Transcript Instituutiot, normit ja rakenteet

Instituutiot, normit ja rakenteet
Yhteiskuntatieteiden filosofia
Sosiaalista ontologiaa
• Sosiaalinen kollektiivinen toiminta
– yhteistoimintaa: toiminta yhteisten päämäärien
saavuttamiseksi
• Kollektiivit toimijoina
• Sosiaalinen todellisuus
– Sosiaaliset tosiasiat
– Instituutiot
– Rakenteet
– Sosiaaliset normit
Kollektiivinen toiminta
• Toiminta kollektiivisesti hyväksyttyjen / tahdottujen päämäärien
saavuttamiseksi
– Vrt. toiminnan yhteiset seuraukset ja toiminta yhdessä
– esim. talon rakentaminen, boikotti…
• Edellyttää jaettuja intentionaalisia tiloja (jaetut päämäärät , halut,
uskomukset)
–
–
–
–
(1) siitä, mitä ollaan tekemässä (jaetut päämäärät)
(2) keinoista päämäärän saavuttamiseksi (koordinaatio)
(3) siitä, että muut jakavat oleellisesti samat päämäärät
(4) siitä, että muut jakavat oleellisesti samat uskomukset
• Reduktiivinen analyysi (esim. Michael Bratman)
– analyysi yksilöiden toimintana: jokainen yksilö toimii omien
uskomustensa ja halujensa ohjaamana
– edellyttää koordinoitua suunnitelmallisuutta, toimintamallien
yhteensovittamista muiden kanssa
Kollektiivinen intentionaalisuus
• Reduktiivisen analyysin kritiikkiä
– Margaret Gilbert: yhteistoiminnalle on oleellista sitoutuminen muihin
toimijoihin, kyse ei ole vain yhteensopivista päämääristä ja toisten
toiminnan huomioimisesta
– jaettujen uskomusten analyysi yksilöuskomuksina johtaa regressioon
(”minä uskon että sinä uskot että…”)
• Tarvitaanko kollektiivisen toiminnan analyysiin yksilöintentioihin
palautumattomia intentionaalisia tiloja? (Gilbert, Tuomela, Searle)
– yliyksilöllisten intentionaalisten tilojen ongelma: ontologinen
arveluttavuus
• Me-muotoiset intentionaaliset tilat: (Tuomela, Searle)
– ”me uskomme” (”tähän uskotaan”), ”me haluamme” (”tähän
pyritään”)
– ontologisesti yksilöiden tiloja, mutta sisällöllisesti koskevat koko
kollektiivia
Kollektiiviset toimijat?
• Philip Pettit:
– Kollektiivit voivat olla autonomisia toimijoita
– Edellyttää tavallisesti jäsenten kollektiivista toimintaa
– kollektiivin kannalta rationaalinen ei ole välttämättä
yksilön näkökulmasta rationaalista
– epäjatkuvuus kollektiivin ja yksilön välillä: kollektiivit
yksilöistä itsenäisiä, rationaalisia, intentionaalisia toimijoita
– esim. yrityksen toiminta vs. sen työntekijöiden toiminta
– Selityksellinen kysymys
– Ryhmävastuu
• ongelma: Missä olosuhteissa kollektiivisella ”toimijalla”
on oikeanlaista kontrollia tekemisiinsä?
Ryhmätoimijoiden autonomia
• Miksi kollektiivin int. tilat eivät palaudu jäsenten tiloihin:
diskursiiviset dilemmat (Pettit ja Christian List)
P?
Q?
R?
P&Q&R?
A
ei
kyllä
kyllä
Ei
B
kyllä
ei
kyllä
Ei
C
Kyllä
kyllä
ei
Ei
A&B&C
Kyllä
kyllä
kyllä
Ei
• Pettit ja List: hyvin yleisillä oletuksilla, enemmistösääntöä
noudattavan kollektiivin toiminta ei (hyvin todennäköisesti)
ole konsistenttia yli ajan.
– Pettit ja List (2002): konsistentti kollektiivinen toimija ei voi noudattaa
mitään päätössääntöä, joka on jäsentensä päätösten funktio
Isoa ja pientä
• Miten yksilön ja yhteisön suhde pitäisi käsitteellistää?
• Individualismi vs. holismi
– Ontologinen, episteeminen, selityksellinen vai poliittinen teesi?
– Kuka oikeastaan on atomisti tai holisti?
• Mikro vs. makro
– Tasopuheen epäselvyys,
– epäonnistuneet mielenfilosofia-analogiat,
– ”emergenssi” (kts. Kuorikoski ja Ylikoski: ”Emergenssi – mysteeristä
tutkimusongelmaksi”, Tiede & Edistys 4/2007.)
– ”Reduktionisti” loukkauksena
• Toimija vs. rakenne
– Sosiologisen determinismin mörkö
– Barry Barnes: koko kysymyksenasettelu seurausta metafyysisistä
intuitiosta vapaasta tahdosta
Yhteiskunta konstitutiivisten
sääntöjen ja roolien järjestelmänä
• Regulatiiviset säännöt säätelevät toimintaa (esim. sosiaaliset
normit)
• Konstitutiiviset säännöt määrittelevät toimintaa (konstituoivat
merkityksen)
• Konstitutiiviset säännöt mahdollistavat merkityksellisen
sosiaalisen toiminnan
– sääntöjen noudattaminen mahdollistaa tulkinnan ja sosiaalisesti
merkityksellisten tekojen tekemisen (esim. viittaaminen, lahjan
antaminen, äänestäminen)
– Kysymys säännön seuraamisesta
– säännöt useimmiten implisiittisiä ja tiedostamattomia
– performatiiviset aktit: lapsen nimeäminen, avioliiton solmiminen,
tuomitseminen jne.
Instituutiot
• Searle: Construction of Social Reality (1995)
– hahmotelma sosiaalisten instituutioiden (raha, avioliitto, omaisuuden
vaihto, valtio, rasismi, sukupuoliroolit) ontologiseksi analyysiksi
– huom. ei teoria todellisuuden sosiaalisesta kontruktiosta
• Perusidea: sosiaaliset instituutiot ovat sitä mitä ne ovat, koska
me kollektiivisesti uskomme niin
– esim. seteli on rahaa eikä vain pala paperia, koska meillä on memuotoinen uskomus, että tietyillä paperipaloilla on tietty vaihtoarvo
– fyysisellä olomuodolla ei ole väliä, vaan asetetulla funktiolla
– kyseessä on silti objektiivinen seikka
Instituutiot
• Funktion asettaminen objektille:
– käyttötarkoituksen antaminen teolle, esineelle tms.
– konstitutiivinen sääntö muotoa ”X toimii Y:nä kontekstissa C”
• Statusfunktiot
– kollektiivisesti asetettuja funktioita: me-muotoinen uskomus siitä, että
jokin toimii jonakin
– Esim. raha: tietyille ilmenemismuodoille kollektiivisesti asetettu
konstitutiivinen funktio toimia vaihdon välineenä, arvon ylläpitäjänä
jne.
– Statusfunktioita voidaan kasata päällekkäin
• Instituutioiden objektiivisuus:
– eivät riipu yksittäisistä toimijoista
– yhteys toisiinsa ja keskeisyys arkielämässä ylläpitävät instituutioita
luotettavasti
– silti: jos kollektiivinen ylläpito lakkaa, ne lakkaavat olemasta olemassa
Sosiaalinen rakenne
• Yksittäisestä toimijasta (suhteellisen) riippumattomia laajempia sosiaalisia
kokonaisuuksia
• Esim. Asioiden ja ihmisten jakautuminen
– Ikärakenne, sukupuolirakenne, luokkarakenne…
• Verkostorakenteet ja niiden ominaisuudet
– Relaatiot usein roolien ja rooleihin liittyvien resurssien välillä
Esim.
-Valta resurssiasymmetriana
-Informaatio
-Sos. status
-Rakenteen selittäminen vs.
rakenteella selittäminen
Normit
• Konventiot, sosiaaliset normit ja moraalinormit
• (Cristina Bicchieri 2006: The Grammar of Society) Sääntö on sosiaalinen
normi ryhmässä kun riittävän suuri osa sen jäsenistä:
– (1) tietää, että sääntö on olemassa ja soveltuu kyseisiin tilanteisiin;
– (2) (ehdollinen preferenssi) haluaa toimia säännön mukaisesti
tilanteessa jos:
(a) uskoo, että riittävän suuri osa ryhmän jäsenistä toimii säännön
mukaisesti tilanteessa (empiirinen odotus); ja joko
(b) uskoo, että riittävän suuri osa ryhmän jäsenistä uskoo hänen
toimivan säännön mukaisesti tilanteessa (normatiivinen odotus); tai
(b’) uskoo, että riittävän suuri osa ryhmän jäsenistä uskoo hänen
toimivan säännön mukaisesti tilanteessa, haluaa hänen toimivan
säännön mukaisesti ja on valmis käyttämään sanktioita (sanktioiden
tukema normatiivinen odotus).
Verkostorakenne ja normit:
epäsuositun normin leviäminen
• Centola, Willer ja Macy 2005: ”The Emperor’s Dilemma: A
Computational Model of Self‐Enforcing Norms”, AJS 110(4)
• Yksityisten asenteiden ja toiminnan ristiriita:
valtaosa jäsenistä valmis hylkäämään jonkin toimintatavan,
mutta uskovat muiden hyväksyvän sen
– Homofobia, snobismi, älyllisen hölynpölyn ihailu, ontto patriotismi,
noitavainot, kiusaajan ihailu…
• Vrt. useat teoriat olettavat, että vallitsevat normit ovat
hyödyllisiä yhteisölle (funktionaalinen selitys)
• Epäsuositun normin ylläpito on helppo ymmärtää, mutta
miten sellainen voi päätyä vallitsevaksi?
– Itseään vahvistava ketjureaktio (vyöry, cascade)
Verkostorakenne ja normit:
epäsuositun normin leviäminen
• Aktiivinen normin rikkojien sanktiointi signaalina normin vilpittömästä
kannattamisesta
– Opportunistit vs. tosiuskovat
– Vilpittömyyden vaikutelmaa on vaikea tuottaa (kognitiivinen vinouma:
läpinäkyvyyden illuusio).
– Vakuuttamisen kilpavarustelu
• Kuinka pieni määrä tosiuskovia tuuliviirien (ehdollisten noudattajien)
joukossa riittää normin leviämiseen johtavaan vyöryn aloittamiseen?
– Riippuu sosiaalisten verkostojen rakenteesta: täysin kytketyssä
maailmassa pieni joukko fanaatikkoja ei saa aikaan vyöryä;
vain osittain kytketyssä maailmassa vyöry todennäköisempi
– Epäsuosittu normi tarvitsee tuuliviirejä, sillä muutoin normin mukaisen
käytöksen yleistyminen vähentää painostuksen määrää, mikä
puolestaan romahduttaa normin. Vyöry todennäköisempää kun
tosiuskovia alkutilanteessa suhteellisen vähän.