Transcript Veli-Pekka Lehtolan esitelmä Kirkon ja saamelaisten historiasta

Kirkon ja saamelaisten
suhteet historiassa
Veli-Pekka Lehtola
Saamelaisen kulttuurin professori
Giellagas-instituutti
Oulun yliopisto
Kielisortoa vai ihmis-oikeuksia?



Kirkkoherra Lauri Itkonen 1901 Kaikulehdessä: ”Kielisortoa Lapissa”
”suomalaiseen maaperään on kansojen
kaitsija istuttanut hennon vesan
lappalaista kansallisuutta - - suuri ei
tämä väestö ole, mutta ihmis-oikeutta
hekin kaipaavat”
pilkkasi: kirkko pitänyt hyvää huolta
käännyttämisestä – sen sijaan äidinkieli
jätetty hunningolle: ”Me suomalaiset
kyllä vapisemme sydänjuuristamme, kun
meidän kieltämme uhataan. Mutta
tietysti lappalaisilla ei ole näin korkeita
tunteita, ei rakkautta äidinkieleensä!
Saahan sitä halveksia ja loukata, kun
vaan muuten ollaan kohteliaita! Mutta,
ikävä kyllä, lappalainen ei käsitä asiaa
tällä tavoin.”
Inarin kirkkoherra Lauri Itkonen,
inarinsaamen puolustaja.
Kielisortoa vai ihmis-oikeuksia?




Esitykset erityisoikeuksista kilpistyivät suomalaisten
näkemyksiin yhdenmukaisuudesta ja tasa-arvosta –
yhdenmukaisuus toi mukanaan epätasa-arvoa, kun tapahtui
suomen kielen ja suomalaisten arvojen mukaan
saamen kieltä ja saamelaisia arvoja ei nostettu esiin:
päästäkseen naimisiin tai suoriutuakseen koulusta opeteltava
vieras kieli: ”Suomen kieli on ollut ainoana porttina tämän ja
tulevaisen maailman oikeuksiin. Tätä paavia vastaan
nousemaan on lappalainen tuntenut itsensä liian heikoksi”
ehdotti selvää lakia siitä, ettei kukaan ilman lapinkielen taitoa
olisi pätevä hakemaan papin tai opettajan virkaa
saamelaisalueen seurakunnassa
Kysyi saamelaisten nimissä: ”Täytyykö meidän edelleen
tuskalla ja vaivalla teidän kieltänne opetella ja luopua
vähitellen siitä kielestä, joka on meille kallein kaikista. Me
tiedämme, minkä vastauksen ´yhdenmukaisuus´ tähän antaa.
Vaan me toivomme, että rakkaus vastaa toisin.”
Miksi lapin kieltä ei kannata tukea?




V. 1907 pappeinkokouksessa Itkonen uudisti arvostelunsa
Utsjoen entinen kirkkoherra V. A. Wirkkula: vaikea tukea,
koska ”lappalainen kansallisuus sortuu”
A. Koivisto: ”vaikeata on oppia lapin kieltä ääntämään ja vielä
vaikeampi oppia sen kielen omituisuuksia” – pappien ei
kannata opetella, koska ”lappalainen kärsii kuullessaan
kieltään rääkättävän” – suositteli suomen kieltä
piispa J. K. Koskimies Itkosen kannalla: kirkon ”vanhoista
synneistä”, joita oli yritettävä korjata – korosti saamen kielen
merkitystä myös kirkollisena kielenä
Keskustelu kielestä ja arvoista



= asioista keskusteltiin – vastakkaiset näkemykset:
1) ”kulttuurisensitiivisyys”: vähemmistön kieltä ja kulttuuria
puolustava vs.
2) sulauttava: erilaisuutta vähättelevä, vaientava tai selittelevä
saamelaisten historia: jälkimmäinen vahva perinne – kuitenkin
myös toinen linja läsnä – historioitsijan tehtävä: tuoda esiin,
että tapahtunut kehitys ei ollut ”luonnollista” tai
”vääjäämätöntä” vaan oli erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja;
miksi jokin niistä valittiin? Miksi jokin toinen syrjäytettiin?
Nämä kaksi linjaa jo 1600-luvulta?
Käännytystyö ja kirkko




Luterilaisen kirkon käännytystyö
Ruotsissa erityisesti 1600-luvun alusta
saakka – yhteys hallinnon lujittamiseen (kirkkopyhät –
markkinat) – kirkkojen rakentaminen myös Kemin Lapissa
Selkeästi sulauttava, jopa väkivaltainen prosessi:
ulkoiset symbolit ja uskomukset kitkettiin, esim. noitarummut,
seidat – joiku hengellinen laji? – shamanismi kiellettiin
kuolemanrangaistuksen uhalla
tavoitteena vanhan maailmankuvan hajottaminen ja uuden
tuominen tilalle – samanlaistamisen pyrkimys, käsitys meidän
kulttuurimme ylivoimaisuudesta ja autuaaksi tekevästä
voimasta – vrt. maatalous
Tämä ajattelu jatkui mm. käännytyshistorian kirjoituksessa
Tuomo Itkoseen asti: käännytystyö tuskallinen, mutta
tarpeellinen ja vääjäämätön prosessi
Kieliongelman ratkaisumalleja




Saamelaisten perinteiden ja arvojen syrjäyttäminen – sen sijaan
kysymys saamen kielestä
Kemin Lapissa esim. J. Pictorius ei osannut saamea eivätkä
inarilaiset suomea – vaikeaa keskustella esim. armosta ja
autuudesta
Ratkaisumalli 1:
Pictorius: opetus suomeksi tai ruotsiksi ruumiillisen rangaistuksen
uhalla = saamelaisten hyvä lukutaito vs. ulkoluku
Ratkaisumalli 2:
äidinkielen merkitys myös ymmärrettiin - Kustaa II Aadolf: ”mikään
kansa ei voi tutustua oikeaan Jumalaan ja autuuden tuntemiseen
muuten kuin omalla kielellään”
= saamenkielinen kirjallisuus ja saamelaisten kouluttaminen
papeiksi ja opettajiksi
Ongelmien ratkaisuja




1616 Piitimeen koulu saamelaispojille – Trondheimiin
seminaari Lappiin lähteville opettajille ja papeille 1717-27 –
Utsjoelle seminaari 1743
Saamelaisia pappeja mm. Olaus Stephani Graan (jonka
perillinen 5. polvessa L. L. Laestadius), Nicolaus Graan, Olof
Mattiae Sirma, Anders Fjellner
Saamenkieliset opettajat: katekeettalaitos oloihin sopeutettu
uudistus: kiertävät opettajat
Ensimmäinen Utsjoelle 1751 – joustava järjestelmä sekä
opettajien koulutuksen että opetusmuodon puolesta, säilyi 250
vuotta
Autonomian aika





Haminan rauhassa Kemin Lappi liitettiin Suomeen, joka
päättynyt ”Peräpohjolaan” – Ruotsin lappien hallinto vaihtui
hiljaisuuteen
Lapinpapeille oikeus ylimääräisiin virkavuosiin Lapin vuosien
perusteella – palkanlisä saamen kielen taidosta
esim. Jacob Fellman Inarissa ja Utsjoella saamen kielen
kehittäjä ja perinteen kerääjä – lääninrovasti Mathias Castrénin
vastustus
Elias Lönnrot: suomalaisten tuettava sorrettuja
1840-luvulla uudistuksia, mm. Kuopion hiippakunnan
perustaminen: pohjoisin Lappi – saamen kieli – Anders Andelin
Autonomian aika




yksittäiset aktiivit: ei johdonmukaisuutta
papit vain käymässä, usein ei edes halua sopeutua – jopa
kulttuurishokki – toisaalta ”tietämättömän kansan ohjaajia”
villistä elämästä sivistykseen, poronhoidosta uudisasutukseen
Korkeamman suomalaisen kulttuurin ihanteet erämaahan
esim. Anders Andelin: kehittymätön luonnonkansa, jonka
liikkuva elämä rasite – pois metsäläisyyden tilasta – lappalaiset
”vetöperäisiä” eli laiskoja, asioitaan pitkäpiimäisesti harkitsevia,
hitaita, likaisia, porovarkauteen taipuvaisia, viinaan meneviä ja
syövät liian paljon kerrallaan
Autonomian aika




Riutulan lastenkoti esimerkki kristillisyyden kahdesta puolesta
NNKY:n naiset Naemi von Bonsdorff ja Ida Lilius: lähetystyötä
tehtävä myös Lapin raukoilla rajoilla – tarjosi kodin orvoille,
merkittävä omavaraistila, jonne myös koulu – espanjantaudin
jälkeen myös Toivoniemi
Ilmari Mattus: samalla kun lastenkoti antoi hoidokeille kodin, se
ikään kuin vastapalveluksena vaati suomen kielen puhumista
ja siten hävitti saamen kielen taitoa – sopeutumisongelmia
paitsi lasten henkilökohtaista hyvinvointia ylläpitävä,
myös ”kunnon suomalaisuuteen” kasvattava laitos:
suomalaiset arvot ja tavat, suomen kieli – johtajilla ajatuksia
saamelaisuudenkin esilletuomiseksi: esim. poronhoito –
käytännössä käsitys lapsista suomalaisina
Saamen kielen nousu





1800-luvun lopulla piispa Gustaf Johansson: Lönnrotin oppi –
saamen kielen korostus – työn jatkajana piispa J. K. Forsman
eli Koskimies – Oulun hiippakunta
Suomalaisuusmiehiä, mahdollisti saamen kielen aseman
korostamisen: ”Oma kieli on Jumalan lahja”
Saamen kielen oikeudet sekä Raamatun pohjalta että osana
Suomen kansallista kysymystä: vrt. suomen kielen alistettu
asema – saamen vähemmistökieli
Opettelivat saamen kielen – Koskimies piti saarnojakin
kannatti seurakuntien kaksikielisyyttä, moitti saamen kielen
syrjäytymistä erityisesti Utsjoella: ”Tämä on, hyvät ystävät,
varsin ikävä ja surkuteltava asia, jolle ette te ole mitään voineet.
Se on entisten aikojen katsantotavasta ikään kuin peritty
epäkohta.”
Saamen kielen nousu





piispojen esimerkki myös kirkkoherroilla: Lauri Itkonen, Aukusti
Hakkarainen – hengellistä kirjallisuutta saameksi
Itkosen kritiikki 1907
Katekeettalaitoksen uudistukset: esim. 1911 viisi uutta
katekeetanvirkaa, joista useissa painotettiin saamen kielen
taitoa – valtion palkkaamia, mutta tuomiokapitulin alaisia
Katekeetat eli kiertävät opettajat: saamen kieli +
”kulttuurisensitiivisyys”: mukana perheiden elämässä
Innostuksen laantuminen 1910-luvun kuluessa, vrt. esim. Arvi
Järventaus – Koskimiehen loppukausi
Saamen kielen nousu




Alkava kansakoululaitos: saamen kielen asema jopa romahti –
opettajat muualta, ei sopeutumista, vaan ”oppilaan opeteltava
opettajan kieli ymmärtääkseen opetusta”
Kirkon rooli väheni 1920-luvun jälkeen: ”lestadiolaisuus hoiti
sielut ja kirkko verot” (Nilla Outakoski)
Katekeettakoulun purkautuminen 1940-luvun lopulta lähtien
Toisaalta saamelaispapin virka Inariin 1945
Saamen kielen nousu





Pääongelmana johdonmukaisuuden puute: toimet kiinni
yksittäisistä aktiiveista
Itkosen korostama ”samanvertaisuuden” ajatus nurinkurisesti:
kun kaikilla samat oikeudet, kaikki hyvin – tilanne kuitenkin
suomen kielen ja suomalaisten arvojen mukainen
Saamen kielen tukeminen vähäistä – saamelaisia elementtejä
ei juuri lainkaan – esim. joiku, ”kilpaileva” musiikkiperinne
ristiriitaista: saamelaiset hartaita kristittyjä – S. Aikio 1989:
vuosisatojen aikana isällinen, ”hyvään tahtoon” perustuva
politiikka, vastakkainen lailliselle tahdolle – heiluu epävakaasti
kulttuuri-ilmaston mukana
Toive kieltä ja kulttuuria johdonmukaisesti tukevasta,
virallistetusta politiikasta
Giitu!
Takkâ!
Kiitos!
Käännytystyö ja kirkon rooli




Perinteisesti: kirkko tuhosi noitarummut ym. taikauskon –
luonnonkansan pakollinen käännyttäminen oli hyväksi?
Radikaali saamelaisliike: kirkko kolonialistina, joka riisti
saamelaisilta perinteen
Vastakkainen käsitys: ei mitään ongelmaa
Hienovaraisempi lähestymistapa – esim. Ritva Kylli:
saamelaisilla ollut vahvempi rooli kirkon piirissä kuin
perinteisesti ajateltu – välittäjät tai kulttuuriset tulkit: luoneet
jatkuvuutta, kun papisto vaihtunut
Maailmankuvan
murtamisen ongelmat





nopea menestys? – esim. rippikirjat
todisteena: 1630-1670 tehokas
käännytystyö ja lukutaito
perinteisen käsityksen kritiikki:
luonnonkansan maailmankuva muutakin kuin symboleita –
vuosisataisen maailmankuvan muuttaminen: käytännön ongelmat –
opin sisäistäminen
hengellisyys eli sisäistetty uskonnollisuus: 1) praktiset eli käytäntöön
liittyvät ulottuvuudet, 2) tunteeseen liittyvät ja 3) älylliset puolet, 4)
sosiaaliset tekijät – sirpaleisia heijastumia niin noitarummut kuin
hajanainen kirjallinen tietous + perinteen ainekset
käännytyksen nopeutta ja tehokkuutta epäilty – vielä 1700-luvulta
selvät merkit
rinnakkaiset traditiot: vanha uskonto uuden rinnalla