Transcript Ei dian otsikkoa - Vantaan kaupunki

Osallisuus tulevaisuuden lähiöissä
Matti Kortteinen
Helsingin yliopisto
Johdanto
 Millä tavalla Vantaa on selviytynyt 1990 –luvun alun
laman jälkeisenä aikana?
 Alueellinen näkökulma, rajaus työllisyys- ja
koulutusasteen kehitykseen, kunta-, osa-alue- ja
ruututasoilla, ajanjaksona v. 1995-2009.
 Kuntatasoisessa vertailussa ja työllisyysasteella mitaten
Vantaa on v. 1995 jälkeen seudun suurin nousija
 v. 1995 työllisyysaste Vantaalla 63,9%, v. 2009 74,4%,
kasvu 10,5% yks; Espoossa kasvu 7,4 %-yks, Hgissä
4,1%-yks)
 Tulosta osin selittää se, että Vantaan tilanne v. 1995 oli
seudun sisällä vaikein (64%, Espoossa ja Hgissä 67-8%),
mutta edes tämän huomioiminen kasvulukujen
arvioinnissa ei muuta yleistä tulosta Vantaan
poikkeuksellisen hyvästä menestyksestä.
 V. 2009 Vantaa on ohittanut Hgin (71,8%) ja kilpailee
tasapäisesti Espoon kanssa (Espoo v. 2009: 74,8%).
 Osa-alueittaisessa vertailussa v. 2007 Vantaa (seudun
sisällä vertaillen) näyttäytyy suhteellisen tasaisena.
 1990 –luvun laman jälkeisen nousun oloissa erot ovat
kasvaneet ennen muuta Hgin sisällä, Vantaan ja Espoon
kehitys on ollut tässä suhteessa myönteisempää.
 Vantaalta löytyy yksittäisiä osa-alueita, joissa miesten
työllisyysasteen nousu on jäänyt keskimääräisestä
jälkeen – mm. Havukosken alue, Itä-Hakkila, osa
Korsosta.
 Tässäkin tilanne vertautuu aika hyvin Espooseen, jossa
taso ja vaihteluväli on sama.
Miesten työllisyysaste 2007
Miesten työllisyysaste, %
PKS
Helsinki
Espoo
Vantaa
Kaun.
Ikävakioitu
85,7 - 94,7
83,4 - 85,6
79,4 - 83,3
75,0 - 79,3
63,0 - 74,9
81,8
79,4
85,7
83,4
87,1
Vantaa
Vantaa
Espoo
Espoo
Helsinki
Helsinki
© Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 056/2008
Opiskelijat mukana työllisissä. Ikävakioitu, vakioväestönä vuoden 2007 miehet
 Jos seudun tilannetta kuvataan osa-alueittain väestön
koulutustason kautta, yleiskuva muuttuu.
 Korkeakoulutettujen osuus osa-alueittain v. 2008: Espoo
on korkeasti koulutettu, Hki jakautunut, Vantaalla
väestön koulutustaso seudun matalin.
 Jos mittarina käytetään vain perusasteen suorittaneen
väestön osuutta, Vantaan koulutustaso on noussut
selvästi, mutta korkeakoulutettujen osuudella mitaten
Vantaa on seudulla hännänhuippu.
 Lisäksi on niin, että kaikki Vantaan osa-alueet ovat tässä
samanlaisia: vain muutamat nousevat yli seudun
keskiarvon.
Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 20-64vuotiaista 2008
Korkea-asteen tutkinto (20-64 v.), %
PKS
Helsinki
Espoo
Vantaa
PKS keskim. 38,8 % vuonna 2008
57,0 - 76,0
46,3 - 56,9
38,8 - 46,2
32,1 - 38,7
11,1 - 32,1
38,8
37,7
46,3
32,1
Vantaa
Vantaa
Espoo
Espoo
Helsinki
Helsinki
© Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 056/2008
 Jos tarkastelun hahloa pienennetään ja siirrytään GIS –
ruutuihin (250 kertaa 250 m), ja jos tarkastellaan ennen
muuta sosioekonomista heikentymistä (alimpaan
työllisyys/koulutusviidennekseen sijoittuvat ruudut), tulos
on, että suurin osa heikentymisestä paikantuu
radanvarren alueisiin (ja Itä-Hakkilaan), ja että suuri osa
alhaisen työllisyyden ruuduista on syntynyt (v. 1995-2009
vertaillen) aiempien tällaisten viereen.
 Taustalla ei ole vain se, että seudun keskiarvon on
noussut, osin on kyse oikeasta taantumisesta (esim.
Havukoski).
 Kuva on kuitenkin hajautuneempi ja taso korkeampi kuin
Hgissä.
Työllisyyden kvintiilimuutos 1995-2009.
Lähde: SeutuCD 2009 ja ruututietokanta 1995 & 2009.
 Sama alueellinen muutos tulee esille jos tarkastellaan
korkeakoulutettujen osuutta: suhteellinen heikentyminen
on keskittynyt radanvarren isoille asuinalueille.
 Korkeakoulutettujen suhteellisen osuuden kasvua ei
Vantaalla juurikaan ole tapahtunut.
 Metropoliseudun ns. tietointensiivinen kasvu on tässä
mielessä siis kiertänyt Vantaan.
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden kvintiilimuutokset
1995-2009. Lähde: SeutuCD 2009 ja ruututietokanta 1995 &2009.
 Vantaa on siis alemman keskiluokan ja työväestön
kaupunki, joka on – työllisyysasteella mitaten – selviytynyt
hyvin 90 –luvun jälkeisen muutoksen oloissa.
 Vantaa on siis sekä kansainvälisesti että kansallisesti
hyvin erikoislaatuinen kaupunki.
 Erikoislaatuinen?
 Elämme tietointensiivisen kasvun ja deindustrialisaation
aikaa. Korkeasti koulutetun työvoiman kysyntä kasvaa ja
työväestön vähentyy. Työväestövaltaiset kaupungit ja
osa-alueet päätyvät syveneviin vaikeuksiin. Tämä on
yleinen kehityssuunta.
 Tämä ei ole vain ulkomaita koskeva teoria.
 Riihimäen Peltosaari (työttömyysaste on edelleen
neljänneksen luokkaa, työllisyysaste 50% kahta puolta).
 Tai Turku: työväestövaltaiset lähiöalueet putoavat
etenevästi (työllisyysaste pahimmillaan hiukan 40%
päällä).
Turku: Heikoimmassa lähtötilanteessa olleet lähiöt
köyhtyneet entisestään kymmenen vuoden jänteellä
Mats Stjernberg, Venla Bernelius 2012
Turku: Työttömyys kasaantuu
enevästi korkeimman työttömyyden lähiöihin kahden
vuosikymmenen tarkastelussa.
Mats Stjernberg, Venla Bernelius 2012
 Mikä on suojannut Vantaata ja missä määrin tämä
jokin kantaa jatkossa?
 Vantaata on suojannut sen asema metropolirakenteessa,
maan suurimman kasvukeskuksen sisällä, keskuksen,
joka Euroopan mitassa vertaillen on ollut yksi
maanosamme suurimpia taloudellisia voittajia (sijaluvulta
n. 100 v. 1995 sijaluvulle n.10 v. 2005).
 Tuleva kehitys on monella tavalla avoin, emmekä voi olla
varmoja siitä, miten tämän kasvun jatkossa käy.
 Jos jatkossa tapahtuu taantumista, tai seudun menestys
heikkenee, kehitys todennäköisesti ilmenee
voimakkaimmin Vantaan kaltaisilla alueilla.
 Voimme varautua tulevaan tarkastelemalla niitä alueita,
joilla on mennyt huonommin, ja yrittää oppia niiden
kokemuksista.
 Kaikki osallisuutta koskeva asiantuntemus toistaiseksi
perustuu Vantaan ulkopuolisiin kohteisiin, joissa
ongelmien määrä ja taso on nykyisellään vaikeampi kuin
Vantaalla (Helsinki: Kontulankaaren pohjoispää; Turku:
Jyrkkälä).
 Teesi: lähiöalueiden sosioekonominen heikentyminen
tarjoaa haasteiden lisäksi uusia osallisuuden
mahdollisuuksia, joihin tarttumista olisi syytä harkita,
viimeistään tulevien peruskorjausten yhteydessä.
 Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke:
 New urban poverty and the renovation of
prefabricated high-rise suburbs in Finland
(PREFARE)
 Tieteellinen johto: Matti Kortteinen and Mari Vaattovaara.
Helsingin yliopisto, 42 kuukautta, 2011-2014.
Uudenlainen lähiökehitys: uusia
mahdollisuuksia
 Väestörakenteeseen liittyvät seikat eivät yksikäsitteisesti
määrää väestön psykososiaalista hyvinvointia: koettu
hyvinvointi voi vaihdella suurestikin samalla
(”objektiivisen”) deprivaation tasolla. On ”objektiivisesti”
(tulot, työllisyys) katsoen erittäin huonoja lähiöitä, joissa
väestö kuitenkin voi huomattavan hyvin, paljon paremmin
kuin heidän taustansa ja asuinolojen nojalla olisi syytä
olettaa.
 Serge Paugam: tutkimus Pariisin ns. getoista (2012,
tulossa).
 Miten tämä on mahdollista?
 Erot väestön hyvinvoinnissa liittyvät paikalliseen
sosiaaliseen elämään.
 Paikalliset sosiaaliset verkostot ovat välttämättömiä, mutta
ne eivät riitä, niiden lisäksi tarvitaan tätä elämää
jäsentäviä paikallisia auktoriteettirakenteita.
 Nämä kaksi yhdessä – paikalliset sosiaaliset verkostot ja
auktoriteettirakenteet - luovat perustan sille paikalliselle
yhteisöllisyydelle, joka selittää odotettua paremman
hyvinvoinnin osassa Pariisin ns. gettoja.
 Pariisin lähiöt: voimakkaasti etnisiä; sosiaalisessa
elämässä lähtökulttuurin arvo- ja merkitysrakenteet
tärkeitä, ennen muuta uskonto; kirkot, moskeijat ja niiden
ympärille keskittynyt sosiaalinen elämä aivan keskeisiä;
tämä koskee sekä ao. verkostoja että
auktoriteettirakenteita (Linda Haapajärvi, 2012-2013,
tulossa).
 Entä omat lähiömme? Sama ilmiö on löydettävissä myös
meidän lähiöidemme sisältä: osassa ns. taantuneita
alueita on kehittynyt sellaisia uudenlaisia yhteisöllisyyden
muotoja, jotka turvaavat paikallista sosiaalista järjestystä
ja tukevat asukkaiden hyvinvointia.
 Kun väestöpohja on meillä toisenlainen, ilmiö rakentuu
sosiaalisesti ja kulttuurisesti toisella tavalla. Kysymys on
kantaväestön sisäisestä yhteisöllisestä
organisoitumisesta.
Kaksi tapausta Suomesta
 Tapaus 1: Kontulankaaren pohjoispää, Helsinki.
 Mitä tarkoittaa ”paikallinen sosiaalinen epäjärjestys”, millä
tavalla se on ongelma?
 Mistä paikallinen aktiivisuus sai alkunsa?
 Millä tavalla paikallinen sosiaalinen elämä rakentui, miten
se toimi?
 Tapaus 2: Turun Jyrkkälä
 1970 –luvun alussa rakennettu, puhtaasti
vuokratalovaltainen alue, asukasmäärä vaihdellut 12002000 välillä, hyvin rauhaton tausta ja huono maine.
Turun lähiöiden vertailu
Keskitulo
30000
25000
Turun keskiarvo
20000
15000
10000
5000
0
3. Turun lähiöiden vertailu
Turun keskiarvo
 Aikaisemman tutkimuksen perusteella olisi syytä olettaa,
että Jyrkkälässä koettu hyvinvointi on suhteellisen
heikkoa, ja että ongelmat ennen muuta liittyisivat
sosiaaliseen epäjärjestykseen.
 Näin ei kuitenkaan ole. Viihtyminen ja koettu turvallisuus
Jyrkkälässä samalla tasolla kuin esim. Härkämäellä, joka
on sosioekonomisesti mitaten selvästi parempi.
 Laaja, kurssityönä tehty tutkimus (tulossa, 2012).
 Erityisen hyvin viihtyy ns. päiväväestö (eläkeläiset,
työttömät, työstä syrjäytyneet työikäiset).
 Taustalla pihasosiaalisuus, yhteisöllinen elämä,
järjestyksenpito, jota paikallinen hallintatapa (isännöinti)
tukee.
 Tulos: alue on vakiinnuttanut asemansa seudun
asuntomarkkinoilla, kilpailee menestyksellisesti
lapsiperheistä, ja mm. paluumuutosta (aikuistuneet lapset
ja nuoret palaavat lapsuutensa alueelle, nyt lastensa
kanssa, isovanhempien naapurustoon).
 Paikalliset verkostot ja järjestyksenpito rakentuvat tämän
varaan.
 Missä määrin tätä on? Millä edellytyksillä tällaista
kehitystä ilmenee? Miten näitä edellytyksiä olisi
peruskorjauksen yhteydessä mahdollista tukea?
Pohdinta: Mistä on kysymys meillä?
 Meillä tilanne on näiltä toisenlainen kuin Pariisissa:
kantaväestö on hallitsevassa asemassa (yksittäisiä,
poikkeuksellisia kohteita lukuunottamatta).
 ”Päiväväestö”: se osa aikuisesta väestöstä, joka ei käy
päivisin töissä vaan elää alueella ja/tai lähinaapurustossa.
 Eläkeläiset, kotirouvat/hoitovapaalla olevat, työttömät,
työikäiset eläkeläiset, muut.
 Oletus: päiväväestön sosiaalinen koostumus ja sille
rakentuva yhteisöllinen elämä on ratkaisevan tärkeä.
 Päiväväestö rakentaa omia paikallisia yhteisöjään
 Nämä ovat eri ryhmillä erilaisia (eläkeläisillä omansa,
lapsiperheillä omansa, yksin asuvilla miehillä omansa,
etnisillä vähemmistöillä omansa).
 Ratkaisevaa paikallisen sosiaalisen järjestyksen kannalta
on näiden yhteisöjen välinen valta- tai voimasuhde: mikä
näistä on käytännössä sillä tavalla niskan päällä että
pystyy määrittämään sen, millä tavalla korttelissa eletään
(so. pystyy asettamaan käypäiset sosiaaliset normit ja
valvomaan niitä).
 Jos yksinasuvat, alkoholisoituneet miehet pääsevät
hallitsevaan asemaan, syntyy pienalueita, joissa muu väki
viihtyy huonosti, ja joista se tahtoo pois.
 Kontulankaari ja Jyrkkälä eroavat joistain muista kohteista
juuri tältä osin: tämä ”muu väki” on organisoitunut
pitämään yhdessä järjestystä paikallisia juoppoja vastaan.
 Kimmokkeina paikalliset koetut ongelmat.
 Ns. mummeleiden ja yksinhuoltajaäitien välinen yhteistyö
rakennusten ja pihojen rauhoittamiseksi ja lasten
suojaamiseksi.
 Mitä tällaisen syntyminen edellyttää? Emme tiedä. Ehkä
riittävää volyymiä (isoja kohteita: riittävä määrä eläkeläisiä
ja lapsiperheitä), riittävää homogeenisyyttä ja omaa pihaa
(ei ole varma että sekoitettu kortteli on tässä hyvästä),
vaikeaa lähtöä ja/tai ulkoisia ärsykkeitä (vrt. julkinen
leimaaminen)?
 Emme tiedä myöskään sitä, millä tavalla tällainen
yhteisöllinen kamppailu (ja siihen liittyvät rajanvedot) ja
paikalliset etniset vähemmistöt sopivat yhteen.
 Yksi asia on kuitenkin selvä: tällainen osallisuus muuttaa
hallinnoinnin (isännöinnin, yhdyskuntatyön) edellytyksiä
suuresti.
 Kyse ei ole pelkästä helpottumisesta: yhteisön henki ja
näkökulma on hyvin paikallinen, konservatiivinen ja ennen
muuta pihi. (Vrt. sekä Peltosaaren että Jyrkkälän
ongelmat peruskorjauksessa.)
 Turun Jyrkkälä ja asuinalueen ylisukupolvinen
periytyminen: kysymys uudenlaisen ”työläisyhdyskunnan”
muodostumisesta.
 Mikä tässä on uutta, mikä vanhaa? Vrt. pitkä perinne
rahaa koskevista kiistoista, asioiden samantyyppinen
jäsentymistapa (vrt. isännöitsijä ”prinsessana”, joka ei
ymmärrä tavallisten ihmisten asioita).
 Vrt. ”Lähiö” (1982): kuvaus perheen sisäisten ongelmien
tyypistä ja eron kaavasta (ns. Turhapuro –syndrooma).
Jatkokertomus?
Lopuksi
 Vantaan kehitys v. 1995-2009 on väestörakenne
huomioiden poikkeuksellisen myönteistä ja sikäli kuin
alueellisia ongelmia on, ne paikantuvat hyvin tarkasti.
 Epävarmaa on, missä määrin muualta löydetyt tapaukset
siirtyvät Vantaalle.
 Yksi asia on kuitenkin varma: yhteisöllisyyteen ja
osallisuuteen liittyvää tutkimusta ja pohdintaa tarvitaan
nopeasti nykyistä enemmän.
 Miksi?
 Lähiöiden kaksinaishaaste: peruskorjaus + sosiaalinen
taantuminen.
 Ongelma: lähiöiden peruskorjausta koskevaa
keskustelua hallitsee teknis-taloudellinen järki
(Peltosaaren esimerkki).
 Keski-Euroopan esimerkki: integroidut lähestymistavat,
joissa tarkastellaan teknistä, taloudellista ja sosiaalista
puolta yhdessä.
 Millä tavalla sosiaalinen näkökulma olisi mahdollista ottaa
lukuun ja integroida osaksi peruskorjausprojekteja?
 Ainakin kolme huomiota:
 (1) Hallinnointia koskevat kysymykset (isännöinti,
yhdyskuntatyö).
 (2) Kysymys väestörakenteen tavoitteisesta
kehittämisestä ja sen erilaisista keinoista.
 (3) Kysymys siitä, mitä kaikkea sosiaalisessa
sekoittamisessa olisi syytä ottaa lukuun.
 Tutkimushankkeemme:
 Kansallisen tason kehityskuvaus (osa 1) on mahdollista
vain paikkatietokoodattujen väestötilastojen pohjalta
 Tapausten valinta tarkempia, kysely- ja
tapausorientoituneita tutkimuksia varten (kehityksen
hyvinvointivaikutukset, osa 2)
 Parhaat paikalliset käytännöt osallisuuden osalta (tässä
edellä, osa 3)
 Olisimme hyvin kiinnostuneita tällaiseen tutkimukseen
soveltuvista kohteista Vantaalla.