Transcript Eväitä yhdessä toimimiseen

EVÄITÄ YHDESSÄ TOIMIMISEEN
Dialogisuus ja verkostot koulutus
Kokkola
26. ja 27.5.2010
Jukka Pyhäjoki
[email protected]
"Aina kun lapsen tai nuoren elämässä
tapahtuu jotain kamalaa,
joku taho kertoo, että olivathan
ongelmat jo vuosia sitten nähtävissä.
Jos ne kerran nähdään ja
tiedetään, miksi ei auteta ajoissa?"
Mitä varhainen avoin yhteistoiminta on?
•
Toimintaa silloin, kun omia mahdollisuuksia on vielä runsaasti
•
Tukea ja kontrollia silloin, kun kovin monet ovet eivät ole vielä
sulkeutuneet
•
Välitöntä turvaamistoimintaa kriisitilanteissa
•
Puuttumista omiin huoliin ja niiden puheeksiottamista arvostavasti.
”Se joka on huolissaan ei torku vaan ryhtyy toimiin” -Pikku Myy
 Varmista, että lapsi/perhe saa tarvitsemansa avun.
 Puuttuminen on lupaus tehdä asialle jotakin
 Miten luon kunnioittavan, vastavuoroisen ja avoimen yhteistyön
asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa? Kuinka pääsen varhain
dialogiin?
Varhainen avoin yhteistoiminta
vs.
myöhäinen suljettu yksin tekeminen
Koskaan ei ole liian aikaista olla avoin,
koskaan ei ole liian aikaista suuntautua
yhteistoimintaan,
koskaan ei ole liian aikaista ryhtyä
dialogiin.
Porina:
Mikä estää ja vaikeuttaa varhaista
puuttumista ja avointa yhteistyötä Sinun
kokemuksen mukaan?
Varhaisen puuttumisen ja
puheeksiottamisen vaikeudet tai esteet:
 Asian sisältö (väkivalta yms.) - työpisteellä merkitystä
 Varmuuden haku (objektiivinen tieto)
 Asiakkaan status
 Perheen reaktiot
 Sopiva aika/tilanne
 (Huono/hyvä) kontakti asiakkaaseen
 Pelko työmäärän lisääntymisestä
 Epävarmuus tai ammattitaidon puute
 Sukulaissuhteet
 Työntekijän omat asenteet
 Kulttuurierot
VARHAISTA AVOINTA YHTEISTOIMINTAA
TUKEE SE, ETTÄ
• kaikilla lasten, nuorten ja lapsiperheiden kanssa
työskentelevillä on sellaisia työkäytäntöjä, jotka tukevat
pulmien tunnistamista ja niihin tarttumista
• tarvittaessa tukena on yhteistyöverkosto, jolta voi saada
lisäapua
• yhteistyössä hyödynnetään ja arvostetaan erilaista
osaamista (perheverkosto + eri työntekijätahot)
• käytössä on tasavertaista ja kunnioittavaa vuoropuhelua
rakentavia työmenetelmiä
HUOLEN VYÖHYKKEISTÖ (Arnkil & Eriksson)
auttaa työntekijää arvioimaan tuen ja yhteistyön tarvetta
EI HUOLTA
PIENI HUOLI
HARMAA
VYÖHYKE
TUNTUVA HUOLI
SUURI HUOLI
1
Ei huolta
lainkaan.
2
3
Huoli tai
Huoli on tuntuvaa.
ihmettely käynyt
mielessä.
4
Huoli on erittäin
suuri
Toiminta liittyy
hyvin
kokonaisuuteen
ja tapahtuu
aiottuja
seurauksia.
Luottamus omiin Omat voimavarat
mahdollisuuksiin ovat ehtymässä.
on hyvä.
Omat keinot
ovat lopussa.
20.4.2010
Ajatuksia
lisävoimavaroje
n tarpeesta.
Lisävoimavarojen
ja kontrollin
lisäämisen tarve.
erikoissuunnittelija Katja Sankalahti & suunnittelija Jukka Pyhäjoki/ THL
Tilanteeseen
on saatava
muutos heti.
8
Huolen vyöhykkeistö
Monia käyttömahdollisuuksia
a) Työntekijän apuväline oman työn ja huolen jäsentämiseen
• Kuvataan ja kartoitetaan työskentelysuhteita ja niissä koettuja
toimintamahdollisuuksia ja lisävoimavarojen tarvetta.
 Omat toimintamahdollisuudet
 Tuki-kontrollin tarpeen lisääntyminen
 Verkostoitumisen ja yhteistyön tarve
b) Kommunikointiväline
• Myös lapset/nuoret/vanhemmat voivat arvioida omaa huolen astettaan
ja tukitarpeita
c) Työyhteisön kehittämisen väline
• Tarkastellaan työskentelytilanteita ja toimivia käytäntöjä
20.4.2010
erikoissuunnittelija Katja Sankalahti & suunnittelija Jukka Pyhäjoki/ THL
9
Ei
huolta
Nurmijärven kartoitetut
kohtaamistilanteet 2006.
Yhteensä 7348.
Millaisen huolen alueella
työntekijät kokivat olevansa.
Pieni huoli
66 %
25%
Harmaa
vyöhyke
N=4920
N=1709
8% N=562
Suuri huoli
2% N=157
Miksi omaan huoleen kannattaa luottaa?
•
Huoli vs. ongelma.
•
Toimijoilla on työnsä/tilanteidensa puolesta erilaiset
auttamismahdollisuudet, siksi huoli samasta lapsesta voi olla
eriasteinen.
•
Huoli perustuu kontaktitietoon (Shotter), jota on vain
suhteessa/tekemisissä olevilla ihmisillä > kiinnostus erilaisuudesta
•
Huolen lähtökohtana ovat työntekijän havainnot ja aikaisemmat
kokemukset. Ne syntyvät kontaktissa ja tuntuvat työntekijässä
•
Huoli koskee tulevaisuutta ja on ennakointi tilanteen ja suhteen
kehittymisestä
•
Huoli kohdistuu sekä asiakkaan selviämiseen että omiin
toimintamahdollisuuksiin.
– Huolen taustalla usein ongelma. Ongelma voi liittyä mm. asiakkaan
tilanteeseen, suhteeseen, työntekijän osaamiseen tai verkoston
toimivuuteen.
– Liikkuva vs. staattinen
– objektiivismi vs. subjektivisuus
Miksi omaan huoleen kannattaa luottaa?
Jokaisessa tilanteessa syntyvä ymmärrys perustuu
intuitiiviseen kuvaan, joka rakentuu kolmesta elementistä:
1) kognitiivisesta, 2) emotionaalisesta ja 3) moraalisesta
ORIENTOITUMINEN:
KOGNITIOT
EMOOTIOT
Pohjaavat havaintoihin
Ajattelu, päättely
Työkokemus,elämänkokemus
Mutu
Määrittelevät asian merkityksellisyyden
Samaistuminen
Tunteet tarttuvat  empatia
Kontaktitieto
MORAALI
Saa toimimaan
Velvoittaako tämä minua?
Miksi omaan huoleen kannattaa luottaa?
Kun huoli kasvaa, kuinka toimia niin, että
1) Kontakti asiakkaaseen säilyy
2) Omat toimintamahdollisuudet paranevat
3) Huoli asiakkaan tilanteesta vähenee
Auttamistyö on tuen ja kontrollin yhdistämistä
• Ei vastakkaisia, vaan samansuuntaisia.
Selittyvät muutospyrkimysten kautta
VOIMAANTUMINEN
Toimintakyvy
n kasvu
Joustavuus
TUKI
Riippuvuus
Oman hallinnan
lisääntyminen
--- KONTROLLI
Järjestelmän etu
Omien normien
puskeminen
”Tuki on meneillään olevien prosessien
ylläpitämistä ja voimistamista toivotun
muutoksen aikaansaamiseksi tai
epätoivotun muutoksen ehkäisemiseksi.
Kontrolli on meneillään olevien prosessien
rajoittamista epätoivotun tilanteen
muuttamiseksi ja toivotun muutoksen
aikaansaamiseksi.”
• Millainen tuki-kontrolliyhdistelmä auttaisi
tässä ainutkertaisessa tilanteessa?
•Muuntelen toimintaani ja pohdin seurauksia
ALISTAMINEN
• Mitä tapahtuu jos teen X?
• Toiminnan aiotut ja aikomattomat
seuraukset
Muutostyön kohteena oman toiminnan
muuntelu
Mukaan meneminen
Toisin toimiminen
”lisää samaa”: työntekijän
ja asiakkaan
toimintakuviot
samanlaisia; tarjottu tuki
toistaa aiempia
ratkaisuyrityksiä,
kontakti säilyy
”puskemista”: osapuolet
eivät ymmärrä toisiaan,
toimintakuviot uhkaavan
erilaisia; tarjottu tuki
liian erilaista, ristiriitoja
Sopivasti toisin
dialogin avaaminen; huolen puheeksiotto,
uusien sopivien toimintatapojen hakeminen
ja kokeileminen
-> kaikki toiminta kokeilevaa (aiotut ja eiaiotut seuraukset)
Muutostyön kohteena oman toiminnan muuntelu II
•
•
Miten sekä säilyttää kontakti että edesauttaa muutosta?
Millainen toiminta olisi sopivasti toisin vuorovaikutuksessa tai
toiminnassani?
•
Reflektio/pohdinta: Miten olen tullut toimineeksi vuorovaikutuksessa
tähän asti? (Mikä siis olisi lisää samaa?)
•
•
Ajatuskokeita: Mikä toiminta olisi sopivasti toisin?
Ennakointeja: Mitä siitä seuraisi – mikä muuttuisi – menisikö tueksi?
•
Kokeileva toiminta: tuen ja kontrollin yhdistelemiskokeiluja 
palautetta ja arviointeja; menikö toiminta tueksi ja tapahtuiko muutosta?
Dialogi ja dialogisuus
• Markova: dialogi viittaa kommunikaatiotapaan, dialogisuus
maailmankuvaan
• Isaacs: Dialogi = merkitysten virtausta
• Buber: Minä-Sinä –suhde, jossa toinen on toinen Minä.
Minä-Se suhteessa toinen objektivoidaan oman toiminnan
kohteeksi -> ollennaista kohtaamisessa, että toinen ei ole
Se, kohde, esine.
• Bahtin: mikään ei ole ihmiselle kauheampaa kuin jäädä
vaille vastausta (ei vain kielellistä, myös kehollista) ->
tuleeko yksilö kohtaamisessa kuuluksi – jo kuulluksi
tuleminen auttaa
13.4.2015
17
Dialogi ja dialogisuus
• Dialogi tapahtuu sekä ihmisten välissä että ihmisen
sisässä.
• Dialogisuudessa olennaista:
 responsiivisuus (kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen)
 toiseus (erilaisuus voimarana)
 Työntekijän vastuulla on luoda yhteistyökuvioita eli miten
keskustella ja toimia, että siitä hyötyä lapselle/asiakkaalle
 "Kuinka puhua niin, että toisessa syntyy halu kuunnella ja
kuinka kuunnella niin, että toisessa syntyy halu puhua?"
Dialogi – Keskustelu (Isaacs)
KESKUSTELU
• Vuoropuhelu, jossa tuodaan esiin oma kanta ja puolustetaan sitä
 lopputuloksena päätöksiä
• Perinteisessä keskustelussa asiakkaan ääni ei kuulu, vaan
asiantuntijat hallitsevat tilannetta.
DIALOGI
• Vuoropuhelu, jossa ihmiset ajattelevat yhdessä
• Monia näkökulmia
• Kukaan ei ole väärässä
• Omaa kantaa pidetään vain askeleena kohti uutta ymmärrystä
• Painopiste on vuorokuuntelussa
 lopputulos on kaikille jotain uutta
Dialogisuudesta
Sokraattiset Hyveet:







Kuuntele toisia!
Ole kärsivällinen!
Puhu suoraan!
Viivytä oman kantasi lukkoonlyömistä!
Luota epäilyksiisi!
Ajattele hitaasti!
Ole valmis korjaamaan/muuttamaan käsityksiäsi!
Kunnioittavan ja dialogisen kohtaamisen tähtihetki
Porina
Mieti kokemaasi dialogista tähtihetkeä, jolloin on tapahtunut kunnioittavaa
kohtaamista. Hetki voi liittyä joko 1) omaan työhön (asiakkaan, lapsen,
nuoren, perheen tai ryhmän kanssa), 2) kotiin, läheisiin, ystäviin, 3)
asiakkaana, potilaan tai alaisena olemiseen.
Miksi se oli tähtihetki Sinulle?
Dialoginen ajattelutapa ja käsitys muutoksesta
•
•
•
•
•
•
Vastavuoroisuus -> muutos näkyy ja tuntuu suhteissa
Muutos on dialogisessa vuorovaikutuksessa kehittyvä uusi merkitys.
(Seikkula 1996)
Voimaantumisteorian näkökulmasta muutos vaatii turvallista ilmapiiriä,
luottamusta omiin voimavaroihin ja itsestä lähtevää tarvetta kokeilla
vaihtoehtoisia menettelytapoja ilman pelkoa epäonnistumisen
seurauksista (Siitonen 1999).
Dialogisessa ajattelussa toinen ihminen ei muutu niinkään muuttamalla
vaan luomalla mahdollisuuksia. Toisen ihmisen muuttaminen ei ole
meidän eettinen tehtävämme vaan kasvamaan auttaminen (Ojansuu,
2004). Osallistujien äänien kuuluviin saaminen, kokemus kuulluksi
tulemisesta ja tunne osallistumisesta yhteiseen prosessiin lisää
ihmisten motivaatiota muutokseen.
Keskittyminen tulevaisuuteen menneisyyden sijaan avaa tilaa uusille,
uskottaville ja luoville prosesseille, jossa toiveikkuuden lisääntyminen
tuottaa muutoksen mahdollisuutta.
Muutos voidaan nähdä yhteisten, lupaavien ja innostavien
todellisuuksien kehittymisenä ja uudelleenmuotoutumisena. (Riikosen
ja Smithin 1998)
Yhteistyötapaamisten lähtökohdat
• Kunnioittava kohtaaminen
 Subjektiivisuus (”Pyydän apua”)
 Turvallinen ilmapiiri (“Jännitys”)
• Ymmärryksen ja toimintavaihtoehtojen lisääminen
 Toisen toiseus, ainutkertaisuus ja kontaktitieto
 Puheeksiotto on avaus kuuntelulle ja yhdessä ajattelulle
• Muutospyrkimys
 Uskottava toiveikkuus ja jatkamisen mahdollisuus
 Luoda tilaa uusille tarinoille ja näkökulmille
 Oman toiminnan muuntelumahdollisuudet
Valmistautuminen palaveriin
– kuinka tutkia omia toimintamahdollisuuksia,
työskentelysuhdetta ja muutoksen mahdollisuutta
•
Miksi haluat järjestää tämän keskustelun?
•
Konkretisoi huolesi ja havaintosi (älä luokittele / diagnosoi)
•
Mitä tapahtuu, jos et ota asiaa puheeksi?
•
Missä asiassa tarvitset apua ja yhteistyötä asiakkaan kanssa?
•
Miten kutsut asiakkaan yhteistyöhön, niin että lisäät turvallisutta
ja avoimuutta itse tapaamisessa? - Miten kerrot tapaamisen
tarkoituksesta ja keskustelun rakenteesta?
Valmistautuminen palaveriin
– kuinka tutkia omia toimintamahdollisuuksia,
työskentelysuhdetta ja muutoksen mahdollisuutta
•
Miten mahdollisesti asiakas kokee sinut (tuki-uhka)?
•
Miten sinä koet asiakkaan (tuki-uhka)?
•
Mikä olisi hyvä lopputulos tapaamisesta?
•
Miten olet tullut toimineeksi keskusteluissa aikaisemmin
asiakkaan kanssa?
•
Miten toiveikkaana tilanteen näet?
•
Ärsyttääkö jokin tilanteessa sinua?
Valmistautuminen palaveriin
– kuinka tutkia omia toimintamahdollisuuksia,
työskentelysuhdetta ja muutoksen mahdollisuutta
•
Millaisia vahvuuksia ja voimaroja asiakkaassa ja tilanteessa näet?
Mitä ajattelit kertoa niistä?
•
Millaisesta tuesta/toimista ajattelet asiakkaan hyötyvän?
•
Miten ajattelit ilmaista hyvät asiat ja huolesi niin, ettei puheesi tule
tulkituksi moitteena tai syytöksenä? Miten aloitat tilaisuuden?
•
Pohdi ja ennakoi kuinka puheesesi reagoidaan? Kuka ja miten?
Välitön reaktio ja pitkäaikaisempi vaikuts?
•
Miten varmistat kontaktin syntymisen, kuulluksi tulemisen ja
jatkamisen mahdollisuuden?
TIETOINEN ENNAKOINTI
• Ennakoinnit ovat työntekijän tekemiä tietoisia
ajatuskokeita, joiden avulla hän voi arvailla omien tekojensa
(puheeksioton) seurauksia.
• Ennakoiva työote jäsentää ja selkiyttää toimintaa.
•Ihmiset ennakoivat joka tapauksessa koko ajan mitä seuraavaksi tulee
tapahtumaan. Pyrkimyksenä ennakointien tietoinen
hyödyntäminen
• Lisäämällä tietoisesti ennakointia voidaan arvioida eri
tekojen seurauksia ja näin löytää sillä hetkellä parhaan tavan
olla tueksi.
TIETOINEN ENNAKOINTI
• Kun epätoivo valtaa mielen, on vaikea löytää vaihtoehtoja.
Ennakointien avulla työntekijä herättelee uteliaisuuttaan ja
sitä kautta löytää toivoa ja uusia toimintatapoja.
• Tekojen seurauksia ei voi tietää - kaikki toiminta on
lopulta kokeilemista.
• Miten omat ennakoinnit toteutuvat, toisin sanoen ennakoiko
oikein, ei ole työskentelyn kannalta ratkaisevaa. Olennaisinta
on tilanteesta saatu palaute, lisääntynyt ymmärrys ja sen
vaikutus tulevaan työskentelyyn.
• Ennakoinnit auttavat kohdentamaan huomion joihinkin
keskeisiin seikkoihin. Niiden avulla työskentelyyn saadaan
kiintopisteitä.
Kannattaako tietoinen ennakointi?
- tuloksia puheeksiottotyötavan käytöstä
•
TOIMIALAT
Kattavasti lasten/nuorten ja perheiden palvelut (N=349)
•
HUOLET
Lasten käytöshäiriöt (39%), kehityshäiriöt (27%), tunnehäiriöt (6%).
Vanhempiin ja vanhemmuuteen liittyvät (19%).
Vuorovaikutukseen liittyvät (10%)
•
PUUTTUMISTA EHKÄISSYT
Huoli kontaktista yleensä (30%)
Lyhyt asiakassuhde (25%), pitkä asiakassuhde (20%)
Näyttö ongelmasta (13%)
Käytännön ongelmat (13%).
Tuloksia puheeksiottotyötavan käytöstä
•
ENNAKOINNIT
Ennakoidaan hyvää keskustelua, paranevaa kontaktia ja asioiden
myönteistä vireillepanoa, 32% >> Tämä toteutuu 68%.
Ennakoidaan ongelman vähättelyä, hämmenystä, loukkaantumista tms.,
66% >> Tämä toteutuu 30%
•
YLLÄTYKSET
Asiakas luultua avoimempi, kontakti paranee, toimet vireille, ei
loukkaantumista yms. 82%.
Ongelmien vähättely, loukkaantuminen, vaitonaisuus yms. 13%
•
TUNNELMAT
Ennen tilannetta jännittyneisyys, epävarmuus yms. 71%.
Tilanteen jälkeen 16%.
Ennen tilannetta tyytyväisyys, toiveikkuus, yms. 10%.
Tilanteen jälkeen 75%.
Moniammatilliset tiimit ja verkostot
• Moniammatillisella tiimillä kotipesä (esim. A-klinikka,
Perheneuvola, sosiaalitoimisto). Tiimi koostuu eri
professioista ja sillä on pysyvä rakenne / vakiokokoonpano.
• Seikkula (1991): Hoidon hoidollisuutta ei ratkaise se, että
tilanteessa on mukana moniammatillinen hoitotiimi, vaan se,
onko tuolla tiimillä tuoda tilanteeseen järjestäytyneisyyttä,
joustavuutta ja monipuolisuutta
• Työntekijäverkosto luodaan eri ammateista ja eri yksiköiden
työntekijöistä. Verkosto kootaan käsiteltävän asian mukaan ja
kokokoonpano vaihtelee (Kelluvat rakenteet).
– Edustusperiaate vs. kontaktiperuste
– Viranomaiset keskenään vs. asiakas ja läheiset mukana
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
31
Sosiaaliset verkostot
•
•
•
•
•
•
•
Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus, tavaranvaihto, yhteistyö ja
kilpailu ovat varhaisista ajoista asti muodostaneet verkostoja, joiden
kautta aatteet, taidot, valta ja raha ovat välittyneet kulttuurilta toiselle.
Sosiaaliantropologit kiinnostuivat ihmissuhdeverkostoista 1800-luvun
lopulla. Tutkittiin mm. ihmissuhteiden sisältöjä ja rituaalien merkitystä
yhteisöissä
Barnes 1950-luvulla tutki norjalaista kalastajayhteisöä ja kuvasi
ihmisten ihmissuhdekokonaisuuksia verkkometaforan kautta. Otti
käyttöön termin sosiaalisen verkosto.
Alkuperäiskansojen keskuudessa ongelmat nähtiin koko
yhteisön ongelmina ja ne ratkaistiin myös yhdessä. Heimo
koottiin yhteen ja poppamiehet selvittivät tilannetta ja järjestivät
yhteiset rituaalit. (haava yhteisössä)
Atteneave 60-luvulla intiaanireservaateissa alkoi kutsua heimoa
koolle käsittelemään nuorten sosiaalisia ongelmia.
Verkostot psykososiaaliseen ja psykiatriseen hoitotyöhön, liikeelämään, johtamiseen ja oppimiseen 80-90 luvulla.
Voimavarakeskeinen ja dialoginen verkostotyö; verkostoterapia,
avoimet dialogit, läheisneuvonpito ja avoimet dialogit.
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
32
Sosiaaliset verkostot
•
Sosiaalinen verkostolla tarkoitetaan niitä vuorovaikutussuhteita,
joiden kautta yksilö ylläpitää sosiaalista identiteettiään. Näistä
vuorovaikutussuhteista hän saa henkistä tukea, materiaalista
apua, tietoja ja uusia ihmissuhteita (Marsella & Snyder).
•
Sosiaalinen verkosto muodostuu niistä suhteista, joita verkoston
jäsenillä on toisiinsa.
•
Sosiaalinen verkosto on yksilön ja merkitsevien toisten ihmisten
välisten linkkien sosiaalinen rakennelma (Pattison&Pattison).
•
Sosiaalista verkostoa tutkittaessa lähtökohta on yksilön oma
käsitys verkostostaan.
•
Sosiaalisen verkoston kautta voidaan kuvata ihmissuhteiden
kokonaisuus.
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
33
Sosiaaliset verkostot
•
Gergen: sosiaalinen todellisuus rakennetaan aina kussakin
vuorovaikutustilanteessa, jolloin jokaisen osallistujan
toiminta saa merkityksen aina uudelleen. Näin sosiaalinen
identiteettikin, yksilön sosiaalinen merkitys on yhteydessä
väistämättä kuhunkin vuorovaikutustilanteeseen.
•
Sosiaalista identiteettiä ei nähdä erityisenä yksilön pysyvänä
ominaisuutena, vaan alati tilanteiden mukaan muuttuvana, jossa
yksilö vaikuttaa vastavuoroisesti kumppaneihinsa.
•
Voloshinov (1990): jokainen vuorovaikutustilanne rakentaa
oman kielensä, missä kukin puhuu siihen tilanteeseen erityisillä
äänillä. Kullakin osallistujalla on useampi kuin yksi ääni,
niinpä naisopettaja on samaan aikaan naisen, opettajan,
perheen äidin ja työyhteisön äänessä jne. (vrt. yksi vaihtoehto
vs. mitä kolmea mieltä olen asiasta)
•
Ihmissuhdeverkostot ovat olemassa kielessä, kielen
vuoropuhelu on moniäänistä.
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
34
Sosiaaliset verkostot
•
Verkostokartta:
PERHE
SUKU
MINÄ
MUUT
TYÖ, KOULU
(Naapurit,ystävät)
TYÖNTEKIJÄVERKOSTO
Sosiaaliset verkostot
•
•
•
•
•
Verkostokartan avulla saa kuvaa yksilön ihmissuhdekokonaisuudesta.
Näkyviin tulevat merkitykselliset ihmissuhteet ja mahdolliset
tukiresurssit pulmatilanteissa.
Verkostokartan keskushenkilö on yksilön sosiaalisen verkoston
tärkein voimavara. Toimii välittäjänä eri verkoston osien kesken ja
pitää yllä sosiaalisia suhteita.
Isolaatti on yksittäinen henkilö, jolla suhde vain päähenkilöön, eikä
kuulu mihinkään verkoston ryhmään. Hänen kanssaan voi jakaa
salaisuuksia ja intiimejä asioita.
Verkostokartan yläosa (perhe ja suku) painottaa perinteitä ja
pysyvyyttä. Ihmissuhteet ovat pitkiä ja jatkuvia.
Verkostokartan alaosa edustaa muuttumista ja uudistumista. Alaosan
suhteet ovat elämäntilanteen mukaan vaihtuvia. Eri elämänvaiheessa
eri osa-alueet painottuvat eri tavoin
Verkostotyö on muutakin kuin verkostokokouksia
•
Verkostoissa ollaan jo: kansalaisilla on läheisverkostonsa ja muut
yksityisverkostonsa. Ammattiauttamisessa muodostuu verkostomaisia
kytkentöjä, vaikka niitä ei huomaisikaan.
•
Nykyään ihmiset syntyvät, kasvavat, ikääntyvät ja kuolevatkin tavalla
tai toisella kosketuksissa työntekijäverkostoihin.
•
Nuo verkostot ovat läsnä kahdenkeskeisissäkin asiakas-työntekijä
kohtaamisissa
•
Verkostoihin aletaan kiinnittää huomiota, kun koetaan, että tarvittaisiin
muidenkin näkemyksiä ja toimintamahdollisuuksia - voimavaroja.
•
Verkostopalaverit ovat verkostotyön erityisiä muotoja.
•
Keskeisintä on verkostoihin suuntautuva ajattelu, käsitys ihmisistä
suhteissaan eläjänä ja kiinnostus verkoston voimavaroihin
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
37
Milloin kumppanuutta, yhteistoimintaa ja
verkostotyötä tarvitaan?
•
•
•
Ei kaikkeen (selvärajaiset pulmat), mutta joskus ehdottomasti
(moniauttajatilanteet)
Rajoilla ja rajojen ylittämisessä
Palvelujärjestelmä on sektoroitunut ja erikoistunut, ihmisten elämä ei
Sektori B
Sektori A
Sektori C
Yksikkö A1
Yksikkö A2
Yksikkö A3
Yksikkö B1
Yksikkö B2
Yksikkö B3
Kokonaisvaltainen arki
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
38
Moniauttajatilanteissa tarvitaan verkostotyön
osaamista
•
Moniasiakkuus on sellaista monimutkaisuutta, jota sektorijakoinen
järjestelmä ei kykene ratkaisemaan tyypillisimmillään keinollaan eli
erikoistumalla lisää.
•
Vaikka kunkin työntekijän toiminta olisi yksittäin tarkasteltuna
perusteltua, on mahdollista, ettei kokonaisuus ole kenenkään toiveiden
mukainen.
•
Jotta ammatilliset toimenpiteet tuottaisivat asiakkaiden hyvinvoinnin
kannalta hyödyllisen kokonaisuuden, niiden tulisi integroitua arjen
kannalta mielekkäästi.
•
Toimiva Arki on saatava yhteistoiminnan suunnittelun perustaksi.
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
39
JATKUU …
•
Moniauttajuus "pakottaa" ylittämään rajoja sekä
palvelujärjestelmän sisällä (yksiköiden, ammattikuntien,
työntekijöiden jne. välillä) että työntekijäverkoston ja
asiakasverkoston välillä
•
Rajojen ylittäminen edellyttää vastavuoroisuutta, suuntautumista
vuoropuheluun, dialogiin.
•
Dialogisuudessa kuuntelu on yhtä tärkeätä kuin puhuminen.
Tähtäimessä on ajatusten ja suunnitelmien kehittely yhdessä.
Se ei onnistu mikäli koetetaan määrittää toisille miten heidän tulisi
ajatella ja toimia.
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
40
Mitä pulmia verkostopalavereilla koetetaan ratkoa
– asiakkaiden, työntekijöiden ja johtamisen tueksi
• Palveluiden/toimenpiteiden hajanaisuuden pulma
Tavoite: Toimintojen integraatio arjen kannalta hyvin
• Arjen voimavarojen käyttöön saannin pulma
Tavoite: Lähiverkoston tuki ja ammattiauttamisen mahdollisuudet yhdessä
• Kohtaamisen pulma
Tavoite: Voimaannuttavat kokemukset itse kohtaamistilanteissa
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
41
Milloin pitää olla muitten kanssa?
- Verkostopalavereita tarvitaan, kun …
• tulee tunne, että omat huolet kasvavat ja mahdollisuudet
auttaa asiakasta/perhettä kaventuvat
• havaitsee, että tuki ei mene tueksi
• on epäselvyyttä mitä muut tahot tekevät ja haluaa saada
tilanteeseen lisää ymmärrystä ja tapauskohtaista
koordinaatiota
• tajuaa, että erikseen toimimalla ei ymmärrä riittävän hyvin
millaisesta kokonaisuudesta on kyse
• haluaa monitoimijaisissa tilanteissa luoda yhteistä hoito-,
kuntoutus- tai toimintasuunnitelmaa
• ollaan siirtymä- ja nivelvaiheessa
13.4.2015
Verkostojen mahdollisuudet / Jukka Pyhäjoki
42
Verkostotyön tarve vyöhykkeellä
Läheisja työntekijätuki toimii.
Sitä ei
tarvitse
miettiä.
Toiminta
liittyy
hyvin
kokonaisuuteen.
Huolet hälvennettävissä omalla
toiminnalla.
Ennakointi: asiat
ratkeavat perustehtävän puitteissa.
Läheis- ja työntekijäverkostoihin ei
tarvitse juurikaan
orientoitua.
Huolet eivät hälvene
omalla toiminnalla.
Ennakointi: toteuttamalla
perustehtävää
tähänastiseen tapaan
ollaan kohta pulmissa.
Epätietoisuutta: mitä
muut aikovat ja tekevät.
Yhteistyöyritykset eivät
tuota toivottuja tuloksia.
Huolet eivät hälvene
ennen kuin lapsi on
turvassa.
Ennakointi: pulma ei
missään nimessä ole
tavallisen perustehtävätyön piirissä.
Tarvitaan selkeätä ja
määrätietoista
kriisityötä.
Mahdollinen
verkostotyön
tarve: Miten
hälventää pienet
huolet, jotka eivät
liity yksilöön/
perustyöhön?
Verkostotyön tarve:
Miten saada aikaan
selkeyttä ja parempi
toiminnan koordinaatio
& saada läheisten ja
työntekijöiden
voimavarat yhteen.
Verkostotyön tarve:
Miten saada nopeasti
kokoon yhteistyö,
joka pystyy antamaan
turvaa ja psykologista
jatkuvuutta.
Käytännöt huolen mukaan
Ennakointidialogit I:
Alueneuvonpidot =
asukkaat ja työntekijät
palaveeraavat, jotta
saadaan kuvaa
tarvitaanko
yhteistoimintaa / missä
asiassa.
Ennakointidialogit II:
Tulevaisuuden muistelu
perheiden kanssa, jotta
saadaan selkeyttä ja
koordinaatiota
Läheisneuvonpidot, jotta saadaan
läheisten kanssa lastensuojelun sopimus
ja lapselle uusi mahdollisuus
Teemaneuvonpidot =
yhteistoiminnan
suunnittelu tarpeelliseksi
koetun yhteisen teeman
merkeissä
Huolten ottaminen puheeksi dialogin
avauksena
Verkostoterapia, jotta voidaan
jakaa emotionaalista taakkaa
ja saada verkostot sitoutumaan
kriisin ratkaisemiseen
Avoimet dialogit, jotta
psykoottiset oireet voidaan
korvata yhteisellä kielellä
turvallisessa dialogiprosessissa
Yhteistoiminta on voimaa - onko?
"1 +1 >2"
" Neljä silmää näkee enemmän kuin kaksi"
vai
"Mitä useampi kokki sitä sekaisempi soppa"
"Joukossa tyhmyys tiivistyy"
– Yhteisestä päämäärästä huolimatta tilanteen rakenne
tuottaa voimia, jotka johtavat ei aiottuun lopputulokseen
(Eskola 1982) -> ulkopuolinen ohjaaja
– Myönteinen kasautumisvaikutus yhteistoiminnassa:
 motivaatio, sitoutuminen ja vastuu
– Miten yhteiset kokoontumiset saadaan tuottamaan
myönteistä kasautumisvaikutusta?
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
45
•
Ratkaisevaa yhteistoiminnan kehittymiselle on se, pystyykö rajalla
toimiva systeemi luomaan tilanteeseen riittävästi järjestäytyneisyyttä, joustavuutta ja ongelmien monipuolista hahmottamista (Seikkula 1991). (Ulkopuolisten vetäjien tehtävä)
•
Jotta dialoginen kohtaaminen onnistuisi, täytyy jokaisen osallistujan
tuntea itsensä yhteistyöjärjestelmän tasavertaiseksi osallistujaksi.
•
Imber-Blackin (1988) mukaan palavereissa perheenjäsenet ja
työntekijät saattavat kytkeytyä toisiinsa onnettomilla tavoilla, jotka
ehkäisevät kasvua ja kehitystä perheen jäsenissä ja aikaansaavat
kyynisyyttä ja uupumista auttajissa sekä tuottavat jumiutunutta
yhteistoimintaa systeemien välille. Pahimmillaan huonosti
onnistuneet kytkeytymiset johtavat eri tahojen väliseen syyttelyyn ja
liittoutumien syntymiseen, jossa toimijoita jaetaan hyviin ja pahoihin.
Miksi verkostopalaverit voivat mennä jumiin
• Palavereissa määritellään suhteita; kuka on
"pätevä/pätevin" tilanteen määrittelijä.
• Yritetään määritellä yhteistä ongelmaa. Sellaista ei ole.
Kullakin on omat ongelmansa.
• Säädellään omaa sitoutumista ja kuormittumista.
Kartellaan kontrollitehtäviä.
• Negatiiviset vuorovaikutusrakenteet toistuvat
rajasysteemeissä; auttamisjärjestelmien ja asiakkaan
kohdatessa
Avoimen yhteistoiminnan haaste
• Huolen kasvu ja monimutkaiset tilanteet houkuttavat
monologisuuteen
• Toive asioiden saamisesta hallintaan kasvaa
• Houkutus lisätä hallintaa koettamalla hallita toisten
ajatuksia ja toimintaa sekä muuttaa toisia (toimenpiteiden
kohteita, esineitä)
• ”Tietäminen” tappaa uteliaisuuden
• Kiinnostus erilaisiin näkökulmiin, toisten (myös itsen)
kuunteluun ja näkemysten monipuolistamiseen vähenee
• Neuvotuttaminen ja toimenpidekeskeisyys
• Kontrollin delegointi ja salailu-arvailurakenteet
• Siirtymä- ja nivelvaiheet
• Rajojen ylittäminen edellyttää vastavuoroisuutta,
suuntautumista vuoropuheluun, dialogiin.
• Jotta saavutetaan hyviä asiakkaiden, työntekijöiden ja
läheisverkostojen voimavarojen yhdistelmiä, tarvitaan
dialogisia kohtaamisia ihmisten ja verkostojen välillä.
Tarvitaan tukea kohtaamisten dialogisuudelle
Tarvitaan dialogisia yhteistyötapoja.
Dialogisen kohtaamisen edellytyksiä:
• Usko ihmiseen
- "Dialogi vaatii syvän uskon ihmiseen, uskoa hänen kykyynsä
kehittyä ja uudistua, luoda ja uudelleen luoda, uskoa hänen
haluunsa tulla täydemmäksi ihmiseksi. Usko ihmiseen on
dialogin edellytys a priori; dialoginen ihminen uskoo toisiin
ihmisiin jo ennen kuin hän kohtaa heidät kasvokkain” (Freire
2005)
• Luottamus ihmisiin ja heidän kykyynsä ajatella
- Rakkaudelle, nöyryydelle ja uskolle perustuva dialogi
muodostuu tasavertaiseksi suhteeksi, jonka seuraus on
osapuolten keskinäinen luottamus ja kumppanuus. Luottamus
syntyy kohtaamisessa, jossa ihmiset tuovat aidosti esiin omat
toiveensa, halunsa ja huolensa (Freire)
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
50
Dialogisen kohtaamisen edellytyksiä
• Toivo siivittää yrittämään ja jatkamaan eteenpäin
hankaluuksista huolimatta
- Ihmisten välistä kohtaamista ei voi käydä epätoivon ilmapiirissä.
Jos osapuolet eivät usko saavuttavansa mitään, on heidän
kohtaamisensa tyhjää ja merkityksetöntä, byrokraattista ja
väsyttävää. Toiveikkuuden kokeminen ja positiivinen lataus luo
innostuneisuutta, voimavaroja ja energiaa.
• Uteliaisuus -> Vaihtoehdot -> Toiveikkuus -> Halu, usko ja
motivaatio -> Muutosprosessi
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
51
Dialoginen asiantuntija:
•
•
•
•
•
tietää omat rajat
tietää mitä ei tiedä
osaa pyytää apua
sietää epävarmuutta
lähestyy ihmisen elämää ja arkea ainutkertaisena
tietona
• reflektoi ja muuntelee omaa toimintaa vuorovaikutuksessa saadun tiedon ja palautteen
pohjalta
• hyödyntää erilaisuutta ja moninäkökulmaisuutta
suunnittelija Jukka Pyhäjoki
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
52
Muisteluporina:
MISTÄ ON HYVÄT VERKOSTOLLISET
KOHTAAMISET TEHTY?
a) Muistele onnistunutta asiakasverkostopalaveria.
Pohtikaa mikä palaverista teki Sinulle toimivan ja hyvän
kokemuksen
b) Millainen verkostopalaveri on/olisi asiakkaan
näkökulmasta hyvä?
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
53
Toimivan verkostopalaverin ehdot:
• Kaikki osallistujat voivat olla sekä saavana että antavana
osapuolena = mahdollisuus kehittyä
• Kaikki saavat tuekseen monipuolisuutta ja näkemysten kirjoa
turvallisessa ja energisoivassa muodossa/tahdissa
• Verkostosta löytyy sekä lisäymmärryksen että voimavarojen
yhdistelyn mahdollisuuksia
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
54
Toimiva verkostopalaveri:
• ”se mahdollisuus puhua, sehän siinä kaikista tärkeintä mun
mielestä ja kuunnella tietenkin muitakin ihmisiä…verkosto
on kiinnostunut palaverista aidosti ja siitä mistä siellä
keskustellaan ja niistä asioista ja sitten se, että näihin
palavereihin varataan tarpeeksi kauan aikaa, olennaista on
tietysti se, että lähtee itse avoimin mielin ja rehellisesti
mukaan ja myös se, että ei joudu sinne nurkkaan ja sitten
viranomaiset puhuu kolmannessa persoonassa ja siellä vaan
kuunnellaan, ja toiset heristää sormea, että hiljaa siellä
nurkassa, me täällä keskustelemme sinusta ja mitä tässä
tehdään. Sitten se, että keskitytään sellaiseen positiiviseen
suunnitteluun ja yritetään saada se palaveri sellaiseksi, että
siinä suunnitellaan nimenomaan positiivisia asioita, ettei
niinkään kaivella mitään vanhoja eikä arvostella muita tai
toisen tekemisiä eikä menneitä”
• ”Lähden palaverista hiukan toiveikkaampana,
luottavaisempana ja selkiytyneempänä ratkaistavien ja
pulmallisten asioiden suhteen kuin sinne tullessa”
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
55
Miten edistää kunnioittavaa kohtaamista?
• Suuntautuminen tulevaisuuteen
- ”Tulevaisuus ei ole jotain, minkä ihmiset vastaanottavat, vaan
jotain minkä he luovat” (Freire)
• Liittymistä asiakkaan/työntekijän arkeen ja arjen
kokonaisvaltaista kuulemista
- Tavoitteet on etsittävä yhdessä ihmisten kanssa heidän arjestaan,
heidän todellisesta elämäntilanteestaan, koska muuten kasvatus,
hoito tai johtaminen ei kykene motivoimaan vaan vieraannuttaa
entisestään ihmisiä todellisuudesta (Freire).
• Kunnioittavan, tasavertaisen ja turvallisen ilmapiirin
luominen
- Ihmisen
kasvu mahdollistuu turvallisessa, rakentavassa ja dialogia
mahdollistavassa ympäristössä. (Siitonen 1999)
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
56
Jatkuu…
• Sietämällä epävarmuutta toisten ihmisten kohtaamisen
kautta
- Dialogisessa kohtaamisessa epävarmuuden sietäminen
vaatii, että asioita ei yritetä ymmärtää liian pian ja lopullisesti.
- ”Totuudet eivät ole varmuutemme, vaan pikemmin
epävarmuutemme merkkejä, joiden sisältöä ja merkitystä
meidän on jatkuvasti kyettävä arvioimaan uudelleen” (Ojansuu
2004)
• Erilaisten näkökulmien kunnioitus ja moniäänisyys
- Moniäänisessä dialogisessa kohtaamisessa kaikki
keskusteluun osallistujat rakentavat todellisuutta yhdessä.
Jokainen tuo keskusteluun oman totuutensa, jonka pohjalta
syntyy yhteistä ja jaettua ymmärrystä tilanteesta
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
57
Rakennusaineksia osallisuutta, kumppanuutta
ja avoimuutta lisääville verkostopalavereille
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Palaverin valmistelu (kutsuminen, miksi koolle)
Palaverin avaus (turvallisuus)
Kunnioittavan, tasavertaisen ja turvallisen ilmapiirin luominen
Ulkopuolinen vetäjä / sovitaan johtajuudesta
Suuntautuminen tulevaisuuteen ja asiakkaan/perheen arki keskiöön
Autetaan puhumista, kun eri tahoja paikalla ("Puhu mulle")
Puhumisen ja kuuntelun erottaminen
Osallistujat puhuvat omista toimintamahdollisuuksista ja huolista käsin,
ei toisten toiminnan määrittelyä
Seuraavista askelista sopiminen (sitoutuminen ja vastuu)
Palaute palaverikokemuksesta.
Jälkipuinti asiakkaan/perheen kanssa
Prosessin seuranta
13.4.2015
Jukka Pyhäjoki
58
Dialogisten verkostopalaverien
perusperiaatteita
• Keskeistä vuoropuhelun synnyttäminen, jossa kaikki tulee
huomioiduksi ja jokainen voi tuntea läsnäolonsa tärkeäksi
• Asiakas ja hänen läheisensä osallistuvat kaikkeen heidän
elämäänsä ja arkeensa liittyvään pohdintaan; siten ovat
mukana synnyttämässä hoitopäätöksiin ja -suunnitelmiin
johtavia ajatuksia.
• Keskustelussa pyritään synnyttämään useampia
näkökulmia eikä mihinkään lopulliseen totuuteen pyritä
• Toisten havaintojen kunnioitus ja huomiointi
Jukka Pyhäjoki
Dialogisten verkostopalaverien
perusperiaatteita
• Kaikki havainnot ja tunteet ovat yhtä oikeita ja arvokkaita
• Jokaisella on mahdollisuus ilmaista havaintonsa ja
tunteensa sekä kuunnella mitä muut ovat havainneet ja
kuulleet
• Jokaisella on mahdollisuus kuunnella itseään
• Ystävällisyys, kohteliaisuus ja kunnioitus
• Tavoite uskottava toiveikkuus
Jukka Pyhäjoki
Ennakointidialogit (Arnkil&Eriksson)
 Moniasiakkuus ja jumiutunut tilanne
- Kuinka tuki menisi tueksi?
 Lähtökohtana asiakkaan arki ja siihen liittyvät toimijat
 Sovitaan perheen kanssa keitä mukaan palaveriin
 Tavoitteena eri osapuolten vastuun- ja työnjaon selkiyttäminen ja
konkreettinen tukisuunnitelma perheelle
 Katsotaan tulevaisuuteen
 Palaverissa tutkitaan omia toimintamahdollisuuksia, etsitään sopivaa
tukea ja kerrotaan omista huolista, jotta toimiva suunnitelma ja uskottava
toiveikkuus voidaan rakentaa
 Ulkopuoliset vuoropuhelun vetäjät (verkostokonsultit) ohjaavat palaverin
kulkua kysymyksillä
 Vuoropuhelurakenteella turvataan kaikkien mahdollisuus puhua, tulla
kuulluksi ja kuunnella.
Jukka Pyhäjoki
Ennakointidialogin vaiheet
1. NEUVOTTELU
Palaverin tilaus ja
valmistelu
2. DIALOGI
Palaverin aloitus &
dialogi
3. KESKUSTELU
Palaverin
yhteenveto ja
lopetus
4. NEUVOTTELU
Palaverin jälkitoimet
A. Neuvottelut
•Tilaaja ja asiakas
•Tilaaja ja
verkostokoordinaattori
•Verkostokoordinaattori
ja verkostokonsultit
•Verkostokonsultit ja
tilaaja
A. Palaverin aloitus
-Tilaaja avaa, tutustuttaa
osallistujat sekä esittelee
miksi palaveri on
kutsuttu koolle
-Verkostokonsultit
esittelevät palaverin
rakenteen ja
tulevaisuuden muistelu menetelmän
A. Keskustelu
-Minkälainen
suunnitelma syntyi
-Miten edetään jatkossa
-Mitä tässä voidaan
sopia, mitä jää
sovittavaksi muualla
-Päätetään mahdollisesta
seurantapalaverista
A. Muistio
-Palaverissa sovittu
henkilö kirjoittaa
palaverin muistion ja
suunnitelman puhtaaksi
ja laittaa jakoon kaikille
osallistujille.
B. Koollekutsuminen
-Tilaaja tekee ja lähettää
(yhdessä asiakkaan)
kanssa kutsut palaveriin
osallistujille
-Tilaaja järjestää puitteet
palaverille
B. Dialogi
-Verkostokonsultit
vetävät vuoropuhelun;
ääneen ajattelemista
B. Asiakaspalaute
-Verkostokonsultit
keräävät osallistujilta
palautelomakkeet
B. Neuvottelut
-Mikä jää tilaajan, mikä
verkostokonsulttien
tehtäväksi
-Eri tahojen neuvottelut
päätöksiä varten
-Mahdollinen kokoava
neuvottelu
-Seuranta ja
mahdollinen
seurantapalaveri
Ennakointidialogit asiakkaiden kanssa
1. Palaverin valmistelu
2. Palaverin avaus
3. Dialogivaihe "Tulevaisuuden muistelu":
Asiakkaille/perheille & läheisille
1. "Vuosi" on kulunut ja asiat ovat nyt aika hyvin. Miten ne Sinun kannaltasi ovat?
Mikä sinua erityisesti ilahduttaa?
2. Mitä teit myönteisen kehityksen aikaansaamiseksi ja mistä sait tukea/millaista?
3. Mistä olit huolissasi "silloin vuosi sitten" ja mikä sai huolesi vähenemään?
Työntekijöille
1. Kuten kuulitte, asiat asiakkaan elämässä ovat nyt aika hyvin. Mitä teit
myönteisen kehityksen tueksi ja keneltä sinä sait tukea/millaista?
2. Mistä olit huolissasi "silloin vuosi sitten" ja mikä sai huolesi vähenemään?
4. Loppukeskustelu:
- Kun kaikkia tahoja on kuultu, tehdään keskustellen suunnitelma ja sovitaan
koordinaatiosta: kuka tekee mitä seuraavaksi ja kenen kanssa
- Seurannasta sopiminen ja palaute palvelukokemuksesta
Jukka Pyhäjoki
Tulevaisuuden muistelu suunnittelumetodina
1.Vuosi on kulunut ja toimintasuunnitelma (ohjelma/strategia) on valmis.
Mikä Sinua siinä erityisesti ilahduttaa? Mitkä ovat suunnitelman
painopisteet? Mistä suunnitelmaa erityisesti kiitetään? Mikä sinua
suunnitelman valmisteluprosessissa erityisesti ilahdutti?
2. Mitä itse teit suunnitelman hyväksi? Onko jokin teko josta olet
erityisen ylpeä? Saitko jostakin tukea, mistä/millaista?
3.Olitko huolissasi "silloin vuosi sitten" tämän suunnitelman
valmistumisen suhteen ja mikä sai huolesi vähenemään?
Kun kaikkia tahoja on kuultu, tehdään keskustellen suunnitelma ja
sovitaan koordinaatiosta: kuka tekee mitä tässä asiassa seuraavaksi ja
kenen kanssa
Verkostokonsulttien tehtävä:
• Edistävät moniäänistä keskustelua eri toimijoiden välillä, jotta
päästäisiin eteenpäin jumiutuneista tilanteista
• Auttavat kuulluksi tulemista ja kuuntelua monen ihmisen
palaverissa
• Puhuminen ja kuuntelu erotetaan
• Jokainen puhuu omasta näkökulmasta, ei muiden toiminnan
määrittelyä
• Nostavat perheenjäsenten toimivan arjen yhteissuunnittelun
kiintopisteeksi
• Johtavat tilannetta ja helpottavat kysymyksillään perhettä,
läheisiä ja työntekijöitä ajattelemaan ääneen toiveitaan, siihen
liittyviä tekoja ja tukea sekä huolia ja niiden huojentumista.
• Luovat "kahdenkeskisen puhu mulle" -asetelman
• Tukevat ydinteemojen esiin nostamisessa ja olennaisten
seuraavien askeleiden sopimisessa
Ennakointidialogien mahdollisuudet
moniammatillisessa yhteistyössä
• Syntyy avointa ja hyödyllistä keskustelua, kun palaverissa
on paikalla asiakkaita ja useita toimijatahoja
• Saadaan asiakkaiden ääni kuuluviin
• Selkeyttää eri toimijoiden tehtäviä perheen tukemisessa
• Luodaan uskottavaa toiveikkuutta tulevaisuuteen
• Keskustelun pohjalta syntyy suunnitelma, jonka
toteutumisessa perheellä ja eri toimijoilla on osansa
• Sovitaan jatkotoimista, koordinaatiosta ja
seurannasta
Jukka Pyhäjoki
Välitön palaute osanottajilta
Kaikki vastaajat N=845
Asteikko 1-10
Ka
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
K1 Kokemus palaverin hyödyllisyydestä
K2 Mahdollisuus kertoa omat ajatukset
K3 Omien huolenaiheiden kertominen
K4 Kokemus kuulluksi tulemisesta
K5 Mahdollisuus kuulla muiden näkemyksiä
K6 Uutta ymmärrystä muiden ajatuksista
K7 Omien ajatusten selkiytyminen
K8 Eri osallistujien osuuden selkiytyminen
K9 Eläytyminen hyvään tulevaisuuteen
K10 Otettiinko omat ehdotukset huomioon
K11 Luottamus asioiden järjestymiseen
K12 Uusia toimintavaihtoehtoja
K13 Tukea omaan tilanteeseen
K14 Toiveikkuus tilaisuuden päättyessä
Jukka Pyhäjoki
8,1
8,6
8,5
9,0
9,0
8,2
7,9
8,1
7,6
8,5
8,1
7,6
7,9
8,0
6-12 kk KULUTTUA n = 28 (Kokko 2006)
 peruskokemus: liikkeelle sysäävä voima
 lähes kaikilla useimmat (itse ehdotetut)
suunnitelmat/pyrkimykset toteutuneet
 myönteinen vaikutus suhteisiin: läheisverkossa ja viranomaisen
kanssa
 luottamus ja itseluottamus lisääntyi
 kritiikkiäkin esitetään mutta suunnitelmat toteutuvat
 ulkopuoliset vetäjät saivat pelkkää kiitosta
Asiakkaiden kokemuksia
• ”Kun saa kertoa asioista niin, että muut kuuntelevat ilman kommentteja,
•
•
•
tuntuu, että muutkin osapuolet joutuvat ajattelemaan perusteellisemmin
toisen ajatuksia. Sama pätee itseen.” (Kuuntelu ja kuulluksi tuleminen)
”…mikä oli tärkeätä oli se, että yksikään verkoston osanen ei ollut
vetämässä sitä palaveria, vaan ulkopuolinen vetäjä, ja verkosto
kokonaisuudessaan, meistä alimmista sinne korkeimpaan, lähes ylimpään
johtoon asti oli tasavertaisena siinä, kenelläkään ei ollut etuoikeuksia
tavallaan.” (Tasavertaisuus)
”Alkuun se oli ahdistavaa. En ollut oikeen sukulaisten kanssa missään
tekemisissä. Sitten kerralla kaikkien kanssa samaan huoneeseen.
Hermostunut mä oli silloin. Mä muistan vieläkin sen hien mikä mulle tuli
kun mä puhuin niitten eessä. Kyllä se pelotti. Loppujen lopuksi siitä hyvä
fiilis tuli.” (Turvallisuus)
”Se oli turvallinen ilmapiiri…ehkä ihan aluksi oli sellai, että oli vähän
semmonen turvattomuuden tunne, että mitä mulle tehdään täällä… mut se
hävis hyvin äkkiä, et muutama minuutti ja sitten mä uppouduin niin täysillä
siihen omaan kuvitelmaan ja suunnitelmaan tulevasta vuodesta, ilmapiiri
oli ja muutenkin, kokonaisilmapiiri oli hyvä.” (ilmapiiri)
Asiakkaiden kokemuksia
•
•
•
”Senkin huomasin, että pystyn puhumaan sukulaisille. Hyvin vähän olen
niitten kanssa puhunut asioitten oikeista laidoista. Pelkäsin että niille ei
pysty puhumaan tollasia asioita, mutta helppoa se olikin… Nykyään
puhutaan, ei ole sellaista asiaa enää mistä ei puhuttaisi. … Aika hyvin olen
sitä tukee saanutkin. Kaikkee henkistä tukee, yhteydenpitoa ja yhdessä
tekemistä.” (Konkreettinen tuki)
”Tuntui hyvältä kuulla, varsinkin huolenaiheet, niistä ei sitten pimittänyt
esimerkiksi lastensuojelu ja sosiaalipuoli, et nyt niin kuin rehdisti eteenpäin
ja siten se, että he ilmaisivat sen, että mitä he haluavat, että luottamus
lisääntyy…yleensä he ovat kertoneet niistä jälkeenpäin, kun on rullat
pyörimässä jo väärään suuntaan, niin sitten vasta on ruvettu puhumaan”
(Rehellisyys ja avoimuus)
”…siis se että on toimiva verkosto, niin se lisäsi sitä toiveikkuutta, että kun
siinä kokouksessa se tuntu todella sellaiselta, että tää juttu natsaa, ihan
saletti kybällä…kyllä palaverin jälkeen oli paljon toiveikkaampi…”
(Uskottava toiveikkuus)
Verkostokonsulttitoiminnan rakenne
Verkostopalaverien
tilaajat
Verkostokonsultit
Verkostokoordinaattori
ylisektorinen johtaminen
osana eri sektorien ja
toimipisteiden perustyötä
Kuinka tukea ja edistää verkostomaisia ja
ylisektorisia työkäytäntöjä?
• Verkostotyö nähdään ja sallitaan osaksi perustyötä ja tehtävää.
– Suoritejärjestelmät tukemaan verkostotyötä
– Ylisektorinen kalenteri; yhteinen aika verkostolliselle yhteistyölle
• Tunnistetaan verkostotyön tarve.
– Jumitilanteisiin on käytössä selkeyttäviä, kunnioittavia ja
voimaannuttavia verkostotyömenetelmiä
– Kriisitilanteissa selvät sovitut hoitopolut ja kriisityömenetelmät.
Verkostojen tuki kriisitilanteissa. Kuinka verkoston tuki nopeasti
käyttöön?
• Tarpeeseen löytyy osaamista ja tietoa verkostomaisista
työmenetelmistä (koordinaatio)
Jatkuu…
• Yhteistoimintaa ohjaavat yksinkertaiset ja selvät (eettiset)
säännöt:
– Asiakasta ei saa lähettää lähettämättä itseään
– Asiakkaan asioista ei puhua ilman asiakasta tai hänen lupaansa
– Perhe ja läheiset mukaan hoitopäätöksiä tehdessä
• Kokonaisuuden tavoittelu näkyviin
”kakunjakotaisteluiden” ja siilojen johtamisen sijaan
• Verkostotyö ja rajojen ylittäminen tarvitsee onnistuakseen:
1.osaamista
2.rakenteita
3.ylisektorisen johdon suojelua
Mitä seuraavaksi?
• Verkostodialoginen toimintajärjestelmä ja –kulttuuri
– Rajojen ylittämisen taito ja kunnioittavat yhteistoiminnan menetelmät
ja käytännöt
• Tarpeenmukaisuus ja ajoittaminen -> oikea toimenpide oikeaan
aikaan
– Dialoginen johtaminen (päätöksentekokokouksista
dialogifoorumeihin)
– Palveluiden kehittäminen yhteistuottamalla 360 asteen hengessä
-> sitoutuminen ja vastuu
– Dialogisuutta tukevat rakenteet (oppimisen tilat, ”asiakkailla oikeus
reflektoiviin työntekijöihin ja tuloksellisiin asiakaslähtöisiin
työmenetelmiin”)
– Ylisektoriset toimintamallit ja eettiset ohjaavat periaatteet eri
sektoreilla, yhteisöissä ja johtamisessa
– Systemaattinen palaute- ja seurantajärjestelmä