Transcript Mitä fonetiikka on?

Mitä fonetiikka on?
• Fonetiikka tutkii puheen:
– Tuottamista
– Akustista ilmenemismuotoa
– Havaitsemista
1
Puhe-elimet
•
Puhe-elimet voidaan jakaa
–
2
sentraalisiin (Brocan alue, Wernicken alue)
- perifeerisiin
3
4
Kurkunpää (engl. larynx)
5
Kurkunpään rakenne
Glottis eli äänirako
(http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm)
6
http://www.videostroboscopy.com/
Kurkunpää
• Kurkunpään päätarkoituksena on erottaa ruokatorvi henkitorvesta
nielaisemisen aikana
• Puheentuoton kannalta kurkunpään tarkoituksena on muuttaa keuhkoista
lähtevä äänetön ilmavirta kuuluvaksi
• Osat:
– Kilpirusto (aataminomena, thyroid cartilage)
– Äänihuulet (vocal folds)
– Kannurustot (arytenoid cartilage)
• Äänihuulten välissä oleva äänirako (glottis) koostuu huuliraosta
(äänihuulten välissä) ja rustoraosta (kannurustojen välissä)
– Ihminen pystyy säätelemään ääniraon muotoa kurkunpään lihasten avulla
7
Kurkunpään toiminnasta
• A: äänihuulirako ja rustorako kiinni -> glottaaliklusiili, jonka IPA-merkki
on [ʔ].
• B: Äänihuulet liikkuvat, rustorako kiinni -> fonaatio, f0; soinnilisuus
syntyy ääntöväylän luuston resonaatiosta.
• C: Äänihuulirako kiinni, rustorako auki -> kuiskaus
• D: henkäyssupistuma-asento -> heikkoa soinnitonta kohinaa,
glottaalifrikatiivi [h]
• E: lepohengitysasento,-> liittyy soinnittomien konsonanttien
tuottamiseen.
• F: syvähengitysasento (huokaus, hengästys), jota ei käytetä
äännejärjestelmässä
• http://www.phys.unsw.edu.au/jw/glottis-vocal-tract-voice.html
8
Ääntöväylä (engl. vocal tract)
• Ääntöväylällä tarkoitetaan puhe-elimiä
kurkunpään jälkeen
• Jakautuu seuraaviin alueisiin:
– Nieluontelo (pharyngeal cavity, oral
pharynx)
– Nenäontelo (nasal cavity)
– Suuontelo (oral cavity)
• Tärkeimmät ääntöväylän puhe-elimet
–
–
–
–
Kieli (tongue)
Kitapurje (velum, soft palate)
Alaleuka (lower jaw)
Huulet (lips)
(Thomas W. Parsons, Voice and Speech
Processing, McGraw-Hill, Inc., 1987. s. 63)
9
Artikulatorinen fonetiikka
• Eräs fonetiikan tavoite on luokitella eri kielissä esiintyvät äänteet
– Foneettisia aakkostoja:
• International phonetic alphabet (IPA) (http://www.arts.gla.ac.uk/IPA/fullchart.html)
• Merkinnällisistä syistä käytetään myös muita, mm. Arpabet
• Foneettiselta kannalta tarkasteltaessa äänteet pyritään kuvaamaan
mahdollisimman tarkasti niiden artikuloinnin avulla
– Kieliriippumaton
• Fonologinen lähestymistapa tarkastelee tietyssä kielessä esiintyviä
äänteitä, erityisesti niiden äänteiden luokkaa, jotka tulkitaan samaksi
– Esim. suomen kielessä [k] ja [p] ovat eri äänteitä (kala – pala) kun taas [s] ja
[∫] (shekki) tulkitaan samaksi äänteeksi
• Kaikkien maailman kielten äänteet jakautuvat vokaaleihin ja
konsonantteihin
10
Vokaalit (engl. vowel)
• Vokaalit ovat soinnillisia äänteitä, joissa ääniväylä on
avoin
– Kielikohtaista hienosäätöä: suomen kielessä vokaali on
äänne, jossa ’ääntä pääsee esteettä suun keskeltä ulos’
• Luokitellaan seuraavien ominaisuuksien perusteella:
– Kielen asento
• Olennaista ääniväylän kapeimman
kohdan sijainti (vokaalidiagrammi)
– Huulten pyöreys
• Vokaalit jaotellaan huulten pyöreyden
mukaan labiaalisiin (huulet ovat pyöristetyt) ja
illabiaalisiin (eivät ole)
– Nasaalisuus
• Kitapurjeen (velum) ollessa alhaalla (auki) ilmavirta
pääsee nenäonteloon ja syntyy nasaalinen äänne
• Kitapurjeen ollessa ylhäällä syntyy oraalinen äänne
11
Konsonantit (engl. consonant)
• Konsonanteissa ilmavirta ei pääse vapaasti
suun kautta ulos
• Luokitellaan seuraavien ominaisuuksien
perusteella:
– Ääntymäpaikka (place of articulation)
– Ääntymätapa (manner of articulation)
– Sointi
12
Konsonantin ääntymäpaikka
•
Ääntymäpaikka kertoo, missä kohdin
ääntöväylää muodostuu tärkein kapeikko
•
Konsonanttien keskeisimmät ääntymäpaikat:
bilabiaalinen (1): huulten välissä
labiodentaalinen (2): alahuulen ja ylähampaiden välissä
dentaalinen (4): hampaiden välissä
alveolaarinen (5): hammasvallin ja kielen välissä
palato-alveolaarinen: kitalaen etuosan ja kielen välissä
palataalinen (6): kitalaen ja kielen välissä
velaarinen (7): kitapurjeen ja kielen välissä
uvulaarinen (8): kitapurjeen kärjen ja kielen välissä
faryngaalinen (9): nielun takaosan ja kielen välissä
13
Konsonantin ääntymätapa
• Ääntymätapa tarkoittaa sitä, kuinka vapaasti ilmavirta
pääsee virtaamaan konsonanttia äännettäessä
• Resonantit ovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa
ulospääsy
– Puolivokaalit (engl. approximant, semi-vowel, glide) [j], [v]
– Nasaalit: (ilmavirta kulkee nenän kautta)
[n], [m], [ng]
– Likvidat:
lateraalit [l] ja tremulantit [r]
• Obstruentit ovat konsonantteja joissa ilmavirralla ei ole
vapaata ulospääsyä
– Klusiilit (engl. plosive)
– Frikatiivit
14
[p],[t],[k],[b],[d],[g]
[s], [h], [f]
Konsonantin ääntymätapa: resonantit
Resonantit ovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa ulospääsy
• Puolivokaalit
– Muistuttavat vokaaleja, mutta kielellä ja huulilla muodostettu kapeikko on
ahtaampi
– Suomen kielessä [j], [v]
• Nasaalit
– Kitapurje on alhaalla ja ilmavirta kulkee nenän kautta
– Suomen kielessä [n], [m], [ng]
• Likvidat
– Ilmavirta kulkee suusta, mutta eri tavalla kuin vokaaleissa
– Lateraaleissa ilmavirta kulkee kielen laitojen yli, suomessa [l]
– Tremulanteissa (engl. trill) ilmavirta on katkonainen, suomessa [r]
15
Konsonantin ääntymätapa: obstruentit
Obstruentit ovat konsonantteja joissa ilmavirralla ei ole
vapaata ulospääsyä
• Klusiilit
– Ilmavirta katkaistaan kokonaan
– Suomessa [p],[t],[k] (myös soinnilliset [b],[d],[g])
• Frikatiivit
– Ilmavirta estetään osittain, äänne syntyy
supistumakohdalla ilmavirran aiheuttamasta
hankaushälystä
– Suomessa [s], [h], (myös [f])
16
Konsonantin sointi
• Sointi on äänihuulten värähtelyn aikaansaama puheen
ominaisuus
• Sointi ilmaisee, onko konsonantti soinnillinen vai
soinniton
• Suomen kielessä soinnillisia konsonantteja ovat kaikki
paitsi [p], [t], [k], [h] ja [s] (sekä [f])
• [h] voi esiintyä myös henkäyssoinnillisena äänteenä
(esim. sanassa paha), jolloin rustorako on auki ja
huulirako värähtelee etuosaltaan
17
Muita foneettisia piirteitä (1)
• Foneemi (engl. phoneme): yleinen äänneluokka
– ’Kielen järjestelmään kuuluva abstraktinen, ensisijaisesti kvalitatiivinen,
äänteellisesti toteutettavissa oleva yksikkö, jolla on foneemianalyysin avulla
selville saatavissa oleva identiteetti.’ (Iivonen, Horppila, Heikkonen ja Rissanen: Fonetiikan perussanasto)
– Foneemien määrittelyn yleinen periaate: Voiko äänteen muuttaminen
toiseksi muuttaa sanan merkitystä?
• Fooni (engl. phone): yksittäinen puhuttu realisaatio
– Kaikki foonit periaatteessa erilaisia
• Allofoni: tietyn äänneluokan äänteet, joilla on jokin foneettinen ero
– Foneemin variantti
• Yhteisartikulaatio (engl. coarticulation): puhe-elinten siirtyminen vaatii
aikaa ja äänteet sulautuvat toisiinsa
18
Muita foneettisia piirteitä (2)
• Prosodia: puheen pidempiaikaiset ominaisuudet
– Kvantiteetti: äänteen pituus, esim.:
• Espanjan kielessä kvantiteetin muutos ei muuta sanan merkitystä
• Suomen kielessä kvantiteetin muutos vaikuttaa (esim. tili,
tiili, palo,pallo)
– Paino: äänteen painottaminen esim. suuremmalla teholla tai
muuttuneella äänenkorkeudella
• Tavupaino (painotetaan tavua sanassa)
• Sanapaino (painotetaan sanaa virkkeessä)
– Intonaatio: äänenkorkeuden muutos pidemmän jakson (esim.
virkkeen) aikana, esim.:
• Kiinassa äänenkorkeudella voidaan muuttaa sanojen merkityksiä
• Englannissa äänenkorkeus nousee kysymyslauseen lopussa
• Suomessa sekä toteamus- että kysymyslauseen sävelkorkeus laskee
loppua kohden
19