Transcript Ryhmien ohjelmateoriaa/Tomi

Luottamus ja turvallisuus hyvän
ryhmän peruskivinä
Luottamus ja turvallisuus ovat yksi tapa tarkastella
hyvin toimivaa ryhmää. Hyvin toimivassa ryhmässä
useiden erilaisten asioiden pitää olla olemassa ja
toimia, eikä ole mielekästä asettaa niitä väkivaltaa
tekemättä mihinkään tiukasti määriteltyyn intentio →
teko → vaikutus –malliin kuten: Luottamus ja
turvallisuus → vuorovaikutusteko → kommunikaatio
→ reflektio → itsetuntemuksen kehittyminen →
toimintakyvyn parantuminen. Siitä huolimatta
luottamus ja turvallisuus ovat hyvin toimivan ryhmän
kannalta välttämättömiä, mutta eivät silti riittäviä
ehtoja.
Luottamus ja turvallisuus ryhmässä ovat ihmisten reaktioiden
ennustettavuutta ja varmuutta siitä, että ei tule vahingoitetuksi ja näin
ollen tietenkin välttämättömiä ryhmän onnistuneen toiminnan
kannalta. Luottamuksen ja turvallisuuden syntymiseksi ja säilymiseksi
ryhmä tarvitsee:
Pelisäännöt: Suunnitellaan yhdessä ryhmän toimintaa, sovitaan
yhdessä aikatauluista, siitä miten ryhmässä käyttäydytään, mitä
asioista voi puhua ulkopuolisille. Ilman sopimusta ryhmä ei voi kehittyä
riittävän turvalliseksi ollakseen toimiva. Se on joko aikaa myöten
kehittyvä käytäntö tai sanallinen sopimus, joka koskee ryhmän
suhdejärjestelmiä ja rajoja sekä jäsenten asemaa, velvollisuuksia ja
oikeuksia. Ohjaajan tehtävä on pitää huolta sopimuksen tekemisestä,
noudattamisesta ja jatkuvasta tarkistamisesta.
Käytännössä ja reippaasti yksinkertaistettuna pelisäännöistä sopiessa
tullaan samalla muiden ryhmäläisten kanssa tutuiksi. Se lisää
luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta.
Vuorovaikutus ja kommunikaatio
Vuorovaikutuksen
ryhmässä
tulee
olla
luonteeltaan
kommunikaatiota. Kommunikaatio ilmaisee jakajan emotionaalisen
suhtautumisen sekä tiedon sisältöön että sen vastaanottajaan. Se
on lähettäjän ja vastaanottajan välille yhteyden synnyttävää
viestintää, jossa syntyy suhteita. Ryhmä tarvitsee kommunikaatiota
säilyttääkseen toimintakykynsä.
Esimerkki arkisesta elämästä: Viimeisiä vetelevä parisuhde liikkuu
enimmäkseen vuorovaikutuksen tasolla, jolloin siinä ei enää
reflektoida, eikä avoimesti punnita asioita sekä omalta että toisen
kannalta. Viestin lähettäjä ei ole enää kiinnostunut siitä, menikö
hänen viestinsä perille ja tuliko se ymmärretyksi oikein. Sellainen
suhde (ryhmä) ei pysy kovin pitkään yhdessä. Siinä ei tunnu kivalta,
joten siitä lähdetään pois. Sama juttu toisinpäin: Orastava
parisuhde, eikä aloitteleva ryhmä etene ja siihen ei sitouduta, jos se
jämähtää sellaiseen vuorovaikutukseen, jossa ei voi kokea
seuraavanlaisia tunteita:
• Onnistumisen kokemukset = olen ihan hyvä omana itsenä, osaan ja ymmärrän
asioita.
• Yhteisöllisyyden kokemus = tieto siitä, että ei ole yksin. Yhteisössä on turvassa ja
muihin voi tarvittaessa tukeutua.
• Tunne osallisuudesta = tulen kuulluksi, minulla on mahdollisuus vaikuttaa.
• Toivo = tietoisuus siitä, että asiat voivat olla hyvin.
Nämä ovat niitä ryhmätoiminnassa tavoiteltavia tunteita ja kokemuksia, jotka
pitävät ryhmän koossa ja ovat arvokkaita ja tavoiteltavia sinänsä. Ne motivoivat
ihmisiä, saavat ihmiset sitoutumaan ryhmän toimintaan ja sen itsensä asettamiin
tavoitteisiin.
Asiat hyvin toimivassa ja vaikuttavassa ryhmässä pitäisi siis järjestellä siten, että
ryhmän jäsenet voisivat tuntea ylempänä kuvatuilla tavoilla. Mitkä asiat saavat
aikaan kokemuksen siitä, että olen ihan hyvä omana itsenäni, osaan ja ymmärrän
asioita? Tiedon siitä, että en ole yksin, yhteisössä olen turvassa ja voin tarvittaessa
tukeutua muihin? Tunteen siitä, että tulen kuulluksi ja minulla on mahdollisuus
vaikuttaa? Tietoisuuden siitä, asiat voivat olla hyvin?
Mitä hyvä sosiaalinen tuki/vertaistuki ovat käytännössä ja konkreettisesti?
Vuorovaikutusteot
Ryhmän vuorovaikutus koostuu ryhmän ohjaajan ja osallistujien
vuorovaikutusteoista. Ne voivat olla sanallisia ilmaisuja tai
vaitioloa, eleitä, ilmeitä, liikkeitä, tekoja tai somaattisia
reaktioita. Ne ovat kauniita sanoja, positiivista palautetta,
rakentavaa kritiikkiä, yhteislaulua ja taputuksia olalle. Hyväksyviä
katseita, hymyä ja eläviä esimerkkejä siitä, että asiat voivat olla
hyvin.
Ryhmässä toiminta ja vuorovaikutus pitää järjestellä ja sitä pitää
ohjata siten, että siinä pystyy turvallisesti ”peilaamaan” itseään
suhteessa muihin. Tällaisissa olosuhteissa itsetuntemus kehittyy,
yksilö tulee tietoisemmaksi omista vahvuuksistaan ja
heikkouksistaan. Se auttaa reflektoimaan omaa ajattelua ja
toimintaa ja oman toiminnan onnistunut reflektointi edistää
yksilön toimintakykyä.
Miten tukea kommunikaatiota
vuorovaikutusteoilla?
• Ryhmätyöntekijä ohjaa jäseniä antamalla palautetta ja
kannustamalla palautteen antamiseen. Ohjaaja pyrkii saamaan
ryhmäläiset ilmaisemaan toisilleen havaintojaan, tulkintojaan ja
käsityksiään eli antamaan toisilleen ja hänelle itselleen palautetta.
• Ohjaajan käytettävissä olevat kysymykset voidaan jakaa neljään
tyyppiin sen mukaan, pyrkivätkö ne etupäässä lisäämään hänen omaa
ymmärrystään tapahtuvasta vai vaikuttamaan ryhmän prosessiin ja
muuttamaan sitä.
1. Lineaariset, eli syitä tutkivat kysymykset,
2. Kehämäiset, eli suhteita tutkivat kysymykset,
3. Strategiset, eli tiettyyn ohjaajan hyvänä pitämään muutokseen
pyrkivät kysymykset ja
4.Reflektiiviset, eli uusia vaihtoehtoja tarjoavat kysymykset.
• Lineaarisilla, eli syitä tutkivilla kysymyksillä, esim. ”kuka joi, milloin erityisesti,
miksi?”, on taipumus vahvistaa osallistujien nykyistä ajattelutapaa ja tukea
tuomitsevia asenteita. Toisaalta ne ovat välttämättömiä tilanteen selkeän
määrittelyn kannalta.
• Kehämäiset, suhteita tutkivat kysymykset esim. ” kenen arvelette kärsivän eniten
juomisesta?” ovat vapauttavia sikäli, että niiden avulla osallistujat tulevat tietoisiksi
suhteistaan ja voivat katsoa tilannetta uudesta näkökulmasta.
• Strategiset, tiettyyn ohjaajan hyvänä pitämään muutokseen pyrkivät ja
johdattelevat kysymykset esim. ”miksi juotte kotona, ettekä mene baariin juomaan?
Huomaatteko, että lapset pelkäävät tulla kotiin kun olette humalassa?” saattavat
synnyttää syyllisyyttä tai häpeää ja ne ovat jossain määrin manipuloivia. Toisaalta
niiden avulla voidaan kyseenalaistaa jäsenten heille itselleenkin haitallisia ajattelu- ja
toimintatapoja.
• Reflektiiviset uusia vaihtoehtoja tarjoavat kysymykset, esim. ”mitä tapahtuisi, jos
Pekka lopettaisi juomisen?” avaavat osallistujien silmiä uusille näkemyksille ja
valintamahdollisuuksille. Niiden tarkoituksena on saada heidät pohtimaan
havaintojensa ja tekojensa vaikutuksia, harkitsemaan uusia toimintavaihtoehtoja ja
saamaan käyttöön omat ongelmanratkaisukeinonsa. Kaikkia kysymystyyppejä
tarvitaan ajoittain, mutta reflektiiviset kysymykset ohjaavat parhaiten
ryhmäkokemuksen monipuoliseen tarkasteluun.