Ruotsin ääntämisestä
Download
Report
Transcript Ruotsin ääntämisestä
Lähteet:
Olle Kjellin
Bosse Thoren
Mikko Kuronen
Miksi oikean ääntämisen oppimiseen
kannattaa kiinnittää huomiota?
Murteellisen puheen ymmärtäminen on rasittavaa,
koska vie enemmän aikaa ja rasittaa kuulijan
lyhytmuistia tavallista enemmän.
Suomalaisten yleisiä ääntämisvirheitä
Pitkää a-äännettä käytetään lyhyen äänteen paikalla.
Paino on usein sanan ensimmäisellä tavulla.
Suomalainen kuiskaa lauseen lopun ennen taukoa.
Sanan alussa, ennen painollista tavua esiintyvät k-,p-
ja t-äänteet ovat jäävät ilman aspiraatiota.
G-,b- ja t-äänteet ovat usein soinnittomia.
Vaikeaa tuottaa konsonanttiryhmiä sanan alussa esim.
"(s)mör" ja "(sp)ringa".
Lyhyet vokaalit
Monen lyhyen vokaalin (e, ä, o, u) kohdalla
suomalainen ääntämys on kohtuullisen hyvä
ruotsalaisenkin korvassa.
Lyhyissä vokaaleissa suurimmat erot suomen ja ruotsin
välillä koskevat viittä äännettä: y:tä, ö:tä, a:ta, ukirjainta ja r:n etistä ö:tä. Näistä kahden viimeksi
mainitun oppiminen on tärkeintä.
Lyhyet vokaalit
Vaikein lyhyt vokaali on u-kirjain sanoissa hund, kund
jne. Tätä äännettä ei suomessa ole lainkaan.
hund kund buss kulle murkna
Monilla puhujilla r:n etinen ö ja u-kirjain ääntyvät
samoin.
Kuuletko mitään eroa vokaalien välillä?
mörkna < > murkna
Pitkät vokaalit
Ruotsin ja suomen pitkien vokaalien erot ovat paljon
suuremmat kuin lyhyiden vokaalien erot.
Pitkä ä ääntyy täysin samoin kuin suomen e ja on siksi
helppo.
U-äänne on lähes samanlainen kuin suomen y: ja on
siksi hyvin helppo.
Myös pitkä ö on periaatteessa helppo: kieli
korkeammalle kuin suomessa ja huulet hiukan
pyöreämmälle.
dö hö göda ösa
Pitkät vokaalit
Ruotsin y kuulostaa aika paljon suomen i:n ja y:n
risteytykseltä, jossa on j-mäistä laatua etenkin äänteen
loppuosassa.
byt vy dyr fyra
Pitkä e muistuttaa hiukan suomen i:tä. E-äänne
diftongoituu usein siten, että alkuosa on hyvin imäinen ja loppuosa e-mäinen.
vet bet se leka
Ruotsin a: kuulostaa suomalaisen korvissa usein o:lta.
glas mat kal baka
Pitkät vokaalit
Pitkä i on paljon tiukempi kuin suomessa. Tämä kuuluu joskus j
mäisenä laatuna etenkin äänteen loppuosassa.
bit vit tid bil
Pitkä o diftongoituu usein siten, että alku on u-mainen ja loppu
selvemmin o-mainen suomalaisen korvissa.
båt då dålig såpa
Vokaaliharjoituksia:
http://sfi.halmstad.se/safir/m01/a1/o01.htm
http://sfi.halmstad.se/safir/m01/a1/o10.htm
http://sfi.halmstad.se/safir/m01/a1/o11.htm
http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/aantaminen/pvkuuntelu.htm
http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/aantaminen/vokkuuntelu.ht
m
Konsonantit
Tärkeimmät erot ruotsin ja suomen konsonanttien
välillä ovat p, t, ja k, sje-äänne ja tje-äänne:
P, t, ja k ja ovat painollisen vokaalin edellä
aspiroituneita eli energisempiä ruotsissa kuin
suomessa.
pil tid kul
dal dill dela
Konsonantit
Sje-äänne
skina
sky choklad
Tje-äänne
Kina kärna kylig
Prosodia
Prosodialla tarkoitetaan:
puheen intonaatiota (joskus puhutaan melodiasta),
tavujen kestosuhteita (pitkä/lyhyt) ja
tavujen painollisuutta (painollinen/painoton).
Mihin seikkoihin tulisi kiinnittää erityishuomiota,
kun ulkomaalaisille opetetaan ruotsia?
Paino oikealle sanalle lauseessa.
Paino oikealle tavulle sanassa.
Oikea (äänne ja) äännekesto painollisessa tavussa.
Mitä tarkoittaa, että paino on
oikealla tavulla?
kaffe – café
Monet vierasperäiset ruotsinpuhujat ovat epävarmoja
painon suhteen ja jättävätkin tavupainotuksen usein
pois, mikä tekee ymmärtämisen vaikeammaksi
raskaammaksi.
Vaikka äänne olisikin oikein, mutta paino puutuu,
ruotsalainen ei välttämättä tunnista (fokusoitua eli
painollista) sanaa.
Painolliset ja painottomat tavut
Ruotsi eroaa prosodisesti monin tavoin suomesta.
Aloitamme kaikkein tärkeimmällä: painollisten
tavujen vaihtelulla ja määrällä puheessa eli puheen
rytmillä.
Ruotsissa painollinen tavu on pitkä, siis piiiitkä.
Painottomat tavut ovat puolestaan aina lyhyitä: niissä
ei ole pitkiä vokaaleita eikä pitkiä konsonantteja.
Painolliset ja painottomat tavut
Lyhyissä arkipäivän puhunnoksissa painollinen tavu
on kaikissa kielissä usein puhunnoksen lopussa tai
loppupuolella, niin ruotsissakin.
Toinenkin pääsääntö pätee ruotsiin: painollisia voivat
tavallisesti olla substantiivit, adjektiivit, pääverbit.
Painottomia ovat tavallisesti apuverbit, pronominit,
kysymyssanat, prepositiot, artikkelit ja konjunktiot.
Painolliset ja painottomat tavut
Esimerkkilause ja sen ääntäminen: Jag måste köpa en
bil.
Tavallisin suomalaisen puhujan virhe on, että hänellä
on liian monta pitkää painollista tavua lauseessa:
jag måsste kööpa en biil.
Ruotsalainen ei äännä lausetta näin!!
Mutta miten?
Painolliset ja painottomat tavut
Lauseessa tulee olla vain yksi painollinen tavu - bil - ja
se ääntyy hyvin pitkänä: biiiil.
Kaikki muut tavut ovat lyhyitä, siis myös esimerkiksi
mås- ja kö-, jotka jossain muussa yhteydessä
painollisina toki voisivat olla pitkiä tavuja.
Tavallisesti painottomissa kohdissa on tavujen tai
äänteiden poistippumisia ja assimilaatioita
(=sulautumisia toisiin äänteisiin).
Tämän vuoksi esimerkkilauseemme ääntyykin usein:
ja måst köpam em biiiiiil.
Painolliset ja painottomat tavut
Ääntämisohje: juokse nopeasti painottomien tavujen
yli alussa ja maksimoi paino lauseen viimeiselle tavulle
biiiil.
ja måst köpam em biiiiiil.
Ruotsalainen varmasti ymmärtää lauseen, mutta
samalla myös ihmettelee, mikä kohta lauseessa oikein
oli tärkeä tai uutta (=”painollista”).
Painolliset ja painottomat tavut
Ruotsalaisessa ääntämyksessä on suuri ero painollisen
(piiitkän) ja painottoman (lyhyen) välillä.
Koska suomi on toisenlainen kieli kuin ruotsi, on
suomalaisen vaikea oppia tätä asiaa.
Kuitenkin se on kaikkein tärkein asia!
Painolliset ja painottomat tavut
Katsokaamme nyt seuraavia esimerkkilauseita.
Jag skulle vilja ha en öl.
Jag skulle vilja äta lite korv.
Han heter Per.
Mietipä, mitkä tavut ovat painollisia. Muista, että ne ja
vain ne ovat pitkiä, kaikki muu lauseissa on lyhyttä.
Painolliset ja painottomat tavut
Toivottavasti päädyit seuraaviin ääntämyksiin:
(j)a sku villa ha en öööööl
(j)a sku villa äta lite korrrrv
(h)an (h)ete Pääääär
Sivupainolliset tavut
Tähän saakka on hiukan yksinkertaistettu asiaa, koska
puheessa tavut eivät nimittäin aina jakaudu pelkästään
painollisiin ja painottomiin, vaan ruotsissakin esiintyy
joskus lauseissa nk. sivupainollisia tavuja.
Ne ovat selvästi pitempiä kuin painottomat lyhyet
tavut, mutta kuitenkin lyhyempiä kuin pääpainolliset
tavut.
Niinpä alla olevassa lauseessa voisi esiintyä sivupaino
vaikkapa sanalla 'kanske':
(j)a sku kannske villa ha en öööööl
Sivupainolliset tavut
Puheen rytmin kannalta tärkeimmät asiat ovat siis:
1) painollinen on pitkä,
2) painoton lyhyt ja joskus ruotsissa esiintyy
3) sivupanollisia tavuja, jotka myös ovat pitkiä.
Meillä on siis kolme prosodista tavua:
pääpainollinen = piiitkä
sivupainollinen = pitkä
painoton = lyhyt
Esimerkkejä: Svenskt uttal för finskspråkiga
(Kuronen & Leinonen, 2010)
http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/satser150.wav
(s. 150).
http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/satser151.wav
(s. 151).
http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/satser152.wav
(s. 152).
http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/satser153.wav
(s. 153).
Lähteet
http://olle-kjellin.com/sfiDebatt.pdf
http://sv.wikipedia.org/wiki/Bruten_svenska
http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/aantaminen/
http://www.bossethoren.se/bosse_Thoren_spr_ktidn_
2009_1.pdf