Transcript Monta näkökulmaa toipumiseen ja muutama sana vertaistuesta

Monta näkökulmaa toipumiseen…
ja muutama sana vertaistuesta
SYÖMISHÄIRIÖPÄIVÄT 20.1.2011
TURKU
MARJA KOSKINEN
Mitä on toipuminen?
 Pitkä prosessi
 Eheytymistä monella tasolla (fyysinen, psyykkinen,
sosiaalinen)

Ulkoinen ja sisäinen toipuminen
 Useita erilaisia määritelmiä



”Toipuminen tarkoittaa oireiden häviämistä, painon säilymistä ja
normaalia syömistä sekä sen seurauksena mielenterveyden
huomioon ottamista (erityisesti itsearvostus, identiteetti ja oman
kehon kuva) sekä sosiaalisia muutoksia” (Pysyvä muutos)
Biologinen normaalipaino, normaali hormonitoiminta,
oireettomuus, suhde omaan painoon ja kehoon ei ole enää vahvasti
vääristynyt
Hoidon tavoitteena syömiskäyttäytymisen ja painon
normalisoituminen, fyysisten vaurioiden korjaantuminen ja
psyykkisten oireiden lievittyminen (Syömishäiriöt – läheisen opas)
Mitä on toipuminen?
 Toipumisen/ toipuneen määritelmä riippuu
näkökulmasta






Fyysinen toipuminen
Psyykkinen toipuminen
Sosiaalinen toipuminen
Sairastavan käsitys
Toipuneen käsitys
Läheisten käsitys
Toipuminen – fyysinen toipuminen
 Helpointa nähdä ja puuttua ulkopuolelta
 Lääketiede apuna
 Fyysisen terveyden varmistaminen, normaalipaino
 Lukujen merkitys toipumista määriteltäessä
 Hyödyt ja haitat
 Toipuminen vs. oireettomuus
 Ulkoinen olemus ei aina kerro koko totuutta
 Kehon ja mielen toipuminen saattavat edetä eri
tahtiin: fyysisen tilan korjaantuessa ja oireiden
vähetessä/poistuessa psyykkinen pahoinvointi usein
lisääntyy
Toipuminen – psyykkinen toipuminen
 Mielenterveyden määritelmä:
 Psyykkinen hyvinvointi ja riittävä sopeutuminen sosiaaliseen ja muuhun
ympäristöön (Suomen kielen sanakirja)
 Freud: Kyky rakastaa ja kyky tehdä työtä
 WHO: Ei vain oireiden puuttumista; mielenterveys on hyvinvoinnin tila,
jossa yksilö ymmärtää omat mahdollisuutensa, selviytyy elämän
normaaleista stressitekijöistä, pystyy työskentelemään tuottavasti ja
kykenee osallistumaan yhteisönsä toimintaan
 Kyky käsitellä vaikeita tunteita turvautumatta syömishäiriöön
 Itsetuntemus ja –luottamus; uusi identiteetti
 Positiivinen minäkuva/kehonkuva, usko omaan riittävyyteen
 Rauha, tyytyväisyys elämään
 Toimintakyky
Toipuminen – sosiaalinen toipuminen
 Elämässä tilaa muille ihmisille
 Muut eivät ”häiritse omia suunnitelmia”
 Halu olla toisten lähellä ja jakaa ajatuksia sekä
tunteita
 Kyky elää spontaanisti ja joustavasti

Kyky sopeutua elämän arvaamattomuuteen
 Sosiaaliset tilanteet eivät pelota tai ahdista
Toipuminen – sairastavan käsitys
 Oma kokemus/ käsitys siitä, milloin on toipunut

Mihin verrataan? Missä kulkee terveen ja sairaan raja? Mitä
tavoitellaan? Mihin voi tyytyä?
 Toivo paremmasta ja usko, että ansaitsee jotain
parempaa
 Vastuu omasta elämästä



Halu parantua lähdettävä itsestä
Terve itsekkyys; lupa kuulua ja näkyä, lupa olla omannäköisensä
Perustarpeista huolehtiminen; omien rajojen tunteminen
 Sairaus antaa tilaa terveydelle



Elämän harjoittelua
Luottamus, vapaus ja ilo lisääntyvät
Syömisen, ruoan, painon ja oman vartalon ajatteleminen eivät enää
ota elämässä pääroolia
Toipuminen – toipuneen käsitys
 Ei pelkää, että sairastuu, muttei myöskään, jos sairastuu
 Usko omaan selviytymiseen vaikeissakin tilanteissa
 Luottamus itseen, elämään ja omaan kehoon
 Itsetuntemus




Mihin tarvitsin syömishäiriötä?
Mistä tunnistan riskitilanteet/-tekijät?
Miten muuten voin reagoida? (paremmat selviytymiskeinot)
Millainen olen ilman syömishäiriötä?
 ”Parantuneen leima”


Onko vielä lupa olla heikko ja pyytää tarvittaessa apua?
Millainen on terve ihminen?
Toipuminen –läheisten käsitys
 Sairauden ja toipumisprosessin aikana hallitsevat syvä
huoli, osaamattomuus, voimattomuus, uupumus ja
turhautuminen; toisaalta tahto auttaa ja tukea
 Toivo vs. pelko


Läheisten opittava luottamaan sairastuneeseen, uskottava hänen
paranemiseensa ja annettava hänelle vähitellen lisää vastuuta
omasta elämästään – toipumisen edetessä luottamus lisääntyy
Luottamisen ongelmana aiemmat pettymykset ja sairauden oveluus
 Oireiden väheneminen ei vielä tarkoita, että kaikki on
hyvin – tuen tarve jatkuu pitkään
 ”Uuden” ihmisen hyväksyminen


Paraneminen ei merkitse paluuta vanhaan
Avoimuus, asioista keskusteleminen – oman toiminnan
tiedostaminen
 Läheisten tuen tarve
Toipumisen kannalta tärkeää (1/3)
Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia pitää tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.
-Tommy Tabermann
Toipumisen kannalta tärkeää (2/3)
 Tilaa, aikaa, rauhaa, ymmärrystä
 Toipuminen on elämän harjoittelemista
 Takapakit hyväksyttävä osana paranemisprosessia
 Riittävän pitkä, luottamuksellinen ja pysyvä hoitokontakti
 Keskeneräisyyden sietäminen
 Lupa edetä omassa tahdissa
 Jokaisen ainutlaatuisuuden näkeminen sairauden
takana
 Terveen puolen huomioiminen ja tukeminen
 Tukea ja vastuuttamista
Toipumisen kannalta tärkeää (3/3)
 Usko siihen, että kaikilla on mahdollisuus parantua
täysin
 Koska (riittävän) terve?


Sairastuneen tavoite? Hoitavan tahon tavoite?
Realistinen käsitys paranemisesta
 Yhteistyötä
 ”Kaikki keinot sallittuja”
 Läheisten ja ystävien tuki; vertaistuki
Vielä pari sanaa vertaistuesta
 Vertaistuen soveltuvuus yksilöllistä

Monia eri muotoja (vertaistukiryhmät, sähköpostivertaistuki,
keskustelupalstat)
 Edellyttää omaa toipumismotivaatiota
 Paranemismyönteisyys ja voimavarakeskeisyys oleellisia
 Keskusteluja ”lukujen tuolla puolen”
 Kokemus ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisesta
tärkeä monelle sairastuneelle
 Vertaistuki tarjoaa mahdollisuuden kohdata oma sairaus
sekä siihen liittyvä häpeä (turvallinen ympäristö)
Terveyttä vahvistavan vertaistuen ulottuvuudet
(Viiala, M., Pietilä, A-M., Kankkunen, P.)
 Itsetunnon vahvistaminen
 Tiedon välittäminen
 Kokemusten jakaminen ja vertailu
 Avun hakemiseen kannustaminen
 Tosiasioiden hyväksyminen
 Tunteiden käsittely
 Pahan olon tunteiden jakaminen
 Huumori
 Kannustus sosiaalisiin suhteisiin
”Kaikki asiat ovat vaikeita, ennen kuin ne ovat helppoja”
-Thomas Fuller
Lähteet
 Antony, M.M., Ledley, D.R. & Heimberg, R.G. 2008.
Pysyvä muutos – kognitiivinen käyttäytymisterapia
käytännössä. Helsinki: Edita.
 Keski-Rahkonen, A., Charpentier, P. & Viljanen, R.
2010. Syömishäiriöt – läheisen opas. Helsinki:
Duodecim.
 Viiala, M., Pietilä, A-M. & Kankkunen, P. 2010.
Terveyttä vahvistava vertaistuki: kuvauksia
syömishäiriötä sairastavien internetin
keskustelupalstalta. Tutkiva Hoitotyö 8(3).