Transcript Kasvupaikkatyyppiluokitus

Kasvupaikkatyyppiluokitus
• Kasvupaikkatyypit
• Metsätyypit
Jarkko Juutila
Kasvupaikkaluokituksen
perusteita
 kasvupaikan
puuntuotoskyky eli viljavuus
riippuu monista tekijöistä
= kasvupaikkatekijät
 Ilmasto (sade- ja lämpöolot)
 Maaperä (vesi- ja ravinnetalous)
Primääriset ja sekundaariset
kasvupaikkatekijät
1. Primaariset
kasvupaikkatekijät
 kasvupaikan pysyviä
ominaisuuksia
 (maaperän ominaisuudet)
2. Sekundaariset
kasvupaikkatekijät
 muuttuvat lyhyellä
aikavälillä
 ns. häiriötekijät,
 metsäpalo, myrsky
 myös ihmisen toimet
Metsätalousmaiden luokitus
Metsätalousmaat jakautuvat neljään pääluokkaan
 kriteerinä tuottokyky, m3 / ha / v
 metsämaalla vuotuinen keskikasvu 80 – 100 vuoden
kiertoajalla on vähintään 1 m3 / ha
 voidaan harjoittaa metsätaloutta
 kitumaalla 100 vuoden kiertoajalla
kasvu 0,1 – alle 1,0 m3 / ha / v
 esim. karut suot
 joutomaalla kasvu alle 0,1 m3 / ha / v
 (puuttomat tai harvapuustoiset alueet)
 muut metsätalouden maat
 esim. varastopaikat, metsätiet, sorakuopat ym…
Kasvupaikkaluokituksen
historiaa Suomessa
 1700-luvulla jako alaviin, tuoreisiin, kuiviin
kankaihin sekä korpiin ja rämeisiin
 A.G Blomqvistin tuotostaulukot 1870
 Valtapituuteen perustuva luokitus 1800-luvulla
 uudelleen 1980-luvulla
Metsätyyppiteoria
 Aimo Kaarlo ( A.K. )
Cajander ( 1879 – 1943 )
 Metsätieteilijä, professori
 Kansanedustaja, ministeri
 Metsätyyppiteorian kehittäjä
A.K. Cajanderin metsätyyppiteoria
”Ueber Waldtypen” 1909
 kasvilajien levinnäisyyteen vaikuttavat niiden
kasvupaikkavaatimukset
 kasvupaikalle valikoituvat sille sopivat, kasvien
välisessä kilpailussa menestyvät lajit
– kehitys kohti ns. normaalitilaa
 kasvillisuus kehittyy lajistoltaan säännönmukaiseksi
 kasvillisuus kuvastaa kasvupaikan hyvyyttä:
 lajikoostumus  kasvupaikan lajisto
 kasvien ulkoasu  koko, väri, kukinta..
Metsäkasvillisuus kasvupaikan
ravinteisuuden kuvaajana
Lehtomainen kangas
 rehevä
Kuivahko kangas
 karu
Metsäkasvillisuus
1. Kasvillisuuskerrokset




Pohjakerros – sammalet, jäkälät
Kenttäkerros – varvut, ruohot ja heinät
Pensaskerros
Puusto
2. Opaskasvi – tiettyä minimiravinteisuutta vaativa
kasvi
 ravinteisuuden ilmentäjä, indikaattorikasvi
3. Nimikkokasvi, esim. mustikka

kasvupaikalla yleinen, vallitseva kasvilaji
Kasvillisuuskerrokset – pohjakerros
Pohjakerros: sammalet, jäkälät
Kuvassa: seinäsammalta
Kasvillisuuskerrokset – kenttäkerros
• Kenttäkerroksen varvustoa
• Pääasiassa mustikka, myös puolukkaa
Kasvillisuuskerrokset
– puusto ja pensaskerros
• OMT rehevä rinne (=Lehtomainen kangas käenkaali-mustikkatyyppi)
• Pensaskerroksessa pihlajaa, leppää, tuomea
• Puusto monilajinen ja -kerroksinen sekapuusto
Kasvillisuuskerrokset
– puusto ja pensaskerros
Kuivahkon / tuoreen kangasmetsän pensaskerrosta
 Pääasiassa pihjaja ja kataja
Kasvillisuuskerrokset
– puusto
Puusto kuusivaltaista kasvatusmetsää
Kangasmetsät ja suot
Kangasmaat:
 vähintään 75 %
peittävyydestä
kangasmaiden kasvillisuutta
Suot:
 pintakasvillisuudesta
yli 75 % suokasveja
 turvekerros yli 30 cm
 jos turvekerros alle
30 cm -> soistuma
Metsäkasvillisuusvyöhykkeet
( Lehto- Leikola, 1987 )
• kussakin vyöhykkeessä
suurilmasto ja
metsäkasvillisuuden
yleispiirteet verrattain
yhtenäiset
Esimerkiksi tuore kangas:
• Etelä-Suomessa
ei esiinny kanervaa
– pohjoisessa kyllä, lisäksi
suopursua, variksenmarjaa
ja juolukkaa,
jotka etelässä ovat
suokasveja.
Nimikkokasvit
Metsätyyppien nimien lyhenteet tulevat
nimikkokasvien tieteellisistä nimistä.

O - Oxalis –käenkaali eli ketunleipä

V- Vaccinium – puolukka

M - Myrtillus – mustikka kukka

Ma - Maianthemum - oravanmarja

De - Deschampsia - metsälauha

F - Filices - saniaiset

L - Ledum - suopursu

He - Hepatica - sinivuokko

E - Empetrum - variksenmarja

U - Vaccinium uliginosum juolukka

G - Geranium –kurjenpolvi kukka

Fi - Filipendula - angervo

Py - Pyrola - talvikki

H - Hylocomium – seinäsammal

C - Calluna - kanerva

Cl - Cladina - poronjäkälä

D - Gymnocarpium dryopteris metsäimarre
Kasvien nimistä linkit nettikuviin
Metsätyypit
kasvupaikkatyypeittäin
Tuoreen lehdon
pintakasvillisuutta
Lehtopensaita
Lehtopensaita
• taikinanmarja
Lehtorinne – tuore lehto
Kostea lehto – tihkupinta
Lehdot
Lehtometsä
• Kadermo
• Hangon saaristo
Kasveja mm.
• kielo
• lehtomaitikka
• taikinanmarja
Puusto
• mänty
• koivu
• tammi
Lehtomainen kangas (OMT)
Käenkaali-mustikkatyyppi
Lehtomaisen kankaan
kasvillisuutta
Tuoreen kankaan
kasvillisuutta
Tuore kangas (MT)
mustikkatyyppi
Pohjakerros
 seinäsammal
Kenttäkerros
 mustikka
Iso kuva:
 Tuoreen
kankaan
varvustoa
Tuore kangas –
kuusivaltainen puusto
Tuore kangas – MT
 Tuoreen
kankaan
kasvatusmetsä
harvennus
hakkuun
jälkeen
Kuivahko kangas (VT)
pohja- ja kenttäkerrosta
Kuivahko kangas ( VT )
Kuivahko kangas ( VT )
Kuivan kankaan kasvillisuutta
Pohjakerros
• jäkälää ja
• seinäsammalta
Kenttäkerros
• kanervaa,
• puolukka,
• niukasti ruohoja
Kuiva kangas
 Männyn
luontainen
uudistuminen.
Kuivan kankaan (CT)
varttunutta männikköä
Kuiva kangas
– mäen päällys
Karukkokangas
Turvemaat ( suot )
1. Puuttomat, avosuot  nevat, letot
2. Puustoiset suot
 korvet  kuusi, hieskoivu
 rämeet  mänty
Rämevarpuja
Räme
Räme
• Puusto lyhyttä, hidaskasvuista mäntyä
• Suotyyppi isovarpuräme
Korpi
rahkasammalpintaa
Mustikkakorpi
Puusto
 kuusta ja
hieskoivua
 puusto kasvaa
kuivemmilla
mättäillä
 välipinnat
rahkasammalta ja
suokasvillisuutta
Korpi
 huomaa mätäsja välipintojen
vaihtelu
Rehevä korpi




suuria saniaisia
korpi-imarre
kuusi
hieskoivu
Korpi
Avosuo – neva
• Ruskea rahkasammal
ja jäkälä
kertovat kasvupaikan
vähäravinteisuudesta
Suomen metsien
kasvupaikkajakauma (%)
35
31
33
lehdot, lehtom. kankaat
30
25
20
tuoreet kankaat
15
14
kuivahkot, kuivat, karukkokankaat
15
10
5
0
9
rehevät suot
karut suot