Instituutiot, normit ja rakenteet Yhteiskuntatieteiden filosofia 20.4.2011

Jaakko Kuorikoski

Sosiaalista ontologiaa

• • •

Sosiaalinen kollektiivinen toiminta

– yhteistoimintaa: toiminta yhteisten päämäärien saavuttamiseksi

Kollektiivit toimijoina Sosiaalinen todellisuus

– Sosiaaliset tosiasiat – Instituutiot – Rakenteet – Sosiaaliset normit

Kollektiivinen toiminta

• • • Toiminta kollektiivisesti hyväksyttyjen / tahdottujen päämäärien saavuttamiseksi – Vrt. toiminnan yhteiset seuraukset ja toiminta yhdessä – esim. talon rakentaminen, boikotti… Edellyttää jaettuja intentionaalisia tiloja (jaetut päämäärät , halut, uskomukset) – (1) siitä, mitä ollaan tekemässä (jaetut päämäärät) – – – (2) keinoista päämäärän saavuttamiseksi (koordinaatio) (3) siitä, että muut jakavat oleellisesti samat päämäärät (4) siitä, että muut jakavat oleellisesti samat uskomukset Reduktiivinen analyysi (esim. Michael Bratman) – analyysi yksilöiden toimintana: jokainen yksilö toimii omien uskomustensa ja halujensa ohjaamana – edellyttää koordinoitua suunnitelmallisuutta, toimintamallien yhteensovittamista muiden kanssa

Kollektiivinen intentionaalisuus

• • • Reduktiivisen analyysin kritiikkiä – Margaret Gilbert: yhteistoiminnalle on oleellista sitoutuminen muihin toimijoihin, kyse ei ole vain yhteensopivista päämääristä ja toisten toiminnan huomioimisesta – jaettujen uskomusten analyysi yksilöuskomuksina johtaa regressioon (”minä uskon että sinä uskot että…”) Tarvitaanko kollektiivisen toiminnan analyysiin yksilöintentioihin palautumattomia intentionaalisia tiloja? (Gilbert, Tuomela, Searle) – yliyksilöllisten intentionaalisten tilojen ongelma: ontologinen arveluttavuus Me-muotoiset intentionaaliset tilat: (Tuomela, Searle) – ”me uskomme” (”tähän uskotaan”), ”me haluamme” (”tähän pyritään”) – ontologisesti yksilöiden tiloja, mutta sisällöllisesti koskevat koko kollektiivia

Kollektiiviset toimijat?

• • Philip Pettit: – Kollektiivit voivat olla autonomisia toimijoita – Edellyttää tavallisesti jäsenten kollektiivista toimintaa – kollektiivin kannalta rationaalinen ei ole välttämättä yksilön näkökulmasta rationaalista – epäjatkuvuus kollektiivin ja yksilön välillä: kollektiivit yksilöistä itsenäisiä, rationaalisia, intentionaalisia toimijoita – esim. yrityksen toiminta vs. sen työntekijöiden toiminta – Selityksellinen kysymys – Ryhmävastuu ongelma: Missä olosuhteissa kollektiivisella ”toimijalla” on oikeanlaista kontrollia tekemisiinsä?

Ryhmätoimijoiden autonomia

• Miksi kollektiivin int. tilat eivät palaudu jäsenten tiloihin: diskursiiviset dilemmat (Pettit ja Christian List) A B C A&B&C

P?

ei kyllä Kyllä Kyllä

Q?

kyllä ei kyllä kyllä

R?

kyllä kyllä ei kyllä

P&Q&R?

Ei Ei Ei Ei • Pettit ja List: hyvin yleisillä oletuksilla, enemmistösääntöä noudattavan kollektiivin toiminta ei (hyvin todennäköisesti) ole konsistenttia yli ajan.

– Pettit ja List (2002): konsistentti kollektiivinen toimija ei voi noudattaa mitään päätössääntöä, joka on jäsentensä päätösten funktio

Isoa ja pientä

• • • • Miten yksilön ja yhteisön suhde pitäisi käsitteellistää?

Individualismi vs. holismi – – Ontologinen, episteeminen, selityksellinen vai poliittinen teesi?

Kuka oikeastaan on atomisti tai holisti?

Mikro vs. makro – – – Tasopuheen epäselvyys, epäonnistuneet mielenfilosofia-analogiat, ”emergenssi” (kts. Kuorikoski ja Ylikoski: ”Emergenssi – mysteeristä tutkimusongelmaksi”, Tiede & Edistys 4/2007.) – ”Reduktionisti” loukkauksena Toimija vs. rakenne – – Sosiologisen determinismin mörkö Barry Barnes: koko kysymyksenasettelu seurausta metafyysisistä intuitiosta vapaasta tahdosta

• • •

Yhteiskunta konstitutiivisten sääntöjen ja roolien järjestelmänä

Regulatiiviset säännöt säätelevät toimintaa (esim. sosiaaliset normit) Konstitutiiviset säännöt määrittelevät toimintaa (konstituoivat merkityksen) Konstitutiiviset säännöt mahdollistavat merkityksellisen sosiaalisen toiminnan – sääntöjen noudattaminen mahdollistaa tulkinnan ja sosiaalisesti merkityksellisten tekojen tekemisen (esim. viittaaminen, lahjan antaminen, äänestäminen) – – Kysymys säännön seuraamisesta säännöt useimmiten implisiittisiä ja tiedostamattomia – performatiiviset aktit: lapsen nimeäminen, avioliiton solmiminen, tuomitseminen jne.

Instituutiot

• • Searle: Construction of Social Reality (1995) – hahmotelma sosiaalisten instituutioiden (raha, avioliitto, omaisuuden vaihto, valtio, rasismi, sukupuoliroolit) ontologiseksi analyysiksi – huom. ei teoria todellisuuden sosiaalisesta kontruktiosta Perusidea: sosiaaliset instituutiot ovat sitä mitä ne ovat, koska me kollektiivisesti uskomme niin – esim. seteli on rahaa eikä vain pala paperia, koska meillä on me muotoinen uskomus, että tietyillä paperipaloilla on tietty vaihtoarvo – fyysisellä olomuodolla ei ole väliä, vaan asetetulla funktiolla – kyseessä on silti objektiivinen seikka

Instituutiot

• • • Funktion asettaminen objektille: – käyttötarkoituksen antaminen teolle, esineelle tms.

– konstitutiivinen sääntö muotoa ”X toimii Y:nä kontekstissa C”

Statusfunktiot

– kollektiivisesti asetettuja funktioita: me-muotoinen uskomus siitä, että jokin toimii jonakin – Esim. raha: tietyille ilmenemismuodoille kollektiivisesti asetettu konstitutiivinen funktio toimia vaihdon välineenä, arvon ylläpitäjänä jne.

– Statusfunktioita voidaan kasata päällekkäin Instituutioiden objektiivisuus: – eivät riipu yksittäisistä toimijoista – yhteys toisiinsa ja keskeisyys arkielämässä ylläpitävät instituutioita luotettavasti – silti: jos kollektiivinen ylläpito lakkaa, ne lakkaavat olemasta olemassa

Sosiaalinen rakenne

• • • Yksittäisestä toimijasta (suhteellisen) riippumattomia laajempia sosiaalisia kokonaisuuksia Esim. Asioiden ja ihmisten jakautuminen – Ikärakenne, sukupuolirakenne, luokkarakenne… Verkostorakenteet ja niiden ominaisuudet – Relaatiot usein roolien ja rooleihin liittyvien resurssien välillä Esim.

-Valta resurssiasymmetriana -Informaatio -Sos. status Rakenteen selittäminen vs. rakenteella selittäminen

konstituoi

Poissulkemisargumentti

Makro 1 ?

Makro 2 ?

konstituoi Mikro 1 Mikro 2 aiheuttaa •

Mikrotaso kausaalisesti “täydellinen”



makrotason selityksellinen tyhjyys?

Poissulkemisargumentti

• • Miten tilanne tulisi käsitteellistää?

– – Mikro1 ja Makro1 eivät ole toisiaan täydentäviä syitä Kyse ei ole ylideterminaatiosta – Mikro1 ja Makro1 eivät ole saman kausaaliketjun eri vaiheita – Mikro1 ja Makro1 eivät ole sama ominaisuus Mitä oikeastaan tarkoittaa, että “kausaalinen voima” sijaitsee jollain tasolla jonkin toisen sijaan?

Poissulkemisargumentti

• • • Ylemmän tason ominaisuudet yksilöidään funktionaalisesti, ts. niiden kausaalisen roolin avulla (esim. taipumus tehdä jotakin tietyssä tilanteessa). Useampi mahdollinen mikrotaso voi toteuttaa funktionaalisesti yksilöidyn ominaisuuden.

 Monitoteutuvuusargumentti “reduktion” mahdollisuutta vastaan Entä sitten?

Mikä taso?

• • Useita sanoja voidaan käyttää mielekkäästi viittaamaan niin yksittäisiin toimijoihin kuin organisaation rakenteellisiin ominaisuuksiinkin.

– “työntekijöiden osallistuminen” voi tarkoittaa joko yksittäisten työntekijöiden käyttäytymistaipumuksia, organisaation muodollisen hierarkian piirteitä tai vallitsevia toimintatapoja Samankaltaisia ominaisuuksia liitetään eri tasoilla sijaitseville olioihin samankaltaisen kausaalisen tai funktionaalisen roolin perusteella.

– yksilön ja organisaation muisti

Makroselitykset

• • Selitysten kontrastiivisuus: Selitykset muotoa ”C selittää E:n” ovat merkitykseltään epämääräisiä ja ne tulisi selvyyden vuoksi täydentää muotoon ”c selittää e:n ja jos c olisi ollut jollain tavoin erilainen (c*), myös e olisi ollut jollain tietyllä tapaa erilainen (e*)”. Ts. c [c*] selittää e [e*]:n Kaikki selitykset voidaan ymmärtää väitteiksi muuttujien välisistä riippuvuussuhteista: jos C olisi ollut c*, tai olisimme muuttaneet sen c*:ksi, olisi e:n sijasta toteutunut e*.

Makroselitykset

• • Mikään ei estä sitä, että C:n ja E:n arvojoukot olisivat jossain mielessä eri tasoilla!

– Esim. yksittäisen henkilön toiminta voi saada aikaan muiden toimintaa, muutoksia organisaatiossa tai muutoksia organisaation toimintaympäristössä. Vastaavasti muutokset organisaatiossa voivat saada aikaan muutoksia yksittäisten henkilöiden toiminnassa, muissa organisaatiossa tai organisaation toimintaympäristössä.

Selitykset tulee muotoilla sellaisten muuttujien avulla, joiden välillä vallitsee mahdollisimman vakaa, kiinnostuksen kohteena olevaan sovellutusalaan yleistettävä, käytännön syistä tai teoreettisesti mielenkiintoinen riippuvuussuhde. 

Selitykset määrittävät omat tasonsa.

Kontrastiivisuus ja poissulkemisargumentti

Organisaatio t1 [organisaatio t1*] f Organisaatio t2 [organisaatio t2*] g Konstituoi (osittain) Konstituoi (osittain) h Toimija t1 [toimija t1*] Toimija t2 [toimija t2*] Riippuvuussuhteet f,g ja h saattavat liittää toisiinsa eri kontrastiluokkia ja siten selittää eri asioita.

Normit (Talcott Parsons)

• Miten normit säätelevät käyttäytymistä?

“normi” Makro 1 ?

Makro 2 ?

konstituoi Aiheuttaa = “internalisointi” uskomukset ja halut Mikro 1 päätös aiheuttaa Mikro 2 toiminta

Normit

• • Barry Barnes: Jos normit vaikuttavat yksilötasolla, niin niiden sisäisissä representaatioissa pitää olla tarpeeksi sisältöä, jotta ne voivat ohjata ja harmonisoida vuorovaikutusta uudenlaisissa tilanteissa.

Miten soveltaa sääntöä yksittäistapauksissa?

– Sääntö ei määrää sovellusta loogisella välttämättömyydellä – Soveltaminen usein “automaattista”, käyttäytymisdispositio – Käyttäytymisdispositio ei itsessään määritä, eikä edes takaa, säännön oikeaa soveltamista

Normit

• • • • • Normien seuraaminen on olennaisesti kollektiivista.

Käytännön konsensus  tarkoitti.

mitä normi “todella” Normi on olemassa käytännöissä, ei mielensisältöinä. Normit ovat julkisia, eivät yksityisiä.

Pelivara tulkinnoissa on välttämätöntä mielekkäälle kanssakäymiselle.

Opetus: mitä tahansa ei kannata psykologisoida!

Normit

• • Konventiot, sosiaaliset normit ja moraalinormit (Cristina Bicchieri 2006: The Grammar of Society) Sääntö on sosiaalinen normi ryhmässä kun riittävän suuri osa sen jäsenistä: – – (1) tietää, että sääntö on olemassa ja soveltuu kyseisiin tilanteisiin; (2) (ehdollinen preferenssi) haluaa toimia säännön mukaisesti tilanteessa jos: (a) uskoo, että riittävän suuri osa ryhmän jäsenistä toimii säännön mukaisesti tilanteessa (empiirinen odotus); ja joko (b) uskoo, että riittävän suuri osa ryhmän jäsenistä uskoo hänen toimivan säännön mukaisesti tilanteessa (normatiivinen odotus); tai (b’) uskoo, että riittävän suuri osa ryhmän jäsenistä uskoo hänen toimivan säännön mukaisesti tilanteessa, haluaa hänen toimivan säännön mukaisesti ja on valmis käyttämään sanktioita (sanktioiden

tukema normatiivinen odotus).

• • • • •

Dale Miller (1999): the norm of self-interest

Esim. Talcott Parsons: sos. normit vs. itsekkäät motivaatiot Miller: itsekkyys sosiaalisena normina Ihmiset uskovat muiden olevan itsekkäästi motivoituneita – ”muut ovat itsekkäitä, en halua olla typerys, jota käytetään hyväksi” – ”muut ovat itsekkäitä, joten hyvän edellyttämä yhteistoiminta ei kuitenkaan toteudu” – joukkoharha – omia epäitsekkäitä motiiveja ei pidetä todistusaineistona sen puolesta, että muillakin on niitä Ihmiset uskovat että heidän tulee olla itsekkäästi motivoituneita – poikkeamat odotuksista johtavat hämmennykseen ja epäilyksiin (muissa) ja vaikeuksiin yhteistoiminnassa – itsekäs käyttäytyminen vastauksena muiden odotuksiin Uskomus ihmisten itsekkyydestä itseään toteuttavana arkiteoriana

• •

Dale Miller (1999): the norm of self-interest

Toiminnan rationalisointi itsekkääksi – Ihmiset ‘normalisoivat’ epäitsekästä toimintaansa esittämällä sen itsekkäiden motiivien tuottamaksi – ‘itsekkäiden’ perustelujen saatavuus epäitsekkään käyttäytymisen rajoitteena: ihmiset käyttäytyvät epäitsekkäiden impulssiensa mukaisesti kun he löytävät jonkin itsekkään tekosyyn tai oikeutuksen toiminnalleen – hyväntekeväisyyden kannustimet eivät motivoi, vaan legitimoivat

Americans ... enjoy explaining almost every act of their lives on the principle of self-interest ... I think that in this they often do themselves less than justice, for sometimes in the United States, as elsewhere, one sees people carried away by the …spontaneous impulses natural to man. But the Americans are hardly prepared to admit that they do give way to emotions of this sort (Alexis de Tocqueville)

• • • •

Verkostorakenne ja normit: epäsuositun normin leviäminen

Centola, Willer ja Macy 2005: ”The Emperor’s Dilemma: A Computational Model of Self‐Enforcing Norms”, AJS 110(4) Yksityisten asenteiden ja toiminnan ristiriita: valtaosa jäsenistä valmis hylkäämään jonkin toimintatavan, mutta uskovat muiden hyväksyvän sen – Homofobia, snobismi, älyllisen hölynpölyn ihailu, ontto patriotismi, noitavainot, kiusaajan ihailu… Vrt. useat teoriat olettavat, että vallitsevat normit ovat hyödyllisiä yhteisölle (funktionaalinen selitys) Epäsuositun normin ylläpito on helppo ymmärtää, mutta miten sellainen voi päätyä vallitsevaksi?

– Itseään vahvistava ketjureaktio (vyöry, cascade)

• •

Verkostorakenne ja normit: epäsuositun normin leviäminen

Aktiivinen normin rikkojien sanktiointi signaalina normin vilpittömästä kannattamisesta – – Opportunistit vs. tosiuskovat Vilpittömyyden vaikutelmaa on vaikea tuottaa (kognitiivinen vinouma: läpinäkyvyyden illuusio).

– Vakuuttamisen kilpavarustelu Kuinka pieni määrä tosiuskovia tuuliviirien (ehdollisten noudattajien) joukossa riittää normin leviämiseen johtavaan vyöryn aloittamiseen?

– Riippuu sosiaalisten verkostojen rakenteesta: täysin kytketyssä maailmassa pieni joukko fanaatikkoja ei saa aikaan vyöryä; vain osittain kytketyssä maailmassa vyöry todennäköisempi – Epäsuosittu normi tarvitsee tuuliviirejä, sillä muutoin normin mukaisen käytöksen yleistyminen vähentää painostuksen määrää, mikä puolestaan romahduttaa normin. Vyöry todennäköisempää kun tosiuskovia alkutilanteessa suhteellisen vähän.