Transcript Tom Arnkilin esitys. - Suomen Perheterapiayhdistys

Kuinka selvitä kovahkolle maalle
monen toimijan verkostoissa
- yksilöllistymiskehitys, ammatillinen
eriytyminen ja rajojen ylittäminen
Tom Erik Arnkil
tutkimusprofessori, Stakes; dosentti, Helsingin yliopisto
Suomen perheterapiayhdistyksen syyspäivät
Tampereella
PERHETERAPEUTTI AUTTAMISEN VERKOISSA
13.11.2008
Kovan maan ja suon metafora
(Donald Schön 1987)
• Ammatillisen toiminnan maastossa on
korkea suon yläpuolelle kohoava kallio.
Siellä helppohoitoiset ongelmat
ratkeavat soveltamalla tiedeperustaisia
teorioita ja tekniikoita
• Alhaalla suolla sotkuiset, hämmentävät
ongelmat uhmaavat teknisiä ratkaisuja.
• Ironista kyllä, kovan maan ongelmat
tuppaavat olemaan melko
merkityksettömiä yksilöiden ja
yhteiskunnan kannalta, kun taas ihmisten
kannalta tärkeimmät ongelmat ovat
suolla.
• Jääkö ammattilainen kovalle maalle
ratkomaan eksaktisti vähäpätöisiä
ongelmia, vai laskeutuuko hän tärkeiden
ongelmien ja epätäsmällisten keinojen
suolle?
• Teknisen rationaliteetin mukaan
ammattilaiset ovat välineellisiä ongelman
ratkaisijoita, jotka valitsevat kuhunkin
tilanteeseen parhaiten sopivat tekniset
keinot
• Tiukat ammattilaiset ratkovat
selvärajaisia ongelmia soveltamalla
teorioita ja tekniikoita, jotka on
johdettu systemaattisesta
tieteellisestä tiedosta.
• Ammatillisten käytäntöjen elämässä
ongelmat eivät kuitenkaan esittäydy
ammattilaisille selvämuotoisina
rakenteina.
• Ne eivät yleensä esittäydy ongelmina
lainkaan, vaan epämääräisinä tilanteina
• Ammatillisen toiminnan epämääräiset
vyöhykkeet - epävarmuus,
ainutlaatuisuus ja arvokonfliktit karkaavat tekniseltä rationaliteetilta.
Kuinka siis selvitä kovahkolle maalle?
Toive arvovapaasta menetelmästä, joka pyyhkii pois
epävarmuuden ja tarjoaa universaalit ratkaisut:
Evidence Based Medicine; alkuperäinen idea
(1) tunnistetaan tiedon ja tiedontarpeen aukot,
(2) muotoillaan täsmennettyjä kysymyksiä,
(3) tunnistetaan ja otetaan vastaan informaatiota,
(4) arvioidaan näyttöä kriittisesti ja
(5) sovelletaan tietoa oikea-aikaisesti todellisiin kliinisiin
ongelmiin.
William A. Ghal ja Peter M. Sarigous (2002), ilmolituksensa
mukaan EBM kannattajia: neljästä ensimmäisestä
askeleesta on luovuttu kokonaan. On tunnustettava, ettei
alkuperäinen EBM-ajatus voi toimia keskivertopraktikon
kohdalla.
Entä #5: kohtaako praktikko randomisoidun kokeen
keskiarvot vai elämänsä eläjiä?
Pari sanaa Aristoteleelta
• "(T)oimintaa koskeva selvitys voi olla vain
yleispiirteinen eikä tarkka, sillä (…) tutkimuksilta
ei tule odottaa enempää kuin mitä kohde sallii.
(…) Kun jo yleinen tarkastelu on tällaista,
yksittäisten tapausten tarkastelusta puuttuu vielä
enemmän tarkkuutta, sillä ne eivät lankea
minkään määrättyjen taitojen tai ohjeiden
alaisuuteen, vaan tekijäin on aina itse harkittava,
mikä kussakin tilanteessa on sopivaa (…)."
(Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka, II 2. 1104a,
1-9.)
Fronēsis, käytännöllinen viisaus…
Käytäntö "koostuu" partikulaareista, yksittäisistä
asioista. Se ei koskaan pelkisty universaaleihin
periaatteisiin. Niinpä tarvitaan juuri niiden
ihmisten tietoa, jotka ovat kyseisissä tilanteissa
"Sellainen ihminen on ilman lisämääreitä hyvä
harkitsemaan, joka päättelevän järjen
perusteella kykenee osumaan tehtävissä
olevista asioista siihen, joka on ihmiselle parasta.
Ja käytännöllinen järki ei koske vain yleisiä
totuuksia, vaan sen tulee tuntea myös yksittäiset
asiat, sillä se koskee toimintaa, ja toiminta liittyy
yksittäisiin asioihin.
…edellyttää kokemusta
Siksi jotkut, jotka eivät tieteellisesti tiedä asioita, ovat
käytännöllisempiä kuin ne, jotka tietävät, sillä heillä on
kokemusta. (…) Käytännöllinen järki liittyy toimintaan.
Siksi siihen kuuluvat molemmat puolet, mutta
jälkimmäinen enemmän." (NE, VI 7. 1141b, 12-17 ja 2123.)
"On selvää, että käytännöllinen järkevyys ei ole tieteellistä
tietoa. Se koskee, kuten sanoimme, yksittäisiä asioita,
sillä tehtävät teot ovat sellaisia." (NE VI 8. 1142a, 23-25.)
"(N)uorukaisista voi tulla geometrikkoja ja matemaatikkoja
ja viisaita tällaisissa asioista, mutta nuori ei näytä voivan
olla osallinen käytännöllisestä järjestä. Näin on sen takia,
että käytännöllinen järki suuntautuu myös yksittäisiin
asioihin, ja ne opitaan tuntemaan kokemuksen kautta,
mutta nuorukaiselta puuttuu kokemusta, johon tarvitaan
pitkä aika." (NE, VI 7. 1142a, 12-16.
Massapalvelujärjestelmä kohtaa
ainutlaatuisuuden
Sektori B
Sektori A
B
Kompleksisuutta
koetetaan hallita
jakamalla se osiin
Ysikkö A1
Yksikkö A2
Yksikkö A3
Yksikkö B1
Yksikkö B2
Tullaan
tuottaneeksi
kompleksisuutta
Byrokratiat ovat
sektorijakoisia, ei
ihmisten arki
Yksikkö B3
"Moniasiakkuus"…
• Vähänkin laaja-alaisemmissa asiointitarpeissa
kansalaisten on käännyttävä monen palvelun
puoleen.
• Syntyy asiakkuutta usealle taholle.
• Evan Imber-Black (1988): Älkäämme puhuko
"moniongelmaisuudesta". Tuo leimaa asiakkaita.
Puhukaamme sen sijaan "moniasiakkuudesta"
sillä monen yksikön & ammattiryhmän
mukanaolo… se se vasta pulmallista usein
onkin.
• (Not multi-problem families but multi-agency
families)
on kypsän modernin pulma
• "Moniasiakkuus" on kompleksisuutta. Sitä
ei tuota asiakas/perhe yksin (he eivät
luoneet sektoroitua järjestelmää) eikä
palvelujärjestelmä yksin (se ei luonut
asiointitarpeita tyhjästä).
• Erikoistuminen on valtava voimavara,
mutta erikoistumalla lisää tuotetaan lisää
kompleksisuutta.
• Käsillä on kypsän modernin ongelma.
Modernisaatioteesi 1: Eriytyminen
Niklas Luhmann (1989): Modernisoituessaan yhteiskunta
on eriytynyt systeemeihin, alasysteemeihin , alaalasysteemeihin jne.
• Systeemi = ne, jotka voivat kommunikoida eli käyttävät
samaa koodia tuottaakseen datasta informaatiota
• Muu on "hälyä" - eli ympäristöä. Systeemit ovat
toiselleen ympäristöä
• Oikeus, tiede, talous, uskonto, politiikka, taide…
eriytyivät varhimmin omiksi systeemeikseen
• Systeemit eivät voi kommunikoida keskenään, mutta
voivat resonoitua: ne aiheuttavat toisilleen häiriöitä ja
reagoivat niihin
• Yhteiskunnan kokonaiskontrolli mahdotonta: kukin
systeemi ja alasysteemi (jne.) reagoi tavallaan - ja
reagoidessaan aiheuttaa toisille häiriöitä
•
Vrt, tänään: finanssikriisi, oikeudelliset, poliittiset, sosiaaliset, tieteitä
koskevat… seuraamukset ja reaktiot - ja reaktiot niihin..
Modernisaatioteesi 2: Yksilöllistyminen
Ulrich Beck, Anthony Giddens & Scott Lash (1995):
Modernisaation keskeisin piirre on yksilöllistyminen. Tämä
tarkoittaa yksilö-yhteiskuntasuhteiden perinpohjaista
muutosta
 Traditioiden haalistuminen ja väistyminen
 Yksilöiden ja asiantuntijajärjestelmien suhteiden
muotoutuminen
 Yksilöiden ennenäkemättömät mahdollisuudet suunata
elämäänsä traditionaalisista siteistä vapaina - ja vailla
näiden luomaa turvaa
Post- tai myöhäismoderni, kypsä moderni, refleksiivinen
moderni, riskiyhteiskunta : Kaikki "kaikuu" takaisin; usko
(teknokraattien lupaamien) vain aiottujen seurausten
ilmaantumiseen murenee; asiantuntija-auktoriteetin
murros
(Vrt. tänään: "ydinvoima/geenimanipulaatio/… on täysin turvallista"…)
Asiantuntijajärjestelmät eivät kohtaa
yksilöllistymistä. Ne ovat sitä
Jorma Sipilä (1989): Perhe sosialisaation
korvaamattomana yksikkönä - ja epäluotettavana.
Hannele Forsberg (1994): Valtiovallan suhde lapsiin
patriarkaatin kautta, äitien kautta, ydinperheen kautta,
suoraan.
Perheterapia ei ainoastaan kohtaa yksilöllistymiskehitystä
perhekonstellaatiossa, vaan myös tuottaa sitä. Se on
osa traditioiden haalistumista, yksilöiden
mahdollisuuksien avartumista/yhteisöturvan
murentumista, yhteiskunnan asiantuntijajärjestelmien ja
yksilöiden suhteiden tiivistymistä…
Vrt. kyltti: "You did not just hit the traffic jam, you are the
traffic jam!"
Asiantuntijajärjestelmien
keskeisyys - ja murros
Peter Miller ja Nicolas Rose (1990):
Asiantuntijajärjestelmä välittää julkisen vallan ja yksityisen
sfäärin välillä
 Perhe-elämän tai henkilökohtaisen toiminnan ’yksityisiä’
alueita olisi ehkä tarpeen muokata, mutta liberaalissa
demokratiassa poliittisen vallan elimet ei voi puuttua
noihin alueisiin suoraan
 Kansalaisyhteiskuntaan ei sopisi rynnäköidä,
kansalaisvapauksia ei sopisi loukata
 Asiantuntijajärjestelmät ovat kosketuksissa yksityiseen
sfääriin, ne välittävät politiikkaohjelmien ja niiden
kohteiden välillä.
Poikkeavuuden normalisointi
voimaannuttamalla
Barbara Cruikshank (1999):
Liberaaleissa demokratioissa pyritään pikemminkin
ihmisten valtaistamiseen/voimaannuttamiseen kuin
pakon käyttöön. Pyrkimyksenä on auttaa ihmisiä
auttamaan itseään.
• Kansalaiseksi ei synnytä, kansalaiset luodaan.
• Apaattisuus, välinpitämättömyys, kyvyttömyys ja/tai
haluttomuus huolehtia itsestään ja eduistaan ongelmana,
johon kohdistuu ohjelmia ja asiantuntijatyötä.
• Apu itseapuun -ohjelmat ja aktivoinnit.
• Apu koettaa vetäytyä, tehdä itseään tarpeettomaksi,
tukea omatoimista suoriutumista
Perheterapia on valtasuhde…
• mutta niin on kaikki muukin, missä koetetaan
hallita toisen toimintaa.
• Michel Foucault (Foucault, 1997; alkuperäinen
1983): Valta on aina läsnä suhteissa, joissa joku
koettaa hallita toisen toimintaa. "Valtasuhde ei
itsessään ole sen enempää hyvä kuin pahakaan,
mutta kylläkin vaarallinen, joten joka tasolla on
pohdittava, miten se kanavoisi voimansa
parhaalla mahdollisella tavalla.”
"Välitulemaa"; eräänlainen
perheterapian määritelmä:
Perheterapia
• on eriytynyt alasysteemi joka (käyttäessään omaa
käsitejärjestelmäänsä koodatakseen datasta
informaatiota ja reagoidakseen ympäristöönsä
• kohtaa ja tuottaa yksilöllistymistä (vapautumista traditioja yhteisösidoksista ja turvattomuutta vailla niitä), sillä se
liberaalin demokratian
• asiantuntijajärjestelmänä normalisoi perheitä välttäen
loukkaamasta kansalaisvapauksia, joten tehtävänä on
• voimaannuttaa asiakkaita itsehallintaan, ja sektoroidussa
palvelujärjestelmässä se
• joutuu reagoimaan paitsi asiakkaiden myös
asiantuntijajärjestelmän osien toimintaan vailla
sanottavaa hallintaa kokonaisuuteen.
Kiinnostus rajoihin ja ylityksiin
Jaakko Seikkula 1987, 1991: Perheen ja
sairaalan rajasysteemi
• Hoidon hoidollisuutta ei ratkaise se, että
tilanteessa on mukana hoitotiimi, vaan se,
onko tuolla tiimillä tuoda tilanteeseen
järjestäytyneisyyttä, joustavuutta ja
monipuolisuutta
Mikä vuorovaikutus "valloittaa"
rajasysteemin"?
Löytyikö välittävä/yhdistävä kohde
tutkimukselle?
• Vrt. Giddens 1979: Kiireellisin tehtävä on palauttaa
subjekti yhteiskuntatieteeseen. Rakenteet ovat
toistuvia toimintakäytäntöjä
Sektori B
Sektori A
Mitä luodaan ja
uusinnetaan arjen
systeemin ja
ammatillisten
systeemien
vuorovaikutuksessa?
B
Ysikkö A1
Yksikkö A2
Yksikkö A3
Yksikkö B1
Yksikkö B2
Yksikkö B3
Ennakoi tekojesi seurauksia…
Kiinnostus "multi-agency" -tapauksiin
• tutki toimintasi kontekstia ennakoimalla tekojesi
seurauksia
• ensin tiimit ja työyhteisöt, vihdoin kokonaiset
palveluverkostot
• käsitteitä ja välineitä toimijoille (itse
mukaanlukien)
• kuinka saada toimijat tarkastelemaan ja
muuntelemaan omaa toimintaansa sen sijaan,
että kohdistaisivat hallintayritykset suoraan
toisiin
Kohti ennakointidialogeja (Arnkil,
Eriksson & Arnkil)…
Painopiste subjektiivisissa näkemyksissä ja omakohtaisissa
teoissa.
Ammattilaisten hankalissa (keskinäisissä) "sukset ristissä"
-tilanteissa - perheiden luvalla tietenkin.
Vetäjäpari huolehti sosiaalisen tilanteen organisoinnista.
Muut saivat tarkastella asioita subjektiivisesta
näkökulmastaan - ja heitä rohkaistiin siihen kysymällä
omien tekojen mahdollisista seurauksista.
"Vetäjäparin" kysymykset
1) Mitä tapauhtuu, jos et(te) tee mitään?
2) Mitä voisit(te) tehdä tueksi?
3) Mitä siitä seuraa?
Asiakas tuli paikalle… Kaikki oli
muutettava
• Asiakas/perhe paikalle: kaikki muuttuu
• Kohti dialogisuutta "sukset ristissä" tilanteissa:
tulevaisuuden muistelu perheiden kanssa;
tulevaisuusdialogit
• Toimintakenttänä ensin koulutusprojektien kautta
aukeavat "harmaan vyöhykkeen" tilanteet muutamissa
kunnissa
• Vihdoin keskittyminen kahteen kuntaan ja yritys luoda
yhdessä verkostodialogista toimintajärjestelmää
(johtamisjärjestelmä mukaan lukien)
• Sateenvarjona "varhainen puuttuminen" - tulkittuna
varhaiseksi avoimeksi yhteistyöksi
Epävarmuuden sieto ja
monologisuus
Kun huolet kasvavat, hallinnan tunne kapenee.
Epävarmuus kasvaa. Tulee houkutus lisätä
hallintaa koettamalla hallita toisia - heidän
ajatuksiaan ja toimintaansa.
Houkutus monologisuuteen on erityisen suuri
monitoimijaisissa tilanteissa, joissa toisten
toiminnalla on suuri vaikutus omaan toimintaan etenkin, jos toisten toiminta tuntuu aiheuttavan
esteitä omille pyrkimyksille
Kuinka edistää dialogisuutta jännitteisissä
monitoimijaisissa tilanteissa
Ihminen elää dialogeissa
Bahtin (1981, 1986):
• dialogi on vastaukseen suuntautumista
(responsiivisuutta)
• sanalle, ja sitä myötä ihmisyksilölle ei ole mikään
kauheampaa kuin jäädä vaille vastausta
• dialogissa muodostetaan yhteistä kielialuetta
• ymmärrys muodostuu ihmisten väliin
• dialogi on ajattelemista yhdessä
Dialogisuudessa olennaista…
kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen, jota edistää
mm.
 väljyys, reflektiivisten rakenteiden käyttö;
kommenttien viivästyttäminen, puhumisen ja
kuuntelun erottaminen
 minä -muodossa puhuminen (vs. "yleisen
näkökulman edustaminen")
 vastavuoroisuus; Toisen huomiointi
 jättäminen tilaa vastaussanoille (vs. suljetut
lauseet)
Dialogissa pyritään vaalimaan ymmärryksen
yhteisen kehittelyn mahdollisuutta.
Tulevaisuuden muistelu perheiden,
läheisten ja työntekijöiden kanssa
…haastattelee
perhepöytäkunnasta
aloittaen
…tekee
julkiset
muistiinpanot
Verkostokonsulttipari
Perhe ja
läheiset
Työntekijät
Puhuminen ja kuuntelu erotettu yksilöiden välillä: rauha kuunnella ja
tulla kuulluksi
Kysymykset perheenjäsenille & läheisverkostolle
1. Vuosi on kulunut ja asiat ovat nyt aika hyvin. Miten ne
Sinun kannaltasi ovat? Mikä sinua erityisesti
ilahduttaa?
2. Mitä teit myönteisen kehityksen aikaansaamiseksi ja
mistä sait tukea/millaista?
3. Mistä olit huolissasi "silloin vuosi sitten" ja mikä sai
huolesi vähenemään?
Kysymykset työntekijöille
1. Kuten kuulitte, asiat perheessä ovat nyt aika hyvin.
Mitä teit myönteisen kehityksen tueksi ja keneltä sinä
sait tukea/millaista?
2. Mistä olit huolissasi "silloin vuosi sitten" ja mikä sai
huolesi vähenemään?
Lopuksi kootaan keskustellen mm.: kuka tekee mitä
seuraavaksi kenen kanssa; kuka koordinoi/toimii
yhteyshenkilönä; koska tavataan/tavataanko vielä
joukolla katsomaan miten hyvä toiminta voisi jatkua.
Subjektiisien huolen vyöhykkeet Arnkil & Eriksson 1989
Ei
huolta
PIENI HUOLI
HARMAA
VYÖHYKE
SUURI HUOLI
Pieni huoli tai
ihmettely käynyt
mielessä - ehkä
toistuvastikin.
Luottamus omiin
mahdollisuuksiin
hyvä tai vahva.
Ajatuksia
lisävoimavarojen
tarpeesta.
Huoli kasvava;
luottamus omiin
mahdollisuuksiin
heikkenee; voimavarat ehtymässä.
Mielessä toivomus
tai selvästi koettu
tarve lisävoimavarojen ja kontrollin
saamisesta.
Huolta paljon ja
jatkuvasti: lapsi/
nuori vaarassa
(jopa välittömässä). Omat keinot
loppumassa tai
lopussa. Lisävoimavaroja, kontrollia ja muutos
lapsen tilanteeseen saatava heti.
Huom! Vyöhykkeet eivät ole lasten/nuorten/asiakkaiden
rekisteröintiä varten. Niillä "sijaitsee" työntekijä
työskentelysuhteineen. Koenko minä olevani harmaalla
vyöhykkeellä tms…
Tom Arnkil, tutkimusprofessori,
Stakes
Verkostodialogiset käytännöt tähtäävät siihen, että
yhä useampi
kontakti on
vailla huolta
pienet huolet
hälvenevät
yhteisasiakkuus- kriiseissä
tilanteet
löytyy apu ja
selkiytyvät
turvaa
toimijoiden
kesken hyvät
yhdessä
sovitut
käytännöt.
Alueneuvonpidot
huolet otetaan
puheeksi dialogin
varhaisaskeleena,
 yksiköissä/
alueilla järjestetään
dialogeja pientä
huolta aiheuttavista
teemoista
Puheeksiotto
Teemaneuvonpidot
huolet otetaan
puheeksi
perheiden kanssa järjestetään
yhteistyödialogeja
Puheeksiotto
Verkostodialogit
perheiden
kanssa
kriisityössä
käytettävissä
monipuoliset
keinot, myös
läheisneuvonpidot ja avoimet dialogit.
Läheisneuvonpidot
Avoimet
dialogit
Kaikkia vyöhykkeitä koskien: Työyhteisöissä, niiden välillä ja lasten,
nuoren & perheiden kanssa dialogit toimivista käytännöistä
Hyvien käytäntöjen kehittely
dialogeissa
Yksinkertaiset toiminnalliset menetelmät (mm. Learning
Café); pohjana huolen vyöhykkeistö; pohditaan mikä
tilanteissa toiminut; helpotetaan hiljaisen tiedon
esiinsaamista ja jakamista
Vetäjinä esim. rehtori-opettaja -työpari, päivähoidon
esimies-työpari..
Esimiesten hyvät käytännöt -dialogit "harjoittelumaastona"
Koko henkilöstölle:
• Yksikkökohtaisesti (koulut, päiväkodit, neuvolat…)
• Yksiköiden välillä (pari koulua yhdessä, alueen
päiväkodit, kaikki neuvolat…)
• Sektorirajojen yli (kouluväki ja sosiaalityö, päivähoito ja
perhetyö…)
• Lasten/nuorten kanssa (esim. luokka-asteittain koulussa)
• Huoltajien kanssa (-"-)
Juurtunut varhainen avoin
yhteistoiminta: toimintamallin
tunnetuksiteko
vastuutettu
tehtäviksi ja
toteutuu laajana
johtaminen
toteutuu
vakiintuneissa
ylisektorisissa
rakenteissa
perusteet viety
pysyviksi osiksi
henkilöstökoulutusta
koordinaatio
pysyvää
hyvinvointivaikut
usten seuranta
jatkuvaa ja osa
kunnallista
päätöksentekoa
toteutus viety
jokaista
koskeviin
toimenkuviin;
kehittelyä
tuetaan
vaikutuksista
osallisuuden
toteutumiseen
hankitaan jatkuvasti palautetta
Kirjallisuus..
Aristoteles (2005). Nikomakhoksen etiikka. Suomentanut ja selitykset laatinut
Simo Knuuttila. Toinen, tarkistettu painos. Helsinki: Gaudeamus
Arnkil, T. E. & Eriksson, E. & Arnkil, R. (2000): Palveluiden dialoginen
kehittäminen kunnissa. Sektorikeskeisyydestä ja projektien kaaoksesta
joustavaan verkostointiin. Stakes. Raportteja 253. Jyväskylä.
Bakhtin, M. (1981) Dialogic imagination. Austin: Texas University Press.
Bakhtin, M. (1986). Speech genres and other late essays. Austin: University of
Texas Press.
Beck Ulrich, Giddens Anthony, Lash Scott (1995). Nykyajan jäljillä:
refleksiivinen modernisaatio. (Suom. Lehto Leevi). Tampere, Vastapaino
(Gummerus)
Cruikshank, Barbara (1999) The Will to Empower. Democratic Citizens and
other Subjects. Cornell University Press
Foucault Michel (1987): The ethics of the concern of the self as a practive of
freedom. Teoksessa Ethics. Subjectivity and truth. Essential works of
Foucault 1954-1984. New York: The New Press 1997. (Haastattelu
ilmestynyt alunperin 1984 lehdessä Concordia: Revista internacional de
filosophia)
Foucault, Michel.(1995). Rajallinen järjestelmä kohtaa rajattoman vaatimuksen.
Teoksessa Eräsaari, Risto & Rahkonen, Keijo (toim.) Hyvinvointivaltion
tragedia. Keskustelua eurooppalaisesta hyvinvointivaltiosta. (Alukuperäinen
haastattelu tteoksessa Brunhes, Foucault, Lenoir & Rosanvalln Sécurité
sociale: L'enjeu, Paris: Syros 1983)
.. kirjallisuus
Ghali, W. & Sarigous, P. (2002) The evolving paradigm of evidence-based
medicine. Journal of Evaluation in Clinical Practice, 8,2, 109-112
http://info.stakes.fi/verkostomenetelmat
Imber-Black, Evan (1988) Families and Larger Systems. A Family Therapists
Guide through the Labyrinth. Guilford,
Schön, Donald (1983). The Reflective Practitioner. How professionals think in
action. London: Temple Smith.
Schön, Donald (1987). Educating the Reflective Practitioner. San Francisco:
Jossey-Bass.
Seikkula, Jaakko (1987). Rajasysteemi – hoidettava yksikkö osaston ja
perheen välillä. Perheterapia, 3(1), 11-13.
Seikkula, Jaakko (1991). Perheen ja sairaalan rajasysteemi potilaan
sosiaalisessa verkostossa. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and
Social Research, 80.
Seikkula, Jaakko & Arnkil, Tom. E. (2005) Dialoginen verkostotyö. Helsinki:
Tammi
Joululahjavihjeet
Hämeen-Anttila, Jaakko (2006) Mare
nostrum. Otava
Sobel, Dava (200) Galileon tytär. Otava
Toulmin, Stephen (1998) Kosmopolis.
Kuinka uusi aika hukkasi humanismin
perinnön. WSOY