Transcript 1 Merkitys ja referenssi

Johdatus kielifilosofiaan
Markus Lammenranta
Helsingin yliopisto
2013, per. 1
Tentti 16.10.
Filosofian ydinalueet
• Mitä on olemassa? Millainen todellisuus on?
– metafysiikka (ontologia)
• Miten kieli ja mieli esittävät todellisuutta?
– kielifilosofia
– mielenfilosofia
• Miten tieto todellisuudesta on mahdollista?
Mitä voimme tietää?
– tieto-oppi
• Miten meidän pitäisi toimia?
– normatiivinen etiikka
Kielellinen käänne filosofiassa
• The Linguistic Turn, toim. Richard Rorty, 1967.
• Taustavaikuttajia: G.E. Moore (1873 – 1958, Bertrand Russell (1872
– 1970), Gottlob Frege (1848 – 1925).
1. Ongelmallinen arkikieli tuli korvata ideaalisella kielellä, jossa
filosofiset ongelmat pystytään muotoilemaan ja ratkaisemaan.
– Russell, varhainen Wittgenstein, looginen positivismi, Quine,
Goodman
2.
Filosofiset ongelmat häivytetään tai ratkaistaan arkikielen
tutkimisella.
– Myöhäinen Wittgenstein, Oxfordin arkikielen filosofia (J.L. Austin, G.
Ryle, P. Strawson)
• John Searle: lingvistinen filosofia (linguistic philosophy) ja
kielifilosofia (philosophy of language)
3 kielentutkimuksen osa-aluetta
• Syntaksi tutkii kielioppia.
– Mitkä sanajonot ovat kielen oikein muodostettuja
lauseita ja miksi?
– Mikä on sanojen suhde toisiinsa?
• Semantiikka tutkii merkitystä.
– Mistä kielen ilmaukset saavat merkityksensä?
– Mikä on kielen ja maailman suhde?
• Pragmatiikka tutkii kielenkäyttöä.
– Miten kieltä käytetään erilaisissa sosiaalisissa
käytännöissä?
Kurssin sisältö
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
Merkitys ja referenssi
Määräiset kuvaukset
Nimet ja kuvaukset
Suora referenssi
Mitä on merkitys?
Empiristiset teoriat
Käyttöteoriat
Psykologiset teoriat
Totuusehtoteoriat
Intensionaalinen (mahdollisten maailmojen) semantiikka
Konteksti
Puheaktit
Keskusteluimplikaatio
Merkitys ja ymmärrys
1. Katainen ja Stub suutelivat toisiaan
budjettiriihessä, minkä jälkeen Arhinmäki
heilutti sateenkaarilippua.
2. Rhiak cmdoö haBdp
3. Korkki kaikki vielä kipu tähden.
• Kielen kompositionaalisuus: Kompleksisen
ilmauksen (lauseen) merkityksen määräävät
ilmauksen (lauseen) rakenne ja sen
osatekijöiden (sanojen) merkitykset.
Selitettävät tosiasiat
• Jotkut merkki- ja äänijonot ovat mielekkäitä
lauseita.
• Mielekkäät lauseet muodostuvat osista, jotka
ovat itse mielekkäitä.
• Jokaisella mielekkäällä lauseella on jokin
erityinen merkitys.
• Kielitaitoiset ihmiset pystyvät sekä
ymmärtämään että tuottamaan kielen lauseita
välittömästi ja ilman ponnistuksia.
Referentiaalinen teoria
• Lauseet esittävät maailmaa, koska ne muodostuvat sanoista, jotka
viittaavat esineisiin, tapahtumiin, ominaisuuksiin ja suhteisiin.
• Merkitys = viittauksen kohde (referentti).
• Hauki on kala. ”Hauki” on sana. (sanan
käyttäminen/mainitseminen)
• ”Adolf Hitler” viittaa Hitleriin.
• ”Koira” viittaa koiriin (luokkaan tai lajiin).
• ”Punainen” viittaa punaisiin esineisiin (luokkaan tai ominaisuuteen).
• ”Rakastaa” viittaa rakastaviin pareihin (parien luokkaan tai rakkausrelaatioon).
• Lause ”Sokrates on viisas” on tosi, jos ja vain jos Sokrates kuuluu
viisaiden luokkaan (Sokrateella on ominaisuus viisaus).
Referentiaalinen teorian ongelmia
• Joillakin mielekkäillä ilmauksilla ei ole referenttiä.
– ”ja”, ”takia” ja ”melko”
• Joidenkin mielekkäiden ilmausten referentti
vaihtelee käyttötilanteesta toiseen.
– Indeksikaaliset ilmaukset: ”minä”, ”tämä” ja ”tänään”
• Merkityksen samaistaminen referenttiin johtaa
ongelmiin jopa selvästi viittaavien termien
tapauksessa.
Yksilötermit (singular terms)
• Yksilötermit ovat ilmauksia, joiden tarkoitus
on viitata yksittäisiin ihmisiin, paikkoihin ,
tapahtumin ynnä muihin objekteihin.
• Erisnimet: ”Paavo ”, ”Miina Äkkijyrkkä”,
”Suomen talvisota”, ”7”, ”klo 15:15”, . . .
• Määräiset kuvaukset: ”Suomen tasavallan
presidentti”, ”maailman nopein mies”, . . .
• Pronominit: ”tämä”, ”tuo”, ”se”, ”minä”, ”sinä”,
”hän”, . . .
Ongelma 1: Fiktiiviset nimet
• ”Joulupukilla on parta.”
• ”Sherlock Holmes käytti oopiumia.”
• ”Odysseus sitoi itsensä laivan mastoon.”
Nämä lauseet näyttävät täysin mielekkäiltä.
Referentiaalisen teorian mukaan ne kuitenkin
ovat mielettömiä, koska ”Joulupukki”, ”Sherlock
Holmes” ja ”Odysseus” eivät viittaa mihinkään.
Ongelma 2: Negatiiviset eksistenssiväitteet
• ”Pegasosta ei ole olemassa.”
• ”Joulupukkia ei ole olemassa.”
Paradoksi: (1) Pegasosta ei ole olemassa. (2)
”Pegasos” viittaa Pegasokseen. (3) Sen, mihin
viitataan, täytyy olla olemassa.
• Alexius Meinong (1853-1930) hylkäsi 3:n.
– Meinongin slummin asukkailla ei ole olemassaoloa.
• Frege ja Russell hylkäsivät 2:n ja siis
referentiaalisen teorian.
Ongelma 3: Identiteettilauseen
informatiivisuus
1. ”Aamutähti = Iltatähti”
2. ”Aamutähti = Aamutähti”, ”Venus = Venus”
• Referentiaalisesta teoriasta seuraa, että
lauseet sanovat täsmälleen saman asian,
nimittäin, että tietty planeetta on identtinen
itsensä kanssa, mikä on täysin triviaalia.
• 1 on kuitenkin a) informatiivinen ja b)
kontingentti toisin kuin 2.
Ongelma 4: Asennelauseet ja
vaihdettavuus
• Samaan viittaavien termien odottaisi olevan
vaihdettavissa toisiinsa ilman, että lauseen
merkitys ja totuusarvo (totuus tai epätotuus)
muuttuvat.
1. Pekka uskoo, että Aamutähti on planeetta.
2. Pekka uskoo, että Iltatähti on planeetta.
– 1 voi olla tosi ja 2 epätosi, vaikka ”Aamutähti” ja
”Iltatähti” viittaavat yhteen ja samaan objektiin.
Gottlob Frege (1848 – 1925)
•
•
•
•
"Über Sinn und Bedeutung“ (1892)
Kaksi merkityksen lajia: mieli ja referentti
Referentti = se, mihin ilmaus viittaa.
Mieli: (1) se, miten referentti on annettu
(referentin ilmenemisen tapa), (2) mieli
määrää referentin, (3) mieli sisältää ehdon tai
kriteerin, jonka referentin täytyy täyttää. (4)
mieli ei ole mielessä, vaan se on abstrakti
objekti, jonka useampi henkilö voi tajuta.
Fregen ratkaisut
1. ”Sherlock Holmes käytti oopiumia.”
– Mielekäs mutta vailla totuusarvoa
2. ”Pegasosta ei ole olemassa.”
–
Mielekäs ja tosi
3. ”Aamutähti = Iltatähti”
• Informatiivinen ja kontingentti
4. Pekka uskoo, että Aamutähti on planeetta,
muttei usko, että Iltatähti on planeetta.
• Mahdollista, koska että-lauseessa referenttinä onkin
mieli.
Bertrand Russell (1872 – 1970)
• ”On Denoting” (1905)
• Määräiset kuvaukset: ”Suomen tasavallan
presidentti”, ”maailman nopein mies”
– Näyttävät viittaavan johonkin tiettyyn yksilöön ja
johtavan näin ollen em. ongelmiin.
– Russell kuitenkin antoi niille analyysin, joka osoittaa,
etteivät ne ole viittaavia ilmauksia.
• Kontekstuaalinen määritelmä: termi määritellään
antamalla analyysi lauseelle, jossa se esiintyy.
– Paljastaa lauseen loogisen rakenteen.
Määräisten kuvausten analyysi
”Warverleyn tekijä oli skotti.”
a) Ainakin yksi henkilö kirjoitti Warverleyn.
b) Enintään yksi henkilö kirjoitti Warverleyn.
c) Kuka tahansa, joka kirjoitti Warverleyn, oli
skotti.
a) – c) On olemassa yksi ja vain yksi henkilö,
joka kirjoitti Warverleyn ja joka oli skotti.
Kolmannen poissuljetun laki
• P tai ei-P. (Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.)
1. Ranskan nykyinen kuningas on kalju.
2. Ranskan nykyinen kuningas ei ole kalju. (Ei ole
niin, että Ranskan nykyinen kuningas on kalju.)
3. On olemassa yksi ja vain yksi henkilö, joka on
Ranskan nykyinen kuningas ja joka on kalju.
4. On olemassa yksi ja vain yksi henkilö, joka on
Ranskan nykyinen kuningas ja joka ei ole kalju.
Russellin väite erisnimistä
• Aito (looginen) erisnimi viittaa objektiin.
– Sen ainoa semanttinen tehtävä on poimia objekti. Sen merkitys on siis
referentti.
• Voimme viitata vain johonkin sellaiseen, josta olemme suoraan
tietoisia (knowledge by acquiantance).
– Omat kokemukset (sense-data), minä (?)
• Aitoja erisnimiä ovat vain demonstratiiviroponominit ”tämä” ja
”tuo”, joilla voimme viitata omiin kokemuksiimme, sekä ”minä”,
jolla voimme viitata itseemme (?).
• Normaalit (kieliopilliset) erisnimet eivät ole aitoja erisnimiä vaan
piilotettuja (lyhennettyjä) määräisiä kuvauksia.
– Ne siis viittaavat kohteisiinsa vain kuvauksen kautta (siihen
kohteeseen, joka täyttää kuvauksen).
– Vrt. Frege: erisnimi ilmaisee mielen, jota voidaan kuvata määräisellä
kuvauksella
Russellin ratkaisut
1. ”Sherlock Holmes käytti oopiumia.”
– Mielekäs mutta epätosi.
2. ”Pegasosta ei ole olemassa.”
”Ei ole niin, että Pegasos on olemassa.”
– Mielekäs ja tosi
3. ”Aamutähti = Iltatähti”
4. Pekka uskoo, että Aamutähti on planeetta,
muttei usko, että Iltatähti on planeetta.
Russellin teorian kritiikkiä
1. Määräiset kuvaukset eivät toimi siten, kuin
Russell esittää (Peter Strawson, Keith
Donnellan).
2. Tavanomaiset nimet eivät ole lyhennettyjä
määräisiä kuvauksia (Saul Kripke).
– Kritiikki osuu myös Fregen teoriaan.
Peter Strawsonin kritiikki
•
1.
2.
3.
”On Referring” (1950).
Russell ei erota toisistaan lause- tai ilmaustyyppiä,
yksittäistä lause- tai ilmaustyypin tapausta ja lauseen tai
ilmauksen käyttöä.
Russell ei erota toisistaan lauseen (ilmauksen) merkitystä ja
sitä, mitä joku jossakin tilanteessa väittää käyttämällä
lausetta (mihin joku viittaa käyttämällä ilmausta).
Russell ei ymmärtänyt eroa sen välillä, mitä lauseesta
seuraa (loogisesti) ja mitä ennakkoehtoja on täytettävä,
jotta lausetta voisi käyttää väittämään jotakin.
Tyyppi (type), tapaus (token) ja käyttö
(use)
• Kissa kissa - Montako sanaa?
– yksi sanatyyppi, kaksi tyypin tapausta (esiintymää)
– lause, engl. sentence (lausetyyppi), lausuma, engl.
utterance (tyypin tapaus)
• Ranskan nykyinen kuningas ei ole kalju.
– Pierre esittää lauseen tapauksen Ludwig XIV:n
hallitessa Ranskaa.
• Hän käyttää lausetta viittaamaan Ludwig XIV:sta ja väittää
tästä jotakin.
– Matti esittää lauseen tapauksen tänään.
• Hän ei viittaa mihinkään eikä väitä mitään.
Väittämisen ennakkoehdot
1. Jos joku sanoo ”Ranskan nykyinen kuningas on kalju”,
emme vastaisi: ”Olet väärässä” tai ”Olen eri mieltä”.
Puhuja yksinkertaisesti epäonnistuu viittaamaan
mihinkään tai esittämään mitään väitettä.
2. Esittäessään lauseen puhuja ei väitä, että on olemassa
yksi ja vain yksi kuningas, vaan hän edellyttää sen
(presupposes it).
–
–
Väittämisen ennakkoehtona on, että tällainen kuningas
on olemassa.
Jos kuningasta ei ole olemassa, puhujan lausumalla ei ole
totuusarvoa lainkaan.
Referentiaalinen ja attributiivinen
käyttö
• Keith Donnellan, ”Reference and Definite Descriptions”
(1966).
• Määräistä kuvausta käytetään attributiivisesti, kun sitä
käytetään viittaamaan mihin tahansa, joka täyttää
kuvauksen.
– Viiltäjä-Jack
• Määräistä kuvausta käytetään referentiaalisesti, kun
sitä käytetään viittaamaan johonkin tiettyyn
kohteeseen riippumatta siitä, täyttääkö tämä
kuvauksen vai ei.
– Pyhä roomalainen keisarikunta (joka ei Voltairen mukaan
ollut pyhä, roomalainen eikä keisarikunta)
Kripken tuki Russellille
• ”Smithin murhaaja on mielenvikainen.”
– Verisellä murhapaikalla rikosetsivä käyttää
kuvausta attributiivisesti (keneen tahansa joka
murhasi Smithin).
– Oikeudenkäynnin aikana katsoja käyttää kuvausta
referentiaalisesti viittaamaan murhasta syytettyyn
Jonesin, joka pyörittelee silmiään mielipuolisesti
(vaikka Jones ei ole murhaaja).
• Saul Kripke: On erotettava lauseen itsensä
merkitys ja puhujan tarkoittama merkitys.
Kuvausteorian kritiikkiä
• Frege ja Russell ajattelivat, että normaalit nimet viittaavat
kohteisiinsa kuvauksen kautta.
– Frege: nimen mieli voidaan ilmaista määräisellä kuvauksella.
– Russell: nimi on lyhennetty määräinen kuvaus.
1. Ihmiset liittävät nimiin erilaisia kuvauksia. Mitkä niistä
antavat nimen mielen (määräävät referentin)?
2. Koska ihmiset liittävät nimiin eri kuvauksia, nimet ovat
monimielisiä.
3. ”Aristoteles opetti Aleksanteri Suurta.”
–
Jos ”Aristoteleen” mieli on Platonin oppilas ja Aleksanteri
Suuren opettaja, lause on triviaali ja välttämättä tosi, vaikka se
on intuitiivisesti informatiivinen ja kontingentti.
Moderni kuvausteoria
• John Searlen ryvästeoria: Nimen mielen ja referentin
määrää sellaisten kuvausten ryväs, jotka ihmiset
tyypillisesti liittävät nimeen; nimi viittaa kohteeseen,
johon riittävä määrä ryppään kuvauksia sopii.
• Välttää edelliset ongelmat:
1. Riittävä määrä ryppään kuvauksia määrää nimen mielen
ja referentin.
2. Vaikka ihmisillä olisi eri kuvauksia mielessään, kullakin on
kuitenkin riittävä määrä onnistuakseen viittaamaan
samaan kohteeseen.
3. Koska nimen mieli ei vaadi kaikkien ryppään kuvausten
sopivan referenttiin, ”Aristoteles on Aleksanteri Suuren
oppilas” on informatiivinen ja kontingentti.
Kripken kritiikki
• Saul Kripke, Naming and Necessity (1972)
• Kuvausteorian ydinajatus on se, että nimen
referentin määräävät kuvaukset, jotka puhuja
yhdistää nimeen.
– Liittääkseen kuvauksen ”P” nimeen ”a” puhujan täytyy
uskoa, että a on P ja ettei mikään muu ole P.
– Tällöin ”a” viittaa a:han, jos ja vain jos a todella on P
eikä mikään muu ole P.
• Kripke osoitti, ettei tällainen referentin
identifioiva informaatio ole a) välttämätöntä eikä
b) riittävää viittaamiselle.
Identifioiva informaatio ei
välttämätöntä
• Cicero on Tullius.
– Ongelma: ”Tullius” on erisnimi ja tarvitsee myös
kuvauksen.
• Cicero on Catalinan salaliiton paljastaja.
– Sama ongelma + mahdollinen kehäisyys
• Richard Feynman on joku fyysikko.
• Ihmisillä ei yksinkertaisesti ole riittävästi
kuvauksia tai identifioivaa informaatiota
referentistä. Silti he pystyvät viittaamaan tähän.
Identifioiva informaatio ei riittävää
• Gödel on mies, joka todisti aritmetiikan
epätäydellisyyden.
– Oletetaan, että teoreeman todistikin Gödelin sijasta
tuntematon Schmidt, jolta Gödel oli varastanut
käsikirjoituksen. Kuvausteorian mukaan nimen ”Gödel”
pitäisi silloin viitata Schmidtiin.
• Einstein on atomipommin keksijä.
• Kolumbus on ensimmäinen eurooppalainen, joka löysi
Amerikan.
• Näyttää siltä, että ihmisillä voi olla väärää
informaatiota referentistä. (Nimi ei kuitenkaan viittaa
siihen, johon tämä väärä informaatio sattuu sopimaan.)
Mahdolliset maailmat
• Aktuaalinen maailma - maailma
(maailmankaikkeus), jossa todella elämme
– Se, mikä on todella olemassa, on osa tätä maailmaa.
– Se, mikä on totta, on totta tässä maailmassa.
– Yksi mahdollisista maailmoista
• Mahdollinen maailma – maailma, sellaisena kuin
se voisi (olisi voinut) olla
– Se, mikä voisi (olisi voinut) olla olemassa, on olemassa
jossakin mahdollisessa maailmassa.
– Se, mikä voisi (olisi voinut) olla totta, on totta jossakin
mahdollisessa maailmassa.
Totuus ja designaattorit
• Lauseen (proposition) totuus voi vaihdella maailmasta
toiseen.
– Lause on välttämättä tosi (epätosi), joj se on tosi (epätosi)
kaikissa mahdollisissa maailmoissa.
– Lause on kontingentisti tosi, joj se on tosi aktuaalisessa
maailmassa mutta epätosi jossakin toisessa maailmassa.
• Se, mihin yksilötermi viittaa, voi vaihdella maailmasta
toiseen.
– Tiukka (rigid) designaattori on yksilötermi, joka viittaa
samaan objektiin kaikissa mahdollisissa maailmoissa.
– Löysä (flaccid, nonrigid, accidental) designaattori on
yksilötermi, joka viittaa eri objekteihin eri maailmoissa.
Määräiset kuvaukset ja nimet
• Määräiset kuvaukset ovat löysiä designaattoreita.
– Suomen tasavallan presidentti (Sauli Niinistö, Pekka
Haavisto, Jutta Urpilainen, Timo Soini, Kari Peitsamo,
minä)
– Suomen presidentti olisi voinut olla olematta Suomen
presidentti.
• Erisnimet ovat yleensä tiukkoja designaattoreita.
– ”Aristoteles” viittaa Aristoteleeseen myös maailmassa,
jossa hän on puuseppä eikä tuntenut Platonia tai
Aleksanteri Suurta.
– Aristoteles ei olisi voinut olla olematta Aristoteles
Suora referenssi
• John Stuart Mill (1806 – 1873)
• Yleisnimillä ja adjektiiveillä on sekä denotaatio että
konnotaatio.
– Sana ”valkoinen” denotoi kaikkia valkoisia esineitä ja
konnotoi ominaisuutta valkoisuus (indikoi, että noilla
esineillä on ominaisuus valkoisuus).
• Erisnimillä on pelkästään denotaatio.
– Ne denotoivat kantajiaan mutteivät kerro heistä mitään
(eivät konnotoi mitään ominaisuuksia).
– Milliläinen erisnimi viittaa siis suoraan kantajaansa (ilman
välittäviä konnotaatioita, mieliä tai kuvauksia).
• Sen merkitys on sen referentti. Sen ainoa funktio on indikoida
kenestä tai mistä on puhe.
Samat neljä ongelmaa
1. ”Sherlock Holmes käytti oopiumia.”
– Mieletön (vailla totuusarvoa)
2. ”Pegasosta ei ole olemassa.”
– Mieletön (vailla totuusarvoa)
3. ”Aamutähti = Iltatähti”
– Välttämätön aposteriorinen totuus, informatiivinen
4. Pekka uskoo, että Aamutähti on planeetta,
muttei usko, että Iltatähti on planeetta.
– Ei ole mahdollista.
Kripke fiktiosta
• ”Sherlock Holmes käytti oopiumia.”
– Ei ole mielekäs (ilmaise propositiota), koska nimi ”Sherlock Holmes”
ei viittaa mihinkään.
– Kun luemme Doylen romaania, kuvittelemme tai teeskentelemme,
että lause viittaa Sherlock Holmesiin ja sanoo hänestä jotakin.
• ”Sherlock Holmes on fiktiivinen hahmo.”
– Lause on tosi. Tällainen fiktiivinen hahmo on olemassa, koska Doyle loi
sen kirjoittaessaan romaanin (abstrakti olio).
• ”Sherlock Holmesia ei ole olemassa.”
– Ei ole mielekäs (ilmaise propositiota), koska emme voi kuvitella, missä
olosuhteissa se olisi tosi.
• Romaanin sisältä katsottuna kuvittelemme, että Sherlock Holmes todella on
olemassa
• Romaanihenkilöna (fiktiivisenä hahmona) Sherlock Holmes taas todella on
olemassa. Näin tulkittuna lause on mielekäs mutta epätosi.
Aposteriorinen välttämättömyys
• Perinteinen näkemys kytkee apriorisuuden ja
välttämättömyyden yhteen.
– Lause (propositio) on välttämättä tosi, joj se on tosi
kaikissa mahdollisissa maailmoissa
• Metafysiikka
– Lause (propositio) on tosi a priori, joj sen totuus
voidaan tietää kokemuksesta riippumatta.
• Tieto-oppi
• Aamutähti = Iltatähti, vesi = H2O, lämpö =
molekyylien liike, mielentilat = aivotilat
(materialismi), jne.
Luonnonlajitermit
• Hilary Putnam, ”The Meaning of ’Meaning’”
(1975)
• ”Merkitykset eivät ole päässä.”
– Seuraava perinteinen näkemys merkityksestä on
virheellinen.
1. Termin merkityksen tietäminen on tietyssä
mielentilassa olemista.
2. Termin merkitys määrää sen ekstension
(referentin).
Erotteluja
• Frege: mieli – referentti
• Mill: konnotaatio – denotaatio
• Carnap: intensio – ekstensio
Kaksoismaa
• Vesi = kirkas, hajuton, mauton ja juotava neste,
joka sataa taivaalta ja täyttää joet, järvet ja
meret.
Kaksoismaan XYZ näyttää ja maistuu täysin samalta
kuin maan H2O.
Kun ihmiset maassa käyttävät sanaa ”vesi”, he
viittaavat H2O:hon (intuitio).
Kun ihmiset kaksoismaassa käyttävät sanaa ”vesi”,
he viittaavat XYZ:aan (intuitio).
Mikä erottaa tapaukset toisistaan? Mikä selittää eri
referentit tai ekstensiot.
Kausaalinen referenssiteoria
• x viittaa y:hyn, vain jos x:n ja y:n välillä on
asianmukainen kausaalinen suhde.
• Luonnonlajitermit: ”Vesi” viittaa aineeseen, jolla
on sama kemiallinen rakenne kuin vesinäytteillä,
joihin olemme kausaalisesti yhteydessä
(havainnon kautta).
• Erisnimet: x viittaa y:n, koska y alun perin
kastettiin x:ksi ja nimi x siirtyi kommunikaatioketjussa muille, jotka käyttivät sitä viittaamaan
samaan henkilöön kuin edeltäjänsä ketjussa.
Semanttisen eksternalismin seurauksia
1. Tieteellinen realismi: tiede edistyy.
– Koska tieteellisten termien referentti ei vaihdu joka kerta,
kun teoriat vaihtuvat, uudet teoriat voivat antaa uutta
tietoa todellisuudesta.
2. Mentaalinen eksternalismi
– Myös mielentilojen (kokemukset, uskomukset) sisällöt
tulevat ympäristöstä riippuvaisiksi.
– Tieto itsestä?
3. Vastaus ulkomaailmaa koskevaan skeptisismiin?
– Jos uskomuksemme ulkomaailmasta ovat ulkomaailmasta
riippuvaisia, ei ole mahdollista, että ilkeä demoni huijaa
meitä näissä uskomuksissamme. Jos uskomme, että vesi on
märkää, ulkopuolellamme täytyy olla vettä.
1900-luvun filosofian merkkipaalu
“The discovery of the twin categories of [direct]
reference and singular thought [proposition] is
widely felt to be one of the landmark
achievements of twentieth-century analytic
philosophy” (John Hawthorne and David
Manley, Reference Book, Oxford 2012).