Transcript LOET2012Uskonnottomuus

Eurooppalainen uskonnoton
aateperintö
Eero Salmenkivi
Opettajankoulutuslaitos
Tehtävä
 Pohtikaa (esim. 4 hengen ryhmissä):
Mitä on uskonnottomuus?
Uskonnollisen kentän perinteinen jäsennys
Uskonto
Kristinusko
Juutalaisuuus
Muhamettilaisuuus
Pakanat
Kehitys 1800-luvun lopulta eteenpäin
 Uskontotieteen ja antropologian synty ja kehitys johti
edellä mainitun jäsennyksen hylkäämiseen
 Perinteisen nelijaon korvasi käsite maailmanuskonnot
(world religions; ks. esim. Masuzawa, 2005)
 Uskonnottomasta näkökulmasta tilanne ei välttämättä
parantunut
 Paaria-luokka pieneni
 Uskonnottomat edelleen määritelmällisesti jotenkin
puutteellisia; vrt. esim. nykyään suosittu käsite
uskontodialogi
Uskonnottomuus ja ateismi
 Yksi tapa jäsentää uskonnottomuutta katsomuksena on puhua
a-teismista eli ei-teismistä.
 Suomen viime vuosikymmenten aktiivisimpana ateistina voi
pitää Erkki Hartikaista, joka suosii termiä ”jumalaton”, jota
hän pitää positiivisena (vrt. viaton, tahraton jne.)
 Toisaalta sekä uskonnottomuus että ateismi kieltona
määrittävät puheen selkeästi uskonnosta tai jumalasta käsin
(vrt. ihmisiä ei sanota a-kentaurikoiksi tai a-joulupukisteiksi,
jos he eivät usko näihin)
 Ateismi on ollut ja on yksi maailman vainotuimmista uskomuksista
tai katsomuksista, mm. koska:
 uskonto on ollut itsestäänselvyys
 ateismista on ajateltu seuraavan moraalittomuus
Ateismin eufemismit
 Koska ateismi on ollut vainottua, ateistit ovat käyttäneet
erilaisia eufemismeja (”hyviä sanoja”) eli termejä, jotka
enemmän tai vähemmän merkitsevät samaa, mutta joista
ei rangaista:
 vapaa-ajattelijat
 humanistit
 sekulaarit
 välkyt (Dawkins, ajatuksella matkia homojen
käyttämää termiä ”gay”) → näyttää iskeneen omaan
nilkkaan
 agnostikot, rationalistit jne.
Uskonnottomuus ja kielenkäyttö
 Uskonnottomalta kannalta ongelmana on, että monet
inhimillisesti kaikkein merkityksellisimmät asiat, kuten
henkisyys/spiritualiteetti (esim. VASU erottaa henkisen ja
hengellisen, mutta arkikielessä näin ei juuri käy) ja jopa
omatunto (jonka toki perustuslain käsitteenä pitäisi olla
katsomusneutraali) kumpuavat uskonnollisesta kulttuurista
ja siten niitä helposti käytetään asettamaan uskontomyönteinen piilonormi.
 Kysymys on siis siitä, että kielenkäytön historiallinen
perinne on ristiriidassa nykyisen moraalin ja lainsäädännön
edustaman uskonnonvapauden ja tasa-arvon kanssa.
 Vrt. sukupuolten epätasa-arvo: kielessä käytetään termejä
edelleen ”kirkkoherra”, ”esimies”, ”lentoemäntä”, vaikka
niiden edustama sukupuoliajattelu ei enää ole moraalin tai
lainsäädännön hyväksymää.
Ateismin lajeista (1)
 Ateismi jaetaan joskus:
1. Kapeaan ateismiin, joka kieltää nimenomaan
(seemiläisen) monoteismin yhden kaikkitietävän, hyvän,
kaikkivaltiaan jne. persoonallisen jumalan olemassaolon
2. Laajaan (wide) ateismiin, joka kiistää kaikkien
jumalallisten, yliluonnollisten tai transkendenttien
olioiden olemassaolon
 Jaon syynä ei niinkään ole edellä mainittu perinteinen
eurooppalainen uskontojen luokitus, kuin se, että:
1. (filosofinen) keskustelu ateismista on keskittynyt
”läntiseen” perinteeseen, jossa monoteismi on
dominoiva uskonto
2. ateismi on (ehkä) olennaisesti mahdollisempi optio
tällaisessa kulttuurissa (C. Taylor ym. ks. alla).
Luokittelun arviointia
 Kapeassa ateismissa vastakohta teismi siis ymmärretään
seemiläisen monoteismin hengessä. Ongelmana on, että
tällöin myös monet eurooppalaisen perinteen
uskonnolliset ajattelijat, jotka eivät hyväksy tällaista
perinteistä persoonallista Jumalaa, esim. B. Spinoza
(panteisti) tai P. Tillich (kristitty) ovat ateisteja.
 Ongelmana laajassa ateismissa on, että uskonto on
perheyhtäläinen käsite ja koko luonnollinen/yliluonnollinen
tai immanentti/transkendentti erottelu on tyypillistä lähinnä
”hellenosentrisessä/läntisessä” perinteessä, jossa
viimeiset 1000 v. uskonnollinen valtavirta on ollut
seemiläinen monoteismi
→ tässä laajennetaan kapean ateismin käsitteistöä
alueelle, johon se määritelmällisesti ei sovi
Ateismin lajeista (2)
 Ateismi jaetaan myös:
1. Positiiviseen ateismiin, jossa ”uskotaan, että
jumalaa/jumalia ei ole olemassa”
2. Negatiiviseen ateismiin, jossa ”ei uskota, että
jumalaa/jumalia on olemassa”.
 Edellinen on siis ontologinen ei-olemassaoloa koskeva
uskomus ja jälkimmäinen epistemologinen eli tietyn
uskomuksen puuttumista koskeva kanta.
 ”Läntisessä/atlantisessa” kulttuurissa (kulttuurialueella,
jonka juuret ovat latinalaisessa kristinuskossa) tämä
jäsennetään usein niin, että ateisti uskoo kaiken olevan
immanenttia (tämänpuoleista, luonnollista) ja kieltää
transkendentin (tuonpuoleisen, yliluonnollisen).
Ateismi ja epistemologia
 Kummankin käsityksen taustalla on kuitenkin yleensä
ensisijassa tai muiden perusteiden lisäksi
epistemologiset (eli tieto-opilliset) perusteet:
 negatiiviset perusteet: ei ole näyttöä jumalasta
 positiiviset perusteet: on näyttöä jumalan
olemattomuudesta
 positiivisen ja negatiivisen näytön ei tarvitse
korreloida positiivisen ja negatiivisen ateismin
kanssa.
Argumentteja jumalan olemassaoloa vastaan
 Näytön puute
 Tieteen ja uskonnon vastakkainasettelu
 Jumalan ilmenemättömyys (ateistinen kokemus ja/tai
uskonnollinen kokemuksen puute ja/tai selittäminen
psykologisesti)
 Pahan olemassaolo
 Moniuskontoisuus: kaikki uskonnot eivät voi olla yhtä
aikaa oikeassa, miksi yksi olisi parempi kuin toinen
 Erityisesti uskonnollisen uskon ontologiset
sitoumukset! (≠ N. Smart.)
Evidentialismi
 Epistemologiset, ateistiset argumentit ovat usein
evidentialistisia eli näyttöön, todistusaineistoon tms. perustuvia.
 Uskonnonfilosofiassa tämä katsomus on saanut vakavia
kilpailijoita 1900-luvulla.
 Lähtökohtana on usein W. K Gliffordin Uskomisen etiikka (1877,
http://www.infidels.org/library/historical/w_k_clifford/ethics_of_belief.html)
Gliffordin tarina: Laivanomistaja lähettää liikkeelle
maastamuuttajia kuljettavan laivan uskotellen itselleen, että
vanha laiva kyllä kestää (vaikka hänellä on syytä epäillä
päinvastaista). Laiva uppoaa, ihmiset kuolevat (ja omistaja saa
vakuutusrahat). Toimiko hän oikein? Entä jos laiva ei olisi
uponnut?
W. K Gliffordin Uskomisen etiikka
 Gliffordin mukaan myös jälkimmäisessä tapauksessa
omistaja toimi moraalisesti väärin.
 Hänen johtopäätöksensä on:
“On kaikissa tapauksissa väärin uskoa ilman riittäviä
perusteita; ja niissäkin tapauksissa, jossa epäileminen ja
tutkiminen on röyhkeää, on vielä röyhkeämpää uskoa (It is
wrong in all cases to believe on insufficient evidence; and
where it is presumption to doubt and to investigate, there
it is worse than presumption to believe)”.
 W. James (esim: The varieties of religious experience;
Will to Believe) on argumentoinut vastaan, että joissain
tapauksissa ei ole näin, esim. en voi olla todella
rakastunut, jos koko ajan joudun etsimään evidenssiä
asiasta.
Usko, tieto ja uskonto
 Kysymys tiedon ja (uskonnollisen) uskon suhteesta on
ollut perinteisen uskonnonfilosofian keskiössä (yhdessä
jumalan olemassaoloa ja ominaisuuksia sekä pahan
ongelmaa koskevan pohdinnan kanssa):
millainen uskomusasenne uskonnollinen usko on?
 Huom. suomen uskoa sanan laaja merkityskenttä
(proposition/väittämän uskominen, johonkuhun
uskominen, jumalaan uskominen vrt. engl. belief/faith)
 korostaa uskonnollisen uskon propositionaalisuutta,
vaikka uskonto ei tyhjene propositionaaliseen
asenteeseen, vaan siihen liittyy yhteisö ja käytännön
uskonnon harjoittaminen
Evidentialismi uskonnon filosofiassa
 Evidentialismi on perinteinen suuntaus uskontoa
puolustavassa uskonnonfilosofiassa. Sen mukaan
uskonnollista uskoa tulee/voi tukea yleispätevillä perusteilla.
 Äärimuotona ns. jumalatodistukset, esim. Tuomas
Akvinolaisen viisi 'tietä' teoksessa Summa Theologiae.
 Humen ja Kantin kritiikin jälkeen on usein uskottu, että
jumalan olemassaoloa/-olemattomuutta ei voi todistaa.
 Tätä ei voi pitää faktana!
 Modernissa uskonnollisessa evidentialismissa on
(usein) luovuttu todeksi todistamisesta ja tyydytty siihen,
että uskonnollista uskoa voitaisiin pitää rationaalisena
(esim. Plantinga/reformoitu epistomologia).
Uskonnollisen uskon luonne
 Ihminen (erit. vasen aivopuolisko) luonnostaan uskomuksia
(ja kertomuksia) muodostava (esim. Gazzaniga, Eettiset
aivot, 2006).
 Uskontoon usein sosiaalistutaan
→ tieto-opillinen itsestäänselvyys.
 Esim. kristinuskossa ja islamissa ajatus ilmoituksesta =
jumalan antama etuoikeutettu tiedon lähde
+ (usein) etuoikeutetut ilmoituksen tulkit
→ kysymys uskonnollisen uskon ja muiden uskomusten
suhteesta
→ kysymys evidentialismin soveltuvuudesta uskontoon
Fideismi
 Norman Malcolm: "Uskonto on yksi elämänmuoto; se on
toimintaan liittyvä kieli, sellainen, jota Wittgenstein sanoo
'kielipeliksi'. Tiede on toinen. Kumpikaan ei tarvitse oikeutusta,
ei toinen sen enempää kuin toinenkaan."
 Nykyaikainen fideismi on usein saanut vaikutteista
Wittgensteinin uskonnonfilosofiasta.
 Siihen liittyi usein ajatus uskonnon autonomisesta luonteesta.
 Huom: kanta on koulun uskonnonopetuksen suhteen
ongelmallinen:
 Mitä kielipeliä käytetään, kun päätetään
uskonnonopetuksesta?
 Mikä on kielipelien ontologinen status (miten/missä jumala
on olemassa)?
 Mitä lapsille vastataan kysymykseen ”oikeasti vai leikisti”?
Evidentialistinen uskomisen puutteen
luokittelu
1. On evidenssiä puolesta (eikä vastaavassa määrin kumoavaa
2.
3.



evidenssiä) → teisti
Näyttöä puolesta ja vastaan yhtä paljon → agnostikko
Ei evidenssiä puolesta (tai enemmän kumoavaa evidenssiä) →
ateisti
Agnostikko voi ajatella joko, että evidenssiä ei ole kumpaankaan
suuntaan tai että sitä on yhtä paljon molempiin suuntiin.
Agnostikot voi jakaa S. Albert Kivisen erottelun mukaan:
 nullifidiadeihin (evvk/asian pohtiminen on ajan tuhlausta)
 zeeteetikkoihin (jatkuvat etsijät)
Agnostikko termin käyttöä hämärtää, sen käyttö ateismin
eufemisminä; tätä vastaan tunnettu ateisti B. Russell
(Am I an Atheist or an Agnostic? 1947, on verkossa) kirjoitti sanovansa
muille filosofeille olevansa agnostikko, mutta kadunmiehelle
olevansa ateisti.
Voiko valita molemmat?
 suomalainen filosofi Juha Sihvola (esim.
Maailmankansalaisen uskonto, 2010) on sanonut
olevansa tieteessä/todistekielipelissä (evidentialistisesti)
agnostikko/ateisti, mutta käytännön elämässä
(fideistisesti) teisti.
Kiista uusateismista
 Nimitys on mahdollisesti sinänsä vähättelevä
 Kirjoittajat: Richard Dawkins, Daniel Dennett, Sam Harris
ja Christopher Hitchens
 Taustalla pitkälti USAn poliittinen tilanne
 Viime aikoina myös merkittävät suomalaiset uskonnon
edustajat (piispa Eero Huovinen, Akatemian
huippuyksikön tutkija Ilse Paakkinen ja prof. Tapio
Puolimatka) ovat ottaneet agendalleen hyökkäämisen
uusateismia vastaan
 Pointtina, että uusateismi puhtaan negatiivista
 Kiistan ytimessä väite, että maltilliset/liberaalit uskovaiset
toimivat suojana uskonnollisille ääriliikkeille (useimmat
muut argumentit eivät liene kovin ”uusia” ja Dennettin
”nostokurki”-argumentti on hyvä, ks. alla).
Uskonnottomuuden
juuria
Antroposentrismi/
Humanismi
Naturalismi
Sekularismi
/Elämäntapa
Naturalismi
 Uskonnon kritiikki tarpeettomana
 Ockhamin partaveitsi: sitä, mitä ei tarvita ilmenevän
todellisuuden selittämiseen, ei ole.
 Monet ateistit pitävät naturalismia parempana nimityksenä
kuin ateismia, koska se ei määrity negatiivisesti
 Todellisuuteen ei kuulu yliluonnollisia elementtejä
 usein korostetaan tiedettä tiedon ja totuuden
löytämisen parhaan muotona
 liittyy usein (mutta ei välttämättä)
luonnontieteelliseen materialistis-fysikalistiseen
ontologiaan
Tieteen rooli uskonnottomuudessa
 Nykyaikaisessa yhteiskunnissa kriittinen katsomuksellinen
kysymys on suhde tieteeseen, koska se on nykyisin
etuoikeutettu uskomusmuoto.
 Uskonnollinen fundamentalismi on usein jyrkkä
(ja pohtimaton) ”Ei!”
 On olemassa ateismin muotoja, jotka ovat
vastaava “Kyllä!”
 Ateismista/naturalismista ei kuitenkaan sinänsä
seuraa skientismiä.
 Kriittinen kysymys ”kahdesta kulttuurista”
 Humanististen ja yhteiskunnallisten, esimerkiksi
kasvatustieteen, merkitys
 Tiede ei ole uskonto.
 Siitä, että kaikki perusteluketjut päättyvät, ei
seuraa lähtökohtien valinnan tasa-arvo.
Evoluutioteoria
 Darwinin teorialla suuri merkitys ateismille
 Ihmisen naturalisoituminen
 Ikiaikaisten muotojen historiallisuus ja muutos
 ”Nostokurki” vs. ”nostokoukku” (D. Dennett)
 Jos maailman luominen selitetään Big Bangillä tai
Jumalan luomisella, voidaan aina kysyä mistä tämä
tuli ts. kyseessä on vain ”nostokoukku”, jolla
kysymys siirretään seuraavalle tasolle
 Sen sijaan ei ole mielekästä kysyä, miksi parhaiten
sopeutuvat sopeutuvat parhaiten → Darwinin teoria
on ”nostokurki” eli aito selitys → toisenlainen
elämänkatsomuksellinen merkitys kuin muilla tieteen
teorioilla (→ kreationismin houkutus uskonnollisille)
Humanismi (ja antroposentrismi)
 Humanismi = "Ihmisen parhaan puolustaminen" (G. H.
von Wright)
 Saattaa merkitä jännitteistä suhdetta uskontoon, jos
ihmisen korostaminen näyttäytyy jumalia loukkaavana
röyhkeytenä (kreikk. hybris)?
 Vastaavasti humanismiin voi liittyä uskonnon kritiikki
vaarallisen alistavana ja/tai ihmisarvoa alentavana
 Antroposentrismi = ihmiskeskeisyys
Antiikin humanismi
 Sofistit 400-luvulla eaa.
 Protagoras: ”Ihminen on kaiken mitta”
→ Protagoras oli agnostikko (ja relativisti)
 Paideia: Ihmisen kasvattamisen ja sivistämisen idea
”Korottamalla paideian ihanteeksi sofistit olivat pystyttäneet
kaiken todellisen humanismin toisen kulmakiven: sivistyksen
kunnioittamisen ja siihen pyrkimisen elämän muotona.” (von
Wright, Ajatus ja julistus, 1961, 27)
 Humanismin kulmakivet siis:
1. Ihmisen arvostaminen
2. Ihmisen sivistäminen
Antiikin humanismi ja ateismi
 Jotkut sofisteista olivat aidosti ateisteja, mutta se oli
harvinaista
 Antiikin oloissa jumalista piittaamaton elämä oli
mahdollista vain pienelle eliitille (ks. alla C. Taylor)
 Aidoimmin nykyaikaista humanismia ja ateismia edusti
luultavasti epikurolaisuus, vaikka Epikuros korosti
olevansa teisti
 maailma voidaan selittää immanentisti (atomioppi) eli
ei tarvita tuonpuoleista selitystä
 jumalat eivät ole kiinnostuneet ihmisistä eivätkä
puutu asioihin
ei jumalat eikä kuolema uhkaa mielenrauhaa
Renessanssi-humanismi
 Italialainen renessanssi
 Kirjallisuus, runous (esim. Dante)
 Irtiotto keskiaikaan
 Puhetaito ja paluu klassiseen latinaan (esim. F.
Petrarca)
 Antiikin kirjoituksien löytäminen, opiskeleminen ja
kääntäminen
 Kreikka latinan rinnalle (Bysantin oppineet)
 Filologian synty
 Uuden osaamisen suuri merkitys uskonpuhdistuksen
jälkeen
(Erasmus, Luther, Melancthon)
Humanismin muotoutuminen
 Eurooppalaisessa humanismissa on aina tyypillistä
palaaminen antiikkiin.
 Humanismin ohjelma syntyy renessanssin aikana (F.
Petrarca)
 Studia humanitatis
 Antiikkiin kytkeytyvä opetusohjelma, jossa kielioppia,
puhetaitoa, runoutta, historiaa ja moraalifilosofiaa.
 Humanisti-termi käyttöön yliopistolaitoksessa (n.
1400-luvulla) kuvaamaan tämän alan opettajia
 humanismin kaksi merkitystä:
1) tiettyjen oppiaineiden (historia, kielet,
filosofia...) edustaja (erotus esim. lääkäri,
matemaatikko)
2) tietyn maailmankatsomuksen edustaja
Humanismi (tieteenalana) uudella ajalla
 Koululaitoksen kehitys: humanismista tulee keskiasteen opetusta
 Valistuksen humanismi
 Brittiläinen empirismi (Locke, Hume)
 Ranskan valistus
 Katolisen kirkon kritiikki (Voltaire ym.)
 Encyclopedistien inhimillisen tiedon kokoamisen projekti
(Diderot ym.)
 Saksalainen humanismi
 Lähtee valistuksesta, romantiikasta ja saksalaisesta
idealismista
 Humanismin uusi nousu nykyaikaiseksi oppineisuudeksi
 sankarifilologien ja –historioitsijoiden uskomaton
oppineisuus
 Paluu yliopistoon, ongelmana : Kaksi kulttuuria (C. P. Snow
1959, suom. 1998); humanistien näkökulmasta heidän on
sopeuduttava luonnontieteiden ylivaltaan (ks. Nussbaum 2011).
Moderni antroposentrismi
 Ludwig Feuerbach (1804–1872): ”ihminen loi jumalan(/t)”
 Hegelin vasemmistolainen oppilas, joka ei kannattanut
poliittista vallankumousta (kuten esim. Marx) vaan yksilöllistä
aistillisen ja järjellisen tietoisuuden kehitystä
 Uskonnossa ihmiset projisoivat parhaat piirteensä (kuten
rakkauden) itsensä ulkopuolelle yliluonnolliseen.
 Tämä on huono ja vieraannuttava asia, koska silloin
kiinnostus tähän maailmaan ja toisiin ihmiseen, erityisesti
ihmisten yhteyteen, vähenee.
 Valtava jälkivaikutus 1900-luvun ateismin pääsuuntiin:
marxilaisuuteen ja eksistentialismiin.
 Erityisesti Minä-Sinä filosofialla ja uskonnon ja antropologian
yhteyden korostamisella vaikutusta myös uskonnollisiin
ajattelijoihin kuten juutalaiseen Martin Buberiin ja kristittyyn
Karl Barthiin.
Moderni humanismi (maailmankatsomuksena)
 1900-luvulla erilaisia humanismeja
 Useimmat ateistisia tai agnostisia, esim:
 B. Russell; eksistentialistinen humanismi (Sartre)
 Myös ns. kristillinen humanismi
 Suomessa G. H. von Wrightin pessimistinen/
traaginen humanismi
 C. Taylor on kutsunut uskonnotonta/sekulaaria
humanismia eksklusiiviseksi (poissulkevaksi/
yksinomaiseksi) humanismiksi, jossa ei ole inhimillistä
näkökulmaa ylittävää päämäärää (esim. kristinuskon
pelastus)
Sekulaari humanismi
 Useat ateistit (ja agnostikot) kutsuvat itseään
sekulaareiksi humanisteiksi
 1840 vapaa-ajattelija G. J. Holyoake otti termin ‘sekulaari'
tähän käyttöön (ranskan maallista merkitsevästä sanasta,
jonka taustalla on latinan saeculum = ajanjakso,
vuosisata)
 Sekulaarien humanistien kansainvälinen järjestö:
 International Humanist and Ethical Union (IHEU)
Suomessa jäsenjärjestöjä:
 Suomen humanistiliitto ja
 Vapaa-ajattelijoiden liitto
 Sekulaarilla humanismilla kolme julistusta (1933, 1973 ja
Amsterdamin julistus 2002)
Amsterdamin julistus 2002
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.

Humanismi on eettistä.
Humanismi on järkevää.
Humanismi tukee demokratiaa ja ihmisoikeuksia.
Humanismi edellyttää, että henkilökohtaiseen vapauteen
tulee liittää sosiaalinen vastuu.
Humanismi tarjoaa yhden vastauksen siihen, että monet
etsivät vaihtoehtoja dogmaattisille uskonnoille.
Humanismi arvostaa taiteellista luovuutta ja
mielikuvitusta ja tuntee taiteen mullistavan voiman.
Humanismi on elämänkatsomus, joka tavoittelee hyvää
elämää kannustamalla meitä eettiseen ja luovaan
elämään.
Lisätehtävä arvioi Amsterdamin julistuksen periaatteita
oheisen tekstin valossa.
Sekularisaatio
 Sekularisaatio tarkoittaa maallistumista, joka merkitsee
uskonnon roolin vähenemistä ihmisten elämässä.
 Sekularisaatioon liittyy useammin välinpitämättömyys
uskonnosta kuin sen kritiikki
 mahdollinen kritiikki: uskonto on turhaa tai muinaisjäänne
 A. Comten (1798–1857) positivistinen historianfilosofinen teesi
ihmiskunnan kehityksestä kolmessa vaiheessa:
1. uskonnollinen, 2. metafyysinen, 3. positiivinen tiede
 Huom: kun tieteenfilosofiassa tai esim. kasvatustieteen
menetelmäkursseilla puhutaan positivismista tarkoitetaan
yleensä ns. uuspositivismia eli loogista positivismia eli
loogista empirismiä, jonka mukaan vain havainnoin
testattavat väitteet ovat mielekkäitä.
Sekularisaatio (jatkuu)
 1960- ja 1970-lukujen sosiologiassa esitettiin ns.
sekularisaatio-teesi.
 Se on yhteiskuntatieteellinen väite, jonka mukaan
uskonnot ovat pikku hiljaa häviämässä
 Aatteellisesti taustalla positivismin lisäksi marxilaisuus
 Marx oli omaksunut Ludwig Feuerbachin
uskontokritiikin ja korosti erityisesti ”uskontoprojektion”
hyödyllisyyttä yhteiskunnallisen vallan
oikeuttamisessa (”uskonto on oopiumia kansalle”).
 Empiiriset havainnot erityisesti läntisistä ja sosialistisista
yhteiskunnista tukivat teesiä vahvasti.
Uskonnon uusi tuleminen?
 Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uskontojen rooli
maailmanpolitiikassa on merkittävästi kasvanut
→ sekularisaatioteesi on joutunut kritiikin kohteeksi
 sekä teoreettisesti
 että empiirisesti
 mutta huom: esim. suomalaisessa arjessa myös
sekularisaatioteesin mukaista kehitystä tapahtuu
jatkuvasti (uskonnottomien määrän kasvu,
kauppojen aukiolo sunnuntaisin, kristillisten juhlien
viihteellistyminen, jne.)
 Yksi uusimmista sekularisaation kriitikoista on Charles
Taylor (erit. A Secular Age, 2007).
Taylor sekularisaatiota
 Taylor puhuu ”läntisen/pohjois-atlantisen” kulttuuripiirin
sekularisaatiosta (ja siten enimmäkseen ”kapeasta”
käsitteestä em. ateismin erottelujen mielessä).
 Vaikka hän vastustaa sekularisaatio-teesiä, hän pitää
jonkinasteista sekularisaatiota tosiasiana ja haluaa
analysoida, mitä se merkitsee.
Taylorin kolme sekularisaatiota
1. Poliittisten/julkisten instituutioiden irtaantuminen
uskonnosta
2. Uskonnon harjoittamisen väheneminen
3. Uudenlainen katsomuksellis-eksistentiaalinen tilanne
 Taylorin mukaan kolmas on tärkein ja kiinnostavin,
vaikka kaikki liittyvät yhteen.
Sekularisaatio 1: Poliittisten/julkisten
instituutioiden irtaantuminen uskonnosta
 Taylorin mukaan poliittinen valta muualla kuin ”läntisessä




modernissa” on aina kytkeytynyt uskontoon (lännessä
nimenomaan transkendenttiin),
mutta näin ei ole modernissa lännessä.
Taylor mainitsee Ison-Britannian ja Pohjoismaat
poikkeuksena, mutta pitää näiden maiden kirkon ja valtion
liittoa niin vaatimattomina, ettei niistä tarvitse välittää; mm.
koska näissä maissa sekularisaatio 2 on hyvin vahva.
Taylor kuvaa eroa historiallisesti liittäen sen ennen kaikkea
valistukseen.
Taylor selittää (Weberiä seuraten) ilmiön liittyvän modernin
yhteiskunnan eri sfäärien (talous, politiikka, kulttuuri, vapaaaika) eriytymiseen ja autonomisoitumiseen.
Sekularisaatio 2:
Uskonnon harjoittamisen väheneminen
 Vaikka Taylor välttää kausaalisia väitteitä, hän näyttää
liittävän sekularisaation 2:n ennen kaikkea sek. 3.een.
 USA on mielenkiintoinen esimerkki maasta, jossa sek
1:stä ei ole seurannut sek 2
 Pohjoismaat tavallaan vastakkainen esimerkki: sek. 2 aika
pitkällä, vaikka sek. 1 epätäydellistä (esim. Suomen ev.lut. kirkon sosiologisesti valtiokirkolliset piirteet; esim.
jäsenille pakollinen, yhteiskunnan toteuttama oman
uskonnon opetus)
Sek 3: Uskonto optiona
 Taylorin pääpointtina on tutkia katsomuksellisen
valintatilanteen muutosta läntisessä maailmassa vuosien
1500 ja 2000 välissä.
 Vuonna 1500 usko oli itsestään selvä kokemuksellinen
valinta lähes kenelle tahansa.
 Vuonna 2000 jonkin uskonnon valinta on yksi vaihtoehto
muiden joukossa.
 Valinnan kokevat uskovat ja ei-uskovat yhtä lailla, joskin
Taylorin mukaan tämä tilanne sinänsä suosii
uskonnottomuutta.
Sek 3:n taustat
 Taylorin analyysi sek 3:sta on osittain uskonnottomastakin
näkökulmasta vakuuttavaa, joitain pointteja:
1. siirtyminen kosmista järjestystä heijastavista
orgaanisista yhteisöistä kansan itsemääräämiseen
perustuviin yksilöiden muodostamiin yhteiskuntiin
2. siirtyminen ulkoisille vaikutteille (demonit, Afrodite,
pyhäinjäännökset jne.) alttiista ”huokoisista” yksilöistä/
minuuksista ”puskuroituihin” voimakkaan
sisäinen/ulkoinen vastakohdan kokeviin yksilöihin
3. poissulkeva/yksinomainen humanismi
katsomuksellisena mahdollisuutena myös suurille
joukoille
Sekularisaation (3:n) haasteita kasvatukselle
 Kuinka tuetaan minuuden puskureiden luomista?
 Kuinka opetetaan valitsemaan optioista?
 Kuinka luodaan elämän mielekkyys tyhjässä
universumissa?