Transcript Pathologies of recognition

Tunnustamisen patologiat
Suomen Akatemian tutkimusprojekti
Jussi Kotkavirta, Arto Laitinen, Heikki Ikäheimo, Sari Roman-Lagerspetz,
Petteri Niemi, Ming-Chen Lo, Arvi Särkelä
Jyväskylä 11.9.2012
Teoreettinen tausta: sosiaalisuus
 Homo sapiensin konstitutiivinen sosiaalisuus
 elämänmuoto jossa sosiaaliset suhteet konstituoivat yksilöitä
 Erotuksena muista eläimistä, ihminen on menettänyt
suurimman osan vieteistään ja vaistoistaan (ero ei ole on-off, vaan
enemmän-tai-vähemmän-kysymys)
 viettiohjauksen sijasta olemista jäsentävät sosiaaliset rakenteet ja
instituutiot, sekä niiden edellyttämät ja tukemat ja
konstituoimat kognitiiviset, volitionaaliset ja emotionaaliset
kyvyt ja rakenteet
 tämä on jotakuinkin yleisesti hyväksyttyä
Teoreettinen tausta: tunnustuksen
käsite
 kuinka käsitteellistää ihmis-elämänmuodon konstitutiivinen
sosiaalisuus täsmällisemmin?
 yksi teoreettinen lähtökohta/perinne: fokusointi siihen mitä
Fichteä ja Hegeliä seuraten on kutsuttu ‘tunnustukseksi’
(Anerkennung, recognition)
 kyse intersubjektiivisista asenteista joiden ansiosta (a) yksilösubjektien
perspektiivit välittyvät toistensa kautta (‘sosiaalistuvat’): persoona
jotka kokee itsensä ‘minänä’ muiden minien rinnalla, ja kaikki
psyykkiset rakenteet jotka perustuvat tähän
 ...ja jotka (b) ovat samalla elämänmuodolle tyypillisten sosiaalisten
suhteiden (‘me’) ja institutionaalisten rakenteiden välttämätön ja
keskeinen elementti
Fichte: kunnioitus-tunnustus
(deontologinen ulottuvuus)
 ihmiset kehittyvät ‘vapaiksi järkiolennoiksi’ eli ‘persooniksi’
‘tunnustamalla’ toisensa
 tunnustaminen (Anerkennung) = ‘vapaan järkiolennon’ eli
‘persoonan’ statuksen attribuoiminen toiselle olennolle
 oikeuksien kantaja
 jaettujen normien auktoriteetti
 tunnustamalla toisen oikeuksien kantajaksi ja auktoriteetin
omaajaksi subjekti sitoo itsensä jaetuin normein
 subjekti ‘sosiaalistuu’, ‘hajakeskittyy’, solipsismi murtuu
 näin syntyy ja uusintuu sosiaalisin normein jäsentynyt minä/persoona,
vapaa olento vapaiden olentojen tunnustus-yhteisössä
 kutsutaan Fichteläistä tunnustusta ‘kunnioitukseksi’
Hegel: rakkaus-tunnustus (aksiologinen
ulottuvuus)
 Hegelin innovaatio (1): myös ‘rakkaus’ on tunnustuksen muoto
 Monimutkainen käsite Hegelillä, mutta projektin kannalta oleellinen
ydin: rakkaus tunnustuksena on toisen hyvinvoinnista välittämistä
‘intrinsisesti’ tai ei-instrumentaalisesta
 kuten Fichteläinen kunnioitus-tunnustus, myös rakkaus-tunnustus
oleellista subjektin kehittymisessä persoonaksi ja persoonuuden
uusintamisessa
 itserakkaus on välittömän eläimellisen halun (vrt. H. Frankfurtin ’wanton’)
ylittävä motivaatiorakenne
 toisten rakastaminen sosiaalistaa tai ‘hajakeskittää’ tämän rakenteen, tekee
siitä ei-solipsistisen: minä/persoona joka ei koe olevansa maailman
aksiologinen keskipiste, vaan yksi monista joiden elämällä on väliä
 Hegelin innovaatio (2): pyrkimys yksipuoliseen tunnustukseen,
konfliktuaalisuus
Nykykeskustelut: arvostus-tunnustus
(kontributiivinen ulottuvuus)
 Axel Honneth: kohteena (a) kyvyt tai aikaansaannokset jotka
kontribuoivat arvostajan päämääriin tai hyvinvontiin
 yleisemmin: kohteena (b) jollakin tavoin arvokkaat erityispiirteet
 arguably myös tärkeää kypsälle persoonuudelle: arvostaja (a)
myöntää tarvitsevansa toisia, (b) hyväksyy että toiset voivat olla
jossakin suhteessa parempia kuin itse
 jälleen: näkökulman sosiaalistuminen, hajakeskittyminen, solipsismin
murtuminen
 olen yksi monien joukossa jolla voi olla jotakin arvostusta ansaitsevaa
Yhteistä kaikille kolmelle
 Konstituoivat eri tavoin minää/persoonuutta
 konstituoivat eri tavoin sosiaalisuutta, sosiaalisen maailman
perusrakenteita
 moraalinen/eettinen asia: konstituoivat moraalisesti tai
eettisesti perustavaa ‘me’iyyttä, yksilöiden kokemusta
itsestään ja toisistaan ‘meinä’ tavalla jolla on moraalista
motivoivuutta ja sitovuutta
Laajalti hyväksyttyjä oletuksia
tunnustuskeskusteluissa
 1. tunnustus elintärkeää, ihmiset tarvitsevat ja haluavat sitä,
vaativat sitä ja kamppailevat siitä (Taylor, Honneth jne)
 2. on olemassa jonkinlainen pyrkimys lisääntyvään tunnustukseen
(Hegel, Kojeve, Honneth jne)
 Liian optimistista?
 empiirisesti: oletetaan että tunnustus on jotakin hyvää, mutta
haluavatko ihmiset sitä aina ja haluavatko he aina antaa sitä toisille?
 käsitteellisesti: onko tunnustus vain hyviä asioita, vai (myös) jotakin
ikävämpää (Althusser, Butler, tunnustus ideologiana ja
manipulaationa)?
Projektin tutkimushypoteesit
 1. Taustahypoteesi: tunnustus on tärkeää (ainakin) suunnilleen
siten kuin on edellä esitetty, elintärkeää inhimilliselle
elämänmuodolle
 2.Yleinen työhypoteesi: on myös yleisinhimillisiä taipumuksia
tunnustuksen epäämiseen toisilta, sekä toisilta saatavan
tunnustuksen torjumiseen
 3. Lisähypoteesi: erilaiset empiiriset muuttujat vaikuttavat siihen
missä määrin ko. taipumukset epäämiseen tai torjumiseen
realisoituvat yksilöiden ja kollektiivien tasolla
2. Yleinen työhypoteesi
 yleisinhimillisiä taipumuksia tunnustuksen (I) epäämiseen ja (II) torjumiseen – miksi?
 siksi että toisten tunnustamisen ja toisilta saadun tunnustuksen hyväksymisen tekee
tunnustajasta eri tavoin ‘haavoittuvan’, eli niillä on psyykkisiä ‘kustannuksia’
 I
 (a) toisten kunnioittaminen tekee haavoittuvaksi heidän auktoriteetilleen, arvioilleen,
tuomioilleen
 Defenssimekanismi: kunnioituksen epääminen
 (b) toisten rakastaminen tekee haavoittuvaksi heidän haavoittuvuudelleen: kun joku jonka
hyvinvoinnista välitän kärsii, minä kärsin
 Defenssimekanismi: rakkauden epääminen
 (c) toisten kontribuutioiden arvostaminen, kiitollisuus, on oman omnipotenssin puutteen
myöntämistä; toisten erityispiirteiden arvostaminen saattaa alentaa itseä vertailussa
 Defenssimekanismi: arvostuksen epääminen
 II
 toisilta saadun tunnustuksen hyväksyminen osoittaa että toisten näkemyksillä on itselle
väliä (sama kuin (a)?)
 Defenssi: sen merkityksen torjuminen (kunnioituksen epääminen?)
3. Lisähypoteesi (kun nojatuoli ei riitä)
 Monenlaiset empiiriset tekijät vaikuttavat tunnustuksen
epäämis- ja torjumis-taipumusten realisoitumiseen
 Näillä tekijöillä useita yhteenkietoutuvia ulottuvuuksia:
 3a. Psykologinen (subjektiivinen) ulottuvuus
 3b. Sosiaalis-poliittis-taloudellis-institutionaalinen
(objektiivinen) ulottuvuus
 3c. Representationaalinen ulottuvuus
3a. Psykologinen ulottuvuus
 psykologian ja psykoanalyysin heiniä
 kokemukset, traumat, häiriöt, mekanismit jne jotka vahvistavat
tapumusta tunnustuksen epäämiseen tai torjumiseen
 toinen asia: psyyken patologiat jotka tekevät kyvyttömäksi tai
vajavaisesti kyvykkääksi tunnustukseen (psykopatia? autismi?)
3b. Sosiaalis-poliittis-kultuuris-taloudellisinstitutionaalinen ulottuvuus

Erityiset empiiriset tekijät ja tilanteet, kuten:
 erityisryhmien ensikohtaamiset (esim. kantasuomalaiset vs. maahanmuuttajat)
 poliittinen tarkoituksenmukaisuus (populistinen ääntenkalastelu meitä korostamalla tai parantamalla, ja





muita alentamalla tai pahentamalla)
taloudellisesti kovat ajat (oikeasti tai koetusti)
kulttuurinen eristäytyneisyys (esim.: ulkomaalaiset eivät ymmärrä mitä sanotaan ja kirjoitetaan
suomeksi, puuttuu siis ulkomaailman peili)
institutionaaliset rakenteet jotka edistävät ‘toisten’ torjuntaa tai ehkäisevät ryhmien integroitumista
toisiinsa (esim. työmarkkinat)
yleinen prekarisaatio: vaikeus hahmottaa elämää jotakuinkin hallittavissa olevana kokonaisuutena,
suunnitella, haaveilla realistisesti (uusi kapitalismi)
kaikki tekijöitä jotka voivat vahvistaa yksilöiden ja ryhmien psyykkistä eristäytymistä toisistaan,
konstitutiivisten suhteiden, tunnustuksen epäämistä tai torjumista, unelmointia kaikesta vieraasta ja
muuttuvasta vapaasta puhtaasta identiteetistä, eksistentiaalisesta kivijalasta

‘niiden’ arvostelmat eivät meitä sido; niiden hyvinvointi ei ole yhtä tärkeää kuin meidän; niillä ei ole
positiivista annettavaa meille; niiltä saatu tunnustus tai sen puute on yhdentekevää
o
‘niiden’ depersonifioimisen elementtejä, depersonifiointi valmistaa väkivaltaan poistamalla estoja sen tieltä
3c. Representationaalinen ulottuvuus
 kollektiiviset ja yksilölliset representaatiot: enemmän tai vähemmän artikuloimattomat
tai artikuloidut, tiedostamattomat tai tiedostetut itsekuvat ja kuvat suhteista toisiin
 itsekuvat toteuttavat itseään asenteissa, ajattelussa, toiminnassa
 Näihin vaikuttavat:
 esteettiset (diskursiiviset tai ei-diskursiiviset) representaatiot: populäärikulttuuri,
korkeakulttuuri, kaikki esittävän taiteen lajit, tv-ohjelmat (esim. ’heikoin lenkki’formaatti), pelit, jne
 julkinen keskustelu: poliittinen julkisuus, internetin blogit, keskustelupalstat jne
 tieteelliset/filosofiset representaatiot
 esim. sellaiset jotka esittävät suhteet toisiin ei-konstitutiivisiksi (abstrakti individualismi, atomismi,
kansallisromantiikka jossa ‘toiset’ retusoidaan pois tai epäoleellisiksi)
 tai jotka esittävät suhteet toisiin välttämättä konfliktuaalisiksi (Sartre: “toiset ovat helvetti”), tai pelkästään
strategisiksi (yksipuolinen fokusointi ‘vallan’ käsitteeseen, ‘realismi’ kv. politiikassa)
 Teoreettiset representaatiot tihkuvat esteettiseen kultuuriin, keskusteluihin sekä kollektiivisiin ja
yksilöllisiin itsekäsityksiin
 Projektin väistämätön poliittinen ulottuvuus: edistää sosiaalista, tunnustusteoreettista kuvaa yksilöstä ja
yhteiskunnasta (oleellista: onko se oikea kuva, eli onko taustahypoteesi totta?)
Poliittis-yhteiskunnallinen konteksti
 Eurooppa ja Suomi 2012:
 kokemus lisääntyneestä rasismista, muukalaisvihasta, eksklusiivisesta
nationalismista, regressiivisestä ‘puhtaiden’ ryhmäidentiteettien
pystyttämisestä
 Pyrkimys konstitutiivisten suhteiden kiistämiseen: ‘me’ olemme
riippumattomia ‘niistä’ (tai: ‘minä’ on riippuvainen ‘meistä’, mutta
riippumaton ‘niistä’)
 potentiaalisesti tuhoisa itsepetos: minä, samoin kuin ‘me’, on tosiasiassa aina monin
tavoin konstitutiivisesti riippuvainen muista
 kun tämän kiistäminen ja torjunta ei tosiasiassa onnistu, se saa helposti yhä
kärjistetympiä, radikaalimpia, aggressiivisempia muotoja
 Haaste: hyödyntää tunnustusteoreettisia välineitä näiden
ymmärtämiseen, ammentaen psykoanalyysistä ja sosiaalitutkimuksesta