Transcript Anneli Niikon tulkinta fenomenografisen analyysin vaiheista kirjassa Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa (Joensuun yliopisto 2003) Vaihe 1 Tutkija perehtyy aineistoonsa.

Anneli Niikon tulkinta
fenomenografisen analyysin
vaiheista kirjassa
Fenomenografia
kasvatustieteellisessä
tutkimuksessa (Joensuun
yliopisto 2003)
Vaihe 1
Tutkija perehtyy aineistoonsa. Litteroinnin jälkeen hän lukee aineiston
huolella läpi useita kertoja. Tällä tavoin tutkija yrittää rakenteistaa
päässään aineistoa silmällä pitäen tutkimusongelman kannalta tärkeitä
ilmaisuja. Aineistoon perehtymisvaiheessa tutkijalle muodostuu kuva
siitä, mitkä ilmaisut ovat relevantteja ja mitkä taas vähemmän tärkeitä.
Ensimmäisen (tai ensimmäisten) lukukertojen jälkeen tutkija on
hahmottanut aineiston jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi, jonka
ymmärryksen hän alkaa eritellä yksityiskohtia. Tällöin tutkija alkaa
etsiä merkitysyksiköitä tekstistä. Tekstistä löydetään ilmauksia, jotka
ovat tyypillisiä kerätylle aineistolle. Koko litteroitu tekstiaineisto
jaetaan merkitysyksikköihin pitäen päätähtäimessä kokoajan
haastateltavien lauseet eikä ne tuottaneet henkilöt. Katse siirretään
haastateltavista merkityksiin riippumatta siitä, ovat ne peräisin samalta
haastateltavalta vai ei. Kuten sanottu sama haastateltava voi esittää
useammanlaisia ilmauksia. Aineistossa olevia ilmauksia aletaan
jakamaan huomioimatta tässä vaiheessa sitä, kuka ne on sanonut.
Aineiston ilmaukset dekontekstualisoidaan eli otetaan irti sanojansa
kontekstista ja selvitetään sen yhteys ja ero toisiin ilmauksiin, joita on
sanonut toinen tai sama haastateltava. Se voi tapahtua ihan
konkreettisesti niin, että ilmaukset printataan eri lapuille, joita
asetellaan suhteessa toisiinsa pöydällä tai tietokoneen näytöllä.
Vaihe 2
Tutkija pyrkii teoreettisella tasolla hahmottamaan merkitysyksikköjen
suhteen toisiinsa asetetun tutkimusongelman ja siihen liittyvän
teoriataustan perspektiivistä. Tästä perspektiivistä käsin
merkitysyksiköt lajitellaan ja ryhmitellään teemoiksi. Merkitysyksikköjä
(ts. merkityksellisiä ilmauksia) vertaillaan toisiinsa samanlaisuuksia ja
erilaisuuksia ja joskus myös poikkeustapauksia. Tässä ryhmittelyssä
jotkut ilmaukset voivat osoittautua tärkeimmiksi kuin toiset. Olennaista
fenomenografisessa analyysissä on, että luokittelu ja ryhmittely
nousee aineistosta eikä merkitysyksikköjä laiteta valmiiseen jo ennen
aineisto olemassa olevaan luokittelurunkoon. Vaikka aineiston
analyysin taustana on tutkijan teoreettinen perspektiivi silti aineistolle
on annettava mahdollisuus ”puhua”. Teoriaa ei pidä pakottaa
aineistoon ja vice versa. Tutkijan on yritettävä sulkeistaa omat
teoreettiset ja henkilökohtaiset ennakkokäsitykset asiasta niin paljon
kuin se on mahdollista ja sukeltaa informanttien elämismaailmaan.
Niikon mukaan tutkittavien maailmaan pääseminen edellyttää tutkijalta
empaattista asennetta, jotta hän voisi rehellisesti yrittää ymmärtää
tutkittavien antamia ilmauksia. Tutkijan tulee myös jatkuvasti tarkkailla
ja haastaa omia käsityksiään suhteessa aineistoon.
Vaihe 3
Kolmannessa vaiheessa ryhmiksi ja teemoiksia järjestetyt
merkitysyksiköt käännetään kuvauksen kategorioiksi. Kuvauksen
kategoriat ovat tutkijan tekemiä konstruktioita aineiston ja oman
esiymmärryksensä pohjalta. Toinen tutkija voi saada aikaan samasta
aineistosta toisenlaisten kuvauksen kategoriat tulosavaruuksineen.
Siksi muodostettuja kuvauksen kategorioita ei voi arvioida (validiteettimielessä) sillä perusteella, miten hyvin se heijastavat (tai ovat
korrespondenssissa) haastateltavine subjektiivista todellisuutta, koska
niiden lähteenä on tulkittavien subjektiivisen todellisuuden lisäksi
myös tutkijan subjektiivisuus. Niikon mukaan yksittäisen kuvauksen
kategorian tulisi olla selkeässä suhteessa niin toisiin kategorioihin
kuin tutkittavaan ilmiöön (käsityksiin asiasta X). Kukin kategorian tulisi
kertoa jotakin erilaista tietystä tavasta kokea ilmiö. Kategorioiden rajat
tulisi tehdä niin, etteivät ne mene limittäin ja että kaikille ilmauksille
löytyy kuvauksen kategoria. Kuvauksen kategorioita jouduttaneen
muokkaamaan tässä vaiheessa useaan kertaan, jotta nämä kaksi ehtoa
täyttyisivät. Joidenkin aineistojen kohdalla analysointi päättyy tähän.
Monesti analysoinnissa edetään vielä seuraavaan vaiheeseen.
Vaihe 4
Neljännessä vaiheessa kuvauksen kategorioita yhdistetään
laajemmiksi ylätason kuvauksen kategorioiksi. Näin
muodostetaan tulosavaruus, jossa kategoriat asetetaan
suhteessa toisiinsa hierarkkisesti, vertikaalisesti tai
horisontaalisesti. Horisontaalisessa tulosavaruudessa
kuvauksen kategoriat ovat tasavertaisessa suhteessa toisiinsa.
Vertikaalisessa tulosavaruudessa kuvauksen kategoriat
laitetaan järjestykseen jonkin aineistosta nousevan kriteerin
perusteella. Tämä kriteeri ei kuitenkaan laita kategorioita
paremmuusjärjestykseen. Hierarkkisessa tulosavruudessa taas
jotkin kuvauksen kategoriat ovat kehittyneempiä kuin toiset
kriteerillä joka tulee tutkijan teoreettisesta viitekehyksestä.