Transcript lapsi_ja_perhe

Esitelmä Diakoniapäivillä Kuopiossa perjantaina 5.10.2012
Jari Sinkkonen
LT, lastenpsykiatrian dosentti
Pelastakaa Lapset
Turun yliopisto
Mikä on perhe?
 On ydinperheitä, yksinhuoltajaperheitä, uusperheitä,
sateenkaariperheitä…
 Se aikuisten ja lasten joukko, joka syö samasta
jääkaapista?
 Lapsen kannalta olennaista on, että perhe tarjoaa
hänelle mahdollisuuden
a) solmia turvallisia kiintymyssuhteita
b) kasvaa yhteisössä, jossa on kaksi sukupolvea, lapset
ja aikuiset
Vanhempien hyvä parisuhde –
lapsen ”paras koti”?
 Hyvän parisuhteen ominaisuuksia
1. Irrottautuminen lapsuudenperheestä
2. ”Me-hengen” luominen: mietitään, mikä on hyvää
3.
4.
5.
6.
7.
8.
sinulle, minulle ja yhteiselle liitolle
Kaikesta voi ja saa puhua mutta ei ole pakkoa
Kyky sietää läheisyyttä ja riippuvuutta (joka aktivoi aluksi
lapsuudenkokemuksia)
Huumori!
Että muistaa, millaiseen ihmiseen aikanaan rakastui
(vaikka vuodet vierivät)
Seksuaalisuhteen tuoreena ja elävänä pitäminen
Liitto on ensisijainen, lapset tulevat ”siipeilemään”
Parisuhteen hormonijärjestelmät
 Testosteroni, ”miessukuhormoni” on sukupuolisen
halun hormoni sekä naisilla että miehillä
 Dopamiini on rakastumisen, mielihyvän ja
riippuvuuksien hormoni (”en voi elää ilman häntä”).
Dopamiini aktivoi, ”antaa virtaa”
 Oksitosiini, sitoutumisen neuromodulaattori. Se on
tekemisissä hellyyden, luottamuksen ja
turvallisuudentunteen kanssa
 Joskus järjestys oli dopamiinista testosteroniin ja siitä
oksitosiiniin, nykyisin muukin järjestys on
mahdollinen…
Lapsen kiintymyssuhteet
 Lapsi tarvitsee kokemuksen, että on itseään
vahvempien aikuisten hoivissa
 Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun lapsi elää
ennakoitavassa maailmassa ja voi tuoda
vuorovaikutukseen kaikenlaiset tunteet
tarvitsematta pelätä rangaistusta
 Välttelevästi kiintynyt lapsi on joutunut
tukahduttamaan ennen muuta kielteisiä tunteitaan
 Ristiriitaisesti kiintynyt lapsi hallitsee
arvaamattomaksi kokemaansa ympäristöä
voimakkailla tunteenpurkauksilla
Rajattomat lapset – pikku
tyrannejako?





Suomalainen kasvatusperintö on ollut välttelevä
Lasta ei saanut kehua, ettei tämä ylpisty
Lapsen fyysinen hyvänä pitäminen oli vähäistä
Kiukutella ei saanut, piti olla ”reipas”
Nykyisin pyritään suojelemaan lapsia pettymyksiltä;
vanhempien toive on ”ikuinen sunnuntai” 
monimutkaisia laulu- ja tanssiesityksiä, kun on pakko
rajoittaa
 Lapset joutuvat ottamaan vallan ja luomaan itse itselleen
turvallisuuden illuusion silloin, kun vanhemmista ei siihen
ole
 Käyttäytyvät manipulatiivisesti ja tunnepitoisesti
Isyydestä I
 Miehen antautuminen isyyteen on hyväksi sekä
hänelle itselleen, lapsille että puolisollekin
 Isäksi tuleminen on mutkikas prosessi, jossa
aktivoituvat lapsuudenaikaiset suhteet äitiin ja
varsinkin isään
 Miehessä tapahtuu erilaisia hormonaalisia muutoksia
raskauden ja vauvan syntymän aikoihin
(testosteronitaso laskee, prolaktiinin ja vasopressiinin
tasot kohoavat)
 Mieskin voi masentua odotusaikana ja vauvan
synnyttyä
Isyydestä II
 Lapselle on eduksi, jos hän saa kokea sekä naisen että




miehen epäseksuaalista rakkautta
Isä ja äiti tuntuvat ja tuoksuvat erilaisilta; heillä on
erilainen ääni, erilaiset liikkeet, ilmeet, leikit ja kujeet
Lapsi tutustuu kahteen erilaiseen suhteessa olemisen
tapaan ja tekee tiedostamattaan vertailuja niiden
välillä
Äiti tuo turvallisuudentunnetta lohduttamalla ja
olemalla lähellä; isä on lapselle luottavaisen
tutkimisen tuki
”Äiti repun mulle täytti, isä ilmansuunnat näytti”
Isyydestä III
 Isät ovat usein erinomaisia leikkijöitä
 Isä lujittaa poikansa maskuliinisuutta ja tyttärensä




feminiinisyyttä
Isä on tärkeä lapsen tiedollisen kehityksen tuki
Erikoisen tärkeä isän rooli on sukupolvien välisen rajan
kannalta (”rajojen raja”)
Isä vetää puolisonsa aikuiseen parisuhteeseen ja
seksuaalisuuteen  äidistä tulee lapsen silmissä myös
nainen, ja isästä myös mies
Sukupolvien välinen raja askarruttaa ja harmittaa lasta: jos
hän ei pysty lyömään kiilaa vanhempien väliseen
suhteeseen, hänen on pakko sietää oma pienuutensa ja
etsiä keinoja pienuuden surkeudesta selviämiseksi
Entä ne kuuluisat rajat?
 Jos lapsi varttuu perheessä, jossa sukupolvien välinen
raja on selkeä ja enemmän tai vähemmän
loukkaamaton, hänen ei tarvitse kyseenalaistaa
kaikkea, mitä vanhemmat sanovat
 Rutiineista on suurta hyötyä
 Rajan asettaminen on yritys estää lasta joutumasta
pulaan, sillä hän ei vielä pysty ennakoimaan vaaroja ja
toimii impulsiivisesti
 Vanhemman ei pitäisi koskaan joutua valtataisteluun
lapsen kanssa
Entä jos on vain yksi vanhempi?
 Perheessä asuvien aikuisten lukumäärä ei välttämättä
ole keskeinen kysymys lapsen hyvinvoinnin kannalta:
äiti/isä voi olla henkisesti poissa vaikka on fyysisesti
paikalla
 Ns. triadinen kyky on tärkeä, so. aikuisen kyky
ylläpitää käsitystä lapsesta äidin, isän ja itsensä
muodostamassa kolmiossa silloinkin, kun on vain yksi
vanhempi
 Yh-vanhemman haasteena on säilyttää aikuisuutensa
ja seksuaalisuutensa ja ylläpitää sukupolvien välistä
rajaa
Lapset tarvitsevat rauhaa
 Lasten kasvattaminen on ”ongella olemista”, ts. lapsen
aitoa kuuntelemista ja hänen tilanteeseensa
eläytymistä ja ratkaisujen tekemistä syntyneen
ymmärryksen pohjalta
 Kasvatusvinkeistä ei ole mitään hyötyä
 Ongelmana on ärsykkeiden liiallinen määrä, lasten
ylikuormittuminen ja stressaantuminen
 Lapset tarvitsevat ”suloista joutenoloa”, josta syntyy
leikki ja leikistä edelleen luovuus ja kokemus
todellisesta itseydestä ja autonomiasta