Transcript Ignatios Antiokialainen ja hänen kirjeensä

Ignatios Antiokialainen ja hänen
kirjeensä
Lauri Vartiainen
Varhaisimpia kirkkoisiä
• Varhaiskirkon arvostetuimpia opettajia ja paimenia
nimitetään perinteisesti kirkkoisiksi
• Kyseessä on myöhempien aikojen kunnianimitys
jakamattoman kristikunnan tärkeimmille opettajille 100luvulta aina 700-luvulle asti. Rajaus vaihtelee määrittelijän
mukaan.
• Koskee käytännössä niitä ensimmäisten vuosisatojen
kristittyjä, jotka kirjoittivat kirjoja ja joiden kirjat ovat syystä
tai toisesta säilyneet.
• Apostoliset isät on nimitys ensimmäisen krist. vs. lopun ja
toisen vs. alun kristityille opettajille ja kirjoittajille
• Yksi varhaisimpia näiden kirkon opettajien joukossa oli
Antiokian piispa Ignatios
Syyrian Antiokia
• Ensimmäisillä vuosisadoilla Rooman valtakunnan ja
kristinuskon kohtalot kietoutuivat yhteen
• Ignatioksen kaitsema Antiokian seurakunta oli
ensimmäisten vuosisatojen tärkeimpiä kristittyjen
keskuspaikkoja
• Noin 300 eKr. perustettu Syyrian Antiokia oli koko
suunnattoman Rooman imperiumin kolmanneksi mahtavin
ja väkirikkain kaupunki heti Rooman ja Aleksandrian jälkeen
• Antiokia oli tärkeä idän suuren karavaanitien läntisenä
päätepisteenä Persian rajalla, mikä teki kaupungista
taloudellisesti, sotilaallisesti ja poliittisesti tärkeän
• Antiokiassa on arvioitu Ignatioksen aikana asuneen noin
neljännesmiljoona henkeä
Antiokian seurakunta
• Kristinuskon historian kannalta Antiokia oli hyvin tärkeä
kaupunki: Antiokiaan syntyi historian ensimmäinen
pakanakristillinen seurakunta. (Apt. 11:19-30)
• Antiokiassa kristityistä myös ensimmäistä kertaa alettiin
käyttää nimeä kristitty (Apt. 11:26)
• Rooman imperiumin valtaväestön keskuuteen kohdistuvan
lähetystyön näkökulmasta Antiokia oli avainasemassa
• Apostoli Paavali oli aluksi Antiokian seurakunnan
johtomiehiä (Apt. 11:25; 13:1) ja myöhemmin seurakunnan
nimikkolähetti (Apt. 13:1-3)
• Ensimmäisessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa
Nikeassa v. 325 Antiokia tunnustettiin yhdeksi kristinuskon
neljästä patriarkaatista, superpääkaupungista
Mitä tiedämme Ignatioksesta?
• Kohtaamme Ignatioksen hänen ollessaan
Antiokian seurakunnan piispana toisen
vuosisadan alussa
• Emme tiedä hänen lapsuudestaan,
nuoruudestaan tai koulutuksestaan juuri mitään,
kuten on asia useimpien muidenkin
varhaisimpien kirkkoisien kohdalla toisella
vuosisadalla
• Luotettavimmat tiedonjyvät hänestä tarjoavat
hänen seitsemän säilynyttä kirjettään, sekä
muutamat aikalaisviittaukset
Mitä tiedämme Ignatioksesta?
• Ignatioksen kirjeistä käy ilmi hänen luonteensa: Kirjeet
paljastavat hänet älykkääksi, voimakastahtoiseksi ja
palavaksi kristityksi
• Ilmeisesti hän on sitä sukupolvea, jolla on edelleen
ollut elävä yhteys apostoleihin
• Hänen ikänsä ja auktoriteettinsa näkyy myös hänen
kirjeistään: hänellä on selvä ison veljen asenne Vähän
Aasian arvovaltaisia piispoja kohtaan
• Eusebioksen Kirkkohistoriassa hänen sanotaan olleen
virkajärjestyksessä toinen Antiokian piispa heti
Euodiuksen jälkeen (H. E. III, 22; III 36, 2)
Marttyyripiispa
• Ignatioksen kirjeet kertovat hänen myös olleen
kuolemantuomittu mies
• Monesti vainot kohdistuivat erityisesti seurakunnan
johtohenkilöihin
• Näin tapahtui myös Syyrian Antiokiassa. Seurakunnan
kunnioitettu piispa Ignatios vangittiin ja tuomittiin.
• Hänet tuomittiin kuolemaan ja vielä tavalla, joka
todistaa että hän ei ollut Rooman kansalainen. Hänet
lähetettiin Roomaan, pääkaupunkiin syötettäväksi
nälkäisille pedoille julkisessa näytännössä.
Marttyyripiispa
• Rooman kaupunkilaisten oikeuksiin kuului oikeus ilmaisiin,
julkisiin huvinäytöksiin. Nämä aikansa vastineet elokuville ja
tosi-TV:lle olivat raakoja ja todellisia.
• Ignatioksen kirjeestä Roomalaisille näkyy, että hän itse tiesi
joutuvansa petojen syömäksi (Ign. Room. 4)
• Eusebioksen kirkkohistoria vahvistaa, että näin myös
tapahtui: ”Kerrotaan, että Ignatios lähetettiin Syyriasta
Roomaan ja siellä annettiin ruuaksi eläimille Kristukseen
tunnustautumisensa tähden” (H. E. III, 36, 3)
• Eusebios puhuu näistä tapahtumista juuri keisari
Trajanuksen (vallassa 98-117) yhteydessä
Ignatioksen ajoitus
• Ignatioksesta ei voida saada muita ajoitettavia kiinnekohtia
kuin hänen kuolemansa, ja sekin vain arviolta
• Varhaisimmat lähteet ajoittavat Ignatioksen kuoleman
yksimielisesti ensimmäisen varsinaisen vainoojakeisarin
Trajanuksen vallassaoloaikaan, siis vuosien 98-117 välille
jKr.
• Tästä vallitsee nykyäänkin laajahko yksimielisyys,
tarkemmasta vuodesta ei ole tietoa
• Eusebios Kesarealaisen Chronicon (n. vuodelta 325)
Hieronymuksen latinalaisena versiona tarjoaa Ignatioksen
kuolinvuodeksi joko Trajanuksen kahdeksatta tai
kymmenettä hallintovuotta, eli vuosia 106 tai 108 jKr.
Trajanuksen vainot
• Ignatioksen marttyyrikuolema oli oikeastaan alkusoittoa
merkittävämmässä asennemuutoksessa kristittyjä kohtaan.
• Vaikka kristityt pyrkivät olemaan lojaaleja Rooman
kansalaisia, ei kristinusko saavuttanut sallitun uskonnon
(religio licita) statusta (jollainen esim. juutalaisuudella oli)
• Syynä kristittyjen ankara monoteismi: he kieltäytyivät
uhraamasta keisarille ja valtion virallisille jumalille
• Seurauksena ateistin ja maanpetoksellisen leima ja vainot
• Alussa vainot olivat satunnaisia ja paikallisia, eivät
järjestelmällisiä
Trajanus ja Plinius
• Vuoden 100 paikkeilla keisari Trajanuksen
hallitessa muodostuivat Roomassa yleispätevät
periaatteet kristittyjen kohteluun
• Näitä noudatettiin Rooman Imperiumissa noin
sadan viidenkymmenen vuoden ajan
• Meidän aikaamme asti on säilynyt keisari
Trajanuksen ja maaherra Pliniuksen välinen
kristittyjä koskeva kirjeenvaihto
• Kirjeistä käy ilmi valtiovallan asenne kristittyjä
kohtaan sekä kristittyjen kohtelua määrittelevät
periaatteet
Kristittyjen kohtelun periaatteet n. v.
100 eteenpäin:
• Usko Kristukseen riitti kuolemantuomion perusteeksi
• Kristuksen kieltäminen toi välittömän ja täydellisen
armahduksen
• Kristittyjä ei pitänyt varta vasten etsiä, mutta kiinni
jääneet piti tuomita kuolemaan, elleivät he suostuneet
kiroamaan Kristusta ja uhraamaan valtion virallisille
jumaluuksille
• Nimettömiä ilmiantoja ei tullut ylipäänsä tutkia
• Näillä periaatteilla kristittyjen vainot riippuivat pitkälti
hallitsijan, paikallisvirkamiesten ja alueen ihmisten
intresseistä, eivätkä uhanneet kristinuskon
olemassaoloa
Maaherra Pliniuksen kirjeestä keisari Trajanukselle n. v. 100:
• ”Olen kysynyt heiltä, ovatko he kristittyjä. Jos he ovat
tunnustaneet, olen kysynyt toisen ja kolmannen kerran
uhaten heitä kuolemanrangaistuksella. Ne, jotka ovat
pysyneet itsepintaisina, olen käskenyt teloittaa. Olipa heidän
uskonsa millainen tahansa, ainakin heidän itsepäisyytensä ja
uppiniskainen taipumattomuutensa oli mielestäni
rangaistavaa. Heidän joukossaan oli muitakin yhtä
mielettömiä, mutta koska nämä olivat Rooman kansalaisia,
määräsin heidät lähetettäväksi Roomaan.”
(suom. Marja Itkonen-Kaila, teoksessa Kirjeitä keisariajan Roomasta)
Maaherra Pliniuksen kirjeestä keisari Trajanukselle n. v. 100:
• ”Katsoin oikeaksi vapauttaa ne, jotka kielsivät olevansa
tai olleensa kristittyjä ja minun saneluni mukaan
kutsuivat avuksi jumalia ja uhrasivat suitsuketta ja viiniä
kuvallesi, jonka olin käskenyt yhdessä jumalien kuvien
kanssa tuoda tätä varten paikalle, ja tämän lisäksi
herjasivat Kristusta – kaikki sellaista, johon todellista
kristittyä sanotaan olevan mahdoton pakottaa.”
(suom. Marja Itkonen-Kaila, teoksessa Kirjeitä keisariajan Roomasta)
Ekstaattinen marttyyri
• Varhaisina vuosisatoina kristittyjen suhtautuminen
marttyyriuteen vaihteli
• Kristusta ei saanut kieltää, eikä itseään antaa ilmi, mutta
esim. pako vainojen alta oli aivan hyväksytty ratkaisu, jota
monet piispatkin käyttivät
• Ignatioksen kirjeet todistavat hänet jopa fanaattiseksi
Kristuksen seuraajaksi, jolle marttyyrius oli mahdollisuus, ei
uhka
• Hänen uskonsa ja toimintatarmonsa ei horjunut lähestyvän
kauhean kuoleman edessä. Oikeastaan päinvastoin.
• Hänen pahin pelkonsa näyttää olleen, että Rooman
vaikutusvaltaiset kristityt saisivat hänen tuomionsa
kumottua
Ignatios roomalaisille
• ”Pyydän teitä: älkää osoittako minulle suopeutta sopimattomalla
hetkellä. Sallikaa minun olla petojen ruoka, sillä niiden avulla minun
on mahdollista päästä osalliseksi Jumalasta. Minä olen Jumalan
vilja, ja petojen hampaissa tahdon tulla jauhetuksi, jotta minut
havaittaisiin Kristuksen puhtaaksi leiväksi. Suostutelkaa
pikemminkin petoja, jotta niistä tulisi minun hautani eivätkä ne
jättäisi mitään tähteeksi ruumiistani; näin ei minusta pois
nukuttuani olisi kenellekään vaivaa. Silloin olen oleva todella
Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, kun maailma ei minusta edes
ruumistakaan näe. Rukoilkaa Kristusta hartaasti minun puolestani,
jotta minut voitaisiin havaita mainitsemieni välineiden avulla
Jumalalle uhratuksi.”
• (Ignatioksen kirje roomalaisille, 4:1; ignatioslainausten käännökset
yleensä Heikki Koskenniemen teoksesta Apostoliset isät)
Ignatios aikalaismaininnoissa
• Ignatioksen ystävän ja virkatoverin Smyrnan
piispan Polykarpoksen kirjeestä filippiläisille käy
ilmi, että Ignatios todella kärsi marttyyrikuoleman
(Pol. Fil. 9:1-2)
• Kirjeessä myös viitataan Ignatioksen kirjeisiin ja
luvataan lähettää ne filippiläisille (Pol. Fil. 13:2).
• Myös Irenaeus, Origenes ja Eusebios
Kesarealainen viittaavat Ignatioksen kirjeisiin,
mikä kertoo, että ne ovat olleet tunnettuja ja
arvostettuja varhaisten vuosisatojen aikana.
Ignatioksen kirjeet
• Ignatiokselta on säilynyt seitsemän yleisesti aitona
pidettyä kirjettä
• Kirjeistä on olemassa eri laajuisia versioita, ja
kaikkiaan 13 eri kirjettä kulkee Ignatioksen nimissä.
Nykyisin vallitsee varsin laaja yksimielisyys siitä,
että juuri kyseiset seitsemän kirjettä ovat aitoja ja
laajennukset kirjeisiin myöhempää lisää noin v. 380
• Joistakin kirjeistä tunnetaan vielä lyhyemmät
syyriankieliset versiot, mutta niiden pohjalta monet
Ignatioksen ajatuskulut jäävät fragmentaarisiksi,
kun taas keskimittaiset avaavat Ignatioksen
ajatuskulut ymmärrettävänä kokonaisuutena
Ignatioksen kirjeet
• Ignatioksen kirjeet ovat:
– Kirje efesolaisille
– Kirje magnesialaisille
– Kirje trallislaisille
– Kirje roomalaisille
– Kirje filadelfialaisille
– Kirje smyrnalaisille
– Kirje Polykarpokselle
Ignatioksen kirjeet
• Kuusi kirjeistä on lähetetty tunnetuille kristillisille
seurakunnille ja yksi yksityishenkilölle, nimittäin
Smyrnan seurakunnan piispalle Polykarpokselle
• Kirjeet on kirjoitettu kahdessa erässä:
• Kirjeet Efesoon, Magnesiaan, Trallikseen ja
Roomaan on kirjoitettu Smyrnasta
• Kirjeet Filadelfiaan, Smyrnaan ja piispa
Polykarpokselle on puolestaan lähetetty Troaasta
• Paikkakunnat ovat Vähän Aasian keskeisiä
seurakuntia, joista useimmat tunnetaan jo UT:sta
Kuolevan kirjeet
• Ignatioksen kaikki seitsemän säilynyttä kirjettä on
kirjoitettu kuolemantuomitun viimeisellä
matkalla Roomaan
• Kyseessä on tavallaan Ignatioksen testamentti
kanssakristityille
• Kirjeet ovat sisällöllisesti painavaa tavaraa
muutenkin, mutta niiden syntytilanne on
varmasti lisännyt niiden arvoa lukijoiden silmissä
• Muodoltaan ne muistuttavat Uuden testamentin
kirjeitä
Ignatioksen keskeiset teemat: piispuus
• Ignatioksen kirjeissä paistaa huoli nuorista
seurakunnista ja niiden hyvinvoinnista
• Valtiovallan suhtautuminen kristittyjä kohtaan oli nurja
ja lisäksi nousevat harhaopit olivat uhkaamassa
seurakuntien yhtenäisyyttä
• Ignatioksen vastaus tähän tilanteeseen oli vahva
piispuus
• Hän ajatteli, että vahvojen johtajien luotsaamana
seurakunnat säästyisivät kiertelevien harhaopettajien
vaikutuksilta ja sisäisiltä ristiriidoilta
• Siksi hän kehottaa kaikkia seurakuntia olemaan
kuuliaisia piispoilleen
Ignatioksen keskeiset teemat: piispuus
• Vastaavasti lahkomielisyys ja nurkkakuntaisuus
joutuvat hänen tulilinjalleen
• Ajatus kirkon ”kolmisäikeisestä virasta” löytyy
häneltä jo valmiina:
• Seurakunnan johdossa on piispa apunaan
papit (”vanhimmat”) sekä käytännön
palvelutyötä tekevät diakonit
Ignatioksen keskeiset teemat: kirkko
• Ignatioksella oli vahva taju siitä, että seurakunnat
yhdessä muodostivat maailmanlaajan
kokoaniskirkon
• Hän on ensimmäinen, jonka kirjoituksista
löydämme kokonaiskirkkoa merkitsevän
sanaparin katolinen kirkko (kr. katholikee
ekkleesia, Ign. Smyrn. 8:2)
• Hän on myös ensimmäinen, joka kirjeissään
käyttää sanaa kristillisyys (kr. khristianismos; Ign.
Magn. 10:1, 3; Ign. Rom. 3,3; Ign. Fil. 6,1)
Ignatios kirkosta
• ”Minne piispa ilmaantuu, siellä olkoon lauma,
samoin kuin katolinen kirkko on siellä, missä
Jeesus Kristus on. Ilman piispaa ei ole lupa
toimittaa kastetta eikä rakkaudenateriaa.”
• (Ignatioksen kirje smyrnalaisille, 8:2; käännös Heikki Koskenniemi)
Ignatioksen keskeiset teemat:
antidoketismi
• Ignatios taisteli myös kirkon sisällä tai ainakin liepeille
vaikuttavia heterodoksisia virtauksia vastaan
• Erityisesti hän kamppailee nykyisin doketismin nimellä
tunnettua harhaa vastaan. Doketistit taipuivat
hellenistiseen ajatteluun ja opettivat Jeesuksen olleen
vain näennäisesti ihminen (kr. to dokein = näyttää
joltakin)
• Doketismin tavoitteena oli välttää filosofiselta kannalta
sopimaton ajatus Kristuksen lihaksitulosta
• Ignatios on kuitenkin vahvasti sitoutunut ilmoitukseen.
Hän korostaa kerta toisensa jälkeen Jeesuksen elämän
ja pelastusteon todellisuutta doketismia vastaan
Ignatios doketismia vastaan
• "Olkaa siis kuuroja, milloin joku puhuu teille eikä
tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta, joka on
Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, joka todella
söi ja joi, todella sai vainon osakseen Pontius
Pilatuksen aikana, todella ristiinnaulittiin ja kuoli,
taivaassa, maassa ja maan alla olevien nähden,
joka myös todella herätettiin kuolleista, kun
hänen Isänsä hänet herätti; aivan vastaavalla
tavalla on Isä Kristuksessa Jeesuksessa herättävä
myös meidät, jotka uskomme häneen, ja ilman
häntä ei meillä todellista elämää olekaan.”
• (Ignatioksen kirje trallislaisille, 9:1-2; käännös Heikki Koskenniemi)
Ignatioksen keskeiset teemat:
ehtoollinen
• Ehtoollisesta Ignatios puhuu (kuten muutkin
varhaiset kristityt) Kristuksen tosi ruumiina:
”Ehtoollinen on meidän Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen liha, joka on kärsinyt
meidän syntiemme tähden.” (Ign. Smyrn. 7,1)
• Hän käyttää Efesolaiskirjeessään ehtoollisesta
myös hienoja ilmaisuja: ”…murtakaa yhtä ainoaa
leipää, joka on kuolemattomuuden lääke,
vastamyrkky, jonka vaikutuksesta emme kuole,
vaan elämme ikuisesti Jeesuksessa Kristuksessa.”
(Ign. Ef. 20,2)
Ignatioksen keskeiset teemat:
Kristuksen ihmisyys ja Jumaluus
• Ignatios käsittelee rinnakkain ja rinnastaen
Kristuksen molempia luontoja, inhimillistä ja
jumalallista ja samalla korostaa hänen ykseyttään
• Tässä hän jo kurottaa kohti jakamattoman
kristikunnan kaksiluonto-oppia
• Hän käyttää Kristuksesta nimitystä ”meidän
Jumalamme” (Ign. Ef. Praef. Ign. Rom. Praef.) ja
pyytää: ”Sallikaa minun olla Jumalani kärsimyksen
seuraaja.” (Ign. Rom. 6:3)
Ignatioksen keskeiset teemat:
Kristuksen ihmisyys ja Jumaluus
•
•
•
•
•
•
“Yksi on lääkäri,
lihallinen ja
hengellinen,
syntynyt ja
syntymätön,
lihaan tullut
Jumala,
kuolemaan tullut
todellinen elämä, sekä
Mariasta että
Pyhästä Hengestä syntynyt,
ensin
• kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella,
• Jeesus Kristus, meidän Herramme.”
•
(Ignatios Efesolaisille, 7,2, käännös Heikki Koskenniemi)
Ignatioksen keskeiset teemat: Usko ja
rakkaus
• Hengellisesti Ignatios kulkee syvillä vesillä. Usko
läpäisee hänen koko elämänsä ja olemuksensa.
• Hän lähettää kirjeensä nimellä Theoforos, jonka
voi kääntää sekä ”Jumalan kantama” että
”jumalankantaja”
• Hänen kirjeidensä keskeisimpiä teemoja ovat
usko ja rakkaus, samat asiat joista Luther ei
väsynyt puhumasta
• Ignatioksen kirjeistä näkyy, että hänen sydämensä
oli jo taivaassa.
Hengellinen opettaja
• ”Minua eivät vähääkään hyödytä maan ääret
eivätkä tämän maailman valtakunnat.
Mieluummin minä kuolen ja pääsen näin
Jeesuksen Kristuksen yhteyteen kuin hallitsen
maan ääriä. Häntä minä etsin, häntä joka on
puolestani kuollut. Häneen kohdistuu haluni,
meidän tähtemme ylösnousseeseen.”
• (Ignatioksen kirje roomalaisille, 6:1; käännös Heikki Koskenniemi)