
- kravet på rätt och riktigt leder ofta till
strama ramar. Att tolerera det annorlunda
och osäkra är grunden för mångfald och
känslans rikedom. Det är även drömmen om
frihet. Konsten är en dröm säger Hakuri.
Ars longa, vita brevis-livet är kort,
konsten lever länge. Men inte miljökonsten.
Det typiska för miljökonsten är dess tillfällighet. Ibland är verket framme för evigt
men ofta bara ett tag och verket förstörs
efter det eller återanvänds. Det finns kraft
i det tillfälliga: allt behöver inte existera för
evigt för att vara imponerande. Konstverket
kan leva som minne eller fantasi.
STUNDENS BEHAG
Hakuri har förstört det mesta av hans verk.
Han höll en avskedsutställning detta
år i juli och bjöd in sina vänner, kolleger
och sina nuvarande och tidigare lärare.
Utställningen hette ”Ett hål i rymden”
och närmade sig människan och hennes
omgivning med poesi, överraskningar och
upplevelser.
Överraskningarna fortsatte också efter
utställningen. Hakuri bestämde sig för att
bränna konstverken på Kervo konstmuseets gård.
- jag har inget utrymme hemma för
konstverk som tjänat sitt syfte. Ett miljökonstverk är alltid i kontakt med platsen
och kan därför inte återanvändas på en
annan plats.
Han kan inte säga vad som sker med
tonsättarbilderna efter musikfesten.
- Tiden får utvisa vad som sker med
dem. Kanske Grankulla stad skulle vara
intresserad? - Markku sunimento
101
Musiikinopetusta
laadulla
vuodesta 1970
Musikundervisning
med kvalitet
från år 1970
Kauniaisten musiikkiopisto antaa oppilailleen mahdollisuudet elämänikäiseen musiikin harrastamiseen.
Grankulla musikinstitut vill ge sina elever
chansen till en livslång hobby.
www.kaumo.
Tervetuloa!
• Välkommen!
KAUNIAISTEN MUSIIKKIOPISTO • GRANKULLA MUSIKINSTITUT
Valmukuja 3 / Vallmogränden 3, 02700 Kauniainen / Grankulla
Puh / Tel. 09 5404 440, kanslia@kaumo.
Ilmarinen
on yhtä
lähellä
kuin lähin
KEVÄÄN KAUSILIPUT MYYNNISSÄ
1.–24.12.2011 LIPPUPISTEESSÄ!
Keskiviikkosarja 149 / 119 / 89 (eläk.) / 42 €
Torstaisarja 85 / 68 / 51 (eläk.) / 24 €
Perjantaisarja 191 / 153 / 115 (eläk.) / 54 €
102
103
Pidä Luova Tauko ja pysähdy kuuntelemaan
Kauniaisten musiikkijuhlien tarjontaa.
Luova Tauko mahdollistaa pysähtymisen arjen
keskelle, taiteen ja luovuuden rajattomien
mahdollisuuksien äärelle.
Helsingin OP Pankki on Kauniaisten
musiikkijuhlien pääyhteistyökumppani.
104