Transcript Geologins dag 2012 - Geologian päivä 2012 Världsarvet Kvarkens

UTFÄRDSGUIDE – MAASTORETKIOPAS
Geologins dag 2012 - Geologian päivä 2012
Världsarvet Kvarkens Skärgård
Merenkurkun Saariston maailmanperintöalue
Olli Breilin, Peter Edén, Jukka Ojalainen, Pekka Sipilä and Petri Virransalo
Tuija Warén, Susanna Lindeman, Jaakko Auri, Niko Putkinen
Exempel på Lantmäteriverkets laserskanningmaterial
Svedjehamn
Björkö
Börsskäret
Olli Breilin, Jaakko Auri och Peter Edén 6.5.2011
7
Geologian päivän 2012 maastoretki-opas on laadittu EU:n Interreg IIIA Kvarken Mitt-Skandia
ohjelman Geonat - projektissa v. 2005 laaditun ekskursio-oppaan pohjalta.
Guiden har uppgjorts utgående från en exkursionsguide som gjordes 2005 i Geonat-projektet
inom EU:s program Interreg IIIA Kvarken – Mitt-Skandia
Oppaan sisältö on päivän ohjelmaa selvästi laajempi ja se antaa mahdollisuuden tutustua laajemmin
Merenkurkun Saariston ympäristön geologisiin luontokohteisiin. Oppaaseen on lisätty myös BjörköPanike vaellusreitin ja Bodvattnetin kierron varrella esiintyvää kasvi- ja eläinlajistoa. Merenkurkun
virtuaaliset geologiset luontopolut löytyvät sivulta:
http://www.merenkurkku.fi/koe-merenkurkku/vaellusreitit/tule-tutkimaan-vaellusreittien-jaluontopolkujen-geologiaa/.
Merenkurkun saariston noustessa meren syleilystä alkoi myös ihminen vierailla alueella.
Ensimmäisenä saapuivat kalastajat ja metsästäjät, myöhemmin saariston maapinta-alan kasvaessa
myös asutus vakiintui. Parhaiten luonnon ja ihmisen vuorovaikutukseen voi tutustua Terranovan
luontokeskuksessa (www.luontoon.fi/terranova , www.utinaturen.fi/terranova). Björköbyn
kotiseutumuseo on myös oivallinen käyntikohde paikallisen kulttuurin ja elämänmenon historiaan
http://bjorkomuseum.hembygd.fi/mortes_gardsmuseum/.
Guidens innehåll är betydligt mera omfattande än dagens program och ger möjligheter att bekanta sig
mera med Kvarkens skärgårds geologiska naturobjekt. En lista över växt- och djurarter, som
förekommer längs vandringsleden Björkö-Panike och Bodvattnet runt, har också bifogats. Virtuella
geologiska naturstigar finns på internetadressen:
http://www.kvarken.fi/upptack-kvarken/vandringsleder/naturstigar//
Vartefter Kvarkens skärgård steg upp ur havets grepp började också människan visa sig i området.
Först anlände fiskare och jägare, senare när landområdet växte blev bosättningen fast. I naturcentret
Terranova kan man bäst bekanta sig med samspelet mellan natur och människa
(www.luontoon.fi/terranova , www.utinaturen.fi/terranova). Björköby hembygdsmuseum är också ett
utmärkt besöksmål med tanke på den lokala kulturen och levnadsgången
http://bjorkomuseum.hembygd.fi/mortes_gardsmuseum/.
Omslagsbild: Geomorfologisk karta över Björkö, Lantmäteriverkets laserskanningmaterial (prosessat av GTK).
Kansikuva: Björkön geomorfologinen kartta, Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineisto (prosessointi GTK).
Geologian tutkimuskeskus / Geologiska forskningscentralen 2012 (www.gtk.fi)
Metsähallitus / Forststyrelsen 2012 (www.metsa.fi, www.kvarken.fi)
Pohjakartat, ilmakuvat ja laserkeilausaineisto / Kartbotten, flygbilder och laserskanningmaterial © Maanmittauslaitos
(13/MYY/2012)
1
INNEHÅLL - SISÄLTÖ
MAASTORETKI SVEDJEHAMNIIN, BJÖRKÖBY .........................................................................3
FÄLTEXKURSION TILL SVEDJEHAMN, BJÖRKÖBY ................................................................3
EXKURSIONSKARTA - EKSKURSIOKARTTA..............................................................................4
DE GEER-MORÄNER ...............................................................................................................................5
DE GEER - MOREENIT .............................................................................................................................5
GAMLA GYTTJESEDIMENT I SVEDJEHAMN ............................................................................................10
SVEDJEHAMNIN VANHA LIEJUKERROSTUMA ........................................................................................11
FLADA – GLOSJÖAR .............................................................................................................................13
FLADA-KLUV – JÄRVET........................................................................................................................13
2. GEOLOGI ÄR EN DEL AV LIVET - GEOLOGIA ON OSA ELÄMÄ .....................................13
BJÖRKÖ KYRKAS STENFOT ...................................................................................................................13
BJÖRKÖN KIRKON KIVIJALKA ...............................................................................................................13
SVARTSKIFFRAR I REPLOT....................................................................................................................14
MUSTALIUSKETTA RAIPPALUODOSSA ..................................................................................................14
3. SOMMARÖ .......................................................................................................................................15
JÄTTEGRYTA ........................................................................................................................................15
HIIDENKIRNU .......................................................................................................................................15
FORNSTRÄNDER OCH KLAPPERFÄLT .....................................................................................................16
MUINAISRANNAT JA RANTAKIVIKOT ....................................................................................................16
ISRÄFFLOR PÅ BLANKHÄLLAR ..............................................................................................................17
SILOKALLIOIDEN UURTEET...................................................................................................................17
STENBROTT, VASAGRANIT ...................................................................................................................19
KIVILOUHOS, VAASAN GRANIITTI ........................................................................................................19
4. REPLOT BRO - RAIPPALUODON SILTA .................................................................................19
5. KÖKLOT, KAUKALUOTO............................................................................................................20
MORÄNRYGG AV ROGEN-TYP ..............................................................................................................21
ROGEN – MOREENI TYYPPINEN SELÄNNE..............................................................................................21
6. SÖDERFJÄRDEN ............................................................................................................................22
SÖDERFJÄRDENS METEORITKRATER .....................................................................................................22
ÖJBERGETS NATURSTIG ........................................................................................................................23
SÖDERFJÄRDENIN METEORIITTIKRAATTERI ..........................................................................................23
ÖJBERGETIN LUONTOPOLKU.................................................................................................................24
NATURA 2000-NATURTYPER I SVEDJEHAMN ..........................................................................25
SVEDJEHAMNIN NATURA 2000-LUONTOTYYPIT ...................................................................27
VÄXTARTER I KVARKENS SKÄRGÅRD .....................................................................................29
MERENKURKUN SAARISTON KASVEJA ....................................................................................29
FÅGLAR I KVARKENS SKÄRGÅRD, MERENKURKUN SAARISTON LINTUJA, ...............31
2
MAASTORETKI SVEDJEHAMNIIN, BJÖRKÖBY
Aika
13.00
13.50
14.25
14.45
14.45
15.20
15.20
16.00
16.20
17.00
17.00
Vaasa-Björkö. Linja-autokuljetus, lähtöpaikka Åbo Academill
Opastus bussissa: Maastoretken ohjelma, luonto ja kulttuuri, alueen geologian esittely
Bodvattnet, Opastus alueen biologista ja kulttuurista
Kävely näkö-ala torniin ”Saltkaret”, n. 800 metriä
Ryhmä I: Maastokahvit tornin vieressä ja käynti purolla (ajan salliessa)
Ryhmä II: Opastus alueen geologista tornissa
Ryhmä I: Opastus alueen geologista tornissa
Ryhmä II: Maastokahvit tornin vieressä ja käynti purolla (ajan salliessa)
Kävely tornista Svedjehamniin, n.600 metriä
Svedjehamn-Vaasa linja-autokuljetus
Opastus bussissa: Maailmanperintösopimus ja geologiset maailmanperintökohteet,
luonnonsuojeluliiton tervehdys
Saapuminen Vaasaan, Åbo Acdemill
Opastus Terranovan luontokeskuksessa
FÄLTEXKURSION TILL SVEDJEHAMN, BJÖRKÖBY
Tid
13.00
13.50
14.25
14.45
14.45
15.20
15.20
16.00
16.20
17.00
17.00
Vasa-Björkö. Buss fråna Åbo Academill
Guidning i bussen: exkursionens program, natur, kultur och områdets geologi
Bodvattnet, Guidning om områdets natur- och kulturvärden.
Promenad till utsiktstornet ”Saltkaret”, n. 800 meter
Grupp I: Fältkaffe bredvid tornet och besök vid bäcken (ifall det finns tid)
Grupp II: Guidning om områdets geologi i tornet
Grupp I: Guidning om områdets geologi i tornet
Grupp II: Fältkaffe bredvid tornet och besök vid bäcken (ifall det finns tid)
Promenad från tornet till Svedjehamn, ca 600 meter
Svedjehamn-Vasa med buss
Guidning i bussen: Världsarvskonvnetionen och geologiska världsarvsområden,
naturskyddsförbundets hälsning
Ankomst till Vasa, Åbo Acdemill
Guidning i Terranovas naturcentrum
3
Exkursionskarta - Ekskursiokartta
4
1. Svedjehamn
Landhöjningen är snabb i Vasaområdet, 8-8,5
mm per år. Nya stenblock och moränvallar
stiger hela tiden upp och gamla vattenområden
grundas småningom ut som en följd av
landhöjningen. Sunden sluter sig och gamla
hamnar blir isolerade.
Maankohomainen on Vaasan seudulla nopeaa,
8- 8,5 mm vuodessa. Meren pohjasta kohoaa
koko ajan uusia kiviä ja moreenivalleja ja
vanhat vesialueet maatuvat pikkuhiljaa maan
kohoamisen seurauksena. Salmet umpeutuvat ja
vanhat satamapaikat jäävät saarroksiin.
De Geer-moräner
De för öarna Replot och Björkö typiska De Geer-moränerna ses särskilt väl i Svedjehamns fiskehamn
(Bild 1). Allra bäst syns de på flygfoton (Bild 2-3). Numera anser man att De Geer-moränerna bildats
vid inlandsisens kanter. De enskilda moränerna verkar inte ha något samband med årsrytmen i isens
tillbakadragande, vilket man tidigare trodde. I Replotområdet har vattendjupet varit ca. 200 m när
formationerna bildades (Bild 4). De Geer-moränerna höjer sig typiskt 2-5 m över omgivningen och
längden är flera hundra meter. De ligger på ett avstånd av 50 – 200 m från varandra. Det finns
tusentals De Geer-moränvallar i Replotområdet.
När landet stiger sköljs moränvallarna av vågorna så att block och stenar blottas på ytan och det
bortsköljda fina materialet avlagras mellan moränryggarna (Bild 3). I sänkorna mellan moränryggarna
finns oftast dåligt sorterad sand eller mo ovanpå moränen och allra överst kan ännu finnas lera eller silt
eller även torv. Ibland kan under sanden finnas lera och inte morän.
De Geer - moreenit
Raippaluodon ja Björkön saarille tyypilliset De Geer –moreenit ovat erityisen hyvin näkyvissä
Svedjehamnin kalasatamassa (Kuva 1). Parhaiten ne voidaan havaita ilmakuvasta (Kuva 2 ja 3). De
Geer –moreenivallien katsotaan nykykäsityksen mukaan syntyneen mannerjään reunavyöhykkeessä.
Yksittäisillä valleilla ei näyttäisi olevan yhteyttä jään perääntymisen vuosirytmiin, kuten aikaisemmin
ajateltiin. Raippaluodon alueella veden syvyys on ollut n. 200 metriä muodostumien syntyaikana
(Kuva 4). De Geer-moreenit kohoavat ympäristöstään tyypillisesti 2 – 5 metriä, niiden etäisyys on
keskimäärin 50 – 200 metriä ja pituus useita satoja metrejä. De Geer - moreenivalleja on Raippaluodon
alueella tuhansia.
Moreenivallit huuhtoutuvat maan kohotessa rantavoimien vaikutuksesta siten, että lohkareet ja kivet
paljastuvat esiin pintaosissa ja huuhtoutunut hienompi aines kerrostuu moreeniselänteiden väliin (Kuva
3). Moreeniselänteiden välisissä painaumissa on useimmiten huonosti lajittunutta hiekkaa tai hietaa
kallioperää peittävän moreenin päällä. Päällimmäisenä, maan pintaosassa voi esiintyä myös savea,
hiesua tai turvetta. Joskus hiekan alla onkin syvään veteen kerrostunutta savea eikä moreenia.
5
Bild 1a. Kvarkenområdets mest representativa svärm av De Geer-moräner finns i Svedjehamn, Björkö. Kartan, i skala ca
1:20 000, är kombinerad från ett flygfoto och grundkartan (Jukka Ojalainen).
Kuva 1a. Björkön Svedjehamnin alueeella on Merenkurkun alueen edustavin De Geer – moreenien keskittymä. Kartan
mittakaava on noin 1:20 000. Kartta on ilmakuvan ja peruskartan yhdistelmäkuva (prosessointi Jukka Ojalainen).
Bild 1b. Exempel på moränformationer avsatta av inlandsisen i Replotområdet. Reliefbilderna har prosessats fram från
laserskanningmaterial, höjdsklan är överdriven (© lantmäteriverket)
Kuva 1b. Esimerkkejä jäätikön kerrostamista moreenimuodostumista Raippaluodon alueella. Korkokuvat on prosessoitu
laser-keiluasaineistosta, korkeusvaikutusta on kuvissa korostettu (© maanmittauslaitos)
8
Bild 2. De Geer-moräner i Svedjehamnsområdet (foto Arto Hämäläinen, © Korsholms kommun).
Kuva 2. De Geer-moreeneja Svedjehamnin sataman alueella (kuva Arto Hämäläinen, © Korsholms kommun).
Bild 3. De Geer-moräner väster om Björkö (foto Arto Hämäläinen 1996, © Korsholms kommun)
Kuva 3. De Geer-moreenialue Björkön saaren länsipuolella (kuva Arto Hämäläinen 1996, © Korsholms kommun).
9
Bild 4. De Geer-moränernas uppkomst
och genes (teckning av Harri
Kutvonen, Gunvor Ekström, Jaakko
Auri, Peter Edén,)
Kuva 4. De Geer -moreenien synty
(piirrokset Harri Kutvonen, Gunvor
Ekström, Jaakko Auri, Peter Edén).
Gamla gyttjesediment i Svedjehamn
Under fältsäsongen 2004 hittade man i grävningar som Åbo Universitet gjorde i De Geer-moräner
tidigare okända organiska avlagringar under moränen längs Västerö skogsväg (Bild 5). Lagren har
uppkommit under en varm period i den senaste istidens tidiga eller mellersta skede, under en
interstadial (100 000 – 40 000 år sedan). Dateringen baserar sig på de träddelar (C14), makrofossil,
pollen och diatomer man hittat i gyttjelagren.
10
Svedjehamnin vanha liejukerrostuma
Kenttäkaudella 2004 Turun yliopiston De Geer-moreeneihin tekemissä kaivauksissa löytyi aiemmin
tuntematon orgaaninen kerrostuma moreenin alta Västerön metsätien varrelta Svedjehamnissa (Kuva
5). Kerrostuma on syntynyt viimeisen jääkauden alku- tai keskivaiheen lämpimämmän jakson, eli
interstadiaalin, aikana (100 000 – 40 000 vuotta sitten). Kerrostuman iän määritys perustuu
liejukerrostumasta löytyneiden puunkappaleiden C14-ajoituksiin, makrofossiileihin, siitepölyihin ja
piileviin.
Bild 5. Gyttjelagren i Svedjehamn (foto Jukka Ojalainen).
Kuva 5. Svedjehamnin liejukerrostuma (kuva Jukka Ojalainen).
11
Bild 6. Utveckling av en Flada – Glosjö och en myr. Schematisk bild av landhöjdningsprocesser i Kvarken. Förklaring: 1)
morän, 2) silt och lera, 3) gyttja, 4) starrtorv, 5) vitmosstorv (teckning av Harri Kutvonen 2003 och Carl-Göran Stén).
Kuva 6. Flada – Kluv – järven ja suon kehitysvaiheet. Kaaviollinen esitys maanousun aiheuttamista prosesseista
Merenkurkun alueella. Selite: 1) moreeni, 2) siltti ja savi, 3) lieju, 4) saraturve, 5) rahkaturve (piirrokset Harri Kutvonen ja
Carl-Göran Stén).
12
Bild 7. Sandö sund – en uttorkad vattenled (foto Jukka Ojalainen).
Kuva 7. Sandö Sund – maatunut vesireitti (kuva Jukka Ojalainen).
Flada – Glosjöar
Som en följd av landhöjningen avsnörs vattenområden från havet, vilka småningom ombildas delvis
eller helt till flada-glosjöar med sött vatten (Bild 6). Sjöarna kan sedan ännu beroende på
vattentillgången torka ut helt eller försumpas (Bild 7). Även människans verksamhet har inverkat på de
inre vattnen i Replot-Björkö, bl.a. när man försökt torrlägga dem för att få odlingsjord.
Flada-Kluv – järvet
Maankohoamisen seurauksena merestä kuroutuu vesialueita, jotka vähitellen muuttuvat osittain tai
kokonaan makeavetisiksi flada-kluv-järviksi (Kuva 6). Järvet voivat edelleen vesitaloudesta riippuen
maatua kokonaan ja soistua (Kuva 7). Myös ihmistoiminnalla on ollut vaikutuksensa Raippaluodon Björkön sisävesistöihin kun niitä on yritetty kuivattaa viljelysmaaksi yms.
2. Geologi är en del av livet - Geologia on osa elämä
Björkö kyrkas stenfot
Öster om Replot på Rödgrynnorna finns en röd porfyritisk och grovkornig granit, som har brutits i
början av 1900-talet till byggnader i Vasaområdet. Också Björkö kyrkas stenfot är bygd av samma
granit (Bild 8). Enligt preliminära åldersbestämningar i laboratoriet är bergarten nästan 2 miljarder år
gammal (U-Pb, 1934 miljoner år).
Björkön kirkon kivijalka
Raippaluodon itäpuolella Punakarien saarissa on punaista porfyriittistä ja karkearakeista graniittia, jota
on louhittu 1900-luvun alussa Vaasan alueen rakennuksiin. Sitä on käytetty myös Björkön kirkon
kivijalan rakentamisessa (Kuva 8). Laboratoriossa tehdyn ikämäärityksen mukaan kivellä on ikää lähes
2 miljardia vuotta (U-Pb, 1934 miljoonaa vuotta).
13
Svartskiffrar i Replot
I Kvarkenområdet finns rikligt av aeromagnetiska anomalier på geofysiska kartor, vilka förorsakas av
grafit- och magnetkisförande glimmergnejs eller svartskiffrar. De kommer i allmänhet inte upp över
markytan. En dylik anomali finns norr om Replots centrum under lerlagren. Bergartens existens
konstaterades i borrningar gjorda 1974 (Rautaruukki Oy). Svartskiffer innehåller tungmetaller och kan
därför försämra grundvattnets kvalitet.
Mustaliusketta Raippaluodossa
Merenkurkun alueella on runsaasti aeromagneettisia anomalioita geofysikaalisilla kartoilla, jotka
aiheutuvat grafiitti- ja magneettikiisupitoisista kiillegneissihorisonteista, mustaliuskeista, jotka eivät
yleensä ole paljastuneita. Yksi tällainen on Raippaluodon keskustan pohjoispuolella savikoiden alla.
Kivilaji on varmistettu vuonna 1974 tehdyn kairauksen perusteella (Rautaruukki Oy). Mustaliuske voi
sisältää raskasmetalleja ja voi vaikuttaa heikentävästi pohjaveden laatuun.
Bild 8. Björkö kyrka, kyrkans stenfot och stenbrottet på Rödgrynnorna 10 km öster om Björkö (foto Antero Lindberg)
Kuva 8. Björkön kirkko, kirkon kivijalka ja kivien louhintapaikka Punakareilla (kuva Antero Lindberg).
14
3. Sommarö
Bild 9. Sommaröområdet kombinerat från en flygbild och grundkartan (Jukka Ojalainen)
Kuva 9. Sommarön alue ilmakuvan ja peruskartan yhdistelmäkuvassa (Jukka Ojalainen).
Jättegryta
Jättegrytor har uppkommit när forsande vatten snurrar stenar på sammas ställe och nöter gropar i
berget och slutligen djupa ”grytor”. Vanligtvis förekommer jättegrytorna i samband med åsar, vilka
bildats i isälvar. Jättegrytan i Sommarö är troligen äldre än senaste istids slutskeden. På jättegrytans
botten fann man inte typiskt runda stenar utan moränstenar med vassa kanter. Håligheten har alltså
fyllts under senaste istid. Grytans väggar är dessutom skrovliga och tydligt vittrade. Grundformen är
grytlik, djupet 1.8 m och diametern ca en meter (Bild 10). Ett alternativt uppkomstsätt är genom
vittring, som kan ha börjat i en spricka eller ett mjukare fragment. I Vasaområdet finns några sådana
tafonis (Bild 10).
Hiidenkirnu
Hiidenkirnut ovat syntyneet virtaavan veden pyörittäessä kiviä samalla paikalla kuluttaen kallion
kuopaksi ja lopulta syväksi kirnuksi. Tavallisesti hiidenkirnut liittyvät harjuihin, jotka ovat
muodostuneet jäätikköjokien paikalle. Sommarön hiidenkirnu on todennäköisesti viime jääkauden
15
loppuvaiheita vanhempi. Hiidenkirnun pohjalta ei löytynyt tyypillisiä kirnukiviä vaan pikemminkin
kulmikkaita teräväsärmäisiä moreenikiviä. Onkalo on siis täyttynyt aineksella viime jääkauden aikana.
Kirnun seinämät ovat lisäksi rosoiset ja rapautuneet merkittävästi. Onkalon perusmuoto sinänsä on
kirnumainen, syvyys on 1,8 m ja halkaisija noin metrin (kuva 10). Toinen syntyvaihtoehto onkalon
synnylle on rapautuminen. Rapautuminen on voinut alkaa kallioperän halkeamasta tai muusta
heikommasta kivilajisulkeumasta. Vaasan alueen kivistä löytyy paikoin myös ns. tafonirapautumia
(Kuva 10).
Bild 10. Jättegrytan i Sommarö och en tafoni i Sundom (foto Jukka Ojalainen).
Kuva 10. Sommarön hiidenkirnu ja tafonirapautuma Sundomissä (kuva Jukka Ojalainen).
Fornstränder och klapperfält
Nära jättegrytan finns flera fornstränder, tidigare havsskedens klapperstenar eller djävulsåkrar (Bild
11). Fornstränder är allmänna på Replot och även på andra ställen i Vasa skärgård. Fornstränderna
uppträder vanligtvis på höjdernas högsta punkter eller på platser som annars varit utsatta för
strandvågornas krafter. På Replot ligger klapperstenarna vanligen på en höjd av 10-12 m över havet.
Fornstranden i bild 11 är inte speciellt välutbildade, stenarna är stora och endast måttligt rundade.
Muinaisrannat ja rantakivikot
Hiidenkirnun lähistöllä on useita muinaisrantoja, muinaisten merivaiheiden rantakivikoita eli
pirunpeltoja (Kuva 11). Muinaisrannat ovat yleisiä Raippaluodossa ja muuallakin Vaasan saaristossa.
Rantakivikot ovat yleensä kohomuotojen korkeimmilla paikoilla tai muuten rantavoimien
vaikutukselle alttiissa kohdissa. Raippaluodossa rantakivikot ovat yleensä noin 10-12 m mpy tasolla.
16
Kuvan 11 muinaisranta ei ole erityisen hyvin kehittyneitä, kivet ovat isohkoja ja vain kohtalaisesti
pyöristyneitä.
Bild 11. Ett typiskt klapperfält på Replot, Sommarö (foto Jukka Ojalainen).
Kuva 11. Tyypillinen rantakivikko Raippaluodon alueelta, Sommarö (kuva Jukka Ojalainen).
Isräfflor på blankhällar
Räfflor på bergets yta visar isens riktning i området (Bild 12). I samband med karteringsarbetet i
Kvarkens skärgård har man registrerat hundratals observationer av isräfflor (Bild 13). De visar främst
att isens äldre rörelseriktning var från nordost mot sydväst och den yngre från nordväst mot sydost.
Det är dock värt att märka, att ställvis är åldersförhållandet det omvända. Vid det gamla fortet ser man
isriktningar från fyra olika skeden: 40, 355, 320 och 280 grader.
Silokallioiden uurteet
Kallionpinnan uurteet kuvaavat mannerjään liikkeen suuntaa alueella (Kuva 12). Merenkurkun
saariston kartoituksen yhteydessä on kerätty satoja uurrehavaintoja (Kuva 13). Havainnot viittaavat
pääosin siihen, että vanhempi jäätikön virtaussuunta on koillisesta lounaaseen ja nuorempi luoteesta
kaakkoon. Huomionarvoista on se, että paikoin ikäsuhteet ovatkin päinvastoin. Vanhalla
linnoitusalueella on nähtävissä neljä eri-ikäistä uurresuuntaa: 40, 355, 320 ja 280 astetta.
17
Bild 12. Observationer av isens rörelseriktningar från isräfflor i Replotområdet (Jukka Ojalainen).
Kuva 12. Havainnot mannerjäätikön liikesuunnista Raippaluodon alueen uurresuuntien perusteella (Jukka Ojalainen).
Bild 13. Isräfflor på Storskärets norra udde. Den yngsta riktningen är 65º (foto Olli Breilin)
Kuva 13. Uurresuuntia Storskäretin pohjoiskärjessä. Nuorin suunta on 65º (kuva Olli Breilin).
18
Stenbrott, Vasagranit
Ett gammalt, övergivet stenbrott (Bild 9). Bergarten är typisk vasagranit (Bild 14). Den har stora
fältspatströkorn och även en del granater. Delvis uppsmälta fragment av glimmergnejs förekommer
också, en del är bättre bevarade. Här finns också några smala och raka granitgångar.
Kivilouhos, Vaasan graniitti
Vanha käytöstä poistettu louhos (Kuva 9). Kivi on tyypillistä Vaasan graniittia (Kuva 14). Se sisältää
suuria maasälpähajarakeita ja harvakseltaan myös granaatteja. Kivessä on myös osittain sulaneita
kiillegneissijäänteitä, joista osa on paremmin säilynyt. Paikalla on myös muutamia kapeita ja suoria
graniittijuonia.
Bild 14. Typisk vasagranit. De stora kristallerna är fältspat (foto Antero Lindberg 2003).
Kuva 14. Tyypillistä Vaasan graniittia. Suuret vaaleat kiteet ovat maasälpää (kuva Antero Lindberg 2003).
4. Replot bro - Raippaluodon silta
Glaciala isräfflor på häll, äldre riktningen 40 och yngre 335 grader
Bergarten är en heterogen ådergnejs, en migmatit (Bild 15).
Uurteita voidaan myös havaita paikalla, vanhempi virtaussuunta 40 ja nuorempi 335 astetta.
Kalliopaljastuman kivilaji on heterogeeninen suonigneissi, migmatiitti (Kuva 15).
19
Bild 15. Öppet veck i ådrig glimmergnejs, Molpehällorna (foto Petri Virransalo 2003).
Kuva 15. Poimurakenne migmatiittisessa kiillegneississä, Molpehällorna (kuva Petri Virransalo 2003).
5. Köklot, Kaukaluoto
Bild 16. Köklotområdet kombinerat från en flygbild och grundkartan (Jukka Ojalainen).
Kuva 16. Köklotin alue ilmakuvan ja peruskartan yhdistelmäkuvassa (Jukka Ojalainen).
20
Moränrygg av Rogen-typ
Furuskäret på Köklot utgörs av en moränformation av Rogen-typ (Bild 16). Rogen-moränernas
typområde är Rogensjön i Sverige. Rogen-typens moräner är trasiga, slingrande och obestämda
moränryggar och –kullar ”på rad”. De tros ha uppkommit under den aktiva inlandsisens flytrörelser ,
vilka inte var särskilt kraftig utan skedde knyckvis (Bild 17). På Köklot, speciellt i de västra delarna,
finns flera moränformationer av Rogen-typ (Bild 18). Dessutom finns i området De Geer-ryggar i
nordväst-sydostlig riktning.
Rogen – moreeni tyyppinen selänne
Furuskäret Köklotissa edustaa juomumoreenien ryhmään kuuluvaa Rogen-tyyppistä
moreenimuodostumaa (Kuva 16). Rogen-moreenien tyyppialue on Rogen-järvi Ruotsissa. Rogentyyppiset moreenit ovat riekaleisia, kiemurtelevia ja epämääräisiä moreeniselänteitä ja
moreenikumpujen muodostamia jonoja. Rogen-moreenit ovat syntyneet aktiivisen mannerjäätikön
virtauksen aikana (Kuva 17). Virtaus ei ole ollut kovinkaan voimakasta vaan nykäyksenomaista.
Köklotissa, varsinkin sen länsireunalla on useampiakin Rogen-tyyppisiä moreenimuodostumia (Kuva
18). Sen lisäksi alueella on luode-kaakko –suuntaisia De Geer –selänteitä.
Bild 17. Schematisk bild av moränformationerna i Kvarkenområdet. 1. Drumliner, 2. Flutings, 3. Stora tvärställda moräner
(Rogen-typ), 4. De Geer-moräner, 5. Kullmoräner, 6. Blockrik yta, 7. Ändmoräner, 8. Senaste isriktning. (Ritat av Harri
Kutvonen)
Kuva 17. Kaaviollinen kuva eri moreenimuodostumatyypeistä Merenkurkun alueella. 1. Drumliini, 2. Fluting, 3
Poikittainen Rogen-moreeni tyyppinen moreeni, 4. De Geer moreeni, 5. Kumpumoreeni, 6. Lohkarekenttä, 7.
Päätemoreeni, 8. Viimeisin jäätikön virtaussuunta (piirros Harri Kutvonen).
21
Bild 17. En rogen-moräns stenrika sluttning i Köklotområde (Foto Olli Breilin).
Kuva 17. Kivinen Rogen-moreeni tyyppisen mäen rinne Köklotin alueella (Kuva Olli Breilin).
6. Söderfjärden
 Vasa 10 km
Öjberget
Söderfjärden
Söderfjärdens meteoritkrater
Söderfjärden ligger till hälften inom Vasa stad och till hälften inom Korsholms kommun. Söderfjärden
är en av de bäst bevarade meteoritkratrarna i världen och unik på många sätt:
22
#
#
#
#
#
#
#
#
#
#
#
#
520 Ma (miljoner år) # 5-6 km diameter, > 300 m djup # (mikro)fossil
Fylld med Kambriska sediment (Finlands yngsta bergarter)
Avlagringar från åtminstone två istider och ovanpå dem tjocka postglaciala lager
Isostatisk landhöjning ~800 m efter senaste nedisning (idag 80 cm/100 år)
Det största torrlagda området utanför Holland består idag av 2 300 ha åker
En gammal och en ny pumpstation med museum och konst
Reglerad täckdikning
Tusentals tranor (max 8 000)  Natura 2000
Nationellt värdefullt landskapsvårdsområde
Fynd från Stenåldern
Natur- och kulturstigar, Stundars friluftsmuseum/kulturcenter, uteundervisning
Meteoria utställning, film, observatorium och fågeltorn (www.meteoria.fi)
Öjbergets naturstig
-
-
-
-
Djävulsåker (fornstrand) 48 m ö.h., bildad av vågor och bränningar när havsytan låg på denna
nivå för över 4 000 år sedan.
Jättegryta bildad under inlandsisens smältningsskede för över 10 000 år sedan. En kraftig
vattenström satte stenar i rotation under isen. Med tiden urholkade de ett djupt hål i berget = en
jättegryta. En av väggarna slets i något skede bort av vatten eller is.
Söderfjärdens meteoritkrater. Se ovan.
Ås (grustag). Där det idag har en rad av grustag, fanns tidigare en ås bildad av grus och sand i
en isälv i nord-sydlig riktning. Åsar är utmärkta grundvattenreservoarer och det här är en reserv
för kristider.
Berggrunden. Bergarterna här bildades för ca 1 800 miljoner år sedan av sand och lera, vilka
pressades 15 km ner i jordskorpan under processer av bergskedjebildning i regionen. En tunn,
mörk gång, troligen pseudotakylit, uppkom vid blockrörelser i samband med meteoritnedslaget.
Lera-silt och torv. I grustagets östra kant finns lager av lera-silt, vilka avsattes på havsbotten
efter istiden. Överst ligger lager av torv, som bildats i en igenväxande glosjö och som hållits
fuktiga mellan åsen och Öjbergets hällar.
Söderfjärdenin meteoriittikraatteri
Söderfjärden sijaitsee puoliksi Vaasan kaupungin ja puoliksi Mustasaaren kunnan alueella 10 km
Vaasan keskustasta etelään. Söderfjärden on maailman parhaiten säilyneitä meteoriittikraattereita ja on
monella tavalla ainutlaatuinen:
#
#
#
#
#
#
#
#
#
#
#
#
520 Ma (miljoonaa vuotta) # 5-6 km halkaisijaltaan, > 300 m syvä # (mikro)fossiileja
Täyttynyt Kambriajan sedimenteilla (Suomen nuorimmat kivilajit)
Vähintään kahden jääkauden kerrostumat ja ylimpänä paksut postglasiaaliset kerrokset
Isostaattinen maankohoaminen ~800 m viimeisen jäätiköitymisen jälkeen (nyt 8 mm/v)
Hollannin ulkopuolella suurin kuivatettu alue käsittää tänään 2 300 ha peltoa
Vanha ja uusi pumppuasema, joissa museo ja taidetta
Säätösalaojitus
Tuhannet kurjet (max 6 000)  Natura 2000
Kansallisesti arvokas maisemanhoitoalue
Kivikauden löytöjä
Luonto- ja kulttuuripolut, Stundarsin ulkomuseo ja kulttuurikeskus, ulko-opetusta
Meteoriihi (www.meteoria.fi)
23
Öjbergetin luontopolku
-
-
-
-
-
Pirunpelto (muinaisranta) 48 m mpy, syntynyt kun aaltojen ja tyrskyjen vaikutuksesta kun
merenpinta oli tällä tasolla yli 4 000 vuotta sitten.
Hiidenkirnu joka syntyi mannerjään sulamisvaiheessa yli10 000 vuotta sitten. Ne syntyivät,
kun voimakas vesivirta pyöritti kiviä jään alla. Aijan kuluessa ne kaiversivat kallioon syvän
reiän muodostaen hiidenkirnu. Yksi seinämä on myöhemmin irronnut jään tai veden toimesta.
Söderfjärdenin meteoriittikraatteri. Katso yllä.
Harju (soramonttu). Missä meillä tänään on soramonttuja ”jonossa”, sijaitsi ennen harju joka
syntyi pohjois-eteläsuuntaisen jäätikköjoen lajittelemasta ja kerrostamasta sorasta ja hiekasta.
Harjut ovat hyviä pohjavesialueita
Kallioperä. Nämä kivilajit syntyivät n. 1 800 miljoonaa vuotta sitten hiekasta ja savesta, niiden
painuessa 15 km maankuoren sisään vuorijonopoimutuksen yhteydessä. Kapea, tumma juoni,
luultavasti pseudotakyliitti - syntyi meteoriittitörmäyksen aiheuttamissa lohkoliikunnoissa.
Savi-siltti ja turve. Soramontun itäreunassa on savi-silttikerroksia, jotka kerrostuivat
merenpohjaan jääkauden jälkeisellä ajalla. Niiden päällä esiintyy myös turvekerros, joka syntyi
kluv-järven kasvaessa umpeen. Alue on pysynyt kosteana harjun ja Öjbergetin kallioiden
välissä.
Lue lisää: http://www.vaasa.fi/Suomeksi/Vapaa-aika/Liikunta/Luontoliikuntaa/Luontoliikuntareitteja
24
NATURA 2000-naturtyper i Svedjehamn
Stränder
Det låglänta landskapet resulterar i geografiskt vidsträckta stränder. Den vanligaste strandtypen är steniga
och blockrika moränstränder. Sand-, grus- och klippstränder är ovanligare i Kvarken.
Växtligheten bildar tydliga zoner från stränderna in mot öarnas centrala delar. Landhöjningsstränderna
koloniseras vanligtvis först av gräs och örter. Högre upp på stranden finns ibland havtornsbuskage innan
det frodiga gråalsbältet tar över längre upp mot land.
Skogar
Det är typiskt för Kvarkens skärgård att öarna kantas av ett gråalsbälte, som ofta börjar 3–10 meter från
strandlinjen (cirka 0,5 meter över normal havsvattennivå). Ovanför gråalsbältet fortsätter skogens
utveckling ibland mot en björkdominerad skog, men till sist tar alltid granskog och ris- och enrishedar över
på de större öarnas centrala delar. Skogarna är dominerade av gråal, glas- och vårtbjörk och gran, men även
klibbal, rönn, asp, hägg och tall förekommer. Landhöjningsskogar är vanliga och en del av dem uppfyller
kriterierna för Natura 2000-naturtypen ”primära skogar på landhöjningskust”. På många platser har
växtlighetens och trädbeståndets sammansättning och utveckling påverkats av skogsbruk, fårbete och
slåtter. Trots det finns det en del nästan orörda skogar, som har utvecklat gammelskogens karakteristiska
struktur med grova stammar, död ved, vindfällen och träd av olika ålder.
Våtmarker
Landskapets flacka profil i kombination med landhöjningen erbjuder utmärkta förhållanden för utveckling
av våtmarker. Grunda vikar och låglänta stränder utvecklas ibland till myrar. Vanligast är frodiga
lövträdsdominerade skogskärr. Våtmarkerna blir mindre näringsrika med ökande ålder och höjd över havet.
På grund av skärgårdens korta geologiska och ekologiska historia har karga mossar utvecklats bara på ett
fåtal platser. De flesta våtmarkerna i området är i naturtillstånd och representerar Natura 2000-naturtyperna
”intermediära mossar och kärr” eller ”skogbevuxna myrar”.
25
Flador och glosjöar
I områden med De Geer-moräner bildas långa kedjor av havsvikar, flador, glon och glosjöar . Alla dessa
utvecklings-stadier från havsvik till glosjö är väl representerade i Kvarkens skärgård, men de hotas av
muddring. Särskilt uppkomsten av nya flador hotas av att havsvikarnas mynningar muddras för båttrafik till
sommarstugorna, vilket resulterar i att utvecklingen från havsvik till flada avstannar. Flador och glon ingår
i Natura 2000-naturtypen ”laguner” och är naturtyper som har hög prioritet i det nationella och regionala
naturskyddsarbetet. Mindre flador – dvs. mindre än 10 ha – är automatiskt skyddade från alla ingrepp enligt
Finlands vattenlagstiftning.
Maankohoamismaisema Björköbyssä. Landhöjningslandskap i Björköby. Kuva: Arto Hämäläinen, © Mustasaaren
kunta.
26
Svedjehamnin NATURA 2000-luontotyypit
Rannat
Loiva maisema merkitsee, että ranta-alueet ovat laajoja. Yleisin rantatyyppi on kivikkoinen ja lohkareinen
moreeniranta. Hiekka-, sora- ja kalliorannat ovat huomattavasti harvinaisempia Merenkurkussa.
Kasvillisuus muodostaa selkeitä vyöhykkeitä rannasta saarten sisäosiin mentäessä. Maankohoamisrannoille
ilmestyy yleensä ensin ruohoja ja ruohokasveja. Ylempänä rannalla on joskus tyrnipensaikkoja, ennen kuin
rehevät harmaalepikot ottavat vallan kauempana rannasta.
Metsät
Merenkurkun saaristolle tyypillinen piirre on se, että saaria reunustaa harmaaleppävyöhyke, joka alkaa
usein 3–10 metrin päästä rantaviivasta (noin 0,5 metriä normaalin merenpinnan yläpuolelta) (kuva 16).
Harmaaleppävyöhykkeen jälkeen metsät kehittyvät joskus koivuvaltaisiksi, mutta lopulta kuusikot ja
varpu- ja katajanummet aina valtaavat suurempien saarten keskiosat. Metsissä hallitsevina lajeina ovat
harmaaleppä ja hies- ja rauduskoivu, mutta myös tervaleppää, pihlajaa, haapaa, tuomea ja mäntyä tavataan.
Maankohoamismetsät ovat yleisiä, ja osa niistä täyttää Natura 2000 -luontotyypin ”maankohoamisrannikon
primaarisukkessiometsät” kriteerit. Metsätalous, niitto ja lampaiden laiduntaminen ovat monin paikoin
vaikuttaneet kasvillisuuden ja puuston koostumukseen ja kehitykseen. Siitä huolimatta alueella on jäljellä
lähes koskemattomia metsiä, joihin on muodostunut vanhoille metsille tyypillisiä piirteitä: järeitä runkoja,
kuollutta puuta, tuulen kaatamia puita ja eri-ikäistä puustoa.
Kosteikot ja suot
Seudun tasaisuus ja maankohoaminen tarjoavat erinomaiset olot kosteikkojen kehittymiselle. Matalat
lahdet ja alavat rannat voivat joskus kehittyä suoksi. Tavallisimpia ovat rehevät lehtipuuvaltaiset, metsäiset
vaihettumissuot. Kosteikot muuttuvat vähemmän ravinnepitoisiksi mitä vanhemmiksi ne tulevat ja mitä
ylempänä merenpinnasta ne sijaitsevat. Karuja soita ei ole ehtinyt juuri muodostua eivätkä luonnonolotkaan
ole ehtineet niitä vielä muovata. Useimmat alueen kosteikoista ovat luonnontilaisia ja edustavat Natura
2000 -luontotyyppejä ”vaihettumissuot ja rantasuot” tai ”puustoiset suot”.
27
Fladat ja kluuvijärvet
Pyykkilautamoreenikenttien (De Geer -moreenien)
alueille muodostuu pitkiä merenlahtien, fladojen,
kluuvien ja kluuvijärvien ketjuja. Kaikki nämä
kehitysvaiheet merenlahdesta kluuvijärveksi ovat
hyvin edustettuina Merenkurkun saaristossa, mutta
niiden uhkana on ruoppaus. Etenkin uusien fladojen
syntymiselle merenlahtien suuaukkojen ruoppaus
kesämökkien veneliikennettä varten on uhka, sillä se
pysäyttää merenlahden kehityksen fladaksi. Fladat ja
kluuvit sisältyvät Natura 2000 -luontotyyppiin
”laguunit”. Nämä luontotyypit ovat erittäin tärkeitä
sekä
kansallisessa
että
alueellisessa
luonnonsuojelutyössä. Pienet, alle 10 hehtaarin
fladat on automaattisesti suojeltu kaikilta
toimenpiteiltä Suomen vesilainsäädännön nojalla.
Flada-, kluuvijärvi- ja järvisarja De Geer moreenikentän keskellä Björköbyssä. Kuva: Seppo
Lammi.
Flada-,glosjö- sjösereier i ett De Geermoränfält i Björkö.
Bild: Seppo Lammi.
28
VÄXTARTER I KVARKENS SKÄRGÅRD
MERENKURKUN SAARISTON KASVEJA
MERENENRANTANIITYT JA
PENSAISTOT,
HAVSSTRANDÄNGAR OCH
BUSKAGE
Harmaaleppä
Gråal
Alnus incana
Tyrni
Havtorn
Hippophae
rhamnoides
Mesiangervo
Älggräs
Filipendula ulmaria
Merivirmajuuri
Strandvänderot
Valeriana
sambucifolia ssp.
Salina
Vilukko
Slåtterblokmma
Parnassia palustris
Lillukka
Stenbär
Rubus saxatilis
Rantanätkelmä
Kärrvial
Lathyrus palustris
Pietaryrtti
Renfana
Tanacetum vulgare
Maitohorsma
Duntrav
Epilobium
angustifolium
Punakoiso
Besksöta
Solanum dulcamara L.
RANNIKON
PRIMÄÄRISUKKESSIOMETSÄT,
PRIMÄRSKOGAR I
LANDHÖJNINGSKUST
Harmaaleppä
Gråal
Alnus incana
Pihlaja
Rönn
Sorbus aucuparia
Tuomi
Hägg
Prunus padus
Puna-ailakki
Rödblära
Silene dioica
Hieskoivu
Glasbjörk
Betula pubescens
Rauduskoivu
Vårtbjörk
Betula pendula
Metsätähti
Skogsstjärna
Trientalis europaea
Oravanmarja
Ekorrbär
Maianthemum bifolium
Taikinamarja
Måbär
Ribes alpinum
Puolukka
Lingon
Vaccinium vitis-idaea
Mustikka
Blåbär
Vaccinium myrtillus
Käenkaali/Ketunlei
pä
Harsyra
Oxalis acetosella
LEHDOT, LUNDAR
Hiirenporras
Majbräken
Athyrium filix-femina
Vadelma
Hallon
Rubus idaeus
Sudenmarja
Ormbär
Paris quadrifolia
Kielo
Liljekonvalj
Convallaria majalis
Heinätähtimö
Grässtjärnblomma
Stellaria graminea
Nokkonen
Brännässla
Urtica dioica
29
Ojakellukka
Humleblomster
Geum rivale
Tesma
Hässlebrodd
Milium effusum
Tuomi
Hägg
Prunus padus
Koiranputki
Hundfloka
Anthriscus sylvestris
KUIVAT JA TUOREET NIITYT,
Kevätpiippo
Vårfryle
Luzula pilosa
Paju
Vide
Salix sp.
RANTASUOT,
STRANDMYRAR
-
Kurjenjalka
Kråkklöver
Potentilla palustris
Terttualppi
Topplösa
Lysimachia thyrsiflora
Vehka
Missne
Calla palustris L.
TORRA OCH FRISKA ÄNGAR
Ahomansikka
Smultron
Fragaria vesca L.
Kissankello
Blåklocka
Campanula
rotundifolia
Nurmitädyke
Teveronica
Veronica chamaedrys
Isomaksaruoho
Kärleksört
Sedum telephium
Niittyleinikki
Smörblomma/Solöga
Rananculus acris
Niittysuolaheinä
Ängssyra
Rumex acetosa L.
Rentukka
Kabbleka
Caltha palustris
Suo-orvokki
Kärrviol
Viola palustris
Luhtalitukka
Ängsbräsma
Cardamine pratensis
(Pikku)limaska
Andmat
Lemna (minor)
Järvikorte
Sjöfräken
Equisetum fluviatile
Metsäkorte
Skogsfräken
Equisetum
sylvaticum
30
FÅGLAR I KVARKENS SKÄRGÅRD, MERENKURKUN SAARISTON LINTUJA,
som påträffas längs Björkö-Panike vandingsleden och Bodvattnet runt.
joita esiintyy Björkö-Panike vaellusreitin ja Bodvattnetin luontopolun varrellla.
MERENRANTA, HAVSTRAND
Laulujoutsen
Kyhmyjoutsen
Merihanhi
Tukkasotka
Pilkkasiipi
Telkkä
Tukkakoskelo
Isokoskelo
Merikotka
Kurki
Meriharakka
Kuovi
Punajalkaviklo
Rantasipi
Kalalokki
Selkälokki
Harmaalokki
Merilokki
Kalatiira
Lapintiira
Niittykirvinen
Västäräkki
Kivitasku
BODVATTNET
Haapana
Harmaasorsa
Tavi
Sinisorsa
Jouhisorsa
Lapasorsa
Punasotka
Silkkiuikku
Mustakurkku-uikku
Harmaahaikara
Ruskosuohaukka
Nuolihaukka
Nokikana
Naurulokki
Sångsvan
Knölsvan
Grågås
Vigg
Svärta
Knipa
Småskrake
Storskrake
Havsörn
Trana
Strandskata
Storspov
Rödbena
Drillsnäppa
Fiskmås
Silltrut
Gråtrut
Havstrut
Fisktärna
Silvertärna
Ängspiplärka
Sädesärla
Stenskvätta
Bläsand
Snatterand
Kricka
Gräsand
Stjärtand
Skedand
Brunand
Skäggdopping
Svarthakedopping
Grå häger
Brun kärrhök
Lärkfalk
Sothöna
Skrattmås
Cygnus cygnus
Cygnus olor
Anser anser
Aythya fuligula
Melanitta fusca
Bucephala clangula
Mergus serrator
Mergus merganser
Haliaeetus albicilla
Grus grus
Haematopus ostralegus
Numenius arquata
Tringa totanus
Actitis hypoleucos
Larus canus
Larus fuscus
Larus argentatus
Larus marinus
Sterna hirundo
Sterna paradisaea
Anthus pratensis
Motacilla alba
Oenanthe oenanthe
Anas penelope
Anas strepera
Anas crecca
Anas platyrhynchos
Anas acuta
Anas clypeata
Aythya ferina
Podiceps cristatus
Podiceps auritus
Ardea cinerea
Circus aeruginosus
Falco subbuteo
Fulica atra
Larus ridibundus
31
Törmäpääsky
Haarapääsky
Räystäspääsky
Västäräkki
Ruokokerttunen
Backsvala
Ladusvala
Hussvala
Sädesärla
Sävsångare
Riparia riparia
Hirundo rustica
Delichon urbicum
Motacilla alba
Acrocephalus schoenobaenus
Rytikerttunen
Keltasirkku
Pajusirkku
Rörsångare
Gulsparv
Sävsparv
Acrocephalus scirpaceus
Emberiza citrinella
Emberiza schoeniclus
RANNIKON PRIMÄÄRISUKKESSIOMETSÄT
PRIMÄRSKOGAR I LANDHÖJNINGSKUST
Pyy
Järpe
Teeri
Orre
Kanahaukka
Duvhök
Varpushaukka
Sparvhök
Lehtokurppa
Morkulla
Metsäviklo
Skogssnäppa
Sepelkyyhky
Ringduva
Käki
Gök
Varpuspöllö
Sparvuggla
Helmipöllö
Pärluggla
Käenpiika
Göktyta
Palokärki
Spillkråka
Käpytikka
Större hackspett
Valkoselkätikka
Vitryggig hackspett
Pikkutikka
Mindre hackspett
Metsäkirvinen
Trädpiplärka
Tilhi
Sidensvans
Peukaloinen
Gärdsmyg
Rautiainen
Järnsparv
Punarinta
Rödhake
Satakieli
Näktergal
Leppälintu
Rödstjärt
Mustarastas
Koltrast
Räkättirastas
Björktrast
Laulurastas
Taltrast
Punakylkirastas
Rödvingetrast
Kultarinta
Härmsångare
Hernekerttu
Ärtsångare
Pensaskerttu
Törnsångare
Lehtokerttu
Trädgårdssångare
Mustapääkerttu
Svarthätta
Idänuunilintu
Lundsångare
Sirittäjä
Grönsångare
Tiltaltti
Gransångare
Bonasa bonasia
Tetrao tetrix
Accipiter gentilis
Accipiter nisus
Scolopax rusticola
Tringa ochropus
Columba palumbus
Cuculus canorus
Glaucidium passerinum
Aegolius funereus
Jynx torquilla
Dryocopus martius
Dendrocopos major
Dendrocopos leucotos
Dendrocopos minor
Anthus trivialis
Bombycilla garrulus
Troglodytes troglodytes
Prunella modularis
Erithacus rubecula
Luscinia luscinia
Phoenicurus phoenicurus
Turdus merula
Turdus pilaris
Turdus philomelos
Turdus iliacus
Hippolais icterina
Sylvia curruca
Sylvia communis
Sylvia borin
Sylvia atricapilla
Phylloscopus trochiloides
Phylloscopus sibilatrix
Phylloscopus collybita
32
Pajulintu
Hippiäinen
Kirjosieppo
Hömötiainen
Sinitiainen
Puukiipijä
Peippo
Järripeippo
Viherpeippo
Vihervarpunen
Urpiainen
Pikkukäpylintu
Punavarpunen
Punatulkku
Lövsångare
Kungsfågel
Svartvit flugsnappare
Talltita
Blåmes
Trädkrypare
Bofink
Bergfink
Grönfink
Grönsiska
Gråsiska
Mindre korsnäbb
Rosenfink
Domherre
Phylloscopus trochilus
Regulus regulus
Ficedula hypoleuca
Parus montanus
Parus caeruleus
Certhia familiaris
Fringilla coelebs
Fringilla montifringilla
Carduelis chloris
Carduelis spinus
Carduelis flammea
Loxia curvirostra
Carpodacus erythrinus
Pyrrhula pyrrhula
33