Transcript Myöhäisantiikin, keskiajan ja renessanssin historiankirjoitus

Historian hyödyllisyys
Myöhäisantiikin, keskiajan ja
renessanssin historiankirjoitus
Kristillinen historiankirjoitus
• Luukkaan evankeliumi Jeesuksen ”elämäkerta”
• Augustinuksen De civitate Dei (Jumalan valtio) reaktio
goottien hyökkäykseen Roomaan 410: maailman ja
ihmiskunnan vaiheet luomisesta loppuun saakka; syklisen
aikakäsityksen torjuminen
• Sevillan piispa Isidorus (570-636): maailmanhistoria, joka
keskittyi länsigootteihin: goottien oikeaoppisen kristillisyyden
korostaminen (historia identiteettipolitiikkaa). Isidorus myös
pohti historian kirjoittamisen luonnetta: historiaesitykset
varmistavat tekojen muistamisen
Kristillinen historiankirjoitus
• Beda (673-735): Anglien kansan kirkkohistoria
• ”Jos historia kertoo hyviä asioita hyvistä ihmisistä, ajatteleva kuulija
rohkaistuu jäljittelemään sitä, mikä on hyvää. Tai jos se kertoo pahaa
pahoista ihmisistä, harras ja uskonnollinen kuulija tai lukija rohkaistuu
välttämään kaikkea synnillistä ja seuraamaan sitä, minkä tietää jumalalle
olevan hyvää ja mieluisaa.”
• Myös esim. Isidorus näki historian hyödyn olevan sen opettavaisessa
luonteessa
• Bedan suurin merkitys: historiallisten tapahtumien ajoituksessa siirryttiin
yhtenäiseen käytäntöön, laski Kristuksen syntymän tapahtuneen n. 4000
vuotta maailman luomisen jälkeen
Karolinkinen historiankirjoitus
• Historialla tärkeä osa Kaarle Suuren ja hänen seuraajiensa ajan eliitin
identiteettipolitiikassa
• Kaarlen aikana latinankielisen kirjallisuuden kopioiminen hovissa ja
luostareiden kirjastoissa: perehtyminen Liviuksen, Tacituksen ja
kristillisten historioitsijoiden kirjoituksiin
• Einhard (770-840): Kaarle Suuren elämäkerta Vita Karoli (n. 817), jonka
esikuva Suetoniuksen Augustus-elämäkerta. Einhard esitti Kaarlen Rooman
vallan perillisenä.
• Karolingien hallitsijasuku sammui 900-luvun alussa. Ajatus Rooman vallan
jatkumisesta eli kuitenkin edelleen historiankirjoituksessa: Otto
Freisinglaisen maailmanhistoria De duabus civitatibus (Kahdesta
valtakunnasta): Kaarle Suuren keisariuden myötä frankit roomalaisen
imperiumin valtiaiksi. Tämän jälkeen keisariuden perivät saksalaiset.
Keskiajan historiankirjoituksen yleispiirteet
• Kronikka = esitys, jossa tapahtumista kerrotaan aikajärjestyksessä
(Isidorus); yleisnimi keskiajan historiaesityksistä
• Annaali = esitys, jossa kerrotaan yksittäisen vuoden aikana suoritetuista
teoista (Isidorus)
• Gesta = esitys, jossa keskitytään yhden henkilön vaiheisiin ja tekoihin
• Hagiografia = pyhimyselämäkerta. Elämäkerran tavoitteena antaa
vakuuttava näyttö kohteena olevan henkilön pyhyydestä ja hänen
mahdollisuudesta toimia Jumalan ja ihmisten välisenä linkkinä.
• Hagiografisen ja maallisen elämäkertakirjallisuuden yhtymäkohdat; esim.
Vita Karoli
• Ensimmäinen varsinainen maallinen elämäkerta englantilaisesta ritarista
William Marshallista (n.1147-1219)
Keskiajan historiankirjoituksen yleispiirteet
• Historiankirjoituksen tyyssija luostareissa: laadittiin ja kopioitiin kirjoja
• Vähitellen kehittyvässä yliopistolaitoksessa historia osa grammatiikkaa
• Kaupunkien kehittyminen loi tarpeen kaupunkihistorioiden
kirjoittamiseen; ensimmäinen aalto Italiassa, ensimmäiset merkittävät
maallikot historiankirjoittajina
• Luostareissa ja kaupungeissa laaditut historiaesitykset miesten
kirjoittamia, käsittelivät julkisen elämän asioita, joista miehet päättivät
• Tärkeimpiä poikkeuksia: Bysantin keisarin Aleksiois Komnenoksen tytär
Anna Komnena (1083-1153), joka kirjoitti isänsä hallitsijatoimista.
Pyhimyselämäkertojen kohteina monia naisia.
• Käsitys keskiajan historiankirjoituksesta muuttunut: ei enää nähdä vain
kristinuskon sanelemana kronikointina eikä ero keskiajan ja humanistisen
historiankirjoituksen välillä niin jyrkkä kuin on totuttu ajattelemaan
Keskiajan historiankirjoituksen yleispiirteet
• Historiakulttuurin keskeinen piirre: suullinen informaatio. Myöhäisantiikin
jälkeen kirjallisen kulttuurin rooli ohentunut.
• Keskiajalla papyruksen tilalle pergamentti. Kirkon tarpeet vaativat
papyrusta vahvempaa materiaalia.
• Pergamentin yleistymisen myötä siirtyminen rullasta koodeksiin
• Paperi tärkeäksi 1400-luvulla kirjapainotekniikan myötä
• Lukutaidon vähittäisen yleistymisen myötä keskiajan kuluessa hiljaa
lukemisen yleistyminen, mutta lukeminen edelleen vahvasti sosiaalinen
tapahtuma
• Historia tärkeää paitsi julkisessa elämässä, myös ihmisten arjessa:
maaomaisuuden todentaminen, liike-elämä, perheen ja suvun traditioiden
ylläpitäminen
Humanistinen historiankirjoitus
• Renessanssin kausi 1300-luvun alusta. Tärkeä merkitys
Konstantinopolin valtauksella 1453, minkä seurauksena
Bysantista länteen oppineita ja kreikankielisiä käsikirjoituksia
• Humanismi = kirjallinen liike, jonka tavoitteena oli antiikin
elvyttäminen
• Ciceron tavoin humanistit korostivat historian roolia elämän
opettajana
• Humanistinen liike syntyi yliopistojen ulkopuolella ruhtinaiden
hoveissa ja akatemioissa
• Historian asema alkoi vahvistua myös yliopistoissa
Humanistinen historiankirjoitus
• Humanistisen tradition myötä maallinen elämäkerta vakiinnutti asemansa.
Plutarkhos koki todellisen renessanssin, kun häntä ryhdyttiin kääntämään.
• Niccolo Macchiavelli (1469-1527): Firenzen kaupungin historiankirjoittaja,
esikuvia Polybios ja Livius. ”Sillä jos mikä historiassa viihdyttää tai opettaa,
se on perusteellinen kuvaus. Jos jokin oppi tuo etua valtiota ohjaaville
kansalaisille, se on kaupungeissa vallitsevan vihan ja eripuran syntytaustan
selvittäminen, jotta he muiden onnettomuudesta viisastuneina voisivat
pysyä yksimielisinä.”