Transcript Helsingin Seudun Mäyräkoirakerho ry:n tiedote ejdens Taxklubb

PutkiPosti
Helsin gin S eudun Mäyrä koira kerh o ry: n tiedote
B ulletin för Helsin gfors Ne jde n s Ta xklub b
2 /2 01 0
TOIMITUS
päätoimittaja
Kai Nybonn
Viklokuja 4B
01450 Vantaa
p. 0400 - 460557
[email protected]
toimitus & taitto
Juhana Yrjölä ja
Esa Pekkarinen
[email protected]
osoitteenmuutokset
Maarit Nybonn
Viklokuja 4B
01450 Vantaa
[email protected]
paino
Painoagentti Oy
Kulomäentie 60
01900 Nurmijärvi
painosmäärä
660 kpl
kerhon kotisivut
www.hsmk.info
Putkiposti-lehti on Helsingin
Seudun Mäyräkoirakerhon
julkaisema jäsentiedote. Lehti
ilmestyy kaksi kertaa vuodessa:
keväällä ja syksyllä.
Aineiston jättöpäivät
Putkiposti 1/11
Putkiposti 2/11
31.1.
15.8.
Aineisto
Digikuvat mahdollisimman
suurina jpg- tai tif-tiedostoina,
kuvaajan nimi mukaan. Teksti
Word, Rtf tai tekstitiedostona
ilman muotoiluja. Kaikki
materiaali lähetetään lehden
toimitukseen
[email protected]
Ilmoitushinnat
- takasivu 35 e
- 1/1 sivu 30 e, jäsenille 25 e
- 1/2 sivu 20 e, jäsenille 15 e
- 1/4 sivu 10 e
- rivi-ilmoitus 1 e / rivi
Ilmoitukset mustavalkoisia.
Värilliset ilmoitukset
hinnoitellaan erikseen.
PANKKIYHTEYS:
Kansikuva:
Thilia Thalian Legdynt ja
Thilia Thalian Mini Neela
kuva Laura Lindroos
2 PutkiPosti
Nordea: 101550-423848
IBAN: FI65 1015 5000 4238 48
SWIFT-tunnus: NDEAFIHH
PUHEENJOHTAJAN PALSTA
Syksy on jo pitkällä tätä
kirjoittaessani, kokeet alkavat
olla jo ohi ajokokeita
lukuunottamatta tältä kaudelta.
Kerhoamme edusti rotumejässä
sekä SM-mejässä, Kivistön
Maurin omistama Lku KeskiMaan Jättiläinen. Mielestäni
hieno suoritus päästä samalla
koiralla samana vuonna
kahteen eri arvokisaan
kovatasoisessa seurassa.
Onnittelut.
Ensi vuodelle on taas
suunnitelmissa paljon erilaisia
aktiviteettejä eri koemuodoissa
mm. ensimmäistä kertaa
mäyräkoirien
vesiriistamestaruuskoe joka
pidetään leirin yhteydessä.
Ensi kesänä on Pomarkun leirin
30-vuotis juhlaleiri, joka
pidetään perinteisenä
ajankohtana heinäkuun alussa.
Leirille suunnitellaan myös
jotain erityistä juhlaohjelmaa.
Tervetuloa kaikki mukaan
syyskokoukseen jossa on
mahdollisuus valita taas ”uutta
verta” hallitukseen.
Syysterveisin
Kai Nybonn
PutkiPosti 3
M ÄYRÄKO I RI E N E RI KO I S N ÄYTTE LY
H e l s i n ki 1 5 . 8 . 2 0 1 0
Kuvat: Jetta Tschokkinen
Helsingin Seudun mäyräkoirakerho ry järjesti mäyräkoirien
erikoisnäyttelyn Helsingissä 15.8.2010. Tuomareina toimivat Waltraut
Finnern Saksasta karkeakarvaisilla mäyräkoirilla, Doris Vetsh Sveitsistä
lyhytkarvaisilla mäyräkoirilla ja Axel Komorowski Saksasta pitkäkarvaisilla
mäyräkoirilla.
BIS 1
Best in show, Tuomari Axel Komorowski
BIS1 KK Welmu Weli Xavier,
om. Mirjam Laisalmi
BIS2 PKK Perla Nera von Damsmühle ,
om. Timo Mäkelä
BIS3 KKK Freckle-Face Massimiliano ,
om. Jani Ultamo ja Tiina Vuorio
BIS4 PK Örnbergets Utrillo , om. Raija
Pöllänen
Tuomari Doris Vetcsh
BIS1 -pentu KK Tiny Trotter's Joburg,
om. Riikka Kujala ja Pekka Rinta-aho
BIS1-veteraani PK Red Glow's Bright,
om. Katja Tuhkanen
Tuomari Waltraut Finnern
BIS1-kasvattajaryhmä kennel Welmu ,
om. Pentti Martimo
BIS 2
BIS 3
BIS 4
BIS 1-pentu
BIS 1-veteraani
BIS 1-kasvattajaryhmä
PutkiPosti 5
Tu om a re i d e n te rve h d yks e t
Karkeakarvaiset mäyräkoirat,
Waltraut Finnern, Saksa, kennel
vom Roggenhof
Ensimmäiseksi haluan kiittää
kutsusta Suomen Mäyräkoiraliittoa
ja Helsingin seudun mäyräkoirakerhoa. Minulle oli aivan erityinen
kunnia ja ilo saada arvostella
maassanne niin suuri määrä
karkeakarvaisia mäyräkoiria. Herra
Ståhlbergille ja kerhon sihteerille
sydämellinen kiitos erittäin hyvästä
huolehtimisesta ja järjestelyistä. Ja
jos minä vielä joskus tulen
arvostelemaan maassanne, toivon
samanlaisia kehätoimitsijoita - he
olivat yksinkertaisesti aivan
huippuja! ! ! !
Kaikissa kolmessa rodussa oli
tyypiltään oikeita koiria, ja näin
myös monia erittäin kauniita
mäyräkoiria.
Olin ensimmäistä kertaa Suomessa
6 PutkiPosti
ja olin erittäin vaikuttunut
maastanne ja vieraanvaraisuudesta. Maanantaiaamupäivänä
ehdimme vielä mieheni kanssa
katselemaan kaupunkia. Erittäin
mukava oli myös retki maalle,
jonka Te teitte meille mahdolliseksi. Mäyräkoirien työskentely
keinoluolassa oli erinomaista.
Muistelemme varmasti vielä monta
kertaa näitä mukavia päiviä!
Lyhytkarvaiset mäyräkoirat,
Doris Vetsch, Sveitsi, kennel
vom Margelchopf
Suomen Mäyräkoiraliiton
kutsumana matkustin 14.8.2010
Helsinkiin arvostellakseni
erikoisnäyttelyssä 15.8. kaikki
lyhytkarvaiset mäyräkoirat. Odotin
kiinnostuneena suomalaisia koiria,
koska arvostelin ensimmäistä
kertaa Suomessa.
Aamulla mitattavaksi tuli muutama
koira, mikä oli minulle uutta, koska
Sveitsissä 15 kuukauden ikäiset
koirat mitataan vasta arvosteltaessa. Koot arvosteltiin käänteisessä järjestyksessä. Eli siis ensin
normaalikokoiset ja sitten
pienemmät.
Normaalikokoisissa silmääni pisti
erityisesti yksi nuorten luokan uros.
Siitä tuli myös rotunsa paras.
Vaikka koira ei ollut vielä ihan
valmis, se vakuutti sekä
rakenteeltaan että liikkeiltään.
Koirien taso oli hyvin vaihteleva.
Niinpä minun piti antaa muutaman
kerran laatuarvosanaksi 'erittäin
hyvä' ja 'hyvä'. Joillakin koirilla oli
lyhyt olkavarsi. Selkälinja saattaa
silloin näyttää hyvältä, mutta sen ei
saa antaa hämätä. Kasvattajien
tulee kiinnittää huomiota lyhyeen
olkavarteen, jotta tätä asiaa
voidaan parantaa.
Kääpiöissä oli pari hyvää koiraa.
Valitettavasti ne eivät olleet ruohoalustalla parhaimmillaan.
Kääpiöiden ja kaniinien tason
täytyy vielä parantua. Tyyppi on
erittäin epätasainen. Useimmissa
näiden kokoluokkien koirissa oli
pieniä virheitä. Valitettavasti
kolmella kääpiöllä oli hylkäävä
virhe.
Haluaisin vielä sydämellisesti
kiittää kutsusta. Näyttely oli erittäin
mukava, järjestelyt olivat erittäin
hyvät ja kehätoimitsijat
erinomaisia.
Pitkäkarvaiset mäyräkoirat,
Axel Komorowski, Saksa,
kennel vom Wendenschloss
Haluan vielä kiittää ensimmäisestä
kutsustani Suomeen. Vietin erittäin
mukavat päivät Helsingissä ja
vaikka minulla oli vain vähän
vapaa-aikaa, ehdin saada myös
käsityksen erittäin kauniista
kaupungista ja ennen kaikkea sen
erittäin sympaattisista, ystävällisistä ja avuliaista asukkaista.
Näyttely oli mitä parhaiten
järjestetty ja se pidettiin erittäin
kauniilla näyttelyalueella. Sää oli
loistava ja koirat pääsivät ulkona
nurmikolla oikeuksiinsa. Kehätoimitsijani olivat aivan täydellisiä!
Pystyin keskittymään kehässä
työskentelyyni, koska myös näytteilleasettajat olivat erittäin kurinalaisia ja tulivat heti kehään, kun
seuraava luokka kutsuttiin sinne.
Arvostelin pitkäkarvaiset
mäyräkoirat kaikissa kokoluokissa.
Kiinnitin huomiota, että varsinkin
musta-punaisilla mäyräkoirilla
karvan laatu ja myös määrä oli
erittäin hyvä. Erinomaisia puhtaita
merkkejä ja erittäin hyviä hapsuja
ei niin usein tapaa. Myös maavara
oli enimmäkseen kunnossa. Vain
muutamalla mäyräkoiralla oli liian
vähän maavaraa.
Kaiken kaikkiaan näillä mäyräkoirilla oli hyvät mittasuhteet. Tosin
minimäyräkoirissa kiinnitin huomiota, että minulle esitetyillä koirilla oli
melkein kaikilla liian suuri rinnanympärys ja ne eivät aina vastanneet rotutyyppiä. Tässä on mielestäni tärkeää, että kasvattajat
pitävät tyypin ja koon mielessään,
mutta ottavat myös luuston
vahvuuden huomioon. Sillä myös
minimäyräkoirien pitäisi säilyä
voimakkaina.
PutkiPosti 7
Tämä oli minulle yksi hienoimmista
arvostelukokemuksista tänä
vuonna, ja tulen kutsuttaessa
erittäin mielelläni uudelleen.
Paljon terveisiä ja ennen kaikkea
erittäin suuri kiitos näyttelyn
johdolle ja monille apulaisille.
Käännökset: Perttu Ståhlberg
Lisää kuvia ja ROP-koirat/pennut/veteraanit/kasvarit löytyvät
kerhon sivuilta http://www.hsmk.info
Kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille, tuomareille,
kehätoimitsijoille ja näytteilleasettajille sekä sponsorillemme Royal
Canin Finland Oy:lle onnistuneesta näyttelypäivästä!
PO M ARKKU
M ÄYRÄKO ITeRksAti: LJuhEanIa RYrjöIlä, K3uv.at: -Ma1rko0Vu.or7i ja. V2ib0eke1Ko0foed
Kesä oli kuumimmillaan ja loma
aluillaan kun teimme lähtöä
Pomarkkuun leireilemään. Tämän
vuoden leiriä varten olimme
varustautuneet kunnolla,
asuntovaunukin oli ilmestynyt
vuoden aikana pihalle, jotta koirat
eivät tänä vuonna rikkoisi muuta
kuin omaa omaisuuttamme. Olin
tällä kerralla ilmoittanut koirat
kokeisiin niin, että olimme
jommankumman koiran kanssa
mukana kokeissa kaikkina
koepäivinä. Yksi luolakoe jäi
käymättä, mutta siinä sitten olinkin
toimitsijana, ihan vain ettei
8 PutkiPosti
tekeminen pääsisi loppumaan.
Edellisvuonna olimme ensimmäistä
kertaa leirillä puhtaasti
kokeilumielessä. Katselin tuolloin
alkuvuodesta 2009 mainosta
leiristä ja ensimmäinen ajatus oli,
että leireilevätkö aikuiset ihmiset
todella viikon koiriensa kera
keskellä metsää alkeellisissa
olosuhteissa? Suhtautumiseni oli
siis vähintäänkin varauksellista,
mutta koska tapanani on tehdä
kaikenlaista ihmeellistä, niin
matkaan lähdettiin epäilyksistä
huolimatta. Kokeilu osoittautui
oikeaksi ratkaisuksi ja kuten
kokenut Pomarkun kävijä Esa
Pekkarinen on todennut, leiri
koukuttaa ihmisen, ja kun kerran
leirille tulee, niin tulee myös
seuraavina vuosina. Yhdyn täysin
tähän ajatukseen ja jos ei ole vielä
leirillä käynyt, niin ensi vuonna
kannattaa ehdottomasti olla
mukana kun vietämme 30-v
juhlaleiriä, olisihan se hienoa jos
juuri tuolloin paikalla olisi
ennätysmäärä osallistujia, varsinkin
olisi mukava saada mukaan myös
ihan uusia kerhomme jäseniä.
Kannattaa siis seurata kerhon
nettisivujen tiedotuksia aiheesta.
Matkaan lähdettiin perjantaina
aamupäivällä ja ajomatka
Helsingistä Pomarkkuun meni
mukavasti, kiitos auton
ilmastointilaitteen. Helsingistä
vaunun kanssa ajoaika on
rauhallisella tahdilla siinä kolmen
tunnin kieputtimilla. Perille
saapuessamme paikalla olikin jo
osa järjestelytoimikunnasta ja
paikat oli avattu ja katsastettu. Ei
muuta kuin vaunu parkkiin ja
janokin oli yllättänyt matkalla, joten
auton parkkeeraamisen jälkeen
sihahti kylmä ja virvoittava juoma
hyvinkin nopeasti, taisipa mennä
sitten toinenkin ja viikon mittaan
vielä muutama, kohtuudella siis
ettei nestehukka päässyt
yllättämään. Erilaisia valmisteluja
suoritettiin perjantai-illan aikana
toimikunnan kanssa ja taisipa
muutama leirille osallistujakin
saapua paikalle myöhemmin illalla.
Tuntemukset olivat kaikilla mitä
parhaimmat ja asiat muutenkin
kunnossa, joten kaikki näytti
erittäin hyvältä tulevaa viikkoa
silmälläpitäen.
Lauantaina perinteiden mukaisesti
leiri avattiin, osallistujat toivotettiin
tervetulleeksi, käytiin leiriviikon
ohjelmaa läpi ja lopulta lippu
nostettiin salkoon. Paikalla oli
tuolloin jo melkoinen määrä
osallistujia. Todettakoon myös, että
Ruotsi/Norja/Tanska-akselilta oli
jälleen saapunut mittava määrä
leiriläisiä koirineen. Tuttuja kasvoja
näkyi ja olipa mukana uusiakin
osallistujia. Leiri näyttää
säilyttäneen suosionsa vuosien
kuluessa ja hyvä näin.
PutkiPosti 9
Leirin perusrutiinit, eli ruokailut,
oleilu ja saunominen/uiminen
menevät päivittäin pitkälti saman
kaavan mukaisesti. Tämän edellä
mainitun rutiinitoiminnan katkaisee
sitten kunkin omien halujen ja
kiinnostuksen mukaan erilaiset
kokeet ja harjoitukset. Koetoiminta
alkoi sunnuntaina vesiriistakokeella, johon osallistumisoikeus
on mäyräkoirilla ja terriereillä.
Mukanahan sitä oltiin itsekin, tällä
kerralla molempien koirien kanssa
ja täytyy tunnustaa, että koepäivä
oli erittäin hikinen johtuen
ensinnäkin ilman lämpötilasta joka
oli +30 asteen verran ja toisaalta
siitä, että koko ajan piti vahdata
kahta koiraa ja pitää huoli, että
koirilla on vettä ja energiaa itse
kokeen osioiden suorittamiseen.
Koepäivä oli kuitenkin kokonaisuudessaan onnistunut ja tästä oli
hyvä aloittaa, koiratkin silminnähden nauttivat kun pääsivät
tositoimiin. Tai siis, ainakin toinen
koirani, toista ei uiminen
sunnuntaisin näemmä huvita ja
saikin kokeesta kokonaista 1
pistettä. Kovan koepäivän jälkeen
mieli oli kuitenkin virkeänä ja isäntä
ehti jälleen keskittyä siihen
vapaaseen oleiluun ja saunomiseen
hyvässä seurassa.
Maanantaina oli vuorossa se ainoa
koe, jossa en koirineni ollut
mukana, mutta jossa olin mukana
avustamassa. LUT-koe oli
kysymyksessä, aloitusaika
kuumuuden välttämiseksi yöllä ja
koiria kolmelle tuomarille. Pitkä yö
oli tiedossa ja lopulta koe saatiin
päätökseen aamuyhdeksältä.
Onneksi maanantaina ei sitten
muuta koetoimintaa ollut, joten
jälleen kerran oli otollinen hetki
lyhyiden torkkujen jälkeen heittää
vapaalle ja näin asiassa
10 PutkiPosti
toimittiinkin. Sää jatkui
muuttumattomana, eli erittäin
lämpimänä. Lämpö ei kuitenkaan
ole leirillä ollenkaan pahasta, ehtii
sitä taas palellakin.
Tiistai koitti ja taas vuorossa
vesiriistakoe. Tällä kerralla olin
ilmoittanut kokeeseen vain toisen
koirani, joten odotettavissa oli
hieman rauhallisempi koepäivä.
Lämpöä riitti jälleen ja osallistujia
oli kiitettävästi. Vaikka koemuoto
on varsin vaativa (johtuen siitä,
että sen enempää mäyräkoira kuin
terrieritkään eivät ole noutajia
vaan jalostettu hieman rajumpaan
toimintaan), oli jälleen ihailtavaa
katsoa kuinka hienosti koiran
ohjaajat ja koirat toimivat
yhteistyössä. Ennen kaikkea
katselin suurella tyytyväisyydellä
sitä, että mukana oli uusia koiria,
koemuoto on siis varsin onnistunut
ja suosio vain jatkaa kasvuaan.
Kokeen jälkeen oli pakko
hengähtää hetkeksi, mutta ei
mennyt aikaakaan kun ajauduin jo
muun porukan seuraan
turinoimaan mitä ihmeellisimmistä
asioista ja nauttimaan rennosta
ilmapiiristä. Nauraa sai taas vatsa
kippurassa. Illalla oli vuorossa
leiriorkesterin perinteinen
musisointi ja tanssit sekä erilaisia
leikkimielisiä kisoja. Tunnelma oli
katossa ja meno ylimmillään, kaikki
tuntuivat viihtyvän paremmin kuin
hyvin.
Keskiviikkona aamuyöllä klo 3.00
startattiin sitten leirin toinen LUTkoe, jossa olin toisen koirani kanssa
osallistujana, mutta samalla myös
avustajana. Edellisiltana olin ollut
normaalia leiri-iltaa rauhallisemmin
ja tämä palkitsi kyllä yön aikana.
Osallistujia oli jälleen paljon ja koe
saatiin vietyä läpi asianmukaisesti
ja tuloksekkaasti. Jo toisen yön
valvominen kyllä näkyi hienoisena
haukotteluna aamun
pikkutunneilla. Kokeen jälkeen oli
vuorossa lyhyet unet ja sitten taas
takaisin yleisen
rentoutumistoiminnan pariin.
Torstaina oli sitten MEJÄ-kokeen
jälkientekoa parityöskentelynä.
Lämpötila ei ollut ainakaan
laskenut mihinkään, eli metsässä
oli vähintäänkin lämmin ja kahden
jäljen tekemisen jälkeen vaatteet
menivät vaihtoon, oli kuin olisi
käynyt uimassa vaatteet päällä.
Jäljet saatiin kuitenkin varsin
nopeasti vedettyä ja uimaanhan oli
jokeen päästävä heti, tämä virkisti
miellyttävästi ja olin jälleen
valmiina nauttimaan lämmöstä ja
mainiosta ilmapiiristä. Torstai-iltana
oli vuorossa perinteiset
leiriolympialaiset, joissa
suomalaiset ja muun maailman
osallistujat ovat vastakkain mitä
kummallisimmissa lajeissa. Tällä
kerralla suulista oli löytynyt
koivupölkyistä tehty poro joka
näyttelikin merkittävää osaa
kisassa. En lähde tarkemmin
erittelemään poron osuutta, jos
nimittäin haluaa kyseisestä
pölkkyporosta tietää enemmän,
kannattaa tulla paikan päälle ensi
vuonna. Itse sen sijaan jouduin
kilpailun tuoksinassa syömään
kasapäin vihreitä kuulia, siis niitä
(karmean makuisia)
marmeladimakeisia, siinähän ei
sitten iltapalaa tarvittukaan tuon
jälkeen. Kisassa Suomi peittosi
vastustajansa murskalukemin, kun
saapas lensi joukkueellamme
ensimmäisenä maalilinjan yli.
Torstai-ilta jatkui ilonpidon
merkeissä ja grillipaikalla totuttuun
tapaan kokoonnuttiin paistamaan
kuka minkäkin sortin grilliherkkuja.
PutkiPosti 11
Aika juoksi sen verran ripeästi, että
itseltäni jäivät unet väliin kokonaan
torstain ja perjantain välisenä yönä.
Aamutuimaan usean kahvikupillisen
nautittuani oli vuorossa MEJÄkokeen ylituomari-puhuttelu. Koirat,
ohjaajat ja tuomarit lähtivät
maastoihin järjestysnumeron
mukaisesti ja itse olinkin
muistaakseni jo toisena vuorossa
koirani kanssa. Tämän jälkeen kävin
vielä opastamassa tekemäni jäljen
ja viikon viralliset aktiviteetit
olivatkin sitten ohi. Täytyy
myöntää, että osallistuminen
jokaiseen kokeeseen on varsin
raskas rupeama, mutta toisaalta
erittäin palkitseva ja koirat
pääsevät iloisina toteuttamaan
itseään ja tekemään sitä hommaa
mistä ne pitävät ja mihin ne on
luotu. Ne hetket jolloin näkee
koiransa tekevän asioita niin kuin
on harjoiteltu ja vieläpä nauttivan
siitä ovat ainutlaatuisia ja
kokemuksina vertaansa vailla,
silloin se ainainen asioiden
toistaminen koulutuksessa
realisoituu ja tunne on
sanoinkuvaamaton.
sulkea pois yhtä täydellisesti kuin
Pomarkun leirillä. Vaikka itsekin
pohdiskelen työasioita yleensä
jatkuvasti, leirillä ne jäivät täysin
unholaan. Niille jotka eivät (vielä)
ole leirillä olleet kerrottakoon, että
Riuttansalmen leirikeskus on mitä
mainioin paikka joen varrella
Pomarkun kunnassa. Sijainti on
rauhallinen ja maisemat komeita,
lisäksi sää on ainakin näinä
kahtena vuonna suosinut. Suuri
kiitos niin osallistujille kuin
järjestäjillekin onnistuneesta
leiriviikosta.Ensi vuonna on leirin
30-v juhlavuosi ja luvassa
erikoisohjelmaa jokaiseen makuun,
niin koirille kuin ihmisillekin.
Kannattaa tulla kokeilemaan,
uskallan väittää että kokemus on
erittäin positiivinen!
Leiriviikko oli sekä omakohtaisesti,
että järjestelyiden suhteen erittäin
onnistunut. Lauantaina oli uupunut,
mutta onnellinen olotila. On harvoja
hetkiä jolloin arkielämän asiat voi
Pomarkku
2010.
Helsingforsnejdens Taxklubbsläger
.
Tanken.
Som ni säkert vet är Borderterrier i
huvudsak en grythund. Vi är några
stycken som gör vårt bästa för att
den så skall förbli. Ibland gör vi det
12 PutkiPosti
bra, ibland går det lite sämre.
Försöker man inte så blir det som
Jayne Gillam, kennel Orenberg,
säger: It will bee just another little
brown dog.
I början av Juli så for jag och min
gode vän Christer ”Kontrast” till
Finland för att testa på de Finska
Rävarna i Pomarkku. Vi har varit
där några gånger och har alltid haft
mycket trevligt. I år blev inget
undantag. Grytmässigt blev det
inga större framgångar då jag hade
en hane som var lite i löptikskoma.
Det var två tikar här hemma som
löpte och tyvärr och han är väl
känslig för tikdoft men han är bara
två år så förhoppningsvis blir han
bättre. Även Christers hund var ung
så hon gjorde inte några kanonprov
hon heller. Det blir till att jaga med
dom under vintern och sen gör vi
det förhoppningsvis bättre nästa år.
Vi fick glädja oss åt alla de andras
framgångar. Kennel Bombax fick
två grytchampions och flera
lyckade prov med andra hundar.
Vet inte om de har några sen innan
men det är glädjande att en av
Sveriges mest framgångsrika
utställningsuppfödare har börjat
ägna sig åt grytprov. Mera sånt.
Anja och Elke (kennlarna
Klettermusen och Ljungelden)
fixade till BIR och BIM vinster två
dagar och fick två hundar till finska
utställningschampions. De fick till
ett par bra prov på lägret med.
Kennel Bordeby’s hade en
representant på lägret som gjorde
flera kanon prov och blev
grytchampion. Kennlarna Ottercap,
Lappstintans, Hux-Flux, Firmanz,
Team Botvid, Flinsten, Bordirus,
Smedbackens, Klettermusen och
Ljungeldens hade bra hundar med
på lägret. Min egen Foxteaser och
givetvis Kontrast, Christers kennel.
Resan.
Vi var lite väl snabba upp till
Stockholm och färjeläget. Det
resulterade i att vi fick försöka att
sova några timmar innan färjan
gick. Vi träffade flera svenskar
innan vi kunde köra ombord. Bla.
PutkiPosti 13
Tomas och Ulla Larsson, kennel
Ottercap som hade med sig danska
valpköparen Vibeke Kofoed och en
par vänninor till henne som var
med som sällskap. Färjeturen var
mycket trevlig och vi drog igång
både skojsnacket, vits berättandet,
jakt ljuget och smakade lite på
ölen. Vädret var strålande och det
höll sig så i stort hela veckan. Väl
på campen blev vi välkomnade av
lägerchefen Kaj (tillika ordförande
för arrangerande klubb,
Helsingforsnejdens taxklubb) med
fru och flera andra kända ansikten.
Timo, Pekkis och inte minst lägrets
eminente trummis Perra. Christer
har blivit invald i Kajs, Pekkis och
Perras lägerorkester. (H.O.M.O.
kallas dom för. F.. vet vad det står
för?) som underhöll var och
varannan kväll. Första kvällen
glömde jag att vi var i vildmarken.
Shorts är inte att föredra på kvällar
när myggen svärmar. Mina vader
blev helt röda av myggbett som tur
14 PutkiPosti
var inte kliade det inte så mycket.
Förutom gryt, spår,
utställningsträning och matchshow
var det grillkvällar med sång och
dans. Finnarna har även något som
dom kallar för viltvattenprov som
är en variant på
fågelhundsapportering och
släpspår. Detta prov är från och
med i år ett officielt prov och man
kan få titeln V.V. CH. Det var en
svenska som provade på och så när
lyckades med sitt prov. En kväll var
det race. Det var där som Mäx
lyckades bäst. Han var lägrets
snabbaste hund och då var det inte
bara Taxar han slog utan även
många storvuxna hundar. Christer
och jag visste att han var snabb så
vi satstade våra Euro på rätt hund.
Dom tjugo Euro vi vann donerade
vi till Taxklubben och firandet av
lägrets 30 års jubileum nästa år. En
svensk dam gav nästan oss en
hjärtattack med sitt race. Först så
skällde hon på sin gubbe för han
hade tagit fel hund, sen fel leksak
och sen överskattade hon sin kast
och löpförmåga. Sträckan var ca.
80 meter. Hunden hölls av en kille
och matte sprang iväg och tjoade.
När hon hunnit 40 meter så
kastade hon leksaken, mot vad hon
trodde var mållinjen. Leksaken for
upp i ett träd och efter 5 meter var
hunden ifatt henne. Då fick gubben
hennes en ny utskällning, för vad
vet ingen. Vi var tio man som låg
på backen och skrek av skratt.
Flera av Taxarna borde haft pejl på
sig för de sprang åt alla möjliga
håll.
På lägret fanns finnländare,
svenskar, danskar, norrmän, tyskar
och folk från Estland så vi var
många nationer representerade och
alla hade roligt. En av
danskvällarna så var det
landskamp. En dam och en herre
från Sverige och Finland skulle byta
kläder med varann under ett
påslakan. Som lagledare gjorde jag
ett val som var bra. Herr Edman
och fröken Wigren var ungefär lika
stora. Finnarna hade en jättekarl
och en mini kvinna. Karlen var
dessutom något berusad så de såg
mer ut som en dold sexfilm när de
försökte byta med varann. När allt
var klart och Sverige tagit en
ohotad seger försökte den finska
mannen ta av sig den lilla kvinnans
kläder med påföljd att han tappade
ut vissa privata delar ur
kalsongerna och fröken Wigren dog
nästan av skratt. ”Det var det
värsta jag sett” skrek hon av skratt.
Resten av veckan var det rätt
många skämt om vad som ramlar
ur kalsonger. Bastukvällarna var en
upplevelse dom med. Har ni försökt
dela bastu med tio ”välväxta”
finnar i en bastu på fem kvadrat?
Risken för stekt fläsk är mycket
stor. En kväll var vi lite tidiga och
damerna badade innan oss och då
råkade vi se vad vi trodde var en
flock Narvalar i älven. Det var vita
nakna damer som tumlade omkring
i ån och det var en syn för gudarna,
eller… För oss som inte kräver
ungdomlig perfektionism såg det
bra ut.
Min hund Mäx som hade glidit ur
sin koma fick nu tyvärr mer vatten
på sin kvarn. Det var en del tikar
som löpte på lägret så det var inte
så mycket att göra åt.
Det finska provet består av fyra
prov varav tre av dom har två
delmoment. På både A och 2XB
proven görs först en
tomgrytsrevidering. Sen släpps
hunden in så den kan skälla på
räven genom ett galler. När den
gjort det så släpps räven in i grytet
och hunden strax efter. Sen skall
hunden tränga räven så den inte
kommer undan och då bryts provet.
Det finns också ett, vad man kallar
för naturgrytsrevidering. Hunden
skall genomsöka ett tomt naturgryt
så det gäller att man tränat på att
släppa i (tomma) naturgryt så
hunden vet vad den skall göra.
Detta prov var det enda Mäx blev
godkänd på. Tråkigt nog var
träningstillfällena lite för få. Träning
lördag, söndag, tisdag och onsdag
hade varit bra. Prov måndag,
torsdag och fredag hade också
varit bra. Vissa hundar behöver full
kontakt med räven för att gå igång.
Det var två prov i Pomarkku (tre
med naturgrytet). Proven gick på
natten så det inte skulle vara för
varmt. På torsdagen och fredagen
spreds folket till andra ställen för
att göra ytterligare prov. Synd att
PutkiPosti 15
behöva flytta på sig när proven lika
gärna kunde gå i Pomarkku. Det var
många som åkte hem med nya
champions. (Se resultat på annan
plats) Tyvärr fick vi inte med oss
någon resultatlista och minnet är
inte var det har varit så det är bäst
att inte ljuga här.
Hemresan var trevlig den med.
Christer och jag besökte en av mina
valpköpare utanför Åbo och fick god
mat och trevligt umgänge. Jag fick
med en present till vår lille Hanson.
Han fick ett Mårdhunds skinn av sin
”storebror” Kunto som han har
dansat runt med här hemma. Det
var varmt hela veckan och det
toppades när vi kom till Sverige. 35
grader är i varmaste laget för både
folk och hundar.
Nästa år firar lägret 30 årsjubileum
med pompa och ståt. Om det har
varit trevligt innan lär det bli kanon
då. Personalen i köket och kansliet
var toppen. Trevliga,
tillmötesgående och hjälpsamma.
Vi ses i Pomarkku.
Roger Berg, kennel Foxteaser.
PIKA-KOKEITA JA -HARJOITUKSIA
voi tilata kerhomme PIKA-tuomareilta :
Timo Hänninen p. 040 561 1103
Kai Nybonn p. 0400 460557
Maarit Nybonn p. 040 552 4550
Aila Pekkarinen p. 040 5589728
Esa Pekkarinen p. 040 5011308
KOKOUSKUTSU
Helsingin Seudun Mäyräkoirakerho ry:n sääntömääräinen
vuosikokous pidetään 10.11.2010 klo 19.00 Monitoimikeskus
Lumossa, osoitteessa Urpiaisentie 14, 01450 Vantaa. Lumo on
aivan Korson keskustassa, Korson aseman ja kirkon välissä.
Pääsisäänkäynti on Korson kirkkoa vastapäätä. Kokouksessa
käsitellään sääntöjen mukaiset syyskokoukselle kuuluvat
asiat.
Tervetuloa
Hallitus
16 PutkiPosti
AKUA EI IKÄ PAINA
Kerhomme jäsenen Mauri Kivistön lku Keski-Maan
Jättiläinen eli Aku näytti nuoremmilleen että
jäljestäminen ei katso ikää. Aku edusti kerhoamme niin
mäyräkoirien rotumejässä Iitissä kuin kaikkien rotujen
SM-kisoissa Janakkalassa. Vuonna 1999 syntynyt Aku
oli molempien kilpailujen vanhin osanottaja - kaikki
kilpakumppanit kun ovat syntyneet vasta 2000-luvulla.
PutkiPosti 17
Mäyräkoirien Rotumestaruus MEJÄ
12.9.2010 Iitti
ylituomari Tuire Lindfors
lkk.mäyräkoira Angelhaken Xavier om.Karla Sohlman VOI1/46,
rotumestari
lk.mäyräkoira Keski-Maan Neldor om.Inari Kuisma VOI 1/46p
lk.mäyräkoira Tringa` s Moritz om.Sini Leino VOI 2/38p
kk.mäyräkoira Rivakka Justiina om.Ulla Kamila VOI 2/37p
lk.mäyräkoira Keski-Maan Jättiläinen om.Mauri Kivistö VOI 3/28p
lk.mäyräkoira Myrskynmerkki om.Jonna Pehkonen VOI 3/28p
Metsästyskoirien jäljestämiskokeen
suomenmestaruuskokeet
18. - 18.9.2010 Janakkala
Metsästyskoirien jäljestämiskokeen SM-kilpailut järjestettiin nyt
25:n kerran. Kokeen järjestelyvuoro oli Suomen mäyräkoiraliitolla ja
koska järjestämisvuoro oli etelän lohkolla, niin sen järjestivät
Helsingin Seudun Mäyräkoirakerho yhdessä Kanta-Hämeen
Mäyräkoirakerhon, Keski-Uudenmaan Mäyräkoirien ja LänsiUudenmaan Mäyräkoirien kanssa. Keskuspaikkana toimii
Rantalahden leiri- ja kurssikeskus Janakkalan kirkonkylässä.
Kahdeksastatoista karsintapäivään osallistuneesta koirakosta oli
mäyräkoiria neljä. Kerhoamme kisassa edusti Aku eli Keski-Maan
Jättiläinen om. Mauri Kivistö. Aku sai lauantain karsintakokeessa
tuloksen VOI 1/40,5 ja oli karsinnassa sijalla 13 kun sunnuntain
finaaliin pääsi vain kuusi parasta.
Tarkemmat tulokset ja koirakohtaiset arvostelut löytyvät kokeen
sivuilta osoitteesta: http://meja2010.mayrakoiraliitto.fi/
18 PutkiPosti
HELSINGIN SEUDUN
MÄYRÄKOIRAKERHO r.y.
TOIMIHENKILÖT
Hallituksen jäseniin voit halutessasi ottaa yhteyttä kerhoa
koskevissa asioissa.
Toimikuntien kohdalta näet tarkemmin miten vastuualueet on
jaettu. Kaikilla on käytössä osoite muotoa
[email protected]. Käytössä on suorat osoitteet
puheenjohtajalle, sihteerille ja putkipostille.
Puheenjohtaja
Kai Nybonn
Viklokuja 4 B
01450 Vantaa
0400 460557
[email protected]
Varapuheenjohtaja
Jaana Helin
Sihteeri
(hallituksen ulkopuolinen)
Aila Pekkarinen
Ahlströmintie 19
07970 Strömfors
040 558 9728
[email protected]
Taloudenhoitaja
(hallituksen ulkopuolinen):
Helena Sipi
Kärrynpyöräntie 4 J 16
02940 Espoo
040 717 5948
Toimikunnat, yhteyshenkilö
tummennettu:
Lut:
Timo Hänninen
Pertti Kantojärvi
Mejä:
Aila Pekkarinen
Muut hallituksen jäsenet:
Ajo ja veri:
Maarit Nybonn
Liisa Teräaho 2009-2010
Juhana Yrjölä 2010-2011
Esa Pekkarinen 2009-2010
Pertti Kantojärvi 2009-2010
Satu Itäranta 2010-2011
Tiedotus ja webmaster:
Varajäsenet:
Maarit Nybonn
Marko Vuori
Esa Pekkarinen
Kai Nybonn
Mauri Kivistö
Esa Pekkarinen
Näyttely:
Jaana Helin
Leiri:
Aila Pekkarinen
Aila Pekkarinen
Kai Nybonn
PutkiPosti 19