Transcript T –aalto

Sydän ja EKG I
SYDÄN
• Sydämen päätehtävä on pumpata verta kahteen eri
verenkiertoon:
1. Iso verenkierto
o
o
Kuljettaa happea ja ravintoaineita sydämen vasemmasta
kammiosta aortan kautta valtimoihin, poistaen samalla
elimistöstä hiilidioksidia
Hiilidioksidipitoinen veri palautuu laskimoiden kautta
takaisin sydämen oikeaan eteiseen
2. Pieni verenkierto (keuhkoverenkierto)
o
o
Oikeasta kammiosta veri siirtyy keuhkoihin ”puhdistumaan”
eli saamaan happea ja luovuttamaan hiilidioksidia
Veri palaa keuhkolaskimoa pitkin sydämen vasempaan
eteiseen ja sieltä isoon verenkiertoon
SYDÄN
1.
2.
3.
4.
5.
Oikea eteinen
Vasen eteinen
Yläonttolaskimo
Aortta
Keuhkovaltimo (keuhkovaltimorunko
haarautuu oikeaksi ja vasemmaksi
keuhkovaltimoksi)
6. Keuhkolaskimo (molemmista keuhkoista
tulee kaksi laskimoa)
7. Hiippa- eli mitraaliläppä
8. Aorttaläppä
9. Vasen kammio
10.Oikea kammio
11.Alaonttolaskimo
12.Kolmipurje- eli trikuspidaaliläppä
13.Keuhkovaltimon läppä
VERENKIERTO
SYDÄMEN SÄHKÖINEN JÄRJESTELMÄ
• Sydämen
impulssinjohtojärjestelmään kuuluvat:
o
o
o
o
o
o
Sinussolmuke
Eteisradat
Eteis-kammiosolmuke (AV
–solmuke)
Eteis-kammiokimppu
haaroineen (oikea ja vasen
haara)
Purkinjen säikeet
Hisin kimppu
SYDÄMEN TOIMINTA
• Sydän pystyy sykkimään ilman ulkopuolelta tulevia
ärsykkeitä vaikka sitä hermottaakin autonominen hermosto.
Sydämen sykkeen aiheuttavat solmukesolut (sinus-ja eteiskammiosolmukkeen solut), jotka depolaroituvat (aktivoituvat)
itsestään ja aiheuttavat näin aktiopotentiaaleja
• Sydämessä on kahdenlaisia soluja:
o
Impulsseja synnyttäviä ja johtavia soluja
 Johtojärjestelmän solut johtavat aktiopotentiaaleja muita
sydänlihassoluja nopeammin.
o
Ärsytyksen vaikutuksesta supistuvia soluja.
 Johtojärjestelmän soluista impulssi leviää sydänlihassoluihin, jotka
supistuvat
• Sydämen sylkiin kuuluu kaksi vaihetta:
Systole eli supistumisvaihe (kammiot supistuvat ja veri työntyy
keuhko –ja ääreisverenkiertoon) ja
o Diastole eli veltostumisvaihe (sydän täyttyy verellä ja eteiset
supistuvat)
o
SYDÄMEN TOIMINTA
Sydämen toimintaa ohjaa
yläonttolaskimon vieressä
oikeassa eteisessä oleva
sinussolmuke. Tästä alkava
impulssi kulkeutuu
johtoratasolukkoa myöten
eteisten yli aiheuttaen niiden
supistuksen.
Impulssin levittyä eteisen
ja kammion rajapintaan,
aktivoituu eteiskammiosolmuke
(aktiopotentiaali viivästyy
noin 0,1 s)
, josta stimulaatio leviää
kammioiden yli Hisin
kimppua ja Purkinjen
säikeitä myöten.
Ärsytysvaihetta (depolarisaatio) seuraa
palautuminen (repolarisaatio), jonka jälkeen
sydän on valmis uuteen supistukseen.
Terveen ihmisen sinusrytmi on n. 60-80
lyöntiä/min.
EKG (WILLEM EINTHOVEN, V. 1901)
• Elektrokardiogrammi on graafinen rekisteröinti sydämen
johtoratajärjestelmän ja sydänlihassolukon aiheuttamasta jännitekentästä.
o EKG siis kuvaa (raajakytkennässä) kahden elektrodin välisen jännitteen
muuttumista ajan funktiona
o Jännitteen aiheuttaa sydänlihaksen supistumisen aikaansaama ihon
pintapotentiaalin muutos
 Rekisteröitävät jännitteet ovat enintään muutaman mV:n suuruisia.
• EKG:n tavallisimpia käyttötarkoituksia ovat rytmihäiriöiden selvittely sekä
sydäninfarktin diagnosointi ja paikantaminen.
o
o
o
Joskus tutkimuksessa saattaa myös näkyä merkkejä vanhojen infarktien jättämistä
sydänlihaksen arvista.
EKG antaa myös muuta tietoa sydämen tilasta, kuten sen sähköisestä johtumisesta,
sekä jossain määrin nestetasapainon häiriöistä ja myrkytystiloista.
Myös erilaiset sydämen tulehdustilat kuten sydänlihastulehdus (myokardiitti) ja
sydänpussintulehdus (perikardiitti) näkyvät EKG:n muutoksina.
• Jokaisella ihmisellä on aivan omanlaisensa EKG-käyrä, ja EKG-käyrän
ulkonäkö voi vaihdella eri mittauskertojen välillä huomattavasti.
• Tuoretta EKG:ta pyritään usein vertaamaan tutkittavan henkilön aiempiin
EKG:hin.
P –aalto
Syntyy eteislihaksen
depolarisaatiovirrasta, joka
edeltää eteisten supistusta
PQ-välin
aikana supistumisimpulssi
kulkee eteiskammiokimppua pitkin
kammioihin, eikä mikään
sydämen osa supistu.
QRS –kompleksi
Syntyy kammioiden
depolarisaatiovirrasta, juuri
ennen kammioiden
supistumista
S-T –välillä
kammiolihas pysyy
depolarisoituneena eli
supistuneena
Kammiosystol
e
Kammiodiastole
T –aalto
Kammioiden lepojännitteen
palautumisen eli repolarisaation
aiheuttama poikkeama.
Huom. eteisen matala
repolarisaatiopoikkeama ei näy
EKG:ssä, koska se peittyy QRS –
kompleksin alle.
Kammiosystol
e
EKG -KYTKENNÄT
• EKG-käyrä muodostuu (yleensä) 12 eri kytkennän
piirtämistä sydämen sähköisen toiminnan merkeistä
• Normaalissa EKG:ssa sydäntä tutkitaan
raajakytkentöjen avulla frontaalitasossa (edestäpäin)
sekä rintakytkentöjen avulla horisontaalitasossa
(vaakatasossa).
• Raajakytkentöjä (molemmista käsistä ja vasemmasta
jalasta jännitettä mittaavia kytkentöjä) on kuusi: I, II, III,
aVL, aVR ja aVF.
o
II –kytkentä:
 vasen nilkka (+ elektrodi),
 oikea ranne ( - elektrodi) ja
 oikea nilkka (maa)
• Rintakytkentöjä on myös kuusi: V1, V2, V3, V4, V5 ja
V6. Ne mittaavat jännitettä rintakehän päältä.
LEPOTILAN HENGITYKSEN VAIKUTUS
SYDÄMEEN
• Keuhkojen sisäisen paineen (parasympaattisen hermoston
aiheuttamat) muutokset voivat aiheuttaa pieniä muutoksia sydämen
sykkeeseen.
o
Etenkin nuorilla ihmisillä respiratorinen arytmia on nähtävillä ja se on
täysin normaalia
• Sisäänhengityslihasten supistuessa keuhkojen sisäinen paine
pienenee, jolloin keuhkolaskimot pääsevät hieman laajenemaan
o hetkellinen laskimo –ja valtimopaineen lasku
o sydämen sykkeen hetkellinen nousu
• Sisäänhengityslihasten rentoutuessa (=uloshengitys) keuhkojen
sisäinen paine nousee, jolloin keuhkolaskimot supistuvat
o hetkellinen laskimo –ja valtimopaineen nousu
o Sydämen syke laskee hieman
• Sykkeen voimakas heikkeneminen sisäänhengityksen yhteydessä,
viittaa sydämen diastolisen täyttymisen esteeseen, kuten sydämen
tamponaatioon tai sydänpussin tulehdukseen.
SYKE
•EPÄSÄÄNNÖLLINEN
Sykkeen vaihtelu voi olla normaalia
tai merkki sairaudesta.
Henkilöllä, jolla ei ole sydänsairautta, sykkeeseen voi vaikuttaa
hengitysjakso. Sisäänhengityksen aikana pallea supistuu ja
siirtyy inferiorisesti (alaspäin) vatsaan päin enintään 10 cm.
Tästä johtuva vatsan sisäisen paineen nousu ja vastaavasti
rintakehän sisäisen paineen lasku lisäävät laskimopaluuta
sydämeen. Tällöin sydämen iskutilavuus suurenee ja syke
nopeutuu.
• Seuraava sydänääni tallennettiin henkilöltä, jolla ei ole
sydänsairautta. Huomaa, että syke nopeutuu sisäänhengityksen
aikana ja hidastuu uloshengityksen aikana:
SYKE
• Perussykkeeseen vaikuttavia tekijöitä on arveltu olevan mm.
o sydänlihaksen metabolia, sydämen koko ja muoto, veren
volyymi, elimistön sisäinen lämpötila sekä sydämen
vallitseva hermotus.
• Sydämen lyöntitiheys nousee tai laskee elimistön tarpeiden
mukaan (sydämen toimintaa säätelee autonominen hermosto).
Muutoksen suuruus riippuu fysiologisista muuttujista kuten
sukupuolesta, perimästä, fyysisestä kunnosta tai iästä, sekä
ulkoisista tekijöistä kuten ilman lämpötila tai kehon asento.
• Sykevaihtelua tutkittaessa sydämen lyöntitaajuutta mitataan
laitteella, joka kykenee tunnistamaan EKGn jokaisen R-piikin, ja
laskemaan niiden välisen ajan. Sykevaihtelua kuvaavista
indekseistä on useimmin käytetty R-R välien keskihajontaa sekä
peräkkäisten R-R välien keskimääräistä vaihtelua
LABORATORIOHARJOITUS
• Tutkitaan sydämen rytmiä neljässä eri tilanteessa:
o
o
o
o
Selinmakuulla normaalisti hengittäen 20 s
Istuallaan normaalisti hengittäen 20 s
Istuallaan syvään sisään- ja uloshengittäen 20 s
Rasituksen / sykkeen nousun jälkeen 60 s
HUOM! Työselostuksessa kohdassa F on virhe:
• Lukee: Supine, regular brathing ja Supine, deep
breathing
• Pitäisi olla: Seated, regular brathing ja Seated,
deep breathing
EKG:N KOMPONENTIT
LINKKEJÄ
• Biopac –sanastoa:
www.oamk.fi/~palo/sanastot/Biopac-sanasto.doc
• Kts. kertausmateriaali, Työ 2: EKG-mittauksia :
http://www.oamk.fi/~jjauhiai/opetus/fsk/fskkertaus.pdf
18.2.
EKG II