Transcript Historiankirjoitus peruskurssi 4. luentokerta

Historian hyödyllisyys
Historiankirjoitus 1500-luvulta 1700luvulle
Historian luonteen tarkastelua
• Jean Bodin (1529-1596), ranskalainen valtio-oppinut, laati oppaan
siitä, miten historiaesityksiä on luettava ja niiden sisältämiä tietoja
punnittava kriittisesti. Historia on ”totuudenmukainen kertomus
asioista”: ihmisen, luonnon ja jumalallinen historia.
• Francis Bacon (1551-1626) – brittiläinen älyllinen ”moniottelija”:
historiankirjoituksen tehtävä tuottaa aineistoa psykologista ja
eettistä tutkimusta varten, antaa esimerkkejä, tehdä analyysejä
käytännön politiikan hyödyksi. Hyötyä myös luonnontieteen
kannalta: historia saattoi nostaa esiin menneisyydessä tehtyjä
keksintöjä.
• Rene Descartes (1596-1650): epäili historiankirjoituksen
mahdollisuutta totuudellisen tiedon tuottajana
Reformaatio ja historiankirjoitus
• Historiapolitiikka: protestanttinen teologia ja politiikka
hyödynsivät historiaa; esim. katolisen kirkon harhautumisen
osoittaminen
• Luther ja Melanchton: historia Jumalan työtä, kristityn
velvollisuus tutkia historiaa
• Mikael Agricola: historianharrastus; Uuden Testamentin
alkupuheessa katsaus Suomen muinaisuuteen (kristinuskon
tulo maahan)
• ”virallista historiaa”: Matthias Flacius (1520-1575) organisoi
työryhmän, joka valmisti 14-osaisen teoksen kirkon
historiasta. Lähdekritiikin harjoittaminen: lähteiden aitous,
todisteiden pätevyys. Toisaalta teossarja ”asevarasto, jonka
avulla voitiin torjua väärät opit”.
Reformaatio ja historiankirjoitus
• Katolisen kirkon vastaisku: erityisesti bollandistit (Jean
Bollandus 1596-1665); tavoitteena puhdistaa lähdekritiikkiä
käyttäen keskiaikaisesta pyhimyskokoelmasta epäluotettava
aines pyhimysten pelastamiseksi halveksunnalta.
Valtioiden historiaa
• Historiapolitiikka: Kansallisvaltioiden historiatarve
• Itsevaltiuden kritiikkiä historian kautta, esim.
keisarivallan kriitikko Tacitus oli hyvin suosittu
Ranskassa ja muualla Euroopassa
• Samuel Pufendorf (1632-1694), luonnonoikeudellisen
teorian kehittäjä; Ruotsin valtion historiografi, minkä
jälkeen Preussin historiografi
• Luentosarja Lundin akatemiassa 1684 Einleitung zu der
Historie der vornehmsten Reichen und Staten; historia
nimenomaan valtioiden historiaa, erityinen huomio
ulkopolitiikkaan
Valtioiden historiaa
• Goottilainen historiankirjoitus: esimerkki nousevien
kansallisvaltioiden tarpeesta luoda mahtavaa menneisyyttä;
kytkeytyi reformaatiojännitteisiin: paavi saatava
kiinnostumaan luterilaisuuden torjunnasta Ruotsin suunnalla
(Johannes ja Olaus Magnus)
• Valtakunnan muinaisen loiston luominen huipentui Olof
Rudbeckin teoksessa Atlantica (1679)
• Historiallinen ajattelu juurtunut yliopistoon, joka laajeni
varhaismodernin ajan alussa: modernin valtionhallinnon
järjestäminen ja reformaatio vaativat lisää koulutettua
väestöä
Valistuksen historiankirjoitus
• David Hume (1711-1776): filosofi, historioitsija, 1800-luvun
lopulle arvostettiin ennen muuta historioitsijana: The History
of England (1754-1761)
• ”On yleisesti tunnustettu, että ihmisen toimissa on, kaikissa
kansoissa ja kaikkina aikoina, havaittavissa suuri
yhdenmukaisuus, ja että ihmisluonto periaatteessa ja
toiminnoissaan pysyy aina samoina.” Historian tehtävä
osoittaa ihmisluonnon pysyvät ja ylevät periaatteet ts.
valtioelämän tutkimisessa tarvittava aineisto.
• Pohti historian arvoa naisille: ilahdutti mieltä, kehitti
ymmärrystä, vahvisti hyveellisyyttä
Valistuksen historiankirjoitus
• Voltaire (1694-1778): historia oli ”selonteko havaituista
asioista”, ”maallinen ja pyhä” historia.
• Histoire de Charles XII (1731)
• Siecle de Louis XIV (1752)
• Esitys kansakuntien tavoista ja hengenlaadusta (1756): alkaa
Kaarle Suuren ajasta; esitys alkaa Kiinasta, josta Intiaan,
Persiaan ja Arabiaan; islam, mongolien ekspansio, löytöretket
• Euroopan historiassa painopiste Ranskassa, Englannissa,
Espanjassa, saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa
• Toisaalta ”ihmiskunta on kaikissa maissa olennaisesti
samanlainen”, toisaalta eurooppalainen sivilisoitunut kulttuuri
mittapuu.
Valistuksen historiankirjoitus
• V:n mukaan jopa 30 vuosisataa eivät olisi Venäjälle saaneet
aikaan samaa kuin Pietari Suuren muutaman vuoden kestänyt
matka lännessä.
• Maailmanhistoriassa neljä kulttuurin kukoistusvaihetta:
Kreikan klassinen kausi, Rooman tasavallan loppu ja
Augustinuksen aika, Medicien Firenze, Ludvig IV
• Maailmanhistoria kulttuuria ja politiikkaa; psykologisesti
terävät henkilökuvat, kirkon kritiikki
• Valistuksen historiankirjoituksen keskeisiä teoksia luettiin
myös Suomessa: Hume, Gibbon (The Decline and Fall of the
Roman Empire, 1776-1788), von Schlözer (Geschichte
Russlands ,1769, Allgemeine Nordische Geschichte 1771)
Valistuksen historiankirjoitus
• Johann Gottfried von Herder (1744-1803): vastusti
valistusajan yleistä näkemystä muuttumattomasta,
universaalista ihmisluonnosta (Volksgeist)
• Valistuksen järjen korostaminen näkyi lähteiden kriittisessä
arvioimisessa: Olof Celcius nuorempi (1716-1794) määritteli
luennossaan 1744, että tutkijan tuli pohtia, onko:
• Kirjoituksen laatija kotimainen vai ulkomainen ja onko
kirjoittanut kotimaassa vai ulkomailla
• Milloin teksti on kirjoitettu
• Onko se virallinen toimeksianto ja missä suhteessa kirjoittaja
on toimeksiantajaan
• Käyttääkö kirjoittaja alkuperäisiä lähteitä vai muiden tekstejä