JOHDATUS AIKUISKASVATUSTIETEESEEN Yrjö Engeström SYKSY 2003 AIKUISKASVATUSTIEDE *KOLME KYSYMYSTÄ: 1) MITÄ? 2) MIKSI? 3) MITEN? AIKUISKASVATUSTIEDE *KOLME KYSYMYSTÄ: 1) MITÄ? 2) MIKSI? 3) MITEN?
Download ReportTranscript JOHDATUS AIKUISKASVATUSTIETEESEEN Yrjö Engeström SYKSY 2003 AIKUISKASVATUSTIEDE *KOLME KYSYMYSTÄ: 1) MITÄ? 2) MIKSI? 3) MITEN? AIKUISKASVATUSTIEDE *KOLME KYSYMYSTÄ: 1) MITÄ? 2) MIKSI? 3) MITEN?
JOHDATUS AIKUISKASVATUSTIETEESEEN Yrjö Engeström SYKSY 2003 AIKUISKASVATUSTIEDE *KOLME KYSYMYSTÄ: 1) MITÄ? 2) MIKSI? 3) MITEN? AIKUISKASVATUSTIEDE *KOLME KYSYMYSTÄ: 1) MITÄ? 2) MIKSI? 3) MITEN? MITÄ ON AIKUINEN, AIKUISUUS? TUOTTAKAA PAREITTAIN 2-3 MIELESTÄNNE TÄRKEINTÄ ‘AIKUISEN’ TAI ‘AIKUISUUDEN’ TUNTOMERKKIÄ MITÄ ON AIKUINEN, AIKUISUUS? *18-vuotias, juridisesti täysi-ikäinen? *Kypsä ihminen (‘Älä ole lapsellinen!’)? MITÄ ON AIKUINEN, AIKUISUUS? *18-vuotias, juridisesti täysi-ikäinen? *Kypsä ihminen (‘Älä ole lapsellinen!’)? TÄLLAISET MÄÄRITELMÄT JOHTAVAT MUODOLLISEEN JA NORMATIIVISEEN AJATTELUUN, esim. lapsuuden ja aikuisuuden keinotekoiseen vastakkainasetteluun MIKÄ MEITÄ KIINNOSTAA ‘AIKUISUUDESSA’? *YHTÄÄLTÄ ‘AIKUISUUTEEN’ KUULUU TOIMIVALTAISUUS, OIKEUS TEHDÄ JA PÄÄTTÄÄ ASIOITA ITSE *TOISAALTA ‘AIKUISUUS’ EI MITENKÄÄN TAKAA, ETTÄ IHMISET TOIMIVAT ITSENÄISESTI *miksi esimerkiksi kukaan ei yrittänyt pysäyttää Anna Lindhin murhaajaa senkään jälkeen, kun hän oli heittänyt puukkonsa pois? TOIMIJUUDEN PARADOKSI *TOIMIMISEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS JA MAHDOTTOMUUS *TOIMIJUUS JA TOIMINTA AVAINKÄSITTEINÄ TOIMIJUUS: ‘AGENCY’, ‘HISTORY-MAKING’ Emirbayer & Mische (1998): 1. ITERATIONAALINEN 2. PROJEKTIIVINEN 3. KÄYTÄNNÖLLIS-EVALUATIIVINEN Spinosa, Flores & Dreyfus (1997): 1. ARTIKULOINTI 2. POIKITTAINEN OMAKSUMINEN 3. UUDELLEENKONFIGUROINTI TOIMIJUUS: YHTEISTOIMIJUUS, ‘INTERAGENCY’ Engeström (1992): 1. KOORDINAATIO 2. KOOPERAATIO 3. KOMMUNIKAATIO ARTIKULOINTI KOORDINAATIO KOOPERAATIO KOMMUNIKAATIO POIKITTAINEN OMAKSUMINEN UUDELLEENKONFIGUROINTI KOTITEHTÄVÄ *VALITSE JA NIMEÄ ITSEÄSI KIINNOSTAVA TODELLINEN TOIMINTA *KUVAA ESITETTYJEN KÄSITTEIDEN AVULLA (vrt. ruudukko), MITEN SIINÄ KÄYTÄNNÖSSÄ ILMENEE AINAKIN YHDEN TYYPPINEN TOIMIJUUS QuickTime™ and a TIFF (Uncompressed) decompressor are needed to see this picture. PA.1. Johdatus aikuiskasvatust ieteeseen Leena Ant tila ARKIPÄIVÄN ESIMERKKI TOIMIJUUDESTA- tehtävä 1. 23.9.2003 Valitsemassani konkreet t isessa esimerkissä on kaksi toimijaa, minä ja sisareni. Kyseessä on niinkin arkipäiväinen ja turhamainen tapahtuma kuin hiustenvärjäys. Tilanteessa siskoni on akt iivisempi toimija ( se, joka värjää hiukset ) ja minä passiivisempi ( se, jonka hiukset värjätään). Välillämme on kuitenkin yhteistoimijuus, sillä ilman toist a ei tilannetta voisi toteut taa…ainakaan samassa muodossa. Tarkastellessani t oimijuut ta ja yhteist oimijuut ta esimerkistäni käsin huomasin siitä löytyvän monia luennolla esitet tyjä käsit teitä. Me toimijoina koordinoimm e, sillä meillä on selvä työnjako. Toinen levit tää hiusvärin t oisen päähän, joka istuu ja on toivot tavast i mahdollisimman hiljaa. Meillä on yhteinen tavoit e: saada hiukset värjätyiksi ja jatkaa iltaa. Se on toteutet tavissa työnjakoa noudat taen. Työskentelymme on kooperatiivista. Ennenkuin ryhdymme töihin asiasta keskustellaan. Miet imme homman läpi sekä sovimme työtavoista ja työnjaosta ennenkuin mitään tapahtuu. T ässä vaiheessa me komm unikoimme keskenämme. Asiasta saatt aa syntyä erimielisyyksiä, toinen voi hermostua koko hommaan ja siihen toiseen. T avoit teena on kuitenkin saavut taa yht eisymmärrys. Joudumme mahdollisest i tekemään kompromisseja sekä arvioimaan t ilannet ta uudestaan. Sisareni akt iivisena toimijana, jonka omia hiuksia on värjät ty ja joka mahdollisest i ( toivot tavasti) on tehnyt sitä aikaisemman joutuu siirtämään jo olemassaolevat mielikuvat konkreet t iseen t ilanteeseen. Kyse on poikittaisesta om aksumisesta. Hän mallintaa muilta opit tua ja havait tua sekä käyt tää omia kokemuksia uude ssa t ilanteessa…käytäntöön soveltaen. Lopput ulos joko miellyt tää minua tai sit ten ei. Luultavast i joudun artikuloim aan mielipiteeni. Edellisessä kiit telen siskoani onnistuneesta toiminnasta ( ”Hyvä väri.”) ja jälkimmäisessä protestoin ( ”Ihan hirvee.”). Mahdollisest i toiminnan jälkeen illan jatkuessa, mahdollisest i anniskeluravintolassa, hahmotan tut tua ympärist öä uusin silmin. Saatan hiusvärin muut tuessa toimia t ietoisesti tai t iedostamat tani eri tavalla kuin ”normaalina” iltana. Onhan minulla uusi look ja itsetunto kohentunut muutoksesta. Silloin minä konfiguroin tilanteita uudelleen. Nämä toimijuuden käsitt eet löysin esimerkist äni. Menikö edes yhtään sinnepäin? PA 1. Johdatus aikui skasvatustieteeseen. 1. Kotitehtehtävä. Ville Huhdanpää Ohessa kuvaus toiminnasta, jossa minun ja vaimon pŠŠllekŠisten menojen vuoksi joudutaan jŠrjestŠmŠŠn lapselle t ilapŠishoitopaikka, joskus hyvinkin nopealla aikataululla. Arti kuloi n ti Koordi naatio Koope raatio Kommu n i kaatio X1 X3 Poik i ttai nen omaksumi nen u ude lleen konfiguroi n ti X2 X4 X1: Molemmilla vanhemmilla vält tämätöntä (ainakin melkein) menoa., joten kumpikaan ei voi hoitaa lasta t iet tynä aikana päivästä. Näin normaali ”rut iinitoiminta” ei riitä, vaan onmiet it tä vä uusia vaihtoehtoja. On mietit tävä kuka voisi mahdollisest i toimia lapsenvaht ina. X2: Lapsenhoitajan valinassa käytet ään sellaista menetelmää, ett ä he soit t iv at joskus meille josko hoitaisimme heidän lapsiaan, jot en ehkä me voisimme nyt vuorostaan soitaa heille ja pytää hoitamaan meidän lastamme, eli ikäänkuin omaksutaan muiden toimintaa it sellemme. X3: Mikäli hoitajillekaan ei sovi aivan kokonaan tarvittava aika, joudutaan kommunikoimaan ja miet t imään miten voimme yhteist yöllä hoitaa järjestelyt. Esimerkiksi: ”Minulla on tent t i, jot en minun on pakko olla t iet tyyn aikaan koululla. sinulla on liukuva työaika, joten voit mennä hieman myöhemmin töihin.” jne. X4: Yllämainit tujen asioiden ja järjestelyjen pohjalta on kyettävä muokkaamaan esim. seuraavan päivän ohjelmaa ja toimintaa. Esimerkiksi mennä myöhemmin töihin ja olla vastaavast i pidempään. jne. Tällaisesta t ilanteesta olisi kyllä mahdollisuus löytää muitakin toimijuuden muotoja, mut ta tässä on nyt kuvattu joitakin. From: Tommi Karhela <[email protected]> Date: Sun Sep 28, 2003 14:13:31 Europe/Helsinki To : [email protected] S ubje ct: Johdatus aikuiskasvatustieteeseen kotitehtävä 23.9. Hei, Käytän röyhkeästi toimijuuttani ja uudelleen konfiguroin tehtävän antoa. Samalla käytän poikittaista omaksumista hakiessani analogioita luennolla opittujen toimijuuden eri muotojen ja ohjelmistotekniikassa oppimieni agenttiteknologiaan liittyvien käsitteiden välill e. Agenttitekniikassa M. Wooldridge ja N.R. Jennings määrittelevät ohjelmis toagentin jossain ympäristössä sijaitsevaksi tietokonejärjestelmäksi, joka on kykenevä autonoomisii n toimintoihin tässä ympäristössä saavuttaakseen päämääränsä. Toisaalta älykäs agentti määritellään kykeneväksi tekemään joustavia autonomisia toimintoja. Joustavuudella tarkoitetaan reaktiivisuutta, ennakoivuutta (aloitekykyä), sosiaalista kykyä eli kykyä vuorovaikuttaa muiden agenttien kanssa. Moniagenttijärjestelmissä (vrt. luennon interagency) agentit kommunikoivat käyttäen jotain k ommunikointikieltä. Koordinaatio on moniagenttijärjestelmän ominaisuus agenttien suorittaessa jotain tehtävää jaetussa ympäristössä (Weiss G.). Edelleen Weiss määrittelee yhteistyön (cooperation) yhdeksi koordinaation muodoksi, jota käyttävät yhteistyökykyiset (nonantagonistic) agentit. Toisaalta hän määrittelee kil pailun ja neuvottelun koordinaation muodoiksi i tsekeskeisill ä agenteilla. Kaiken kaikki aan on mielenkiintoista huomata kuinka ohjelmistotekniikan asiantuntijat ovat määritelleet vastaavia termejä monitoimijuuden muodoille (coordination, cooperation, communication) pyrkiessään rakentamaan ohjelmis tojärjestelmiä, jotka toimisiv at autonoomisemmin ja olisiv at joustavampia. -Tommi Karhela 011739661 PA 1. Johdatus aikuiskasvatustieteeseen Yrjö Engest röm / tehtävä 1 Paulina Kyrklund 011991182 Mielestäni toimijuud en eri puolet näkyivät hyvin oll essani kesätöissä eräässä pankis sa. Joka päivä tein samat työt tietokoneellani rutiin inoma isesti (koo rdinaatio). Eräänä päivänä kaikki osastoni koneet sekosivat, jolloin mitään työtä ei voinut tehdä. Kokoonnuimm e työkaverieni kanssa yhteen ja mietimme mikä konei tamme vaivaa ja mitä voimm e nyt tässä tilanteessa tehdä (kooperaatio). Kaikki oliv at eri mieltä siitä miten tulisi toimia mutta hetken keskusteltuamme päädyimme että otamme yhteyttä atk-tukihenkilöön (kommun ikaatio). Atk-tukih enkilö totesi että koneisiimme on iskeny t viru s (artikuloint i). Atk-tukihenkilö tutki a siaa ja sai f-securelta ohjeet miten viruk sen saa pois koneesta (poikittainen omaksumin en). Tämän jälk een lopulta saimme viruk sen pois koneelta ja jatkoimm e töitä. Tämän asian tiimoilt a järjestettiin ryhmässämme kehi tyskeskustelu siitä miten vastaavat tilanteet tulevaisuudessa pitäisi hoit aa ja päätimme koulutt aa yhdestä työkaveristani atk-vastaavan (uud elleenkonfigu rointi) . Kotitehtävä 23.9.2003 Elina Mannila Tehtävä: Ota omasta ympäristöstä joku toiminta, tapahtuma, ihmisen tekeminen ja kuvaa, minkälaista toimintaa se on. Opettaja pitää vanhempainillan, jossa keskustellaan luokan leirikoulusta. Vanhempien kanssa neuvotellaan leirikoulun kohde, miten se rahoitetaan ja ketkä lähtee valv ojiks i. Jokainen vanhemmista saa hoidettavakseen jonkin tehtävän, joku k erää rahaa järjestämällä myyjäiset, toinen myy esimerkiks i pinssejä jne. Opettaja järjestää kuljetuksen, yöpymispaikan ja ohjelman vanhempien kanssa päätettyyn paikkaan. Tämä toiminta on poikittaista omaksumista siltä osin, että opettaja ottaa ideoita muilta, järjestää leirikoulun vanhempien ehdotusten pohjalta. Toiminnassa esiintyy myös koordinaatiota, sillä jokaisella vanhemmalla on oma osuutensa hoidettavana. Leirik ouluhanke on se verran vaativa, ettei sitä voi hoitaa pelkill ä rutiineilla ja vanhempien ja opettajan on keräännyttävä yhteen hetkellisesti, jotta he saisivat ratkaistua paikan ja muut leirikoulun järjestämiseen li ittyvät asiat. Näin ollen toiminta on myös kooperatiivis ta. Opettajan ja vanhempien välill ä tapahtuu myös kommu nikaatiota, jonka avulla työnjako saadaan määriteltyä ja näkemyserot leirikoulun kohteen ja muiden järjestelyjen osalta saadaan selvitettyä. Kauppareissuni Kävin eilen ruokakaupassa. Nämä käynnit toistuvat yleisesti katsoen varsin samankaltaisina (kauppa pysyy paikallaan, on auki ja sisältää ruokatarvikkeita joita voi ostaa). Tällöin toimin iterationaalisesti, muuttaen keikkaa vain hieman sen mukaan, mitä kaapista milloinkin löytyy . Kuitenkin koska talouteemme kuuluu kaksi henkeä joista molemmat olivat sopiv asti liikenteessä, vietimme hetken kooperoiden päättääksemme, kumpi kävisi kaupassa tällä kertaa; meiltä kun puuttuu vuorolista, jonka mukaan tämän v oisi hoitaa äärimmäisen koordinoidusti. Olin kuitenkin tällä kertaa ennen kauppaan lähtöäni poikittain omaksunut lapsuudenkodista, että juuresharja on hyv ä olla eikä meillä näköjään sellaista ole. Päätin siis ostaa juuresharjan - tämä voisi jopa lähennellä projektiivista toimintaan johtav aa visiota, sillä hetken tuli harkittua, mahtaako harjalle varsinaisesti olla tarvetta. Päätös ei siten ollut vain rutiininomainen "ei ole maitoa, ostanpa maitoa". Huomasin ostoksia kootessani, että kuivahiiva ei ollut siellä, missä oletin sen olevan. Olin tätä ennen nimittäin mielessäni artikuloinut (?), että koska hiiv a on leivontatarvike, sen kuuluu olla kaiken maailman jauhojen luona, mikä v aikutti toimintaani. Koska iterationaalinen toiminta ei nyt oikein sitten onnistunutkaan, siirryin lyhy eksi hetkeksi (rutiiniudessaan koordinoidun) yhteistoiminnan puolelle ja kysyin myy jältä, missä hiiva on. Omaksuin häneltä tämän seurauksena poikittain uuden näkemyksen, jonka mukaan hiiva on ennemminkin mauste ja se kuuluu siksi hakea maustehyllystä. Päivitin kauppaiteraationi yksityiskohdat tämän mukaiseksi. Kassajonossa koordinoin myy jien kanssa tavalliseen tapaan, ladoin ostokset hihnalle ja annoin rahaa kassaneidille ennalta määrätyissä kohdissa yhteistomintaamme. Kotimatkalla tajusin, että olin unohtanut ostaa edellä mainitun juuresharjan (selv ästi tämä johtui perusiteraatiosta poikkeamisesta), ja tein käytännöllis-ev aluatiivisen kannanoton asiasta kotiin päästy äni: "Perhana, unohdin sen harjan." Johtopäätökset Osa termeistä (ainakin siinä määrin kuin ne itse käsitän) menee hyvin lomittain, riippuen vain siitä, miltä kantilta asiaa katsoo ja kuinka yksityiskohtaisesti. Rekonfiguraatio ja kommunikaatio tosin tuntuvat erottuvan muita paremmin joukosta; edellisessä eksplisiittisesti hahmotetaan kokonaisuuksia (projektiivisuuden käsitän niin, että riittää kun toiminta on tietoisen päätöksen seurausta - kokonaisuuksien hahmottamisesta v iis), jälkimmäisessä taas toimitaan y hteistyöprosessin parantamiseksi. Siksipä näitä kahta ei ainakaan päiv ittäisten tapahtumien joukosta juuri löydy, ellei sitten ympäristö ja itse ole niin suuressa myllerryksessä jatkuvasti, että näin syvällinen lähesty minen olisi tarpeen. --Sini Ruohomaa TOIMINNAN LAJEJA LEIKKI TYÖ OPISKELU jne…. VÄLINEET TEKIJÄ KOHDE TEON RAKENNE TAVOITE TULOS VÄLINEET Merkitys TEKIJÄ KOHDE TEOT Mieli SÄÄNNÖT YHTEISÖ TYÖNJAKO TOIMINTAJÄRJESTELMÄ TULOS AIKUISKASVATUSTIEDE *KOLME KYSYMYSTÄ: 1) MITÄ? 2) MIKSI? 3) MITEN? MITÄ ON KASVATUS? TUOTTAKAA PAREITTAIN 2-3 MIELESTÄNNE TÄRKEINTÄ ‘KASVATUKSEN’ TUNTOMERKKIÄ KASVATUS *IHMISEN MUOKKAAMISTA JONKUN PÄÄMÄÄRÄN SUUNTAAN? *KASVAMAAN AUTTAMISTA? *’TÄYSIKASVUISUUDEN’ TAI ‘AIKUISUUDEN’ TAVOITTELUA …MUTTA ‘AIKUISKASVATUS’ --EIKÖ AIKUINEN OLE JO KASVANUT TAI KASVATETTU AIKUISEKSI? AIKUISKASVATUKSEN PARADOKSI *HALUAMME KASVATTAA IHMISIÄ TOIMIJOIKSI, SIIS SAADA HEIDÄT TOIMIMAAN HYVIN JA OIKEIN *MUTTA MISTÄ ME TIEDÄMME, MIKÄ TOISILLE ON HYVIN JA OIKEIN? *KUKA KASVATTAA KASVATTAJAN? *Kun valkoihoiset eurooppalaiset ovat ottaneet siirtomaita ja pakottaneet niiden väestön omiin normeihinsa, näin on tehty kasvatuksen ja valistuksen nimissä MUTTA KASVATTAMISTA EI VOI VÄLTTÄÄ… *PYRIMME KOKO AJAN SOTKEUTUMAAN JA VAIKUTTAMAAN TOISTEN ELÄMÄÄN *ANNAMME ESIMERKKIÄ JA MALLIA MUILLE, HALUSIMMEPA SITÄ TAI EMME *KASVATUKSEN MAHDOTTOMUUS JA VÄLTTÄMÄTTÖMYYS MIKÄ KASVATUKSESSA ON KIINNOSTAVAA? *SUUNTA! MISTÄ TIETÄÄ, MIHIN SUUNTAAN PITÄÄ KASVAA JA KASVATTAA? *PERINNE: YLÖSPÄIN, KOHTI VALOA *MISSÄ ON ‘YLÖS’? KUKA SAA SEN MÄÄRÄTÄ? KAKSI HAASTETTA 1) ONKO ‘YLÖS’ YLEISPÄTEVÄ VAI SPESIFI? 2) ONKO PYSTYSUUNNAN LISÄKSI MYÖS SIVUSUUNTA? KOTITEHTÄVÄ 2 TUOTA ESIMERKIT A) SIITÄ, MITEN ‘YLÖSPÄIN’ ETENEMISESSÄ VOI OLLA MONTA ERI VÄYLÄÄ JA SISÄLTÖÄ SAMALLAKIN PÄTEVYYDEN ALUEELLA B) SIITÄ, MITEN KASVAMINEN ‘SIVUSUUNTAAN’ VOI TAPAHTUA Taustaksi: Lue Y.E:n teksti ‘Prosessi, putket ja kuhina’ osoitteessa: http://www.edu.helsinki.fi/activity/people/engestro/ Elina Mann ila A) Veljeni ei ole ollut lukion jälkeen missään koulussa, vaan hänmeni suoraan töihin erääseen firmaan, joka tuotti mainostavaraa. Hän aloit t i varastotyössä ja yleni kokemuksen ja taidon kartt uessa aina ylemmäs ja ylemmäs. Lopulta hän perust i oman firmansa, joka on ollut toiminnassa nyt pari vuot ta. Toinen väylä edetä samaan asiaan on käymällä kouluja. Lukion jälkeen hakeutuu seuraavaan kouluun, jossa opiskelee asiat, käy harjoit telussa firmoissa ja lopulta perustaa oman firman kun tuntee päässeensä tarpeeksi ”ylös”. B) Veljeni hoitaa omaa yritystään tavoilla, jotka hän on omaksunut siitä firmasta, jossa oli töissä ennen yrit yksen perustamista. Hän on myös käynyt tutustumassa muihin vastaavanlaisiin yrityksiin ulkomailla, jossa ne ovat pidemmälle kehitt yneit ä. Näistä eri yrit yksistä hän on omaksunut omasta mielestään käyt tökelpoisimmat asiat/käytännöt /tavat ja yhdistänyt niitä omiin ideoihin. Näin hän on luonut kokonaanomanlaisensa yrityksen. Johdatus aikuiskavatustieteeseen Emilia Hasa 011966052 Tehtävä 2 Muusikkous on mielestäni oivallinen esimerkki siitä, miten eteneminen ”ylöspäin” voi tarkoittaa monenlaisia asioita. Etenemistä muusikon uralla voi olla vaikea määritellä. Toiset pyrkivät opiskelun ja harjoit telun kautta oman musiikin alueensa estetiikan asijantuntijuuteen tai instrumenttinsa virtuoosimaiseen hallintaan. Toisille eteneminen merkitsee kuuluisuutta, jota voi tavoitella vaikka osallistumalla Idols-ohjelmaan. Heille menestys tarkoit taa suurta levymyyntiä ja lööppejä. Moni perus rivimuusikko ei piittaa sen enempää kuuluisuudes ta kuin taituruudes takaan vaan eteneminen mitataan kalenterin keikkakylläisyydellä ja rahalla. Joku puolestaan kokee, että huippu on saavutettu kun oman luovuuden kaikki rajat on rikottu, vaikka yleisönä ei olisi muita kuin kauppatorin pulut. Näinollen muusikkouteen sisältyy paljon erilaisia mahdollisuuk sia edetä ylöspäin, kohti valoa. Muusikkous on myös, kenties eniten, kasvamista sivusuun taan: tutustumista toisiin instrumentteihin, tyylilajeihin ja filosofioihin, jakamista toisten muusikkojen kanssa, musiikin kuuntelua, kansainvälistymistä, kokeiluja, uusien näkökulmien löytämistä ja oman identiteetin etsimistä. Joh datu s aik uiskasvatustie tee seen Yrjö En ge ström / teh tävä 2 Paul i na Kyrklu n d 011991182 Ylöspäin kasvamista voisi ajatella kouluj ärjestelmän kipuamisena hierarkisesti ylöspäin. Omaksumalla yhteiskunnan säännöt ja toimin tamallit, jois ta koulu on keskeisellä sijalla. Tällöin yhteiskunt a määrittäisi hyvän a ika pitkälle ihmis en elämässä. Kasvaminen sivu suunt aan olisi ammattitaidon kerääminen esimerkiksi monelta eri osa-alueelta.Taidon oppimista muual la kuin koululuoka ssa ja oman väylän etsimis tä. 1) Pekka ja Mikko ovat kumm atkin lukion päättäneitä poikia. Pekka on aina halunnut kokiksi ja häntä on koton a kannus tettu opiskelemaan lisää joten hän menee ravintol akoulu Perhoon opiskellakseen. Lopulta Pekka valmistuu kokik si. Mikko taas haluaa töihin, sillä hän ei ole lukumi ehiä. Mikko p ääseekin tiskaajaksi ravintolaan. Mikko pääsee silloin tällöin auttamaan kokkia kiir een tullessa ja inno stus herää. Pikkuhilj aa Mikko oppii yhä enemmän ja lopulta hänet otetaan apukokiksi. Mikko oppii siis kokemusten avull a ja lopulta hän pääsee oikeaksi kokik si. Mikko ja Pekka saavuttivat saman lopputuloksen vain käyttämällä eri oppimispolkua. Pekalla on ehkä enemmän teoriaa osaamisensa taustalla ja Mikoll a taas enemmän k äytännön kok emusta. 2) Sanna ei menestynyt koulus sa joten hän lopetti peruskoulun jälkeen. Sanna meni töihin ja harrasti aktiivi sesti laulamista kuoro ssa, näyttelemist ä näytelmäkerhossa ja tanssia. Hän myös esiintyi aina kuin se oli mahdolli sta. Sanna kävi myös erilaisia kansanopistojen kursseja esiintymisestä. Joka työssä hän oppi e rilaisia rool eja ja kehitti osaamist aan. Lopulta Sanna ymmärsi että hänen uransa on näyttelijän työ ja hän sai osan kansallisteatterin näytelmästä. Hän ei oppinut perinteistä polkua pitkin ja pyrkinyt teatterikork eakouluun. Mielestäni juu ri luov at ammatit ovat sellaisia joit a voi oppia ilman koulu a. Elina Lauttamäki B) Miten kasvaminen sivu suunt aan voi tapahtua Jatkan tässäkin esimerkissä tanssin tarkastelua. Otan esimerkkit apaukseksi balettitanssijan, joka nilk an rasitusvamman vuok si joutuu luopumaan säännölli sestä tanssijan työstään. Hän ei halua jättää klassisen baletin maailmaa taakseen, ja hän hakeutuu opettamaan nuo ria balettitanssijoit a. Tanssija ei aikaisemmin ole arvostanut suuresti opettamista, mutta opettaminen im aisee hänet mukaansa ja hän huom aa olevansa opettajana aika hyvä. Hän alkaa kiinno stua siitä, miten nuo ret tanssijat ymmärtävät tanssin, ja tämän ymm ärryksen kautta hän haluaa opettaa tanssijoit a siten, miten h e parhaiten oppivat. Tanssija hakeutuu myös aikui skoulutuk seen oppimaan lisää tanssipedagokiik asta. Hän alkaa nähdä itsensä yhä vahv emmin opettajana, ja jatkaa opettamista ja sen kehittämistä vielä eläkeiässäkin . Tässä tanssija on kasvanut mi elestäni sivusuunn assa. Taiteen alalla siirtymistä opettajaksi ei aina pidetä siirtymittaiseksi ylöspäin. Jotkut näkevät sen jopa siirtymisenä alaspäin. Minä näkisin sen sivuitt aisoppimisena. Tanssin opettaminen on eri asia kuin tanssiminen, eikä hyvä tanssija aina ole hyvä opettaja tai toisinpäin. Sivui ttaisoppiminen void aan nähdä jonkin taidon tai op in laajentumis ena. Tavallaan laajentumin en vi e kuit enkin kohti jotain hyvää, jotain parempaa. Eräällä tavalla sivuitt aisoppiminen vi e ylöspäin. Tämän johdo sta sivuitt aisoppimista ja ”ylöspäin” liikkumi sta on vaikea erottaa. PA1. Johdat us aikuiskasvatust ieteeseen Kot itehtävä 2 06.10.2003 Anu Liukkonen A. Mont a väylää ylöspäin etenemisessä? Ylöspäin eteneminen tai ainakin etenemään pyrkiminen omalla pätevyyden alueella on päämäärähakuista toimintaa. Päämääränä on luonnollisest i kehittyminen toivottuun suun t aan kyseisellä pätevyyden alueella. Se kuka määrit telee toivotun suunnan, sen missä ylhäällä sijait see, saat taa usein olla hämärän peitossa. Keinoja yhden ja saman päämäärän saavut tamiseksi voi olla monia. Esimerkki useista eri tavoista tavoitella pätevyyttä samalla alueella löytyy helpost i selaamalla vaikkapa päivän iltapäiväleht iä. Oletetaan siis, et tä päämääräsi on olla Suomen puhutuin, kohutuin ja rakastetuin (?) julkkis. Ylhäällä olet silloin, kun olet saavut tanut maksimaalisen ja ideaalisen julkisuuden tason. Keinoja hankkia julkisuut ta riit tää monia jopa Suomessa, missä kuviot sentään ovat suhteellisen pienet . Selataan siis ilt istä löytääksemme muutama eri väylä etenemiseen julkisuuden portailla. Ja tässä vasta muutama esimerkki, jotka eivät edes vaadi suurempaa luovuut ta. Tarkoitus pyhit tää keinot? 1) 2) 3) 4) 5) 6) Ole monimiljonääri ja osta lentoyht iö. Mene naimisiin formulakuljet tajan kanssa. Ryhdy ”alastomaksi vaeltajaksi” ja tule pidätetyksi kahdennentoista kerran. Voita kauneuskilpailu (myöhemmässä vaiheessa hankkiudu raskaaksi). Ala ent iseksi seitsenot telijaksi ja aloita 36-vuot iaana ”toinen elämä”. Kerro julkisuude ssa kuinka julkisuus hävet tää sinua. B. Sivusuuntaankasvaminen? Sivusuun taan kasvamisen erott elisin ylöspäin kasvamisesta sillä, et tei se ole niin päämäärähakuista kuin ylöspäin kasvaminen. Siinä ei ole vält tämät tä päämäärää laisinkaan. Pohdin kylläkin kovast i, onko tällainen laisinkaan mahdollista. Onko siis sellaista kasvamista, missä tavoit teena ei ole minkäänlaisen hyödyntavoit teleminen kuten esimerkiksi yllä mainituilla julkisuud en tavoit telijoilla? TŠstŠ esimerkiksi sopii mielestŠni kuit enkin nk. ITE Ğtaide (art brut ). ITE -taide on nykykansantaidet ta, jossa pŠŠllimmŠisenŠ kuvastuu tekemisen riemu ja spontaanisuus. TekijŠt ovat tavallisia ihmisiŠ, luovia henkilš itŠ, jotka ovat alkaneet t ehdŠ taidet ta omaksi ilokseen perinteisistŠ kuvataiteen sŠŠnnšistŠ ja raja-aidoist a vŠlit tŠmŠt tŠ. KASVATUS ? KASVU, KEHITYS ? OPETUS ? OPPIMINEN KASVATUKSELLA KEHITETÄÄN MOTIIVEJA: UUSIEN TOIMINTOJEN PITKÄJÄNTEISIÄ VIRITTÄJIÄ MOTIIVEJA EI VOI ‘OPETTAA’, NE MUODOSTUVAT REAALISISSA ELÄMÄN SUHTEISSA JA TOIMINNOISSA NÄIN OLLEN KASVATUS ON ELÄMÄN SUHTEIDEN JA TOIMINTOJEN ORGANISOINTIA PERINTEINEN NÄKEMYS: KEHITYS TAPAHTUU SPONTAANISTI, OPPIMINEN SEURAA SITÄ VYGOTSKY: OPPIMINEN VOI RAIVATA TIETÄ KEHITYKSELLE! Esimerkki: Skeittarin motiivin muodostuminen ja skeittauksen avautuminen kehittävänä toimintana tapahtuu vasta, kun aloittelija alkaa oppia skeittauksen tekniikoita, “päästä sisään” skeittauksen tekoihin TOINEN ESIMERKKI: ALEKSIS KIVEN SEITSEMÄN VELJESTÄ JA LUKEMAAN OPPIMINEN *MIKSI VELJEKSET EIVÄT OPPINEET LUKEMAAN LUKKARIN KOULUSSA? *MIKSI HE OPETTELIVAT LOPULTA LUKEMAAN OMIN PÄIN, KÄYTTÄEN NUORINTA VELJEÄ EEROA OPETTAJANA? *MIHIN LUKEMAAN OPPIMINEN JOHTI? *MIKÄ OLI OPPIMISEN JA KEHITYKSEN SUHDE? *Lue: Y.E:n kotisivulta lyhyt artikkeli ‘Mistä oikein oli kysymys, kun Juhani Jukola ei oppinut lukemaan?’ KOTITEHTÄVÄ 3 KUVAA KAKSI KOKEMAASI TAI HAVAINNOIMASI OPPIMISTILANNETTA TAI -PROSESSIA: a) SELLAINEN, JOSSA OPPIMINEN SEURAA KEHITYKSEN JÄLJESSÄ b) SELLAINEN, JOSSA OPPIMINEN RAIVAA TIETÄ KEHITYKSELLE Hannamari Halinen 011784645 A) Oppiminen seuraa kehityksen jäljessä Pääsin musiikkiluokille ollessani 9-vuotias. Opetus p erustui teorian luennoimiseen, ja usein vielä iltapäivän tunneilla. Kerran viikossa oli kolmen luokan yht eisen kuoron harjoitukset. Musiikin t eoriasta tuli pian vastenmielistä, koska en osannut soveltaa sitä käytännössä, koska suurin osa opetuksesta perustui kuulemiselle (esim. soinnun käännökset ) ja sävelt en esit tämiseen nuot tiviivast olla (abst rakt itaso). Varsinaista yhdistämistä soit inten avulla yhdessä luokan kanssa käytännöksi ei t apahtunut. Opetukseen kuului myös laulamist a nuoteista sekä jonkin verran nokkahuilulla soittamista. Kävin myös pianotunneilla. Varsinainen musiikinteorian oppim inen tapahtui, kun lukion jälkeen lastentarhanopet tajaopist ossa käyt iin musiikint eoriaa läpi. Tuolloin soit in myös pianoa, jolloin pystyin vaivat tomast i ymmärtämään soint ujen käännöst en merkityksen esimerkiksi säestyksessä. Ymmärsin myös niiden tuskaa, joille kaikki opet ett ava asia oli aivan uutta ja tuntematonta. B) Oppiminen raivaa tiet ä kehitykselle Valmistutt uani last entarhanopettajaksi sain viran päiväkodist a ja pääsin oppimaan ammatt iani käytännön tasolla. Aiempia kokemuksia minulla ei päiväkotityöstä ollut. Välillä olen kokenut sen hyväksi, en opiskellut t oimiakseni samalla tavalla kuin olin nähnyt t ehtävän, vaan jouduin hakemaan paikkaani ja työskentelytapojani käytännön t yöelämässä vastuuta kantavana työntekijänä. Työvuosien kartt uessa jouduin kyseenalaistamaan niitä malleja ja asioita, joihin päiväkodeissa t unnut tiin helposti ajautuvan. Se ajoi hakemaan lisää koulutusta ja perusteita niille asioille, joissa koin olevan kehit tämisentarvett a. Johdatus aikuiskasvatustieteeseen Emilia Hasa Teht ävä 3 A. Esimerkki oppimisprosessista, jota on edeltänyt kehitys tuo mieleeni kotityöt. On kolmilapsisen lapsiperheen kuopus, nuorin kolmesta siskoksesta. Ikäeroni vanhempiin sisaruksiini on huomatt ava. Muist an teinivuosista vierailut siskojeni kodeissa, sekä perheen yht eiset juhlapyhät . Toiset perheen jäsenet osallistuivat akt iivisest i yhteisten askareiden, kuten ruuan lait on ja siivouksen hoitoon, mutt a minua nuo askareet lähinnä ahdist ivat. Kuopuksena olin aina päässyt helpolla, enkä ollut tullut opet elleeksi esimerkiksi ruuan lait toa ollenkaan. Vanhemmat sisareni sättivät minua vapaamatkust ajuud esta, mutta todellisuude ssa minua kammott i koko kodinhoito. Osasin toki siivota ja pilkkoa vihanneksia, mutta koska minult a puuttui kokonaiskäsitys huushollin hoidost a, en osannut olla aloitt eellinen. Vasta kun perust in oman kodin, muut in mont a kertaa ja aloin kutsua kotiini vierait a, aloin hahmottaa kot italouden osasista kokonaisuuden, joka vaatii alituista huoleht imist a ja rutiineja. Opin laitt amaan ruokaa ja omaksuin aloitt eellisen, aktiivisen roolin myös perheemme yhteisissä tapahtumissa. B. Esimerkki oppimisesta, joka raivasi tiet ä kehitykselle on vaihto-opiskeluvuoteni Virossa, erityisesti viron kielen oppim inen. Puolisoni työn takia olin tutustunut muut amiin virolaisiin ihmisiin ja käynyt pari kertaa Tallinnassa. Virolaisten tuttujemme kanssa keskustelimme suomen kielellä. Heidän aksent tinsa oli hullunkurinen ja muut en Viro oli ennakkokäsitysteni perusteella samanlainen kuin Suo mi, mutta takapajuinen. Ennen vaihtoon lähtöä kävin viron kielen peruskurssin ja muut toni jälkeen jätin jäähyväiset äidinkielelleni ja päätin puhua vastedes virolaisten kanssa vain viroa. Alkuun roolit vaihtuivat t yystin. Tunsin oloni typeräksi vieraalla kielellä kommunikoidessa toisten sujuv ast i itseään ilmaisevien ihmisten parissa. Kielen oppiminen mahdollisti myös opiskelun paikalliskielellä. Opin tuntemaan virolaista kultt uuria, arvoja ja elämän tapaa. Kulttuurisokki oli valt ava ja monesti koin itse olevani takapajuinen. Opin kuit enkin myös peilaamaan omaa kulttuuriani, sen vahvuuksia ja heikkouksia, toisen kulttuurin valossa ja kehitin kulttuuriosaamistani. Uskon, et tä kielen oppim isella oli rat kaiseva merkitys t älle kehitykselle. Tuulikki Ku urne B) Oppiminen raivaa tietŠ kehitykselle Tietokonekammoisesta nettiesitteiden kirjoittajaks i Esimerkkih enkilšni on melkein 60-vuotias tyšelŠmŠssŠ oleva nainen, joka on erŠŠn yhdistyksen toiminnanjohtaja. Pari vuotta sitten Leila tuli elŠmŠnsŠ ensimmŠiselle verkkokurssille, kirjoittamisen kurssille. Samoihin aikoihin hŠn oli aloittanut tietokoneen kŠytšn aivan alkeista, eli opetteli tekstinkŠsittelyŠ, internettiŠ jne. Aluksi tekniikka ol i hankalaa, nettiyhteys katkeili vŠlillŠ ja hŠn meinasi jŠttŠŠ verkko-opiskelun sikseen. Opettajien kannustavista kommenteista hŠn sai ku itenkin puhtia jatkaa kurssi loppuun saakka . Kurssiarvioinissa hŠn kertoi, ettŠ opiskelua verkon vŠlityksellŠ olivat vŠlillŠ saatelleet saatanat ja perkeleet, mutta lo ppu hyvin, kaikki hyv in, hŠn oli tyytyvŠinen ja oli o ppinut paljon. Kokemuksesta innostuneena hŠn kŠvi vielŠ 2 muuta kirjoittamisen verkkokurssia. Leila on todella hyvŠ esimerkki elinikŠisestŠ oppimisesta. HŠn onkin tulossa puhumaan verkko-opiskelustaan koulutusorganisaationi v erkkoopiskelun seminaariin tŠnŠ syksynŠ. Verkkokursseilla opitut uudet taidot ovat muuttaneet hŠnen elŠmŠŠnsŠ: hŠn on tehnyt yhdistyksen nettiesitteet itse, eikŠ ole tarvinnut tilata esitettŠ mainostoimistolta kuten ennen. Oppimista edisti Leilan vahva oma motivaatio ja todellinen tarve, ei mikŠŠn ulkoa annettu vaatimus tai kŠsky oppia atktaitoja. TŠssŠ Leila-esimerkissŠ toteutuu mainiosti Vygotskyn teoria lŠhikehityksen vyšhykkeestŠ. Kursseilla Leila ki rjoitti erilaisia harjoituksia ja sai henkilškohtaista palautetta kouluttajilta ja muilta kurssilaisilta. Tukena olivat myšs kurssien oppimateriaalit ja kirjallisuus. Kurssilla Leila siis teki ens in avustettuna sen, minkŠ itsenŠisesti myšhemmi n tyšssŠŠn. Oppiminen tapahtui sosiaalisessa prosessis sa yhdessŠ toisten kanssa. Oppiminen todellakin raivasi tietŠ kehitykselle. A) Oppiminen seuraa kehityksen jŠljessŠ? Lukion matematiikan opiskelu Ğ pallo jalassa Lukion matematiikan opiskelu oli minulle esimerkki ns. huonosta oppimisesta, jossa pintapuolinen oppiminen seurasi kehitystŠ eikŠ mitŠŠn laadullista muutosta tapahtunut oman elŠmŠn hallinnassa, saati sitten yhteiskunnan kŠsittŠmisessŠ! Opin vain ulkoisen motivaation takia (pakko pŠŠstŠ matikan ehdoista lŠpi luk ion ensimmŠisen luokan jŠlkeen, ja sen jŠlkeen pakko saada vŠhintŠŠn 5 kursseista.) Omaa motivaatiota ei ollut, ja unohdin toisen asteen yhtŠlšt ja derivaatat pian kokeen jŠlkeen. EnkŠ ole niitŠ toistaiseksi tarvinnut opiskelussa, tyšssŠ enkŠ harrastuksissa. Matematiikanopiskelulla en kokenut voivani ratkaista mitŠŠn PA1 Johdatus aikuiskasvatustieteeseen Sanja Lenardic 011972284 TehtŠvŠ 3 Ku vaa k aksi k okemaasi tai h avainnoimaasi oppi mistilannetta tai –prosessi a a) se ll ainen , jossa oppim inen seuraa kehityksen jäl jessä Kut en artikkelissasi ”Kun juhani Jukola …” toit esiin Vygotskin ajatuksen hyvästä ja huonosta oppimisesta, voisi esimerkin a) sen perusteella nimetä huonoksi oppimiseksi. Itse en kuitenkaan olisi ihan sitä mieltä. Vaikka oppiminen tapahtuisikin kehityksen jäljessä, ei s e välttämät tä ole vain ”kehit ystasanteen” t äytt ämist ä tiet o- ja tait opalasilla … kai. Luulisin, ett ä kumpikin ruokkii toisiaan (kehitys oppimist a ja oppiminen kehitystä) mahdollisesti t ilanteiden, arvostust en tai milloin minkäkin syyn vaat imalla tavalla. En ihan osaa pukea ajat usta selkeäksi selvitykseksi, mutt a viittaisin esimerkkiini et enemisestä. Ajatt elen kehityksen ja oppimisen vuorot telust a vähän samoin kuin suunnasta. Se riippuu siitä kuka katsoo ja mistä vinkkelistä tai oikeastaan miksi. Lisäksi t ietyst i asiaan vaikuttaa t ilanne ja ympäristö. Jep … yritän selvent ää: Artikkelissasikin t oit esiin Jukolan uuden elämänkehikon, sen omaksumisen ja oppimisen uuden motivaat ion. Esimerkkisi voisi ajatella myös sit en, et tä elämänkehikon omaksuminen oli kehitt ymistä ja siitä seurasi uusi motivaat io lukemaan oppimiselle. Eli oppiminen seurasi kehitystä? Kehitykseen joht i mielest äni esimerkin tapauksessa erilaiset satt umukset ja tapahtumat, jotka osoitt ivat aiemman kehikon mahdot tomaksi. Uuden kehikon omaksumisen myötä kehittyi myös ymmärrys miksi olisi hyvä osata lukea. Ja näin siis syntyi motivaat io lukemaan oppimiselle. Aiemmin ajatus ”lukemisesta” ei ollut vältt ämätön Jukolan veljeksille ja siten siis irrallinen heidän todellisuude staan. Siispä kehit ys mot ivoi oppimiseen? Toisaalta en ole varma kuinka päin kehit ys ja oppiminen ovat tapahtuneet esimerkiksi vanhemman lapseni alkaessa ymmärtämään rahan merkityksen ja arvon. Onko e nsin tapahtunut kehit ys, joka on m ahdollistanut numeroiden oppimisen? Numeroiden oppiminen puolest aan ilmeni heti alkuun pojan vimmana piirrellä joka paikkaan kymmenit täin numeroita ja sit temmin toimittaa eri laskutoimituksia. Pian sen jälkeen leikittiinkin, aina ja kokoa ajan, kauppaleikkejä (halusi vain myydä). Siis johtiko laskemaan oppiminen siten kehit tyneempään leikkiin? Hmm… a) se ll ainen , jossa oppim inen raivaa kehi tykselle tietä Jos kerran laskemaan oppiminen joht i leikkien kehit tymiseen ja edelleen kasvavaan kiinnost ukseen, lähinnä kaupassa käyntien yhteydessä, rahan merkityksest ä ja sen arvosta. Niin silloinhan oppiminen on ruokkinut kehitystä. Eli poikani oppi laskemaan ja sen myötä kiinnostui yhä enemmän erilaisista numeerisist a t oimista ja asioiden/arvojen suhteist a. Tällä kertaa oppiminen motivoi kehitystä? - ”Jos palaut an kaikki nää pullot äiti, niin mä saan ainaki neljä euroa. Oho - sehän on koko kuukauden karkkiraha” - ”Tai sit äiti - s ittenhän voin käydä vaikka ostamassa sen hienon mersun. Se makso vain 3 euroa ja vielä jää yks karkkiin ... t ai jos sit laitan sen possuun. ” Tässä kohdin äiti vain vienosti toivoo, et tä se toinen puoli kehit yksestä johtaisi lähinnä sinne possuun. En kyllä osaa sanoa kumpi järjestys on p arempi. Jos määrittelemme oppimisen keinoksi saavuttaa kehitystä, irrallisiksi t iedon ja taidon palasiksi, joiden avulla ja joista kehit tyessä muodostetaan kokonaisuuk sia. Niin vaihtoehto b) vaikut taa paremmalta. Mutt a jos ajat ellaan, että kehit tyminen mahdollist aa, motivoi ja tuott aa siten oppimista, ei vaiht oehto a):kaan ole huono. Silloinhan kehitys on luonut ajatuksen ja oppiminen mahdollistaa sen ”käyt töönot on” ja samalla sen edellyttämät tiedot ja taidot. Mielestäni kumpikin järjest ys siten puoltaa paikkaansa meidän kunkin elämänkulussa. Anu Liukkonen 13.10.2003 KAKS I O PPIMIS TILANNETT A A. KEHITYS OPPIMINEN - pe rin teinen nŠ ke mys oppim isesta Tällainen perinteinen oppimistilanne, Vygotskyn mukaan kärjistetysti sanot tuna huono oppimist ilanne, missä oppiminen laahaa kehitysprosessin perässä on hyvin tuttu monessa organisaatiossa, kut en myös omalla t yöpaikallani. Oppimista ei juurikaan nähdä tilant eena, missä tapaht uisi laadullist a muutost a niin oppijassa itsessään kuin opett ajassa tai oppimis-ympärist össäkään. Oppiminen nähdään tietojen lat aamisena oppijan päähän ja t avoit teena on m äärällinen muutos oppijan tiedoissa, eli tietojen lisääntyminen. Itse olen törmännyt kyseiseen tapaan käsittää oppiminen työssäni työnopet tajana (perehdyt täjänä) suuressa t ietoliikennealan yrityksessä. Uuden työntekijän tullessa osastollemme, vastuullani on ollut työntekijän perehdyt täminen työssä vaadit taviin tietoihin ja t aitoihin. Aikaa tälle prosessille on kust annustehokkuut een t ähtäävässä organisaatiossamme varattu luonnollisestikin niukasti. Johdon int ressi on mahdollisimman nopealla aikat aululla saada aikaan tuottava työntekijä, jotta asiakkaille voit aisiin myydä laadukasta palvelua. Rekrytointiprosessin t arkoitus on varmist aa, että työntekijä on jo saavuttanut tietyn kehitystason, joka mahdollistaa tietojen vastaanottamisen. Oppimistilanne muodostuu s iis ennalta annet tujen tiet ojen siirtämisest ä vastaanottajalle, eli uudelle t yönt ekijä-raukalle, jolle ei jää muut a mahdollisuut ta kuin yritt ää painaa mieleensä mahdollisimman suuri osa häneen kohdistuvasta tietot ulvasta. Asioiden itse pureskeluun ja kyseenalaist amiseen ei todellakaan anneta mahdollisuutt a. Kahden viikon koulutusjakson jälkeen hänen tulisi sit ten olla valmis toistamaan oppimansa asiat. Mot ivaatio tällaisessa oppimistilant eessa on useinkin hukassa, mikä on turhaut tavaa sekä oppijalle ett ä itselleni opet tajana. A. OPPIMINEN KEHITYS - kehittŠ vŠ oppi minen Kehitt ävässä oppimistilanteessa, Vygotskyn mukaan hyvässä oppimist ilanteessa, kyse on siis jostain muusta kuin yllä mainit ussa tilant eessa. Oppiminen tällaisessa tilanteessa kulkee kehityksen edellä. Erot uksena perint eiselle oppimist ilanteelle, oppimist a ei nähdä mielestäni tilant eena missä oppijan päähän siirretään tietty määrä tietoja ja sillä selvä. En pysty nostamaan esille varsinaista jo tapahtunutt a esimerkkiä tällaisest a oppimist ilanteest a t yöpaikallani (sattuneista syist ä), mut ta ko. organisaat iossa voisi todellakin olla tarvett a panostaa oppimistilanteisiin, missä päämääränä olisi paitsi määrällinen myös laadullinen muutos sekä oppijassa, opett ajassa ett ä oppimisympärist össä eli koko toimintajärjestelm ässä. Tällä t arkoit an sitä, et tä oppimist ilanteen tavoite ei t ulisi olla pelkästään uuden työntekijän sopeut taminen työkult tuuriin ristiriidat tomast i vaan pyrkimyksenä t ulisi olla sellaisen t ilanteen luominen, missä koko työpaikalle tarjoutuisi mahdollisuus k ehittyä. Miksi uusi työntekijä ei saisi kyseenalaistaa vallitsevia toimintatapoja ja kysyä, miksi toimitaan niin kuin toimit aan ja eikö mahdollisest i olisi ehkä parempi toimia toisella tavalla? Koko yksikössä olisi terveellist ä t uulett aa vallitsevia toimintatapoja, pienet (tai suuret ) ristiriit atilanteet ja konflikt it voisivat olla aivan t ervetulleita. Kun uuden oppiminen käsit ett äisiin kiint eäksi osaksi koko toimintaympäristön eli oman työpaikan kehitt ymistä, tupakkahuoneessa kuuluv a mutina ja narina voisi vähentyä. Enkä t arkoit a tällä pelkästään uusia t yönt ekijöitä vaan myös yksikön vanhoja vuosikausia palvelleita ”konkareita”. Työmotivaatio varmast i kasvaisi jos työntekijöille annet taisiin mahdollisuus itse vaikut taa oman työnsä ja työyhteisönsä kehit tämiseen. Oppiminen raivaa tietŠ kehitykselle Olen aina hieman kammoksunut kaikenlaisia teknisiŠ vempaimia Ğ tietokone erilaisine ohjelmineen on ollut yksi kaikkein pelottavimpia. Pakon edessŠ jouduin kuitenkin aikoinani opettelemaan tietokoneen kŠyttšŠ. Aluksi pelkŠsin suunnattomasti, ettŠ teen jotain vŠŠrin ja jos en onnistu rŠjŠyttŠmŠŠn koko konetta, niin ainakin tuhoan joitain sen tŠrkeitŠ osia. Pikkutellen aloin kuitenkin ymmŠrtŠŠ koneen ja sen tavallisimpien ohjelmien logiikkaa. Huomasin myšs, ettŠ kone saattaa mennŠ tilttiin ihan itsekseen, eikŠ vika aina edes ole minussa. Opin myšs erilaisia kikkoja, joilla sain koneen taas toimimaan sen mentyŠ itsekseen tai saatuani sen tilttiin. YhtŠŠn konetta en ole tŠhŠn pŠivŠŠn mennessŠ rŠjŠ yttŠnyt. Minusta on tullut ehkŠ jopa hieman nšrtti Ğ opettelen mielellŠni uusia ohjelmia. EntisessŠ tyšpaikassani olin lopulta se henkilš, joka vastasi uusien tietoteknisten jŠrjestelmien kŠyttššnotosta ja jolta tultiin ensimmŠisenŠ kysymŠŠn apua atk-ongelmiin. Tyšpaikkani tosin koostui vain viidestŠ naisesta, joten tŠllŠ ei liene kuitenkaan syytŠ kerskua. Oppiminen seuraa kehityksen jŠljessŠ TŠmŠkin esimerkki liittyy entiseen tyšpaikkaani ja tietotekniikkaan. Inhosimme kollegani kanssa taloushallintoon liittyviŠ tšitŠ ja erityisesti reskontraohjelmaamme. Omaksi onnekseni tyšnkuvani muuttui niin, etten enŠŠ joutunut kyseistŠ ohjelmaa kŠyttŠmŠŠn. Kollegastani ja hŠnen inhostaan kyseistŠ ohjelmaa kohtaan en kuitenkaan pŠŠssyt eroon, olihan tyšpisteemme samassa huoneessa. Kollegani tottui siihen, ettŠ hŠn aina tarpeen tullen kysyi neuvoa ohjelmasta minulta. HŠn ei ikinŠ vaivautunut itse miettimŠŠn ratkaisuja tai opettelemaan ohjelman toiminnallisuuksia. Kun opiskelupaikkani varmistui, niin pŠŠtin lopettaa tyšsuhteen. Vasta tŠssŠ vaiheessa kollegani tajusi, ettŠ hŠnen todellakin olisi paras opetella inhoamansa ohjelman toiminnot, sillŠ en enŠŠolisi paikalla hŠntŠ neuvomassa. HŠnen motivaationsa herŠsi, ja hŠn oli vihdoin halukas oppimaan ohjelman kŠytšn. AIKUISKASVATUSTIEDE *KOLME KYSYMYSTÄ: 1) MITÄ? 2) MIKSI? 3) MITEN? MITÄ ON TIEDE? TUOTTAKAA PAREITTAIN 2-3 MIELESTÄNNE TÄRKEINTÄ ‘TIETEEN’ TUNTOMERKKIÄ MITÄ ON TIEDE? *YLEISPÄTEVÄN, PUOLUEETTOMAN TOTUUDEN ETSIMISTÄ JA PUOLUSTAMISTA? *JÄRJESTELMÄLLISTÄ, TARKKAA JA KURINALAISTA HAVAINTOJEN TEKOA JA PÄÄTTELYÄ? *ANNETUN KRIITTISTÄ EPÄILEMISTÄ? *MUTTA MITEN VOIMME TIETÄÄ, ETTÄ JUURI MEIDÄN TOTUUTEMME ON PAREMPI KUIN JONKUN TOISEN? *TIETEEN NIMISSÄ ON TEHTY PALJON PAHAA: ATOMIPOMMISTA VAMMAISTEN STERILOINTIIN MIKÄ TIETEESSÄ ON MIELENKIINTOISTA? *TUTKIJAT OVAT IHMISIÄ, JOILLA ON TAUSTANSA JA OLETUKSENSA - KAIKKI HAVAINNOT OVAT SUODATETTUJA, TULKITTUJA, ‘TEORIAPITOISIA’ *TUTKIJAT SIIS RAKENTAVAT ELI KONSTRUOIVAT ‘TOTUUKSIAAN’ *TIETEEN PARADOKSI: JOS ‘TOTUUDET’ OVAT KONSTRUOITUJA, ONKO NIILLÄ MITÄÄN VÄLIÄ - ONKO TIEDE VAIN KILPALAULANTAA? NELJÄ TUOMARIA 1. PERINTEINEN REALISTI: ‘Minä tuomitsen niin kuin todella tapahtuu’ 2. RADIKAALI KONSTRUKTIVISTI: ‘Minä tuomitsen niin kuin minusta näyttää’ 3. SOSIAALINEN KONSTRUKTIONISTI: ‘Kun minä tuomitsen tietyllä tavalla, asiat tapahtuvat sen mukaisesti’ 4. KULTTUURIHISTORIALLINEN INTERVENTIONISTI: ‘Minä tartun kummallisuuksiin, etsin niille syitä ja koetan muuttaa tilannetta paremmaksi - samalla saan selville, miten systeemi toimii’ LUE ARTIKKELI: “NELJÄS TUOMARI: TOIMINNAN TEORIA JA TODELLISUUDEN SOSIAALINEN KONSTRUOINTI” http://www.edu.helsinki.fi/activity/people/engestro/ KOTITEHTÄVÄ 4 *MITÄ RYHTYISIT TUTKIMAAN, JOS SAISIT VAPAAT KÄDET VALITA? *KUVAA LYHYESTI ITSEÄSI KIINNOSTAVA TUTKITTAVA ILMIÖ JA MUOTOILE KIINNOSTUKSESI ONGELMANA Kot itehtävä 4. Sanna Kaunisvirta Mitä ryhtyisit tutkimaan, jos saisit vapaat kädet valita? Enit en minut tällä hetkellä kiinnostaisi t utkia sitä, miksi Arnold Schwarzenegger tuli valituksi Kalifornian kuvernööriksi? Mitkä t ekijät ovat vaikutt aneet tähän, keitä ovat ihmiset, jotka pit ivät Schwarzeneggeriä parhaana vaihtoeht ona? En ole kovin tarkkaan perehtynyt Kalifornian kuvernöörin vaaleja edeltäneeseen vaalikamppailuun, esimerkiksi siihen, keitä oli ehdokkaana, mitä ehdokkaat lupasivat ja millaisen kampanjan Schwarzenegger kävi? En ole myöskään kuulut yhtäkään kokonaista puhet ta, jonka Schwarzenegger on pitänyt , enkä ole perehtynyt siihen, millaisen kuvan hän on itsestään kuvernööriehdokkaana antanut . Onko hän ollut ehdokkaista vakuuttavin ja asiansaosaavimman oloinen? Vaikka minulla ei siis itse asiassa ole juurikaan t ietoa Schwarzeneggeristä poliitikkona, hänen valintansa kuvernööriksi vaikut taa jotenkin huvit tavalta ja siksi mielenkiint oiselta. Kokonaisuudes saan Kalifornian kuvernöörin vaaleissa olisi paljon mielenkiintoisia tutkimusaiheita. Millaisen kampanjan Schwarzenegger kävi ja mitkä ovat ne tekijät , jotka nost ivat hänet kuvernööriksi? Miksi äänestysprosent t i jäi niin matalaksi? Ketkä äänest ivät Schwarzeneggeriä, ikä, koulutustausta, ammat t i, brut totulot jne. Näitä kysymyksiä koskevaa informaat iota voi olla jo paljon saatavillakin. Minun tutkimusongelmani voisi kuitenkin olla: Ketkä äänest ivät Schwarzeneggerin Kalifornian kuvernööriksi ja miksi? Kot itehtävä 4 Anu Liukkonen 20.10.2003 TUT KITTAVA ILMI…: ÓIDOLS ĞPANIIKKIÓ MTV 3:lla st artannut kansainvŠlisen formaat in mukaan tuotet tu Idols on herŠt tŠnyt suomalaiset kŠymŠŠn epŠtavallisen vilkast a keskustelua ohjelman luonteesta. Keskustelua on kŠyt y paitsi media-ammat tilaisten toimesta useissa keskusteluohjelmissa myšs kansalaisten eli kyseisen ohjelman kohdeyleisšn toimesta mm. lukuisilla internet in keskustelupalstoilla, puhumat takaan kahvihuonekeskusteluista. Mielenkiintoiseksi käydyn keskust elun tekee sen kaht iajakoisuus. Varmasti eniten ja näkyvämmin on pohdit tu ja krit isoitu Idols -tuomareiden antaman palautt een suorasukaisuut ta, jopa julmuutt a ja tämän palautt een vaikutusta nuorten koelaulajien psyykeeseen. Mielenkiintoisinta tässä ohjelman herät täneessä keskustelussa ei mielestäni kuitenkaan ole ollut tämä kyseisen formaatin pintapuoleen kiinnit tyvä keskustelu (eli onko se krit iikki liian julmaa ja osaavat ko ne ihmiset laulaa vai eivät ) vaan hieman taka-alalla käyty pohdinta siitä, onko tämän tyyppisen ohjelmaformaat in esitt äminen yleensäkään moraalisesti oikein. Esimerkiksi TV1:n Voimala-ohjelmassa käyt iin aiheesta keskustelua otsikolla ”Riisu vaat teet, laula pieleen, häpeä t yhmyyt täsi! Miksi TV yllyt tää törkeään vahingoniloon?”. Mielenkiintoisin keskustelu ohjelmassa mielestäni käyt iin siitä, kenen vast uulla tällaisen ohjelman vaikutusten ihmisiin voidaan katsoa olevan. Ohjelmassa mukana olleen lääkärin mukaan, kat sojille sälytet ään nykyään aivan liikaa vastuuta omista katselutot tumuksistaan. Tuot tajan näkemys oli lähinnä, et tä ken ei halua katsoa sulkekoon television. Vastakkain on siis kaksi näkemystä; yhtäältä näkemys television kat selijoista holhot tavina (yksilö ei t iedä mikä on it selle parhaaksi), toisaalta t ietoisina kulut tajina, jotka t iet ävät mitä haluavat (yksilö osaa suodattaa tarjonnasta sen mikä on hänelle itselle parhaaksi). Huomat takoon, ettei puhe ollut ainoastaan lapsikat sojista, jotka ovat suuremman ”suo jelun” tarpeessa vaan myöskin ihan meistä ”aikuisista” tv:n katsojista. MIELESSÄNI HERÄÄVIÄ KYSYMYKSIÄ ONGELMA A. Kuka siis t ietää, mikä on television kat selijalle parhaaksi? Entä mikä on pahast a? B. Onko jokaisen omalla vastuulla se, mitä televisiosta tulee katsot tua, millaisia tulkintoja ohjelmasisällöistä tekee ja miten se kent ies vaikut taa omaan toimintaan? C. Voiko ihmisiin luot taa vai tuleeko heitä holhota ja suojella t elevision pahoilta vaikutuksilta? D. Entä kenellä sit ten on oikeus (ja pätevyys) holhota? E. Paljon puhutaan m edialukutaidosta, mut ta mitä se oikeastaan on ja voiko sitä opet taa? Satu Vuorio 20.10.2003 Mitä ryhtyisin tutkimaan? Haluaisin tutkia maahanmuut tajanaist en ammat t io piskeluun vaikut taneita syitä, ammat t iident iteet in kehittymistä ja suomalaiseen t yöyht eisöön sopeutumista. Lähtökohta: Suomeen on vasta 1990-luvun aikana saapunut isompia maahanmuut taja- ja pakolaisryhmiä (suurimpina ryhminä ehkä inkeriläiset ja somalit). Hiljalleen hyvin homogeeninen yhteiskunt amme on siis muuttumassa kansainvälisemmäksi ja monikulttuurisemmaksi. Muutos on alkanut näkymään myös erilaisissa oppilaitoksissa ja työyhteisöissä, t osin hyvin hitaasti. Oma kiinnostukseni kohdistuu lähinnä maahanmuuttajanaisten kouluttautumiseen eli miten sellaisesta kult tuurista tulleet naiset, joiden ent isessä kot imaassa naist en ammat t iin koulut tautuminen on harvinaista tai jopa ”paheksuttavaa”, ovat sopeutuneet suomalaiseen, hyvin koulutuskeskeiseen yhteiskuntaan? Tut kisin siis sellaisia naisia, jotka ovat Suo messa koulut tautuneet ja opiskelleet it selleen ammat in. Kiinnostavaa olisi selvit tŠŠ, mitŠ syitŠ naiset antavat opiskelulleen Ñ onko opiskelu esimerkiksi kapinaa omaa kultt uuria vastaan vai ainoast aan keino sopeut a uuteen yhteiskunt aan, miksi he ovat valinneet t ietyn ammat in, johon haluavat valmistua, mitŠ odot tavat t yšltŠ/ tai miten tyšhšn sopeutuminen on sujunut? LisŠksi oleellista olisi selvit tŠŠ, miten oman kult tuurin edus tajat ovat suhtautuneet naisten opiskeluun ja tyšssŠkŠyntiin ja kuinka suomalaiset ovat suhtautuneet tyšpaikoilla maahanmuuttajanaisiin. Tiivistetyst i tutkimusongelman voisi ilmaista kysymyksellŠ: Miten maahanmuut tajanaiset muodost avat/ konst ruoivat oman opiskelija- ja ammat t i-ident iteet t in sŠ? QuickTime™ and a TIFF (Uncompressed) decompressor are needed to see this picture. Kot itehtävä 4 Hannamari Halinen 011784645 Tutkit tava ilmiö: Haluaisin tutkia työhönkäytet tävän ajan ja perheen kanssa vietet tävän ajan suhdet ta, ja niitä syitä, jotka saavat perheen isät ja äidit joustamaan ajankäyt össä työnantajansa edun mukaisest i. Samaan aikaan t iedostetaan lasten tarve saada viet tää enemmän aikaa vanhempiensa kanssa. Missä piilee syyt sellaisiin yht eiskunnan rakenteisiin, jotka uhkaavat tulevaisuud en hyvinvoint ia suuressa mit takaavassa? Tutkimusongelma: Mikä on enemmän kuin normaali? (suhteessa työnteon/vapaa-ajan määrään) Mitä on työlle ”uhrautuminen”? Mitä perheellinen t yölle uhrautuja saavut taa? (suhteessa itselleen/yhteiskunnan näkökulmasta, isä/äit i) Koetaanko uhrautumista, vai onko se t ietoinen valinta? Miten yhteiskunta tukee työssäkäyvien perheellisten perhe-elämän hyvinvoint ia? Miksi arvovalinnat eivät päde suhteessa työhönja perheen kanssa vietet tyyn aikaan? (mikro- ja makrotaso) NELJÄ TUOMARIA 1. PERINTEINEN REALISTI: ‘Minä tuomitsen niin kuin todella tapahtuu’ 2. RADIKAALI KONSTRUKTIVISTI: ‘Minä tuomitsen niin kuin minusta näyttää’ 3. SOSIAALINEN KONSTRUKTIONISTI: ‘Kun minä tuomitsen tietyllä tavalla, asiat tapahtuvat sen mukaisesti’ 4. KULTTUURIHISTORIALLINEN INTERVENTIONISTI: ‘Minä tartun kummallisuuksiin, etsin niille syitä ja koetan muuttaa tilannetta paremmaksi - samalla saan selville, miten systeemi toimii’ *MILLAISIA TUOMAREITA TUTKIJAT OVAT VASTAUKSISSANNE KOTITEHTÄVÄÄN 4? *EN LÖYTÄNYT YHTÄÄN INTERVENTIONISTIA VASTAUKSISTA MIKSI? AIKUISKASVATUSTIEDE *KOLME KYSYMYSTÄ: 1) MITÄ? 2) MIKSI? 3) MITEN? 1. MITÄ ON AIKUISUUS? Toimijuus ja toiminta 2. MITÄ ON KASVATUS? Suunta: yksi vai monta väylää; ylös vai sivulle; kuka määrää? Oppimisen ja kehityksen suhde: kumpi kulkee edellä? 3. MITÄ ON TIEDE? Realismi, konstruktivismi, kulttuurihistoriallinen interventionismi LOPPUTEHTÄVÄ *KOKOA YHTEEN TUOTTAMASI KOTITEHTÄVÄT *LUE NE UUDELLEEN *KIRJOITA LOPPUUN 1-2 LIUSKAN MITTAINEN POHDINTA SIITÄ, MITÄ VASTAUKSESI KERTOVAT OMASTA SUHTEESTASI AIKUISKASVATUSTIETEESEEN: MITÄ OLET SIITÄ HAKEMASSA, MIKSI JA MITEN?