Transcript Document 1351046

TYÖELÄMÄN KULTTUURIENVÄLISEN VIESTINNÄN
KYNNYSKYSYMYKSIÄ
•Monikulttuurisen työelämän haasteiksi ovat erityisesti
osoittautuneet mm:
•etnosentrisyys eli omakulttuurikeskeisyys
•nonverbaalinen viestintä eli eleet, ilmeet,
katsekontakti, fyysinen etäisyys
•kielellinen viestintä
•arvot: mm. valtaetäisyys, yksilöllisyys vs.
yhteisöllisyys, ja aikakäsitys
Omakulttuurikeskeisyys
Omakulttuurikeskeisyys on luonnollista. Kulttuurienvälisissä
tilanteissa se kuitenkin voi johtaa väärinkäsityksiin.
Viestinnän tehokkuus riippuu siitä, miten hyvin
vuorovaikutustilanteen osapuolet havaitsevat toistensa tavoitteet
ja miten he tulkitsevat toistensa viestejä. Monikulttuurisen
työelämän yksi käytännön perussääntö onkin:
"kulttuurienvälisessä viestinnässä ratkaisevaa ei ole se, mitä
näytät, vaan miten se nähdään, eikä se mitä sanot, vaan miten
se kuullaan". Kansainvälisessä markkinoinnissa, erityisesti
mainonnassa, viestin vastaanottajan näkökulman huomioon
ottaminen on olennaisen tärkeää.
Ei-kielellinen eli nonverbaalinen viestintä
Toisista saamamme vaikutelmat perustuvat suurelta osalta
nonverbaaliseen viestintään. Nonverbaalinen viestintä eli eleet,
ilmeet, katsekontakti, koskettelu, fyysinen etäisyys luovat
vaikutelmia läheisyydestä tai etäisyydestä, välittömyydestä tai
varautuneisuudesta. Työelämässä, esimerkiksi tuote-, projektitai yritysesittelyissä, nonverbaalisen viestinnän on todettu
vaikuttavan mm. siihen, miten asiantuntevana tai yritykseensä ja
asiaansa sitoutuneena esittäjää pidetään.
Kielellinen viestintä (1)
Kielellinen ja nonverbaalinen viestintä ovat osa koko
vuorovaikutusprosessia ja käytännössä erottamattomia.
Kielellinen viestintä eli se, mitä sanotaan, liittyy olennaisesti
siihen, miten jotakin sanotaan. Yhdessä nämä muodostavat
viestintätyylin. Nonverbaalisen viestinnän ja suhteellisen
asiakeskeisen ja vähäsanaisen viestintätyylin perusteella
suomalaisia saatetaan tietyissä tilanteissa pitää kylminä, jopa
epäkohteliaina.
Kielellinen viestintä (2)
Kohteliaisuus on eräs ihmisten välisen sosiaalisen
kanssakäymisen keskeisimpiä piirteitä. Käsityksemme
kohteliaisuudesta perustuu sekä nonverbaaliseen että
kielelliseen viestintään. Sitä ilmaistaan eri kulttuureissa eri
tavoin. Kohteliaisuus voidaan määrittää vain oman kulttuurin
sisällä ja kulttuurien edustajat arvioivatkin toisen kulttuurin
edustajia omien kohteliaisuustottumuksiensa mukaisesti.
Viestintätyyleistä voivat työelämässä ongelmallisiksi muodostua
etenkin suora tai epäsuora viestintä. Puheen ja hiljaisuuden
määrä ovat myös viestintätyyliin vaikuttavia tekijöitä.
Suomalaisessa viestintäkulttuurissa hiljaisuus on sallittua. Sen
sijaan esimerkiksi amerikkalaisessa viestintäkulttuurissa
hiljaisuus merkitsee usein ihmisten välisen yhteyden
katkeamista, joka koetaan kiusallisena.
Valtaetäisyys
Yhdeksi työelämän kulttuurienvälisen kanssakäymisen
kompastuskiveksi on osoittautunut vallan erilainen
jakautuminen. Tämä näkyy erityisen selvästi esimiesalaissuhteessa ja johtamistyylissä. Työelämän arvoja
tutkittaessa käytetään käsitettä "valtaetäisyys" kuvaamaan,
missä määrin jonkin kulttuurin yhteisön jäsenet hyväksyvät
vallan epätasaisen jakautumisen organisaatioissaan.
Suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset, kuuluvat tämän alhaisen
valtaetäisyyden ryhmään. Esimerkiksi Aasiassa ja EteläAmerikassa suuri valtaetäisyys on yhteisöille tunnusomaista.
Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys
Myös yksilöllisyys ja yhteisöllisyys voivat olla kulttuurierojen
mittareita. Yhteiskunnan teollistuminen, kaupunkilaistuminen ja
globalisoituminen näyttävät kaikkialla maailmassa lisäävän
yksilöllisyyden korostumista. Pohjoismaat ovat tutkimusten
mukaan varsin yksilöllisiä. Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden
oletetaan vaikuttavan myös viestintätyyleihin. Yksilöllisyys tuo
mukanaan suoraa, yhteisöllisyys epäsuoraa viestintätyyliä.
Aikakäsitys (1)
Aika on kulttuurisidonnainen ilmiö. Erilaiset aikakäsitykset voivat
työelämän tilanteissa aiheuttaa väärinkäsityksiä ja erilaisia
tulkintoja mm. "epäammattimaisuudesta" tai
"joustamattomuudesta". Aikakäsitykset ilmenevat työelämän
tilanteissa esimerkiksi täsmällisyydessä, aikataulujen
pitävyydessä, suhtautumisessa tapaamisten peruuntumiseen ja
uudelleen järjestämiseen, suunnitelmallisuudessa tai siinä, mitä
pidetään olennaisena tai epäolennaisena.
Kulttuurienvälisen viestinnän tutkimuksissa erotetaan erilaisia
orientoitumisia aikaan: mennyt, nykyhetki, tulevaisuus.
Aikakäsitys (2)
Puhutaan myös lineaarisesta ja syklisestä aikakäsityksestä.
Lineaarinen aikakäsitys on tyypillistä teollistuneelle
yhteiskunnalle. Edward T. Hall puhuu monokronisesta ja
polykronisesta aikakäsityksestä. Monokronisuus on
keskittymistä yhteen tehtävään ja yhteen henkilöön kerrallaan.
Polykronisuus taas merkitsee useiden tehtävien hoitamista ja
useiden henkilöiden kohtaamista samanaikaisesti.
Monokronisuus on usein tehtäväkeskeistä, polykronisuus
ihmissuhdekeskeistä. Monokronisuus on Hallin mukaan
tyypillistä suomalaisille, samoin kuin muille pohjoismaalaisille,
saksalaisille, briteille ja pohjoisamerikkalaisille.
Esityksen koonnut Päivi Pakola/EDUPOLI/ 2009, lähteenä osin
soveltaen: Salo-Lee, L., Malmberg. R. & Halinoja, R. 1998. Me
ja muut. Kulttuurienvälinen viestintä. Helsinki: YLEOpetuspalvelut