Transcript ADperusteetLukioFilosofianOpetuksenHistoriaa11

Filosofian opetuksen historiaa
Eero Salmenkivi
Opettajankoulutuslaitos
Antiikki
 Paideia - ihmisen muovaaminen
W. Jaeger, Paideia I-III
 hyve (sivistys?) ähtökohtaisesti aristokraattista
 yhteisön ja yleisen mielipiteen paine
 yhteiskunnallinen murros alkaa murtaa tätä jo 600-luvulla
eaa. (Arkhilokhos)
 Filosofian synty
 Paideia, yksilöllisyyden itu (Dodds: häpeäkulttuurista
syyllisyyskulttuuriin) <->
 rationaalisuuden nousu
1. Vastakkainasettelu, auktoriteetti:
Filosofia ja runous
 yritys opetuksen ja kasvatuksen haltuunottamiseksi
järjelle ja totuudelle → seurauksena
yhteenkietoutuminen esim.
 Parmenideen runo
 Platonin myytit.
Sofistien valistus
 hyveen (ja yhteiskunnan) demokratisoituminen
 opettajan asema: viisas opettaa
 relativismi (nomos vs. fysis)
 2. Vastakkainasettelu, totuus:
Filosofia/Totuus vs. sofistit (ym.) luulo/suostuttelu
ym.
 Koska filosofia voi enää harvoin esittää totuuden torvea
(esim. Rorty 1989), tämä’ on filosofian opetuksen kannalta
ongelmallista
Sokrates
 Sokrates itse ei kirjoittanut mitään. Päähenkilönä hän
kuitenkin aloitti kokonaisen uuden kirjallisuuden lajin,
sokraattiset dialogit tai kirjoitukset (sokratikoi logoi)
(Aristoteles, Runousoppi, 1447b1).
 Useissa tapauksissa on luontevaa puhua Platonin
Sokrateesta tietyissä dialogeissa.
 Tällöin on (kaikissa dialogeissa!) muistettava, että kyse ei
ole sen enempää historiallisesta henkilöstä kuin
yksiselitteisestä Platonin äänitorvestakaan.
 Lukiossa on useimmiten mielekästä puhua kuin Platonin
Sokrates olisi historiallinen Sokrates.
Opettaminen
 ”Minä en kuitenkaan ole koskaan ollut kenenkään
opettaja. En tosin ole koskaan kieltänyt ketään, en
vanhaa enkä nuorta kuuntelemasta, jos huvittaa, kun
puhun tai puuhailen omiani, mutta sitä en tee, että
maksusta keskustelisin ja kieltäytyisin siitä muuten.
Kyselen mielelläni yhtälailla rikkailta ja köyhiltä ja keneltä
tahansa, joka vain tahtoo kuunnella minua ja vastailla
kysymyksiini. Oli siitä sitten hyötyä tai ei, vastuullisena
minua ei ole oikein pitää; enhän ole koskaan luvannut
opettaa kenellekään mitään enkä ole liioin opettanut. Jos
joku väittää oppineensa tai saaneensa kuulla minulta
jotain sellaista, mitä muut eivät ole saaneet kuulla, hän ei
puhu totta.” (Apologia 33bc)
 Sen sijaan otin tehdäkseni jokaiselle erikseen suurimman
hyvän työn, minkä ihminen mielestäni voi toiselle tehdä:
yritin saada teidät uskomaan, että tärkeämpää kuin
mikään muu on kehittää itsensä mahdollisimman hyväksi
ja viisaaksi ja että valtion parantaminen on tärkeämpää
kuin mikään muu julkinen toiminta. Samalla tavoin yritin
opettaa teidät suhtautumaan kaikkeen. (ipologia 36c)
 Platonin kömpelyys (U. Remes et al. 1977, 280)?
 Toisaalta jännite kahden eri opettamisen käsitteen välillä
näkyy myös esim. Menonissa
Ateenalaisten odotukset opettajalle (G.A.Scott)
1. Opettaja väittää pystyvänsä opettamaan (instruct) toisia
erityisessä aiheessa, josta oppilas ei tiedä mutta opettaja
tietää.
2. Opettaja ottaa opetuksesta (rahallisen) palkkion.
3. Opettaja opettaa vain, jos saa maksun
-> Scott: sofistit rahataloudessa, Sokrates lahjan
antajana (Mauss, Derrida?)
4. Opettaja opettaa luennoiden (tietoa siirtämällä)
(Scott 2000, 24)
3. vastakkainasettelu: viisaus ja opettaminen
 Filosofia vs. sofia
”– Miksi häntä [erinomaista keskustelijaa] nimittäisit? –
Viisas olisi ehkä liian mahtipontista, se nimitys sopii yksin
jumalalle, mutta viisauden ystävä (filosofi) olisi ehkä
sopiva ja kohtuullinen” (Faidros, 278d).
 opettamisen ongelma (miten rakastamista opetetaan?)
Platon (427-347 eaa.)
 Akatemia
 Opetetaan ymmärtämistä, ei tiedon toistoa
 Niiniluoto ym. palaa tähän ajatukseen 1989
 Filosofian opetuksen vaativuus →
4, vastakkainasettelu:
 filosofiaa eliitille vs. kaikille:
 Elitistinen filosofia (Adorno, Dummett, Platon, von Wright?)
 Platonin mukaan on olemassa ”on olemassa eräs keino” sen ”
testaamiseen”, ovatko jotkut ”todella syttyneet filosofialle”:
”Heille on osoitettava, mitä filosofia kokonaisuudessaan on, millaista se on
luonteeltaan, millaisia opintovaiheita siihen kuuluu ja miten suurta
vaivannäköä se vaatii. Jos kuulijalla on niin jumalallinen luonteenlaatu, että
hän on todellinen filosofi ja filosofian arvoinen, hän ymmärtää saaneensa
kuulla ihmeellisestä tiestä ja tahtoo ehdottomasti lähteä seuraamaan sitä,
koska hänen ei muuten kannata elää. Sen jälkeen hän jännittää voimansa ja
pakottaa siihen myös tiennäyttäjänsä, eikä hän hellitä ennen kuin on vienyt
kaikki aikeensa päätökseen tai vahvistunut niin paljon, että pystyy itse
opastamaan itseään ilman tiennäyttäjää. Näin hän ajattelee ja elää, ja
kaikessa toiminnassaan, mitä se lieneekin, hän pitää kiinni filosofiasta ja
sellaisesta elämäntavasta, joka pystyy parhaiten kehittämään hänessä
oppimiskykyä, muistia ja järkevän päättelyn taitoa. Päinvastaista
elämäntapaa hän vihaa.”

 On vaikea arvioida, kuinka hyvin tällainen shokkihoito
toimii tämän päivän lupaavien filosofien kanssa.
Katkelman tarkoituksena on kuitenkin nimenomaan
huolehtia siitä, ettei mukaan pääse niitä,
”jotka eivät ole tosi filosofeja vaan ovat hankkineet
käsityksistä itselleen vain pintasilauksen - kuten jotkut
ruskettavat itsensä auringossa - huomaavat kuinka paljon
heillä on opittavaa, kuinka paljon vaivaa se vaatii ja
kuinka tarpeellista on sitä varten noudattaa kohtuullista
elämäntapaa, he pitävät sitä vaikeana ja mahdottomana.”
(VII kirje 340a-341a.)
5. vastakkainasettelu
 Filosofia – retoriikka (Isokrates 436-338 eaa.) =
 omistautuminen vs. yleissivistys
Isokrateen ajattelun pohjalta roomalaisajalla (Cicero)
vakiintui:
 Seitsemän vapaata tiedettä =
trivium = grammatiikkaa, retoriikkaa ja dialektiikkaa
quadrivium = aritmetiikkaa, geometriaa, astronomiaa ja
musiikkia.
 Kysymys: onko filosofiasta hyötyä?
Aristoteles (384 – 322 eaa.)
 tieteen käsite (A:n aksiomaattinen malli)
 mielekkään keskustelun ehtojen määrittely
 logiikan ja retoriikan tieteiden perustaminen
 Lykeion
 6. Vastakkainasettelu:
filosofia ja tiede
Keskiaika
 Opetus kirkon alaisuuteen
 teologiasta korkein opinala
 itsenäisinä lääketiede ja oikeustiede
 filosofian opinnot yleisinä perusopintoina
 koulut kiinnittyivät aluksi luostareihin ja
tuomiokirkkoihin
 Koulujärjestelmä
 luostarikouluissa (myös ns. triviaalikoulut), opetettiin
triviumin aineita, käytännössä latinaa ja
kaunopuheisuutta
 katedraalikouluissa opetettiin myös quadriviumin
aineita, edellisten lisäksi erityispainoa logiikalla
(Aristoteles)
 yliopistolaitoksen synty sydänkeskiajalla
Uusi aika
 Koulu- ja yliopistojärjestelmä
 lähes ennallaan, filosofia ja latina säilyttivät asemansa
 Uudet tuulet
 ramismi logiikassa aristotelismin rinnalle
 Petrus Ramus (1515-1572), käytännöllisyys ja
kokemus logiikassa (observatioi, experimentia,
inductio)
 myöhemmin myös Descartesin ym. uudella (antiskolastisella) filosofialla vaikutusta
 filosofian opintojen ala muuttuu ja laajenee
 uskonpuhdistuksen vaikutukset koulujärjestelmään ja
filosofian opiskeluun
 kirkkokunnittainen ja alueellinen eriytyminen
Ruotsi-Suomi
Yliopistolaitos ja filosofian alat
 1640 perustetun Turun Akatemian filosofiseen
tiedekuntaan tuli neljä professuuria. Niiden alaksi
määriteltiin
i) etiikka, valtio-oppi, historia, ii) logiikka ja runous; iii)
matematiikka sekä iv) kaunopuheisuus. Kaksi ensin
mainittua käsittivät silloisen filosofian tutkimuksen ja
opetuksen, ja ne vastaavat jossain määrin nykymuotoisia
käytännöllisen ja teoreettisen filosofian oppiaineita.
 1700-luvun kansainvälisiä vaikuttajahahmoja filosofiassa
olivat muiden muassa Wolff, Locke ja Leibniz, vaikutusta
myös Suomessa. Merkittävimpiä suomalaisia ajattelijoita
oli käytäntöön suuntautunut Anders Chydenius (1729-83).
Kouluolot
 koulujärjestys v. 1571. Opetuksen päämäärä:
kaunopuheisuus; aineina vain latina, uskonto ja laulu.
Suomessa 7 oppilaitosta.
 V. 1611 lukioiden perustaminen aloitettiin. Kouluista
muodostui 6-luokkaisia katedraalikouluja ja 4-luokkaisia
maakuntakouluja. Filosofiaa opetettiin maakuntakoulujen
ylimmällä eli 4. luokalla sekä triviaalikoulun neljännellä ja
lukion ensimmäisellä luokalla. Logiikan pääpiirteet oli
opeteltava ulkoa, myös väittelyjä oli.
 Viipurin lukiossa väittelyitä tuli olla lauantaisin klo 8-10 ap.
Väittelijän tuli kolme päivää ennen väitöstilaisuutta
ilmoittaa oppilauseensa lukion lehtorille ja päivää ennen
kiinnittää se suuremman lukusalin oveen. Samalta
luokalta, jolta väittelijä oli, oli valittava kolme varsinaista
vastaväittäjää. Väittelyt tuli viedä läpi kohtuullisuutta ja
dialektiikan lakeja noudattaen. "Niiden, jotka väittelevät
joko Ramuksen tai Aristoteleen näkemysten puolesta,
pitää ilman katkeruutta ja herjauksia rehellisesti ja
kohteliaasti puolustaa sitä mikä heistä näyttää oikealta."
Väittelyä käytettiin myös siveysopin opetuksessa.
(Paakkola 1979)
 V. 1693 filosofiaan tuli Aristoteleen luoma erottelu käytännöllisen ja
teoreettisen filosofian välillä. Teoreettinen filosofia oli
koulujärjestyksessä logiikkaa (sekä vähän metafysiikkaa) ja
käytännöllinen siveysoppia.
 1724 –1843 oli filosofian opetuksen määrällinen huippukohta.
Viikkotunteja kahdella ensimmäisellä lukioluokalla oli n. 10, kun
kaikkien aineiden yhteistuntimäärä oli 43h/viikko. Oppikirjoja oli
logiikasta, metafysiikasta ja etiikasta.
Autonomian aika (1809-1917)
 yliopisto Helsinkiin
 Keskeisemmiksi vaikuttajaksi Hegel, merkittävin edustaja
meillä J. V. Snellman (1806-1881), joka muiden toimien
takia jäi jossain määrin paitsioon sekä yliopistossa että
varsinkin koululaitoksen muovaamisessa (Cygnaeus)
 Vuosisadan lopulla irtiottoa Hegeliin, merkittävin Edward
Westermack (1862-1939)
Kouluolot
 1843 filosofian asema heikkeni selvästi. Tuntimäärä väheni,
filosofiaan liitettiin psykologia ja sitä opetettiin vain lukiossa.
Syynä tähän voidaan katsoa olevan se, ettei filosofia (logiikka)
palvellut tuolloin yhä enemmän vaikutusvaltaa saaneen
yhteiskuntaluokan, porvariston, välittömiä käytännöllisiä
intressejä. Etiikka liitettiin sittemmin uskontoon.
 1869 kouluylihallitus: koko koululaitos pois kirkon alaisuudesta
 1872 oppikoulut jaettiin lyseoihin, joiden pääasiallisimpana
tarkoituksena oli tieteellisen sivistyksen perustaminen, ja
reaalikouluihin (kansakoulun ja ammattikoulun välissä.
lakkautettiin jo 1800-luvulla). Lyseoissa oli joko neljä tai
seitsemän luokkaa ja seitsemännen luokan oppimäärä oli
kaksivuotinen.
 Tämä koulujärjestys osoittautui pitkäikäiseksi, so.
Rinnakkaiskoulujärjestelmä, jossa 4-5 kansakouluvuoden
jälkeen suunnattiin joko kansalaiskouluun & työelämään
tai 4-5 vuotiseen keskikouluun, joka yhdessä lukion
kanssa muodosti 8-vuotisen oppikoulun
 se oli voimassa tietyin muutoksin aina siihen asti kun
peruskoulu laajeni kattamaan koko maan 1970luvulla.
 Venäläistämisaalto pyyhkäisifilosofian opetuksen
kokonaan pois (palautettiin vain osin)
Itsenäisyyden aika
Yliopistofilosofia
 merkittäviä esim. Eino Kaila (1890–1958), J. E. Salomaa
(1891–1960) ja Erik Ahlman (1892-1952).
 Kailan ja Salomaan merkittävä nimityskamppailu, jonka
seurauksena Kaila valittiin Helsingin yliopiston
teoreettisen filosofian professoriksi ja Salomaa sai
oppituolin Turusta.
 -Helsingissä Kailan oppilaat Erik Stenius (1911–90) ja
Oiva Ketonen (1913–2000). Turussa, Jyväskylässä ja
Tampereella ‘mannermaisempaa’ filosofiaa.
 Kailan vaikutuspiirissä aloitti myös Georg Henrik von
Wright (1916–2003).
Yliopistofilosofia (jatkoa)
 Wrightin oppilaan Jaakko Hintikan (1929–) vaikutus on
ollut ratkaiseva yliopistofilosofian kehityksessä Suomessa
1960-luvulta lähtien.
 Myös lukion filosofian (ja ET:n) opetuksen kannalta HY:n
pitkäaikaisilla professoreilla Ilkka Niiniluodolla (1946–,
teor. fil prof 1977–) ja Timo Airaksisella (1947–, käyt. fil.
prof. 1983–).
Itsenäisyyden ajan kouluolot
 Rinnakkaiskoulujärjestelmä jatkaa: kansakoulu
pohjakouluna, sen jälkeen kansalaiskoulu tai oppikoulu
(lyseot, myöhemmin yhteiskoulut; yksityisiä tai valtion
kouluja).
 Yhtenäiskoulusta keskustellaan tiiviisti 1920-luvulta
lähtien, mutta uudistus toteutetaan (peruskouluna) vasta
1970-luvulla.
Filosofia itsenäisen Suomen koululaitoksessa
 Itsenäisessä Suomessa vain pieni vähemmistö opiskeli koulussa filosofiaa
ennen vuotta 1994.
 Vuonna 1918 opetussuunnitelmassa oli sen alkeita kaksi tuntia
pakollisena sekä seitsemännellä että kahdeksannella luokalla.
 1941 psykologia ja filosofia yhdistettiin ja yhdistetty aine tehtiin
valinnaiseksi luonnonhistorian ja maantieteen kanssa. Tuntimäärät
eivät lisääntyneet vastaavasti. Lisäksi filosofian oppikirjat olivat
psykologisesti painottuneita. Yhteiskouluissa filosofiaa ei yleensä
edes mainita oppiaineena.
 Tämä filosofian syrjäytyminen tapahtui samaan aikaan kuin yleinen
koulutuksen laajeneminen. Lukiolaisia oli v. 1918 runsas 5000. 1956
heitä oli 23.000, vuonna 1960 36.000, vuonna 1970 jo 78.000,
vuonna 1980 yli sata tuhatta. Sen jälkeen oppilasmäärien kasvu on
taittunut ja 2000-luvulla kääntynyt laskuun.
 Filosofian opetuksen painopiste on ollut harvojen koulutuksen aikana.
Filosofian uusi tuleminen
 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa oppilasmäärä lähti
lisääntymään. 1988–1993 se nousi 721:stä 3559:ään.
 Filosofia-buumi (yleiseurooppalainen)
 V.1994 OPS-perusteista alkaen (lähes) kaikki Suomen
lukiolaiset ovat lukeneet vähintään yhden kurssin
filosofiaa
 Lisäksi jokaisen koulun oli tarjottava kaksi syventävää
kurssia. (Mutta huom. kurssit eivät usein pienissä
lukioissa toteudu!)
 V. 2003 OPS-perusteista (kouluissa voimaan yl. 1.8.2005)
lähtien kolme syventävää kurssi.
 Tämän lisäksi on koulukohtaisia soveltavia kursseja,
jolloin kokonaiskurssimäärä vaihtelee kouluittain (4–8(?)).