Transcript Jonnan tarina

Jonnan tarina
Jonnan tarina
•
•
•
•
Sairastui syömishäiriöön 16-vuotiaana, 2007
Nyt 21-vuotias
Asuu pienehkössä kunnassa yliopistosairaalakaupungin
kupeessa
Hoidossa yliopistollisessa sairaalassa ja yksityisessä
hoitopaikassa
Jonnan tarina
Hoitoon hakeutuminen
• Kaveri puhui tilanteesta kouluterveydenhoitajalle
• Terveydenhoitaja lähetti tutkimuksiin
yliopistosairaalaan
• Välittömästi sisätautiosastolle 2 viikoksi
13.4.2015
Jonnan tarina
2007-2010
• Noin kerran kuussa käynnit nuorisopsykiatrian poliklinikalla
psykiatrin vastaanotolla. Kesäisin osastojaksoja.
” En pitänyt paikasta, se oli jotenkin ahdistava ja pelottava. Minusta
tuntui, että siellä vaan syyllistettiin vanhempiani sairastumisestani ja
uhkailtiin taas sisätautiosastolla. En kokenut saavani tukea ja
kannustusta.”
” Nämä vuodet kuluivat itseäni kiduttaen ja aina kesällä joutuen kahdeksi
viikoksi sisätautiosastolle nenämahaletkuun”.
Jonnan tarina
...
Toisen osastojakson jälkeen tehostetun avohoidon
yksikköön pariksi viikoksi muutaman muun nuoren
kanssa.
• eräänlainen päiväosasto, jossa syötiin aamupala, lounas ja
välipala yhdessä
”Päivällinen ja iltapala jäivät kotiin hoidettaviksi, mutta en niitä
juurikaan hoitanut, koska tunsin valtavaa ahdistusta pienestä
painonnoususta.”
”Väkisin kävin tehostetun avohoidon yksikössä, koska pelkäsin
muuten joutuvani taas nenämahaletkuun.”
Jonnan tarina
2010
•Kolmannen sisätautiosasto- /nenämahaletkujakson jälkeen täysiikäinen Jonna ohjattiin yleissairaalapsykiatrian osastolle
• Osastolla keskusteluja omahoitajien kanssa
• Pari kertaa viikossa syötiin hoitajan kanssa
”Muuten sain itse annostella ruokani, eli syödä mahdollisimman vähän,
koska kukaan ei ollut vahtimassa.”
”Painoa seurattiin kerran viikossa aina samana päivänä, joten oli myös
helppoa huijata juomalla runsaasti vettä juuri ennen punnitusta”.
Jonnan tarina
...
• Kuukaudessa paino nousi sen verran, että lääkäri arveli Jonnan
voivan hyvin, ja hän pääsi kotiin.
• Pian Jonna oli taas samassa pisteessä kuin ennen osastohoitoa,
ellei jopa pahemmassa
”Minulla alkoi ilmetä rytmihäiriöitä ja nestetasapainon häiriöitä.
Jatkoin lääkärien huijaamista vedenjuomisella, eikä minua voitu
pakottaa hoitoon.”
Jonnan tarina
2011, 19-vuotiaana
• Tahdonvastaiseen hoitoon akuuttipsykiatrian osastolle
• Ehtona oli joko mennä sisätautiosastolle nenämahaletkuun tai jäädä
akuuttipsykiatrian osastolle
•Aikaisemmat kokemukset nenämahaletkusta saivat Jonnan
valitsemaan psykiatrian > Jonnan piti luvata, että hän syö täysin
ateriasuunnitelman mukaisesti.
”Minua pidettiin myös eristyshuoneessa, jossa oli vain sänky keskellä
huonetta ja kamera, joka näkyi hoitajien kansliaan. Ensimmäiset päivät
jouduin olemaan ilman puhelintani, enkä voinut soittaa perheelleni.
Pelkäsin paikkaa kuollakseni.”
Jonnan tarina
...
• Hoitopaikkaa perusteltiin sillä, että ”muuta paikkaa ei minun
tapauksessani ole”.
•Kokonaisuudessaan tällä osastolla 2kk.
”Minulle tarjottiin psykoosilääkettä: minun annettiin ymmärtää, että
lääke olisi rauhoittava helpottamaan ruokailuja, ja sen jälkeistä
ahdistusta. Menin lääkkeestä aivan sekaisin. Tuntui aivan kuin en olisi
ollut tässä maailmassa.”
”Ykkösprioriteettina oli saada painoa sen verran lisää, etten olisi täysin
hengenvaarassa. Kahden kuukauden jälkeen pääsin taas takaisin kotiin
oireilemaan... jakson jälkeen kuitenkin tajusin, ettei loppuelämäni voi
jatkua näin.”
Jonnan tarina
2011
Hoitojakso Syömishäiriökeskuksessa (SHK) Helsingissä
• puoli vuotta kokovuorokausipotilaana
• puoli vuotta päiväpotilaana 1 krt/vko
• Jonna otti itse yhteyttä SHK:een, josta ohjeistettiin selvittämään,
mistä voisi saada maksusitoumuksen.
”Otimme yhteyttä kotikuntani terveyskeskuksen ylilääkäriin, joka
lopulta myönsi minulle maksusitoumuksen, koska vointini oli ollut
äärimmäisen huono jo monta vuotta eikä yliopistosairaalan hoidoista
ollut ollut apua.”
Jonnan tarina
”Pääsin SHK:ssa takaisin normaalipainoon, ja sain käsitellä minulle
vaikeita ja rankkoja asioita, joista en aiemmin ollut kenellekään
puhunut.”
”Koin oloni turvalliseksi. Ei tarvinnut hävetä sitä, että sairastin
anoreksiaa.”
”Aiemmissa hoitopaikoissa olin kokenut, että ahdistustani ja pelkojani
vähäteltiin.”
Jonnan tarina
2012
• Hoito SHK:ssa loppunut tänä syksynä
• Tarkoituksena oli aloittaa terapia lähellä kotipaikkaa.
• Terapian aloitus ei onnistunut, koska KELA ei vielä korvaa terapiaa
Hoidon päättymisestä liian lyhyt aika.
”Hoidon päättymisestä asti olen ollut "omillani" sairauden kanssa; yrittänyt
pärjätä ahdistuksen ja oireilun kanssa. Vaikka olenkin nyt normaalipainoinen,
silti anoreksia vaivaa minua psyykkisesti vieläkin. Ajatukseni ovat hyvin
anorektisia. Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänlaista hoitokontaktia
mihinkään. Toivon, että oma sisuni ja tahtoni voittaa anoreksia estävät minua
luisumasta taas sairaalloiseen aliravitsemustilaan ja toivottomuuteen...”
Jonnan tarina
”Mielestäni läheiseni eivät ole sairauteni aikana saaneet riittävästi
tukea. Tietoa on kyllä monisteltu papereille, mutta sen he ovat kyllä
itsekin osanneet etsiä itse lukemalla. Tunnen suurta syyllisyyttä siitä,
että olen aiheuttanut niin paljon huolta ja murhetta perheelleni ja
ystävilleni, eikä kukaan ole saanut siihen riittävää apua.”