Transcript KIRP120 Tekstianalyysi

KIRP120 Tekstianalyysi
FM Kirsi Nikulainen /
Jyväskylän yliopiston
avoin yliopisto
1
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Johdatus lyriikan analyysiin

Mikä tekee runosta runon?
–
–
–
–
–
–
–
2
materiaalina kieli
säejako
kohosteisuus: poikkeavuus ja parallelismi
assosiatiivisuus
ajattomuus
puhetilanne
julkaisupaikka
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Runon puhuja: lyyrinen minä





3
runon minä, puhuja, on eri kuin tekijä
puhujan ja puhetilanteen hahmottaminen osa
tulkintaa
puhujan asennonvaihdokset
voi muuntua puhutelluksi sinäksi tai
roolihenkilöksi
lyriikan perusolemukseen kuuluu vahva
lyyrisen minän identiteetti ja sen ilmaisu
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Runon puhuja

historiallinen näkökulma: kolme positiota
–
–
–



4
minä–sinä-positio
meditatiivisuus
moderni monologisuus
Manner: ”runossa kaikki on minän haihduttamista”
T. S. Eliot: ”runous on pakoa persoonallisuudesta”
nykyään tekstualisoitunut minuus?
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Lyriikan lajihistoriaa

varhaisin kirjallisuus runomuotoista
–
–


5
yhteys tanssiin ja musiikkiin
rituaalit ja seremoniat, yksilöllinen tunteenilmaus,
työlaulut
runomuoto kaiken sanataiteen tunnusmerkki
lyriikka vakiintui terminä runousoppeihin
1700-luvulla (lyra, lyrikos)
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Lyriikan lajihistoriaa

antiikissa runous osa muusisia taitoja
–
–
–

suomalaisen lyriikan kehitys
–
6
khoros: kuorolyriikka
melos: soololyriikka
epe: jambi- ja elegiarunous
kansanrunous – 1800-l. taidekirjallisuus – 1920-l.
vapaamittainen lyriikka – 1950-l. lyriikan suuri
murros
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Runomitoista

eri kielialueet: kielen foneettinen systeemi
vaikuttaa
–



7
kansainvälinen vaikutus
rytmin muodostumisessa toistolla tärkeä
merkitys
runomittaoppi = metriikka
modernismin murroksen myötä vapaa mitta
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Runomitoista


runomitta (metrum) itseään toistava
rytmikaavio
klassinen metriikka jakaa runon säkeet
runopolviin eli runojalkoihin
–
–

8
antiikissa tavun laajuus, suomen kielessä paino
nouseva (painollinen) ja laskeva (painoton)
asema
mitta voi runoissa väljentyä; ei
kaavamaisuutta
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Runon rytmi: säkeenylitys




9
lause jatkuu säerajan yli seuraavaan
säkeeseen
rytmin kannalta poikkeama; säkeen ja
lauseen yhteentörmäys
voi aiheuttaa merkityksen huojuntaa
nykyrunossa ei tekninen välttämättömyys:
merkityksen muodostaminen
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Äännetason toistorakenteita

ei pelkkä äänteellinen
kuviointi (sulous,
mielihyvä), vaan
äänteellinen ja
semanttinen taso
yhteydessä (rhyme’s
reason)






10
riimi: loppusointu
allitteraatio: alkusointu
assonanssi: puolisointu
konsonanssi: sisäsointu
onomatopoeia:
jäljittelevä äännetoisto
ekspressiivinen
kuviointi
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Kuvallisuus



kuuluu runouden perusolemukseen
kielikuvastoon kuuluvat sekä välittömät
(esittävät) kuvat että vertauskuvat ja symbolit
Onko puhdas kuva mahdollinen?
–
–
–
11
ei pakota luopumaan kirjaimellisesta
merkityksestä
ut pictura poesis
”Kuva on yksitulkintainen, runo monitulkintainen”
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Kuvallisuus

metafora
–
–
–
–
–
12
metaforein ’merkityksensiirto’
kuva kuvattavan paikalle välittömästi
alalajeja mm. personifikaatio (elottoman
elollistaminen) ja synestesia (aistipiirien
sekoittaminen)
Aristoteleelta lähtöisin metaforan korvaamisteoria
ihmisen ajattelun ja kielenkäytön metaforisuus
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Kuvallisuus

metonymia
–
–
–
13
kreikk. ’merkityksenvaihto’
kuvan ja kuvattavan välinen yhteys tunnettuuden
ja jatkuvuuden perusteella; ajallinen, paikallinen
tai kausaalinen assosiaatio
alalaji esim. synekdokee (osa edustaa
kokonaisuutta)
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Kuvallisuus

symboli
–
–
–

allegoria
–
–
–
14
merkki, joka edustaa jotain muuta kuin itseään
kiinteä, tunnettu merkitys (tietty kulttuuri)
kuvan ja kuvattavan suhde ei yhtä kiinteä
kertova kokonaisuus
pintamerkitys ja kätketty merkitys
käytetty usein kritiikin ja satiirin välineenä
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Runon lajeja

oodi
–
–
–

hymni
–
–
–
15
juhla- tai ylistyslaulu
haltioituminen, innostus, ylistys
valtiollisista yksilöllisiin oodeihin
jumalille osoitettu rukous tai avunhuuto
sisältää kiitosta ja ylistystä
isänmaallinen, aatteellinen tai hengellinen paatos
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Runon lajeja

elegia
–
–
–

epigrammi
–
–
–
16
suru- tai valituslaulu
kreikk. runoudessa tietty mitta (eleginen distikon)
”yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin”
alun perin hauta-, pääty- tai omistuskirjoitus
lyhyt, usein satiirinen pilkkaruno
paradoksit ja antiteesit; nokkeluus
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Runon lajeja

sonetti
–
–
–

balladi
–
–
–
17
määrämuoto (14 säettä, neljä säkeistöä, tietyt
loppusointukaavat)
italialainen ja englantilainen traditio
tyypillinen mitta viisipolvinen jambi
kertova runomuoto
traaginen ja surullinen tarina
stereotyyppiset henkilöhahmot
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Johdatus epiikan analyysiin


päälajien (epiikka, lyriikka, draama) ero muodon,
syntyhistorian ja sisältöjen perusteella
epikos = kertova; epos = sana  kertova
kirjallisuus
–
–
–
–
–
18
nykyisin proosamuotoista
kertojan rooli aina hallitseva
kertomus etenee ajassa, ajallisesti
tärkeää kertojan ja kuulijan/lukijan välinen suhde
peruselementit: juoni, henkilöt, aika ja paikka
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Kertova teksti

toisiaan seuraavien fiktiivisten tapahtumien
kerronta
–
–
–
–
–
19
kommunikaatioprosessi
materiaali kieli
tapahtumien jatkumo
fiktiivisyys
henkilökeskeisyys

teksti – tarina – kerronta

narratologiassa kehitetty erilaisia kertovan tekstin
malleja (mm. Booth–Chatman): tietyt ongelmat
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Kertova teksti (Pekka Tammi)

kolme tasoa, joilla kolmenlaisia toimijoita
–
–




20
henkilöt, kertoja ja teksti
toiminnot havaitseminen, kertominen ja
esittäminen
henkilöt havaitsevat fiktiivisen maailman
kertoja kertoo, että henkilöt havaitsevat
teksti esittää, kuinka kertoo, että henkilöt
havaitsevat
Tätä perustilannetta voidaan toki varioida!
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Epiikan lajihistoriaa: eepos


laajahko, runomuotoinen kertova teos
aihe sankari- ja jumaltarustosta
–
–
–

kansallinen ja aatteellinen merkitys
–

sankarin kohtaloihin kytkeytyy yhteisöllisyys
jako kansaneepoksiin ja taide-eepoksiin
–
21
aika tarina- ja sankariaika (kaukainen menneisyys)
yliluonnollisten voimien vaikutus
sankari usein yli-inhimillinen hahmo
lisäksi rajatapauksia
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Eepos (jatkoa)

kerronnallisia tunnusmerkkejä:
–
–
–



22
rauhallinen eteneminen, juhlava tyyli
yksinkertainen, keskitetty juoni
omistukset, epiteetit, invokaatio
kuvaa maailman kokonaisuutta ja sen järjestystä
romantiikan jälkeen ei enää produktiivinen laji
pilaeepos: tyhjänpäiväinen kohde ylevään tyyliin
kuvattuna
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Romaani






23
1800-l. lähtien hallitseva genre
Bahtin: ”ainoa muotoutumassa oleva genre”
proosamuotoinen, fiktiivinen kertomus
etymologiaa: lingua romana (kansankieli);
romanssi (runoromaanit)
varhaisin lajityyppi ritariromaani; myöh.
paimenromaani, pikareskiromaani
pitkään suljettu korkeakirjallisuuden ulkopuolelle
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Romaani



24
moderni ”porvarillinen” romaani 1700-l. 
– uusi lukijakunta
– moderniin todellisuuteen sijoittuva yksityisten
ihmisten elämä
– realismi, optimismi, hyveellisyys, individualismi
– persoonallisen kertojan tulo (persoonallinen
näkökulma)
1880-l.  kertojakeskeisestä henkilökeskeiseen
romaaneja tyypitelty sen mukaan, mikä kuvauksen
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
keskiössä
yliopiston avoin yliopisto
Novelli






25
juuret suullisessa tarinaperinteessä ja antiikin
pienoisepiikassa
novella = uutinen: uutuus ja outous
lyhyehkö, suorasanainen fiktiivinen kertomus
kiinteässä muodossa keskitetty tapahtuma,
mielentila tai yksilöllinen kehitys  usein varsin
draamallinen
perinteinen jako: boccacciolainen ja tšehovilainen
pienproosalla myös muita nimityksiä
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Kerronnan muodot

diegesis – mimesis (kertominen vs. näyttäminen)
–
diegesis: puheen epäsuora esittäminen 
kertojan tehtävä korostuu
Runoilija puhuu itse eikä edes koetakaan kääntää
ajatustamme toiseen suuntaan, niin että pitäisimme
puhujana ketään muuta kuin häntä itseään. (Platon:
Valtio, 3. kirja)
–
26
mimesis: kertojan mahdollisimman vähäinen
läsnäolo
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Kerronnan muodot







27
suora kerronta
kuvaus
kuva eli eeppinen tilanne
kohtaus
dialogi
vapaa epäsuora kerronta, eläytymisesitys
sisäinen monologi ja tajunnanvirta
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Proosatekstin kertoja



28
tekstin puhuva ääni: onko kertoja
henkilöitävissä vai vain tekstin rakenteellinen
kategoria?
jatkumo: minimaalinen, häivytetty kertoja –
itsensä artikuloiva, auktoriteettiaan ilmentävä
kertoja
näkökulman ja kerronnan välistä suhdetta
varioidaan teksteissä
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Erilaisia kertojia

ekstradiegeettinen kertoja (kertomansa tarinan
”yläpuolella”)
 ns. kaikkitietävä kertoja tarinan yläpuolella eikä
osallistu tarinaan millään tasolla (poissaolo)



29
intradiegeettinen kertoja tarinan sisällä
voidaan erotella myös tarinaan osallinen ja
osallistumaton kertoja (homo- ja
heterodiegeettinen)
kertojan havaittavuuden aste vaihtelee
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Kerronnan erityiskysymyksiä


30
epäluotettava kertoja
– ristiriita kertojan sanoman ja lukijan tulkinnan
välillä (usein moraalinen)
– pyritty ratkomaan sisäistekijän käsitteen avulla)
– ironisen tulkinnan mahdollisuus
mise en abyme -rakenteet
– tarinan sisäkkäinen kertomus, jolla analoginen
suhde ensimmäiseen kertomukseen
– kiinnittää huomion temaattisesti olennaiseen
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Fokalisaatio




31
kerronta aina fokalisoitunutta  siihen sisältyy
jokin perspektiivi
lähestyy näkökulman käsitettä, mutta laajempi
kerronta ja fokalisaatio kaksi eri asiaa: ne voivat
yhdistyä ja erota (ulkoinen vs. sisäinen
fokalisaatio)
fokalisaation osatekijät (fasetit): havainto,
psykologia, ideologia
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Henkilöhahmoista




32
lukijan kannalta portti tekstiin (eläytyminen)
– synnyttää tekstin jännitteitä (halut, toiveet,
pelot)
klassinen kysymys: kumpi määrittää hlöhahmoa,
luonne vai toiminta?
Millä tavoin henkilöhahmo on olemassa?
henkilöhahmon kuvausmalleja
– litteät (flat) vs. pyöreät (round) hlöhahmot
– jatkumomalli (Rimmon-Kenan)
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Henkilöhahmoista

henkilöhahmon rekonstruoiminen tekstistä:
–
–
–
–
–
33
erisnimi koheesiota luova tekijä
”toisto, kaltaisuus, kontrasti ja implikaatio”
suora määrittely ja epäsuora esittäminen
epäsuoraan esittämiseen kuuluu kaikki henkilöön
kytkeytyvä: toiminta, puhe, ulkoinen olemus,
ympäristö
analogiat tukevat muuta henkilökuvausta
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Tekstin ajasta





34
tekstin aika pikemminkin tilallinen kuin
temporaalinen käsite
tekstin ja tarinan väliset kronologiasuhteet 
epäyhtenevyys ilmenee anakronioina
järjestys: takautumat ja ennakoinnit
keston käsite hieman ongelmallinen 
suhteessa kuhunkin tekstiin
toiston merkitys tulkinnan kannalta
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Teemasta





35
teema tekstin perusajatus, kantava idea
ero aiheeseen: tekstin käsittelemä asia tai
kohde
ilmaistavissa yleensä abstraktina käsitteenä
tai fraasina
tekstin ja lukijan välisen vuorovaikutuksen
tulos
Onko tekstillä teemaa?
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Motiivi




36
pienempi ja konkreettisempi temaattinen yksikkö
tematiikan tai rakenteen kannalta merkittävä
toistuva elementti
– esim. tietty henkilöhahmo (arkkityypit), tilanne,
kuva, esine…
voivat olla yleismaailmallisia ja pitkäikäisiä; myös
tekstikohtaisia
johtomotiivi: teoksen keskeinen motiivi
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Tulkinnasta






37
merkityksen muodostuminen ja välittyminen
osatekijöinä tekijä, teksti, lukija ja konteksti
sisäistekijä ja sisäislukija?
tekstin aukot: lukija luo merkityksiä
ironia ja kuvallisuus: vaativat kielellisen ja
kulttuurisen kontekstin tuntemusta
lähiluku ja uudelleenlukeminen
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Johdatus draaman analyysiin


draaman määrittely: näyttämötaiteen ja
draamakirjallisuuden välinen suhde
draama aina toimintaa
–
–
–
–
38
nykyhetkisyys
tapahtumat toiminnan ja dialogin kautta
tapahtumien kulun tiivistys
draamallinen ironia
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Johdatus draaman analyysiin

kirjallinen teos vs. esitetty teos
–
–
–
–
–
39
ero suhteessa näyttämätoteutukseen
draaman ulkoinen ja sisäinen kommunikaatio
ns. neljännen seinän illuusio
pääteksti ja sivuteksti
tekstin konkretisaatio
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Draaman lajihistoriaa

alku antiikin Kreikassa
–
–
–
–
40
tanssi- ja palvontamenot
satyyriesityksistä vakavaksi draamaksi,
karnevaalikulkueista komediaksi
kuoron merkittävä rooli  käänne
ensimmäisen puheroolin irtautuminen
jako tragediaan ja komediaan
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Draaman lajihistoriaa: tragedia




41
arvokas ja ylevä tyyli
aiheet sankaritarustosta
ihmisen konflikti jumalien ja luonnon kanssa
Aristoteles: aiheuttaa säälin ja pelon
tunteiden puhdistuksen (katharsis)
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Draaman lajihistoriaa: komedia





42
arkipuhe, muoto vapaampi
tavallisten ihmisten kohtalot
komos hillitön juomakulkue
(hedelmällisyyskultti)  seksuaalisuus, herjat
ihmisten kuuluminen yhteen naurun kautta
poliittinen komedia Aristofaneen myötä
(ajankohtaisuus)
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Roolihahmot



dramatis personae (näytelmän naamiot):
alun perin hahmon muutos naamiolla
”pienin yksikkö näyttämöllä ei ole yksi vaan
kaksi ihmistä”
päähenkilö: ”kuka tai mikä tahansa, jolle
koituu tarina”
–
–
43
protagonisti vs. antagonisti
tyyppihenkilöt; henkilöiden funktiot
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Draaman rakenne


toiminta jäsentyy juonen puitteissa;
etenemisliike
perusyksikkönä tilanne
–


44
ristiriidat – toiminta – laadullisesti uusi tilanne
analyyttinen draama: ratkaiseva teko ennen
näytelmän tapahtumia, ns. purkava juoni
konfliktidraama: ristiriita kehittyy konfliktiksi
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto
Draaman rakenne


draaman kompositio: kohtaukset ja näytökset
suljettu (aristoteelinen draama)
–
–
–

avoin draamamuoto (eeppinen rakenne)
–
–
–
–
45
kolme ykseyttä: tapa, paikka, aika
ankara säätyjako
symmetrinen rakenne (ns. Freytagin kaava)
useita toimintalinjoja
episodisuus (ei juonen vetoapua)
ei mitä tapahtuu seuraavaksi, vaan mitä tapahtuu nyt
mahdollista myös absurdius ja tapahtumattomuus
FM Kirsi Nikulainen / Jyväskylän
yliopiston avoin yliopisto