Transcript Turvallisuuskysymykset osana kaupunginosan kehittämistä

Turvallisuuden alueellisesta vaihtelusta Suomessa
2000 -luvulla
Matti Kortteinen
Helsingin yliopisto
Esipuhe: tavoite
• Tarkoituksena on
• (1) koota yhteen se tietämys, joka toistaiseksi on
tutkimusperustaisesti syntynyt
pahoinpitelyrikollisuuden ja koetun turvattomuuden
alueellisesta vaihtelusta Suomessa 2000 –luvulla, ja
(2) tätä kautta pohjustaa kuntien turvallisuustyön
kohdentamista ja muuta suunnittelua tavalla joka
liittyy Sisäministeriön tuoreeseen kaupunkien
turvallisuusohjelmaan.
1. Johdanto: yleisiä tuloksia
• Koettu turvattomuus kaupunkialueilla on 1990 –luvulta
alkaen noussut uudella tavalla yleiseksi huolenaiheeksi
(vrt. kuntakohtaiset turvallisuussuunnitelmat).
• Kaksi eri ajanjaksoa: kymmenvuotisjakso 1988-1997
oli koetun turvattomuuden kasvun aikaa (samalla kun
rikostilastot kertoivat vakaasta tilanteesta), 2000 –
luvulla koettu turvallisuus on kohentunut (vaikka
pahoinpitelyrikollisuus on ollut kasvussa).(Smolej
2011.)
• Arvoitus: jos koettu turvattomuus ei vaihtele rikosten
esiintyvyyden mukaan, minkä mukaan se vaihtelee,
mihin turvattomuuden kasvu perustuu?
• Vastaus 1 (Mirka Smolej: News Media, Crime and
Fear of Violence, 2011): kansallisella tasolla
turvattomuuden tunne kansalaisten keskuudessa
vaihtelee työttömyysasteen mukaan.
• Vastaus 2 (Kortteinen ym. 2005): kuntien sisällä (osaalueittain) koettu turvattomuus vaihtelee miesten
työllisyysasteen mukaan, so. sen mukaan, kuinka paljon
alueella on sellaisia työikäisiä miehiä, jotka eivät käy
töissä.
TURVATTOMUUDEN KOKEMINEN OMALLA ASUINALUEELLA 2003
JA 2006 PERUSPIIREITTÄIN (Tuominen 2010)
Turvallisimmiksi koetut alueet (7 kpl)
Turvattomimmiksi koetut alueet (6 kpl)
Graph 1: Age-standardized male employment rate in
the Helsinki Capital Region in 2003
• On siis vahvaa (väestötilastoihin ja isoihin
kyselytutkimuksiin perustuvaa) näyttöä siitä, että
koetun turvattomuuden taustalla ovat ainakin osin
sosioekonomiset erot, ennen muuta elämäntapaerot
työssäkäyvän perheellisen keskiluokan ja (pysyvästi)
työtä vailla olevan väestönosan välillä.
• Tätä kautta kysymys turvallisuudesta ja
turvattomuudesta on noussut esille uuden urbaanin
köyhyyden synnyn myötä.
• Vaikka pahoinpitelyrikollisuus vaihtelee ajassa eri
tavalla kuin koettu turvattomuus, se näyttäisi
paikantuvan samoihin kohteisiin.
• Kortteinen & Tuominen & Vaattovaara (2005):
pahoinpitelyrikollisuus (sekä julkisilla että yksityisillä
paikoilla) vaihtelee osa-alueen työttömyysasteen ja
ravintolatiheyden mukaan.
• Väkivaltaisimpia ovat logistiset solmukohdat tai
palvelukeskittymät, joiden ympärille on keskittynyt
asumaan keskimääräistä enemmän sellaista työikäistä
väestöä, joka elää pysyvästi vailla työtä.
• Saattaa olla, että ilmiöiden alueellisessa tarkastelussa
ja hoitamisessa olisikin syytä erottaa nämä kaksi
seikkaa: yhtäältä alueellinen huono-osaisuus (onko alue
erityinen huono-osaisuuden keskittymä vai ei?) ja
toisaalta alueen asema seudun logistisessa ja
palvelurakenteessa (onko alue erityinen logistinen
ja/tai palvelukeskus vai ei?).
• Näyttäisi nimittäin siltä, että turvattomuusongelmien
lajityyppi ja järkevät hoitotavat vaihtelevat näiden
seikkojen mukaan.
Tapaus 1: Riihimäen
Peltosaari
Tausta: deindustrialisaatio
• Peltosaari rakennettiin maan myöhäisen teollistumisen
kautena 1970 –luvulla, ja suunnitelmana oli asuttaa
kasvavan teollisuuden tarjoamaa (paikallista ja
pendelöivää) työvoimaa.
• Uudenlainen taloudellisen kasvun aika 1990 –luvun
alusta alkaen (tietointensiivinen, koulutettuun
väestönosaan rakentuva kasvu) on kohdellut tällaisia
alueita huonosti.
• Riihimäki ei ole ollut erityinen menestyjä tämän
taitteen keskellä. Työvoiman kysynnässä tapahtunut
siirtymä koulutetun väen suuntaan näkyy selvästi siinä,
kuinka Peltosaaren asukasrakenne on kehittynyt.
Male employment rate 2007
Miesten työllisyysaste, %
PKS
Helsinki
Espoo
Vantaa
Kaun.
Ikävakioitu
85,7 - 94,7
83,4 - 85,6
79,4 - 83,3
75,0 - 79,3
63,0 - 74,9
81,8
79,4
85,7
83,4
87,1
Vantaa
Vantaa
Espoo
Espoo
Helsinki
Helsinki
© Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 056/2008
Opiskelijat mukana työllisissä. Ikävakioitu, vakioväestönä vuoden 2007 miehet
Peltosaari on kuitenkin aivan
omassa luokassaan
• Työttömien ja työikäisten eläkeläisten
yhteenlaskettu osuus Peltosaaressa
keskimäärin n. 50%,
vuokratalosektorissa tätä korkeampi.
• Peltosaaren vuokratalosektorissa
työikäisen väestön työssäkäynti on
poikkeavaa käyttäytymistä.
Asuntomarkkina-asema
Helsingin seudulla
Peltosaari Havukoski
Asukasluku (31.12.2006)
2292
5439
0-17-vuotiaat
16,9
16,2
18–64-vuotiaat
69,9
71,1
65-vuotiaat ja sitä vanhemmat
13,3
12,7
lapsiperheiden osuus asuntokunnista
pienituloisten kuluttajatalouksien (- 25 999€/v) suhteellinen osuus
kaikista kuluttajatalouksista
17,4
18,8
67
48,4
pienituloisten (-13 999€/v)osuus kuluttajista
53,1
33,6
vain perusasteen suorittaneet yli 18-vuotiaista
44,8
39,5
9
7,3
22,5
17,2
27
12,1
omistusasuntojen osuus asuntokannasta
30,7
50,9
vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta
64,3
46,2
opiskelijat (v. 2004)
eläkeläiset (v. 2004)
työttömät (v. 2004)
Ongelmien paikallinen kokeminen
• Paikallisen tulkinnan mukaan alueen pääasiallinen
ongelma liittyy alueen ”huonoon maineeseen”, ja sen
taustalla nähdään alkoholiongelmia, sosiaalista
epäjärjestystä ja turvattomuutta.
• Näin on ennen muuta alueen asukkaiden näkökulmasta.
Suuri osa asukkaista on asettunut ja viihtyy alueella,
vaatien samalla, että kaupunki tekee jotakin alueen
turvallisuuden kohentamiseksi.
• Turvattomuuden tunteet ovatkin mitatusti
poikkeuksellisen korkealla tasolla.
• Reilu neljännes asukkaista (27%) ei pidä pihoja
turvallisina lapsille.
• Noin neljännes pelkää kuukausittain väkivallan
kohteeksi joutumista (24%).
• Kaikki tämä keskittyy alueen sisällä
vuokrataloklusteriin, joka sijaitsee isona keskittymänä
alueen läntisellä reunalla.
Alueelliset erot suuria
• Kuvatut mittaluvut ovat vähintään kaksinkertaisia
verrattuna pääkaupunkiseudun heikoimpiin alueisiin
(alimpaan alueelliseen tuloviidennekseen).
• Turvattomuus lisää muuttohalukkuutta (Kortteinen
ym. 2005), ja tämä on erityisen korostunutta
koulutetun väestönosan keskuudessa (51% ylioppilaista
ja 55% korkeakoulututkinnon suorittaneista haluaa
muuttaa alueelta pois)(Vaattovaara ym. 2009).
• 10% asunnoista on tyhjillään (kasvavan kaupungin
keskustassa). Hintataso pysyvästi seudun muita
vastaavia alueita alempi.
Paikalliset ratkaisut
• Ecodrive (VTT & Tekes, 2009-2010): Peltosaaren
peruskorjaushanke
• Vuokra-asumisen hajauttamissuunnitelma
• Kansainvälinen arkkitehtikilpailu uuden Peltosaaren
rakentamisen perustaksi.
• Kaikki tämä tähtää asiallisesti ottaen (1) väestöpohjan
monipuolistamiseen (osin vaihtamiseen, hajauttamisen
kautta), ja (2) sellaiseen ”uuden Peltosaaren”
suunnitteluun, joka nostaisi alueen asemaa seudullisilla
asuntomarkkinoilla.
Tapaus 2: Vantaan Tikkurila
• Poliisin tietoon tullut, henkeen ja terveyteen
kohdistunut rikollisuus on esiintyvyytensä osalta
Tikkurilassa samalla tasolla kuin Itäkeskuksessa
(Haartti ym. 2011), joka edustaa tässä suhteessa
Helsingin ongelmallisinta sivukeskusta (Kortteinen ym.
2005).
• Kun tämän rikollisuuden esiintyvyys suhteutetaan
kävijämääriin, saadaan tulos, jonka valossa Tikkurila
on moninkertaisesti Itäkeskusta – siis Hgin heikointa
vastaavaa kohdetta - väkivaltaisempi.
• Tikkurilassa vajaat 60% tästä rikollisuudesta
tapahtuu kaduilla (tai muilla julkisilla paikoilla), 37%
ravitsemusliikkeissä, n. 70% viikonloppuisin, tästä
valtaosa ilta- tai yöaikaan.
• Asemanseutujen hälytystehtäviä koskevassa
vertailussa Tikkurila on absoluuttisten lukumäärien
valossa seudun rauhattomin, kävijämääriin
suhteutettuna mitalisijoilla yhdessä Korson ja
Martinlaakson kanssa.
• Miksi Tikkurila on näin rauhaton?
• Aiemman tutkimuksen nojalla tiedämme, että
järjestyshäiriöt ja väkivaltarikollisuus tapaavat
keskittyä logistisiin solmukohtiin, ja alueille, joilla on
keskittynyttä huono-osaisuutta ja suuri
ravintolatiheys (Kortteinen ym. 2005).
• Nämä kaikki esiintyvät Tikkurilassa, ja muodostavat
kokonaisuuden, jota kautta Tikkurila profiloituu
omanlaisekseen sekä Itäkeskukseen että Selloon
verrattuna.
• Tikkurila on pohjoisen radanvarren suurin majoitus- ja
ravitsemustoiminnan keskittymä, joka vetää puoleensa
radanvarren juhlijoita (Jäppinen ym. 2011).
Määrällisesti erot palvelutarjonnassa tältä osin
Itäkeskukseen ja Selloon verrattuna eivät kuitenkaan
ole suuria (mt.).
• Tikkurilan väestöpohja ei ole kehittynyt suotuisasti
1990 –luvun laman jälkeen. Työllisyyden osalta kehitys
on ollut hitaampaa kuin muualla Vantaalla. Laajat
alueet Tikkurilan keskustassa ja Jokiniemessä ovat
laskeneet alimpaan koulutuskvintiiliin 1995-2009
välisenä aikana.
• Itäkeskus ympäristöineen on tässä suhteessa
kuitenkin pysyvästi paljon heikompi: Tikkurilan
sosioekonominen tilanne tai heikentyminen ei siis riitä
selitykseksi.
• Keskeiseksi selittäväksi seikaksi nousee se, millä
tavalla Tikkurila on suunniteltu ja rakennettu.
• Itäkeskus ja Sello ovat kauppakeskuksia, muodostavat
siistejä, hyvin valaistuja ja tarkasti vartioituja
sisätiloja, jotka sulkeutuvat illalla määräaikaan.
• Tikkurila sen sijaan noudattaa vanhempaa
suunnitteluajattelua muodostaen pikkukaupunkimaisen
rakenteen, jossa palvelut ovat katujen varsilla siellä
täällä.
• Tikkurila on myös (toisin kuin kauppakeskukset) auki
läpi yön, ja purkautuu aamuyöllä kaduille, joita
yksityinen vartiointi ei kata ja joiden pysyvään
valvontaan poliisien resurssit eivät riitä.
• Tikkurila siis tästä johtuen muodostaa uudempiin
kaupallisiin keskittymiin verrattuna vapaan, huonosti
valvotun tilan, joka on seudulla vetovoimainen
jatkopaikka juuri tästä syystä.
• Tikkurilan asema seudullisessa dynamiikassa
vaikeuttaa sellaista kehittämistä, jossa olisi
mahdollista puuttua rakenteelliseen taustaan.
• Tikkurilan ja ympäröivien kauppakeskusten välinen
kilpailutilanne muistuttaa monen suomalaisen
pikkukaupungin tilannetta: vanhan keskustan
palvelutarjonta kärsii, kun ostovoima kanavoituu
kauempana sijaitseviin, vetovoimaisiin
automarketteihin (Jumbo, Tammisto yms). Isolle
kauppakeskukselle Tikkurilassa tuskin on tilaa.
• Yöelämään liittyvä tarjonta sen sijaan on laajemminkin
houkutteleva ja laajentumassa.
• Samalla julkiset toimet lisäävät asemanseudun
kävijämääriä jatkossa voimakkaasti.
• Muutokset yhdessä merkitsevät suurella
todennäköisyydellä sitä, että tilanne jatkossa
vaikeutuu.
• Epäjärjestys ja turvattomuus keskittyy hyvin
tarkkarajaiselle, kauppakeskuksen kokoiselle alueelle.
• 1. Voisiko uuden keskuksen suunnitella ja rakentaa
niin, että siitä tulisi hyvin valvottu (ilman että se olisi
kauppakeskus)?
• 2. Voisiko palvelutarjontaa muuttaa (esim. valomerkki
klo 2330 ja portsarit oville? Hotellissa tämän jälkeen
tarjoilu vain yöpyville asiakkaille.)
• Muutokset tekisivät lopun Tikkurilan toimimisesta
seudullisena jatkopaikkana ja rauhoittaisivat
aluetta/asemaa (mutta tuottaisivat liiketoiminnalle
tappioita).
Lopuksi: yhteenveto
• Tapaukset ovat turvallisuuden näkökulmasta
kummatkin erityisiä ongelmia, mutta hyvin eri tavoilla.
• Ongelmien lajityyppi (turvattomuuden tunne vs.
väkivaltarikollisuus), esiintyvyyden ajankohdat (tarkka
keskittyminen viikonloppuöihin vs. diffuusimpi
ajallinen rakenne), sosiaalinen merkitys (missä määrin
säteilee väestörakenteen kehitykseen), rakenteellinen
tausta (väestörakenne vs. palvelurakenne) ja järkevät
hoitotavat (väestörakenteeseen vs. palvelutarjontaan
puuttuminen) kaikki vaihtelevat.
• Olisi kiinnostavaa rakentaa alueellisten
turvattomuuskeskittymien (alustava) luokittelu, tai
typologia, joka siis syntyisi sitä kautta, että vertailun
perusulottuvuuksiksi nostetaan osa-alueen huonoosaisuus toisaalta (pieni vs. suuri) ja asema
logistisena ja/tai palvelukeskittymänä (pieni vs. suuri)
toisaalta.
• Kohde, jossa kummatkin ongelmat yhdistyvät (esim.
Sörnäisten metroaseman ympäristö, ns. piritori) on
myös omanlaisensa haaste.
• Sisäministeriön tuore Kaupunkien turvallisuusohjelma
nojaa ns. hot spot –tyyppiseen lähestymistapaan, jossa
ajatuksena on keskittyä erityisiin ongelmakeskittymiin
moniammatillisesti, eri hallintokuntien paikallisia
voimia yhdistämällä.
• Tässä syntyviä aineistoja olisi kiinnostava kerätä em.
tyypittelyn sisälle sen selvittämiseksi, olisiko
mahdollista löytää tyyppikohtaista toistuvuutta ja
parhaita käytäntöjä niiden kohtaamisessa.
• Tästä voisi jatkossa olla apua yksittäisten kuntien
turvallisuustyössä.