Transcript Aikuisen elämänkulku (30.3.2011)

AIKUISEN ELÄMÄNKULKU
Oppia ikä kaikki – aikuisenakin!
Studia generalia -luento 30/03/2011
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
Merja Korhonen
Itä-Suomen yliopisto
Johdattelua


Elämänkulkupsykologia: holistinen lähestymistapa
yksilön kehitykseen
Yksilön elämä nähdään erilaisten voimien
vuorovaikutuksena:


biologiseen perimään, kypsymiseen, kokemuksiin,
yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyvät vaikutukset
kytkeytyvät toisiinsa yksilön kehityksessä.
Kehityksen ja kykyjen mittaamisen sijaan ja/tai
ohella huomio kiinnittyy siihen, millaiseksi yksilön
elämä muodostuu.
Vapaita valintoja ja/vai valikointia?



Erityisesti nuoruudessa ja aikuisuudessa yksilö voi
omilla valinnoillaan ja päätöksillään suunnata
elämäänsä.
Toisaalta yhteiskunta reagoi aktiivisesti yksilöihin:
karsii ja valikoi, asettaa normeja ja odotuksia sekä
ihanteita ja esikuvia.
Yksilön kehityksen dynaamisuuden ja
monitasoisuuden tavoittamiseksi tutkimuksessa
pyritään ottamaan huomioon elämänkulkuun
vaikuttavat ympäristöt ja yhteydet (Lerner 1998).
Kehitys, muutos, jatkuvuus
Muutos- ja kehitystekijät (Baltes & Reese, 1987)





Normatiiviset, ikään liittyvät elämäntapahtumat
Normatiiviset, historian kulkuun liittyvät
tapahtumat
Odottamattomat (ennakoimattomat), ei
normatiiviset elämäntapahtumat
Yksilön välitön toimintaympäristö
Yksilön persoonallisuus ja oma toiminta
1.


Normatiiviset, säännönmukaiset,
ikään liittyvät elämäntapahtumat
Iänmukainen kypsyminen ja biologiset
muutokset
Sosiaaliset kehitystehtävät ja eri ikävaiheisiin liittyvät tapahtumat: esim. koulun
aloittaminen ja lopettaminen, ammattiin valmistuminen,
parisuhteen muodostaminen

Laajemminkin “sosiaalinen aikataulu”, ikäja roolisiirtymiin liittyvät odotukset ja normit
Normatiiviset, säännönmukaiset…




Biologinen ja sosiaalinen aikataulu kietoutuvat
myös yhteen (esim. lapsen hankinta).
Sukupuolella ja sosiaaliluokalla on merkitystä
elämänkulun muotoutumiseen ja yksilön
odotusperspektiiviin
Ikä- ja siirtymävaiheet eivät ole staattisia, vaan
ne rakentuvat sosiaalisesti ja niitä tuotetaan
kulttuurisesti.
Ikävaiheiden selvärajaisuus on väljentynyt.
Normatiiviset, säännönmukaiset…
Ikävaiheista erityisesti nuoruuden on ajateltu
kulttuurisesti vallanneen alaa muilta
ikävaiheilta.
 Etsintä- ja kokeilujakso on pidentynyt ennen
pysyviä valintoja - jos sellaisia ylipäätään
tehdään tai voidaan tehdä - rakkaudessa, työssä
ja arvomaailmassa.
 Aikuisuuteen siirtymisen tunnusmerkit eivät ole
enää selväpiirteisiä.

Muotoutuva aikuisuus

Arnett on kuvannut ikävuosia 18-30 käsitteellä

Hän asettaa aikuisuuteen siirtymiselle kolme
pääkriteeriä:
muotoutuva/sukeutuva (emergent) aikuisuus
1) hyväksyy vastuun itsestään
2) tekee itsenäisiä päätöksiä
3) tulee taloudellisesti itsenäiseksi.
Mahdollisuustietoisuutta?



Yksilöllistyneissä yhteiskunnissa vapaus valita on
tärkeä periaate.
Etenkin nuoruuteen liitetään vapauden idea.
Vapaus mahdollistaa tarttumisen milloin tahansa
mihin tahansa uuteen mahdollisuuteen (työtarjous,
uusi ihmissuhde, opiskelu, ulkomaanmatka…).

”Sä voit tehdä niinku itses kannalta päätökset, et tarvii
ajatella muita.” (Ketokivi 2010)

Menettääkö vastuullinen aikuinen
mahdollisuutensa?
Normatiiviset, säännönmukaiset…




Ikävaiheiden “venyminen” ei liity vain nuoruuteen.
Eliniän pidentymisen myötä elämänkaaren
loppupuolelle on tullut tarve kehitellä ja kuvata
uusia elämävaiheita.
Kolmas ikä ja neljäs ikä.
“Vanhuus” ja ”vanhus” sanoihin liittyy taakkaa
eikä niiden viattomuutta ole onnistuttu
palauttamaan.
Normatiiviset, säännönmukaiset…




Yksilöllisyyttä korostava myöhäismoderni
yhteiskunta on lisännyt ikätietoisuutta.
Ikäkausien rajojen häilyessä yksilöt voivat muovata
itselleen sopivan elämänvaiheistuksen ja mallin.
Silti yhteiskunnallisesti tuotettu elämänkulku
synnyttää normatiivisuutta ja luo odotuksia
yksilöiden elämään ja mallittaa kunkin ikävaiheen
keskeisiä elämänalueita.
Aikuisuuden keskeiset areenat: työ ja opiskelu,
parisuhde ja perhe, harrastukset.
Yksilöllisen elämänsuunnittelun
mahdollisuus ja välttämättömyys


Muunneltavuuden ja väistämättömyyden
vastakkaisuudesta syntyy mahdollisuus ja tarve
painottaa yksilöllistä biografiaa, reflektointia ja
elämänhallintaa.
Voidaan puhua yksilöllisen elämänsuunnittelun
pakottavuudesta, jolloin myös ohjauksen
(counselling) ja itsereflektion tarve lisääntyy
(Sugerman 2004).

Levinsonin (1978)vakaat vaiheet ja siirtymät.
Normatiiviset, säännönmukaiset…



Ihmisten tavoitteet heijastelevat usein eri
ikävaiheisiin liitettyjä kehityshaasteita.
“Normaaliin käsikirjoitukseen” kuuluvia
muutoshaasteita pidetään “luonnollisina” ja niihin
sisältyy valmiita selitysmalleja ja koeteltuja
toimintatapoja, jolloin myös ikätovereiden tukea
on helposti saatavilla.
Tuen merkitys aktualisoituu uudella tavalla, kun
tapahtuu jotain ennakoimatonta tai odottamatonta.
2. Normatiiviset, historian kulkuun
liittyvät tapahtumat


Nämä liittyvät sellaisiin yhteiskunnallisiin
tapahtumiin ja muutoksiin, jotka ovat tietyssä
yhteiskunnassa ja kulttuurissa yleisiä tai
merkittäviä ja jotka määrittelevät laajemmat
puitteet yksilön kehitykselle.
Sodat, talouden ja yhteiskunnan kehitys (esim. lama,
ks. Elder: Children of the Great Depression).
Normatiiviset, historian kulkuun liittyvät…

Yhteiskunnan sukupuolijärjestelmän
muutokset: ”kaksijakoisen kansalaisuuden”
purkautuminen (esim. Rantalaiho 1994): jaettu
vanhemmuus (Vuori 2001).
 Työelämän muutokset: globalisoituvat,
joustavat ja epävakaat työmarkkinat; siirtymä
vakaista työurista määräaikaisiin työsuhteisiin.

Institutionaaliset muutokset:
koulutusjärjestelmän (rinnakkaiskoulu vs. peruskoulu),
parisuhteen ja avioliitto-instituution sekä
perherakenteen muutokset.
Normatiiviset, historian kulkuun liittyvät…

Yhteiskunnan rakenteellisiin muutoksiin
kytkeytyvät kulttuuriset ja ideologiset
muutokset, kuten




yksilöllistyminen
kasvatusasenteiden ja perhesuhteiden muutos
elinikäinen oppiminen
Vaikutukset eriytyvät sukupuolen ja sosiaaliluokan
mukaan sekä yksilön toiminnan ja
asioille/tapahtumille antamien merkitysten myötä.
Ulkoisten muutosten nopeus
ja mielen hitaus




Vaikka yhteiskunta muuttuu vauhdilla, vanhat
ajattelutavat säilyttävät elinvoimaisuuttaan ja
elävät - ja niitä uusinnetaan - uusien rinnalla.
Esim. sosialisaatiomalli, jossa hoiva ja huolenpito
”kuuluvat” naisille ja matemaattistekninen työ
miehille, on säilynyt segregaation valossa
yllättävän vahvana.
Ammatillisen segregaation jähmeys kuvastaa
kulttuuristen muutosten hitautta ja
monitasoisuutta.
Sukupuolieron merkitykset ja niiden uusintamisen
mekanismit piiloisia.
3. Odottamattomat, ei-normatiiviset
elämäntapahtumat

Merkityksellisiä, mutta ennakoimattomia,
yksilöllisiä tapahtumia ja kokemuksia esim.
sairaudet, onnettomuudet, lottovoitto, avioero?, työttömyys,
yllättävä työtarjous, läheisen sairaus tai kuolema...


Päällisin puolin tapahtumat ovat tuttuja ja
tavallisia, vaikka todennäköisyyttä niiden
tapahtumiseen omalla kohdalla voi pitää pienenä
eikä niitä sisällytetä elämän ”käsikirjoitukseen”.
Painottuvat aikuisuuteen, mutta eivät ole
ikäsidonnaisia, eikä niitä siten pysty juurikaan
ennakoimaan tai ennustamaan.
Ennakoimattomat, ei-normatiiviset…



Psykologisten ja sosiaalisten resurssien
(ylipäätään elämänhallinnan) tärkeys korostuu.
Ennakoimattomuudessaan yksilöllä on
vähemmän selityksiä tapahtuneelle kuin
ikäperustaisissa tapahtumissa ja
syyselitykset keskittyvät tästä syystä
enemmän minään.
Tähän perustuu mm. erilaisten vertaistukiryhmien
suosio ja merkitys.
Ennakoimattomat, ei-normatiiviset…



Tapahtumien merkitys vaihtelee yksilön
persoonallisuuden ja elämäntilanteen mukaan sekä
henkilökohtaisen merkityksenannon kautta.
Aika ”tekee tehtävänsä” niin, että välittömästi
kielteisenä koetulle tapahtumalle voidaan antaa
myöhemmin myönteinen merkitys.
Vrt. merkitystä muuttavat hallintakeinot
Yksilöllinen merkityksenanto,
esimerkkinä työttömyystilanne
Metaforatehtävä:
Elämäni työttömänä on ollut…
... kuin huonokuntoisen maratoonarin juoksu; matka
tuntuu loputtomalta, kannustajat ovat hiljaa
ja häpeissään.
... kuin harmaan pitkävartisen villasukan kutomista.
... kuin suuri seikkailu.
... kuin kiurun kevätlento.
... kuin uusi alku! itseni kehittämistä ja itsetunnon
kohotusta.
4. Konkreettinen yksilöllinen
toimintaympäristö




Aikuisen näkökulmasta esim. puoliso, perhe ja
lapset, opiskelu- tai työyhteisö, tärkeä harrastus,
ystävät.
Levinsonilaisittain elämänrakenne, joka avaa tai
sulkee yksilölle (uusia) mahdollisuuksia.
Ihmisten elämät linkittyvät toisiinsa > jollekin
yksilölle tapahtuvat asiat ”koskettavat” myös
toisia.
Erillisyys vs. relationaalisuus
5. Yksilön persoonallisuus ja oma toiminta



Yksilöllä on omaa elämänkulkua suuntaava
vaikutus.
Toimijuus ilmenee yksilöllisinä motiiveina,
henkilökohtaisina tavoitteina ja arvoina.
Ihmisen intentionallisuutta ja motivaatiota on
kuvattu monilla termeillä:




henkilökohtaiset pyrkimykset (Emmons 1986)
henkilökohtaiset projektit (Little 1983)
elämäntehtävät (Cantor ym:t 1987)
kehitykselliset tavoitteet (Heckhausen 1999).
Tavoitteen luomisen
psykologinen tarkoitus



Elämänkulun aikana henkilökohtaiset tavoitteet
muuttuvat.
Yksilö sovittaa yhteen yhtäältä omat kykynsä,
tavoitteensa ja motivaationsa ja toisaalta
ympäristössä avautuvat mahdollisuudet ja
haasteet, jotka heijastuvat kehitystehtävinä ja
ikäsidonnaisina normeina (Nurmi/Salmela-Aro)
Kehityksen ja oppiminen säätelyssä tärkeää, että
yksilö investoi ja suuntaa motivationaalisia ja
kognitiivisia tavoitteitaan ja resurssejaan
optimaalisesti.
Kehityksen säätely


Ikääntyminen vähentää kehityksellisiä voittoja ja
lisää menetyksiä ja tappioita.
Mutta yksilö voi myöhemmälläkin iällä optimoida
‘kehitystään’
valitsemalla ikään sopivia tavoitteita
 pyrkimällä pitämään yllä monipuolisia
toimintavalmiuksia
 kompensoimalla menetyksiä
 tasapainoilemalla valitsemiensa tavoitteiden kanssa.
M&P Baltesin valikoivan optimoinnin ja


kompensaation elämäkaarimalli
(SOC = selective optimization with compensation)
McAdamsin psykologinen yksilöllisyys

Persoonallisuus sisältää kolme tasoa (McAdams 1997):




Taipumukselliset piirteet (temperamentti ja
persoonallisuuden piirteet)
Tyypilliset sopeutumistavat (motivaatio,
henkilökohtaiset tavoitteet, arvot ja selviytymiskeinot)
Tarinallisuus (ilmentää yksilön identiteettiä ja sisältää
menneen, nykyhetken ja tulevaisuuden)
Yhteiskuntien yksilöllistymiskehitys on
vahvistanut oman elämänsuunnittelun merkitystä,
jolloin myös identiteettityö korostuu.
Oman elämän ohjaaminen ja
minän rakentuminen
Nurmi & Salmela-Aro 2002
Ikäsidonnainen
ympäristö
Oman elämän
ohjaaminen
Minän
konstruointi
Motiivit
Kehitystehtävät
Tavoitteet
Toiminta
mahdollisuudet
Suunnittelustrategiat
Identiteettitarinat
Arviointi,
syypäätelmät
Elämähallinta:
tasapainoilu kahdella rintamalla




Yksilöllä on tarve vaikuttaa omilla teoillaan
elämäänsä ja asettaa päämääriä.
Ihminen käy jatkuvaa painia elämän ulkoisten
tavoitteiden toteuttamisen ja sisäisten tavoitteiden
(psyykkinen tasapainon) saavuttamiseksi
Yksilö voi itse vaikuttaa omaan psyykkiseen
hyvinvointiinsa, koherenssin kokemukseen ja
turvallisuuden tunteisiin monin keinoin
(Vuorinen 1991)
Itsemääräämispyrkimys
ja tavat vaikuttaa



Psyykkinen työ : sisäinen ponnistelu, jolla pyritään
käsittelemään henkisen tasapainon uhkia, jossa välineinä
myös tiedostamattomat puolustusmekanismit.
Sosiaalinen toiminta : pyritään vaikuttamaan
muihin ihmisiin ja tärkeisiin toimintaympäristöihin
(sosiaaliset taidot toimivat coping-mekanismien tapaan)
Suoraan omaan ruumiiseen ja sen tiloihin
vaikuttaminen : esim. liikunnalla, elämäntavoilla,
lääkkeillä tai päihteillä.
Selviytymis- ja hallintakeinot
Yleisiä periaatteita:
 Muuntuvia, eivät pysyväisluonteisten piirteiden
kaltaisia > ovat siis opittavissa!
 Tahdonalaisia ponnistuksia (ovat ainakin periaatteessa
tietoisia, ja eroavat adaptiivisesta toiminnasta, esim.
säikähdys varaa tilanteessa).


Liittyvät pikemmin stressin käsittelyyn kuin sen
hallintaan (kaikkia stressitekijöitä ei voi hallita tai
poistaa).
(Feldt & Mäkikangas 2009)
Konkreettinen toiminta
konkreettisissa tilanteissa




Ihmiset pyrkivät suojelemaan itseään
psykologisesti arkipäivän haasteilta ja vaikeuksilta.
Hallintana (coping) voidaan pitää mitä tahansa
psykologista vastausta ulkoisiin potentiaalisiin
stressitekijöihin, uhkiin ja jännitteisiin.
Hallinnassa on kyse stressin estämisestä,
välttämisestä ja säätelystä.
Ihmisillä on yksilöllisiä tapoja kokea ja käsitellä
tietoisuuden piiriin tulevia epämiellyttäviä tilanteita ja
tunteita. (ks. tarkemmin Pearlin & Schooler, 1978)
Mitä teet, miten menettelet?
Ongelmasuuntautuneissa keinoissa ahdistavaa tai
stressaavaa tilannetta pyritään muuttamaan
omalla aktiivisella toiminnalla ja vaikuttamalla
lähtötilanteeseen jo ennen kuin stressi saa vallan.

Keinoina esim. aktiivi ongelmanratkaisu, neuvottelu ,
konfrontaatio (tiukka vastakkain asettuminen),
pidättyminen harkitsemattomasta toiminnasta,
vetäytyminen, luoviminen (taitava diplomatia), marttyyrius
(uhrautuva esimerkkinä toimiminen), harkittu vs. alistunut
periksi anto.
Mitä teet, miten menettelet?
Rasitustilanteen merkitystä muuttavassa
toiminnassa ristiriitaisen ja stressaavan asian
merkitystä säädellään stressin välttämiseksi.

Keinoja ovat esim. positiivinen vertailu, palkintojen
korvaaminen, valikoiva tarkkaavaisuus, positiivinen
uudelleenarviointi, huumori ja rationalisointi

Vähemmän tilannesidonnaisia kuin ongelma- ja emootiosuunnatut
keinot. Niihin sisältyy ajatus, että vaikeisiin kokemuksiin ja
olosuhteisiin voi liittyä myös myönteisiä tunteita ja merkityksiä .
Mitä teet, miten menettelet?
Emootiosuunnattuja keinoja käytetään silloin, kun
stressi on jo päällä ja pyrkimys on leivittää
ahdistavaa tai stressaavaa oloa. Ne eivät siis ole
ennaltaehkäiseviä keinoja vaan pyrkivät
lievittämään ahdistavaa tai stressaavaa oloa.

Keinoja ovat esimerkiksi tunteiden ilmaisu, passiivi
kestäminen, keskittyminen muuhun, avuton vetäytyminen
tai suoraan fysiikkaan vaikuttaminen.
Kahdenlaisia ongelmia



Ratkaistavat ongelmat ovat rajattuja ongelmia,
erimielisyyksiä tai jännitteitä, joita käsittelemällä
voidaan helpottaa arjen sujumista.
Ratkeamattomat ongelmat ovat toistuvia,
luonteeltaan pysyviä ja siksi niiden ratkaiseminen
on vaikeaa, ellei mahdotonta.
Nämä ongelmatyypit on syytä erottaa toisistaan.
”Kun kulkee elämän halki,
sitä oppii, että
ellei melo omaa kanoottiaan,
ei liiku mihinkään.”
Katharine Hepburn