Transcript 2 Merkitysteoriat

2. Merkitysteoriat
Markus Lammenranta
Helsingin yliopisto
Merkityksen tutkiminen
• Alhaalta ylös –strategia: Lauseen merkitys
saadaan sanojen merkityksestä.
• Ylhäältä alas –strategia: Sanojen merkitykset
saadaan lauseen merkityksestä: ne ovat
jotakin, mikä tuottaa lauseen merkityksen.
Mitä on merkitys?
• Merkitykset ovat yksittäisiä olioita, joita voimme
laskea ja tutkia, kuten kengät, sukat ja paidat.
• Merkitykset eivät ole olioita.
• Merkitystosiasioita:
a) Ilmaus on mielekäs (merkityksellinen). b) Sillä on
merkitys.
a) Kaksi ilmausta ovat synonyymisiä. b) Niillä on sama
merkitys.
a) Ilmaus on monimielinen. b) Sillä on useita
merkityksiä.
Ideateoriat
• Merkitykset ovat mielessä olevia ideoita,
mielikuvia tai ajatuksia eli mentaalisia olioita.
– Mielekkyys: Ilmaus (merkkijono) ilmaisee idean.
– Synonyymisyys: Kaksi ilmausta ilmaisevat saman
idean.
– Monimielisyys: Ilmaus voi ilmaista useampia
ideoita.
Vastaväitteitä
1. Mitä ovat ideat?
– Mielikuvia (liian yksityiskohtaisia)
– Käsitteitä (voi olla vain vaihtoehtoinen ilmaus
merkityksille)
– Ajatuksia
2. Merkitykset ovat julkisia ja intersubjektiivisia;
ideat ovat yksityisiä ja subjektiivisia.
3. On mielekkäitä lauseita, joiden merkitykset eivät
ole eivätkä ole koskaan olleet kenenkään
mielessä.
Propositioteoria
1. Propositiot ovat lauseiden merkityksiä.
– Koska propositiot ovat yleisiä, julkisia ja abstrakteja
(ajattomia, ikuisia) olioita, teoria välttää ideateorian
ongelmat.
2. Propositiot ovat mielentilojen kohteita tai sisältöjä.
– Propositionaalisia asenteita: uskomukset, halut, toiveet,
pelot, aistikokemukset (?)
– Propositio identifioidaan että-lauseella.
3. Totuus ja epätotuus ovat ensisijaisesti propositioiden
ominaisuuksia.
– Lauseet, väitteet ja uskomukset ovat tosia tai epätosia
vain, koska niiden ilmaisemat (kohteena olevat) propositiot
ovat tosia tai epätosia.
Mitä ovat propositiot?
• Frege: Ajatukset (propositiot) ovat lauseiden mieliä, ja ne
muodostuvat lauseen sisältämien sanojen mielistä.
• Russell: Propositiot muodostuvat yksilöolioista ja niiden
ominaisuuksista tai niiden välisistä suhteista (singulaarinen
propositio).
– Tuttuusperiaate: Proposition osatekijöiden täytyy olla tuttuja
(välittömästi tietoisuuden kohteena).
• Sense-data, universaalit (ominaisuudet, suhteet), minä?
• Uusrussellilaiset sallivat myös ulkomaailman objektit, jotka
voivat heidän mukaansa olla suoran referenssin kohteena.
– Lause ”Timo on lihava” ilmaisee proposition <Timo, lihavuus>.
– Lause ”Juhani rakastaa Venlaa” ilmaisee proposition <Juhani,
Venla, rakastaminen>.
Propositioteorian ongelmia
1.
Abstraktit oliot ovat outoja.
–
2.
Kukaan ei ole nähnyt propositioita.
–
3.
Mooren vastaus: Kokemus, jonka saamme mielekkään lauseen
ymmärtämisestä, eroaa kokemuksesta, jossa tarkastelemme lausetta,
jota emme ymmärrä. Olemme tällöin tietoisia propositiosta.
Propositioilla ei ole kausaalista voimaa.
–
4.
Vastaus: Emme tule toimeen ilman (ainakaan toistaiseksi).
Vastaus: Merkitystosiasioiden selittämiseen ei tarvita kausaalista
voimaa.
Propositioteoria ei selitä mitään - edes merkitystosiasioita.
–
–
Se vain toistaa nämä värikkäämmällä kielellä (Harman).
Vastaus: Yksityiskohtaisesti kehitetty propositioteoria selittää ne.
Mielekäs/mieletön
1. ”Senaatintorilla on tänään paljon turisteja.”
2. ”Vihreät ideat nukkuvat raivokkaasti.”
3. ”Aineellisen maailman olemassaolo riippuu
Jumalasta.”
4. ”Aineellinen kappale ei muodostu pelkästään
ominaisuuksista, vaan pitää olla jokin (substanssi,
substraatti), jolla on nuo ominaisuudet.”
5. ”Kaikki kokemukseni ovat ilkeän demonin synnyttämiä, minkä takia uskomukseni ulkomaailmasta ovat
epätosia.”
6. ”Tappaminen on väärin.” ”Picasso on huono taiteilija.”
Empiristiset teoriat (verifikationismi)
• Klassinen brittiempirismi (Locke, Berkeley,
Hume): Mielekkäät sanat ilmaisevat ideoita,
jotka on johdettu kokemuksesta. Jollei tällaista
kokemusta voida jäljittää, sanaa on käytetty
vailla merkitystä.
• Looginen positivismi (empirismi) (Wienin piiri:
Schlick, Carnap, Neurath, . . . ): Lause on
mielekäs, jos se voidaan todentaa tai kumota
kokemuksen perusteella.
Looginen positivismi
Mielekkyyskriteeri: Lause on mielekäs, joj
1. se on analyyttisesti tosi tai epätosi tai
2. se on osoitettavissa todeksi tai epätodeksi
kokemuksen perusteella (sille voidaan määrittää
kokemukset, jotka todentaisivat tai kumoisivat sen).
Merkitysteoria: Lauseen merkitys on sen
todentamisen tai kumoamisen menetelmä; ts.
lauseen merkityksen määrittävät ne kokemukset,
jotka osoittaisivat sen todeksi tai epätodeksi.
Ongelmia
1. Teoria soveltuu vain (deskriptiivisiin) tosiasialauseisiin.
Entä muut lauseet?
–
–
–
Positivistit myönsivät tarkastelevansa vain kognitiivista
merkitystä (lauseita, jotka ilmaisevat tosiasiaväitteitä).
Uskonnon, etiikan ja estetiikan lauseilla on emotiivinen
merkitys (ilmaisevat puhujan tunteita).
Entä kysymykset, käskyt, pyynnöt yms.
2. Jotta voisimme tietää, mikä todentaisi lauseen, meidän
täytyy ensin ymmärtää, mitä lause sanoo (mikä on sen
merkitys).
– Merkitys tulee ennen todentamista (testaamista).
3. Kriteeri ei ole itse analyyttinen eikä empiirisesti
todennettavissa (se on siis mieletön).
Lisää ongelmia
• Havaintolauseet voidaan todentaa suoraan
vertaamalla niitä havaintoihin.
• Teoreettisten lauseiden yhteys havaintolauseisiin
on analyyttinen (reduktionismi).
T ≡ H1 ja H2 ja . . . ja Hn (analyyttinen totuus)
1. Havaintolauseet koskevat yksityisiä
aistikokemuksia. ⇒ fenomenalismi
2. Havaintolauset koskevat julkisia havaittavia
objekteja. ⇒ fysikalismi, behaviorismi
Suuri ongelma
• W. V. O. Quine ”Two Dogmas of Empiricism”
(1951) – suom. Raatikainen.
1. Eroa analyyttisten ja synteettisten (empiiristen)
totuuksien välille ei voida vetää.
2. Teoreettisia lauseita ei voida palauttaa (kääntää)
havaintolauseiksi.
• Yksittäisillä teoreettisilla lauseilla ei ole lainkaan
havaintoja koskevia seurauksia.
⇒ Holismi: Empiirisen mielekkyyden yksikkö on
tiede kokonaisuudessaan. Yksittäiset teoreettiset
lauseet ovat mielettömiä!!
Merkitys ja käyttö
• Ludwig Wittgenstein, Philosophische
Untersuchungen (1953)
• Lauseen merkitys ei ole abstrakti olio vaan
lauseen rooli sääntöjen ohjaamassa
sosiaalisessa käytännössä.
– Ymmärrämme lauseen merkityksen, kun osaamme
käyttää sitä jossakin tällaisessa käytännössä.
– ”Terve”, ”Kiitos”, ”Aamen”, ”Anteeksi”, ”Oho”, . . .
– ”Kuutio”, ”Laatta” ja ”Pilari”
Ongelmia
1. Maassa ja kaksoismaassa ovat täysin samat
sosiaaliset käytännöt, kuitenkin sanan ”vesi”
merkitys on erilainen.
2. On mahdollista oppia käyttämään ilmausta
sosiaalisessa käytännössä ymmärtämättä sitä.
3. Tavalliset pelit ovat sääntöjen ohjaamia
sosiaalisia käytäntöjä, mutta siirrot eivät
merkitse mitään.
4. ”Katainen ja Stub suutelivat toisiaan
budjettiriihessä, minkä jälkeen Arhinmäki
heilutti sateenkaarilippua.”
Inferentialismi
• Wilfrid Sellars, ”Some Reflections on Language
Games” (1963)
• Robert Brandom, ”Making It Explicit” (1994)
• Väitelauseen merkitys (propositionaalinen
sisältö) on sen rooli päättelyssä. Päättely
ymmärretään tässä sosiaaliseksi käytännöksi –
perusteiden pyytämisen ja antamisen
käytännöksi.
Psykologiset teoriat
• Merkitys selitetään puhujan mielentilojen,
erityisesti kommunikatiivisten intentioiden,
perusteella.
• Paul Grice, ”Meaning” (1957) – suom.
Raatikainen (1997).
Merkitys
• Nuo pilkut merkitsevät (tarkoittavat)
tuhkarokkoa.
– Luonnollinen merkitys
• Siitä, että x merkitsee (tarkoittaa) että p, seuraa, että p.
• Ei voida sanoa, että joku tarkoitti x:llä että p.
• Nuo kolme kellonsoittoa merkitsevät
(tarkoittavat), että bussi on täynnä.
– Ei-luonnollinen merkitys
• Siitä, että x merkitsee (tarkoittaa) että p, ei seuraa, että p.
• Voidaan sanoa, että joku tarkoitti x:llä että p.
Ilmauksen merkitys ja puhujan
merkitys
• Lauseen merkitys = merkitys, joka lauseella on
kielessä, riippumatta siitä, miten sitä käytetään
eri tilanteissa.
– Kielellinen merkitys, konventionaalinen merkitys
• Puhujan merkitys = merkitys, jonka puhuja
tarkoittaa (aikoo) välittää kuulijoilleen jossakin
tilanteessa.
• Gricen projekti: (1) Lauseen merkitys palautuu
puhujan merkitykseen. (2) Puhujan merkitys
palautuu puhujan mentaalisiin tiloihin, erityisesti
tietyn tyyppisiin intentioihin.
Puhujan merkitys
• S tarkoittaa x:llä että p, joj S:n aikomuksena
(intentiona) lausuessaan (tuottaessaan) x:n
on, että
1. hänen yleisönsä muodostaa uskomuksen että
p,
2. hänen yleisönsä tunnistaa tuon aikomuksen,
3. hänen yleisönsä muodostaa uskomuksen että
p ainakin osittain sen perusteella, että se
tunnistaa tuon aikomuksen.
Ongelma: Ehdot liian vaativat
1. Puhujan merkitys ei aina vaadi yleisöä.
– Grice: yksinpuhuja suuntaa puheensa
hypoteettiselle tai mahdolliselle yleisölle.
2. Vaikka yleisö olisi olemassa, aina aikomukseni
ei ole saada sitä uskomaan jotakin pelkästään
aikomukseni tunnistamisen perusteella.
– argumentointi
Ongelma: ehdot liian löysät
• Amerikkalainen sotilas yrittää saada hänet
vanginneet italialaiset sotilaat uskomaan, että
hän on saksalainen sanomalla: ”Kennst du das
Land wo die Zitronen blühen?”
• Puhujan merkitys tulee liian halvalla: kuka
tahansa voi tarkoittaa mitä tahansa millä tahansa
lauseella.
• Lauseen kielellinen (konventionaalinen) merkitys
rajoittaa sitä, mitä puhujat voivat tarkoittaa
lauseella.
Lauseen merkitys
• Lauseen merkitys on jotain sellaista, mitä
puhujat yleensä lauseella tarkoittavat.
• Ongelmia:
1. Puhujan merkitys riippuu itse lauseen
merkityksestä. ⇒ Kehäisyys?
2. Myös lauseet, joita ei ole koskaan lausuttu, ja
täysin uudet lauseet voivat olla mielekkäitä,
vaikka kukaan ei ole niillä (aiemmin) tarkoittanut
mitään.
Totuusehtoteoriat
• Lause on mielekäs, joj sillä on totuusehdot (on
olemassa olosuhteet, joissa se olisi tosi).
• Lauseen merkityksen ymmärtäminen on sen
ymmärtämistä, missä olosuhteissa se olisi tosi.
• Kaksi lausetta ovat synonyymisiä, joj ne ovat
tosia samoissa olosuhteissa.
• Jne.
Davidsonin ohjelma
• Donald Davidson, ”Truth and Meaning” (1967) – suom.
Raatikainen (1997).
• Lähtökohtana 2 vaatimusta:
1. Merkitysteorian tulee kertoa, mikä määrää yksittäisen
lauseen merkityksen.
2. Merkitysteorian tulee selittää kykymme ymmärtää
rajattoman määrän uusia lauseita.
• Vaatimukset täyttävän teorian täytyy olla
kompositionaalinen. Sellainen saadaan soveltamalla
Tarskin formaalisille kielille tarkoitettua
totuusmääritelmää luonnollisiin kieliin.
Tarskilainen totuusteoria
• Aksioomat:
– Nimi ”Sokrates” viittaa Sokrateehen.
– Predikaatti ”viisas” soveltuu viisaisiin olioihin.
• Sääntö:
– Lause ”Pn” on tosi, joj ”n” viittaa olioon, joka kuuluu niiden
olioiden luokkaan, joihin ”P” soveltuu.
• Teoreema (T):
– Lause ”Sokrates on viisas” on tosi suomen kielessä, joj Sokrates
on viisas (Sokrates kuuluu viisaiden olioiden luokkaan).
• Negaatiosääntö:
– Lause muotoa ”ei-A” on tosi, joj ”A” ei ole tosi.
• Konjunktiosääntö:
– Lause muotoa ”A ja B” on tosi, joj ”A” on tosi ja ”B” on tosi.
Radikaalitulkinta
• (T) Lause ”Lumi on valkoista” on tosi suomen
kielessä, joj lumi on valkoista.
• (T) Lause ”Snow is white” on tosi englannin
kielessä, joj lumi on valkoista.
• Radikaalitulkitsija joutuu olettamaan, että
vieraan kielen puhujat ovat rationaalisia ja
että heidän uskomuksensa ovat suureksi
osaksi tosia (suopeusperiaate, the Principle of
Charity).
Ongelmia
1. Teoria soveltuu vain (deskriptiivisiin)
tosiasialauseisiin. Entä muut lauseet?
– Vastaus: Myös ei-deklaratiivisille lauseille on
olosuhteet, joissa ne täyttyvät (pyynnöt), joissa
niihin vastataan oikein (kysymykset), joissa niitä
totellaan (käskyt) jne.
– Vastaus: Emotivismi on epätosi.
•
Lause ”tappaminen on väärin” on tosi suomen
kielessä, joj tappaminen on väärin.
Lisää ongelmia
2. Indeksikaaliset ilmaukset
– Lause ”Olen tänään sairas” on tosi, joj olen
tänään sairas.
•
•
•
•
Antaa väärät totuusehdot, jos lauseen esittäjä on joku
muu kuin minä tai jos olen esittänyt lauseen jonakin
muuna päivänä.
Lauseen totuusehdot vaihtelevat kontekstista toiseen.
Davidson relativisoi totuuden puhujaan ja
puhehetkeen.
Ongelma: Totuusehtoihin vaikuttavat muutkin
kontekstuaaliset seikat.
Lisää ongelmia
3. On ilmauksia, joilla on sama ekstensio mutta
jotka eivät ole synonyymisiä.
– ”cordate” (olento, jolla on sydän)
– ”renate” (olento, jolla on munuaiset).
– Davidson: Lauseen merkitystä ei määrää
pelkästään T-lause vaan myös se, miten se on
johdettu aksioomista.
•
•
”Kordaatti” viittaa kordaatteihin.
”Renaatti” viittaa renaatteihin.
Lisää ongelmia
4. Ei selitä vaihdettavuuden epäonnistumista
intensionaalisissa lauseissa.
– ”Voisi olla olemassa kordaatteja, jotka eivät ole
renaatteja.” – tosi
– ”Voisi olla olemassa kordaatteja, jotka eivät ole
kordaatteja.” – epätosi
– ”Liisa uskoo, että Misu on kordaatti.” – tosi
– ”Liisä uskoo, että Misu on renaatti.” – epätosi.
Lisää ongelmia
5. Intensionaaliset konnektiivit ja operaattorit
eivät ole totuusfunktionaalisia.
– ”Matti lähti, ja Maija tuli” on tosi, joj ”Matti lähti”
on tosi ja ”Maija tuli” on tosi.
– ”Matti lähti, koska Maija tuli” on tosi, joj ”Matti
lähti” on tosi ja ”Maija tuli” on tosi. (?)
– ”On mahdollista että p” on tosi, joj ”p” on tosi
(jossakin mahdollisessa maailmassa).
– ”On välttämätöntä että p”, joj ”p” on tosi (kaikissa
mahdollisissa maailmoissa).
Mahdolliset maailmat ja
intensionaalinen semantiikka
• Lauseen totuusehdot muodostuvat niistä
mahdollisista maailmoista, joissa se on tosi.
• Intensionaalisessa semantiikassa ilmauksilla
on ekstensioiden (referenttien) lisäksi intensio
(mieli).
• Mahdolliset maailmat antavat luontevan tavan
ymmärtää intensiot.
Intensiot
• Rudolf Carnap (1947), Richard Montague
(1960), Jaakko Hintikka (1961): mahdollisten
maailmojen semantiikka.
• Frege: Intensio (mieli) määrää ekstension
(referentin).
• Intensio poimii jokaisesta mahdollisesta
maailmasta ilmauksen ekstension.
• Intensio on funktio mahdollisilta maailmoilta
ekstensioille.
Eri ilmausten intensiot
• Yksilötermin intensio on funktio mahdollisilta maailmoilta siihen
yksilöön, johon termi viittaa kussakin maailmassa.
• Predikaatin eli yleistermin intensio on funktio mahdollisilta
maailmoilta niiden olioiden joukoille, jotka ovat predikaatin
ekstensioina noissa maailmoissa.
• ”Suomen pääministeri on lihava.”
– Lause on tosi jossakin mahdollisessa maailmassa, joj ”Suomen
pääministeri” viittaa siinä maailmassa yksilöön, joka kuuluu lihavien
joukkoon.
• Lauseen intensio on funktio mahdollisilta maailmoilta
totuusarvoille.
• Yksinkertaistus: Lauseen intensio on niiden maailmojen joukko,
joissa lause on tosi.
– Lauseen intensio = propositio = mahdollisten maailmojen joukko.
• Propositio on tosi, joj aktuaalinen maailma on yksi noista maailmoista.
Plussat
1.
Sama ekstensio mutta eri merkitys.
–
2.
Intensionaaliset lauseet
–
–
–
–
3.
Vaikka predikaateilla ”kordaatti”ja ”renaatti” on sama ekstensio
aktuaalisessa maailmassa, niillä on eri ekstensio joissakin
mahdollisissa maailmoissa ja siis eri intensio (merkitys).
”Voisi olla olemassa kordaatteja, jotka eivät ole renaatteja.” – tosi
”Voisi olla olemassa kordaatteja, jotka eivät ole kordaatteja.” –
epätosi
”Liisa uskoo, että Misu on kordaatti.” – tosi
”Liisä uskoo, että Misu on renaatti.” – epätosi.
Selittää, mitä propositiot ovat.
–
Vastaa Harmanin kritiikkiin, että propositioteoria ei selitä mitään, että
se vain toistaa merkitystosiat värikkäämmällä kielellä.
Plussat
4. Intensionaaliset konnektiivit ja operaattorit eivät ole
totuusfunktionaalisia.
• ”Matti lähti, koska Maija tuli” on tosi, joj ”Matti lähti”
on tosi ja ”Maija tuli” on tosi. (?)
– Mahdolliset maailmat antavat suoraan lauseen
totuusehdot: se on tosi niissä mahdollisissa maailmoissa,
joissa Matti lähti, koska Maija tuli. Sen ilmaisema
propositio on näiden maailmojen joukko.
• ”On mahdollista että p” on tosi, joj ”p” on tosi jossakin
mahdollisessa maailmassa.
• ”On välttämätöntä että p”, joj ”p” on tosi kaikissa
mahdollisissa maailmoissa.
Miinukset
1. Perii joitakin Davidsonin teoria ongelmia.
– Ei-deklaratiiviset lauseet
– Indeksikaaliset lauseet
2. Kaikilla välttämättä tosilla (epätosilla)
lauseilla on sama intensio. (Samoin lauseilla,
jotka ovat välttämättä ekvivalentteja.)
– ”Kaikki autot ovat autoja” ja ”2 + 2 = 4”
3. Mahdollisten maailmojen outous. Mitä
mahdolliset maailmat ovat?
Jyrkkä modaalinen realismi
(possibilismi)
• David Lewis, On the Plurality of Worlds (1986)
• Mahdolliset maailmat ovat yhtä todellisia kuin
aktuaalinen maailma, joka eroaa muista mahdollisista
maailmoista vain siinä, että se on maailma, jossa me
elämme. ”Aktuaalinen maailma” on indeksikaali, joka
tarkoittaa samaa kuin ”tämä maailma”.
• Minusta olisi voinut tulla presidentti, joj on olemassa
mahdollinen maailma, jossa vastineestani tulee
presidentti.
– Miten tunnistan vastineeni? Kripken kaukoputkivertaus.
• Vaikka Lewisin näkemys on selitysvoimainen, se tuntuu
(terveen) järjen vastaiselta.
Maltillinen modaalinen realismi
(aktualismi)
• Vain aktuaalinen maailma on olemassa.
Mahdolliset maailmat ovat osa aktuaalista
maailmaa.
• Mahdolliset maailmat ovat tapoja, miten asiat
maailmassa voisivat olla. Koska näitä tapoja
voidaan esittää joukoilla propositioita,
mahdolliset maailmat voidaan analysoida
propositioiden joukoiksi.
• Mahdolliset maailmat ovat siis abstrakteja olioita,
jotka ovat osa aktuaalista maailmaa.
Propositiot
• Possibilismi
– Propositiot ovat mahdollisten maailmojen
joukkoja.
• Aktualismi
– Mahdolliset maailmat ovat propositioiden
joukkoja.
• Propositiot ovat joko mahdollisten
maailmojen joukkoja tai abstrakteja rakenteita
à la Frege ja Russell.