Transcript Yksilö ja yhteisö

Metodologinen individualismi
ja holismi
Yhteiskuntatieteiden filosofia
(Kf270)
Metodologinen individualismi
• Max Weber, Talous ja yhteiskunnan
ensimmäinen luku: Yhteiskunnalliset ilmiöt
tulee selittää yksilöiden toiminnalla, jotka
puolestaan tulee selittää viittamaalla
yksilöiden intentionaalisiin tiloihin.
– Makroteoriat tarvitsevat mikroperusteet
• Emile Durkheim: sosiaaliset tosiasiat
tunnistetaan vaikutuksistaan yksilöihin.
Sosiaaliset tosiasiat ovat olemassa riippumatta
yksilöistä.
Metodologinen individualismi
• Mitä on pelissä?
– Yhteiskuntatieteellisten teorioiden uskottavuus
– Yhteiskuntatieteiden selittävyys (vs. banaali
tilastollinen empirismi)
– Maailmankuvalliset näkemykset: yksilöiden
autonomia
– Poliittiset näkemykset: yksilönvapaudet tärkeitä
– Yhteiskuntatieteiden autonomia
MI muotoiluja
• MI1: Kaikkien yhteiskuntatieteellisten
selitysten ja ennusteiden tulee jotenkin
viitata yksilöihin.
• MI2: Yksilöihin perustuvat selitykset ja
ennusteet ovat parempia kuin muut
yhteiskuntatieteelliset selitykset ja
ennusteet.
MH muotoiluja
• MH1: Yhteiskuntatieteelliset selitykset ja
ennusteet tulosi muotoilla sosiaalisten
kokonaisuuksien (esim. instituutiot) avulla.
• MH2: Yhteiskuntatieteellisessä
selittämisessä ja ennustamisessa on usein
järkevää viitata sosiaalisiin
kokonaisuuksiin.
Täsmällisempiä MI:n muotoiluja (Kincaid):
1) Yhteiskuntatieteellisten teorioiden tulee olla redusoituvia
yksilöihin
2) Sosiaalisten ilmiöiden selitysten tulee perustua pelkästään
yksilöihin, yksilöiden dispositioihin ja yksilöiden välisiin
suhteisiin
3) Sosiaalisten ilmiöiden täydellisten/perusteellisten selitysten
tulee perustua pelkästään yksilöihin, yksilöiden dispositioihin
ja yksilöiden välisiin suhteisiin
4) Teoria yksilöistä riittää antamaan täydellisen selityksen
kaikista sosiaalisista ilmiöistä
5) Teoria yksilöistä riittää antamaan osittaisen selityksen kaikista
sosiaalisista ilmiöistä
6) Viittaus yksilöihin on välttämätöntä sosiaalisten ilmiöiden
selittämisessä
7) Viittaus yksilöihin on välttämätöntä sosiaalisten ilmiöiden
täydellisessä selittämisessä
Thorstein Veblen 1898
• ”Kaikissa hyväksytyksi tulleissa talousteorian
muotoiluissa tutkimuksen inhimillinen perusta on
ymmärretty hedonistisesti. Toisin sanoen, ihmisluonto
ymmärretään passiivisena, liikkumattomana ja
muuttumattomasti annettuna … Hedonistinen
ihmiskäsitys pitää ihmistä salamannopeana mielihyvien
ja kipujen kalkyloijana, joka heilahtelee kuin
homogeeninen onnellisuuspallonen stimulaattorien
vaikuttamana, jotka liikuttelevat häntä pitkin aluetta,
mutta jättävät hänet muuttumattomaksi … Hän on
kontekstistaan irrotettu inhimillinen tosiasia stabiilissa
tasapainossa muutoin paitsi silloin, kun voimat
vaikuttavat häneen siirtäen häntä suuntaan tai toiseen.”
• Philip Pettit:
Vertikaalinen (ontologinen) kysymys:
vaarantavatko sosiaaliset rakenteet yksilöiden
aseman intentionaalisina toimijoina?
Individualismi vs. kollektivismi
• Horisontaalinen kysymys:
Ovatko intentionaaliset toimijat
(konstitutiivisesti) riippuvaisia muista
intentionaalisista toimijoista?
Atomismi vs. holismi
Vertikaalinen kysymys
• ’Outflanking’: Asiat valikoituvat tai
järjestyvät sosiaalisiksi
säännönmukaisuuksiksi riippumatta
intentionaalisista tiloista (vrt. Ruostumaton
teräs).
• ’Overriding’ rakenteelliset
säännönmukaisuudet potentiaalisesti
konfliktissa intentionaalisuuden kanssa:
käsitesekaannus
Argumentteja MI:n puolesta ja
niiden vasta-argumentteja
1) Yhteiskunta yksinkertaisesti koostuu vain
yksilöistä.
• Tarvitaan argumentti, joka liittää tämän
konstituutioväitteen selittämiseen.
• Yhteiskuntatieteellisesti relevantit
ominaisuudet eivät useinkaan ole yksilön
sisäisiä ominaisuuksia.
Ontologia, supervenienssi ja
selittäminen
• Supervenienssi: Mikrolevel määrittää
makrotason: ei muutosta makrotasossa
ilman muutosta mikrotasossa.
• Vaikka kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt,
instituutiot ym. määrittyvätkin yksilöitä
koskevien ominaisuuksien perusteella,
tästä ei välttämättä seuraa mitään
selitysten suhteen.
Argumentteja MI:n puolesta
2) Selittäminen yksinkertaisesti tarkoittaa
mikroperusteiden löytämistä (reduktio).
• ”Jos haluamme ymmärtää maksan patologiaa,
etsimme vastausta solubiologiasta. ”Jos haluamme
ymmärtää kemiallisia sidoksia, kvanttimekaniikka
antaa vastauksen.” - Jon Elster
• Kaikki selittäminen ei ole konstitutiivista (ts.
kokonaisuuden ominaisuuden selittämistä osien
ominaisuuksilla ja osien organisaatiolla)
Miksi “reduktionismi”?
• Kokonaisuuden ominaisuus on selitetty
konstitutiivisesti, jos pystytään osoittamaan,
miten se riippuu osien ominaisuuksista ja
osien keskinäisestä organisaatiosta.
• Järkevä määritelmä reduktiolle:
kokonaisuuden ominaisuus on selitetty
konstitutiivisesti (Wimsatt)
Kincaidin vaatimukset reduktiolle
a) ‘Bikonditionaaliset siltalait’
b) jotka johtavat kaikki sosiaaliset selitykset
yksilöistä
c) Edellyttämättä sosiaalista informaatiota.
Reduktio ei onnistu:
- Monitoteutuvuus (multiple realisability)
- Sosiaalisen edellyttäminen
- kontekstisidonnaisuus
Miksi pysähtyä yksilötasolle?
Sosiologia, taloustiede, valtio-oppi ym.
↓ Sosiaalipsykologia
↓ Kognitiotiede
↓ Neurofysiologia
↓ Solubiologia
↓ Molekyylibiologia
↓ Molekyylifysiikka
↓ Atomifysiikka ja kvanttimekaniikka
Miksi pysähtyä yksilötasolle?
• Eräs yritys vastata tähän kysymykseen:
Rationaalisuuden ’lopullisuus’ metodologisen
individualismin perustana (Harsanyi 1966,
Coleman, Boudon 1998):
• Jos toiminta voidaan ymmärtää rationaalisena,
sitä ei tarvitse enää erikseen selittää.
• Epäsymmetria: Irrationaalinen käytös vaatii
selitystä.
• Harsanyi: irrationaalinen käyttäytyminen voidaan
ymmärtää vain rationaalisen avulla.
Intentionaalinen fundamentalismi
(Ylikoski & Kuorikoski 2008)
• “The central place of intentionality in social life
makes both unification and universalism feasible
norms in social science.” – John Ferejohn & Debra
Satz
• “Rational actions of individuals have a unique
attractiveness as the basis of social theory. If an
institution or a social process can be accounted for in
terms of rational actions of individuals, then and only
then can we say that it has been ‘explained’.” – James
Coleman
Intentionaalinen fundamentalismi
• Fundamentalistin argumentti
– Yhteiskunnalliset ilmiöt ovat pohjimmiltaan seurausta
ihmisten toiminnasta.
– Toiminta on rationaalisesti tulkittua käyttäytymistä.
– Oletus oman edun tavoittelusta on intentionaalisen
tulkinnan muotoilu ja tekee käyttäytymisestä siten
itsestään ymmärrettävää, ts. se ei enää kaipaa selittämistä.
– Ergo, rationaalisen valinnan teoria voi tästä syystä toimia
kaikkia yhteiskuntatieteitä yhdistävänä peruskalliona.
Intentionaalinen fundamentalismi
• Onko RVT kansanpsykologian formalisointi?
• Kyllä ja ei. (Jotkin mallit selittävät rakenteellisesti:
Ferejohn & Satz 1994, Becker 1962)
• Olisiko se silloin automaattisesti ymmärrettävää?
• Kyllä ja ei. (Tulkinta ei välttämättä selitä)
• Jos RVT todella olisi intentionaalisen tulkinnan
formalisointi, se ei voisi toimia yleisenä perustana
mekanistisille selityksille, koska se ei aina poimi
relevantteja mikrotason kausaalisia tekijöitä.
Robustius käyttäytymisoletusten
suhteen
• Lehtinen & Kuorikoski 2007: ’Unrealistic
assumptions in rational choice theory’
(PoSS):
• RVT mallien tulokset eivät välttämättä riipu
käyttäytymisoletuksista  tarve esittää
malli käyttäytymisestä riippuu tilanteesta
 metodologinen individualismi on osittain
empiirinen kysymys.
Intentionaalinen fundamentalismi
• Fundamentalistin argumentti perustuu
oletuksille selittämisen luonteesta:
– Selitys ei voi tuottaa todellista ymmärrystä
selitettävästä, jos selittävät tekijät eivät itse
vuorostaan ole selitettyjä.
– Yksittäinen selitys on sitä parempi, mitä
suurempaan ilmiöjoukkoon selityksessä käytetty
teoria näyttää soveltuvan.
• Molemmat oletukset ovat virheellisiä.
Argumentteja MI:n puolesta
3) Vain yksilötasolla voidaan muotoilla lainomaisia
yleistyksiä.
• Eikö yhteisötasolla ole lainomaisia yleistyksiä?
• Onko yksilötasolla todellakin lainomaisia yleistyksiä
(vrt. Davidsonin anomalinen monismi)?
• Mihin oikeastaan tarvitsemme lainomaisia
yleistyksiä?
Argumentteja MI:n puolesta
4) Mekanismien löytäminen on evidenssiä väitteille
makrotason kausaalisuhteista (Elster):
–
–
•
Jos kahden korreloivan tekijän välille ei ole löydettävissä
mekanismia, niin niiden välillä ei ole kausaalisuhdetta.
Estävän mekanismin löytäminen voi selittää, miksi jokin
oletettu kausaalisuhde ei näy havainnoissa.
Koostuvatko mekanismit määritelmällisesti
yksilöistä?
Argumentteja MI:n puolesta
5) Holistiset selitykset ovat epätäydellisiä tai yksilöihin vetoavat
selitykset jollain tavoin ”parempia”.
• Yksilöitä koskevat seikat saattavat olla selityksellisesti
epärelevantteja; ohjelmaselitysmalli (Pettit & Jackson):
Makrotaso voi antaa kontrastiivista informaatiota, jota ei
yksilötasolta saa.
• Individualistiset selitykset ovat usein myös epätäydellisiä:
esim. useita tasapainoja, preferenssejä ei selitetä.
• Tarvitaan teoria selityshyveistä.
– Enemmän yksityiskohtia? (fine grain; vrt. tasapainoselitykset)
– Pienemmät konstituentit ovat parempia? (small grain; vrt. pullon
rikkoutumisesimerkki)
– Vähemmän aukkoja kausaaliketjuissa? (close grain)
Argumentteja MI:n puolesta
6) Kollektiiviset entiteetit ovat usein ontologisesti ja
episteemisesti epäilyttäviä.
• Emme saa olettaa kollektiivien toimivan kuten yksilöiden;
kollektiiveilla ei ole intentioita ja niiden intentioista
puhuminen on harhaanjohtavaa (vrt. Tuomela:
kollektiivinen intentionaalisuus).
Esim. ’Yritys yrittää maksimoida voittojaan.’; yritys ei ole
sellainen yksikkö, jolle voi attribuoida pyrkimyksiä;
• Yhteiskunnan hyvinvointifunktio ei ole hyvin määritelty:
Arrow’n teoreema ja diskursiiviset dilemmat.