Transcript Filosofia 1900-luvulla • Analyyttinen traditio oli keskeisessä roolisssa anglosaksisessa maailmassa ja Skandinaviassa (siten myös Suomessa). – Keskittynyt kielen filosofiseen analyysiin (usein matemaattisen logiikan avulla). • Mannermainen.

Filosofia 1900-luvulla
• Analyyttinen traditio oli keskeisessä roolisssa
anglosaksisessa maailmassa ja Skandinaviassa
(siten myös Suomessa).
– Keskittynyt kielen filosofiseen analyysiin (usein
matemaattisen logiikan avulla).
• Mannermainen filosofia, jota on kutsuttu myös
fenomenologis-eksistentialistiseksi traditioksi, oli
hallitseva saksalaisella ja ranskalaisella
kielialueella.
– Mahdotonta antaa lyhyt määritelmä.
Edmund Husserl (1859-1938)
• Syntyi Moraviassa,
Itävalta-Unkarissa
juutalaiseen perheeseen.
• Väitteli matematiikasta
vuonna 1883.
• Opiskeli filosofiaa Wienin
yliopistossa Brentanon
johdolla.
• Väitteli filosofiasta Hallen
yliopistossa (Philosophie
der Arithmetik, 1891).
• Filosofian professori
Göttingenin ja Freiburgin
yliopistoissa.
Tärkeimmät teokset
• Logische Untersuchungen (1900-01).
• "Philosophie als strenge Wissenschaft" (1910).
• Ideen zu einer reinen Phänomenologie und
phänomenologischen Philosophie (1913).
• Formale und transzendentale Logik (1929).
• Die Krisis der europäischen Wissenschaften und
die transzendentale Phänomenologie (1936).
Fenomenologia
• “Ankaraa tiedettä” (strenge Wissenschaft),
jonka iskulauseena on ”asioihin itseensä”
(zu den Sachen).
• Päämäärä löytää tieteelle apodiktinen
(“välittömästi varma”) perusta.
• Välitön tieto tajunnan tai tietoisuuden
sisällöstä muodostaa fenomenologia
lähtökohdan (vrt. Descartes).
Franz Brentano (1838-1917)
• Psychologie vom empirischen Standpunkt (1874).
• Tutkimuskohteena mentaalisten aktien loogiset
ja rakenteelliset ominaisuudet.
• Tajunnan toiminnot suuntautuvat aina johonkin
(ne ovat ”intentionaalisia”). Havainto on aina
havainto jostakin, usko aina johonkin uskomista,
muistaminen on aina jonkin muistamista, ja
rakastaminen on aina jonkun rakastamista.
• Intentionaalisuuden käsitteen avulla voidaan
erottaa toisistaan psyykkiset ja fyysiset ilmiöt.
Intentionaalisuuden ongelmat
• Onko havainnon varsinainen objekti mielikuva
vai maailmassa oleva olio?
• Mikä on hallusinaation tai aistiharhan kohde?
• Brentanon mukaan psyykkisen ilmiön
intentionaalisuus on sitä, että sillä on objekti.
Siten tietoisuuden ilmiöt ovat ilmiöitä, jotka
“sisältävät objektin intentionaalisesti”.
• Brentano ei kyennyt ratkaisemaan
intentionaalisuuden käsitteeseen sisältyviä
ongelmia.
Alexius Meinong (1853-1921)
• Lähtökohtana Brentanon käsitys ”ei aktia ilman objektia”.
• Gegenstandtheorien mukaan kaikki kuvitellut tai
epätodelliset oliot ovat tietyssä mielessä olemassa
(esim. ”Don Quijote”, ”pyöreä neliö”).
• Kaikilla olioilla on Sosein (niin-oleminen, näin-oleminen)
eli niillä on ne ominaisuudet, jotka niillä on huolimatta
siitä ovatko ne todella olemassa.
• Osalla olioista on lisäksi joko ideaalinen tai reaalinen
Sein eli ne ovat todella olemassa.
• Sosein ei ole kolmas olemassaolon taso reaalisen ja
ideaalisen olemisen rinnalla. Oliot, joilla on Sosein, mutta
ei todellista olemassaoloa, ovat ikään kuin Aussersein,
olemassaolon tai ei-olemassaolon tuolla puolen.
Husserlin ratkaisu ongelmiin
• Korvasi Brentanon “akti-objekti” erottelun kolmiosaisella
“akti-noema-objekti” erottelulla.
• Jokaisella tajunnan aktilla on noema. Noeman avulla
tajunnan akti suuntautuu objektiinsa jos sillä on objekti.
Kaikilla noemilla ei ole objektia (esim. kentauri).
Huolimatta objektin puuttumisesta tällä tajunnan aktilla
on silti intentionaalinen luonne.
• Fenomenologia on tiede noemoista. Sen tarkoitus on
tutkia noemoja eli merkitysrakenteita, joiden avulla
tietoisuuden intentionaaliset toiminnat ovat
suuntautuneet kohteisiinsa.
Noeman käsite
• Noesis on on intentionaalisen aktin reaalinen
sisältö ja noema sen ideaalinen sisältö.
• Havainnon noemaattinen rakenne
(merkitysstruktuuri) yhdistää havainnon osat
kokonaisuudeksi ja täydentää havainnon.
Noema syntesoi ja johdattaa meidät kohti
"kokonaista" objektia.
• Noemaa voidaan pitää sarjana ennakkoodotuksia.
Fenomenologinen reduktio
• Itsetarkkailun muoto, jossa huomio
siirretään niistä objekteista, joita henkiset
toimintamme koskevat, itse toimintamme
sisäiseen rakenteeseen.
• Luonnollisen asenteen vastakohta.
• Useita eri käsityksiä reduktiosta.
Eideettinen reduktio
• Perusajatus on ilmiön periaatteellisen rakenteen tai
olemuksen (eli eidoksen) paljastaminen.
• (1) Puhdistetaan havaittu esine luonnollisen asenteen
mukaisesta todellisuusoletuksesta ja paljastetaan siten
havaittu sellaisenaan eli tajunnan aktin noema;
• (2) Sulkeistetaan (siirretään syrjään) sekundääriset
tekijä, jolloin jäljelle jäävät välttämättömät ominaisuudet.
• Ajattelun menetelmä, jota leimaa teoreettinen asenne.
• Koko tutkimuksen ajan voimassa olevalle teoreettiselle
asenteelle on ominaista tietty intressi.
• Intressi, joka "sanelee" mitkä seikat on otettava
huomioon ja mitkä on asetettava sulkumerkkeihin.
• Samalla oliolla tai asialla voi olla useita eri eidoksia.
Transsendentaalinen reduktio
• Päämäärä on eliminoida kaikki satunnainen
fenomenologiasta (“kaikki mikä voisi olla toisin kuin on”).
• Transsendentaalisella reduktiolla eli "epookilla" on
"negatiivinen" puoli (maailman olemassaolon
sulkeistaminen) ja "positiivinen" puoli ("puhtaan" minän,
transsendentaalisen egon paljastaminen).
• Transsendentaalinen ego on se mitä jää jäljelle kun
luovumme sitoumuksista sekä fysikaalisiin objekteihini
että psykologisiin elämyksiin.
• Lopputulos on kokoelma intentionaalisia akteja ja
noemoja, luonteeltaan yliyksilöllinen.
• Transsendentaalinen ego on tieteen apodiktinen perusta,
ehdoton perusta, jota on mahdoton epäillä.
Elämismaailma (Lebenswelt)
• Myöhäisajattelun keskeinen käsite.
• Kritisoi modernin luonnontieteen tapaa
idealisoida ja matematisoida elämismaailma.
• Luonnontieteessä luonto ymmärretään
kokonaisuudeksi, josta on mahdollista löytää
yhden tieteellisen metodin avulla sitä koskeva
objektiivinen totuus.
• Tieteen antama ”matemaattinen” maailma
ymmärretään elämismaailmaa ensisijaisempana
todellisuuden tasona.
• Elämismaailma on puhtaan kokemuksen alue,
välittömässä kokemuksessa ilmenevä esiteoreettinen
maailma, joka on tieteen antaman maailmankuvan
taustalla ja määrittää viime kädessä sen merkityksen.
• Elämismaailma ei ole maailma kaikkeutena vaan
muodostaa tietyn horisontin, maailman horisontin, joka
levittäytyy ympärillämme ja aktivoi toimintaan. Ihminen
suuntautuu yleensä välittömässä läheisyydessä oleviin
yksittäisiin olioihin, joita hän pyrkii hallitsemaan ja
hyödyntämään sen hetkisen intressiensä mukaisesti.
• Elämismaailman pohjalta rakentuneita muita “maailmoja”
määräävät tietyt “intressit”.
Martin Heidegger (1889-1976)
• Syntyi Messkirchissä,
Luonais-Saksassa, katolisen
kirkon suntion poikana.
• Keskeytti pappisseminaarin
terveysongelmien vuoksi.
• Väitteli filosofiasta
Freiburgin yliopistossa (Die
Lehre vom Urteil im
Psychologismus, 1913).
• Habilitaatiotutkimus Duns
Scotuksen kategoria- ja
merkitysopista (1916).
• Otti osaa länsirintaman
taisteluihin vuonna 1918.
• Toimi Husserlin assistenttina (1919-23).
• Keväällä 1919 Heidegger aloitti filosofian
luennot Freiburgin yliopistossa (“”Die Idee der
Philosophie und das
Weltanschauungsproblem”).
• Siirtyi Marburgin yliopistoon filosofian
apulaisprofessoriksi Vuonna 1923.
• Husserlin seuraaja Freiburgissa vuonna 1928.
• Freiburgin yliopiston rehtoriksi ja natsipuolueen
jäseneksi vuonna 1933. Erosi rehtorin virasta
huhtikuussa 1934.
Filosofia Weimarin tasavallassa
• Hallitsevana uusromanttinen,
eksistentialistinen ”elämänfilosofia”
(Lebensphilosophie).
• Muita 1920-luvun elämänfilosofeja olivat
mm. Karl Jaspers ja Max Scheler.
• Kuuluisimpia esimerkkejä on myös Oswald
Spengler (1880-1936): Untergang des
Abendlandes (I osa, 1918).
Husserl-kritiikki
• Heideggerin mielestä Husserlin ”luonnollinen” asenne,
jossa luonnollinen asenne (subjektina) asettaa (olettaa
olemassa olevaksi) maailman, on mielivaltainen
rakennelma. Heideggerille ”luonnollinen” asenne on
suhtautua ”suoraan”, ”naivisti” maailman olioihin.
• Husserlin transsendentaalisen egon tilalle Heideggerilla
asettuu konkreettinen inhimillinen ihminen, jota
luonnehtii maailmassa-oleminen. Kun Husserl tutki
intentionaalisia akteja teoreettisesta näkökulmasta,
Heidegger on kiinnostunut esiteoreettisista
intentionaaleista akteista, jotka tapahtuvat
arkipäiväisissä käytännöissä.
Sein und Zeit (1927)
• Heideggerin “sananerous” (Wortgenie).
• Vain ensimmäinen osa kahdesta suunnitellusta
julkaistiin, ja siitäkin vain kaksi ensimmäistä jaksoa
(kolmesta).
• Fundamentaaliontologian lähtökohta on erottelu
olemisen itsensä (Sein) ja olevaisen (Seiende),
yksittäisten olioiden välillä.
• Samankaltainen ero vallitsee liikkeessä olevan (liikkujan)
ja liikkumisen välillä. Liikkuminen on aina jonkin liikkujan
liikkumista, liikkuminen määrää "liikkujaa liikkujana",
mutta liikkuminen ei luonnollisesti ole jokin liikkuja.
• Olevaa sinänsä tutkii “ontinen” tarkastelun taso.
Maailmassa-oleminen
• Heideggerin lähtökohta on konkreettinen
inhimillinen ihminen, jota luonnehtii maailmassaoleminen (in-der-Welt-sein).
• Kaikkien olevaisten (Seiende) keskellä vain yksi
olio on etuoikeutettu. Vain ihminen kokee
olemassaolonsa ongelmallisena. Vain ihminen
etsii ymmärtävää suhdetta olemiseen
(Seinsverständnis).
• Olio, joka kysyy olemista (Sein), kysymällä ensin
omaa olemistaan, on Dasein. Ihminen on
ihminen, koska hän on täällä, koska hänen
olemisensa on "paikallaolemista".
• "Paikallaoleminen" on täällä-olemista,
maailmassa-olemista,ja tämä maailma on
konkreettinen jokapäiväinen maailma.
• Pyrkii ylittämään metafyysisen
vastakkainasettelun subjektin ja objektin,
sisäisen ja ulkoisen todellisuuden välillä.
• Ei ole subjektia, joka suhteessa maailmaan.
• Maailmassa-oleminen on heitettynä-olemista
(Geworfenheit). Ihmiset on "heitetty" (geworfen)
maailmaan.
“Huolehtiminen”
• Maailmassa-olemista luonnehtii huoli (Sorge), asioihin ja
olioihin kohdistuva “huolehtiminen” ja muihin ihmisiin
kohdistuva ”toisista huolehtiminen”.
• Maailman oliot ovat “välineitä” (kreik. pragmata, saks.
Zeug).
• Käsilläolevuus (Zuhandenheit) on välineen olemistapa,
jossa väline itsessään näyttäytyy (esim. vasara
kädessä).
• Esilläolevuus (Vorhandenheit) välillä on "tuolla jossakin
olevien olioiden olemistapa". Havaituksi tuleva objekti,
tieteellisen tutkimuksen olioiden olemistapa.
“Das Man”
• Maailmassa-oleminen on kanssaolemista toisten kanssa.
• Arkipäivän subjekti ei ole yksittäinen ihminen, vaan "das
Man", jokainen, kaikki ja ei-kukaan.
• Eksistenssimme ei muodostu omilla ehdoillamme, vaan
suhteessa toisiin ja heidän ehdoillaan. Vieraannumme
itsestämme ja muutumme "keneksi tahansa".
• Epäautenttinen Dasein ei elä itsenään, vaan "kenen
tahansa" tavalla. Epäautenttisen olemisen tilaa
luonnehtii lattea pelko (Furcht).
• Kyseessä ei ole täälläolon jokapäiväisyyden moralisoiva
kritiikki.
“Putoaminen”
• Epäautenttinen kieli, Gerede, luonnehtii epäautenttisen
Daseinin ymmärrystä ja itseymmärrystä. Gerede on
"turhan puhumista", "juoruamista", "lörpöttelyä",
"kliseiden jauhamista", "juttelua" joka vain pistää sanan
kiertämään. Siitä voidaan erottaa autenttinen kieli, Rede
(puhuminen, sanominen).
• Heidegger antaa "kenen tahansa" tai "jokaisen” ehdoilla
elämiselle ja olemiselle nimen Verfall ("putoaminen",
"lankeaminen").
• "Lankeaminen" luonnehtii välttämättä yksilön suhdetta
toisiin ja maailmaan. Sitä tarvitaan, jotta Dasein
huomaisi itsensä häviämisen ja yrittäisi palata
autenttiseen olemiseen.
Ahdistus ja huoli
• Ahdistus (Angst) asettaa Daseinin kasvokkain
vapauden kanssa: vapauden olla tai olla
olematta, vapauden pysyä epäautenttisena tai
etsiä omaa itseä.
• Uudistumisen väline on Sorge, "huoli jostakin",
"huolehtiminen jostakin ja jonkin puolesta".
• Huoli antaa inhimilliselle olemassaololle
merkityksen ja tarkoituksen. Huoli on Daseinin
"perustava olemisen tapa".
Oleminen ja ajallisuus
• Dasein saa otteen omasta kokonaisuudestaan ja tämän
kokonaisuuden merkityksestä kohtaamalla oman "eienää-täällä-olemisensa" (sein Nicht-mehr-da-sein).
• Autenttinen oleminen on olemista kuolemaa kohti (Seinzum-Tode). Oleminen kohti kuolemaa etsii ontologista
otetta omasta rajallisuudestaan sen sijaan, että pakenisi
sitä.
• "Kuolemaa-kohti-oleminen on olemukseltaan
ahdistusta". Ahdistus, Angst, merkitsee ei-minkään,
tyhjyyden läheisyyden omaksumista, oman kuolemisen
mahdollisuuden hyväksymistä.
1930-luvun “käänne”
• Heideggerin myöhäisfilosofia on eiihmiskeskeistä, anti-humanistista.
• Olemiskysymys ihmisen olemassaolosta
irrallaan.
• “Planetaarisen teknologian” kritiikki.
• Filosofian historian tutkimus eräänlaisena
”syntiinlankeemuksen” etenemisenä.
Päämääränä paluu esisokraattiseen “ajatteluun”.
• Poeettinen suhtautuminen kieleen. “Kieli on
olemisen koti”.
Ludwig Wittgenstein (1889-1951)
• Syntyi Wienissä.
• Isä omisti Itävalta-Unkarin
rauta- ja terästeollisuutta.
• Opiskeli insinööriksi ensin
Berliinissä (1906-08),
sitten Manchesterissa
(1908-11).
• Opiskeli filosofiaa
Russellin johdolla
Cambridgessa 1912-13.
• Otti osaa ensimmäiseen
maailmansotaan ItävaltaUnkarin armeijassa.
Allan Janik & Stephen Toulmin:
Wittgenstein's Vienna (1973)
• Tractatus ei käsittele ainoastaan filosofisen logiikan
ongelmia ja kielen suhdetta maailmaan, vaan pyrkii tiettyjen
eettisten ongelmien ratkaisu.
• Wittgensteiniin vaikutti syvästi Habsburgien ajan Wienin
yleinen kulttuurinen ilmapiiri, jolle oli ominaista “kielen
kritiikki”.
• Karl Kraus (Die Fackel): Kamppailu moraalista tekopyhyyttä
ja esteettistä korruptiota vastaan. Yhdisti satiirisissa
kirjoituksissaan sekä taiteen että yhteiskunnan kritiikin
yhdeksi kokonaisuudeksi.
• Arnold Schönbergin musiikkiteoria (Harmonielehre), Hugo
von Hofmannstahlin runous (Gesamtkunstwerk), ja Adolf
Loosin arkkitehtuuri.
• Fritz Mauthner (1849-1923): Filosofian ongelmat ovat kielen
ongelmia ja filosofian on oltava kielen kritiikkiä
(Sprachkritik).
Mauthnerin “kielen kritiikki”
• Ernst Mach (1838-1916). Kokemus saavuttaa vain
'aistimusten' tai 'elementtien' maailman (vrt. brit. empirismi).
Tieteellinen tieto koskee ainoastaan 'elementtejä' ja niiden
välisiä suhteita, eikä tämä tieto tuo mukanaan minkään
muun olemassaoloa. Tieteelliset teoriat eivät ole selittäviä,
vaan ne ovat taloudellisia välineitä järjestää ja tehdä
yhteenveto kokemuksesta.
• Mauthnerin mukaan eri kielissä aistimukset liitetään eri
tavoin kielen ilmaisuihin ja kahdella ihmisellä ei voi olla
samanlaisia aistimuksia ja mielikuvia. Kielen avulla
kommunikointi on epäluotettavaa sekä eri kielten välillä että
saman kielen sisällä.
• Todellinen tieto on kykyjemme ulottumattomissa. “Elämän
merkitys" ei ole rationaalisen kiistelyn aluetta, vaan on
luonteeltaan "mystinen".
Wittgensteinin kielen kritiikki
• Heinrich Hertz ja Ludwig Boltzmann: Fysiikan
teoriat ovat 'kuvallisia esityksiä' (bildliche
Darstellung) todellisuudesta matemaattisen
mallin merkityksessä.
• Wittgensteinille matemaattinen logiikka tarjosi
välineen toteuttaa “kielen kritiikki”.
• "4.0031: Kaikki filosofia on 'kielen kritiikkiä'
(Vaikkakaan ei Mauthnerin esittämässä
mielessä). Russellin ansiota on, että hän osoitti,
miten lauseen näennäinen looginen muoto ei
välttämättä ole sen todellinen muoto".
Tractatus logico-philosophicus
(1921)
• 1 Maailma on kaikki, mikä on niin kuin se on.
• 2 Mikä on niin kuin se on - tosiseikka - on
yksityisten asiantilojen hallitsemista.
• 3 Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia.
• 4 Ajatuksia ovat mielekkäät lauseet.
• 5 Lauseet ovat elementaarilauseiden
totuusfunktioita (elementaarilause on oma
totuusfunktionsa).
• 6 Totuusfunktioiden yleinen muoto on [p,ξ,N(ξ)].
Tämä on lauseen yleinen muoto.
• 7 Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.
Tosiseikka (Sachverhalt)
• 1. Maailma on kaikki, mikä on niin kuin se
on.
• 1.1 Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden
kokonaisuus.
• 1.2 Maailma jakaantuu tosiseikoiksi.
• 2.01 Yksityinen asiantila on olioiden
(asioiden, esineiden) yhteys.
• Tosiseikkoja ovat esim: (1) “Maa on pyöreä”; (2) “Maa on
suurempi kuin kuu”; ja (3) “Pohjoinen pallonpuolisko ja
eteläinen pallonpuolisko ovat yhdessä kuuta suurempia”.
• Tosiseikkojen, olioiden ja predikaattien kategoriat.
• Tosiseikka kuuluu empiiriseen todellisuuteen ja on annettu
ulkoapäin, mutta tosiseikkojen osat (oliot ja predikaatit)
riippuvat tavastamme hahmottaa todellisuutta. Siten maailma
on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus.
• Maailma itsessään on tosiseikka. Maailman voidaan nähdä
jakaantuvan pienempiin tosiseikkoihin. Yksinkertaiset oliot ja
predikaatit tulevat maailmaan vasta tosiseikkojen
'elementteinä'.
Asiantila (Sachverhalt)
• 2. Mikä on niin kuin se on - tosiseikka - on
yksityisten asiantilojen hallitsemista.
• 4.21. Yksinkertaisin lause – elementaarilause –
väittää jonkin yksityisen asiantilan vallitsevan”.
• Tosiseikka on asiantila, joka vallitsee.
• ”Yksityisiä asiantiloja” vastaavat kielessä
"elementaarilauseet”, jotka eroavat tavallisista
lauseista.
Olio
• 2.01 Yksityinen asiantila on olioiden
(asioiden, esineiden) yhteys.
• Wittgensteinin”oliot” samoja kuin
arkimaailman oliot. Hän luonnehtii niitä
asiantilan äärimmäisiksi ainesosiksi, mutta
ei anna käytännön esimerkkejä.
Kuva
• 2.1 Luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia.
• 2.11 ... Kuva esittää yksittäisten asiantilojen vallitsemista
tai vallitsematta olemista.
• 2.12 Kuva on todellisuuden malli.
• 2.13 Olioita vastaavat kuvassa kuvan elementit.
• 2.15 Se, että kuvan elementit suhtautuvat toisiinsa
eräällä erityisellä tavalla, esittää olioiden suhtautuvan
siten toisiinsa. Tätä kuvaelementtien liittymistapaa
sanottakoon kuvan rakenteeksi ja rakenteen
mahdollisuutta kuvan kuvaamismuodoksi.
• 3. Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia.
• 3.14 Lausemerkissä sen elementit - sanat - suhtautuvat
toisiinsa eräällä erityisellä tavalla.
• Ajattelu on kuvien muodostamista
todellisuudesta. Se mitä kutsutaan ajatukseksi
voidaan aina ilmaista (mielekkäillä) lauseilla.
• Se, että sanomme elementaarilauseen olevan
asiantilan kuva, merkitsee yksinkertaisesti sitä,
että elementaarilauseella ja sen kuvaamalla
asiantilalla on samanlainen rakenne.
• Elementaarilause koostuu elementeistä
(nimistä), joita vastaavat asiantilan elementit
(oliot). Sekä elementaarilauseen että asiantilan
elementit ovat liittyneet toisiinsa samanlaisella
tavalla.
Lause kuvana
• 4.022 Lause osoittaa merkityssisältönsä. Lause
osoittaa, miten asiat ovat, jos se on tosi. Ja
lause sanoo, että asiat ovat juuri siten.
• 4.024 Kun ymmärtää lauseen, tietää, miten asiat
ovat, jos lause on tosi. (Voimme siis ymmärtää
lauseen tietämättä onko se tosi.) Lauseen
ymmärtää, jos ymmärtää sen rakenneosat.
• 4.462 Tautologia ja kontradiktio eivät ole
todellisuuden kuvia. Ne eivät esitä mitään
mahdollisia asiantiloja...
• 4.1212 Minkä voi osoittaa, sitä ei voi sanoa.
• Wittgenstein omaksui Russellin idean, että lauseen
kieliopillinen rakenne ei aina ilmaise oikein sen loogista
rakennetta (tavalliset vs. elementaarilauseet).
• Lause osoittaa jonkin asiantilan (merkitys) ja sanoo, että
tämä asiantila todella vallitsee (totuus). Lause on tosi, jos
sen kuvaama asiantila vallitsee todellisuudessa, epätosi
jos sen kuvaama asiantila ei vallitse todellisuudessa.
• Mikään lause ei voi olla apriorisesti tosi. Logiikka ja
matematiikka ovat apriorisia, mutta niiden lauseet eivät
oikeastaan ole "tosia", vaan ne ovat tautologioita.
• Koska merkitys edeltää totuutta, on asioita, joita ei voida
sanoin ilmaista. Lause voi kuvata todellisuutta, mutta se ei
voi kuvata sitä miten se kuvaa todellisuutta (kielen ja
maailman suhde).
Totuusfunktiot
• Jokin lause on eräiden toisten lauseiden
totuusfunktio, jos nämä lauseet yksikäsitteisesti
määrittävät sen totuusarvon.
• Perustotuustaulut, yksi jokaiselle konnektiiville:
• P ¬P
P Q PQ PQ PQ PQ
• T E
TT T
T
T
T
• E T
TE E
T
E
E
•
ET E
T
T
E
•
EE E
E
T
T
• Tautologia on totuusfunktio, joka on aina tosi.
Toisin sanoen, mitä tahansa totuusarvoja sen
(atomi)lauseille annetaan se on kuitenkin tosi.
Esim. P¬P
•
P ¬P
P¬P
•
T E
T
•
E T
T
• Vaikka loogiset totuudet ovat tautologisia, se ei
merkitse, että ne olisivat itsestään selviä tai
vailla tietoarvoa [esim. (¬PQ)PQ on
tautologia].
Elämän tarkoitus
• 4.11 Tosien lauseiden kokonaisuus on koko luonnontiede (tai
luonnontieteiden kokonaisuus).
• 6.42 Siksi myöskään etiikkaa ei voi ilmaista lausein. Lauseet
eivät voi ilmaista mitään korkeampaa.
• 6.4312 ...Ajallisen ja paikallisen elämän arvoituksen ratkaisu
on ajan ja paikan ulkopuolella. (Kysymys ei todellakaan ole
luonnontieteen ongelmien ratkaisemisesta).
• 6.432 Millainen maailma on, on täysin yhdentekevää sille,
mikä on korkeampaa. Jumala ei ilmesty maailmassa.
• 6.522 On todella jotakin, mitä ei voi ilmaista. Se ilmenee, se
on mystistä.
• Vastaukset etiikan, arvojen ja elämän tarkoituksen
kysymyksiin löytyvät maailman ulkopuolelta. Ne voivat
korkeintaan olla mystisen intuition kohteena, joka voidaan
välittää "epäsuoralla" tai poeettisella kommunikaatiolla.
Filosofia kielenkritiikkinä
• 4.111 Filosofia ei ole mikään luonnontieteistä. (Sanan
"filosofia" täytyy merkitä jotakin, mikä on luonnontieteiden
yläpuolella tai alapuolella, muttei ei niiden rinnalla.)
• 4.003 Useimmat lauseet ja kysymykset, jotka on kirjoitettu
filosofian ongelmista, eivät ole epätosia, vaan mielettömiä.
Siksi emme voi lainkaan vastata tällaisiin kysymyksiin, vaan
ainoastaan todeta niiden mielettömyyden...
• 6.53 Filosofian oikea tehtävä olisi itse asiassa se, että emme
sanoisi yhtään mitään - luonnontieteiden lauseiden lisäksi,
jotka eivät lainkaan liity filosofiaan. Aina kun joku muu
haluaisi sanoa jotakin metafyysistä, meidän olisi osoitettava
hänelle. ettei hän ole antanut tietyille lauseittensa merkeille
mitään merkitystä...
Filosofisia tutkimuksia (1953)
• Wittgenstein ei enää usko, että kielen luonne
voitaisiin tavoittaa pelkästään lauseiden ja
todellisuuden suhteita tarkastelemalla.
• Keskeiseksi kielipelin käsite (saks. Sprachspiel,
engl. language-game).
• Sanojen merkitys saadaan selville kun
tarkastellaan niiden käyttöä eri tilanteissa, eri
kielipelien sääntöjen yhteydessä.
• Kielipelit ovat osia jostain elämänmuodosta
(Lebensform, form of life).
• Perheyhtäläisyyden käsite
(Familienähnlichkeiten, family
resemblances). (vrt. köysi ja sen säikeet).
• Filosofinen ongelma syntyy, kun sanat ja
lauseet esiintyvät muualla kuin arkielämän
tai tieteen kielipeleissä, joissa niiden
käyttö on vakiintunutta ja kielioppien
huolellisesti säätelemää.