Transcript Audiovisuaalinen kerronta

AUDIOVISUAALINEN KERRONTA
Kerronnan seuraaminen:
kognitiivinen malli

Perusajatus: mieli organisoi havainnoista
ymmärrettävän maailman.



nähty pyritään kiinnittämään johonkin jo tunnettuun
odotukset, tiedot pohjalla
Skeemat




Mentaalisia malleja, jotka organisoivat aiempia
kokemuksia ja omaksuttua tietoa
Jäsentävät havainnointia ja ymmärrystä
Suuntaavat odotuksia
Eivät kiinteitä ja lukkoonlyötyjä, vaan voivat muuttua
uuden informaation myötä
Skeemat ja odotukset



Millainen elokuva
viereisen kuvan
perusteella on
odotettavissa?
Mitä elokuvassa
todennäköisesti tulee
tapahtumaan?
Millaisissa paikoissa
liikutaan, millaista
toimintaa on luvassa?
Havaitsemisprosessit:
alhaalta ylös ja ylhäältä alas

“Alhaalta ylös" (down-top)


"Ylhäältä alas" (top-down):



havaintojen pohjalta tehdään johtopäätöksiä ja
oletuksia (hypoteeseja)
odotukset ja taustatiedot (skeemat) ohjaavat
havainnointia
molemmat prosessit toiminnassa yhtä aikaa
Elokuvassa käynnissä:
1.
2.
Audiovisuaalinen havaitseminen (pääasiassa alhaalta
ylös)
Tarinan seuraaminen (pääasiassa ylhäältä alas)
Elokuvan seuraaminen


Elokuvan seuraaminen hypoteesien tekoa ja
tarkistamista (kysymykset ja odotukset)
Ennakko-odotukset:


näyttelijät, genre, mainonta, kritiikki, ystävien
mielipiteet, tekijöiden maine, jne.
Tarina herättää kysymyksiä antamalla vihjeitä
(cues)


kuka teki murhan?, selviääkö sankari?, saako pääpari
toisensa?, mitä seuraavaksi tapahtuu?, mistä on kyse?
[usein kysymys elokuvan alkujaksossa], miten
ratkaisuun päädytään?
ratkaisuja saatetaan viivyttää
Elokuvamuodon periaatteet

Viisi perusperiaatetta
1.
Funktio (tehtävä)
Samanlaisuus / toisto
Ero / variaatio
Kehitys
Yhtenäisyys / epäyhtenäisyys
2.
3.
4.
5.
FUNKTIO

Peruskysymys: "mitä tämä elementti
tekee tässä?"

mitä tehtäviä elokuvassa elementi täyttää

mitkä muut elementit edellyttävät sitä

mikä on sen motivaatio (= oikeutus sille,
että elementti on mukana)
Motivaatio
Peruste sille, että elokuvan elementti on
katsojan kannalta hyväksyttävä tai
uskottava
 Eräänlainen katsojan ja elokuvan välinen
"sopimus"
 Käytännössä mielletään usein elokuvan
ominaisuudeksi

Motivaation lajit
1.
2.
3.
4.

Kompositionaalinen motivaatio
Realistinen motivaatio
Transtekstuaalinen motivaatio
Taiteellinen motivaatio
Vaikka motivaation lajit voidaan erottaa
käsitteellisesti, toimivat ne käytännössä
päällekkäin: esitetty asia voi olla
samaan aikaan eri tavoin motivoitu
Kompositionaalinen motivaatio

Rakenteellinen periaate

Elokuvan elementti on hyväksyttävä tai uskottava siksi, että elokuvan
rakenne edellyttää sitä

Kattaa periaatteessa kaiken, mikä liittyy elokuvan elementtien
mielekkääseen järjestämiseen


Vahvimmin liittyy tarina-ainesten järjestämiseen johdonmukaiseksi
juoneksi





Esim. kuvan sommittelu niin, että keskeiset henkilöt näkyvät hyvin; henkilön
liike motivoi kameran liikkeen (kamera seuraa henkilöä)
Juonella voi olla tietty vaadittu rakenne: alku – keskikohta – loppu
Tietynlaiset henkilöt: sankari – roisto – romanttinen pari
Esim. kauhuelokuvassa henkilön täytyy joskus juonen rakenteen takia mennä
yksin autioon taloon vaikka tienoolla riehuu hullu murhaaja…
Ns. integroidussa musikaalissa on hyväksyttävää, että henkilö alkaa kesken
kaiken laulaa tai tanssia
Antaa elokuvalle sen yhtenäisyyden
Kompositionaalinen motivaatio
Musikaalissa henkilöt voivat
ryhtyä kesken kaiken
laulamaan ja tanssimaan
Gene Kelly elokuvassa
Laulavat sadepisarat
Realistinen motivaatio

Todenkaltaisuuden periaate

Elokuvan elementti on hyväksyttävä tai uskottava siksi, että se
vastaa todellisuutta: "todellisuudessakin on näin"

Oleellista ei vastaavuus todellisuuden kanssa sinänsä, vaan sen
kanssa, millainen katsoja ajattelee todellisuuden olevan

Tukee kompositionaalista motivaatiota

Esimerkkejä:



Elokuvassa Tuntematon sotilas käytetään samanlaisia asepukuja kuin
Suomen armeijalla todellisuudessa oli toisessa maailmansodassa:
asepukujen käyttö on motivoitu realistisesti
Sytytetty lamppu "valaisee" huoneen (vaikka tosiasiassa valo tuleekin
elokuvavalaisimesta)
Ns. backstage –musikaalissa musiikkinumeroiden esittäminen
motivoidaan realistisesti rajaamalla esitykset näyttämölle
Realistinen motivaatio
Huoneeseen syttyvä valo…
Realistinen motivaatio
… paljastaa "kolmannen miehen" eli Harry Limen (Orson
Welles) kasvot.
Carol Reed: Kolmas mies (The Third Man, Englanti 1949)
Transtekstuaalinen motivaatio

Konvention periaate

Elokuvan elementti on hyväksyttävä tai uskottava siksi, että se on
jo moneen kertaan nähty tai kuultu muissa elokuvissa tai siksi
että se vastaa vallitsevia stereotypioita
Esimerkkejä
 Genre-elokuvat




Erilaiset kliseet


Konventiot nojaavat aiempiin genren elokuviin
Lännenelokuvissa hyvillä kavereilla on valkoinen hattu ja pahoilla
musta
Kompositionaalisen motivaation lisäksi musikaalin laulunumerot ovat
hyväksyttäviä siksi, että niitä on nähty aiemmissa musikaaleissa
Salkku täynnä rahaa, pommi puretaan viime sekunneilla,
"elokuvarenkaat"
Tyyppinäyttelijät

Esim. henkilön piirteet kertovat hänen olevan sankari tai konna
Transtekstuaalinen motivaatio
Hyvillä kavereilla on
valkoinen hattu…
John Wayne elokuvassa
Hyökkäys erämaassa (1939)
Taiteellinen motivaatio

Luovuuden / innovaation periaate

Elokuvan elementti hyväksyttävä innovatiivisuuden ja uutuuden
tai erityisen aistivoimaisuuden / näyttävyyden takia

Varsin avoin kategoria; liittyy usein ei-kerronnallisiin tai
kerronnasta irrallisiin elementteihin (vrt. attraktion elokuva)

Ei yleensä keskeisin klassisessa elokuvassa, sen sijaan
avantgardelle tyypillinen

Esimerkkejä:



Kerronnan keinojen etualaistaminen (poikkeavat kuvakulmat,
rajaukset, jne.)
Jonkin tekstuurin, liikkeen tms. esiin nostaminen esiin sinällään
Klassisessa elokuvassa esim. näyttävät spektaakkelimaiset osiot
(esim. Busby Berkeleyn koreografiat 1930-luvun musikaaleissa)
Taiteellinen motivaatio
Busby Berkeleyn koreografioita elokuvissa
The Footlight Parade (1936, oik) ja The Gold
Diggers of 1933 (1933, alla)
Taiteellinen motivaatio yhdistyy
kompositionaaliseen
Silmälaseista heijastuva murha elokuvassa Muukalaisia junassa (Alfred
Hitchcock, USA 1951)
SAMANLAISUUS / TOISTO

Toisto luo tarinalle perusrakenteen

Toisto ymmärtämisen kannalta keskeinen: samat
henkilöhahmot toistuvat, samoin paikat; myös musiikki,
vuorosanat, kamerakulmat.

Motiivi: rakenteellisesti / kerronnallisesti merkittävä
toistuva elementti elokuvassa ("aihe", "aihelma")




Luo elokuvaan yhtenäisyyttä, sitoo elokuvan eri osia
rakenteellisesti toisiinsa
Esim. esine, väri, paikka, henkilö, ääni, henkilöhahmon piirre
(character trait), kameran liike, toiminta, jne.
Huom! Motiivia ei tule sekoittaa motivaatioon
Paralleelisuus (rinnastus): prosessi, jossa elokuva
johdattaa katsojaa vertaamaan kahta tai useampaa eri
elementtiä korostamalla jotain samankaltaista piirrettä.
Motiivi
Pyöreä muoto motiivina Sergei Eisensteinin Lakossa (NL 1924)
Rekvisiitan osa (prop) motiivina
hopeisella kädensijalla varustettu kävelykeppi elokuvassa Wolf Man (1941)
Larry Talbot hankkii kepin viehättävältä myyjättäreltä
Rekvisiitan osa (prop) motiivina
hopeisella kädensijalla varustettu kävelykeppi elokuvassa Wolf Man (1941)
Sama kohtaus, lähikuva
Rekvisiitan osa (prop) motiivina
hopeisella kädensijalla varustettu kävelykeppi elokuvassa Wolf Man (1941)
Kävellessään metsässä myyjätär ja Larry joutuvat oudon uhan kohteeksi.
Rekvisiitan osa (prop) motiivina
hopeisella kädensijalla varustettu kävelykeppi elokuvassa Wolf Man (1941)
Larry tappaa hopeisella kepillään ihmissuden
.
Rekvisiitan osa (prop) motiivina
hopeisella kädensijalla varustettu kävelykeppi elokuvassa Wolf Man (1941)
Myöhemmin ihmissudeksi muuttunut Larry taistelee isäänsä vastaan.
Hopeinen kävelykeppi on nyt isän hallussa.
Rekvisiitan osa (prop) motiivina
hopeisella kädensijalla varustettu kävelykeppi elokuvassa Wolf Man (1941)
Isä surmaa ihmissudeksi muuttuneen poikansa kävelykepillä.
Paralleelisuus
Ihmissuden surmaaminen alussa ja lopussa rinnastetaan toiminnan samankaltaisuuden,
visuaalisen samankaltaisuuden ja yhdistävän esineen (kävelykeppi) avulla
ERO / VARIAATIO
Pelkkä toisto ei riitä: tarvitaan muutoksia
ja variaatioita (sillä muutoin elokuvassa ei
tapahdu mitään)
 Henkilöhahmot eroavat toisistaan;
motiivitkaan eivät toistu täysin
samanlaisina
 Erot ja samanlaisuus liittyvät toisiinsa: ne
havaitaan toistensa avulla

KEHITYS

Kirjainsarja ABACADAE: ei vain toisto (A) ja ero (B, C, D,
E) vaan edistyminen (vaihtele A:ta aakkosjärjestyksessä
seuraavien kirjainten kanssa)

Matka, etsintä, mysteeri: elokuva etenee annettujen
ehtojen pohjalta tiettyyn suuntaan

Kehityksen hahmottaminen:



Segmentaatio (elokuvan jakaminen jaksoihin)
lopun ja alun vertaaminen (samanlaisuus ja ero lopun ja
alun välillä)
Toiston ja variaation (samanlaisuuden ja eron) strukturoitu
vaihtelu johtaa katsojan aktiiviseen, kehittyvään
tietoisuuteen elokuvan muodollisesta systeemistä:
prosessi
YHTENÄISYYS / EPÄYHTENÄISYYS

Miten elementit liittyvät muihin elementteihin ja kokonaisuuteen?

Yhtenäisyys: kaikki (ajalliset, paikalliset, kausaaliset, ym.) suhteet
selkeitä ja taloudellisesti yhteennivottuja.







Yhtenäinen elokuva "tiivis", koska muodollisten suhteiden välillä ei näytä olevan
aukkoja.
Jokaisella elementillä selkeät funktiot (kaikki on motivoitua)
erot ja samanlaisuudet ovat määriteltävissä,
muoto kehittyy loogisesti, eikä ylimääräisiä elementtejä ole
Tyypillistä klassiselle Hollywood-elokuvalle
Mikään elokuva ei kuitenkaan ole täysin tiivis
Elokuvissa voi olla mukana myös eriasteista epäyhtenäisyyttä





Systemaattinen epäyhtenäisyys tyypillistä esim. modernistiselle taide-elokuvalle
Motivaation puute,
läpinäkymättömät henkilöhahmot,
avoimet loput,
kollaasirakenne
Elokuvan kokonaismuoto
Muotojärjestelmä
 vuorovaikutus 
(elokuva & muut taiteet)
|
Tyylijärjestelmä
(erityisesti elokuvallinen)
|
Ei-kerronnallinen
Kerronnallinen
Tietyn kaavan tai kuvion (pattern)
Dokumentti
Fiktioelokuva
Retorinen muoto
Kategorinen muoto
Kerronnallinen muoto
mukainen tekniikoiden merkityksellinen käyttö.
Kokeellinen elokuva
Abstrakti muoto
Assosiatiivinen muoto
Mise en scène
Kuvaus
Leikkaus
Ääni
David Bordwell & Kristin Thompson: Film Art : an Introduction
Kerronta muotojärjestelmänä
David Bordwellin ja Kristin Thompsonin Film Art –teoksen mukaan

Kerronta elokuvassa voidaan ymmärtää rakenteelliseksi
muotoperiaatteeksi, joka pitää elokuvan koossa

Tässä suhteessa verrannollinen ei-kerronnallisiin
rakenneperiaatteisiin: molemmat antavat teokselle
"luurangon"

Tyyli taas viittaa niihin ilmaisullisiin keinoihin /
elementteihin, jotka konkreettisesti ovat nähtävissä ja
kuultavissa, ts. "lihaan" luiden ympärillä (mise en scène eli
näyttämöllepano, kuvaus, leikkaus, ääni)

Kerronnallisuus muotoperiaate, jonka elokuva jakaa esim.
kirjallisuuden ja sarjakuvan kanssa
Kerronnallinen muoto




Tarina tapa hahmottaa, jäsentää ja merkityksellistää maailmaa (joka itsessään ei ole tarinallinen); tarinoita kaikkialla.
Narratiivi / kertomus: syy-seuraussuhteessa
olevien tapahtumien ketju, joka tapahtuu ajassa
ja tilassa (ts. "tarina")
Keskeiset elementit siis kausaalisuus (syyseuraussuhde), tila ja aika
Perusrakenne: alkutilanne - sarja muutoksia uusi tilanne ja loppu (alku-keskikohta-loppu;
tasapaino-epätasapaino- uusi tasapaino
Tarina ja juoni
Tarina (Story)




Kaikki tapahtumat, sekä suoraan esitetyt että implikoidut, siinä
kronologisessa järjestyksessä, jossa ne kuvitteellisessa tarinan
"maailmassa" (diegesis) ovat tapahtuneet
Muita nimityksiä: fabula, histoire (ransk.)
Diegesis = se todelliseksi mielletty maailma, joka on elokuvan
tapahtumien referenttinä; tarinatodellisuus tai tarinamaailma
Diegeettinen = tarinamaailman sisäinen; asia joka on tarinan
henkilöille todellinen
Juoni (Plot)



Kaikki elokuvassa kuullut ja nähdyt tapahtumat sellaisina ja siinä
järjestyksessä kuin ne tosiasiallisesti esitetään
Juoneen kuuluvat 1) kaikki suoraan esitetyt tarinan tapahtumat ja 2)
tarinamaailman ulkopuolelle jäävät (ei-diegeettiset) elementit (tekstit,
taustamusiikki)
Muita nimityksiä: sjuzhet (t. "sujetti); diskurssi (engl. dicourse);
kertomus (ransk. récit)
Tarina ja juoni
Tarina
Päätellyt tapahtumat
Esitetyt tapahtumat
Lisätty ei-diegeettinen aines
Juoni

Tarinaan kuuluvat sekä esitetyt tapahtumat että
niiden perusteella päätellyt tapahtumat

Juoneen kuuluvat esitetyt tapahtumat sekä
tarinamaailman ulkopuolinen (ei-diegeettinen)
aines (tekstit, selostus, taustamusiikki)
Tarina ja juoni
Esimerkkinä salapoliisielokuva:
a. rikos päätetään tehdä
b. rikoksen toteuttaminen suunnitellaan
c. rikos toteutetaan
d. rikos havaitaan
e. etsivä tutkii rikosta
f. etsivä paljastaa a:n, b:n ja c:n
g. rikollista rangaistaan
Juoni
(d-f)
Tarina
(a-g)
Tarina, juoni ja ajallisuus
Järjestys


Tarinan ajallinen järjestys aina kronologinen
(ABCD)
Juoni voi kertoa tapahtumat
 kronologisesti (ABCD, tavanomainen tilanne)
 käyttäen takaumia (BCAD)
 käyttäen ennakointia (ABDC)
 myös lopusta alkuun (DCBA; esim. Memento)
Tarina, juoni ja ajallisuus
Kesto

Juonen kattama aika pääsääntöisesti ajallisesti
tarinaa lyhyempi

Juoni esittää joitain keskeisiä tapahtumia tarinan
kokonaisuudesta (esim. Citizen Kane: katkelmat
tietyistä avainhetkistä)

Tarinan ja juonen keston suhdetta voidaan
tarkastella kolmiportaisen jaon avulla (David
Bordwell ja Kristin Thompson) tai kaksiportaisen
jaon avulla (Seymour Chatman)
Tarina, juoni ja ajallisuus
Tarinan ja juonen keston erottelu
1.
Kolmiportainen jako (Bordwell & Thompson: Film Art)
 story duration / plot duration / "screen duration"
 tarinan kesto / juonen kesto / esityksen kesto
2.
Kaksiportainen jako (Chatman: Story and Discourse)
 Tarinan kesto (TK) / Diskurssin kesto (DK)
 Chatmanin ”diskurssi" vastaa suurin piirtein "juonta"
1.
2.
3.
4.
5.
TK = DK (normaali otos elokuvassa)
DK>TK=0 (tauko, pysäytyskuva, pysäyttävä kommentaari)
TK>DK=0 (ellipsi, ajallinen hyppy otosten välillä)
DK>TK>0 (pidentäminen päällekkäisyydellä tai hidastuksella)
TK>DK>0 (tiivistäminen leikkaamalla, nopeutus, montaasijakso)
Tarina, juoni ja ajallisuus

Kolmiportaisessa jaossa esim. Hithchockin Vaarallisen
romanssin tarinakesto on useita vuosia (Thornhillin ero
menneisyydessä, tulevaisuus yhdessä Eve Kendallin
kanssa), juonen kesto on noin neljä päivää (elokuvassa
nähdyt tapahtumat) ja esityksen kesto on n. 2 tuntia.

Kaksiportaisessa jaossa ei juonen kestoa eroteta esityksen
kestosta.

Joissain tapauksissa kolmiportainen jako on
erottelukykyisempi, esim. ns. reaaliaikaisissa elokuvissa
(Sheriffi, 24 -televisiosarja).


”Reaaliaikaisuus” = esityksen kesto ja juonen kesto ovat
(periaatteessa) yhteneviä
Tarina sen sijaan kattaa myös aiemmat ja tulevat tapahtumat.
Juonen aika jatkuu, tarina-aika pysähtynyt
DK> TK = 0
François Truffaut'n
400 kepposta (1959)
päättyy pysäytyskuvaan.
Juonessa katkos, tarina-aika jatkuu: ellipsi
TK > DK=0
Ellipsi Kubrickin 2001- Avaruusseikkailussa: alkuihmisen heittämästä
luusta leikataan…
Juonessa katkos, tarina-aika jatkuu: ellipsi
TK > DK=0
… suoraan avaruusaikaan vuoteen 2001.
Juonen aika pidempi kuin tarina-aika
DK>TK>0
Eisenstein: Lokakuu (1927): tarinatasolla lyhyttä siltojen avaamista pidennetään
juonen tasolla näyttämällä samaa tapahtumaa useista eri kulmista (valikoima)
Tarina-aika pidempi kuin juonen aika
TA > DA > 0
Citizen Kanessa (1941) siirrytään nopealla kohtaussarjalla kuhertelevista
vastanaineista…
Tarina-aika pidempi kuin juonen aika
TA > DA > 0
…toisiinsa kyllästyneeseen aviopariin vuosia myöhemmin.
Kerronta: tarinainformaation
jakaminen juonen avulla

Bordwellin ja Thompsonin (Film Art) mukaan
kerronta on "prosessi, joka ohjaa meitä
muuttamaan juonta tarinaksi."

Juoni siis jakaa ja säätelee informaatiota, jonka
perusteella katsojan on konstruoitava tarina

Keskeisimmät juonen tarjoaman tarinainformaation ulottuvuudet ovat laajuus ja
syvyys
Tarinainformaation laajuus



Kuinka paljon katsoja ja elokuvan henkilöt
tietävät tapahtumista missäkin vaiheessa: "Kuka
tietää mitä milloin?"
Kuinka monista tapahtumista kenelläkin on tietoa
Vaihtoehtoina

Kaikkitietävä t. rajoittamaton kerronta


Rajoitettu kerronta


Katsoja tietää laajasti eri puolilla tapahtuvista asioista
Katsojan tieto rajoitettu esim. yhden henkilön tiehtoihin
Näiden sekoitus

Katsoja tietää enemmän kuin jotkut henkilöistä, mutta
vähemmän kuin toiset
Tarinainformaation laajuus
Tiedon hierarkia (kuka tietää eniten)
Rajoittamaton
Rajoitettu
Sekoitus
Kansakunnan synty
1. Katsoja
2. Kaikki henkilöt
Syvä uni
1. Katsoja - Marlowe
Vaarallinen romanssi
1. CIA
2. Katsoja
3. Thornhill


Rajoitettu kerronta: uteliaisuus ja
yllätyksellisyys - mysteeri
Rajoittamaton kerronta: jännitys

Hitchcock: pommi pöydän alla
Tarinainformaation syvyys


Kysymys: "Kuinka syvästi tiedän henkilön havainnot, tunteet ja
ajatukset?"
Seuraako katsoja vain ulkoista toimintaa vai onko hänellä pääsy
henkilöiden havaintomaailmaan, ajatuksiin tai mielentiloihin
Vaihtoehdot
1. objektiivinen kerronta (henkilöiden ulkoinen toiminta)
2. subjektiivinen kerronta (mitä henkilöt näkevät ja ajattelevat)



perseptuaalinen subjektiivisuus (mitä henkilöt näkevät ja kuulevat;
näkökulmaotokset)
mentaalinen subjektiivisuus (ajatukset - sisäinen monologi; unet,
muistot, fantasiat, hallusinaatiot - "sisäiset kuvat")
Rajoitettu kerronta (laajuus) ei välttämättä korreloi subjektiivisen
kerronnan (syvyys) kanssa; toisistaan riippumattomia muuttujia.

Tästä syystä termi "näkökulma" epämääräinen - voi viitata tiedon
laajuuteen tai syvyyteen.
Pääsy henkilön ajatuksiin:
Hitchcokin Vertigo (1958)
Liikemies Gavin Elster (Tom Helmore, oik.) kertoo entiselle poliisille Scottie
Fergusonille (James Stewart, vas.) epäilevänsä "jonkun kuolleen" riivaavan vaimoaan
Madeleinea (Kim Novak)
Pääsy henkilön ajatuksiin:
Hitchcokin Vertigo (1958)
Scottie seuraa Madeleinea taidemuseoon
Pääsy henkilön ajatuksiin:
Hitchcokin Vertigo (1958)
Scottie vilkaisee ulos kuvasta …
Pääsy henkilön ajatuksiin:
Hitchcokin Vertigo (1958)
… ja näkökulmaotos näyttää hänen katseensa kohteen: Madeleine katsoo
maalausta nuoresta naisesta.
Pääsy henkilön ajatuksiin:
Hitchcokin Vertigo (1958)
Kameran liike osoittaa Scottien katseen kohdistuvan Madeleinen
kukkavihkoon…
Pääsy henkilön ajatuksiin:
Hitchcokin Vertigo (1958))
… jonka kameran uusi liike paljastaa olevan samanlainen kuin taulun
naisella
Pääsy henkilön ajatuksiin:
Hitchcokin Vertigo (1958))
Scottie jatkaa katsomista…
Pääsy henkilön ajatuksiin:
Hitchcokin Vertigo (1958))
… ja kameran liike osoittaa hänen katsovan ensin Madeleinen hiuskiehkuraa…
Pääsy henkilön ajatuksiin:
Hitchcokin Vertigo (1958)
… ja huomaavan sitten samanlaisen hiuskiehkuran maalauksen naisella.
Pääsy henkilön ajatuksiin:
Hitchcokin Vertigo (1958)
Poistuessaan museosta Scottie saa vahtimestarilta tietää maalauksen
esittävän "Carlottaa" (eli 1800-luvulla elänyttä Carlotta Valdezia).