Transcript Talousmetsien luonnonhoito - Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio

Metsänhoidon
suositukset
Talousmetsien luonnonhoito
www.metsanhoitosuositukset.fi
Esitys on laadittu 4/2014 ja perustuu teokseen:
Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2014.
Metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.
Esityksen käyttöehdot
• Voit vapaasti:
– Jakaa — kopioida ja jatkolevittää materiaalia missä tahansa välineessä ja
muodossa
– Muuntaa — muokata ja jalostaa materiaalia
• Seuraavilla ehdoilla:
– Logot — Jokaisessa diassa pitää näkyä Tapion ja maa- ja
metsätalousministeriön logot
– Viittaus — Jokaisessa diassa tulee olla viittaus ”Metsänhoidon
suositukset 2014”
– Merkintä muutoksista — Jos muokkaat diaa (lisäät tai poistat
tekstiä/kuvia), on siitä oltava maininta. Perusperiaate: diasta tulee
selvitä, mikä on alkuperäistä ja mikä on muokkaamaasi materiaalia
Metsänhoidon suositukset 2014
2
Talousmetsien luonnonhoito
© Sanna Kotiharju
• Lainsäädäntö asettaa metsätalouden
luonnonhoidon vähimmäistason, joka
edellyttää metsälain erityisen
tärkeiden elinympäristöjen
ominaispiirteiden säilyttämistä.
• Useimmiten jo tavanomaisessa
metsänhoidossa tehdään
luonnonhoidon toimenpiteitä yli
lainsäädännön vähimmäistason
esimerkiksi jättämällä säästöpuita.
• Metsänomistaja päättää itse
millaisella painotuksella ja millä tavoin
luonnonhoitoa hänen metsissään
tehdään.
Metsänhoidon suositukset 2014
3
Talousmetsien luonnonhoito
Painotuksen eri tasot
Luonnonhoidon painotuksen tasot metsänhoidossa.
Metsäsertifioinnin, joka on metsänomistajalle vapaaehtoista, vaatimustaso
(katkoviiva) riippuu käytettävästä sertifiointijärjestelmästä.
Metsänhoidon suositukset 2014
4
Talousmetsien luonnonhoito
• Talousmetsien luonnonhoito on kiinteä osa metsien käsittelyä, ja
siihen sisältyvät kaikki ne toimet, joilla toteutetaan puuntuotannolle
rinnakkaisia tavoitteita metsänkäsittelyssä.
• Talousmetsien luonnonhoidolla voidaan vaikuttaa
monimuotoisuuden turvaamiseen, vesiensuojeluun, metsämaiseman
hoitoon, kulttuuriperintökohteiden turvaamiseen ja
monikäyttömahdollisuuksien edistämiseen.
• Monet luonnonhoidon toimenpiteistä ovat osa tavanomaista
metsänhoitoa.
• Luonnonhoidon tavoitteet korostuvat erityiskohteilla, joita jokainen
metsänomistaja voi löytää omasta metsästään.
• Erityiskohteet: luonto-, kulttuuri- tai maisemakohteita
• Osa luontokohteista ja metsäluonnon hoitokeinoista on sellaisia,
joihin on mahdollista saada taloudellista tukea.
Metsänhoidon suositukset 2014
5
• Monimuotoisuudelle tärkeiden
rakennepiirteiden edistäminen
• Luontokohteiden huomioon ottaminen
• Uhanalaisten lajien esiintymispaikkojen
turvaaminen
• Kulttuuriperintökohteiden turvaaminen
• Metsämaiseman hoito
• Vesiensuojelu
• Luonnonhoidolliset hakkuut talousmetsissä
© Sanna Kotiharju
Talousmetsien luonnonhoito, keinot
Luonnonhoidon keinot ovat käytettävissä kaikissa
metsänkasvatuksen vaiheissa. Niillä voidaan monesti
vaikuttaa yhtä aikaa monimuotoisuuden säilymiseen,
metsämaisemaan ja metsän virkistysarvoihin.
Metsänhoidon suositukset 2014
6
Monimuotoisuus
1. Eliöyhteisöjen taso eli tietyn
alueen eliöyhteisöjen
monipuolisuus
2. Lajitaso eli tietyllä alueella olevien
lajien lukumääränä ja niiden
suhteellinen runsaus
3. Lajin sisäinen taso eli saman lajin
yksilöiden välinen perinnöllinen
muuntelu.
© Sanna Kotiharju
Luonnon biologinen monimuotoisuus eli biodiversiteetti on
elollisen luonnon rikkautta. Monimuotoisuutta voidaan kuvata
kolmella eri tasolla:
Metsänhoidon suositukset 2014
7
• Metsänomistaja voi edistää
tehokkaasti metsän monimuotoisuutta säilyttämällä ja
lisäämällä monimuotoisuudelle
tärkeitä rakennepiirteitä:
– vanhat ja kookkaat puut
– järeät lahopuut
– kasvatettavaan puustoon
liittyvät ominaisuudet, kuten
lehtipuusekoitus ja
paikoittainen alikasvos.
© Sanna Kotiharju
Monimuotoisuudelle tärkeiden
rakennepiirteiden edistäminen
Metsänhoidon suositukset 2014
8
Monimuotoisuudelle tärkeiden
rakennepiirteiden edistäminen
© Sanna Kotiharju
• Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden säilyttämiseen voi
liittyä lakisääteinen velvoite silloin, kun ne sijoittuvat lain turvaamiin
luontokohteisiin tai erityisesti suojeltujen lajien esiintymispaikoille.
• Muilta osin rakennepiirteiden säilyttäminen on vapaaehtoista ja
lisäämisen taso perustuu metsänomistajan omiin tavoitteisiin.
• Rakennepiirteiden ylläpitämiseen ja lisäämiseen löytyy keinoja
kaikkien kehitysvaiheiden metsiköihin.
• Esimerkiksi metsäkanalintujen elinolosuhteita voidaan parantaa taimikoissa
säästämällä lehtipuuryhmiä ja
kasvatusmetsissä jättämällä
harventamattomia kohtia.
Metsänhoidon suositukset 2014
9
Säästöpuut ja lahopuusto
© Kalle Vanhatalo
© Kalle Vanhatalo
• Suositus on, että eläviä säästöpuita ja lahopuita jätetään kaikissa
metsänkasvatusvaiheissa ja metsänkasvatustavoissa.
• Säästöpuiden jättäminen on metsänomistajan vapaaehtoisuuteen
perustuvaa luonnonhoitoa (metsäsertifiointi edellyttää)
Metsänhoidon suositukset 2014
10
Rakennepiirteiden säilyttämisen ja
lisäämisen suositeltavia keinoja
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
• Jätä ja säilytä kaikissa hakkuissa säästöpuita sekä laho- ja kolopuut
– Keskitä säästöpuut ryhmiin
– Jätä ryhmät raivaamatta sekä harventamatta
– Kierrä säästö- ja lahopuut maanmuokkauksessa
– Jätä myös järeitä säästöpuita
– Jos alueella ei ole lahopuuta, voidaan tuottaa sitä tekopökkelöillä
• Säilytä monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet
– Arvokkaissa elinympäristöissä
– Uhanalaisten lajien esiintymispaikoilla
Metsänhoidon suositukset 2014
11
Rakennepiirteiden säilyttämisen ja
lisäämisen suositeltavia keinoja
© Kalle Vanhatalo
• Säilytä taimikonhoitovaiheessa ja kasvatushakkuissa lehtipuita sekä
suosi sekapuustoisuutta metsän kasvatuksessa
• Säästä tiheikköjä sekä alikasvosta ravinnoksi ja suojaksi eläimille
• Hyödynnä puuntuotannon kannalta vähämerkitykselliset ja
haasteelliset maastokohdat rakennepiirteiden säilyttämisen ja
lisäämisen kohteina
– Kosteat painanteet
– Vaihettumisvyöhykkeet
• Edistä metsäpaloympäristön lajien elinmahdollisuuksia
säästöpuuryhmän poltolla
Metsänhoidon suositukset 2014
12
Säästöpuiden sijoittaminen ja määrä
• Uudistushakkuissa säästöpuut suositellaan keskitettäväksi
yhteen tai kahteen ryhmään tai tarvittaessa useampiin ryhmiin
• Myös kasvatushakkuissa ja eri-ikäisrakenteisen metsän
hakkuissa säästöpuut tulisi jättää keskitetysti otollisiin kohtiin.
• Jos käsittelyalueella on luontokohde, uhanalaisen tai muun
harvinaisen lajin esiintymä, petolinnun pesäpuu tai
käsittelyalue rajautuu vesistöön tai pienveteen, säästöpuut
suositellaan keskitettäväksi niiden yhteyteen.
Metsänhoidon suositukset 2014
13
Säästöpuiden sijoittaminen ja määrä
• Jaloja lehtipuita, haapaa ja raitaa sekä aiemman
puusukupolven vanhoja puita jätetään myös yksittäin.
• Metsälainsäädäntö ei edellytä jättämään hakkuissa
säästöpuita, vaan kysymys on metsänomistajan
vapaaehtoisesta panostuksesta luonnonhoitoon.
Metsänhoidon suositukset 2014
14
Säästöpuiden sijoittaminen ja määrä
• Säästöpuiden hyöty monimuotoisuudelle kasvaa suhteessa
säästettävän puuston määrään ja monipuolisuuteen.
• Merkittävin lisähyöty saadaan, kun lahopuuston määrä kasvaa
muutamasta puusta kymmeniin runkoihin hehtaarilla.
• Jo pieni määrä järeää lahopuuta ja sitä tuottavia säästöpuita
ovat tärkeitä monimuotoisuudelle.
• Luonnonhoitoa painottava metsänomistaja voi jättää
säästöpuita runsaammin.
Metsänhoidon suositukset 2014
15
Säästöpuiden sijoittaminen ja määrä
• Tavanomaista runsaampi säästöpuusto on monimuotoisuuden
kannalta tarkoituksenmukaista kohdentaa sellaisille
metsikkökuvioille, joilla on
– luonnostaan arvokasta säästöpuustoa kuten haapoja, jaloja
lehtipuita, raitoja
– luontokohde, rantaa tai kulotuskohde.
Metsänhoidon suositukset 2014
16
Säästöpuiden sijoittaminen ja määrä
• Säästöpuita ei jätetä tärkeiden rakenteiden, kuten liikenneväylien tai
sähkö- ja puhelinlinjojen välittömään läheisyyteen, joissa ne voisivat
kaatuessaan aiheuttaa vahinkoa.
• Havupuista syntyneitä tuoreita tuulenkaatoja tai muita vaurioituneita
eläviä havupuita koskee metsätuholain mukainen poisvientivelvoite
siltä osin kuin niiden määrä ylittää laissa asetetun kynnysarvon.
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
Metsänhoidon suositukset 2014
17
Sekapuustoisuus, lehtipuusekoitus,
alikasvos ja tiheiköt
– monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä
• Lehtipuuosuuden säilyttäminen havupuuvaltaisessa talousmetsässä
on tehokas tapa parantaa useiden lajien elinmahdollisuuksia.
• Monimuotoisuuden säilymisen kannalta on suositeltavaa:
• Ylläpitää lehtipuusekoitusta ja sekapuustoisuutta
kasvatusmetsissä.
• Jättää muutamia alikasvoskuusten ja muun puuston ja
pensaston muodostamia riistatiheikköjä hakkuissa
suojapaikoiksi kanalinnuille ja muulle riistalle esimerkiksi
säästöpuuryhmien yhteyteen.
–
–
Riistatiheikköjen koko vaihtelee tarpeen ja tilanteen mukaan.
Luontevia tiheikön sijoituspaikkoja ovat esimerkiksi pienialaiset
soistumat, kalliokot, avosuon ja kankaan väliset
vaihettumisvyöhykkeet sekä muut metsikön reunaosat.
• Säästää monimuotoisuudelle arvokkaat puut ja pensaat
raivauksessa ja hakkuussa.
Metsänhoidon suositukset 2014
18
Luontokohteiden huomioon ottaminen
Pääluokka
Metsäluonnon
arvokkaat
elinympäristöt
(luonnontilaisia tai
luonnontilaisen
kaltaisia)
Muut
huomionarvoiset
kohteet
•
•
Alaluokka
Lakiperusteinen
käytönrajoitus
Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit
Kyllä (luonnonsuojelulaki)
Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät
elinympäristöt
Kyllä (metsälaki)
Uhanalaiset luontotyypit
Ei
METSO-ohjelman elinympäristöt
Ei
Muut luontokohteet sekä kohteet, jotka eivät
luonnontilaltaan tai ominaisuuksiltaan täytä yllä Ei
olevien luokkien edellytyksiä
Luontokohteisiin kuuluvat metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt sekä muut
huomionarvoiset luontokohteet.
Osaan metsäluonnon arvokkaista elinympäristöistä kohdistuu lakisääteisiä
käytönrajoituksia, joten kohteiden tunnistaminen metsänkäsittelyssä on tärkeää.
Metsänhoidon suositukset 2014
19
Luontokohde
• Luontokohteet ovat luonnon monimuotoisuuden
säilymisen ja lisäämisen kannalta olennaisimpia kohteita
metsissä.
– Ne ovat tärkeitä myös riistalle, maisemalle ja
virkistyskäytölle.
• Luontokohteita ovat yksittäiset maastonkohdat tai alueet,
joihin liittyy luonnonarvoja ja rakennepiirteitä, jotka
erottuvat selvästi ympäröivästä metsäluonnosta.
• Ympäristöstä erottuminen perustuu puulajistoon,
puuston rakenteeseen, muuhun kasvillisuuteen,
maaperän viljavuuteen ja vesitalouteen tai maaperän
rakenteeseen ja maastonmuotoihin.
Metsänhoidon suositukset 2014
20
Luontokohteiden huomioon ottaminen
• Suositeltavaa on, että arvokkaat elinympäristöt ja muut
huomionarvoiset luontokohteet tunnistetaan ja otetaan
huomioon metsänkäsittelyssä.
• Suositeltavia tapoja ovat metsänomistajan tavoitteista ja
kohteesta riippuen
– luontokohteen rajaaminen metsänkäsittelyn ulkopuolelle
– tavallista varovaisempi käsittely tai
– monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen tai
ennallistaminen luonnonhoitotoimilla.
Metsänhoidon suositukset 2014
21
Luontokohteiden huomioon ottaminen
• Lakisääteisesti turvattavat kohteet suositellaan
jätettäväksi pääsääntöisesti käsittelyjen ulkopuolelle.
• Luonnonhoitoa painottava metsänomistaja voi lisätä
kohteiden luonnonhoidollisia arvoja rajoittamalla
metsänkäsittelyä myös niiden lähiympäristössä.
• Hakkuut ja hoitotyöt ovat suositeltavia lähinnä silloin, kun
niiden avulla voidaan edistää monimuotoisuudelle
tärkeiden ominaispiirteiden säilymistä tai kehittymistä
elinympäristössä.
Metsänhoidon suositukset 2014
22
Vapaaehtoisesti huomioon otettavat
luontokohteet
Mikäli metsänomistaja haluaa turvata luonnon monimuotoisuutta
lakisääteisiä vaatimuksia enemmän, on suositeltavaa kohdentaa
luonnonhoitotoimet vapaaehtoisesti huomioon otettaville kohteille:
•
•
•
METSO-ohjelman elinympäristöt
Uhanalaiset luontotyypit
Muut luontokohteet
–
–
–
–
•
suon ja metsän sekä pellon ja metsän väliset vaihettumisvyöhykkeet
jokeen, lampeen, järveen tai mereen rajoittuvat rantametsät
pienialaiset kosteikkopainanteet
kohteet, joissa on todettavissa joitakin arvokkaalle elinympäristölle tyypillisiä
ominaisuuksia, mutta joita ei aikaisemmista käsittelyistä johtuen voida pitää
luonnontilaisina tai sen kaltaisina.
Kohteilla voidaan lisätä monimuotoisuutta tukevia rakennepiirteitä
luonnonhoitotoimin, ne voidaan rajata kokonaan käsittelyn ulkopuolelle tai
kohde voidaan palauttaa takaisin luonnontilaiseksi ennallistamalla.
Metsänhoidon suositukset 2014
23
• Suomen lajien uhanalaisuus on
arvioitu kolme kertaa. Viimeisin
arviointi on vuodelta 2010
• Uhanalaisten kokonaismäärästä
814 lajin (36 % lajeista)
ensisijainen elinympäristö on
metsä.
• Metsäelinympäristön muutokset,
erityisesti lahopuun
väheneminen, on tavallisin
uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä.
© Lauri Saaristo
Uhanalaisten lajien esiintymispaikkojen
turvaaminen
Metsänhoidon suositukset 2014
24
Uhanalaisten lajien esiintymispaikkojen
turvaaminen
© Sanna Kotiharju
• Metsän eliöt ovat enimmäkseen • http://www.ymparisto.fi/punai
nenlista
hyvin pienikokoisia ja
monimuotoisessa metsikössä elää
hyvinkin tuhansia lajeja.
• Lajien monimuotoisuuden
turvaaminen perustuu
– lajeille ja lajiryhmille tärkeiden
elinympäristöjen, esimerkiksi
luonnontilaisten puronvarsien,
tunnistamiseen
– lajeille tärkeiden rakennepiirteiden, kuten jalojen
lehtipuiden huomioon
ottamiseen.
Metsänhoidon suositukset 2014
25
Uhanalaisten lajien esiintymispaikkojen
turvaaminen
• Jos metsänkäsittelyalalla tiedetään olevan uhanalaisen lajin esiintymä
– hakkuisiin liittyvät luonnonhoidon toimet suositellaan
kohdennettavaksi siten, että ne tukevat lajiesiintymän säilymistä.
• Lainsäädännön mukaisesti suojeltujen lajien, kuten liito-oravan ja
jokihelmisimpukan, huomioon ottamisessa on noudatettava
viranomaisen antamia ohjeita.
• Vapaaehtoisesti sovellettavia ohjeita on saatavilla uhanalaisten
kasvien, kovakuoriaisten, sammalten ja jäkälien huomioon
ottamiseen metsätaloudessa.
• Lintulajeja koskevia erityisohjeita on laadittu petolinnuille ,
kuukkelille ja metsäkanalinnuille.
• Kattavin tietoaineisto uhanalaisista lajeista ja ohjeista löytyy
ympäristöhallinnon verkkopalvelusta www.ymparisto.fi/fiFI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Metsalajien_esittelyt
Metsänhoidon suositukset 2014
26
Uhanalaisten lajien toimintamalli:
• Metsä- ja ympäristöalan laajana yhteistyönä valmisteltu toimintamalli
– mahdollistaa uhanalaisten lajien esiintymien paikkatietojen
saatavuuden koko maasta
– antaa ohjeet siitä, miten esiintymät voidaan käytännössä turvata
• Metsänomistajalle lajiesiintymien turvaaminen on pääosin
vapaaehtoista.
• Toimintamallin periaatteena on, että metsäammattilaiset saavat
käyttöönsä paikkatiedot uhanalaisten lajien esiintymisestä.
• Tällöin voidaan selvittää ennakkoon hoito- tai hakkuukohteella
olevan lajin turvaamistarpeet ja sopia metsänomistajan kanssa
toimenpiteistä.
• Valtakunnallinen toimintamalli uhanalaisaineiston siirtoon ja
käyttöön metsätaloudessa
http://www.tapio.fi/uhanalaisaineistontoimintamalli
Metsänhoidon suositukset 2014
27
Metsätalous ja lajisuojelun lainsäädäntö
(LsL 39 §, 46 §, 47 §)
Luontodirektiivin liitteiden lajit
http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B0BC25AA1-899E-4F1A-A77E3D2DA2E3354D%7D/77457
Suurten petolintujen
pesäpuut
Erityisesti suojeltavat lajit
Rauhoitetut lajit
http://www.ym.fi/download/noname/%7BBDE1281B403D-40EE-BEFD-5C0B8925CD3B%7D/56908
Metsänhoidon suositukset 2014
28
Luonnonhoidolliset hakkuut
talousmetsissä
• Luonnonhoitoa painottaville metsänomistajille.
• Suositusten soveltaminen on vapaaehtoista ja riippuu
metsänomistajan metsätaloudelleen asettamista tavoitteista.
• Suositukset koskevat luontokohteita, jotka eivät ole nykytilassaan
luonnontilaisia tai sen kaltaisia, ja joihin ei liity lakisääteisiä
käytönrajoituksia.
• Luonnonhoidollisilla hakkuilla tarkoitetaan kaikkia eri hakkuutapoja,
joissa tavoitteena lisätä luonnon monimuotoisuutta, edistää riistan
elinolosuhteita tai parantaa maisemaa.
• Hakkuiden toteutuksessa korostuu huolellinen suunnittelu.
Metsänhoidon suositukset 2014
29
Luonnonhoidolliset hakkuut
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
• Talousmetsälehtojen
luonnonhoidollinen käsittely
Metsänhoidon suositukset 2014
30
Luonnonhoidolliset hakkuut
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
• Pellon ja metsän
vaihettumisvyöhykkeen
luonnonhoidollinen käsittely
Metsänhoidon suositukset 2014
31
Luonnonhoidolliset hakkuut
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
• Suon ja metsän välisen vaihettumisvyöhykkeen
luonnonhoidollinen käsittely
Metsänhoidon suositukset 2014
32
Luonnonhoidolliset hakkuut
© Sanna Kotiharju
© Ari Kotiharju
• Rantametsien
luonnonhoidollinen käsittely
Metsänhoidon suositukset 2014
33
Luonnonhoidolliset hakkuut
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
• Korpien luonnonhoidollinen
käsittely
Metsänhoidon suositukset 2014
34
Luonnonhoidolliset hakkuut
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
• Harjujen paahdeympäristöjen
luonnonhoidollinen käsittely
Metsänhoidon suositukset 2014
35
Luonnonhoidolliset hakkuut
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
• Puustoisten
perinneympäristöjen
luonnonhoidollinen käsittely
Metsänhoidon suositukset 2014
36
Luonnonhoidolliset hakkuut
© Sanna Kotiharju
© Sanna Kotiharju
• Vähätuottoisten sekä alun perin
avointen tai harvapuustoisten
ojitettujen turvemaiden
käsittely
Metsänhoidon suositukset 2014
37