Transcript Historiankirjoitus peruskurssi 8. luentokerta

1900-luvun jälkipuolen tutkimus
Uudet historiat
Peter Burke: New History (1991)
• Perinteinen käsitys: historia poliittista historiaa;
valtio ja instituutiot. Uusi historia käsittelee
kaikkea inhimillistä toimintaa. Metodologisena
lähtökohtana on ajatus todellisuuden
sosiaalisesta/kulttuurisesta rakentumisesta.
• Perinteinen käsitys: tapahtumien kuvaamista.
Uusi historia keskittyy rakenteisiin ja niiden
analyysiin. Nyttemmin uusi kiinnostus
tapahtumiin ja toimijoihin, kulttuurihistoriallinen
käänne.
Uusi historia
• Perinteinen käsitys: ”from above”. Uuden
historian katse tavoittaa myös yhteiskunnan
alemmat tasot/ryhmät. Myös aatehistoriassa
havaittavissa siirtymiä.
• Perinteinen käsitys: tutkimus perustuu virallisiin
dokumentteihin. Uusi historia hyödyntää kaikkea
mahdollista aineistoa.
• Uudessa historiassa selittäminen perustuu moniin
eri näkökulmiin (ympäristö, talous, mentaliteetit
jne.)
Uusi historia
• Perinteinen käsitys: historia on objektiivista
kertoessaan, miten asiat tapahtuivat. Uusi
historia on relatiivista, tapahtumien/ilmiöiden
tarkasteleminen eri näkökulmista. ”We have
moved from the ideal of the Voice of History to
that of… ’varied and and opposing voices’. ”
• Perinteinen käsitys: historia kuuluu historian
ammattilaisille. Uusi historia on poikkitieteellistä
ja tunnustaa ei-ammattilaisten roolin.
Uusi historia
• Uudet historiat –käsite ilmaantui keskusteluun
1970-1980 –luvuilla: mikrohistoria, arkipäivän
historia, naishistoria…
• Burke yhdistää uuden historian annalisteihin
Vastaavaa kehitystä Britanniassa, Yhdysvalloissa,
Saksassa (Lamprecht)
• James Harvey Robinson 1912: The New History.
”History includes every trace and vestige of
everything that man has done or thought since
first he appeared on the earth.”
Uusi historia
• Mikäli uusi historia ymmärretään poliittisen
tapahtumahistorian kritiikiksi, sen juuret
ulottuvat vähintään kauemmaksi: Burckhardt
1860, valistuksen ajan kiinnostus
globaalihistoriaan jne.
• Haasteita: määrittelyjen vaikeus (arkipäivä,
tavalliset ihmiset, jne.?); lähteiden loputtomuus
ja metodologioiden kehittäminen; historiallisen
selittämisen pirstaloituminen (esim.
psykohistorian anakronismit?); synteesien vaikeus
Uuden historian näkökulmia: mikro, arki,
mentaliteetti
•
•
•
•
•
II m-sodan jälkeen rakenteisiin keskittyneen yhteiskuntahistorian
voimistuminen: annalistit; marxilaiset suuntaukset; Saksan Liittotasavallan
Gesellschaftsgeschichte (Social Science History)
Vähitellen rakenteiden tarkastelusta yksilöiden kokemuksiin ja arkeen;
mentaliteetteihin ja mikrohistoriaan
Mentaliteettihistoria: Peter Dinzelbacherin (1993) mukaan ”Historiallinen
mentaliteetti on tietylle yhteisölle tiettynä aikana ominainen ajattelun ja
tuntemisen sisältöjen ja tapojen kokonaisuus. Mentaliteetti käy ilmi
toiminnassa.”
Arjen historian tutkimus kehittyi Ranskassa 1980-luvulla erityisesti
kolmannen polven annalistien parissa (Philippe Ariés, Georges Duby),
Saksassa Alltagsgeschichte, Englannissa ”history from below”
Osana arjen historiaa / mentaliteettihistoriaa ihmisten tarkastelu
pienyhteisöissään: perhehistoria, jossa painopiste perherakenteista esim.
perheenjäsenten asemaan; Emmanuel Le Roy Ladurie: Montaillou 1975;
Karnevaalit 1980
Mikrohistoriallinen tutkimus
•
Matti Peltosen mukaan ”mentaliteettien tai arkipäivän
historiassa tuodaan esiin uudella tavalla määritelty
tutkimuskohde, kun taas mikrohistoria on tutkimuksen yleistä
strategiaa valaiseva termi.”
• Ensimmäinen kuuluisa ”uusi mikrohistoria” oli Ladurien
Montaillou. Muita tunnettuja tutkijoita: Carlo Ginzburg,
Giovanni Levi, Natalie Zemon Davis; Suomessa Antero
Heikkinen, Irma Sulkunen, Matti Peltonen.
• 1991 Oxfordin yliopiston professori John H. Elliott varoitti
Ferdinand Braudelin ja Carlo Ginzburgin tutkimuksista.
Braudel ei tunnustanut ”politiikan ensisijaisuutta” ja
tapahtumien historia ”sivuutettiin ylenkatsoen” aina
viimeiseen osaan.
Mikrohistoriallinen tutkimus
Ginzburgin Juusto ja madot (1976) nosti Elliottin
mukaan epätyypillisen henkilön: ”Miten tuolla tavalla
paljastettu yksityinen maailma voi kertoa yhteiskunnan
tai sosiaaliluokan laajemmasta mentaalisesta
maailmasta?”
• Kritiikkiä myös Liittotasavallan sosiaalihistorioitsijoilta,
kriittistä keskustelua myös Suomessa: mikä on
”tärkeää” ja ”varsinaista” historiaa?
• Jörn Rüsenin mukaan mikrohistoriassa kyse
”esteettisestä lohdutuksesta” niille, ”jotka pelkäävät
edistyksen tuottamia kriisejä ja katastrofeja”.
•
Mikrohistoriallinen tutkimus
•
Miksi kritiikkiä? Peltonen: (1) historiallisen ajan käsitteen
monimuotoisuus (2) alimpien luokkien rationaalinen
käyttäytyminen (3) historiallisen kertomuksen rakentamisen
kokeellisuus
• Kritiikkiä myös edustavuuden ja laajojen kokonaisuuksien
puutteesta
• Natalie Zemon Davis Daniel Rodgersiin viitaten: ”mikrohistoria voi
olla avain tiettyyn aikakauteen olematta kuitenkaan edustava.”
• Mikrohistoriaa on totuttu tarkastelemaan spatiaalisesta
näkökulmasta: pieni mittakaava. Giovanni Levi: mikrohistoria
merkitsee ”tarkastelumittakaavan pienimuotoisuutta kokeellisia
tarkoituksia silmälläpitäen.” Matti Peltonen: ”Mikrohistorioitsijat
yrittävät siis itse asiassa selvittää todella suuria asioita
mikroskooppeineen ja suurennuslaseineen”.
Sukupuolihistoria
•
•
•
•
•
•
Naishistorian pitkät juuret, mutta tietoisuus tästä katkennut/ohentunut
1800-luvun feminismi kirjoitti itselleen käyttökelpoista historiaa, toisen
maailmansodan jälkeinen naisliike alkoi niinikään etsiä juuriaan ja
selityksiä naisten alistetulle asemalle: kysyntä patriarkaattiteorioille
Toisaalta muutokset historiatieteen sisällä: poliittisen historian
kyseenalaistuminen, uuden sosiaalihistorian nousu
Uusi, marxilaissävytteinen sosiaalihistoria Iso-Britanniassa: luokka
keskeinen kategoria, E. Thompson: The Making of the English Working
Class (1963); naishistoria kiinnostunut luokan ja sukupuolen kytköksestä
Yhdysvalloissa kytkös kulttuuriantropologiaan: separate spheres/publicprivate/women’s culture; kritiikkiä universaalisuus-ajatusta vastaan, Rotu
ja sukupuoli
Carroll Smith-Rosenberg (1975): The Female World of Love and Ritual
Sukupuolihistoria
• Naishistoriasta sukupuolihistoriaan
• Catherine Hall: ”We wanted not just to put the women back
into a history from which they had been left out, but to
rewrite that history so that proper recognition would be given
to the ways in which gender, as a key axis of power in society,
provides a crucial understanding of how any society is
structured and organized… How was class gendered?...”
• Intersektionaalisuus (”intersectionality” / ”intersectional
analysis”): rodun, luokan ja sukupuolen yhteenliittyminen
vallankäytön mekanismina
• Mieshistoria: maskuliinisuus, mieheys
• Sukupuolen tarkastelun tasot: diskursiivinen,
institutionaalinen, identiteettien taso
Oral history
• Paul Thompson (1978): The Voice of the Past
• Oral historyn avulla ”tavallisten ihmisten ääni” (”the under-classes,
the unprivileged, and the defeated”) kuuluviin; sosiaalihistorian
painotus ollut tilastollinen
• Historiasta demokraattisempi
• Verrattuna autobiografiaan tutkija voi valita, keneltä kysyy ja mitä
kysyy
• Oral historyn metodi: historians as field-workers
• Tausta: ensimmäinen organisoitu projekti Columbia Universityssä
1948: valkoisten miesten eliitit
• 1950- ja 1960-lukujen Britanniassa: ”History from below”
• Yhdysvalloissa afroamerikkalaisten historiallinen kokemus
• Jan Vasina: La Tradition Orale (1962), Oral Tradition as History
(1985)
Oral history
•
Kritiikkiä: muistin epäluotettavuus (valikoivuus,
ajallinen kerrostuneisuus, subjektiivisuus)
• Puolustus, esim. Alessandro Portelli: heikkoudet
vahvuuksia, muistitieto kertoo esim.
merkityksenannosta ja kokemuksista; myös
dokumenttiaineistot epäluotettavia
• Muisti ei niinkään tosiasioiden varasto vaan ”an
active process of creation of meanings”.
Muisti/muistaminen on tulkintaa. (Myös
unohtaminen on aktiivista toimintaa.)
• Suomessa käytetään käsitettä muistitietotutkimus
Muistin tutkimus
• 1990-luvun myötä historian ja muistin, muistin ja
identiteetin välisen suhteen tarkastelu;
muistin/muistamisen tutkimus poikkitieteellistä
• Maria G. Cattell & Jacob J. Climo: ”…we realize that people
everywhere seek meanings in the past, that memories
mold, create, and sustain meanings, and that those
meanings inform the present and guide the future.”
• Maurice Halbwachs (1877-1945)1925 & 1950: kollektiivisen
muistin käsite, ei metafora vaan sosiaalista todellisuutta,
jota ryhmät tietoisten pyrkimysten ja instituutioiden avulla
välittävät ja ylläpitävät. Tulkinnat menneisyydestä
rakentuvat kommunikaation kautta, eivät yksityisen
muistamisen. Yksilöllinen muisti sosiaalisesti rakentunutta.
Kollektiivinen muisti
• 1990-luvun myötä historian ja muistin, muistin ja
identiteetin välisen suhteen tarkastelu;
muistin/muistamisen tutkimus poikkitieteellistä
• Maria G. Cattell & Jacob J. Climo: ”…we realize that people
everywhere seek meanings in the past, that memories
mold, create, and sustain meanings, and that those
meanings inform the present and guide the future.”
• Maurice Halbwachs (1877-1945)1925 & 1950: kollektiivisen
muistin käsite, ei metafora vaan sosiaalista todellisuutta,
jota ryhmät tietoisten pyrkimysten ja instituutioiden avulla
välittävät ja ylläpitävät. Tulkinnat menneisyydestä
rakentuvat kommunikaation kautta, eivät yksityisen
muistamisen. Yksilöllinen muisti sosiaalisesti rakentunutta.
Kollektiivinen muisti
• Kollektiivinen/ sosiaalinen muisti on sosiaalisten,
taloudellisten ja poliittisten olosuhteiden, uskomusten ja
arvojen sekä vastustuksen ja vastarinnan muokkaamaa.
Sukupuolen ja sukupolven (Karl Mannheim) merkitys.
• Hegemoninen vs. marginalisoitu muisti
• Memory cultures / memory communities / memory
conflicts
• Cattell & Climo: ”…collective memory is a process, just as
individual memory is a process, that is constructed and
reconstructed by the dialectics of remembering and
forgetting, shaped by semantic and interpretive frames,
and subject to a panoply of distortions that make accuracy
and truth major issues.”
Kollektiivinen muisti
• Aleida Assman:
• Kollektiivisen muistin kritiikkiä; kyse on samasta ilmiöstä, josta
1960- ja 1970-luvuilla keskusteltiin käsitteillä ’myytit’ ja ’ideologiat’
• yksilöllinen muisti; sosiaalinen muisti (soziales Gedächtnis);
kulttuurinen muisti (kulturelles Gedächtnis) – traditio,
kulttuuriperintö
• kansallinen muisti (nationales Gedächtnis) on yksi virallisen tai
poliittisen muistin muoto (offizielles/politisches Gedächtnis)
• Sosiaalinen muisti rakentuu sukupolvien varaan ja perustuu
kommunikaatioon (kommunikatives G.), ”conversational
remembering”
• Kulttuurinen muisti: monumentit, vuosipäivät, riitit, tekstit, kuvat